Haaksirikko

The Project Gutenberg EBook of Haaksirikko, by Rabindranath Tagore This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Haaksirikko Author: Rabindranath Tagore Translator: J. Hollo Release Date: May 10, 2019 [EBook #59471] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAKSIRIKKO *** Produced by Juhani K‰rkk‰inen and Tapio Rikonen HAAKSIRIKKO Kirj. Rabindranath Tagore Tekij‰n luvalla suomentanut J. Hollo Helsingiss‰, Kustannusosakeyhtiˆ Otava, 1922. ENSIMMƒINEN LUKU Kaikki uskoivat varmasti, ett‰ Ramesh tulisi hyvin suoriutumaan lainopillisesta tutkinnostansa. Oppineisuuden jumalatar, yliopistojen kaitsija, oli alinomaa karistellut h‰nen kiireellens‰ ter‰lehti‰ kultaisesta lootuskukastansa, mitaleja oli tullut kuin sataen ja stipendej‰ lis‰ksi. Rameshin oli m‰‰r‰ tutkintonsa j‰lkeen l‰hte‰ kotiin, mutta h‰n ei n‰ytt‰nyt erikoisesti kiirehtiv‰n matkatavaroitansa kasaamaan. H‰nen is‰ns‰ oli kirjoittanut kehoittaen h‰nt‰ heti tulemaan. Ramesh oli vastannut l‰htev‰ns‰ kohta, kun tutkinnon tulos oli ilmoitettu. Dzhogendra, Annada Babun poika, oli Rameshin opintotoveri ja naapuri. Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin, ja h‰nen tytt‰rens‰ Hemnalini oli hiljattain ilmoittautunut yliopistolliseen kypsyystutkintoon. Ramesh vieraili alinomaa heid‰n luonansa. H‰n ilmaantui s‰‰nnˆllisesti teenjuonnin aikaan, mutta tee ei n‰ht‰v‰sti ollut ainoa houkutus, koska h‰net n‰htiin siell‰ muinakin aikoina. Hemnalinin tapana oli kylvyn j‰lkeen k‰yskell‰ katolla ja lukea k‰yskelless‰‰n. Ramesh puolestaan tapasi istua asumuksensa katolla, porrassuojan kupeella, yksin‰isiin opintoihin vajonneena. Sellainen paikka on ep‰ilem‰tt‰ sovelias hiljaisiin lukuihin, mutta oli siin‰ melkoisia h‰iritsevi‰kin seikkoja, kuten helposti saattaa arvata. Toistaiseksi ei ollut kummaltakaan taholta puhuttu naimisiinmenosta. Annada Babulla oli hieman syyt‰ j‰tt‰‰ kysymys koskettelematta: er‰s h‰nen nuoria yst‰vi‰ns‰ oli matkustanut Englantiin valmistuakseen asianajajaksi, ja vanha herra ei pit‰nyt ollenkaan mahdottomana, ett‰ h‰nest‰ voisi tulla talon v‰vypoika. Er‰‰n‰ iltap‰iv‰n‰ oli teepˆyd‰n ‰‰ress‰ vilkas v‰ittely k‰ynniss‰. Nuori Akshai ei ollut erikoisen onnekas tutkintoja suorittaessaan, mutta mit‰ teen janoon ja muihin viattomiin hyveihin tulee, piti h‰n hyvin puolensa oppineempien toveriensa rinnalla. Niinp‰ h‰nkin ilmaantui sangen usein Hemnalinin teepˆyd‰n ‰‰reen. H‰n v‰itti nyt, ett‰ miehen ‰ly on kuin miekka, joka teroittamattomanakin on pelk‰n painonsa nojalla peloittava ase, kun sit‰vastoin naisen ymm‰rrys on kyn‰veitseen verrattava -- kuinka ter‰v‰ksi se luottaneenkin, se ei kykene mihink‰‰n vakavaan teht‰v‰‰n, ja niin edesp‰in. Hemnalini aikoi vaieten sivuuttaa Akshain typer‰n riidanhaasteen, mutta samassa h‰nen veljens‰ Dzhogendrakin esitti naisen ‰ly‰ halventavia n‰kˆkohtia. Tuo ‰rsytti Rameshia; h‰n vilkastui ja alkoi kaunopuheisesti ylist‰‰ naissukupuolta. Ramesh oli feministisess‰ innossaan tyhjent‰nyt pari ylim‰‰r‰ist‰ teekupposta, kun palvelija toi kirjeen, jonka osoitteen h‰n tunsi is‰ns‰ k‰sialaksi. Nopeasti kirjeen sis‰ltˆ‰ silm‰ilty‰ns‰ h‰n havaitsi, ett‰ oli pakko vet‰yty‰ pois tantereelta taistelun ollessa viel‰ t‰ydess‰ k‰ynniss‰. H‰n nousi l‰hte‰kseen. Kaikki kehoittivat h‰nt‰ j‰‰m‰‰n, joten h‰nen oli selitykseksi ilmoitettava, ett‰ is‰ukko oli ‰sken saapunut kaupunkiin. "Pyyd‰ Ramesh Babun is‰‰ tulemaan t‰nne", sanoi Hemnalini Dzhogendralle, "voimmehan tarjota h‰nelle kupposen teet‰." "Ei, ei, ‰lk‰‰h‰n vaivautuko", kiirehti Ramesh kiertelem‰‰n, "on parempi, kun kohta l‰hden h‰nt‰ tapaamaan." Akshai oli mieliss‰‰n. "Vanha herra kenties ei katsoisi voivansa nauttia t‰‰ll‰ mit‰‰n", huomautti h‰n viitatakseen siihen, ett‰ Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin ja Rameshin is‰ oli oikeauskoinen hindu. Bradzha Mohan Babu, Rameshin is‰, tervehti poikaansa n‰in sanoen: "Sin‰ l‰hdet huomenna aamujunassa kotiin minun kanssani." Ramesh kyns‰isi korvallistansa. "Mit‰ on tapahtunut, kun asia on niin kiireellinen?" kysyi h‰n. "Ei mit‰‰n erikoista", virkkoi Bradzha Mohan. Ramesh silm‰ili kysyv‰sti is‰‰ns‰ ihmetellen, miksi h‰n niin ollen piti sellaista kiirett‰, mutta Bradzha Mohan ei katsonut tarpeelliseksi tyydytt‰‰ poikansa uteliaisuutta. Iltasella, is‰n l‰hdetty‰ tervehtim‰‰n kalkuttalaisia yst‰vi‰ns‰, Ramesh istuutui sepitt‰m‰‰n h‰nelle kirjett‰, mutta kun oli saanut kirjoitetuksi tavanomaiset is‰‰ kunnioittavat puhuttelusanat "Sinun kalliille lootusjalallesi", ei kyn‰ ottanutkaan totellaksensa, vaikka kirjoittaja itsekseen toisteli, ett‰ oli lausumattomin lupauksin Hemnaliniin sidottu ja ett‰ olisi v‰‰rin yh‰ viel‰ is‰lt‰ salata t‰t‰ sanatonta kihlaustansa. H‰n sepitti useita eri luonnoksia eri tyyliparsiin, mutta repi ne vihdoin kaikki. Bradzha Mohan meni illallisen j‰lkeen kaikessa rauhassa nukkumaan. Ramesh nousi katolle ja harhaili siell‰ ep‰toivoisena edestakaisin kuin ˆinen haamu, katse kiinte‰sti suunnattuna naapuritaloon. Yhdeks‰n aikaan n‰kyi Akshai vihdoin l‰htev‰n, ja kello puoli kymmenen suljettiin katuovi. Kymmenen aikaan sammui Anna da Babun oleskeluhuoneesta valo, ja puoli yksitoista lep‰si koko talo unen helmoissa. Rameshin oli m‰‰r‰ l‰hte‰ Kalkuttasta varhain seuraavana aamuna. Bradzha Mohan piti huolta siit‰, ettei h‰n p‰‰sisi junasta myˆh‰stym‰‰n. TOINEN LUKU Kotiin saavuttuansa Ramesh sai kuulla, ett‰ h‰nelle oli morsian jo katsottuna ja h‰‰p‰iv‰ m‰‰r‰tty. Nuoruudessaan Bradzha Mohan oli joutunut kovia kokemaan ja oli myˆhemmin saavuttamastansa varallisuudesta kiitollisuudenvelassa er‰‰lle Isan-nimiselle asianajajalle, lapsuudenyst‰v‰llens‰. Isan kuoli ennen aikojansa, ja k‰vi ilmi, ett‰ h‰n oli j‰tt‰nyt j‰lkeens‰ pelkk‰‰ velkaa. H‰nen leskens‰ ja heid‰n ainoa lapsensa -- tyt‰r -- olivat yht'‰kki‰ puilla paljailla. T‰m‰ tyt‰r, joka nyt oli naimai‰ss‰, oli Bradzha Mohanin Rameshille valitsema morsian. Er‰‰t nuorukaisen parasta katsovat henkilˆt olivat olleet asiaa vastaan, huomauttaen, ettei tyttˆ ollut kaunis. Sellaisiin kriitillisiin huomautuksiin oli Bradzha Mohanilla yksi ainoa vastaus. "En k‰sit‰, mit‰ tarkoitatte", sanoi h‰n. "Kukkaa tai perhosta sopii arvostella kauneutta silm‰ll‰ pit‰en mutta ei inhimillist‰ olentoa. Jos tytˆst‰ koituu yht‰ hyv‰ vainio kuin ‰idist‰, niin Ramesh voi pit‰‰ itse‰ns‰ onnellisena." Ramesh k‰vi aivan alakuloiseksi kuullessaan juteltavan tulevasta avioliitostansa ja alkoi vaellella ilman p‰‰m‰‰r‰‰ yritt‰en keksi‰ jotakin pelastuskeinoa. Mutta mik‰‰n ei n‰ytt‰nyt mahdolliselta. Vihdoin h‰n rohkaisi mielens‰ ja sanoi is‰llens‰: "Is‰, min‰ en tosiaankaan voi ottaa tuota tyttˆ‰ vaimokseni; minua sitoo lupaus toiseen." _Bradzha Mohan_: "Mit‰ sanotkaan! Onko tapahtunut oikea kihlaus?" _Ramesh_: "Ei, oikeastaan ei, mutta -- --" _Bradzha Mohan_: "Oletko puhunut asiasta tytˆn vanhemmille? Onko se kaikin puolin p‰‰tetty?" _Ramesh_: "Min‰ en ole siit‰ viel‰ puhunut, mutta -- --" _Bradzha Mohan_: "Vai et ole puhunut? No, kun et ole viel‰ mit‰‰n sanonut, voit hyvinkin hieman jatkaa vaikenemistasi." Lyhyen vaitiolon j‰lkeen Ramesh ampui viimeisen panoksensa. "Tekisin h‰nelle v‰‰ryytt‰, jos naisin jonkin toisen, tytˆn." "Tekisit viel‰ suurempaa v‰‰ryytt‰, jos kielt‰ytyisit naimasta morsiamen, jonka olen sinulle valinnut", vastasi Bradzha Mohan. Rameshilla ei ollut en‰‰ mit‰‰n sanottavaa; h‰n voi ainoastaan toivoa, ett‰ jokin odottamaton tapaus est‰isi suunnitellun naimisen. Astrologien lausunnon mukaan oli m‰‰r‰tty‰ h‰‰p‰iv‰‰ seuraava koko vuosi ep‰suotuisa, ja Rameshin mieleen johtui, ett‰ h‰n tuon kohtalokkaan p‰iv‰n ohi p‰‰sty‰ saisi kokonaisen vuoden lykk‰yksen. Morsian asui er‰‰ll‰ kaukaisella paikkakunnalla, johon p‰‰si vain virtaa pitkin kulkien. Siin‰kin tapauksessa, ett‰ kulki lyhyint‰ tiet‰, k‰ytt‰en hyv‰kseen oikokanavia, kului matkaan kuitenkin kolme nelj‰ p‰iv‰‰. Bradzha Mohan varasi hyv‰n m‰‰r‰n aikaa sattumien varalle, ja seurue l‰hti matkaan, vaikka m‰‰r‰ttyyn h‰‰p‰iv‰‰n oli viel‰ viikko. L‰htˆp‰iv‰n olivat t‰hdist‰katsojat havainneet suotuisaksi. Tuuli suosi heit‰ pitkin matkaa, ja he saapuivat Simulghataan jo kolmantena p‰iv‰n‰, joten h‰‰juhlaan oli viel‰ nelj‰ p‰iv‰‰. Vanhalla herralla oli muutakin syyt‰ aikaiseen saapumiseensa. Morsiamen ‰iti eleli kovin kehnoissa olosuhteissa, ja Bradzha Mohan oli jo kauan halunnut saada h‰net l‰htem‰‰n kotipaikaltansa ja siirtym‰‰n h‰nen kyl‰‰ns‰, miss‰ voisi h‰nt‰ helposti avustaa, siten maksaen velkaansa vanhalle nuoruudenyst‰v‰llens‰. Niin kauan kuin ei mik‰‰n sukulaisuus-side ollut heit‰ yhdist‰nyt, oli h‰nen hienotunteisuutensa est‰nyt sellaista leskelle ehdottelemasta, mutta nyt, naimisliiton ollessa tekeill‰, h‰n oli asian esitt‰nyt ja saanut myˆnt‰v‰n vastauksen. Leski, jolla ei ollut muita omaisia kuin ainoa tytt‰rens‰, suostui mielell‰ns‰ olemaan ‰idin sijaisena ‰idittˆm‰lle v‰vypojallensa. H‰n ratkaisi asian virkkamalla: "Jutelkoot juorukellot mit‰ tahansa, minun paikkani on tytt‰reni ja h‰nen miehens‰ luona." Niin vietti Bradzha Mohan odotusp‰iv‰t valmistelemalla lesken siirtymist‰ uusille olosijoille. Toivoen h‰nen liittyv‰n palaavaan seurueeseen h‰n oli tuonut mukanansa muutamia naisia, joiden tuli olla avullisena matkavalmistuksia suoritettaessa. Vihkiminen tapahtui asianmukaisessa j‰rjestyksess‰, mutta Ramesh j‰tti pyh‰n kaavan kunnolla lausumatta, sulki silm‰ns‰, kun tuli "hyv‰enteisen katseen hetki" (se hetki, jolloin sulhanen ja morsian ensi kerran toisensa n‰kev‰t), k‰yskeli allap‰in kuin uhriteuras, piti h‰‰huoneessa, ilon ja leikinlaskun kaikuessa, huulensa tarkoin suljettuina, makasi koko yˆn selin tyttˆˆn ja l‰hti morsiuskammiosta aamulla ani varhain. Kaikista juhlamenoista suoriuduttua seurue l‰hti matkaan, yhdess‰ venheess‰ naiset, toisessa vanhemmat miehet, sulhanen ja nuoremmat miehet kolmannessa; soittajat, jotka olivat pit‰neet huolen h‰‰musiikista, sijoitettiin nelj‰nteen, ja he kuluttelivat omaa ja toisten aikaa soittelemalla kaikenlaisin lauluja ja pieni‰ kappaleita. Koko p‰iv‰n vallitsi siet‰m‰tˆn helle. Taivas oli pilvetˆn, mutta taivaanrantaa verhosi kevyt harmaja sumu. Rannan puut seisoivat kaameina, lyijynkarvaisina. Yksik‰‰n lehti ei liikahtanut. Soutajat hikoilivat ankarasti. Auringon ollessa viel‰ taivaanrannan yl‰puolella venhemiehet sanoivat Bradzha Mohanille: "Meid‰n on laskettava maihin t‰ss‰; seuraavaan soveliaaseen paikkaan on peninkulmia." Mutta Bradzha Mohan tahtoi p‰‰st‰ perille mahdollisimman pian. "T‰nne emme voi j‰‰d‰", sanoi h‰n, "iltayˆst‰ paistaa kuu; me jatkamme matkaa Baluhataan ja laskemme siell‰ maihin. Min‰ pid‰n huolta siit‰, ettei teille koidu asiasta vahinkoa." Miehet l‰htiv‰t soutamaan eteenp‰in. Toisella puolen n‰kyi helteess‰ kimaltelevia hiekkas‰rkki‰, toisella puolen korkea sorainen ranta. Kuu tuijotteli sumun halki j‰ykin katsein kuin juopuneen silm‰. Taivas oli yh‰ pilvetˆn. Sitten keskeytti hiljaisuuden yht'‰kki‰ kumea jyrin‰, ik‰‰nkuin ukkonen. Katsoessaan taaksensa matkustajat n‰kiv‰t korkean, taajan joukon katkenneita oksia, hein‰- ja olkitukkoja ik‰‰nkuin valtavan luudan lakaisemina liikkumassa heit‰ kohti. Kuului hurjia huutoja: "Istukaa hiljaa! Pit‰k‰‰ kiinni! Pit‰k‰‰ kiinni! Taivas varjelkoon! Apua!" Siit‰, mit‰ sitten tapahtui, ei koskaan saada tietoa. Tuulenpyˆrre, joka nyt, kuten tavallisesti, noudatteli kapeata h‰vitysuraa, repi ja kaatoi kaikki, mit‰ sen tielle sattui, osui venheisiin, ja seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ oli onneton pikku laivue olemattomissa. KOLMAS LUKU Sumu h‰lveni ja laajan hiekkakent‰n peitti kirkas kuunvalo h‰ik‰isev‰n valkoisella, leskiemme vaatetusta muistuttavalla verholla. Virralla ei n‰kynyt venhett‰, eip‰ laineen v‰rett‰k‰‰n, rauha, sellainen rauha, jonka kuolema suo kiusatulle k‰rsij‰lle, levisi yli virran ja rantojen. Tullessaan tajuihinsa Ramesh havaitsi makaavansa hiekkasaaren rantamalla. Kului hetkinen, ennenkuin h‰n kykeni muistamaan, mit‰ oli tapahtunut. Sitten koko onnettomuus palasi h‰nen mieleens‰ kuin kuumeuni, ja h‰n hypp‰si jaloilleen. Ensi tyˆkseen h‰n tahtoi saada selville, kuinka is‰n ja h‰nen yst‰viens‰ oli k‰ynyt. H‰n silm‰ili ymp‰rillens‰, mutta miss‰‰n ei n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n ihmisist‰. H‰n kulki pitkin rantaa turhaan etsien. Lumivalkea saari lep‰si kuin lapsi suuren Padma-virran, Gangesin lis‰veden syliss‰. Ramesh kuljeskeli ristiin rastiin saaren toista rantaa ja oli aikeissa ryhty‰ tutkimaan toista, kun samassa havaitsi jotakin punaisen puvun tapaista. H‰n joudutti askeliansa ja lˆysi punaiseen morsiuspukuun puetun nuoren tytˆn, joka makasi hiekassa ik‰‰nkuin kuolleena. Ramesh tiesi, miten hukkuneita oli eloon elvytett‰v‰. H‰n ponnisteli pitk‰n aikaa saadakseen h‰net j‰lleen hengitt‰m‰‰n, veti tytˆn k‰det kauas p‰‰n taakse ja puristi ne sitten j‰lleen h‰nen kylki‰ns‰ vasten, kunnes tointunut vihdoin alkoi hengitt‰‰ ja avasi silm‰ns‰. Ramesh oli ponnistuksistaan ihan uupunut eik‰ kyennyt pariin minuuttiin mit‰‰n kysym‰‰n. Tyttˆk‰‰n ei n‰ytt‰nyt tulleen t‰ysin tajuihinsa, sill‰ h‰n oli tuskin avannut silm‰ns‰, kun jo v‰syneen‰ ne j‰lleen sulki. Ramesh kuitenkin havaitsi, ett‰ h‰nen hengityksens‰ oli esteetˆn. Pitk‰n aikaa h‰n istui siin‰, kelme‰ss‰ kuunvalossa, katsellen neitoa. Omituinen oli heid‰n ensimm‰isen todellisen kohtaamisensa paikka, t‰m‰ autio rantahietikko, jota maa ja vesi rajoittivat kuin el‰m‰ ja kuolema. Kuka olikaan sanonut, ettei Susila ollut kaunis? Kuutamo valoi maisemaan hopeista hohdettansa, ja heid‰n ylitsens‰ kaareutuva taivas n‰ytti ‰‰rettˆm‰lt‰, mutta Rameshista n‰ytti silt‰, kuin olisi luonnon koko suurenmoisuus vain kehyst‰nyt pienen nukkujan kasvoja. Kaikki muu oli unohtunut. "Nyt olen iloinen", ajatteli Ramesh, "etten tullut h‰nt‰ n‰hneeksi h‰iden h‰lin‰ss‰ ja levottomuudessa. Min‰ en olisi miss‰‰n tapauksessa n‰hnyt h‰nt‰ niinkuin nyt. Her‰tt‰m‰ll‰ h‰net j‰lleen eloon olen tehnyt h‰net omakseni paljon oikeammin kuin toistamalla m‰‰r‰ttyj‰ vihkimiskaavoja. Kaavoja toistamalla olisin tehnyt h‰net omakseni ainoastaan ihmisten n‰hden, mutta nyt olen saanut h‰net erikoisena lahjana suopealta kohtalolta." Neito tuli tajuihinsa ja nousi istumaan. H‰n suori ep‰j‰rjestykseen joutunutta pukuansa ja veti harson kasvoillensa. "Tied‰tkˆ mit‰‰n siit‰, kuinka on k‰ynyt toisten samassa venheess‰ olijain?" kysyi Ramesh. Neito pudisti p‰‰t‰ns‰ mit‰‰n virkkamatta. "Voinko j‰tt‰‰ sinut muutamaksi hetkeksi yksin ja l‰hte‰ heit‰ haeskelemaan?" jatkoi Ramesh. Neito ei vastannut, mutta h‰nen v‰r‰ht‰v‰ ruumiinsa virkkoi selvemmin kuin mitk‰‰n sanat: "ƒl‰ j‰t‰ minua t‰nne yksin!" Ramesh ymm‰rsi h‰nen sanattoman pyyntˆns‰. H‰n nousi seisomaan ja silm‰ili ymp‰rillens‰, mutta hele‰ll‰ hiekka-aavikolla ei n‰kynyt mink‰‰nlaista elonmerkki‰. H‰n huusi jokaista yst‰v‰‰ns‰ nimelt‰ns‰, niin ‰‰nekk‰‰sti kuin suinkin voi, mutta vastausta ei kuulunut. Havaittuaan ponnistuksensa turhiksi Ramesh j‰lleen istuutui. Neito oli nyt k‰tkenyt kasvonsa k‰siins‰ ja yritti pid‰tt‰‰ itkuansa, mutta h‰nen povensa kohoili kiivaasti. Ramesh tajusi vaistomaisesti, ettei pelkist‰ lohdutuksen sanoista ollut hyˆty‰, istuutui neidon viereen ja silitti hell‰varoen h‰nen kumartunutta p‰‰t‰ns‰ ja niskaansa. Neito ei voinut en‰‰ hillit‰ itkuansa: h‰nen murheensa purkautui ilmi ep‰m‰‰r‰isin‰ valitus‰‰nin‰. Rameshin silmiin kohosivat myˆt‰tunnon kyynelet. Heid‰n kyllikseen itketty‰ns‰ kuu oli painunut n‰kym‰ttˆmiin. Pimeyden peitosta kuumotti autio maa kuin kaamea unenn‰kˆ, ja valkoinen hiekkaranta hohteli aavemaisena. Paikoitellen kimalteli virta t‰htien heikossa valossa kuin j‰ttil‰isk‰‰rmeen kiilt‰v‰suomuinen selk‰. Ramesh tarttui neidon k‰siin -- hentoisiin k‰tˆsiin, joita vilu v‰risytti -- ja veti h‰net hell‰varoen puoleensa. Neito ei ollenkaan vastustellut; pelko oli j‰tt‰nyt h‰neen yhden ainoan tunnon: halun saada olla toisten ihmisten seurassa. Pohjattomassa pimeydess‰ h‰n lˆysi kaipaamansa turvapaikan Rameshin sykkiv‰ll‰ l‰mpˆisell‰ rinnalla. Nyt ei ollut turhan ujostelun aika: h‰n antautui luottavaisesti suojaavaan syleilyyn. Aamut‰hti laski; virran harmajan pinnan yl‰puolella id‰n taivas vaaleni, sitten punertui. Ramesh makasi hietikolla sike‰ss‰ unessa, ja h‰nen vieress‰‰n nukkui nuori morsian, p‰‰ h‰nen k‰sivarsiensa varassa. Aamuauringon s‰teet hipaisivat heid‰n silmi‰ns‰, ja molemmat kavahtivat hereille. Hetkisen he tuijottivat ihmeiss‰‰n ymp‰rillens‰ kohta tajutakseen, ett‰ olivat ajautuneet oudolle rannalle ja ett‰ koti oli kaukana. NELJƒS LUKU Pian vilisi virralla kalastajien venheit‰ ja valkoisia purjeita. Ramesh huusi er‰‰n aluksen luoksensa ja sai kalastajien avulla ison soutuvenheen kotimatkaa varten. Ennen l‰htˆ‰ h‰n antoi poliisille ohjeita kovaonnisten matkakumppaniensa etsimist‰ varten. Venheen saavuttua kyl‰n laituriin Ramesh sai kuulla, ett‰ h‰nen is‰ns‰, anoppinsa ja useiden sukulaistensa ruumiit oli lˆydetty; muutamien venhemiesten arveltiin voineen pelastua, mutta kaikki muut olivat n‰ht‰v‰sti hukkuneet. Rameshin vanha iso‰iti oli j‰‰nyt kotiin. H‰n tervehti pojanpoikaansa ja h‰nen morsiantansa ‰‰neen valittaen, ja kaikissa perheiss‰, joiden j‰seni‰ oli ollut mukana h‰‰retkell‰, vallitsi nyt itku ja murhe. Simpukkatorvet eiv‰t soineet, tavanomaisia tervehdyshuutoja nuorikon kunniaksi ei kuulunut. Kukaan ei osoittanut h‰nelle vieraanvaraisuutta; kaikki kerrassaan h‰nt‰ karttelivat. Ramesh oli p‰‰tt‰nyt poistua vaimoineen paikkakunnalta niin pian kuin hautausmenot olisivat ohi, mutta ei p‰‰ssyt l‰htem‰‰n, ennenkuin oli saattanut j‰rjestykseen is‰ns‰ asiat. Perheen leskeytyneet naiset olivat pyyt‰neet h‰nelt‰ lupaa saada l‰hte‰ pyhiinvaellusretkelle, ja sekin vaati valmistuksia. Niin‰ lomahetkin‰, joita n‰m‰ murheelliset teht‰v‰t h‰nelle j‰ttiv‰t, h‰n ei kokonaan unhottanut rakkauden vaatimuksia. H‰nen vaimonsa ei en‰‰ ollut pelkk‰ lapsi, kuten h‰nelle oli kerrottu -- kiusoittelivatpa kyl‰n naiset h‰nt‰ v‰itt‰m‰ll‰ h‰nen jo ehtineen tavallisen naimisiinmeno-i‰n ohi -- mutta kun tuli kysymykseen armastelu, ei nuori ylioppilas saanut mit‰‰n apua kirjoistansa. H‰nen ymm‰rryksens‰ sanoi, ett‰ sellaiseen teht‰v‰‰n ryhtyminen ei ollut mahdollista eik‰ oikeatakaan. Mutta sittenkin, kumma kyll‰, vaikka kirjaviisaudesta ei ollut v‰h‰‰k‰‰n hyˆty‰, h‰n tunsi omituista vetoa nuoren tytˆn puoleen, ja h‰nen oppinut mielens‰k‰‰n ei kyennyt vastustamaan voittoisaa suloa. Ramesh n‰ki h‰net mielikuvituksessaan tulevana el‰m‰nkumppaninansa. H‰n v‰ikkyi uneksijan mieless‰ eri hahmoin: neitsytmorsiamena, jumaloituna rakastettuna ja h‰nen lastensa sive‰n‰ ‰itin‰. Samoinkuin maalaaja s‰ilytt‰‰ syd‰mess‰‰n mielikuvituksensa luomaa t‰ydellist‰ kuvaa ja runoilija t‰ydellist‰ runoelmaa, uhraten sille koko kiintymyksens‰, samoin vaali Ramesh mieless‰‰n t‰t‰ hentoa neitosta syd‰mens‰ riemuna ja kotinsa ilon- ja onnentuojana. VIIDES LUKU Rameshilta kului l‰hes kolme kuukautta is‰ns‰ asioiden j‰rjestelemiseen ja naisten pyhiinvaellusretken valmistuksiin. Pari naapurinaista oli alkanut suhtautua yst‰v‰llisemmin h‰nen nuorikkoonsa. Se hˆll‰ kiintymyksen side, joka liitti h‰nt‰ Rameshiin, k‰vi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ lujemmaksi. Nuori pariskunta otti tavaksensa levitt‰‰ katolle mattoja ja viett‰‰ iltansa siell‰ ulkoilmassa. Ramesh rohkeni jo k‰ytt‰yty‰ tutunomaisesti: h‰n syˆks‰hti takaap‰in neidon luo, painoi k‰tens‰ h‰nen silmilleen ja veti h‰nen p‰‰ns‰ rintaansa vasten. Jos tyttˆ nukahti illalla ennen ateriaa, niin Ramesh s‰ik‰hdytti h‰net hereille ja sai nuhteet palkaksensa. Er‰‰n‰ iltana Ramesh leikill‰‰n tarttui h‰nen palmikkoihinsa, pudisteli niit‰ ja virkkoi: "Susila, sinun hiuslaitteesi ei t‰n‰‰n minua miellyt‰." Tyttˆ nousi. "Kuulehan, miksi te kaikki yh‰ nimit‰tte minua Susilaksi?" kysyi h‰n. Ramesh tuijotti h‰neen h‰mm‰styneen‰ voimatta tajuta kysymyksen tarkoitusta. "Nime‰ muuttamalla te ette voi muuttaa kohtaloani", jatkoi h‰n. "Min‰ olen ollut lapsuudestani saakka onneton ja pysyn onnettomana koko elinik‰ni." Rameshin syd‰n hytk‰hti s‰ik‰hdyksest‰, ja h‰nen kasvonsa kalpenivat. H‰n johtui yht'‰kki‰ pakostakin ajattelemaan, ett‰ asiassa t‰ytyi piill‰ kamalan salaisuuden. "Miksi sanotkaan olleesi onneton kaiken ik‰si?" kysyi h‰n. "Is‰ni kuoli ennen syntym‰‰ni, ja min‰ en ollut viel‰ kuuden kuukauden ik‰inen, kun ‰itinikin kuoli. Enoni luona min‰ sain kovaa kokea. Sitten sain yht'‰kki‰ tiet‰‰, ett‰ sin‰ olit ilmaantunut jostakin ja mieltynyt minuun. Kahden p‰iv‰n kuluttua meid‰t vihittiin. Sin‰ tied‰t, mit‰ sitten seurasi." Ramesh painui neuvotonna pieluksellensa. Kuu oli noussut, mutta sen s‰teiss‰ ei n‰ytt‰nyt olevan mit‰‰n valovoimaa. Ramesh ei uskaltanut kysy‰ enemp‰‰ ja koki karkoittaa kuulemaansa mielest‰ns‰ kuin unenn‰kˆ‰ tai harha-aistimusta. L‰mpˆinen etel‰tuuli alkoi kohista hiljaa kuin unesta her‰‰v‰n huokaus, ja valvova k‰ki huhuili yksitoikkoista s‰velt‰ns‰ kuutamoiseen yˆhˆn. L‰heisess‰ laiturissa olevista venheist‰ kohosi ilmoille soutumiesten laulu. Kun Ramesh tuntui h‰net kerrassaan unhottaneen, kosketti tyttˆ h‰neen kevyesti. "Nukutko sin‰?" kysyi h‰n. "En", vastasi Ramesh sen enemp‰‰ selittelem‰tt‰, ja tyttˆ vaipui hiljalleen uneen. Ramesh kohottautui ja katseli h‰nt‰ kauan lˆyt‰m‰tt‰ h‰nen otsastansa sen salaisuuden selityst‰, jonka sallimus oli siihen kirjoittanut. Kuinka olikaan mahdollista, ett‰ niin kamala kohtalo voi piill‰ tuollaisen sulon verhossa? KUUDES LUKU Ramesh tiesi nyt, ettei tyttˆ ollut h‰nen vihitty vaimonsa, mutta ei ollut helppoa saada selville, kenen vaimo h‰n oli. Kerran Ramesh tiedusteli viekkaasti: "Mit‰ ajattelitkaan, kun vihitt‰ess‰ ensi kerran minut n‰it!" "Min‰ en sinua n‰hnyt", vastasi tyttˆ, "min‰ en kohottanut kertaakaan silmi‰ni." _Ramesh_: "Etkˆ kuullut minun nime‰nik‰‰n?" _Tyttˆ_: "Min‰ kuulin sinusta ensi kerran vasta h‰iden aattop‰iv‰n‰. T‰tini tahtoi p‰‰st‰ minusta niin nopeasti, ettei edes maininnut minulle nime‰si." _Ramesh_: "Minulle kerrottiin, ett‰ osaat lukea ja kirjoittaa; n‰yt‰h‰n, osaatko kirjoittaa nimesi." H‰n ojensi tytˆlle paperiarkin ja lyijykyn‰n. "Ettenkˆ osaisi nime‰ni kirjoittaa!" huudahti tyttˆ ylpe‰sti. "Se onkin muuten aivan helppo." H‰n piirsi suurin kirjaimin "Shrimati Kamila Debi." _Ramesh_: "Kirjoita nyt enosi nimi." Kamila piirsi "Shrijukta Tarini Tsharan Tshattopadhjai." "Teinkˆ virheit‰?" kysyi h‰n. "Et", vastasi Ramesh. "Kirjoita nyt viel‰ kyl‰nne nimi." H‰n kirjoitti "Dhobapukur." Siten Ramesh v‰hitellen ker‰si koko joukon yksityiskohtaisia tietoja tytˆn menneisyydest‰, mutta havaitsi p‰‰h‰n p‰‰sty‰ns‰ olevansa kysymysten varsinaisesta tarkoitusper‰st‰ yht‰ kaukana kuin ennenkin. Ramesh ryhtyi nyt sommittelemaan suunnitelmaa tulevalle menettelyllens‰. Kamilan mies oli todenn‰kˆisesti hukkunut. Siin‰kin tapauksessa, ett‰ voisi saada tietoonsa, miss‰ miehen sukulaiset asuivat, ja l‰hett‰isi Kamilan heid‰n luoksensa, oli sangen ep‰tietoista, suostuisivatko he ottamaan h‰net vastaan, ja toisaalta olisi armotonta l‰hett‰‰ h‰net takaisin enonsa luo. Miten ihmiset h‰nt‰ kohtelisivatkaan, jos tulisi ilmi, ett‰ h‰n oli koko ajan el‰nyt vieraan miehen luona? Mist‰ h‰n voisikaan lˆyt‰‰ turvapaikan? Jos h‰nen miehens‰ sattuisikin olemaan elossa, niin oliko todenn‰kˆist‰, ett‰ h‰n haluaisi tai uskaltaisi ottaa h‰net luoksensa? Minne Ramesh h‰net l‰hett‰isikin, h‰n j‰isi aina ajelehtimaan oman onnensa nojassa tuntemattomalla merell‰. H‰n voi pit‰‰ h‰net luonansa ainoastaan vaimonansa, ja kenellek‰‰n muulle h‰n ei voinut h‰nt‰ luovuttaa; mutta toisaalta he eiv‰t voineet el‰‰ yhdess‰ miehen‰ ja vaimona. Rameshin t‰ytyi nopeasti h‰vitt‰‰ mielest‰ns‰ se vieh‰tt‰v‰ kuva, joka oli h‰nelle esitt‰nyt t‰t‰ tyttˆ‰ tulevana el‰m‰nkumppanina, vaikka olikin maalannut sen ylen hehkuvaksi, rakkauden toimiessa v‰rien sekoittajana! Pitempiaikainen oleskelu kyl‰ss‰ olisi k‰ynyt siet‰m‰ttˆm‰ksi; Kalkuttan vilin‰ss‰ h‰n sit‰vastoin voi j‰‰d‰ huomaamatta, ja siell‰ saattoi kukaties lˆyty‰ jonkinlainen ratkaisukin. Niinp‰ h‰n veikin Kamilan mukanansa Kalkuttaan ja vuokrasi huoneiston melkoisen kaukana entisest‰ asumuksestansa. Kamilan mielt‰ n‰m‰ kokemukset kovin kiihdyttiv‰t. He olivat tuskin ehtineet asettua huoneistoonsa, kun h‰n jo istuutui ikkunan ‰‰reen. Loppumaton ihmisvirta oli n‰ytelm‰, joka her‰tti h‰ness‰ ehtym‰tˆnt‰ uteliaisuutta. Heill‰ oli palvelijatar, jolle ei Kalkuttan katuel‰m‰ss‰ ollut mit‰‰n uutta ja jonka mielest‰ tytˆn ihmettely oli pelkk‰‰ hullutusta. "Mit‰ ihmett‰ siin‰ on tuijoteltavaa? Ettekˆ l‰hde kylpem‰‰n? On jo myˆh‰!" huudahteli h‰n ‰re‰sti. T‰m‰n naishenkilˆn piti olla palveluksessa p‰ivisin ja menn‰ iltaisin kotiinsa, koska oli mahdotonta lˆyt‰‰ palvelijatarta, joka olisi j‰‰nyt yˆksi. "Minun ei k‰y en‰‰ nukkuminen Kamilan kanssa", mietti Ramesh, "mutta kuinka voi lapsi viett‰‰ yˆns‰ yksin‰‰n vieraassa paikassa?" Illallisen j‰lkeen palvelijatar poistui. Ramesh osoitti Kamilalle, miss‰ h‰nen tuli nukkua, ja sanoi: "Mene nyt makuulle; min‰ tulen myˆhemmin viel‰ hieman luettuani." H‰n avasi kirjan ja oli lukevinansa. Kamila oli v‰synyt ja vaipui pian uneen. Ensimm‰isen‰ iltana asia luonnistui. Seuraavanakin iltana Ramesh keksi keinon l‰hett‰‰kseen Kamilan yksin vuoteeseen. P‰iv‰ oli ollut eritt‰in helteinen. Ramesh levitti peitteen makuuhuoneen parvekkeelle ja asettui sinne yˆksi. H‰n makasi kauan miettien ja viuhkoen itse‰ns‰, mutta puolenyˆn tienoissa h‰n vihdoin vaipui uneen. Kahden-kolmen tienoissa aamupuolella h‰n hieman havahtui ja huomasi, ettei ollut yksin: joku leyhytteli hiljakseen viuhkaa h‰nen vierell‰ns‰. T‰ysin her‰‰m‰tt‰ h‰n veti tytˆn puoleensa ja hymisi unissaan: "Mene nukkumaan, Susila; ‰l‰ minua viuhko?" Kamila, joka pime‰ss‰ pelk‰si, sujuttautui h‰nen k‰sivarrellensa siihen rauhallisesti nukahtaen. Ramesh her‰si varhain ja oli kovin h‰mm‰styksiss‰‰n. Kamila viel‰ nukkui, oikea k‰sivarsi h‰nen kaulallansa. H‰n oli vastustamattoman luottavaisesti k‰ytellyt oikeuksiansa ottaen Rameshin rinnan pielukseksensa. Rameshin silm‰t kyyneltyiv‰t, kun h‰n katseli nukkuvaa tyttˆ‰. Kuinka h‰n voisikaan karusti rikkoa n‰iden luottavaisten lapsenk‰tten lempe‰n paulan? Nyt h‰n muisti, ett‰ Kamila oli hiipinyt h‰nen luoksensa keskell‰ yˆt‰ viuhkoakseen h‰nt‰. Syv‰‰n huoaten h‰n hell‰varoen irtautui Kamilan syleilyst‰ ja nousi. Kauan huolestuneena asiaa harkittuansa h‰n p‰‰tti toistaiseksi ratkaista ongelman siten, ett‰ l‰hett‰isi Kamilan er‰‰seen koulukotiin, ja otti asian kohta puheeksi. "Etkˆ haluaisi saada hieman opetusta, Kamila?" Kamilan ilme lausui selvemmin kuin sanat: "Mit‰ ihmett‰ tarkoitatkaan?" Ramesh ryhtyi seikkaper‰isesti selvittelem‰‰n sivistyksest‰ koituvia etuja ja opintojen aiheuttamaa iloa, mutta olisi yht‰ hyvin voinut olla mit‰‰n sanomatta, sill‰ Kamila vastasi vain: "Hyv‰, opeta sin‰ minua." "Sinun on ment‰v‰ kouluun", virkkoi Ramesh. "Kouluun!" huudahti Kamila. "Minun, ison tytˆn!" Rameshia hymyilyttiv‰t Kamilan kypsyysvaatielmat. "Paljoa vanhemmatkin tytˆt k‰yv‰t koulua", sanoi h‰n. Kamila ei tiet‰nyt en‰‰ mit‰‰n vastata, ja niin h‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ ajoi Rameshin kanssa kouluun. Se oli ankaran suuri laitos, ja tyttˆj‰ siell‰ n‰ytti olevan lukematon m‰‰r‰, vanhempia ja nuorempia kuin Kamila. Ramesh uskoi h‰net johtajattaren hoiviin ja teki l‰htˆ‰, kun Kamila samassa valmistelihe h‰nkin matkaan. "Mihin sin‰ aiot?" kysyi Ramesh. "Sinun on j‰‰t‰v‰ t‰nne." "Etkˆ sin‰ j‰‰ t‰nne?" tiedusteli Kamila vavahtavin ‰‰nin. "Ei k‰y p‰ins‰", virkkoi Ramesh. "Niinp‰ en min‰k‰‰n voi j‰‰d‰", sanoi Kamila tarttuen h‰nen k‰teens‰. "Ota minut mukaasi." "ƒl‰ ole hupsu, Kamila", sanoi Ramesh irroittaen k‰tens‰. T‰m‰ moite sai Kamilan mykistym‰‰n; h‰n seisoi siin‰ ik‰‰nkuin loihdittuna, ja pelko n‰ytti kutistavan h‰nen kasvonsa melkein olemattomiin. Ramesh riensi pois ahdistavin syd‰min, mutta kiiruhtipa miten hyv‰ns‰, ei h‰n kuitenkaan voinut unhottaa somien pienten kasvojen avutonta ja s‰ik‰htynytt‰ ilmett‰. SEITSEMƒS LUKU Ramesh aikoi nyt ryhty‰ harjoittautumaan k‰yt‰nnˆlliseksi lakimieheksi Alipurin oikeudessa Kalkuttassa, mutta n‰ytti menett‰neen kaiken tarmonsa. H‰nell‰ ei ollut riitt‰v‰sti p‰‰tt‰v‰isyytt‰ ryhty‰kseen m‰‰r‰per‰iseen tyˆhˆn ja voittaakseen kaikki ne esteet, joita aloitteleva asianajaja urallansa kohtaa. H‰n tottui p‰‰m‰‰r‰ttˆmiin vaelteluihin, kulki Hovrah-sillan yli tai College Squaren ymp‰ri ja suunnitteli parhaillaan pient‰ retke‰ luoteiseen, kun samassa sai kirjeen Annada Babulta. Vanha herra kirjoitti: "Luin sanomalehdest‰, ett‰ olette suorittanut tutkintonne, mutta minua suretti, etten saanut kuulla sit‰ teilt‰ itselt‰nne. Teid‰n tulee h‰lvent‰‰ vanhojen yst‰vienne huolestuneisuus ilmoittamalla meille, kuinka voitte ja milloin saavutte Kalkuttaan." Lienee syyt‰ huomauttaa, ett‰ se Englannissa opiskelemassa ollut nuorukainen, josta Annada Babu oli ajatellut saavansa v‰vyn, oli jo palannut Intiaan valmiina asianajajana, viel‰p‰ mennyt kihloihinkin er‰‰n varakkaan naishenkilˆn kanssa. Rameshia ep‰ilytti kovin, k‰visikˆ h‰nen kaikkien ‰skeisten tapahtumien j‰lkeen uudistaminen tuttavuuttansa Hemnalinin kanssa asiain entisell‰ pohjalla. Toistaiseksi h‰n ei miss‰‰n tapauksessa voinut kenellek‰‰n ilmaista suhdettansa Kamilaan, koska viaton tyttˆ siten joutuisi yhteiskunnan ylenkatseen esineeksi. Toisaalta oli h‰nen, jos mieli uudistaa suhteensa Hemnaliniin, avoimesti kerrottava kaikki. Miss‰‰n tapauksessa h‰n ei voinut j‰tt‰‰ Annada Babun kirjett‰ vastaamatta, ellei tahtonut olla ep‰kohtelias: "Suokaa hyv‰ntahtoisesti anteeksi, etten ole k‰ynyt teit‰ tervehtim‰ss‰; minua ovat siit‰ est‰neet seikat, joita en ole kyennyt vallitsemaan." Mutta uuden osoitteensa h‰n j‰tti ilmoittamatta. L‰hetetty‰‰n vastauksensa h‰n seuraavana p‰iv‰n‰ l‰hti ensi kerran Alipurin oikeuteen, p‰‰ss‰ns‰ asianajajien tavanomainen p‰‰hine. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n oli kulkenut osan kotimatkaansa jalkaisin ja oli juuri aikeissa ottaa ajurin, kun tuttu ‰‰ni kuului huutavan: "Is‰, n‰etkˆ, tuolla on Ramesh Babu!" "Seis, ajuri, seis!" kaikui miehen ‰‰ni, ja vaunut pys‰htyiv‰t ihan Rameshin viereen. Annada Babu palasi tytt‰rineen Alipurin el‰intarhaan tekem‰lt‰ns‰ huviretkelt‰. Siit‰ t‰m‰ odottamaton kohtaus. Ramesh oli tuskin ehtinyt n‰hd‰ vaunuissa istuvan Hemnalinin, h‰nen suloiset kirkkaat kasvonsa, h‰nen pukunsa ja tuttuun aistikkaaseen tapaan asetetut hiuksensa, koruttomat k‰sivarsirenkaat ja kultaiset, s‰rm‰iset rannerenkaat, kun ‰kki‰ nouseva tunteen hyˆky oli h‰net tukehduttaa. "Ramesh, totisesti!" huudahti Annada Babu. "Onnellinen sattuma, ett‰ tapaamme teid‰t t‰ss‰ kadulla! Te ette en‰‰ meille kirjoita, ja jos kirjoitatte, ette mainitse osoitettanne. Mihin olettekaan nyt menossa? Onko teill‰ joitakin erikoissuunnitelmia?" "Ei ole, min‰ palaan oikeudesta", vastasi Ramesh. "Niinp‰ tulette meille teet‰ juomaan." Rameshin syd‰n oli pakahtua; siin‰ ei ollut tilaa ep‰rˆimiselle. H‰n nousi vaunuihin, voitti ankarasti ponnistaen arkuutensa ja kysyi Hemnalinilta, kuinka h‰n voi. "Miksi ette ilmoittanut minulle, ett‰ olette suorittanut tutkintonne?" kysyi puhuteltu kysymykseen vastaamatta. Rameshin oli vaikea keksi‰ mit‰‰n kunnollista, joten h‰n vain huomautti: "Min‰ huomasin, ett‰ tekin olette suorittanut tutkintonne." Hemnalini nauroi. "Onpa hyv‰, ett‰ meit‰ hieman viel‰ muistatte, onhan se sent‰‰n jotakin!" "Miss‰ te nyt asustatte?" tiedusteli Annada Babu. "Dardzhiparassa", vastasi Ramesh. "Mutta olihan vanha asuntonne Kalitolassa aivan hyv‰", huomautti vanha herra. Hemnalini loi katseensa Rameshiin ylen uteliaana kuulemaan, mit‰ h‰n vastaisi. Ramesh huomasi h‰nen katseensa ja tajusi siihen sis‰ltyv‰n moitteen. "Ep‰ilem‰tt‰. Min‰ olenkin p‰‰tt‰nyt palata sinne", tuli h‰n sanoneeksi. Ramesh oli t‰ysin tietoinen siit‰, ett‰ Hemnalini oli asunnonvaihdon vuoksi k‰ynyt h‰nt‰ tuomitsemaan ja oli mieless‰‰n havainnut h‰net vakavaan rikokseen vikap‰‰ksi. Ajatus kiusasi h‰nt‰ kovin, eik‰ h‰n kyennyt heti keksim‰‰n puolustuskeinoa. Ristikuulustelu kuitenkin samassa taukosi, ja Hemnalini suuntasi katseensa mielenosoituksellisesti kadulle. Vaitiolon k‰yty‰ siet‰m‰ttˆm‰ksi Ramesh selitti vapaaehtoisesti: "Er‰s sukulaiseni asuu Heduan l‰histˆll‰, joten min‰ asetuin Dardzhiparaan voidakseni olla kosketuksissa h‰nen kanssansa." Tuo ei ollut suoranainen valhe, mutta kuulosti surkean riitt‰m‰ttˆm‰lt‰ selitykselt‰: ik‰‰nkuin Kalitola olisi ollut niin kaukana Heduasta, ettei sielt‰ k‰sin voinut toisinaan k‰yd‰ tapaamassa et‰ist‰ sukulaista! Hemnalinin katse oli yh‰ kiinte‰sti suunnattu kadulle, ja Ramesh raukka vaivasi kovin p‰‰t‰ns‰ keksi‰kseen viel‰ jotakin sanottavaa. Vihdoin h‰n kysyi: "Kuinka jakselee Dzhogen?" H‰nelle vastasi Annada Babu. "H‰n ei suoriutunut tutkinnostansa ja on nyt maalla virkistym‰ss‰." Vaunujen saavuttua perille vaikuttivat tutut huoneet ja huonekalut loihtuisasti Rameshiin. H‰nen vaieten istuutuessaan ilmaisi huokaus mielenkevennyst‰ ja tunnonvaivaa omituisesti toisiinsa yhtynein‰. "Teit‰ pid‰ttiv‰t varmaan liikeasiat niin kauan kotosalla?" tiedusteli samassa Annada Babu. "Is‰ni kuoli -- --", aloitti Ramesh. "Mit‰ sanottekaan! Sep‰ surullista! Kuinka se tapahtui?" "H‰n palasi kotiin Padmaa pitkin. Tuli ‰kkin‰inen myrsky, venhe kaatui, ja h‰n hukkui." Niinkuin ‰kkin‰inen, ankara tuulenpuuska ajaa tuulirykelmi‰ edell‰ns‰ ja kirkastaa taivaan, niin lakaisi tuon onnettomuuden ilmoittaminen pois kaiken v‰‰rink‰sityksen Rameshin ja Hemnalinin v‰lilt‰. Hemnalini ajatteli katuen: "Min‰ tein Ramesh Babulle v‰‰ryytt‰. H‰nt‰ askarrutti is‰n menett‰misen aiheuttama suru ja kaikki siit‰ johtuvat huolet. Ehk‰p‰ rasittaa murhe h‰nt‰ yh‰ viel‰kin. Me pidimme h‰nt‰ vikap‰‰n‰, vaivautumatta milloinkaan ottamaan selkoa, estiv‰tkˆ h‰nt‰ kenties perhehuolet tai muut auttamattomat asiat." Hemnalini alkoi kohdella is‰tˆnt‰ nuorukaista eritt‰in huomaavaisesti. Rameshin ei tehnyt erikoisesti mieli nauttia ravintoa, mutta Hemnalini yllytti h‰nt‰ syˆm‰‰n. "Te ette n‰yt‰ ollenkaan terveelt‰", virkkoi h‰n, "teid‰n tulee pit‰‰ huolta terveydest‰nne." Sitten h‰n k‰‰ntyi Annada Babun puoleen. "Is‰, kuulehan, Ramesh Babun pit‰‰ j‰‰d‰ illalliselle." "Tietysti", virkkoi ukko. Samassa ilmestyi n‰ytt‰mˆlle Akshai. H‰n oli joitakin aikoja ollut ilman kilpailijaa Annada Babun teevieraana, ja Rameshin odottamaton ilmaantuminen vaikutti h‰neen ep‰miellytt‰v‰sti. H‰n malttoi kumminkin mielens‰ ja huudahti hilpe‰sti: "Mit‰ ihmett‰? Tekˆ t‰‰ll‰, Ramesh Babu! Min‰ jo luulin, ett‰ olette kokonaan unohtanut meid‰n olemassaolomme." Ramesh vain heikosti hymyili, ja Akshai jatkoi: "Kun n‰in, kuinka pontevasti is‰nne kuljetti teid‰t pois, olin varma siit‰, ett‰ h‰n pit‰‰ teit‰ valvontansa alaisena, kunnes olette naimisissa. Onko teid‰n sittenkin onnistunut v‰ltt‰‰ se kohtalo?" Hemnalinin n‰rk‰stynyt katse sai Akshain vaikenemaan. "Ramesh on menett‰nyt is‰ns‰, Akshai", virkkoi Annada Babu. Ramesh kumartui salatakseen ‰killist‰ kalpenemistansa. Akshain tahdittomuudesta n‰rk‰styneen‰ Hemnalini kiiruhti asiaa korjaamaan. "Min‰ en ole viel‰ n‰ytt‰nyt teille uutta albumiani, Ramesh Babu", sanoi h‰n, toi albumin Ramesh Babun eteen pˆyd‰lle ja alkoi jutella h‰nen kanssansa valokuvista. Samalla h‰n sai tilaisuutta salavihkaa kys‰ist‰: "Asuttehan yksin uudessa huoneistossanne, Ramesh Babu?" "Asun", vastasi Ramesh, "ihan yksin." "Nyt teid‰n pit‰‰ mahdollisimman pian palata vanhaan asuntoonne." "Ep‰ilem‰tt‰. Min‰ muutan maanantaina, k‰vip‰ miten tahansa." "Min‰, n‰hk‰‰s, tarvitsen silloin t‰llˆin apuanne valmistuessani filosofian tutkintoon", lis‰si Hemnalini avomielisesti. Rameshia tuo ajatus kovin ilahdutti. KAHDEKSAS LUKU Ramesh muutti aivan pian entiseen asuntoonsa. Se v‰‰rink‰sitys, joka oli h‰mment‰nyt h‰nen ja Hemnalinin v‰list‰ suhdetta, oli kerrassaan h‰lvennyt. H‰nt‰ kohdeltiin kuin talon omaa poikaa, h‰n laski leikki‰ toisten keralla ja otti osaa kaikkiin juhlatilaisuuksiin. Pitk‰aikaiset rasittavat opinnot olivat tehneet Hemnalinin hentoisen n‰kˆiseksi; tuntui melkein silt‰, kuin olisi kova tuulen puuska voinut murtaa h‰nen hoikan vartensa. H‰n oli aina ollut hillitty ja vaitelias, ja h‰nen yst‰v‰tt‰rens‰ arkailivat h‰nelle mit‰‰n sanoa, koska pelk‰siv‰t h‰nen loukkaantuvan. Nyt h‰nen ulkomuotonsa ja k‰ytˆksens‰ muuttuivat h‰mm‰stytt‰v‰sti muutamassa p‰iv‰ss‰. Vieno punerrus karkoitti h‰nen poskiensa kalpeuden, ja jokaista sanaa s‰esteli katseen hilpeys. Aikaisemmin h‰n oli pit‰nyt kovin suurta vaatetukseen kohdistuvaa huomiota turhamaisuutena, jopa rikoksenakin. J‰‰nee ikuiseksi salaisuudeksi, mik‰ h‰net nyt sai muuttamaan tuota seikkaa koskevia mielipiteit‰ns‰, sill‰ h‰n ei uskonut asioitansa kenellek‰‰n. Ramesh puolestaan oli ollut aivan yht‰ vakaa ja tunnollinen. Henke‰ samoinkuin ruumistakin n‰ytti rasittavan ankara velvollisuuksien tunto. T‰hdet kiertelev‰t vapaina ratojansa, mutta t‰htitornin kaikkine kojeinensa tulee seisoa vakavana pett‰m‰ttˆmill‰ perustuksillansa. Niin oli Rameshkin maailman el‰m‰n huimaavassa pyˆrteess‰ kiinte‰sti juurtunut kirjoihinsa ja niiden filosofiaan. Mutta nyt h‰net valtasi uusi, arvaamaton hilpeys kirkastaen h‰nen koko olemustansa. H‰nen oli tosin yh‰ viel‰kin vaikea keksi‰ k‰rkevi‰ vastauksia kiusoitteleviin huomautuksiin, mutta hyv‰ksymist‰ns‰ h‰n osasi ilmaista syd‰mellisell‰ kelpo naurulla. Jos h‰nen tukkansa ei viel‰ tuntenutkaan hyv‰tuoksuisia voiteita, ei ainakaan h‰nen puvussansa ollut milloinkaan moitteen sijaa. H‰n n‰ytti sek‰ henkisesti ett‰ ruumiillisesti reippaammalta ja s‰vyllisemm‰lt‰. YHDEKSƒS LUKU Kalkuttasta puuttuu nimenomaisesti kaikki se, mik‰ runoilijain mielest‰ v‰ltt‰m‰tt‰ kuuluu nuoren lemmen n‰ytt‰mˆˆn. Kukkivat _ashoka_- ja _bakul_-lehdot, _madabhi_-pensastojen lehv‰rikkaus ja Intian k‰en huhuilu -- kaikki tuo loistaa poissaollen. Sittenk‰‰n ei lemmen loihtuisa jumala v‰isty masentuneena t‰st‰ arkisesta, vieh‰tyksettˆm‰st‰ uudenaikaisesta kaupungista. Kukapa voikaan seurata tuota jumalista nuorinta ja samalla vanhinta, kun se jousinensa seikkailee tiheimm‰ss‰ katuvilin‰ss‰, v‰ist‰‰ ankaraa raitiovaunua ja piiloutuu punaturbaaniselta poliisimiehelt‰? Ramesh ja Hemnalini asuivat Kalitolan monikerroksisissa taloissa, l‰himpin‰ naapureinansa suutari ja sekatavarakauppias, mutta siit‰ huolimatta heid‰n rakkautensa kasvoi niin soreasti kuin he olisivat asustaneet romanttisissa paimenlehdoissa. Se seikka, ett‰ heid‰n kohtauksensa tapahtui Annada Babun huojuvan teepˆyd‰n vaiheilla eik‰ lootusj‰rven rantamalla, ei vaikuttanut Rameshiin ollenkaan h‰iritsev‰sti. Mik‰‰n tarun paimen ei ole milloinkaan osoittanut antaumuksellisempaa hellyytt‰ valtiattarensa kesy‰ kauriinvuonaa silitelless‰‰n kuin Ramesh kutkutellessaan Hemnalinin lempikissan kaulaa, ja kun mirri sitten kˆyristi selk‰‰ns‰ ja ryhtyi pesuhommiin, niin se oli rakastuneen nuorukaisen mielest‰ kaunein kaikista turkkiansa nuolevista olennoista. Siihen aikaan, jolloin Hemnalinin kaikki ajatukset keskittyiv‰t tutkintoon, h‰n oli laiminlyˆnyt neulomuksensa, ja senvuoksi h‰n nyt k‰vi oppimassa t‰t‰ taitoa er‰‰lt‰ yst‰v‰tt‰relt‰ns‰. Ramesh piti ompelemista t‰ysin tarpeettomana askareena, johon ei kannattanut kiinnitt‰‰ mit‰‰n vakavaa huomiota. Kirjallisuuden yhteisell‰ pohjalla h‰n ja Hemnalini voivat ymm‰rt‰‰ toisiansa hyvin, mutta kun tuli kysymykseen ompeleminen, niin Rameshin t‰ytyi vet‰yty‰ taka-alalle. "Mink‰ t‰hden olettekaan nykyj‰‰n niin k‰rk‰s ompelemaan?" huudahti h‰n toisinaan hieman ‰re‰sti. "Se tyˆ sopii hyvin henkilˆille, joilla ei ole mit‰‰n parempaa tekemist‰." Hemnalini vain hymyili ja pujotti lankaa neulansilm‰‰n. Akshai huomautti kerran ivallisesti: "Ramesh Babu halveksii kaikkea, mik‰ on jollakin tavoin hyˆdyllist‰ t‰ss‰ maailmassa. H‰nen Armonsa saattaa olla suuri filosofi ja runoilija, mutta pelkk‰ moitiskeli! ei sittenk‰‰n vie h‰nt‰ pitk‰lle." Tuo vaikutti Rameshiin ‰rsytt‰v‰sti, ja h‰n vyˆtti jo kupeitansa k‰yd‰kseen vastahyˆkk‰ykseen. Hemnalini ehti kuitenkin v‰liin. "Ramesh Babu, kuulkaahan, miksi tahdotte aina h‰nelle vastata? Maailmassa on jo muutenkin riitt‰v‰sti joutavaa jaaritusta." H‰n kumartui laskemaan pisteit‰ns‰ ja kuljetti j‰lleen neulaansa huolellisesti silkin l‰pi. Er‰‰n‰ aamuna, tyˆhuoneeseensa astuessaan, Ramesh lˆysi pˆyd‰lt‰ kirjoitussalkun, jonka silkkikannet oli kukin kirjaeltu. Er‰‰ss‰ kulmassa oli "R", toisessa kullankirjaeltu lootuskukka. Ramesh arvasi aivan helposti, kuka lahjoittaja oli ja millainen tunne oli lahjan aiheuttanut. H‰nen syd‰mens‰ tykytti kiivaasti. K‰sitˆihin kohdistuva halveksiminen oli kohta tiess‰‰n, ja h‰n oli valmis puolustamaan t‰t‰ askarrusta kaikilta hyˆkk‰yksilt‰. Puristaessaan siin‰ kirjoitussalkkua poveansa vasten h‰n olisi ollut valmis myˆnt‰m‰‰n itse Akshaillekin erehtyneens‰. H‰n avasi salkun, otti esiin kirjearkin ja kirjoitti: "Jos olisin runoilija, niin l‰hett‰isin teille runoelmani, mutta kun en ole runoilija, en voi antaa teille mit‰‰n. Antamisen lahjaa ei minulle ole suotu, mutta on olemassa myˆs jonkinlainen vastaanottamisen lahja. Kaikkitiet‰v‰n Jumalan ja minun v‰liseksi salaisuudeksi j‰‰, mit‰ t‰m‰ lahja minulle merkitsee. Itse lahja on n‰kyv‰ ja k‰sin koskettava, mutta kiitollisuuteni on aistimaton asia, jonka sijasta teid‰n on otettava minun sanani. Ikuinen velkamiehenne Ramesh." Hemnalini sai t‰m‰n kirjeen aikanansa, mutta ei -- enemp‰‰ kuin Rameshkaan -- virkkanut siit‰ mit‰‰n. Oli tulossa sadeaika. Sateiden siunaus tulee etup‰‰ss‰ maaseudun hyv‰ksi; kaupunkilaisille niist‰ ei ole mit‰‰n jakamatonta iloa. Heid‰n on kaikin tavoin yritett‰v‰ suojella itse‰ns‰ kosteudelta, ja siin‰ tarkoituksessa talonomistajat sulkevat tarkoin ikkunat ja paikkaavat kattojansa, jalank‰vij‰t kohottavat sateenvarjonsa ja raitiovaunut suojaverhonsa, mutta sittenk‰‰n ei kest‰ kauan, ennenkuin kaikki kahlaavat kosteudessa ja mudassa. Virta, vuori, mets‰ ja pelto tervehtiv‰t sadekuuroja hilpein huudahduksin. Luonnollisessa ymp‰ristˆss‰‰n n‰emme sateen todellisessa suurenmoisuudessaan, ja riemua ei h‰iritse mik‰‰n sora‰‰ni, kun taivas ja maa yksi‰‰nisesti tervehtiv‰t sadepilvien saapumista. Nuoret rakastavaiset ovat vuorten kaltaiset. Alinomaisen sateen vaikuttaessa haitallisesti Annada Babun ruoansulatukseen Rameshin ja Hemnalinin mieliala s‰ilyi erinomaisena. Sade esti kuitenkin usein Rameshia menem‰st‰ oikeuden istuntoihin. P‰iv‰t p‰‰ksytysten tulvi vett‰ niin ankarasti, ett‰ Hemnalini huolestuneena huudahti: "Ramesh Babu, kuinka aiottekaan p‰‰st‰ kotiin t‰llaisessa ilmassa?" "Eip‰ h‰t‰‰", vastasi Ramesh h‰mill‰‰n, "tavalla tai toisella min‰ siit‰ suoriudun." "Mit‰ hyˆty‰ on siit‰, ett‰ kastutte ja vilustutte?" jatkoi Hemnalini. "J‰‰k‰‰ mieluummin aterioimaan meid‰n kerallamme." Ramesh ei arkaillut terveytt‰ns‰. H‰nen yst‰v‰ns‰ ja sukulaisensa eiv‰t olleet milloinkaan havainneet h‰nen helposti vilustuvan, mutta sadep‰ivin‰ h‰n alistui eritt‰in mielell‰‰n Hemnalinin m‰‰r‰yksiin. Pidettiin kerrassaan jumalattomana kevytmielisyyten‰, jos h‰n tahtoi l‰hte‰ ulos, vaikkapa vain parin askelen p‰‰ss‰ olevaan asuntoonsa. Taivaankannen n‰ytt‰ess‰ tavallista uhkaavammalta Ramesh kutsuttiin Hemnalinin huoneeseen _kedzhiri_-aamiaiselle [riisist‰, herneist‰, sipulista, munista, voista y.m. keitetty ruokalaji] tai paistetuista herkuista kokoonpannulle illalliselle, riippuen siit‰, mik‰ p‰iv‰naika kulloinkin sattui olemaan. H‰nen keuhkoihinsa kohdistuva huolekkuus n‰ht‰v‰sti ei ulottunut h‰nen ruoansulatukseensa. Niin viettiv‰t nuoret p‰iv‰n toisensa j‰lkeen, kokonaan tunteisiinsa verhoutuneina. Ramesh ei milloinkaan kysynyt itselt‰ns‰, mihin t‰m‰ tulisi johtamaan, mutta Annada Babu kysyi, ja h‰nen yst‰v‰ns‰ ja sukulaisensa saivat siit‰ ehtym‰ttˆm‰n puheenaiheen. Rameshin arkinen ymm‰rrys ei ollut h‰nen oppineisuutensa veroinen, ja h‰nen rakastuneisuutensa samensi sit‰kin enemm‰n h‰nen k‰yt‰nnˆllist‰ katsettansa. Annada Babu tutki alinomaa odottavaisesti h‰nen kasvojansa, mutta ei lˆyt‰nyt niist‰ mit‰‰n vastausta. KYMMENES LUKU Akshain ‰‰ni oli aivan keskinkertainen, mutta kun h‰n lauloi ja s‰esteli itse‰ns‰ viululla, pid‰ttyi ainoastaan eritt‰in ankara arvostelija h‰nt‰ kiitt‰m‰st‰. Annada Babu ei musiikista paljoa v‰litt‰nyt. Sit‰ h‰n ei milloinkaan myˆnt‰nyt, mutta h‰nell‰ oli er‰it‰ puolustuskeinoja, joita h‰n k‰ytteli ollessaan sit‰ mielt‰, ett‰ musiikinharrastajat olivat riitt‰v‰n kauan saaneet tehd‰, mit‰ tahtoivat. Jos joku pyysi Akshaita laulamaan lis‰‰, niin Annada Babu puuttui asiaan: "Ei, riitt‰‰ jo; miksi ahdistatte poika parkaa alinomaa vain sen vuoksi, ett‰ h‰n osaa laulaa?" Akshai vastasi leppoisasti: "Aivan oikein, Annada Babu, ep‰ilem‰tt‰. Sopii vain kysy‰, kuka t‰ss‰ ahdistaa ja ket‰." Ensimm‰inen puhuja huudahti siihen: "Sen kysymyksen me ratkaisemme, kunhan laulatte viel‰ v‰h‰n." Er‰‰n‰ iltap‰iv‰n‰ taivas oli sankassa pilvess‰. Tuli ilta, ja satoi yh‰ taukoamatta. Rajuilma esti Akshaita l‰htem‰st‰. Hemnalini ehdotti, ett‰ h‰n laulaisi, ja alkoi n‰pp‰ill‰ pienten, Bengalissa yleisesti k‰ytettyjen kamariurkujen koskettimia. Akshai viritti viulunsa ja lauloi hindustanisen laulun: Bajti bahin purbaina Nida nahin bin saina. Kuulijat eiv‰t ymm‰rt‰neet laulun sanoja, mutta se ei haitannut, sill‰ kun tunteet ovat korkeassa vireess‰, riitt‰‰ pieninkin vihjaus. Yleinen sis‰llys oli selv‰: sade kohisi, riikinkukot huusivat, ja rakastavainen ik‰vˆi rakastettuansa. Akshai yritti laulun v‰lityksell‰ esitt‰‰ lausumattomia ajatuksiansa, mutta laulu toimi kahden muun l‰sn‰olevan henkilˆn tunteiden ilmauksena. Kaksi syd‰nt‰ sykki yhteen tahtiin sukeltaen sointujen virtaan. Kaikki n‰ytti korkenevan ja kirkastuvan; koko maailma ui ruusuisessa hohteessa. Tuntui silt‰, kuin olisivat kaikki ihmissyd‰nt‰ milloinkaan syk‰hdyttelev‰t tunteet ker‰ytyneet n‰ihin kahteen syd‰meen luoden niihin autuuden ja tuskan, kaipuun ja pelon rajattoman runsauden. Laulu oli yht‰ taukoamaton kuin sadekin. Hemnalinin tarvitsi vain sanoa "ƒlk‰‰h‰n lakatko, Akshai Babu, laulakaa viel‰ jotakin", ja laulaja kajahdutti heti ilmoille uuden laulun. Nyt oli s‰vel kuin synke‰ pilvirykelm‰, jota salama halkoi, mutta siin‰kin piili ihmissyd‰men kaipaus. Oli jo myˆh‰, kun Akshai sin‰ iltana asteli kotiinsa. Hyv‰stelless‰‰n silm‰ili Ramesh Hemnalinia hetkisen ik‰‰nkuin s‰velten sumun l‰pi. Hemnalini puolestaan loi h‰neen h‰mmentyneen katseen, sill‰ sointujen taika oli vallannut h‰netkin. Sade oli tauonnut vain hetkiseksi, ja kun Ramesh meni kotiin, tulvi vett‰ j‰lleen tulvimalla. H‰n ei voinut nukkua sin‰ yˆn‰. Hemnalinikin istui kauan aikaa pime‰ss‰ uneksien ja kuunnellen pisarain alinomaista sorinaa. Samalla h‰nen mieless‰‰n yh‰ soivat laulun kertos‰keet: Baju bahin purbaina Nida nahin bin saina. Seuraavana aamuna Ramesh virkkoi itsekseen: "Kunpa osaisin laulaa! Luovuttaisin siit‰ hyv‰st‰ mielell‰ni kaikki muut taitoni." H‰n tiesi kuitenkin, ettei h‰nest‰ parhaallakaan harjoituksella tulisi laulajaa. Jotakin soittokonetta h‰n sent‰‰n voisi oppia k‰yttelem‰‰n. H‰n muisti kerran Annada Babun luona yksin ollessaan yritt‰neens‰ saada viulusta ilmoille s‰velt‰, mutta yksi ainoa tempaus oli riitt‰nyt. Soiton jumalatar oli nuhdellut h‰nt‰ niin ankarasti, ettei h‰n ollut myˆhemmin milloinkaan uskaltanut koettansa uudistaa. Niin ollen h‰n hillitsi kunnianhimoansa ja hankki itselleen kamariurut. H‰n toimitti soittokoneen huoneeseensa, sulki oven ja alkoi arastellen sit‰ kosketella. Aivan pian h‰n havaitsi, etteiv‰t urut olleet l‰hesk‰‰n niin vaativainen soitin kuin viulu. Kun h‰n saapui seuraavan kerran Annada Babun luo, tervehti h‰nt‰ Hemnalini huomauttaen: "Me kuulimme eilen jonkun soittavan urkuharmonia teid‰n huoneistossanne." Ramesh oli otaksunut, ettei kukaan voisi h‰nt‰ keksi‰, kun ovi oli suljettuna, mutta joku oli ilmeisesti niin tarkkakuuloinen, ett‰ ‰‰net saapuivat h‰nen korviinsa lukittujen ovienkin takaa. Rameshin t‰ytyi hieman h‰mill‰‰n tunnustaa. "Teid‰n ei kannata sulkeutua kammioonne ja suotta yritt‰‰ opetella omin p‰in", virkkoi Hemnalini. "Tulkaa mieluummin t‰nne harjoittelemaan. Min‰ ymm‰rr‰n asiaa hieman ja voin luullakseni olla teille avuksi." "Min‰ olen kovin kˆmpelˆ", vastasi Ramesh, "k‰rsiv‰llisyytenne joutuu kovalle koetukselle." "Sen, mit‰ osaan, min‰ opetan teille", sanoi Hemnalini, "vaikka ette olisikaan taitava." Pian k‰vi ilmi, ettei Ramesh ollut esiintynyt itse‰ns‰ kˆmpelˆksi. Innostuneenkin opettajan oli vaikea saada h‰nen p‰‰h‰ns‰ aavistustakaan musiikista. Olemme n‰hneet henkilˆn, joka ei osaa uida, putoavan lammikkoon ja huitovan k‰sin ja jaloin kuin mieletˆn. Sellainen tapaus antaa meille jonkinlaisen k‰sityksen Rameshin j‰rjestyksettˆmist‰ ponnistuksista, vaikka t‰ss‰ tapauksessa olikin vett‰ vain korkeintaan polviin saakka. H‰nell‰ ei ollut mink‰‰nlaista k‰sityst‰ siit‰, mit‰ kunkin sormen oli teht‰v‰; h‰n iski silm‰‰ r‰p‰hdytt‰m‰tt‰ v‰‰r‰n ‰‰nen jokaisessa tahdissa; sointu ja ep‰sointu olivat h‰nelle sama asia, ja h‰n rikkoi ylev‰n aavistamattomasti kaikkia s‰‰ntˆj‰. Kun Hemnalini huudahti: "Mit‰ teettek‰‰n, seh‰n on kaikki ihan v‰‰rin!" niin h‰n ehd‰tti korjaamaan virhett‰ns‰ tekem‰ll‰ toisen. Vakaa, v‰‰j‰‰m‰tˆn miehemme ei kuitenkaan hevill‰ irroittanut k‰tt‰ns‰ auran kahvasta. Niinkuin hˆyryjyr‰ kulkee tyynesti kulkuansa v‰litt‰m‰tt‰ siit‰, mit‰ sen alle murskautuu, niin vyˆryi Ramesh vastustamattomasti ja h‰ik‰ilem‰tt‰ onnettomien urkujensa koskettimiston yli. Hemnalini nauroi h‰nen virheillens‰, ja h‰n itse nauroi mukana. Hemnalinia huvitti h‰nen harvinainen kykyns‰ menetell‰ s‰‰nnˆllisesti v‰‰rin. Rakkaus osaa iloita erehdyksist‰, ep‰soinnuista ja taitamattomuudestakin. ƒidinrakkaus kuohuu yli ‰yr‰ittens‰, kun lapsi k‰velem‰‰n opetettaessa astuu mahdottomia askeleita, ja Rameshin tavaton ep‰musikaalisuus her‰tti Hemnalinissa salaista riemastusta. Ramesh sanoi pari kertaa: "Teid‰n on hyv‰ nyt nauraa, mutta olettehan itsekin tehnyt virheit‰ opetellessanne?" "Ep‰ilem‰tt‰", vastasi Hemnalini, "mutta totta puhuen, Ramesh Babu, en l‰hesk‰‰n niin paljon kuin te." Rameshia ei masentanut mik‰‰n; h‰n vain nauroi ja alkoi j‰lleen alusta. Annada Babu, kuten sanottu, ei ollut mik‰‰n musiikin tuntija, mutta toisinaan h‰nen kasvoihinsa kohosi t‰rke‰ ilme, h‰n heristi korviansa ja virkkoi: "Sanokaa mit‰ tahdotte, Rameshista tulee tuossa paikassa mestari." _Hemnalini_: "Ep‰sointujen mestari." _Annada Babu_: "Eikˆ mit‰, h‰n on edistynyt kelpo tavalla ensi kuulemastani. Saat olla varma siit‰, ett‰ jos Ramesh jatkaa harjoituksiansa, niin h‰nest‰ koituu ajan pitk‰‰n kelpo soittoniekka. Siihen tarvitaan vain alinomaista harjoitusta. Kunhan nuotit on opittu, k‰y kaikki ihan itsest‰‰n." Sellaisia lausuntoja ei k‰ynyt vastustaminen. Kun ukko ilmaisi mielipiteens‰, oli perheen sit‰ kuunneltava kunnioittaen ja ‰‰neti. YHDESTOISTA LUKU Bengalin _pudzha_-juhla vastaa merkitykselt‰ns‰ l‰nsimaiden joulua. Suunnilleen kymmenen p‰iv‰‰ lep‰‰v‰t silloin kaikki tyˆt, ja perheen j‰senet ovat koolla. Melkein joka syksy k‰yttiv‰t Annada Babu ja Hemnalini hyv‰kseen tilaisuutta huokeiden lomapilettien ostamiseen ja matkustivat Dzhabalpuriin virkistym‰‰n. He olivat Annada Babun lankomiehen, sik‰l‰isen hallituksen virkamiehen vieraina, ja Annada Babu arveli t‰m‰n jokavuotisen retken vaikuttavan melkoisen kohentavasti ruoansulatukseen. Nyt oli syyskuun alku, loma-aika oli tulossa, ja Annada Babu askarteli matkavalmisteluissa. Hemnalinin poistuminen tulisi keskeytt‰m‰‰n soittotunnit, joten Ramesh yritti k‰ytt‰‰ j‰ljell‰olevan ajan mahdollisimman tyystin hyv‰kseen. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Hemnalini keskusteltaessa huomautti:. "Kuulkaahan, Ramesh Babu, min‰ uskon, ett‰ ilmanalanvaihdos olisi teille hyˆdyksi. Teid‰n olisi hyv‰ poistua Kalkuttasta vaikkapa vain lyhyeksi ajaksi. Mit‰ arvelet sin‰, taatto?" Annada Babu piti ehdotusta kannatettavana. Ramesh oli joutunut kuolemantapauksen johdosta suremaan, ja ilmanalanvaihdos saattaisi h‰nen mielt‰ns‰ virkist‰‰. "Ep‰ilem‰tt‰", sanoi h‰n, "on muutaman p‰iv‰n retki toiseen ilmanalaan erinomainen asia. Tied‰ttekˆ, Ramesh, min‰ olen pannut merkille, ett‰ retkest‰ -- l‰htip‰ sitten maalle tai minne tahansa -- on hyˆty‰ vain muutamana p‰iv‰n‰. Ensimm‰isen‰ viikkona ruokahaluni paranee, min‰ syˆn kelpo tavalla, mutta sitten on asia kuten ennenkin, vatsassa tuntuu j‰lleen vanha tuttu painostus, sattuu n‰r‰styksi‰, ja sˆinp‰ mit‰ tahansa -- --" _Hemnalini_: "Oletteko k‰ynyt Narbadassa, Ramesh Babu?" _Ramesh_: "En, min‰ en ole k‰ynyt siell‰ milloinkaan." _Hemnalini_: "Teid‰n pit‰isi se tehd‰. Eikˆ totta, is‰?" _Annada Babu_: "Niin, mit‰p‰ olisi, jos Ramesh l‰htisi mukaamme? Silloinhan h‰n p‰‰see nauttimaan ilmanalanvaihdoksesta ja saa samalla n‰hd‰ marmorikalliot." Koska tuota kaksinkertaista vahvistusl‰‰kett‰ tovin suositeltiin, ei Ramesh tahtonut kiistell‰ m‰‰r‰yst‰ vastaan. H‰nen koko olemuksensa tuntui t‰n‰ p‰iv‰n‰ kuin ilmassa leijuvan. Tyynnytt‰‰kseen sis‰ist‰ kuohuansa h‰n sulki oven ja k‰vi soittimensa ‰‰reen, mutta h‰nen sielunsa kohosi kaiken turhanaikaisen t‰sm‰llisyyden yl‰puolelle, ja sormet kiiriskeliv‰t sekasortoisesti koskettimilla aiheuttaen hurjan sekamelskan sointuja ja ep‰sointuja. Se ajatus, ett‰ h‰nen t‰ytyisi piankin erota Hemnalinista, oli h‰net kerrassaan masentanut. Nyt, ylenpalttisen ilonsa vallassa, h‰n heitti tuskalla ja vaivalla hankkimansa opin kaikkien tuulten teille. Ovelle koputettiin. "Taivaan t‰hden, lakatkaa, Ramesh Babu!" kuului ‰‰ni huutavan. "Mit‰ ihmett‰ teettek‰‰n?" Ramesh joutui h‰milleen, s‰v‰hti punaiseksi ja meni avaamaan ovea. Akshai astui sis‰‰n ja huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, voi k‰yd‰ niin, ett‰ joudutte oman oikeutenne eteen vastaamaan, jos tuolla tavalla harjoitatte salaista pahettanne!" Ramesh nauroi: "Min‰ tunnustan syyllisyyteni." "Min‰ haluaisin keskustella kanssanne er‰‰st‰ asiasta, jos teille sopii", jatkoi Akshai. Ihmetellen, mit‰ nyt seuraisi, Ramesh odotti mit‰‰n virkkamatta. _Akshai_: "Te lienette jo havainnut, ettei Hemnalinin menestys ole minulle yhdentekev‰ asia?" Ramesh ei myˆnt‰nyt eik‰ kielt‰nyt, odottihan vain, mit‰ viel‰ piti tuleman. _Akshai_: "Annada Babun yst‰v‰n‰ minulla on oikeus kysy‰, mitk‰ ovat aikeenne Hemnaliniin n‰hden." Sek‰ sanat ett‰ niiden s‰vy loukkasivat Rameshia, mutta h‰n ei halunnut eik‰ osannutkaan lausua vastaukseksi mit‰‰n k‰rkev‰‰. H‰n virkkoi rauhallisesti: "Onko teill‰ jotakin aihetta otaksua, ett‰ minulla on huonot tarkoitukset?" _Akshai_: "N‰hk‰‰s, te olette hinduperheen j‰sen, ja is‰nne oli hindu. H‰n pelk‰si teid‰n ottavan itsellenne vaimon Brahma Samadzhiin kuuluvasta perheest‰, ja senvuoksi h‰n nouti teid‰t kotiin naittaakseen teid‰t siell‰ -- sen tied‰n." Akshailla olikin t‰ysi syy se tiet‰‰, koska h‰n itse oli asiasta vihjaissut vanhalle herralle. Muutamaan hetkeen Ramesh ei kyennyt katsomaan Akshaita silmiin. "Luuletteko", jatkoi Akshai, "ett‰ is‰nne ‰killinen kuolema on tehnyt teille mahdolliseksi menetell‰ ihan oman mielenne mukaan? Jos h‰nen toivomuksensa -- --" "Kuulkaahan, Akshai Babu", keskeytti h‰nen puheensa Ramesh, "jos on olemassa jokin asia, jossa te olette p‰tev‰ minua neuvomaan, niin neuvokaa, ja min‰ kuuntelen, mutta minun ja is‰ni v‰linen suhde ei suinkaan koske teit‰." "Hyv‰", virkkoi Akshai, "j‰tt‰k‰‰mme se sikseen. Mutta haluaisinpa tiet‰‰, onko aikomuksenne naida Hemnalini ja voitteko sen tehd‰." N‰it‰ uudistuvia hyˆkk‰yksi‰ ei Rameshinkaan lauhkea luonto siet‰nyt. "Kuulkaahan, Akshai Babu", sanoi h‰n, "vaikka te olisittekin Annada Babun yst‰v‰, emme me molemmat kuitenkaan ole niin l‰heisiss‰ suhteissa, ett‰ teill‰ olisi oikeus puhutella minua tuolla tavalla. J‰tt‰k‰‰ se asia, olkaa hyv‰." _Akshai_: "Jos asian k‰sittelem‰tt‰ j‰tt‰minen merkitsisi koko jutun syrj‰ytt‰mist‰ ja te voisitte loppumattomiin jatkaa el‰m‰nnautintoanne seurauksia ajattelematta, niin ei olisi en‰‰ mit‰‰n sanomista, mutta inhimillinen yhteiskunta ei ole pelkk‰ miellytt‰v‰ mets‰stysalue teid‰nlaisillenne henkilˆille, jotka eiv‰t huoli seurauksista. Teid‰n vaikuttimenne voivat olla mit‰ jaloimmat ja teist‰ voi olla kerrassaan yhdentekev‰‰, mit‰ ihmiset sanovat, mutta teid‰n tulisi yritt‰‰ ymm‰rt‰‰, ett‰ joudutte vastaamaan, jos pelaatte Hemnalinin asemassa olevan tytˆn kanssa v‰‰r‰‰ peli‰. On olemassa henkilˆit‰, jotka tulevat vaatimaan teilt‰ selityst‰, ja jos tarkoituksenne on saattaa huonoon huutoon henkilˆit‰, joita kunnioitatte, niin olette hyv‰ll‰ alulla." _Ramesh_: "Min‰ kiit‰n teit‰ neuvostanne. Min‰ teen oikeaan aikaan p‰‰tˆkseni ja pysyn siin‰. Olkaa te ihan huoletta. Voimme lopettaa t‰m‰n keskustelun." _Akshai_: "Se, mit‰ kuulen, ilahduttaa minua. Mieleni keventyy kovin, saadessani tiet‰‰, ett‰ vihdoinkin tahdotte tehd‰ p‰‰tˆksen ja aiotte siin‰ pysy‰. Olisitte voinut tehd‰ sen jo hieman aikaisemmin. En kumminkaan tahdo asiaa enemp‰‰ pohtia kanssanne. Suokaa anteeksi, ett‰ keskeytin soitannollisia opintojanne. Ryhtyk‰‰ niit‰ j‰lleen jatkamaan, min‰ en teit‰ en‰‰ h‰iritse." Samassa Akshai kiiruhti pois. Ramesh ei kumminkaan tuntenut en‰‰ halua mink‰‰nlaisen musiikin harjoittamiseen. H‰n lep‰si patjallansa, k‰det p‰‰n alla, tuntien liukuessa ohi. Yht'‰kki‰ kello lˆi viisi, ja h‰n nousi kiireesti. Taivas yksin tiet‰‰, mink‰ p‰‰tˆksen h‰n oli tehnyt, mutta varmaa on, ett‰ h‰n piti ehdottomana velvollisuutenansa l‰hte‰ viipym‰tt‰ naapuriin juomaan pari kupposta teet‰. "Oletteko sairas, Ramesh Babu?" huudahti Hemnalini h‰net n‰hdess‰‰n. "Eip‰ mit‰‰n erinomaista", vastasi Ramesh. "Ruoansulatuksenne ei varmaankaan ole kunnossa", huomautti Annada Babu. "Vika on sapessa. Koettakaapa minun marjakkeitani -- --" Hemnalini keskeytti hymyillen: "Sin‰, taatto, tahdot saada kaikki yst‰v‰si nauttimaan noita marjakkeita, mutta min‰ en ole viel‰ n‰hnyt kenenk‰‰n niist‰ kostuvan." _Annada_: "Eip‰ ole niist‰ ollut kenellek‰‰n vahinkoakaan. Min‰ olen kokeilemalla saanut selville, etteiv‰t mitk‰‰n muut marjakkeet ole olleet minulle niin otolliset." _Hemnalini_: "Joka kerta, kun koettelet uusia marjakkeita, ne tuntuvat sinusta muutaman p‰iv‰n ajan niit‰ ihmeellisimm‰lt‰ yleisl‰‰kkeelt‰." _Annada_: "Te ette tahdo koskaan minua uskoa. No, kysyk‰‰ Akshailta, onko l‰‰kkeeni ollut h‰nelle hyˆdyksi vai eikˆ." Hemnalini j‰tti v‰ittelyn sikseen, koska pelk‰si, ett‰ Akshai kutsuttaisiin todistajaksi. Mutta samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ todistaja jo ilmaantuikin kutsumatta ja lausui ensimm‰isiksi sanoikseen Annada Babulle: "Antakaahan minulle viel‰ pari marjaketta; ne ovat vaikuttaneet minuun erinomaisesti. Min‰ olen t‰n‰‰n oivallisessa kunnossa." Annada Babu loi tytt‰reens‰ voitonriemuisen silm‰yksen. KAHDESTOISTA LUKU Annada Babu oli siin‰ m‰‰rin vieraanvaraisuuteen taipuvainen, ettei sallinut Akshain l‰hte‰ heti marjakkeen nautittuansa, ja Akshai puolestaan ei n‰ytt‰nyt ollenkaan haluavan rient‰‰ pois. H‰n loi tavan takaa Rameshiin karsaanlaisen syrj‰silm‰yksen. Ramesh ei ollut mik‰‰n erikoisen tarkka havaitsija, mutta h‰nen t‰ytyi huomata Akshain moittivat katseet, ja ne h‰iritsiv‰t h‰nen mielenrauhaansa. Hemnalini oli hautonut mieless‰‰n pian tapahtuvan Diabalpurinretken ajatusta ja oli p‰‰tt‰nyt Rameshin ensi vierailun aikana pohtia h‰nen kanssaan loma-ajan ohjelmaa: heid‰n piti yhdess‰ laatia luettelo kirjoista, jotka he aikoivat ottaa mukaan vapaiden hetkien varalle. Senvuoksi oli p‰‰tetty, ett‰ Rameshin piti tulla tavallista varhemmin, sill‰ jos h‰n tulisi vasta iltap‰iv‰teen aikaan, voisi _tÈte-ý-tÈte_ h‰iriyty‰ Akshain tai jonkun muun satunnaisen vieraan saapuessa. Mutta nyt olikin Ramesh tullut tavallista myˆhemmin ja n‰ytti vihdoin ilmaantuessaan mietteisiins‰ vajonneelta. Hemnalinin mieliala niin ollen kovin masentui. H‰n sai tilaisuutta kuiskata Rameshille: "Te olette t‰n‰‰n kovin myˆh‰stynyt, eikˆ totta?" Rameshin ajatukset n‰yttiv‰t olevan jossakin muualla. "Niin, pelk‰‰np‰, ett‰ on niin laita", vastasi h‰n hetkisen kuluttua. Hemnalini oli pit‰nyt aivan erikoista huolta siit‰, ett‰ oli ajoissa valmiina. H‰n oli jo aikaisin iltap‰iv‰ll‰ j‰rjest‰nyt hiuksensa ja vaihtanut pukua ja oli sitten istuutunut odottamaan, kelloon tuijotellen. Kauan aikaa h‰n lohdutteli itse‰ns‰ sill‰ ajatuksella, ett‰ Rameshin kello k‰vi j‰ljess‰ ja ett‰ h‰n kohta saapuu. Kun t‰m‰ otaksuma osoittautui kest‰m‰ttˆm‰ksi, asettui h‰n ompeluksinensa ikkunanpieleen hilliten k‰rsim‰ttˆmyytt‰ns‰ parhaansa mukaan. Ja nyt, vihdoin tullessaan, Ramesh oli kaiken lis‰ksi hajamielinen eik‰ yritt‰nytk‰‰n selitt‰‰ myˆh‰stymist‰ns‰. H‰n ei n‰ytt‰nyt ollenkaan muistavan, ett‰ oli luvannut saapua aikaisin. Teetunti pani sin‰ p‰iv‰n‰ Hemnalinin k‰rsiv‰llisyyden kovalle koetukselle. Kun se vihdoin oli ohi, h‰n suoritti erikoisen ponnistuksen h‰lvent‰‰kseen Rameshin hajamielisyytt‰. Sein‰ll‰ olevalla pˆyd‰ll‰ lep‰si joukko kirjoja, jotka h‰n otti syliins‰ aikoen l‰hte‰ kuljettamaan niit‰ pois huoneesta. H‰nen liikkeens‰ her‰tti Rameshin huumauksestansa. "Mihin aiotte ne vied‰?" kysyi h‰n Hemnalinin luo astuen. "Eikˆ meid‰n ollut m‰‰r‰ t‰n‰‰n valita mukaanotettavat kirjat?" Hemnalinin huulet v‰r‰htiv‰t, ja h‰n voi vaivoin pid‰tt‰‰ silmiin tulvivia kyyneli‰. "J‰‰kˆˆn tekem‰tt‰", virkkoi h‰n, "meill‰ ei nyt ole siihen tilaisuutta." Samassa h‰n jo kiiruhti yl‰kertaan ja heitti kirjat makuuhuoneensa lattialle. Hemnalinin pakeneminen ‰idytti Rameshin mielenapeutta. "Te ette n‰yt‰ voivan t‰n‰‰n oikein hyvin, Ramesh Babu", huomautti Akshai salavihkaa nauraen. Ramesh mutisi jotakin aivan k‰sitt‰m‰tˆnt‰. Mutta Annada Babu oli herist‰nyt korviansa kuullessaan Akshain viittaavan Rameshin terveydentilaan. "Sit‰h‰n min‰kin sanoin h‰net n‰hdess‰ni", huomautti h‰n. "Sellaiset henkilˆt kuin Ramesh Babu", jatkoi Akshai sala-ivaisesti, "pit‰v‰t arvoansa alentavana omistaa mit‰‰n huomiota terveydellens‰. He el‰v‰t ‰lyllisiss‰ maailmoissa, ja jos potevat ruoansulatush‰iriˆit‰, niin pit‰v‰t ep‰hienona ryhty‰ tutkimaan, mist‰ sairaus johtuu." Annada Babu alkoi leve‰sti todistella, ett‰ hyv‰ ruoansulatus on filosofille yht‰ t‰rke‰ kuin kenelle muulle tahansa. Ramesh istui heid‰n vieress‰‰n k‰rsien ja vaieten. "Kuulkaahan neuvoani, Ramesh Babu", p‰‰tti Akshai puheensa, "nauttikaa yksi Annada Babun marjake ja menk‰‰ varhain nukkumaan." "Minulla on asiaa Annada Babulle", vastasi Ramesh, "ja min‰ odotan t‰ss‰ vain tilaisuutta." Akshai nousi. "Tuhat tulimmaista, olisitte voinut sanoa tuon hieman aikaisemmin. Ramesh Babu hautoo asiaa tuntikausia ja sinkoaa sen vihdoin vasten otsaa, kun on jo liian myˆh‰ist‰." H‰n sanoi hyv‰sti is‰nn‰llens‰. Ramesh tuijotteli kenkiens‰ k‰rkiin ja aloitti: "Annada Babu, min‰ pid‰n erinomaisena onnena, ett‰ olen saanut k‰yd‰ talossanne, jossa minua on kohdeltu kuin perheen j‰sent‰; en osaa sanoa, kuinka paljon se minulle merkitsee." "Seh‰n on luonnollista" vastasi Annada Babu. "Te olette Dzhogenin yst‰v‰, ja me kohtelemme teit‰ tietenkin h‰nen veljen‰ns‰." Ramesh oli tavallaan k‰ynyt tanssimaan, mutta ei nyt tiet‰nyt, miten suoriutuisi seuraavasta askelesta. Teht‰v‰‰ huojentaakseen Annada Babu jatkoi: "Itse asiassa, Ramesh, tulee meid‰n kiitt‰‰ onneamme, ett‰ saamme pit‰‰ teid‰nlaistanne nuorukaista poikanamme ja veljen‰mme." Mutta tuokaan ei auttanut Rameshia oikealle tolalle. "N‰hk‰‰s", jatkoi Annada Babu, "teid‰n nime‰nne on alettu mainita Hemnalinin nimen ohella. Ihmiset ovat sit‰ mielt‰, ett‰ naimaik‰isen tytˆn tulee valita seuransa eritt‰in huolellisesti. Min‰ vastaan heille aina n‰in: 'Min‰ luotan Rameshiin ehdottomasti; h‰n ei voi meit‰ pett‰‰'." _Ramesh_: "Te, Annada Babu, tunnette minut hyvin; jos pid‰tte minua Hemnalinille soveliaana puolisona, niin -- --" _Annada_: "Riitt‰‰. Min‰ puolestani olen n‰et jo asian p‰‰tt‰nyt. Nimenomaisesta ehdotuksesta minua esti vain se seikka, ett‰ te viel‰ suritte is‰‰nne. Nyt ei ole mit‰‰n syyt‰ siirt‰‰ asiaa tuonnemmaksi, poikaseni. Ihmiset puhuvat liikaa, ja me teemme mahdollisimman pian kaikista juoruista lopun. Eikˆ totta?" _Ramesh_: "Niinkuin hyv‰ksi n‰ette. Tytt‰rell‰nne on tietenkin l‰hinn‰ valta ratkaista asia." _Annada_: "Ep‰ilem‰tt‰, mutta luulenpa tiet‰v‰ni, kuinka h‰n sen ratkaisee. Joka tapauksessa me puhumme siit‰ huomenna varhain ja sovimme lopullisesta j‰rjestelyst‰." _Ramesh_: "Pelk‰‰n jo vallanneeni liian paljon aikaanne. Lienee parasta, kun nyt poistun." _Annada_: "Viel‰ hetkinen. Luulenpa, ett‰ on yht‰ hyv‰ viett‰‰ h‰‰t jo ennen Dzhabalpuriin l‰htˆ‰." _Ramesh_: "Siis aivan pian." _Annada_: "Niin, t‰ss‰h‰n on j‰ljell‰ vain kymmenen p‰iv‰‰. Vihkiminen voisi tapahtua ensi sunnuntaina; silloin meille j‰isi viel‰ pari kolme p‰iv‰‰ matkan valmisteluihin. N‰hk‰‰s, Ramesh, min‰ en tahtoisi mitenk‰‰n kiirehti‰, mutta minun t‰ytyy ajatella terveytt‰ni." Ramesh myˆntyi. H‰n nielaisi Annada Babun tarjoaman marjakkeen ja l‰hti. KOLMASTOISTA LUKU Kamilan koulussa piti loman alkaa jo aikaisin, mutta Ramesh oli sopinut johtajattaren kanssa, ett‰ tyttˆ saisi j‰‰d‰ opistoon koko loma-ajaksi. Annada Babun kanssa tapahtunutta keskustelua seuraavana aamuna Ramesh nousi varhain ja l‰hti k‰velylle valiten er‰‰n yksin‰isen tien Maidanista, Kalkuttan suurimmasta puistosta. H‰n p‰‰tti jo ennen h‰it‰ kertoa Hemnalinille kaikki Kamilaa koskevat seikat ja ajatteli selitt‰‰ asiain todellisen tilan Kamilalle myˆhemmin. Siten menetellen ei voisi synty‰ mit‰‰n v‰‰rinymm‰rryst‰. Kamila havaitsisi Hemnalinin yst‰v‰ksens‰ ja suostuisi mielell‰‰n asettumaan heid‰n kotiinsa asumaan. Koska saattaisi synty‰ juoruja, jos he j‰isiv‰t t‰nne, miss‰ oli tuttavia, h‰n p‰‰tti muuttaa Hazaribaghiin harjoittamaan siell‰ ammattiansa. K‰velylt‰ palatessaan Ramesh p‰‰tti k‰yd‰ Annada Babua tervehtim‰ss‰ ja kohtasi portaissa Hemnalinin. Tavallisissa oloissa sellainen kohtaus olisi antanut aihetta yst‰v‰lliseen jutteluun, mutta t‰ll‰ kertaa Hemnalini punastui -- h‰nen kasvoissansa v‰ikkyi, p‰iv‰n ensi sarastusta muistuttava hymyn h‰iv‰ -- ja kiiruhti pois, silm‰t maahan luotuina. Ramesh tuli takaisin asuntoonsa ja alkoi takoa soittimestansa irti s‰velt‰, jonka Hemnalini oli h‰nelle opettanut -- mutta samaa s‰velt‰ ei voi soittaa koko p‰iv‰‰, joten h‰nen oli vihdoin turvauduttava johonkin runokirjaan. Kohta h‰n kuitenkin oivalsi, ettei mik‰‰n runous kyennyt kohoamaan h‰nen rakkautensa korkeuksiin. Hemnalinikin k‰yskeli koko aamun kuin ilmassa leijuen. Keskip‰iv‰n tienoissa h‰n oli suorittanut talousaskarensa, vet‰ytyi omaan huoneeseensa ja istuutui ompelemaan. H‰nen rauhallisissa kasvoissaan asui korkean onnen hehku, ja se tietoisuus, ett‰ oli lˆyt‰nyt el‰m‰ns‰ tarkoituksen, n‰ytti vallanneen h‰nen koko olemuksensa. Oli viel‰ melkoisen pitk‰ aika tavanomaiseen teenjuontihetkeen, kun Ramesh viskasi runokirjan k‰dest‰ns‰ ja riensi Annada Babun asuntoon. Tavallisissa oloissa Hemnalini ilmestyi heti n‰kyviin, mutta nyt oli huone tyhj‰, ja ylh‰‰lt‰ oleskeluhuoneestakaan ei lˆytynyt ket‰‰n; Hemnalini viipyi viel‰ omassa huoneessaan. Annada Babu ilmaantui tavalliseen aikaansa ja istuutui teepˆyd‰n ‰‰reen Rameshin silm‰illess‰ levottomana ovea. Kuului askelia, mutta tulija olikin vain Akshai. H‰n tervehti Rameshia erinomaisen yst‰v‰llisesti. "Hei, Ramesh Babu, min‰ k‰vin vast'ik‰‰n teit‰ tapaamassa." Ramesh n‰ytti tuon kuultuansa hieman levottomalta. Akshai nauroi ja jatkoi: "Ei mit‰‰n pelon syyt‰, Ramesh Babu, tarkoitukseni olivat aivan viattomat. Onhan oikeus ja kohtuus, ett‰ yst‰v‰nne teit‰ onnittelevat kuullessaan hyv‰n uutisen, ja juuri t‰m‰ oli k‰yntini tarkoituksena." Akshain sanat johtivat Annada Babun huomion Hemnalinin poissaoloon. H‰n huusi, mutta vastausta ei kuulunut, joten h‰nen oli l‰hdett‰v‰ yl‰kertaan tyt‰rt‰ns‰ hakemaan. "Mit‰ t‰m‰ merkitsee, Hem?" huusi h‰n. "Yh‰ ompelemassa? Tee on valmiina, ja Ramesh ja Akshai ovat t‰‰ll‰." "K‰skeh‰n tuoda tee minulle t‰nne, taatto", virkkoi Hemnalini liev‰sti punastuen. "Minun t‰ytyy tosiaankin saada t‰m‰ tyˆ valmiiksi." "Se on taaskin sinun tapaistasi, Hem. Kerran johonkin asiaan intouduttuasi sin‰ unhotat kaiken muun. Kun teit uutterasti tyˆt‰ tutkintoasi varten, et irroittanut nokkaasi kirjasta. Nyt sinua askarruttaa ompeleminen siin‰ m‰‰rin, ettet halua tehd‰ mit‰‰n muuta. Ei, ei, t‰m‰ ei k‰y p‰ins‰. Sinun pit‰‰ l‰hte‰ alas teet‰ juomaan." H‰nen t‰ytyi kerrassaan vet‰m‰ll‰ vet‰‰ tyttˆ mukaansa. Hemnalini astui suoraa p‰‰t‰ tarjottimen luo ja n‰ytti syventyv‰n teen kaatamiseen siin‰ m‰‰rin, ettei voinut kohottaa katsettansa tervehti‰kseen vieraita. "Mit‰ teetk‰‰n, Hem?" huudahti Annada Babu. "Sokeria minulle! Tied‰th‰n, etten min‰ koskaan k‰yt‰ sokeria." Akshai alkoi nauraa salavihkaa. "H‰n ei voi t‰n‰‰n hillit‰ anteliaisuuttansa. H‰nen tekee mieli jaella makeisia kaikille!" Rameshista tuntui siet‰m‰ttˆm‰lt‰, ett‰ Akshai laski leikki‰ Hemnalinin kustannuksella, ja h‰n p‰‰tti kohta naimisiin p‰‰sty‰ns‰ pyyhki‰ Akshain nimen tuttavaluettelostansa. -- Muutamia p‰ivi‰ myˆhemmin sama seura oli j‰lleen koolle teepˆyd‰n ‰‰ress‰, Akshai huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, teid‰n olisi paras heti vaihtaa nime‰." Akshain leikinlaskuyritykset tekiv‰t h‰net sit‰kin vastenmielisemm‰ksi Rameshille. "Miksi niin?" kysyi h‰n. "N‰hk‰‰s", sanoi Akshai avaten sanomalehden. "Er‰s Ramesh-niminen ylioppilas on saanut toverinsa esiintym‰‰n h‰nen sijastansa tutkinnossa tullen siten hyv‰ksytyksi. Mutta lopulta h‰net kumminkin keksittiin." Hemnalini tiesi, ettei Rameshilla ollut milloinkaan vastausta valmiina kielenk‰rjess‰, joten h‰n otti huolekseen aina torjua Akshain hyˆkk‰ykset. Nyt oli h‰nen j‰lleen k‰yt‰v‰ asiaan k‰siksi. Todellisen n‰rk‰styksens‰ hilliten h‰n lausui leikkis‰sti: "Niin ollen t‰ytyy vankiloissa olla useampia kuin yksi Akshai." "Kuulkaahan vain!" huudahti Akshai. "Min‰ yrit‰n yst‰v‰llisesti varoittaa, ja te loukkaannutte. Minun on siis kerrottava koko juttu. Tunnettehan Sarat-siskoni, joka on oppilaana naisopistossa? H‰n tuli kotiin eilen illalla ja ilmoitti: 'Tied‰tkˆ, Ramesh Babun vaimo on meid‰n koulussamme'. Min‰ sanoin: 'Hassutuksia! Luuletko, ettei maailmassa ole yht‰k‰‰n muuta Ramesh Babua?' 