Erämaan kultaa

The Project Gutenberg EBook of Er‰maan kultaa, by Zane Grey This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Er‰maan kultaa Author: Zane Grey Translator: V‰inˆ Nyman Release Date: December 2, 2018 [EBook #58401] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERƒMAAN KULTAA *** Produced by Tapio Riikonen ERƒMAAN KULTAA Kirj. Zane Grey Englannin kielest‰ ("Desert Gold") suomensi V‰inˆ Nyman Helsingiss‰, Kustannusosakeyhtiˆ Kirja, 1921. SISƒLLYS: Esipuhe. I. Vanhat yst‰v‰t. II. Mercedes CastaÒeda. III. Pako er‰maahan. IV. Forlorn River. V. Er‰maan ruusu. VI. Yaqui. VII. Valkoisia hevosia. VIII. Blanco Sol juoksee. IX. Keskeytetty lepohetki. X. Rojas. XI. Laavan ja kaktustasankojen poikki. XII. Helvetinkuilu. XIII. Forlorn Riveriss‰ tapahtuneita muutoksia. XIV. Kadonnut poika. XV. Er‰maahan vangitut. XVI. Vuoristolampaita. XVII. Merkityksellinen hevosen hirnunta. XVIII. Todellisuus unien asemesta. XIX. Forlorn Riverin salaisuus. XX. Er‰maan kultaa. ESIPUHE. Kasvot kummittelivat Cameronin silmiss‰ -- er‰‰n naisen kasvot. Ne n‰kyiv‰t h‰nelle sammuvan kentt‰tulen valkeassa syd‰mess‰, ne kurkistelivat h‰nt‰ varjoista, jotka liehuivat v‰lkkyv‰n valon yl‰puolella, ne seurasivat aavemaisesti h‰m‰r‰ss‰ h‰nen ymp‰rill‰‰n. T‰n‰ hetken‰, kun aurinko oli jo laskeutunut mailleen ja kuolon hiljaisuus vallitsi luonnossa, muistui Cameronin mieleen er‰s tapahtuma, josta jo oli kulunut pitk‰ aika. Se oli sattunut h‰nelle er‰‰ss‰ kodissa Peoriassa; siell‰ oli h‰n loukannut er‰st‰ naishenkilˆ‰ ja menett‰nyt h‰net, sill‰ h‰n oli rakastanut t‰t‰ liian myˆh‰‰n. Cameron oli kullanetsij‰, yksin‰isyytt‰ tavoitteleva ja synkki‰ kallioisia er‰maita rakastava henkilˆ senvuoksi, ett‰ h‰n halusi oleskella yksin‰‰n muistellakseen entist‰ el‰m‰‰ns‰. ƒ‰ni h‰iritsi Cameronin mietteit‰. H‰n kohautti p‰‰t‰‰n kuunnellakseen. Vieno tuuli lietsoi sammumaisillaan olevaa hiillosta, puhalsi kipinˆit‰ ja valkoista tuhkaa sek‰ ohutta savua ymp‰rˆiv‰‰n pimeyteen. H‰nen aasinsa ei n‰ytt‰nyt kumminkaan pelk‰‰v‰n. ƒkki‰ rikkoi hiljaisuuden murmelin karjunta. Se oli omituista, villi‰ murinaa, ei mit‰‰n tavallista haukuntaa, vaan kova‰‰nist‰ suden ulvontaa, jossa oli kuin kaipaavaa valitusta. Kun se taukosi, valtasi Cameronin kauhea yksin‰isyyden tunnelma. ƒ‰ni tuntui kaikuvan edelleen h‰nen mieless‰‰n. H‰n ja t‰m‰ kuljeskeleva susi olivatkin veljeksi‰. Ter‰v‰-‰‰ninen metallin kilin‰ kivi‰ vasten ja kavioiden pehme‰ narina