'Kuka h‰n lieneekin', sanoi Sarat, 'joka tapauksessa h‰n on kovin tyly vaimollensa. Melkein kaikki tytˆt l‰htiv‰t loma-ajaksi kotiinsa, mutta h‰n on j‰rjest‰nyt asiat siten, ett‰ h‰nen vaimonsa j‰‰ opistolle. Lapsi raukka, h‰n itkee silm‰t itselt‰ns‰.' Silloin min‰ ajattelin: 'T‰m‰ ei k‰y p‰ins‰; toiset henkilˆt voivat johtua samaan erehdykseen kuin Sarat.'" Annada Babu ratkesi nauramaan. "Oletko ihan mieletˆn, Akshai? Pit‰‰kˆ Rameshimme muuttaa nimens‰ vain sen vuoksi, ett‰ jokin Ramesh itkett‰‰ vaimoansa pit‰m‰ll‰ h‰nt‰ koulussa?" Mutta Ramesh kalpeni ‰kki‰ ja l‰hti huoneesta. "Mik‰ teit‰ vaivaakaan, Ramesh Babu?" huusi Akshai. "Minne menette? Olenko teit‰ loukannut? Ette suinkaan luule minun teit‰ ep‰ilev‰n?" H‰n riensi Rameshin j‰lkeen. "Mit‰ ihmett‰ t‰m‰ merkitsee?" huudahti Annada Babu. H‰nen h‰mm‰styksekseen Hemnalini alkoi itke‰. "Mik‰ sinua vaivaa, Hem? Miksi itket?" "Akshai Babu on liian ilke‰", nyyhkytti tyttˆ. "Miksi h‰n loukkaakaan vierastamme tuolla tavalla?" "Akshai vain laski leikki‰; miksi panetkaan sen niin pahaksesi?" "Min‰ en voi siet‰‰ sellaista leikinlaskua." Samassa Hemnalini pakeni yl‰kertaan. Kalkuttaan palattuansa Ramesh oli tehnyt kaikki voitavansa keksi‰kseen jotakin j‰lke‰ Kamilan miehest‰. Suurella vaivalla h‰n oli saanut selville, miss‰ Dhobapukur oli, ja oli kirjoittanut Kamilan enolle Tarini Tsharanille. Vastaus saapui ‰sken kuvailtua kohtausta seuraavana p‰iv‰n‰. Tarini Tsharan kirjoitti, ettei ollut onnettomuustapauksen j‰lkeen kuullut mit‰‰n Nalinakshasta, sisarentytt‰rens‰ miehest‰. Nalinaksha oli ollut Rangpurissa toimiva l‰‰k‰ri. Tarini Tsharan oli tiedustellut asiaa sielt‰, mutta kukaan ei ollut h‰nest‰ mit‰‰n tiet‰nyt. Nalinakshan syntym‰paikastakaan ei h‰nell‰ ollut tietoa. Ramesh luopui nyt kerrassaan siit‰ ajatuksesta, ett‰ Kamilan mies voisi olla viel‰ elossa. Samassa postissa saapui h‰nelle koko joukko muita kirjeit‰. Useat tuttavat olivat kuulleet pian tapahtuvasta naimisiinmenosta ja onnittelivat h‰nt‰. Muutamat kehoittivat h‰nt‰ tarjoamaan juhla-ateriaa, toiset leikkis‰sti kiusoittelivat sen vuoksi, ett‰ h‰n oli niin kauan pit‰nyt asiaa salassa. H‰nen n‰it‰ kirjeit‰ lukiessaan saapui er‰s Annada Babun palvelija tuoden kirjeen. Rameshin syd‰n tykytti kiivaasti, kun h‰n tunsi Hemnalinin k‰sialan. "H‰nen on t‰ytynyt Akshain kertoman johdosta alkaa ep‰ill‰", mietti Ramesh, "ja nyt h‰n kirjoittaa minulle rauhoittaakseen itse‰ns‰." H‰n avasi kirjeen. Se oli hyvin lyhyt. "Akshai Babu kohteli teit‰ eilen kovin sopimattomasti", kirjoitti h‰n. "Miksi ette tullut t‰n‰ aamuna? Min‰ odotin teit‰. Miksi v‰lit‰ttek‰‰n siit‰, mit‰ Akshai Babu sanoo? Tied‰tteh‰n, etten koskaan ota huomioon h‰nen typeryyksi‰ns‰. Tulkaa t‰n‰‰n hyviss‰ ajoin. Min‰ en ota k‰sille ompelustani." Ramesh luki rivien v‰list‰, kuinka kovin Hemnalinin hell‰, myˆt‰tuntoinen syd‰n oli k‰rsinyt, ja kyynelet kohosivat h‰nen silmiins‰. Tapahtuman j‰lkeen neidon oli tehnyt sanomattomasti mieli valaa palsamia h‰nen haavaansa, ja t‰m‰ mieliteko ei ollut j‰tt‰nyt h‰nt‰ rauhaan koko yˆn‰ ja aamuna, vaan oli pakottanut h‰net sen vihdoin kirjeen avulla ilmaisemaan. Ramesh tajusi asian aivan selv‰sti. Edellisest‰ illasta l‰htien h‰n oli tuntenut, ett‰ asian todellinen tila oli Hemnalinille heti selitett‰v‰, mutta eilinen kohtaus oli tehnyt asian entist‰ vaikeammaksi. Nyt h‰n tulisi esiintym‰‰n verekselt‰ kiinnisaatuna rikoksentekij‰n‰, joka yritt‰‰ puolustellen p‰‰st‰ asiasta. Mik‰ pahempi: ilmitulo muodostuisi Akshain voitoksi, ja se ajatus tuntui ylen nˆyryytt‰v‰lt‰. H‰n arveli Akshain t‰ytyv‰n otaksua, ett‰ Kamilan mies oli joku toinen Ramesh-niminen, koska h‰n muussa tapauksessa tuskin olisi niin kauan vaiennut ja tyytynyt peitettyihin vihjauksiin, vaan olisi varmaan huutanut keksintˆns‰ julki kaikilta katoilta. N‰m‰ mietteet saivat Rameshin yritt‰m‰‰n siirt‰‰ ep‰mieluisat seikat tuonnemmaksi, sen sijaan ett‰ olisi valinnut suoran tien. Samassa saapui viel‰ toinenkin kirje. Ramesh avasi sen ja havaitsi sen olevan naisopiston johtajattarelta, joka kirjoitti Kamilan olevan niin ep‰toivoissaan koululle j‰‰misens‰ vuoksi, ettei h‰n, johtajatar, voinut ottaa h‰nest‰ vastataksensa; koulutyˆn oli m‰‰r‰ p‰‰tty‰ lauantaina, ja Rameshin piti valmistautua ottamaan h‰net silloin kotiin. Kamilan piti tulla kotiin lauantaina, ja h‰‰t oli m‰‰r‰tty vietett‰viksi sunnuntaina! "Ramesh Babu, teid‰n on tosiaankin annettava minulle anteeksi!" Akshai siin‰ syˆks‰hti sis‰‰n asiain jouduttua t‰h‰n kriitilliseen vaiheeseen. "Jos olisin arvannut tuollaisen jokap‰iv‰isen pilan teit‰ loukkaavan, olisin pysynyt vaiti. Ihmiset panevat muuten tavallisesti pilan pahaksensa, jos siin‰ piilee jotakin totta, mutta t‰ss‰ tapauksessa ei ollut per‰‰ pahaakaan, joten en k‰sit‰, miksi menetitte hyv‰n tuulenne toisten seurassa. Annada Babu s‰ttii minua lakkaamatta, ja Hemnalini ei puhu minulle mit‰‰n. Min‰ k‰vin siell‰ t‰n‰‰n aamup‰iv‰ll‰, ja h‰n l‰hti pois huoneesta. Miksi olette kaikin minulle vihoissanne?" "Minulla ei nyt ole tilaisuutta ryhty‰ sit‰ selitt‰m‰‰n. Minun t‰ytyy pyyt‰‰ anteeksi; minulla on kova kiire." "Vai niin! H‰‰valmistuksia! Soittajatko vaativat hieman etuk‰teen, ja te ette tahdo menett‰‰ aikaa. Hyv‰, min‰ en pid‰t‰ teit‰ kauemmin. N‰kemiin!" Akshain poistuttua Ramesh riensi kohta Annada Babun luo. Hemnalini oli arvannut h‰nen saapuvan varhain ja istui odotellen oleskeluhuoneessa. K‰sityˆ lep‰si kokoonk‰‰rittyn‰ pˆyd‰ll‰ ja pienoisurut olivat h‰nen vieress‰‰n. H‰n oli kaiketi ajatellut tavanomaista soiton harjoittelua, mutta on olemassa toisenkinlaista soitantoa, jonka vain sielu kuulee, ja sen odotus eli myˆs h‰nen mieless‰‰n. Hieno hymy v‰ikkyi h‰nen huulillansa Rameshin astuessa huoneeseen, mutta h‰ipyi kohta h‰nen kysyess‰‰n: "Miss‰ on is‰nne?" "Huoneessansa. Onko teid‰n v‰ltt‰m‰tt‰ h‰nt‰ puhuteltava? H‰n tulee kohta alas teet‰ juomaan." _Ramesh_: "Minun t‰ytyy puhutella h‰nt‰ heti. Kysymyksess‰ on eritt‰in kiireellinen asia." _Hemnalini_: "Hyv‰, te lˆyd‰tte h‰net huoneestansa." Ramesh l‰hti. Kiireellinen asia, eikˆ totta? Silloin t‰ytyy tietenkin kaiken muun syrj‰yty‰! Rakkaudenkin on j‰‰t‰v‰ ovelle odottamaan vuoroansa! Aurinkoinen syysp‰iv‰ tuntui huokaavan, kun sen ilojen aitan kultaiset ovet kimmahtivat kiinni. Hemnalini vet‰ytyi pois soittimensa luota ja istuutui ompeluksineen pˆyd‰n ‰‰reen, mutta h‰nen siin‰ askarrellessa tunkihe n‰kym‰tˆn neula h‰nen syd‰meens‰. Rameshin t‰rke‰ asia n‰ytti vaativan aikaa, ja rakkaus sai k‰yd‰ kerjuulla. NELJƒSTOISTA LUKU Annada Babun huoneeseen astuessaan Ramesh n‰ki is‰nn‰n nukkumassa nojatuolissaan, sanomalehti kasvoillansa. Rameshin ysk‰ht‰ess‰ h‰n s‰ps‰hti hereille, ojensi tulijalle sanomalehden ja pyysi kiinnitt‰‰ h‰nen huomiotansa kaupungissa raivoavan koleran aiheuttamaan pitk‰‰n vainajien luetteloon. Ramesh k‰vi kuitenkin heti asiaan. "Min‰ pyyd‰n teit‰ siirt‰m‰‰n h‰‰t muutamia p‰ivi‰ tuonnemmaksi", sanoi h‰n, "minulla on esteen‰ er‰s eritt‰in t‰rke‰ asia." T‰m‰ yll‰tt‰v‰ tiedonanto karkoitti heti Kalkuttan vainajien luettelon Annada Babun mielest‰. H‰n tuijotti Rameshiin. "Mit‰ tarkoitatte, Ramesh? Kaikki kutsukirjeet on jo l‰hetetty." "Voisitte t‰n‰‰n kirjoittaa ja sanoa, ett‰ h‰‰t on siirretty viikkoa tuonnemmaksi, seuraavaan sunnuntaihin." "Te saatte minut ihan sanattomaksi, Ramesh. Eih‰n ole kysymyksess‰ mik‰‰n oikeusjuttu, jonka k‰sittelyn voi siirt‰‰ tuonnemmaksi, ellei m‰‰r‰tty p‰iv‰ satu oikein soveltumaan. Mik‰ onkaan teid‰n t‰rke‰ asianne?" _Ramesh_: "Se on eritt‰in kiireellinen. Sit‰ ei k‰y siirt‰minen tuonnemmaksi." Annada Babu horjahti takaisin nojatuoliinsa kuin rajuilman kaatama puu. _Annada_: "Ei k‰y siirt‰minen tuonnemmaksi! Sep‰ oivallinen ajatus, ihan erinomainen! Hyv‰, tehk‰‰, mit‰ tahdotte. Min‰ j‰t‰n teid‰n huoleksenne selitt‰‰ asian kutsutuille vieraille. Jos joku minulta kysyy, niin min‰ sanon: 'Min‰ en tied‰ yht‰‰n mit‰‰n. Sulhasella on selko asioistansa, ja h‰n voi teille sanoa, milloin h‰nelle soveltuu menn‰ naimisiin.'" Rameshin katse oli kaiken aikaa maahan luotuna. "Oletteko puhunut siit‰ Hemnalinille?" jatkoi Annada Babu. _Ramesh_: "En, h‰n ei tied‰ siit‰ viel‰ mit‰‰n." _Annada_: "H‰nen tulee heti saada se tiet‰‰. H‰‰t ovat Hemnalinin yht‰ hyvin kuin teid‰nkin." _Ramesh_: "Min‰ ajattelin, ett‰ olisi parempi sanoa se ensin teille." "Hem, Hem!" kutsui Annada Babu. Hemnalini tuli. "Mit‰, taatto?" _Annada_: "Ramesh sanoo, ett‰ h‰nell‰ on kiireellisi‰ toimitettavia; h‰nell‰ ei ole nyt aikaa menn‰ naimisiin." Hemnalini kalpeni, ja h‰nen silm‰ns‰ etsiv‰t Rameshin katsetta. Verekselt‰ tavattu rikoksentekij‰ ei olisi voinut n‰ytt‰‰ syyllisemm‰lt‰. Ramesh ei ollut aavistanut, ett‰ uutinen ilmoitettaisiin Hemnalinille n‰in kˆmpelˆll‰ tavalla, ja h‰nen omat tunteensa sanoivat h‰nelle, miten j‰rkytt‰v‰sti sellaisen h‰ik‰ilem‰ttˆm‰n tiedonannon t‰ytyi vaikuttaa. Mutta ammuttu nuoli ei palaa, ja Ramesh tiesi, ett‰ t‰m‰ nuoli oli l‰vist‰nyt Hemnalinin syd‰men. Nyt ei ollut en‰‰ mit‰‰n keinoa karkean totuuden lievent‰miseksi, sill‰ tosiasioita ei k‰ynyt muuttaminen: naimisiinmeno t‰ytyi siirt‰‰ tuonnemmaksi, Rameshilla oli kiireellisi‰ teht‰vi‰, eik‰ h‰n voinut ilmoittaa, mit‰ nuo teht‰v‰t olivat. Miten h‰n asiaa kaunistaisi? "Asia on teid‰n", virkkoi Annada Babu Hemnalinin puoleen k‰‰ntyen. "Teid‰n tulee ratkaista, mit‰ on teht‰v‰." "Min‰ en tied‰ siit‰ mit‰‰n, taatto." Hemnalini kohotti silm‰ns‰, joiden katse oli kuin ukonpilveen sattuva painuvan p‰iv‰n s‰de, ja l‰hti huoneesta. Annada Babu tarttui sanomalehteen ja oli lukevinansa, mutta itse asiassa h‰n oli ankaroissa mietteiss‰. Ramesh istui ‰‰netˆnn‰ pari minuuttia, nousi sitten ‰kki‰ ja l‰hti. H‰nen astuessaan isoon oleskeluhuoneeseen Hemnalini seisoi ikkunassa kadulle tuijotellen. Kaikilta sivukaduilta suikertava ihmisten paljous muistutti tulvivaa virtaa, ja kaikkien kasvoissa s‰teili tulevan juhlan odotus. Ramesh ep‰rˆi astua h‰nen luoksensa ja j‰i seisomaan kynnykselle, katse luotuna liikkumattomaan hahmoon. Avoimesta ikkunasta sis‰‰nlankeavassa pehme‰ss‰ syysvalaistuksessa syntyi siin‰ kuva, joka oli j‰‰v‰ l‰htem‰ttˆm‰ksi h‰nen mieleens‰. Jokainen yksityiskohta -- posken viehke‰ kaariviiva, hiusten kaunis runsaus, niskan hieno haituva, sen alla kimalteleva kultainen kaulak‰‰ty, vasemmalta olkap‰‰lt‰ sirosti valahtava vaate -- kaikki tuo teki pysyv‰n vaikutuksen h‰nen kipeihin aivoihinsa. H‰n astui vitkaan l‰hemm‰ksi. Tyttˆ ei ollut rakastajaansa huomaavinaan, katseli vain entist‰ tarkkaavammin katujen vilin‰‰. Nuorukaisen ‰‰ni v‰r‰hteli, kun h‰n keskeytti vaitiolon. "Minun t‰ytyy pyyt‰‰ teilt‰ jotakin." Hemnalini tunsi h‰nen sanoissansa syk‰htelev‰n tuskan ja k‰‰ntyi h‰nen puoleensa. "ƒl‰ lakkaa minuun luottamasta!" huudahti nuorukainen. "Sano minulle, ett‰ luotat minuun aina. Taivas olkoon todistajanani, ett‰ olen aina pysyv‰ luottamuksesi arvoisena." H‰n sinutteli neitoa ensi kerran. Enemp‰‰ h‰n ei saanut sanotuksi; kyynelet h‰m‰rsiv‰t h‰nen katseensa. Hemnalini katsahti h‰neen s‰‰lien, katsoi h‰nt‰ suoraan silmiin. Sitten h‰nen mielens‰ ‰kki‰ suli, ja kyynelet vieriv‰t h‰nen poskillensa. Kun he seisoivat siin‰ vieretysten ikkunankomerossa, sattuivat heid‰n katseensa yhteen. Vaikka sanaakaan ei lausuttu, laskeutui heid‰n vaiheellensa leppoisa rauha, joka toi mukanansa taivaisen onnentunnon. Syv‰‰n ja keventyneesti huoaten Ramesh keskeytti vaitiolon. "Tied‰tkˆ, miksi min‰ ehdotin h‰it‰mme siirrett‰viksi viikkoa tuonnemmaksi?" kysyi h‰n. Hemnalini pudisti p‰‰t‰ns‰. H‰n ei halunnut sit‰ tiet‰‰. "Min‰ kerron koko asian, kun olemme naimisissa", virkkoi Ramesh. Viittaus uuteen olotilaan kohotti kevyen punan tytˆn kasvoihin. Valmistautuessaan varhain iltapuolella ottamaan vastaan Rameshia Hemnalini oli hilpein mielin odottanut vilkasta keskustelua, tutunomaista tulevaisuudensuunnitelmien pohtimista ja kevein vedoin suoritettua odottavan onnen kuvailua. H‰n ei voinut aavistaakaan, ett‰ muutaman minuutin kuluttua vakuuteltaisiin toisilleen uskollisuutta ja vuodatettaisiin kyyneleit‰, ett‰ he mist‰‰n keskustelematta seisoisivat sanattomina vieretysten, ja yht‰ v‰h‰n oli h‰nell‰ voinut olla k‰sityst‰ siit‰, kuinka t‰ydellinen mielenrauha ja ep‰luuloton luottamus oli oleva seurauksena. "Sinun pit‰‰ heti menn‰ is‰n luo", virkkoi Hemnalini. "H‰n oli ihan ‰rtynyt." Ramesh l‰hti ilomielin, valmiina ottamaan vastaan jokaisen iskun, joka el‰m‰n kohtaloilla saattoi olla h‰nen varallensa. VIIDESTOISTA LUKU Rameshin astuessa j‰lleen huoneeseen Annada Babu loi h‰neen tutkivan katseen. "Jos annatte minulle kutsuttujen luettelon", sanoi Ramesh, "niin min‰ kirjoitan t‰n‰‰n kaikille m‰‰r‰p‰iv‰n muutoksesta." "Olette siis p‰‰tt‰nyt siirt‰‰ h‰‰t tuonnemmaksi?" "Olen kyll‰, muuta neuvoa ei ole." "Kuulkaahan, poikaseni", virkkoi Annada Babu, "painakaa mieleenne, ett‰ min‰ pesen k‰teni t‰h‰n asiaan n‰hden. Saatte j‰rjest‰‰ sen kaikin puolin itse; min‰ en halua joutua naurun esineeksi. Jos teit‰ haluttaa tehd‰ naimisasiasta pelkk‰ lastenleikki, niin minun ik‰isell‰ni miehell‰ ei voi olla siin‰ osaa eik‰ arpaa. T‰ss‰ on vieraiden luettelo. Min‰ olen jo kuluttanut koko joukon rahoja ja melkoisen m‰‰r‰n varmaankin suotta. Minun on mahdoton sill‰ tavoin rahoja tuhlata." Ramesh selitti olevansa valmis suorittamaan kaikki kustannukset ja j‰rjest‰m‰‰n asian joka suhteessa. H‰n teki l‰htˆ‰, kun Annada Babu jatkoi: "Oletteko jo p‰‰tt‰nyt, miss‰ alatte harjoittaa k‰yt‰nnˆllist‰ toimintaanne naimisiin menty‰nne, Ramesh? Arvatenkaan ette ajattele Kalkuttaa?" "En, min‰ etsin sopivaa paikkaa sis‰maasta." _Annada Babu_: "Sis‰maasta? Sep‰ j‰rkev‰ ajatus. Etavah ei ole mik‰‰n kehno paikka. Ilmanala on ruoansulatukselle eritt‰in edullinen. Min‰ vietin siell‰ kerran kuukauden ajan ja huomasin voivani syˆd‰ kaksin verroin. N‰hk‰‰s, poikaseni, h‰n on minun ainoa lapseni, ja me emme olisi onnelliset, jos meid‰n t‰ytyisi el‰‰ et‰‰ll‰ toisistamme. Senvuoksi toivon teid‰n valitsevan terveellisen paikkakunnan." Koska Ramesh oli h‰nt‰ loukannut, k‰ytti Annada Babu hyv‰kseen tilaisuutta saadakseen hieman vaateliaat toivomuksensa huomioonotetuiksi. Nykyisess‰ mielentilassaan Ramesh olisi vastustelematta suostunut muuttamaan Tsherra Pundiin tai Garo-vuoristoon tai jollekin muulle sumunkietomalle kukkulalle, jos Annada Babu olisi sattunut ehdottelemaan Etavahin asemasta n‰it‰ paikkakuntia. "Hyv‰", virkkoi h‰n, "min‰ asetun asianajajaksi Etavahiin." Otettuaan teht‰v‰ksens‰ peruuttaa kutsut h‰n meni menojansa. Kohta h‰nen poistuttuansa saapui Akshai ja sai kuulla Annada Babulta, ett‰ Ramesh oli siirt‰nyt h‰‰ns‰ viikkoa tuonnemmaksi. _Akshai_: "Tosiaanko? Mutta seh‰n ei k‰y p‰ins‰! H‰‰th‰n on m‰‰r‰tty ylihuomiseksi." _Annada_: "Sen ei pit‰isi k‰yd‰ p‰ins‰. Minunlaiseni vanhanaikaiset ihmiset eiv‰t menettele siten, mutta nykyaikaiselle nuorisolle on kaikki mahdollista." Akshai paneutui ankaran vakavaksi, ja h‰nen aivonsa alkoivat vilkkaasti tyˆskennell‰. Vihdoin h‰n virkkoi: "Luullessanne lˆyt‰neenne Hemnalinille hyv‰n miehen te suljette silm‰nne kaikilta muilta mahdollisuuksilta. Miehest‰, jolle uskoo tytt‰rens‰ elini‰ksi, pit‰isi ottaa joka suhteessa t‰ysi selko. Mink‰‰nlaista varovaisuustoimenpidett‰ ei tulisi j‰tt‰‰ k‰ytt‰m‰tt‰, vaikkapa h‰n olisi itse taivaan enkeli." _Annada_: "Jos Rameshin laista nuorta miest‰ pit‰‰ ep‰ill‰, niin silloin ei voi maailmassa luottaa kehenk‰‰n." _Akshai_: "Onko h‰n maininnut mit‰‰n nimenomaista syyt‰?" "Ei, h‰n ei ole ilmaissut meille mit‰‰n syyt‰", virkkoi Annada Babu korvallistaan raapaisten. "Kun sit‰ h‰nelt‰ tiedustelin, niin h‰n puhui ylen t‰rkeist‰ teht‰vist‰." Akshai k‰‰ntyi salatakseen iloista irvistyst‰ns‰. "Otaksun h‰nen ilmaisseen syyn tytt‰rellenne?" _Annada_: "Todenn‰kˆisesti h‰n on sen tehnyt." _Akshai_: "Eikˆ olisi parasta kutsua Hemnalini ja saada asiasta varmuus?" "Olisipa kyll‰." Annada Babu huusi Hemnalinin tulemaan. Saapuessaan ja n‰hdess‰‰n, kuka vieras oli, tyttˆ asettui is‰ns‰ taakse, joten Akshai ei voinut n‰hd‰ h‰nen kasvojansa. "Onko Ramesh maininnut sinulle jonkin syyn h‰iden siirt‰miseen?" kysyi Annada Babu. "Ei." Hemnalini pudisti p‰‰t‰ns‰. _Annada Babu_: "Etkˆ ole h‰nelt‰ sit‰ kysynyt?" _Hemnalini_: "En." _Annada Babu_: "Sep‰ merkillinen juttu! Siin‰p‰ pari! H‰n tulee ja sanoo: 'Minulla ei ole nyt aikaa ajatella naimisiinmenoa', ja sin‰ sanot: 'Hyv‰, menn‰‰n naimisiin joskus toiste', ja asia on valmis." Akshai asettui nyt Hemnalinin puolelle. "Oikeastaan", sanoi h‰n, "kun joku henkilˆ selv‰sti osoittaa, ettei tahdo ilmaista syit‰ns‰, ei h‰nelt‰ sovi niit‰ sen enemp‰‰ tiedustella. Jos asia olisi ollut sellainen, ett‰ Rameshin olisi k‰ynyt se ilmaiseminen, niin h‰n olisi ep‰ilem‰tt‰ sen tehnyt." Hemnalinin kasvoihin kohosi n‰rk‰styksen puna. "Min‰ en tarvitse kenenk‰‰n vieraan mielipiteit‰. Olen puolestani t‰ysin tyytyv‰inen asiain tilaan." Samassa h‰n kiiruhti pois huoneesta. Akshai k‰vi kiukusta viheri‰ksi, mutta pakottautui hymyilem‰‰n. "Se on maailman meno -- kun yritt‰‰ tehd‰ yst‰v‰lle palveluksen, saa haukkumisen palkaksensa. Se vain osoittaa, kuinka verrattoman arvokas tosi yst‰vyys on. Yst‰v‰n‰nne min‰ katson velvollisuudekseni ilmaista Rameshiin kohdistuvat ep‰ilykseni, vaikka se onkin teille ep‰mieluista ja vaikka minua senvuoksi herjaattekin. Min‰ en voi pysy‰ rauhallisena, kun n‰en vaaran teit‰ uhkaavan. Myˆnn‰n mielell‰ni, ett‰ se on heikkoutta. Mutta Dzhogendrahan saapuu huomenna. Jos h‰n kaikki kuultuansa suhtautuu ihan levollisesti sisarensa kohtaloon, niin min‰ en sano en‰‰ sanaakaan." Annada Babu oli t‰ysin selvill‰ siit‰, ett‰ nyt oli otollinen hetki tiedustella Akshailta Rameshin k‰ytt‰ytymisen todellista syyt‰; mutta se, joka pyrkii saamaan selkoa salaisuudesta, laskee helposti liikkeelle tuulisp‰‰n, ja Annada ukko oli luonnostansa sellaisia kokeita vastaan. H‰nen tunteensa purkautuivat vieraaseen. "Te olette liian ep‰luuloinen, Akshai! Koska teill‰ ei ole mit‰‰n todistuksia, ei teid‰n -- --" Akshai kykeni huomattavassa m‰‰r‰ss‰ hillitsem‰‰n itse‰ns‰, mutta alinomainen torjuminen oli vihdoin kuluttanut loppuun h‰nen k‰rsiv‰llisyytens‰. "Kuulkaahan, Annada Babu", huudahti h‰n, "te otaksutte minulla olevan kaikenlaisia kehnoja vaikuttimia! Te teette ymm‰rrett‰v‰ksi, ett‰ min‰ kannan kaunaa tulevalle v‰vyllenne ja ep‰ilen viatonta miest‰. Min‰ en ole kyllin nokkela kyet‰kseni opettamaan naisv‰elle filosofiaa enk‰ voi kehua osaavani kiistell‰ heid‰n kanssaan runoudesta; min‰ olen aivan tavallinen ihminen, mutta olen aina tuntenut teit‰ ja teid‰n perhett‰nne kohtaan vilpitˆnt‰ kiintymyst‰. Vaikka en kykenek‰‰n miss‰‰n muussa suhteessa kilpailemaan Ramesh Babun kanssa, voin kuitenkin kehua, ettei minulla ole milloinkaan ollut mit‰‰n teilt‰ salattavaa. Min‰ voin ilmaantua eteenne ryysyihin puettuna ja anoa teilt‰ almua, mutta en kykene varkaan tavoin tunkeutumaan taloonne. Huomenna saatte tiet‰‰, mit‰ tarkoitan." KUUDESTOISTA LUKU Oli iltamyˆh‰, ennenkuin kaikki kirjeet olivat matkassa. Ramesh meni levolle, mutta ei p‰‰ssyt uneen. H‰nen ajatuksensa liikkuivat kahtena virtana, kirkkaana ja sameana, niinkuin Gangesin ja Dzhumnan yhtym‰vedet. Virrat sekaantuivat toisiinsa h‰iriten h‰nen lepoansa. Hetken aikaa h‰n kieriskeli kyljelt‰ toiselle, heitti sitten peitteen pois ja nousi. H‰n astui ikkunaan ja silm‰ili ulos. Kadun toisella puolella olivat rakennukset syv‰ss‰ varjossa, toisella puolella niit‰ valaisi kirkas kuutamo. Ramesh seisoi siin‰ hiljaa mietteiss‰‰n. Tuntui silt‰, kuin olisi h‰nen sisin olemuksensa karistanut pois aineellisen ymp‰ristˆn kahleet, vapautunut sen taisteluista ja huolista ja liit‰nyt ‰‰rettˆm‰n, i‰ti rauhallisen kaikkeuden helmaan. H‰n n‰ki syntym‰n ja kuoleman, tyˆn ja levon, alun ja lopun lakkaamattomana virtana kumpuavan n‰kyv‰isyyden ‰‰nettˆm‰lt‰ ja ‰‰rettˆm‰lt‰ taustalta rajallisuuden n‰ytt‰mˆlle, h‰n n‰ki miehen ja naisen rakkauden sukeltavan t‰m‰n maailman t‰htivaloon siit‰ rajattomuudesta, jossa ei ole valoa enemp‰‰ kuin pimeytt‰k‰‰n. Ramesh nousi verkalleen katolle. H‰nen katseensa suuntautui Annada Babun taloon. Yksik‰‰n ‰‰ni ei h‰irinnyt hiljaisuutta. Kuutamo ja varjo kutoivat kudelmaansa talon sein‰‰n, vesikourujen alle, ovien ja ikkunoiden v‰ripintoihin ja katon laastitukseen. Kuinka ihmeellist‰! Tuolla, tuossa mit‰ttˆm‰ss‰ talossa, kuhisevan kaupungin syd‰mess‰, asui ihmeellinen olento vaatimattoman ylioppilasneidon hahmossa. P‰‰kaupungissa vilisi Rameshin kaltaisia ihmisi‰ -- asianajajia, oppineita, vieraita ja maan omia asukkaita. Miksi piti yksin h‰nen osaksensa tulla jumalallisen suosion merkki, kaikkien muiden j‰‰dess‰ sit‰ vaille? Miksi pitik‰‰n juuri h‰nen olla se, joka oli seisonut ikkunan ‰‰ress‰ tuon neidon rinnalla syysauringon leppoisassa loisteessa ja oli n‰hnyt koko luomakunnan keinuvan salaper‰isen riemun rajattomalla merell‰? Millainen ihme se olikaan! Ihme, joka oli muuttanut toiseksi h‰nen sisimm‰n sielunsa ja koko maailman h‰nen ymp‰rill‰ns‰! H‰n k‰yskeli katolla edestakaisin, kunnes yˆ oli kulunut pitk‰lle. Laskeva kuu oli piiloutunut vastap‰‰t‰ olevan talon taakse, ja yˆn pimeys levisi yli maan, taivaankannen viel‰ hohdellessa h‰ipyv‰n valon j‰‰hyv‰issuuteloa. Rameshin uupuneet j‰senet v‰risiv‰t vilusta, ja h‰net valtasi ‰kkin‰inen pelko iskien kyntens‰ h‰nen syd‰meens‰. Aamulla h‰nen piti j‰lleen k‰yd‰ el‰m‰n areenalle taistelemaan. Taivaan kasvoissa ei ollut yht‰k‰‰n huolen piirrett‰, mik‰‰n taukoamaton toimeliaisuus ei h‰irinnyt kuutamon hiljaista kirkkautta, mik‰‰n ei keskeytt‰nyt yˆn rauhaa, ja koko maailmankaikkeus lukemattomine t‰htinens‰ lep‰si alinomaisesta liikkeest‰ns‰ huolimatta ikuisen rauhan helmassa; ainoastaan ihmisen levoton taistelu on lakkaamaton. Onnessa samoin kuin onnettomuudessakin on inhimillinen el‰m‰ taukoamatonta kamppailua ylivoimaa vastaan. Toisaalla ‰‰rettˆmyyden ikuinen rauha, toisaalla maailman ikuinen taistelu! Kuinka voivatkaan ne molemmat olla olemassa toistensa rinnalla? Omia vaikeuksiansa hautoen Ramesh pakostakin johtui hetkiseksi mietiskelem‰‰n tuota ratkaisematonta kysymyst‰. ƒsken oli h‰nelle ilmestynyt n‰kyn‰ Rakkaus, luomiston ikuisessa ja rajattomassa rauhassa. Nyt h‰n n‰ki Rakkauden maailman koskettamana, el‰m‰n tungoksessa, pahoinpideltyn‰. Kumpi n‰ky oli oikea, kumpi pelkk‰ harhakuva? SEITSEMƒSTOISTA LUKU Dzhogendra palasi seuraavana p‰iv‰n‰ aamujunassa sis‰maanretkelt‰ns‰. Oli lauantai, ja sunnuntaina piti Hemnalinin viett‰‰ h‰it‰ns‰, mutta Dzhogendra ei taloa l‰hestyess‰‰n havainnut j‰lke‰k‰‰n odottamistansa juhlavalmistuksista. _Debdar-kˆynnˆksi‰_ ei n‰kynyt kuistikkoa koristamassa, ja yleens‰k‰‰n ei talo mill‰‰n tavoin eronnut likaisista ja rumista naapureistansa. H‰n pelk‰si saavansa kuulla ik‰v‰n uutisen ‰killisest‰ sairastumisesta, mutta ehtiess‰‰n sis‰‰n ei n‰kynyt merkki‰k‰‰n mist‰‰n sellaisesta. H‰nelle oli varattu aamiainen, ja Annada Babu istui pˆyd‰n ‰‰ress‰ sanomalehte‰ lukien, puolillaan oleva teekupponen edess‰ns‰. "Kuinka Hem voi?" huudahti Dzhogendra astuessaan huoneeseen. _Annada Babu_: "H‰n voi aivan hyvin." _Dzhogendra_: "Miten on h‰iden laita?" _Annada Babu_: "Ne kuuluvat olevan seuraavana sunnuntaina." _Dzhogendra_: "Miksi ne on siirretty tuonnemmaksi?" _Annada Babu_: "Kysy mieluummin yst‰v‰lt‰si. Ramesh Babu ilmoitti meille vain, ett‰ h‰nell‰ on t‰rkeit‰ teht‰vi‰ ja ettei h‰it‰ voida viett‰‰ sunnuntaina." Dzhogendra manaili mieless‰‰n is‰ns‰ velttoutta. "Kun min‰ olen poissa, niin t‰‰ll‰ joutuvat asiat kamalan sekasorron valtaan, taattoseni", sanoi h‰n. "Mit‰ t‰rkeit‰ teht‰vi‰ h‰nell‰ voisikaan olla? H‰n on oma herransa. H‰nell‰ ei ole ket‰‰n sukulaisia, jotka voisivat tulla kysymykseen. Jos h‰n on joutunut pulaan jonkin liikeasian vuoksi, en k‰sit‰, mik‰ h‰nt‰ voisi est‰‰ sit‰ teille ilmoittamasta. Miksi tyydyittek‰‰n h‰nen esityksiins‰?" "Eih‰n h‰n ole tiehens‰ juossut! Tiedustele mieluummin h‰nelt‰ itselt‰ns‰." Dzhogendra tyhjensi teekupposensa yhdell‰ siemauksella ja riensi matkaan. "Odotahan, Dzhogen", huusi Annada Babu h‰nen j‰lkeens‰, "miksi pid‰t sellaista kiirett‰? Eth‰n ole viel‰ mit‰‰n syˆnyt!" Mutta Dzhogendra oli jo ‰‰nen kantamattomissa. H‰n syˆksyi naapuritaloon ja harppoi portaita ylˆs huutaen "Ramesh, Ramesh!" Mutta Rameshista ei n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n, vaikka Dzhogendra etsi h‰nt‰ makuuhuoneesta, oleskeluhuoneesta, katolta ja alakerrasta. Tutkimuksensa suoritettuaan h‰n tapasi palvelijan ja kysyi, miss‰ herra oli. "H‰n l‰hti ulos varhain aamulla", kuului vastaus. "Milloin h‰n palaa?" Palvelija tiesi, ett‰ Ramesh oli ottanut mukaansa vaatteita ja sanonut palaavansa vasta nelj‰n tai viiden p‰iv‰n kuluttua, mutta minne h‰n oli matkustanut, ei mies tiet‰nyt. Dzhogendra oli mietteli‰‰n n‰kˆinen istuutuessaan j‰lleen aamiaispˆyt‰‰n. "No, mit‰ kuuluu?" kysyi Annada Babu. "Eih‰n t‰ss‰ ole paljoa odottamista", vastasi h‰nen poikansa jurosti. "Tulee mies, joka haluaa naida tytt‰renne, ja te ette v‰lit‰ mit‰‰n h‰nen olostaan ja elostaan, vaikka h‰n asuu viereisess‰ talossa!" "Mutta h‰n oli t‰‰ll‰ viel‰ eilen illalla!" virkkoi Annada Babu. "Sin‰ et tiet‰nyt mit‰‰n siit‰, ett‰ h‰n matkustaa pois", huudahti Dzhogendra, "ja h‰nen palvelijansa ei tied‰, minne h‰n on matkustanut! Siin‰ on jotakin ep‰ilytt‰v‰‰. Asia ei n‰yt‰ minusta ollenkaan miellytt‰v‰lt‰, taattoseni. Kuinka voitkaan suhtautua siihen niin kylm‰sti?" T‰m‰ lausunnon johdosta Annada Babu piti velvollisuutenansa ryhty‰ pohtimaan asemaa vakavasti. "Mit‰ t‰m‰ kaikki sitten merkitsee?" kysyi h‰n ottaen juhlallisen ilmeen, jota tilaisuus tuntui vaativan. Ramesh oli edellisen‰ iltana tosiaankin p‰‰ssyt kovin helposti p‰lk‰h‰st‰, mutta oli liian kokematon sit‰ ymm‰rt‰‰kseen. H‰n otaksui sanoneensa, mit‰ sanoa tarvitsi, kun oli selitt‰nyt joutuneensa t‰rkeihin teht‰viin, ja oli nyt l‰htenyt selvittelem‰‰n asioitansa siin‰ uskossa, ett‰ tuo selitys soi h‰nelle t‰yden toimintavapauden. _Dzhogendra_: "Miss‰ on Hemnalini?" _Annada Babu_: "H‰n on juonut teens‰ t‰n‰ aamuna tavallista aikaisemmin ja on l‰htenyt yl‰kertaan." "Tyttˆ parka!" huudahti Dzhogendra. "H‰n on luultavasti siin‰ m‰‰rin h‰peiss‰‰n Rameshin omituisen k‰ytt‰ytymisen vuoksi, ettei tahdo tulla n‰kyviini." Dzhogendra l‰hti yl‰kertaan lohduttamaan h‰pe‰v‰‰ ja huolestunutta sisartansa. Hemnalini oli yksin‰‰n isossa oleskeluhuoneessa. Kuullessaan Dzhogendran askelet h‰n tarttui nopeasti kirjaan ja oli lukevinansa. Dzhogendran astuessa huoneeseen h‰n laski kirjan k‰dest‰‰n ja tervehti velje‰ns‰ hilpe‰sti: "Kas vaan, milloin sin‰ olet saapunut? Sin‰ et n‰yt‰ voivan niin hyvin kuin olisi toivottavaa." "Eip‰ ihmek‰‰n!" huudahti Dzhogendra viskautuen istumaan. "Min‰ olen kuullut koko jutun, Hem. ƒl‰ kuitenkaan ole huolissasi; niin voi tapahtua ainoastaan sen vuoksi, etten min‰ ollut kotona. Min‰ kyll‰ asiat selvit‰n! Ohimennen kysyen, Hem, eikˆ Ramesh maininnut sinulle mit‰‰n syyt‰?" Hemnalini oli pahassa pulassa. Akshain ja Dzhogendran ep‰luuloinen suhtautuminen n‰rk‰stytti h‰nt‰, ja h‰nen oli senvuoksi vaikea Dzhogendralle tunnustaa, ettei Ramesh ollut ilmoittanut mit‰‰n syit‰ vaatiessaan h‰it‰ siirrett‰viksi tuonnemmaksi. Toisaalta h‰n ei tahtonut lausua nimenomaista valhettakaan. "H‰n oli valmis ne minulle ilmoittamaan, mutta min‰ en pit‰nyt sit‰ tarpeellisena", vastasi h‰n. "Pelkk‰‰ ylpeytt‰", ajatteli Dzhogendra, "aivan h‰nen tapaistansa!" ƒ‰neen h‰n sanoi: "Hyv‰, ‰l‰ ole peloissasi; min‰ saan h‰net varmaan jo t‰n‰‰n ilmaisemaan syyns‰." "Min‰ en pelk‰‰ ollenkaan", virkkoi Hemnalini selaillen kirjansa lehti‰, "enk‰ tahtoisi sinun kiusaavan h‰nt‰ kyselyill‰si." "Taaskin ylpeytt‰!" ajatteli Dzhogendra. "Hyv‰", sanoi h‰n, "ole siin‰ suhteessa ihan huoletta", ja alkoi tehd‰ l‰htˆ‰. Hemnalini nousi. "Kuuletko, et saa sanoa h‰nelle siit‰ mit‰‰n. Te muut voitte minun puolestani ajatella, mit‰ tahdotte, mutta _min‰_ en ep‰ile h‰nt‰ ollenkaan." Dzhogendra s‰ps‰hti; tuo ei kuulostanut ylpeydelt‰. Sisareen kohdistuva rakkaus ja s‰‰li p‰‰siv‰t voitolle, ja h‰n hymyili salaa virkkaessaan: "Oppineilla naisillamme ei ole aavistustakaan maailmasta; he osaavat koko joukon kirjoista oppimiansa asioita, mutta kun sattuu ep‰luulon aihetta, ovat he viattomat kuin vastasyntynyt lapsi." Sitten h‰n kuvaili Hemnalinin luonnollista luottavaisuutta Rameshin kaksimielisyyden vastakohtana. H‰nen syd‰mens‰ paatui Rameshia kohtaan, ja h‰n p‰‰tti entist‰ lujemmin pakottaa miehen ilmaisemaan "syyns‰"; H‰n nousi j‰lleen l‰hte‰kseen, mutta Hemnalini ehti tarttua h‰nt‰ k‰sipuoleen. "Lupaa minulle, ettet hiisku t‰st‰ sanaakaan Rameshille", sanoi h‰n. "Saadaanhan n‰hd‰", vastasi Dzhogendra. "Siin‰ ei ole mit‰‰n 'n‰kemist‰'! Lupaa se minulle, ennenkuin l‰hdet. Min‰ vakuutan sinulle, ettei ole mit‰‰n huolestumisen syyt‰. T‰yt‰ t‰m‰ pieni pyyntˆni!" Hemnalinin v‰‰j‰‰m‰ttˆmyys sai Dzhogendran vakuutetuksi siit‰, ett‰ Ramesh oli h‰nelle kaikki selitt‰nyt. Siit‰ ei kumminkaan viel‰ johtunut, ett‰ selitys oli tosi; ei olisi suinkaan ollut vaikea pett‰‰ h‰nt‰ kertomalla jokin joutava tarina. Niinp‰ h‰n sanoikin: "Kuulehan, Hem, t‰ss‰ ei ole kysymys ep‰luuloisuudesta; kun nuori tyttˆ on menossa naimisiin, on h‰nen omaisillansa er‰it‰ velvollisuuksia. H‰n on kenties antanut sinulle selityksen, jonka pid‰t omana tietonasi, mutta se ei riit‰: h‰nen on selitett‰v‰ asia meillekin. Totta puhuen, Hem, on nyt pikemmin meid‰n kuin sinun asiana vaatia h‰nelt‰ selityst‰. Kun olet naimisissa, ei meill‰ ole en‰‰ paljoakaan sanottavaa." Samassa Dzhogendra riensi pois. Siit‰ harsosta, jonka suojaan rakastavat yritt‰v‰t piilottaa omia asioitansa, ei j‰‰nyt siekalettakaan j‰ljelle! Rameshin ja Hemnalinin v‰list‰ yhdyssidett‰, sit‰ sidett‰, jonka he toivoivat k‰yv‰n yh‰ lujemmaksi, kunnes se aikojen kuluessa loisi heille kahdelle oman el‰m‰nkeh‰n -- k‰sitteliv‰t nyt kovakouraisesti tunteettomat sivulliset. Myrskyn ensimm‰inen puuska kiihdytti Hemnalinia siin‰ m‰‰rin, ett‰ h‰n s‰ikkyi yst‰viens‰ ja sukulaistensakin kohtaamista. Dzhogendran l‰hdetty‰ h‰n vaipui tuolille ja vietti lopun p‰iv‰‰ yksin‰‰n huoneessansa. Talosta poistuessaan Dzhogendra kohtasi Akshain, joka tervehti h‰nt‰ huutaen: "Hei, Dzhogen, siin‰p‰ sin‰ oletkin! Joko kuulit asian? Mit‰ siit‰ arvelet?" _Dzhogendra_: "Min‰ olen sit‰ miettinyt kelpo tavalla. En aio ryhty‰ pit‰m‰‰n siit‰ pitki‰ juttuja ja esitt‰m‰‰n tarpeettomia arveluita. Nyt ei ole aika istua teepˆyd‰n ‰‰ress‰ harjoittamassa psykologista hiuksenhalkomista." _Akshai_: "Hiustenhalkominen ei miellyt‰ minuakaan, kuten tied‰t, enemp‰‰ kuin filosofia tai runouskaan. Min‰ olen toiminnan mies -- sit‰ min‰ tulin sinulle sanomaan." "Hyv‰, min‰ suosin myˆs toimintaa", virkkoi raju Dzhogendra. "Voitko sanoa minulle, minne Ramesh on matkustanut?" "Voin kyll‰." "Minne?" "Sit‰ en viel‰ sano", vastasi Akshai. "Kello kolmen aikaan iltapuolella min‰ vien sinut h‰nen puheillensa." "Miksi et voi minulle sanoa, mit‰ t‰m‰ kaikki merkitsee?" huudahti Dzhogendra. "Te olette kaikki niin hiton salaper‰isi‰! Min‰ matkustan pariksi p‰iv‰ksi lomalle ja olen tuskin ehtinyt k‰‰nt‰‰ selk‰ni, kun jo syntyy kamalia salaisuuksia joka kulmalla. Kuulehan, Akshai, lopetetaan t‰m‰ sokkosillaolo! Sano mit‰ tied‰t, mies!" _Akshai_: "Olen iloinen, kun kuulen sinun puhuvan noin. Juuri sen vuoksi, etten ole tahtonut asioita salata, olen joutunut ep‰suosioon. Sisaresi ei suvaitse minuun katsahtaakaan, is‰si moittii ep‰luuloista luonnonlaatuani, ja Ramesh Babukaan ei juuri ilosta hyp‰htele, kun kohtaamme toisemme. Nyt olet sin‰ yksin j‰ljell‰, joten minun t‰ytyy varoa. Sin‰ et ole rikkiviisaiden v‰itteiden mies. V‰litˆn toiminta sopii sinulle paremmin. Ruumiinvoimani eiv‰t salli minun ryhty‰ kanssasi voittosille!" _Dzhogendra_: "Kuulehan, Akshai, min‰ en pid‰ t‰llaisesta kiertelyst‰. Min‰ tied‰n, ett‰ sinulla on minulle jotakin sanottavaa. Miksi et sit‰ ilmoita, vaan tunnut tahtovan tehd‰ sill‰ kauppaa? Sano minulle nyt koko totuus, sano se heti paikalla!" _Akshai_: "Hyv‰, min‰ kerron sinulle koko jutun alusta alkaen; enimm‰lt‰ osalta se varmaankin on sinulle outoa." KAHDEKSASTOISTA LUKU Dardzhiparassa sijaitsevan asunnon vuokra-aika ei ollut viel‰ kulunut loppuun, mutta Ramesh ei ajatellutkaan antaa sit‰ vuorostaan vuokralle. H‰n oli el‰nyt muutamia kuukausia maailmassa, jossa raha-asiat eiv‰t merkinneet mit‰‰n. Mutta Kamilalla t‰ytyi koulusta palatessaan olla katto p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. Senvuoksi Ramesh l‰hti p‰iv‰nkoitteessa asuntoonsa, antoi siivota huoneet, hankki tarvittavat matot ja peitot ja piti huolta ruokakammion varustamisesta. N‰iden valmistusten p‰‰tytty‰ oli viel‰ muutamia tunteja Kamilan saapumiseen. Ramesh vietti t‰m‰n ajan puupenkill‰ istuen ja mietiskellen, mit‰ tulevaisuus saattoi h‰nelle tuoda. H‰n ei ollut milloinkaan k‰ynyt Etavahissa, mutta maan luoteisosassa ovat seudut jokseenkin toistensa n‰kˆiset, joten h‰nen oli helppo kuvailla mieleens‰ tuleva koti: yksikerroksinen bungalow kaupungin ulkolaidalla, leve‰n, puiden reunustaman tien varrella: tien toisella puolella levi‰v‰t laajat pellot; siell‰ t‰‰ll‰ n‰kyy kaivoja ja korokkeitta, joilta k‰sin pellonvartijat karkoittavat lintuja ja mets‰nel‰imi‰ kypsyv‰st‰ viljasta; ammennusrattaat valittelevat lakkaamatta k‰rsiv‰llisten h‰rkien nostaessa niiden avulla ilmoille vett‰ peltojen kastelemista varten; toisinaan kiit‰v‰t pitkin tiet‰ kevyet ekka-rattaat kohottaen sankan pˆlypilven ja h‰iriten valjaskulkusillaan helteisen ilman hiljaisuutta. Ramesh ajatteli kauhistuen niit‰ yksitoikkoisia ehtoop‰ivi‰, joita Hemnalini tulisi viett‰m‰‰n yksin‰isess‰ asumuksessaan etsien suljettujen ovien ja ikkunaluukkujen takaa suojaa polttavalta kuumuudelta ja kaivaten entist‰ kotiansa. Ainoastaan siin‰ tapauksessa, ett‰ antaisi h‰nelle Kamilan alinomaiseksi seuralaiseksi, h‰n voisi tuomita vaimonsa sellaiseen olotilaan. Ramesh oli p‰‰tt‰nyt olla h‰ihin saakka Kamilalle mit‰‰n ilmoittamatta. Sitten sopisi Hemnalinin pit‰‰ silm‰ll‰ sopivaa tilaisuutta, sulkea Kamila syliins‰ ja hell‰varoen paljastaa h‰nelle oma el‰m‰ntarinansa -- mahdollisimman kivuttomasti selvitellen sen sotkuisen verkon silmukat, johon kohtalo oli h‰net kietonut. Siten voisi Kamila, kaukana kodistansa ja kaikista tuttavistansa, ilman mink‰‰nlaista j‰rkytyst‰ sujuttautua omalle paikallensa heid‰n pieness‰ taloudessaan. Keskip‰iv‰n hiljaisuus oli laskeutunut kadulle. Tyˆmiehet olivat j‰lleen l‰hteneet tyˆpaikoillensa, ja toimettomat nauttivat p‰iv‰llislepoansa. L‰hestyv‰n talven kylmyys tuntui jo hieman lievent‰v‰n hellett‰, ja ilma oli t‰ynn‰ tulevan juhlan el‰hdytt‰v‰‰ tuntoa. Mik‰‰n ei h‰irinnyt Rameshia h‰nen kuvaillessaan mieleens‰ tulevaista onneansa, ja h‰n k‰ytteli v‰rej‰ rohkein ottein. H‰nen unelmansa keskeytti rattaiden r‰my: isot ajoneuvot olivat ajaneet oven eteen siihen pys‰htyen. Ramesh tiesi, ett‰ se oli koulun omnibus, joka toi Kamilan, ja h‰nen syd‰mens‰ alkoi tykytt‰‰ kiivaammin. Kuinka h‰n ottaisikaan vastaan Kamilan? Mit‰ yhteisi‰ keskustelunaiheita heill‰ voisikaan olla? Miten tulisi Kamila suhtautumaan h‰neen? Ne olivat levottomuutta her‰tt‰vi‰ kysymyksi‰, eik‰ Ramesh kyennyt suhtautumaan niihin tyynesti. H‰nen molemmat palvelijansa odottivat alhaalla. He ilmaantuivat ensin, vet‰en j‰ljess‰‰n Kamilan matkakirstua, jonka sijoittivat kuistikolle. Kamila seurasi heit‰ ovelle saakka ja seisahtui siihen. "Astu sis‰‰n, Kamila", kehoitti Ramesh. Hetkellisen arkuudentuntonsa voittaen Kamila astui huoneeseen. Ramesh oli aikonut j‰tt‰‰ h‰net loma-ajaksi koululle, ja h‰nen n‰enn‰inen v‰linpit‰m‰ttˆmyytens‰ oli vaatinut tytˆlt‰ monta kyynelt‰. Tuon seikan muistaminen aiheutti pitk‰n erossaolon ohella vierauden tunnetta. Niinp‰ ei Kamila huoneeseen astuessaan luonut katsettansa Rameshiin, vaan kiinnitti sen avoimeen ikkunaan. Kamilan n‰keminen vaikutti Rameshiin yll‰tt‰v‰sti: h‰n n‰ytti katselevan ihan vierasta olentoa. N‰iden muutamien kuukausien kuluessa tyttˆ oli h‰mm‰stytt‰v‰sti muuttunut. H‰n oli kehittynyt kuin nuori kasvi. Se terveyden kukoistus, joka oli hohdellut maalaistytˆn muotoutumattomissa j‰seniss‰, oli h‰vinnyt. H‰nen kasvonsa olivat menett‰neet nuorekkaan pyˆreytens‰, ja piirteet olivat k‰yneet ilmeikk‰‰mmiksi ja hienommiksi. P‰ivettyneet posket olivat muuttuneet vienon kalpeiksi, ja ryhti ja liikkeet olivat vapaat, pakottomat. Sis‰‰n astuttuansa h‰n seisoi paikallansa, p‰‰ puolittain k‰‰ntyneen‰, avoimen ikkunan edess‰, ja syksyisen ehtoop‰iv‰n valo hyv‰ili h‰nen kasvojansa. H‰nell‰ ei ollut mit‰‰n p‰‰hinett‰, punaisen nauhan sitomat palmikot riippuivat sel‰ll‰, ja safraninv‰rinen merino-leninki kietoi tiukasti h‰nen nuorta varttansa. Ramesh silm‰ili h‰nt‰ hetkisen ‰‰neti. Viimeksi kuluneiden kuukausien aikana Kamilan kauneus oli ollut h‰nelle vain himme‰ muisto. Nyt, kun tuon kauneuden loiste oli k‰ynyt entist‰ ilmeisemm‰ksi, se h‰nt‰ kovin h‰mm‰stytti, ja h‰nen oli mahdoton vastustaa sen tenhoa. "Istuhan, Kamila", sanoi h‰n. Kamila istuutui mit‰‰n virkkamatta. "Miten on koulun laita?" jatkoi Ramesh. "Hyvin", vastasi Kamila lyhyesti. Ramesh vaivasi p‰‰t‰ns‰ keksi‰kseen jotakin muuta sanottavaa, kun h‰nen mieleens‰ samassa johtui er‰s ajatus. "Sin‰ et varmaankaan ole syˆnyt mit‰‰n pitk‰‰n aikaan", sanoi h‰n. "Sinua varten on ateria valmiina. Tahdotko, ett‰ k‰sken tuoda sen sis‰‰n?" "Ei, kiitoksia", virkkoi Kamila. "Min‰ olen syˆnyt ennen l‰htˆ‰ni." "Etkˆ siis halua mit‰‰n?" tiedusteli Ramesh. "T‰‰ll‰ on hedelmi‰, ellet tahdo mit‰‰n makeata -- omenia ja muita." Kamila vain pudisti p‰‰t‰ns‰. Ramesh silm‰ili j‰lleen tytˆn kasvoja. Kamila katseli englantilaisen lukukirjansa kuvia, p‰‰ kevyesti kumartuneena. Kauniit kasvot ovat kuin taikavapa: ne vet‰v‰t esille kaiken l‰heisyydess‰ piilev‰n kauneuden. Leppoinen p‰iv‰npaiste n‰ytti tuona hetken‰ muuttuvan tuntevaksi olennoksi; syysp‰iv‰ tuntui muotoutuvan, hahmoutuvan. Niinkuin aurinko vallitsee kiert‰ji‰ns‰, veti t‰m‰ neito taivaan, valon, ilman ja kaikki, mit‰ h‰nen ymp‰rill‰ns‰ oli, omaan keh‰‰ns‰, itse istuen mit‰‰n aavistamatta ja ‰‰netˆnn‰, koulukirjansa kuvia katsellen. Ramesh kiiruhti ulos ja toi lautasen omenia, p‰‰ryni‰ ja granaattiomenia. "Sin‰ et n‰yt‰ haluavan syˆd‰ mit‰‰n, Kamila", virkkoi h‰n, "mutta minun on n‰lk‰ ja minun t‰ytyy syˆd‰." Kamila hymyili, ja t‰m‰n odottamattoman hymyn valo karkoitti heid‰n v‰lillens‰ ker‰ytyneen sumun. Ramesh otti veitsen ja alkoi kuoria omenaa, mutta h‰nen taitavuutensa oli kerrassaan tiess‰‰n. H‰nen kiireens‰ ja kˆmpelˆt veitsenk‰yttˆyrityksens‰ saivat Kamilan auttamattomasti nauramaan. Kamilan hillitˆn hilpeys ihastutti Rameshia. "Sin‰ kai naurat sen vuoksi, ett‰ omenan kuoriminen k‰y minulta huonosti", virkkoi h‰n. "N‰yt‰h‰n sin‰, kuinka hyvin itse osaat sen suorittaa." "Keittiˆveitsell‰ sen kyll‰ osaan tehd‰", virkkoi Kamila, "tuollaisella en." "Sin‰ taidat luulla, ettei meill‰ t‰‰ll‰ ole sellaisia kojeita", sanoi Ramesh, kutsui palvelijan ja kysyi, oliko mainittu ase olemassa. "On kyll‰, armollinen herra", kuului vastaus, "me toimme eilen mukanamme kaikki, mit‰ keittiˆss‰ tarvitaan." "Puhdista se kunnollisesti ja tuo t‰nne", k‰ski Ramesh. Kun veitsi oli tuotu, riisui Kamila jalkineensa, avasi veitsen ja kuori omenan taitavasti; sitten h‰n alkoi leikkoa sit‰ kappaleiksi. Ramesh istuutui vastap‰‰t‰ ja piteli lautasta, jolle Kamila laski palaset. "Sinunkin t‰ytyy syˆd‰ muutamia", sanoi h‰n. "Ei, kiitos", sanoi Kamila. "Niinp‰ en syˆ min‰k‰‰n." Kamila katsahti h‰neen. "Hyv‰; syˆ sin‰ ensin, min‰ syˆn sitten min‰kin." "Mutta pid‰th‰n sanasi?" kysyi Ramesh. "Aivan varmasti", vakuutti Kamila, pontevasti p‰‰t‰ns‰ nyˆk‰ten. T‰h‰n vakuutukseen tyytyen Ramesh otti lautaselta hedelm‰nkappaleen ja pisti sen suuhunsa. Samassa ilmestyi h‰nen n‰kyviins‰ jotakin, mik‰ sai h‰net unohtamaan pureksimisen. Dzhogendra ja Akshai seisoivat ovella h‰nen edess‰ns‰. Akshai alkoi ensinn‰ puhua. "Suo anteeksi, Ramesh Babu. Min‰ luulin, ett‰ tapaisimme sinut yksin‰si. Dzhogen, meid‰n ei olisi pit‰nyt n‰in varoittamatta syˆksy‰ h‰nen luoksensa. Tulehan, menn‰‰n alakertaan odottamaan." Kamila oli pudottanut veitsen k‰dest‰‰n ja hyp‰ht‰nyt seisaalleen. Vieraat sulkivat ulosp‰‰syn. Dzhogendra v‰istyi hieman syrj‰‰n p‰‰st‰‰kseen Kamilan ohitsensa, mutta ei irroittanut katsettansa h‰nen kasvoistansa, vaan tuijotti niihin kiinte‰sti. Kamila pakeni h‰mill‰‰n viereiseen huoneeseen. YHDEKSƒSTOISTA LUKU "Kuulehan, Ramesh, kuka on tuo tyttˆ?" kysyi Dzhogendra. "Er‰s sukulaiseni", vastasi Ramesh. "Millainen sukulainen?" tiedusteli Dzhogendra. "T‰tisi h‰n ei ole, ja min‰ otaksun, ettei sukulaisuutta ole luonut lemmen side. Sin‰ olet kertonut minulle kaikista sukulaisistasi, mutta t‰st‰ en ole kuullut mit‰‰n." "Ota huomioon, Dzhogen", keskeytti Akshai, "ett‰ on olemassa asioita, joita mielell‰‰n salataan yst‰vilt‰kin." "Miten on laita, Ramesh", tiedusteli Dzhogendra, "onko t‰m‰ sellainen suuri salaisuus?" Ramesh punastui. "On, se on salaisuus", vastasi h‰n. "Min‰ olisin mieluummin keskustelematta kanssanne t‰st‰ tytˆst‰." "Pahaksi onneksi", virkkoi Dzhogendra, "haluan min‰ aivan erikoisesti keskustella juuri h‰nest‰ sinun kanssasi. Ellet olisi Hemnalinin sulhanen, ei minun tarvitsisi syventy‰ sukupuusi haarautumiin, ja sin‰ saisit pit‰‰ salaisuutesi omana tietonasi." "Sen verran voin sanoa", virkkoi Ramesh, "ettei maailmassa ole ket‰‰n, joka suhteessansa minuun est‰isi minua menem‰st‰ hyv‰ll‰ omallatunnolla naimisiin Hemnalinin kanssa." _Dzhogendra_: "Sinun kannaltasi kenties ei ole mit‰‰n estett‰ olemassa, mutta Hemnalinin sukulaisten n‰kˆkannalta voi asian laita olla toisin. Min‰ kysyn sinulta nyt vain t‰t‰: olitpa tytˆn sukulainen tai et, miksi pid‰t h‰nt‰ t‰‰ll‰ piilossa?" _Ramesh_: "Jos sanon syyni, niin minun t‰ytyy samalla ilmaista salaisuuteni. Etkˆ voi tyyty‰ minun sanaani syit‰ tiedustelematta?" _Dzhogendra_: "Onko t‰m‰n tytˆn nimi Kamila vai eikˆ?" _Ramesh_: "On kyll‰." _Dzhogendra_: "Etkˆ ole maininnut h‰nt‰ vaimonasi?" _Ramesh_: "Olen." _Dzhogendra_: "Voitko niin ollen odottaa, ett‰ uskon, mit‰ sanot? Sin‰ tahdot v‰itt‰‰, ettei h‰n ole vaimosi. Kaikille muille olet sanonut aivan toisin. Totuudenrakkautesi ei n‰yt‰ aivan ehdottomalta." _Akshai_: "Sin‰ tarkoitat, ettei t‰t‰ tapausta sopisi k‰ytt‰‰ esimerkkin‰, kun koulussa tulee totuudenrakkaus k‰sittelyn alaiseksi. Mutta sittenkin, rakas Dzhogen, saattaa k‰yt‰nnˆllisen el‰m‰n erinomaisissa tapauksissa k‰yd‰ v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi kertoa kaksille eri henkilˆille kaksi erilaista tarinaa. Kaiken todenn‰kˆisyyden mukaan toinen n‰ist‰ tarinoista vastaa totuutta. Kenties on se, mit‰ Ramesh Babu sinulle kertoo, lopultakin totta." _Ramesh_: "Min‰ en ryhdy tekem‰‰n mit‰‰n tili‰ teille kummallekaan. Sanon vain sen, etten tee Hemnalinille mit‰‰n v‰‰ryytt‰ menness‰ni naimisiin h‰nen kanssaan. Minulla on p‰tev‰ syy kielt‰yty‰ pohtimasta Kamilan asioita teid‰n kerallanne. Jos niin tekisin, menettelisin v‰‰rin, miten ep‰ilytt‰v‰lt‰ menettelyni teist‰ tuntuneekin. Jos kysymyksess‰ olisi ainoastaan oma onneni ja maineeni, en salaisi teilt‰ mit‰‰n. Mutta kun niin tehden panen vaaralle alttiiksi toisen henkilˆn tulevaisuuden, niin kielt‰ydyn virkkamasta mit‰‰n." _Dzhogendra_: "Oletko kertonut kaikki Hemnalinille?" _Ramesh_: "En, min‰ kerron asian h‰nelle, kun olemme naimisissa. Jos h‰n tahtoo, kerron sen heti." _Dzhogendra_: "Hyv‰; saanko nyt hieman tiedustella asiaa Kamilalta?" _Ramesh_: "Et miss‰‰n tapauksessa! Jos pid‰t minua vikap‰‰n‰, voit tuomita minut miten hyv‰ksi n‰et. Kamila on ihan viaton, enk‰ min‰ tahdo luovuttaa h‰nt‰ ristikuulustelusi alaiseksi." _Dzhogendra_: "On aivan suotta tiedustella en‰‰ mit‰‰n kenelt‰k‰‰n. Min‰ tied‰n kaikki mit‰ tiet‰‰ tarvitsen. Sin‰ olet antanut minulle riitt‰v‰t todistukset. Min‰ sanon sinulle t‰ss‰ mit‰ ehdottomimmin, ett‰ jos astut viel‰ jalkasi taloomme, niin voit joutua solvausten esineeksi." Ramesh kalpeni, mutta ei virkkanut mit‰‰n. Dzhogendra jatkoi: "Minulla ei ole enemp‰‰ sanottavana. Sin‰ et saa kirjoittaa Hemnalinille etk‰ yritt‰‰ p‰‰st‰ mink‰‰nlaiseen yhteyteen h‰nen kanssaan -- julkisesti enemp‰‰ kuin salaakaan. Jos kirjoitat h‰nelle, niin min‰ teen sen asian, jota sin‰ tahdot pit‰‰ salassa, yleisesti tunnetuksi, k‰ytellen hyv‰kseni kaikkia niit‰ todisteita, jotka minulla on hallussani. Jos joku nyt tiedustelee, miksi sinun ja Hemnalinin v‰linen kihlaus on purkautunut, niin min‰ sanon kielt‰ytyneeni siihen suostumasta; todellista syyt‰ en mainitse. Mutta ellet ole varuillasi, niin koko juttu tulee julkiseksi. Sin‰ kenties ihmettelet, miksi kohtelen sinua, syd‰metˆnt‰, n‰in s‰‰liv‰sti. ƒl‰ luule, ett‰ minussa on mink‰‰nlaista myˆt‰tuntoa sinua kohtaan; kun p‰‰st‰n sinut n‰in v‰h‰ll‰, tapahtuu se ainoastaan sisareni Hemnalinin vuoksi. Viimeinen sanani sinulle on t‰m‰: ‰l‰ anna kenenk‰‰n sanoistasi tai k‰ytˆksest‰si aavistaa, ett‰ olet milloinkaan kuulunut Hemnalinin tuttaviin. Ei hyˆdyt‰ vaatia sinulta lupausta; sellaisen petoksen j‰lkeen en voi odottaa sinun puoleltasi vilpittˆmyytt‰. Mutta jos sinussa on j‰lke‰k‰‰n h‰pe‰ntunnosta, jos v‰h‰nk‰‰n pelk‰‰t ilmitulemista, niin et j‰t‰ t‰t‰ varoitusta huomioonottamatta, tahallisesti enemp‰‰ kuin muutenkaan." _Akshai_: "Riitt‰‰ jo, Dzhogen! Ramesh Babulla ei ole h‰t‰‰. N‰eth‰n, kuinka rauhallisesti h‰n asiaan suhtautuu! Meid‰n on nyt paras l‰hte‰. ƒl‰ pane pahaksesi, Ramesh Babu, me poistumme." Dzhogendra ja Akshai l‰htiv‰t. Ramesh j‰i kuin huumautuneena paikoilleen. Alkaessaan j‰lleen toipua h‰n ajatteli ensinn‰ suorittaa kunnollisen k‰velyretken ja harkita asemaa ulkoilmassa, mutta samassa h‰n muisti, ettei voinut j‰tt‰‰ Kamilaa yksin‰‰n vieraisiin suojiin. H‰n meni viereiseen huoneeseen ja n‰ki tytˆn istumassa ikkunan luona katsellen kadulle hieman kohottamansa uutimen lomitse. Kuullessaan Rameshin askelet h‰n laski sen k‰dest‰ns‰ ja katsahti taaksensa. Ramesh istuutui lattialle. "Keit‰ nuo miehet olivat?" kysyi Kamila. "He k‰viv‰t koulussamme t‰n‰ aamuna." "K‰viv‰t koulussanne, tosiaanko?" huudahti Ramesh. "Niin", vastasi Kamila. "Mit‰ he sinulle sanoivat?" "He tiedustelivat, miten sin‰ olet sukua minulle." Kamila ei ollut milloinkaan saanut anopiltansa oppia, millaisissa tilaisuuksissa nuoren aviovaimon on soveliasta osoittaa ujoutta. Rameshin sanat saivat h‰net vaistomaisesti punastumaan. "Min‰ sanoin heille", jatkoi Ramesh, "ettemme ole mink‰‰nlaisessa sukulaisuussuhteessa kesken‰mme." Kamila piti sellaista leikinlaskua ylen mauttomana. H‰n k‰‰ntyi vihaisesti pois huudahtaen: "ƒl‰ puhu mielettˆmi‰!" Ramesh kyseli itselt‰‰n, olisiko mahdollista ilmoittaa Kamilalle koko totuus. Samassa Kamila hyp‰hti seisaalleen ja huudahti: "Katsohan, tuolla on varis sinun hedelmi‰si varastamassa!" H‰n riensi toiseen huoneeseen, ajoi variksen pois ja toi palatessaan hedelm‰lautasen. "Etkˆ halua syˆd‰?" kysyi h‰n asettaen lautasen Rameshin eteen. Rameshin ruokahalu oli kadonnut, mutta t‰m‰ pieni huomaavaisuus liikutti h‰nt‰. "Etkˆ tahdo niit‰ itse, Kamila?" kysyi h‰n. "Ota sin‰ ensin", vastasi Kamila paneutuen aviovaimoksi, joka syˆ vasta sitten, kun mies on tyydytt‰nyt n‰lk‰ns‰. Se oli vain v‰h‰p‰tˆinen seikka, mutta viattoman tytˆn harhaluulo liikutti h‰net melkein kyyneliin. H‰n ei saanut mit‰‰n sanotuksi, mutta hillitsi itsens‰ ja alkoi syˆd‰. Lopetettuansa h‰n huomautti: "Meid‰n t‰ytyy l‰hte‰ t‰n‰ iltana kotiin, Kamila." Tuon kuullessaan Kamilan kasvot synkkeniv‰t. "Min‰ en tahtoisi l‰hte‰ sinne", sanoi h‰n. _Ramesh_: "Haluatko siis j‰‰d‰ kouluun?" _Kamila_: "En; ‰l‰ l‰het‰ minua en‰‰ kouluun; tytˆt siell‰ vain kyselev‰t sinusta ja saavat minut h‰milleni." _Ramesh_: "Mit‰ sin‰ heille sanot?" _Kamila_: "Min‰ en sano heille mit‰‰n. He kyseliv‰t minulta, miksi sin‰ tahdoit minun j‰‰v‰n loma-ajaksi koululle. Min‰ -- --" Kamila ei saanut lausettansa p‰‰tetyksi. Muisto avasi j‰lleen syd‰mess‰ piilev‰n haavan. _Ramesh_: "Miksi et sanonut heille, ettet ole miss‰‰n tekemisiss‰ kanssani?" Kamila loi h‰neen k‰rsim‰ttˆm‰n syrj‰silm‰yksen. "ƒl‰ puhu mielettˆmi‰!" sanoi h‰n j‰lleen. "Mit‰ ihmett‰ minun onkaan teht‰v‰?" kysyi Ramesh itselt‰ns‰. H‰nen salaisuutensa oli kuin sisuksia kalvava mato, joka yritti kaivautua ulos ja tuotti h‰nelle k‰rsimyst‰. H‰nen mielt‰ns‰ ahdistivat lukemattomat kysymykset. Mit‰ oli Dzhogendra t‰ll‰ v‰lin kertonut Hemnalinille. Kuinka h‰n voi selitt‰‰ neidolle asiain todellisen laidan? Kuinka h‰n voisi kest‰‰ ikuisen Hemnalinista eroamisen? Mutta h‰n oli liian hajamielinen keksi‰kseen niihin vastausta. Sen verran h‰n nyt tiesi, ett‰ h‰nen ja Kamilan v‰linen suhde oli nyt muodostunut sek‰ h‰nen kalkuttalaisten yst‰viens‰ ett‰ myˆs h‰nen vihamiestens‰ kaikkein vilkkaimman mielenkiinnon esineeksi. Erehdys, jonka h‰n oli tehnyt ilmoittaessaan Kamilan vaimoksensa, oli omansa kiiht‰m‰‰n jo liikkeell‰ olevia huhuja. Ramesh ei tahtonut j‰‰d‰ h‰nen kanssaan en‰‰ p‰iv‰ksik‰‰n t‰lle paikkakunnalle. Kamila huomasi varsin hyvin, ett‰ h‰nen ajatuksensa askartelivat joissakin vieraissa asioissa, ja loi h‰neen kysyv‰n katseen. "Mik‰ sinua rasittaa?" virkkoi h‰n sitten. "Jos tosiaankin tahdot l‰hte‰ kotiin asumaan, niin min‰ l‰hden mukaasi." Ramesh tunsi syd‰mess‰‰n uuden piston havaitessaan tytˆn helposti myˆntyv‰n h‰nen toivomuksiinsa. H‰n kysyi itselt‰ns‰ j‰lleen, miten olisi menetelt‰v‰. H‰n vaipui takaisin mietteisiins‰ ja tuijotti Kamilaan vastaamatta h‰nen viimeksi tekem‰‰ns‰ huomautukseen. Kamila tunsi tilanteen vakavuuden. "Kuulehan, eth‰n ole minulle vihainen sen vuoksi, etten tahtonut j‰‰d‰ koululle loma-ajaksi?" kysyi h‰n. "Sanohan minulle, miten on laita!" "Asian laita on niin, ett‰ min‰ olen vihoissani itselleni enk‰ sinulle", vastasi Ramesh. H‰n ponnistautui irralleen ajatustensa sekavasta verkosta ja alkoi keskustella Kamilan kanssa. "Kuulehan, Kamila", virkkoi h‰n reippaasti, "kerro minulle, mit‰ olet koko t‰n‰ aikana koulussa oppinut." Kamila alkoi varsin mielell‰‰n esitt‰‰ oppimiansa. H‰n yritti h‰mm‰stytt‰‰ Rameshia sill‰ tiedolla, ett‰ maa on pallonmuotoinen. Ramesh tietenkin selitti asiaa ep‰ilev‰ns‰ ja kysyi, kuinka se oli mahdollista. Kamila levitti silmi‰ns‰: "Mutta seh‰n on kirjassamme; me olemme oppineet siit‰ kaikki." "Mit‰ sanotkaan?" virkkoi Ramesh ollen h‰mm‰styvin‰ns‰. "Onko se tosiaankin kirjassa? Kuinka paksu se kirja on?" Se kysymys sai Kamilan haarniskaan. "Ei se niin kovin paksu ole, mutta se on painettu ja siin‰ on kuviakin." Se oli vastaansanomaton todistus; Rameshin t‰ytyi tyyty‰ h‰viˆˆns‰. Esitetty‰‰n kaikki oppimansa Kamila ryhtyi kertomaan toisista tytˆist‰, opettajista ja koulun j‰rjestyksest‰. Ramesh k‰vi j‰lleen hajamieliseksi, mutta mutisi silloin t‰llˆin jotakin hyv‰ksyv‰‰. Toisinaan h‰n kuuli lauseen j‰lkipuolen ja oli jotakin kysyvin‰ns‰. Yht'‰kki‰ Kamila huudahti: "Sin‰ et kuuntele ollenkaan!" ja nousi loukkaantuneena seisomaan. "Kuule, Kamila", kiirehti Ramesh sanomaan, "‰l‰ ole vihainen; min‰ en ole t‰n‰‰n oikeassa kunnossa." "Etkˆ ole terve? Mik‰ sinua vaivaa?" tiedusteli Kamila k‰‰ntyen takaisin. "Ei minua oikeastaan vaivaa mik‰‰n; se ei merkitse mit‰‰n, sellaista sattuu toisinaan. Kerro lis‰‰, ole hyv‰." "Etkˆ halua n‰hd‰ maantieteen oppikirjassa olevaa kuvaa?" kysyi Kamila, joka mielell‰‰n toi julki kaikki uudet tietonsa. Ramesh n‰ytti eritt‰in vilkkaalta ja kehoitti h‰nt‰ tuomaan kuvan n‰ht‰v‰ksi. Kamila toi kirjan heti ja piti sit‰ avoinna h‰nen n‰ht‰viss‰‰n. "N‰m‰ molemmat maapallot, jotka t‰ss‰ n‰et", selitti h‰n, "ovat todellisuudessa yksi. Tied‰th‰n, ettei pallomaista esinett‰ voi n‰hd‰ samalla kertaa kummaltakin puolelta." Ramesh n‰ytti asiaa harkitsevan. "Lattean esineen laita on samoin", huomautti h‰n. "Senvuoksi ovatkin molemmat puoliskot t‰ss‰ erikseen n‰ht‰vin‰", jatkoi Kamila; ja niin he viettiv‰t lupa-ajan ensimm‰isen ehtoon. KAHDESKYMMENES LUKU Annada Babu rukoili hartaasti, ett‰ Dzhogendran suotaisiin tuoda hyvi‰ uutisia ja ett‰ koko v‰‰rinymm‰rrys selvi‰isi. Dzhogendran ja Akshain astuessa huoneeseen h‰n loi heihin hermostuneen katseen. "Taattoseni", aloitti h‰nen poikansa, "enp‰ olisi uskonut, ett‰ sallitte Rameshin menev‰n niin pitk‰lle. Min‰ en olisi tuonut h‰nt‰ taloon, jos olisin t‰m‰n aavistanut." _Annada Babu_: "Olet useasti itse minulle sanonut, kuinka mielell‰si n‰kisit Rameshin ottavan Hemnalinin vaimoksensa. Jos tahdoit sit‰ est‰‰, niin miksi -- --" _Dzhogendra_: "Min‰ en ole tietenk‰‰n koskaan ajatellut sit‰ est‰‰, mutta -- --" _Annada Babu_: "Min‰ en ymm‰rr‰, mit‰ 'muttaa' siin‰ voi olla! Asiaan oli joko suostuttava tai oli se ehk‰ist‰v‰; kolmatta mahdollisuutta ei ole." _Dzhogendra_: "Mutta se seikka, ett‰ annettiin sen kehitty‰ niin pitk‰lle -- --" Nyt keskeytti h‰nen puheensa Akshai mielev‰sti muhoillen: "On olemassa asioita, jotka kehittyv‰t itsest‰ns‰; niit‰ ei tarvitse ollenkaan edist‰‰. Ne vyˆryv‰t edelleen ja paisuvat, kunnes puhkeavat. Mutta kaatunutta maitoa ei kannata itke‰. Parempi on nyt p‰‰tt‰‰, mihin toimenpiteisiin on l‰hinn‰ ryhdytt‰v‰." "Oletteko tavanneet Rameshin?" kysyi Annada Babu j‰nnityksiss‰‰n. _Dzhogendra_: "Olemme kyll‰. Me tapasimme h‰net perheens‰ keskuudessa ja tutustuimme tosiaankin h‰nen rouvaansa." Annada Babu oli kuin ukkosen iskem‰. "Tutustuitte h‰nen rouvaansa?" toisti h‰n saatuaan puhekykyns‰ takaisin. _Dzhogendra_: "Niin, Rameshin aviopuolisoon." _Annada Babu_: "Min‰ en oikein ymm‰rr‰. Kenen Rameshin puolisoon?" _Dzhogendra_: "Meid‰n Rameshimme! Matkustaessaan taanoin kotiinsa h‰n matkusti viett‰m‰‰n h‰it‰." _Annada Babu_: "Min‰ luulin h‰nen is‰ns‰ kuoleman tehneen sen tyhj‰ksi." _Dzhogendra_: "H‰nen h‰‰ns‰ vietettiin ennen is‰n kuolemaa." Annada Babu, kerrassaan ymm‰ll‰, pyyhkieli p‰‰lakeansa. "Siin‰ tapauksessa h‰n ei voi naida meid‰n Hemi‰!" virkkoi h‰n kotvan kuluttua. _Dzhogendra_: "Niin ollen me tahtoisimme huomauttaa --" _Annada Babu_: "Huomauttakaa, mit‰ tahdotte; tosiasiana pysyy, ett‰ kaikki h‰‰valmistukset on jo suoritettu. Me olemme kirjoittaneet kaikille vieraillemme, ettei h‰it‰ voida viett‰‰ t‰n‰ sunnuntaina ja ett‰ ne on siirretty viikkoa tuonnemmaksi. Nyt te luullakseni arvelette, ett‰ meid‰n on j‰lleen kirjoitettava kaikille ja ilmoitettava, ettei koko asiasta tulekaan mit‰‰n?" "Meid‰n ei tarvitse h‰it‰ en‰‰ siirt‰‰; tarvitsee vain suorittaa er‰s muutos, ja kaikki toimenpiteet voivat j‰‰d‰ t‰yteen voimaansa", virkkoi Dzhogendra. "Mink‰ muutoksen voisittekaan tehd‰?" kysyi Annada Babu ihmeiss‰‰n. _Dzhogendra_: "Onhan se sangen ilmeist‰. Meid‰n on asetettava Rameshin sijaan toinen sulhanen ja toimitettava vihkiminen suunnitelman mukaisesti ensi sunnuntaina. Muuten emme voi en‰‰ julkisuudessa n‰ytt‰yty‰." Dzhogendra loi silm‰yksen Akshaihin. Akshain katse oli vaatimattomasti maahan luotuna. _Annada Babu_: "Mist‰ lˆyd‰tte niin pian uuden sulhasen?" _Dzhogendra_: "Siihen n‰hden teid‰n ei tarvitse olla huolissanne." _Annada Babu_: "Mutta teid‰n t‰ytyy saada Hem suostumaan." _Dzhogendra_: "H‰n suostuu varmaan, kun kuulee, miten Ramesh on k‰ytt‰ytynyt." _Annada Babu_: "Hyv‰, tehk‰‰ mit‰ tahdotte, mutta vahinko se sittenkin on. Ramesh oli hyviss‰ varoissa ja lahjakas ja sivistynyt mies. Viel‰ eilen me sovimme siit‰, ett‰ h‰n h‰iden j‰lkeen asettuu Etavahiin, ja mit‰ onkaan senj‰lkeen tapahtunut!" _Dzhogendra_: "ƒlk‰‰ olko en‰‰ siit‰ huolissanne, taatto. Antakaa Rameshin asettua Etavahiin, jos haluaa. Olisi parasta heti kutsua Hem. Ei ole paljon aikaa menetett‰v‰n‰." H‰n l‰hti ja palasi hetkisen kuluttua Hemnalini mukanansa. Akshai piiloutui nurkkaan kirjakaapin taakse. "Istuhan, Hem", sanoi Dzhogendra, "meill‰ on jotakin sanottavaa sinulle." Hem otti sanaakaan sanomatta tuolin ja valmistautui kuulusteltavaksi. "Eikˆ Rameshin k‰ytˆs ole sinusta tuntunut mitenk‰‰n ep‰ilytt‰v‰lt‰?" aloitti Dzhogendra esitt‰‰kseen oman tietonsa mahdollisimman varovaisesti. Hemnalini vain pudisti p‰‰t‰ns‰. "H‰n siirsi h‰‰t viikkoa tuonnemmaksi; mik‰ voi olla se syy, jota h‰n ei tahtonut meille ilmaista?" "Jokin syy h‰nell‰ varmaan oli?" virkkoi Hemnalini katsettaan kohottamatta. "Olet aivan oikeassa; jokin syy h‰nell‰ varmaan oli, mutta eikˆ juuri se seikka ole ep‰ilytt‰v‰?" Hemnalini osoitti p‰‰t‰ns‰ pudistamalla olevansa toista mielt‰. T‰m‰ sukulaisten sokea usko ‰rsytti Dzhogendraa. H‰n ei yritt‰nytk‰‰n en‰‰ asiaa kaunistella, vaan puhkesi h‰ik‰ilem‰tt‰ puhumaan: "Muistattehan, kuinka Ramesh matkusti kotiin is‰ns‰ seurassa? Me emme kuulleet h‰nest‰ mit‰‰n pitkiin aikoihin, ja h‰nen k‰ytˆksens‰ tuntui meist‰ tietenkin omituiselta. Tied‰tte myˆs, ett‰ h‰n aikaisemmin asui l‰himp‰n‰ naapurinamme ja k‰vi meill‰ pari kertaa p‰iv‰ss‰; palattuansa Kalkuttaan h‰n sit‰vastoin kaivautui jonnekin peninkulmien p‰‰h‰n eik‰ k‰ynyt kertaakaan meit‰ tervehtim‰ss‰. Sittenkin te yh‰ luotitte h‰neen ja kutsuitte h‰net seurustelemaan kuten ennenkin. Niin ei olisi voinut k‰yd‰, jos min‰ olisin ollut kotona." Hemnalini oli yh‰ vaiti. _Dzhogendra_: "Onko kumpikaan teist‰ yritt‰nyt ottaa selkoa h‰nen merkillisest‰ k‰ytt‰ytymisest‰ns‰? Her‰ttikˆ se teiss‰ v‰hint‰k‰‰n uteliaisuutta? Te n‰yt‰tte luottavan h‰neen lujasti." Hemnalini ei virkkanut viel‰k‰‰n mit‰‰n. _Dzhogendra_: "Hyv‰. T‰ytyy johtua p‰‰ttelem‰‰n, ett‰ te tunnette luontaista vastenmielisyytt‰ kaikkia ep‰luuloja kohtaan. Toivottavasti uskotte, mit‰ nyt teille kerron. Min‰ menin itse siihen naisopistoon, josta oli taanoin teepˆyd‰ss‰ puhe, ja sain kuulla, ett‰ Rameshin vaimo on siell‰ oppilaana ja ett‰ Ramesh oli aikonut j‰tt‰‰ h‰net loma-ajaksi sinne. Pari kolme p‰iv‰‰ sitten tuli kuin salama selke‰lt‰ taivaalta johtajattaren kirje, josta Ramesh luki, ettei Kamilaa -- Rameshin vaimoa -- voitu pit‰‰ siell‰ loma-aikana. Koulu loppui t‰n‰‰n, ja koulun omnibus kuljetti Kamilan heid‰n entiseen asuntoonsa Dardzhiparaan. Min‰ l‰hdin itse sinne ja n‰in perille saapuessani Kamilan kuorimassa ja paloittelemassa omenaa ja Rameshin istumassa lattialla h‰nen edess‰‰n pistellen omenan kappaleita poskeensa. Min‰ vaadin Rameshilta selityst‰, mutta h‰n ei suostunut meille mit‰‰n ilmoittamaan. Jos h‰n olisi v‰h‰nk‰‰n yritt‰nyt kielt‰‰, ett‰ Kamila on h‰nen vaimonsa, olisimme ottaneet h‰nen sanansa t‰ydest‰ ja yritt‰neet vaimentaa ep‰ilyksi‰mme, mutta h‰n ei tahtonut asiaa myˆnt‰‰ enemp‰‰ kuin kielt‰‰k‰‰n. Voitko sin‰, Hem, kaiken t‰m‰n j‰lkeen yh‰ luottaa Rameshiin?" Dzhogendra odotti vastausta, katse suunnattuna sisaren kasvoihin. Hemnalini oli omituisesti kalvennut, ja h‰nen k‰tens‰ puristivat suonenvedontapaisesti tuolin k‰sinojaa. Sitten h‰nen p‰‰ns‰ hervahti alas ja h‰n vaipui tajuttomana lattiaan. Annada Babu oli surkean h‰d‰n vallassa. H‰n kohotti tytt‰rens‰ p‰‰t‰ ja painoi sit‰ rintaansa huudahtaen: "Mik‰ sinun onkaan, rakkaani, mik‰ sinun onkaan? ƒl‰ usko sanaakaan siit‰, mit‰ he kertovat! Se on kaikki valhetta." Dzhogendra tyˆnsi is‰ns‰ syrj‰‰n ja nosti Hemnalinin heti sohvaan. Vesiruukku oli saatavilla, Ja h‰n pirskoitteli pisaroita sisarensa kasvoille Akshain leyhytelless‰ uutterasti viuhkaa. Hemnalini avasi pian silm‰ns‰ ja nousi s‰ik‰htyneen‰. Sitten h‰n k‰‰ntyi is‰ns‰ puoleen ja huudahti: "Taatto, taatto, sano Akshai Babulle, ett‰ h‰nen on poistuttava." Akshai laski vikkel‰sti viuhkan k‰dest‰ns‰ ja l‰hti eteiseen. Annada Babu istuutui sohvaan Hemnalinin viereen ja silitti leppoisasti h‰nen hiuksiansa ja niskaansa. H‰n kykeni ainoastaan huokailemaan ja huudahtelemaan: "Tyttˆ kultani, tyttˆ kultani." Yht'‰kki‰ tulvahtivat tytˆn silm‰t t‰yteen kyyneli‰ ja h‰nen povensa alkoi v‰kivaltaisesti kohoilla. H‰n nojasi p‰‰ns‰ is‰ns‰ polveen ja yritti tukahduttaa rajua tuskaansa. "ƒl‰ ole mill‰sik‰‰n, kultaseni", kuului Annada Babu tuskin ymm‰rrett‰v‰sti lausuvan. "Min‰ tunnen Rameshin hyvin ja tied‰n, ettei h‰n voisi miss‰‰n tapauksessa meit‰ pett‰‰. Dzhogen on varmaan erehtynyt." Dzhogendran k‰rsiv‰llisyys loppui. "ƒl‰ sin‰, taatto, pettele siskoa turhilla toivoilla!" huudahti h‰n. "Jos nyt yrit‰t s‰‰st‰‰ h‰nen tunteitansa, niin sit‰ pahempi h‰nelle j‰lkeenp‰in. Suo h‰nelle tilaisuutta harkita asiaa." Hemnalini kohotti p‰‰ns‰ is‰ns‰ polvelta, nousi istumaan ja katsoi Dzhogendraa suoraan silmiin. "Min‰ sanon sinulle peittelem‰tt‰, etten usko, ennenkuin kuulen sen h‰nelt‰ itselt‰ns‰." Samassa h‰n nousi horjuen jaloillensa. Annada Babu hyp‰hti s‰ik‰htyneen‰ h‰nt‰ tukemaan ja varjeli h‰net kaatumasta. Hemnalini tarttui Annada Babun k‰sivarteen, ja viimeksimainittu talutti h‰net h‰nen, omaan huoneeseensa. "J‰t‰ minut hetkiseksi yksin, taatto; min‰ menen sitten nukkumaan", sanoi Hemnalini paneutuessaan pitk‰kseen. "L‰het‰nkˆ vanhan hoitajattaresi sinua viuhkomaan?" kysyi is‰. "Ei, kiitoksia, tahtoisin mieluummin olla yksin." Annada Babu vet‰ytyi viereiseen huoneeseen. H‰nen ajatuksensa palautuivat Hemin ‰itiin, joka oli kuollut tytˆn ollessa kolmen vuoden ik‰inen. H‰nen mieleens‰ muistui h‰nen antaumuksensa, k‰rsiv‰llisyytens‰ ja koskaan ehtym‰tˆn hilpeytens‰. H‰nen syd‰nt‰ns‰ raateli pelko, miten tulisi k‰ym‰‰n tytt‰ren, jolle h‰n oli kaikkina kuluneina vuosina kokenut korvata ‰iti‰ ja joka oli kasvanut vainajan ilmetyksi kuvaksi. H‰nen henkens‰ ei v‰litt‰nyt erottavasta sein‰st‰, ajatuksissaan h‰n polvistui tytˆn viereen ja lausui h‰nelle: "Rakas tytt‰reni, min‰ rukoilen taivasta raivaamaan kaikki esteet sinun tielt‰si ja suomaan sinulle onnea koko i‰ksesi. Min‰ rukoilen saavani ennen ‰itisi luo l‰htemist‰ n‰hd‰ sinut tyytyv‰isen‰ ja onnellisena varmassa suojassa sen miehen luona, jota rakastat!" Annada Babu kuivasi kostuneet silm‰ns‰ nutunliepeeseen. Dzhogendra ei ollut millonkaan arvioinut naisen ‰ly‰ suureksi, ja p‰iv‰n tapahtumat vahvistivat h‰nen k‰sityst‰ns‰. Mit‰p‰ voikaan sukupuolelle, joka ei v‰litt‰nyt selvimm‰st‰k‰‰n todistuksesta? Nainen on aivan valmis kielt‰m‰‰n, ett‰ kaksi kertaa kaksi on nelj‰, jos kysymyksess‰ on h‰nen persoonallinen onnensa. Jos ymm‰rrys sanoo h‰nelle, ett‰ musta on mustaa, ja rakkaus v‰itt‰‰ mustan olevan valkoista, niin ymm‰rrys parka joutuu surkeasti h‰viˆlle. Kuinka maailma naisista huolimatta yh‰ pysyy pystyss‰, oli Dzhogendralle arvoitus! H‰n huusi Akshaita. Akshai tulla nyhji huoneeseen. "Sin‰ olet kuullut kaikki. Mit‰ nyt on teht‰v‰?" kysyi Dzhogendra. "Miksi sekoitat asiaan minut, poikaseni? Se ei koske minua. Min‰ olen k‰ytt‰ytynyt pid‰ttyv‰sti koko ajan. Ei ollut aivan oikein tehty, ett‰ vedit minutkin leikkiin!" _Dzhogendra_: "Valituksesi otetaan huomioon myˆhemmin. Toistaiseksi en n‰e muuta neuvoa kuin sen, ett‰ taivutamme Rameshin tunnustamaan koko asian Hemnalinille itsellens‰." _Akshai_: "Oletko mieletˆn! huuletko, ett‰ mies -- --?" _Dzhogendra_: "Viel‰ parempi olisi, jos voisimme saada h‰net Hemnalinille kirjoittamaan. Se teht‰v‰ sopii sinulle. Mutta tyˆhˆn on k‰yt‰v‰ heti." _Akshai_: "Sopiipa katsoa, mit‰ voin tehd‰." YHDESKOLMATTA LUKU Ramesh ajoi samana iltana kello yhdeks‰n aikaan Kamila mukanansa Sealdahin asemalle. H‰nen k‰skyst‰‰n ajomies suuntasi matkan kiertoteitse Kalitolan katuja pitkin, ja Ramesh kurkisteli uteliaasti, kun vaunut vieriv‰t er‰‰n talon ohi. Sen tutussa ulkomuodossa ei voinut havaita mink‰‰nlaista muutosta. H‰n huokasi niin syv‰‰n, ett‰ Kamila s‰ps‰hti hereille horroksestansa ja kysyi, mik‰ h‰nt‰ vaivasi. "Ei mik‰‰n", vastasi Ramesh ja painui j‰lleen nojaavaan asentoonsa pysyen siin‰ matkan perille saakka. Toisessa nurkassa istuva Kamila vaipui kohta j‰lleen uneen. Ramesh ei voinut vastustaa h‰nen pelkk‰‰n olemassaoloonsa kohdistuvaa hetkellist‰ vihankaunan virikett‰. He saapuivat asemalle hyviss‰ ajoin ja olivat pian sijoittuneet siihen toisen luokan osastoon, jonka Ramesh oli matkaa varten tilannut. Ramesh j‰rjesti kuntoon Kamilan vuoteen toiselle alasijalle, pienensi lampun liekki‰, sulki uutimen ja sanoi: "Sinun makuullemenoaikasi on jo ohi; on parasta, ettet en‰‰ viivyttele." "Enkˆ saa istua ja katsella, kunnes juna l‰htee? Min‰ menen sitten kohta nukkumaan." Ramesh suostui, ja Kamila veti hunnun kasvoillensa ja asettui ikkunan pieleen katselemaan ihmisvilin‰‰ Rameshin istuessa taempana hajamielisesti silm‰illen ulos. Juna oli juuri alkanut liikkua, kun h‰nen katseensa sattui er‰‰seen myˆh‰styneeseen matkustajaan, joka hypp‰si vaunun tasanteelle ja jonka piirteet tuntuivat h‰nest‰ tutuilta. Samassa Kamila alkoi ‰‰neen nauraa. Ramesh kumartui katsomaan ja n‰ki myˆh‰‰n saapuneen henkilˆn rimpuilevan er‰‰n asema virkailijan k‰siss‰, joka yritti h‰nt‰ est‰‰ p‰‰sem‰st‰ mukaan. Miehen onnistui kuitenkin j‰‰d‰ junaan; virkailijan k‰teen j‰i vain h‰nen kaulahuivinsa. Kun myˆh‰stynyt kumartui ikkunasta sit‰ ottamaan, Ramesh tunsi h‰net -- Akshaiksi. Kamila ei voinut pitk‰‰n aikaan lakata nauramasta n‰kem‰llens‰ kahakalle. "Kello on puoli yksitoista ja juna liikkeess‰; sinun on parasta menn‰ nyt nukkumaan", virkkoi Ramesh. Tyttˆ meni kuuliaisena vuoteeseensa, mutta ennen uneenvaipumista h‰nt‰ yh‰ viel‰ tavan takaa kovin nauratti. Ramesh sit‰vastoin ei voinut k‰sitt‰‰ asiaa leikin kannalta. H‰n tiesi, ettei Akshai ollut sis‰maasta kotoisin; h‰nen sukunsa oli asunut Kalkuttassa useiden miespolvien ajan. Miksi olikaan h‰nell‰ niinmuodoin ollut sellainen ep‰toivoinen h‰t‰ p‰‰st‰ juuri t‰h‰n junaan? Ainoa mahdollinen selitys oli se, ett‰ h‰n, Ramesh, ja Kamila olivat alinomaisen silm‰ll‰pidon alaisina. Se ajatus, ett‰ Akshai voisi toimittaa tiedusteluja h‰nen kotikyl‰ss‰ns‰, tuntui Rameshista hirvitt‰v‰lt‰: h‰nen maineensa joutuisi riitelevien puolueiden kiistakapulaksi, ja koko asia ilmenisi sanomattoman likaisena. H‰n voi hyvin kuvitella, millainen h‰pe‰nh‰lin‰ kyl‰ss‰ syntyisi. Kalkuttan laisessa suuressa kaupungissa voi aina lˆyt‰‰ syv‰nteit‰, mihin sukeltaa, maakyl‰n matala vesi sit‰vastoin joutuu pienimm‰st‰kin sys‰yksest‰ ankaraan liikkeeseen. Mit‰ enemm‰n Ramesh asiaa ajatteli, sit‰ enemm‰n t‰m‰ mahdollisuus h‰nt‰ kauhistutti. Junan pys‰htyess‰ Barrakpurissa Ramesh kurkisti ulos, mutta ei n‰hnyt Akshain astuvan pois junasta. Naihatiin j‰i paljon matkustajia, mutta Akshai ei ollut niiden joukossa. Bogulassa Ramesh taasen kurkisti ikkunasta, mutta j‰lleen suotta. Oli ylen ep‰todenn‰kˆist‰, ett‰ Akshai astuisi junasta mill‰‰n muulla asemalla. Vaikka Ramesh oli v‰synyt, p‰‰si h‰n vasta myˆh‰‰n uneen. Varhain aamulla juna saapui Goalundoon, niiden matkustajien p‰‰teasemalle, jotka pyrkiv‰t It‰-Bengaliin, ja Ramesh n‰ki Akshain kiiruhtavan kohti jokialuksia, p‰‰ ja kasvot huivin peitossa, matkalaukku k‰dess‰‰n. Aluksen, joka kulki Rameshin kyl‰n ohi, oli m‰‰r‰ l‰hte‰ vasta parin tunnin kuluttua, mutta laiturissa lep‰si toinenkin, t‰ydess‰ hˆyryss‰ ja k‰rsim‰ttˆm‰sti vihelt‰en. "Mihin t‰m‰ l‰htee?" kysyi Ramesh. "L‰nteen", kuului vastaus. "Kuinka kauas?" "Benaresiin, jos virrassa vett‰ riitt‰‰." Ramesh sijoitti Kamilan heti er‰‰seen hyttiin ja kiiruhti j‰lleen maihin hankkiakseen muonavaroja matkaa varten. Akshai oli sill‰v‰lin astunut ennen kaikkia muita matkustajia toisen aluksen kannelle asettuen sellaiseen kohtaan, josta saattoi n‰hd‰ koko v‰enpaljouden. T‰m‰n aluksen matkustajat eiv‰t pit‰neet mit‰‰n erikoista kiirett‰, koska l‰htˆ oli viel‰ tuntien p‰‰ss‰. He kuluttivat odotusaikaa peseytyen ja uiden, keittiv‰tp‰ jotkut itselleen ruokaakin rannalla. Akshai otaksui Rameshin ja Kamilan menneen johonkin l‰heiseen ravintolaan aamiaiselle, mutta kun Goalundo oli h‰nelle outo, piti h‰n varmempana j‰‰d‰ laivaan. Vihdoin annettiin l‰htˆmerkki, mutta Rameshista ei n‰kynyt viel‰ j‰lke‰k‰‰n. Matkustajat alkoivat virrata laivaan pitkin notkuvaa lankkua, joka oli siltana. Vihellyksen k‰ydess‰ kiihke‰mm‰ksi kiiruhtivat myˆh‰styneetkin laivaan, mutta Rameshia ei n‰kynyt nytk‰‰n uusien tulokasten enemp‰‰ kuin jo laivalla olevienkaan joukossa. Kaikki olivat laivassa, lankku oli vedetty pois ja kapteeni oli k‰skenyt nostaa ankkurin, kun Akshai vihdoin huudahti: "Min‰ tahtoisin p‰‰st‰ takaisin maihin!" Mutta kukaan ei h‰nest‰ v‰litt‰nyt. Alus oli aivan likell‰ rantaa, joten h‰n voi hypp‰‰m‰ll‰ saavuttaa terra firman. Rannalla ei Rameshista n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n. Kalkuttaan menev‰ aamujuna oli vast'ik‰‰n l‰htenyt, ja Akshai johtui p‰‰ttelem‰‰n, ett‰ Ramesh oli h‰net havainnut, ei ollutkaan l‰htenyt kotipuoleensa, vaan oli palannut aamujunassa Kalkuttaan. Kalkuttan kokoiselta paikkakunnalta olisi ylen vaikea lˆyt‰‰ piiloutunutta. KAHDESKOLMATTA LUKU Akshai vietti koko pitk‰n p‰iv‰n Goalundossa ja l‰hti illalla postijunassa takaisin Kalkuttaan. Saavuttuaan perille varhain seuraavana aamuna h‰n meni ensi tˆikseen Dardzhparassa sijaitsevalle Rameshin asunnolle, mutta havaitsi oven olevan lukossa ja sai tiet‰‰, ettei siell‰ ollut kukaan k‰ynyt. Sitten h‰n l‰hti Kalitolaan, mutta siell‰k‰‰n ei huoneissa ollut asujaimia. Niinp‰ h‰n siirtyi viereiseen taloon, Annada Babun luo, ja ilmoitti Dzhogendralle: "H‰n on tiess‰‰n! Min‰ en saanut h‰nt‰ k‰siini." "Mit‰ tarkoitat?" huudahti Dzhogendra. Akshai kertoi yksityiskohtaisesti kokemuksensa. Dzhogendran Rameshiin kohdistuva ep‰luulo muuttui ehdottomaksi varmuudeksi, kun h‰n kuuli miehen paenneen Kamilan keralla heti Akshain havaittuansa. "Mutta", virkkoi h‰n, "t‰m‰k‰‰n todistus ei meit‰ auta. Kysymyksess‰ ei ole vain Hemnalini; is‰ puhuu viel‰ yht‰ mielettˆmi‰, sanoo luottavansa yh‰ Rameshiin, kunnes saa kuulla kaikki h‰nen omasta suustansa. Asiat ovat kehittyneet niin pitk‰lle, ett‰ jos Ramesh t‰n‰‰n saapuisi ja sanoisi: 'Min‰ en voi viel‰ teille mit‰‰n ilmaista', niin is‰ suostuisi empim‰tt‰ siihen, ett‰ h‰n nai Hemnalinin. Miten onkaan sellaisia ihmisi‰ k‰sitelt‰v‰? Is‰ ei voi siet‰‰, ett‰ Hemnalini mitenk‰‰n k‰rsii. Jos Hemnalini menee t‰n‰‰n h‰nen luoksensa ja vikisee tahtovansa menn‰ Rameshille, vaikka h‰nell‰ olisikin toinen vaimo, niin uskon varmaan, ett‰ h‰n suostuu. Meid‰n on jollakin tavoin puristettava Rameshista t‰ysi tunnustus ja mit‰ pikemmin, sit‰ parempi. ƒlk‰‰mme joutuko ep‰toivoon. Min‰ k‰visin asiaan k‰siksi itse, mutta en tied‰, miten siin‰ on menetelt‰v‰, ja joutuisin luultavasti vain ankaraan riitaan Rameshin kanssa. Mutta nyt otaksun, ett‰ haluat peseyty‰ ja juoda hieman teet‰." Akshai toimitti pesunsa ja istuutui sitten juomaan teet‰ aivojen ankarasti tyˆskennelless‰. H‰nen mietteens‰ keskeytti Annada Babu, joka astui sis‰‰n tyt‰rt‰ns‰ taluttaen. N‰hdess‰‰n Akshain Hemnalini pyˆr‰hti ja l‰hti huoneesta. "T‰m‰ on liikaa!" kiivastui Dzhogendra. "Kuulehan, taatto, sin‰ et saa rohkaista h‰nt‰ tuollaiseen ep‰kohteliaisuuteen. Sinun pit‰isi pakottaa h‰net palaamaan." Samassa h‰n huusi: "Hem, Hem!" Mutta Hemnalini oli jo yl‰kerrassa. Nyt puuttui asiaan Akshai. "Luulenpa, ett‰ teet minut mahdottomaksi, Dzhgen. Olisi paljon parempi, ellet virkkaisi h‰nelle mit‰‰n minusta. Anna ajan tehd‰ teht‰v‰ns‰! Jos nyt yrit‰t h‰nt‰ pakottaa, niin aiheutat korjaamattoman onnettomuuden." Akshai tyhjensi kupposensa ja l‰hti. T‰m‰n nuoren miehen k‰rsiv‰llisyys oli ehtym‰tˆn. Kun merkit olivat ep‰suotuisat, niin h‰n tiesi, ettei voinut tehd‰ mit‰‰n parempaa kuin istuutua odottamaan. H‰nen mielenlaatunsa oli eritt‰in tasainen. Joutuessaan loukkauksen esineeksi h‰n ei paneutunut kopean n‰kˆiseksi eik‰ k‰‰ntynyt vihoissaan pois. H‰n ei ollut suinkaan herkk‰tunteinen: ylenkatse ja torjuminen eiv‰t h‰nt‰ lainkaan liikuttaneet. Toverit voivat kohdella h‰nt‰ mit‰ kopeimmin h‰nen silti silm‰‰ns‰k‰‰n r‰p‰hdytt‰m‰tt‰. H‰nen l‰hdetty‰ns‰ Annada Babu kohta haki Hemnalinin takaisin. Tytˆn poskista oli h‰vinnyt puna, ja silmien alla oli tummat renkaat. Huoneeseen astuessaan h‰n ei kohottanut katsettansa, sill‰ h‰n ei voinut katsoa Dzhogendraa silmiin. H‰n tiesi veljen olevan kiukuissaan h‰nelle ja Rameshille, tiesi h‰nen jo langettaneen ankaran tuomion heist‰ kumpaisestakin ja varoi sen vuoksi h‰nen katsettansa. Vaikka rakkaus olikin pit‰nyt yll‰ Hemnalinin luottamusta Rameshiin, ei j‰rjen ‰‰ni kumminkaan ollut t‰ysin vaimennettavissa. Pari p‰iv‰‰ aikaisemmin h‰n oli Dzhogendralle julistanut luottavansa Rameshiin, mutta unettomien ˆiden yksin‰isyydess‰ h‰nen uskonsa oli heikontunut. H‰n ei tosiaankaan keksinyt mit‰‰n todenn‰kˆist‰ selityst‰ Rameshin merkilliseen k‰ytt‰ytymiseen. H‰n yritti parhaansa mukaan torjua ep‰luuloa uskonsa varustuksesta, mutta ep‰ilykset pommittivat ankarasti linnan takaporttia. Kuin ‰iti, joka kokee suojata lastansa painamalla sit‰ rintaansa vasten, painoi h‰n syd‰mellens‰ Rameshiin kohdistuvaa luottamusta tuomitsevien seikkojen k‰ydess‰ h‰nt‰ ahdistamaan. Mutta riitt‰isiv‰tkˆ h‰nen voimansa yh‰ viel‰ hyˆkk‰yst‰ vastustamaan? Annada Babu oli j‰lleen nukkunut viereisess‰ huoneessa ja tiesi, kuinka levottoman yˆn Hemnalini oli viett‰nyt. H‰n oli k‰ynyt useita kertoja huoneessa ja havainnut Hemnalinin valvovan. Huolestuneisiin kysymyksiins‰ h‰n oli saanut vastaukseksi: "Miksi et itse nuku, taatto? Min‰ olen jo v‰synyt ja nukun aivan pian." Hemnalini nousi varhain ja meni katolle. Rameshin asunnossa olivat kaikki ovet ja ikkunat suljetut. Aurinko nousi verkalleen id‰npuolisten kattojen yli, mutta Hemnalinista vastasyntynyt p‰iv‰ tuntui niin ik‰v‰lt‰ ja ilottomalta, ett‰ h‰n vaipui er‰‰seen kattotasanteen kulmaukseen, peitti k‰sill‰‰n kasvonsa ja purskahti itkuun. P‰iv‰ tulisi kulumaan mielitietyn saapumatta. Juhlaisana ehtoonakaan ei voisi toivoa h‰nen tulevan eik‰ olisi edes sit‰ tyhj‰‰ lohdutusta, ett‰ tiet‰isi h‰nen olevan l‰heisyydess‰. H‰net s‰ps‰hdytti unelmista hereille is‰n ‰‰ni: "Hem, Hem!" H‰n kuivasi nopeasti kyynelet ja vastasi: "T‰‰ll‰, is‰." "Min‰ olen noussut myˆh‰‰n t‰n‰ aamuna", virkkoi Annada Babu katolle ehditty‰‰n ja silitteli hell‰sti tytt‰rens‰ olkap‰‰t‰. Tytt‰reen kohdistuva huolestuminen oli h‰irinnyt h‰nen lepoansa, ja h‰n oli vaipunut uneen vasta aamupuolella. Kasvoihin paistava aurinko oli h‰net j‰lleen her‰tt‰nyt, ja h‰n oli nopeasti pukeuduttuansa l‰htenyt tyt‰rt‰ns‰ katsomaan. Mutta huone oli tyhj‰, ja se ajatus, ett‰ Hemnalini yh‰ etsi yksin‰isyytt‰, tuotti h‰nelle uutta tuskaa. "Tulehan alas aamiaiselle, kultaseni", kehoitti h‰n. Hemnalini ajatteli s‰ik‰ht‰en, ett‰ joutuisi istumaan teepˆyd‰ss‰ Dzhogendraa vastap‰‰t‰, mutta tiesi, ett‰ jokainen tavallisesta el‰m‰nj‰rjestyksest‰ poikkeaminen huolestuttaisi is‰‰; sit‰paitsi h‰nell‰ oli tapana aina t‰ytt‰‰ is‰n kupponen, joten h‰n ei halunnut nytk‰‰n laiminlyˆd‰ t‰t‰ v‰h‰ist‰ huomaavaisuutta. Ehditty‰‰n ovelle h‰n kuuli Dzhogendran juttelevan jonkin toisen henkilˆn kanssa, ja h‰nen syd‰nt‰ns‰ vavahdutti ajatus, ett‰ siell‰ voisi, olla Ramesh, koska ei ollut todenn‰kˆist‰, ett‰ kukaan muu tulisi niin aikaisin. H‰n astui huoneeseen, koko ruumis v‰risten, ja n‰ki -- Akshain! Se oli liikaa: h‰n k‰‰ntyi ja pakeni. Kun is‰ sitten oli hakenut h‰net takaisin, niin h‰n istui is‰n viereen ja keskitti koko tarkkaavaisuutensa h‰nen teekupposeensa. Dzhogendraa h‰nen k‰ytt‰ytymisens‰ ankarasti n‰rk‰stytti. H‰nest‰ tuntui siet‰m‰ttˆm‰lt‰, ett‰ Hem pani Rameshin uskottomuuden siin‰ m‰‰rin pahaksensa. H‰nen harmistumistansa kiihti se, ett‰ is‰ns‰ otti osaa sisaren suruun ja ett‰ sisar k‰ytti rakkauttansa kilpen‰ maailmaa vastaan. "Me olemme h‰nen mielest‰‰n kaikin rikoksentekijˆit‰!" mietti Dzhogendra. "Kun h‰neen kohdistuva rakkautemme saa meid‰t tekem‰‰n velvollisuutemme ja toimimaan h‰nen todellisen onnensa hyv‰ksi, niin emme saa yht‰‰n kiitoksen sanaa, vaan esiinnymmep‰ h‰nen silmiss‰‰n v‰‰rintekijˆin‰kin. Is‰ ei kykene ollenkaan tilannetta vallitsemaan; asiain nykyisell‰ kannalla ollen h‰nen ei pit‰isi yritt‰‰ lohdutella, vaan olisi turvauduttava ratkaisevaan leikkaukseen. Pel‰ten tuottavansa h‰nelle tuskaa is‰ vain yh‰ torjuu h‰nen luotansa ep‰mieluista totuutta." "Tied‰tkˆ, taatto, mit‰ on tapahtunut?" kysyi Dzhogendra ‰‰neen. "En, mit‰ sitten?" tiedusteli Annada Babu j‰nnittyneen‰. "Ramesh l‰hti toissa iltana Goalundon junassa kotiinsa vieden vaimonsa mukanaan. Havaitessaan Akshain olevan junassa h‰n muutti suunnitelmaansa ja palasi Kalkuttaan." Hemnalinin k‰si vapisi, ja teen kaataminen ep‰onnistui. H‰n istuutui nopeasti tuolillensa. Dzhogendra loi h‰neen syrj‰silm‰yksen. "Min‰ en voi k‰sitt‰‰, mit‰ syyt‰ h‰nell‰ oli paeta, koska h‰n oli jo aikaisemmin n‰hnyt, ett‰ Akshai tiet‰‰ kaikki. H‰nen aikaisempi k‰ytˆksens‰ oli jo kyllin viheli‰inen, mutta kerrassaan inhoittavaa on mielest‰ni se, ett‰ mies viel‰ s‰ik‰ht‰‰ ja pakenee kuin varas. En tied‰, mit‰ Hem asiasta ajattelee, mutta min‰ pid‰n h‰nen pakoansa riitt‰v‰n‰ syyllisyyden todistuksena." Hemnalini nousi seisaalleen, koko ruumis vapisten. "Min‰ en tarvitse sinun todistuksiasi", sanoi h‰n veljellens‰, "sin‰ voit h‰net tuomita, jos tahdot, mutta min‰ en ole h‰nen tuomitsijansa." _Dzhogendra_: "Eikˆ se mies, jonka oli m‰‰r‰ saada sinut vaimoksensa, ollenkaan liikuta meit‰?" _Hemnalini_: "Min‰ en puhu naimisiinmenosta. Kumoa sin‰ kihlaus, jos hyv‰ksi n‰et, mutta ‰l‰ yrit‰ saada minua horjumaan." Nyyhkytyksen puuska tukahdutti h‰nen puheensa; Annada Babu nousi ja painoi h‰nen kyyneleiset kasvonsa poveansa vasten. "Tule, kultaseni, menn‰‰n yl‰kertaan." Enemp‰‰ ei h‰nk‰‰n kyennyt sanomaan. KOLMASKOLMATTA LUKU Hˆyryalus, johon Ramesh ja Kamila olivat sijoittuneet, l‰hti Goalundosta oikeaan aikaan. Ket‰‰n muita ensimm‰isen tai toisen luokan matkustajia ei ollut, ja Ramesh otti haltuunsa er‰‰n hytin sijoittaen sinne heid‰n tavaransa. Kamila nautti aamujuomakseen maitoa ja istuutui sitten avoimelle hytinovelle ihailemaan alativaihtuvaa virran n‰kymˆ‰. "Tied‰tkˆ, minne olemme menossa, Kamila?" kysyi Ramesh. "Kotiin", vastasi Kamila. _Ramesh_: "Sin‰h‰n et halua sinne l‰hte‰, ja niinp‰ emme l‰hdek‰‰n." _Kamila_: "Luovuitko siit‰ ajatuksesta minun t‰hteni?" _Ramesh_: "Luovuin." "Miksi teitk‰‰n niin?" kysyi Kamila nyreiss‰‰n. "Sinun ei olisi tarvinnut v‰litt‰‰ satunnaisesta sanastani. Sin‰ loukkaannut kovin helposti." Ramesh hymyili. "Min‰ en ole ollenkaan loukkaantunut. Minun ei tee itsenik‰‰n mieli l‰hte‰ kotiin." "Mihin me siis matkustamme?" tiedusteli Kamila j‰nnittyneen‰. _Ramesh_: "Me matkustamme l‰nteen." Kamilan silm‰t suurenivat, kun h‰n tuon kuuli. Millainen merkityksen runsaus onkaan sanassa "l‰nsi" niille, jotka ovat tottuneet kotona kyyhˆtt‰m‰‰n! Pyhi‰ lippaita, voimistuttavaa ilmaa, uusia paikkakuntia, uusia n‰ht‰vyyksi‰, vanhojen kuninkaiden ja keisarien j‰tt‰mi‰ muistomerkkej‰, ihmeellisi‰ temppeleit‰, satuja ja sankari-ajan tarinoita! "Mihin paikkoihin me matkustamme?" kysyi Kamila iloisen kiihtymyksen valtaamana. "En ole viel‰ p‰‰tt‰nyt. Me sivuutamme Monghirin, Patnan, Dinapurin, Buksarin, Ghazipurin ja Benaresin, ja jossakin n‰ist‰ paikoista meid‰n t‰ytyy astua maihin." Toiset noista nimist‰ olivat Kamilalle tutut, toiset eiv‰t, mutta h‰nen mielikuvituksensa loimahti hele‰‰n lieskaan Rameshin niit‰ luetellessa. "Sep‰ hauskaa!" huudahti h‰n k‰si‰ns‰ taputtaen. "Hauskuus tulee myˆhemmin", virkkoi Ramesh. "Sit‰ ennen meid‰n on pidett‰v‰ huolta siit‰, ett‰ saamme jotakin syˆd‰ksemme. Et kai halua k‰yd‰ laivamiesten kanssa aterioimaan!" "Taivas varjelkoon! Enp‰ suinkaan!" huudahti Kamila kauhistunein ilmein. _Ramesh_: "Mit‰ siis teemmek‰‰n?" _Kamila_: "Min‰ keit‰n." _Ramesh_: "Osaatko sin‰ keitt‰‰?" Kamila alkoi nauraa: "Mit‰ minusta ajatteletkaan? Osaanko keitt‰‰? Millaisena pikku houkkiona minua pid‰tk‰‰n! Min‰h‰n pidin enon luona huolen kaikesta keitt‰misest‰." Ramesh ryhtyi puolustautumaan. "Minun ei olisi pit‰nyt kysy‰ siten. Mutta nyt olisi parasta hankkia tarvittavat tavarat." H‰n l‰hti ja palasi aivan pian tuoden rautaisen keittolieden. Eik‰ siin‰ kyllin. Laivalla oli er‰s Umesh-niminen nuorukainen kajastha- eli kirjoittajakastia, jota korkeampi Bengalissa on ainoastaan bramaanien kasti; Ramesh otti h‰net Kamilan keittiˆapulaiseksi lupaamalla m‰‰r‰tyn p‰iv‰rahan ja vapaan matkan Benaresiin. "Mit‰ saammekaan aamiaiseksi, Kamila?" kysyi h‰n sitten. "Mit‰ voit erinomaista odottaa, kun tuot minulle vain riisi‰ ja palkohedelmi‰? T‰n‰‰n syˆmme _kedzhri_-aamiaisen." Kamilan ohjeiden mukaan Ramesh hankki laivamiehilt‰ hieman mausteita. "Mit‰ luulet minun nyt n‰ill‰ tekev‰n?" kysyi Kamila, jota toisen keittotaidollinen tiet‰m‰ttˆmyys kovin huvitti. "Enh‰n voi niit‰ hienontaa, ellei minulla ole huhmaria ja survinta! Oletpa tosiaankin mainio!" Ramesh piti saadun nuhteen hyv‰n‰ns‰ ja riensi hakemaan vaadittuja kojeita. H‰n ei tosin lˆyt‰nyt juuri sit‰, mit‰ tahtoi, mutta h‰nen onnistui sent‰‰n saada laivamiehilt‰ lainaksi malminen petkel ja huhmarintapainen. Sellaisiin v‰lineisiin Kamila ei ollut tottunut, mutta h‰nen t‰ytyi niihin tyyty‰. Ramesh ehdotteli mausteiden hienontamista j‰tett‰v‰ksi jonkun toisen teht‰v‰ksi, mutta Kamila ei ottanut ehdotusta kuulevaan korvaansa, vaan ryhtyi itse innokkaasti tyˆhˆn. Outojen kojeiden kanssa taisteleminen huvitti h‰nt‰ tavattomasti; h‰n vain nauroi, kun maustejyv‰set sinkoilivat joka suuntaan. Hilpeys tarttui Rameshiinkin: h‰n nauroi toisen keralla. Mausteiden hienontamisesta aiheutuneen v‰likohtauksen j‰lkeen Kamila sonnusti hameensa ja erotti itsellens‰ er‰‰n kulmauksen keittiˆksi. Iso saviruukku, jonka he olivat tuoneet Kalkuttasta mukanansa s‰ilytt‰en siin‰ makeisia, kelpasi keittoastiaksi. Asetettuansa sen liedelle Kamila kehoitti Rameshia kylpem‰‰n luvaten sill‰ aikaa valmistaa aamiaisen. Ramesh teki tyˆt‰ k‰sketty‰, ja h‰nen palattuansa ruoka tosiaankin oli valmis. L‰hin pulma oli siin‰, ettei ollut tietoa lautasista. Ramesh rohkeni ehdottaa, ett‰ he lainaisivat jonkin kulhon muhamettilaisilta laivamiehilt‰, mutta Kamilaa ajatus kauhistutti, vaikka Ramesh kaikessa hiljaisuudessa tunnusti, ettei h‰n niin menetellen loukkaisi ensimm‰ist‰ kertaa hindulaisia puhtauss‰‰ntˆj‰. "Tehty‰ et voi saada tekem‰ttˆm‰ksi", selitti Kamila, "mutta ‰l‰ menettele en‰‰ milloinkaan siten. Min‰ en voi sit‰ siet‰‰." Samassa h‰n otti keittoastian lattean kannen, puhdisti sen perinpohjin ja asetti h‰nen eteens‰. "T‰n‰‰n sinun t‰ytyy k‰ytt‰‰ t‰t‰; hankitaan tuonnempana jotakin parempaa, jos k‰y p‰ins‰." Ramesh nouti vett‰, huuhteli puhtaaksi kappaleen laivan kantta ja istuutui aterioimaan mieliss‰‰n siit‰, ett‰ oli noudattanut s‰‰dettyj‰ seremonioita. H‰n oli tuskin ehtinyt nauttia pari suupalaa, kun jo huudahti: "Kuulehan, sin‰ olet mainio keitt‰j‰!" "ƒl‰ huoli tehd‰ pilkkaa!" torjui Kamila h‰mmentyneen‰. "Min‰ en tee pilkkaa; saat itse n‰hd‰, kun tulee vuorosi." Ramesh oli aivan pian tyhjent‰nyt lautasensa ja vaati lis‰‰. Kamila antoi h‰nelle t‰ll‰ kertaa melkoista enemm‰n. "Mit‰ teetk‰‰n?" huudahti Ramesh. "J‰‰kˆ sinulle itsellesi riitt‰m‰‰n asti?" "J‰‰ kyll‰; t‰‰ll‰ on miten paljon hyv‰ns‰." Kamila oli kovin iloissaan, kun n‰ki, kuinka hyv‰lt‰ ruoka Rameshista maistui. "Mist‰ sin‰ nyt saat lautasen?" kysyi Ramesh sitten. "Kannesta tietenkin", vastasi Kamila, vilpittˆm‰sti uskoen, ett‰ saisi aviovaimona k‰ytt‰‰ miehens‰ lautasta. "Ei, sit‰ et saa tehd‰!" huudahti Ramesh kauhistuneena, "Miksi ei?" kysyi Kamila ihmeiss‰‰n. "Ei, se ei k‰y p‰ins‰." "K‰yp‰ tietenkin; min‰ tied‰n, mit‰ teen. Mutta mist‰ syˆt sin‰, Umesh?" "Tuolla alhaalla on sokerileipuri, jolta voin saada pari _sal_-lehte‰ lautasekseni", vastasi Umesh. "Jos aiot k‰ytt‰‰ tuota kantta", huomautti Ramesh viel‰kin, "niin annahan minun ainakin se kunnollisesti huuhdella." "Mit‰ joutavia!" vastasi Kamila torjuen h‰nen auliutensa. V‰h‰n ajan kuluttua h‰n huudahti: "Sin‰ et olekaan tuonut betelp‰hkinˆit‰, joten en voi valmistaa sinulle mit‰‰n pureksittavaa." "Alhaalla on mies, joka myy niit‰", huomautti Ramesh, ja niin tulivat vaatimattomat tarpeet pian tyydytetyiksi. Mutta Rameshin mielt‰ askarruttivat levottomuutta her‰tt‰v‰t ajatukset. "Miten ihmeess‰ saankaan h‰nen p‰‰st‰ns‰ l‰htem‰‰n sen ajatuksen, ett‰ me olemme mies ja vaimo?" kysyi h‰n itselt‰ns‰. Kamila oli aivan valmis omaksumaan em‰nn‰n teht‰v‰t odottamatta mit‰‰n enemp‰‰ apua tai opetusta toisilta, sill‰ h‰nen el‰m‰ns‰ enon luona oli ollut alinomaista keitt‰mist‰, lasten vaalimista ja siivousta. H‰nen siisteytens‰, taitavuutensa ja raikas hilpeytens‰ ihastuttivat Rameshia, mutta samalla h‰nt‰ ahdistivat kiduttavat kysymykset: Millaiseksi tulisikaan heid‰n suhteensa muodostumaan? Mahdotonta oli pit‰‰ h‰net luonansa ja yht‰ mahdottomalta tuntui l‰hett‰‰ h‰nt‰ poiskin. Miten olikaan vedett‰v‰ rajaviiva heid‰n jokap‰iv‰isess‰ seurustelussaan? Jos Hemnalini olisi mukana, olisi kaikki aivan yksinkertaista! Mutta se oli mahdotonta, ja mit‰‰n muuta pelastuskeinoa ei n‰iss‰ vaikeuksissa n‰ytt‰nyt olevan. Vihdoin Ramesh p‰‰tti lopettaa salaamisen: Kamilan piti saada tiet‰‰ koko totuus. NELJƒSKOLMATTA LUKU Varhain iltap‰iv‰ll‰ alus iskeytyi hiekkas‰rkk‰‰n. Sit‰ yritettiin irroittaa, mutta turhaan: se oli viel‰ illallakin karilla. Korkeasta tulvavetten uurtelemasta rantatˆrm‰st‰ painui tasaisesti kohti vesirajaa leve‰ hietikko, joka oli t‰ynn‰ vesilintujen jalanj‰lki‰. Kyl‰n tytˆt, jotka olivat suurin parvin saapuneet virran rantaan t‰ytt‰m‰‰n ruukkunsa viel‰ kerran ennen pime‰n tuloa, loivat alukseen uteliaita silm‰yksi‰, toiset arastellen harsojensa lomitse, rohkeammat sellaisesta varovaisuudesta v‰litt‰m‰tt‰. Rantatˆrm‰ll‰ hyppi ja kirkui joukko poikaviikareita pilkaten voimatonta Leviathania, joka tavallisesti hˆyrysi heid‰n ohitsensa kopeasti, nokka pystyss‰. Aurinko painui hieta-aavikon taakse. Ramesh nojasi laivanpartaaseen katsellen virran yli l‰nnen taivasta, jota laskevan auringon viimeiset s‰teet valaisivat, kun Kamila astui keittiˆkulmauksestansa, pys‰htyi hytin ovelle ja ysk‰hti her‰tt‰‰kseen Rameshin huomiota. Kun Ramesh ei k‰‰nt‰nyt p‰‰t‰ns‰, h‰n otti avainkimppunsa ja kolisteli sill‰ ovea. H‰nen t‰ytyi kolistella kovasti, ennenkuin Ramesh k‰‰ntyi, n‰ki h‰net ja asteli h‰nen luoksensa toiselle puolelle laivankantta. "Tuollako tavalla sin‰ minua kutsut?" kysyi Ramesh. "Ei johtunut mieleeni mit‰‰n muuta keinoa." "Miksi sitten luulet vanhempieni antaneen minulle nimen, ellei sit‰ varten, ett‰ sit‰ k‰ytett‰isiin? Miksi et huuda 'Ramesh'! jos minulta jotakin tahdot?" J‰lleen huonoa pilaa! Eih‰n hindulainen vaimo milloinkaan puhuttele miest‰‰n nimelt‰! Kamilan kasvojen puna kilpaili iltaruskon kanssa. "Min‰ en tied‰, mit‰ tarkoitat!" huudahti h‰n k‰‰nt‰en p‰‰ns‰ toisaanne. "Illallinen on muuten valmiina; on parasta, ett‰ syˆt sen heti, kun et ole saanut mit‰‰n kunnollista aamiaiseksi." Raikas tuulenhenki oli kiiht‰nyt Rameshin ruokahalua, mutta h‰n ei maininnut asiasta mit‰‰n Kamilalle, koska pelk‰si h‰nen arvioivan rajoitetut varansa liian suuriksi. Kamilan omasta aloitteestaan ilmoittaessa illallisen olevan valmiina Rameshin ilo ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen tunne. Se ajatus, ett‰ p‰‰sisi tyydytt‰m‰‰n ruumiillista n‰lk‰‰ns‰, tosin aiheutti v‰litˆnt‰ ennakkomielihyv‰‰, mutta lis‰ksi tuli se ilahduttava tietoisuus, ett‰ joku oli h‰nt‰ ajatellut ja ett‰ yst‰v‰llinen olento oli puuhaillut; h‰nen hyv‰ksens‰. Viimeksimainitun tekij‰n olemassaoloa h‰n ei voinut itselt‰ns‰ salata, mutta samalla h‰nen t‰ytyi tunnustaa se ep‰mieluisa totuus, ett‰ t‰m‰ h‰nen hyvinvoinnistansa huolehtiminen, miten suuressa arvossa h‰n sit‰ pitikin, perustui harhaluuloon. Niinp‰ h‰n astuikin hyttiin huoaten ja alakuloisen n‰kˆisen‰. H‰nen ilmeens‰ ei j‰‰nyt Kamilalta havaitsematta. "Sinunpa ei n‰yt‰k‰‰n tekev‰n mieli illallista", sanoi h‰n ihmeiss‰‰n. "Min‰ ajattelin, ett‰ olet n‰liss‰si. Olen pahoillani, jos ajoin sinut sis‰‰n vastoin tahtoasi." Ramesh paneutui heti hilpe‰ksi. "Et sin‰ minua sis‰‰n ajanut, sen teki oma ruokahaluni. Jos viel‰kin helist‰t avaimiasi niin ‰‰nekk‰‰sti her‰tt‰‰ksesi huomiotani, niin saat piankin n‰hd‰ ahmatin hyˆkk‰‰v‰n aterialle." "Mit‰ ihmett‰", jatkoi h‰n sitten ymp‰rillens‰ silm‰illen, "enh‰n n‰e t‰ss‰ mit‰‰n syˆt‰v‰‰. Olen n‰lk‰inen aivan riitt‰m‰‰n asti, mutta t‰llaista min‰ kumminkaan en kykene sulattamaan!" Samassa h‰n viittasi vuodevaatteisiin ja hytinsisustukseen. "Sellaiseen muonaan min‰ en ole tottunut." Kamila hel‰hti nauramaan. Puuskan ohimenty‰ h‰n sanoi: "Merkillist‰, ettet nyt voi yht‰‰n odottaa! Auringonlaskua katsellessasi et n‰ytt‰nyt tiet‰v‰n mit‰‰n n‰l‰st‰ enemp‰‰ kuin janostakaan. Ruokahalusi luullakseni her‰si aivan ‰kki‰, kun sinua kutsuin. Hyv‰, odotahan hetkinen, niin tuon iltaruokasi." "Kehoitanpa sinua liikkumaan ketter‰sti; saat syytt‰‰ itse‰si, jos s‰nkyvaatteet ovat sill'aikaa h‰vinneet." Leikkipuhe ei n‰ytt‰nyt toistumisesta ollenkaan k‰rsiv‰n: Kamila joutui j‰lleen ankaran naurunpuuskan valtoihin. H‰nen hopeinen ‰‰nens‰ kaikui viel‰ hytiss‰, kun h‰n oli l‰htenyt illallista hakemaan. H‰nen k‰‰nnytty‰‰n menem‰‰n Rameshin teeskennelty hilpeys h‰visi heti, ja ‰skeinen synkeys astui sen sijaan. Kamila tuli pian takaisin, mukanansa _sal_-lehdill‰ peitetty kulho. H‰n laski sen vuoteeseen ja pyyhki lattian puhtaaksi hameensa helmalla. "Mit‰ teetk‰‰n?" huudahti Ramesh. "Se ei haittaa, min‰h‰n joka tapauksessa kohta vaihdan vaatteet." Samassa h‰n otti pois lehdet ja tarjosi Rameshille maukkaita ohukaisia ja vihanneksia. "Mit‰ ihmett‰!" huudahti Ramesh. "Mist‰ saitkaan ohukaisia?" Kamila ei halunnut heti ilmaista salaisuuttansa. "Koeta arvata!" kehoitti h‰n salaper‰isen n‰kˆisen‰. Ramesh k‰vi k‰siksi ohukaisiin samalla esitt‰en niiden alkuper‰‰ koskevia haaveellisia arvailuja. Kun h‰n vihdoin arveli Aladdinin, _Tuhannen ja yhden yˆn_ ihmelamppunuorukaisen, l‰hett‰neen jonkin hengen tuomaan ne tulikuumina Belutsistanista, niin Kamilalta loppui k‰rsiv‰llisyys, h‰n k‰‰ntyi pois ja uhkasi olla kerrassaan sanomatta, ellei Ramesh lakkaisi typeryyksi‰ latelemasta. "Lakkaanhan min‰", suostutteli Ramesh. "Sanohan, miten asian laita on. Min‰ en tosiaankaan voi arvata, mist‰ olet keskell‰ virtaa saanut ohukaisia, mutta joka tapauksessa ne ovat erinomaisia." H‰n osoittikin havainnollisesti, kuinka paljon voimakkaampi h‰nen oli ruokahalunsa kuin tiedonjanonsa. Seikka oli seuraavanlainen. Aluksen ollessa karilla Kamila oli l‰hett‰nyt Umeshin l‰himp‰‰n kyl‰‰n t‰ydent‰‰kseen j‰lleen varastojansa. H‰nell‰ oli viel‰ pari rupiaa niit‰ taskurahoja, jotka Ramesh oli antanut j‰tt‰ess‰‰n h‰net kouluun, ja ne h‰n nyt uhrasi jauhoihin ja voihin. "Mit‰ haluat ostaa itsellesi?" kysyi h‰n Umeshilta. "Maammoseni, min‰ n‰in kyl‰ss‰ maitomyym‰l‰ss‰ hyv‰‰ hapanta kermaa. Hytiss‰ meill‰ on banaaneja yllin kyllin, ja jos saisin v‰h‰n riisijauhoja, voisin valmistaa itselleni hienon vanukkaan." Kamila suhtautui myˆt‰tuntoisesti nuoren herkkusuun suunnitelmiin. "Onko sinulla viel‰ rahaa, Umesh?" kysyi h‰n. "Ei yht‰‰n, maammoseni." Se oli kiper‰ juttu, sill‰ Kamila arasteli menn‰ suoraan pyyt‰m‰‰n rahaa Rameshilta. Hieman harkittuansa h‰n sanoi: "Ellet nyt t‰n‰‰n saakaan vanukastasi, niin onhan meill‰ ohukaisia. Tule nyt auttamaan minua taikinan valmistuksessa." "Ent‰ se hapan kerma, maammoseni?" "Kuulehan, Umesh, odota siksi, kunnes is‰nt‰si tulee illalliselle, ja sano h‰nelle sitten, ett‰ tarvitset rahoja ostoksiin." Rameshin parhaillaan aterioidessa ilmaantui Umesh, j‰i seisomaan ja kynsi huolestuneena korvallistansa. Rameshin katsahtaessa h‰neen h‰n sopersi: "Tulin kysym‰‰n sit‰ rahaa ostoksia varten, maammoseni." Rameshille selvisi ‰kki‰, ett‰ henkilˆ, joka ei halua maksaa, ei saa mit‰‰n syˆd‰ksens‰, ellei h‰nell‰ ole hallussaan Aladdinin taikalamppua. "Sinullahan ei tietenk‰‰n ole rahaa, Kamila!" Kamila tunnusti vaieten puutteensa, ja illallisen j‰lkeen Ramesh antoi h‰nelle pienen lippaan huomauttaen: "Sinun olisi parasta toistaiseksi s‰ilytt‰‰ rahojasi ja arvoesineit‰si t‰ss‰." Oivaltaen varsin hyvin, ett‰ olosuhteiden pakko nyt s‰lytti Kamilan harteille talouden koko taakan, h‰n palasi laivankaiteen ‰‰reen katselemaan, kuinka l‰nnen taivaan viimeinenkin valo h‰ipyi olemattomiin. Umesh valmisti itselleen vanukkaan riisijauhoista, happamasta kermasta ja banaaneista Kamilan istuessa vieress‰ kysellen h‰nen el‰m‰ns‰ kohtaloita. ƒitipuolen vallitsemassa kodissa poika oli ollut vihapito, oli paennut ja matkusti nyt Benaresiin, miss‰ asui er‰s h‰nen ‰itins‰ sukulainen. "Jos sallitte minun j‰‰d‰ luoksenne, maammoseni, niin ei tee mieleni l‰hte‰ minnek‰‰n muualle", sanoi h‰n lopuksi. Se lapsellinen luottavaisuus, jota poika osoitti puhutellessaan h‰nt‰ "maammoseksensa", valveutti tytˆn syd‰men syvyydess‰ ‰idin vaistot. "P‰‰tetty asia, Umesh", sanoi h‰n rohkaisevasti, "sin‰ l‰hdet meid‰n mukaamme." VIIDESKOLMATTA LUKU Ranta‰yr‰st‰ reunustava pensaikko n‰ytti myˆh‰isen illan kellerv‰n viitan tummalta p‰‰rmeelt‰. Ankat, jotka olivat p‰iv‰kauden oleskelleet ruokapaikoillansa, palasivat sankkenevan pime‰n suojassa yˆsijoillensa hietas‰rkkien v‰lill‰ sijaitseviin lammikkoihin. Varikset olivat vet‰ytyneet yˆpuullensa ja painuneet ‰‰nettˆmiksi. Kaikki venheet olivat hakeutuneet rantaan, lukuunottamatta er‰st‰ isoa alusta, jota hitaasti hinattiin vastavirtaan ja joka kynti tyyneen kullanvihert‰v‰‰n pintaan tumman juovan. Ramesh vei ruokotuolin per‰npuolelle ja istui siell‰ kapean kuunsirpin heikossa valossa. L‰ntisell‰ taivaalla yˆn varjot sulkivat syliins‰ illan viimeisen kultaisen kajasteen, ja kuutamon loihtuisassa valossa n‰ytti maan kamara sulavan kevyeksi sumuksi. Ramesh kuiskaili itsekseen "Hem, Hem", ja rakastettu nimi kietoutui sanomattoman suloisesti h‰nen syd‰mens‰ ymp‰rille. Pelkk‰ nimen kuiskaaminen loihti esiin kadotetun rakastetun katseen, joka ik‰‰nkuin sumun halki suuntautui h‰neen sanomattoman hell‰n‰ ja samalla surunvoittoisena. Rameshia puistatti, ja kyynelet nousivat h‰nen silmiins‰. Viimeksikuluneiden kahden vuoden kokemukset siirtyiv‰t n‰kyn‰ h‰nen silmiens‰ ohi. H‰n palautti mieleens‰ ensimm‰isen kohtauksen. Eip‰ h‰n ollut silloin aavistanut, kuinka kohtalokkaaksi tuo p‰iv‰ h‰nelle muodostui! Dzhogendra oli vienyt h‰net mukanaan kotiinsa, ja ujo nuorukainen oli kovin h‰mill‰ns‰ n‰hdess‰‰n Hemnalinin istumassa teepˆyd‰n p‰‰ss‰. V‰hitellen h‰nen arkuutensa h‰visi, ja h‰n alkoi viihty‰ hyvin uudessa seurassa. L‰hemmin tutustuttuaan h‰n k‰‰ntyi runolliseksi ja n‰ki Hemnalinissa kaikkien lukemiensa rakkausrunoelmien esineen. H‰n alkoi salaa ylpeill‰ rakastumisestansa ja s‰‰li niit‰ tovereitansa, joiden t‰ytyi tutkintojansa varten tutkia rakkauslauluja h‰nen sit‰vastoin kokiessa rakkautta el‰v‰n‰ todellisuutena. Siin‰ muistellessaan h‰n oivalsi olleensa noina aikoina vain rakkauden esikartanoissa. Vasta kun n‰kymˆlle ilmaantui Kamila tehden h‰nen el‰m‰ns‰ ongelman ratkaisemattomaksi, vasta silloin, ristiaallokossa, h‰nen rakkautensa sai oikean muotonsa ja muuttui el‰v‰ksi todellisuudeksi. Ramesh antoi p‰‰n painua k‰sien varaan siin‰ miettiess‰‰n. H‰nen eteens‰ levisi el‰m‰, el‰m‰ t‰ynn‰ kyltym‰tˆnt‰ rakkauden kaipausta, sellaisen olennon el‰m‰, joka on kietoutunut paulaan ja suotta ponnistelee siit‰ vapautuakseen. Eikˆ h‰n kykenisi paulaa rikkomaan, jos ker‰isi voimansa valtavaan yritykseen? Kohottaessaan p‰‰ns‰ ankaran p‰‰tt‰v‰isesti h‰n n‰ki Kamilan, joka seisoi aivan l‰hell‰, k‰det toisen ruokotuolin selustalla. Rameshin ‰kkin‰inen liike sai h‰net s‰ps‰ht‰m‰‰n. "Sin‰ varmaan nukuit, ja min‰ sinut her‰tin!" huudahti h‰n ja k‰‰ntyi katuvaisena menem‰‰n, kun Ramesh samassa kutsui h‰net takaisin. "ƒl‰ ole mill‰sik‰‰n, Kamila, min‰ en nukkunut. Tulehan t‰nne istumaan; min‰ kerron sinulle tarinan." Toivo saada kuulla tarina ihastutti Kamilaa; h‰n veti istuimensa aivan l‰helle ja sijoittautui siihen. Ramesh oli p‰‰tt‰nyt ilmaista h‰nelle koko totuuden, mutta h‰nest‰ tuntui silt‰, ett‰ isku muodostuisi liian ankaraksi, jos h‰n tekisi tunnustuksensa ihan valmistelematta. Siksip‰ h‰n kehoittikin Kamilaa kuuntelemaan tarinaa. "Olipa kerran er‰s Radzhputien heimo", aloitti h‰n, "ja se heimo -- --" "Milloin t‰m‰ tapahtui?" tiedusteli Kamila. "Onko siit‰ jo hyvinkin pitk‰ aika?" "On kyll‰, hyvin pitk‰; sin‰ et ollut silloin viel‰ syntynytk‰‰n!" _Kamila_: "Mutta sin‰ tietenkin olit! Sin‰h‰n oletkin koko vanhus, eikˆ totta? No, jatkahan!" _Ramesh_: "N‰m‰ Radzhputit noudattivat omituista tapaa. Kun joku heist‰ oli menossa naimisiin, niin h‰n ei l‰htenyt morsiamen luo, vaan l‰hetti miekkansa. Vihkimismenot toimitettiin miekan ollessa sulhasen sijaisena, ja sitten saapui morsian Radzhputien taloon ja tuli asianmukaisesti naitetuksi." _Kamila_: "Sep‰ tosiaankin oli merkillinen tapa!" _Ramesh_: "En min‰k‰‰n sit‰ oikein k‰sit‰, mutta eip‰ asiaa k‰y muuksi muuttaminen. Se kuuluu tarinaan. N‰etkˆs, nuo Radzhputit katsoivat arvoonsa soveltumattomaksi l‰hte‰ henkilˆkohtaisesti morsiamen taloon. Se kuningas, josta tarina kertoo, kuului samaan heimoon Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n -- --" _Kamila_: "Sin‰ et ole sanonut, mink‰ maan kuningas h‰n oli." _Ramesh_: "H‰n oli Maduran kuningas; er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n -- --" "Sanohan ensin h‰nen nimens‰", virkkoi Kamila, joka tahtoi kuulla kaikki oikeassa j‰rjestyksess‰ eik‰ halunnut ilman muuta hyv‰ksy‰ mit‰‰n. Jos Ramesh olisi t‰m‰n aavistanut, niin h‰n olisi valmistautunut paremmin. Nyt h‰n huomasi, ett‰ miten halukas Kamila olikin tarinaa kuulemaan, h‰n ei kumminkaan suostuisi mink‰‰n yksityiskohdan poisj‰tt‰miseen. "H‰nen nimens‰ oli Randzhit Singh", jatkoi Ramesh hieman ep‰rˆity‰ns‰. "Randzhit Singh, Maduran kuningas", toisti Kamila; "no jatkahan!" _Ramesh_: "Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kuningas kuuli vaeltavalta laulajalta, ett‰ er‰‰ll‰ toisella kuninkaalla, h‰nen heimolaisellansa, oli erinomaisen kaunis tyt‰r." _Kamila_: "Mink‰ maan kuninkaalla?" _Ramesh_: "Voimmehan otaksua, ett‰ h‰n oli Kondzheveramin kuningas." _Kamila_: "Miksi sen otaksuisimme? Eikˆ h‰n todellisuudessa ollutkaan Kondzheveramin kuningas?" _Ramesh_: "Olipa tietenkin! Haluatko tiet‰‰ h‰nenkin nimens‰? H‰nen nimens‰ oli Amar Singh." _Kamila_: "Tytˆn, h‰nen erinomaisen kauniin tytt‰rens‰ nime‰ sin‰ et ole minulle viel‰ sanonut." _Ramesh_: "Ik‰v‰ kyll‰ en tullut huomanneeksi H‰nen nimens‰ oli -- h‰nen nimens‰ oli -- niin, h‰nen nimens‰ oli Tshandra -- --" _Kamila_: "Merkillist‰, miten helposti unohdat asioita. Olithan unohtanut minunkin nimeni!" _Ramesh_: "Kun siis Audhin kuningas oli kuullut sen vaeltavalta laulajalta -- --" _Kamila_: "Mik‰ se Audhin kuningas on? Sin‰h‰n puhuit Maduran kuninkaasta!" _Ramesh_: "Et suinkaan luule h‰nen olleen yhden ainoan valtakunnan kuninkaana! H‰n oli sek‰ Audhin ett‰ Maduran kuningas." _Kamila_: "Kuningaskunnat kai sijaitsivat vierekk‰in?" _Ramesh_: "Ihan naapuruksia ne olivat." Kertomuksen edetess‰ valpas Kamila keksi lis‰‰ ristiriitoja, mutta lopulta Rameshin onnistui ne kaikki h‰lvent‰‰, joten h‰n voi kutoa seuraavan tarinan: "Randzhit Singh, Maduran kuningas, toimitti l‰hettil‰‰n Kondzheveramin kuninkaan luo pyyt‰m‰‰n h‰nelle prinsessaa puolisoksi. Amar Singh, Kondzheveramin kuningas, suostui mielell‰‰n ehdotukseen. "Sitten l‰hti Indradzhit Singh, Randzhit Singhin nuorempi veli, sotajoukkoinensa Amar Singhin valtakuntaan liehuvin lipuin, rumpujen ja torvien ankarasti pauhatessa, ja leiriytyi kuninkaalliseen puistoon. Kondzheveramin kaupunki vietti suuren juhlan iloisen tapahtuman kunniaksi. "Kuninkaalliset astrologit toimittivat laskelmansa ja m‰‰r‰siv‰t hyv‰enteisen p‰iv‰n h‰‰p‰iv‰ksi. M‰‰r‰tty ajankohta oli pime‰n kuukaudenpuoliskon kahdestoista yˆ, kaksi tuntia puolenyˆn j‰lkeen. Sin‰ yˆn‰ olivat kaikki talot kˆynnˆksin kaunistetut ja koko kaupunki oli juhlallisesti valaistu prinsessa Tshandran h‰itten kunniaksi. "Prinsessa ei kumminkaan tiet‰nyt, kuka h‰nen tuleva puolisonsa oli. Prinsessan syntyess‰ oli viisas Paramananda Svami ilmoittanut h‰nen is‰llens‰: 'Er‰‰n kiertot‰hden asema ennustaa tytt‰rellesi onnettomuutta. Kun tulee h‰nen naimisiinmenoaikansa, ‰l‰ mainitse h‰nelle sen miehen nime‰, joka h‰nen tulee ottaa miehekseen.' "M‰‰r‰ttyyn aikaan prinsessa vihittiin miekkaan. Indradzhit Singh toi tavanomaiset sulhasen lahjat ja kumarsi veljens‰ vaimoa. Indradzhit oli veljellens‰ yht‰ uskollinen kuin Lakshmana Ramalle, ei kohottanut katsettansa jalon neidon kasvoihin, jotka harson verhossa punastuivat, vaan kiinnitti sen h‰nen somiin pieniin jalkoihinsa, jotka olivat kiiltoˆljyll‰ voidellut ja helisevin nilkkarenkain koristetut. "H‰itten j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ Indradzhit sijoitti prinsessan jalokivin kaunistettuun ja suojakatoksella varustettuun kantotuoliin ja l‰hti kulkemaan kotimaahansa. Pelko syd‰mess‰‰n muistellen sit‰ pahaa kiertot‰hte‰, joka oli uhannut h‰nen tyt‰rt‰ns‰ onnettomuudella, Kondzheveramin kuningas laski oikean k‰tens‰ h‰nen p‰‰laellensa ja antoi h‰nelle j‰‰hyv‰issiunauksen. Kuningatar, joka ei kyennyt hillitsem‰‰n kyyneli‰ns‰, suuteli tyt‰rt‰ns‰ huulille. Temppeleiss‰ tuhannet papit toistelivat loitsuja torjuaksensa kovaa kohtaloa. "Kondzheveram on kaukana Madurasta, melkein kuukauden matkan p‰‰ss‰. Toisena iltana Radzhputit olivat pystytt‰neet telttansa Vetsha-virran rannalle ja valmistautuivat menem‰‰n levolle, kun samassa havaittiin soihtuvalkeita l‰heisess‰ mets‰ss‰. Indradzhit l‰hetti er‰‰n aseistetun miehen ottamaan asiasta selkoa, ja mies toi palatessaan seuraavan tiedon: 'Teid‰n ylh‰isyytenne, valot ovat er‰‰n seurueen, joka palaa h‰‰retkelt‰ samoinkuin mekin. Ne ovat Radzhputeja, meid‰n omaa heimoamme, ja saattavat aseistetuin seuruein morsianta puolisonsa luo. Tiet ovat ep‰varmat, ja sen vuoksi he pyyt‰v‰t teid‰n korkeuttanne heit‰ suojelemaan ja saattelemaan osan matkaa!' "Prinssi vastasi: 'On oikeus ja kohtuus, ett‰ apua suodaan sit‰ anoville. Puolustakaamme heit‰ niin hyvin kuin voimme.' Sitten molempain seurueiden taisteluvoimat yhtyiv‰t. "Kolmas yˆ oli pime‰n kuukaudenpuoliskon viimeinen. Heid‰n edess‰ns‰ oli vuorijono, takanansa taaja mets‰. V‰syneet sotilaat lep‰siv‰t kohta sike‰ss‰ unessa, sirkkojen sirityksen ja vesiputousten kohinan tuudittelemina. "Yht'‰kki‰ syntyi sellainen meteli, ett‰ kaikki her‰siv‰t unesta. Maduralaisten leiriss‰ laukkasivat ratsut valtoiminaan, sill‰ joku oli katkaissut niiden kiinnityshihnat. Siell‰ t‰‰ll‰ loimahti palamaan teltta, ja liekit punersivat kuutamotonta taivasta. "Sotilaat huomasivat heti rosvojen hyˆk‰nneen heid‰n kimppuunsa. Seurasi hurja k‰sik‰hm‰. Pime‰ss‰ oli vaikea erottaa yst‰v‰‰ vihollisesta, ja seurauksena oli auttamaton sekamelska. Sekasorron suojissa hyˆkk‰‰j‰t ryˆstiv‰t leirin ja pakenivat saaliinensa vuoristoon. "Taistelun tauottua ei prinsessaa n‰kynyt miss‰‰n. H‰n oli s‰ik‰htyneen‰ paennut leirist‰ ja oli liittynyt er‰‰seen pakolaisparveen luullen siihen kuuluvansa. "Itse asiassa n‰m‰ pakolaiset kuuluivat toiseen h‰‰seurueeseen. Sekamelskan vallitessa olivat rosvot vieneet heid‰n saattamansa morsiamen, mutta nyt he luulivat Tshandra-prinsessaa heid‰n haltuunsa uskotuksi morsiameksi ja kiiruhtivat mit‰ pikimmin omaan maahansa. "T‰m‰ seurue kuului er‰‰seen mit‰ttˆm‰‰n Radzhput-heimon sukuun, joka asui kaukaisella rannikkoseudulla. Prinsessa saatettiin asianmukaisesti p‰‰llikˆn -- Tshet Singhin -- luo, jolle olisi oikeastaan kuulunut toinen morsian. "Tshet Singhin ‰iti lausui tytˆn tervetulleeksi ja vei h‰net kammioonsa, kokoontuneiden sukulaisten kuiskutellessa: 'N‰in kaunista morsianta emme ole milloinkaan n‰hneet!' "Tshet Singh n‰ki kilvoitelleensa hyv‰n kilvoituksen ja palvellen kumarsi vaimoansa mieless‰ns‰, kokonaan h‰nen sulonsa lumoissa. Prinsessa puolestansa tiesi, mik‰ hyv‰lle vaimolle sopii. Pit‰en Tshet Singhi‰ laillisena puolisonansa h‰n p‰‰tti omistaa el‰m‰ns‰ h‰nen palvelukseensa. "Muutaman p‰iv‰n kuluessa h‰lveni heid‰n keskin‰inen arkuutensa, ja kun he sitten juttelivat, niin Tshet Singh havaitsi, ett‰ tyttˆ, jonka h‰n oli ottanut morsiamenansa taloonsa, ei ollut kukaan muu kuin prinsessa Tshandra!" KUUDESKOLMATTA LUKU "Ent‰ sitten?" kysyi Kamila j‰nnittyneen‰. H‰n oli kuunnellut kertomusta henke‰ns‰ pid‰tt‰en. "Min‰ tied‰n vain sen verran, enemp‰‰ en tied‰. Sano sin‰ minulle, miten arvelet lopulta k‰yneen." _Kamila_: "Ei, ei, se ei k‰y p‰ins‰! Sinun pit‰‰ kertoa tarina loppuun asti." "Kunniasanani, Kamila: min‰ puhun totta! Sit‰ kirjaa, josta olen tarinan lukenut, on ilmestynyt vasta ensimm‰inen nidos, ja minulla ei ole aavistustakaan, milloin seuraava osa tulee julkaistavaksi." "Oletpa sin‰ heittiˆ! Tuo ei ole kaunista!" huudahti Kamila ‰rtyneen‰. _Ramesh_: "Kirjan tekij‰‰ sinun olisi moitittava. Min‰ tahdon vain sinulta kysy‰: Miten piti Tshet Singhin menetell‰ Tshandraan n‰hden?" Kamila mietti pitk‰n aikaa katse suunnattuna virralle. "Min‰ en tied‰, mit‰ h‰nen olisi pit‰nyt tehd‰; min‰ en osaa mit‰‰n ajatella", virkkoi h‰n vihdoin. Ramesh oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitten: "Olisiko Tseth Singhin pit‰nyt kertoa Tshandralle kaikki?" "Mit‰ ihmett‰ puhutkaan! Ellei h‰n olisi mit‰‰n sanonut, olisi syntynyt kamala sekaannus; seh‰n olisi ollut kerrassaan kauheata! Paljoa parempi on sanoa totuus." "Paljoa parempi", toisti Ramesh konemaisesti. J‰lleen hetkisen vaiti oltuaan h‰n jatkoi: "Kuulehan, Kamila, jos otaksumme -- --" _Kamila_: "Mit‰ meid‰n tulee otaksua?" _Ramesh_: "Otaksukaamme, ett‰ min‰ olen Tseth Singh ja sin‰ olet Tshandra." _Kamila_: "ƒl‰ juttele minulle tuollaisia! Se ei minua miellyt‰!" _Ramesh_: "Niin, mutta minun t‰ytyy se sanoa. Mik‰ olisi minun velvollisuuteni siin‰ tapauksessa ja mik‰ sinun?" Kamila ei vastannut. Sensijaan h‰n ‰kki‰ nousi ja l‰hti pois. H‰n kohtasi Umeshin, joka istui heid‰n hyttins‰ ovella ‰‰neti virralle silm‰illen. "Umesh, oletko milloinkaan n‰hnyt aavetta?" kysyi h‰n. "Olen kyll‰, maammoseni." "Millainen aave se oli? Kerrohan minulle siit‰!" H‰n otti ruokotuolin ja istuutui pojan viereen. Yksin j‰‰ty‰ns‰ Ramesh p‰‰tti mieluummin olla kutsumatta takaisin Kamilaa, joka n‰ytti tosiaankin k‰yneen apeamieliseksi. Kuun pienoinen sirppi katosi bambutiheikˆn taakse. Aluksen kannelta oli sammutettu valot, ja ihmiset olivat vet‰ytyneet kannen alle syˆm‰‰n ja nukkumaan. Ket‰‰n muita hyttimatkustajia ei ollut, ja useimmat kolmannen luokan matkustajat olivat kahlanneet maihin keitt‰‰kseen siell‰ illallisensa. Maissa n‰kyi siell‰ t‰‰ll‰ tiheikˆn lomitse tuikkavia kyl‰tien tulia. Keskivirran v‰kev‰ juoksu tempoi ankkurikˆytt‰, ja silloin t‰llˆin vavahdutteli suuren kymen tykytys koko alusta. T‰ss‰ oudossa ymp‰ristˆss‰, taivaan valtaisan kumon alla Ramesh yritti parhaansa mukaan ratkaista omantunnon h‰nelle asettamaa ongelmaa. Oli selv‰‰, ett‰ h‰nen t‰ytyi luopua joko Kamilasta tahi Hemnalinista; ei ollut olemassa mink‰‰nlaisia sovittelumahdollisuuksia, joiden nojalla h‰n olisi voinut s‰ilytt‰‰ molemmat. Selv‰‰ oli myˆs, mihin suuntaan velvollisuus viittasi. Hemnalinilla oli viel‰ muita mahdollisuuksia; h‰n voi h‰‰t‰‰ Rameshin syd‰mest‰ns‰ ja ojentaa k‰tens‰ jollekin toiselle kosijalle, mutta Kamilan hylk‰‰minen merkitsi h‰nen ajamista armottomaan maailmaan. Mutta sittenk‰‰n -- niin itsek‰s olento on ihminen -- Ramesh ei saanut mit‰‰n lohdutusta siit‰ ajatuksesta, ett‰ Hemnalini saattoi h‰net unohtaa, ett‰ h‰nell‰ oli muita mahdollisuuksia ja ettei h‰nen ainoa autuutensa sis‰ltynyt h‰neen, Rameshiin. P‰invastoin: tuo ajatus vain ‰idytti h‰nen kaipaustansa. Neito n‰ytti v‰ikkyv‰n h‰nen edess‰ns‰, melkein saavutettavissa, niin ett‰ h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin olisi tarvinnut vain k‰tens‰ ojentaa h‰net saavuttaakseen. Ramesh oli antanut p‰‰ns‰ painua k‰sien varaan siin‰ miettiess‰‰n. Kaukaa kuului shakaalin ulvonta, ja kohta alkoivat kyl‰n koirat haukkua. H‰n kohotti p‰‰t‰ns‰, ja h‰nen katseensa sattui Kamilaan, joka seisoi v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ pime‰ss‰, laivankaiteen luona. Ramesh nousi. "Etkˆ ole viel‰ mennyt levolle, Kamila? On jo myˆh‰." "Etkˆ sin‰ l‰hde levolle?" "Olen juuri l‰hdˆss‰. Olen vienyt s‰nkyvaatteeni oikeanpuoliseen hyttiin. ƒl‰ sin‰k‰‰n en‰‰ viivyttele." Kamila hiipi ‰‰neti h‰nelle osoitettuun hyttiin. H‰n ei voinut kertoa Rameshille, ett‰ oli vastik‰‰n kuunnellut kummitusjuttua ja pelk‰si yksin‰isyytt‰. H‰nen ep‰rˆiv‰n k‰yntins‰ selv‰sti ilmaisema vastahakoisuus aiheutti Rameshissa tunnonvaivaa. "ƒl‰ pelk‰‰, Kamila", huusi h‰n toisen poistuessa, "minun hyttinih‰n on siin‰ ihan vieress‰, ja min‰ j‰t‰n v‰lioven auki." Kamila kohotti ylpe‰sti p‰‰t‰ns‰. "Mit‰p‰ t‰ss‰ olisi pel‰tt‰v‰‰?" Ramesh sammutti valon hytist‰ns‰ ja paneutui makuulle. "Min‰ en voi j‰tt‰‰ Kamilaa", mietti h‰n. "Hyv‰sti siis, Hemnalini! T‰m‰ on lopullinen p‰‰tˆkseni, ja sen tulee olla j‰rkkym‰tˆn." Mutta siin‰ pime‰ss‰ maatessaan h‰n hautoi mieless‰ns‰, mit‰ kaikkea menett‰isi, jos Hemnalinista luopuisi, ja lopulta k‰viv‰t ajatukset niin siet‰m‰ttˆmiksi, ett‰ h‰n hyp‰hti ylˆs ja l‰hti pois hytist‰ns‰. Korkean taivaankannen syv‰ tummuus johti h‰nen mieleens‰ sen varman tunnon, ett‰ kaikki h‰nen h‰pe‰ns‰ ja huolensa ei lopultakaan ollut mit‰‰n ‰‰retˆnt‰, vaan ajan ja paikan rajoittamaa. Nuo ylh‰‰ll‰ tuikkavat t‰hdet olivat ikuiset, ja Rameshin ja Hemnalinin rakkaudesta kertova pieni tarina parka ei ulottuisi edes niihin asti. Kuinka monta syksyist‰ yˆt‰ virtailisikaan suuri kymi viel‰ myˆhemminkin t‰htien alla, ohi t‰m‰n hiekkaisen s‰rk‰n, h‰ilyv‰n kaisliston ja puiden ymp‰rˆim‰n nukkuvan kyl‰n, silloinkin, kun Rameshin kuolevaisen ruumiin olisi rovio aikoja sitten muuttanut tuhkaksi heitt‰en sen paljonsiet‰v‰n maan helmaan ja kun h‰nen rauhaton henkens‰ olisi saavuttanut i‰isen levon. SEITSEMƒSKOLMATTA LUKU Kamilan her‰tess‰ oli viel‰ pime‰. Ymp‰rilleen katsahtaessaan h‰n havaitsi olevansa yksin; kului pari minuuttia, ennenkuin h‰n tajusi, miss‰ oli. H‰n nousi vaivalloisesti vuoteestansa, avasi oven ja katsoi ulos. Tyynen veden pinnalla lep‰si kevyt usvaverho, pimeys tuntui k‰yv‰n harmaan kalpeaksi, ja it‰isell‰ taivaalla, rannan puitten takana, n‰kyi p‰iv‰nkoiton ensi kajaste. H‰nen siin‰ katsellessaan alkoi kalastajavenheiden valkoisia purjeita sukeltaa esiin ter‰ksenkarvaisella vedenpinnalla. Kamilan syd‰mess‰ asui kumea tuska, jonka syyt‰ h‰n ei osannut arvata. Miksi n‰yttik‰‰n sumuinen syysaamu niin ep‰miellytt‰v‰lt‰? Mist‰ johtuivatkaan n‰m‰ huokaukset, jotka kohotessaan salpasivat henke‰ ja uhkasivat hersytt‰‰ silmiin kyynelet? Miksi hautoikaan h‰n mieless‰ns‰ hyl‰tty‰ olotilaansa? Vuorokausi sitten h‰nelt‰ oli viel‰ ollut ihan unohduksissa se tosiasia, ett‰ h‰n ja h‰nen miehens‰ olivat orpoja, ettei heill‰ ollut yht‰‰n sukulaista eik‰ seuralaista. Mik‰ olikaan t‰ll‰ v‰lin saanut h‰net yksin‰isyytens‰ tajuamaan? Eikˆ Ramesh yksin riitt‰nyt h‰nen tueksensa ja turvaksensa? Miksi painoikaan h‰nt‰ niin kovin se tunto, ett‰ h‰n oli yksin ja mit‰ttˆm‰n‰ t‰ss‰ ‰‰rettˆm‰ss‰ kaikkeudessa? H‰nen seisoessaan siin‰ avoimella ovella alkoi virran syvyydess‰ hehkua v‰lkkyv‰ kultainen juova. Miehistˆ ryhtyi j‰lleen tˆihins‰, ja koneet alkoivat j‰lleen r‰mist‰. Ketjujen ratiseminen ja v‰kipyˆrien narske her‰tti kyl‰n poika viikarit ja houkutteli heid‰t rantamalle. Meteli her‰tti Rameshinkin. H‰n astui hyttins‰ ovelle n‰hd‰kseen, miss‰ Kamila oli. H‰net havaitessaan Kamila s‰ps‰hti ja, vaikka olikin jo huolellisesti hunnutettu, yritti vet‰‰ huntua viel‰ kiinte‰mmin kasvoillensa. "Oletko jo peseytynyt, Kamila?" kysyi Ramesh. Kysymys oli varsin viaton eik‰ sin‰ns‰ antanut aihetta mink‰‰nlaiseen pahastumiseen, mutta siit‰ huolimatta Kamila tuntui loukkaantuvan, sill‰ h‰n k‰‰ntyi pois ja pudisti vain p‰‰t‰ns‰. "Tulee kohta ihmisi‰", jatkoi Ramesh, "olisi parasta, ett‰ laittaudut kuntoon." Kamila ei vastannut mit‰‰n; h‰n tempasi ‰kki‰ tuolilta vaatteensa ja l‰hti h‰nen ohitsensa kylpyhuoneeseen. Se seikka, ett‰ Ramesh nousi aikaisin valvoakseen h‰nen toimiansa, tuntui Kamilasta turhalta, jopa nen‰kk‰‰lt‰kin. H‰n tiesi varsin hyvin Rameshin noudattavan k‰ytt‰ytymisess‰‰n pid‰ttyv‰isyytt‰, tiesi, ett‰ h‰nen tutunomaisuutensa aina pysyi m‰‰r‰tyiss‰ rajoissa. Kamilalla ei ollut milloinkaan ollut tilaisuutta oppia anopilta tavanomaisia k‰ytt‰ytymiss‰‰ntˆj‰ -- milloin ja miss‰ soveliaisuus vaatii k‰ytt‰m‰‰n huntua. Mutta t‰n‰ aamuna oli Rameshin l‰sn‰olo her‰tt‰nyt h‰ness‰ vaistomaista arkuudentuntoa. Kun Kamila kylvyn j‰lkeen palasi hyttiins‰, odottivat h‰nt‰ siell‰ p‰iv‰n tyˆt. H‰n otti avainkimpun olkap‰‰ns‰ yli heitt‰m‰st‰‰n viitan kulmasta ja avasi vaatearkkunsa. Samassa h‰nen katseensa sattui siihen pieneen lippaaseen, jonka Ramesh oli h‰nelle antanut. Eilen se oli h‰nt‰ ilahduttanut, sen omistaminen oli her‰tt‰nyt h‰ness‰ voiman ja riippumattomuuden tuntoa, ja h‰n oli sulkenut sen arkkuunsa kalliina aarteena, mutta t‰n‰‰n h‰nen iloinen ihastuksensa oli kadonnut. Kuuluihan lipas sittenkin Rameshille eik‰ h‰nelle, h‰n ei ollut sen ainoa omistaja eik‰ voinut sit‰ mielin m‰‰rin vallita; h‰ness‰ se her‰tti vain vastuunalaisuuden tuntoa. "Sin‰ olet kovin hiljainen", huomautti Ramesh hyttiin astuessaan, "lˆysitkˆ lippaasta aaveen, kun sen avasit?" "T‰m‰ on sinun", virkkoi Kamila ojentaen lipasta h‰nelle. "Mit‰p‰ min‰ sill‰?" kysyi Ramesh. "Kunhan vain minulle ilmoitat, mit‰ tarvitset, niin min‰ hankin sen sinulle." "Mutta etkˆ itse mit‰‰n tarvitse?" "Min‰ en tarvitse rahaa", vastasi Kamila kevyesti p‰‰t‰ns‰ heitt‰en. Ramesh hymyili. "Eip‰ ole paljon sellaisia ihmisi‰, jotka voivat niin sanoa! Mutta jos tosiaankaan et sit‰ pid‰ miss‰‰n arvossa, miksi et lahjoita sit‰ jollekin vieraalle? Miksi juuri minulle?" Sanaakaan sanomatta Kamila laski lippaan lattialle. "Sanohan minulle totuus, Kamila", jatkoi Ramesh, "etkˆ ole harmistunut sen vuoksi, etten kertonut tarinaa loppuun?" "Min‰ en ole harmistunut", vastasi Kamila, katse lattiaan luotuna. _Ramesh_: "Niinp‰ pid‰t tuon lippaan itsell‰si. Jos niin teet, niin tied‰n, ett‰ puhut totta." _Kamila_: "Min‰ en n‰e asiain yhteytt‰. Se on sinun omaisuuttasi, ja sinun tulee pit‰‰ se hallussasi." _Ramesh_: "Mutta seh‰n ei ole minun! Henkilˆt, jotka ottavat lahjoja takaisin, muuttuvat kuoltuansa aaveiksi, huuletko minun mieliv‰n muuttua aaveeksi?" Se ajatus, ett‰ Ramesh voisi esiinty‰ aaveena, huvitti Kamilaa siin‰ m‰‰rin, ettei h‰n voinut olla nauramatta. "Enp‰ tietenk‰‰n. Muuttuvatko henkilˆt, jotka ottavat lahjoja takaisin, tosiaankin aaveiksi? Min‰ en ole sit‰ koskaan kuullut." Kamilan tahaton hilpeys lopetti kaikki vihollisuudet. "Totuudesta voi saada selkoa yhdell‰ ainoalla tavalla", sanoi Ramesh. "Sinun t‰ytyy itse kysy‰ asiaa aaveelta, kun ensi kerran sellaisen kohtaat." Kamilan uteliaisuus oli her‰nnyt. "Vakavasti puhuen: oletko milloinkaan n‰hnyt aavetta?" kysyi h‰n. "En mit‰‰n oikeata; olen n‰hnyt koko joukon j‰ljennˆksi‰; oikea laji on harvinainen!" _Kamila_: "Mutta Umesh sanoo -- --" _Ramesh_: "Umesh? Kuka on Umesh?" _Kamila_: "Kuka? Se poika, joka matkustaa kanssamme. H‰n on n‰hnyt aaveen." _Ramesh_: "Silloin minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ h‰n on sik‰li minua etev‰mpi." Sill‰v‰lin miehistˆn oli onnistunut suurin ponnistuksin saada alus karilta. Se ei ollut ehtinyt paljoakaan liikkua, kun rannalle ilmaantui er‰s poika. H‰nell‰ oli kori p‰‰laellansa, ja h‰n juoksi niin nopeasti kuin suinkin voi, viittilˆiden alusta pys‰htym‰‰n. Kapteeni ei v‰litt‰nyt h‰nest‰ mit‰‰n. Huomatessaan Rameshin poika k‰‰ntyi h‰nen puoleensa huutaen: "Babu! Babu!" "H‰n luulee minua kapteeniksi", virkkoi Ramesh viittoen pojalle, ettei mahtanut alukselle mit‰‰n. "Mit‰, seh‰n on Umesh!" huudahti Kamila. "Me emme voi h‰nt‰ j‰tt‰‰. Sinun t‰ytyy toimittaa h‰net laivaan." "He eiv‰t tottele minua, jos pyyd‰n pys‰hdytt‰m‰‰n", vastasi Ramesh. "Sano heille, ett‰ pys‰hdytt‰v‰t!" huudahti Kamila aivan h‰diss‰‰n. "K‰ske pys‰hdytt‰m‰‰n. Meh‰n olemme aivan l‰hell‰ rantaa." Ramesh astui kapteenin luo ja pyysi h‰nt‰ pys‰hdytt‰m‰‰n aluksen. "Ohjes‰‰ntˆ ei sit‰ salli, herrani", kuului lyhyt vastaus. Kamila oli seurannut Rameshia ja alkoi nyt h‰nkin anoa. "Te ette saa h‰nt‰ j‰tt‰‰! Pys‰htyk‰‰ hetkiseksi! Umesh parkani!" Ramesh turvautui nyt yksinkertaiseen menetelm‰‰n saadakseen kapteenin luopumaan ep‰ilyksist‰ns‰. Soveliaan rahasumman saatuansa mies pys‰hdytti aluksen ja otti pojan siihen. Sitten h‰n ryhtyi pit‰m‰‰n asianmukaista nuhdesaarnaa, mutta Umesh ei ollut mill‰ns‰k‰‰n, asetti korinsa Kamilan jalkojen eteen ja irvisteli, ik‰‰nkuin ei olisi mit‰‰n tapahtunut. "T‰m‰ ei ole mik‰‰n naurun asia", virkkoi Kamila, joka ei ollut viel‰k‰‰n toipunut s‰ik‰hdyksest‰‰n. "Miten sinun olisi k‰ynyt, ellei laiva olisi pys‰htynyt?" Vastauksen asemasta Umesh kumosi korinsa, josta vieri kannelle rykelm‰ vihreit‰ banaaneja, jokin m‰‰r‰ spenaattia ja joukko kurpitsoja. "Mist‰ olet kaiken tuon saanut?" kysyi Kamila. Umeshin antamaa selityst‰ ei poliisi olisi pit‰nyt tyydytt‰v‰n‰. Edellisen‰ p‰iv‰n‰, menness‰‰n kyl‰‰n ostoksille, h‰n oli pannut merkille, miss‰ n‰m‰ hedelm‰t ja vihannekset kasvoivat eri puutarhoissa ja eri kattotasanteilla, ja oli nyt varhain aamulla, aluksen ollessa viel‰ karilla, suorittanut valintansa kysym‰tt‰ lupaa kenelt‰k‰‰n. "Mit‰ p‰lk‰ht‰‰k‰‰n p‰‰h‰si, kun l‰hdet varkaisiin ihmisten puutarhoihin?" kovisteli Ramesh. "Ei se ollut varastamista; min‰ otin vain v‰h‰n joka kohdasta. Siit‰ ei ole kenellek‰‰n vahinkoa." "Eikˆ siis ole varastamista, jos otat vain v‰h‰n. Sin‰ lurjus! L‰hde pois n‰kyvist‰ni ja ota nuo mukaasi!" Umesh silm‰ili Kamilaa apua anoen. "Maammoseni, t‰llaisen spenaatin nimen‰ on meid‰n puolessa _pairing_; siit‰ tulee hieno muhennos; t‰llaisen nimen‰ taas on _bito_, ja -- --" "Pid‰ kiirett‰!" huusi Ramesh jo ihan suunniltansa. "Ja korjaa spenaattisi, muuten min‰ heit‰n koko saaliisi virtaan." Umesh silm‰ili kysyv‰sti Kamilaa, joka viittoen kehoitti h‰nt‰ viem‰‰n pois vihannekset. Umesh p‰‰tteli, ettei h‰nen syd‰mens‰ ollut viel‰ k‰ynyt aivan ynse‰ksi, kokosi saaliinsa koriin ja astuskeli pois. "H‰n on menetellyt kovin v‰‰rin; sin‰ et saa rohkaista h‰nt‰ sellaiseen", virkkoi Ramesh l‰htien hyttiins‰ kirjoittamaan kirjett‰. Kamila katsahti ymp‰rillens‰ ja n‰ki Umeshin istumassa laivan per‰ss‰ toisen luokan kannen takana, l‰hell‰ improvisoitua keittiˆt‰. Koska aluksessa ei ollut ket‰‰n toisen luokan matkustajia, l‰hti Kamila h‰nen luoksensa k‰‰riydytty‰‰n sit‰ ennen hartiahuiviinsa. "No, oletko heitt‰nyt ne pois?" kysyi h‰n. "Enh‰n toki; ne ovat kaikki t‰‰ll‰ kansikomerossa." "Tied‰tkˆ, sin‰ olet menetellyt kovin kehnosti", virkkoi Kamila yritt‰en n‰ytt‰‰ ankaralta. "Et saa en‰‰ koskaan tehd‰ niin. Ajattelehan, miten olisi k‰ynyt, jos olisivat j‰tt‰neet sinut sinne!" H‰n meni kansikomeroon ja huusi k‰skev‰sti: "Tuo minulle veitsi!" Umesh totteli, ja Kamila alkoi k‰sitell‰ anastettuja vihanneksia. "Hienonnettu sinappi sopii eritt‰in hyvin t‰h‰n spenaattiin, maammoseni", huomautti Umesh. "Hyv‰, valmista sit‰", k‰ski Kamila. H‰n varoi kovin her‰tt‰m‰st‰ sit‰ luuloa, ett‰ kannattaisi Umeshin temppuja, ja k‰sitteli vihanneksia niinmuodoin eritt‰in ankaran n‰kˆisen‰. Mit‰p‰ muuta h‰n voikaan tehd‰ kuin tukea avutonta kulkijapoikaa! H‰nenkin mielest‰ns‰ oli pieni kasvitarhavarkaus mit‰tˆn asia verrattuna kodittoman pojan suojantarpeeseen. Koko jutussa oli jotakin liikuttavaa, naissyd‰meen vetoavaa: h‰nen t‰htens‰ tuo veitikka oli k‰ynyt kasvitarhoja ryˆst‰m‰ss‰ ja siten ollut myˆh‰stym‰isill‰‰n laivasta. "Eilisest‰ vanukkaasta on viel‰ v‰h‰n j‰ljell‰, Umesh", sanoi h‰n, "sen voit syˆd‰. Mutta muista, ettet milloinkaan en‰‰ menettele siten." "Ettekˆ te syˆnytk‰‰n eilen vanukasta, maammoseni?" kysyi poika katuvaisena. "Min‰ en ole siihen niin mielistynyt kuin sin‰. Kuulehan nyt, meill‰ on kaikkea muuta paitsi kalaa. Miten saamme herrallesi hieman kalaa aamiaiseksi?" "Min‰ voin toimittaa teille kalaa, maammoseni, mutta t‰ll‰ kertaa teid‰n t‰ytyy siit‰ maksaa." Kamilan t‰ytyi ryhty‰ j‰lleen nuhtelemaan. "Enp‰ ole milloinkaan n‰hnyt sinunlaistasi tuhmaa poikaa, Umesh", sanoi h‰n yritt‰en kurtistaa kauniita kulmiansa. "Olenko min‰ milloinkaan k‰skenyt hankkia tavaroita niit‰ maksamatta?" Edellisen p‰iv‰n tapahtumista Umesh oli jollakin tavoin saanut sen k‰sityksen, ett‰ Kamilan oli vaikea saada Rameshilta rahoja. T‰st‰ ja muista syist‰ h‰n oli alkanut tuntea vastenmielisyytt‰ is‰nt‰‰ns‰ kohtaan. Suunnitellessaan n‰l‰n loitollapit‰mist‰ h‰n niin ollen otti huomioon ainoastaan molemmat riippuvaisuussuhteessa olevat henkilˆt, itsens‰ ja Kamilan. Ramesh ei tullut ollenkaan kysymykseen. Vihannesten hankkiminen oli verrattain helppo asia, kalan saanti sit‰vastoin hankalampi. Maailma, joka oli niin j‰rjestetty, ettei voinut rahatta saada pient‰k‰‰n m‰‰r‰‰ kalaa ja hapanta kermaa ihailunsa esineelle, tuntui Kamilan nuoresta ihailijasta ankaralta ja tunteettomalta paikalta. "Jos vain voisitte saada herralta viisi annaa", virkkoi h‰n arasti, "niin min‰ voisin toimittaa teille ison karpin, maammoseni." "Se ei k‰y p‰ins‰", sanoi Kamila moittivasti. "Min‰ en voi en‰‰ p‰‰st‰‰ sinua pois laivalta. Jos viel‰ kerran myˆh‰styt, niin he eiv‰t ota sinua laivaan." "Min‰ en haluakaan l‰hte‰ maihin; laivamiehet ovat t‰n‰ aamuna saaneet verkkoonsa pari isoa kalaa ja voisivat myyd‰ meille toisen tai osan siit‰." Kamila nouti kohta rupian ja antoi sen pojalle. "Maksa tuosta ja tuo loput takaisin." Umesh toikin kalan, mutta rahasta ei tullut mit‰‰n takaisin. "He eiv‰t huolineet rupiaa v‰hemm‰st‰", ilmoitti h‰n. Kamila tiesi, ettei se ollut sananmukaisesti totta, ja virkkoi hymyillen: "L‰himm‰ss‰ pys‰hdyspaikassa meid‰n t‰ytyy vaihtaa pari rupiaa." "Ep‰ilem‰tt‰", lausui Umesh soveliaan vakaasti, "jos niille n‰ytt‰‰ kokonaista rupiaa, on aika vaiva saada siit‰ jotakin takaisin." "Totisesti! T‰m‰h‰n on hyv‰‰!" huomautti hieman myˆhemmin Ramesh ryhtyess‰‰n murkinoimaan. "Mutta mist‰ oletkaan t‰m‰n saanut? Hei, tuossahan on karpinp‰‰!" H‰n kohotti sit‰ juhlallisesti ilmoille. "Se ei ole unta, ei n‰kˆharhaa eik‰ pett‰v‰‰ kuvittelua, vaan todellinen cyprinus rohitan p‰‰!" P‰iv‰n aamiainen muodostui suureksi menestykseksi. Rameshin vet‰ydytty‰ kannelle lepotuoliin ateriaansa sulattelemaan tuli Umeshin vuoro. Kalamuhennos miellytti h‰nt‰ siin‰ m‰‰rin, ett‰ h‰n jatkoi aterioimistansa j‰rkkym‰tt‰, kunnes Kamilan ilo alkoi muuttua vakavaksi huolestumiseksi. "ƒl‰ syˆ enemp‰‰ t‰ll‰ kertaa, Umesh", huudahti h‰n pelokkaasti, "min‰ olen s‰‰st‰nyt sinulle osan iltasta varten." Monet puuhat ja huumorintaju auttoivat Kamilaa huomaamattansa vapautumaan aamuisesta masennuksen puuskasta. P‰iv‰ jatkui tasaisesti, ja l‰nteen painuva aurinko p‰‰si v‰hitellen kurkistamaan laivankannelle telttakatoksen alitse. Puuskuttavan aluksen yl‰puolella auterehti ehtoop‰iv‰n helteinen ilma. Kapeita, syysviljan raikkaan vihreyden halki johtavia polkuja astelivat maalaiseukot, ruukku lanteella, matkalla iltakylpyyns‰. Kamila puuhaili koko ehtoopuolen valmistellen beteli‰, peseytyen, j‰rjestellen hiuksiansa ja vaihtaen vaatteitansa, ja aurinko oli jo ehtinyt painua bambuviidakkojen taakse, jotka osoittivat kyl‰paikkoja, ennenkuin h‰n oli valmis illan askareisiin. Samoinkuin edellisen‰ p‰iv‰n‰ pys‰htyi alus nytkin er‰‰seen s‰‰nnˆnmukaiseen laituripaikkaansa. Kamila oli juuri ajatellut, ett‰ aamiaisesta j‰‰neet vihannekset riitt‰isiv‰t viel‰ illalliseksikin ja ettei olisi paljon keitt‰misvaivoja, kun Ramesh tuli sanomaan, ett‰ oli nauttinut p‰iv‰lliseksi niin vankan aterian, ettei kaivannut illallista. "Etkˆ siis halua syˆd‰ mit‰‰n", kysyi Kamila surkutellen, "etkˆ edes hieman paistettua kalaa?" "En, kiitos", vastasi Ramesh lyhyeen ja l‰hti pois. Senj‰lkeen Kamila kumosi maukkaan ruokalajin Umeshin lautaselle. "Ettekˆ ole j‰tt‰nyt mit‰‰n itsellenne?" kysyi poika. "Min‰ olen jo syˆnyt illallisen", kuului vastaus, ja niin olivat pienen laineilla liikkuvan talouden p‰iv‰naskareet suoritetut. Kuun sirppi valoi nyt hohdettansa virralle ja rannoille, laivalaiturin l‰heisyydess‰ ei ollut kyl‰‰, ja hiljainen, hele‰ yˆ n‰ytti valvoen vartioivan avaroita pehme‰nvihreit‰ riisivainioita, niinkuin nainen, joka turhaan odottaa rakastajansa tuloa. Tinakattoisessa konttorissansa rannalla istui kurttuinen pieni kirjuri toimittaen yhteenlaskua ˆljylampun valossa. Ramesh voi h‰net n‰hd‰ avoimesta ovesta. "Kunpa kohtalo olisikin sijoittanut minut johonkin tuollaiseen kirjurinkoppiin", huokasi h‰n, "ahtaaseen, mutta teht‰vilt‰ns‰ selv‰‰n olopiiriin! Mit‰ pahaa voisikaan ihmiselle sattua sellaisessa el‰m‰ss‰, kun koko p‰iv‰n kirjoittelee laskuja, saa erehtyess‰‰n nuhteita esimiehelt‰ns‰ ja l‰htee illalla, p‰iv‰tyˆn p‰‰tytty‰, kotiinsa?" Pian sammui valo konttorista. Kirjuri k‰‰ri p‰‰ns‰ ymp‰ri huivin suojatakseen itse‰ns‰ yˆilmalta ja l‰hti k‰velem‰‰n halki autioiden vainioiden h‰viten v‰hitellen n‰kym‰ttˆmiin. Kamila oli jo v‰h‰n aikaa seisonut Rameshin takana laivankaiteen luona, mutta Ramesh ei ollut h‰nt‰ huomannut. Kamila oli odottanut Rameshin kutsuvan h‰net luoksensa illallisen j‰lkeen. Ilta-askaret olivat nyt suoritetut, mutta mit‰‰n kutsua ei ollut kuulunut, joten h‰n vihdoin nousi hiljaa laivankannelle. Rameshin n‰hdess‰‰n h‰n kuitenkin ‰kki‰ pys‰htyi; jalat eiv‰t kantaneet h‰nt‰ kauemmaksi. Kuu valaisi Rameshin kasvoja, joiden ilmeest‰ n‰kyi, ett‰ h‰nen mielens‰ oli kaukana, ylen kaukana, ettei h‰nell‰, Kamilalla, ollut mit‰‰n sijaa h‰nen ajatuksissaan. H‰nest‰ tuntui silt‰, kuin olisi n‰hnyt itsens‰ ja haaveisiinsa vaipuneen Rameshin v‰lill‰ yˆn hengen valtaisana vartijana, kiireest‰ kantap‰‰h‰n kuutamon verhoamana ja sormi huulillansa. Kun Ramesh sitten peitti kasvonsa k‰siins‰ ja antoi p‰‰ns‰ vaipua pˆyd‰n varaan, hiipi Kamila pois omaan hyttiins‰. H‰n ei uskaltanut liikkua ‰‰nekk‰‰sti, koska pelk‰si Rameshin kuulevan ja havaitsevan h‰nen l‰hteneen etsint‰retkelle. Hytti n‰ytti synk‰lt‰ ja vastenmieliselt‰. Astuessaan kynnyksen yli h‰n tunsi puistatusta, ja hylj‰tyn ja yksin‰isen olotilan tunto tulvahti ehdottomana vakaumuksena h‰nen mieleens‰. H‰nest‰ tuntui pime‰ss‰ silt‰, kuin olisi pieni rappeutunut huone yritt‰nyt outona hirviˆn‰ h‰net nielaista. Mutta mit‰ muuta suojaa h‰n voikaan etsi‰? Ei ollut olemassa sellaista paikkaa, johon h‰n olisi voinut laskea pienen ruumisparkansa sulkien silm‰ns‰ siin‰ tiedossa, ett‰ paikka oli oikeudenmukaisesti h‰nen. H‰n kurkisti viel‰ kerran hyttiin, mutta v‰istyi j‰lleen takaisin. H‰nen astuessaan kynnyksen yli Rameshin sateenvarjo putosi tinalipasta vasten aiheuttaen ‰‰nek‰st‰ kolinaa. Melun s‰ps‰hdytt‰m‰n‰ Ramesh katsahti taaksensa ja nousi. "Sin‰kˆ siell‰, Kamila!" huudahti h‰n n‰hdess‰‰n h‰nen seisovan hyttins‰ ovella. "Min‰ luulin sinun menneen levolle jo aikoja sitten. Pelk‰‰np‰, ett‰ olet hieman arka. Olehan huoletta, min‰ en j‰‰ en‰‰ ulos. Min‰ menen makuulle viereiseen hyttiin ja j‰t‰n v‰lioven auki." "Min‰ en pelk‰‰", virkkoi Kamila vilkkaasti. H‰n astui nopeasti takaisin hyttiins‰ ja sulki oven, jonka Ramesh oli avannut. Sitten h‰n heitt‰ytyi vuoteeseensa ja peitti kasvonsa huiviinsa. H‰nen mielens‰ valtasi pist‰v‰ yksin‰isyyden ja orpouden tunne. Koko h‰nen olemuksensa nousi kapinaan. Ellei h‰nen pit‰nyt saada suojelijaa eik‰ olla oma k‰skij‰ns‰, niin el‰m‰ tosiaankin k‰visi siet‰m‰ttˆm‰ksi! Aika kului vitkalleen. Ramesh nukkui sike‰sti viereisess‰ hytiss‰. Kamila ei voinut en‰‰ j‰‰d‰ paikoilleen, h‰n nousi hitaasti, astui ulos ja j‰i laivan partaalle tuijottelemaan kohti virran rantaa. Ei n‰kynyt eik‰ kuulunut yht‰k‰‰n el‰v‰‰ olentoa. Kuu oli jo painunut l‰helle taivaanrantaa, ja viljavainioiden halki suikertavat polut olivat jo h‰ipyneet n‰kym‰ttˆmiin, mutta Kamila yritti sittenkin niit‰ katseellansa tavoittaa. "Kuinka monet naiset ovatkaan kantaneet vett‰ noita polkuja pitkin, kukin matkalla omaan kotiinsa!" mietti h‰n. Kotiin! Tuo ajatus sylk‰hdytti h‰nen syd‰nt‰ns‰. Kunpa olisi h‰nell‰kin jossakin pieni koti! Mutta miss‰? Virran rantamat n‰yttiv‰t jatkuvan ‰‰rettˆmiin. P‰‰n p‰‰ll‰ kaareutui valtava taivaanlaki Maa ja taivas, molemmat ‰‰rettˆm‰t, olivat h‰nelle yht‰ hyˆdyttˆm‰t. Pienelle ihmisolennolle koko tuo rajaton avaruus oli hyˆdytˆn, sill‰ h‰n kaipasi pient‰ kotia. Kamila s‰ps‰hti havaitessaan jonkun seisovan vieress‰‰n. "ƒlk‰‰ s‰ik‰htykˆ, maammoseni, min‰ t‰ss‰ vain -- --", kuului Umeshin ‰‰ni. "On jo kovin myˆh‰; miksi ette mene nukkumaan?" Silloin tulvahtivat vihdoin kyynelet Kamilan silmiin; niit‰ oli mahdoton pid‰tt‰‰, ne valuivat suurina pisaroina. Kamila k‰‰ntyi pois, jottei Umesh n‰kisi h‰nen kasvojansa. Sadepilvi liukuu eteenp‰in, kunnes kohtaa matkakumppanin, tuulenhengen. Silloin se ei voi en‰‰ kantaa taakkaansa. Samoin oli Kamilan laita. Kodittoman kulkijapojan tarvitsi vain lausua sana, ja h‰n ei voinut en‰‰ pid‰tt‰‰ kyyneltens‰ tulvaa. H‰n yritti puhua, mutta nyyhkytys tukehdutti h‰nen ‰‰nens‰. Umesh etsi h‰t‰‰ntyneen‰ jotakin lohdutuskeinoa. Oltuaan pitk‰n aikaa vaiti h‰n tokaisi: "Tied‰ttekˆ, maammoseni, minulla on viel‰ j‰ljell‰ seitsem‰n annaa siit‰ rupiasta, jonka annoitte minulle." Kamilan kyynelvirta taukosi, ja h‰n hymyili ja oli mieliss‰‰n tuosta asiattomasta huomautuksesta. "Pid‰ rahat toistaiseksi hallussasi", sanoi h‰n. "Ja nyt l‰hde levolle." Kuu laskeutui puiden taakse. T‰ll‰ kertaa Kamilan v‰syneet silm‰t painuivat kiinni kohta, kun h‰n oli laskenut p‰‰ns‰ pielukselle. Auringon k‰skev‰n her‰tyshuudon aamulla kaikuessa h‰n oli viel‰ sike‰ss‰ unessa. KAHDEKSASKOLMATTA LUKU Her‰tess‰‰n Kamila tunsi itsens‰ raukeaksi; p‰iv‰npaiste n‰ytti loistottomalta, kymi virtaili v‰syneen‰ eteenp‰in, ja rannan puut nuokkuivat kuin uupuneet vaeltajat. Kun Umesh tuli auttamaan h‰nt‰ askareissaan, h‰n virkkoi laimeasti: "Mene matkaasi, Umesh; ‰l‰ kiusaa minua t‰n‰‰n." Mutta Umesh ei ollutkaan niin helposti torjuttavissa. "Min‰ en tahdo teit‰ kiusata, maammoseni; min‰ tulen hienontamaan mausteita." Myˆhemmin her‰tti h‰nen riutunut n‰kˆns‰ Rameshin huomiota. "Etkˆ voi hyvin, Kamila?" kysyi h‰n saamatta kuitenkaan mit‰‰n vastausta. Kamila pudisti tarmokkaasti p‰‰t‰ns‰ tehden siten tiett‰v‰ksi, ett‰ piti kysymyst‰ tarpeettomana ja tahdittomana, ja l‰hti keittiˆˆns‰. Ramesh oivalsi, ett‰ pulma k‰vi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ vaikeammaksi ja ett‰ vihdoinkin t‰ytyi lˆyt‰‰ ratkaisu. H‰n johtui p‰‰ttelem‰‰n, ett‰ kunhan vain saisi purkaa syd‰mens‰ Hemnalinille, k‰visi helpoksi ratkaista, mihin suuntaan velvollisuus viittasi. Pitk‰nlaisen harkinnan j‰lkeen h‰n istuutui kirjoittamaan Hemille. H‰n oli v‰h‰n aikaa kirjoittanut ja pyyhkinyt kirjoittamaansa pois, kun kuuli vieraan ‰‰nen. "Saanko kysy‰ nime‰nne, hyv‰ herra?" H‰n katsahti ihmeiss‰‰n kysyj‰‰n ja n‰ki vanhanpuoleisen herrasmiehen, jolla oli harmaat viikset ja p‰‰laelta harvenneet hiukset. Rameshin ajatukset olivat kiintyneet kirjeeseen, joten h‰n ei kyennyt heti tointumaan. "Olettehan bramaani, eikˆ totta?" jatkoi vieras. "Min‰ toivotan teille hyv‰‰ huomenta. Teid‰n nimenne on Ramesh Babu; sen verran jo tied‰n. Meid‰n maassamme, n‰hk‰‰s, on ensimm‰inen askel tutustumiseen se, ett‰ kysyt‰‰n henkilˆn nime‰. Se siis on oikeastaan kohteliaisuutta, mutta nykyj‰‰n monet siit‰ loukkaantuvat. Jos olette loukkaantunut, niin teid‰n tulee maksaa loukkaus takaisin korkoinensa! Teid‰n on vain kysytt‰v‰ vuorostanne minulta, ja min‰ sanon teille sek‰ oman nimeni ett‰ is‰ni nimen. Enp‰ pid‰ v‰li‰, vaikka ilmoitan viel‰ isois‰nikin nimen!" Ramesh nauroi. "Min‰ en ole niin kovin loukkaantunut! Jos sanotte oman nimenne, olen aivan tyytyv‰inen." "Minun nimeni on Trailokja Tshakrabartti, ja ylemp‰n‰ virran varsilla minut tuntee jokainen 'Sed‰n' nimell‰. Olette kai historiaa lukenut? Bharata oli Hindostanin 'Kuningas Tshakrabartti' -- toisin sanoen 'Hallitsija' -- ja samalla tavalla olen min‰ koko L‰nnen 'Set‰ Tshakrabartti'. Te saatte varmaan kuulla minusta paljonkin, kun matkustatte L‰nteen. Mihin muuten olette menossa, hyv‰ herra?" "En ole viel‰ p‰‰tt‰nyt, mihin pys‰hdyn." _Tshakrabartti_: "Pys‰htymisest‰ ei tarvitse olla niink‰‰n huolissaan. Kun on kysymys laivaan tulosta, on p‰‰tˆs teht‰v‰ nopeammin!" "Min‰ kuulin laivan vihelt‰v‰n, kun astuin Goalundossa junasta. K‰sitin hyvin, ettei se rupeaisi odottamaan, kunnes saisin p‰‰tetyksi, minne matkustan. Pidin niinmuodoin kiirett‰, miss‰ kiire oli paikallaan." _Tshakrabartti_: "Min‰ paljastan p‰‰ni, hyv‰ herra; te olette mies, jota ihailen. Te ja min‰ olemme selv‰t vastakohdat. Minun t‰ytyy tehd‰ p‰‰tˆs ennen alukseen astumista, koska olen ep‰rˆiv‰ ihminen. Min‰ kunnioitan miest‰, joka voi p‰‰tt‰‰ l‰hte‰ matkaan, vaikka ei tied‰k‰‰n, minne on menossa. Onko puolisonne laivassa, hyv‰ herra?" Rameshia hieman arvelutti vastata kysymykseen myˆnt‰v‰sti. Tshakrabartti huomasi h‰nen ep‰rˆintins‰ ja jatkoi: "ƒlk‰‰ panko pahaksenne, mutta min‰ olen jo saanut mit‰ luotettavimmalta taholta tiet‰‰, ett‰ h‰n on laivassa. Armas puolisonne sattui olemaan keitt‰mispuuhissa, kun n‰lk‰ni johdatti minut keittiˆn puoleen. Min‰ sanoin h‰nelle: 'Armollinen rouva, teid‰n ei tarvitse arkailla minua. Min‰ olen L‰nnenmaan set‰ Tshakrabartti.' Onpa h‰n oivallinen pikku em‰nt‰! Min‰ jatkoin: 'Huomaanpa, ett‰ omistatte keittiˆn. Minulla ei ole ket‰‰n huoltajaa, joten toivon, ett‰ p‰‰st‰tte minut hyvyyksist‰nne osalliseksi.' H‰n hymyili niin suloisesti, ett‰ tiesin h‰nen tahtovan suhtautua minuun suopeasti ja tiesin vaikeuksieni olevan lopussa. N‰hk‰‰s, min‰ etsin aina ennen matkallel‰htˆ‰ almanakasta onnea lupaavan p‰iv‰n, mutta t‰llaista onnea minulle ei usein satu! Mutta havaitsenpa, ett‰ teill‰ on kiire, joten en tahdo teit‰ enemp‰‰ h‰irit‰. Jos sallitte, l‰hden auttamaan pikku em‰nt‰‰. Pihtien ei pid‰ noeta h‰nen kauniita k‰tˆsi‰ns‰ minun t‰‰ll‰ ollessani. Ei, ‰lk‰‰ huoliko nousta. Jatkakaa kirjoittamistanne. Min‰ kyll‰ osaan esitell‰ itseni." Set‰ Tshakrabartti j‰tti Rameshin ja l‰hti keittiˆˆn p‰in. "Onpa t‰‰ll‰ mainio tuoksu", huomautti h‰n sis‰‰n astuessaan. "Tiet‰‰ heti, ett‰ se on kalakeittoa, tiet‰‰ maistamatta. Minun t‰ytyy kumminkin valmistaa teille hieman hapantamaitoa. Ainoastaan me, kuuman Luoteisen asukkaat, osaamme kunnollisesti suorittaa sen teht‰v‰n. Tied‰n kyll‰, mit‰ ajattelette: te ihmettelette, mit‰ tuo ukko tuossa jaarittelee ja miten h‰n aikoo valmistaa hapantamaitoa ilman tamarindeja! Mutta tamarindeista teill‰ ei ole h‰t‰‰ niin kauan kuin min‰ olen t‰‰ll‰. Odottakaahan hetkinen!" H‰n nouti pienen, paperiin k‰‰rityn ruukun, jossa oli etikkaan upotettuja hedelmi‰. "Kunhan saan sen valmiiksi, niin otatte mit‰ t‰n‰‰n tarvitsette ja pid‰tte j‰‰nnˆst‰ nelj‰ p‰iv‰‰ hallussanne. Sitten maistatte sit‰ ja saattepa n‰hd‰, ettei set‰ Tshakrabartti t‰ss‰ turhia kerskaile. L‰htek‰‰ nyt pesem‰‰n k‰si‰nne, on kohta aamiaisaika. Min‰ kyll‰ pid‰n huolen keitt‰misest‰. ƒlk‰‰ olko huolissanne; minulla on laaja kokemus t‰ll‰ alalla. Vaimoni on aina ollut nirso, joten minun on t‰ytynyt oppia valmistamaan kirnumaitoa niin hyv‰‰, ett‰ se kiihoittaa h‰nen ruokahaluansa. Te nauratte vanhalle miehelle, mutta min‰ en laske leikki‰, se on totinen tosi!" "Teid‰n pit‰‰ opettaa se taito minullekin", virkkoi Kamila hymyillen. "Eip‰ pidet‰ sellaista kiirett‰. Min‰ en voi jakaa tietojani niin sukkelasti. Oppineisuuden jumalatar silm‰ilisi minua karsaasti, jos kaventaisin tiedon arvoa ilmoittamalla sen tuttavuutemme ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰. Teid‰n on ensinn‰ mielistelt‰v‰ ukkoa kolme-nelj‰ p‰iv‰‰. Teid‰n ei kumminkaan tarvitse vaivata p‰‰t‰nne keksi‰ksenne keinoja minua miellytt‰‰ksenne; min‰ selit‰n asian teille itse. Ensimm‰inen s‰‰ntˆ on t‰m‰: min‰ pureksin mielell‰ni beteli‰, mutta en tahdo pist‰‰ p‰hkin‰‰ suuhuni kokonaisena. Min‰ en ole helposti valloitettavissa, mutta te, lapsukaiseni, olette jo voittanut pahimmat vaikeudet suloisilla kasvoillanne. Hei, kuulehan, mik‰ sin‰ olet miehi‰si?" Umesh ei vastannut, sill‰ h‰nt‰ ei laisinkaan ilahduttanut ukon n‰kymˆlle ilmaantuminen, koska kilpailija ei ollut h‰nelle suinkaan tervetullut. "Siev‰ poika!" jatkoi set‰. "H‰n ei ilmaise heti ajatuksiansa, mutta olenpa varma siit‰, ett‰ me molemmat tulemme erinomaisesti toimeen toistemme kanssa. Nyt emme saa en‰‰ menett‰‰ aikaa, minun t‰ytyy kiirehti‰ keitt‰m‰‰n." Sed‰n seura t‰ytti Kamilan olemassaolon tyhjyytt‰, ja Rameshillekin h‰nen ilmaantumisensa merkitsi helpotusta. Se nimenomainen vastakohtaisuus, joka ilmeni Rameshin nykyisess‰ k‰ytˆksess‰ verrattuna siihen pakottomaan tuttavallisuuteen, joka oli heid‰n kesken vallinnut niin‰ aikoina, jolloin Ramesh oli pit‰nyt h‰nt‰ vihittyn‰ vaimonansa, tietenkin loukkasi tytˆn tunteita. Kaikki, mik‰ oli omansa suuntaamaan h‰nen ajatuksiansa pois Rameshista, oli viimeksimainitulle tervetullutta, koska se soi h‰nelle tilaisuutta etsi‰ parannuskeinoa omalle syd‰menkivullensa. Rameshin istuessa sellaisissa mietteiss‰ ilmaantui Kamila oman hyttins‰ ovelle. H‰n aikoi pyyt‰‰ Tshakrabarttia seuralaisekseen pitk‰n, toimettoman ehtoopuolen ajaksi, mutta h‰net havaitessaan set‰ heti huudahti: "Se ei kelpaa mihink‰‰n, lapsukaiseni! Ei, se ei k‰y laatuun." Kamila ei ymm‰rt‰nyt tuota h‰m‰r‰‰ lausumaa; huudahdus h‰mm‰stytti h‰nt‰ ja her‰tti samalla h‰nen uteliaisuuttansa. "Min‰ tarkoitan tietenkin jalkineitanne", jatkoi set‰ h‰nen kysyv‰‰n katseeseensa vastaten. "Kuulkaahan, Ramesh Babu, t‰m‰ on teid‰n omallatunnollanne. Sanokaa, mit‰ tahdotte, mutta se on kerrassaan synti. Is‰nmaansa halveksija on se, joka asettaa jotakin jalkojensa ja sen pyh‰n maaper‰n v‰lille. Jos Rama Tshandra olisi pakottanut Sitan k‰ytt‰m‰‰n 'Dawsonin' kenki‰, luuletteko, ett‰ Lakshamana olisi pysynyt uskollisesti heid‰n luonansa ne nelj‰toista vuotta, jotka he viettiv‰t metsiss‰? Naurakaa vain, Ramesh Babu! Min‰ en saa teit‰ vakuutetuksi enk‰ sit‰ ihmettele. Henkilˆille, jotka hypp‰‰v‰t alukseen kuullessaan sen vihelt‰v‰n, ollenkaan v‰litt‰m‰tt‰ matkansa p‰‰m‰‰r‰st‰, on kaikki mahdollista!" "Kuulkaahan, set‰", virkkoi Ramesh, "olisi parasta, jos te ratkaisisitte, miss‰ meid‰n on noustava maihin. Teid‰n ehdotuksenne merkitsee enemm‰n kuin hˆyrylaivan vihellys." "Te, veikkoseni, olette oppinut tekem‰‰n p‰‰tˆksenne sukkelasti. Meh‰n tutustuimme toisiimme vasta pari tuntia sitten. No niin, on parasta, ett‰ astutte maihin Ghazipurissa. Tahdotteko tulla Ghazipuriin, lapsukaiseni? Siell‰ kasvaa kauniita ruusuja, ja sielt‰ on kotoisin t‰m‰ teid‰n i‰k‰s ihailijannekin." Ramesh katsahti Kamilaan, joka kohta nyˆkk‰si osoittaen ehdotukseen suostuvansa. Tshakrabartti ja Umesh asettuivat nyt iltap‰iv‰n ajaksi Kamilan hyttiin -- Kamila ei ollut siit‰ aivan mieliss‰‰n -- ja j‰ttiv‰t Rameshin istua murjottelemaan ulkopuolelle. Alus kynteli yh‰ eteenp‰in, ja syysauringon kirkkaassa valaistuksessa liukuivat rannat ohi rauhallisena, mutta alinomaa vaihtelevana n‰kyn‰ -- riisivainioita, laitureita, hiekanhohtelevia rantapengermi‰, maakyli‰ ja peltikattoisia kauppaloita, joissa siell‰ t‰‰ll‰ odotteli matkustajaryhm‰ lautturin venhett‰ ikivanhan viikunapuun alla istuen. Silloin t‰llˆin hel‰hti viereisest‰ hytist‰ Kamilan nauru kantautuen syksyisen ehtoop‰iv‰n miellytt‰v‰ss‰ hiljaisuudessa Rameshin korvaan. "Kuinka kaunista se kaikki onkaan ja kuinka saavuttamatonta!" sylk‰hteli alinomaa h‰nen syd‰mess‰ns‰. YHDEKSƒSKOLMATTA LUKU Kamilan i‰ll‰ eiv‰t ep‰ilys, pelko ja murhe saa mit‰‰n pysyv‰ist‰ asuinsijaa ihmisen syd‰mest‰. Aika ei en‰‰ k‰ynyt h‰nelle pitk‰ksi, eik‰ h‰nell‰ ollut ollenkaan halua hautoa mieless‰‰n Rameshin k‰ytt‰ytymist‰ koskevia ajatuksia. Syysauringon paiste n‰ytti tienoon vaihtelevine n‰kˆaloinensa, joita kaikkia kultainen virta kehysteli. Kamilaa ilahdutti pienen talouden em‰nt‰n‰ oleminen, ja jokainen p‰iv‰ oli kuin uusi sivu korutonta runoelmaa. H‰n k‰vi joka aamu uusin innoin p‰iv‰n tyˆhˆn. Umesh ei en‰‰ myˆh‰stynyt laivasta ja palasi aina muonanhankintaretkilt‰ns‰ t‰ysin korein, jonka sis‰llys joka kerta her‰tti pieness‰ seurueessa ihmetyst‰. "Hyv‰inen aika, katsokaahan n‰it‰ kurpitsoja! Mist‰ ihmeest‰ oletkaan saanut papuja? Katsokaa, set‰, h‰n on tuonut punajuurikkaita! Enp‰ olisi uskonut, ett‰ sellaisia voi lˆyt‰‰ n‰ilt‰ sis‰maan seuduilta." Sellaisia huudahduksia kuultiin joka aamu Umeshin korin vaiheilla. Ainoastaan Rameshin l‰sn‰ollessa sekaantui puheisiin sora‰‰ni, sill‰ h‰n ep‰ili aina kysymyksess‰ olevan n‰pistelyn. Kamila huudahti silloin: "Mutta min‰h‰n annoin itse h‰nelle rahat!" Ramesh vastasi: "Siit‰ koituu h‰nelle sit‰ parempi tilaisuus: h‰n voi varastaa sek‰ rahat ett‰ kaalikset!" Sitten h‰n kutsui Umeshin ja vaati h‰nt‰ tekem‰‰n tili‰ menoistansa. Pojan mainitsemat summat eiv‰t tietenk‰‰n pit‰neet koskaan paikkaansa. Jos teki laskelman h‰nen tiedonantojensa nojalla, niin h‰nen kuluttamansa summa oli aina h‰nen k‰ytett‰v‰kseen j‰tetty‰ summaa suurempi, mutta se ei huolestuttanut Umeshia ollenkaan. H‰n arveli itse: "Jos olisin hyv‰ laskija, niin en suinkaan olisi t‰ss‰, vaan toimisin tilanhoitajana, eikˆ totta, isois‰?" Silloin puuttui asiaan Tshakrabartti: "Siirt‰k‰‰ jutun k‰sittely aamiaisen j‰lkeen, Ramesh Babu; silloin voitte arvostella sit‰ oikein. T‰ll‰ hetkell‰ minun t‰ytyy asettua pojan puolelle. Umesh, poikaseni, tavaran hankkimisen taito ei suinkaan ole helppo, eik‰ ole olemassa paljon sellaisia, jotka sen osaavat. Monet yritt‰v‰t, harvat onnistuvat. Min‰ osaan pit‰‰ arvossa kyky‰, miss‰ sen tavannenkin, Ramesh Babu. Nyt ei ole papujen aika, ja luulenpa, ettei moni poika olisi kyennyt niit‰ teille hankkimaan varhain aamulla vieraalla paikkakunnalla. Helppo on henkilˆ‰ ep‰ill‰, mutta vain yksi tuhannesta osaa hyvin hankkia itsellens‰ tavaraa." _Ramesh_: "Tuo ei ole oikein, set‰; teid‰n ei pit‰isi h‰nt‰ puolustaa." _Tshakrabartti_: "H‰nell‰ ei ole paljon kykyj‰, ja jos annamme tuon kyvyn kuihtua rohkaisun puutteeseen, niin joudumme sit‰ pahoittelemaan jo ennenkuin laivasta l‰hdemme. Kuulehan, Umesh, min‰ tarvitsen huomenna muutamia _nim_-lehti‰ -- mit‰ korkeammalta puusta, sit‰ parempi. Min‰ tarvitsen sentapaista, poikaseni. Ihmiset nimitt‰v‰t minua l‰‰k‰riksi -- mutta hitto sen nyt viekˆˆn, min‰h‰n vain tuhlaan aikani! Muista pest‰ vihannekset hyvin, Umesh!" Mit‰ enemm‰n Ramesh ep‰ili ja s‰tti Umeshia, sit‰ lujemmin viimeksimainittu kiintyi Kamilaan. Tshakrabarttin yhtyess‰ liittoon Kamilan puolue muodostui Rameshista riippumattomaksi. Rameshin t‰ytyi ep‰ilyksinens‰ pysytell‰ loitolla Tshakrabarttin, Umeshin ja Kamilan tyˆskennelless‰ ja leikkiess‰ yksiss‰, keskin‰inen myˆt‰tunto liiton siteen‰. Tshakrabarttin l‰mmin kiintymys Kamilaan oli jossakin m‰‰rin tarttunut Rameshiinkin, joka ei kumminkaan voinut menn‰ niin pitk‰lle, ett‰ olisi liittynyt h‰nen seurueeseensa. H‰n oli kuin syv‰ss‰ uiva lastialus, joka ei voi laskea rantaan, vaan pakostakin ankkuroituu keskelle virtaa katsellakseen kaukaa laituria, johon pienet venheet vaivatta liukuvat yli matalikon. Kuun keh‰ oli melkein t‰ysi. Er‰‰n‰ aamuna her‰tess‰‰n matkustajat huomasivat taivaan olevan synk‰ss‰ pilvess‰. Tuuli pyˆr‰hti toiseen ilmansuuntaan. Sadekuurot ja p‰iv‰npaiste vuorottelivat. Mit‰‰n muuta alusta ei keskivirralla ollut. Rannempana n‰kyi pari venhett‰, mutta niiden liikkeet ilmaisivat miehistˆn h‰t‰ytyneisyytt‰. Naiset, jotka tulivat rantaan ruukkujansa t‰ytt‰m‰‰n, eiv‰t siell‰ kauan viipyneet, ja toisinaan n‰ytti silt‰, kuin olisi virta v‰rissyt rannasta toiseen. Laiva kulki tavallista kulkuansa, eik‰ Kamilakaan sallinut elementtien h‰irit‰ keittiˆaskareitansa. "On mahdollista, ettei t‰n‰ iltana k‰y keitt‰minen", huomautti Tshakrabartti taivaalle t‰hytty‰ns‰. "Senvuoksi on parasta, ett‰ valmistatte illallisen jo nyt. Jos asetatte _kedzhrin_ kiehumaan, niin min‰ sekoitan leip‰taikinan." Oli jo myˆh‰, kun he kaikki olivat p‰‰sseet aamiaiselta. Tuulenpuuskat k‰viv‰t v‰hitellen yh‰ rajummiksi, ja virran aallot vyˆryiv‰t vaahtop‰in‰. Aurinko katosi jo aikaisin sankkaan pilveen, eik‰ kukaan huomannut sen mailleenmenoa. Ankkuri laskettiin varhain. Tuli yˆ, ja kuu kurkisti silloin t‰llˆin pilvien repe‰mist‰ mielettˆm‰sti hymyillen. Tuuli yltyi rajumyrskyksi, ja satoi kaatamalla. Kamila oli kerran ennen ollut mukana haaksirikossa, ja valtava myrsky tietenkin peloitti h‰nt‰. "T‰ss‰ ei ole mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰, Kamila", virkkoi Ramesh rauhoittaen, "hˆyrylaivassa me olemme hyv‰ss‰ turvassa. Mene nukkumaan ‰l‰k‰ huoli mit‰‰n. Min‰ olen viereisess‰ hytiss‰ enk‰ mene viel‰ aivan pian makuulle." Pian sen j‰lkeen saapui Kamilan hytin ovelle Tshakrabartti. "ƒlk‰‰ pel‰tkˆ, lapsukaiseni; yritt‰kˆˆnp‰ t‰m‰ kirottu myrsky vain teihin koskea!" Mutta miten kirottu myrsky olikin, joka tapauksessa se Kamilaan vaikutti. H‰n syˆksyi ovelle ja huusi rukoillen: "Tulkaa luokseni istumaan, set‰, olkaa hyv‰!" Tshakrabartti ep‰rˆi. "Teid‰n molempien olisi aika menn‰ levolle. On parempi, kun -- --" Samassa h‰n astui hyttiin ja huomasi heti, ettei siell‰ ollut Rameshia. "Miss‰ onkaan Ramesh Babu?" huudahti h‰n ihmeiss‰‰n. "Ei suinkaan h‰n ole l‰htenyt vihanneksia varastamaan t‰llaisena rajuna yˆn‰!" "Hei, tekˆ siell‰, set‰? Min‰ olen t‰‰ll‰ viereisess‰ hytiss‰." Tshakrabartti kurkisti ovesta ja n‰ki Rameshin vuoteessa lukemassa jotakin kirjaa lampun valossa. "Rakas puolisonne pelk‰‰ t‰‰ll‰ yksin‰‰n", huomautti h‰n. "On parasta, ett‰ heit‰tte kirjanne pois, kun ette kumminkaan voi sill‰ myrsky‰ karkoittaa! Tulkaahan t‰nne!" Vastustamaton vaisto teki Kamilalle mahdottomaksi hillit‰ itse‰ns‰. "Ei, ei, set‰!" huudahti h‰n tukehtuvin ‰‰nin, tarttuen Tshakrabarttin k‰teen. Myrskyn ulvoessa h‰nen sanansa eiv‰t kantautuneet Rameshin korviin, mutta Tshakrabartti ne kuuli ja k‰‰ntyi s‰ik‰htyneen‰ katsomaan. Ramesh laski kirjan k‰dest‰ns‰ ja tuli sis‰‰n. "Miten on laita, set‰ Tshakrabartti?" kysyi h‰n. "Kamila ja te n‰yt‰tte -- --" "Ei, ei!" keskeytti h‰net Kamila h‰neen katsahtamatta. "Min‰ olen vain pyyt‰nyt set‰‰ tulemaan hetkiseksi luokseni juttelemaan." H‰n ei tiet‰nyt itsek‰‰n, mit‰ nuo "ei"-huudot tarkoittivat, mutta sanojen pohjalla oli t‰m‰ ajatus: "Jos luulet minun tarvitsevan jotakin henkilˆ‰ pelkoani haihduttamaan, niin erehdyt; niin ei ole laita! Jos luulet minun kaipaavan seuraa, niin luulet v‰‰rin; min‰ en kaipaa ket‰‰n!" "On jo myˆh‰, set‰", jatkoi h‰n, "on parasta, ett‰ menette levolle. Ehk‰p‰ katsotte, kuinka on Umeshin laita. Pelk‰‰n h‰nen s‰ikkyv‰n myrsky‰." "Min‰ en s‰iky mit‰‰n, maammoseni", kuului ‰‰ni ulkoa pime‰st‰. Umesh n‰ht‰v‰sti istui vilusta v‰risten em‰nt‰ns‰ ovella. Tuntien liikutusta sellaisen kiintymyksen johdosta Kamila riensi ulos. "Umesh, kuulehan, sin‰ kastut sateessa l‰pim‰r‰ksi! Pid‰ kiirett‰, sin‰ paha poika, ja laittaudu makuulle sed‰n hyttiin." Umesh tallusti kuuliaisena pois set‰ Tshakrabarttin seurassa. Vaikka Kamila olikin lausunut sanansa l‰mpim‰sti, painosti Umeshia sent‰‰n jossakin m‰‰rin se tosiasia, ett‰ h‰n oli nimitt‰nyt h‰nt‰ pahaksi pojaksi. "Juttelenko kanssasi, kunnes nukut?" kysyi Ramesh Kamilalta. "Ei, kiitos. Minua kovin unettaa." Ramesh tiesi varsin hyvin Kamilan ajatusten juoksun, mutta ei yritt‰nyt v‰itt‰‰ mit‰‰n vastaan. Yhdell‰ ainoalla silm‰yksell‰ h‰n havaitsi loukatun ylpeyden ilmeen ja pujahti omaan hyttiins‰. Kamila oli liian kiihtynyt p‰‰st‰kseen uneen, mutta pakottautui pysym‰‰n makuulla. Aallot vyˆryiv‰t nyt valtavina myrskyn kiihtyess‰. Laivamiehet liikkuivat vilkkaasti, ja aika ajoin kilisi s‰hkˆlenn‰tin kuljettaen jotakin kapteenin komennusta konehuoneeseen. Ankkuri yksin ei riitt‰nyt puolustamaan alusta myrskylt‰: koneet olivat hitaassa k‰ynniss‰. Kamila heitti peitteen pois ja l‰hti kannelle. Sade oli hetkiseksi tauonnut, mutta tuuli ulvoi kuin piesty elukka k‰‰ntyess‰‰n suunnasta toiseen. Yˆ oli pime‰; t‰ysikuu valaisi vain himme‰sti vellovaa taivasta, miss‰ pilvet kiitiv‰t myrskyn edell‰ kuin h‰vityksen henget. Rannat olivat h‰ipyneet n‰kym‰ttˆmiin, virran pinta oli tuskin havaittavissa, taivas ja maa, l‰heisyys ja kaukaisuus, n‰kyv‰ ja n‰kym‰tˆn, kaikki kietoutui sekasortoiseksi pyˆrteeksi, joka n‰ytti hahmoutuvan kuoleman ruhtinaan tarumaiseksi mustaksi puhveliksi, innoittavaksi kummitukseksi, joka raivostuen heitt‰‰ sarviansa. Kamila ei tiet‰nyt, mit‰ lajia oli se tunne, joka liikkui h‰nen povessansa, kun h‰n silm‰ili pilvien riehuvaa laumaa ja ˆist‰ sekamelskaa. Se saattoi olla pelkoa, mutta yht‰ hyvin se saattoi olla iloakin. Elementtien riehunnassa oli kesytˆnt‰ voimaa, kahleetonta vapautta, joka hel‰hdytti jotakin uinuvaa kielt‰ h‰nen sielussansa. Luonnon kapinoiva raivokkuus lumosi h‰net. Ket‰ vastaan luonto kapinoi? Ulvova myrsky ei kuulunut vastaavan Kamilan kysymykseen. Sen vastaus oli k‰sitt‰m‰tˆn, samoinkuin myrsky h‰nen omassa povessansa. Ep‰ilem‰tt‰ oli t‰m‰ kapina, joka j‰risytti maan uumenia ja jota s‰esteli myrskyn valitushuuto, yritys ratkoa ja heitt‰‰ pois jokin n‰kym‰tˆn ja k‰sin koskematon petoksen, valheen ja pimeyden verkko. Tiettˆm‰n avaruuden ‰‰rimmilt‰ rajoilta tullen rajumyrsky huusi alinomaista kieltoansa "Ei, ei!" yˆn pimeyteen. Mist‰ se kielt‰ytyik‰‰n? Sit‰ oli mahdoton varmasti sanoa, mutta se kaikui ponnekkaana, ehdottomana: "Ei, ei, ei milloinkaan; ei, ei, ei!" KOLMASKYMMENES LUKU Seuraavana aamuna myrsky oli hieman tyyntynyt, mutta tuuli yh‰ viel‰ ankarasti. Kapteeni t‰hysteli huolestuneena taivasta ep‰rˆiden, pitikˆ nostaa ankkuri vai eikˆ. Tshakrabartti k‰vi varhain aamulla Rameshia tervehtim‰ss‰. Ramesh oli viel‰ makuulla, mutta nousi heti Tshakrabarttin n‰hty‰ns‰. Havaitessaan h‰nen viett‰neen yˆns‰ yksin hytiss‰ns‰ ja muistaessaan edellisen illan tapahtuman ukko liitti asiat toisiinsa. "Te kai olette nukkunut yˆnne t‰‰ll‰?" tiedusteli h‰n. Ramesh v‰isti kysymyst‰. "Onpa mahdoton ilma t‰n‰kin aamuna", virkkoi h‰n. "Kuinka olette nukkunut, set‰?" "Kuulkaahan, Ramesh Babu", vastasi Tshakrabartti, "te pid‰tte minua varmaan vanhana hupsuna, ja puheistani p‰‰tt‰en min‰ ep‰ilem‰tt‰ se olenkin. Mutta enp‰ ole ehtinyt t‰h‰n ik‰‰n sit‰ ennen pohtimatta useitakin ongelmia. Useimmat niist‰ olen osannut ratkaista, mutta te olette vaikein kaikista eteeni sattuneista!" Ramesh s‰v‰hti punaiseksi, mutta hillitsi itsens‰ pian ja virkkoi hymyillen: "Ratkaisemattomuus ei ole mik‰‰n rikos, set‰. Ajatelkaamme jotakin vaikeata kielt‰, esimerkiksi telegua. Meist‰ tuntuu hankalalta k‰sitt‰‰ sen alkeitakaan, mutta telingalaiset lapset oppivat sen itsest‰‰n. Sit‰, mit‰ ei ymm‰rr‰, ei pid‰ heti tuomita. Kohdatessaan omituisia piirteit‰ ei pid‰ heti suhtautua niihin ep‰ilev‰sti eik‰ menett‰‰ kaikkea niiden k‰sitt‰misen toivoa." "Anteeksi, Ramesh Babu", virkkoi ukko. "Olisi julkeata, jos yritt‰isin ymm‰rt‰‰ henkilˆ‰, joka ei minuun luota, mutta toisinaan, sattuu, ett‰ kohtaamme l‰himm‰isen, jonka kanssa tulee hyv‰ksi yst‰v‰ksi ensi n‰kem‰ll‰. T‰m‰n voi todistaa parrakas ukko, kapteenimme. H‰n ep‰ilem‰tt‰ myˆnt‰‰ pit‰v‰ns‰ pikku vaimoanne kalliina yst‰v‰n‰ns‰. Kysyk‰‰ h‰nelt‰, ja jos h‰n kielt‰‰, niin h‰n ei ole oikea muhamettilainen. Asiain ollessa sill‰ kannalla k‰y kovin hankalaksi, jos ‰kki‰ joutuu tekemisiin telegua muistuttavan ongelman kanssa. Kunhan ajattelette asiaa, Ramesh Babu, ette en‰‰ tunne itse‰nne loukkaantuneeksi." "Juuri sen vuoksi, ett‰ olen sit‰ ajatellut, en ole loukkaantunut. Mutta olinpa loukkaantunut tai en ja olinpa k‰sitellyt tunteitanne kovakouraisesti tai en, joka tapauksessa telegu pysyy teleguna. Se on armoton luonnon laki." -- Ramesh huokasi. Ramesh alkoi nyt harkita, oliko lopultakaan otollista asettua Ghazipuriin. H‰nen ensimm‰inen ajatuksensa oli ollut, ett‰ ukko saattaisi olla heille hyˆdyksi asetuttaessa asumaan vieraalle paikkakunnalle, mutta nyt h‰n havaitsi, ett‰ paikallisista tuttavista olisi haittaakin. Jos h‰nen suhteensa Kamilaan joutuisi pohdinnan ja tutkistelun esineeksi, niin Kamila voisi joutua ik‰vyyksiin. Olisi parempi uppoutua jonnekin, miss‰ ei ollut yht‰‰n tuttavaa ja miss‰ ei kukaan tulisi kyselem‰‰n. Niinp‰ h‰n virkkoikin Tshakrabarttille ennen laivan saapumista Ghazipuriin: "Kuulkaahan, set‰, min‰ luulen sittenkin, ettei Ghazipur ole oikea paikka minun ammattini harjoittamiseen, joten jatkan matkaa Benaresiin." Rameshin p‰‰tt‰v‰inen s‰vy huvitti ukkoa. "Alinomaa suunnitelmia muutellessaan ei menettele p‰‰tt‰v‰sti vaan ep‰rˆiden! T‰ll‰ hetkell‰ olette siis joka tapauksessa p‰‰tt‰nyt matkustaa Benaresiin?" "Niin olen", vastasi Ramesh lyhyesti. Ukko l‰hti sanaakaan sanomatta ja alkoi koota matkatavaroitansa. "Ettekˆ voi minua t‰n‰‰n ollenkaan siet‰‰, set‰?" kysyi Kamila veitikkamaisesti. "Mit‰p‰ voitte odottaakaan, kun riitelemme aamusta iltaan?" vastasi h‰n. "Tied‰tteh‰n, etten ole viel‰ milloinkaan pit‰nyt puoliani!" _Kamila_: "Te olette v‰istellyt minua koko aamun." _Tshakrabartti_: "Uskallatteko v‰itt‰‰ minun v‰istelleen teit‰? Teh‰n aiotte kerrassaan paeta luotani." Kamila tuijotti h‰neen, mit‰‰n k‰sitt‰m‰tt‰. "Eikˆ Ramesh Babu ole viel‰ teille sanonut?" jatkoi ukko. "On p‰‰tetty asia, ett‰ matkustatte Benaresiin." Kamila ei myˆnt‰nyt eik‰ kielt‰nyt. "Te ette suoriudu tuosta mitenk‰‰n", virkkoi h‰n hetkisen vaiti oltuansa. "Antakaahan, kun kokoan tavaranne." Tshakrabartti oli kovin loukkaantunut, kun Kamila suhtautui niin v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti Ghazipur-suunnitelman raukeamiseen. "Ehk‰p‰ onkin yhdentekev‰‰", sanoi h‰n itsekseen. "Mit‰p‰ hyˆdytt‰‰ solmia uusia siteit‰ minun i‰ll‰ni?" Samassa saapui itse Ramesh ilmoittamaan suunnitelman muutoksesta. "Min‰ t‰ss‰ juuri haeskelin sinua", sanoi h‰n Kamilan alkaessa kohta j‰rjestell‰ kokoon Tshakrabarttin vaatteita. "Me emme nyt menek‰‰n Ghazipuriin", jatkoi Ramesh. "Olen p‰‰tt‰nyt aloittaa ammattini harjoittamisen Benaresissa. Suostutko siihen?" "En, min‰ menen Ghazipuriin", vastasi Kamila kohottamatta katsettansa Tshakrabarttin matkalaukusta. "Min‰ olen jo koonnut kaikki tavarani." "L‰hdetkˆ sinne yksin?" kysyi Ramesh, jota Kamilan p‰‰tt‰v‰ kielt‰ytyminen kummastutti. "Enp‰ tietenk‰‰n; onhan siell‰ set‰ -- --" Samassa h‰n loi ukkoon lempe‰n silm‰yksen. Tshakrabarttille tilanne oli hieman kiusallinen. "Lapsukaiseni", huomautti h‰n, "jos asetatte minut etusijalle, niin teette Ramesh Babun mustasukkaiseksi." Mutta Kamila toisti viel‰kin: "Min‰ menen Ghazipuriin." ƒ‰nen s‰vy ilmaisi, ett‰ h‰n katsoi voivansa toimia, miten mieli teki. "Olkoon menneeksi, set‰", virkkoi Ramesh, "valitaan Ghazipur." Illalla taivas kirkastui sateen j‰lkeen, ja Ramesh istui viel‰ kauan kuutamossa mietiskellen. "T‰ll‰ tavoin asia ei voi jatkua", sanoi h‰n itsekseen. "Tilanne saattaa k‰yd‰ mahdottomaksi, jos Kamila k‰‰ntyy kapinalliseksi. En k‰sit‰, kuinka voin alkaa el‰‰ h‰nen kanssaan samalla s‰ilytt‰en v‰ltt‰m‰ttˆm‰n et‰isyyden. En voi t‰t‰ en‰‰ jatkaa. Kamilahan on todellakin vaimoni. Min‰ olen alusta asti pit‰nyt h‰nt‰ vaimonani eik‰ minun tarvitse arkailla, vaikka emme olekaan suorittaneet m‰‰r‰ttyj‰ menoja. Itse Kuolema antoi h‰net minulle ja yhdisti meid‰t toisiimme tuona yˆn‰ hiekkas‰rk‰ll‰, ja h‰n on ep‰ilem‰tt‰ kaikkia maallisia pappeja voimallisempi!" H‰nen ja Hemnalinin v‰lill‰ oli vihollisarmeija t‰ysiss‰ varuksissaan. H‰nen olisi pit‰nyt raivata itselleen tie esteiden, ep‰ilysten ja h‰pe‰n halki, ennenkuin olisi voinut p‰‰ pystyss‰ astua neidon eteen, ja h‰n s‰ikkyi ajatellessaan suoritettavia taisteluita. Millaiset olivatkaan h‰nen voitontoiveensa? Miten h‰n voi todistaa syyttˆmyytens‰? Ja vaikka voisikin sen todistaa, karttaisi yhteiskunta sittenkin h‰nen seuraansa; ja seuraukset olisivat Kamilalle niin tuhoisat, ett‰ t‰m‰ tie oli mahdoton. Pelkuruudesta ja ep‰rˆinnist‰ oli siis teht‰v‰ loppu! Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa Kamila todellakin vaimoksensa. Hemnalini varmaan ajatteli h‰nt‰ nyt inhoten, ja t‰m‰ inho taivuttaisi h‰nt‰ suostumaan jonkin toisen kosijan morsiameksi. Ramesh huokasi ja luopui kaikista Hemnalinia koskevista toiveistansa. YHDESNELJƒTTƒ LUKU "Hei, Umesh", huudahti Ramesh, "mihin sin‰ l‰hdet?" "Min‰ l‰hden maammosen mukaan." _Ramesh_: "Mutta min‰h‰n olen ostanut sinulle matkalipun Benaresiin asti, ja t‰m‰ on vasta Ghazipur. Me emme matkusta Benaresiin." _Umesh_: "En min‰k‰‰n." Ramesh ei ollut arvannut Umeshin liittyv‰n alinomaiseksi perheenj‰seneksi, mutta pojan tyyni varmuus h‰mm‰stytti h‰nt‰. "Otammeko siis Umeshin mukaamme?" kysyi h‰n Kamilalta. "H‰nell‰ ei ole ket‰‰n muutakaan, kenen luo menisi." _Ramesh_: "Onhan h‰nell‰ joitakin sukulaisia Benaresissa." _Kamila_: "H‰n haluaa mieluummin l‰hte‰ meid‰n matkaamme. Muista nyt, Umesh, ett‰ olemme vieraalla paikkakunnalla, ja pysyttele l‰hell‰ set‰‰, jottemme tungoksessa sinua kadota." Oli ilmeist‰, ett‰ Kamila oli ottanut yksinomaisesti johtaakseen matkaseuruetta ja vastatakseen siit‰. Se vaihe, jossa h‰n oli nˆyr‰sti tyytynyt Rameshin m‰‰r‰yksiin, oli kulunut nopeasti loppuun. Niinp‰ Umesh enemmitt‰ puheitta l‰hti heid‰n mukaansa, pieni vaatemytty kainalossaan. Set‰ asui pieness‰ talossa kaupungin ja eurooppalaiskorttelin v‰lill‰. Talon edess‰ oli kivikeh‰inen kaivo ja takana puutarha, jossa kasvoi mangopuita. Taloa erotti kadusta matala muuri, ja muurin ja talon v‰liss‰ oli pienoinen kasvitarha, jota kasteltiin kaivon vedell‰. Rameshille ja Kamilalle tarjottiin vieraanvaraisuutta, kunnes he lˆyt‰isiv‰t oman asunnon. Sed‰n vaimossa, Haribhabhinissa, jota h‰nen miehens‰ oli aina kuvaillut aran heiverˆiseksi, ei n‰kynyt mit‰‰n ulkonaisia heikon rakenteen merkkej‰. H‰n oli ehtinyt keski-i‰n ohi, mutta n‰ytti terveelt‰ ja voimakkaalta, ja ainoastaan ohimoilla n‰kyi muutamia harmaita hiuksia. Vanhuus n‰ytti niin sanoaksemme saaneen oikeuden h‰neen, mutta ei ollut viel‰ k‰ytt‰nyt sit‰ hyv‰ksens‰. Tosiasia oli, ett‰ h‰n pian sen j‰lkeen, kuin Tshakrabartti oli h‰net nainut, oli sairastunut malariakuumeeseen, josta h‰nen miehens‰ mielipiteen mukaan ainoastaan ilmanalanvaihdos voi h‰net parantaa. Senvuoksi Tshakrabartti oli siirtynyt koulumestariksi Ghazipuriin ottaen perheens‰ mukaansa. Haribhabhinin terveys oli aikoja sitten entisell‰‰n, mutta h‰nen miehens‰ huolehti h‰nest‰ yh‰ viel‰kin alinomaa. Tshakrabartti vei vieraansa er‰‰seen ulompaan huoneeseen ja l‰hti sitten sis‰suojiin etsim‰‰n eukkoansa, joka lˆytyi takapihalta, miss‰ h‰n asetteli ruukkujansa ja pannujansa auringonpaisteeseen ja viskoi vehni‰. "T‰‰ll‰kˆ sin‰ oletkin!" huudahti Tshakrabartti. "T‰n‰‰n on sangen kylm‰. Etkˆ ota huivia hartioillesi?" _Haribhabhini_: "Mit‰ ajatteletkaan? Kylm‰! Aurinko t‰ss‰ korventaa selk‰‰ni." _Tshakrabartti_: "Se ei k‰y p‰ins‰. Sinun t‰ytyy ottaa p‰iv‰nvarjo." _Haribhabhini_: "Olkoon menneeksi, nouda se. Sanohan nyt, miss‰ olet niin kauan viipynyt." _Tshakrabartti_: "Se on pitk‰ juttu. Min‰ olen tuonut pari vierasta; heist‰ on ensin pidett‰v‰ huolta." Sitten h‰n lyhyesti kertoi, keit‰ vieraat olivat. Tshakrabartti ei suinkaan tuonut ensi kertaa vieraita kotiinsa, mutta Haribhabhini oli tuskin valmistautunut ottamaan vastaan pariskuntaa. "Siunatkoon, mihin me ne sijoitamme!" huudahti h‰n. "Tulehan ensin heit‰ n‰kem‰‰n", virkkoi h‰nen miehens‰, "sitten voimme ratkaista, mihin heid‰t sijoitamme. Miss‰ onkaan Saila?" "H‰n on pesem‰ss‰ lasta." Tshakrabartti nouti nyt Kamilan ja esitteli h‰net vaimollensa. Kamila tervehti Haribhabhinia niin kunnioittavasti kuin eukon ik‰ vaati. Eukko puolestaan kosketti Kamilan leukaa, suuteli sitten omaa sormeansa ja sanoi miehellens‰: "Eikˆ h‰n sinunkin mielest‰si muistuta suuressa m‰‰rin meid‰n Bidhuamme?" -- Bidhu oli vanhempi tyt‰r, Allahabadissa naimisissa. Tshakrabarttia keksitty yht‰l‰isyys salaa hymyilytti. Todellisuudessa Bidhu ja Kamila eiv‰t olleet v‰himm‰ss‰k‰‰n m‰‰r‰ss‰ toistensa n‰kˆiset, mutta Haribhabhini ei tahtonut milloinkaan myˆnt‰‰, ett‰ mik‰‰n muu tyttˆ oli kauneudeltaan tai muilta eduiltaan h‰nen tyt‰rt‰ns‰ parempi. Toinen tyt‰r, Sailadzha, eli vanhempien luona eik‰ kenties voinut kilpailua kest‰‰, joten ‰iti piti lippua korkealla vertailemalla vierasta poissaolevaan. "Olemme kovin iloiset saadessamme ottaa teid‰t vastaan", jatkoi Haribhabhini, "mutta pelk‰‰n, ett‰ olonne tulee hieman ep‰mukavaksi. Uutta taloamme parhaillaan korjataan, joten meid‰n t‰ytyy sujuttautua t‰nne." Tshakrabarttilla oli tosiaankin kauppakujan varrella toinen pieni rakennus, joka oli parhaillaan korjattavana, mutta se ei suinkaan ollut sellainen paikka, jossa olisi voinut asua, eiv‰tk‰ he olleet milloinkaan sit‰ ajatelleetkaan. Tshakrabartti nauroi itsekseen eukkonsa kerskailulle, mutta ei antanut h‰nt‰ ilmi. "Jos te pelk‰isitte ep‰mukavuutta, en olisi kehoittanut teit‰ t‰nne tulemaan", huomautti h‰n Kamilalle. Sitten h‰n k‰‰ntyi vaimonsa puoleen: "On parasta, ettet j‰‰ t‰nne. Syysaurinko voi olla sinulle vahingoksi." H‰n l‰hti katsomaan, kuinka oli Rameshin laita. J‰‰ty‰‰n yksin Kamilan seuraan Haribhabhini alkoi ahdistella tyttˆ‰ kysymyksill‰. "Miehenne on asianajaja, eikˆ totta? Kuinka kauan h‰n on jo harjoittanut ammattiansa? Paljonko h‰nell‰ on siit‰ tuloja? Vai niin, h‰n ei ole viel‰ harjoittanut k‰yt‰nnˆllist‰ toimintaa? Mist‰ h‰n sitten el‰‰? Onko appenne j‰tt‰nyt h‰nelle hyv‰n omaisuuden? Ettekˆ tied‰? Olettepa te merkillinen tyttˆ! Ettekˆ tied‰ mit‰‰n miehenne sukulaisista? Paljonko miehenne antaa teille taloutta varten kuukaudessa? Teid‰nkˆ, teid‰n i‰ll‰nne, on pidett‰v‰ huolta kaikesta, kun teill‰ ei ole anoppia! Minun tytt‰reni Bidhun mies j‰tt‰‰ koko ansionsa h‰nen k‰ytett‰v‰kseen." Tuollaisella loppumattomalla kysymysten ja huomautusten sarjalla eukko piankin todisti Kamilan kyvyttˆmyyden, ja tyttˆ k‰sitti selv‰sti, kuinka tavattomalta ja h‰vett‰v‰lt‰ t‰ytyi tuntua, ettei h‰n tiet‰nyt mit‰‰n miehens‰ ulkonaisesta asemasta ja suvusta. Kamila huomasi, ettei h‰nell‰ ollut milloinkaan ollut tilaisuutta tutunomaisesti jutella Rameshin kanssa asioistansa ja ettei h‰n tiet‰nyt miehest‰ns‰ juuri mit‰‰n. Ensi kerran h‰n tajusi asemansa omituisuuden ja joutui mielt‰ h‰mment‰v‰n oman kelvottomuutensa tunnon valtaan. "Saanko katsoa rannerenkaitanne, lapsukaiseni?" aloitti Haribhabhini j‰lleen. "Hyv‰‰ kultaa ne eiv‰t ole, eiv‰th‰n? Eikˆ is‰nne antanut teille mit‰‰n koruja, kun menitte naimisiin? Ah, teill‰ ei ole is‰‰? Mutta pit‰isih‰n teill‰ sent‰‰n joitakin koruja olla. Eikˆ miehenne ole teille mit‰‰n lahjoittanut? Bidhulle h‰nen miehens‰ antaa jonkin korun joka toinen kuukausi." T‰m‰ ristikuulustelu keskeytyi, kun saapui Sailadzha taluttaen kaksivuotiasta tyt‰rt‰ns‰ Umia. Sailadzha oli tummaverinen, ja h‰nen kasvonsa olivat pienet, mutta niiden ilme oli eloisa ja otsa leve‰. N‰ytti silt‰, kuin h‰nell‰ olisi ollut tervett‰ j‰rke‰ ja leppoinen luonnonlaatu. Hetkisen Kamilaa tarkasteltuansa Sailadzhan pieni tyttˆ tervehti h‰nt‰ "t‰tin‰". Ei sen vuoksi, ett‰ h‰n olisi huomannut v‰hint‰k‰‰n Bidhuun viittaavaa yht‰l‰isyytt‰ -- h‰n sijoitti jokaisen naisolennon, joka h‰nt‰ miellytti, empim‰tt‰ "t‰tien" luokkaan. Kamila nosti tytˆn heti syliins‰. Haribhabhini esitteli Kamilan Sailadzhalle: "T‰m‰n rouvan mies on asianajaja ja aikoo asettua t‰nne ammattiansa harjoittamaan. Is‰ on matkalla heid‰t tavannut ja tuonut t‰nne." Nuorten naisten katseet osuivat yhteen, ja t‰m‰ yksi silm‰ys teki heist‰ hyv‰t yst‰v‰t. Haribhabhini l‰hti pit‰m‰‰n huolta vieraittensa hyvinvoinnista, ja Sailadzha tarttui Kamilan k‰teen vieden h‰net omaan huoneeseensa. Aivan pian he juttelivat aivan tuttavallisesti. Ik‰ero oli tuskin huomattavissa. Tiedoiltansa ja ajatuskyvylt‰ns‰ Kamila oli ik‰isi‰ns‰ melkoisesti kehittyneempi. T‰m‰ saattoi johtua siit‰, ettei h‰nen yksilˆllisyytt‰ns‰ ollut milloinkaan tukahduttanut anopin kuri. H‰nen korvissaan eiv‰t olleet milloinkaan kaikuneet sellaiset sanat kuin "Ole vaiti!" "Tee mit‰ k‰sken!" "Nuorten tyttˆjen ei pid‰ niin usein sanoa 'ei'!" Niinp‰ h‰n katselikin maailmaa kasvoihin seisoen suorana ja pystyin p‰in: soma kasvi tanakkoine varsineen. Uudet yst‰vykset olivat pian syventyneet keskusteluun huolimatta siit‰, ett‰ pikku Umi lakkaamatta yritti vet‰‰ huomiota puoleensa. Kamilan t‰ytyi pakostakin havaita, kuinka paljoa heikompi h‰nen keskustelukykyns‰ oli. Sailadzhalla oli paljon sanottavaa, h‰nell‰ tuskin mit‰‰n. Se avioel‰m‰‰ kuvaileva luonnos, jonka Kamila esitti, oli pelkk‰ kyn‰piirros, ep‰t‰ydellinen ja ihan v‰ritˆn. T‰t‰ ennen h‰nell‰ ei ollut milloinkaan ollut tilaisuutta huomata sen puutteellisuutta. H‰n oli vaistomaisesti tuntenut, ett‰ jotakin puuttui, olipa toisinaan ollut kapinoimaisillaankin, mutta ei ollut koskaan itsellens‰ selvitt‰nyt, mit‰ oikeastaan puuttui. Kohta kun j‰‰ oli murtunut, Sailadzha alkoi jutella miehest‰ns‰; tarvitsi vain koskettaa sit‰ kielt‰, joka edusti h‰nen el‰m‰ns‰ peruss‰velt‰, ja se soi aivan kirkkaana. Mutta Kamila tiesi, ettei osannut t‰t‰ kielt‰ soittaa; h‰nell‰ ei ollut mit‰‰n sanottavaa miehest‰ns‰; sellaiseen keskusteluun h‰nell‰ ei ollut ainesta eik‰ haluakaan. Sailadzhan aluksen liukuessa iloisesti myˆt‰virtaan onnenlasteinensa Kamilan tyhj‰ pursi oli surkeasti kiinni karilla. Sailadzhan miehell‰, Bipinill‰, oli toimi Ghazipurin oopiumitehtaassa. Tshakrabarttilla oli vain kaksi tyt‰rt‰, ja vanhempi eli miehens‰ perheess‰, Ukko ei voinut siet‰‰ nuoremmasta eroamista ja oli senvuoksi valinnut h‰nen mieheksens‰ varattoman nuorukaisen, joka mielell‰‰n otti vastaan sen toimen, jonka Tshakrabartti neuvokkailla tempuillansa onnistui h‰nelle hankkimaan, ja suostui asumaan vaimonsa vanhempien luona. Yht'‰kki‰ Sailadzha katkaisi keskustelun lausumalla: "Anteeksi, yst‰v‰iseni, min‰ palaan aivan pian." Sitten h‰n ryhtyi hieman itsetietoisesti selitt‰m‰‰n, ett‰ h‰nen miehens‰ oli vast'ik‰‰n tullut kylpem‰st‰ ja ett‰ h‰nelle oli toimitettava aamiaista, ennenkuin h‰n l‰hti toimeensa. "Kuinka voitte tiet‰‰, ett‰ h‰n on tullut?" kysyi Kamila syd‰mens‰ yksinkertaisuudessa. "ƒlk‰‰ pit‰kˆ minua pilkkananne", vastasi Sailadzha. "Mist‰ sen tiet‰‰? Ettekˆ te tunne miehenne askeleita, kun ne kuulette?" H‰n nauroi, nipisti Kamilan poskea, heitti vaatteensa irrallisen kulman, johon avainkimppu oli solmittu, yli olkap‰‰ns‰, sieppasi Umin k‰sivarrellensa ja kiiruhti pois. Kamila ei ollut tiet‰nyt, ett‰ askelten kieli on niin helposti opittavissa. H‰n silm‰ili mietteiss‰‰n ulos ikkunasta. Ulkona kasvoi guava-puu, jonka kukkivien oksien ymp‰rill‰ hymisiv‰t mehil‰iset varkautta suunnitellen. KAHDESNELJƒTTƒ LUKU Ramesh ajatteli ostaa er‰‰n talon, joka sijaitsi yksin‰isess‰ paikassa Gangesin rannalla. H‰nen olisi oikeastaan pit‰nyt matkustaa Kalkuttaan hakemaan tavaroitansa ja t‰ytt‰m‰‰n v‰ltt‰m‰ttˆmi‰ muodollisuuksia, jotka tekisiv‰t h‰nelle mahdolliseksi toimia Ghazipurissa asianajajana, mutta h‰nen ei ollenkaan tehnyt mieli k‰yd‰ j‰lleen tuossa kaupungissa. Er‰s h‰nen muistissaan oleva katu lep‰si ik‰‰nkuin taakkana h‰nen mieless‰‰n. H‰n oli viel‰ kokonaan h‰ilyv‰isyyden valloissa, ja kumminkin olivat asiat kehittyneet niin pitk‰lle, ett‰ h‰nen t‰ytyi sopeutua olemaan Kamilan puolisona ja tyytym‰‰n kaikkiin t‰m‰n olotilan seurauksiin. Kykenem‰tt‰ uhmaamaan v‰ltt‰m‰ttˆmyytt‰ h‰n siirsi matkansa yh‰ tuonnemmaksi. Koska Tshakrabarttin pienen talon tilat olivat rajoitetut, asui Kamila naisten huoneissa, _zenanassa_, Ramesh taas ulommissa suojissa, joten h‰n ja Kamila tuskin koskaan n‰kiv‰t toisiansa. Sailadzha sanoi Kamilalle kaikessa tuttavuudessa, kuinka kovin h‰n pahoitteli t‰t‰ v‰ltt‰m‰tˆnt‰ puolisoiden erottamista. "Miksi teet siit‰ niin suuren asian?" kysyi Kamila. "Eih‰n se mit‰‰n kauheata ole!" Sailadzha nauroi: "Oletpa sin‰ kovasyd‰minen nuori vaimo! Mutta minua sin‰ et niin helposti pet‰! Min‰ tied‰n varsin hyvin, mit‰ ajattelet!" "Sanohan minulle aivan vilpittˆm‰sti", aloitti Kamila, "jos Bipin Babu ei tulisi muutamaan p‰iv‰‰n luoksesi, niin olisitko -- --?" "Mit‰ viel‰! H‰n ei voisi pysy‰ kahtakaan p‰iv‰‰ poissa luotani!" kehuskeli Sailadzha ja alkoi kertoa esimerkkej‰ Bipin Babun rajattomasta kiintymyksest‰. H‰n luetteli kaikki ne temput, joita nuorukainen oli heid‰n naimisiin menty‰ns‰ k‰ytt‰nyt p‰‰st‰kseen vihollisten -- vanhempain -- linjojen l‰pi nuoren puolisonsa pakeille, kertoi, kuinka yritys oli toisinaan ep‰onnistunut ja h‰net oli saatu kiinni, kertoi, kuinka he sin‰ aikana, jolloin kaikki kohtaaminen oli ollut kielletty, olivat lohduttaneet itse‰ns‰ vaihtamalla vanhempien tiet‰m‰tt‰ silm‰yksi‰ kuvastimessa Bipinin ollessa p‰iv‰llisell‰. Sailadzhan kasvot s‰teiliv‰t, kun h‰n ajatteli noiden menneiden p‰ivien huvia. Oli sitten tullut aika, jolloin Bipinin t‰ytyi olla koko p‰iv‰ toimessaan, ja Sailadzha kuvaili nyt seikkaper‰isesti, kuinka he olivat toisiansa kaivanneet ja kuinka Bipin toisinaan oli heitt‰nyt tyˆns‰ sikseen ja karannut kotiin. Er‰‰n kerran h‰nen oli pit‰nyt matkustaa muutamaksi p‰iv‰ksi Patnaan j‰rjest‰m‰‰n is‰ns‰ liikeasioita. Sailadzha oli kysynyt h‰nelt‰: "Luuletko voivasi Patnaan matkustaa ja sinne j‰‰d‰." Bipin oli kehuskellut: "Tietysti voin sen tehd‰." Vastauksen s‰vy oli loukannut Sailadzhan ylpeytt‰, ja h‰n oli vannonut itselleen, ettei osoittaisi l‰hdˆn aattop‰iv‰n‰ v‰hint‰k‰‰n pahoittelun merkki‰; mutta h‰nen p‰‰tˆksens‰ olikin sulanut kyynelvirraksi, ja seuraavana p‰iv‰n‰, kun kaikki oli valmiina matkaa varten, oli Bipinin p‰‰t‰ alkanut ‰kki‰ s‰rke‰, ja h‰n oli tuntenut salaper‰isen taudin oireita, joten kaikki toimenpiteet oli peruutettava. Sitten oli tullut tohtori ja m‰‰r‰nnyt h‰nelle jotakin, ja h‰n ja Sailadzha olivat salaa kumonneet l‰‰kkeen viem‰riputkeen, ja potilas oli toipunut ihmeen nopeasti! Sailadzha n‰ytti olevan siin‰ m‰‰rin muisteloihinsa vajonneena, ettei tiet‰nyt mit‰‰n ajan kulumisesta, mutta sittenkin sai portin hiljainen narahdus h‰net hyp‰ht‰m‰‰n jalkeilleen. Bipin Babu siell‰ palasi toimestansa. N‰enn‰isesti vaipuneena hupaisiin menneisyyden muisteloihin h‰n oli tarkkaavasti kuunnellut puutarhanportin edustalta kaikuvia et‰isi‰ askelia. Ei pid‰ luulla, ett‰ Kamila katsoi Sailadzhan suhtautumisen avioel‰m‰‰n pelk‰ksi harhak‰sitykseksi. H‰n oli tuntenut itsess‰‰n saman tunnon kyteily‰. Ensimm‰isin‰ Rameshin kanssa vietettyin‰ kuukausina h‰nen sielussansa oli toisinaan soinut kieli, joka tuntui antavan h‰nelle aavistusta avioel‰m‰n salaisuudesta. Myˆhemmin, kun h‰n oli p‰‰ssyt vapaaksi koulun siteist‰ ja oli palannut Rameshin luo, oli sattunut tuokioita, joina h‰nen sielunsa oli tuntunut v‰r‰htelev‰n jonkin mystillisen tanssin ihmeellisess‰ tahdissa. Sailadzhan kertomusta kuunnellessaan h‰n k‰sitti jotakin noiden tuntojen merkityksest‰. Mutta h‰nen omat el‰myksens‰ eiv‰t silloin olleet mill‰‰n tavoin syvi‰ eiv‰tk‰ kest‰vi‰: vaikutus oli j‰‰nyt h‰ipyv‰ksi. H‰nen ja Rameshin kesken ei ollut sattunut mit‰‰n Sailadzhan ja Bipinin v‰lisiin kiihkeihin suhteisiin verrattavaa. Eroaminen Rameshista joksikin aikaa ei ollut aiheuttanut h‰nelle mit‰‰n syv‰‰ surua, eik‰ h‰n voinut kuvitella Rameshin istuvan _zenana_n ulkopuolella yritt‰en keksi‰ tekosyyt‰ saadakseen n‰hd‰ h‰nt‰ edes vilahdukselta. Sunnuntaihin tultaessa Sailadzha joutui pahaan pulaan. H‰n ei halunnut j‰tt‰‰ uutta yst‰v‰t‰rt‰ns‰ koko p‰iv‰ksi yksin‰‰n, mutta toisaalta h‰n ei tuntenut olevansa riitt‰v‰ss‰ m‰‰rin ep‰itsek‰s uhratakseen ainoaa viikon p‰iv‰‰, jonka sai viett‰‰ Bipinin seurassa. H‰n ei kumminkaan voinut t‰ysin nauttia juhlap‰iv‰st‰ niin kauan kuin tiesi, ett‰ Ramesh ja Kamila asuivat saman katon alla p‰‰sem‰tt‰ toistensa luo. Kunpa h‰nen vain onnistuisi saada aikaan heid‰n kohtauksensa! H‰n ei kertonut vanhemmilleen mit‰‰n suunnitelmistansa, mutta Tshakrabartti ei ollutkaan se mies, joka odottaa, kunnes h‰nelt‰ neuvoa kysyt‰‰n. H‰n selitti aikovansa l‰hte‰ maalle j‰rjest‰m‰‰n jotakin kiireellist‰ asiaa ja teroitti Rameshin mieleen, ettei ket‰‰n vieraita ollut odotettavissa ja ett‰ h‰n sulkisi l‰htiess‰‰n ulko-oven. H‰n piti huolta siit‰, ett‰ h‰nen tytt‰rens‰ t‰m‰n kuuli, ja tiesi varsin hyvin t‰m‰n huomautuksen tulevan onkeen otetuksi. "Tulehan, yst‰v‰iseni, kuivataan sinun hiuksesi", virkkoi Sailadzha Kamilalle, kun he palasivat joelta kylpem‰st‰. "Onko t‰n‰‰n erikoinen kiire?" "Sen sanon myˆhemmin; annahan, kun ensin j‰rjest‰n hiuksesi", vastasi Sailadzha ryhtyen kohta tyˆhˆn. Siin‰ n‰ytti olevan monta mutkaa, ja valmis tukkalaite olikin oikea taideteos. Seuraavaan pyk‰l‰‰n sis‰ltyi innokas keskustelu siit‰, miten Kamilan oli pukeuduttava. Sailadzha vaati v‰ltt‰m‰tt‰ jotakin v‰rik‰st‰; Kamila taas ei voinut k‰sitt‰‰, miksi h‰n niin innokkaasti sit‰ ehdotteli. Vihdoin h‰n myˆntyi, Sailadzhan mieliksi. P‰iv‰llisen j‰lkeen Sailadzha kuiskasi jotakin miehellens‰, joka antoi h‰nelle lyhyen loman. Sen h‰n k‰ytti taivuttaakseen Kamilan k‰ym‰‰n miesten puolella. Aikaisemmin Kamila ei ollut n‰ytt‰nyt erikoisesti arkailevan l‰hte‰ Rameshia etsim‰‰n; h‰nelle ei ollut milloinkaan opetettu, ett‰ siihen sis‰ltyisi jotakin sopimatonta. Ramesh itse oli alun pit‰en murtanut kaikki varovaisuuden raja-aidat, eik‰ Kamilalla ollut ket‰‰n h‰nen omaan sukupuoleensa kuuluvaa uskottua, joka olisi soimannut h‰nt‰ sopimattomuudesta. T‰ll‰ kertaa h‰n kumminkin arkaili noudattaa Sailadzhan kiihke‰t‰ kehoittelua. H‰n tiesi, mik‰ antoi Sailadzhalle oikeuden l‰hte‰ miehens‰ luo. Itse h‰n tunsi olevansa vailla tuota oikeutta, ja h‰nen oli mahdoton l‰hesty‰ Rameshia anelijan hahmossa. Havaitessaan, etteiv‰t yllytykset mit‰‰n hyˆdytt‰neet, Sailadzha p‰‰tteli Kamilan olevan liian ylpe‰n astuakseen ensimm‰ist‰ askelta; luonnollisesti t‰ytyi vaikuttimena olla ylpeyden! Aviopuolisot olivat olleet jo useita p‰ivi‰ erill‰‰n, ja sittenk‰‰n ei Ramesh ollut etsinyt mit‰‰n tekosyyt‰ k‰yd‰kseen vaimonsa luona! Talon em‰nt‰ nukkui suljettujen ovien takana p‰iv‰llisuntansa, ja Sailadzha l‰hti Bipinin luo. "Sinun pit‰‰ vied‰ Ramesh Babulle terveiset Kamilalta, k‰ske‰ h‰nt‰ k‰ym‰‰n Kamilan huoneessa", sanoi h‰n. "Is‰ll‰ ei ole mit‰‰n sit‰ vastaan, eik‰ ‰iti saa sit‰ tiet‰‰." Bipin oli hiljainen, ujo nuorukainen, joten t‰llainen teht‰v‰ ei h‰nt‰ ilahduttanut, mutta h‰n ei halunnut h‰irit‰ sunnuntairauhaansa ryhtym‰ll‰ vastustelemaan vaimonsa m‰‰r‰yksi‰. Ramesh makasi huoneessansa polvi polvelle nostettuna ja luki _Pionieeri‰_. H‰n oli tutkinut kaikki p‰iv‰n tiedot ja paremman puutteessa alkanut syventy‰ ilmoituksiin, kun Bipin astui huoneeseen. Ramesh nousi vikkel‰sti. "K‰yk‰‰ sis‰‰n, Bipin Babu, k‰yk‰‰ sis‰‰n!" Vaikka Bipin ei ollutkaan mik‰‰n erinomainen seuramies, merkitsi h‰n kuitenkin ilmeist‰ voittoa, kun oli kysymyksess‰ ehtoop‰iv‰n viett‰minen vieraalla paikkakunnalla. Bipin ei kumminkaan suostunut istuutumaan, seisoi vain ja kynsi korvallistansa. "H‰n tahtoisi, ett‰ tulette h‰nen luoksensa", virkkoi h‰n. "Kuka? Kamilako?" "Niin." Ramesh h‰mm‰styi. H‰n oli p‰‰tt‰nyt, ett‰ Kamilan piti t‰st‰ puoleen olla h‰nen vaimonsa todellisuudessa eik‰ vain nimeksi, mutta vallitseva pakollinen erossaolo oli h‰nelle ollut jonkinlainen odotusaika, ja h‰n oli mielell‰ns‰ vaipunut takaisin entiseen ep‰rˆinnin tilaan. H‰nen mieless‰‰n tosin v‰ikkyi houkuttelevana kuvana se onni, joka tulisi h‰nen omakseen, kun Kamila olisi h‰nen oikea puolisonsa, mutta miten oli j‰‰ murrettava? Ei olisi kovinkaan yksinkertainen asia yht'‰kki‰ luopua siit‰ pid‰ttyv‰isyydest‰, joka oli viime aikoina vallinnut Kamilan ja h‰nen v‰lisi‰ suhteita, ja h‰n oli aivan ep‰tietoinen, miten asian aloittaisi. Niinmuodoin h‰n ei ollut pit‰nyt mit‰‰n erikoista kiirett‰ talonkaupan solmimisessa. Kuullessaan Bipinin tuoman sanoman h‰n otaksui Kamilan vain haluavan keskustella h‰nen kanssaan jostakin taloudellisesta asiasta, mutta vaikka h‰nen raitis ymm‰rryksens‰ olikin sit‰ mielt‰, sykki syd‰n kuitenkin kiivaammin, kun h‰n kehoituksen kuuli. Laskiessaan _Pionieerin_ k‰dest‰ns‰ ja seuratessaan Bipini‰ syksyisen iltap‰iv‰n painostavassa hiljaisuudessa, jota h‰iritsi ainoastaan mehil‰isten unelias surina, h‰n tunsi jotakin sentapaista suloista v‰ristyst‰ kuin lemmenkohtaukseen kulkeva rakastavainen. Bipin osoitti er‰st‰ ovea ja j‰tti h‰net yksin. Kamila oli johtunut p‰‰ttelem‰‰n, ett‰ Sailadzha oli luopunut suunnitelmistansa ja mennyt miehens‰ luo, ja istui nyt ulko-oven kynnyksell‰ silm‰illen puutarhaan. Sailadzha oli tiet‰m‰tt‰ns‰ viritt‰nyt Kamilan lempeen. Samoinkuin l‰mpˆinen tuulenhenki ulkona sai lehdet kuiskimaan ja v‰r‰htelem‰‰n, samoin Kamilan povesta aika ajoin kohoava huokaus sai h‰nen syd‰mess‰‰n omituisesti v‰risem‰‰n nimettˆm‰n pelon. Yht'‰kki‰ Ramesh astui huoneeseen, seisahtui h‰nen taaksensa ja lausui hiljaa: "Kamila!" Kamila hyp‰hti seisaalleen, veri kiiteli h‰nen suonissaan, ja h‰n, joka ei ollut milloinkaan ollut h‰mill‰‰n Rameshin seurassa, seisoi nyt katse alas luotuna, voimatta sit‰ kohottaa, ja s‰v‰hti veripunaiseksi. Juhlapuvussaan ja ‰skett‰in tietoiseksi selvinneess‰ naisellisuudessaan Kamila n‰ytti Rameshista uudelta olennolta. N‰hdess‰‰n h‰net ‰kkiarvaamatta t‰ss‰ asussa Ramesh unohti kaiken varuillansaolon ja joutui h‰nen vieh‰tyksens‰ valtoihin H‰n l‰hestyi verkalleen ja ep‰rˆi pari silm‰nr‰p‰yst‰, ennenkuin leppoisasti puhutteli toista. "L‰hetitkˆ sin‰ minua hakemaan, Kamila?" Kamila s‰ps‰hti h‰nen kysymyst‰ns‰. "Enp‰ tietenk‰‰n! Kuinkapa olisinkaan l‰hett‰nyt? En ole sellaista ajatellutkaan!" vastasi h‰n tarpeettoman kiivaasti. "Eih‰n se olisi mik‰‰n rikos ollut, vaikka l‰hetitkin, Kamila." "Min‰ en ole milloinkaan l‰hett‰nyt sinua hakemaan!" toisti Kamila viel‰kin ponnekkaammin. "No, hyv‰, niinp‰ olen tullut kutsumatta. Eth‰n minua senvuoksi ynse‰sti l‰het‰ pois luotasi?" "He saavat kaikin tiet‰‰, ett‰ olet t‰‰ll‰ ollut, ja suuttuvat. L‰hde heti pois, ole hyv‰! Min‰ en ole l‰hett‰nyt sinua kutsumaan!" "Hyv‰", virkkoi Ramesh tarttuen h‰nen k‰teens‰, "tule sin‰ minun huoneeseeni; siell‰ ei ole ket‰‰n muuta." Koko ruumis vapisten Kamila tempasi k‰tens‰ pois, pakeni viereiseen huoneeseen ja sulki oven. Ramesh k‰sitti nyt, mit‰ oli tapahtunut: koko juttu oli jonkin naisihmisen keksim‰‰ juonta. Joka hermo v‰r‰hdellen h‰n palasi omaan suojaansa, paneutui j‰lleen makuulle, otti taasen k‰teens‰ _Pionieerin_, silm‰ili ilmoituksia, mutta ei tajunnut niist‰ mit‰‰n. Toinen h‰mment‰v‰ ajatus toisensa j‰lkeen kiiteli h‰nen mieless‰‰n niinkuin pilvi tuulen ajamana. Sailadzha koputti Kamilan salpaamaan oveen, mutta vastausta ei kuulunut. H‰n pisti k‰tens‰ ristikon l‰pi, tyˆnsi salvan syrj‰‰n ja astui sis‰‰n. Ihmeeksens‰ h‰n n‰ki Kamilan makaavan pitk‰n‰ns‰ lattialla, kasvot k‰sien peitossa ja itkien kykenem‰tt‰ k‰sitt‰m‰‰n, miten Kamila oli voinut joutua t‰h‰n tilaan, h‰n kyykistyi makaavan viereen ja kuiskasi lempe‰sti: "Mik‰ sinua vaivaakaan, rakkaani? Miksi itket?" "Miksi l‰hetitk‰‰n h‰nt‰ hakemaan? Teit kovin v‰‰rin!" Kamila, enemp‰‰ kuin kukaan muukaan, ei voinut ilmoittaa mit‰‰n syyt‰ ‰killiseen ja ankaraan tuskanpurkautumiseen. Kukaan ei tuntenut sit‰ salaista murhetta, joka oli kauan h‰nt‰ kalvanut. H‰n oli rakennellut itsellens‰ ilmalinnoja ja oli parhaillaan ollut niit‰ viimeistelem‰ss‰, kun Ramesh astui huoneeseen. Jos tulija olisi varovammin tunkeutunut h‰nen unelmiensa maailmaan, olisi kaikki voinut olla hyvin, mutta Rameshin otaksuessa, ett‰ h‰n, Kamila, oli l‰hett‰nyt h‰nt‰ hakemaan, linnat sortuivat soral‰j‰ksi. H‰nen mieleens‰ muistui, kuinka Ramesh oli aikonut j‰tt‰‰ h‰net vankeuteen loma-ajaksi, kuinka kylm‰kiskoinen h‰n oli ollut laivalla, muistui tuo ja paljon muutakin. Omaehtoinen tuttavallisuus oli aivan toista kuin pelkk‰ kutsun noudattaminen. Vasta heid‰n Ghazipuriin tultuansa h‰nelle oli selvinnyt heid‰n v‰lill‰‰n vallitsevan eron valtavuus. Saila ei kumminkaan voinut sit‰ ymm‰rt‰‰. H‰nen k‰sityskykyns‰ ei riitt‰nyt oivaltamaan, ett‰ Rameshin ja Kamilan v‰lill‰ saattoi olla todellinen, est‰v‰ raja. H‰n kohotti Kamilan p‰‰n syliins‰ ja huudahti: "Kerrohan, rakkaani, sanoiko Ramesh Babu sinulle jotakin ep‰yst‰v‰llist‰? Ehk‰p‰ h‰nt‰ harmitti se, ett‰ mieheni h‰net haki. Olisit sanonut, ett‰ syy on yksin minun." "Ei, ei, h‰n ei virkkanut siit‰ mit‰‰n! Mutta miksi l‰hetitk‰‰n h‰nt‰ hakemaan!" "Min‰ tein v‰‰rin", tunnusti Saila syv‰sti katuen, "sinun pit‰‰ antaa minulle anteeksi." Kamila nousi kohta istualleen ja kiersi k‰tens‰ Sailan kaulaan. "Rienn‰ nyt pois, yst‰v‰iseni", sanoi h‰n, "Bipin Babu k‰y varmaan k‰rsim‰ttˆm‰ksi." Sill‰v‰lin Ramesh oli jotakin tehd‰kseen tutkinut kaikki _Pionieerin_ sivut, kunnes vihdoin kokosi tarmonsa ja heitti sanomalehden menem‰‰n. "Riitt‰kˆˆn", sanoi h‰n itsekseen, "min‰ l‰hden huomenna Kalkuttaan ja j‰rjest‰n asiani siell‰. Mit‰ kauemmin viivyttelen tekem‰st‰ Kamilaa vaimokseni, sit‰ suurempi konna tunnen olevani!" KOLMASNELJƒTTƒ LUKU Ramesh oli vakaasti p‰‰tt‰nyt suorittaa teht‰v‰ns‰ Kalkuttassa mahdollisimman pian ja olla miss‰‰n tapauksessa menem‰tt‰ Kalitolan seuduille. H‰n asettui vanhaan asuntoonsa Dardzhiparaan, mutta asiain j‰rjestely vaati ainoastaan v‰h‰isen osan h‰nen p‰iv‰‰ns‰, joten vuorokauden monet j‰ljell‰olevat tunnit kuluivat ‰‰rettˆm‰n hitaasti. H‰n ei voinut k‰yd‰ tervehtim‰ss‰ ket‰‰n tuttavaansa, v‰lttip‰ ket‰‰n kohtaamasta kadullakin. H‰n havaitsi kuitenkin, ett‰ vanhaan asuntoon palaaminen sai h‰ness‰ aikaan vaistomaisen muutoksen. Avaran taivaan alla, maaseudun h‰iriytym‰ttˆm‰ss‰ rauhassa Kamilan nuorekas kauneus oli h‰net lumonnut, mutta t‰‰ll‰, suuressa meluisassa kaupungissa, tuo lumous oli melkein kerrassaan h‰lvennyt. Dardzhiparassa Ramesh yritti loitsia esiin tytˆn kuvaa ihastuneen katseensa iloksi, mutta mielikuvitus ei totellut. Ramesh vannoi itsellens‰ kerran toisensa j‰lkeen, ettei milloinkaan en‰‰ ajattelisi Hemnalinia, mutta neidon kuva kohosi eloisana h‰nen muistiinsa ˆin ja p‰ivin. H‰nen j‰ykk‰ unohtamisp‰‰tˆksens‰ muuttui voimalliseksi muistin liittolaiseksi. Jos Ramesh olisi ollut liukasliikkeisempi, niin h‰n olisi suorittanut teht‰v‰ns‰ paljon nopeammin ja palannut jo aikoja sitten; mutta hidastelun vuoksi kului v‰h‰p‰tˆisimpiinkin seikkoihin peloittava aikam‰‰r‰. Vihdoin h‰n sent‰‰n selviytyi niist‰ kaikista, ja tuli p‰iv‰, jolloin h‰n p‰‰tti matkustaa seuraavana p‰iv‰n‰ Allahabadiin ja sielt‰ Ghazipuriin. H‰nen harjoittamansa ankara itsens‰hillitseminen oli j‰‰nyt ihan palkitsematta. Ei haittaisi, arveli h‰n, vaikka k‰visi ennen Kalkuttasta l‰htˆ‰ salaa Kalitolassa. T‰m‰n p‰‰tˆksen tehty‰ns‰ h‰n istuutui kirjoittamaan kirjett‰ Hemnalinille. H‰n selitti juurta jaksain suhteensa Kamilaan, ilmoittipa viel‰ aikovansa Ghazipuriin palattuansa ottaa tuon avuttoman onnettoman todella vaimoksensa. Siit‰ syntyi j‰‰hyv‰iskirje, jossa h‰n purki syd‰mens‰ entiselle rakastetullensa, ennenkuin h‰nest‰ lopullisesti ja t‰ydellisesti erosi. H‰n sulki kirjeen kuoreen, mutta ei kirjoittanut mit‰‰n osoitetta. H‰n tiesi saavansa apua Annada Babun palvelijoilta, sill‰ Ramesh oli leppoinen kaikille, jotka olivat tekemisiss‰ Hemnalinin kanssa, ja oli pienimm‰nkin tilaisuuden sattuessa jaellut tuhlaavasti rahaa ja muita lahjoja. Senvuoksi h‰n ajatteli asettua pime‰n tultua talon l‰heisyyteen ja yritt‰‰ n‰hd‰ Hemnalinia, kaukaa vilahdukselta, ajatteli sitten antaa kirjeen jollekin palvelijalle neuvoen h‰nt‰ j‰tt‰m‰‰n sen kenenk‰‰n huomaamatta Hemnalinille. Siten piti heit‰ yhdist‰vien vanhain siteiden lopullisesti katketa. Pime‰n tullen h‰n l‰hti matkaan ja hiipi vapisevin ja tykytt‰vin syd‰min haihtumattomien muisteloiden kadulle. Perille saavuttuansa h‰n huomasi, ett‰ ovi oli suljettu, ja ylˆs katsahtaessaan n‰ki kaikissa ikkunoissa kaihtimet. Talo oli asumaton ja pime‰. H‰n koputti ovelle. Kolmannen tai nelj‰nnen koputuksen j‰lkeen joku palvelija tyˆnsi salvan syrj‰‰n ja avasi. "Sin‰h‰n olet Sukhan, eikˆ totta?" kysyi Ramesh. "Olen kyll‰, armollinen herra, min‰ olen Sukhan." _Ramesh_: "Mihin is‰nt‰si on l‰htenyt?" _Palvelija_: "H‰n on l‰htenyt neidin kanssa maalle virkistym‰‰n." _Ramesh_: "Minne he ovat l‰hteneet?" _Palvelija_: "Sit‰ en tied‰." _Ramesh_: "Onko joku muu matkustanut heid‰n kanssansa?" _Palvelija_: "On, Nalin Babu?" _Ramesh_: "Kuka on Nalin Babu?" _Palvelija_: "Sit‰ en tied‰." Ramesh sai houkutelluksi Sukhanista sen tiedon, ett‰ t‰m‰ Nalin oli er‰s nuori herra, joka oli viime aikoina k‰ynyt tuhka tihe‰‰n talossa. Vaikka Ramesh puolestaan olikin luopunut kaikista toivelmistaan Hemnaliniin n‰hden, tunsi h‰n kuitenkin nimenomaista ennakkoluuloisuutta Nalin Babua kohtaan. "Oliko neidin terveydentila hyv‰ h‰nen l‰htiess‰‰n?" kysyi h‰n. "Oli kyll‰, h‰n voi varsin hyvin." Vastaus oli tarkoitettu Rameshia rauhoittamaan ja miellytt‰m‰‰n, mutta taivas yksin tiet‰‰, kuinka Sukhan erehtyi laskelmissaan! "Haluaisin k‰yd‰ pikimmiten huoneistossa." Palvelija otti k‰ry‰v‰n ˆljylamppunsa ja l‰hti h‰nt‰ saattamaan. Ramesh vaelsi kuin aave huoneesta toiseen istuutuen silloin t‰llˆin jollekin tutulle tuolille tai sohvalle. Huonekalut, koko sisustus, kaikki oli entisell‰‰n, mutta lis‰ksi oli tullut tuo tungettelija Nalin, mist‰ lieneek‰‰n esille sukeltanut. Luonto vihaa tyhjyytt‰ ja rient‰‰ sen aina nopeasti t‰ytt‰m‰‰n! Tuossa oli se ikkunankomero, jossa Ramesh ja Hemnalini olivat vierekk‰in seisoneet syysp‰iv‰n h‰m‰rtyess‰ illaksi ja molempien syd‰mien sykkiess‰ yhteen tahtiin. Menness‰‰n mailleen aurinko varmaan joka p‰iv‰ kirkasti s‰teill‰ns‰ t‰t‰ huonetta. Pitikˆ Rameshin saada seuraaja, joka yritt‰isi uudelleen luoda ikkunan kehyst‰m‰‰ kahden kuvaa. Eikˆ menneisyyden henki astuisi heid‰n v‰liins‰ ja sormi varoittamaan kohotettuna ajaisi heit‰ pois toistensa luota? Rameshin povessa riehui loukattu ylpeys. Seuraavana p‰iv‰n‰ h‰n ei matkustanutkaan Allahabadiin, vaan l‰hti suoraa p‰‰t‰ Ghazipuriin. NELJƒSNELJƒTTƒ LUKU Ramesh oli viipynyt Kalkuttan-matkallansa l‰hes kuukauden, ja Kamilan laisesta, keskell‰ parasta kehitysik‰‰ns‰ olevasta tytˆst‰ kuukausi tuntuu pitk‰lt‰ ajalta. Samoinkuin aamuh‰m‰r‰ ‰kki‰ muuttuu ihanaksi p‰iv‰nkoitoksi, samoin h‰nen naisellisuutensa heti her‰tty‰‰n puhkesi t‰yteen tietoisuuteen. T‰m‰ her‰‰minen olisi kenties tapahtunut paljon myˆhemmin, ellei kiinte‰ yst‰vyyssuhde Sailadzhaan ja viimeksimainitun olemuksesta tulviva valo ja l‰mpˆ olisi muuntumista edist‰nyt. Sill‰v‰lin oli set‰ Tshakrabartti Rameshin vitkastelun ja Sailadzhan alinomaisten kehoitusten yllytt‰m‰n‰ alkanut vakavasti hakea asuntoa ja oli vuokrannut kaupungin ulkopuolelta Gangesin rannalta pienen bungalow'n nuorta pariskuntaa varten. H‰n oli uutterasti etsinyt kokoon v‰ltt‰m‰ttˆmint‰ sisustusta, olipa viel‰ palkannut sen verran palvelijoitakin, ett‰ taloudenpito voitiin aloittaa. Kun Ramesh palasi Ghazipuriin pitk‰n poissaolonsa j‰lkeen, oli Kamilalla vihdoin oma koti, joten nuorikkojen ei en‰‰ tarvinnut k‰ytt‰‰ siin‰ suhteessa hyv‰kseen sed‰n vieraanvaraisuutta. Taloa ymp‰rˆi riitt‰v‰ puutarha-alue. Korkeat _sisu_-puut muodostivat varjoisan kujanteen. Virta oli vet‰ytynyt kuivan ajan uomaan, ja sen ja talon v‰lill‰ levisi hiekkalakeus, jossa n‰kyi vuorotellen nuoren vehn‰n ja melonilavojen v‰rikk‰it‰ t‰pli‰. Alueen etel‰kulmassa, virran puolella, kasvoi j‰ttil‰iskokoinen _nim_-puu, jonka juurella oleva tanner oli kivetty. Talo oli ollut kauan asumattomana, ja rakennus, samoinkuin koko aluekin, n‰ytti olevan pahasti rappiolla. Puutarha oli muuttunut viidakoksi, ja huoneet olivat siivoamattomat; mutta Kamila ei siit‰ v‰litt‰nyt. H‰n oli niin ihastunut p‰‰stess‰‰n em‰nnˆim‰‰n omassa kodissa, ett‰ kaikki tuntui h‰nest‰ kauniilta. H‰n p‰‰tti viipym‰tt‰, miten kutakin huonetta oli k‰ytett‰v‰ ja mit‰ kuhunkin puutarhan kulmaan oli istutettava, ja suunnitteli, sed‰n neuvoa kysyen, koko alueen viljelemist‰. H‰n valvoi itse keittiˆn lieden paikoilleen asettamista ja v‰ltt‰m‰ttˆmien muutosten suorittamista viereisess‰ varastohuoneessa. Koko p‰iv‰n h‰n lakaisi, pesi ja puhdisti, ja h‰nen tarmonsa keksi yh‰ uusia esineit‰. Taloustyˆt ilmaisevat naisen kauneutta mit‰ vaihtelevimmissa ja vieh‰tt‰vimmiss‰ muodoissa, ja askarteleva Kamila muistutti Rameshin mielest‰ lintua, joka on vapautunut h‰kist‰ns‰ ja kohoaa ilmoille. H‰nen s‰teilev‰t kasvonsa ja se taitavuus, joka h‰nen toimissaan ilmeni, her‰ttiv‰t Rameshissa aivan uusia ihmettelyn ja ihailun tunteita. Ramesh n‰ki h‰net ensi kerran em‰nt‰n‰. Kamila n‰ytti tulleen valtakuntaansa, ja jonkinlainen arvokkuuden s‰vy liittyi nyt h‰nen kauneuteensa. "Mit‰ teetk‰‰n, Kamila?" kysyi h‰n. "Sin‰h‰n uuvutat itsesi!" Kamila keskeytti askarensa hetkiseksi ja katsahti Rameshiin, huulilla onnen hymy. "ƒl‰ pelk‰‰, t‰m‰ ei v‰syt‰ minua ollenkaan." Samassa h‰n jo jatkoi tyˆt‰ns‰ iloiten siit‰, ett‰ Ramesh suhtautui myˆt‰tuntoisesti h‰nen toimiinsa. Rameshin johti h‰nen rakastuneisuutensa kohta j‰lleen Kamilan luo er‰‰n toisen tekosyyn nojalla. "Joko olet syˆnyt aamiaista, Kamila?" kysyi h‰n. "Tietysti! Jo monta tuntia sitten!" kuului vastaus. Ramesh tiesi sen yht‰ hyvin kuin Kamilakin, mutta ei voinut olla kysym‰tt‰, koska tahtoi osoittaa h‰nelle pient‰ huomaavaisuutta; Kamila puolestaan ei turhasta tiedustelusta pahastunut. Pit‰‰kseen keskustelua yll‰ Ramesh jatkoi: "Miksi teet tuon kaikki itse, Kamila? Antaisit minun suoritettavakseni osan siit‰." Kuten tied‰mme, on hyviss‰ tyˆntekijˆiss‰ se heikko puoli, ett‰ he ep‰ilev‰t toisten kelpoisuutta. Niinp‰ Kamilakin vain virkkoi hymyillen: "Ei, t‰m‰ ei ole miesten tyˆt‰." "Me miehet olemme suvaitsevaisia", vastasi Ramesh, "me kuuntelemme vastaan sanomatta, sukupuoleemme kohdistuvia loukkauksia. Jos min‰ olisin nainen, niin t‰ss‰ syntyisi kelpo kahakka. Mutta sin‰h‰n k‰yttelet set‰‰ tˆiss‰si. Miksi pid‰t minua aivan kelvottomana?" "En tied‰, mutta minua naurattaisi, jos n‰kisin sinut keittiˆt‰ lakaisemassa! Sinun olisi paras l‰hte‰. Min‰ t‰ss‰ saan aikaan ankaran pˆlyn!" Pit‰‰kseen pyˆr‰‰ liikkeell‰ Ramesh jatkoi: "Pˆly ei kunnioita ket‰‰n; k‰sittelee sinua aivan samoin kuin minuakin." "Min‰ sied‰n sen, koska minun t‰ytyy", sanoi Kamila, "mutta en k‰sit‰, miksi sin‰, jonka ei tarvitse, sen tekisit." Ramesh alensi ‰‰nt‰ns‰, jotta palvelijat eiv‰t kuulisi: "Min‰ tahtoisin osan kaikesta siit‰, mit‰ sinun on siedett‰v‰, olipa se tyˆt‰ tai mit‰ muuta tahansa." Kamilan poskiin nousi kevyt puna. Mit‰‰n vastaamatta h‰n astui syrjemm‰lle ja huusi Umeshille: "Umesh, tuo t‰nne viel‰ yksi vesisanko; katsohan, kuinka paksuna pˆly t‰ss‰ lep‰‰. Anna luuta minulle!" Samassa h‰n jo alkoi voimallisesti lakaista. "Mit‰ teetk‰‰n, Kamila?" huudahti Ramesh; pahoillaan siit‰, ett‰ n‰ki h‰net niin halvassa tyˆss‰. "Miksi niin, Ramesh Babu", kuului ‰‰ni h‰nen takaansa, "eih‰n kunniallinen tyˆ vahingoita? Te englantilaisen kasvatuksen saaneet henkilˆt puhutte aina ihmisten yhdenvertaisuudesta. Jos pid‰tte lakaisemista arvoanne alentavana tyˆn‰, niin miksi annatte palvelijanne sit‰ suorittaa? Min‰ en ole niin sivistynyt kuin te, mutta mielipiteeni on t‰m‰: kun n‰en hyveill‰ kaunistetun naisen k‰sittelev‰n luutaa, niin jokainen risu hohtelee silmiss‰ni kuin auringons‰de! -- Olen nyt saanut viidakkonne jonkinmoiseen kuntoon, lapsukaiseni (t‰m‰ sanottiin Kamilalle), ja pyyd‰n nyt osoittamaan, miss‰ vihanneslavojen tulee sijaita." "Odottakaahan hetkinen, set‰; t‰m‰ huone ei ole viel‰ t‰ysin kunnossa." Kamila ryhtyi j‰lleen tyˆhˆns‰. Saatuaan huoneen siivotuksi h‰n irroitti vyˆt‰isille kietomansa vaatteen, veti sen p‰‰n yli yllens‰ ja ryhtyi set‰ Tshakrabarttin kanssa vakavasti neuvottelemaan kasvislavojen parhaasta sijoittamisesta. P‰iv‰ oli kohta lopussa, mutta talo ei viel‰ vastannut Kamilan ankaroita puhtausvaatimuksia. Pitk‰aikaisen laiminlyˆnnin j‰ljet eiv‰t olleet helposti poistettavissa, ja oli ilmeist‰, ett‰ muutamat huoneet eiv‰t kelvanneet k‰ytett‰viksi, ellei niit‰ viel‰kin siivottu ja tuuletettu. Rameshin suureksi pettymykseksi t‰ytyi heid‰n, Kamilan ja h‰nen, viett‰‰ viel‰ yksi yˆ set‰l‰ss‰. Ramesh oli koko ajan odotellut iltahetke‰ omassa kodissa ja oli kuvaillut mieless‰‰n, kuinka Kamila istuisi ujosti hymyillen h‰nen vieress‰‰n lampun valossa kuunnellen, mit‰ h‰nell‰ oli syd‰mell‰ns‰. Koska talon kuntoonpano saattoi kest‰‰ viel‰ kolmenelj‰ p‰iv‰‰, ei h‰n voinut siirt‰‰ asianajotoiminnan edellytt‰mien oikeutusten hankkimista tuonnemmaksi, vaan matkusti jo seuraavana p‰iv‰n‰ Allahabadiin. VIIDESNELJƒTTƒ LUKU Set‰ itse l‰hti paria p‰iv‰‰ myˆhemmin Allahabadiin k‰yd‰kseen, vanhemman tytt‰rens‰ Bidhun luona. Sin‰ aamuna, jolloin ukko matkusti, Kamila kutsui Sailadzhan kekkereihin uuteen kotiinsa, ja Saila saapuikin tarjoiltuaan toimeensa l‰htev‰lle Bipinille aamiaista. Yst‰v‰tt‰ret ryhtyiv‰t Umeshin avustamina j‰rjest‰m‰‰n ateriaa _nim_-puun alle. Kun aamiainen oli nautittu, he asettuivat puun juurelle mielin m‰‰rin juttelemaan. Viile‰ varjo, lempe‰ auringonpaiste ja virralle avautuva n‰kˆala tuntuivat Kamilasta mainiolta keskustelun kehykselt‰, ja se ep‰m‰‰r‰inen kaipaus, joka h‰nen syd‰mess‰ns‰ asui, muuttui niin et‰iseksi kuin haarahaukka, joka kaarteli ylh‰‰ll‰ heid‰n p‰ittens‰ p‰‰ll‰ n‰ytt‰en pienelt‰ pilkulta korkeuden siness‰. Iltap‰iv‰ ei ollut viel‰ pitk‰lle kulunut, kun Saila alkoi tehd‰ l‰htˆ‰. H‰n sanoi miehens‰ kohta palaavan tyˆst‰, joten h‰nen oli ment‰v‰. "Etkˆ voisi yht‰ ainoata kertaa poiketa tottumuksestasi?" kysyi Kamila. Mutta Saila vain hymyili ja pudisti p‰‰t‰ns‰ koskettaen samalla hyv‰illen Kamilan leukaa. L‰htiess‰‰n h‰n kehoitti Kamilaa palaamaan ennen pime‰n tuloa. Aurinko oli viel‰ taivaanrannan yl‰puolella, kun Kamila sai talousaskarensa suoritetuiksi. H‰n k‰‰riytyi hartiahuiviin ja istuutui j‰lleen _nim_-puun alle katselemaan, kuinka aurinko painui korkean virran‰yr‰‰n taakse, miss‰ lep‰si pari kalastajavenhett‰ kuvastellen mastojansa hehkuvan iltataivaan taustalle. Nyt saapui Umesh jonkin tekosyyn nojalla voidakseen aloittaa keskustelun h‰nen kanssaan. "Teill‰ ei ole ollut pitk‰‰n aikaan beteli‰, maammoseni", sanoi h‰n. "Min‰ olen valmistanut sit‰ sed‰n talossa ja tuon sit‰ t‰ss‰." H‰n ojensi Kamilalle paperiin k‰‰ritty‰ beteli‰. Kamila huomasi ‰kki‰, ett‰ tuli pime‰, ja hyp‰hti seisaalleen. "Set‰ Tshakrabartti on l‰hett‰nyt teit‰ varten vaunut", lis‰si Umesh. Kamila astui sis‰‰n katsahtaakseen ymp‰rilleen viel‰ kerran, ennenkuin l‰hti pois. Oleskeluhuoneessa oli englantilaismallinen liesi, johon voitiin sytytt‰‰ tuli, jos sattui talvella tulemaan liian kylm‰, ja lieden reunuksella paloi ˆljylamppu. Kamila laski betelk‰‰rˆn lieden reunalle ja aikoi jatkaa kierrostansa, kun katse sattui omaan nimeen, joka oli Rameshin k‰sialalla kirjoitettu k‰‰repaperiin. "Mist‰ olet t‰m‰n paperin lˆyt‰nyt?" kysyi h‰n Umeshilta. "Se oli herran huoneen nurkassa. Min‰ nostin sen sielt‰ lattiaa lakaistessani." Kamila tarttui paperiin ja alkoi lukea. Se oli sama kirje, jossa Ramesh oli tunnustanut kaikki Hemnalinille ja jonka h‰n huolimattomana oli viskannut lattialle. Kamila luki kirjeen loppuun asti. "Miksi seisotte siin‰ mit‰‰n virkkamatta, maammoseni?" kysyi Umesh. "Tulee pime‰." Huoneessa olisi kuullut neulasen putoamisen, ja Kamilan ilme huolestutti Umeshia. "Ettekˆ kuule, maammoseni? Meid‰n t‰ytyy l‰hte‰ kotiin; on jo myˆh‰", kehoitteli h‰n. Mutta Kamila liikahti vasta sitten, kun sed‰n palvelijat saapuivat ponnekkaasti ilmoittamaan, ett‰ vaunut olivat jo kauan odottaneet. KUUDESNELJƒTTƒ LUKU "Etkˆ voi hyvin, yst‰v‰iseni?" kysyi Sailadzha Kamilan saavuttua. "Kivist‰‰kˆ p‰‰t‰si?" "Ei, minua ei vaivaa mik‰‰n; miksi ei set‰ ole kotona?" "ƒiti l‰hetti h‰net Allahabadiin sisareni luo, joka on ollut joitakin aikoja sairaalloinen." "Milloin h‰n palaa?" "H‰n kuuluu viipyv‰n ainakin viikon. Sin‰ olet rasittanut itse‰si liiaksi, kun olet puuhaillut koko p‰iv‰n talossanne. Sin‰ n‰yt‰t kovin uupuneelta. Syˆ illallinen varhain ja mene levolle." Kamilan ainoana pelastuksena olisi t‰ss‰ tilassa ollut Sailan uskotuksensa ottaminen, mutta h‰n tunsi sen olevan mahdotonta. Juuri Sailalle h‰nen oli mahdotonta tunnustaa, ett‰ se henkilˆ, jota h‰n oli pit‰nyt miehen‰ns‰, ei ollutkaan h‰nen miehens‰. Kamila sulkeutui omaan huoneeseensa ja luki viel‰ kerran Rameshin kirjeen. Kirjeess‰ ei ollut mainittu vastaanottajan nime‰ eik‰ osoitetta, mutta sis‰llˆst‰ k‰vi selv‰sti ilmi, ett‰ kysymyksess‰ oleva henkilˆ oli nainen, ett‰ h‰n oli ollut Rameshin kihlattu morsian ja ett‰ suhde Kamilaan oli aiheuttanut kihlauksen purkautumisen. Ramesh ei myˆsk‰‰n ollut salannut sit‰ tosiasiaa, ett‰ h‰n syd‰mest‰ns‰ rakasti sit‰ naishenkilˆ‰, jolle kirje oli tarkoitettu ja ett‰ h‰n oli purkanut suhteen onnettoman Kamilan vuoksi, johon kohtalo oli h‰net niin omituisella tavalla liitt‰nyt. Kamila palautti yksityiskohdittain mieleens‰ koko heid‰n yhteisen el‰m‰ns‰ ensimm‰isest‰ hiekkas‰rk‰ll‰ tapahtuneesta kohtauksesta aina Ghazipuriin saapumiseen asti, ja se, mik‰ oli aikaisemmin ollut h‰m‰r‰‰, k‰vi nyt kirkkaaksi kuin p‰iv‰. Ramesh oli koko ajan tiet‰nyt, ettei Kamila ollut h‰nen vaimonsa, eik‰ ollut ymm‰rt‰nyt, miten menetell‰; Kamila sit‰vastoin oli kaikessa rauhassa pit‰nyt h‰nt‰ puolisonansa ja oli arvelematta valmistautunut viett‰m‰‰n h‰nen kerallansa elinkautista yhteisel‰m‰‰. H‰pe‰ntunne viilsi kuin veitsi h‰nen syd‰nt‰ns‰, ja kun h‰nen muistiinsa palautui erin‰isi‰ kohtauksia, h‰n olisi mielell‰‰n vaipunut maan alle. H‰pe‰ tulisi liittym‰‰n h‰neen pitkin el‰m‰‰; ei ollut mit‰‰n mahdollisuutta v‰ltt‰‰ sen poltinmerkki‰. H‰n tyˆnsi oven auki ja astui talon takana olevaan puutarhaan. Pime‰ talvinen taivas kaartui h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰ torjuvan kalseana kuin musta marmoriholvi. N‰kyviss‰ ei ollut pilvenhattaraa, ei sumun h‰iv‰‰k‰‰n, ja t‰hdet paistoivat kirkkaasti. Etualalla oleva nuorten mango-puiden ryhm‰ vain korosti ˆist‰ tummuutta. Sis‰iselle katseelle ei avautunut mit‰‰n kurjuudesta pois johtavaa polkua. Kamila vaipui viluiseen ruohikkoon ja j‰i siihen istumaan j‰ykk‰n‰ kuin veistokuva, yht‰‰n kyynelt‰ vuodattamatta ja mit‰‰n hiiskumatta. H‰n ei ottanut ollenkaan huomioon ajan kulumista, mutta v‰hitellen tunkeutui pureva kylmyys h‰nen syd‰njuuriinsa, ja h‰nen koko ruumiinsa v‰risi. Kun v‰henev‰ kuu vihdoin sukelsi n‰kyviin liikkumattomien palmujen takaa, nousi Kamila verkalleen, vet‰ytyi omaan huoneeseensa ja sulki oven. Kun h‰n aamulla avasi silm‰ns‰, seisoi Saila h‰nen vuoteensa vieress‰. Kamila nousi heti istualleen, h‰peiss‰‰n sen vuoksi, ett‰ oli nukkunut niin kauan. "ƒl‰ nouse, yst‰v‰iseni", virkkoi Saila, "on parasta, jos nukut viel‰ v‰h‰n aikaa; sin‰ et varmaankaan voi hyvin. Sin‰ n‰yt‰t v‰syneelt‰, ja silmiesi alla on tummat juovat. Sano minulle, mik‰ sinua vaivaa, rakkaani!" Sailadzha istuutui h‰nen viereens‰ ja laski k‰sivartensa h‰nen kaulalleen. Kamilan povi kohoili ankarasti, eik‰ h‰n kyennyt en‰‰ pid‰tt‰m‰‰n kyyneli‰ns‰. H‰n painoi kasvonsa Sailan olkap‰‰t‰ vasten ja itki hillittˆm‰sti Sailan pit‰ess‰ h‰nt‰ kiinte‰sti syliss‰‰n ja yritt‰m‰tt‰ ollenkaan sanoilla lohduttaa. Vihdoin Kamila vapautti itsens‰ Sailan sylist‰, pyyhki kyynelens‰ ja alkoi ‰‰neen nauraa. "Kuulehan, kuulehan, jo riitt‰‰", sanoi Saila. "Enp‰ ole milloinkaan tavannut sinunlaistasi salaper‰ist‰ tyttˆ‰. Sinun ei kumminkaan pid‰ luulla, etten tied‰, mik‰ sinua vaivaa; niin kokematon en ole. Sanonko sen sinulle? Allahabadiin l‰hdetty‰ns‰ Ramesh Babu ei ole kirjoittanut sinulle yht‰‰n ainoata kirjett‰, ja se loukkaa sinua, vaikka oletkin liian ylpe‰ sit‰ tunnustamaan. Mutta sinun tulee muistaa, ett‰ h‰nell‰ on siell‰ paljon teht‰v‰‰ ja ett‰ h‰n palaa muutaman p‰iv‰n kuluttua. Sinun ei pid‰ v‰litt‰‰ mit‰‰n, ellei h‰nell‰ ole tilaisuutta sinulle kirjoittaa, kun h‰n on poissa vain lyhyen ajan. Sin‰ tuhma tyttˆ! Mutta tied‰tkˆ, rakkaani, vaikka sinua n‰in neuvon, olisin sinun sijassasi menetellyt aivan samoin! Me naiset itkemme sellaisten mielettˆmien asiain vuoksi. Kunhan itket itkett‰v‰si ja alat j‰lleen hymyill‰, on asia pian unohdettu." H‰n painoi Kamilan rintaansa vasten ja jatkoi: "Nyt sinusta tuntuu silt‰, kuin et voisi milloinkaan antaa Ramesh Babulle anteeksi; eikˆ totta? Sanohan!" "Niin, se on totta", vastasi Kamila. Saila taputti h‰nen poskeansa. "Sit‰h‰n min‰ ajattelin; tietysti oli niin laita! No, saammepa n‰hd‰. Kunhan et vain pane sit‰ kovin pahaksesi." Viel‰ samana aamuna Saila l‰hetti kirjeen is‰llens‰ Allahabadiin. "Kamila on kovin huolissaan", kirjoitti h‰n, "kun ei ole saanut mit‰‰n tietoja Ramesh Babulta. Voi varsin hyvin k‰sitt‰‰, mit‰ merkitsee lapsi paralle, kun mies tuo h‰net vieraalle paikkakunnalle ja sitten l‰htee pois, milloin hyv‰ksi n‰kee, j‰tt‰‰ h‰net yksin, viel‰p‰ mit‰‰n h‰nelle kirjoittamattakin. Eikˆ h‰n voi saada asioitansa Allahabadissa suoritetuiksi? On paljon ihmisi‰, joilla on paljon tekemist‰, mutta jotka siit‰ huolimatta ehtiv‰t kirjoittaa." Set‰ etsi Rameshin k‰siins‰, luki h‰nelle otteita tytt‰rens‰ kirjeest‰ ja piti ankaran nuhdesaarnan. Asian laita ei suinkaan ollut niin, ett‰ Ramesh ajatteli Kamilaa liian v‰h‰n, mutta mit‰ enemm‰n h‰n mietti, sit‰ vaikeampi h‰nen oli p‰‰st‰ mihink‰‰n tulokseen. H‰nen pitk‰aikainen oleskelunsa Allahabadissa ei johtunut v‰linpit‰m‰ttˆmyydest‰, vaan ep‰rˆinnist‰. Nyt tuli viel‰ kaiken h‰mmingin lis‰ksi tuo ote Sailan kirjeest‰. Kirjeen sanamuodosta selvisi, ett‰ Kamila kovin h‰nt‰ kaipasi, joskin arkuus esti h‰nt‰ itse kirjoittamasta. Ramesh oli tullut tienhaaraan ja p‰‰tti nyt kohta valita suuntansa. Ratkaisevana seikkana ei saanut olla yksin h‰nen oma onnensa, vaan myˆskin Kamilan rakkaus. Sallimus oli tuolla kaukaisella karilla liitt‰nyt yhteen sek‰ heid‰n el‰m‰ns‰ ett‰ syd‰mens‰kin. Niinp‰ h‰n k‰vikin heti toimeen ja sepitti seuraavan kirjeen Kamilalle: _Rakkahin_. -- Sin‰, Kamila, et saa pit‰‰ t‰t‰ puhuttelusanaa pelkk‰n‰ sovinnaiseen kirjetyyliin kuuluvana. Min‰ en milloinkaan nimitt‰isi sinua "rakkahimmaksi", ellet tosiaankin olisi se olento, jota rakastan enin maailmassa. Jos olet t‰t‰ ep‰illyt, jos olen milloinkaan loukannut tunteitasi, niin se tosiasia, ett‰ min‰ mit‰ vilpittˆmimmin nimit‰n sinua "rakkahimmakseni", toivoakseni h‰lvent‰‰ ne ep‰ilykset ja viihdytt‰‰ haavojen kivun ainiaaksi! Miksi t‰t‰ laveammin selittelisin? Moni seikka t‰h‰nastisessa k‰ytt‰ytymisess‰ni on sinua varmaan loukannut. Jos syd‰mesi senvuoksi minua syytt‰‰, en kykene syytˆst‰ kumoamaan. Voin ainoastaan yh‰ uudelleen vakuuttaa, ett‰ sin‰ olet rakkahimpani ja ettei ole ket‰‰n, jota kohtaan tuntisin samaa rakkautta. T‰m‰ kenties ei kelpaa t‰ysin puolustamaan kaikkia k‰ytˆkseni virheit‰, mutta se on ainoa, mink‰ voin sinulle tarjota. Kun siis nimit‰n sinua "rakkahimmaksi", niin tahdon siten pyyhk‰ist‰ olemattomiin koko ep‰ilyksien kalvaman menneisyyden ja laskea tulevaisen rakkautemme perustuksen. Usko minua: sin‰ olet minun ainoa ajatukseni, sin‰ olet totisesti minun "rakkahimpani". Kunhan sen varmasti uskot, niin ep‰ilykset ja levottomuus lopullisesti h‰lvenev‰t. Tahtoisin viel‰ sinulta kysy‰, olenko saavuttanut rakkautesi, mutta en uskalla. Rakkaus kehoittaa minua sit‰ kysym‰‰n, ja min‰ olen varma siit‰, ett‰ vastaus on kerran tuleva. Me emme lausu yht‰k‰‰n sanaa, mutta syd‰n puhuu syd‰melle: rakkauteni se luo minuun t‰m‰n varmuuden. Min‰ en kerskaile olevani sinun arvoisesi, mutta tunnen, ettei ihailuni ja antaumukseni voi menn‰ hukkaan. Min‰ tied‰n varsin hyvin, ett‰ t‰m‰ kirje tekee vaivalloisen tutkielman vaikutuksen, ja siit‰ syyst‰ haluaisin mieluimmin sen repi‰ rikki; mutta minun on toistaiseksi mahdoton sepitt‰‰ sellaista kirjett‰, joka todella toisi ilmi tunteitani. Mutta kirjeit‰h‰n t‰ytyy kahden ihmisen kesken‰ns‰ vaihtaa. Sarjan ensimm‰isess‰ kirjeess‰ on ylen vaikea lˆyt‰‰ oikeata ilmaisua tunteillensa. Kun syd‰memme todella toisiinsa liittyv‰t, kykenen varmaan kirjoittamaan sinulle oikeita kirjeit‰. Vain silloin, kun huoneessa ovet ovat auki kahden puolen, tuuli voi puhaltaa vapaasti sen l‰pi. Kamila, rakkahin, milloin lˆyd‰n sinun syd‰mesi oven? Kaikki t‰m‰ kypsyy hitaasti; kiirehtiminen vain tekisi tarkoitusper‰n saavuttamisen mahdottomaksi. Min‰ saavun Ghazipuriin aamulla, p‰iv‰‰ myˆhemmin kuin t‰m‰ kirje. Min‰ pyyd‰n sinua silloin olemaan meid‰n omassa kodissamme. Me olemme olleet kauan kodittomat, enk‰ min‰ voi kauemmin siet‰‰ t‰t‰ el‰m‰‰. Nyt minulla vihdoinkin on toivo saada astua oman kynnyksemme yli ja tervehti‰ syd‰meni kuningatarta kotini valtiattarena. T‰m‰ tuokio on oleva toinen "onneatuova silm‰yksemme." Muistatko viel‰ ensimm‰isemme sin‰ kuutamoyˆn‰ virran rannalla autiolla hiekkas‰rk‰ll‰ -- korkean taivaankannen alla, ilman mink‰‰nlaista kattoa p‰‰mme p‰‰ll‰ ja ilman sukulaisia ja tuttavia juhlallisen toimituksen todistajina? Se tuntuu minusta ep‰todelliselta, kuin unenn‰ˆlt‰. Senvuoksi min‰ kiihke‰sti odotan toista "onneatuovaa n‰kemist‰" aamun kirkkaassa, tyyness‰ valaistuksessa, omien seinien sis‰puolella, keskell‰ vankkaa todellisuutta. Sinun suloiset, hymyilev‰t kasvosi oman ovemme kehyst‰min‰ j‰‰v‰t ainiaaksi muisteloitteni aarrearkkuun. Sit‰ kuvaa min‰ ik‰vˆin n‰hd‰. Rakkahin, min‰ olen almunanoja sinun syd‰mesi portilla; ‰l‰ l‰het‰ minua pois tyhjin k‰sin! Sinulle aina altis Ramesh. SEITSEMƒSNELJƒTTƒ LUKU "Etkˆ l‰hde omaan tupaasi?" kysyi Saila seuraavana p‰iv‰n‰ yritt‰en haihduttaa Kamilan synkk‰‰ mielialaa. "En, siell‰ ei ole en‰‰ mit‰‰n tekemist‰." _Saila_: "Ovatko kaikki huoneet kunnossa?" _Kamila_: "Ovat, min‰ olen p‰‰tt‰nyt tyˆni." Pian Saila tuli j‰lleen. "Mit‰ sin‰ annat minulle, jos min‰ annan jotakin sinulle?" kysyi h‰n. "Minulla ei ole mit‰‰n sinulle annettavaa, _didi_" (vanhempi sisar), vastasi Kamila. _Saila_: "Eikˆ yht‰‰n mit‰‰n?" _Kamila_: "Ei yht‰‰n mit‰‰n." Saila lˆi h‰nt‰ kevyesti poskelle. "Niinkˆ asia onkin! Sin‰ olet antanut kaikki, mit‰ omistat, er‰‰n m‰‰r‰tyn henkilˆn huostaan, eikˆ totta? Mit‰ t‰st‰ sanot?" H‰n veti esiin kirjeen _sarinsa_ laskoksesta. Kamila kalpeni n‰hdess‰‰n kirjeenkuoressa Rameshin k‰sialan ja k‰‰ntyi puolittain poisp‰in. "Oletpa jo riitt‰v‰sti osoittanut ylpeytt‰si", virkkoi Saila, "anna sen jo j‰‰d‰! Min‰ tied‰n, miten sinun tekee mieli siepata t‰m‰ kirje minulta, mutta min‰ en sit‰ anna, ellet pyyd‰ koreasti. Saammepa n‰hd‰, kuinka kauan voit sit‰ siet‰‰." Samassa syˆks‰hti huoneeseen Umi huutaen "T‰ti, t‰ti!" ja vet‰en j‰ljess‰‰n nuorankappaleeseen kiinnitetty‰ saippuakoteloa. Kamila nosti h‰net syliins‰ ja kantoi pois peitt‰en h‰nen kasvonsa suudelmilla. Umi alkoi parkua, koska h‰net erotettiin lelustansa, mutta Kamila ei taipunut. H‰n kantoi lapsen omaan huoneeseensa ja tyynnytti sen lakkaamattomilla lapsenloruilla. Saila tuli heid‰n j‰ljess‰‰n ja huudahti: "Min‰ olen h‰vinnyt; sin‰ voitit t‰ll‰ kertaa! Min‰ en voi kest‰‰ kauempaa. Kas t‰ss‰, Kamila, ota se! Min‰ en ole en‰‰ milloinkaan niin julma sinua kohtaan." H‰n heitti kirjeen vuoteeseen, vapautti Umin Kamilan sylist‰ ja kantoi h‰net pois. Kamila k‰‰nteli ep‰rˆiden kirjett‰, avasi sen sitten ja alkoi lukea, mutta oli tuskin ehtinyt silm‰t‰ ensimm‰isi‰ rivej‰, kun h‰nen kasvoihinsa nousi vihan puna ja h‰n heitti kirjeen luotansa. Sitten h‰n voitti ensimm‰isen syv‰n vastenmielisyyden puuskan, tarttui j‰lleen kirjeeseen ja luki sen. On mahdoton sanoa, ymm‰rsikˆ h‰n kaikkea vai eikˆ, mutta h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin olisi k‰sitellyt jotakin likaista, ja h‰n heitti kirjeen j‰lleen pois. Mies, joka ei ollut h‰nen puolisonsa, kehoitti h‰nt‰ valmistamaan heille yhteist‰ kotia! T‰ysin tuntien kaikki tosiasiat Ramesh oli vain odottanut tilaisuutta saattaakseen h‰net t‰h‰n h‰pe‰‰n! Jos heid‰n Ghazipuriin saavuttuaan Kamilan syd‰n olikin sykkinyt h‰nelle l‰mpˆisemmin, niin luuliko h‰n sen koskevan itse‰ns‰, mik‰li h‰n oli Ramesh eik‰ -- kuten Kamila oli uskonut -- h‰nen puolisonsa? Ramesh oli tehnyt liian h‰t‰isi‰ johtop‰‰tˆksi‰, ja onnettomaan osattomaan kohdistuva s‰‰li oli saanut h‰net kirjoittamaan t‰m‰n lemmenkirjeen. Kuinka voikaan h‰n, Kamila, nyt -- tai milloinkaan -- karkoittaa sen v‰‰r‰n vaikutelman, jonka Ramesh oli h‰nen k‰ytt‰ytymisest‰ns‰ saanut? H‰pe‰ ja inho tulisivat olemaan h‰nen osanansa el‰m‰ss‰, vaikka h‰n ei ollut koskaan el‰ess‰‰n tehnyt pahaa yhdellek‰‰n sielulle. Nyt n‰kyi h‰nelle "koti" kauhistuttavana hirviˆn‰, joka uhkasi h‰net niell‰, ja h‰n mietti turhaan pelastuskeinoa. Kahta p‰iv‰‰ aikaisemmin h‰nen olisi viel‰ ollut aivan mahdoton uskoa, ett‰ Ramesh tulisi ilmenem‰‰n h‰nelle sellaisena hirviˆn‰. H‰nen mietteens‰ keskeytti Umesh, joka kuului ovella ysk‰ht‰v‰n. Kun Kamila ei virkkanut mit‰‰n, h‰n kuiskasi: "Maammoseni!" Kamila meni ovelle, ja Umesh ilmoitti, korvallistaan kynsien: "Sidhu Babu on tuottanut Kalkuttasta n‰yttelij‰seurueen tytt‰rens‰ h‰ihin." "Hyv‰, Umesh, sin‰ voit menn‰ n‰yt‰ntˆ‰ katsomaan." _Umesh_: "Millaisia kukkia minun on huomenna teille tuotava?" _Kamila_: "ƒl‰ huoli kukista." Umesh oli pois l‰htem‰ss‰, kun Kamila ‰kki‰ kutsui h‰net takaisin. "Odotahan, Umesh, kun l‰hdet n‰yt‰ntˆ‰ katsomaan, niin ota t‰st‰ viisi rupiaa." Umesh joutui ihan ihmeisiins‰; sellaisissa tilaisuuksissa n‰et ei kanneta p‰‰symaksua. "Pit‰‰kˆ minun ostaa jotakin kaupungista, maammoseni?" kysyi h‰n. _Kamila_: "Ei, min‰ en tarvitse mit‰‰n. Ota rahat; lˆytyy varmaan tilaisuus niiden k‰ytt‰miseen." Umesh, joka oli ihan ymm‰ll‰, teki taas l‰htˆ‰, mutta Kamila kutsui h‰net j‰lleen takaisin. "Mit‰ sanovatkaan ihmiset, jos sin‰ esiinnyt n‰yt‰nnˆss‰ noissa vaatteissa?" kysyi h‰n. Umeshin mieleen ei ollut milloinkaan johtunut, ett‰ ihmiset saattoivat edellytt‰‰ mit‰‰n h‰nen vaatetukseensa n‰hden tai ett‰ siin‰ ilmenev‰ puutteellisuus voisi tehd‰ h‰net arvostelun esineeksi. Lanneliinasta puuttuva aistikkuus, enemp‰‰ kuin vaatteettomuus yleens‰k‰‰n, ei h‰nt‰ ollenkaan liikuttanut. Niinp‰ h‰n vastasikin Kamilan kysymykseen vain iloisesti irvist‰m‰ll‰. "Kas t‰ss‰, ota n‰m‰ yllesi." Kamila veti esiin pari omaa pukuansa ja heitti ne Umeshille. Ne olivat pitki‰ huivimaisia verhoja, joita voi laskostaa yht‰ hyvin miehen kuin naisenkin vaatetukseksi, ja niiss‰ oli leve‰t korureunukset, jotka kovin ihastuttivat Umeshia. Poika osoitti syv‰‰ kunnioitustansa kˆmpelˆll‰ tavallansa, Kamilan jalkojen eteen heitt‰ytyen, sieppasi sitten vaatteensa ja l‰hti menem‰‰n kasvojen turhaan ponnistellessa viel‰ leve‰mp‰‰ ilon irvistyst‰ vastaan. H‰nen l‰hdetty‰‰n Kamila kuivasi kyynelen ja asettui ikkunan luo. "Etkˆ n‰yt‰ minulle kirjett‰si, Kamila kulta?" kysyi h‰nen luoksensa saapuva Saila. H‰n itse ei salannut mit‰‰n Kamilalta, joten h‰nell‰ oli rohkeutta tuohon pyyntˆˆn. "Tuossa, _didi_, lue se!" kehoitti Kamila osoittaen kirjett‰. "H‰n on yh‰ viel‰ vihainen", mietti Saila ihmeiss‰‰n, otti lattialta kirjeen ja luki sen. Se oli kielt‰m‰tt‰ varsin hell‰, mutta kovin kummallinen miehen vaimollensa kirjoittamaksi! Merkillinen teos! "Kirjoittaako miehesi romaaneja, yst‰v‰iseni?" kysyi h‰n. Kamila, joka oli kuin huumautunut, s‰ps‰hti kuullessaan sanan "miehesi". "En tied‰", vastasi h‰n. "No, l‰hdetkˆ t‰n‰‰n talossanne k‰ym‰‰n?" Kamila nyˆkk‰si vastaukseksi. "Min‰ olisin muuten viett‰nyt p‰iv‰n siell‰ sinun kerallasi, mutta tied‰th‰n, kultaseni, ett‰ minun t‰ytyy t‰n‰‰n olla Narsingh Babun luona morsiamen tuliaisjuhlassa; niin ollen saa ‰iti l‰hte‰ minun sijaani." "Ei, ei, ‰itisi ei pid‰ vaivautua l‰htem‰‰n", huusi Kamila. "Onhan palvelijoita!" Saila hymyili. "Niin, eip‰ sinun tarvinne mit‰‰n pel‰t‰, kun sinulla on Umeshin lainen urhea suojelija." Umi oli sill‰ v‰lin saanut k‰siins‰ lyijykyn‰n ja piirteli sill‰ innokkaasti merkkej‰ kaikkialle soperrellen samalla omaa kielt‰ns‰, jota h‰n nimitti "‰‰neen lukemiseksi." Kun Saila keskeytti h‰nen kirjalliset yrityksens‰, h‰n esitti vastalauseeksi kimakan parkunan, joka taukosi vasta Kamilan puuttuessa asiaan: "Tulehan, min‰ annan sinulle jotakin koreata." Kamila kantoi tyttˆsen huoneeseensa, laski h‰net vuoteeseen ja leikki h‰nen kanssaan, kunnes huolet olivat kerrassaan unohtuneet. Tytˆn vaatiessa luvattua lahjaa Kamila otti lippaastansa kaksi kultaista rannerengasta. Umi ei ollut milloinkaan n‰hnyt niin kaunista lelua ja oli ihastuksissaan. Kun "t‰ti" asetti ne h‰nen ranteisiinsa, h‰n heilutti k‰sivarsiansa ihaillakseen korujen vaikutusta ja hyp‰hteli sitten pois n‰ytt‰‰kseen niit‰ ‰idillens‰. Saila riisui heti rannerenkaat j‰tt‰‰kseen ne takaisin niiden omistajalle. "Mit‰ ajatteletkaan, Kamila?" huudahti h‰n. "Kuinka tulitkaan asettaneeksi ne h‰nen ranteisiinsa?" "Min‰ olen ne Umille lahjoittanut", virkkoi Kamila astuen l‰hemm‰ksi Umin vihlovien valitushuutojen kaikuessa. "Oletko j‰rjilt‰si?" huudahti Saila. "_Didi_, sin‰ et saa antaa niit‰ takaisin! Voithan teett‰‰ niist‰ h‰nelle kaulakorun." "Enp‰ ole n‰hnyt merkillisemp‰‰ olentoa!" virkkoi Saila kiert‰en k‰sivartensa yst‰v‰tt‰ren kaulaan. "Minun t‰ytyy t‰n‰‰n sanoa sinulle hyv‰sti, _didi_", jatkoi Kamila. "Min‰ olen ollut t‰‰ll‰ onnellinen, onnellisempi kuin koskaan ennen." Kyynelet tulvahtivat h‰nen silmiins‰. Sailankin oli vaikea olla itkem‰tt‰. "ƒl‰ puhu sill‰ tavoin, Kamila, ik‰‰nkuin l‰htisit luotamme ainiaaksi. Min‰ en voi uskoa, ett‰ olet ollut t‰‰ll‰ todella onnellinen. Asia muuttuu aivan toiseksi nyt, kun saatte oman kodin. Me k‰ymme silloin t‰llˆin teit‰ katsomassa, ja kun olemme poistuneet, niin te sanotte: 'Jumalan kiitos, ett‰ vihdoinkin l‰htiv‰t!'" Kun tuli Kamilan l‰hdˆn aika ja h‰n oli sanonut hyv‰sti kaikille, virkkoi Saila: "Min‰ k‰yn huomenna keskip‰iv‰ll‰ sinua tervehtim‰ss‰." Mutta Kamila ei vastannut sit‰ eik‰ t‰t‰. Saapuessaan taloon h‰n tapasi siell‰ Umeshin. "T‰‰ll‰kˆ sin‰ oletkin?" huudahti h‰n. "Min‰ luulin sinun menneen n‰yt‰ntˆ‰ katsomaan." "Se oli aikomukseni, mutta kun tiesin teid‰n aikovan tulla t‰nne -- --" _Kamila_: "ƒl‰ minusta v‰lit‰; mene katsomaan n‰yt‰ntˆ‰. Onhan t‰‰ll‰ Bishan. Pid‰ kiirett‰, jottet myˆh‰sty." _Umesh_: "Se ei ala viel‰ v‰h‰‰n aikaan." _Kamila_: "Ei haittaa. H‰iss‰ tapahtuu aina yht‰ ja toista. Mene katsomaan koko huvia." Umeshia ei tarvinnut kovin paljon kehoitella, ja h‰n oli jo l‰htem‰ss‰, kun Kamila huusi h‰nen j‰lkeens‰: "Kuulehan, jos set‰ tulee, niin -- --" Niin pitk‰lle p‰‰sty‰‰n h‰n ei tiet‰nyt, miten olisi saanut lauseen p‰‰tetyksi. Umesh tuijotti h‰neen suu auki. Hetkisen kuluttua Kamila jatkoi: "ƒl‰ unohda, ett‰ set‰ on hyv‰ yst‰v‰si. Jos jotakin tarvitset, mene vain h‰nen luoksensa, sano minulta terveisi‰ ja esit‰ pyyntˆsi, niin h‰n varmaan sen t‰ytt‰‰. ƒl‰ unohda minun terveisi‰ni!" "Hyv‰", sanoi Umesh l‰htien matkaan ollenkaan aavistamatta, mit‰ tuo k‰sky merkitsi. "Mihin armollinen rouva l‰htee?" tiedusteli Bishan iltap‰iv‰ll‰. "Min‰ menen Gangesiin kylpem‰‰n." "Onko minun l‰hdett‰v‰ mukaan?" "Ei, j‰‰ sin‰ pit‰m‰‰n huolta talosta." Kamila ojensi h‰nelle ilman nimenomaista aihetta rupian ja l‰hti kulkemaan virralle p‰in. KAHDEKSASNELJƒTTƒ LUKU Er‰‰n‰ ehtoop‰iv‰n‰ Annada Babu nousi yl‰kertaan Hemnalinia tapaamaan iloiten siit‰, ett‰ saisi juoda teet‰ yksin h‰nen seurassaan. H‰n etsi tyt‰rt‰ns‰ yl‰kerran oleskeluhuoneesta ja h‰nen makuusuojastansa, mutta turhaan; ulos h‰n ei myˆsk‰‰n ollut l‰htenyt, tiesi palvelija ilmoittaa. Ep‰m‰‰r‰isen huolestuneisuuden valtaamana Annada Babu nousi katolle: Niin kauas kuin silm‰ kantoi, n‰kyi katkeamattomana sarjana talojen kattoja, joita talviauringon kelme‰ paiste vain heikosti valaisi. Iltatuuli k‰‰nn‰hteli oikullisesti suunnasta toiseen. Hemnalini istui mietteiss‰‰n porrassuojuksen varjossa. Annada Babu ilmaantui katolle ja seisahtui Hemnalinin taakse h‰nen sit‰ huomaamatta. Kun h‰n vihdoin hiljaa astui Hemnalinin luo ja laski k‰tens‰ h‰nen olkap‰‰llens‰, niin tyttˆ s‰ps‰hti, joutui h‰milleen ja punastui. Annada Babu oli istuutunut h‰nen eteens‰, ennenkuin h‰n ehti nousta seisaalleen. Ukko odotti hetkisen ja huokasi sitten syv‰‰n. "Ah, Hem, jospa ‰itisi olisi nyt elossa! Minusta ei sinulle ole mit‰‰n hyˆty‰!" Vanhan miehen k‰rsiv‰ huudahdus her‰tti Hemnalinin siit‰ turtuneesta tilasta, johon h‰n oli vaipunut, ja h‰nen katseensa etsi is‰n kasvoja. Kuinka paljon rakkautta, myˆt‰tuntoa ja tuskaa niiss‰ ilmenik‰‰n! Kuinka murheellinen muutos olikaan h‰nen piirteiss‰‰n viime p‰ivin‰ tapahtunut. Vanha is‰ se oli joutunut eniten k‰rsim‰‰n Hemnalinia kohdanneesta onnettomuudesta; h‰n oli lakkaamatta yritt‰nyt lievitt‰‰ tytt‰rens‰ surua, ja kun oli huomannut, ettei yrityksist‰ ollut mit‰‰n apua, olivat h‰nen ajatuksensa suuntautuneet tytˆn ‰itiin, ja tuo avuttomuuden huudahdus oli kohonnut h‰nen rakastavan syd‰mens‰ syvyydest‰ -- kaikki se selvisi Hemnalinille kuin leimauksena. H‰n tunsi tunnossansa pistoksen, joka sai h‰net silm‰nr‰p‰yksess‰ unohtamaan oman k‰rsimyksens‰. Maailma, joka oli h‰nelle ilmennyt kuin unenn‰kˆn‰, muuttui ‰kki‰ todellisuudeksi, ja tuokion ajaksi h‰net valtasi h‰pe‰ntunne. Tahtoansa ponnistaen h‰n repi rikki ja heitti luotansa sen muistojen verkon, johon oli kietoutunut. "Kuinka voit t‰n‰‰n, taatto?" kysyi h‰n. Hemnalini tiedusteli h‰nen vointiansa! Viime p‰ivin‰ Annada Babu oli kerrassaan unohtanut, ett‰ terveydentila kelpasi keskustelunaiheeksi. "Kuinka voin? Ruumiillisessa suhteessa minua ei vaivaa mik‰‰n, rakkaani! Minua vain surettaa se ett‰ sin‰ n‰yt‰t nykyj‰‰n kovin sairaalta. Minunlaiseni sitke‰ vanha mies voi kest‰‰ yht‰ ja toista mutta pelk‰‰np‰, ett‰ isku on liian ankara sinulle, lapsukaiselle." H‰n silitti hell‰sti tytt‰rens‰ olkaa. "Kuulehan, taatto", virkkoi Hemnalini, "kuinka vanha min‰ olin ‰idin kuollessa?" "Sin‰ olit silloin vasta kolmen vuoden ik‰inen ja olit vastik‰‰n alkanut puhua. Muistan viel‰ varsin hyvin, kuinka kysyit 'Miss‰ ‰iti on?' ja kuinka siihen vastasin 'H‰n on mennyt taattonsa luo' -- ‰itisi is‰ kuoli ennen syntym‰‰si, joten sin‰ et ole h‰nt‰ koskaan n‰hnyt. Sin‰ et ymm‰rt‰nyt mit‰ tarkoitin, seisoit vain vakavasti minua silm‰illen. Sitten tartuit minua k‰teen ja vedit minut ‰itisi huoneeseen. Sin‰ ajattelit, ett‰ vaikka huone olikin tyhj‰, min‰ kuitenkin saisin jollakin tavoin selville, miss‰ ‰iti oli. Sin‰ tiesit, ett‰ is‰si voi tehd‰ paljonkin, mutta et k‰sitt‰nyt, ett‰ h‰n, kun kysymykseen tuli el‰m‰ ja kuolema, oli niin tiet‰m‰tˆn ja avuton koin pieni lapsi. Nyt voit arvata, kuinka avuton min‰ olen. Jumala on antanut is‰llesi kyvyn sinua rakastaa, mutta ei sinua auttaa." H‰n laski k‰tens‰ tytt‰rens‰ p‰‰laelle. Hemnalini tarttui is‰ns‰ vapisevaan vanhaan k‰teen ja silitteli sit‰. "Minulla on tuskin mit‰‰n muistoa ‰idist‰", sanoi h‰n. "Tied‰n vain, ett‰ h‰nell‰ oli tapana paneutua p‰iv‰ll‰ makuulle ja lukea jotakin kirjaa. Se ei minua miellytt‰nyt; min‰ yritin temmata kirjaa h‰nelt‰ pois." Niin he alkoivat j‰lleen jutella menneist‰ ajoista. Hem kyseli is‰lt‰ns‰ ‰idin ulkon‰kˆ‰, tottumuksia ja silloista perhe-el‰m‰‰, ja is‰ vastaili niin hyvin kuin osasi. Aurinko laski heid‰n siin‰ haastellessaan, ja taivas himmeni v‰hitellen tumman kuparin karvaiseksi. T‰m‰ hiljaisen yhdess‰olon hetki talon katolla, keskell‰ suuren kaupungin melua ja levottomuutta, vahvisti is‰n ja tytt‰ren, vanhan miehen ja nuoren naisen kesken vallitsevat rakkauden tunteet. He viipyiv‰t siell‰, kunnes p‰iv‰nvalo kalpeni ja leppoinen kaste laskeutui heid‰n ylitsens‰ kuin kyynelsade. Yht'‰kki‰ kaikuivat portaista Dzhogendran askelet. Hiljainen keskustelu taukosi kohta, ja molemmat nousivat nopeasti. "Hem n‰ytt‰‰ siirt‰neen vastaanottohuoneensa katolle", huomautti Dzhogendra silm‰illen tutkivasti heit‰ kumpaakin. Dzhogendra oli kovin tyytym‰tˆn asiain k‰‰nteeseen. Talossa vallitsi yˆt‰ p‰iv‰‰ painostava tunnelma, joten el‰m‰ k‰vi nuorukaiselle melkein siet‰m‰ttˆm‰ksi. H‰n ei kumminkaan halunnut etsi‰ toisten seuraa, sill‰ aina, kun h‰n k‰vi yst‰vien tai tuttavien luona, oli h‰nen ryhdytt‰v‰ selitt‰m‰‰n, miksi Hemnalinin kihlaus oli purkautunut. "Hemnalini menee tosiaankin liian pitk‰lle", oli h‰nell‰ tapana sanoa. "Niin k‰y, kun annetaan tyttˆjen lukea englantilaisia romaaneja. Hem on sit‰ mielt‰, ett‰ kun Ramesh on h‰net j‰tt‰nyt, h‰nen t‰ytyy k‰rsi‰ syd‰menkipua, ja nyt h‰n koreilee tuolla kivullansa. Siin‰ on romaaneja lukevalle neidille erinomainen tilaisuus osoittaa, kuinka h‰n kest‰‰ onnettoman rakkautensa!" "Min‰ valitsin t‰m‰n paikan, jotta voimme rauhassa keskustella, Hem ja min‰", kiiruhti Annada Babu selitt‰m‰‰n. H‰n tahtoi suojella tyt‰rt‰ns‰ Dzhogendran tunteettomalta pilkanteolta, mutta h‰nen sanojensa voitiin k‰sitt‰‰ tarkoittavan, ett‰ h‰n oli pakottanut Hemin l‰htem‰‰n katolle kanssansa keskustelemaan. "Eikˆ keskusteleminen k‰y yht‰ hyvin p‰ins‰ teepˆyd‰ss‰?" huudahti Dzhogendra. "Sin‰ vain tuet Hemin hupsuutta, taatto. Siten menetellen te viel‰ ajatte minut kerrassaan pois kotoa." "Etkˆ ole viel‰ juonut teet‰, taatto?" kysyi Hemnalini tuntien ‰kki‰ omantunnonvaivaa. _Dzhogendra_: "Tee ei ole mik‰‰n runollinen mielikuva; sit‰ ei sada itsest‰‰n rusottavalta illan taivaalta. Kupit eiv‰t t‰yty itsest‰‰n eiv‰tk‰ tule luoksesi sinun istuessasi jossakin katon kulmassa! Sen tied‰t sanomattakin!" Annada Babu riensi Hemnalinin avuksi. "Min‰ olen t‰n‰‰n mieluummin teet‰ juomatta." _Dzhogendra_: "Mit‰, taatto, aiotko k‰‰nty‰ t‰ydelliseksi lihankiduttajaksi? Miten k‰y sitten minun? Enh‰n min‰ voi el‰‰ kauniista ilmasta?" _Annada_: "Ei, t‰ss‰ ei ole kysymys mist‰‰n lihankiduttamisesta. Min‰ nukuin viime yˆn huonosti ja tahdon sen vuoksi koetella pienen raittiuden vaikutusta." Totta puhuen oli Annada Babu aikaisemmin Hemnalinin kanssa keskustellessaan useasti n‰hnyt mieleens‰ kuvastuvan t‰yden teekupposen, mutta t‰n‰‰n ei ollut niin k‰ynyt. Jouduttuaan j‰lleen tavalliseen vireeseens‰ Hemnalini oli jutellut todella tutunomaisesti is‰ns‰ kanssa katon rauhallisessa kulmauksessa johtuen k‰sittelem‰‰n syvempi‰ seikkoja kuin milloinkaan ennen. Huoneisiin siirtyminen olisi voinut aiheuttaa kerrassaan kohtalokkaan h‰iriˆn, se olisi karkoittanut ilmautumaan pyrkiv‰t ajatukset kuin s‰ik‰htyneet kauriit, joten Annada Babu oli t‰n‰‰n torjunut teekannun houkutukset. Hemnalini ei uskonut is‰ns‰ vakavasti aikovan parantaa unettomuuttansa pid‰ttym‰ll‰ tavanomaisesta iltajuomastansa. "Tulehan, taatto, sinun pit‰‰ juoda teet‰!" huudahti h‰n, ja Annada Babu kiiruhti h‰nen kanssaan alas unohtaen unettomuudenpelkonsa. Huoneeseen astuessaan h‰n mielipahaksensa n‰ki Akshain jo istuvan pˆyd‰n ‰‰ress‰. Hem oli vastik‰‰n lˆyt‰nyt entisen itsens‰, mutta Akshain n‰keminen aiheuttaisi varmaan takaiskun! Oli kuitenkin liian myˆh‰ist‰ ryhty‰ tilannetta korjaamaan, sill‰ Hemnalini oli jo h‰nkin ehtinyt huoneeseen. Akshai nousi heti. "Kuulehan, Dzhogen, on parasta, ett‰ nyt l‰hden", virkkoi h‰n. Mutta kaikkien ihmeeksi Hemnalini lausui vain: "Mink‰ t‰hden, Akshai Babu? Onko teill‰ niin kova kiire? Juokaahan sent‰‰n ensin kuppi teet‰." Akshai istuutui j‰lleen. "Min‰ olen jo juonut kaksi kuppia ennen teid‰n tuloanne. Kenties suoriudun toisesta mokomasta, jos minua ahdistatte." Hemnalini hymyili. "Emmep‰ ole tottuneet teit‰ ahdistelemaan." "Se on totta", myˆnsi Akshai, "min‰ olen siksi ymm‰rt‰v‰inen, etten milloinkaan kielt‰ydy hyv‰st‰ asiasta, kun siihen tarjotaan tilaisuutta." "ƒlkˆˆn niin ollen myˆsk‰‰n hyv‰ asia kielt‰ytykˆ sinusta, kun sin‰ tarjoudut sille! Voisiko pappikaan antaa sinulle parempaa siunausta?" virkkoi Dzhogendra. Pitk‰n v‰liajan j‰lkeen oli keskustelu j‰lleen t‰ydess‰ k‰ynniss‰ Annada Babun teepˆyd‰n ymp‰rill‰. Hemnalini ei ollut milloinkaan nauranut ‰‰nekk‰‰sti, mutta nyt h‰nen naurunsa toisinaan kaikui yli keskustelun. H‰n kiusoitteli is‰‰ns‰: "Kuulehan, taatto, Akshai Babu unohtaa itsens‰ kerrassaan. H‰n voi aivan hyvin, vaikka ei ole moneen p‰iv‰‰n nauttinut l‰‰kemarjakkeita. Jos niist‰ olisi jotakin apua, niin t‰ytyisi ainakin h‰nen p‰‰t‰ns‰ kivist‰‰." _Dzhogendra_: "Se veitikka on k‰‰ntynyt uskottomaksi is‰n pillereille!" Annada Babu nauroi hilpe‰sti. Se seikka, ett‰ perheenj‰senet j‰lleen laskivat leikki‰ h‰nen marjakerasiansa kustannuksella, n‰ytti h‰nest‰ todistavan sopusointuisuuteen palaamista, ja h‰nen mielens‰ tuntui vapautuvan vaikeasta taakasta. "Huomaan kyll‰, mihin t‰ht‰‰tte", virkkoi h‰n. "Te yrit‰tte heikontaa h‰nen uskoansa. H‰n on ainoa elossaoleva marjakkeitteni nauttijoista, ja nyt te aiotte j‰rkytt‰‰ h‰nen uskollisuuttansa." "Olkaa huoletta, Annada Babu", sanoi Akshai, "Akshai ei koskaan vaihda vakaumustansa." _Dzhogendra_: "Akshai on kuin v‰‰r‰ raha: yrit‰ sit‰ vaihtaa, niin joudut ik‰vyyksiin!" Hilpeyden puuska karkoitti Annada Babun teepˆyd‰n vaiheilla liihotelleen synk‰n pilvenlongan. Seurustelu olisi luultavasti jatkunut pitemm‰llekin, ellei Hemnalini olisi pyyt‰nyt anteeksi, ett‰ h‰nen t‰ytyi l‰hte‰ hoitamaan hiuksiansa. Akshaikin muisti samassa jonkin velvollisuuden ja l‰hti pois. "Kuulehan, taatto, me emme saa en‰‰ viivytell‰", sanoi Dzhogendra, j‰‰ty‰‰n yksin is‰ns‰ seuraan, "meid‰n t‰ytyy naittaa Hem." Annada Babu tuijotti h‰neen s‰ik‰htyneen‰. "On liikkeell‰ paljon juoruja h‰nen ja Rameshin kihlauksen purkautumisesta", jatkoi Dzhogendra. "Min‰ en voi en‰‰ taistella yksin k‰sin, kuten t‰h‰n saakka. Jos saisin kertoa koko totuuden, tukkisin helposti juoruilijain suut, mutta Hemin vuoksi en voi puhua vapaasti, joten minun t‰ytyy taistella ‰‰neti. ƒskett‰in minun t‰ytyi lˆylytt‰‰ Akhil. Kuulin n‰et h‰nen puhuneen liikoja. Jos saamme h‰net pian naimisiin, niin juorut taukoavat eik‰ minun tarvitse kierrell‰ h‰nen ainoana ritarinansa alinomaa sonnustaen itse‰ni taisteluun. Min‰ kehoitan sinua mit‰ innokkaimmin olemaan siirt‰m‰tt‰ asiaa en‰‰ tuonnemmaksi." _Annada_: "Mutta kenen kanssa h‰nen sitten on ment‰v‰ naimisiin, Dzhogen?" _Dzhogendra_: "Kysymykseen voi tulla yksi ainoa mies. Olisi vaikea lˆyt‰‰ ket‰‰n toista kaiken sen j‰lkeen, mit‰ on tapahtunut ja mit‰ on juoruttu. Kysymykseen tulee ainoastaan vanha Akshai rukkamme. H‰n ei ole hevill‰ s‰ik‰hdytett‰viss‰. Sano h‰nelle, ett‰ h‰nen on nautittava l‰‰kemarjake, ja h‰n nauttii sen. Kehoita h‰nt‰ naimaan, ja h‰n nai." _Annada_: "Oletko mieletˆn, Dzhogen? Luuletko Hemin suostuvan menem‰‰n Akshaille?" _Dzhogendra_: "Min‰ kyll‰ pid‰n huolen siit‰, ett‰ h‰n suostuu, kunhan et sin‰ puutu asiaan." "Ei, Dzhogen, ei", huudahti is‰ukko, "min‰ en voi n‰hd‰, ett‰ sin‰ koetat parhaasi mukaan Hemi‰ suostutella; sin‰ vain kiusaat ja peloitat h‰nt‰. J‰t‰ h‰net rauhaan v‰h‰ksi aikaa. Tyttˆ parka on joutunut kovia kokemaan; ei ole syyt‰ yllytt‰‰ h‰nt‰ menem‰‰n heti naimisiin." "Min‰ en aio harjoittaa mink‰‰nlaista painostusta; koetan olla mahdollisimman hienotunteinen ja lauhkea. Luuletko, etten osaa jutella riitelem‰tt‰?" Dzhogendran tapoihin ei kuulunut antaa ruohon kasvaa jalkojensa alla. Kun Hemnalini j‰lleen tuli huoneestansa, h‰n sanoi heti: "Hem, min‰ haluaisin keskustella kanssasi." Hemin syd‰n alkoi tykytt‰‰ vilkkaammin. H‰n seurasi hitaasti velje‰ns‰ oleskeluhuoneeseen ja odotti, ett‰ h‰n aloittaisi. "Oletko huomannut, kuinka raihnaiselta is‰ n‰ytt‰‰?" kysyi Dzhogendra. Hemnalini ei vastannut mit‰‰n, mutta h‰nen ilmeens‰ osoitti, kuinka huolestunut h‰n oli. _Dzhogendra_: "Usko minua: h‰n k‰‰ntyy vakavasti sairaaksi, ellemme ryhdy mihink‰‰n toimenpiteisiin." ƒ‰nens‰vy ilmaisi h‰nen pit‰v‰n sisartansa syyp‰‰n‰ is‰n huonoon terveydentilaan. Hemnalini katseli lattiaan ja sormieli _sarinsa_ reunaa. "Mik‰ on mennytt‰, se on mennytt‰", jatkoi Dzhogendra, "mit‰ enemm‰n valitat menneit‰, sit‰ suurempi h‰pe‰ meille. Jos tahdot saada taaton todella rauhoittumaan, tulee sinun h‰vitt‰‰ t‰m‰ onneton asia ihan olemattomiin." H‰n odotti j‰nnittyneen‰ vastausta, katse kiinte‰sti sisareen suunnattuna. "Sinun ei tarvitse pel‰t‰, ett‰ min‰ milloinkaan taaton mielt‰ pahoitan siit‰ puhumalla", virkkoi Hemnalini h‰mmentyneen‰. _Dzhogendra_: "Sen tied‰n, mutta se ei viel‰ riit‰ tukkimaan ihmisten suuta." "Niin, mutta kuinka voin saada sen aikaan?" kysyi Hemnalini. _Dzhogendra_: "On ainoastaan yksi keino saada juorut loppumaan." Hemnalini tiesi, mit‰ keinoa Dzhogendra tarkoitti ja vastasi nopeasti: "Eikˆ olisi hyv‰ toimittaa taatto vaihteeksi maalle? Me voisimme pysytell‰ poissa kolme-nelj‰ kuukautta, ja sill‰v‰lin juorut enn‰tt‰isiv‰t loppua." "Siit‰ ei olisi t‰ytt‰ apua. Sinun t‰ytyy saada taatto vakuutetuksi siit‰, ett‰ mielesi on levollinen. Ellet sit‰ tee, niin asia yh‰ pahenee eik‰ h‰n toivu koskaan entiselleen." Hemnalinin silmiin kihosivat ‰kki‰ kyynelet, jotka h‰n nopeasti pyyhki. "Mit‰ siis tahdotkaan minun tekev‰n?" kysyi h‰n. "Min‰ tied‰n, ett‰ se kuulostaa sinusta ep‰mieluisalta, mutta jos tahdot n‰hd‰ kaikki onnellisina, niin sinun tulee menn‰ heti naimisiin." Hemnalini vaikeni kuin huumautuneena. Dzhogendra jatkoi k‰rsim‰ttˆm‰sti: "Te tytˆt teette mielell‰nne k‰rp‰sest‰ h‰rk‰sen. Samoin on k‰ynyt lukemattomien muiden ennen sinua. Jokin seikka on tehnyt naimisiinmenon mahdottomaksi; sitten he kaikessa rauhassa valitsevat itsellens‰ toisen, ja asia on valmis. Muutenhan tapahtuisi perheitten piiriss‰ alinomaa sellaisia seikkoja, joista romaaneissa kerrotaan, ja el‰m‰ k‰visi siet‰m‰ttˆm‰ksi. Sin‰ kenties et h‰pe‰ esitt‰‰ julkisesti melodraamaa t‰h‰n tapaan: 'Min‰ luovun maailmasta ainiaaksi ja pysyttelen t‰‰ll‰ talon katolla taivaaseen tuijotellen; min‰ vaalin tuon kunnottoman pett‰j‰n muistoa syd‰mess‰ni ja palvon sit‰ sakramenttina.' Mutta meid‰t h‰pe‰ vie hautaan. Nai joku kunnon nuorukainen ja luovu koko tuosta kurjasta n‰yttelemisest‰ niin pian kuin suinkin." Hemnalini tajusi varsin hyvin julkisen melodraamallisuuden mielettˆmyyden, joten Dzhogendran pistopuhe viilsi h‰nt‰ kuin veitsi. "Olenko milloinkaan sanonut luopuvani maailmasta ja pysyv‰ni naimattomana?" "Ellei se ole tarkoituksesi, niin mene naimisiin. Jos selit‰t, ettet voi rakastaa ket‰‰n miest‰, ellei h‰n ole puolijumala, t‰ytyy sinun luonnollisesti pysy‰ naimattomana. T‰m‰n maailman asiat ovat harvoin haluamassamme j‰rjestyksess‰. Meid‰n on tyytyminen siihen, mit‰ voimme saavuttaa, ja suhtauduttava siihen ihmisin‰." "Miksi ivailet minua tuolla tavalla?" huudahti Hemnalini kovin loukkaantuneena. "Olenko min‰ puhunut sinulle jotakin rakkaudesta?" _Dzhogendra_: "Myˆnn‰n, ettet ole mit‰‰n puhunut, mutta min‰ olen huomannut erin‰isi‰ seikkoja. Kun olet joutavista tai ep‰oikeutetuista syist‰ suhtautunut karsaasti hyv‰‰tarkoittaviin yst‰viin, niin olet empim‰tt‰ ilmaissut tunteesi. Mutta sinun tulee myˆnt‰‰, ett‰ kaikkien yst‰viesi joukossa on er‰s, joka on onnessa ja onnettomuudessa, kunnian ja h‰v‰istyksen p‰ivin‰ pysynyt sinulle uskollisena ja jota sen vuoksi syv‰sti kunnioitan. Jos tahdot saada miehen, joka on valmis uhraamaan el‰m‰ns‰ sinun onneksesi, niin tied‰t, mist‰ h‰net lˆyd‰t. Jos taas taivut melodraamaan -- --" Hemnalini nousi. "Min‰ pyyd‰n sinua olemaan puhumatta minulle tuolla tavoin. Jos taatto k‰skee minua menem‰‰n naimisiin jonkun henkilˆn kanssa, niin min‰ menen. Odota, kunnes olen tottelematon, ennenkuin puhut melodraamasta." Dzhogendran s‰vy muuttui kohta leppoisammaksi. "Rakas Hem, ‰l‰ ole minulle vihainen. Tied‰th‰n, ett‰ min‰ jotakin harmitellessani helposti puhun harkitsemattomasti, mit‰ sattuu mieleeni johtumaan. Me tunnemme toisemme lapsuudesta saakka, ja min‰ tied‰n varsin hyvin, kuinka herkk‰tunteinen sin‰ olet ja kuinka hell‰sti taattoa rakastat." Dzhogendra l‰hti etsim‰‰n is‰‰ns‰. Annada Babu istui huoneessaan. H‰n oli tuntenut omantunnon vaivoja ajatellessaan Dzhogendran peloittelevan sisartansa ja oli jo l‰htem‰ss‰ heid‰n keskusteluansa lopettamaan, kun Dzhogendra astui sis‰‰n. Annada Babu odotti, ett‰ poika aloittaisi. "Kuulehan, taatto, Hemnalini suostuu menem‰‰n naimisiin", virkkoi Dzhogendra. "Sin‰ kenties luulet minun harjoittaneen ankaraa painostusta saadakseni h‰net myˆntym‰‰n, mutta niin ei suinkaan ole laita. H‰n suostuu ottamaan Akshain mieheksens‰, kunhan sin‰ nimenomaisesti sanot, ett‰ h‰nen tulee se tehd‰." "Pit‰‰kˆ minun se h‰nelle sanoa?" "Pit‰‰. Eth‰n voine odottaa h‰nen tulevan omasta aloitteestansa luoksesi sanomaan: 'Tuleeko minun menn‰ naimisiin Akshain kanssa?' Jos arkailet itse puhua asiasta h‰nelle, niin voithan valtuuttaa minut toimittamaan k‰skysi h‰nelle." "Ei miss‰‰n tapauksessa!" huudahti Annada Babu. "Min‰ sanon itse h‰nelle, mit‰ on sanottavaa. Mutta miksi pid‰t sellaista kiirett‰? Minun mielest‰ni olisi syyt‰ odottaa muutamia p‰ivi‰." "Ei, taatto; jos alamme odottaa, niin varmaan tulee jotakin esteeksi. Me emme voi sallia asiain jatkuvan t‰ll‰ tavalla." Kukaan perheen j‰sen ei kyennyt pit‰m‰‰n puoliansa Dzhogendraa vastaan, kun h‰n oli vakavissaan; h‰n ei v‰‰j‰nnyt v‰h‰‰k‰‰n, ja Annada Babukin h‰nt‰ salaa pelk‰si. "Hyv‰, min‰ puhun siit‰ h‰nelle", sanoi h‰n ajatellen, miten saisi asian syrj‰ytetyksi. "Nyt on sopivin ajankohta", virkkoi Dzhogendra, "h‰n istuu sinua odottamassa. Koeta saada asia t‰n‰‰n kuntoon." "Odota sitten t‰‰ll‰, Dzhogen, min‰ menen yksin h‰nen luoksensa." "Hyv‰, sin‰ lˆyd‰t minut t‰‰lt‰, kun palaat." Annada Babun saapuessa oleskeluhuone oli pime‰. Joku nousi nopeasti, ja muutaman hetken kuluttua lausui kyynelten tukahduttama ‰‰ni: "Lamppu on sammunut, taatto. K‰skenkˆ palvelijan sit‰ sytytt‰m‰‰n?" Mutta Annada Babu tiesi varsin hyvin, ettei lamppu ollut sammunut sattumalta. "ƒl‰ huoli, kultaseni", sanoi h‰n, "me tulemme toimeen ilmankin." H‰n kulki haparoiden tuolille tytt‰rens‰ viereen. "Sin‰ et pid‰ riitt‰v‰sti huolta terveydest‰si, taatto", virkkoi Hemnalini. "Eik‰ ole syyt‰k‰‰n, rakkaani. Terveyteni on hyv‰ss‰ kunnossa eik‰ niin ollen tarvitse mit‰‰n huolenpitoa. Mutta sinun pit‰isi hoitaa paremmin itse‰si." "Te sanotte kaikki samaa, taatto", huudahti Hemnalini harmistuneena. "Teette aivan v‰‰rin. Teenh‰n min‰, mit‰ vain tahdotte! Miksi sanot, etten v‰lit‰ terveydest‰ni? Jos m‰‰r‰‰t minulle jonkin erikoisen hoitomenetelm‰n, niin suostun siihen heti. Enh‰n ole koskaan vastustellut sinua, taatto, enh‰n?" Nyyhkytys uudistui entist‰ kiivaampana. "Et milloinkaan, rakkaani, et milloinkaan", huudahti Annada Babu yritt‰en ennen kaikkea saada h‰net tyyntym‰‰n. "Minun ei ole edes tarvinnut k‰ske‰ sinua tekem‰‰n sit‰ tai t‰t‰. Sin‰ tied‰t, mit‰ mieless‰ni liikkuu, yht‰ hyvin kuin oma ‰itini ja olet aina tehnyt, mit‰ olen tahtonut, minun tarvitsematta sit‰ sinulle sanoa. Jos is‰n syd‰mellisin siunaus jotakin vaikuttaa, niin sin‰ olet onnellinen kaiken ik‰si." "Etkˆ tahdo pit‰‰ minua luonasi, taatto?" _Annada_: "Tietysti tahdon." _Hem_: "Saanko joka tapauksessa j‰‰d‰ luoksesi, kunnes Dzhogen menee naimisiin? Kuka pit‰‰ sinusta huolta, ellen min‰ ole t‰‰ll‰?" "Pit‰‰ minusta huolta? ƒl‰ siit‰ yht‰‰n v‰lit‰, rakkaani. Ei maksa vaivaa." "T‰‰ll‰ on kovin pime‰, taatto; minun t‰ytyy noutaa valoa." H‰n haki viereisest‰ huoneesta pienen pˆyt‰lampun. "Me olemme olleet viime p‰ivin‰ niin kiihdyksiss‰, ettei ole tullut luetuksi teille sanomalehte‰ iltaisin. Luenko sen nyt?" Annada Babu nousi. "Olkoon menneeksi, kultaseni; odotahan hetkinen, min‰ tulen heti takaisin." H‰n l‰hti Dzhogendran luo. H‰n oli aikonut sanoa: "Minun ei k‰ynyt siit‰ puhuminen t‰n‰‰n; on parasta odottaa huomiseen", mutta kun _Dzhogendra_ huudahti: "No, taatto, kuinka k‰vi; puhuitko h‰nelle naimisiinmenosta?" -- niin h‰n kiiruhti vastaamaan: "Puhuin, puhuinhan min‰." H‰n pelk‰si Dzhogendran muussa tapauksessa ryhtyv‰n uuteen rynn‰kkˆˆn Hemnalinia vastaan. "H‰n oli tietenkin suostuvainen." "Oli kyll‰, tavallaan." "Hyv‰, min‰ menen ilmoittamaan asiasta Akshaille", huudahti Dzhogendra. "Ei, ei, ‰l‰ sano Akshaille viel‰ mit‰‰n!" riensi is‰ pyyt‰m‰‰n. "Sin‰ pilaat koko asian, Dzhogendra, jos pid‰t liikaa kiirett‰. On parempi, ettet puhu asiasta viel‰ kenellek‰‰n; j‰rjestet‰‰n se lopullisesti vasta sitten, kun palaamme maalta." Dzhogendra l‰hti mit‰‰n vastaamatta. H‰n heitti shaalin hartioillensa ja meni suoraa p‰‰t‰ Akshain asuntoon, miss‰ lˆysi yst‰v‰ns‰ syventyneen‰ englanninkieliseen kirjanpitoa k‰sittelev‰‰n teokseen. Dzhogendra heitti kirjan syrj‰‰n. "ƒl‰ nyt tuosta huoli; meid‰n on m‰‰r‰tt‰v‰ sinun h‰‰p‰iv‰si." "Siunatkoon!" huudahti Akshai. YHDEKSƒSNELJƒTTƒ LUKU Seuraavana aamuna Hemnalini nousi varhain ja l‰hti kohta tapaamaan is‰‰ns‰. Annada Babu oli makuuhuoneessaan; h‰n oli siirt‰nyt lepotuolin ikkunan luo ja n‰ytti vaipuneen syviin mietteisiin. Huone oli niukasti kalustettu, siin‰ oli vain vuode ja kaappi. Sein‰ll‰ riippui taidokkaasti leikatussa kehyksess‰ Hemnalinin ‰iti-vainajan muotokuva, ja vastakkaisella sein‰ll‰ oli er‰s h‰nen kutomansa verho. Kaapissa, joka s‰ilytettiin t‰ysin ennallaan, olivat h‰nen korunsa ja muut henkilˆkohtaiset muistoesineet. Hemnalini pys‰htyi is‰ns‰ taakse ja silitti hell‰varoen h‰nen p‰‰t‰ns‰ sanoen poimivansa pois harmaat hiukset. "Kuulehan, taatto", virkkoi h‰n, "mit‰p‰, jos joisimme teen t‰n‰‰n aikaisemmin? Sitten voimme istua huoneessasi, ja sin‰ kerrot tarinoita menneilt‰ ajoilta. Etp‰ usko, kuinka mielell‰ni niit‰ kuuntelen." Annada Babu vaistosi niin herk‰sti tytt‰rens‰ mielialoja, ett‰ heti arvasi, miksi tee nyt oli niin kiireesti juotava. Akshai saapuisi tapansa mukaan teenjuonnin aikaan, ja Hem tahtoi h‰nt‰ v‰ist‰‰ vet‰ytym‰ll‰ mahdollisimman pian is‰ns‰ huoneeseen. Tytt‰ren hermojen tila huolestutti Annada Babua kovin: Hemnalini oli vauhko kuin s‰ik‰htynyt kauris. Kun he ehtiv‰t alakertaan, havaitsi Annada Babu, ettei vesi viel‰ kiehunut, ja purki harminsa onnettomaan palvelijaan, jota piti syyllisen‰. Mies v‰itti turhaan vastaan, ettei ollut arvannut teet‰ vaadittavan ennen tavanmukaista aikaa. Annada Babu lausui ylen kuuluvasti julki varman vakaumuksensa, ett‰ nykyaikaiset palvelijat eiv‰t tied‰, mit‰ heid‰n rauhaansa kuuluu, ja ett‰ h‰nen henkilˆkuntansa kaipasi erikoista unilukkaria. Kiehuvaa vett‰ saatiin viipym‰tt‰. Annada Babu ei kumminkaan ryyppinyt teet‰ns‰ hitaasti, sen makua tutkistellen ja samalla tytt‰rens‰ kanssa jutellen, vaan ryhtyi tyhjent‰m‰‰n kuppiansa tarpeettoman kiireesti. "Onko sinulla kiire, taatto, aiotko l‰hte‰ ulos?" kysyi Hemnalini ihmeiss‰‰n. "Ei, enh‰n toki! Kun s‰‰ on n‰in kylm‰, juon teen mielell‰ni nopeasti; kuuma tee ajaa ulos hike‰ ja tekee hyv‰‰", vastasi is‰. Mutta ennenkuin sellaiset vaikutukset ehtiv‰t ilmet‰, astui huoneeseen Dzhogendra Akshai kintereill‰ns‰. Akshai oli pukeutunut erikoisen huolellisesti; h‰n heilutti hopeahelaista k‰velykeppi‰, ja h‰nen rinnallansa kelluivat upeat vitjat; vasemmassa k‰dess‰ h‰nell‰ oli ruskeaan paperiin k‰‰ritty kirja. H‰n ei asettunut tavalliselle paikallensa pˆyd‰n ‰‰reen, vaan veti tuolin Hemnalinin viereen ja virkkoi hymyhuulin: "Kellonne k‰y t‰n‰‰n edell‰." Hemnalini ei katsahtanutkaan h‰neen eik‰ v‰litt‰nyt mit‰‰n vastata. "Hem, kultaseni, menn‰‰n yl‰kertaan", sanoi Annada Babu, "meid‰n t‰ytyy ripustaa talvivaatteeni auringonpaisteeseen." "Eih‰n sinun tarvitse pit‰‰ sellaista kiirett‰, taatto", esteli Dzhogendra, "eih‰n aurinko karkuun juokse. Hem, etkˆ kaada teet‰ Akshain kuppiin? Min‰ tahtoisin myˆs, mutta vieraille ensin, seh‰n on selv‰!" Akshai nauroi ja k‰‰ntyi Hemnalinin puoleen. "Oletteko milloinkaan n‰hnyt sellaista ep‰itsekkyytt‰. H‰n on ilmeinen sir Philip Sidney!" Ottamatta mill‰‰n tavoin huomioon Akshain leikillisyytt‰ Hemnalini t‰ytti kaksi kuppia, ojensi toisen Dzhogendralle, tyˆnsi toisen Akshaita kohti ja katsoi kysyv‰sti is‰‰ns‰. "Jos odotamme viel‰ kauemmin, niin katolla tulee liian kuuma", virkkoi Annada Babu. "Tule, Hem, menn‰‰n mieluummin heti." "Hitto viekˆˆn vaatteet!" huudahti Dzhogendra. "Akshai on tullut -- --" Annada Babu syd‰mystyi. "Te molemmat yrit‰tte v‰kivalloin saada meit‰ taipumaan tahtoonne! Kun henkilˆ k‰rsii sielullisia tuskia, ei teill‰ ole mit‰‰n oikeutta yritt‰‰ h‰nt‰ s‰ikytt‰‰ myˆntyv‰iseksi. Min‰ olen siet‰nyt sit‰ kauan vaieten, mutta nyt en en‰‰ voi. Tule, Hem, t‰st‰ l‰htien me juomme teemme yl‰kerrassa." H‰n yritti vet‰‰ Hemi‰ pois huoneesta, mutta tyttˆ virkkoi rauhallisesti. "Odotahan, taatto. Sin‰ et ole viel‰ juonut teet‰si loppuun. Kuulkaa, Akshai Babu, saanko kysy‰, mit‰ tuo salaper‰inen k‰‰rˆ sis‰lt‰‰?" "Ette ainoastaan saa sit‰ kysy‰, vaan voitte itse ottaa selkoakin sen salaisuudesta", vastasi Akshai ojentaen k‰‰rˆn h‰nelle. Hem avasi k‰‰rˆn, josta ilmaantui nahkakantinen painos Tennysonin runoelmia. Tyttˆ s‰ps‰hti ja kalpeni. H‰n oli jo kerran ennen saanut samanlaisen lahjan. Toisten tiet‰m‰tt‰ h‰n s‰ilytti laatikossaan ihan samaa ja samoin sidottua teosta. Dzhogendra hymyili. "Salaisuus ei ole viel‰ ihan selv‰", sanoi h‰n, avasi kirjan ja osoitti sisarellensa sen nimilehte‰. Siihen oli kirjoitettu: "Kunnioitetulle Hemnalinille Akshain kiintymyksen merkiksi." Hemnalini pudotti kirjan k‰dest‰‰n kuin kuuman perunan ja k‰‰ntyi pois. "Tule, taatto", sanoi h‰n, ja is‰ ja tyt‰r l‰htiv‰t huoneesta. Dzhogendran silm‰t s‰ihkyiv‰t. "Min‰ en j‰‰ en‰‰ hetkeksik‰‰n t‰m‰n katon alle!" huudahti h‰n. "Min‰ l‰hden tieheni ja el‰t‰n itse‰ni jossakin koulumestarina." "Se k‰y liiaksi syd‰mellesi, kunnon veikko", virkkoi Akshai. "Min‰h‰n jo sanoin uskovani sinun erehtyneen. Min‰ taivuin sinun vakuutteluihisi, mutta nyt olen varma siit‰, ettei Hemnalini milloinkaan minusta huoli. Siit‰ ajatuksesta sinun on luovuttava. Menettelemme viisaimmin, jos nyt pid‰mme huolta siit‰, ett‰ h‰n unhottaa Rameshin." "Se on aivan totta, mutta miten siit‰ teht‰v‰st‰ suoriudumme?" "Meid‰nh‰n ei tarvitse menetell‰ sill‰ tavoin kuin min‰ olisin ainoa naitavaksi kelpaava mies maailmassa. Asia olisi tietenkin toinen, jos sin‰ olisit sisaresi sijassa, ja minun esivanhempaini ei tarvitsisi huolestuneina odotella sit‰ p‰iv‰‰, jolloin min‰ lakkaan olemasta poikamies. Mutta asiain ollessa nykyisell‰ kannallansa me tarvitsemme kosijaa, joka on h‰nen makunsa mukainen -- ei sellaista, jonka n‰hdess‰‰n h‰n karkaa vaatteita tuulettamaan!" _Dzhogendra_: "Sulhasta ei saa myym‰l‰st‰." _Akshai_: "Sin‰ menet‰t v‰h‰st‰ rohkeutesi. Vaikka varsinaisena tarkoituksenamme nyt onkin miehen lˆyt‰minen Hemnalinille, ep‰onnistuu yritys sittenkin kerrassaan, jos liiaksi h‰tikˆit. Sinun ei pid‰ puhua naimisiinmenosta liian aikaisin, ellet tahdo s‰ik‰hdytt‰‰ molempia asianosaisia heti erilleen. Anna heid‰n tuttavuutensa kypsy‰ hiljalleen ja odota suotuisaa kosintatilaisuutta." _Dzhogendra_: "Myˆnn‰n mielell‰ni, ett‰ taktiikkasi on hyv‰, mutta sano minulle miehen nimi!" _Akshai_: "Sin‰ et tunne h‰nt‰ viel‰ l‰hemmin, mutta olet h‰net n‰hnyt: tohtori Nalinaksha." _Dzhogendra_: "Nalinaksha!" _Akshai_: "N‰yt‰tp‰ h‰mm‰styv‰n! Brahma Samadzhissa h‰n tosin on her‰tt‰nyt v‰h‰n h‰lin‰‰, mutta se ei haittaa. Et suinkaan sen vuoksi tahdo p‰‰st‰‰ k‰sist‰si niin hyv‰‰ saalista?" _Dzhogendra_: "Jos niin hyv‰n saaliin saisin, en mist‰‰n muusta v‰litt‰isi! Mutta luuletko Nalinakshan suostuvan?" _Akshai_: "En tahdo v‰itt‰‰, ett‰ h‰n sen tekisi, jos asiaa h‰nelle heti t‰n‰‰n ehdottaisit; mutta aika tekee ihmeit‰! Kuulehan, Dzhogen, mit‰ sanon. Nalinaksha pit‰‰ huomenna esitelm‰n. Vie Hemnalini sit‰ kuulemaan. Se poika on oivallinen puhuja. Mik‰‰n ei vaikuta naisiin niin voimakkaasti kuin kaunopuheisuus. Ne raukat eiv‰t k‰sit‰, ett‰ mies, joka osaa kuunnella, on verrattomasti edullisempi kuin sellainen, joka osaa puhua." _Dzhogendra_: "Mutta kuulehan, sinun tulee kertoa minulle Nalinakshan historia; haluaisin tiet‰‰ h‰nest‰ enemm‰n." _Akshai_: "Olkoon menneeksi, min‰ kerron sinulle h‰nen tarinansa, mutta jos havaitset siin‰ jossakin kohden virheellisyytt‰, niin ‰l‰ pane pahaksesi. Pieni vika on mielest‰ni etu; se tekee saavutettavaksi esineen, joko muutoin olisi liian kallis." Nalinakshan tarina, sellaisena kuin Akshai sen esitti, oli p‰‰piirteiss‰‰n t‰llainen: H‰nen is‰ns‰ Radzhballah oli pieni tilanomistaja Faridpurin tienoilta. Kolmenkymmenen ik‰isen‰ Radzhballah liittyi Brahma Samadzhin lahkokuntaan. H‰nen vaimonsa kuitenkin kielt‰ytyi omaksumasta miehens‰ uutta uskoa ja kulki p‰‰tt‰v‰sti omaa tiet‰ns‰ noudattaen mit‰ tarkimmin rituaalisia puhtauss‰‰ntˆj‰. Radzhballah tietenkin piti vaimonsa menettely‰ eritt‰in ep‰miellytt‰v‰n‰. Heid‰n poikansa Nalinaksha p‰‰si k‰‰nnytysintonsa ja erinomaisen kaunopuheisuutensa nojalla jo nuorella i‰ll‰ Brahma Samadzhin seurakuntaan. H‰n astui l‰‰k‰rin‰ valtion palvelukseen ja eli bengalilaisen virkamiehen tavanomaista kulkijael‰m‰‰. Kaikkialla, minne h‰n joutui, h‰nest‰ liikkui hyv‰ maine nuhteettoman k‰ytˆksen, ammatillisen kunnon ja innokkaan uskonnollisuuden vuoksi. Sitten tuli salama selke‰lt‰ taivaalta. I‰k‰s Radzhballah p‰‰tti yht'‰kki‰ naida er‰‰n lesken tuttavapiirist‰ns‰, eik‰ mik‰‰n voinut saada h‰nt‰ aikeestansa luopumaan. H‰n torjui kaikki vastav‰itteet sanomalla: "Nykyinen vaimoni ei ole oikea puolisoni, sill‰ h‰n ei tunnusta minun uskoani. Olisi kerrassaan v‰‰rin, jos h‰nen t‰htens‰ j‰tt‰isin naimatta naisen, jonka el‰m‰ ja uskonto, syd‰n ja sielu liitt‰v‰t kiinte‰sti minuun." Yleisest‰ paheksumisesta huolimatta Radzhballah p‰‰tti naida lesken hindulaisia menoja noudattaen. Nalinakshan ‰iti valmistautui l‰htem‰‰n pois miehens‰ luota ja muuttamaan Benaresiin. Nalinaksha harjoitti silloin vapaata l‰‰k‰rinammattia Rangpurissa. H‰n luopui siit‰ heti ja selitti ‰idille aikovansa l‰hte‰ h‰nen kerallansa tuohon pyh‰‰n kaupunkiin. "Poikani", virkkoi vanha nainen kyynelsilmin, "meid‰n vakaumuksemme ovat erilaiset. Miksi haetkaan itsellesi suotta vaikeuksia?" "Ei tule olemaan mit‰‰n erilaisuutta", vastasi Nalinaksha, joka syv‰sti tunsi is‰n petoksesta ‰idille koituneen h‰pe‰n ja oli p‰‰tt‰nyt ottaa ‰idin onnen ylimm‰ksi silm‰m‰‰r‰ksens‰. Niinp‰ he l‰htiv‰t yhdess‰ Benaresiin. Pian sen j‰lkeen ‰iti tiedusteli, eikˆ poika aikonut etsi‰ itselleen puolisoa. Nalinaksha oli pahassa pulassa. "Miksi sen tekisink‰‰n, ‰iti?" kysyi h‰n. "Min‰ olen nykyiseen olooni tyytyv‰inen." ƒiti arvasi h‰nen ep‰rˆintins‰ syyn. Irtautuessaan entisest‰ olopiirist‰ns‰ Nalinaksha oli luopunut paljosta, mutta ei voinut menn‰ niin pitk‰lle, ett‰ olisi solminut avioliiton Brahma Samadzhin ulkopuolella. Varoen miss‰‰n nimess‰ olemasta h‰nen esteen‰ns‰ ‰iti vastasi: "Rakas poikani, minun puolestani voit viett‰‰ naimattomana koko ik‰si. Ota vaimoksesi kenet hyv‰ksi n‰et; minun taholtani sinun ei tarvitse pel‰t‰ mink‰‰nlaista vastustusta." Nalinaksha harkitsi asiaa muutaman p‰iv‰n ja ilmoitti sitten p‰‰tˆksens‰. "ƒiti", virkkoi h‰n, "min‰ tuon kotiin sinun mielesi mukaisen mini‰n, kelpo tytˆn, jonka kanssa el‰t aina sovinnossa ja joka ei milloinkaan aiheuta sinulle ik‰vyytt‰." Niin h‰n l‰hti Bengaliin etsim‰‰n itsellens‰ morsianta. Siit‰, mit‰ myˆhemmin tapahtui, kerrotaan eri tavoin. Toiset sanovat h‰nen salaa matkustaneen johonkin maakyl‰‰n ja naineen orpotytˆn, joka kohta kuoli; toiset taas ep‰ilev‰t t‰t‰ huhua. Akshai puolestansa arveli h‰nen olleen aikeissa menn‰ naimisiin, mutta muuttaneen mielt‰ns‰ ratkaisevalla hetkell‰. Olipa asia miten tahansa, joka tapauksessa otaksui Akshai, ettei Nalinakshan ‰iti ollenkaan vastustaisi ehdotettua liittoa -- p‰invastoin: h‰n olisi iloinen, jos poika valitsisi itselleen vaimon syd‰mens‰ taipumusta noudattaen, ja kaukaa saisi etsi‰ niin vieh‰tt‰v‰‰ morsianta kuin Hemnalini. Sit‰paitsi tulisi rakastettava Hem kohtelemaan anoppiansa asianmukaisen kunnioittavasti ja v‰ltt‰m‰‰n kaikkea, mik‰ saattaisi her‰tt‰‰ pahennusta. Aivan lyhyen tutustumisen nojalla Nalinaksha tulisi vakuutetuksi siit‰, ett‰ h‰n oli sellainen kuin olla pitikin. Akshai neuvoi niinmuodoin tutustuttamaan nuoret henkilˆt toisiinsa mahdollisimman pian. NELJƒSKYMMENES LUKU Kohta Akshain l‰hdetty‰ Dzhogendra nousi yl‰kertaan. Annada Babu ja Hemnalini parhaillaan keskustelivat tuttavallisesti oleskeluhuoneessa. Annada Babu n‰ytti joutuvan hieman h‰milleen n‰hdess‰‰n poikansa. H‰nt‰ h‰vetti teepˆyd‰ss‰ sattunut mielenpurkaus ja tavanomaisen mielentyyneyden tilap‰inen j‰rkkyminen. Senvuoksi h‰n nyt tervehti Dzhogendraa tavallista syd‰mellisemmin. "Tulehan, Dzhogendra, tule ja istu t‰nne, poikaseni!" "Kuule, taatto", aloitti Dzhogendra, "sin‰ ja Hemnalini ette n‰yt‰ en‰‰ liikkuvan minnek‰‰n kotoa. Alinomainen nurkissa nuhjaileminen ei voi olla teille hyv‰ksi." "Niinp‰ kyll‰", vastasi Annada, "me olemme aina olleet kotihiiri‰. Hemnalinia ei olekaan helppo saada houkutelluksi ulos." "Minua et saa tehd‰ syyp‰‰ksi, taatto", huomautti Hemnalini. "Tied‰th‰n, ett‰ olen valmis l‰htem‰‰n kanssasi minne haluat." Vaikka ponnistus tuntuikin ep‰mieluisalta, yritti tyttˆ kuitenkin saada toiset vakuutetuiksi siit‰, ettei aikonut sulkeutua suruinensa nelj‰n sein‰n sis‰puolelle. H‰n tahtoi saada heid‰t uskomaan, ett‰ seurasi vilkkain mielenkiinnoin ulkomaailman tapahtumia. "Huomenna on kokous", virkkoi Dzhogendra, "voisitpa menn‰ sinne Hemin kanssa." Annada Babu tiesi tytt‰rens‰ luonnostaan karttavan kaikkia julkisia kokouksia ja loi h‰neen kysyv‰n katseen. "Kokous!" huudahti Hemnalini teenn‰isen vilkkaasti. "Kuka siell‰ puhuu?" _Dzhogendra_: "Tohtori Nalinaksha." _Annada_: "Nalinaksha?" _Dzhogendra_: "Niin; h‰n on eritt‰in etev‰ puhuja, ja mik‰ t‰rke‰mp‰‰: h‰nen el‰m‰ntarinansa on aivan harvinainen. Se osoittaa tavatonta uhrautuvaisuutta, tavatonta lujuutta! Sellaisia ihmisi‰ lˆytyy vain yksi miljoonasta!" Kumminkaan Dzhogendra ei ollut paria tuntia aikaisemmin tiet‰nyt Nalinakshasta muuta kuin ep‰m‰‰r‰isi‰ huhuja! "Kuulehan, taatto", virkkoi Hemnalini n‰enn‰isesti hyvinkin innostuneena, "meid‰n t‰ytyy ep‰ilem‰tt‰ menn‰ kuulemaan tuota t‰ydellisyyden esikuvaa." Annada Babua tuo innostus ei suinkaan vakuuttanut, mutta jonkinlaista helpotusta h‰n sent‰‰n tunsi. Kunhan Hemnalini, vaikkapa vastahakoisestikin, alkaisi j‰lleen seurustella ihmisten kanssa, niin h‰n tulisi piankin ennalleen. L‰himm‰istens‰ kanssa seurusteleminen on paras sielullisten h‰iriytym‰in parannuskeino. "Olkoonpa menneeksi", sanoi h‰n Dzhogendralle, "vie sin‰ meid‰t huomenna kokoukseen ja pid‰ huolta siit‰, ett‰ ehdimme sinne ajoissa. Mutta kerro minulle, mit‰ Nalinakshasta tied‰t. H‰nest‰ kuulee kerrottavan monenlaisia." Dzhogendra aloitti hyˆkk‰‰m‰ll‰ juorukelloja vastaan yleens‰. "Ylen uskovaiset", alkoi h‰n, "luulevat taivaan suoneen heille erikoisoikeuden h‰p‰ist‰ ja panetella l‰himm‰isi‰ns‰ ilman erotusta. Ei ole armottomampia ja ilke‰mielisempi‰ ihmisi‰ kuin nuo hurskastelijat!" Dzhogendran n‰rk‰stys kuohui yli laitojensa. "Min‰ olen aivan samaa mielt‰, aivan samaa mielt‰", toisteli Annada Babu tyynnytellen. "Pohtiessaan aina l‰himm‰isens‰ puutoksia ihminen muuttuu ‰re‰ksi, ahdasmieliseksi ja ep‰luuloiseksi." "Kuulehan, taatto", huudahti Dzhogendra, "eih‰n vain ole tarkoituksesi minua ivailla? Tied‰th‰n, etten ole noiden hurskaiden ihmisten kaltainen; min‰ voin kiitt‰‰ yht‰ hyvin kuin moittiakin. Min‰ olen aina valmis sanomaan mielipiteeni henkilˆlle vasten kasvoja ja tarvittaessa tukemaan sit‰ nyrkeill‰ni!" "Mit‰ hullutuksia, Dzhogen", kiiruhti Annada vastaamaan, "enh‰n min‰ tietenk‰‰n sinua ajatellut. Tunnenhan toki sinut!" Dzhogendra esitti nyt Nalinakshan tarinan kohdistaen kertomuksensa esineeseen kaikki k‰ytett‰v‰n‰ns‰ olevat ylistyssanat. "Yksinomaan ‰itins‰ onnea silm‰ll‰ pit‰en", p‰‰tti h‰n esityksens‰, "Nalinaksha tukahdutti luonnolliset taipumuksensa ja l‰hti Benaresiin, ja kaikki nuo yst‰v‰si, taattoseni, ovat k‰ytt‰neet tilaisuutta hyv‰ksens‰ keksi‰kseen h‰nt‰ h‰p‰isevi‰ juttuja. Min‰ puolestani ihailen h‰nen menettely‰ns‰. Mit‰ arvelet sin‰, Hem?" "Min‰ olen samaa mielt‰ kuin sin‰", vastasi Hemnalini. "Min‰ tiesin Hemin hyv‰ksyv‰n h‰nen k‰ytt‰ytymisens‰", jatkoi Dzhogendra. "Uskon varmaan, ett‰ h‰n tilaisuuden tarjoutuessa menettelisi yht‰ uhrautuvasti tehd‰kseen is‰ns‰ onnelliseksi." Annada loi tytt‰reens‰ hell‰n katseen. Hemin kasvoihin nousi hele‰ puna, ja h‰n painoi h‰mmentyneen‰ katseensa alas. YHDESVIIDETTƒ LUKU Annada Babu ja Hemnalini palasivat kokouksesta myˆh‰‰n iltap‰iv‰ll‰. "Se oli todellinen nautinto", huomautti vanha herra istuutuessaan teepˆyd‰n ‰‰reen. Sen enemp‰‰ h‰n ei asiaa selitellyt, mutta ajatukset askarruttivat h‰nt‰ siin‰ m‰‰rin, ettei h‰n ollenkaan huomannut, kun Hemnalini teen juotuansa l‰hti yl‰kertaan. Esitelm‰n pit‰j‰ -- tuo Nalinaksha - oli n‰ytt‰nyt h‰mm‰stytt‰v‰n nuorekkaalta puhuja-korokkeella seisoessaan. Vaikka h‰n olikin jo ehtinyt miehuudenik‰‰n, olivat h‰nen kasvonsa kuitenkin s‰ilytt‰neet nuoruuden tuoreuden. Sit‰paitsi oli h‰nen olemuksessaan salaper‰isen vakavuuden ilme, joka n‰ytti johtuvan h‰nen sisimm‰st‰ tajunnastansa. H‰nen esityksens‰ aiheena oli "Menett‰minen" ja sen ytimen‰ ajatus, ettei ilman menett‰mist‰ saada todellista voittoa. Se, mink‰ me saavutamme ponnistuksetta, ei ole todellista voittoa; ainoastaan se, mink‰ hankimme uhrauksien nojalla, tulee varsinaisimmassa ja syvimm‰ss‰ merkityksess‰ meid‰n omaksemme. Henkilˆ, joka n‰kee k‰sinkoskettavan omaisuutensa liukuvan pois k‰sist‰‰n, on tosin onneton, mutta itse asiassa ihmisen sielu juuri menett‰ess‰‰n saa voiman voittaa menetetyn takaisin, viel‰p‰ korkoinensa. Jos voimme menett‰ess‰mme taivuttaa p‰‰mme, laskea k‰temme yhteen ja sanoa: "T‰m‰ on lahja -- kielt‰ymyksen lahja, k‰rsimyksen lahja, kyynelten lahja", niin v‰h‰p‰tˆisinkin k‰y merkitt‰v‰ksi, katoovainen muuttuu i‰iseksi, ja se, mik‰ sit‰ ennen on ollut jokap‰iv‰isen k‰yt‰nnˆn v‰line, muuttuu palvontamme esineeksi, jota aina s‰ilyt‰mme syd‰memme temppelin aarrekammiossa. H‰nen sanansa olivat tehneet Hemnaliniin syv‰n vaikutuksen. Kun h‰n nyt istui hiljaisissa haaveissaan katolla, t‰htiv‰lkkeisen taivaan alla, niin h‰nen syd‰mens‰ oli t‰ysi, ja maa ja taivas eiv‰t en‰‰ tuntuneet h‰nest‰ autiolta tyhjyydelt‰. Esitelm‰tilaisuudesta palattaessa Dzhogendra virkkoi Akshaille: "Oletpa tosiaankin keksinyt eritt‰in otollisen miehen, ep‰ilem‰tt‰! Mutta aika mystikko h‰n on! Puolet h‰nen puheestansa oli minulle hepreaa." "Tauti on m‰‰ritelt‰v‰, ennenkuin sairaalle voi m‰‰r‰t‰ tarpeelliset l‰‰kkeet", vastasi Akshai. "Hemnalini k‰rsii Rameshin aiheuttamasta pettymyksest‰, ja nyt tarvitaan mystikkoa, jotta h‰n j‰lleen ter‰styisi. Meid‰nlaisistamme tavallisista ihmisist‰ ei ole apua. N‰itkˆ, kuinka h‰nen kasvonsa s‰teiliv‰t pojan paukuttaessa?" _Dzhogendra_: "N‰in kyll‰. Oli aivan selv‰‰, ett‰ juttu h‰nt‰ miellytti, mutta siit‰ ei suinkaan viel‰ seuraa, ett‰ h‰n on valmis tarjoamaan puhujalle k‰tens‰." _Akshai_: "Jos me olisimme puhuneet, sin‰ tai min‰, niin h‰n ei olisi siin‰ m‰‰rin ihastunut. Askeettisuus, kuten tied‰t, her‰tt‰‰ naisissa voimakasta kiintymyst‰. Kalidasa kuvailee runoelmassaan, kuinka Uma kuoletti lihansa er‰‰n askeetin vuoksi. N‰etkˆs, Dzhogen, jos esittelet Hemnalinille jonkun muun, niin h‰n vertailee tulokasta Rameshiin, ja vertauksen tulos on edullinen vain viimeksimainitulle. Mutta Nalinaksha ei ole tavallinen kuolevainen -- kenenk‰‰n mieleen ei voi johtua h‰nen vertaileminen johonkin toiseen. Jos esit‰t h‰nelle kenen hyv‰ns‰ muun nuoren miehen, niin h‰n arvaa, miksi niin menettelet, ja koko h‰nen olemuksensa nousee kapinoimaan. Jos taas voit jonkin tekosyyn nojalla kutsua Nalinakshan t‰nne ja esitell‰ heid‰t toisilleen, niin h‰n ei ep‰ile mit‰‰n. Siirtyminen kunnioittavasta ihailusta kihlautumiseen tapahtuu silloin v‰hitellen ja helposti." _Dzhogendra_: "Minusta ei ole sellaisiin oveluuksiin; min‰ puhun mieluummin suuni puhtaaksi, ja t‰ytyyp‰ tunnustaa, ettei poika tee minuun erinomaista vaikutusta." _Akshai_: "Kuulehan, Dzhogen, jos sallit ennakkoluulojesi asiaan vaikuttaa, niin siit‰ ei tule mit‰‰n. Eth‰n voi edellytt‰‰ kaiken olevan ihan makusi mukaista. Me emme saavuta milloinkaan tarkoitustamme, ellet voi vaikuttaa Hemnaliniin niin, ett‰ h‰n kerrassaan unohtaa Rameshin. ƒl‰ ollenkaan luule, ett‰ voit siihen p‰‰st‰ v‰kivalloin. Sinun tulee noudattaa neuvoani kirjaimellisesti, jos haluat onnistua." _Dzhogendra_: "Seikka n‰es on se, ett‰ Nalinaksha on minulle hieman liian mystillinen. Minusta tuntuu kiusalliselta olla tekemisiss‰ sellaisen henkilˆn kanssa. Siin‰ voi joutua ojasta allikkoon." _Akshai_: "Kuulehan, veikkoseni, jos kastut, niin se on oma syysi. Sin‰ vapiset jo pelk‰n varjon n‰hdess‰si. Kun oli kysymys Rameshista, olitte sokeat alusta alkaen. Teill‰ oli mit‰ parhaat ajatukset Rameshista: h‰n ei voinut ket‰‰n pett‰‰, h‰n oli Sankaratsarijan j‰lkeen suurin filosofi, vuosisadan lahjakkain kirjailija ja niin edesp‰in. Min‰ puolestani en ollut h‰neen siin‰ m‰‰rin ihastunut: olen n‰hnyt paljon h‰nenlaisiansa, henkilˆit‰, joilla on aina kaikkein ylevimm‰t ihanteet. En kuitenkaan uskaltanut koskaan avata suutani; te ette olisi miss‰‰n tapauksessa uskoneet, ett‰ minunlaiseni mit‰tˆn voisi arvostella h‰nt‰ mist‰‰n muusta syyst‰ kuin kateudesta. Uskon sinun nyt oivaltavan, ett‰ sellaisia yli-ihmisi‰ on paras palvoa matkan p‰‰st‰; sisartansa ei liene hyv‰ heid‰n haltuunsa uskoa. Mutta palatkaamme p‰‰asiaan. Muista sanskriitti-sananlaskua: 'Oas toisen karkoittaa'. Minun ehdottamani keino on nyt ainoa mahdollinen, joten sinun ei pid‰ sit‰ morkkailla." _Dzhogendra_: "Kuulehan, Akshai, sin‰ et saa minua milloinkaan uskomaan, ett‰ olet ensimm‰isen‰ n‰hnyt, mik‰ Ramesh on miehi‰ns‰, vaikka sit‰ tuhat kertaa toistelisit. Todellisuudessa sin‰ suhtauduit h‰neen niin ennakkoluuloisesti, ettei mik‰‰n h‰nen tekonsa sinulle kelvannut; senvuoksi sinun on turha yritt‰‰ vaikuttaa minuun korkeammalla viisaudellasi. Paina nyt mieleesi, ett‰ jos on kysymyksess‰ juonien punominen, saat tehd‰ sen yksin; ‰l‰ ollenkaan odota apua minulta. Tuo Nalinaksha ei minua miellyt‰, siin‰ kaikki." Dzhogendran ja Akshain astuessa yhdess‰ Annadan huoneeseen Hemnalini pujahti pois toisesta ovesta. "H‰n on varmaan katsonut ikkunasta ja n‰hnyt meid‰n tulevan", mietti Akshai. H‰n istuutui hymyillen Annada Babun viereen, tarttui teekuppiin ja lausui: "Nalinakshan sanat menev‰t syd‰meen, ja se johtuu siit‰, ett‰ ne tulevat syd‰mest‰." "H‰nell‰ on ep‰ilem‰tt‰ kyky‰", virkkoi Annada Babu. "Kyky‰!" huudahti Akshai. "Paljon enemm‰nkin! H‰n on hurskain ihminen, mit‰ maa p‰‰ll‰ns‰ kantaa!" Vaikka Dzhogendra olikin Akshain liittolainen, ei h‰n kuitenkaan voinut olla huudahtamatta: "Kunpa et puhuisi hurskaista ihmisist‰si! Taivas meit‰ pyhimyksist‰nne varjelkoon!" Sen sanoi Dzhogendra, joka viel‰ edellisen‰ p‰iv‰n‰ oli ylenm‰‰rin kiitt‰nyt Nalinakshan mielenaateluutta ja soimannut h‰nen moittijoitansa ilkeiksi panettelijoiksi! "Ei, Dzhogendra", virkkoi h‰nen is‰ns‰, "tuolla tavoin et saa puhua. Min‰ puolestani otaksun mieluummin, ett‰ ihmiset, jotka n‰ytt‰v‰t hyveellisilt‰, todellakin ovat sellaisia. Min‰ voin toisinaan erehty‰, mutta se on varmaan parempi kuin jos alinomaa ep‰ilisin hyvi‰ ihmisi‰ toivoen ter‰v‰n‰kˆisyytt‰ni senvuoksi kiitett‰v‰n. Nalinaksha ei ole lainannut ajatuksiansa. H‰nen aineksensa ovat per‰isin h‰nen henkilˆkohtaisista el‰myksist‰ns‰, ja minusta h‰nen puheensa kaikui raikkaalta ja el‰hdytt‰v‰lt‰. Tekopyh‰ henkilˆ ei sellaiseen pysty. Sellaista puhetta ei k‰y ker‰ileminen laina-aineksista, yht‰ v‰h‰n kuin kemisti kykenee aineita sekoittamalla tekem‰‰n kultaa. Min‰ olisin mielell‰ni mennyt h‰nt‰ kiitt‰m‰‰n." "Pelk‰‰n vain, ettei h‰nen terveytens‰ kest‰ sellaisia ponnistuksia", huokasi Akshai. "Mit‰, eikˆ h‰nen terveytens‰ ole hyv‰?" huudahti Annada Babu. "H‰n ei pid‰ siit‰ riitt‰v‰sti huolta. H‰n kuluttaa p‰iv‰ns‰ rukoillen ja pyhi‰ kirjoja tutkistellen eik‰ pid‰ silm‰ll‰ terveytt‰ns‰." "Siin‰ h‰n menettelee kovin v‰‰rin", lausui Annada, "meill‰ ei ole oikeutta laiminlyˆd‰ ruumistamme; me emme ole sit‰ itse luoneet. Kunhan saisin tilaisuutta, parantaisin h‰net aivan pian. Terveytens‰ s‰ilytt‰miseksi tarvitsee vain noudattaa muutamia yksinkertaisia s‰‰ntˆj‰. Ensinn‰kin -- --" Dzhogendralta loppui k‰rsiv‰llisyys. "Tuo ei kuulu ollenkaan asiaan, taatto! Nalinaksha Babu on ihan terve. N‰hdess‰ni h‰net t‰n‰‰n iltap‰iv‰ll‰ tulin ajatelleeksi, ett‰ sellaisen hurskaan el‰m‰n t‰ytyy olla ruumiillisessakin suhteessa edullista. Tekeep‰ melkein mieleni itse sit‰ koetella." "Enp‰ tied‰, Dzhogendra", v‰itti Annada edelleen, "Akshain huomautus lienee aivan oikea. Useimmat suuret miehemme kuolevat nuorina. He tekev‰t is‰nmaallensa huonon palveluksen laiminlyˆm‰ll‰ terveytt‰ns‰. Se ei ole oikein. Tied‰tkˆ, Dzhogendra, min‰ luulen sinun erehtyv‰n Nalinakshaan n‰hden. H‰n on kelpo mies. Pit‰isi vain h‰nt‰ neuvoa huolehtimaan terveydest‰ns‰." "Kuulkaahan", sanoi Akshai, "min‰ tuon h‰net t‰nne ja esittelen teid‰t; luulenpa, ett‰ olisi hyv‰, jos kerran h‰nen kanssaan vakavasti keskustelisitte. Nytp‰ johtuu mieleeni: se kasvimehu, jota minulle suosittelitte tutkintojen aikana, oli erinomaisen vahvistavaa. Se on kaikkein hienoin virkistysaine henkisen tyˆn tekij‰lle. Ottakaa te vain Nalinaksha Babu k‰sitelt‰v‰ksenne, niin -- --" Dzhogendra hyp‰hti seisaalleen. "Akshai, sin‰ saat minut ihan suunniltani! Sin‰ jaarittelet ihan mielettˆmi‰. En voi t‰t‰ en‰‰ siet‰‰." Samassa h‰n syˆksyi pois huoneesta. KAHDESVIIDETTƒ LUKU Ennen Hemnalinin asiain onnetonta k‰‰nnett‰ Annada Babun terveys oli aina ollut erinomainen, mutta siit‰ huolimatta h‰n oli alinomaa nauttinut sek‰ eurooppalaisten ett‰ kotimaisten l‰‰k‰rien m‰‰r‰‰mi‰ rohtoja. Mutta nyt h‰nen ei tehnyt ollenkaan niit‰ mieli. Niin kauan kuin h‰nen ruumiillinen raihnautensa oli ollut pelkk‰‰ luulottelua, h‰n oli lakkaamatta siit‰ jutellut, mutta nyt, kun h‰nen terveytens‰ tosiaankin horjui, h‰n ei viitannut sanallakaan vaivoihinsa. H‰n oli ihan uupuneena vaipunut istualleen nukkumaan, kun Hemnalini, kuultuansa portaista Dzhogendran askelet, laski neulomuksen k‰dest‰ns‰ ja kiiruhti ovelle varoittamaan velje‰ olemaan h‰iritsem‰tt‰ nukkuvaa. H‰mm‰styksekseen h‰n huomasi Dzhogendran tuoneen mukanansa Nalinakshan! H‰n aikoi nopeasti vet‰yty‰ toiseen huoneeseen, kun Dzhogendra ehti h‰net pid‰tt‰‰. "Hem!" huusi h‰n. "T‰ss‰ on Nalinaksha Babu. Salli minun esitell‰ h‰net." Hem j‰i h‰mmentyneen‰ paikoilleen, Nalinaksha astui l‰hemm‰ksi ja kumarsi kohottamatta katsettaan h‰nen kasvoihinsa. Sill‰v‰lin oli Annada Babu her‰nnyt ja kutsui tyt‰rt‰ns‰. Hem palasi h‰nen luoksensa ja ilmoitti kuiskaten Nalinaksha Babun saapuneen. Dzhogendra toi vieraansa sis‰‰n, ja Annada Babu kiiruhti h‰nt‰ vastaan sanoakseen h‰net tervetulleeksi. "Me olemme tosiaankin onnelliset n‰hdess‰mme teid‰t luonamme!" huudahti h‰n. "Hem, kultaseni, ‰l‰ juokse pakoon, istu t‰nne. T‰m‰ on tytt‰reni Hem, Nalinaksha Babu. Me olimme ‰skett‰in kuulemassa esitelm‰‰nne ja nautimme siit‰ kovin. Teid‰n esitt‰m‰nne ajatus -- ettemme milloinkaan menet‰ sit‰, mink‰ olemme todella omaksemme saaneet, ja ett‰ ep‰t‰ydellinen omaksensa valloittaminen itse asiassa merkitsee menett‰mist‰ -- tuo ajatus tuntui minusta sis‰lt‰v‰n syv‰n totuuden. Eikˆ totta, Hem? Varsinaisena koettimena on itse menett‰misen tosiasia. Se meille osoittaa, oliko asia todella omamme vai eikˆ. Min‰ esit‰n teille pyynnˆn, Nalin Babu. Jos voisitte pist‰yty‰ silloin t‰llˆin t‰‰ll‰ juttelemassa, tekisitte meille suuren ilon. Me emme liiku paljoa ulkosalla. Tapaatte varmaan tytt‰reni ja minut t‰st‰ huoneesta, tulittepa mihin aikaan tahansa." Nalinaksha katsahti Hemnalinin kasvoihin ennenkuin vastasi: "Ette saa pit‰‰ minua itserakkaana saivartelijana, vaikka viljelenkin runsaasti sanoja puhujalavalla seisoessani. Ainoastaan ylioppilaiden innokkaitten kehoituksien vuoksi min‰ ollenkaan suostuin puhumaan -- min‰ en osaa karkoittaa kiusaavia ihmisi‰ -- mutta luulenpa s‰ik‰hdytt‰neeni heid‰t niin, etteiv‰t tule pyyt‰m‰‰n toista samanlaista annosta! Pojat eiv‰t tahdokaan salata sit‰ tosiasiaa, ett‰ kolme nelj‰nnest‰ puheestani j‰i heilt‰ k‰sitt‰m‰tt‰. Te olitte siell‰ tekin, Dzhogen Babu, ja voitte uskoa, ett‰ kelloon luomanne merkitsev‰t silm‰ykset minuun tehosivat!" "Ette saa panna sit‰ pahaksenne", virkkoi Dzhogendra, "ellen voinutkaan joka kohdassa seurata, oli syy varmaan riitt‰m‰ttˆm‰n ‰lyni." _Annada_: "Niin, Dzhogen, on olemassa asioita, joita oppii k‰sitt‰m‰‰n vasta m‰‰r‰ttyyn ik‰‰n ehditty‰ns‰." _Nalinaksha_: "Niin, ja m‰‰r‰tyss‰ i‰ss‰ ollen ei tarvitse kaikkea k‰sitt‰‰." _Annada_: "Ohimennen sanoen, Nalin Babu, on er‰s seikka, josta minun t‰ytyy teille huomauttaa. Luoja on l‰hett‰nyt teid‰nlaisenne ihmiset maailmaan suorittamaan m‰‰r‰ttyj‰ teht‰vi‰, ja senvuoksi te ette saa pit‰‰ ruumistanne v‰h‰arvoisena. Henkilˆit‰, joilla on jotakin antamista, tulee muistuttaa, etteiv‰t tuhlaa p‰‰omaansa, koska he muuten menett‰v‰t antamiskykyns‰." _Nalinaksha_: "Kun opitte minut l‰hemmin tuntemaan, niin luulenpa teid‰n huomaavan, etten min‰ halveksi mit‰‰n t‰ss‰ maailmassa. Syntyess‰ni olin kerrassaan toisten armeliaisuudesta riippuvainen. Tarvittiin monen henkilˆn tyˆt‰ ja vaalintaa, jotta henkeni ja ruumiini v‰hitellen varttuivat. Olisi sopimatonta vaateliaisuutta, jos mit‰‰n halveksisin. Mit‰ ei voi itse luoda, sit‰ ei ole myˆsk‰‰n oikeus h‰vitt‰‰." _Annada_: "Aivan oikein, aivan oikein! Jotain samansuuntaista lausuitte puheessannekin." _Dzhogendra_: "Minun t‰ytyy nyt l‰hte‰; olen luvannut olla jossakin, mutta ‰lk‰‰ antako sen itse‰nne h‰irit‰." _Nalinaksha_: "Minun on pyydett‰v‰ teilt‰ anteeksi, ennenkuin l‰hdette, Dzhogen Babu. Vakuutan teille, ettei tapanani yleens‰ ole ihmisten ymm‰lle saattaminen. Min‰ l‰hden mieluummin min‰kin; voimme k‰vell‰ kappaleen matkaa yhdess‰." _Dzhogendra_: "Ei, j‰‰k‰‰ toki, olkaa hyv‰. Ette saa minusta v‰litt‰‰. Min‰ en voi istua kauan yhdess‰ paikassa." _Annada_: "ƒlk‰‰ Dzhogenista v‰litt‰kˆ, Nalinaksha Babu. H‰n tulee ja menee, miten mieli tekee, ja h‰nt‰ on vaikea saada pysym‰‰n alallansa." Dzhogendran menty‰ Annada Babu kysyi, miss‰ Nalinaksha asui. Nalinaksha nauroi. "En voi sanoa asuvani juuri miss‰‰n t‰t‰ nyky‰. Minulla on paljon tuttavia, jotka kuljettavat minua mukanansa. Se on minulle sangen mieluista, mutta toisinaan kaipaa sent‰‰n lepoa ja rauhaa, ja niin on Dzhogen Babu hankkinut minulle asunnon viereisest‰ talosta. T‰m‰ teid‰n katunne on varmaan rauhallinen paikka." Annada Babu oli kovin mieliss‰‰n, mutta jos olisi tullut silm‰nneeksi tyt‰rt‰ns‰, olisi h‰n havainnut t‰m‰n kasvoissa ‰killisen tuskan v‰v‰hdyksen. Viereinen talo oli se, jossa Ramesh oli asunut. T‰ll‰ hetkell‰ ilmoitettiin teen olevan valmiina, ja niin siirryttiin alakertaan. "Hem, kultaseni, tarjoa Nalin Babulle kuppi teet‰", kehoitti Annada. Vieras kuitenkin kohteliaasti torjui tarjotun virvokkeen. _Annada_: "Mit‰ t‰m‰ merkitsee, Nalin Babu? Ettekˆ tosiaankaan halua teet‰? Ainakin hieman leivoksia?" _Nalinaksha_: "Minun t‰ytyy todellakin pyyt‰‰ anteeksi." _Annada_: "Te olette l‰‰k‰ri, joten en voi antaa teille m‰‰r‰yksi‰. Min‰ puolestani pid‰n teet‰ soveliaana tekosyyn‰, jonka nojalla sopii kolmenelj‰ tuntia p‰iv‰llisen j‰lkeen juoda jokin m‰‰r‰ kuumaa vett‰, joka n‰hd‰kseni edist‰‰ ruoansulatusta. Ellette ole tottunut teet‰ juomaan, sopii se erikoisesti miedontaa teit‰ varten." Nalinaksha loi aran katseen Hemnaliniin, jonka ilme osoitti; ett‰ h‰nen kielt‰ytymisens‰ oli tehnyt kiusallisen vaikutuksen ja ett‰ neito luuli arvaavansa sen syyn. Katse yh‰ h‰neen suunnattuna Nalinaksha jatkoi: "Pelk‰‰n her‰tt‰neeni teiss‰ v‰‰rink‰sityst‰. ƒlk‰‰ suinkaan luulko minulla olevan mit‰‰n teid‰n tottumuksianne vastaan. Aikaisemmin oli tapanani s‰‰nnˆllisesti juoda teet‰, min‰ nautin viel‰kin sen tuoksusta ja voin varsin hyvin ymm‰rt‰‰ mieltymyksenne. Mutta te kenties ette tied‰, ett‰ ‰idill‰ni on hyvin ankarat k‰sitykset rituaalisesta puhtaudesta, ja kun h‰nell‰ oikeastaan ei ole maailmassa ket‰‰n muuta kuin min‰, on minun v‰ltett‰v‰ kaikkea, mik‰ voisi h‰irit‰ hyvi‰ v‰lej‰mme. Senvuoksi olen kokonaan luopunut teen nauttimisesta. Mik‰li teenjuonti tuottaa teille mielihyv‰‰, otan mielihyv‰‰nne osaa, ja arveluni eiv‰t suinkaan est‰ minua nauttimasta vieraanvaraisuuttanne." Nalinakshan ensimm‰iset lausumat olivat her‰tt‰neet Hemnalinissa ankaran pettymyksen tunnetta. Oli ilmeist‰, ettei h‰n ollut n‰ytt‰nyt kuulijoilleen omaa itse‰ns‰, vaan oli yritt‰nyt piiloutua sanatulvan taakse. Mutta Hemnalini ei tiet‰nyt, ett‰ h‰nelle oli luonnostaan mahdotonta keskustella pakottomasti vieraiden henkilˆiden kanssa ja ett‰ h‰nen ujoutensa sai h‰net aina ensimm‰isen kohtauksen aikana omaksumaan er‰‰nlaisen varman s‰vyn, joka oli vieras h‰nen todelliselle olemuksellensa. Silloinkin kun h‰n yritti ilmaista varsinaisia omia ajatuksiansa, soi sora‰‰ni, josta h‰n oli jossakin m‰‰rin tietoinen. Senvuoksi oli Nalinaksha levottoman Dzhogendran l‰htiess‰ tuntenut omantuntonsa soimaavan itse‰‰n vilpillisyydest‰. Mutta kun h‰n sitten puhui ‰idist‰ns‰, t‰ytyi Hemnalinin silm‰ill‰ h‰nt‰ kunnioittavan ihailevasti, ja h‰nen syd‰mens‰ sykki l‰mpˆisesti, kun h‰n n‰ki sen vakavan ja syv‰n kiintymyksen ilmeen, joka kirkasti h‰nen kasvojansa h‰nen ‰iti‰ ajatellessaan. Hemnalini olisi mielell‰‰n kysynyt jotakin h‰nen ‰idist‰ns‰, mutta ujous oli esteen‰. "Te olette aivan oikeassa", vastasi Annada Babu kohta Nalinakshalle. "Jos olisin sen tiet‰nyt, en olisi kutsunut teit‰ teet‰ juomaan. Suokaa anteeksi, olkaa hyv‰." "Miksi pit‰isi minun j‰‰d‰ vaille yst‰v‰llist‰ kutsuanne vain sen vuoksi, etten juo teet‰?" virkkoi Nalinaksha hymyillen. Vieraan l‰hdetty‰ Hemnalini meni is‰ns‰ kanssa yl‰kertaan ja alkoi lukea h‰nelle er‰st‰ bengalilaista aikakauskirjaa, kunnes ukko vaipui uneen. Sellaiset v‰symyskohtaukset olivat viime aikoina muuttuneet vanhan herran tottumuksiksi. KOLMASVIIDETTƒ LUKU Nalinakshan, Annada Babun ja Hemnalinin tuttavuus kehittyi pian yst‰vyyssuhteeksi. Ennen tutustumista Hemnalini oli otaksunut, ett‰ Nalinakshan kanssa keskustellessa olisi rajoituttava henkisiin kysymyksiin; h‰n ei ollut arvannut, ett‰ k‰vi puhuminen jokap‰iv‰isist‰kin asioista yht‰ vapaasti kuin kenen muun kanssa tahansa. Pian h‰n kuitenkin huomasi, ett‰ Nalinaksha osasi varsin hyvin yll‰pit‰‰ kevytt‰ keskustelua, mutta ett‰ h‰n vilkkaimmankin juttelun kest‰ess‰ tuntui pysyttelev‰n loitolla. Annada Babun ja Hemnalinin er‰‰n kerran puhellessa Nalinakshan kanssa syˆksyi huoneeseen Dzhogendra. "Kuulehan, taatto", huudahti h‰n, "samadzhilaiset ovat alkaneet nimitt‰‰ meit‰ Nalinaksha Babun 'opetuslapsiksi', ja min‰ kiistelin asiasta vast'ik‰‰n kelpo tavalla Pareshin kanssa!" "Minusta siin‰ ei ole mit‰‰n loukkaavaa", virkkoi Annada Babu hymyillen. "Minua h‰vett‰isi kuulua sellaiseen seuraan, jossa on pelkki‰ opettajia eik‰ yht‰‰n oppilasta; siin‰ pit‰isi jokainen suurta melua, eik‰ olisi mahdollisuutta oppia mit‰‰n." _Nalinaksha_: "Min‰ seuraan teid‰n lippuanne, Annada Babu. Olkaamme kaikin oppilaita. Me l‰hdemme matkalle ja pys‰hdymme kaikkialla, miss‰ on jotakin oppimista." Dzhogendra ei kumminkaan ollut tyynnytett‰viss‰. "Hyvin kaikki", sanoi h‰n, "mutta asia on vakava. Mit‰ arvelette, Nalin Babu, jos omat yst‰v‰nne ja sukulaisenne eiv‰t en‰‰ voi k‰yd‰ teit‰ tervehtim‰ss‰ joutumatta 'oppilaiksenne' leimatuiksi! Sellaisesta loukkauksesta ei suoriudu nauramalla. Teid‰n pit‰isi tosiaankin luopua harjoituksistanne." _Nalinaksha_: "Mist‰ harjoituksista?" _Dzhogendra_: "Min‰ olen kuullut teid‰n harjoittelevan sierainhengityst‰ kuin mik‰kin jogi, tuijottelevan nousevaan aurinkoon ja syˆv‰n ja juovan kaikenlaisia menoja noudattaen. Seurauksena on, ett‰ joudutte tavallisessa seurapiiriss‰ 'pois tupesta', kuten me sanomme." Hemnalini, johon Dzhogendran sopimaton mielenpurkaus vaikutti kiusallisesti, loi katseensa lattiaan, mutta Nalinaksha vain hymyili. "Kuulkaahan, Dzhogen Babu", vastasi h‰n, "min‰ myˆnn‰n, ett‰ henkilˆ, joka on hyv‰ss‰ seurassa poissa paikaltansa, ep‰ilem‰tt‰ on v‰‰r‰ss‰. Mutta ihmisen, enemp‰‰ kuin miekankaan, ei suinkaan tule olla aina tupessa. Se osa miekkaa, joka on tupen suojassa, on aseen oleellinen osa, kaikille miekoille yhteinen. Kahvaa muovatessaan asesepp‰ voi osoittaa yksilˆllist‰ taituruuttansa muovaamalla sen siihen tyyliin, joka vastaa h‰nen makuansa. Samoin inhimillinen olentokin saa tilaisuutta oman omituisen laatunsa ilmaisemiseen yhteiskunnan s‰‰ntelemien rajojen ulkopuolella, ja te ette varmaankaan tahdo t‰t‰ vapautta h‰nelt‰ riist‰‰! Minua vain ihmetytt‰‰, kuinka ihmisill‰ on tilaisuutta saada tiet‰‰ ja ottaa pohdittavaksensa asioita, jotka tapahtuvat julkisuuden piirin ulkopuolella minun yksityishuoneessani." _Dzhogendra_: "Te ette n‰yt‰ olevan selvill‰ siit‰, ett‰ ne, jotka ovat ottaneet teht‰v‰kseen maailman uudestaanluomisen, pit‰v‰t v‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ velvollisuutenansa saada selville, mit‰ naapurien taloissa tapahtuu. Siin‰kin tapauksessa, etteiv‰t he voi saada mit‰‰n tiet‰‰, he korvaavat t‰m‰n puutteen toisin tavoin. Se on v‰ltt‰m‰tˆnt‰, koska maailmanparannustyˆ muuten taukoaisi. Muuten on asian laita niin, ett‰ ihmiset pit‰v‰t silm‰ll‰ tekojamme, vaikkapa luulisimme ne suorittavamme ihan yksityisesti, jos ne poikkeavat sovinnaisuudesta. Jos noudatatte tavanomaisia sovinnaisia s‰‰ntˆj‰, ei kukaan viitsi teihin katsahtaakaan. Onpa Hemnalinikin huomannut, miten katolla ollessanne k‰ytt‰ydytte, ja on kertonut siit‰ is‰lle, vaikka h‰n ei suinkaan ole ottanut teid‰n parantamista teht‰v‰ksens‰!" Hemnalinin ilmeest‰ n‰kyi selv‰sti, kuinka harmistunut h‰n oli. H‰n oli juuri jotakin sanomaisillaan, kun Nalinaksha k‰‰ntyi h‰nen puoleensa: "Teid‰n ei tarvitse olla lainkaan n‰peiss‰nne! Jos olette sattunut olemaan katolla siihen aikaan, jolloin suoritan aamu- tai iltahartauttani, ette ole menetellyt mill‰‰n tavoin v‰‰rin. Te ette mahda mit‰‰n sille, ett‰ teill‰ on kaksi silm‰‰; se on rikos, johon me olemme kaikin syyp‰‰t!" _Annada_: "Sit‰paitsi Hem ei ole milloinkaan sanallakaan moittinut teid‰n jokap‰iv‰isi‰ hartaudenharjoituksianne. H‰n vain yksinkertaisesti ja kaikella kunnioituksella tiedusteli minulta harjoitustenne laatua." _Dzhogendra_: "Min‰ en tosiaankaan ymm‰rr‰ teid‰n n‰kˆkantaanne. Min‰ voin eritt‰in hyvin tavallisessa inhimillisess‰ el‰m‰ss‰ enk‰ k‰sit‰, mit‰ omituiset salaiset harjoitukset voivat hyˆdytt‰‰. Sellaiset asiat vain helposti rikkovat henkisen tasapainon ja tekev‰t ihmisen yksipuoliseksi. Teid‰n ei pid‰ loukkaantua, vaikka sen sanon. Min‰ olen aivan tavallinen ihminen. Minun paikkani maailman teatterissa on kaikkein alhaisimpia, enk‰ min‰ voi p‰‰st‰ korkeammille paikoille muuten kuin kivitt‰m‰ll‰ niit‰, jotka siell‰ istuvat. Minunlaisiani on paljon, ja jos te ette meist‰ v‰lit‰, vaan yrit‰tte kiivet‰ olemattomiin maailmoihinne, niin joudutte lukemattomien kivien maalitauluksi." _Nalinaksha_: "Kivi‰ on monenlaisia. Toiset vain raapaisevat, toiset haavoittavat. Jos nimit‰tte ihmist‰ mielettˆm‰ksi tai lapselliseksi, niin se ei haittaa, mutta jos nimit‰tte h‰nt‰ uskonnolliseksi intoilijaksi, syyt‰tte h‰nt‰ siit‰, ett‰ h‰n tahtoo esiinty‰ profeettana ja koota opetuslapsia ymp‰rillens‰, niin syytˆst‰ ei kumota hyvink‰‰n nauramalla!" _Dzhogendra_: "Minun t‰ytyy viel‰kin pyyt‰‰ teit‰ olemaan loukkaantumatta, Nalin Babu. Tehk‰‰ te katollanne mit‰ mielitte, minulla ei ole mit‰‰n oikeutta muistutuksiin. Kuten sanoin, olen vain sit‰ mielt‰, ettei synny mit‰‰n pahennusta, jos pysyttelee sovinnaisissa rajoissa. Min‰ puolestani astelen aivan tyytyv‰isen‰ samaa tiet‰ kuin muutkin. Kun astuu rajojen yli, saa kohta joukon ymp‰rillens‰. On yhdentekev‰‰, sadatteleeko se vai palveleeko jumalanansa. Joukon keskell‰ el‰minen on aina siet‰m‰tˆnt‰!" _Nalinaksha_: "Minne l‰hdettek‰‰n, Dzhogen Babu? Olette vast'ik‰‰n paiskannut minut katon korkeudesta alas maan kamaralle ja nyt aiotte karata pois. Se ei k‰y p‰ins‰!" _Dzhogendra_: "Min‰ olen saanut t‰n‰‰n kyllikseni. L‰hden k‰velem‰‰n." Veljens‰ menty‰ Hemnalini istui silm‰t alas luotuina ja hermostuneesti sormiellen pˆyt‰liinan ripsuja. Tarkemmin katsoen olisi n‰hnyt h‰nen silm‰ripsiss‰‰n v‰r‰htelev‰n kyyneli‰. Jokap‰iv‰inen seurustelu Nalinakshan kanssa oli h‰nelle osoittanut omat luonteenheikkoudet, ja h‰n pyrki intomielin noudattamaan h‰nen viitoittamaansa tiet‰. Kovana koettelemusaikana, jolloin h‰n turhaan etsi ulkonaista tai sis‰ist‰ tukea, oli Nalinaksha n‰ytt‰nyt h‰nelle maailman uudessa valossa, ja nyt h‰n yh‰ enemm‰n el‰ytyi siihen ajatukseen, ett‰ alistuisi askeettien tavoin ankaraan itsekuriin, joka sin‰ns‰ kelpaisi kaivatuksi tueksi. Sit‰paitsi on surutunne, joka ei tyydy esiintym‰‰n pelkk‰n‰ mielentilana. Se pyrkii purkautumaan jonkin vaikean teht‰v‰n suorittamisen muodossa. Toistaiseksi Hemnalini ei ollut kyennyt kokoamaan voimiansa sellaiseen ponnistukseen, vaan oli julkisuutta pel‰ten vaalinut suruansa syd‰mens‰ salatuimmissa kammioissa. Kevennys oli, melkoinen, kun h‰n p‰‰tti seurata Nalinakshan esimerkki‰, alistua ankaraan el‰m‰nj‰rjestykseen ja hyl‰t‰ liharavinnon. P‰‰tˆksens‰ mukaisesti h‰n tyhjensi huoneensa. Matot korjattiin pois ja vuode siirrettiin irtosein‰n taa. Joka aamu h‰n omin k‰sin pirskoitti vett‰ lattialle ja lakaisi sen puhtaaksi. Kukkamaljakko oli ainoa koristus, jonka h‰n j‰tti huoneeseen. Kylvyn j‰lkeen h‰n aina pukeutui valkoisiin vaatteisiin ja istuutui lattialle, auringonpaiste virtasi esteettˆm‰sti avoimista ikkunoista t‰ytt‰en koko huoneen, ja h‰nen koko olemustansa hyv‰iliv‰t valo ja taivaan tuulet. Annada Babu ei voinut kohota niin korkeaan uskonnollisen hurmion tilaan kuin h‰nen tytt‰rens‰, mutta vanha mies iloitsi siit‰ s‰teilyst‰, jonka vapaaehtoisesti valittu el‰m‰nj‰rjestys loi Hemnalinin kasvoihin. Nalinakshan k‰ydess‰ talossa oli Hemnalinin huoneen lattia heid‰n kolmen kokoontumis- ja keskustelupaikkana. Dzhogendra ilmaisi moitteensa kuuluvasti. "Min‰ en k‰sit‰, mik‰ teit‰ kaikkia vaivaa", murisi h‰n. "Te kolme olette tehneet melkein koko talosta pyh‰tˆn; on tuskin yht‰‰n paikkaa, johon minunlaiseni mies voisi jalallansa astua." Aikaisemmin veljen ivalliset huomautukset olisivat Hemnalinia syv‰sti loukanneet, mutta nyt, Annada Babun menett‰ess‰ toisinaan malttinsa Dzhogendran ivaillessa, Hemnalini noudatti Nalinakshan ohjetta ja hymyili vain leppoisasti. Hemnalini oli vihdoinkin lˆyt‰nyt varman, pett‰m‰ttˆm‰n ja ehdottoman tuen, ja h‰nest‰ olisi tuntunut halveksittavalta heikkoudelta, jos olisi sit‰ h‰vennyt. H‰n tiesi varsin hyvin, ett‰ tuttavat pilkkailivat h‰nen harjoittamaansa lihankidutusta liioitteluksi, mutta Nalinakshaan kohdistuva luottamus ja h‰nen ihanteittensa ihailu aseistivat h‰net koko ihmiskuntaa vastaan, joten h‰n uhmasi rohkeasti maailmaa. Er‰‰n‰ aamuna, kun h‰n oli kylpenyt ja suorittanut hartaudenharjoituksensa ja istui yksin huoneessaan avoimen ikkunan ‰‰ress‰ mietiskelyyn vaipuneena, Annada Babu toi sis‰‰n Nalinakshan. Hemnalinin syd‰n oli tulvillansa. Syv‰n kunnioituksen elein h‰n heitt‰ytyi ensin toisen, sitten toisen eteen, kosketti k‰dell‰‰n heid‰n jalkojansa ja sitten omaa otsaansa saaden Nalinakshan kovin h‰milleen. Annada Babu kuitenkin h‰net rauhoitti. "ƒlk‰‰ olko mill‰nnek‰‰n, Nalinaksha Babu", sanoi h‰n, "h‰n menettelee aivan oikein." Nalinaksha ei ollut koskaan ennen k‰ynyt heid‰n luonansa niin aikaisin, ja Hemnalini silm‰ili h‰nt‰ odottavasti. Nalinaksha ilmoitti vast'ik‰‰n saaneensa Benaresista tiedon, ett‰ h‰nen ‰itins‰ oli sairas; h‰nen t‰ytyi l‰hte‰ Kalkuttasta iltajunassa, ja kun koko p‰iv‰ tulisi kulumaan matkan valmisteluihin, oli h‰n saapunut n‰in aikaisin sanomaan hyv‰sti. "Minua surettaa kovin, ett‰ ‰itinne on sairastunut", virkkoi Annada Babu. "Sallikoon taivas h‰nen pian j‰lleen toipua. Min‰ en kykene milloinkaan teille korvaamaan sit‰ apua, jonka olette kuluneina viikkoina meille antanut." "Velallinen olen min‰, aivan varmaan", vastasi Nalinaksha. "Te olette hyv‰n‰ naapurina tehnyt voitavanne, jotta olen t‰‰ll‰ hyvin viihtynyt. Eik‰ siin‰ kyllin: teid‰n vakaa harrastuksenne on luonut uutta tarkoitusta niihin syviin ongelmiin, joita olen viime aikoina mietiskellyt. Teid‰n el‰m‰nlaatunne on antanut minulle intoa ja voimaa jatkuvaan t‰ydellistymisen tavoitteluun. Min‰ olen oppinut tuntemaan sen siunauksen, joka johtuu seurustelusta samanmielisten l‰himm‰isten kanssa." "Merkillist‰", virkkoi Annada Babu, "merkillist‰ on se, ett‰ me ennen teihin tutustumista kipe‰sti kaipasimme jotakin, tiet‰m‰tt‰ mit‰. Sitten ilmestyitte yht'‰kki‰ te n‰kymˆlle, ja min‰ tiesin heti, ett‰ te voitte meit‰ auttaa. Me olemme kotonael‰ji‰, emme seurustele juuri nimeksik‰‰n emmek‰ ole milloinkaan yleisen muodin vuoksi k‰yneet kokouksissa ja esitelmi‰ kuulemassa; jos joskus itse p‰‰tinkin l‰hte‰, oli eritt‰in vaikea saada Hem liikkeelle. Se, mit‰ sitten tapahtui, oli kuin ihmett‰. Kuultuamme Dzhogenilta, ett‰ teid‰n oli m‰‰r‰ pit‰‰ esitelm‰, me l‰hdimme sinne suoraa p‰‰t‰, v‰h‰‰k‰‰n ep‰rˆim‰tt‰ -- ennenkuulumaton tapaus, saatte sen uskoa, Nalin Babu! Niin ei olisi milloinkaan voinut tapahtua, ellei Kaitselmus olisi teit‰ valinnut meit‰ auttamaan. Me olemme ikuisessa velassa teille!" _Nalinaksha_: "Sallikaa minun vuorostani tunnustaa teille jotakin. Min‰ en ole milloinkaan kertonut el‰m‰ni salatuimmista asioista kenellek‰‰n muulle kuin teille. Saavuttaakseen totuudellisuuden korkeimman asteen t‰ytyy ilmaista kaikki salaisuudet, ja teid‰n avullanne on t‰m‰n vaatimuksen t‰ytt‰minen minulle onnistunut. Senvuoksi minun on nimenomaisesti teille sanottava, kuinka v‰ltt‰m‰tˆn olette minulle ollut." Hemnalini ei ottanut osaa keskusteluun, vaan istui hiljaa katsellen auringonvaloa, joka tulvi sis‰‰n ikkunasta ja kuvioi permantoa h‰nen ymp‰rill‰ns‰. Vasta sitten, kun Nalinaksha alkoi l‰hte‰, h‰n virkkoi lyhyesti: "Annattehan meid‰n tiet‰‰ ‰itinne voinnista", ja kun Nalinaksha nousi poistuakseen, h‰n heitt‰ytyi j‰lleen syv‰sti kunnioittaen h‰nen eteens‰. NELJƒSVIIDETTƒ LUKU Akshai ei ollut k‰ynyt talossa pitkiin aikoihin, mutta Nalinakshan l‰hdetty‰ Benaresiin Dzhogendra toi h‰net j‰lleen teet‰ juomaan. Akshai toivoi voivansa Hemnalinin k‰ytt‰ytymisest‰ arvata, miss‰ m‰‰rin Rameshin muisto viel‰ askarrutti h‰nen ajatuksiansa, mutta Hemnalini esiintyikin ihan rauhallisena. "Kovin v‰h‰n olemme teit‰ viime aikoina n‰hneet", virkkoi h‰n pakottoman yst‰v‰llisesti. "Luuletteko minun olevan sen arvoisen, ett‰ kannattaa minut n‰hd‰ joka p‰iv‰?" vastasi h‰n. Hemnalini nauroi. "Jos tosiaankin olette sit‰ mielt‰, ett‰ sopii k‰yd‰ vieraissa ainoastaan siin‰ tapauksessa, ett‰ on n‰kemisen arvoinen, niin monen meist‰ olisi vietett‰v‰ koko el‰m‰ns‰ yksin‰isyydess‰!" _Dzhogendra_: "Akshai luuli kilvoittelevansa itsellens‰ nˆyryyden palkinnon, mutta Hem vie h‰nest‰ voiton, viel‰p‰ pyrkii siin‰ suhteessa kaikkia ihmisi‰ etev‰mm‰ksi. Tahdonpa sanoa asiasta jotakin. Minunlaiseni tavalliset ihmiset ovat soveliasta jokap‰iv‰ist‰ seuraa, mutta on olemassa poikkeushenkilˆit‰, joita voi siet‰‰ ainoastaan silloin t‰llˆin; k‰visi ylen tyˆl‰‰ksi, jos heid‰t kohtaisi usein. Senvuoksi he vaeltelevat metsiss‰, vuorilla ja luolissa. Jos he asettuisivat pysyv‰isesti asumaan ihmisten huoneisiin, t‰ytyisi Dzhogendran ja Akshain kaltaisten vaatimattomien kuolevaisten vet‰yty‰ metsiin." Hemnalini tunsi Dzhogendran lausumassa piilev‰n pist‰vyyden, mutta ei vastannut mit‰‰n, kaatoi vain teet‰ kaikille kolmelle. "Etkˆ itse juo teet‰?" kysyi h‰nen veljens‰. Hemnalini tiesi Dzhogendran alkavan s‰tti‰, mutta vastasi ihan rauhallisesti: "En, min‰ olen lakannut juomasta teet‰." _Dzhogendra_: "Sin‰ siis olet k‰‰ntynyt oikeaksi askeetiksi. Teelehdet eiv‰t varmaankaan sis‰ll‰ riitt‰v‰n paljon todellista henkist‰ ydinmehua? Sit‰ sis‰ltyy ainoastaan askeettien nauttimiin myrobalaneihin! T‰m‰ menee todellakin liian pitk‰lle. Taivaan nimess‰, Hem, luovu niist‰ asioista! Ei haittaa, vaikka teekupponen keskeytt‰‰kin katumusharjoituksesi. Kest‰vimm‰tk‰‰n asiat eiv‰t kest‰ kauan; miksi siis pit‰isimme melua v‰h‰p‰tˆisist‰?" H‰n t‰ytti kupin ja asetti sen Hemnalinin eteen. Hemnalini ei sit‰ koskettanutkaan. "Mit‰, taatto, sin‰h‰n et syˆ mit‰‰n! Etkˆ tahdo jotakin purtavaa?" Annada Babun ‰‰ni ja k‰det vapisivat, kun h‰n vastasi: "Usko minua, kultaseni, jos yritt‰isin nyt jotakin syˆd‰, niin pala tarttuisi kurkkuuni. Min‰ olen kokenut kauan aikaa vaieten siet‰‰ Dzhogenin karkeuksia ja olen nyt siin‰ tilassa, ett‰ jos puhuisin, niin sanoisin hetkellisen kuvastumisen vallassa sellaista, mit‰ myˆhemmin pahoittelisin." Hemnalini nousi ja astui is‰ns‰ luo. "ƒl‰ ole vihainen, taatto", kuiskasi h‰n. "Dzhogen tarkoitti hyv‰‰ tarjotessaan minulle teet‰; min‰ en siit‰ ollenkaan loukkaantunut. Kuulehan, sinun pit‰‰ ottaa leip‰‰. Min‰ tied‰n, ettei tee sinulle muuten maistu." H‰n toi leivoslautasen ja asetti sen is‰ns‰ eteen. Annada alkoi hiljalleen syˆd‰. Hemnalini palasi paikallensa ja aikoi juoda kupista, jonka Dzhogendra oli h‰nt‰ varten t‰ytt‰nyt, kun Akshai samassa hyp‰hti seisaalleen ja huudahti: "Anteeksi, antakaa tuo kuppi minulle! Minun kuppini on jo tyhj‰." Dzhogendra nousi ja otti kupin Hemnalinilta, k‰‰ntyi is‰ns‰ puoleen ja sanoi: "Min‰ pahoittelen, ole hyv‰ ja anna anteeksi." Annada Babu ei kyennyt riitt‰v‰ss‰ m‰‰rin hillitsem‰‰n ‰‰nt‰ns‰ vastatakseen, ja kyynelet kihosivat h‰nen silmiins‰. Dzhogendra ja Akshai l‰htiv‰t hiljaa ulos. Muutamia suupaloja nautittuansa Annada Babu nousi h‰nkin, tarttui tytt‰rens‰ k‰sivarteen ja l‰hti ep‰varmoin askelin yl‰kertaan. Seuraavana yˆn‰ sattui ankara taudinkohtaus. Kutsuttiin l‰‰k‰ri, joka totesi sis‰isen tulehduksen ja kehoitti l‰htem‰‰n vuodeksi tai v‰hint‰‰n kuudeksi kuukaudeksi maaseudun karkaisevaan ilmaan, jos mieli saada terveytens‰ palautumaan entiselleen. "Hem, kultaseni", virkkoi ukko, kun kipu oli k‰ynyt hieman lievemm‰ksi ja l‰‰k‰ri poistunut, "l‰hdet‰‰n Benaresiin ja j‰‰d‰‰n sinne joksikin aikaa." Hemnalini oli ajatellut ihan samaa. Nalinakshan poistuttua h‰n oli tuntenut uskonnollisen innostuksensa jossakin m‰‰rin laimenevan. Aikaisemmin h‰n oli lˆyt‰nyt ankarasta el‰m‰nj‰rjestyksest‰ns‰ alinomaista lohdutusta, ja h‰nen kasvoistansa loistava tyyni hurskaus ja hyvyys olivat ik‰‰nkuin vahvistaneet h‰nen uskoansa. Nyt h‰nen intonsa tuntui laimenevan, vaikka h‰n Nalinakshan l‰hdˆn j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ oli taistellut voimakkaasti taipumuksiansa vastaan ja yritt‰nyt noudattaa h‰nen s‰‰ntˆj‰ns‰ entist‰ tarkemmin. V‰symys oli ollut v‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ seurauksena, ja siit‰ taas johtui sellainen ep‰toivoisuus, ettei h‰n en‰‰ kyennyt pid‰tt‰m‰‰n kyyneli‰ns‰. Teepˆyd‰ss‰ Hemnalini oli yritt‰nyt esiinty‰ vieraanvaraisen kohteliaana, mutta h‰nen syd‰nt‰ns‰ oli painostanut, ja vanhojen muistojen aiheuttama tuska oli ilmennyt entist‰ valtavampana. Se tietoisuus, ett‰ tulevaisuus oli lohduton, ja halu antautua kerrassaan toivottomuutensa viet‰v‰ksi saivat h‰net j‰lleen valtoihinsa. Niin ollen h‰nen is‰ns‰ ehdotus tuli varsin sopivaan aikaan, ja h‰n suostui siihen eritt‰in mielell‰ns‰. "Niin, taatto, l‰hdet‰‰n sinne!" huudahti h‰n. N‰hdess‰‰n seuraavana p‰iv‰n‰ kiireelliset valmistukset Dzhogendra tiedusteli, mist‰ oli kysymys, ja h‰nen is‰ns‰ ilmoitti aikovansa l‰hte‰ Hemnalinin kanssa sis‰maahan. "Minne?" kysyi Dzhogendra. "Me matkustelemme aluksi hieman ja asetumme sitten jonnekin", vastasi Annada, joka varoi pojallensa tunnustamasta, ett‰ matkan p‰‰m‰‰r‰n‰ oli Benares. "Vahinko, etten voi l‰hte‰ mukaanne", virkkoi Dzhogendra, "min‰ olen hakenut sit‰ johtajanvirkaa ja odotan vastausta." VIIDESVIIDETTƒ LUKU Ramesh palasi Allahabadista Ghazipuriin varhain aamulla. Kadut olivat melkein autiot, ja n‰ytti silt‰, kuin olisivat tien vieress‰ kasvavat puut aamutuimassa kuuristuneet lehviens‰ suojaan. Villava sumu peitti kaikkia kyli‰ kuin hautova joutsen-emo. Ajaessaan avaraan viittaansa k‰‰riytyneen‰ yksin‰ist‰ tiet‰ pitkin kohti taloansa Ramesh tunsi vain syd‰mens‰ kiivaan sykinn‰n. H‰n pys‰hdytti vaunut portille ja astui alas. Kamila oli varmaan kuullut vaunujen saapuvan ja n‰ht‰v‰sti odotti kuistikolla. Ramesh oli tuonut Allahabadista kallisarvoiset kaulak‰‰dyt, jotka aikoi laskea h‰nen kaulallensa, ja otti nyt korukotelon esille p‰‰llystakkinsa avarasta taskusta. L‰hemm‰ksi ehditty‰ns‰ h‰n n‰ki, ett‰ kaikki ovet olivat kiinni ja Bishan palvelija nukkui kaikessa rauhassa kuistikolla. Hetkisen h‰n seisoi pettyneen‰ paikallaan ja huusi sitten Bishania toivoen ‰‰nens‰ tunkevan sis‰suojiin ja her‰tt‰v‰n toisenkin nukkujan. Kalsea vastaanotto sille, jota iloinen odotus oli pit‰nyt valveilla puolen yˆt‰! Uudistetutkaan huudot eiv‰t saaneet Bishania hereille, joten Rameshin t‰ytyi lopulta k‰yd‰ h‰nt‰ ravistelemaan. Palvelija nousi ja katseli v‰h‰n aikaa h‰mmentyneen‰ ymp‰rillens‰. "Onko talon em‰nt‰ kotona?" kysyi Ramesh. Bishan tuijotteli viel‰ hetkisen mit‰‰n tajuamatta; sitten asia h‰nelle yht'‰kki‰ selvisi. "On, h‰n on kotona", mutisi mies unisesti, paneutuen j‰lleen makuulle. Ovi avautui tyˆnnˆst‰. Ramesh astui sis‰‰n ja katsahti joka huoneeseen, mutta miss‰‰n ei n‰kynyt ket‰‰n. H‰n huusi Kamilaa, mutta vastausta ei kuulunut. H‰n kierteli puutarhassa, kulki aina _nim_-puun luo saakka, tutki keittiˆn, palvelijain huoneet ja tallit, mutta Kamilaa ei lˆytynyt mist‰‰n. Sill‰v‰lin oli aurinko noussut, varikset olivat alkaneet vaakkua, ja n‰kymˆlle oli ilmestynyt pari kyl‰n tyttˆ‰, ruukut p‰‰laellaan, matkalla noutamaan vett‰ kaivosta. Tien toisella puolella sijaitsevalla pihamaalla olivat eukot ryhtyneet jauhamaan vehni‰ ja s‰esteliv‰t tyˆt‰ns‰ kimein, ep‰sointuisin s‰velin. Palatessaan taloonsa Ramesh havaitsi Bishanin vaipuneen j‰lleen syv‰‰n uneen. Kumartuessaan nukkujaa ravistelemaan Ramesh huomasi h‰nen hengityksens‰ haiskahtavan viinalta. Kovakourainen k‰sittely sai Bishanin jossakin m‰‰rin tajuihinsa, ja h‰n kompuroi jaloilleen. "Miss‰ on em‰nt‰?" kysyi Ramesh. "Mit‰, h‰n on tietysti kotona." _Ramesh_: "Mit‰ joutavia, h‰n ei ole kotona." _Bishan_: "Ainakin h‰n eilen tuli t‰nne." _Ramesh_: "Mihin h‰n sitten l‰hti?" Bishan seisoi suu auki, mit‰‰n k‰sitt‰m‰tt‰. Samassa ilmaantui n‰kyviin Umesh upeasti puettuna Kamilan juhlapukuun, silm‰t unettoman yˆn punertamina. "Miss‰ on maammosemme, Umesh?" kysyi h‰nen is‰nt‰ns‰. "H‰n on ollut t‰‰ll‰ eilisest‰ saakka." "Miss‰ sin‰ olet ollut?" "Maammoseni l‰hetti minut n‰yt‰ntˆ‰ katsomaan Sidhu Babun luo." "Rohkenen pyyt‰‰ maksua, armollinen herra?" huomautti ajomies. Ramesh hypp‰si vaunuihin ja ajoi suoraa p‰‰t‰ sed‰n taloon. Siell‰ vallitsi ankara mieltenkuohu, ja Rameshin ensimm‰inen ajatus oli, ett‰ Kamila oli sairastunut. Niin ei kumminkaan ollut laita. H‰nelle kerrottiin Umin alkaneen edellisen‰ iltana ‰kki‰ itke‰, h‰nen kasvonsa olivat k‰yneet ihan sinisiksi ja k‰det ja jalat j‰‰kylmiksi. Koko talonv‰ki oli ankarasti s‰ik‰ht‰nyt. Kaikki olivat tyttˆst‰ vaalineet, kukaan ei ollut hetkeksik‰‰n ummistanut silmi‰ns‰. Ramesh otaksui nyt, ett‰ Kamila oli kutsuttu avuksi, ja sanoi senvuoksi Bipinille: "Kamila on varmaan kovin huolissaan pikku Umi raukan vuoksi." Bipin ei varmaan tiet‰nyt, oliko Kamila ollut yˆt‰ talossa vai eikˆ, ja nyˆkk‰si vain myˆnt‰en: "Niin, h‰n pit‰‰ lapsesta paljon ja on ep‰ilem‰tt‰ h‰nkin huolestunut. Tohtori sanoo kuitenkin, ettei ole mit‰‰n pelon syyt‰." Vaikka tuo saattoikin kuulua rauhoittavalta, oli Rameshin toivorikas mieliala sittenkin samentunut: h‰n tunsi ilke‰t‰ painostusta, ja n‰ytti silt‰, kuin olisi jokin paha henki est‰nyt h‰nt‰ p‰‰sem‰st‰ Kamilan luo. Nyt saapui Umesh. Poika sai vapaasti liikkua _zenana_ssa, ja Sailadzha oli h‰neen kovin mieltynyt. N‰hdess‰‰n h‰nen tulevan Sailadzha kiiruhti ovelle varoittaakseen h‰nt‰ her‰tt‰m‰st‰ pienokaista. H‰nen ihmeeksens‰ poika kysyi, miss‰ Kamila oli. "Hyv‰nen aika, sin‰h‰n l‰hdit t‰‰lt‰ h‰nen kanssaan eilen!" sanoi Sailadzha. "Min‰ ajattelin illalla l‰hett‰‰ Latsminian h‰nen luoksensa, mutta Umin sairastuminen teki sen mahdottomaksi." "Eikˆ h‰n olekaan t‰‰ll‰?" sai Umesh vaivoin sanotuksi. "Mit‰ ajatteletkaan?" huudahti Saila. "Miss‰ olet yˆsi viett‰nyt?" _Umesh_: "Maammoseni ei sallinut minun j‰‰d‰ luoksensa. Kotiin saavuttuamme h‰n l‰hetti minut Sidhu Babun luo n‰ytˆst‰ katselemaan." _Saila_: "Sin‰p‰ soma veikko! Ent‰ Bishan?" _Umesh_: "Bishan ei tied‰ mit‰‰n. H‰n on juonut liian paljon totia eilen illalla." _Saila_: "Kutsu t‰nne mieheni. Pid‰ kiirett‰." "Ajattelehan", huudahti h‰n Bipinin saavuttua, "on tapahtunut kamala onnettomuus!" Bipin kalpeni. "Mik‰ on kysymyksess‰?" huudahti h‰n s‰ik‰htyneen‰. _Saila_: "Kamila meni eilen asuntoonsa, mutta nyt h‰nt‰ ei sielt‰ lˆydy." _Bipin_: "Eikˆ h‰n ole palannut t‰nne illalla?" _Saila_: "Eip‰ tietenk‰‰n! Min‰ ajattelin l‰hett‰‰ h‰nt‰ hakemaan, kun Umi sairastui, mutta en tiet‰nyt, kuka olisi joutanut menem‰‰n. Onko Ramesh Babu tullut t‰nne?" _Bipin_: "Kun h‰n ei lˆyt‰nyt Kamilaa sielt‰, on h‰n n‰ht‰v‰sti otaksunut h‰nen tulleen t‰nne. On, h‰n on t‰‰ll‰." _Saila_: "L‰hde sin‰ h‰nen kanssaan heti etsim‰‰n. Umi nukkuu; h‰n voi jo hyvin." Bipin ja Ramesh ajoivat suoraa p‰‰t‰ Rameshin asunnolle ja k‰viv‰t j‰lleen tutkimaan Bishania. Yhteisin ponnistuksin heid‰n onnistui vihdoin houkutella esiin seuraavat niukat tiedot: Myˆh‰‰n iltapuolella Kamila oli l‰htenyt yksin virralle. Bishan oli tarjoutunut l‰htem‰‰n h‰nen mukaansa, mutta h‰n oli kielt‰nyt ja antanut h‰nelle rupian. Sitten h‰n oli asettunut portille taloa vartioimaan, ja h‰nen siin‰ ollessaan oli saapunut grogi-kauppias mukanaan kiehuvan kuumaa vastavalmistettua grogia. Mit‰ myˆhemmin oli tapahtunut, siit‰ ei Bishanilla ollut mit‰‰n selv‰‰ muistoa! H‰n osoitti tien, jota pitkin Kamila oli l‰htenyt Ganges-virralle. T‰t‰ aamukasteisten viljapeltojen halki johtavaa tiet‰ kulkivat nyt Ramesh, Bipin ja Umesh Kamilaa etsim‰‰n. Umesh silm‰ili ymp‰rillens‰ niinkuin naarastiikeri, jolta on ryˆstetty pentu. Virran ‰yr‰‰lle ehditty‰ns‰ he pys‰htyiv‰t. Sielt‰ he voivat esteettˆm‰sti silm‰ill‰ laajaa, aamuauringon valossa kimaltelevaa hiekka-rantaa. Ket‰‰n ei n‰kynyt. Umesh huusi: "Maammoseni, miss‰ olette?" Mutta vastauksen antoi vain kaiku, joka sinkosi sanat takaisin korkeasta vastarannasta yli leve‰n virran. Jatkaessaan etsiskelyj‰ns‰ Umesh keksi et‰‰ll‰ valkoisen esineen. H‰n syˆksyi sinne ja lˆysi vedenrajasta nen‰liinaan sidotun avainkimpun. "Mik‰ se on?" huudahti Ramesh, joka samassa saapui paikalle. Se oli tosiaankin Kamilan avainkimppu. Sen viereen oli virta ajanut hieman liejua, ja pehme‰ss‰ maaper‰ss‰ n‰kyi kaksi jalanj‰lke‰, jotka veiv‰t virtaan p‰in. Matalassa vedess‰ lep‰‰v‰ kirkas esine veti puoleensa Umeshin p‰lyv‰n katseen. H‰n nosti esineen vedest‰. Se osoittautui pieneksi, kultakehyksiseksi rintaneulaksi, jonka Ramesh oli Kamilalle lahjoittanut. N‰hdess‰‰n kaiken ilmeisesti viittaavan Gangesiin Umesh kerrassaan murtui. H‰n juoksi matalaan rantaveteen ja huusi: "Maammoseni, maammoseni!" Kuin mieletˆn h‰n sukelsi alinomaa pinnan alle kaivaen k‰sill‰ns‰ pohjaa, kunnes vesi muuttui ihan sameaksi. Ramesh oli niin huumautunut, ettei kyennyt lausumaan sanaakaan. Bipin huusi Umeshille: "Mit‰ teetk‰‰n! Tule pois!" "Ei, min‰ en tule", puuskutti Umesh. "Voi, maammoseni, kuinka saatoitkaan j‰tt‰‰ minut n‰in yksin?" Bipinin ei tosiaankaan tarvinnut olla huolissaan, sill‰ poika osasi uida kuin kala ja olisi tuskin voinut hukkua, vaikka olisi yritt‰nyt. Vihdoin h‰n v‰syi vedess‰ pulikoimaan, nousi rannalle ja heitt‰ytyi hiekkaan, katkerasti itkien. Bipin laski k‰tens‰ Rameshin olalle her‰tt‰‰kseen h‰net huumauksesta. "Tulkaa, Ramesh Babu", sanoi h‰n. "T‰‰ll‰ me vain tuhlaamme aikaa. Annetaan tieto poliisille, joka panee toimeen kaikki mahdolliset tutkimukset." Sailadzhan ymp‰ristˆss‰ ei kukaan sin‰ p‰iv‰n‰ syˆnyt eik‰ nukkunut, ja talossa kaikuivat j‰lleen valitushuudot. Kalastajille annettiin teht‰v‰ksi virran huolellinen naaraaminen, ja poliisi tutki koko seudun. Erikoisia tutkimuksia pantiin toimeen rautatieasemalla, mutta iltajunaan ei ollut n‰hty astuvan kenenk‰‰n bengalilaisen tytˆn, johon Kamilan tuntomerkit olisivat sopineet. Iltap‰iv‰ll‰ saapui set‰, kuuli kaikki yksityisseikat ja Kamilan omituisen k‰ytt‰ytymisen ennen katoamista ja oli vakuutettu siit‰, ett‰ h‰n oli hukuttautunut. "Nyt min‰ tied‰n, miksi Umi illalla niin kovin itki", virkkoi Latsminia. "Meid‰n t‰ytyy kunnollisesti manata pois h‰nen kova onnensa!" Onnettomuus oli tylsytt‰nyt Rameshin siin‰ m‰‰rin, ettei h‰n voinut vuodattaa yht‰‰n kyynelt‰. "Merkillist‰", mietti h‰n, "ett‰ Kamila tuli Gangesista luokseni ja ett‰ sama virta on h‰net nyt niellyt kuin viattoman kukkasen, jonka hurskas palvoja sen helmaan heitt‰‰!" Auringonlaskun j‰lkeen h‰n palasi virralle siihen kohtaan, mist‰ avaimet oli lˆydetty, ja katseli viel‰kin pienoisia jalanj‰lki‰. Sitten h‰n riisui jalkineensa, kahlasi virtaan, otti kotelosta kaulak‰‰dyn, jonka oli tuonut Allahabadista ja sinkosi sen keskelle virtaa. H‰n ei j‰‰nyt Ghazipuriin, mutta sed‰n talon asukkaat olivat siin‰ m‰‰rin onnettomuustapauksen masentamat, ettei kukaan h‰nt‰ silloin kaivannut. KUUDESVIIDETTƒ LUKU Rameshin tulevaisuus oli nyt ihan ep‰m‰‰r‰inen. H‰nell‰ ei ollut mit‰‰n suunnitelmia, ei mit‰‰n s‰‰nnˆllist‰ tyˆt‰, ei varmaa asuinpaikkaa. Ei pid‰ otaksua, ett‰ h‰n oli Hemnalinin kerrassaan unohtanut. Pikemmin h‰n oli tyˆnt‰nyt h‰neen kohdistuvat ajatukset v‰kivaltaisesti syrj‰‰n. "Se julma isku, jonka kohtalo on minulle antanut, on tehnyt minut t‰ysin kelvottomaksi t‰ss‰ maailmassa el‰m‰‰n", sanoi h‰n itsekseen. "Kuivunut puu ei kuulu viheriˆiv‰‰n mets‰‰n." H‰n etsi lievityst‰ matkoista ja vaelteli paikasta toiseen. H‰n katseli Gangesin-venheest‰ Benaresin rantaportaitten v‰enkuhinaa. H‰n kulki Delhiin ja nousi Kutub Minariin; sielt‰ h‰n siirtyi Agraan, miss‰ k‰vi n‰kem‰ss‰ Tadzh Mahalia kuun valossa. Amritsarin kultaisen temppelin luota h‰n matkusti Radzhputanaan ja k‰vi pyhiinvaellusretkell‰ Abu-vuoren pyhiss‰ paikoissa. Vaelluksen henki ei antanut rauhaa h‰nen ruumiilleen eik‰ sielulleen. Vihdoin h‰n kuitenkin alkoi tuntea koti-ik‰v‰‰: ajatukset k‰‰ntyiv‰t takaisin lapsuuden rauhalliseen kotiin, jonka h‰n oli melkein unohtanut, ja entiseen kuvittelemaansa ihannekotiin. Kun ik‰v‰ ‰ityi liialliseksi, h‰n lopetti ‰kki‰ ne vaellukset, joista oli toivonut onnettomuudelleen lievennyst‰, osti matkalipun ensimm‰iseen Kalkuttan pikajunaan ja istuutui vaunuun syv‰‰n huoaten. Ramesh oli jo ollut muutamia p‰ivi‰ Kalkuttassa, ennenkuin rohkeni l‰hte‰ Kalitolaan. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n uskalsi edet‰ aina sille kadulle, joka varrella oli asunut, ja seuraavalla iltana h‰n kokosi rohkeutensa ja asteli Annada Babun asunnon ovelle saakka. Kaikki ovet ja ikkunat olivat kiinni ja salvassa, eik‰ asukkaista n‰kynyt merkki‰k‰‰n. H‰nen mieleens‰ johtui ajatus, ett‰ palvelija, Sukhan, kenties oli j‰tetty vartioimaan asumatonta taloa. H‰n koputti ovelle useita eri kertoja huutaen palvelijaa, mutta vastausta ei kuulunut. Er‰s naapuri, Tshandra Mohan, joka istui kuistikollaan tupakoiden, huusi h‰nelle: "Hei, Ramesh Babu, tekˆ siell‰? Kuinka voitte? Annada Babun v‰ke‰ ei ole ket‰‰n kotona." "Satutteko tiet‰m‰‰n, minne he ovat matkustaneet, hyv‰ herra?" kysyi Ramesh. _Tshandra Mohan_: "Sit‰ en osaa sanoa. He ovat matkustaneet jonnekin sis‰maahan, siin‰ kaikki, mit‰ tied‰n." _Ramesh_: "Kuka heist‰ on matkustanut?" _Tshandra_: "Annada Babu tytt‰rinens‰." _Ramesh_: "Tied‰ttekˆ varmaan, ettei kukaan muu matkustanut heid‰n kerallansa?" _Tshandra_: "Sen tied‰n ihan varmaan: n‰in heid‰n l‰htev‰n." Ramesh ei voinut pid‰tt‰‰ itse‰ns‰. "Joku kertoi minulle, ett‰ heid‰n seurassaan oli er‰s Nalin Babu." _Tshandra_: "Kertojanne oli v‰‰r‰ss‰. Nalin Babu asui jonkin aikaa teid‰n entisess‰ asunnossanne, mutta h‰nen t‰ytyi l‰hte‰ Benaresiin ja h‰n matkusti jo useita p‰ivi‰ aikaisemmin kuin Annada Babu." Ramesh ryhtyi nyt tiedustelemaan Tshandra Mohanilta Nalin Babua koskevia asioita ja sai kuulla, ett‰ miehen t‰ydellinen nimi oli Nalinaksha Tshattopadhjai; h‰nen v‰itettiin harjoittaneen Rangpurissa k‰yt‰nnˆllist‰ l‰‰k‰rintointa, mutta nyt h‰n asui ‰itins‰ keralla Benaresissa. Lyhyen vaitiolon j‰lkeen Ramesh kysyi, tiesikˆ Tshandra Mohan Dzhogendran nykyist‰ olopaikkaa. Tshandra Mohan kertoi h‰nen siirtyneen er‰‰lle Maimensingin paikkakunnalle, Bisaipuriin, jossa h‰n oli p‰‰ssyt paikkakunnan tilanherran perustaman korkeamman oppilaitoksen johtajaksi. Tshandra Mohan alkoi nyt vuorostaan kysell‰ asioita Rameshilta. "Min‰ en ole n‰hnyt teit‰ pitkiin aikoihin, Ramesh Babu", huomautti h‰n. "Miss‰ olettekaan viipynyt koko t‰m‰n ajan?" Ramesh ei n‰hnyt olevan syyt‰ ryhty‰ asiaa salaamaan. "Min‰ olen toiminut Ghazipurissa", vastasi h‰n. "Aiotteko asettua sinne?" "En, min‰ en j‰‰ sinne. En viel‰ tied‰, minne t‰st‰ l‰hden." Pian Rameshin menty‰ saapui Akshai. L‰htiess‰‰n Kalkuttasta Dzhogendra oli pyyt‰nyt Akshaita k‰ym‰‰n talossa toisinaan perheen poissaollessa. Akshai ei milloinkaan laiminlyˆnyt velvollisuuksiansa ja oli ottanut tavaksensa silloin t‰llˆin pist‰yty‰ talossa n‰hd‰kseen, oliko jompikumpi palvelijoista taloa vartioimassa. Tshandra Mohan tervehti h‰nt‰ huomauttaen samalla: "Ramesh Babu oli t‰ss‰ pari minuuttia sitten; h‰n l‰hti vast'ik‰‰n pois." _Akshai_: "Todellako? Mit‰ h‰n t‰‰lt‰ haki?" _Tshandra_: "En tied‰. Min‰ kerroin h‰nelle kaikki, mit‰ Annadan perheest‰ tiesin. H‰n n‰ytti niin sairaalta, etten aluksi h‰nt‰ tuntenut. Vasta kun h‰n huusi palvelijaa ja min‰ kuulin h‰nen ‰‰nens‰, huomasin, kuka h‰n oli." _Akshai_: "Saitteko selville, miss‰ h‰n nykyj‰‰n asuu?" _Tshandra_: "H‰n on asunut koko ajan Ghazipurissa. Nyt h‰n on sielt‰ l‰htenyt eik‰ viel‰ tied‰, minne asettuu." "Vai niin", virkkoi Akshai l‰htien omille asioillensa. Ramesh palasi asuntoonsa miettien itsekseen: "Kohtalo leikkii minulla yh‰ julmaa leikki‰ns‰! Minun suhteeni Kamilaan ja Nalinakshan suhde Hemnaliniin kelpaisivat romaanin -- viel‰p‰ kerrassaan hurjankin romaanin -- aiheeksi! Sellaisen sekamelskan voi saada aikaan ainoastaan sallimus, joka ei s‰iky mit‰‰n! Ihmeellisimpi‰ asioita sattuu todellisessa el‰m‰ss‰ -- asioita, joita ei karkaistuneinkaan romaaninkirjoittaja milloinkaan uskaltaisi esitt‰‰ yleisˆlle omana keksintˆn‰ns‰!" Kaikesta huolimatta Ramesh nyt tunsi vapautuneensa pahimmasta. Sepitt‰ess‰‰n h‰nen pulmallisen el‰m‰ns‰ loppulukua sallimus ei varmaankaan tulisi kohtelemaan h‰nt‰ liian s‰‰lim‰ttˆm‰sti! Dzhogendra asui yksikerroksisessa rakennuksessa l‰hell‰ hovinherran asumusta. Er‰‰n‰ sunnuntaiaamuna h‰n parhaillaan luki sanomalehte‰ns‰, kun er‰s mies toi h‰nelle kirjeen. H‰n hieroi silmi‰ns‰ n‰hdess‰‰n osoitteen k‰sialan. Kirjeen avattuansa h‰n sai tiet‰‰, ett‰ Ramesh odotti h‰nt‰ er‰‰ss‰ Bisaipurin myym‰l‰ss‰ haluten ilmoittaa h‰nelle er‰‰n t‰rke‰n asian. Dzhogendra hyp‰hti seisaalleen. H‰n oli eronnut Rameshista vihoissaan myrskyisen kohtauksen j‰lkeen, mutta siit‰ oli jo pitk‰ aika, ja kun h‰nen lapsuudenyst‰v‰ns‰ yht'‰kki‰ ilmaantui t‰h‰n er‰maahan, ei h‰n voinut h‰nt‰ ilman muuta l‰hett‰‰ pois. Dzhogendraa todellakin ilahdutti ajatus saada j‰lleen n‰hd‰ Ramesh, eik‰ h‰nen mielens‰ ollut aivan vapaa uteliaisuudestakaan. Eip‰ voinut olla haitaksi, vaikka l‰hti h‰nt‰ tapaamaan, varsinkaan, kun Hemnalini oli kaukana. Ottaen kirjeentuojan mukaansa Dzhogendra l‰hti etsim‰‰n Rameshia ja lˆysi h‰net er‰‰st‰ myym‰l‰st‰, miss‰ h‰n istui yksin‰‰n, kumottu petroleumiastia istuimenansa. Kauppias oli tarjonnut h‰nelle piippua, joka oli bramaaneja varten varattuna, mutta kun arvoisa kauppamies sitten kuuli, ettei silm‰laseilla varustettu herra tupakoinut, niin h‰n arveli vieraan kaupunkilaisel‰m‰n merkillisten tuotteiden joukkoon kuuluvaksi eik‰ sen enemp‰‰ yritt‰nyt ottaa h‰nest‰ selkoa tai viritt‰‰ keskustelua h‰nen kerallansa. Dzhogendra astui kohta Rameshin luo, tarttui h‰nen k‰teens‰ ja veti h‰net alas istuimelta. "Sinusta ei tosiaankaan saa selkoa!" huudahti h‰n. "Sin‰ arkailet niinkuin aina ennenkin. Miksi et tullut suoraan minun luokseni sen sijaan, ett‰ j‰it puolimatkaan rihkamakauppiaan myym‰l‰‰n? Voisi melkein luulla, ett‰ nautit siirapin ja kuivatun riisin tuoksusta!" Rameshia t‰m‰ tervehdys h‰mm‰stytti siin‰ m‰‰rin, ett‰ h‰n osasi vain hymyill‰. Dzhogendra kuljetti h‰net pois koko ajan lakkaamatta jutellen. "Saarnatkoot teologit mit‰ tahansa", sanoi h‰n, "minulle ovat Kaitselmuksen tyˆt k‰sitt‰m‰ttˆm‰t. Katsohan minua! Min‰ olen kasvanut kaupungissa todelliseksi kaupunkilaiseksi, ja nyt minut heitet‰‰n t‰h‰n autioon er‰maahan turtumaan kaikenlaisten tomppelien seassa!" "Paikkakunta ei ole ollenkaan huono", virkkoi Ramesh silm‰illen ymp‰rillens‰. _Dzhogendra_: "Miss‰ suhteessa?" _Ramesh_: "Sik‰li, ett‰ t‰‰ll‰ saa el‰‰ h‰iriytym‰tt‰." _Dzhogendra_: "Niinp‰ koetankin tehd‰ h‰iriytym‰ttˆmyyden viel‰kin ehdottomammaksi karkoittamalla luotani ainoan henkilˆn, jonka kanssa k‰visi seurusteleminen." _Ramesh_: "Mit‰p‰ siit‰, kun vain mieli on rauhallinen --" _Dzhogendra_: "ƒl‰ huoli puhua siit‰! Aluksi minua kerrassaan tukahdutti mielenrauhan ylenpalttisuus. Ei kest‰nyt kauan, kun jo ryhdyin harjoittamaan entist‰ mieliurheiluani: toimimaan rauhanh‰iritsij‰n‰. Nykyj‰‰n olen mit‰ kiivaimmassa riidassa koulukomitean sihteerin kanssa, ja kun olen antanut hovinherralle n‰ytteen mielenlaadustani, ei h‰n hevin k‰y toista kertaa minua ahdistamaan. H‰n tahtoi k‰ytt‰‰ minua torventoitottajana englantilaisissa lehdiss‰, mutta min‰ tein h‰nelle ihan selv‰ksi, ett‰ olen oma herrani. Minua eiv‰t kiinnit‰ t‰nne hyveeni. T‰k‰l‰inen rauhantuomari pit‰‰ minua melkoisessa arvossa, joten hovinherra ei uskalla ajaa minua pois. Jonakin kauniina p‰iv‰n‰ saan lukea, ett‰ tuomari on siirretty johonkin toiseen piirikuntaan. Silloin tied‰n, ett‰ aurinkoni on laskenut ja ett‰ johtaja-aikani Bisaipurissa on ohi. Nyt minulla on yksi ainoa olento, jonka kanssa voin jutella: koirani Peikko. Ne katseet, joita muut minuun luovat, eiv‰t juuri ennusta hyv‰‰!" He saapuivat Dzhogendran asuntoon, miss‰ Ramesh heti sijoittui istumaan. "ƒl‰ viel‰ istu", sanoi Dzhogendra. "Min‰ muistan varsin hyvin, ettet mielell‰si j‰‰ vaille aamukylpy‰. Mene saamaan suihkua. Min‰ sill'aikaa asetan kattilan tulelle ja hankin sinun saapumistasi tekosyyn‰ k‰ytt‰en itselleni tilaisuuden juoda toisen annoksen aamuteet‰." Koko p‰iv‰ kului syˆden, jutellen ja lep‰illen, eik‰ Dzhogendra antanut Rameshille ollenkaan tilaisuutta mainita sit‰ t‰rke‰t‰ asiaa, jonka vuoksi h‰n oli tullut Bisaipuriin. Illallisen j‰lkeen he vetiv‰t tuolinsa l‰hemm‰ksi lamppua, ja siin‰, sakaalien ulkona ulvoessa ja pime‰n v‰r‰hdelless‰ sirkkojen sirityst‰, Ramesh vihdoin p‰‰si esitt‰m‰‰n asiaansa. "Kuulehan, Dzhogen", aloitti h‰n, "sin‰ olet varmaan jo arvannut, miksi olen t‰nne tullut. Sin‰ kysyit minulta kerran jotakin minun voimatta mit‰‰n vastata. Nyt ei minua en‰‰ mik‰‰n est‰ siihen vastaamasta." Ramesh painui j‰lleen ‰‰nettˆm‰ksi. Hetkisen kuluttua h‰n sitten alkoi hiljalleen kertoa Kamilan ja itsens‰ v‰lisen suhteen historiaa alusta loppuun asti. Toisinaan h‰nen kertomuksensa keskeytyi ja ‰‰ni v‰r‰hteli, ja muutamissa kohdissa syntyi pitempikin vaitiolo. Dzhogendra kuunteli koko ajan ‰‰neti. Rameshin p‰‰sty‰ loppuun Dzhogendra huokasi. "Jos olisit tuon minulle silloin kertonut, en olisi voinut sit‰ uskoa." "Se on t‰n‰‰n yht‰ uskomatonta kuin silloinkin. Toivon sinun l‰htev‰n kerallani siihen kyl‰‰n, jossa h‰‰mme vietettiin; sielt‰ menemme Kamilan enon luo." "Min‰ en l‰hde minnek‰‰n. Uskon joka sanan liikkumatta mihink‰‰n paikaltani. Min‰ olen aina ehdottomasti sinuun luottanut, ja sinun tulee antaa minulle anteeksi se ainoa kerta, jolloin poikkesin elinkautisesta tavastani." Dzhogendra nousi, ja vanhat yst‰vykset syleiliv‰t toisiansa. Tyynnytty‰‰n Ramesh jatkoi: "Sallimus kietoi minut sellaiseen valheen verkkoon, ettei minulla ollut muuta keinoa kuin vet‰‰ kaikki sen silmukkoihin. Nyt, kun olen siit‰ vapautunut eik‰ en‰‰ ole mit‰‰n salattavaa, voin j‰lleen vapaasti hengitell‰. En viel‰ tied‰ enk‰ luultavasti saa koskaan tiet‰‰, mik‰ on johtanut Kamilan itsemurhaan, mutta varmaa on, ett‰ siin‰ oli ainoa ratkaisu h‰nelle. Me molemmat olimme kietoutuneet sellaisiin vaikeuksiin, ett‰ kerrassaan kauhistun ajatellessani, miten meid‰n lopulta olisi k‰ynyt, ellei h‰n olisi uskaltanut asiaa siten ratkaista. H‰n oli temmattu ‰kki‰ ja odottamatta kuoleman kidasta ja yht‰ ‰kki‰ ja odottamatta h‰n j‰lleen sinne h‰visi!" "Ei tarvitse olla niink‰‰n varmaa, ett‰ Kamila on tehnyt itsemurhan. Mutta joka tapauksessa sin‰ olet vapaa. Nyt on kysymyksess‰ vain Nalinaksha." Dzhogendra ryhtyi puhumaan h‰nest‰. "Min‰ en ymm‰rr‰ sellaisia henkilˆit‰", sanoi h‰n, "ja sit‰, mit‰ en ymm‰rr‰, en myˆsk‰‰n rakasta. Useiden ihmisten laita on kuitenkin ihan toisin: se, mit‰ he eiv‰t ymm‰rr‰, kiehtoo heit‰ enimmin. Senvuoksi pelk‰‰n, kuinka Hemin k‰y. Asia alkoi tuntua arveluttavalta, kun h‰n luopui teest‰ eik‰ en‰‰ tahtonut syˆd‰ lihaa enemp‰‰ kuin kalaakaan. H‰nen silmist‰ns‰ katosi entinen kirkkaus, ja h‰n hymyili silloinkin, kun joku sanoi jotakin loukkaavaa. Mutta jos k‰yt minua auttamaan, niin piankin h‰net pelastamme, siit‰ voit olla varma. Vyˆt‰ siis kupeesi ja k‰yk‰‰mme yhteisin voimin taistelemaan askeettia vastaan!" Ramesh nauroi. "Minulla ei tosin ole taistelijan mainetta, mutta siit‰ huolimatta olen valmis." _Dzhogendra_: "Joululomaan saakka meid‰n lienee odotettava." _Ramesh_: "Mutta siihenkin on viel‰ aikaa. Eikˆ olisi parasta, ett‰ min‰ ryhtyisin kohta asiaan?" _Dzhogendra_: "Ei, ei, se ei k‰y p‰ins‰. Min‰ aiheutin kihlauksenne purkautumisen, ja minun on toimitettava se j‰lleen ennallensa. Min‰ en voi sallia sinun l‰htev‰n liikkumaan etujoukkona, joten minun olisi luovuttava ylen mieluisasta teht‰v‰lt‰." _Ramesh_: "Niinp‰ min‰ sill'aikaa -- --" _Dzhogendra_: "Et miss‰‰n tapauksessa! Sin‰ j‰‰t vieraakseni ainakin viikon ajaksi. Min‰ olen lˆylytt‰nyt t‰‰ll‰ kaikki ne henkilˆt, joiden kanssa sopi riidell‰, ja nyt min‰ tarvitsen yst‰v‰n seuraa voidakseni kerrankin vaihtaa ‰‰nilajia. Minulla ei ole ollut muuta iltahuvia kuin kuunnella sakaalien ulvontoa, ja niin on nyt laitani, ett‰ ‰‰nesi kaikuu korvissani suloisimpana musiikkina!" SEITSEMƒSVIIDETTƒ LUKU Tshandra Mohanin kertoma antoi Akshaille paljon miettimisen aihetta. "Mit‰ siin‰ piilleek‰‰n?" kysyi h‰n itselt‰ns‰. "Ramesh siis on toiminut Ghazipurissa. Hyvin h‰n osasi j‰lkens‰ peitt‰‰! Mik‰ lieneek‰‰n saanut h‰net luopumaan toimestaan siell‰, ja kuinka h‰n julkesikaan n‰ytt‰yty‰ j‰lleen t‰ll‰ kadulla? Ennemmin tai myˆhemmin h‰n varmaan saa selville, ett‰ Annada Babu ja Hemnalini ovat Benaresissa, ja silloin h‰n matkustaa sinne p‰‰t‰ pahkaa." Akshai p‰‰tti k‰yd‰ sill‰v‰lin Ghazipurissa ja toimittaa siell‰ kaikki mahdolliset tiedustelut; sielt‰ h‰n ajatteli edet‰ Benaresiin keskustelemaan Annada Babun kanssa. Niin tapahtui, ett‰ pian senj‰lkeen, er‰‰n‰ joulukuun ehtoop‰iv‰n‰, n‰htiin Akshain astuvan junasta Ghazipurissa, matkalaukku k‰dess‰‰n. H‰n aloitti tutkimuksensa k‰‰ntym‰ll‰ torin varrella kauppiaitten puoleen tiedustellen, voivatko he sanoa, miss‰ er‰s Ramesh-niminen bengalilainen asianajaja asui. Laajat kyselyt saivat h‰net kuitenkin vain vakuutetuksi siit‰, etteiv‰t paikkakunnan kauppiaat tunteneet sellaista asianajajaa. Sitten h‰n l‰hti tiedustelemaan asiaa oikeustalosta, joka oli vast'ik‰‰n siksi p‰iv‰ksi suljettu. Er‰s turbaanip‰inen bengalilainen asianajaja oli parhaillaan astumassa vaunuihinsa, kun Akshai k‰vi h‰nt‰ puhuttelemaan: "Anteeksi, hyv‰ herra. Min‰ etsin er‰st‰ Ramesh Tshandra Tshaudhuria, bengalilaista asianajajaa, joka on hiljattain asettunut t‰nne; satutteko tiet‰m‰‰n, miss‰ h‰n asuu?" H‰n sai tiet‰‰, ett‰ Ramesh oli jonkin aikaa asunut set‰ Tshakrabarttin luona, mutta asianajaja ei tiet‰nyt, oliko h‰n viel‰ siell‰; Rameshin vaimo oli kadoksissa, ja h‰nen otaksuttiin hukuttautuneen. Akshai suuntasi nyt kulkunsa sed‰n taloon. "Arvaan varsin hyvin Rameshin pelin", mietti h‰n siin‰ astellessaan. "H‰nen vaimonsa on kuollut, ja h‰n aikoo nyt vakuuttaa Hemnalinille, ettei ole ollutkaan naimisissa. Nykyisess‰ mielentilassaan Hemnalini uskoo kaikki, mit‰ Ramesh h‰nelle sanoo. Sellaiset ylikelvot ihmiset osoittautuvat kerrassaan vaarallisiksi veikoiksi, kun heid‰n salaisuutensa selvi‰‰!" Akshai onnitteli itse‰ns‰, ettei ollut niinkuin yksi heist‰. Akshain tiedustellessa Rameshia ja Kamilaa set‰ ei kyennyt hillitsem‰‰n liikutustansa: kyynelet valuivat h‰nen silmist‰ns‰. "Koska olette ollut Ramesh Babun erikoinen yst‰v‰", virkkoi h‰n, "niin ep‰ilem‰tt‰ olette hyvin tuntenut rakkaan Kamilan! Ette niinmuodoin h‰mm‰styne, kun kuulette, ett‰ pidin h‰nt‰ omana tytt‰ren‰ni oltuamme tuttavina vain p‰iv‰n tai pari. Kuinka olisinkaan voinut aavistaa, ett‰ tuo rakas tyttˆ aivan pian tuottaisi sanomattoman surun henkilˆlle, jonka suosion h‰n oli heti voittanut?" "Koko asia tuntuu minusta arvoitukselliselta", vastasi Akshai teeskennellyn myˆt‰tuntoisesti. "On ilmeist‰, ettei Ramesh ole kohdellut h‰nt‰ hyvin." "Ramesh on yst‰v‰nne, ja ette saa pahastua sanoistani, mutta toden tunnustaakseni en ole voinut h‰nt‰ ollenkaan ymm‰rt‰‰. H‰nen kanssaan juttelee varsin mielell‰‰n, mutta mahdoton on tiet‰‰, mit‰ h‰nen mieless‰‰n liikkuu. H‰nen t‰ytyy olla ep‰normaali; muuten on k‰sitt‰m‰tˆnt‰, kuinka h‰n voi laiminlyˆd‰ sellaista vieh‰tt‰v‰‰ pikku vaimoa kuin Kamila, joka oli niin uskollinen, ettei virkkanut miehest‰ns‰ pahaa sanaa, vaikka kohteli tyt‰rt‰ni sisarenansa. Toisinaan tytt‰reni kyll‰ huomasi Kamilan hautovan jotakin mieless‰ns‰, mutta t‰ss‰ suhteessa h‰n ei saanut tyttˆ‰ lausumaan sanaakaan. Syd‰nt‰ni s‰rkee, kuten hyvin voitte arvata, kun ajattelen, mit‰ h‰nenlaisensa tytˆn on t‰ytynyt k‰rsi‰, ennenkuin p‰‰tti heitt‰yty‰ veteen. Kamalin seikka on se, ett‰ min‰ satuin olemaan juuri silloin Allahabadissa. Jos olisin ollut t‰‰ll‰, ei h‰n varmaankaan olisi hennonut minua j‰tt‰‰." Seuraavana aamuna set‰ vei Akshain Rameshin asunnolle, ja he etsiv‰t yhdess‰ paikan, mihin Kamila oli kadonnut. Akshai ei virkkanut mit‰‰n. Vasta Tshakrabarttin taloon tultua h‰n huomautti: "Tied‰ttekˆ, min‰ en ole varma siit‰, ett‰ Kamila on todella tehnyt itsemurhan hukuttautumalla Gangesiin." _Set‰_: "Mit‰ sitten arvelettekaan?" _Akshai_: "Min‰ taivun uskomaan, ett‰ h‰n on karannut kotoa. Meid‰n pit‰isi panna toimeen perinpohjaiset tutkimukset." Set‰ hyp‰hti kiihtyneen‰ seisaalleen. "Te voitte olla oikeassa!" huudahti h‰n. "Se ei ole suinkaan mahdotonta." _Akshai_: "Benares ei ole kaukana t‰‰lt‰. Siell‰ asuu er‰s perhe, jonka me hyvin tunnemme, Ramesh ja min‰. On mahdollista, ett‰ Kamila on etsinyt suojaa sielt‰." "Siit‰ ei Ramesh Babu ole minulle mit‰‰n maininnut!" huudahti set‰ joutuen j‰lleen luontaisen terhakkuutensa valtoihin. "Jos sen olisin tiet‰nyt, olisin ep‰ilem‰tt‰ heilt‰ asiaa tiedustellut." _Akshai_: "Mit‰p‰, jos l‰htisimme yhdess‰ Benaresiin. Te tunnette n‰m‰ seudut sangen hyvin, joten voitte toimittaa kaikki mahdolliset tutkimukset." Set‰ suostui mielell‰‰n ehdotukseen. Akshai ei voinut toivoa Hemnalinin uskovan yksin h‰nen sanoihinsa, mutta toivoi sed‰n avustamana saavansa h‰net vakuutetuksi siit‰, ett‰ Ramesh oli menetellyt petollisesti. Niin joutui mit‰‰n aavistamaton ukko l‰htem‰‰n syytˆksen todistajana Benaresiin. KAHDEKSASVIIDETTƒ LUKU Annada Babu oli vuokrannut kaupungin ulkorajoilta itsellens‰ asumuksen. Benaresiin saavuttuaan h‰n oli kuullut, ett‰ se liev‰ kuume ja ysk‰, joka oli rasittanut Nalinakshan ‰iti‰ Kshemankaria, oli osoittautunut keuhkotulehduksen oireeksi. Kuumetta oli ‰idytt‰nyt kylm‰ s‰‰ ja tavanomainen aamuinen peseytyminen Gangesissa, mist‰ h‰n ei suostunut luopumaan, ja h‰nen tilansa oli k‰ynyt todellakin arveluttavaksi. Hemnalinin uupumattoman huolenpidon nojalla pahin vaara nyt oli ohi, mutta sairaus oli kovin heikontanut vanhaa naista. Er‰‰ss‰ suhteessa Hemnalini ei voinut h‰nt‰ mitenk‰‰n auttaa. Kshemankari noudatti rituaaliseen puhtauteen n‰hden ankaroita periaatteita eik‰ voinut ottaa m‰‰r‰ttyj‰ l‰‰kkeit‰ ja ruokia Brahma Samadzhiin kuuluvan tytˆn k‰dest‰. H‰n oli tottunut itse keitt‰m‰‰n ruokansa, ja nyt sen teki Nalinaksha tarjoillen sairaalle kaikki ateriat h‰nen sit‰ kovin pahoitellessa. "Minun olisi aika joutua pois tielt‰", valitteli h‰n. "Miksi Herra antaa minun yh‰ el‰‰ vain vaivaksi sinulle?" Vaikka Kshemankari omaan mukavuuteensa ja henkilˆkohtaisiin koruihinsa n‰hden oli eritt‰in vaatimaton, piti h‰n kuitenkin tarkoin silm‰ll‰ ymp‰ristˆns‰ j‰rjestyst‰ ja kauneutta; t‰m‰n Hemnalini oli kuullut jo Nalinakshalta. Senvuoksi tyttˆ otti erikoiseksi teht‰v‰ksens‰ pit‰‰ koko taloa mit‰ parhaassa j‰rjestyksess‰ ja pukeutui aina eritt‰in huolellisesti l‰htiess‰‰n tapaamaan vanhaa rouvaa. Annada Babu toimitti h‰nelle kukkia l‰helt‰ vuokraamastansa puutarhasta, ja Hemnalinilla oli tapana niill‰ siev‰sti koristaa sairaan huone. Nalinaksha yritti tavantakaa saada ‰itins‰ ottamaan itselleen palvelijattaren, mutta ‰iti ei mill‰‰n ehdolla siihen suostunut. Talossa oli luonnollisesti erin‰isi‰ palvelijoita -- mies- ja naisv‰ke‰ --, jotka toimittivat karkeammat tyˆt, mutta vanha rouva ei voinut siet‰‰, ett‰ joku palkkalainen suoritti h‰nelle henkilˆkohtaisia palveluksia. Vanhan hoitajattaren kuoltua ei palvelijatar ollut milloinkaan kelvannut h‰nt‰ viuhkoinaan tai hieromaan, ei silloinkaan, kun h‰n makasi sairaana. H‰n piti sievist‰ lapsista, pojista ja tytˆist‰. Palatessaan aamulla Ganges-virrasta peseytym‰st‰ uutterasti sirotellen kukkia ja pirskotellen pyh‰‰ vett‰ jokaiselle Shivan kuvalle, jonka ohi kulki, h‰n tavallisesti otti mukaansa kotiin jonkun siev‰n maalaispoikasen tai kaunisihoisen pienen bramaanitytˆn. Sit‰paitsi h‰n oli voittanut useiden naapuriston lasten syd‰met lahjoittelemalla heille leluja, kuparikolikoita ja makeisia. Toisinaan n‰iden nuorten parvi tuli h‰nen taloonsa ja teuhasi siell‰ mielin m‰‰rin h‰nen vilpittˆm‰ksi mielihyv‰ksens‰. Oli h‰nell‰ viel‰ toinenkin heikkous. H‰n ei voinut milloinkaan j‰tt‰‰ ostamatta siev‰‰ pikkuesinett‰, joka oli her‰tt‰nyt h‰nen huomiotansa. Syyn‰ ei ollut halu koota sellaisia esineit‰ itsellens‰; h‰nen teki mieli lahjoittaa niit‰ sellaisille henkilˆille, joiden tiesi todella osaavan niist‰ iloita. Kaukaisten sukulaisten ja tilap‰isten tuttavienkin luo ilmaantui aika ajoin salaper‰isi‰ k‰‰rˆj‰ vastaanottajain suureksi ihmetykseksi. H‰nell‰ oli iso eebenholtsikirstu, johon h‰n oli ker‰nnyt suuren joukon sievi‰ koruja ja silkkivaatteita morsianta varten, jonka Nalinaksha oli kerran kotiinsa tuova. Kshemankari kuvitteli mini‰ns‰ nuoreksi eritt‰in kauniiksi tytˆksi, joka vilkkaalla ja vieh‰tt‰v‰ll‰ k‰ytˆksell‰‰n ilahduttaisi harmajaa taloa ja jota mielell‰‰n koristaisi aarrearkussa lep‰‰vill‰ koruilla. Sellaiset mielikuvat antoivat vanhalle rouvalle aihetta moneen miellytt‰v‰‰n haavelmaan. Kshemankarin oma el‰m‰nlaatu oli t‰ysin askeettinen, mutta vaikka h‰n kuluttikin melkein koko p‰iv‰n rukoillen ja uskonnollisia menoja noudatellen ja nautti kunakin p‰iv‰n‰ ainoastaan yhden aterian, maitoa ja hedelmi‰, moitti h‰n kuitenkin ankarasti Nalinakshan ankaraa el‰m‰ntapaa. Miehen ei h‰nen mielest‰ns‰ sopinut liian jyrk‰sti noudattaa rituaalisia s‰‰ntˆj‰. H‰n piti miehi‰ suurina lapsina ja osoitti heit‰ kohtaan jalomielist‰ ja lempe‰t‰ suvaitsevaisuutta, jos heilt‰ sattui ruoan ja juoman nauttimisessa puuttumaan kohtuutta ja oikeata oivallusta. "Mit‰ syyt‰ on miehell‰ kohdella itse‰ns‰ niin ankarasti?" oli h‰nell‰ tapana leppoisasti kysy‰. Selv‰‰ jumalattomuutta ei tietenk‰‰n k‰ynyt puolusteleminen, mutta h‰n oli varmasti vakuutettu siit‰, etteiv‰t s‰‰nnˆt olleet miehi‰ varten. H‰n olisi ollut varsin tyytyv‰inen, jos Nalinaksha olisi kohtuullisessa m‰‰r‰ss‰ osoittanut tavallisen miehenpuolen h‰ik‰ilem‰tˆnt‰ ja itsek‰st‰ luontoa, kunhan h‰n vain yh‰ olisi sallinut ‰idin rauhassa rukoilla ja olisi pysytellyt h‰nest‰ loitolla niin‰ aikoina, jolloin h‰nen kosketuksensa oli rituaalisessa katsannossa saastuttava. Kun Kshemankari nousi sairasvuoteestansa, niin h‰nen mielt‰ns‰ kovin ilahdutti, ettei ainoastaan Hemnalini ollut muuttunut Nalinakshan oppien innostuneeksi kannattajaksi, vaan ett‰ harmaap‰inen Annada Babukin istui h‰nen edess‰ns‰ kuunnellen h‰nen lausumiansa niin syv‰n kunnioittavasti, kuin ne olisivat olleet jonkin profeetan innoitettuja julistuksia. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n puhutteli Hemnalinia kahden kesken ja huomautti nauraen: "Rakas lapsi, min‰ pelk‰‰n, ett‰ te vain tuette Nalinakshaa h‰nen hupsuudessaan. Miksi v‰lit‰ttek‰‰n niist‰ mielettˆmyyksist‰, joita h‰n saarnaa? Teid‰n i‰ll‰nne on nautittava t‰ysin siemauksin el‰m‰st‰; teid‰n pit‰isi ajatella pikemmin vaatteita ja huvituksia kuin uskontoa. Kysytte kenties, miksi min‰ en k‰yt‰nnˆss‰ toteuta, mit‰ opetan. On kumminkin otettava huomioon, ett‰ minun laitani on hieman toisin. Minun vanhempani olivat eritt‰in ankarat, ja meit‰ kaikkia, poikia samoinkuin tyttˆj‰kin, kasvatettiin hurskauden ilmakeh‰ss‰. Me emme tuntisi itse‰mme, jos nyt luopuisimme tottumuksistamme. Te olette saanut toisenlaisen kasvatuksen. Min‰ tunnen tarkoin sen ilmakeh‰n, jossa te olette kasvanut. Teid‰n ei k‰y mukautuminen toisenlaiseen el‰m‰nlaatuun. Ei ole hyv‰ tehd‰ v‰kivaltaa taipumuksillenne, lapsi kulta. Minun mielest‰ni on jokaisen n‰iss‰ asioissa noudatettava luonnollista taipumustansa. Muu ei k‰y p‰ins‰; teid‰n on paras siit‰ luopua. Paastoaminen ja rukoileminen eiv‰t ole teit‰ varten. Tuo ajatus, ett‰ Nalin on innoitettu opettaja, on ihan uusi: h‰n itse ei tosiaankaan tied‰ mit‰‰n sellaisista asioista. Viel‰ hiljattain h‰n noudatti omia taipumuksiansa ja osoitti ilmeist‰ ik‰vystymist‰, jos oli kuunneltava pyhi‰ tekstej‰. H‰n on valinnut t‰m‰n suunnan vain minun mielikseni, ja pelk‰‰np‰, ett‰ h‰nest‰ aivan pian sukeutuu todellinen erakko. 'Pysyttele sin‰ lapsuutesi uskossa', sanon min‰ h‰nelle alinomaa, 'minusta ei siin‰ ole mit‰‰n vikaa, ja tosiaankaan ei mik‰‰n olisi minulle mieluisampaa'; mutta h‰n vain nauraa; se on h‰nen tapaistansa. H‰n ei avaa suutansa, sanoipa h‰nelle mit‰ tahansa. Jos h‰nt‰ s‰ttii, ei h‰n sittenk‰‰n vastaa!" T‰m‰ keskustelu tapahtui myˆh‰‰n iltap‰iv‰ll‰ vanhan rouvan j‰rjestelless‰ Hemnalinin hiuksia. H‰n ei hyv‰ksynyt tytˆn yksinkertaista kampausta. "Te luulette minua kovin vanhanaikaiseksi, yst‰v‰iseni", oli h‰nell‰ tapana sanoa, "luulette, etten min‰ ollenkaan tunne uusimpia muoteja. Mutta luulenpa voivani kehuskella, ett‰ ymm‰rr‰n tukkalaitteista enemm‰n kuin te. Minulla oli muinoin tuttavana er‰s miellytt‰v‰ englantilainen naishenkilˆ. H‰n tapasi tulla t‰nne opettamaan minulle ompelua, ja samalla h‰n neuvoi minulle koko joukon hiuslaitteitakin. Minun tietenkin t‰ytyi kylpe‰ ja muuttaa vaatteet h‰nen jokaisen k‰yntins‰ j‰lkeen! Olipa oikein tai v‰‰rin olla niin turhantarkka, miss‰‰n tapauksessa en min‰ voinut olla niin menettelem‰tt‰. Te ette saa pahastua, vaikka olen teihinkin n‰hden niin arka; tied‰tteh‰n, ettei se johdu vastenmielisyydest‰! vaan vanhasta tottumuksesta. Minua kohtasi kauhea isku, kun mieheni perhe luopui hindulaisesta oikeauskoisuudesta, mutta min‰ en esitt‰nyt vastalauseita. Sanoin vain: Noudattakaa omaatuntoanne; min‰ olen vain oppimaton nainen enk‰ voi luopua totutusta tavastani!" Kshemankari pyyhki kyynelen silm‰st‰ns‰. Vanhaa rouvaa miellytti kovin Hemnalinin pitkien palmikkojen purkaminen ja hiusten asetteleminen yh‰ uudella tavalla. Menip‰ h‰n vihdoin niinkin pitk‰lle, ett‰ avasi eebenholtsikirstunsa ja koristi tytˆn niill‰ hilpe‰n v‰rikk‰ill‰ vaatteilla, joista h‰n piti. Sellainen pukeminen oli h‰nelle erinomainen ilo. Hemnalini tuli melkein joka p‰iv‰ k‰sitˆinens‰ ja kulutti illan opetellen uusia menetelmi‰. Kshemankari luki myˆs mielell‰‰n bengalilaisia romaaneja, ja Hemnalini toi h‰nelle kaikki kirjat ja aikakausjulkaisut, joita h‰nell‰ oli. Hem ihmetteli, miten ter‰v‰sti vanha rouva puhui kertomuksista ja tutkielmista; h‰n oli aina luullut sellaisen arvostelukyvyn voivan olla ainoastaan englantilaisen kasvatuksen tuloksena. Nalinakshan ‰idin puheissa ilmenev‰ leikkisyys ja h‰nen hurskas el‰m‰ntapansa saivat h‰net n‰ytt‰m‰‰n Hemnalinin silmiss‰ ylen ihmeelliselt‰ naiselta. H‰ness‰ ei ollut mit‰‰n aivan tavallista tai sovinnaista, ja h‰nen kanssaan seurusteleminen muodostui Hemnalinille iloisten yll‰tysten sarjaksi. YHDEKSƒSVIIDETTƒ LUKU Kshemankari sairastui j‰lleen kuumeeseen, mutta t‰ll‰ kertaa se ei kest‰nyt kauan. Tullessaan h‰nen toipumisaikanansa er‰‰n‰ aamuna huoneeseen ja tervehditty‰‰n h‰nt‰ koskettamalla h‰nen jalkojansa, kuten hyv‰n ja kuuliaisen pojan tulee, Nalinaksha k‰ytti tilaisuutta hyv‰kseen ja kehoitti ‰iti‰ sallimaan k‰sitell‰ itse‰ns‰ sairaana. H‰nen tavanomainen ankaruutensa itse‰ns‰ kohtaan, huomautti poika, ei sopinut niiss‰ olosuhteissa el‰v‰lle ihmiselle. "Minun siis tulee luopua vanhoista tottumuksistani sinun v‰hitellen luopuessa koko maailmasta?" huudahti vanha rouva. "Loppukoon t‰m‰ pilanteko, rakas Nalin. Kuule ‰iti‰si ja mene naimisiin!" Nalinaksha oli vaiti, ja Kshemankari jatkoi: "N‰etkˆs, t‰m‰ vanha ruumiini ei en‰‰ kauan kest‰. Min‰ en voi kuolla rauhallisesti, ellen sit‰ ennen n‰e sinua naimisissa. Aikaisemmin min‰ aina ajattelin, ett‰ sinun pit‰isi ottaa vaimoksesi nuori tyttˆ, jota min‰ voisin kasvattaa niinkuin tahdon. T‰n‰ viimeksi kuluneena sairaudenaikana min‰ kuitenkin olen tullut toisiin ajatuksiin. Kukaan ei voi sanoa, kuinka kauan el‰n, enk‰ min‰ voi suinkaan pit‰‰ varmana, ett‰ j‰ljell‰oleva aikani on pitk‰. Olisi v‰‰rin, jos j‰tt‰isin sinut el‰m‰‰n kasvattamattoman tytˆn kanssa. On paljon parempi, jos nait jonkun, joka on enemm‰n ik‰isesi. Min‰ olen miettinyt kaikkea t‰t‰ ˆisin kuumeessa maatessani. Minulla on eloisa tunne siit‰, ett‰ t‰m‰ on viimeinen velvollisuuteni sinua kohtaan, ja minun t‰ytyy el‰‰, kunnes saan sen suoritetuksi, koska mieleni ei muuten p‰‰sisi koskaan lepoon." "Mutta mist‰ lˆyd‰nk‰‰n tytˆn, joka on valmis tulemaan vaimokseni?" kysyi Nalinaksha. "Senvuoksi sinun ei tarvitse vaivata p‰‰t‰si. Min‰ j‰rjest‰n asian ja ilmoitan sinulle tuloksen aikanaan." Kshemankari ei ollut koskaan tavannut Annada Babua, koska oli aina h‰nen talossa k‰ydess‰‰n pysytellyt omissa huoneissaan. Mutta kun vanha herra tuona p‰iv‰n‰ iltak‰velyll‰ ollessaan poikkesi tervehtim‰‰n, h‰n k‰ski sanoa haluavansa h‰nt‰ puhutella ja k‰vi heti Annada Babun sis‰‰n astuttua suoraa p‰‰t‰ asiaan. "Teid‰n tytt‰renne", aloitti h‰n, "on vieh‰tt‰v‰ tyttˆ, ja min‰ olen h‰neen kovin mieltynyt. Te molemmat tunnette poikani Nalinin. H‰nen luonteensa on moitteeton, ja l‰‰k‰rin‰ h‰n on mit‰ parhaassa maineessa. Ettekˆ itsekin arvele, ett‰ teid‰n olisi vaikea lˆyt‰‰ tytt‰rellenne parempaa puolisoa?" "Puhutteko tosiaankin ihan vakavasti?" huudahti Annada Babu. "Sit‰ en ole koskaan uskaltanut toivoa. Min‰ pit‰isin itse‰ni ylen onnellisena, jos saisin Nalinakshan v‰vykseni. Mutta mit‰ sanoo h‰n -- --?" "Nalin kyll‰ suostuu. H‰n ei ole useimpien nykyaikaisten nuorukaisten kaltainen: h‰n tekee mit‰ ‰iti k‰skee. Miss‰‰n tapauksessa h‰n ei kaipaa pitki‰ suostutteluja! Kukapa voisikaan olla rakastumatta tuohon vieh‰tt‰v‰‰n tyttˆˆn. Min‰ haluaisin kuitenkin n‰hd‰ heid‰t kihloissa mahdollisimman pian, sill‰ minulla kenties ei ole en‰‰ paljon elonp‰ivi‰." Annada Babu tuli kotiin juhlallisen mielialan vallassa ja kutsui heti Hemin luoksensa. "Kultaseni", aloitti h‰n, "min‰ olen vanha mies, ja terveyteni ei suinkaan ole hyv‰, mutta min‰ en voi l‰hte‰ t‰‰lt‰ rauhallisin mielin, ellen n‰e sinun olevan hyv‰ss‰ turvassa. Salli minun puhua asiasta ihan avoimesti, Hem. Sinulla ei ole ‰iti‰, ja min‰ tunnen olevani yksin sinusta vastuussa." Hemnalini silm‰ili ihmeiss‰‰n is‰‰ns‰, odottaen, mit‰ tuleman piti. "Min‰ iloitsen t‰st‰ liitosta jo edelt‰k‰sin siin‰ m‰‰rin", jatkoi Annada, "etten voi olla siit‰ heti puhumatta. Pelk‰‰n vain, ett‰ voi tulla jotakin esteeksi. Asia n‰et on t‰m‰, kultaseni: Nalinakshan ‰iti kosi sinua t‰n‰‰n pojallensa." Hemnalini punastui ja sopersi: "Todellako, taatto? Mutta seh‰n on ihan mahdotonta." Hemnalini joutui t‰ydellisen h‰mmingin valtaan, kun is‰ ‰kki‰ ilmoitti t‰m‰n kosinnan, sill‰ h‰n ei ollut milloinkaan ajatellut Nalinakshaa mieheksens‰. "Mink‰ t‰hden se on mahdotonta?" kysyi Annada Babu. "Nalinaksha!" huudahti Hemnalini. "Kuinka se voisikaan olla mahdollista!" Vastaus tuskin oli loogillinen, mutta se oli kaikkea logiikkaa selvempi. Hemnalini vet‰ytyi kuistikolle, koska tilanne uhkasi muuttua kiusalliseksi. Annada Babun toiveet murskautuivat yhdell‰ iskulla; t‰llaista vastustusta h‰n ei ollut odottanut. H‰n oli varmasti otaksunut Hemnalinin ihastuvan kuullessaan p‰‰sev‰ns‰ Nalinakshan vaimoksi. T‰m‰n odottamattoman iskun huumaamana ukko tuijotteli surullisesti ˆljylampun lepattelevaan liekkiin mietiskellen naisen luonnon ratkaisemattomia arvoituksia ja valitellen, kuten useasti ennenkin, ettei Hemnalinilla ollut ‰iti‰. Sill‰v‰lin istui Hemnalini pime‰ll‰ kuistikolla illan hetkien liukuessa ohi. Vihdoin h‰n tuli katsahtaneeksi huoneeseen ja tunsi pistoksen tunnossansa n‰hdess‰‰n is‰n toivottoman ilmeen. H‰n kiiruhti sis‰‰n, asettui Annadan tuolin taakse, silitti h‰nen hiuksiansa ja virkkoi hiljaa: "Tule, taatto, illallinen on ollut jo aikoja sitten valmis; se on varmaan ihan j‰‰htynyt." Annada Babu nousi konemaisesti ja siirtyi ruokasaliin, mutta illallinen ei juuri maittanut. Uskoen, ett‰ Hemnalinin el‰m‰‰ piment‰v‰t pilvet olivat vihdoin h‰lvenneet, h‰n oli toivonut tulevaisuudelta paljon, ja ehdotuksen hylk‰‰minen oli ollut h‰nelle katkera pettymys. "Hem ei siis ole sittenk‰‰n voinut unohtaa Rameshia", huokasi h‰n itsekseen. H‰nen tapansa oli menn‰ levolle kohta illallisen j‰lkeen, mutta t‰n‰ iltana h‰n viivytteli. H‰n ei vet‰ytynyt huoneeseensa, vaan istuutui kuistikolle lepotuoliin ja tuijotteli syviin mietteisiin vaipuneena yli puutarhan autiolle maantielle. Lˆyt‰ess‰‰n h‰net sielt‰ Hemnalini alkoi h‰nt‰ leikkis‰sti torua. "L‰hde nyt levolle, taatto, t‰‰ll‰ ulkona on liian kylm‰." "On parempi, kun l‰hdet itse levolle, rakkaani. Min‰ tulen kohta sis‰‰n." Hemnalini ei kumminkaan luopunut yrityksest‰‰n niin hevill‰. Hetkisen vaiti oltuaan h‰n jatkoi: "Sin‰ vilustut t‰‰ll‰, taatto. Tule ainakin oleskeluhuoneeseen." Annada Babu nousi tuolistaan ja l‰hti makuulle sanaakaan virkkamatta. Hemnalini oli lujasti p‰‰tt‰nyt olla kerrassaan Rameshia ajattelematta, jottei joutuisi kiusaukseen v‰ist‰‰ velvollisuuttansa, ja t‰m‰ kielt‰ymys oli vaatinut h‰nen syd‰mens‰ moneen ankaraan taisteluun. Vanha haava tarvitsi vain ulkonaista kosketusta alkaakseen j‰lleen tehd‰ kipe‰t‰. H‰n ei ollut viel‰ kyennyt tarkoin suunnittelemaan tulevaisuuttansa, oli vain etsiskellyt keinoja p‰‰tˆksens‰ tukemiseksi. Kun h‰n sitten lopulta p‰‰tti pit‰‰ Nalinakshaa henkisen‰ johtajanansa ja suunnata el‰m‰ns‰ h‰nen antamiensa ohjeiden mukaan, otaksui h‰n saavuttaneensa p‰‰m‰‰r‰ns‰. Mutta kun sitten tuli t‰m‰ kosinta ja h‰n yritti kitke‰ vanhaa rakkautta pois syd‰mens‰ syvimmist‰ piilopaikoista, niin h‰nelle samalla selvisi, kuinka mahdoton se todellisuudessa oli h‰vitt‰‰. Vanhan siteen lopullisen katkeamisen vaara riitti saamaan Hemnalinin pit‰m‰‰n siit‰ kiinni sit‰kin enemm‰n. VIIDESKYMMENES LUKU Kshemankari oli sill‰v‰lin kutsuttanut luoksensa Nalinakshan ja ilmoittanut h‰nelle, ett‰ oli kosinut h‰nelle Hemnalinia ja ett‰ kosintaan oli annettu myˆnt‰v‰ vastaus. Nalinaksha hymyili. "Oletko jo j‰rjest‰nyt asian lopullisesti?" kysyi h‰n. "Oletpa pit‰nyt kiirett‰." _Kshemankari_: "Olenpa tietenkin. Tied‰th‰n, etten el‰ ikuisia aikoja. Min‰ olen kovin mieltynyt Hemnaliniin. H‰n on kerrassaan harvinainen tyttˆ. Mit‰ ulkon‰kˆˆn tulee, voisi luonnollisesti -- ihonv‰ri ei ole ihan hyv‰, mutta -- --" _Nalinaksha_: "S‰‰st‰ minua, ‰iti! Min‰ en ajatellut h‰nen v‰rej‰ns‰, vaan sit‰, ett‰ minun on mahdoton ottaa Hemnalinia vaimokseni. Min‰ en tosiaankaan voi sit‰ tehd‰." _Kshemankari;_ "Mit‰ joutavia! Min‰ en n‰e mit‰‰n estett‰." Nalinakshan ei ollut helppo ilmaista vastav‰itteit‰ns‰, mutta h‰nen ajatuksensa oli suunnilleen t‰m‰: Kysymyksess‰ oli Hemnalini, tyttˆ, johon n‰hden h‰n oli asettunut rippi-is‰n kannalle; jos h‰nen nyt piti ‰kki‰ tyttˆ‰ kosia, niin, se tuntui melkein rikokselta. ƒiti, joka otaksui Nalinakshan vaitiolon merkitsev‰n myˆntymist‰, jatkoi: "T‰ll‰ kertaa min‰ en kuuntele mit‰‰n vastav‰itteit‰. Sin‰ n‰yt‰t p‰‰tt‰neen minun t‰hteni luopua maailmasta ja muuttua todelliseksi Benaresin erakoksi. Se on mieletˆnt‰ sinun i‰ll‰si, ja min‰ kielt‰ydyn sit‰ kauemmin siet‰m‰st‰. Pid‰ nyt huolta siit‰, ettet anna t‰m‰n tilaisuuden luiskahtaa ohitsesi. Ensimm‰isen‰ hyv‰enteisen‰ p‰iv‰n‰ sinun on asia j‰rjestett‰v‰." Nalinaksha ei voinut v‰h‰‰n aikaan saada ‰‰nt‰ns‰ tottelemaan. "Minun on kerrottava sinulle jotakin, ‰iti", aloitti h‰n vihdoin, "mutta min‰ pyyd‰n hartaasti, ettet siit‰ kiihdy. Seikka, jonka nyt sinulle ilmoitan, tapahtui yhdeks‰n tai kymmenen kuukautta sitten, ja tarpeetonta on sen vuoksi en‰‰ valitella. Min‰ kumminkin tied‰n, ett‰ sinun tapasi on s‰ikky‰ jotakin onnettomuutta, vaikka se on jo auttamattomasti ohi. Siit‰ syyst‰ en ole t‰t‰ tarinaa milloinkaan sinulle kertonut, vaikka aina olinkin sen kertomaisillani. Tee, mit‰ hyv‰ksi n‰et, lepytt‰‰ksesi kovaa kohtaloani, mutta ‰l‰ kiusaa itse‰si turhilla menneiden valitteluilla." Kshemankari oli ylen levoton. "En tied‰, mit‰ aiot minulle kertoa, poikani", virkkoi h‰n, "mutta johdantosi saa minut pelk‰‰m‰‰n pahinta. Min‰ en opi elinik‰n‰ni vallitsemaan tunteitani. Suotta min‰ yrit‰n pysytell‰ loitolla t‰m‰n maailman asioista. Onnettomuutta ei tarvitse l‰hte‰ etsim‰‰n; se hyˆkk‰‰ kimppuun kutsumatta. Kerro minulle heti kerrottavasi, sis‰lsip‰ se hyv‰‰ tai pahaa." "Viime helmikuussa", aloitti Nalinaksha, "min‰ mˆin koko omaisuuteni Rangpurissa, annoin puistotaloni vuokralle ja matkustin Kalkuttaan. Kun kuljimme Sarassa virran yli, pisti p‰‰h‰ni astua junasta ja jatkaa matkaani vesitse. Niinp‰ vuokrasinkin ison jokivenheen ja l‰hdin eteenp‰in. Kaksi p‰iv‰‰ matkustettuamme me laskimme venheen laituriin er‰‰lle hiekkas‰rk‰lle. Min‰ l‰hdin rantaan peseytym‰‰n ja kohtasin ‰kkiarvaamatta vanhan yst‰v‰mme Bhupenin, jolla oli pyssy olalla. H‰n riemastui kovin minut n‰hdess‰‰n ja huudahti: 'Siin‰p‰ minulla oiva saalis!' K‰vi ilmi, ett‰ h‰n oli rauhantuomarina niill‰ seuduilla ja kulki nyt tarkastusmatkalla piiriss‰ns‰. Me emme olleet n‰hneet toisiamme moneen vuoteen, eik‰ h‰n p‰‰st‰nyt minua mill‰‰n ehdolla l‰htem‰‰n, vaan vaati minua mukaansa kiertoretkelle. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ me pys‰hdyimme Dhobapukur-nimiseen kyl‰‰n ja l‰hdimme iltasella paikkakuntaa katselemaan. Se on aivan pieni kyl‰. Siin‰ astellessamme Bhupen yht'‰kki‰ vei minut pellon laidassa sijaitsevan olkikattoisen talon portille. Talon is‰nt‰ toi pihalle tuoleja ja pakotti meid‰t istuutumaan. Kuistikkoa k‰ytettiin parhaillaan kouluhuoneena. Kyl‰n koulumestari istui puutuolilla, jalat er‰‰seen kannatinpylv‰‰seen nojaten; lapset kyyhˆttiv‰t lattialla h‰nen ymp‰rill‰ns‰, kivitaulut k‰siss‰‰n ja kuorossa toistellen opittaviansa. Talon is‰nt‰ oli er‰s Tarini Tshaturdzhi. H‰n kuulusteli Bhupenia, kunnes tunsi minun historiani juurta jaksain. Palatessamme asuntoomme Bhupen huomautti: 'Sinulla on t‰n‰‰n hyv‰ onni; saat kohta naimatarjouksen.' Min‰ kysyin, mit‰ h‰n tarkoitti, ja h‰n jatkoi: 'Tuo veikko, Tarini Tshaturdzhi, on rahanlainaaja, ja pahempaa saituria et maailmasta lˆyd‰. Joka kerta, kun piiriin saapuu uusi tuomari, h‰n kehuskelee yhteiskunnallista mielenlaatuansa huomauttaen sallivansa pit‰‰ koulua talossaan. Todellisuudessa h‰n ei anna koulumestarille muuta kuin ruoka-ateriat, ja siit‰ hyv‰st‰ tuon mies paran t‰ytyy istua kello kymmeneen saakka illalla kirjoittamassa Tarinin laskuja; palkkansa koulumestari saa oppilaiden lukukausimaksuista ja hallituksen myˆnt‰m‰st‰ avustuksesta. Tarinilla oli sisar, joka j‰i miehens‰ kuollessa ihan varattomaksi ja joka h‰nen niin muodoin oli otettava hoiviinsa. Vaimo oli silloin raskaana ja kuoli synnytt‰ess‰‰n tytˆn. Kuolemia aiheutui yksinomaan asianmukaisen l‰‰k‰rinavun puutteesta. Tarinilla oli toinenkin leskeytynyt sisar, joka toimitti kaikki talousaskaret vapauttaen h‰net siten pit‰m‰st‰ palvelijatarta. T‰m‰ olento-raukka otti hoitaakseen orpoa, mutta kuoli h‰nkin muutaman vuoden kuluttua. Tyttˆ on siit‰ pit‰en saanut kovaa kokea raataessaan enonsa ja t‰tins‰ hyv‰ksi ja saaden pelkk‰‰ s‰ttimist‰ palkaksensa. H‰n on ehtinyt melkein naimai‰n ohi, mutta ei ole helppo teht‰v‰ lˆyt‰‰ sellaiselle osattomalle orvolle miest‰, varsinkaan kun ei kukaan kyl‰l‰isist‰ tuntenut h‰nen vanhempiansa. Sit‰paitsi h‰n on syntynyt is‰n kuoleman j‰lkeen, ja kyl‰ juorut juttelevat kaikenlaista h‰nen alkuper‰st‰ns‰. Jokainen tiet‰‰ Tarini Tshaturdzhin upporikkaaksi, ja senvuoksi he tyttˆ‰ h‰v‰isev‰t toivoen voivansa pusertaa Tarinilta suuret myˆt‰j‰iset, jos h‰n mielii saada tytˆn miehel‰‰n. Jo nelj‰ vuotta h‰n on sanonut tyttˆ‰ kymmenen vuoden ik‰iseksi, joten h‰nen nyt t‰ytyy olla v‰hint‰‰n nelj‰ntoista. Kaikesta huolimatta h‰n on kaunein tyttˆ, mit‰ olen milloinkaan n‰hnyt, kaunis kuin pyh‰ lootuskukka. Jos nuori vieras bramaani sattuu t‰nne kulkeutumaan, pyyt‰‰ ja rukoilee Tarini h‰nt‰ ottamaan h‰nen sisarentytt‰rens‰ vaimokseen, mutta vaikka nuori mies olisikin halukas, s‰ikytt‰v‰t kyl‰l‰iset h‰net, ja kihlauksesta ei tule mit‰‰n. Nyt tulee sinun vuorosi, aivan varmasti.' Tied‰tkˆ, ‰iti, min‰ olin silloin niin uhkarohkea, ett‰ sanoin heti, silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n empim‰tt‰: 'Hyv‰, min‰ nain tytˆn.' Olin aina ajatellut sinua yll‰tt‰‰ tuomalla taloon oikeauskoisen pienen hindulaismini‰n -- tiesin varsin hyvin, ett‰ jos naisin t‰ysikasvuisen Brahma Samadzhin naisen, niin kumpikaan meist‰ ei tulisi onnelliseksi. Bhupen oli ‰llistyksiss‰‰n. 'Lasketko leikki‰!' huudahti h‰n. 'En ollenkaan', vastasin min‰, 'olen tehnyt p‰‰tˆkseni'. 'Oletko tosissasi?' kysyi Bhupen. Min‰ vakuutin olevani. Tarini Tshaturdzhi tuli asuntoomme jo samana iltana ja anoi anomuksensa k‰det ristiss‰ bramaaninnuoran p‰‰ll‰. 'Min‰ rukoilen teit‰ auttajakseni', sanoi h‰n. 'Tulkaa itse tyttˆ‰ katsomaan; ellei h‰n teit‰ miellyt‰, niin asiassa tietenk‰‰n ei ole enemp‰‰ tekemist‰, mutta ‰lk‰‰ miss‰‰n tapauksessa kuunnelko vihollisteni valheita ja v‰‰ristelyj‰.' 'Ei ole tarpeen, ett‰ h‰net n‰en', vastasin min‰, 'te voitte m‰‰r‰t‰ h‰‰p‰iv‰n'. 'Ylihuomenna on otollinen p‰iv‰', sanoi Tarini, 'valitaan se'. H‰nen surkean anelemisensa ja sopimattoman kiirehtimisens‰ syy oli luonnollisesti vaivatta arvattavissa: h‰n halusi v‰ltt‰‰ h‰‰juhlallisuuksista koituvia suuria kustannuksia. Vihkiminen kuitenkin tapahtui asianmukaisessa j‰rjestyksess‰." "Vihkiminen tapahtui!" huudahti Kshemankari pel‰styneen‰, "oletko tosissasi, Nalin?" _Nalinaksha_: "Ihan tosissani, ‰iti. Min‰ astuin j‰lleen venheeseen, morsian kerallani. Me l‰hdimme matkaan iltap‰iv‰ll‰ -- oli viel‰ maaliskuu ja oli hyvinkin syyt‰ odottaa kaunista s‰‰t‰ -- mutta samana iltana, vain paria tuntia myˆhemmin, meid‰t yll‰tti kuuma tuulenpyˆrre, ja ennenkuin aavistimmekaan oli venhe kumossa ja n‰kym‰ttˆmiss‰." "Armollinen taivas!" huudahti Kshemankari kauhistuneena. _Nalinaksha_: "Tullessani j‰lleen tajuihini havaitsin uivani syv‰ss‰ vedess‰ aaltoja vastaan taistellen; venheest‰ ja siin‰ olijoista ei n‰kynyt mit‰‰n merkki‰. Min‰ annoin tiedon poliisille, joka toimitti perinpohjaiset tutkimukset, mutta tuloksetta!" Kshemankarin kasvot olivat muuttuneet tuhkanharmaiksi. "Amen", sanoi h‰n, "tapahtunutta emme voi toiseksi muuttaa; mutta ‰l‰ puhu siit‰ en‰‰ koskaan minulle. Minua v‰risytt‰‰, kun sit‰ vain ajattelenkin." _Nalinaksha_: "Min‰ en olisi kertonut sit‰ milloinkaan, ‰iti, ellet olisi yritt‰nyt pakottaa minua menem‰‰n naimisiin." _Kshemankari_: "Mit‰ sanotkaan; eih‰n tuo onnettomuus mitenk‰‰n sinua est‰ naimisiin menem‰st‰!" _Nalinaksha_: "Tyttˆ on voinut sittenkin j‰‰d‰ eloon; senvuoksi naimisiin meneminen minua arveluttaa." _Kshemankari_: "Oletko mieletˆn? Jos h‰n el‰isi, olisit varmaan h‰nest‰ kuullut." _Nalinaksha_: "H‰n ei tied‰ minusta mit‰‰n. Min‰ olin h‰nelle niin vieras kuin suinkin. Luulenpa, ettei h‰n ole edes n‰hnyt kasvojani. Benaresiin saavuttuani min‰ kirjoitin Tarini Tshaturdzhille mainiten osoitteeni, mutta kirjeeni ei n‰ht‰v‰sti ole h‰nt‰ saavuttanut, koska se myˆhemmin tuli takaisin perillesaamattomana." _Kshemankari_: "Ent‰ sitten?" _Nalinaksha_: "Min‰ olen p‰‰tt‰nyt odottaa kokonaisen vuoden, ennenkuin pid‰n h‰nen kuolemaansa varmana." _Kshemankari_: "Sin‰ olet aina ollut ylen tunnollinen! Miksi kokonaisen vuoden?" _Nalinaksha_: "Se aika on pian ohi, ‰iti. Nyt on joulukuu; seuraava kuukausi on ilmankin huonoenteinen h‰iden viettoa varten. Sitten on j‰ljell‰ vain helmikuu, ja maaliskuussa vuosi on t‰ysi." _Kshemankari_: "Olkoon menneeksi. Sinun on kuitenkin pidett‰v‰ itse‰si varmasti kihlautuneena. Min‰ olen esitt‰nyt Hemnalinin is‰lle nimenomaisen kosinnan." _Nalinaksha_: "Ihminen p‰‰tt‰‰, mutta on olemassa toinen, joka s‰‰t‰‰, ja min‰ j‰t‰n asian h‰nen haltuunsa." _Kshemankari_: "Niin tapahtukoon. Mutta millaisen kauhean asian minulle kerroitkaan! Vapisen viel‰kin sit‰ ajatellessani." _Nalinaksha_: "Sit‰ min‰ pelk‰sinkin, ‰iti, ja pelk‰‰np‰, ett‰ kuluu pitk‰ aika, ennenkuin siit‰ toivut. Kun jokin asia sinua j‰rkytt‰‰, et p‰‰se helposti takaisin tasapainoon. Nyt ymm‰rr‰t, miksi ei tehnyt mieleni tarinaa sinulle kertoa." _Kshemankari_: "Teit oikein, poikani. En tied‰, mik‰ minua on alkanut viime aikoina vaivata: kun kuulen jostakin onnettomuudesta, niin minut valtaa kauhistus. En uskalla avata kirjett‰, koska pelk‰‰n sen sis‰lt‰v‰n huonoja uutisia. Tied‰th‰n, ett‰ olen aina sinua suorastaan pyyt‰nyt olemaan minulle kertomatta sellaisia asioita. Pelk‰‰n, etten el‰ kauan; mist‰p‰ muuten johtuisivatkaan n‰m‰ alinomaiset j‰rkytykset?" YHDESKUUDETTA LUKU Kamilan saapuessa Gangesin rannalle matalalentoinen joulukuun aurinko oli jo ehtinyt kuulaan taivaan ja tumman maan rajoille. Laskeutuvassa h‰m‰r‰ss‰ Kamila tervehti poish‰ipyv‰‰ jumaluutta. H‰n pirskoitti p‰‰laellensa pyh‰‰ vett‰, astui sitten virtaan, kohotti reunatusten yhteen liitetyin k‰sin vett‰ pyh‰n virran juomauhriksi ja sirotti kukkia kymin vied‰. H‰n kumartui palvomaan kaikkia taivaan valtoja. Kohottaessaan p‰‰ns‰ maasta h‰n muisteli viel‰ er‰st‰ olentoa, jolle oli kunnioituksen velkaa. H‰n ei ollut milloinkaan uskaltanut kohottaa katsettansa h‰nen kasvoihinsa. Sin‰ yˆn‰, jonka he olivat viett‰neet vieretysten, h‰nen silm‰ns‰ eiv‰t olleet etsineet tutun tuntemattoman jalkojakaan. Morsiuskammiossa oli sulhanen lausunut jonkin sanan h‰nen tyttˆtovereillensa, mutta ‰‰ni oli tuskin jaksanut tunkeutua harson ja ujouden esteiden l‰pi. Nyt, virran rannalla seisoessaan, h‰n yritti innokkaasti, mutta turhaan, palauttaa mieleens‰ h‰nen ‰‰nens‰ sointua. Oli jo ollut myˆh‰ yˆ, kun h‰‰menot oli suoritettu. H‰n oli ollut niin lopen v‰synyt, ett‰ uni oli ottanut h‰net valtoihinsa, h‰nen voimatta sanoa, milloin ja miss‰. H‰nen her‰tess‰‰n seisoi er‰s nuori, naimisissaoleva tuttava h‰nen vieress‰‰n ‰‰neen nauraen ja her‰tellen h‰nt‰ unenhorroksesta. H‰n oli yksin‰‰n yˆsijallansa. T‰n‰ el‰m‰ns‰ viimeisen‰ hetken‰ h‰nen mielens‰ ei tavoittanut mit‰‰n selv‰‰ kuvaa tuon el‰m‰n valtiaasta. H‰nen olemuksensa oli Kamilalle suljettu kirja. H‰n ei saanut palautumaan h‰nen kasvojansa, ei h‰nen ‰‰nt‰ns‰ eik‰ mit‰‰n havaittavaa merkki‰. Sit‰ punaista silkkinauhaakaan, jolla sulhasen p‰‰llimm‰inen vaate oli vihkimismenojen aikana sidottu -- Kamila ei tiet‰nyt, ett‰ se oli kaikkein halvin, mink‰ Tarini Tshaturdzhi oli voinut lˆyt‰‰ -- sit‰k‰‰n Kamila ei ollut huolinut ottaa talteen. Se kirje, jonka Ramesh oli kirjoittanut Hemnalinille, oli yh‰ viel‰ h‰nen vaatteensa helmaan solmittuna. H‰n otti sen esiin, istuutui hiekkaan ja luki pari sivua viel‰ kerran. Se oli se osa kirjett‰, jossa mainittiin h‰nen miehens‰; siihen ei sis‰ltynyt mit‰‰n yksityisseikkoja, ainoastaan se tosiasia, ett‰ h‰nen nimens‰ oli Nalinaksha Tshattopadhjai, ett‰ h‰n oli ollut l‰‰k‰rin‰ Rangpurissa ja ettei Ramesh ollut voinut lˆyt‰‰ h‰nest‰ j‰lke‰k‰‰n. Kamila etsi muita lehti‰, mutta niit‰ ei lˆytynyt. Nalinaksha! Tuo nimi virtasi l‰‰kkeen‰ h‰nen sielunsa haavaan. Tuntui silt‰, kuin se olisi t‰ytt‰nyt h‰nen syd‰mens‰ kukkuroilleen, kuin se olisi n‰kym‰ttˆm‰n‰, tuntumattomana aineena tunkenut l‰pi h‰nen olemuksensa. Kyynelet virtasivat valtoinaan, sulattivat h‰nen j‰isen p‰‰tˆksens‰ ja kevensiv‰t surun siet‰m‰tˆnt‰ taakkaa. Jokin ‰‰ni tuntui h‰nelle sanovan: "Tyhjyys on t‰yttynyt, pimeys on h‰lvennyt; nyt tied‰n, ett‰ olen min‰kin osa el‰v‰‰ maailmaa." H‰n huudahti palavin innoin: "Jos tahdon olla h‰nen uskollinen vaimonsa, niin minun tulee el‰‰, voidakseni heitt‰yty‰ h‰nen jalkoihinsa. Mik‰‰n ei voi minulta sit‰ palkkaa riist‰‰. Niin kauan kuin el‰m‰ kest‰‰, en ole h‰nt‰ menett‰nyt. Herra on varjellut minut kuolemasta, jotta voin h‰nt‰ palvella!" H‰n otti avainkimpun liinasta, johon oli sen kietonut, ja sinkosi sen menem‰‰n. Sitten h‰n, muisti Rameshin antaman rintaneulan, irroitti senkin nopeasti ja viskasi virtaan. Sitten h‰n k‰‰ntyi l‰ntt‰ kohti ja alkoi vaeltaa, selv‰sti tiet‰m‰tt‰, minne aikoi ja miten suunnitteli panevansa toimeen tiedustelut. H‰n tiesi vain, ett‰ piti l‰hte‰ eteenp‰in, ettei saanut viipy‰ hetke‰k‰‰n siin‰, miss‰ oli. Talvisen iltah‰m‰r‰n viimeinen kajaste h‰ipyi pian taivaalta. Virran hiekkaranta hohteli heikosti pime‰st‰, ik‰‰nkuin olisi maalaaja pyyhkinyt pois hele‰v‰risen maisemansa kuviot j‰tt‰en n‰kyviin v‰rittˆm‰n kankaan. Kuuton taivas, jossa t‰hdet tyynesti paistoivat, hengitteli hiljaa aution virranrantaman yl‰puolella. Kamila ei voinut n‰hd‰ edess‰‰n muuta kuin loputtomalta n‰ytt‰v‰n aution tyhjyyden, mutta tiesi, ett‰ oli l‰hdett‰v‰ eteenp‰in, eik‰ pys‰htynyt hetkeksik‰‰n ajattelemaan, minne askelet oli suunnattava. H‰n p‰‰tti kuitenkin noudatella virran rantaa. Siten kulkien ei tarvitsisi kysell‰ tiet‰, ja jos vaara uhkaisi, lˆyt‰isi h‰n heti turvapaikan Ganges-emon helmasta. Ilmassa ei ollut yht‰‰n sumua, ja pimeys, joka k‰‰ri Kamilan vaippaansa, ei sek‰‰n salannut h‰nelt‰ tiet‰. Yˆn edistyess‰ sakaalit tulivat esiin vehn‰peltojen peitosta ja ulvahtelivat ep‰sointuisin ‰‰nin. Kamila oli jo kulkenut pari tuntia, kun ranta kohosi korkeaksi ‰yr‰‰ksi ja hiekan sijaan tuli viljelty‰ peltomaata. Tien sulki er‰s kyl‰, mutta kun h‰n tykytt‰vin syd‰min sit‰ l‰hestyi, k‰vi ilmi, ett‰ kaikki kyl‰n asukkaat nukkuivat sike‰t‰ unta. Kun h‰n arastellen kiersi kyl‰‰, alkoivat voimat pett‰‰, ja ehditty‰‰n vihdoin jyrk‰lt‰ n‰ytt‰v‰n rinteen laelle h‰n lyyhistyi viikunapuun juurelle ja vaipui ‰‰rimm‰isen uupumuksen uneen. H‰nen p‰iv‰nkoitteessa her‰tess‰‰n oli kapeneva kuu noussut ja valaisi heikosti pimeytt‰. H‰nen vieress‰‰n seisoi vanhahko naishenkilˆ, joka kyseli h‰nelt‰ kyselemist‰‰n omalla kielell‰ns‰. "Kuka oletkaan? Mit‰ t‰‰ll‰ teet? Makaat t‰llaisena kylm‰n‰ yˆn‰ ulkona puun alla!" Kamila hyp‰hti s‰ik‰ht‰en jalkeilleen. Silm‰illess‰‰n ymp‰rillens‰ h‰n n‰ki aivan l‰hell‰ laiturin, jossa lep‰si kaksi parkkialusta. Vanha naishenkilˆ oli matkalla ja oli noussut varhain kylpe‰kseen, ennenkuin toiset alkoivat liikkua. "Sin‰ n‰yt‰t bengalilaiselta", jatkoi h‰n. "Min‰ olen bengalilainen", virkkoi Kamila. "Miten olet joutunut t‰nne makaamaan?" "Olen menossa Benaresiin. Myˆh‰‰n yˆll‰ min‰ v‰syin ja paneuduin t‰h‰n makuulle." "Onko kummempaa kuultu? Menossa Benaresiin jalkaisin! No, meneh‰n tuonne alukseen. Min‰ tulen heti peseydytty‰ni." Vanha nainen peseytyi, tuli Kamilan luo ja alkoi seikkaper‰isesti kertoa itsest‰‰n ja matkansa tarkoituksesta. H‰n oli sukua ghazipurilaiselle Siddhu Babulle, jonka poika oli vast'ik‰‰n viett‰nyt h‰it‰ns‰ suurin juhlallisuuksin. H‰nen oma nimens‰ oli Nabinkali, h‰nen miehens‰ Mukundalal Datta; he kuuluivat kajastha-kastiin ja olivat kotoisin Bengalista, mutta asuivat nyt Benaresissa. Sukulaiset eiv‰t olleet kutsuneet heit‰ h‰ihin, mutta he olivat siit‰ huolimatta l‰hteneet Ghazipuriin toivoen Siddhu Babun sittenkin ottavan heid‰t vastaan. Talon em‰nt‰ oli kuitenkin pahoitellen ilmoittanut, ettei voinut tarjota heille vieraanvaraisuutta. "Tied‰tteh‰n, yst‰v‰iseni", oli h‰n sanonut Nabinkalille, "ett‰ mieheni on kovin kivulloinen; lapsuudesta l‰htien h‰nen on t‰ytynyt noudattaa erikoista ruokaj‰rjestyst‰. Meill‰ on lehm‰, jonka maidosta kirnuamme voita, voista teemme _ghit‰_ ja _ghin_ avulla valmistamme h‰nelle _lutshi_kakkuja. Sellaista lehm‰‰ ei sovi ruokkia millaisella rehulla tahansa -- --" ja niin aina edesp‰in. "Mik‰ on nimesi?" kysyi h‰n tuon selonteon j‰lkeen. "Kamila." _Nabinkali_: "Sinulla n‰kyy olevan rautaiset renkaat; miehesi siis on elossa?" "H‰n katosi h‰ittemme j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰." _Nabinkali_: "Mit‰ ihmett‰! Sin‰h‰n n‰yt‰t aivan nuorelta! Et voi olla juuri viitt‰toista vuotta vanhempi", jatkoi h‰n tarkastellen Kamilaa kiireest‰ kantap‰‰h‰n. "En tied‰ tarkoin ik‰‰ni, mutta olen varmaan suunnilleen viidentoista vuoden ik‰inen." _Nabinkali_: "Sin‰ olet bramaaneja, eikˆ totta?" "Olen." "Miss‰ sukulaisesi asuvat?" _Kamila_: "Min‰ en ole milloinkaan ollut mieheni kotipuolessa. Is‰ni oli kotoisin Bisukalista." (Vaikka Kamila ei ollut Bisukalissa k‰ynyt, h‰n kuitenkin tiesi, ett‰ h‰nen is‰ns‰ oli siell‰ syntynyt.) _Nabinkali_: "Ent‰ vanhempasi?" _Kamila_: "Is‰ni ja ‰itini ovat molemmat kuolleet." _Nabinkali_: "Siunatkoon! Mit‰ nyt aiot ottaa eteesi?" _Kamila_: "Min‰ tarvitsen vain katon p‰‰ni p‰‰lle ja kaksi ateriaa p‰iv‰ss‰. Jos lˆyd‰n Benaresista kunnon ihmisi‰, jotka tuon minulle antavat, niin teen tyˆt‰ elatuksekseni. Min‰ osaan keitt‰‰." Nabinkali oli salaa eritt‰in mieliss‰‰n siit‰, ett‰ voi saada bramaanikastiin kuuluvan keitt‰j‰tt‰ren ihan ilmaiseksi. H‰n kuitenkin varoi mielihyv‰‰ns‰ osoittamasta. "Me itse emme sinua tarvitse", sanoi h‰n, "olemme tuoneet omat bramaanipalvelijamme Bengalista. Sit‰paitsi emme voi k‰ytt‰‰ ket‰‰n, jonka ainoana suosituksena on se, ett‰ h‰n on bramaani. Mieheni on hyvin vaatelias, mit‰ aterioihin tulee. Hyv‰‰ miespalvelijaa ei voi saada v‰hemm‰ll‰ kuin nelj‰lt‰toista rupialla kuukaudessa, ja h‰n tarvitsee lis‰ksi ravinnon ja vaatteet. Sin‰ olet t‰ss‰, olet bramaanityttˆ ja vaikeassa asemassa; ehk‰p‰ on sittenkin parasta, ett‰ l‰hdet mukaamme. Meill‰ on paljon n‰lk‰isi‰ suita ruokittavina, ja siihen kuluu joka tapauksessa paljon muonaa; jos tulee yksi lis‰ksi, niin se ei mit‰‰n merkitse. Tyˆ ei tule olemaan liian raskas. Nykyj‰‰n olemme kotona vain me, mieheni ja min‰. Kaikki tytt‰reni ovat naimisissa, eik‰ heill‰ ole mit‰‰n h‰t‰‰. Meill‰ on yksi ainoa poika, joka on nykyj‰‰n virkamiehen‰ Seradzhgandzhissa. Kaksi kuukautta sitten saimme kuvernˆˆrilt‰ kirjeen, jossa mainittiin h‰nen nimityksens‰ rauhantuomariksi. Min‰ sanoin miehelleni: 'Meid‰n Noton -- se on h‰nen nimens‰ -- ei ole pakko; miksi h‰n l‰htisik‰‰n sinne asti? Min‰ kyll‰ tied‰n, ettei monikaan onnistu saavuttamaan sellaista asemaa, mutta on liian kovaa, ett‰ poika paran on asuttava niin kaukana kotoa. Miksi? Eih‰n ole mit‰‰n pakkoa?' Mutta mieheni se vain sanoi: 'Hyv‰ is‰, eih‰n ole siit‰ kysymys! Te naiset ette n‰it‰ asioita ymm‰rr‰. Luuletko, ett‰ min‰ olen suotta kouluttanut Noton lakimieheksi? Se ei tule kysymykseenk‰‰n! H‰nell‰ t‰ytyy olla virkatoimi, sill‰ h‰nenlaisensa nuorukaiset keksiv‰t muuten kaikenlaisia kepposia.'" Venheet kiitiv‰t myˆt‰tuulessa vastavirtaan, ja Benares saavutettiin muutamassa tunnissa. Koko seurue kulki er‰‰seen kaksikerroksiseen taloon, joka sijaitsi pieness‰ puutarhassa kaupungin ‰‰rimm‰isill‰ rajoilla. Nelj‰toista rupiaa ansaitsevasta bramaanikeitt‰j‰st‰ ei ollut j‰lke‰k‰‰n n‰ht‰viss‰. Er‰s palvelijoista tosin oli bramaani, mutta h‰n oli Orissasta, josta koillisen Intian halvimmat tyˆl‰iset ovat kotoisin. Sit‰paitsi Nabinkali ajoi h‰net pois joitakin p‰ivi‰ Kamilan saapumisen j‰lkeen, palkkaa maksamatta, ‰killisen kiukunpuuskan vallassa. Koska osoittautui mahdottomaksi lˆyt‰‰ toista keitt‰j‰‰ nelj‰ntoista rupian kuukausipalkalla, t‰ytyi Kamilan ottaa huoleksensa kaikki keittiˆaskareet. Nabinkali jakeli anteliaasti hyvi‰ neuvoja. "Tied‰tkˆ, yst‰v‰iseni", tapasi h‰n Kamilaa varoitella, "Benares on huono paikka sinunlaisellesi nuorelle tytˆlle. Et saa l‰hte‰ milloinkaan yksin laadulle. Kun menen Gangesiin kylpem‰‰n tai rukoilemaan Bishveshvarin kuvaa, otan sinut mukaani." H‰n piti tarkoin huolta siit‰, ettei Kamila p‰‰sisi h‰nen kynsist‰ns‰ luiskahtamaan. Tytˆll‰ ei tosiaankaan ollut milloinkaan tilaisuutta tavata kaltaisiansa. Talousaskareihin kului koko p‰iv‰, ja illalla Nabinkali kertoi lukemattomista koruistansa ja jalokivist‰ns‰, kulta- ja hopea-astioistansa ja upeista brokadeistansa, joita ei ollut ottanut mukaansa Benaresiin, koska pelk‰si varkaita. "Mieheni ei ole tottunut syˆm‰‰n messinkiastioista ja oli aluksi aina tyytym‰tˆn. H‰n sanoi: 'Mit‰ se haittaa, vaikka joitakin kappaleita varastetaankin? Voimmehan ostaa kohta uusia sijaan.' Min‰ en kumminkaan voinut suostua sellaiseen rahantuhlaukseen. K‰rsin mieluummin v‰h‰n aikaa puutetta. Kotipuolessa meill‰ on iso talo ja palvelijoita kokonainen liuta, niin paljon, etten lukum‰‰r‰‰ tied‰, mutta emmeh‰n me voi kuljettaa mukanamme kahta-kolmeakymment‰ henke‰. Mieheni tahtoi vuokrata t‰‰lt‰ l‰helt‰ erikoisen rakennuksen niit‰ varten, mutta min‰ sanoin 'ei', min‰ en voinut sit‰ siet‰‰. T‰ss‰ on hyv‰ tilaisuus saada el‰‰ hieman hiljaisemmin. Minulla ei olisi yˆn lepoa eik‰ p‰iv‰n rauhaa, jos olisi niin paljon palvelijoita ja huoneita silm‰ll‰ pidett‰v‰n‰." Ja niin edesp‰in aina pahoinvointiin asti. KAHDESKUUDETTA LUKU Kamilan el‰m‰ Nabinkalin talossa oli kuin matalaan, mutaiseen lammikkoon suljetun kalan. H‰nen ainoa pelastuksensa oli pakeneminen, mutta siit‰ ei voinut olla puhettakaan niin kauan kuin h‰n ei tiet‰nyt, minne paeta. H‰nen ‰skeinen vaelluksensa oli h‰nelle osoittanut, kuinka kaamealta maailma ˆiseen aikaan n‰ytt‰‰, ja h‰n s‰ikkyi ajatellessaan toista samanlaista retke‰ kohti tuntemattomia kohtaloita. Omalla omituisella tavallaan Nabinkali tosin piti Kamilasta, mutta h‰nen kiintymyksens‰ ilmeni ep‰miellytt‰v‰ss‰ muodossa. H‰n oli tullut tytˆn avuksi h‰d‰n hetken‰, mutta teki h‰nelle vaikeaksi tuntea vastaavaa kiitollisuutta, joten Kamila viihtyi paljoa paremmin talousaskareita toimitellessaan kuin ik‰vystytt‰vin‰ lomahetkin‰, jotka h‰nen oli pakko viett‰‰ Nabinkalin seurassa. Er‰‰n‰ aamuna eukko huusi h‰net luoksensa ja piti h‰nelle seuraavan puheen: "Kuulehan, neitiseni, mieheni ei voi t‰n‰‰n oikein hyvin, joten h‰nen pit‰‰ saada ohukaisia tavallisen ruokansa asemesta. Sinun ei kumminkaan tarvitse siin‰ tuhlata niin summattomasti voinsulaa. Myˆnn‰n mielell‰ni, ett‰ olet hyv‰ keitt‰j‰t‰r, mutta minun on mahdoton ymm‰rt‰‰, mit‰ teet niin paljolla voilla. Siin‰ suhteessa Urija oli sinua etev‰mpi. H‰n k‰ytteli voita h‰nkin, se on selv‰‰, mutta ruoassa sit‰ tuskin maistoi." Kamila ei koskaan vastustellut; saatuaan nuhteita h‰n jatkoi rauhallisesti tyˆt‰ns‰, ik‰‰nkuin ei olisi mit‰‰n kuullut. T‰n‰ aamuna loukkaus kuitenkin koski h‰neen kipe‰sti, ja h‰n hautoi sit‰ mieless‰‰n samalla kuin puhdisteli vihanneksia. H‰n oli parhaillaan ehtim‰ss‰ siihen p‰‰telm‰‰n, ett‰ maailma on iloton paikka ja el‰m‰ rasittava taakka, kun h‰nen korvansa samassa tavoittivat jotakin, mik‰ her‰tti h‰nen huomiotansa. Nabinkali oli kutsunut palvelijan luoksensa antaakseen h‰nelle m‰‰r‰yksi‰, ja Kamila kuuli h‰nen sanovan: "Kuule, Tulsi, juokse nopeasti kaupunkiin ja nouda tohtori Nalinaksha; sano h‰nelle, ett‰ is‰nt‰si on sairastunut." Tohtori Nalinaksha! Auringons‰teet karkeloivat Kamilan silmiss‰ kuin kultaiset, n‰kym‰ttˆmien sormien koskettelemat luutunkielet. H‰n heitti vihannekset k‰sist‰‰n ja asettui keittiˆn ovelle v‰ijym‰‰n alastulevaa Tulsia. Kohta h‰nen ilmaannuttuaan n‰kyviin Kamila tiedusteli', minne h‰n oli menossa. "Min‰ menen hakemaan tohtori Nalinakshan", vastasi Tulsi. "Kuka h‰n on?" "H‰nkˆ? Pian kaikkein paras tohtori koko paikkakunnalla." "Miss‰ h‰n asuu?" "Kaupungissa, suunnilleen peninkulman p‰‰ss‰ t‰‰lt‰." Kamilalla oli tapana jakaa palvelijoille aterioiden j‰‰nnˆkset. Lukuisat nuhteet eiv‰t olleet voineet h‰nt‰ siit‰ pid‰tt‰‰, sill‰ h‰nen p‰‰tˆst‰ns‰ lujitti se vakaumus, etteiv‰t palvelijat Nabinkalin ankaran vallan alaisina saaneet milloinkaan kyllikseen syˆd‰. Sit‰paitsi is‰nt‰ ja em‰nt‰ sˆiv‰t harvoin oikeaan aikaan, joten palvelijain t‰ytyi odottaa vuoroansa. Senvuoksi Kamilalta joka p‰iv‰ surkeasti aneltiin palasta n‰l‰n viihdytt‰miseksi, eik‰ h‰n hennonut kielt‰‰. T‰llaiset yst‰vyydentyˆt piankin muuttivat kaikki palvelijat h‰nen kuuliaisiksi orjiksensa. "Mit‰ sin‰ siell‰ keittiˆn ovella vaaniskelet, Tulsi?" kuului kirkuva ‰‰ni yl‰kerrasta. "Luuletko, etten sinua n‰e? Etkˆ voi l‰hte‰ kaupunkiin sit‰ ennen neuvottelematta keitt‰j‰tt‰ren kanssa? Eip‰ ihme, jos paljon katoaa! Kuulehan, mamselli, ‰l‰ unohda, ett‰ min‰ olen ottanut sinut maantielt‰ hoiviini. Onpa se soma tapa palkita hyvyytt‰ni!" Nabinkali eli siin‰ varmassa vakaumuksessa, ett‰ koko talonv‰ki oli tehnyt salaliiton h‰nen ryˆst‰miseksens‰. H‰n oli sit‰ mielt‰, ett‰ jos ampui umpim‰hk‰‰n ymp‰rillens‰, niin ainakin puolet nuolista osuivat maaliin, ja ett‰ palvelijain tuli tiet‰‰ h‰nen olevan aina varuillansa eik‰ antavan helposti itse‰ns‰ pett‰‰. T‰ss‰ tapauksessa h‰nen mielenpurkauksensa kaikui kuuroille korville, mik‰li se oli suunnattu Kamilaa vastaan. Tyttˆ jatkoi konemaisesti tyˆt‰ns‰ mielen askarrellessa muualla. H‰n odotteli j‰lleen keittiˆnovella Tulsia palaavaksi, ja tyttˆ ilmestyikin aikanaan, mutta yksin. "Tuleeko tohtori?" kysyi Kamila. _Tulsi_: "Ei, h‰n ei voinut tulla." _Kamila_: "Miksei?" _Tulsi_: "H‰nen ‰itins‰ on sairaana." _Kamila_: "H‰nen ‰itins‰? Eikˆ h‰nell‰ ole ket‰‰n, joka ‰iti‰ hoitaisi?" _Tulsi_: "Ei, h‰n ei ole naimisissa." _Kamila_: "Kuinka sen tied‰t?" _Tulsi_: "Kuulin palvelijoilta, ettei h‰nell‰ ole vaimoa." _Kamila_: "H‰nen vaimonsa on kenties kuollut." _Tulsi_: "Mahdollista kyll‰; mutta h‰nen palvelijansa Bradzha sanoi, ettei h‰nell‰ ole Rangpurissakaan ollut vaimoa." "Tulsi!" huusi em‰nt‰ portaitten yl‰p‰‰st‰. Kamila pakeni keittiˆˆns‰, ja Tulsi kiiruhti tottelemaan huutoa. Nalinaksha -- Rangpurissa ollessaan -- Kamilan ep‰ilykset olivat kerrassaan h‰lvenneet. Tulsin j‰lleen ilmaantuessa h‰n viel‰ kysyi tytˆlt‰: "Kuulehan, Tulsi, minulla on sukulainen, ihan samanniminen kuin tohtori -- h‰n on bramaani, eikˆ totta?" _Tulsi_: "Ep‰ilem‰tt‰; h‰n on bramaani, Tshaturdzheja." Tulsi pelk‰si em‰nn‰n h‰net keksiv‰n, jos h‰n jatkaisi keskustelua, ja poistui nopeasti Kamilan luota. Kamila meni suoraa p‰‰t‰ Nabinkalin luo, sanoi saaneensa tyˆns‰ valmiiksi ja haluavansa l‰hte‰ peseytym‰‰n Dashashvamedh Ghatille Gangesin rantaan. _Nabinkali_: "Se on t‰n‰‰n aivan mahdotonta. Mieheni on sairaana; voidaan tarvita yht‰ ja toista. Miksi tahdot juuri t‰n‰‰n sinne l‰hte‰?" "Olen vast'ik‰‰n kuullut, ett‰ er‰s sukulaiseni, jonka kovin mielell‰ni kohtaisin, on Benaresissa." _Nabinkali_: "Ei, kiitoksia! Niin tuhma en ole! Kuka sen on sinulle sanonut? Tulsi, kukapa muu? Nytp‰ sanon sinulle jotakin, neitiseni: niin kauan kuin olet talossani, et l‰hde yksin ulos, et peseytym‰‰n etk‰ sukulaisia kaupungista ilminuuskimaan. Se ei k‰y p‰ins‰, ja min‰ pid‰n huolta siit‰, ettei niin tapahdu." Portinvartija sai teht‰v‰kseen ajaa muitta mutkitta Tulsin tiehens‰ ja olla sallimatta h‰nen milloinkaan en‰‰ n‰ytt‰yty‰ talossa; toisia palvelijoita taas ankarasti kiellettiin juttelemasta Kamilan kanssa. Kamila oli ollut k‰rsiv‰llinen niin kauan kuin ei tiet‰nyt mit‰‰n varmaa Nalinakshasta, mutta nyt h‰nen mielens‰ alkoi kuohua. H‰nest‰ tuntui siet‰m‰ttˆm‰lt‰ j‰‰d‰ hetkeksik‰‰n vieraan katon alle, kun h‰nen oma puolisonsa asui samassa kaupungissa. H‰n suoritti tˆit‰ns‰ yh‰ huolimattomammin, ja Nabinkali moitti jokaisesta laiminlyˆnnist‰. "Kuulehan, neitiseni", sanoi h‰n, "sinun k‰ytt‰ytymisesi ei minua miellyt‰. Alatko jurotella? Sinulla on vapaus paastota, jos niin haluat, mutta meill‰ ei ole v‰hint‰k‰‰n halua kuolla n‰lk‰‰n. Se, mit‰ nykyj‰‰n keittelet, ei kelpaa syˆt‰v‰ksi." "Min‰ en voi en‰‰ tehd‰ tyˆt‰ teille", vastasi Kamila. "En voi sit‰ kest‰‰. P‰‰st‰k‰‰ minut menem‰‰n." "Vain niin!" ivaili Nabinkali. "Se siit‰ nykyaikana palkaksi, kun ihmisille hyv‰‰ tekee! Ajattelehan, ett‰ min‰ l‰hetin pois vanhan kelpo bramaanin vain saadakseni sijaa sinulle, ja nyt h‰n on tiess‰‰n, taivas tiesi miss‰, huuletko riitt‰v‰n, ett‰ tulet muitta mutkitta sanomaan: 'P‰‰st‰k‰‰ minut menem‰‰n!' Koetappas vain juosta tiehesi, niin n‰et, eikˆ poliisi pian ole kintereill‰si. Minun poikani on tuomari, ja moni on jo joutunut hirsipuuhun h‰nen m‰‰r‰yksest‰ns‰. Sinun ei tarvitse yritt‰‰ juonitella kanssani. Olet kai kuullut Gadasta? H‰n oli h‰vytˆn herrallensa, ja me annoimme h‰nelle l‰ksytyksen; h‰n istuu viel‰ nytkin vankilassa! Meit‰ sin‰ et pid‰ pilkkanasi!" Gadan tarina oli ihan tosi. Mies parka oli tuomittu vankeuteen, koska h‰nt‰ syytettiin kellon varastamisesta. Kamila ei tiet‰nyt mit‰‰n neuvoa. Nyt, kun n‰ytti silt‰, ett‰ el‰m‰n onni oli h‰nen ulottuvillansa, h‰nen k‰tens‰ olivat kahlehditut. Kohtalo oli leikkinyt s‰‰lim‰tˆnt‰ leikki‰. Nelj‰n sein‰n sis‰puolelle vangitun vaivalloinen el‰m‰ k‰vi siet‰m‰ttˆm‰ksi. Saatuaan ilta-askareensa suoritetuiksi h‰n tavallisesti otti huivin hartioillensa ja l‰hti ulos puutarhaan, kylm‰‰n yˆilmaan. Siell‰ h‰n asettui muurin kupeelle ja tuijotteli kaupunkiin johtavalle tielle. H‰nen kiihke‰ halunsa saada palvella omaa miest‰ns‰ ajoi h‰nen ajatuksensa liikkumaan tuota autiota, pime‰t‰ katua pitkin etsien taloa, jota h‰n ei ollut milloinkaan n‰hnyt. Niin h‰n seisoi usein tuntikausia liikahtamatta. Vihdoin h‰n kumarsi syv‰sti kunnioittaen ja vet‰ytyi huoneeseensa. Pian h‰nelt‰ kuitenkin riistettiin t‰m‰kin v‰h‰inen lohdutus, t‰m‰ mit‰tˆn vapauden j‰‰nnˆs. Er‰‰n‰ iltana Nabinkalin mieleen johtui kutsua h‰net luoksensa p‰iv‰tyˆn p‰‰tytty‰. Palvelija palasi ilmoittaen, ettei bramaanityttˆ‰ lˆytynyt mist‰‰n. "Tarkoitatko, ett‰ h‰n on minulta karannut?" huudahti Nabinkali, tempasi lampun ja tarkasti itse koko talon lˆyt‰m‰tt‰ kumminkaan j‰lke‰k‰‰n Kamilasta. Nabinkali l‰hti miehens‰ Mukunda Babun luo -- h‰n istui parhaillaan tupakoiden, silm‰t puoliummessa -- ja ilmoitti h‰nelle, ett‰ Kamila oli kaikesta p‰‰tt‰en karannut. Mukunda Babu ei ollut siit‰ mill‰ns‰k‰‰n. "Min‰h‰n kielsin h‰nt‰", mutisi h‰n unisesti, "h‰n on tottelematon olento. Onko h‰n vienyt mit‰‰n mukanansa?" "Huivia, jonka olen h‰nelle antanut l‰mpimiksi, ei ole h‰nen huoneessansa. En ole viel‰ katsonut, puuttuuko muutakin." "Ilmoita poliisille", lausui h‰nen miehens‰ asiallisesti. Er‰s palvelijoista l‰hetettiin sanaa viem‰‰n, lyhty mukanansa. Sill‰v‰lin oli Kamila palannut sis‰‰n ja n‰ki, kuinka Nabinkali k‰‰nsi h‰nen huoneessaan kaikki ylˆsalaisin saadakseen varmuuden siit‰, oliko jotakin varastettu. "Mit‰ juonia sinulla nyt on? Miss‰ olet ollut?" huusi h‰n kohta Kamilan n‰hty‰ns‰. "Min‰ olin puutarhassa k‰velem‰ss‰ saatuani p‰iv‰tyˆn tehdyksi." Nabinkali alkoi purkaa kiukkuansa. H‰n ei valikoinut sanojansa, ja kaikki palvelijat kokoontuivat ymp‰rille kuuntelemaan. Miten Nabinkali pauhasikin, Kamila ei ollut milloinkaan suonut h‰nelle iloa n‰hd‰ h‰nen itkev‰n. T‰ll‰k‰‰n kerralla ei k‰ynyt niin: tytˆn kasvot eiv‰t v‰r‰ht‰neetk‰‰n; h‰n seisoi kuin kuvapatsas herjaustulvan keskell‰. Sen n‰ytt‰ess‰ hieman laimenevan Kamila huomautti: "Pelk‰‰np‰, ett‰ olette minuun tyytym‰tˆn, olisi parempi, jos p‰‰st‰isitte minut menem‰‰n." "Tietysti p‰‰st‰n. Jos luulet, ett‰ aion viel‰ kauemmin ruokkia ja vaatettaa tuollaista kiitt‰m‰tˆnt‰ olentoa, niin pahoin erehdyt, mutta ennenkuin lasken sinut menem‰‰n, n‰yt‰n sinulle, kenen kanssa olet tekemisiss‰." Kamila ei en‰‰ uskaltanut liikkua kynnyst‰ kauemmaksi. H‰n sulkeutui huoneeseensa ja lohdutti itse‰ns‰ sill‰ ajatuksella, ett‰ k‰rsimys oli ehtinyt huippukohtaansa ja ett‰ Taivaan vihdoinkin t‰ytyi l‰hett‰‰ h‰nelle apua. Seuraavana iltana Mukunda Babu l‰hti k‰velylle ottaen mukaansa kaksi palvelijaa, ja ulko-ovi suljettiin sis‰puolelta h‰nen l‰hdetty‰ns‰. Oli jo alkanut h‰m‰rt‰‰, kun ulkoa kuului ‰‰ni kysyv‰n, oliko is‰nt‰ kotosalla. Nabinkali hyp‰hti heti seisaalleen. "Hyv‰inen aika, se on tohtori Nalinaksha! Budhija! Budhija!" Mutta kun Budhijaa ei n‰kynyt eik‰ kuulunut, h‰n k‰‰ntyi Kamilan puoleen: "Juokse alas ja avaa ovi, juoksethan? Sano tohtorille, ett‰ mieheni on l‰htenyt ajelemaan ja palaa aivan pian. Pyyd‰ h‰nt‰ v‰h‰n aikaa odottamaan." Kamila otti lyhdyn ja l‰hti portaita alas. H‰nen polvensa vapisivat, syd‰n tykytti kiivaasti ja k‰det olivat kylm‰t ja kosteat. H‰n pelk‰si h‰mmennyksen est‰v‰n h‰nt‰ kunnollisesti n‰kem‰st‰. H‰n avasi salvan, veti harson kasvoillensa, avasi oven ja seisoi Nalinakshaa vastap‰‰t‰. "Onko Mukunda Babu kotona?" kysyi tohtori. "Ei; k‰yk‰‰ sis‰‰n, olkaa hyv‰", vastasi Kamila. Nalinaksha astui oleskeluhuoneeseen ja oli juuri istuutunut, kun ilmaantui Budhija, joka esitti sen, mik‰ oli j‰tetty Kamilan teht‰v‰ksi. Kamilan syd‰n tuntui olevan pakahtumaisillaan; h‰n astui horjuen kuistikolle, mist‰ voi selv‰sti n‰hd‰ Nalinakshan, ja istuutui sinne saadakseen sis‰isen myrskyn tyyntym‰‰n. Ankara kiihtymys ja pureva yˆkylm‰ v‰risyttiv‰t h‰nen koko ruumistansa. Nalinaksha istui mietteiss‰‰n yksin‰isen ˆljylampun valokeh‰ss‰, ja vapiseva Kamila silm‰ili h‰nt‰ kiinte‰sti pime‰lt‰ kuistikolta. Kyyneli‰ kumpusi esiin alinomaa samentaen n‰kˆ‰, mutta h‰n pyyhki ne nopeasti. H‰n ker‰si koko sielunsa katseeseensa, kunnes tuntui silt‰, kuin olisi sen magneettisen vetovoiman t‰ytynyt vet‰‰ Nalinaksha h‰nen olemuksensa polttopisteeseen. Valo lankesi nuoren miehen korkealle otsalle ja h‰nen rauhallisiin piirteisiins‰. Jokainen viiva syˆpyi Kamilan mieleen, kunnes koko h‰nen oma ruumiinsa tuntui taintuvan ja sulautuvan ymp‰rill‰ olevaan avaruuteen. H‰n ei n‰hnyt edess‰ns‰ mit‰‰n muuta kuin valokeh‰ss‰ olevat kasvot. Kaikki muu oli ep‰todellista, koko ymp‰ristˆ n‰ytti h‰ipyv‰n olemattomiin, sulautuvan noihin ainokaisiin kasvoihin. Kamila vaipui puolittain tajuttomaan tilaan, josta yht'‰kki‰ her‰si huomatessaan Nalinakshan nousseen seisaalleen ja juttelevan Mukunda Babun kanssa. Miehet saattoivat milloin tahansa astua kuistikolle ja yll‰tt‰‰ h‰net kuuntelemasta. Kamila kiiruhti pois ja pakeni keittiˆˆns‰. Keittiˆst‰ oli ovi pienelle pihamaalle, jonka poikki jokaisen talosta l‰htev‰n oli kuljettava. Kamila odotti, ruumis ja ajatukset kuin tulen vallassa. Kuinka voikaan sellainen mies olla h‰nenlaisensa vaivaisen olennon mies! H‰nen kasvojensa h‰iriytym‰ttˆm‰ss‰ tyyneydess‰ ja sielukkaassa kauneudessa oli jotakin jumalallista. Nyt Kamila tiesi, etteiv‰t k‰rsimykset olleet suotta, ja kumarsi kiitollisena taivasta kerran toisensa j‰lkeen. Portaista kuului askelia, ja Kamila kiiruhti valaisemattomalle ovelle. Budhija kulki ohi lamppu k‰dess‰, ja h‰nen j‰ljess‰‰n asteli Nalinaksha pihan poikki. Kamilan mieless‰ kaikuivat runoilijan sanat: "Herra, sinun palvelijasi on orjattarena vieraan katon alla; sin‰ kuljet h‰nen ohitsensa etk‰ h‰nt‰ tunne." Kamila odotti, kunnes Mukunda Babu l‰hti oleskeluhuoneesta illallista syˆm‰‰n, ja hiipi sitten tyhj‰‰n huoneeseen. H‰n heitt‰ytyi Nalinakshan tuolin viereen, kosketti permantoa otsallansa ja suuteli tomua. Ah, miksi h‰n ei saanut h‰nt‰ palvella! Kamilan syd‰nt‰ ahdisti estetyn antaumuksen ylt‰kyll‰isyys. Seuraavana p‰iv‰n‰ Kamila sai kuulla, ett‰ tohtori oli m‰‰r‰nnyt Mukunda Babun matkustamaan pitk‰hkˆksi ajaksi jollekin terveelliselle paikkakunnalle satoja peninkulmia Benaresista l‰nteen; matkan valmisteluun oli jo ryhdytty. Kamila meni suoraa p‰‰t‰ em‰nt‰ns‰ luo. "Min‰ pelk‰‰n, etten voi l‰hte‰ Benaresista", sanoi h‰n. "Miksi et? Kun me voimme, niin miksi et sin‰ voi. Olet k‰‰ntynyt yht'‰kki‰ kovin hurskaaksi!" virkkoi Nabinkali, joka otaksui Kamilan ottavan verukkeeksi uskonnon tahtoessaan j‰‰d‰ pyh‰‰n kaupunkiin. _Kamila_: "Sanokaa, mit‰ tahdotte, mutta min‰ aion j‰‰d‰ t‰nne." _Nabinkali_: "Hyv‰, saammepa n‰hd‰." _Kamila_: "Min‰ rukoilen teit‰ j‰tt‰m‰‰n minut t‰nne." _Nabinkali_: "Sinustapa kiusa! Kaikki on valmiina l‰htˆ‰ varten, ja sin‰ saat sirkan p‰‰h‰si. Miten ihmeess‰ me lˆyd‰mme heti paikalla uuden keitt‰j‰tt‰ren? Me emme tule mitenk‰‰n toimeen ilman sinua." Kamilan pyynnˆt ja rukoukset eiv‰t auttaneet mit‰‰n; h‰n sulkeutui huoneeseensa, itki ja rukoili, rukoili ja itki. KOLMASKUUDETTA LUKU Tytt‰rens‰ kanssa keskusteltuaan Annada Babu tunsi Kalkuttassa h‰nt‰ ahdistaneen kivun uusiutuvan. Kohtaus kesti koko yˆn, mutta aamu toi lievityksen. H‰n k‰ski vied‰ tuolinsa puutarhaan ja istui siell‰ leppoisan joulukuun auringon valossa katsellen maantielle Hemnalinin askarrellessa teepuuhissa. Annada Babun kasvot olivat kalpeat ja kestettyjen k‰rsimysten runtelemat, silmien alla olivat tummat renkaat, ja h‰n n‰ytti vanhentuneen useita vuosia yhten‰ ainoana yˆn‰. Joka kerta kun Hemnalinin katse sattui is‰n uupuneisiin piirteisiin, h‰n tunsi pistoksen omassatunnossansa. H‰n otaksui taudin uusiutumisen johtuneen naimatarjouksen hylk‰‰misen aiheuttamasta pettymyksest‰, ja h‰nen omaatuntoansa kiusasi se ajatus, ett‰ tuo ik‰vyys oli lis‰nnyt vanhan is‰n ruumiillista raihnautta. H‰nen kaikkia ajatuksiansa vallitsi kysymys, kuinka voisi keksi‰ jonkin keinon h‰nen murheensa lievitt‰miseksi, mutta ratkaisu n‰ytti mahdottomalta. H‰net yll‰ttiv‰t ‰kki‰ n‰kymˆlle ilmaantuen Akshai ja set‰ Tshakrabartti, ja h‰n oli jo aikeissa paeta, kun Akshai pid‰tti h‰net: "ƒlk‰‰ poistuko, olkaa hyv‰. T‰m‰ herra on arvoisa maanmiehemme, Ghazipurin Tshakrabartti, jonka nimi tunnetaan hyvin kaikissa n‰iss‰ seuduissa. H‰nell‰ on teille jotakin eritt‰in t‰rke‰t‰ ilmoitettavaa?" Tulijat istuutuivat kiviselle porraskaiteelle l‰helle Annada Babun tuolia, ja Tshakrabartti alkoi esitt‰‰ heid‰n asiaansa. "Min‰ olen kuullut", sanoi h‰n, "ett‰ olette Ramesh Babun vanha yst‰v‰, ja senvuoksi tulen teilt‰ kysym‰‰n, voitteko ilmoittaa minulle jotakin h‰nen vaimostansa." Annada Babua t‰m‰ johdanto h‰mm‰stytti siin‰ m‰‰rin, ett‰ h‰n tuskin kykeni puhumaan. "Rameshin vaimosta!" huudahti h‰n vihdoin. Hemnalini loi katseensa alas, ja Tshakrabartti jatkoi: "Te varmaankin pid‰tte minua kovin vanhanaikaisena ja tungettelevana, mutta jos tahdotte k‰rsiv‰llisesti kuunnella, mit‰ minulla on sanottavana, niin tulette varmaan vakuutetuksi siit‰, etten ole saapunut t‰nne Ghazipurista asti keskustellakseni kanssanne toisten henkilˆiden asioista! Min‰ kohtasin Ramesh Babun _pudzha_-juhlan aikana; tutustuin h‰neen hˆyrylaivassa, jolla h‰n matkusti sis‰maahan p‰in puolisoinensa. Te tied‰tte itse, ett‰ on mahdotonta n‰hd‰ Kamila joutumatta h‰nen vieh‰tyksens‰ valtoihin. Min‰ olen vanha mies, ja suru ja murhe on tunnettani tykytt‰nyt, mutta tuota rakasta pikku rouvaa min‰ en voi koskaan unhottaa. Tavatessamme Ramesh Babu ei viel‰ varmaan tiet‰nyt matkansa p‰‰m‰‰r‰‰, mutta olimme tunteneet toisemme vain pari p‰iv‰‰, kun Kamila jo kiintyi minuun vanhaan mieheen siin‰ m‰‰rin, ett‰ suostutteli miehens‰ astumaan maihin Ghazipurissa ja asumaan luonamme. Nuorempi tytt‰reni Saila rakasti h‰nt‰ enemm‰n kuin omaa sisartansa. Siit‰, mit‰ sitten tapahtui, en viel‰ kykene puhumaan. Miksi tuo rakas tyttˆ yht'‰kki‰ luotamme katosi j‰tt‰en meid‰t ep‰toivoon, on minulle yh‰ viel‰ arvoitus. Sailan silm‰t eiv‰t siit‰ pit‰en ole olleet kuivat." Set‰ joutui kerrassaan j‰rkytetyksi sit‰ muistellessaan. "Miten h‰nen k‰vi, minne h‰n joutui?" kysyi Annada Babu osaaottavasti. "Akshai Babu", virkkoi set‰, "te olette kuullut kaikki, kertokaa te. Minun murtuu syd‰meni, kun sit‰ vain ajattelenkin." Akshai kertoi koko tarinan yksityiskohdittain. Vaikka h‰n ei lis‰nnytk‰‰n mit‰‰n omia mietteit‰ns‰, onnistui h‰nen sittenkin kuvailla Rameshin k‰ytt‰ytyminen mit‰ synkimmin v‰rein. H‰nen lopetettuaan kertomuksensa Annada Babu virkkoi painokkaasti: "Min‰ vakuutan teille, ettemme ole tiet‰neet tuosta mit‰‰n. Siit‰ p‰iv‰st‰ l‰htien, jolloin Ramesh poistui Kalkuttasta, emme ole saaneet h‰nelt‰ rivi‰k‰‰n." "Niin", yhtyi puheeseen Akshai, "me olimme niin pimitetyt, ettemme edes tiet‰neet, oliko h‰n Kamilan nainut. Saanko kysy‰ teilt‰ er‰st‰ seikkaa, hyv‰ herra. Oletteko varma siit‰, ett‰ Kamila on h‰nen vaimonsa? Eikˆ h‰n voisi olla h‰nen sisarensa tai muu sukulaisensa?" "Mit‰ ihmett‰ tarkoitattekaan, Akshai Babu?" huudahti set‰. "Ep‰ilem‰tt‰ h‰n oli Rameshin vaimo, viel‰p‰ paras vaimo, mik‰ kenell‰k‰‰n on koskaan ollut." "Merkillist‰", huomautti Akshai, "mit‰ parempi vaimo, sit‰ huonommin h‰nt‰ kohdellaan. Taivas koettelee kunnollisimpia ihmisi‰ kaikkein ankarimmin!" H‰n huokasi syv‰‰n. "Tarina on kielt‰m‰tt‰ kovin traagillinen", virkkoi Annada Babu haroen sormin harvoja hiuksiansa, "mutta nyt ei sit‰ k‰y en‰‰ auttaminen. Mit‰p‰ siis auttaa itke‰?" "Seikka on se", puuttui Akshai j‰lleen puhumaan,: "etten ollut ollenkaan varma Kamilan itsemurhasta. Minusta n‰ytti mahdolliselta, ett‰ h‰n oli vain karannut kotoa, ja senvuoksi t‰m‰ herra ja min‰ l‰hdimme Benaresiin toimittamaan perinpohjaista tutkimusta. On aivan selv‰‰, ett‰ teid‰n ei k‰y asiaa selvitt‰minen. Me j‰‰mme kumminkin t‰nne pariksi p‰iv‰ksi koettamaan saada jotakin aikaan." "Miss‰ Ramesh nykyj‰‰n on?" kysyi Annada Babu. "H‰n l‰hti luotamme ilmoittamatta mit‰‰n osoitetta", vastasi set‰. Akshai puolestaan kiiruhti vastaamaan: "Min‰ en ole itse h‰nt‰ n‰hnyt, mutta minulle on kerrottu h‰nen palanneen Kalkuttaan; otaksun h‰nen j‰lleen ryhtyv‰n toimimaan Alipurin oikeudessa. Mies ei voi surra ik‰‰ns‰ p‰ivi‰ns‰, varsinkaan niin nuori mies kuin Ramesh. (Tshakrabarttille:) Tulkaahan, l‰hdet‰‰n kaupunkiin tutkimusretkelle." "Tuletteko luoksemme asumaan, Akshai Babu?" kysyi Annada Babu. "Pelk‰‰np‰, etten voi antaa mit‰‰n ratkaisevaa vastausta", sanoi Akshai, "t‰m‰ asia on kovin syd‰mell‰ni, Annada Babu. Minun t‰ytyy k‰ytt‰‰ koko aikani sen selvitt‰miseen. Ajatelkaahan, millaisessa tilassa tuo herkk‰tunteinen, hyvinkasvatettu tyttˆ on! Me otaksumme h‰nen pit‰neen el‰m‰‰ns‰ Rameshin luona siet‰m‰ttˆm‰n‰ ja senvuoksi l‰hteneen pois. Ajatelkaa, mitenh‰n nyt k‰rsineek‰‰n! Ramesh voi olla h‰nen kohtalostaan v‰litt‰m‰tt‰, minulle se on mahdotonta." Akshai ja set‰ l‰htiv‰t j‰tt‰en Annada Babun pelokkaasti tutkistelemaan tytt‰rens‰ kasvoja. Hemnalinin t‰ytyi ankarasti ponnistella pysy‰kseen rauhallisena, sill‰ h‰n tiesi, kuinka kovin is‰ oli h‰nen t‰htens‰ huolissaan. "Kuulehan, taatto", virkkoi h‰n vihdoin, "minun mielest‰ni sinun pit‰isi kutsua l‰‰k‰ri, joka sinut perin pohjin tutkisi. Pieninkin seikka saa nykyj‰‰n terveytesi horjumaan, joten ilmeisesti kaipaat erikoishoitoa." Annada Babu tunsi mielens‰ melkoisesti keventyv‰n. Se seikka, ett‰ Hemnalini viel‰ nyt, Rameshin k‰ytt‰ytymisen oltua seikkaper‰isen k‰sittelyn aiheena, kykeni ajattelemaan is‰n terveytt‰, ilahdutti h‰nt‰ kovin. Tavallisissa oloissa h‰n olisi yritt‰nyt vastustella Hemnalinin ehdotusta, mutta nyt h‰n vastasi: "Se on hyv‰ ajatus. Minun pit‰isi tosiaankin tutkituttaa itse‰ni. Mit‰ arvelet: l‰het‰nkˆ heti hakemaan tohtori Nalinakshaa?" Hemnalini havaitsi s‰ps‰ht‰v‰ns‰ kuullessaan Nalinakshan nimen. Tulisi olemaan melkoisen vaikeata kohdata h‰net is‰n seurassa ik‰‰nkuin ei olisi mit‰‰n tapahtunut. Kaikesta huolimatta h‰n vastasi iloisesti: "Niin, se on parasta. Min‰ l‰het‰n jonkun h‰nt‰ hakemaan." Hemnalinin n‰enn‰inen tyyneys rohkaisi Annada Babua koskettelemaan okaista asiaa. "Muuten, Hem", aloitti h‰n, "mit‰ tuohon Rameshin juttuun tulee -- --." Mutta Hemnalini keskeytti kohta h‰nen esityksens‰. "Auringossaolo k‰y sinulle liian kuumaksi, taatto; sinun pit‰‰ l‰hte‰ heti sis‰‰n." J‰tt‰m‰tt‰ ukolle tilaisuutta vastav‰itteisiin Hemnalini tarttui h‰nen k‰sivarteensa ja veti h‰net sis‰‰n. Siell‰ h‰n istutti ukon nojatuoliin, kietoi h‰net l‰mpimiin huiveihin, antoi sanomalehden k‰teen, otti lasit kotelosta, asetti ne h‰nen nen‰llens‰ ja l‰hti sitten h‰nen luotansa varoittaen: "Lue nyt lehte‰si; minun t‰ytyy j‰tt‰‰ sinut v‰h‰ksi aikaa yksin." Annada Babu yritti kuuliaisen lapsen tavoin noudattaa Hemnalinin k‰skyj‰, mutta tytt‰reen kohdistuva huoli esti h‰nt‰ keskitt‰m‰st‰ ajatuksiansa lehteen, joten h‰n vihdoin laski sen k‰dest‰ns‰ ja l‰hti h‰nt‰ etsim‰‰n. Vaikka ei ollutkaan viel‰ myˆh‰, oli Hemnalinin huoneen ovi lukossa, ja Annada vet‰ytyi vaieten kuistikolle, miss‰ asteli edestakaisin, kunnes teki ep‰toivoisen uuden yrityksen. Ovi oli kuitenkin yh‰ suljettuna. H‰n vet‰ytyi j‰lleen kuistikolle, miss‰ vaipui uupuneena nojatuoliinsa ja haroi harvennutta tukkaansa, kunnes Nalinaksha saapui. Tutkittuaan Annada Babua ja m‰‰r‰tty‰‰n h‰nelle hoitomenetelm‰n tohtori k‰‰ntyi Hemin puoleen ja kysyi, oliko potilas ollut jonkin asian vuoksi kiihdyksiss‰. Hem vastasi kysymykseen myˆnt‰v‰sti. "Mik‰li mahdollista", sanoi Nalinaksha, "pit‰isi h‰nt‰ varjella kaikenlaisilta mielenliikutuksilta. Min‰ olen samassa pulassa ‰itini kanssa. H‰n panee pienimm‰nkin seikan niin pahaksensa, ettei ole helppo pit‰‰ h‰nt‰ terveen‰. Jokin mit‰tˆn ik‰vyys -- luultavasti eilen sattunut -- on pit‰nyt h‰nt‰ valveilla koko viime yˆn. Min‰ tietenkin yrit‰n suojella h‰nt‰ kaikelta, mik‰ voisi h‰nen mielt‰ns‰ j‰rkytt‰‰, mutta maailman ollessa sellainen kuin se on tuo ei k‰y helposti p‰ins‰." "Te n‰yt‰tte t‰n‰‰n itsekin rasittuneelta", huomautti Hemnalini. _Nalinaksha_: "Minua ei vaivaa mik‰‰n! Min‰ voin aina hyvin. Tulin valvoneeksi osan yˆt‰ enk‰ senvuoksi n‰ytt‰ne t‰n‰‰n varsin virke‰lt‰." _Hemnalini_: "Olisi parempi, jos ‰idill‰nne olisi vakituinen hoitajatar. Te ette kumminkaan voi kaikkea tehd‰, ja onhan teill‰ sit‰paitsi oma tyˆnne suoritettavana." Hemnalini oli tuon sanonut ollenkaan ajattelematta itse‰ns‰, ja huomautus oli aivan paikallaan, mutta tuskin h‰n oli saanut sanat lausutuiksi, kun poskille s‰v‰hti kuuma puna: h‰nen mieleens‰ johtui ‰kki‰, ett‰ Nalinaksha voisi h‰nen lausumansa nojalla p‰‰tell‰ jotakin. Neidon h‰mmingin n‰hdess‰‰n Nalinakshakin johtui ehdottomasti ajattelemaan ‰itins‰ ehdotusta. Hemnalini kiiruhti korjaamaan ajattelemattomia sanojansa lis‰‰m‰ll‰: "Eikˆ h‰n voisi ottaa itsellens‰ erikoista palvelijatarta?" "Min‰ olen usein yritt‰nyt h‰nt‰ siihen taivuttaa", vastasi Nalinaksha, "mutta toistaiseksi turhaan. H‰n noudattaa eritt‰in tarkasti rituaalista puhtautta eik‰ voisi luottaa siihen, ett‰ palkattu henkilˆ on yht‰ huolellinen kuin h‰n itse? Sit‰paitsi h‰n tuntee vaistomaista vastenmielisyytt‰ kaikkea palvelusta vastaan, joka ei ole ihan vapaaehtoista." Hemnalini ei jatkanut asian k‰sittely‰, vaan virkkoi hetken vaiti oltuansa: "Yritt‰ess‰ni toimia teid‰n oppienne mukaisesti min‰ huomaan alinomaa joutuvani vaikeuksiin ja sallin niiden suistaa itseni pois oikeasta suunnasta. Ne peloittavat minua ja saavat minut ep‰toivoon. Luuletteko minun milloinkaan kykenev‰n p‰‰tˆksi‰ni toteuttamaan? Tulevatko ulkonaiset vaikeudet minua aina horjuttamaan?" Hemnalinin vakava vetoaminen sai Nalinakshan miettim‰‰n. "Teid‰n on pidett‰v‰ mieless‰", virkkoi h‰n vaiti oltuansa, "ett‰ vaikeuksia esiintyy tiell‰mme sit‰ varten, ett‰ ter‰styisimme ponnistuksiin. Ette saa antaa rohkeutenne lannistua." "Voitteko k‰yd‰ luonamme huomenna aamulla?" kysyi Hemnalini. "Kun tied‰n saavani apua teilt‰, tunnen itseni aina paljon voimakkaammaksi." Nalinakshan ‰‰nen ja ilmeen tyyness‰ varmuudessa oli sit‰ rauhoittavaa vaikutusta, jota Hemnalini kaipasi. H‰nen menty‰ns‰kin syd‰n yh‰ tunsi h‰nen parantavan kosketuksensa. Hemnalini seisoi kuistikolla silm‰illen auringossa kylpev‰‰ maisemaa. Keskip‰iv‰n t‰ydess‰ loisteessa h‰n n‰ki koko olemiston ikuisesti levottomana ja ikuisesti muuttumattomana, v‰kev‰n‰ ja samalla ylev‰n‰, voimallisena ja k‰rsiv‰llisen‰, ja antoi kiusatun mielens‰ vaipua tuon avaran makrokosmoksen syleilyyn. T‰n‰ onnellisena, otollisena hetken‰ aurinko ja taivaan h‰ik‰isev‰ sini valoivat luomakunnan ikuisen siunauksen h‰nen sieluunsa. Hemnalinin ajatukset suuntautuivat nyt Nalinakshan ‰itiin. H‰n tiesi varsin hyvin, mik‰ oli syyn‰ vanhan rouvan mielenkuohuun ja unettomuuteen. Nyt, kun ‰killisen kosinnan aiheuttama ensimm‰inen s‰ik‰hdys oli ohi, Hemnalini, ei en‰‰ hyl‰nnyt ajatusta yht‰ ehdottomasti. H‰n tunsi syvemmin kuin milloinkaan ennen olevansa Nalinakshasta riippuvainen ja h‰neen kiintynyt. Ainoastaan lemmen levoton kaipaus tuntui kokonaan puuttuvan. Intohimoton ja altruistinen Nalinaksha oli naisen lemmest‰ riippumaton, mutta h‰nelle, yht‰ hyvin kuin muillekin, sopi ja piti osoittaa palvelevaisuutta. H‰nen ‰itins‰ oli vanha ja sairas, ja h‰nell‰ itsell‰‰n ei ollut ket‰‰n huolenpit‰j‰‰. Nalinakshan el‰m‰ ei ollut meid‰n maailmassamme mik‰‰n mit‰ttˆmyys. H‰nenlaisensa miehen palveleminen oli hurskauden harjoittamista. Se luku Rameshin tarinasta, jonka Hemnalini oli aamulla kuullut, oli ollut h‰nelle niin musertava isku, ett‰ h‰nen oli t‰ytynyt ker‰t‰ kaikki voimansa sit‰ kest‰‰kseen. Nykyisess‰ mielentilassaan h‰n piti sopimattomana mitenk‰‰n surra Rameshia. H‰nell‰ ei myˆsk‰‰n ollut halua ryhty‰ Rameshia tuomitsemaan. Kiertot‰htemme kulkee v‰sym‰tt‰ rataansa lukemattomien sen asukkaiden askarrellessa mit‰ erilaisimmissa tˆiss‰, hyviss‰ ja huonoissa, eik‰ Hemnalini tuntenut halua ruveta tapaintuomariksi. H‰n pyrki vaistomaisesti karkoittamaan mielest‰ns‰ kaikki Rameshiin kohdistuvat ajatukset. Kun h‰n toisinaan tuli ajatelleeksi Kamilan kohtaloa, v‰risytti se h‰nt‰, mutta sitten h‰n j‰lleen kysyi itselt‰ns‰, mit‰ tuo onneton itsemurha oikeastaan h‰nelle kuului? Sitten h‰net j‰lleen valtasi h‰pe‰n-, inhon- ja s‰‰linsekainen tunne, h‰n liitti k‰tens‰ yhteen ja rukoili: "Jumalani, miksi minua kiduttavat n‰m‰ ajatukset, vaikka en ole mitenk‰‰n rikkonut? Kuule rukoukseni, vapahda minut n‰ist‰ maisista siteist‰! Anna niiden kerrassaan katketa. Min‰ en pyyd‰ mit‰‰n muuta kuin saada el‰‰ rauhassa t‰ss‰ Sinun maailmassasi!" Vaikka Annada Babua kovin halutti tiet‰‰, mink‰ vaikutuksen Hemnaliniin oli tehnyt kertomus Rameshista ja Kamilasta, ei h‰n kumminkaan rohjennut ottaa asiaa avoimesti puheeksi. H‰n l‰hestyi tyt‰rt‰ns‰, joka istui ommellen ja mietteisiins‰ vaipuneena kuistikolla, mutta Hemnalinin kasvojen mielenet‰isyytt‰ osoittava ilme karkoitti h‰net j‰lleen pois. Vasta illalla, kun Hemnalini istui h‰nen vieress‰‰n h‰nen juodessaan maitoa, johon l‰‰k‰rin m‰‰r‰‰m‰ jauhe oli sekoitettu, h‰n sai tilaisuuden puhua. H‰n pyysi ensinn‰ Hemnalinia himment‰m‰‰n valaistusta, ja kun huone oli riitt‰v‰n h‰m‰r‰, h‰n huomautti varovasti: "H‰n teki luotettavan vaikutuksen, se ukko, joka aamulla k‰vi luonamme." Hemnalini ei kumminkaan vastannut mit‰‰n, joten h‰n, sopivaa johdantoa keksim‰tt‰, k‰vi suoraan asiaan: "Rameshin menettely tosiaankin ihmetytti minua. H‰nest‰ on kuulunut kaikenlaisia juttuja, mutta min‰ en ole niit‰ koskaan uskonut. Mutta nyt -- --" "Ollaan mieluummin siit‰ puhumatta, taatto", pyysi Hemnalini. "Min‰ en halua siit‰ sen enemp‰‰ puhua, kultaseni", sanoi Annada Babu, "mutta kaitselmus on sovittanut asiat siten, ett‰ onnemme ja onnettomuutemme liittyy erottamattomasti johonkin ihmiseen, jonka k‰ytt‰ytyminen ei voi olla meille yhdentekev‰." "Ei, ei!" v‰itti Hemnalini vastaan. "Me emme voi tehd‰ onneamme ja onnettomuuttamme mist‰‰n yksityisest‰ henkilˆst‰ riippuvaiseksi. Min‰ olen aivan rauhallinen, taatto! Jos olet suotta huolissasi minun t‰hteni, niin saatat minut vain h‰pe‰m‰‰n." "Hem, kultaseni, min‰ olen vanha mies ja voin tuntea itseni onnelliseksi ainoastaan siin‰ tapauksessa, ett‰ n‰en sinun el‰m‰si turvattuna. Kuinka voisinkaan kuolla ja j‰tt‰‰ sinut naimattomaksi!" Hemnalini ei vastannut mit‰‰n, ja h‰nen, is‰ns‰ jatkoi: "N‰etkˆs, kultaseni, sen tosiasian, ett‰ olemme kokeneet ankaran pettymyksen, ei pit‰isi saada meit‰ halveksimaan toisia el‰m‰n meille tarjoamia arvoja. On mahdollista, ettet sin‰ surusi vallassa ollen voi k‰sitt‰‰, kuinka saat el‰m‰si muodostumaan onnelliseksi ja hyˆdylliseksi, mutta muista, etten min‰ toivo sinulle kuin hyv‰‰. Min‰ tied‰n, miss‰ sinun onnesi ja menestyksesi on, ja pyyd‰n sinua sen vuoksi olemaan hylk‰‰m‰tt‰ v‰lityksell‰ni tapahtunutta kosintaa." Hemnalinin silm‰luomet v‰r‰hteliv‰t h‰nen huudahtaessaan: "Min‰ pyyd‰n sinua: ‰l‰ puhu niin! Min‰ en voisi milloinkaan hyl‰t‰ sinun esitt‰m‰‰si ehdotusta. Mit‰ ik‰n‰ k‰skenetkin, min‰ tottelen. Pyyd‰n vain saada tilaisuutta puhdistaa syd‰meni ep‰ilyksist‰ ja valmistua uuteen el‰m‰‰n." Annada Babu ojensi pime‰ss‰ k‰tens‰, tapasi tytt‰rens‰ kyyneleisen posken ja laski k‰tens‰ keve‰sti h‰nen p‰‰laellensa virkkamatta en‰‰ sanaakaan. Seuraavana aamuna is‰ ja tyt‰r istuivat teepˆyd‰n ‰‰ress‰ varjoisalla kuistikolla, kun ilmaantui n‰kyviin Akshai. "Ei j‰lke‰k‰‰n h‰nest‰ viel‰", sanoi h‰n vastaukseksi Annada Babun katseen sanattomaan kysymykseen. Sitten h‰n otti tarjotun teekupin ja istuutui pˆyd‰n ‰‰reen. "Joitakin Ramesh Babulle ja Kamilalle kuuluvia tavaroita on viel‰ Tshakrabarttin luona", jatkoi h‰n, "eik‰ h‰n tied‰, mihin ne l‰hett‰isi. Jos Ramesh Babu saa tietoonsa nykyisen olopaikkanne, niin h‰n varmaan saapuu t‰nne. Niin ollen kenties voisitte -- --" "Luulinpa teill‰ olevan enemm‰n ‰ly‰, Akshai!" keskeytti h‰nen puheensa Annada Babu harmistuneena. "Miksi Ramesh tulisi t‰nne ja miksi minun pit‰isi ottaa hoiviini h‰nen tavaroitansa?" "No, olipa Ramesh Babu tehnyt millaisia virheit‰ ja erehdyksi‰ tahansa, nyt h‰n niit‰ varmaan vilpittˆm‰sti katuu, ja silloin on vanhojen yst‰vien velvollisuus osoittaa h‰nelle myˆt‰tuntoa. Vai arveletteko, ett‰ h‰net on kerrassaan hyl‰tt‰v‰?" "Te yrit‰tte vain meit‰ ‰rsytt‰‰ alinomaa palaamalla tuohon asiaan, Akshai. Min‰ pyyd‰n hartaasti, ettette miss‰‰n tapauksessa siit‰ en‰‰ minulle puhu." "ƒl‰ ole vihainen, taatto", tyynnytteli Hemnalini, "tulet siit‰ vain sairaaksi. Anna Akshai Babun puhua mit‰ h‰n haluaa; h‰n ei menettele ollenkaan v‰‰rin." "En milloinkaan en‰‰!" sanoi Akshai. "Pyyd‰n anteeksi; en ollut oikein ymm‰rt‰nyt." NEIJƒSKUUDETTA LUKU Oli tullut sen p‰iv‰n aatto, jolloin Mukunda Babun piti l‰hte‰ Mirutiin. Koko perhekunnan oli m‰‰r‰ matkustaa h‰nen mukanansa, ja kaikki oli valmiina ja kunnossa. Kamila toivoi hartaasti, ett‰ tapahtuisi jotakin odottamatonta, mik‰ est‰isi matkan, ja rukoili palavasti, ett‰ tohtori Nalinaksha saapuisi ainakin viel‰ kerran potilaansa luo, mutta molemmat toivelmat pettiv‰t. Nabinkali pelk‰si keitt‰j‰tt‰rens‰ p‰‰sev‰n karkuun matkavalmistusten h‰lin‰ss‰, oli jo useita p‰ivi‰ pit‰nyt Kamilaa alinomaa silm‰ll‰ ja m‰‰r‰nnyt h‰net jokaisena vapaana hetken‰ matkatavaroita j‰rjestelem‰‰n. Kamilalla oli j‰ljell‰ vain se ep‰todenn‰kˆinen toivo, ett‰ sattuisi sairastumaan niin kovasti, ett‰ Nabinkalin olisi pakko j‰tt‰‰ h‰net. Samalla h‰n ajatteli sit‰ mahdollisuutta, ett‰ h‰nen luoksensa kutsuttaisiin er‰s tunnettu tohtori. Sairaus saattaisi johtaa kohtalokkaaseen p‰‰tˆkseen, mutta Kamila sulki silm‰ns‰ ja kuvitteli kuolevansa tyytyv‰isen‰, kunhan saisi kunnioittavasti heitt‰yty‰ l‰‰k‰rin jalkoihin. Nabinkali vaati l‰hdˆn edellisen‰ iltana Kamilan omaan huoneeseensa nukkumaan ja ajoi seuraavana aamuna itse h‰nen kanssaan asemalle. Mukunda Babun piti matkustaa toisessa luokassa; Nabinkali ja Kamila sijoittuivat alemman luokan naistenosastoon. Juna l‰hti Benaresista. Se mylvi kuin raivostunut norsu, joka l‰htee h‰vitysretkellens‰, ja Kamila oli tuntevinaan, kuinka hurjan el‰imen torahampaat raatelivat h‰nen sieluansa. H‰n tuijotteli kaipaavin katsein ulos ikkunasta, kunnes Nabinkali keskeytti h‰nen haaveensa tiedustelemalla betelrasiaansa. Kamila haki rasian esille, mutta Nabinkali oli tuskin ehtinyt sen avata, kun alkoi purkaa kiukkuansa: "Sit‰h‰n jo ajattelinkin! Olet unohtanut sideaineen! Mit‰ nyt teen! Mist‰‰n ei tule mit‰‰n, ellei aina ole itse pit‰m‰ss‰ silm‰ll‰. Sin‰ olet tehnyt sen tahallasi, vain minun harmikseni! Yrit‰t provoseerata! Toisella kerralla ei vihanneksissa ole suolaa, toisella kerralla maito maistuu ruukulta! Luuletko, ettei minulla ole mit‰‰n keinoa sinun juoniasi vastaan? Odotahan, kun p‰‰st‰‰n Mirutiin, niin saat n‰hd‰, kenen kanssa olet tekemisiss‰!" Junan vieriess‰ sillan yli Kamila kumartui vaununikkunasta katsomaan viimeisen kerran pyh‰‰ kaupunkia, joka lep‰si siin‰ Gangesin rannalla. H‰nell‰ ei ollut aavistustakaan, miss‰ Nalinaksha asui, mutta kun juna kiiti eteenp‰in ja Kamilan silmien ohi liukuivat _gh‚tit_ (kylpyportaat), asumukset ja sakaraiset temppelit, n‰ytti h‰nen, Nalinakshan, l‰sn‰olo pyhitt‰v‰n niit‰ kaikkia. "Hyv‰inen aika, miksi tuolla tavalla kurkottelet?" huudahti Nabinkali. "Luuletko olevasi lintu ja voivasi pyr‰ht‰‰ lentoon?" Benares h‰ipyi n‰kyvist‰. Kamila istuutui paikallensa ja tuijotteli ‰‰nettˆm‰n‰ tyhjyyteen. Vihdoin saavuttiin Moghalseraihin, mutta junanvaihdon myll‰kk‰ ja tungeksivat ihmiset n‰yttiv‰t Kamilasta ep‰todellisilta kuin unenn‰kˆ. H‰n asteli konemaisesti junasta toiseen. Mirutin juna oli juuri l‰htem‰ss‰, kun Kamila ihmeekseen kuuli tutun ‰‰nen huudahtavan: "Maammoseni!" H‰n k‰‰ntyi katsomaan ja n‰ki asemasillalla Umeshin. H‰nen kasvonsa kirkastuivat ilosta. "Sin‰kˆ, Umesh!" huudahti h‰n. Umesh avasi vaununoven, ja samassa hetkess‰ oli Kamila h‰nen luonansa asemasillalla. Umesh heitt‰ytyi ylen kunnioittavasti h‰nen eteens‰ -- kosketti k‰dell‰‰n Kamilan jalkoja ja sitten omaa otsaansa. H‰nen koko kasvonsa olivat ilon irveess‰. Samassa junailija lˆi vaununoven kiinni. "Mit‰ teetk‰‰n?" kirkui Nabinkali Kamilalle. "Juna l‰htee! Astu sis‰‰n, astu sis‰‰n!" Mutta Kamila ei ottanut h‰nen huutojansa kuuleviin korviinsa. Veturi vihelsi, ja juna puhkui hitaasti pois asemalta. "Mist‰ sin‰ tulet, Umesh?" kysyi Kamila. "Ghazipurista." "Ovatko siell‰ kaikki tervein‰? Kuinka set‰ voi?" "H‰n voi aivan hyvin." "Ent‰ sisareni Sailadzha?" "H‰n itkee silm‰t p‰‰st‰ns‰, maammoseni." Kamilan silmiin tulvahtivat kyynelet. "Kuinka Umi voi?" kysyi h‰n sitten. "Muistaako h‰n viel‰ t‰tins‰?" _Umesh_: "H‰n ei suostu aamuisin milloinkaan juomaan maitoansa, ellei saa ranteisiinsa teid‰n lahjoittamianne renkaita. Ne saatuansa h‰n kohottaa k‰tens‰ ja huutaa: 'T‰ti on mennyt ta-ta!' ja h‰nen ‰itins‰ itkee aina sen kuullessaan." _Kamila_: "Miksi olet t‰nne l‰htenyt?" _Umesh_: "Olo k‰vi ik‰v‰ksi Ghazipurissa; senvuoksi l‰hdin pois." _Kamila_: "Minne aiot menn‰." _Umesh_: "Min‰ l‰hden teid‰n kanssanne, maammoseni." _Kamila_: "Mutta minulla ei ole yht‰‰n rahaa." _Umesh_: "Se ei haittaa. Minulla on." _Kamila:_ "Mist‰ sit‰ olet saanut?" _Umesh_: "Minulla on viel‰ ne viisi rupiaa, jotka minulle annoitte." Sanojensa vahvisteeksi h‰n veti rahat esiin. _Kamila_: "No, tulehan sitten, Umesh, l‰hdet‰‰n Benaresiin. Mit‰ arvelet, saatko matkaliput meille molemmille?" "Tietysti." Ei kest‰nyt kauan, kun h‰n jo palasi liput mukanansa. Juna seisoi asemalla. Umesh vei Kamilan paikallensa ja sanoi h‰nelle matkustavansa viereisess‰ osastossa. "Mihin nyt menemme?" kysyi Kamila, kun he astuivat junasta Benaresissa. "ƒlk‰‰ olko huolissanne, maammoseni! Min‰ vien teid‰t oikeaan paikkaan." "Oikeaan paikkaan, tosiaankin!" huudahti Kamila. "Mit‰ sin‰ Benaresista tied‰t?" "Min‰ tunnen sen varsin hyvin. Saattepahan n‰hd‰, minne teid‰t vien." H‰n saatteli Kamilan vuokra-ajurin rattaille ja istui itse ajomiehen viereen. Rattaat pys‰htyiv‰t er‰‰n talon edustalle, ja Umesh ilmoitti: "T‰ss‰ teid‰n on astuttava vaunuista." Kamila astui alas ja seurasi Umeshia taloon, miss‰ poika huusi jollekin n‰kym‰ttˆmiss‰ olevalle henkilˆlle: "Hei, kuulkaahan, isois‰, oletteko siell‰?" Sivuhuoneesta kuului vastaus: "Sin‰kˆ siell‰, Umesh? Mist‰ tuletkaan?" Seuraavana hetken‰ ilmaantui n‰kyviin itse set‰ Tshakrabartti, piippu k‰dess‰, ja Umeshin kasvot olivat pelkk‰‰ leve‰t‰ hymy‰. Ylen h‰mm‰styneen‰ Kamila kumarsi syv‰‰n Tshakrabarttille. Kului v‰h‰n aikaa, ennenkuin ukko j‰lleen kykeni puhumaan, ja sitten h‰n ei ollenkaan tajunnut mit‰ sanoi tai minne piippunsa k‰dest‰‰n laski. Vihdoin h‰n tarttui Kamilan leukaan, kohotti h‰nen ujoja kasvojansa ja virkkoi: "Pikku tyttˆni on palannut luokseni. Tulehan yl‰kertaan, kultaseni." Samassa h‰n huusi: "Saila! Saila! Tulehan katsomaan kuka t‰‰ll‰ on!" Sailadzha riensi huoneestansa ulkokuistikolle ja seisoi portaitten yl‰p‰‰ss‰ Kamilan heitt‰ytyess‰ h‰nen eteens‰ koskettaen h‰nen jalkojansa. Sailadzha kiiruhti syleilem‰‰n karkulaista ja suuteli h‰nen otsaansa. Kyynelet tulvivat poskille h‰nen huudahdellessaan: "Kultaseni, rakkaani! Kuinka saatoitkaan meid‰t j‰tt‰‰! Etkˆ tiet‰nyt, ett‰ se murtaisi syd‰memme?" "ƒl‰h‰n huoli, Saila", virkkoi set‰, "katso mieluummin, ett‰ h‰n saa jotakin aamiaiseksensa." Samassa syˆks‰hti esiin Umi heiluttaen k‰si‰ns‰ ja riemuissaan huudahdellen: "T‰ti! T‰ti!" Kamila sieppasi h‰net syliins‰, painoi h‰net poveansa vasten ja suuteli h‰nt‰ suutelemistaan. Kamilan ep‰j‰rjestyksess‰ olevat hiukset ja kehnot vaatteet huolestuttivat Sailadzhaa. H‰n veti Kamilan mukaansa auttaakseen h‰net parempaan asuun, valmisti h‰nelle kylvyn ja antoi omat parhaat vaatteensa. "Et ole varmaankaan nukkunut hyvin viime yˆn‰", virkkoi h‰n. "Kas, kuinka silm‰si ovat v‰syneet. Olisi parasta, ett‰ menisit makuulle, kunnes saan aamiaisesi valmiiksi." "Ei, _didi_, monet kiitokset. Tahtoisin mieluummin l‰hte‰ kanssasi keittiˆˆn." Niin meniv‰t yst‰vykset yhdess‰ keittoastiainsa luo. Kun-set‰ oli p‰‰tt‰nyt noudattaa Akshain neuvoa ja matkustaa Benaresiin, oli Sailadzha vaatinut p‰‰st‰ mukaan. "Mutta eih‰n Bipinin loma ole viel‰ alkanut", oli set‰ huomauttanut. "Se ei haittaa; h‰n saa j‰‰d‰ kotiin. Onhan t‰‰ll‰ ‰iti; h‰n kyll‰ pit‰‰ Bipinist‰ hyv‰‰ huolta." Ensimm‰isen kerran Sailadzha erosi vapaaehtoisesti miehest‰ns‰. Sed‰n oli ollut pakko myˆnty‰, ja tyt‰r oli l‰htenyt h‰nen mukaansa. Astuessaan Benaresissa junasta he n‰kiv‰t Umeshinkin matkustajien joukossa ja kysyiv‰t kumpikin h‰nelt‰, mit‰ h‰nen mieleens‰ oli johtunut, kun oli h‰nkin l‰htenyt matkaan. K‰vi ilmi, ett‰ syy oli sama kuin heid‰nkin. Mutta koska Umesh oli Ghazipurissa v‰ltt‰m‰tˆn apumies, tiesiv‰t he hyvin, ett‰ ‰iti oli kovin pahoillaan h‰nen poistumisensa vuoksi. Is‰ ja tyt‰r kokivat niinmuodoin yhteisin voimin saada h‰net palaamaan ja onnistuivatkin vihdoin. Lukija jo tiet‰‰, mit‰ sitten seurasi. Umesh, jolle olo Ghazipurissa, miss‰ Kamilaa ei ollut, k‰vi siet‰m‰ttˆm‰ksi, k‰ytti tilaisuutta hyv‰kseen er‰‰n‰ aamuna, kun h‰net oli l‰hetetty torille ostoksille. H‰n oli karannut rahoinensa Gangesin yli rautatieasemalle. Set‰ oli julmistunut saatuaan kuulla karkaamisesta, mutta myˆhemm‰t tapaukset osoittivat, ett‰ syyllinen tuskin ansaitsi moitteitansa. VIIDESKUUDETTA LUKU Akshai saapui p‰iv‰n kuluessa Tshakrabarttin luo, mutta h‰nelle ei ilmoitettu mit‰‰n Kamilan paluusta, sill‰ set‰ oli ehtinyt huomata, ettei Akshai erikoisesti Rameshista pit‰nyt. Kukaan ei kysynyt Kamilalta, miksi h‰n oli paennut tai miss‰ h‰n oli niin kauan viipynyt; tuntuipa kerrassaan silt‰, kuin h‰n olisi seurannut perhett‰ matkalla Benaresiin. Ainoastaan Umin hoitajatar, Latshmania, aikoi esitt‰‰ h‰nelle lempeit‰ nuhteitansa, kun set‰ samassa tyˆnsi h‰net syrj‰‰n ja kehoitti olemaan asiaa mainitsematta. Sailadzha vaati Kamilaa kanssansa nukkumaan sen yˆn. H‰n kietoi k‰sivartensa Kamilan kaulaan, puristi h‰net rintaansa vasten ja silitteli hell‰sti h‰nen tukkaansa. Hyv‰ilev‰ kosketus oli sanaton kehoitus: Kamilan piti ilmaista murheellinen salaisuutensa. "Mit‰ te kaikki ajattelittekaan, _didi_?", kysyi Kamila. "Ettekˆ olleet vihaiset minulle?" "Emmeh‰n toki niin tuhmia olleet, ett‰ olisimme sinulle vihoitelleet", vastasi Saila. "Me tiesimme, ettet olisi milloinkaan ryhtynyt niin kamalaan tekoon, jos sinulla olisi viel‰ ollut jokin muu keino j‰ljell‰. Ainoastaan se ajatus, ett‰ taivas oli m‰‰r‰nnyt sinulle sellaisen k‰rsimyksen, sai meid‰t murheellisiksi. Kuinka k‰sitt‰m‰tˆnt‰, ett‰ rangaistuksen piti kohdata sinua, joka et miss‰‰n tapauksessa voinut olla vikap‰‰!" "Haluatko kuulla koko tarinan, _didi_?" kysyi Kamila. "Haluanpa tietenkin, kultaseni", vastasi Saila hell‰sti. "En tied‰, miksi en voinut jo ennen sit‰ sinulle kertoa; minulla ei ollut silloin aikaa harkita asioita loppuun asti. Se tuli niin ‰killisen‰ iskuna, ett‰ ajattelin olevan mahdotonta en‰‰ katsoa teit‰ silmiin. Minulla ei ole ‰iti‰ eik‰ sisarta, _didi_, mutta sin‰ olet minulle sek‰ ‰iti ett‰ sisar, ja senvuoksi kerron sinulle tarinan; muuten en kertoisi sit‰ kenellek‰‰n." Kamila nousi istumaan, koska tunsi mielens‰ niin kiihtyneeksi, ettei voinut j‰‰d‰ pitk‰ksens‰. Sailadzhakin nousi ja istuutui vastap‰‰t‰, ja siihen asentoon he j‰iv‰t Kamilan kertoessa koko el‰m‰ntarinansa naimisiinmenosta alkaen. Kun h‰n mainitsi, ettei ollut ennen vihkimist‰ eik‰ h‰‰yˆn‰k‰‰n sulhastansa katsonut, niin Saila keskeytti kertomuksen: "Enp‰ ole koskaan tavannut sinunlaistasi tuhmaa tyttˆ‰! Min‰ menin naimisiin nuorempana kuin sin‰. Mutta ‰l‰ luule, ett‰ olin liian ujo silm‰ill‰kseni sulhastani!" "Ei se ujoudesta johtunut, _didi_", virkkoi Kamila. "Min‰ n‰es olin jo ehtinyt melkein naimai‰n ohi, kun yht'‰kki‰ lˆytyi minulle mies, ja toiset tytˆt kiusoittelivat minua kamalasti. Osoittaakseni, etten tuntenut itse‰ni ylen onnelliseksi saadessani miehen inhalla i‰ll‰ni min‰ en luonut h‰neen silm‰yst‰k‰‰n. Meninp‰ niinkin pitk‰lle, ett‰ pidin julkeana ja sopimattomana ollenkaan h‰nest‰ v‰litt‰‰, ajatuksissanikaan. Nyt saan k‰rsi‰ siit‰ hyv‰st‰." Kamila oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitten: "Min‰ kerroin sinulle jo kerran aikaisemmin, kuinka me pelastuimme, kun venhe h‰iden j‰lkeen kumoutui; mutta silloin, asiasta kertoessani, min‰ en tiet‰nyt, ett‰ se mies, joka oli minut pelastanut, jonka haltuun olin antautunut siin‰ uskossa, ett‰ h‰n oli mieheni, ei ollutkaan vihitty puolisoni!" Sailadzha s‰ps‰hti, siirtyi kohta Kamilan viereen ja kiersi k‰sivartensa h‰nen kaulaansa. "Sin‰ raukka, mit‰ kaikkea oletkaan kokenut! Nyt ymm‰rr‰n kaikki. Kuinka kauheata!" "Niin, _didi_", virkkoi Kamila, "se oli kauheata! Ja kun ajattelee, ett‰ olisin voinut hukuttautua ja vapautua kaikesta -- --" "Eikˆ Ramesh Babukaan saanut tiet‰‰, kuinka asian laita todellisuudessa oli?" kysyi Sailadzha. "Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, v‰h‰n aikaa h‰iden j‰lkeen", jatkoi Kamila, "h‰n nimitti minua 'Susilaksi', ja min‰ sanoin h‰nelle: 'Miksi nimit‰t minua Susilaksi, vaikka nimeni on Kamila?' Min‰ tied‰n nyt, ett‰ h‰n varmaan silloin huomasi erehdyksens‰; mutta min‰ en voi katsoa ket‰‰n silmiin, kun vain ajattelenkin niit‰ aikoja, _didi_." Kamila vaikeni j‰lleen. Kappale kappaleelta Sailadzha houkutteli h‰nest‰ koko tarinan. Kaikki kuultuansa h‰n sanoi Kamilalle: "Se oli kauheata sinulle, kultaseni, mutta sittenkin oli luullakseni onni, ett‰ jouduit Ramesh Babun etk‰ kenenk‰‰n muun hoiviin. Ramesh Babu raukkaa minun tulee sittenkin s‰‰li! -- Mutta nyt on jo kovin myˆh‰, Kamila, nyt sinun pit‰‰ nukkua. Sin‰ olet valvonut ja itkenyt niin monta yˆt‰, ett‰ n‰yt‰t kerrassaan sairaalta. Huomenna p‰‰t‰mme mit‰ on teht‰v‰." Kamilalla oli mukanansa se kirje, jonka Ramesh oli kirjoittanut Hemnalinille. Seuraavana aamuna Sailadzha keskusteli is‰ns‰ kanssa ja ojensi h‰nelle kirjeen. Set‰ asetti lasit nen‰llens‰ ja luki kirjeen eritt‰in hitaasti; sitten h‰n pisti sen takaisin kuoreen ja sanoi tytt‰rellens‰: "Niin, mit‰ nyt teemme?" "Kuulehan, taatto", sanoi Saila, "Umi on vilustunut ja yskii; min‰ tahtoisin kutsua tohtori Nalinakshan. H‰nest‰ ja h‰nen ‰idist‰ns‰ puhutaan paljon t‰‰ll‰ Benaresissa, mutta koskaan ei saa h‰nt‰ n‰kyviins‰." Tohtori tuli potilasta katsomaan, ja Saila oli ylen utelias n‰kem‰‰n tohtoria. "Tulehan, Kamila", huusi h‰n. Mutta Kamila, joka Nabinkalin talossa oli tuskin kyennyt hillitsem‰‰n n‰kemishaluansa, oli nyt niin arka, ettei voinut paikaltansa nousta. "Kamila, heittiˆ", huusi Saila, "min‰ en voi tuhlata enemp‰‰ aikaa kanssasi. Umia ei vaivaa juuri mik‰‰n, eik‰ tohtori ole t‰‰ll‰ kauan. Min‰ en n‰e h‰nt‰ ollenkaan, jos j‰‰n t‰nne ja yrit‰n saada sinut l‰htem‰‰n mukaani." H‰n suorastaan veti Kamilan mukanansa ovelle. Nalinaksha tutki Umin keuhkot huolellisesti sek‰ rinnan ett‰ sel‰n puolelta, kirjoitti m‰‰r‰yksen ja l‰hti. "Sinulla on onnea, Kamila", virkkoi Saila, "kaikessa onnettomuudessasi. Sinun on vain odotettava k‰rsiv‰llisesti p‰iv‰ tai pari, kultaseni. Me toimitamme asiasi kuntoon. Sill‰v‰lin me tarvitsemme alinomaa tohtoria Umin vuoksi, jottet sin‰ j‰‰ ihan h‰nest‰ eristetyksi!" Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ set‰ itse l‰hti tohtoria hakemaan ja valitsi huolellisesti sellaisen ajan, jolloin Nalinaksha ei ollut kotona. Palvelija ilmoitti herran l‰hteneen ulos. "Eip‰ haittaa", virkkoi set‰, "em‰nt‰si on kotona. Sano h‰nelle, ett‰ min‰ olen t‰‰ll‰, vanha bramaani, joka haluaa tavata h‰net." H‰net vietiin Kshemankarin luo, jolle h‰n esitt‰ytyi seuraavaan tapaan: "Teist‰ kuulee Benaresissa paljon puhuttavan, maammoseni, ja senvuoksi olen tullut hankkimaan itselleni ansiota n‰kem‰ll‰ teid‰t. Minulla ei ole mit‰‰n muuta syyt‰ teit‰ h‰irit‰. Pieni tytt‰rentytt‰reni on kipe‰, ja min‰ tulin hakemaan poikaanne, mutta h‰n ei ole kotosalla. Minusta tuntui v‰ltt‰m‰ttˆm‰lt‰ k‰yd‰ osoittamassa teille kunnioitustani ennenkuin poistun." "Nalin palaa kyll‰ pian", sanoi Kshemankari, "ettekˆ istuudu hetkeksi odottamaan? Tulee jo myˆh‰; enkˆ saa tarjota teille jotakin syˆt‰v‰‰?" "Olisin voinut sanoa ennakolta", virkkoi set‰, "etten teid‰n luotanne l‰hde n‰lk‰isen‰. Ihmiset arvaavat minut n‰hdess‰‰n heti, ett‰ min‰ pid‰n hyvist‰ pˆyd‰n antimista, ja suosivat pient‰ heikkouttani." Kshemankari ihastui kovin saadessaan set‰‰ kestit‰. "Teid‰n pit‰‰ tulla huomenna p‰iv‰lliselle luokseni", sanoi h‰n. "T‰n‰‰n en tiet‰nyt teit‰ odottaa, joten minulla ei ole paljoakaan teille tarjottavaa." "ƒlk‰‰p‰ unohtako ukkoa, kun niin pitk‰lle ehdit‰‰n", sanoi set‰. "Min‰ asun t‰ss‰ aivan likell‰. Jos haluatte, otan palvelijanne mukaani ja neuvon h‰nelle asuntoni." Parin t‰m‰nlaatuisen luonak‰ynnin j‰lkeen sed‰st‰ tuli tervetullut vieras Nalinakshan taloon. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Kshemankari kutsutti luoksensa poikansa ja sanoi h‰nelle: "Kuulehan, Nalin, yst‰v‰lt‰mme Tshakrabarttilta et saa ottaa mit‰‰n maksua." Set‰ nauroi. "H‰n tottelee ‰itins‰ k‰skyj‰, vaikka ei ole viel‰ niit‰ kuullutkaan. H‰n ei ole ottanut minulta mit‰‰n. Jalomieliset tuntevat kˆyh‰n miehen h‰net n‰hdess‰‰n." Is‰ ja tyt‰r kypsytteliv‰t suunnitelmiansa viel‰ pari p‰iv‰‰. Sitten set‰ er‰‰n‰ aamuna sanoi Kamilalle: "Tulkaahan, lapsukaiseni, meid‰n t‰ytyy menn‰ kylpem‰‰n; t‰n‰‰n on dasasvamedh-juhla." "Tule sin‰kin, _didi_", sanoi Kamila Sailalle. "Min‰ en voi l‰hte‰, kultaseni", sanoi Saila, "Umi ei voi oikein hyvin." Kuljettaessaan Kamilan kylpyportailta takaisin set‰ valitsi toisen tien kuin tultaessa. Matkalla he saavuttivat vanhan silkkipukuisen rouvan, joka palasi kylpem‰st‰ k‰dess‰‰n ruukku Gangesin vett‰. Set‰ astui Kamilan kanssa h‰nen eteens‰ ja sanoi: "T‰ss‰ on herra tohtorin ‰iti, lapseni, tervehtik‰‰ h‰nt‰." Kamila s‰ik‰hti h‰nen sanojansa, mutta heitt‰ytyi kohta Kshemankarin eteen ja kosketti kunnioittavasti h‰nen jalkojansa. "Hyv‰t ihmiset, kuka onkaan t‰m‰?" huudahti Kshemankari. "Siin‰p‰ kaunotar! Todellinen pieni Lakshmi!" H‰n siirsi Kamilan harson syrj‰‰n ja katseli tutkivasti h‰nen kumartuneita kasvojansa. "Mik‰ on nimesi, lapsukaiseni?" kysyi h‰n. Ennenkuin Kamila ehti mit‰‰n sanoa, vastasi set‰: "H‰nen nimens‰ on Haridasi, ja h‰n on serkkuni tyt‰r. H‰nen vanhempansa eiv‰t ole elossa, ja h‰n on minun hoivissani." "Tulkaahan" sanoi Kshemankari, "tulkaa molemmat minun luokseni!" Kshemankari vei heid‰t kotiinsa ja kutsui Nalinakshaa, joka kuitenkin sattui olemaan poissa. Set‰ sijoittui nojatuoliin, ja Kamila istui vaatimattomammalle istuimelle. Keskustelun aloitti set‰. "Minun on teille kertominen, ett‰ serkuntytt‰reni on joutunut kovia kokemaan. H‰iden j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ h‰nen miehens‰ k‰‰ntyi askeetiksi, l‰hti kulkemaan eik‰ ole sen koommin n‰ytt‰ytynyt. Haridasi haluaisi viett‰‰ hurskasta el‰m‰‰ jossakin pyh‰ss‰ paikassa; uskonto on nyt h‰nen ainoa lohdutuksensa. Mutta min‰ en asu t‰‰ll‰ enk‰ voi luopua toimestani Ghazipurissa. Min‰ tarvitsen sit‰ voidakseni el‰tt‰‰ perhett‰ni ja senvuoksi en voisi siirty‰ h‰nen kanssaan t‰nne. Niinp‰ pyyd‰nkin teilt‰ yst‰vyydenpalvelusta. Mieleni olisi keve‰mpi, jos h‰n voisi j‰‰d‰ t‰nne ja olla tytt‰ren‰nne. Jos satutte h‰neen kyll‰stym‰‰n, voitte l‰hett‰‰ h‰net luokseni Ghazipuriin; mutta min‰ vakuutan teille, ett‰ h‰nen oltuaan pari p‰iv‰‰ luonanne n‰ette, millainen aarre h‰n on, ettek‰ tahdo erota h‰nest‰ hetkeksik‰‰n." "Ehdotus on hyv‰", virkkoi Kshemankari, "on varsin somaa, kun saan luokseni h‰nenlaisensa tytˆn. Monesti olen ollut mieliss‰ni, kun olen ottanut luokseni ventovieraita tyttˆj‰ ja antanut heille ruokaa ja vaatteita, mutta min‰ en saa heit‰ j‰‰m‰‰n luokseni. Nyt te olette luovuttanut minulle Haridasin, eik‰ teid‰n tarvitse olla huolissanne h‰nen t‰htens‰. Olette varmaan kuullut, miten ihmiset puhuvat pojastani Nalinakshasta; h‰n on eritt‰in kelpo poika, ja paitsi meit‰ ei t‰‰ll‰ asu ket‰‰n." "Kukapa ei olisi kuullut Nalinakshasta", virkkoi set‰, "ja min‰ iloitsen syd‰mest‰ni tiet‰ess‰ni h‰nen asuvan luonanne. Olen kuullut, ett‰ h‰nen vaimonsa hukkui pian h‰itten j‰lkeen ja ett‰ h‰n on siit‰ pit‰en k‰‰ntynyt jonkinlaiseksi askeetiksi." "Se oli taivaan tahto", sanoi Kshemankari, "mutta ‰lk‰‰ puhuko siit‰, olkaa hyv‰. Pelkk‰ ajatuskin saa minut pelosta v‰risem‰‰n." "Jos sallitte", sanoi set‰, "niin min‰ j‰t‰n Haridasin luoksenne, mutta k‰yn silloin t‰llˆin h‰nt‰ katsomassa. H‰nell‰ on vanhempi sisar, joka h‰nkin tulee luoksenne kunniatervehdykselle." Sed‰n l‰hdetty‰ Kshemankari veti kohta Kamilan luoksensa ja sanoi: "Tulehan, lapsukaiseni, ett‰ saan sinut kunnolla n‰hd‰! Sin‰h‰n olet viel‰ ihan lapsi! Sep‰ koko pˆkkelˆ, joka l‰hti tiehens‰ j‰tt‰en sinut! Eip‰ luulisi sellaisia ihmisi‰ maailmassa olevankaan! Min‰ rukoilen, ett‰ h‰nen sallittaisiin palata. Kohtalon tarkoituksena ei kumminkaan voi olla, ett‰ sinunlaisesi kaunotar joutuu kuihtumaan." H‰n kosketti hyv‰illen Kamilan leukaa. "Sinulla ei ole t‰‰ll‰ ket‰‰n ik‰ist‰si kumppania", jatkoi h‰n, "voinetko el‰‰ t‰‰ll‰ yksin minun kanssani?" "Voin kyll‰, maammoseni", virkkoi Kamila, t‰ydellisen alistumisen ilme suurissa kauniissa silmiss‰‰n. "Min‰ en oikein tied‰, mit‰ voit tehd‰ koko pitk‰n p‰iv‰n." "Min‰ teen tyˆt‰ teid‰n hyv‰ksenne." "Sin‰ pikku heittiˆ! Sin‰kin! Minun poikani -- h‰n on er‰‰nlainen askeetti -- niin, jos h‰n milloinkaan sanoisi: 'ƒiti, min‰ tahtoisin niin tai n‰in' tai: 'Tahtoisin syˆd‰ sit‰ tai t‰t‰' tai: 'Siit‰ min‰ erikoisesti pid‰n', kuinka iloinen olisinkaan! Mutta h‰np‰ ei milloinkaan sano mit‰‰n sellaista. H‰n ansaitsee paljon rahaa, mutta ei pid‰t‰ ropoakaan itsellens‰ eik‰ ilmoita kenellek‰‰n, mit‰ lahjoittaa hyv‰ntekev‰isiin tarkoituksiin. Kuulehan, lapsukaiseni, jos sin‰ aiot viett‰‰ kaikki vuorokauden tunnit minun talossani, niin minun t‰ytyy sinua ennakolta varoittaa. Sin‰ varmaan ihan sairastut, kun kuulet minun ylist‰v‰n poikaani, mutta siihen sinun on mukauduttava." Kamilan kasvot pysyiv‰t yh‰ vakavina, mutta h‰nen syd‰nt‰ns‰ v‰rahdytteli ilo. "Enp‰ oikein tied‰, millaista tyˆt‰ antaisin sinun suoritettavaksesi", jatkoi Kshemankari. "Osaatko ommella?" "En oikein hyvin", vastasi Kamila. "Ei haittaa, min‰ opetan sinua. Osaatko lukea?" "Osaan." "Se ilahduttaa minua", virkkoi Kshemankari. "Min‰ en n‰e en‰‰ ilman laseja, ja sin‰ voit lukea minulle." "Min‰ olen oppinut keitt‰m‰‰n ja suorittamaan talousaskareita", ehdotteli Kamila. "Niin tosiaan", virkkoi Kshemankari, "ulkomuotosi pett‰isi kovin, ellet osaisi keitt‰‰. T‰h‰n saakka min‰ olen keitt‰nyt Nalinille, ja kun olen sairaana, h‰n mieluummin keitt‰‰ itse kuin suostuu syˆm‰‰n jonkin toisen keitt‰m‰‰. T‰st‰ l‰htien pid‰n sinun avullasi huolta siit‰, ettei h‰n en‰‰ p‰‰se keitt‰m‰‰n, ja ellen min‰k‰‰n satu siihen kykenem‰‰n, olen iloinen, jos voit valmistaa minulle yksinkertaista ruokaa. Tulehan, lapsukaiseni, min‰ n‰yt‰n sinulle varastohuoneeni ja keittiˆni." H‰n l‰hti kuljettamaan Kamilaa pienen kotinsa n‰ytt‰mˆn taakse. Kamila piti tilaisuutta sopivana syd‰mens‰ toivomuksen ilmaisemiseen ja kuiskasi: "Sallittehan minun keitt‰‰ t‰n‰‰n, maammoseni." Kshemankari hymyili. "Varastohuone ja keittiˆ ovat em‰nn‰n valtakunta. Minun on t‰ytynyt t‰ss‰ maailmassa luopua paljosta, mutta n‰m‰ asiat liittyv‰t kiinte‰sti jokap‰iv‰iseen el‰m‰‰ni. Olkoon menneeksi, pid‰ sin‰ huolta keitt‰misest‰ t‰n‰‰n ja viel‰ pari p‰iv‰‰ eteenp‰inkin; ajan pitk‰‰n sin‰ ep‰ilem‰tt‰ otat koko tyˆni suorittaaksesi. Sittenp‰ minulla on aikaa hartaudenharjoituksiin. Olen kerrassaan iloinen vapautuessani v‰h‰ksi aikaa tuosta alinomaisesta vastuunalaisuudesta. Em‰nn‰n el‰m‰ on muutakin kuin pelkki‰ ruusuja ja kukkasia!" Kun Kamila oli t‰ysin perehdytetty keittiˆosaston salaisuuksiin, l‰hti Kshemankari rukouskammioonsa ja j‰tti tytˆn asiaksi k‰yt‰nnˆllisesti osoittaa em‰nn‰nkykyj‰ns‰. Kamila suoritti kaikki valmistelut perinpohjaisesti kuten ainakin. H‰n sitoi _sarinsa_ irrallisen kulman vyˆt‰isilleen, kokosi hiuksensa ja ryhtyi tyˆhˆn. Nalinakshalla oli tapana kotiin tullessaan aina pist‰yty‰ katsomassa ‰iti‰ns‰, ennenkuin ryhtyi mit‰‰n muuta tekem‰‰n, sill‰ ‰idin terveydentila huolestutti h‰nt‰ alinomaa. Kun h‰n t‰n‰ aamuna astui taloon, ilmoittivat h‰nelle korvat ja nen‰, ett‰ keitt‰minen oli t‰ydess‰ k‰ynniss‰. Otaksuen ‰itins‰ olevan keittiˆss‰ h‰n meni sinne ja j‰i ovelle seisomaan. Askelten ‰‰nen s‰ps‰hdytt‰m‰n‰ Kamila k‰‰ntyi ja seisoi Nalinakshaa vastap‰‰t‰. Kauha putosi h‰nen k‰dest‰ns‰, ja h‰n yritti turhaan peitt‰‰ kasvojansa -- unohti, ett‰ oli sitonut _sari_n kulman vyˆt‰isillens‰. Ennenkuin h‰n ehti saada sen irti ja vet‰‰ kasvoillensa, oli Nalinaksha, yht‰ h‰mm‰styneen‰ kuin h‰nkin, k‰‰ntynyt ja poistunut. Kamilan k‰si vapisi, kun h‰n j‰lleen tarttui kauhaan. Oli viel‰ varhainen, kun Kshemankari oli p‰‰tt‰nyt hartaudenharjoituksensa ja ilmaantui keittiˆˆn, miss‰ huomasi keitot keitetyiksi. Kamila oli pessyt ja puhdistanut huoneen perinpohjaisesti; lattialla ei n‰kynyt lastuja eik‰ vihannesten kuoria, ja kaikki oli niin hyv‰ss‰ j‰rjestyksess‰ kuin suinkin voi toivoa. "Sin‰, lapsukaiseni, olet oikea bramaanityttˆ, sen kyll‰ huomaa!" huudahti Kshemankari mieliss‰‰n. Nalinakshan istuutuessa aamiaista syˆm‰‰n h‰nen ‰itins‰ asettui h‰nt‰ vastap‰‰t‰, ja er‰s pieni olento seisoi oven takana pelokkaasti kuulostellen. H‰n ei rohjennut kurkistaa sis‰‰n, ja se ajatus, ett‰ keitos oli voinut ep‰onnistua, sai h‰net ihan suunniltaan. "No, Nalin, milt‰ ruoka t‰n‰‰n maistuu?" kysyi Kshemankari. Nalinaksha ei ollut herkkusuu, ja h‰nen ‰itins‰ ei niinmuodoin yleens‰ tiedustellut ruoan maittamista, mutta t‰ll‰ kertaa ‰idin kysymys kuulosti tosiaankin j‰nnittyneen uteliaalta. H‰n ei tiet‰nyt, ett‰ Nalinaksha oli jo n‰hnyt keittiˆss‰ olevan salaper‰isen vieraan. Kun ‰idin voimat i‰n karttuessa yh‰ riutuivat, oli h‰n parhaansa mukaan koettanut kehoitella h‰nt‰ palkkaamaan itselleen keitt‰j‰tt‰ren, mutta ei ollut mitenk‰‰n saanut h‰nt‰ suostumaan. Senvuoksi h‰n oli ollut mieliss‰‰n, kun n‰ki keittiˆss‰ vieraat kasvot, ja vaikka ei ollutkaan erikoisesti tarkannut ruoan laatua, vastasi innostuneesti: "Se maistuu kerrassaan mainiolta, ‰iti!" Kuultuaan t‰m‰n kiitoslauseen Kamila ei voinut en‰‰ j‰‰d‰ kuuntelemaan, vaan pakeni toiseen huoneeseen k‰sivarret painettuina vasten aaltoilevaa povea. Aamiaisen j‰lkeen Nalinaksha vet‰ytyi mietteisiins‰ vaipuneena v‰h‰ksi aikaa rauhassa lukemaan, kuten h‰nen tapansa oli. Iltap‰iv‰ll‰ Kshemankari ryhtyi k‰sittelem‰‰n Kamilaa, j‰rjesti h‰nen hiuksensa ja siveli helakkaa punav‰ri‰ hiusmartoon. Sitten h‰n k‰‰nteli h‰nen p‰‰t‰ns‰ joka puolelle tutkiakseen vaikutelmaa. Kamila oli niin ujo, ettei koko toimituksen kest‰ess‰ kohottanut katsettansa. "Kunpa saisin h‰nenlaisensa mini‰n!" huokasi Kshemankari itsekseen. Sin‰ iltana vanhalle rouvalle sattui j‰lleen kuumekohtaus, Nalinakshan suureksi mielipahaksi. "Kuulehan, ‰iti", sanoi h‰n, "sinun pit‰isi l‰hte‰ kanssani muutamaksi p‰iv‰ksi toiseen ilmanalaan. Benares ei sinulle kelpaa." "Ei, poikani", vastasi Kshemankari, "min‰ en voisi l‰hte‰ Benaresista, vaikka siten el‰isinkin hieman kauemmin; en tahdo p‰‰tt‰‰ p‰ivi‰ni vieraalla paikkakunnalla." (Kamilalle:) "L‰hde nyt, lapsukaiseni. Mit‰ siell‰ ovella seisot. Mene nukkumaan. Et saa j‰‰d‰ unta vaille. Sinun on pidett‰v‰ huolta koko taloudesta n‰m‰ muutamat p‰iv‰t, jotka min‰ olen vuoteen omana, ja senvuoksi et saa j‰‰d‰ myˆh‰‰n valvomaan. Mene nyt sin‰kin, Nalin, mene huoneeseesi." Nalinakshan vet‰ydytty‰ viereiseen huoneeseen Kamila istuutui vuoteen reunalle ja alkoi hieroa Kshemankarin jalkoja. "Sin‰ olet varmaan ollut minun ‰itini jonkin edellisen olemassaolon aikana", sanoi vanha rouva, "sill‰ miten olisinkaan sinut muuten ansainnut? Tied‰th‰n, etten ole viel‰ koskaan voinut antaa kenenk‰‰n vieraan itse‰ni palvella, mutta sinun kosketuksesi n‰ytt‰‰ antavan minulle uusia voimia. Merkillist‰, ett‰ minusta tuntuu silt‰, kuin olisin tuntenut sinut jo vuosikausia; en voi mitenk‰‰n pit‰‰ sinua vieraana. Mutta tee nyt mit‰ pyyd‰n: mene heti levolle. Nalin on t‰ss‰ viereisess‰ huoneessa -- h‰n ei miss‰‰n tapauksessa suostu j‰tt‰m‰‰n ‰iti‰ns‰ kenenk‰‰n muun hoidettavaksi. Min‰ olen lukemattomat kerrat kiellellyt ja tehnyt mit‰ suinkin olen osannut, mutta mink‰p‰ h‰nelle mahtaa! H‰nen eteviin ominaisuuksiinsa kuuluu, ett‰ h‰n voi istua valveilla koko yˆn siet‰en kaikenlaista ep‰mukavuutta n‰ytt‰m‰tt‰ siit‰ koskaan k‰rsiv‰n. Se johtuu siit‰, ett‰ h‰n suhtautuu rauhallisesti kaikkiin asioihin. Minun laitani on aivan toisin. Nyt varmaan naurat minulle, kultaseni. Ajattelet, ett‰ olen alkanut jutella Nalinista enk‰ voi lopettaa. H‰n n‰et on ainoa poikani, eik‰ monella ‰idill‰ ole h‰nenlaistansa. Tied‰tkˆ, toisinaan min‰ kuvittelen, ett‰ h‰n on is‰ni ja ett‰ saan h‰nen vanhaksi ehditty‰‰n tehd‰ h‰nelle kaiken sen, mit‰ h‰n on tehnyt minulle! Jopa puhun h‰nest‰ j‰lleen; nyt riitt‰‰, riitt‰‰ t‰ll‰ kertaa! L‰hde nyt makuulle, lapsukaiseni. Tosiaankin, sinun pit‰‰ l‰hte‰. Min‰ en p‰‰se uneen, jos t‰nne j‰‰t. Vanhat ihmiset eiv‰t voi olla jaarittelematta, jos joku on heid‰n luonansa." Seuraavana p‰iv‰n‰ Kamila otti koko talouden hoidon huoleksensa. Nalinaksha oli erottanut id‰npuolisesta kuistikosta pienen osan oleskeluhuoneeksensa ja tapasi istua siell‰ iltap‰ivisin lukemassa. Astuessaan sinne aamulla h‰n huomasi, ett‰ se oli lakaistu ja moitteettomassa kunnossa: messinkinen suitsutusastia hohteli kuin kulta; hyllyss‰ olevista kirjoista oli pyyhitty pˆly ja ne oli siev‰sti j‰rjestetty. Avoimesta ovesta tulvivat aamuauringon s‰teet valaisivat puhdasta huonetta, ja Nalinaksha, joka juuri palasi aamukylvyst‰ns‰, h‰mm‰styi ja ilostui n‰hdess‰‰n kaikki erinomaisessa j‰rjestyksess‰. Kamila saapui varhain Kshemankarin vuoteen ‰‰reen tuoden ruukun Gangesin vett‰. H‰nen raikkaat kasvonsa n‰hdess‰‰n vanha rouva huudahti: "Mit‰ kultaseni, oletko k‰ynyt _gh‚tilla_ yksin‰si? Min‰ olen t‰ss‰ valvoessani koko ajan mietiskellyt, kuka voisi l‰hte‰ kanssasi sinne niin kauan kuin min‰ olen vuoteen omana? Sin‰ olet nuori, ja kun menet ihan yksin -- --" "Ei, maammoseni", sanoi Kamila, "er‰s sed‰n palvelijoista on v‰ltt‰m‰tt‰ tahtonut tulla minua tapaamaan. H‰n saapui eilen illalla. Min‰ otin h‰net mukaani virralle." "Vai niin", virkkoi Kshemankari, "t‰tisi on varmaan ollut huolissaan sinusta ja l‰hett‰nyt h‰net senvuoksi. Se k‰y p‰ins‰, h‰n voi j‰‰d‰ t‰nne ja auttaa sinua tˆiss‰si. Miss‰ h‰n on? Kutsuhan h‰net t‰nne hetkiseksi." Kamila nouti Umeshin, joka kumarsi syv‰‰n tullessaan Kshemankarin eteen. "Mik‰ onkaan nimesi?" kysyi vanha rouva. Umeshin kasvot vet‰ytyiv‰t leve‰‰n ujostelevaan irvistykseen, kun h‰n mainitsi nimens‰. "Kuka on sinulle lahjoittanut tuon kauniin lanneliinan?" kysyi Kshemankari nauraen. "Maammoseni on sen minulle antanut", vastasi Umesh viitaten Kamilaan. Kshemankari loi silm‰yksen Kamilaan ja huomautti hymyillen: "Min‰ uskon, ett‰ Umesh on saanut sen lahjaksi anopiltansa!" Niin Umesh lˆysi armon Kshemankarin edess‰ ja tuli taloon kuuluvaksi. H‰nen avullansa Kamila suoriutui pian p‰iv‰n tyˆst‰. Kamila lakaisi itse Nalinakshan makuuhuoneen, asetti vuodevaatteet auringonpaisteeseen ja j‰rjesti huoneen kuntoon. Nalinakshan k‰ytetyt vaatteet olivat nurkassa; Kamila pesi ne, kuivasi, silitti ja ripusti selk‰puitten varaan. Sellaisetkin esineet, joissa ei n‰kynyt tomun hivent‰, otettiin k‰sille (mik‰li ne vaativat huomiota) ja asetettiin kunnioittavasti takaisin paikoillensa. Sein‰ll‰, vuoteen jalkop‰‰ss‰, oli kaappi. Kamila avasi sen ja lˆysi sielt‰ vain pari Nalinakshan puusandaalia alimmalta hyllylt‰. Ne h‰n sieppasi k‰teens‰ ja painoi poskeansa vasten; h‰n hyv‰ili niit‰ kuin pient‰ lasta ja pyyhki niist‰ pˆlyn _sarinsa_ helmalla. Iltap‰iv‰ll‰ Kamila istui Kshemankarin vuoteen ‰‰ress‰ hieroen vanhan rouvan jalkoja, kun Hemnalini, kukkakimppu k‰dess‰‰n, astui huoneeseen ja heitt‰ytyi Kshemankarin eteen. "Tulkaa, Hem", sanoi vanha rouva nousten istumaan, "tulkaa ja istukaa. Kuinka Annada Babu voi?" "Eilen h‰n ei voinut oikein hyvin; senvuoksi h‰n ei tullut. T‰n‰‰n h‰n voi paremmin." Kshemankari esitteli nyt Kamilan. "Minun ‰itini kuoli, kun olin viel‰ lapsi", sanoi h‰n. "Sittemmin h‰n on j‰lleen her‰nnyt eloon, ja min‰ tapasin h‰net eilen sattumalta kadulla. ƒitini nimi oli Haribhagini, ja nyt h‰n nimitt‰‰ itse‰ns‰ Haridasiksi. Oletteko milloinkaan n‰hnyt sellaista pikku kaunotarta, Hem? Sanokaahan!" Kamila loi h‰peiss‰‰n katseensa alas, ja kesti hetken aikaa, ennenkuin h‰n vapautui h‰mill‰‰nolostansa Hemnalinin seurassa. Hemnalini kysyi Kshemankarilta, kuinka h‰n voi. "Kun ihminen tulee minun i‰lleni", vastasi h‰n, "ei en‰‰ sied‰ kysy‰ h‰nen vointiansa. Min‰ saan olla ihan tyytyv‰inen, kunhan ollenkaan el‰n, mutta aikaa ei k‰y sittenk‰‰n i‰ti pett‰minen. Olen kumminkin iloinen, ett‰ tulitte asian maininneeksi. Min‰ olen jo monesti aikonut jutella kanssanne, mutta ei ole sattunut sopivaa tilaisuutta. Kun eilen illalla j‰lleen jouduin kuumekohtauksen valtaan, p‰‰tin olla siirt‰m‰tt‰ asiaa en‰‰ tuonnemmaksi. Tied‰ttekˆ, lapsukaiseni, kun min‰ olin nuori tyttˆ, olin h‰pe‰st‰ maahan vaipua, jos joku puhui minulle naimisiinmenosta; mutta nykyaikana kasvatetaan tyttˆj‰ toisin. Te olette sivistynyt nuori neito ettek‰ en‰‰ mik‰‰n lapsi, ja teille sopii puhua vapaasti n‰ist‰ asioista. Niinp‰ tahdonkin nyt keskustella siit‰ kanssanne, ja te ette saa ollenkaan ujostella. Sanokaahan minulle, lapsukaiseni, onko is‰nne maininnut teille sen ehdotuksen, jonka tuonoin h‰nelle tein?" "On, h‰n on siit‰ maininnut", vastasi Hemnalini, katse alas luotuna. "N‰ht‰v‰sti te ette kumminkaan ollut suostuvainen, rakkaani", jatkoi Kshemankari, "sill‰ muutenhan Annada Babu olisi tullut heti sen minulle ilmoittamaan. Te ajattelitte, ett‰ Nalin on jonkinlainen askeetti, joka viett‰‰ p‰iv‰ns‰ ja yˆns‰ uskonnollisissa harjoituksissa, ja niin ollen teist‰ tuntui silt‰, ett‰ teid‰n on mahdoton suostua h‰nen vaimoksensa. Minun t‰ytyy k‰sitell‰ t‰t‰ seikkaa teid‰n kuullen, vaikka h‰n onkin poikani. Jos p‰‰ttelee h‰nen ulkonaisen olemuksensa nojalla, voisi ajatella, ettei h‰n kelpaa rakastamaan, mutta silloin arvostelee h‰nt‰ aivan v‰‰rin. Min‰ tunnen h‰net koko h‰nen el‰m‰ns‰ ajalta ja voin teille vakuuttaa, ett‰ h‰n kykenee kiintym‰‰n toiseen ihmiseen niin voimakkaasti, ett‰ t‰m‰ tunne s‰ik‰hdytt‰‰ h‰nt‰ itse‰ns‰. Senvuoksi h‰n valvoo tarkoin tunteitansa. Se, joka tunkeutuu tuon askeettisuuden kuoren l‰pi ja lˆyt‰‰ tien h‰nen syd‰meens‰, huomaa sen l‰mpˆiseksi syd‰meksi, sen voin teille vakuuttaa. Rakas Hem, te ette ole en‰‰ mik‰‰n lapsi; te olette sivistynyt nuori neito ja olette tullut kysym‰‰n neuvoa Nalinilta. Min‰ kuolisin t‰ysin tyytyv‰isen‰ ja rauhallisena, jos saisin n‰hd‰ teid‰t h‰nen vaimonansa. Tahtoisin saada h‰net menem‰‰n naimisiin, koska tied‰n, ettei h‰n miss‰‰n tapauksessa tee sit‰ minun kuoltuani. Se on kauheata ajatella! H‰n joutuu ihan avuttomana ajelehtimaan. Min‰ tied‰n, ett‰ te kunnioitatte Nalinia; sanokaa, lapsukaiseni, mit‰ teill‰ on h‰nt‰ vastaan."? "Minulla ei ole mit‰‰n h‰nt‰ vastaan, maammoseni, jos te arvelette minun sopivan h‰nen puolisoksensa", vastasi Hemnalini, katse luotuna lattiaan. Tuon kuultuansa Kshemankari veti Hemnalinin puoleensa ja painoi suudelman h‰nen otsallensa. Asiasta ei keskusteltu sen enemp‰‰. "Haridasi, ota n‰m‰ kukat ja -- --" Vanha rouva katseli ymp‰rillens‰ ja huomasi, ettei "Haridasi" en‰‰ ollutkaan huoneessa; h‰n oli hiljaa pujahtanut pois toisten jutellessa. Vastakerrotun keskustelun j‰lkeen Hemnalini vet‰ytyi kuoreensa, ja Kshemankari puolestaan osoitti uupumuksen merkkej‰. Senvuoksi Hemnalini keskeytti k‰yntins‰ lyhyeen, nousi ja sanoi: "Minun t‰ytyy t‰n‰‰n l‰hte‰ varhain, maammoseni; is‰ ei voi hyvin." "N‰kemiin, lapsukaiseni, n‰kemiin", virkkoi Kshemankari laskien k‰tens‰ tytˆn p‰‰laelle. Hemnalinin l‰hdetty‰ Kshemankari kutsutti luoksensa Nalinakshan ja tervehti h‰nt‰ huudahtamalla: "Kuulehan, Nalin, min‰ en voi en‰‰ odottaa!" "Mit‰?" kysyi Nalinaksha. "Min‰ puhuin vast'ik‰‰n asiasta Hemin kanssa", sanoi ‰iti, "ja h‰n suostui, joten en en‰‰ ollenkaan kuuntele vastav‰itteit‰si. Sin‰ n‰et, miten minun on laita. Min‰ en saa rauhaa, ennenkuin olette lopullisesti kihloissa. Min‰ olen valvonut puolen yˆt‰ sit‰ ajatellen." "Olkoon menneeksi, ‰iti", sanoi Nalinaksha, "‰l‰ en‰‰ ole siit‰ huolissasi, vaan nuku aivan rauhallisesti. Min‰ teen, mit‰ tahdot." Nalinakshan menty‰ Kshemankari heti kutsui "Haridasin", ja Kamila ilmaantui jostakin sivuhuoneesta. Sill‰v‰lin oli h‰m‰rtynyt, ja huone oli melkein pime‰. "Aseta n‰m‰ kukat veteen, lapsukaiseni", sanoi Kshemankari, "ja j‰rjestele ne huoneisiin." H‰n otti kimpusta ruusun ja ojensi kaikki muut Kamilalle. Kamila asetti joitakin kukkia maljakkoon, jonka vei Nalinakshan tyˆpˆyd‰lle. Toiset h‰n sijoitti ruukkuun, jonka asetti h‰nen makuuhuoneensa pˆyd‰lle. Sitten h‰n avasi sein‰kaapin, laski j‰ljell‰ olevat kukat h‰nen sandaaleillensa heitt‰ytyen niiden eteen. Kyynelet tulvahtivat h‰nen silmiins‰, kun h‰n ajatteli, ett‰ siin‰ oli kaikki, mit‰ h‰nell‰ oli maailmassa, ja ett‰ pian olisi mahdotonta osoittaa kunnioitusta h‰nen jaloillensakaan. ƒkki‰ s‰ps‰hdytti Kamilaa ovea l‰henevien askelten kaiku. H‰n sulki kiireesti kaapinoven ja k‰‰ntyi katsomaan taaksensa. Tulija oli Nalinaksha! Pakeneminen ei k‰ynyt p‰ins‰, ja Kamila olisi s‰ik‰hdyksiss‰‰n tahtonut h‰ipy‰ tummenevan yˆn varjoksi. Havaitessaan Kamilan Nalinaksha poistui heti huoneesta. Kamila k‰ytti heti tilaisuutta paetakseen, ja Nalinaksha palasi. Uteliaana tiet‰m‰‰n, mit‰ tyttˆ oli siell‰ tehnyt ja miksi h‰n oli niin nopeasti sulkenut kaapinoven, Nalinaksha avasi sen ja n‰ki sandaalinsa tuoreitten kukkien peitossa. H‰n sulki j‰lleen oven ja astui ikkunan luo. H‰nen siin‰ seistess‰‰n ja kauas katsellessaan tuli nopeasti pime‰; mailleen menev‰n auringon viimeisetkin s‰teet sammuivat. KUUDESKUUDETTA LUKU Suostuttuaan nyt menem‰‰n naimisiin Nalinakshan kanssa Hemnalini koki vakuuttaa itsellens‰ olevansa eritt‰in onnellinen. H‰n toisteli toistelemistaan: "Vanha kihlaukseni ei minua en‰‰ sido; taivaanrannalle ker‰ytyneet ukkospilvet ovat h‰ipyneet pois. Min‰ olen nyt t‰ysin vapaa, ja alinomainen menneiden sureksiminen on lopussa." Tuota lakkaamatta toistellessaan h‰n alkoi tuntea t‰ydellisen kielt‰ymyksen iloa. Kun kuolinrovio on lakannut suitsuamasta, niin maailman suunnattomasti monimutkaiset asiat menett‰v‰t hetkeksi painavuutensa, ja sureva tuntee helpotusta -- suunnilleen samoinkuin lapsi, kun koulutunnin loputtua ovi avautuu. Niin oli Hemnalininkin laita. H‰n nautti siit‰ rauhasta, joka seuraa, kun inhimillisen el‰m‰n luku ehtii lopulliseen p‰‰tˆkseens‰. Tullessaan sin‰ iltana kotiin h‰n mietti mieless‰‰n: "Kunhan ‰iti olisi elossa, niin h‰n varmaan iloitsisi t‰st‰ uutisesta! En tied‰, kuinka saan asian is‰lle kerrotuksi." Annada Babu meni sin‰ iltana varhain levolle, koska tunsi itsens‰ uupuneeksi, ja Hemnalini vet‰ytyi huoneeseensa, otti esille p‰iv‰kirjansa ja valvoi myˆh‰‰n yˆhˆn merkiten muistiin vaikutelmiansa. "Min‰ olin katkonut kaikki inhimilliset siteet ja olin kuollut maailmalta", kirjoitti h‰n, "en olisi voinut koskaan uskoa, ett‰ Jumala minut vapahtaisi ja soisi minulle uuden el‰m‰n. Nyt min‰ heitt‰ydyn h‰nen jalkoihinsa ja valmistaudun astelemaan uusia velvollisuuden polkuja. Onnetar on suonut minulle lahjan, jota en suinkaan ole ansainnut. Antakoon Taivas minulle voimaa s‰ilytt‰‰ se koko elinik‰ni. Min‰ olen varma siit‰, ett‰ h‰n, jonka el‰m‰‰n minun arvoton el‰m‰ni tulee liitett‰v‰ksi, on tekev‰ olemassaoloni t‰ytel‰iseksi ja rikkaaksi. Rukoilen vain sit‰, ett‰ minun sallittaisiin luoda yht‰ suuressa m‰‰r‰ss‰ t‰ytel‰isyytt‰ ja rikkautta h‰nen el‰m‰‰ns‰." H‰n sulki kirjan ja l‰hti puutarhaan, miss‰ kauan aikaa k‰yskeli hiekkaisia polkuja talviyˆn t‰htiv‰lkkeisess‰ pehme‰ss‰ pime‰ss‰ rajattoman avaruuden kuiskaillessa rauhan viestej‰ h‰nen levottomalle sielullensa. Seuraavan p‰iv‰n iltapuolella Annada Babu ja Hemnalini parhaillaan valmistautuivat l‰htem‰‰n Nalinakshan taloon, kun samassa pys‰htyiv‰t vaunut oven eteen ja er‰s Nalinakshan palvelijoista, ajoistuimelta laskeutuen, ilmoitti em‰nt‰ns‰ saapuneen. Annada Babu kiiruhti auttamaan Kshemankaria h‰nen astuessaan vaunuista ja tervehti h‰nt‰ sanoen: "Meill‰ on erinomainen onni." "Min‰ tulin antamaan siunaukseni tytt‰rellenne", sanoi vanha rouva astuessaan sis‰‰n. Annada Babu opasti h‰net oleskeluhuoneeseen ja pyysi h‰nt‰ istuutumaan sohvaan hetkiseksi odottamaan, kunnes h‰n kutsuisi Hemnalinin. Hemnalini oli parhaillaan viimeistelem‰ss‰ pukeutumistansa, mutta kun kuuli Kshemankarin saapuneen, kiiruhti heti h‰nt‰ tervehtim‰‰n. "Olkoon el‰m‰si pitk‰ ja onnellinen!" sanoi Kshemankari. "Ojennahan k‰tesi, lapsukaiseni." H‰n asetti kultaisen rengasparin Hemnalinin ranteisiin; isot renkaat riippuivat irrallaan tytˆn laihoilla k‰sivarsilla. Hemnalini heitt‰ytyi j‰lleen kunnioittavasti Kshemankarin eteen, joka otti h‰nen kasvonsa k‰mmentens‰ v‰liin ja suuteli h‰nen otsaansa. T‰m‰ siunaus ja sen antamisessa ilmenev‰ hellyys t‰ytti Hemnalinin onnenmaljan reunoja myˆten. "Ja nyt", k‰‰ntyi Kshemankari puhuttelemaan Annada Babua, "pit‰‰ teid‰n molempain tulla huomenna aamiaiselle luokseni." Seuraavana p‰iv‰n‰ is‰ ja tyt‰r joivat teet‰ puutarhassa, kuten olivat tottuneet Benaresissa tekem‰‰n. Hemnalinin kihlauksen aiheuttama ilo oli luonut Annada Babun riutuneisiin piirteisiin muinaista raikkautta, ja kun h‰n silloin t‰llˆin katsahti tytt‰rens‰ kirkkaan rauhallisiin kasvoihin, niin h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin olisi h‰nen vaimo-vainajansa autuas henki laskeutunut h‰nen tytt‰rens‰ vaiheille hilliten ilon ylt‰kyll‰isyytt‰ heitt‰m‰ll‰ sen yli hienon kyynelharson. Annada Babua vaivasi se ajatus, ett‰ oli jo aika varustautua l‰htem‰‰n Kshemankarin taloon ja ett‰ viivyttely merkitsi myˆh‰stymist‰. Hemnalini vakuutteli yh‰, ett‰ aikaa oli runsaasti -- kello oli toisiaankin vasta kahdeksan -- mutta Annada pysyi lujana vakaumuksessaan, ett‰ valmistuksiin kului aikaa ja ett‰ oli parempi saapua liian varhain kuin liian myˆh‰‰n. Sill‰v‰lin saapuivat ajopelit, matkatavaroita katolla, talon eteen siihen pys‰htyen. "Seh‰n on Dzhogen!" huudahti Hemnalini kiiruhtaen puutarhan portille. Vaunuista astui tosiaankin Dzhogendra, joka n‰ytti eritt‰in hilpe‰lt‰ ja tervehti sisartansa mit‰ syd‰mellisimmin. "Oletko tuonut jonkun mukanasi?" kysyi Hemnalini. "Olenpa niinkin", nauroi Dzhogendra, "min‰ olen tuonut taatolle joululahjan." Vaunuista sukelsi nyt n‰kyviin Ramesh. H‰net n‰hty‰ns‰ Hemnalini k‰‰ntyi ja pakeni mink‰ enn‰tti. "ƒl‰ mene, Hem; minulla on jotakin sinulle kerrottavaa!" huusi Dzhogendra h‰nen j‰lkeens‰. Hemnalini ei siit‰ huolinut, vaan riensi pois, ik‰‰nkuin olisi paennut jotakin kammottavaa ilmestyst‰. Ramesh j‰i hetkiseksi h‰mm‰styneen‰ seisomaan, ep‰rˆiden, oliko l‰hdett‰v‰ h‰nen j‰lkeens‰ vai k‰‰nnytt‰v‰ takaisin. "Tulehan, Ramesh", huudahti Dzhogendra, "is‰ istuu t‰‰ll‰ ulkosalla." H‰n tarttui Rameshin k‰sivarteen ja kuljetti h‰net Annada Babun luo. Viimeksimainittu oli n‰hnyt Rameshin saapuvan ja voi tuskin uskoa silmi‰ns‰; h‰nell‰ ei ollut muuta neuvoa kuin hieroa otsaansa ja mutista: "Siin‰ tulee uusi este asialle!" Ramesh Babu kumarsi syv‰‰n. Annada viittasi h‰nt‰ istumaan ja k‰‰ntyi Dzhogendran puoleen: "No, Dzhogen, sin‰p‰ tulet oikeaan aikaan. Olin jo aikeissa sinulle s‰hkˆtt‰‰." "Miksi?" kysyi Dzhogendra. "Hemnalini ja Nalinaksha menev‰t naimisiin; asia on j‰rjestetty. Nalinakshan ‰iti k‰vi eilen t‰‰ll‰ antamassa Hemnalinille siunauksensa." _Dzhogendra_: "Eth‰n tarkoittane, ett‰ kysymyksess‰ on lopullinen kihlaus? Olisihan pit‰nyt kysy‰ minunkin mielt‰ni!" _Annada Babu_: "Mahdotonta on arvata, mit‰ sin‰ kulloinkin sanot, Dzhogendra. Tied‰th‰n itse, kuinka kiihke‰sti yritit toteuttaa juuri t‰t‰ liittoa, ennenkuin min‰ tiesin mit‰‰n Nalinakshasta." _Dzhogendra_: "Sen myˆnn‰n, mutta j‰tt‰k‰‰mme se juttu; ei ole viel‰ liian myˆh‰ist‰. Minulla on koko joukko sinulle kerrottavaa. Sinun tulee ensin kuunnella minua; sitten voit menetell‰ niinkuin hyv‰ksi n‰et." _Annada Babu_: "Min‰ kuuntelen sinua jonakin p‰iv‰n‰, kun on kyllin aikaa. Nyt en jouda." _Dzhogendra_: "Mihin aiot l‰hte‰?" _Annada Babu_: "Nalinakshan ‰iti on kutsunut Hemin ja minut aamiaiselle luoksensa. Teid‰n molempien on parasta syˆd‰ aamiaista t‰‰ll‰, min‰ -- --" _Dzhogendra_: "Ei, ei, ‰l‰ ole huolissasi meid‰n t‰htemme. Ramesh ja min‰ voimme menn‰ aamiaiselle johonkin l‰heiseen hotelliin. Te kai palaatte iltapuolella; me tulemme sitten j‰lleen." Annada Babu ei voinut katsoa Rameshin silmiin, puhumattakaan siit‰, ett‰ olisi mitenk‰‰n h‰nt‰ tervehtinyt. Ramesh puolestaan ei virkkanut mit‰‰n, istui vain ‰‰neti, kunnes oli aika l‰hte‰. Silloin h‰n kumarsi ja poistui. SEITSEMƒSKUUDETTA LUKU Edellisen‰ p‰iv‰n‰ Kshemankari oli sanonut Kamilalle: "Min‰ olen kutsunut Hemnalinin ja h‰nen is‰ns‰ huomiseksi aamiaiselle. Mit‰ heille tarjoamme, kultaseni? Meid‰n pit‰isi ruokkia Annada Babu niin hyvin, ettei h‰n pelk‰‰ tytt‰rens‰ joutuvan t‰‰ll‰ n‰lk‰‰ n‰kem‰‰n; eikˆ niin, lapsukaiseni? Mutta sin‰h‰n olet niin mainio keitt‰j‰t‰r, ett‰ varmaan tuotat minulle kunniaa. En ole koskaan ennen kuullut poikani sanovan mit‰‰n ruoasta, mutta eilen h‰n kiitteli kiittelemist‰‰n sinun keittotaitoasi! Sin‰ et n‰yt‰ t‰n‰‰n oikein iloiselta, lapsukaiseni; etkˆ voi hyvin?" "Kiitos, ‰iti", vastasi Kamila v‰kin‰isesti hymyillen, "min‰ voin aivan hyvin." Kshemankari pudisti p‰‰t‰ns‰. "Min‰ pelk‰‰n, ett‰ sinua kiusaa jokin asia. Se on varsin luonnollista, eik‰ sinun tarvitse pel‰t‰, vaikka sen minulle ilmaiset. ƒl‰ kohtele minua niinkuin vierasta, lapsukaiseni, min‰ pid‰n sinua omana tytt‰ren‰ni. Sinun pit‰‰ tosiaankin minulle sanoa, jos t‰‰ll‰ sattuu jotakin sellaista, mik‰ ei sinua miellyt‰ tai jos haluat n‰hd‰ omaisiasi." "Min‰ en tahdo mit‰‰n muuta kuin saada tehd‰ tyˆt‰ teid‰n hyv‰ksenne, maammoseni!" huudahti Kamila kiihke‰sti. V‰litt‰m‰tt‰ t‰st‰ keskeytyksest‰ Kshemankari jatkoi: "Ehk‰p‰ on parasta, ett‰ l‰hdet set‰si luo ja palaat t‰nne, milloin haluat." "Maammoseni", huudahti Kamila ihan s‰ik‰htyneen‰, "niin kauan kuin saan olla teid‰n luonanne, en tahdo kenenk‰‰n muun luo koko maailmassa. Jos teen jotakin huonosti, niin rangaiskaa minua, miten hyv‰ksi n‰ette, mutta ‰lk‰‰ l‰hett‰kˆ minua pois p‰iv‰ksik‰‰n!" Kshemankari taputteli tytˆn poskea ja vastasi: "Kun noin sanot, tulen j‰lleen ajatelleeksi, ett‰ olet ollut ‰itini jossakin edellisess‰ el‰m‰ss‰. Kuinkapa olisimmekaan muuten voineet mielty‰ toisiimme ensi n‰kem‰ll‰? Mene nyt aikaisin makuulle. Sinulla ei ole koko p‰iv‰n‰ ollut yht‰‰n levon hetke‰." Kamila meni makuuhuoneeseensa, lukitsi oven, sammutti kynttil‰n ja istuutui lattialle mietiskell‰kseen asioita siin‰ pime‰ss‰. Pitkien mietteiden j‰lkeen h‰nen ajatuksensa muotoutuivat seuraavanlaisiksi: "Min‰ en voi j‰‰d‰ h‰nen valvojaksensa, kun taivas on riist‰nyt minulta kaiken oikeuden. Minun t‰ytyy valmistua kerrassaan h‰nest‰ luopumaan. J‰ljell‰ ei ole muuta kuin silloin t‰llˆin pieni‰ tilaisuuksia saada h‰nt‰ palvella, ja ne min‰ tahdon s‰ilytt‰‰ itsell‰ni, mik‰li suinkin mahdollista. Suokoon Jumala minulle voimaa t‰ytt‰‰ aina velvollisuuteni hymyilevin kasvoin, milloinkaan pyrkim‰tt‰k‰‰n saavuttamaan enemp‰‰! T‰m‰nkin suorittaminen k‰y minulle varmaan vaikeaksi. Ellen voi tehd‰ iloisesti, mit‰ teht‰v‰n‰ on, jos suorittelen tˆit‰ni alakuloisin ilmein, niin minun on luovuttava kaikesta." Siten tarkasteltuansa olotilaansa h‰n mukautti itsens‰ seuraavaan p‰‰tˆkseen: "Huomisesta l‰htien min‰ en en‰‰ sure, en n‰yt‰ onnettomalta, en huokaile saavuttamattomia. Min‰ olen onnellinen saadessani palvella koko el‰m‰ni ajan. Min‰ en pyyd‰ koskaan mit‰‰n enemp‰‰." H‰n meni makuulle, k‰‰nn‰hteli hetkisen kyljelt‰ toiselle ja vaipui uneen. Pari kolme kertaa yˆll‰ her‰tess‰‰n h‰n toisteli sanojansa kuin jotakin pyh‰‰ rukousteksti‰: "Min‰ en pyyd‰ koskaan mit‰‰n enemp‰‰." Aamulla noustessaan h‰n liitti k‰tens‰ yhteen ja keskitti koko tahdonvoimansa t‰h‰n p‰‰tˆkseen: "Min‰ tahdon palvella sinua kuolemaan asti enk‰ pyyd‰ koskaan mit‰‰n muuta." Kiireesti peseydytty‰‰n ja pukeuduttuaan h‰n l‰hti Nalinakshan tyˆhuoneeseen. H‰n puhdisti pˆlyn joka nurkasta pukunsa liepeell‰, asetti kaikki matot paikoillensa ja kiiruhti Ganges-virralle kylpem‰‰n. Nalinakshan uudistetuista pyynnˆist‰ Kshemankari oli lakannut kylpem‰st‰ ennen auringonnousua; senvuoksi saatteli Umesh Kamilaa virralle koleina aamuhetkin‰. Palattuansa Kamila esitti hymyilevin kasvoin Kshemankarille aamutervehdyksens‰. Vanha rouva oli parhaillaan aikeissa l‰hte‰ virralle. "Miksi l‰hditk‰‰n niin varhain?" kysyi h‰n Kamilalta. "Olisit odottanut minua, niin olisimme menneet yhdess‰." "Min‰ en voinut t‰n‰‰n odottaa, maammoseni", vastasi Kamila, "on kovin paljon tekemist‰. Minun t‰ytyy k‰sitell‰ eilen saapuneet vihannekset ja l‰hett‰‰ Umesh varhain torille hakemaan sielt‰, mit‰ viel‰ tarvitaan." "Sin‰ olet ajatellut kaikkea, kultaseni. Vieraittemme tullessa aamiainen varmaan on valmiina." Samassa saapui Nalinaksha. Kamila peitti kosteat hiuksensa ja l‰hti sis‰‰n. "Joko taas kylpem‰‰n, ‰iti?" kysyi Nalinaksha. "Olisi parempi odottaa, kunnes hieman voimistut." "Unohda kerrankin, ett‰ olet l‰‰k‰ri, Nalin", vastasi Kshemankari. "Kuolemattomuuden saavuttamiseksi on olemassa yksi ainoa l‰‰ke: joka-aamuinen Gangesissa kylpeminen. Sin‰ l‰hdet ulos, l‰hdeth‰n? Koeta palata t‰n‰‰n niin aikaisin kuin mahdollista." "Miksi, ‰iti?" _Kshemankari_: "Min‰ unohdin eilen sanoa sinulle, ett‰ Annada Babu tulee t‰n‰‰n antamaan sinulle siunauksensa." _Nalinaksha_: "Antamaan siunauksensa? Miksi h‰n on k‰ynyt yht'‰kki‰ niin armolliseksi? Meh‰n kohtaamme toisemme joka p‰iv‰." _Kshemankari_: "Min‰ k‰vin eilen heid‰n luonansa, lahjoitin Hemnalinille pari rannerengasta ja annoin h‰nelle siunaukseni; nyt on Annada Babun vuoro. ƒl‰ siis viivy kauan. He tulevat ennen aamiaista." Vanha rouva l‰hti kylpem‰‰n. Nalinaksha asteli hitaasti pois, p‰‰ painuksissa, mietteiss‰‰n. KAHDEKSASKUUDETTA LUKU Paetessaan Rameshin n‰kyvist‰ Hemnalini juoksi huoneeseensa ja istuutui rauhoittumaan. Ensi kiihtymyksen lauettua tunkihe mieleen h‰pe‰ntunne. "Miksi en voinut kohdata Ramesh Babua malttiani menett‰m‰tt‰?" mietti h‰n. "Miksi minun pitik‰‰n k‰ytt‰yty‰ niin surkeasti, kun h‰n yht'‰kki‰ seisoi edess‰ni? Enh‰n voi en‰‰ ollenkaan luottaa siihen, ett‰ kykenen tunteitani hillitsem‰‰n. Minun t‰ytyy varoa toiste osoittamasta sellaista ryhdittˆmyytt‰." H‰n kokosi voimansa, nousi, avasi oven ja p‰‰tti l‰hte‰ j‰lleen tapaamaan Ramesh Babua miettien mieless‰‰n: "T‰ll‰ kertaa en pakene; hillitsen tunteeni." Samassa h‰nen mieleens‰ johtui jotakin. H‰n palasi huoneeseensa, otti lippaasta sen rannerengasparin, jonka Kshemankari oli h‰nelle lahjoittanut; siten varustettuna h‰n astui p‰‰ pystyss‰ puutarhaan, valmiina ottamaan vastaan, mit‰ tuleman piti. Ensimm‰inen henkilˆ, jonka h‰n kohtasi, oli h‰nen is‰ns‰. "Minne olet menossa, Hem?" kysyi Annada Babu. "Eikˆ Ramesh olekaan t‰‰ll‰? Miss‰ on Dzhogen?" kysyi Hemnalini. "He l‰htiv‰t yhdess‰ pois." Hemnalini tunsi mielens‰ keventyv‰n, kun ei tarvinnut asettaa itsens‰hillitsemiskyky‰ kokeen alaiseksi. "Niin, ja nyt -- --", jatkoi Annada Babu. "Min‰ l‰hden kanssasi, taatto", sanoi Hemnalini. "Kylpemiseen ei kulu pitk‰‰ aikaa. Sin‰ voit jo tilata vaunut." Hemnalinissa tapahtunut ‰killinen muutos, h‰nen luonnoton intonsa p‰‰st‰ mahdollisimman pian Kshemankarin luo ei j‰‰nyt Annada Babulta huomaamatta ja lis‰si h‰nen levottomuuttansa. Hemnalini peseytyi ja pukeutui kiireesti ja tuli sitten kysym‰‰n, olivatko vaunut jo saapuneet. "Ei viel‰", vastasi h‰nen is‰ns‰. Hemnalini l‰hti k‰velem‰‰n puutarhaan Annada Babun istuessa kuistikolla p‰‰t‰ns‰ hieroskellen. Oli vasta puoli yksitoista, kun he saapuivat Nalinakshan taloon, eik‰ tohtori ollut viel‰ palannut sairask‰ynneilt‰ns‰. Niin ollen j‰i Kshemankarin asiaksi keskustella vieraiden kanssa. H‰n alkoi jutella Annada Babun kanssa laveasti h‰nen terveytt‰ns‰ ja sukuansa koskevista seikoista luoden samalla syrj‰silm‰yksen Hemnaliniin. H‰n ihmetteli, ettei tyttˆ n‰ytt‰nyt iloisemmalta. Tulossaolevan onnellisen tapahtuman olisi pit‰nyt kohottaa h‰nen kasvoillensa aamuruskoa muistuttava ruusuinen hohtelu. Sensijaan ne n‰kyiv‰t olevan huolen pilvien peitossa. Kshemankari oli luonnostaan herkk‰tunteinen, ja Hemnalinin iloton ilme masensi h‰nen mielt‰ns‰. "Useimmat tytˆt", ajatteli h‰n, "pit‰isiv‰t itse‰ns‰ eritt‰in onnellisina saadessaan Nalinin, mutta ylenm‰‰r‰inen sivistys on n‰ht‰v‰sti pannut t‰m‰n p‰‰n niin pyˆr‰lle, ett‰ h‰n luulee itse‰ns‰ liian hyv‰ksi; muulla tavoin en voi selitt‰‰ h‰nen painostunutta ja hajamielist‰ ilmett‰ns‰. Oma syyni: min‰ olen vanha eukko ja k‰rsim‰tˆn; en jaksanut odottaa toiveitteni toteutumista. Min‰ j‰rjestin asiat niin, ett‰ Nalin sai morsiamekseen tytˆn, joka ei en‰‰ ole mik‰‰n lapsi, enk‰ yritt‰nytk‰‰n ottaa selkoa h‰nen todellisesta luonteestansa. Ik‰v‰‰, etten ehtinyt h‰neen paremmin tutustua; mutta minunhan on jo aika j‰tt‰‰ hyv‰sti kaikki maalliset asiat." N‰m‰ ajatukset h‰iritsiv‰t Kshemankaria h‰nen jutellessaan Annada Babun kanssa, joten h‰nest‰ tuntui yh‰ hankalammalta pit‰‰ keskustelua k‰ynniss‰. Vihdoin h‰n ilmaisi salaiset ajatuksensa. "Oikeastaan", sanoi h‰n, "ei ole mit‰‰n syyt‰ kiirehti‰ h‰iden viett‰mist‰. He ovat kumpikin kyllin i‰kk‰‰t tiet‰‰kseen mit‰ tahtovat; ei maksa vaivaa heit‰ ahdistella. Min‰ en tied‰, mit‰ Hemnalini ajattelee, mutta Nalinista voin sanoa, ettei h‰n ole siihen ajatukseen viel‰ oikein tottunut." H‰nen sanansa olivat tarkoitetut etup‰‰ss‰ Hemnalinille; tyttˆ tuntui olevan kahdella p‰‰ll‰, ja Kshemankari ei halunnut vieraittensa saavan sellaista k‰sityst‰, ett‰ h‰nen poikansa oli ylen iloinen ajatellessaan tulevaa avioliittoansa. Hemnalini oli aloittanut p‰iv‰ns‰ v‰kin‰isen iloisuuden tilassa, ja tulos oli aivan toisenlainen kuin h‰n oli ajatellut. Lyhytaikainen hilpeys vaihtui t‰ydelliseksi uupumukseksi. Kshemankarin taloon astuessaan h‰n oli tuntenut ‰killist‰ pelonkauhua, ja se uusi el‰m‰npolku, jota h‰nen oli l‰hdett‰v‰ kulkemaan, n‰kyi h‰nen mieless‰ns‰ kivisen‰, jyrkk‰n‰ ja loppumattomana. Vanhusten lausuessa toisilleen kohteliaisuuksia Hemnalini joutui ep‰ilysten valtaan, ja tuloksena oli, ett‰ h‰ness‰ taisteli kaksi vastakkaista tunnetta, kun Kshemankari n‰ytti kylmenev‰n koko naimissuunnitelmalle. Toisaalta vapauttaisi pikainen naimisiinmeno h‰net levottomuuden ja ep‰rˆimisen tilasta, ja siksi h‰n toivoi kihlausasian tulevan nyt lopullisesti ratkaistuksi; mutta toisaalta se vihjaus, ett‰ koko suunnitelmasta sopi viel‰ luopua, synnytti hetkellist‰ helpotuksen tunnetta. Merkitsev‰n lausuntonsa j‰lkeen Kshemankari oli luonut Hemnaliniin pikaisen silm‰yksen ja huomannut sanojensa vaikutuksen. H‰nest‰ n‰ytti silt‰, ett‰ tytˆn ilme oli k‰ynyt levollisemmaksi, ja samassa h‰nen syd‰mens‰ paatui Hemnalinille. "Min‰ olin myyd‰ Nalinini kovin huokeasta"? ajatteli h‰n iloiten siit‰, ett‰ poikansa viipyi niin kauan. "T‰m‰ on ihan Nalinakshan tapaista!" jatkoi h‰n, yh‰ Hemnalinille puhuen. "H‰n tiet‰‰ varsin hyvin, ett‰ te tulette t‰n‰‰n, mutta siit‰ huolimatta h‰nest‰ ei n‰y viel‰ j‰lke‰k‰‰n. H‰n olisi varsin hyvin voinut v‰hent‰‰ tˆit‰ns‰ t‰n‰‰n. Jos min‰ voin hiemankaan huonosti, niin h‰n j‰tt‰‰ sairask‰yntins‰ ja j‰‰ kotiin, miten paljon siten menett‰neekin!" Sitten Kshemankari pyysi anteeksi, ett‰ t‰ytyi l‰hte‰ katsomaan, mill‰ asteella aterian valmistus oli. H‰nen tarkoituksensa oli j‰tt‰‰ Hemnalini Kamilan huostaan saadakseen itse jutella kahden kesken vanhan herran kanssa. Ruoka kiehua porisi hiljaisella tulella valmiiksi keitettyn‰, ja Kamila istui keittiˆn nurkassa niin syviin mietteisiin vaipuneena, ett‰ Kshemankarin ‰kki‰ sis‰‰n astuessa s‰ps‰hti ja hyp‰hti seisaalleen, h‰mill‰‰n ja hymyillen. "Sin‰p‰ n‰yt‰t olevan uutterissa keittopuuhissa, lapsukaiseni", virkkoi vanha rouva. "Kaikki on valmiina, maammoseni", vastasi Kamila. "Miksi istutkaan t‰‰ll‰ niin hiljaa, rakas lapsi? Annada Babu on vanha mies; sinun ei tarvitse h‰nt‰ ujostella. Hem on t‰‰ll‰, ja min‰ ajattelin, ett‰ voisit vied‰ h‰net v‰h‰ksi aikaa huoneeseesi juttelemaan. Min‰ en halua h‰nt‰ ik‰vystytt‰‰ pakottamalla h‰nt‰ keskustelemaan minunlaiseni vanhan ihmisen kanssa." Hemnalinin n‰enn‰inen kylm‰kiskoisuus oli vain lis‰nnyt Kshemankarin kiintymyst‰ Kamilaan. "Mutta min‰ en osaa puhua h‰nen kanssaan", huomautti Kamila, "h‰n on kovin oppinut, ja min‰ en tied‰ mit‰‰n." "Mit‰ johtuukaan mieleesi!" virkkoi Kshemankari. "Sin‰ olet yht‰ hyv‰ kuin kuka muu tahansa. Miten ihmiset ylpeilev‰tk‰‰n oppineisuudestansa, kovin v‰h‰n on niin vieh‰tt‰vi‰ kuin sin‰. Jokainen voi oppia jotakin kirjoista, mutta monen ei ole suotu olla sellainen suloinen pikku nainen kuin sin‰. Tulehan nyt, kultaseni. Sinun pit‰‰ ensin pukeutua. Min‰ annan yllesi jotakin oikein somaa." Kshemankari oli p‰‰tt‰nyt asettaa Hemnalinin kuihtuneen kauneuden rinnalle t‰m‰n oppimattoman tytˆn raikkaan vieh‰tyksen; h‰nen teki mieli kaikin tavoin nˆyryytt‰‰ kopeata. Kamilalle ei j‰‰nyt mit‰‰n vastustelun mahdollisuutta. Kshemankari koristi h‰net taitavin k‰sin, antoi h‰nen pukea yllens‰ vaaleankeltaisen silkkihameen ja j‰rjesti h‰nen hiuksensa uusimman muodin mukaisesti. H‰n k‰‰nteli Kamilan kasvoja puolelta toiselle tutkiakseen vaikutusta. Vihdoin h‰n suuteli tyttˆ‰ poskelle ja huudahti ihastuneena: "Sin‰ olet niin kaunis, ett‰ kelpaat kuninkaan palatsiin!" Kamila huomautti tavantakaa: "Maammoseni, he istuvat ihan yksin; on jo myˆh‰." "ƒl‰ ole siit‰ huolissasi", vastasi Kshemankari, "min‰ en l‰hde, ennenkuin olen saanut sinut kuntoon." Kun Kamila oli t‰ysiss‰ pukimissa, sanoi Kshemankari: "Tulehan nyt kanssani, kultaseni; ‰l‰ ujostele. Kun tuo korkeasti oppinut kaunotar sinut n‰kee, niin h‰n joutuu h‰pe‰m‰‰n. Sin‰ ved‰t vertoja niille kaikille." Kshemankari vei Kamilan mukanansa huoneeseen, johon oli vieraansa j‰tt‰nyt. Nalinaksha oli sill‰v‰lin saapunut ja jutteli heid‰n kanssansa. H‰net n‰hdess‰‰n Kamila pyˆr‰hti ja yritti paeta, mutta. Kshemankari ei p‰‰st‰nyt h‰nt‰ menem‰‰n. "Sinun ei tarvitse ollenkaan ujostella, lapsukaiseni", sanoi h‰n, "t‰‰ll‰ on pelkki‰ hyvi‰ yst‰vi‰." Kshemankari ylpeili tytˆn kauneudesta ja siit‰, ett‰ h‰n kantoi ylh‰isen hienosti lainahˆyheni‰ns‰. Niinp‰ h‰n tahtoikin valmistaa toisille yll‰tyksen. Hemnalinin otaksuttu kylm‰kiskoisuus oli loukannut h‰nen ‰idintunteitansa, ja Kshemankaria miellytti se ajatus, ett‰ Nalinaksha suorittaisi vertailuja, jotka eiv‰t olisi eduksi h‰nen kihlatullensa. Kamilan saapuminen oli tosiaankin yll‰tys kaikille muille. Kun Hemnalini oli h‰net ensi kerran n‰hnyt Kshemankarin sairasvuoteen ‰‰ress‰, oli h‰n ollut yksinkertaisissa pukimissa, oli ujostellen pysytellyt taka-alalla ja oli kadonnut, ennenkuin Hemnalini ehti h‰net kunnollisesti n‰hd‰. Nyt h‰n, hetkisen ylen h‰mm‰styneen‰ ujoa Kamilaa katseltuaan, tarttui h‰nen k‰teens‰ ja veti h‰net viereens‰ istumaan. Kshemankari tunsi, ett‰ voitto oli h‰nen; kukaan ei voinut olla h‰nen suojattiansa katsellessaan syvimm‰ss‰ syd‰mess‰‰n myˆnt‰m‰tt‰, ett‰ sellainen kauneus on harvinainen jumalien lahja. Kshemankari sanoi Kamilalle: "Vie, kultaseni, Hem huoneeseesi; siell‰ voitte rauhassa jutella. Min‰ pid‰n huolta aamiaisesta." Kamila ihmetteli itsekseen, mit‰ Hemnalini h‰nest‰ ajatteli; hetki oli h‰nelle vaikea. Hemnalini oli pian saapuva taloon Nalinakshan morsiamena kohoten siten em‰nn‰n asemaan, joten h‰nen mielisuosionsa ei voinut olla Kamilalle yhdentekev‰ asia. H‰n torjui sen ajatuksen, ett‰ oli oikeastaan itse t‰m‰n talon valtiatar. H‰n tahtoi v‰ltt‰‰ mustasukkaisuuden h‰iv‰‰kin ja p‰‰tti olla vaatimatta mit‰‰n oikeuksia itselleen. H‰nen polvensa v‰r‰hteliv‰t, kun h‰n l‰hti huoneesta. "ƒiti on kertonut minulle teist‰", virkkoi Hemnalini leppoisasti. "Teid‰n tulee pit‰‰ minua sisarenanne. Onko teill‰ oikeita sisaria?" "Ei ole; on vain serkku -- is‰ni veljentyt‰r", vastasi Kamila, jota Hemnalinin yst‰v‰llinen s‰vy rohkaisi. "Ei minullakaan ole sisarta", virkkoi toinen, "ja ‰itini kuoli, kun olin viel‰ aivan pieni. Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut: 'Minulla ei ole ‰iti‰; kunpa minulla olisi sisar, jolle voisin kaikki uskoa!' Tuon kaipauksen tunnen aina, olinpa onnellinen tai murheellinen. Ihan pienest‰ pit‰en minun on t‰ytynyt sulkea ajatukset omaan mieleeni, ja nyt se on muuttunut siin‰ m‰‰rin tottumukseksi, etten voi en‰‰ purkaa mieleni taakkaa kenellek‰‰n. Ihmiset pit‰v‰t minua kovin kopeana, mutta min‰ toivon, ettet _sin‰_ ajattele niin, rakas sisko. Seikka on vain se, etten voi helposti avata syd‰nt‰ni." Kamilan ennakkoluulot h‰lveniv‰t kerrassaan. "Onko tosiaankin mahdollista, ett‰ sin‰ voit minusta pit‰‰, _didi_?" kysyi h‰n. "Min‰ olen kovin tuhma." Hemnalini hymyili. "Kunhan opit minut tuntemaan, niin huomaat, ett‰ min‰kin olen kovin tuhma. Min‰ tied‰n vain muutamia kirjoista oppimiani asioita, ja senvuoksi tahtoisin sinun pysyv‰n aina luonani, jos min‰ tulen t‰h‰n taloon. Minua peloittaa hirve‰sti se ajatus, ett‰ minun pit‰isi yksin hoitaa taloutta." "J‰t‰ se kokonaan minun huolekseni", sanoi Kamila lapsellisen koruttomasti. "Min‰ olen suorittanut sellaisia tˆit‰ pienest‰ pit‰en. Min‰ en pelk‰‰ mit‰‰n sellaista. Me hoidamme talouden yhdess‰, kuin sisaret ainakin. Sin‰ teet h‰net onnelliseksi, ja min‰ pid‰n huolta teist‰ kummastakin." "Miten onkaan, kultaseni", virkkoi Hemnalini sitten, "sin‰ et ole koskaan kunnolla n‰hnyt miest‰si; voitko viel‰ muistaa, mink‰ n‰kˆinen h‰n oli?" Kamila ei vastannut suoraan tuohon kysymykseen. "Min‰ en silloin tiet‰nyt, ett‰ minun olisi pit‰nyt painaa h‰nen kuvansa mieleeni, _didi_. Set‰ Tshakrabarttin luona serkkuni Saila ja min‰ tulimme hyviksi yst‰viksi. Min‰ n‰in, miten h‰n oli kiintynyt mieheens‰, ja se avasi minun silm‰ni. Min‰ en ole oikeastaan koskaan n‰hnyt miest‰ni, mutta siit‰ huolimatta aloin h‰nt‰ syd‰mest‰ni rakastaa ja kunnioittaa. Jumala palkitsi minun uskollisuuteni, sill‰ minulla on nyt mieless‰ni selv‰ kuva miehest‰ni. H‰n tosin ei ole koskaan lˆyt‰nyt minusta vaimoaan, mutta minusta n‰ytt‰‰ silt‰, kuin olisin lˆyt‰nyt h‰nest‰ mieheni." Kertomus Kamilan uskollisesta kiintymyksest‰ lˆysi vastakaikua Hemnalinin syd‰mest‰. "Min‰ ymm‰rr‰n hyvin mit‰ tarkoitat", sanoi h‰n v‰h‰isen vaitiolon j‰lkeen. "Kun sill‰ tavalla jotakin saamme, niin saamme sen todellakin omaksemme. Kaikki muu on ulkokohtaista ja kest‰m‰tˆnt‰." Mahdotonta on sanoa, ymm‰rsikˆ Kamila tuon t‰ysin vai eikˆ. H‰n katseli Hemnalinia hetkisen silm‰‰ r‰p‰hdytt‰m‰tt‰ ja virkkoi sitten: "Sen t‰ytyy olla totta, _didi_, koska sin‰ sen sanot. Min‰ en sit‰ murehdi; olen t‰ysin onnellinen. Olen saanut palkkani." Hemnalini tarttui Kamilan k‰teen. "Mestarini sanoo, ett‰ todellinen voitto on vain siin‰, miss‰ h‰viˆ ja voitto merkitsev‰t samaa. Varmaa on, rakkaani, ett‰ jos voitan ehdottomalla antaumuksellani niin paljon kuin sin‰ olet voittanut, niin voin kiitt‰‰ itse‰ni tosiaankin onnelliseksi." Kamila silm‰ili ihmeiss‰‰n Hemnalinia. "Mit‰ tarkoitatkaan, _didi_? Sinulla tulee olemaan kaikki; sinulta ei varmaankaan puutu mit‰‰n?" "Min‰ voin olla ihan tyytyv‰inen, kun osakseni tulee mik‰ minulle on s‰‰detty", vastasi Hemnalini. "Jos enemm‰n saisin, niin saisin huolta ja surua. Sin‰ varmaan h‰mm‰styt kuullessasi minun n‰in puhuvan, mutta min‰ tunnen, ett‰ Jumala k‰skee minua t‰m‰n sanomaan. Tied‰tkˆ, rakkaani, minulla oli t‰n‰‰n raskas paino syd‰mell‰ni, mutta sinut kohdattuani se on poissa, ja min‰ tunnen saaneeni uutta voimaa. Senvuoksi min‰ juttelen n‰in paljon. En ole milloinkaan ennen sit‰ osannut. Kuinka saitkaan avatuksi syd‰meni, rakas sisar?" YHDEKSƒSKUUDETTA LUKU Kshemankarin luota palattuansa Hemnalini lˆysi ison kirjeen oleskeluhuoneen pˆyd‰lt‰. Osoitteen k‰sialasta h‰n n‰ki, ett‰ se oli Rameshilta. H‰nen syd‰mens‰ tykytti kiivaasti, kun h‰n otti sen mukaansa makuukammioon, sulki oven ja alkoi lukea. Ramesh kertoi koko tarinan suhteestansa Kamilaan, mit‰‰n salaamatta. Kirje p‰‰ttyi n‰in: "Olosuhteet ovat katkaisseet sen siteen, jolla taivas oli liitt‰nyt yhteen meid‰n el‰m‰mme, teid‰n ja minun. Te olette nyt antanut syd‰menne toiselle. Min‰ en teit‰ ollenkaan siit‰ soimaa, mutta tek‰‰n ette saa soimata minua. Vaikka Kamila ja min‰ emme ole koskaan el‰neet yhdess‰ miehen‰ ja vaimona, on minun kuitenkin teille tunnustaminen, ett‰ ajan mittaan kiinnyin h‰neen yh‰ enemm‰n. En kykene nyt tarkoin m‰‰rittelem‰‰n tunteitteni tilaa. Ellette te olisi minusta luopunut, olisi syd‰meni lˆyt‰nyt varman sataman teid‰n rakkaudestanne. T‰t‰ toivoen min‰ riensin h‰mmentyneess‰ tilassani teid‰n luoksenne. Mutta kun ihan ilmeisesti minua karttelitte, koska ette minusta en‰‰ v‰litt‰nyt, ja kun lis‰ksi kuulin, ett‰ olitte suostunut menem‰‰n naimisiin toisen kanssa, niin kaikki ep‰ilykseni palasivat. Min‰ tunsin, etten voi koskaan t‰ysin unohtaa Kamilaa. Mutta unohdinpa tai en, siit‰ ei k‰rsi maailmassa kukaan muu kuin min‰ itse. Ja miksi k‰rsisin min‰k‰‰n? Min‰ en voi milloinkaan unohtaa niit‰ kahta ainoata naista, jotka milloinkaan ovat saaneet sijaa syd‰mess‰ni, ja arvaamattomana onnenani on heid‰n muistonsa s‰ilytt‰minen koko el‰m‰n ajan. "Kun t‰n‰ aamuna teid‰t j‰lleen vilahdukselta n‰in, koski se minuun niin, ett‰ asuntooni palatessani surkuttelin itse‰ni kaikkein onnettomimmaksi olennoksi; mutta nyt se on ohi. Min‰ sanon teille j‰‰hyv‰iset tyynin, jopa hilpeinkin mielin. Teit‰ ja Sallimusta saan kiitt‰‰ siit‰, etten t‰n‰ eron hetken‰ tunne v‰hint‰k‰‰n katkeruutta. Min‰ toivotan teille kaikkea onnea ja menestyst‰. ƒlk‰‰ arvostelko minua ankarasti; min‰ en ole antanut teille siihen mit‰‰n aihetta." Hemnalinin yht'‰kki‰ astuessa huoneeseen Annada Babun lukeminen h‰iriytyi. "Etkˆ voi aivan hyvin, Hem?" kysyi h‰n. "Voin kyll‰, taatto, minua ei vaivaa mik‰‰n; olen saanut kirjeen Ramesh Babulta. Ota ja lue se ja anna se sitten takaisin minulle." Ojennettuaan kirjeen is‰llens‰ h‰n l‰hti huoneesta. Annada Babu asetti lasit nen‰llens‰ ja luki kirjeen kahteen kertaan. Sitten h‰n l‰hetti palvelijan viem‰‰n sen takaisin Hemnalinille ja istuutui asiaa ajattelemaan. Lopulta h‰n p‰‰tyi t‰h‰n tulokseen: "Onpa se tavallaan hyv‰kin! Nalinaksha on paljon otollisempi kuin Ramesh. Eip‰ haittaa, vaikka Ramesh onkin v‰istynyt." Kohta senj‰lkeen ilmoitettiin Nalinaksha saapuneeksi. Annada Babu hieman h‰mm‰styi h‰net n‰hdess‰‰n ja ihmetteli, mik‰ asia h‰net oli voinut taloon tuoda; olivathan he eronneet toisistaan vain pari tuntia sitten, pitk‰n keskustelun j‰lkeen. H‰n johtui p‰‰ttelem‰‰n, ett‰ Nalinaksha toisiaankin rakasti Hemnalinia, ja hymyili itsekseen l‰mpˆisesti tuolle ajatuksellensa. H‰n oli parhaillaan suunnittelemassa, miten saisi kutsutuksi Hemnalinin ja vet‰ytyisi itse jonkin tekosyyn nojalla pois, kun Nalinaksha k‰vi suoraan asiaan. "Annada Babu, on suunniteltu, ett‰ min‰ nain teid‰n tytt‰renne. Ennenkuin asiaa ehdit‰‰n pitemm‰lle kehitt‰‰, tahdon kertoa teille jotakin, mik‰ teid‰n tulee tiet‰‰." "Hyv‰; siin‰ tapauksessa teid‰n tulee se kertoa." "Te ette ole tiet‰nyt, ett‰ olen jo naimisissa." "Ep‰ilem‰tt‰, olen siit‰ kuullut, mutta -- --" _Nalinaksha_: "Minua ihmetytt‰‰, ett‰ sen jo tied‰tte. Joka tapauksessa te otaksutte ensimm‰isen vaimoni kuolleen, mutta asia ei ole ollenkaan varma. Min‰ puolestani uskon h‰nen olevan elossa." "Suokoon Jumala, ett‰ on niin laita. Hem! Hem!" "T‰‰ll‰, taatto!" Hemnalini astui huoneeseen. _Annada Babu_: "Siin‰ kirjeess‰, jonka Ramesh sinulle kirjoitti, on jotakin -- --" Hemnalini ojensi kirjeen Nalinakshalle. "H‰nen tulee saada tiet‰‰ kaikki", sanoi h‰n l‰htien j‰lleen huoneesta. Nalinaksha luki kirjeen. H‰n h‰mm‰styi ihan sanattomaksi. "Se on surullisimpia tarinoita, mit‰ ajatella saattaa", jatkoi Annada Babu. "Teille oli varmaan kiusallista lukea kirje, mutta olisimme menetelleet v‰‰rin, jos olisimme sen teilt‰ salanneet." Lyhyen vaitiolon j‰lkeen Nalinaksha nousi ja sanoi hyv‰sti Annada Babulle. Ulos l‰htiess‰‰n h‰n huomasi Hemnalinin seisovan v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ pohjoisenpuolisella kuistikolla. Neidon n‰keminen h‰mm‰stytti h‰nt‰ ilmeisesti. H‰n kummasteli, kuinka Hemnalini voi seisoa ihan liikkumattomana, kasvot tyynin‰ ja rauhallisina, vaikka h‰nen povessansa t‰ytyi myrskyn raivota! H‰nen ilmeens‰ ei pienimm‰ss‰k‰‰n m‰‰r‰ss‰ osoittanut, mit‰ h‰nen mieless‰ns‰ tapahtui. Nalinaksha ei rohjennut h‰nelt‰ kysy‰, voisiko jollakin tavoin h‰nt‰ auttaa, ja tiesi, ettei olisi helppoa saada h‰nelt‰ vastausta. "Voinko h‰nt‰ mitenk‰‰n lohduttaa vai enkˆ?" kysyi h‰nen huolestunut syd‰mens‰. "Ei, ne rajat, jotka erottavat ihmissieluja toisistaan, ovat auttamattomat. Kuinka peloittavan yksin‰inen onkaan ihmisen sielu!" Nalinaksha p‰‰tti kulkea kiertotiet‰ menn‰kseen Hemnalinin ohitse, silt‰ varalta, ett‰ h‰nell‰ olisi jotakin sanottavaa; mutta h‰nen kuistikkoa l‰hestyess‰‰n tyttˆ pujahtikin sis‰‰n. "Ei ole helppo sielun kohdata sielua", ajatteli h‰n, "ihmist‰ toiseen yhdist‰v‰ side on monimutkainen." H‰n astui alakuloisena vaunujensa luo. Pian Nalinakshan poistuttua ilmaantui Dzhogen. "Ihan yksinkˆ, Dzhogen?" virkkoi h‰nen is‰ns‰. "Ket‰ viel‰ odotit?" kysyi Dzhogendra. "Rameshiapa tietenkin", vastasi Annada Babu. _Dzhogendra_: "ƒlykk‰‰lle ihmiselle riitt‰‰ yksi sellainen vastaanotto kuin se, jonka h‰nelle valmistit! Min‰ en tied‰, miten h‰nen on k‰ynyt, ellei h‰n mahdollisesti ole voittanut itsellens‰ ikuista autuutta syˆksym‰ll‰ Gangesiin Benaresissa. Min‰ en ole h‰nt‰ sen koommin n‰hnyt; h‰n oli j‰tt‰nyt vain paperilapun, johon oli kirjoitettu: 'Min‰ l‰hden pois. Veljesi Ramesh.' Min‰ en ole milloinkaan kyennyt k‰sitt‰m‰‰n t‰t‰ melodraamaa. Minun on myˆs l‰hdett‰v‰; nykyinen toimeni miellytt‰‰ minua eritt‰in. Sellainen koulumestarintyˆ on selv‰‰ ja mutkatonta; siin‰ ei ole t‰llaisia h‰m‰ri‰ kohtia!" "Ent‰ miten k‰y Hemin? Meid‰n on p‰‰tett‰v‰ -- --", aloitti Annada Babu. _Dzhogendra_: "Mit‰p‰ min‰ voin en‰‰ tehd‰? Min‰ vain tekisin yh‰ p‰‰tˆksi‰, ja te kumoaisitte niit‰. Siit‰ leikist‰ olen jo saanut kyllikseni." ƒlk‰‰ vet‰kˆ minua en‰‰ siihen. Asiat, joita en ymm‰rr‰, eiv‰t minulle sovi. Tunnen itseni ihan voimattomaksi n‰hdess‰ni, kuinka erinomaisen nopeasti ja helposti Hem voi k‰‰nty‰ k‰sitt‰m‰ttˆm‰ksi. Min‰ matkustan huomenna aamujunassa; matkalla minun t‰ytyy pys‰hty‰ Bankipurissa. Samassa Dzhogendra jo poistui huoneesta. Annada Babu ei voinut tehd‰ muuta kuin hieroskella otsaansa ja mietti‰ miettimist‰‰n. H‰nen maailmansa oli j‰lleen t‰ynn‰ arvoituksia, joita h‰n ei kyennyt ratkaisemaan. KUUDESKYMMENES LUKU Pari p‰iv‰‰ myˆhemmin Sailadzha ja h‰nen is‰ns‰ olivat Nalinakshan ‰idin luona vieraissa. Saila ja Kamila istuivat kuiskuttelemassa viereisess‰ huoneessa Tshakrabarttin jutellessa Kshemankarin kanssa. _Tshakrabartti_: "Minun lomani on nyt lopussa. Minun on l‰hdett‰v‰ huomenna takaisin Ghazipuriin. Jos Haridasi on teille jollakin tavoin rasitukseksi, tai jos te -- --" _Kshemankari_: "Joko taas alatte! Mit‰ ajattelettekaan, hyv‰ yst‰v‰? Aiotteko ottaa Haridasin takaisin?" _Tshakrabartti_: "En, enh‰n min‰ ole sit‰ lajia, min‰ en ota lahjaa takaisin; mutta jos teill‰ on siit‰ haittaa -- --" _Kshemankari_: "Te ette puhu ollenkaan vilpittˆm‰sti. Tied‰tte yht‰ hyvin kuin min‰kin, ettei mik‰‰n voi olla minulle otollisempaa kuin sellainen oiva pikku em‰nt‰, joten -- --" _Tshakrabartti_: "Hyv‰, hyv‰, ei puhuta siit‰ sen enemp‰‰. Te olette ysk‰n ymm‰rt‰nyt. K‰ytin vain pient‰ juonta saadakseni kuulla teid‰n ylist‰v‰n Haridasia. Ainoastaan er‰s seikka minua huolestuttaa, nimitt‰in se, ett‰ Nalinaksha Babu kenties pit‰‰ h‰nt‰ tungettelijana. Meid‰n tyttˆmme on ylpe‰, ja jos Nalinaksha hiemankaan osoittaa olevansa nyreiss‰‰n h‰nen t‰htens‰, niin Haridasi panee sen kovin pahaksensa." _Kshemankari_: "Mit‰ sanottekaan! Nalinko olisi nyreiss‰‰n! Mahdotonta!" _Tshakrabartti_: "Olette varmaan oikeassa! Mutta n‰hk‰‰s: min‰ rakastan Haridasia syd‰mest‰ni, ja minun mielt‰ni ei ole helppo tyydytt‰‰, kun h‰n on kysymyksess‰. Hyv‰ on tiet‰‰, ettei Nalin ole nyreiss‰‰n ja ettei h‰n ollenkaan ota tyttˆ‰ huomioon; mutta se ei tunnu minusta riitt‰v‰lt‰. Min‰ en voi milloinkaan ajatella h‰nt‰ aivan rauhallisesti, ellen tied‰ h‰nen t‰ss‰ talossa el‰ess‰‰n voivan pit‰‰ itse‰ns‰ perheen j‰senen‰. Eih‰n h‰n ole mik‰‰n huoneensisustukseen kuuluva kappale; h‰n on el‰v‰ olento. Jos Nalinaksha siet‰‰ h‰nt‰ ollenkaan h‰nest‰ v‰litt‰m‰tt‰, ja jos tuo muodostaa koko heid‰n v‰lisen suhteensa, niin -- --" _Kshemankari_: "ƒlk‰‰ olko siit‰ huolissanne, yst‰v‰ni. Nalin suostuu varmaan mielell‰‰n pit‰m‰‰n h‰nt‰ perheeseen kuuluvana. Nalinista on vaikea mit‰‰n havaita, mutta min‰ olen aivan varma siit‰, ett‰ h‰n on jo ajatellut Haridasin asemaa ottaen huomioon h‰nen onnensa ja mukavuutensa. On varsin mahdollista, ett‰ h‰n on jo tehnyt jotakin h‰nen hyv‰ksens‰, vaikka meill‰ ei ole asiasta mit‰‰n tietoa." _Tshakrabartti_: "Olen sangen iloinen tuon kuullessani. Mutta sittenkin keskustelisin mielell‰ni Nalinaksha Babun kanssa, ennenkuin l‰hden. Maailmassa ei ole montakaan miest‰, joka t‰llaisessa tapauksessa tuntisi olevansa vastuussa naisen onnesta. Jos taivas on suonut Nalinaksha Babulle sellaista oikeata miehekkyytt‰, niin tahtoisin h‰nelle sanoa, ettei h‰nen pid‰ turhan h‰veli‰isyyden vuoksi pit‰‰ Haridasia loitolla itsest‰‰n; h‰nen tulisi arkailematta ottaa tyttˆ todelliseksi perheen j‰seneksi." Tshakrabarttin Nalinakshalle osoittama luottamus sai Kshemankarin syd‰men hehkumaan ‰idinylpeytt‰. "Min‰ pelk‰sin, ettei se olisi teille mieluista", sanoi Kshemankari, "ja senvuoksi olen pit‰nyt Haridasin loitolla Nalinakshan ollessa l‰sn‰, mutta min‰ tunnen poikani ja tied‰n voivani ehdottomasti h‰neen luottaa." _Tshakrabartti_: "Niinp‰ sanon teille ihan avoimesti, mit‰ syd‰mell‰ni on. Min‰ olen kuullut, ett‰ Nalinaksha Babu menee naimisiin ja ett‰ h‰nen morsiamensa on i‰kk‰‰mpi ja sivistyneempi kuin nuoret morsiamet yleens‰. Senvuoksi ajattelin, ett‰ Haridasi kenties -- --" _Kshemankari_: "Min‰ ymm‰rr‰n. Siin‰ tapauksessa teill‰ kielt‰m‰tt‰ olisi syyt‰ levottomuuteen. Mutta siit‰ avioliitosta ei tule mit‰‰n." _Tshakrabartti_: "Onko siis kihlaus purettu?" _Kshemankari_: "Siin‰ ei ollut mit‰‰n purkamista. Nalin ei ole sit‰ lainkaan halunnut; min‰ se vain h‰nt‰ pakotin, mutta olen nyt siit‰ luopunut. Ei ole hyv‰ pakottaa ihmisi‰ vastoin heid‰n halujansa ja taipumuksiansa. On mahdollista, ett‰ kuolen koskaan n‰kem‰tt‰ h‰nt‰ naimisissa. Me emme voi ennakolta tiet‰‰, mit‰ Jumala on meille m‰‰r‰nnyt." _Tshakrabartti_: "Niin ette saa puhua. Mit‰ varten ovat yst‰v‰nne olemassa? Onnellinen puhemies voi vaatia itsellens‰ p‰iv‰lliset ja lahjan, ja sellainen syˆtti houkuttelee minua, totisesti!" _Kshemankari_: "Siunatkoon hyv‰‰ syd‰nt‰nne! N‰hk‰‰s, Nalin vanhenee, ja minua kovin suretti se ajatus, ett‰ h‰n on minun t‰hteni yh‰ astumatta pyh‰‰n avios‰‰tyyn. Niinp‰ k‰vinkin asiaan ylen kiireesti k‰siksi ja kosin h‰nen puolestansa t‰hy‰m‰tt‰ sit‰ ennen kunnollisesti ymp‰rilleni. Minun on t‰ytynyt luopua puheena olleen avioliiton ajatuksesta, joten nyt saatte katsoa, mit‰ k‰y tekeminen; mutta ‰lk‰‰ menett‰kˆ aikaa, sill‰ min‰ en en‰‰ kauan el‰." _Tshakrabartti_: "Niin ette saa puhua. Saatte varmaan viel‰ n‰hd‰ poikanne el‰m‰nkumppaninsa keralla. Min‰ tied‰n varsin hyvin, millainen mini‰ teit‰ miellytt‰‰: ei kovin nuori, mutta teit‰ kohtaan kunnioittava ja kuuliainen; me emme valitse sellaista, joka ei n‰it‰ ehtoja t‰yt‰. No niin, ‰lk‰‰ olko en‰‰ huolissanne sen asian vuoksi. Jos Jumala suo, niin asiaa sopii pit‰‰ p‰‰tettyn‰. Teid‰n luvallanne tahtoisin nyt Haridasia hieman neuvoa, miten h‰nen on t‰‰ll‰ k‰ytt‰ydytt‰v‰. Min‰ l‰het‰n siksi aikaa luoksenne Sailan; h‰n on puhunut teist‰ aina siit‰ asti, kun ensi kerran teid‰t n‰ki." "Keskustelkaa mieluummin kolmisin", virkkoi Kshemankari, "minulla on t‰ss‰ v‰h‰n tekemist‰." Tshakrabartti nauroi. "Minunlaisilleni ihmisille on onneksi, ett‰ maailmassa on teid‰nlaisianne! Aivan pian saamme n‰hd‰, mit‰ se 'tekeminen' oikeastaan on. Uskonpa, ett‰ olette aikeissa ryhty‰ valmistamaan herkkupaloja sille onnelliselle bramaanille, joka lˆyt‰‰ Nalinaksha Babulle morsiamen!" Tshakrabartti etsi Sailadzhan ja Kamilan ja n‰ki kyyneli‰ v‰lkkyv‰n Kamilan silmiss‰. Ukko ei virkkanut mit‰‰n, vilkaisi vain Kamilaan ja istuutui tytt‰rens‰ viereen. "Kuulehan, taatto", alkoi Saila, "min‰ t‰ss‰ sanoin Kamilalle, ett‰ nyt on aika kertoa Nalinaksha Babulle koko juttu, mutta t‰m‰ pikku Haridasi hupakko kiistelee vastaan." "Ei, _didi_", huudahti Kamila, "min‰ rukoilen sinua olemaan siit‰ puhumatta! Se on ihan mahdotonta!" "Oletpa hupsu!" sanoi Saila. "Aiot istua rauhassa katsellen, kuinka Nalinaksha Babu nai Henmalinin. Mit‰ kaikkea oletkaan kokenut h‰ittesi j‰lkeen! Eip‰ paljon puuttunut, ettet menett‰nyt henke‰si, ja nyt aiot ottaa kantaaksesi uuden koettelemuksen." "Minun tarinaani ei saa kertoa kenellek‰‰n, _didi_", sanoi Kamila. "Min‰ voin siet‰‰ mit‰ muuta hyv‰ns‰, mutta en sellaista h‰pe‰t‰. Asiat ovat hyvin niinkuin ovat. Min‰ olen nyt aivan onnellinen, mutta jos koko juttu tulee tiedoksi, en voisi en‰‰ silmi‰ni avata t‰ss‰ talossa; min‰ en kest‰isi sit‰ h‰pe‰t‰." Saila ei rohjennut v‰itt‰‰ vastaan, mutta h‰nest‰ tuntui sittenkin siet‰m‰ttˆm‰lt‰ kaikessa rauhassa sallia Nalinakshan menev‰n naimisiin Hemnalinin kanssa. "Tuleeko siit‰ avioliitosta siis tosi?" kysyi Tshakrabartti. _Saila_: "Ep‰ilem‰tt‰, taatto! Nalinaksha Babun ‰iti on jo antanut morsiamelle siunauksensa." _Tshakrabartti_: "Jumalan kiitos, ettei se siunaus tehoa. Kamila rakas, sinun ei tarvitse ollenkaan pel‰t‰. Oikeus on voittanut." Kamila ei ollut oikein selvill‰, mit‰ set‰ tarkoitti, ja katseli h‰nt‰ suurin silmin. "Kihlaus on purettu", selitti h‰n. "Ensinn‰k‰‰n ei Nalinaksha ole ollut siihen suostuvainen, ja toiseksi on h‰nen ‰itins‰ tullut j‰rkiins‰." Sailadzha riemuitsi. "Silloinhan ei ole mit‰‰n h‰t‰‰, taatto!" huudahti h‰n. "Min‰ en voinut ollenkaan nukkua viime yˆn‰, kun olin kuullut tuosta kihlauksesta. Pit‰‰kˆ Kamilan edelleenkin el‰‰ vieraana t‰ss‰ talossa, joka oikeastaan kuuluu h‰nelle? Milloin selvit‰mme t‰m‰n sekavan vyyhdin?" _Tshakrabartti_: "ƒl‰ pid‰ kiirett‰, Saila. Kaikki tulee aikanansa j‰rjestykseen." _Kamila_: "Mutta onhan kaikki ilmankin j‰rjestyksess‰! Min‰ en toivo mit‰‰n muutosta. Olen t‰ysin onnellinen, ja te teette asiani pahemmaksi, jos yrit‰tte sit‰ parantaa. Rakas set‰, min‰ pyyd‰n teit‰ olemaan kertomatta kenellek‰‰n. J‰tt‰k‰‰ minut johonkin t‰m‰n talon nurkkaan ja unohtakaa kaikki, mik‰ minua koskee. Min‰ olen niin onnellinen kuin olla voin." Kyynelet alkoivat samassa vuotaa h‰nen silmist‰ns‰. Tshakrabartti oli kovin huolissaan h‰nest‰. "Mit‰ t‰m‰ merkitsee, rakas lapsi? ƒlk‰‰ toki itkekˆ! Min‰ ymm‰rr‰n varsin hyvin, mit‰ tarkoitatte. Me emme tietenk‰‰n h‰iritse teid‰n rauhaanne. Kaitselmus valitsee oman tiens‰ ja hetkens‰; menettelisimme j‰rjettˆm‰sti, jos sekaantuisimme asiaan sen t‰rvell‰ksemme. ƒlk‰‰ huoliko pel‰t‰! Min‰ olen kyllin vanha tiet‰‰kseni, milloin on annettava asiain menn‰ menojansa." Samassa astui sis‰‰n Umesh, kasvot leve‰ss‰ hymynirveess‰, kuten ainakin. "Mit‰ kuuluu, Umesh?" kysyi set‰. "Alhaalla on Ramesh Babu, joka kysyy herra tohtoria", vastasi Umesh. Kamilan kasvoista pakeni veri. Set‰ hyp‰hti seisaalleen huudahtaen: "Olkaa huoletta, rakas lapseni. Min‰ l‰hden katsomaan." H‰n l‰hti alas ja tarttui Rameshin k‰teen. "L‰htek‰‰ hieman k‰velem‰‰n kanssani, Ramesh Babu", sanoi h‰n. "Haluan sanoa teille pari sanaa." "Mik‰ teid‰t t‰nne tuo, set‰?" kysyi Ramesh ihmeiss‰‰n. "Teid‰n t‰htenne min‰ t‰‰ll‰ olen", vastasi set‰, "ja olen eritt‰in iloinen, kun tapaan teid‰t. Tulkaa, meill‰ ei ole paljon aikaa; meid‰n t‰ytyy saada asia kuntoon." Samassa h‰n veti Rameshin mukanaan kadulle. "Kuinka osuittekaan t‰h‰n taloon, Ramesh Babu?" kysyi h‰n sitten. "Min‰ tahdoin tavata Nalinaksha Babun", vastasi Ramesh. "Olen p‰‰tt‰nyt kertoa h‰nelle kaikki, mit‰ tied‰n Kamilasta. Ajattelen aina, ett‰ h‰n kenties on sittenkin viel‰ elossa." "Jos otaksumme, ett‰ h‰n el‰‰ ja ett‰ Nalinaksha h‰net sattumalta tapaa, uskotteko, ett‰ h‰nen olisi hyv‰ kuulla asia juuri teilt‰? H‰nell‰ on vanha ‰iti, ja saattaisi olla onnettomuudeksi Kamilalle, jos h‰n kuulisi totuuden." "Min‰ en tied‰, miten se vaikuttaisi heid‰n yhteiskunnalliseen asemaansa", virkkoi Ramesh, "mutta tahtoisin Nalinakshan tiet‰v‰n, ettei Kamilaa kohtaa moitteen varjokaan. Jos h‰n on tosiaankin kuollut, niin minun tunnustukseni tekee h‰nelle mahdolliseksi kunnioittaa h‰nen muistoansa." "Min‰ en pysty k‰sitt‰m‰‰n teid‰n nykyaikaisten ajatusjuoksua", sanoi set‰. "Jos Kamila tosiaankin on kuollut, en ymm‰rr‰, miksi vaivaisitte h‰nt‰ Kamilan muistolla; olihan h‰n vain yhden yˆn h‰nen puolisonansa. N‰ettekˆ tuon talon? Se on asumukseni. Jos tulette huomenna varhain luokseni, niin kerron teille kaikki. Siihen saakka pyyd‰n teit‰ olemaan k‰ym‰tt‰ Nalinaksha Babun luona." Ramesh suostui. Set‰ palasi ja sanoi Kamilalle: "Pyyd‰n teit‰ tulemaan luoksemme huomenna varhain, lapsukaiseni. Minulle on selvinnyt, ett‰ teid‰n on itse selitett‰v‰ asiain tila Ramesh Babulle." Kamila ei vastannut, loi vain katseensa alas. "Min‰ olen varma siit‰, ett‰ t‰m‰ on ainoa oikea menettelytapa", jatkoi set‰. "Nykyaikaiset nuoret miehet eiv‰t noudata vanhoja kaavoja. ƒlk‰‰ sit‰ s‰ik‰ht‰kˆ, lapsukaiseni. ƒlk‰‰ salliko kenenk‰‰n muun anastaa oikeuttanne; se on teid‰n velvollisuutenne eik‰ kenenk‰‰n muun. Teimmep‰ me muut mit‰ tahansa, se ei vaikuta sill‰ tavalla." Kamila ei viel‰k‰‰n kohottanut katsettansa. "Me olemme tasoittaneet jokseenkin perusteellisesti teid‰n tienne", jatkoi set‰, "teid‰n ei pid‰ empi‰ ryhtyess‰nne poistamaan niit‰ harvoja esteit‰, jotka viel‰ ovat j‰ljell‰." Samassa Kamila kuuli askelia ja loi katseensa tulijaan. Ovella seisoi Nalinaksha. Heid‰n katseensa tapasivat toisensa, mutta t‰ll‰ kertaa Nalinaksha ei k‰‰nt‰nyt silmi‰ns‰ toisaalle eik‰ kiiruhtanut pois. H‰n katsoi Kamilaa vain silm‰nr‰p‰yksen ajan, mutta t‰m‰ lyhyt silm‰ys n‰ytti ottavan jotakin Kamilan kasvoista, sen sijaan ett‰ olisi tavallisuuden mukaan vain niit‰ hipaissut, ik‰‰nkuin jotakin sellaista, mit‰ saa katsoa vain salaa, ilman lupaa. Seuraavana hetken‰ Nalinaksha huomasi Sailadzhan ja aikoi l‰hte‰ pois, kun set‰ h‰net pid‰tti. "ƒlk‰‰ paetko, Nalinaksha Babu; me pid‰mme teit‰ omaisenamme. T‰m‰ on tytt‰reni Saila, jonka pikku tyttˆ‰ te hoiditte h‰nen ollessaan sairaana." Sailadzha kumarsi. "Kuinka pienokainen nyt voi?" kysyi Nalinaksha tervehdykseen vastaten. "H‰n voi j‰lleen aivan hyvin." "Te ette suo minulle koskaan tilaisuutta seurustella mielin m‰‰rin kanssanne", jatkoi Tshakrabartti. "Koska kerran olette t‰nne saapunut, pit‰isi teid‰n viipy‰kin." Set‰ pakotti h‰net istumaan. H‰n katsahti sitten ymp‰rillens‰ ja havaitsi Kamilan pujahtaneen ulos. H‰n ei ollut voinut kest‰‰ Nalinakshan katseen aiheuttamaa yll‰tyst‰ ja iloa ja oli l‰htenyt pois p‰‰st‰kseen j‰lleen tasapainoon. Nyt astui huoneeseen Kshemankari. "Minun t‰ytyy vaivata teit‰ l‰htem‰‰n ylˆs ruokasaliin", sanoi h‰n Tshakrabarttille. "Minun kielelleni on kihonnut siit‰ asti, kun ilmoititte, ett‰ teill‰ oli jotakin teht‰v‰‰", vastasi set‰. Kelpo tavalla kestitty‰‰n itse‰ns‰ h‰n palasi oleskeluhuoneeseen. "Odottakaahan hetkinen", sanoi h‰n Nalinakshalle ja h‰nen ‰idillens‰, "min‰ tulen heti takaisin." H‰n l‰hti j‰lleen ulos ja palasi parin minuutin kuluttua taluttaen Kamilaa k‰dest‰. Sailadsha seurasi heit‰. "Kuulkaahan, Nalinaksha Babu", aloitti Tshakrabartti, "te ette saa kohdella Haridasia niinkuin vierasta. Min‰ j‰t‰n tyttˆrukan luoksenne ja toivon teid‰n ja teid‰n ‰itinne pit‰v‰n h‰nt‰ joka suhteessa omaisiinne kuuluvana. H‰n ei pyyd‰ mit‰‰n muuta kuin saada teit‰ palvella. H‰n ei tule milloinkaan menettelem‰‰n v‰‰rin tieten tahtoen, sen voin teille vakuuttaa." "Arvoisa yst‰v‰ni", virkkoi Kshemankari, "teill‰ ei ole mit‰‰n syyt‰ levottomuuteen. Me pid‰mme Haridasia jo tytt‰ren‰mme ja sisarenamme. Emme myˆsk‰‰n ole h‰nen t‰‰ll‰ ollessaan joutuneet pulaan sen vuoksi, ettemme olisi keksineet h‰nelle mit‰‰n tekemist‰. Keittiˆss‰ ja varastohuoneessa, miss‰ olen monet vuodet hallinnut ja vallinnut, minulla ei ole en‰‰ mit‰‰n sanomista. Palvelijat eiv‰t en‰‰ pid‰ minua em‰nt‰n‰ns‰. Min‰ olen huomaamatta joutunut taka-alalle. Minulla oli ennen tapana pit‰‰ avaimet huostassani, mutta Haridasi on osannut nekin minulta siepata. Sanokaahan, mit‰ viel‰ vaaditte t‰lle ryˆv‰riveitikallenne? Uhkaatteko vied‰ h‰net mukananne? Se olisi pahin ryˆstˆ, mik‰ minua voi kohdata!" "H‰n ei l‰htisi, vaikka k‰skisin, joten voitte olla ihan huoletta", vastasi Tshakrabartti. "Te olette h‰net lumonneet siin‰ m‰‰rin, ett‰ h‰n on unohtanut kaikkien muiden olemassaolon. Tyttˆ parka, h‰n on saanut paljon kovaa kokea ja on nyt vihdoin lˆyt‰nyt rauhan teid‰n luonanne. Suojelkoon taivas t‰t‰ h‰nen rauhaansa ja ‰lkˆˆn teid‰n suosiotanne otettako h‰nelt‰ koskaan pois; se on l‰htˆsiunaukseni h‰nelle!" Ukon silm‰t olivat k‰yneet kosteiksi. Nalinaksha oli kuunnellut ‰‰neti, ik‰‰nkuin lumouksen vallassa. Vieraiden l‰hdetty‰ h‰n asteli hitaasti omaan huoneeseensa. Painuva joulukuun p‰iv‰ valoi huoneeseen purppurahohdetta, hele‰t‰ kuin morsiamen posken punerrus. Punainen hehku tuntui tunkeutuvan h‰nen huokosiinsa ja huuhtelevan koko h‰nen olemustansa. Er‰s h‰nen hindustanilainen yst‰v‰ns‰ oli aamulla l‰hett‰nyt h‰nelle korillisen ruusuja, ja Kshemankari oli j‰tt‰nyt ne Kamilan j‰rjestett‰viksi. Kamila oli ne asettanut maljakkoon Nalinakshan huoneeseen. Nyt niiden tuoksu hulmahti sis‰‰nastujaa vastaan. Iltap‰iv‰n hiljaisuudessa laskevan auringon punahohde ja ruusujen tuoksu yhtyiv‰t toisiinsa aisteja huumaten. Vuosikausia oli h‰nen el‰m‰ns‰ ollut kielt‰ymyksen ja ankaran itsens‰hillitsemisen el‰m‰‰, mutta nyt h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin h‰nen korviinsa olisivat kantautuneet monikielisen soittimen s‰velet ja kuin koko maanpiiri‰ olisivat kaiuttaneet n‰kym‰ttˆmien tanssijoiden askelet ja helisev‰t kastanjetit. Nalinaksha k‰‰ntyi pois ikkunasta, ja h‰nen katseensa osui ruusuihin, jotka oli j‰rjestetty komeroon h‰nen vuoteensa p‰‰puoleen. Ne olivat kuin pelkki‰ h‰neen suunnattuja katseita ja n‰yttiv‰t esitt‰v‰n jotakin sanatonta pyyntˆ‰ h‰nen syd‰mens‰ ovella. H‰n otti yhden ruusuista, himme‰n kullan v‰risen ruusunnupun, jonka ter‰lehdet eiv‰t viel‰ olleet puhjenneet esiin, mutta josta virtasi lakkaamaton, voimakas tuoksu. H‰nen sit‰ hyv‰illess‰‰n tuntui silt‰, kuin h‰nen sormensa puristukseen olisi vastannut toisen ihmisen sormi, ja h‰nen koko ruumiissaan souteli outo v‰ristys. H‰n painoi hentoa nuppusta huuliansa ja silm‰luomiansa vasten. Illan taivasta valaisivat nyt laskevan auringon viimeiset s‰teet. Aikoessaan l‰hte‰ huoneesta Nalinaksha astui vuoteen luo, kumartui kohottamaan peitett‰ ja laski ruusunnupun pieluksellensa. Nostaessaan j‰lleen p‰‰ns‰ h‰n huomasi vuoteen toiselle puolelle kyyristyneen hahmon. Se oli Kamila. H‰n oli peitt‰nyt kasvonsa ja olisi halunnut vajota maahan h‰pe‰st‰. Mutta sellaisten tunteiden aika oli nyt ohi. Ruusut komeroon asetettuansa ja Nalinakshan vuoteen kuntoon saatuansa Kamila oli ollut huoneesta l‰htem‰ss‰, kun oli kuullut h‰nen askelensa ja kiiruhtanut piiloutumaan. Nyt, kun h‰n sanomattomaksi h‰mmenyksekseen oli keksitty omituisesta piilopaikastansa, ei pakenemisesta eik‰ k‰tkeytymisest‰ voinut en‰‰ olla puhettakaan. Tahtoen nopeasti vapauttaa h‰net tukalasta asemastaan Nalinaksha l‰hti ovelle, mutta kynnykselle ehditty‰ns‰ h‰n ‰kki‰ tuli ajatelleeksi jotakin ja j‰i hetkiseksi ep‰rˆiden seisomaan. Sitten h‰n asteli hitaasti takaisin, katsoi Kamilaa silmiin ja sanoi: "Nouskaa, olkaa hyv‰. Te ette saa minua ujostella!" YHDESSEITSEMƒTTƒ LUKU Seuraavana aamuna Kamila saapui sed‰n luo. Sopivan tilaisuuden tarjoutuessa h‰n vei Sailadzhan syrj‰‰n ja syleili h‰nt‰ hell‰sti! "Mist‰ johtuukaan, ett‰ n‰yt‰t t‰n‰‰n niin onnelliselta, kultaseni?" kysyi Saila. "En tied‰, _didi_; minusta tuntuu silt‰, kuin olisivat kaikki k‰rsimykseni ohi." _Saila_: "Kuulehan, sinun pit‰‰ kertoa minulle kaikki. Me olimme eilen iltaan asti yhdess‰. Mit‰ tapahtuikaan senj‰lkeen?" _Kamila_: "Oikeastaan ei mit‰‰n erikoista, mutta min‰ tunnen, ett‰ h‰n on nyt todellakin minun. Taivas on ollut minulle armollinen." _Saila_: "Hyv‰ niin, kultaseni; mutta sin‰ et saa minulta mit‰‰n salata." _Kamila_: "Minulla ei ole mit‰‰n salattavaa, _didi_; minun on vain vaikea saada sanotuksi, mit‰ tunnen. Kun nousin t‰n‰ aamuna, n‰ytti el‰m‰ni saaneen tarkoituksen. Min‰ tunsin itseni onnellisemmaksi, ja tyˆni oli sanomattoman keve‰t‰. Min‰ en pyyd‰ mit‰‰n enemp‰‰. Ainoa pelkoni on, ett‰ voin menett‰‰ mit‰ olen voittanut. En voi uskoa kaitselmusta niin laupiaaksi, ett‰ se soisi minulle sellaisen onnen koko el‰m‰ni ajaksi." _Saila_: "Min‰ puolestani ajattelen, ett‰ onnesi on nyt k‰‰ntynyt hyv‰ksi ja ettei sit‰ sinulta en‰‰ riistet‰. Sin‰ saat kaiken sinulle kuuluvan onnen korkoinensa." _Kamila_: "Et saa niin sanoa, _didi_. Koron olen jo saanut. Minun ei sovi moittia onneani. Min‰ en pyyd‰ mit‰‰n enemp‰‰." Samassa tuli set‰. "Teid‰n t‰ytyy k‰yd‰ hetkiseksi ulos, lapsukaiseni", sanoi h‰n Kamilalle. "T‰‰ll‰ on Ramesh Babu." Set‰ oli sit‰ ennen keskustellut Rameshin kanssa. "Min‰ tied‰n, millainen teid‰n ja Kamilan v‰linen suhde todellisuudessa oli", oli h‰n sanonut, "ja neuvon teit‰ aloittamaan el‰m‰n uudelleen j‰tt‰en h‰net kokonaan huomioonottamatta. Jos on viel‰ olemassa suhteenne aiheuttamia vaikeuksia, niin j‰tt‰k‰‰ niiden ratkaiseminen kaitselmuksen asiaksi; ‰lk‰‰ yritt‰kˆ itse niit‰ selvitell‰." Ramesh oli vastannut: "Ennenkuin lopullisesti poistan Kamilan el‰m‰ni keh‰st‰, tahdon kertoa Nalinakshalle koko tarinan; muuten en voi aloittaa uutta el‰m‰‰ni puhtain tunnoin. On yhdentekev‰‰, pidet‰‰nkˆ Kamilan asiain k‰sittelemist‰ viel‰ tarpeellisena vai eikˆ. Vaikka se osoittautuisi tarpeettomaksikin, en saa koskaan omaatuntoani rauhoittumaan, ellen kerro kaikkea." "Olkoon menneeksi", sanoi set‰. "Odottakaa hetkinen. Min‰ palaan aivan kohta." Ramesh k‰‰ntyi ikkunaan ja tuijotteli kylm‰kiskoisen n‰kˆisen‰ ohikulkijoita, kunnes kuuli askelia. K‰‰ntyess‰‰n katsomaan h‰n n‰ki tytˆn, joka kumarsi h‰nelle syv‰‰n. H‰nen kohottaessa p‰‰t‰ns‰ Ramesh hyp‰hti h‰mm‰styneen‰ seisaalleen ja huudahti: "Kamila!" Kamila siin‰ tosiaankin seisoi h‰nen edess‰ns‰, ‰‰neti ja liikahtamatta. "Taivaalle olkoon kiitos, Ramesh Babu", sanoi set‰, joka oli tullut samalla kertaa sis‰‰n, "Kamilan onnettomuudet ovat lopussa; h‰nell‰ on kirkas taivas p‰‰n p‰‰ll‰. Te pelastitte h‰net suuresta vaarasta saattaen siten itsenne kurjuuteen. Nyt, kun on tullut eron hetki, h‰n ei voi vaieten sivuuttaa, mit‰ on teille velkaa. H‰n saapuu nyt luoksenne sanomaan teille j‰‰hyv‰iset ja saamaan teid‰n siunauksenne." Hetkisen turhaan ponnistettuansa Ramesh kykeni puhumaan. "Jumala teit‰ siunatkoon, Kamila", sanoi h‰n. "Antakaa minulle anteeksi kaikki v‰‰ryys, mit‰ olen teille tehnyt, joko tiet‰en tai tiet‰m‰tt‰ni." Kamila nojasi sein‰‰n kykenem‰tt‰ mit‰‰n virkkamaan. Hetkisen vaiti oltuansa Ramesh jatkoi: "Jos haluatte l‰hett‰‰ minut jonkun henkilˆn luo tai jos voin selvitt‰‰ jonkin v‰‰rink‰sityksen, niin min‰ olen valmis palvelukseenne." Kamila liitti anoen k‰tens‰ yhteen. "Min‰ pyyd‰n teit‰ olemaan sanomatta sanaakaan kenellek‰‰n." "Pitk‰‰n aikaan en kertonut teist‰ kenellek‰‰n", virkkoi Ramesh. "Min‰ vaikenin viel‰ silloinkin, kun vaikeneminen merkitsi minulle onnettomuutta. Vasta muutamia p‰ivi‰ sitten, luullessani, ett‰ te olitte kaiken vaaran tuolla puolen, min‰ kerroin teid‰n tarinanne ja silloinkin yhden ainoan perheen j‰senille. Se ei luullakseni asiaanne vahingoita, p‰invastoin: se sit‰ hyˆdytt‰nee. Set‰ n‰ht‰v‰sti tiet‰‰ kaikki. Sit‰paitsi Annada Babu, jonka tyt‰r -- --" "Te varmaankin tarkoitatte Hemnalinia", keskeytti set‰. "Oletteko kuullut tarinan?" "Olen", vastasi Ramesh, "ja jos haluatte kuulla minulta viel‰ jotakin, niin olen valmis kertomaan. Itselleni en pyyd‰ en‰‰ mit‰‰n; olen kadottanut melkoisen kappaleen el‰m‰‰ni ja hyv‰n joukon muutakin. Nyt tahdon vain olla vapaa; tahdon maksaa kaikki velkani ja p‰‰st‰ sitoumuksistani." Set‰ tarttui lempe‰sti h‰nen k‰teens‰. "Ei, Ramesh Babu, teilt‰ ei vaadita mit‰‰n muuta. Te olette paljon k‰rsinyt, ja min‰ rukoilen Jumalaa, ett‰ el‰m‰nne saa t‰st‰ l‰htien olla vapaa, onnellinen, h‰iriytym‰tˆn." "Min‰ sanon teille nyt hyv‰sti", virkkoi Ramesh Kamilan puoleen k‰‰ntyen. Kamila ei sanonut sanaakaan, kumarsi vain j‰lleen kunnioittavasti. Ramesh asteli ulos kadulle kuin unissa k‰yden. "Min‰ olen iloinen, ett‰ kohtasin Kamilan viel‰ kerran", sanoi h‰n itsekseen, "t‰m‰ kohtaus muodostaa sopivan lopun episodiimme. Vaikka en viel‰k‰‰n oikein tied‰, mik‰ h‰net sai pakenemaan Ghazipurista, sen tied‰n joka tapauksessa, ett‰ olen nyt tarpeeton. Minua ei kaipaa kukaan; niinp‰ l‰hden maailmalle ja el‰n omaa el‰m‰‰ni. Ei ole mit‰‰n syyt‰ k‰‰nty‰ katsomaan taaksensa." KAHDESSEITSEMƒTTƒ LUKU Kamilan tullessa kotiin Annada Babu ja Hemnalini istuivat Kshemankarin luona. "Siin‰h‰n on Haridasi!" virkkoi Kshemankari h‰net n‰hdess‰‰n. "Etkˆ mene yst‰v‰tt‰resi kanssa omaan huoneeseesi, lapsukaiseni? Annada Babu juo teet‰ minun seurassani." Kamilan huoneeseen astuttuaan Hemnalini kohta heitt‰ytyi h‰nen syliins‰ huudahtaen: "Kamila!" "Kuinka oletkaan saanut tiet‰‰ nimeni?" kysyi Kamila n‰ytt‰m‰tt‰ kovin h‰mm‰styneelt‰. "Joku kertoi minulle koko tarinanne. En osaa selitt‰‰, miten k‰vi, mutta kohta sen kuultuani tiesin, ett‰ olet Kamila." "Min‰ en tahdo kenenk‰‰n tiet‰v‰n nime‰ni", sanoi Kamila, "todellinen nimeni on muuttunut minulle soimaukseksi." "Mutta siit‰ huolimatta se antaa sinulle oikeutesi takaisin." Kamila pudisti p‰‰t‰ns‰. "Minun mielest‰ni ei ole niin laita. Minulla ei ole mit‰‰n oikeutta vaadittavana enk‰ min‰ haluakaan mit‰‰n vaatia." "Mutta mit‰ oikeutta sinulla on salata asia miehelt‰si? Miksi et j‰t‰ kohtaloasi kokonaan h‰nen ratkaistavaksensa? Sinun ei pit‰isi peitell‰ h‰nelt‰ mit‰‰n." V‰ri pakeni ‰kki‰ Kamilan kasvoista. H‰n tuijotti avuttomana Hemnaliniin turhaan etsien vastausta; sitten h‰n vaipui vuoteeseen. "Taivas yksin tiet‰‰, miksi tunnen sellaista h‰pe‰‰, vaikka en ole tehnyt mit‰‰n v‰‰ryytt‰! Miksi minua rangaistaan, vaikka olen ihan viaton? Kuinka voinkaan h‰nelle kertoa koko tarinani?" Hemnalini tarttui h‰nen k‰teens‰. "T‰ss‰ ei tule kysymykseen rangaistus, vaan vapautus. Sin‰ olet nyt harhaluulon pauloissa etk‰ vapaudu koskaan, ellet ilmaise kaikkea miehellesi. Luota kaitselmukseen ja katko kahleesi!" "Minulta ei vie voimia se pelko, ett‰ voin kaikki menett‰‰, mutta min‰ ymm‰rr‰n, mit‰ tarkoitat. Min‰ en saa pel‰t‰, mit‰ tulevaisuus minulle mukanansa tuo; minun on sanottava h‰nelle kaikki. H‰nelt‰ en saa salata en‰‰ mit‰‰n." Kamila iski k‰tens‰ lujasti yhteen. "Mit‰ siis tahdotkaan?" kysyi Hemnalini viihdytellen. "Tahdotko, ett‰ joku muu sen h‰nelle kertoo?" Kamila pudisti p‰‰t‰ns‰ ehdottoman kielt‰v‰sti. "En, en; h‰n ei saa sit‰ kuulla kenelt‰k‰‰n muulta. Min‰ itse sanon sen h‰nelle; et saa ajatella, etten kykene sit‰ tekem‰‰n." "Se on parasta", virkkoi Hemnalini. "Min‰ en tied‰, tapaammeko viel‰ toisemme; min‰ tulin sanomaan, ett‰ matkustamme pois." "Minne te matkustatte?" "Kalkuttaan. Nyt en saa sinua en‰‰ viivytt‰‰; sinulla on aamuaskareesi suoritettavana. Minun on paras l‰hte‰. ƒl‰ unohda sisartasi." "Kirjoitathan minulle?" kysyi Kamila tarttuen h‰nen k‰teens‰. Hemnalini lupasi. "Sinun pit‰‰ kirjoittaa ja neuvoa, mit‰ minun on tekeminen; min‰ tied‰n, ett‰ kirjeesi minua rohkaisevat." Hemnalini hymyili. "Siin‰ suhteessa ei ole mit‰‰n h‰t‰‰. Sin‰ saat toisen, paljon paremman neuvonantajan." Hemnalinia ajatellessaan Kamila ei ollut suinkaan levollinen, vaikka ei huolestumistansa osoittanut. Ulkonaisesti tyynen Hemnalinin kasvoissa n‰kyi ankaran surun ilme. Se her‰tti Kamilan myˆt‰tuntoa, mutta toisaalta oli Hemnalinin olemuksessa jotakin torjuvaa, ja se teki vaikeaksi h‰nelle puhua tai esitt‰‰ kysymyksi‰. Vaikka Kamila oli purkanut syd‰mens‰ mit‰‰n salailematta, l‰hti Hemnalini h‰nen luotansa ilmaisematta omaa suljettua sisint‰ns‰. H‰nen sanomattoman surumielinen ja alistunut ilmeens‰ v‰ikkyi alinomaisena h‰m‰ryyten‰ h‰nen kasvoillansa. Pitkin p‰iv‰‰, talousaskareiden suodessa hetkisenk‰‰n lepoa, Kamilan mieless‰ kangastelivat Hemnalinin kauniit, tyynet silm‰t ja h‰nen lausumansa sanat. H‰n ei tiet‰nyt Hemnalinin tarinasta mit‰‰n muuta kuin sen tosiasian, ett‰ h‰nen ja Nalinakshan kihlaus oli purkautunut. Hemnalini oli tuonut aamulla korillisen kukkia puutarhastansa, ja Kamila istuutui kylvyn j‰lkeen sitomaan niist‰ seppelt‰. Kshemankari oli h‰nen seuranansa. "Rakas lapseni", sanoi h‰n Kamilalle, "en voi sanoin kuvata niit‰ tunteita, jotka liikkuivat mieless‰ni Hemnalinin minua hyv‰stelless‰. Sanottakoon mit‰ tahansa, h‰n on tosiaankin miellytt‰v‰ tyttˆ; min‰ ajattelen yh‰, kuinka onnellinen olisin, jos saisin h‰net mini‰kseni. Asia oli jo melkein sill‰ asteella, mutta pojastani ei tosiaankaan saa selkoa. H‰n yksin tiet‰‰, mik‰ h‰net sai muuttamaan mielt‰ns‰." Kshemankari ei halunnut myˆnt‰‰, ett‰ oli itse viel‰ ihan hiljattain kysymyksess‰olevaa liittoa vastustanut. Kuullessaan askeleita h‰n huusi: "Sin‰kˆ siell‰, Nalin?" Kamila piilotti nopeasti kukat ja seppelet _sarinsa_ vapaaseen kulmaan ja peitti kasvonsa. Nalinaksha astui huoneeseen, ja h‰nen ‰itins‰ virkkoi h‰nelle: "Hem ja h‰nen is‰ns‰ l‰htiv‰t vast'ik‰‰n pois; n‰itkˆ heid‰t?" "N‰in; min‰ vein heid‰t kotiin vaunuissani." "Sano mit‰ tahdot, poikaseni", jatkoi ‰iti, "Hemin laisia ei ole paljon." H‰nen puheens‰vyns‰ nojalla olisi voinut luulla, ett‰ Nalinakshalla oli tapana v‰itt‰‰ aina vastaan. Mutta h‰n vain hymyili eik‰ virkkanut mit‰‰n. "Viel‰ sin‰ hymyilet!" puhui Kshemankari edelleen. "Min‰ olin saanut aikaan kihlauksen, olinpa jo antanut Hemille siunauksenikin, kun sin‰ sait p‰‰h‰si jonkin hyrri‰isen ja kumosit koko asian. Etkˆ ollenkaan pahoittele?" Nalinaksha n‰ytti s‰ps‰ht‰v‰n, vilkaisi Kamilaan ja huomasi h‰nen vakavan katseensa. Kun heid‰n silm‰yksens‰ sattuivat yhteen, olisi Kamila mielell‰‰n h‰ipynyt olemattomiin, ja h‰nen p‰‰ns‰ painui alas. "Kuulehan, ‰iti", sanoi Nalinaksha, "pid‰tkˆ sin‰ poikaasi niin haluttavana, ett‰ luulet asian olevan aivan helposti j‰rjestett‰viss‰? T‰llaiseen j‰ykk‰‰n jurottajaan ei kukaan hevill‰ rakastu!" Tuon kuullessaan Kamila j‰lleen kohotti katseensa, ja samassa Nalinaksha silm‰si h‰nt‰ niin iloisesti, ett‰ pakeneminen tuntui Kamilasta ainoalta mahdolliselta pelastukselta. "Mene ja ole puhumatta!" virkkoi Kshemankari pojallensa. "Sin‰ suututat minua." Yksin j‰‰ty‰ns‰ Kamila punoi kaikki Hemnalinin kukat yhdeksi ainoaksi suureksi seppeleksi, asetti sen koriin, pirskotti siihen vett‰ ja vei sen Nalinakshan tyˆhuoneeseen. H‰nen silm‰ns‰ k‰viv‰t kosteiksi, kun h‰n ajatteli, ett‰ t‰m‰ valtaisa seppel oli Hemnalinin erolahja. Omaan huoneeseensa palattuaan Kamila istui kauan mietteiss‰‰n, kyseli itselt‰ns‰, mit‰ Nalinakshan katseet olivat voineet tarkoittaa ja mit‰ h‰n mahtoikaan ajatella h‰nest‰, Kamilasta. H‰nen katseensa oli tuntunut tunkeutuvan salaisimpiinkin ajatuksiin. Tavallaan parempi oli sittenkin ollut entinen aika, jolloin Kamila oli pysytellyt poissa Nalinakshan l‰hettyvilt‰. Nyt h‰n joutui alinomaa kiusallisiin tilanteisiin; se oli kuin rangaistus siit‰, ett‰ h‰n salasi oikean nimens‰. H‰n mietti mieless‰‰n: "Nalinaksha varmaankin ajattelee n‰in: Mist‰ onkaan ‰iti tuon Haridasin lˆyt‰nyt? Enp‰ ole milloinkaan ennen n‰hnyt niin tungettelevaa olentoa. Se ajatus, ett‰ h‰n minua siten arvostelee, vaikkapa vain ohimennenkin, on minusta siet‰m‰tˆn." Sin‰ iltana h‰n meni levolle lujasti p‰‰tt‰en ensimm‰isess‰ tarjoutuvassa tilaisuudessa ilmaista salaisuutensa ja ottaa kantaakseen kaikki seuraukset. Seuraavana aamuna h‰n nousi varhain ja l‰hti kylpem‰‰n. H‰n toi mukanaan pienen ruukun Gangesin vett‰ aikoen tapansa mukaan sill‰ pest‰ Nalinakshan oleskeluhuoneen, ennenkuin ryhtyi mit‰‰n muuta tekem‰‰n; mutta t‰ll‰ kertaa Nalinaksha, vastoin tavallisuutta, oli jo huoneessaan. Pahoillaan siit‰, ettei saanut suorittaa tavanmukaista teht‰v‰‰ns‰, Kamila k‰‰ntyi takaisin ja alkoi hitaasti poistua; mutta samassa johtui h‰nen mieleens‰ ajatus, joka sai h‰net seisahtumaan. H‰n asteli hiljalleen takaisin ja pys‰htyi j‰lleen ovelle. H‰n ei tiet‰nyt, miten se oikeastaan tapahtui; koko maailma souti sumuna h‰nen edess‰ns‰, eik‰ h‰nell‰ ollut mit‰‰n tuntoa ajan kulumisesta. Yht'‰kki‰ h‰n havaitsi, ett‰ Nalinaksha oli tullut huoneestansa ja seisoi h‰nen edess‰ns‰. Kamila hyp‰hti heti jalkeilleen, polvistui h‰nen eteens‰ ja taivutti p‰‰t‰ns‰, kunnes se kosketti h‰nen jalkojansa; valtoinaan olevat, viel‰ kosteat hiukset putosivat Nalinakshan jalkoihin peitt‰en ne nilkkaa myˆten. Sitten Kamila nousi ja seisoi kuin kuvapatsas h‰nen edess‰ns‰; h‰n unohti kokonaan, ett‰ harso oli pudonnut kasvoilta, eik‰ huomannut sit‰k‰‰n, ett‰ Nalinakshan katse oli kiinte‰sti suunnattu h‰nen kasvoihinsa. H‰n ei n‰ytt‰nyt tiet‰v‰n mit‰‰n ulkomaailmasta, kunnes ‰killinen innoitus v‰lk‰hti h‰nen mieless‰ns‰ ja h‰n lausui vakain ‰‰nin: "Min‰ olen Kamila." H‰n oli tuskin saanut tuon sanoneeksi, kun h‰nen oman ‰‰nens‰ sointu tuntui h‰lvent‰v‰n lumouksen ja saavan j‰nnityksen laukeamaan. H‰nen koko ruumiinsa vapisi, ja p‰‰ painui alas; h‰n ei voinut hievahtaakaan, mutta tunsi samalla, ett‰ pakeneminen oli ainoa pelastuskeino. H‰n oli k‰ytt‰nyt koko voimansa ja uskaltanut kaikkensa heitt‰ytyess‰‰n Nalinakshan eteen ja lausuessaan nuo kolme sanaa: "Min‰ olen Kamila." H‰pe‰ ei ollut en‰‰ mitenk‰‰n salattavissa. H‰n oli antautunut Nalinakshan armoille. Nalinaksha kohotti hitaasti h‰nen k‰tens‰ huulillensa ja kuiskasi: "Min‰ tied‰n sen! Sin‰ olet minun Kamilani! Tule kanssani." H‰n veti Kamilan huoneeseen ja laski seppelen h‰nen kaulaansa. "Tule, polvistukaamme H‰nen eteens‰!" Heid‰n siin‰ vieretysten koskettaessaan otsallansa permannon lumivalkoista marmoria tulvi ikkunasta aamuauringon valo kullaten heid‰n kumartuneita p‰it‰ns‰. Noustuansa Kamila viel‰ kerran heitt‰ytyi syv‰sti kunnioittaen Nalinakshan eteen. Kun h‰n j‰lleen nousi, ei kiusallinen arkuus en‰‰ h‰nt‰ vaivannut. H‰nen ilonsa ei ollut ylenpalttinen, mutta suuren vapahduksen tyyni rauha valautui koko h‰nen olemukseensa kuin aamun kirkas paiste; ehdottoman antaumuksen tunto t‰ytti h‰nen syd‰mens‰ joka sopukan, ja koko luomakunta n‰ytti verhoutuvan h‰nen hartaan palvontansa suitsutukseen. Jostakin salatusta l‰hteest‰ kumpusi alinomaa vesi‰ h‰nen silmiins‰, ja kyynelkarpalot vieriv‰t esteettˆm‰sti h‰nen poskillensa -- ilonkyynelet, jotka huuhtoivat pois h‰nen orpoa el‰m‰‰ns‰ kammitsoineet surut. Nalinaksha ei virkkanut en‰‰ mit‰‰n, pyyhk‰isi vain kosteat hiukset Kamilan otsalta ja l‰hti huoneesta. Kamila ei ollut viel‰ saanut kylliksi osoittaa antaumustansa; se kuohui ja kumpuili yh‰ h‰nen syd‰mess‰‰n, ja h‰nen teki mieli antaa sen virrata valtoinaan. H‰n meni Nalinakshan makuuhuoneeseen ja laski oman seppelens‰ vanhojen sandaalien ymp‰rille, painoi niit‰ otsaansa ja asetti ne j‰lleen kunnioittavasti paikoilleen. Sitten h‰n ryhtyi suorittamaan p‰iv‰n tyˆt‰, ik‰‰nkuin se olisi ollut jumalanpalvelusta; jokainen h‰nen suorittamansa teht‰v‰ oli kuin rukous, joka ilon siivitt‰m‰n‰ kohosi taivaaseen. "Mit‰ sin‰ teetk‰‰n, lapsukaiseni?" huudahti Kshemankari. "Kun n‰kee sinut pesem‰ss‰ ja lakaisemassa ja puhdistamassa, niin luulisi sinun tahtovan uudistaa koko talon yhdess‰ ainoassa p‰iv‰ss‰." Talousaskarten p‰‰tytty‰ Kamila ei k‰ynyt k‰siksi ompelukseensa, kuten tavallisesti, vaan vet‰ytyi omaan huoneeseensa; Nalinaksha lˆysi h‰net sielt‰ palatessaan kotiin mukanansa korillinen liljankukkia. "Kamila", sanoi h‰n, "asetahan n‰m‰ veteen, jotta pysyv‰t tuoreina. Iltasella me menemme pyyt‰m‰‰n ‰idilt‰ siunausta." "Mutta sin‰h‰n et ole viel‰ kuullut koko tarinaani", virkkoi Kamila, katse alas luotuna. "Sinun ei tarvitse kertoa minulle mit‰‰n; min‰ tied‰n kaikki", sanoi Nalinaksha. Kamila veti hunnun kasvoillensa. "Mutta ‰iti -- --", aloitti h‰n saamatta enemp‰‰ sanotuksi. Nalinaksha veti hunnun syrj‰‰n. "ƒiti on el‰m‰ns‰ varrella antanut anteeksi paljon syntej‰. H‰n varmaan antaa anteeksi sinulle sen, mik‰ ei synti‰ ollutkaan." End of the Project Gutenberg EBook of Haaksirikko, by Rabindranath Tagore *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAKSIRIKKO *** ***** This file should be named 59471-8.txt or 59471-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/9/4/7/59471/ Produced by Juhani K‰rkk‰inen and Tapio Rikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.