hiekassa aiheuttivat, ett‰ Cameron tarttui pyssyyns‰ ja l‰ksi liikkeelle sammuvan kentt‰tulen ‰‰rest‰. H‰n oli jossakin asumattomalla rajaseudulla Sonoran ja Arizonan v‰lill‰, ja kullanetsij‰, joka kesti t‰m‰n seudun kuumuuden ja hedelm‰ttˆmyyden, joutui usein monenlaisiin vaaroihin. Pari olentoa, jotka olivat ymp‰rˆiv‰‰ pimeytt‰kin tummemmat, l‰hestyi, muutti muotoaan ja p‰‰sty‰‰n nuotion valopiiriin osoittautuikin er‰‰ksi valkoiseksi mieheksi raskaasti kuormitettuine aaseineen. "Hyv‰‰ iltaa!" huudahti tulija pys‰htyess‰‰n katsoen Cameroniin. "N‰in tulenne. Saanko leiriyty‰ t‰nne?" Cameron tuli esille varjosta tervehtien vierastaan, jota h‰n luuli samanlaiseksi kullanetsij‰ksi kuin h‰n itsekin oli. H‰n oli pahoillaan, ett‰ h‰nen yksin‰inen yˆvalvomisensa kentt‰tulen ‰‰ress‰ h‰iriytyi, mutta siit‰ huolimatta h‰n piti arvossa er‰maan lakia. Vieras kiitti h‰nt‰ ja irroitti senj‰lkeen kantamuksen aasin sel‰st‰. Sitten avasi h‰n matkalaukkunsa ja alkoi valmistella itselleen ateriaa. H‰nen liikkeens‰ olivat hitaat, mutta kumminkin hyvin t‰sm‰lliset. Cameron katseli h‰nt‰ viel‰ hieman vihaisesti, vaikkakin samalla myˆs uteliain ja kasvavin mielenkiinnoin. Nuotio alkoi palaa kirkkaasti ja sen valossa Cameron huomasi, ettei h‰nen vieraansa harmaasta tukasta huolimatta n‰ytt‰nyt vanhalta, ja vaikka h‰nen hartiansa tosin olivatkin jo kumarassa, n‰ytti h‰n viel‰ hyvin voimakkaalta. "Oletteko lˆyt‰nyt kultaa?" kysyi Cameron h‰nelt‰ ensimm‰iseksi kysymyksekseen. Vieras katsahti h‰neen nopeasti kuin s‰ik‰ht‰en ihmis‰‰nen kaikua. H‰n vastasi Cameronin kysymykseen ja niin syntyi heid‰n v‰lill‰‰n lyhyt keskustelu. Mutta vieras tahtoi silminn‰ht‰v‰sti v‰ltt‰‰ joutumasta pitempiin puheluihin. Cameron kyll‰ ymm‰rsi sen. H‰n nauroi pilkallisesti ja tuijotti ter‰v‰sti vieraansa ryppyisiin kasvoihin. T‰ss‰p‰ oli totta totisesti toinen omituinen er‰maan k‰vij‰, jota kannusti jokin muukin voima kuin kullan himo! Cameronista tuntui, ett‰ h‰nen ja t‰m‰n miehen v‰lill‰ oli jotakin "hienoa sukulaisuutta", jotakin ep‰m‰‰r‰ist‰ ja selitt‰m‰tˆnt‰, joka kenties johtui tunteesta, ett‰ vieras oli samanlainen yksin‰inen vaeltaja kuin h‰nkin, tahi aiheutuiko se jostakin syvemm‰st‰ k‰sitt‰m‰ttˆm‰st‰ sukulaisuudesta, jonka alku oli menneisyydess‰? Cameronin rinnassa alkoivat myllert‰‰ kauan sitten unhottuneet tunteet, jotka olivat olleet jo niin kauan poissa mielest‰, ettei h‰n tahtonut niit‰ muistaakaan. Mutta ne kiusasivat h‰nt‰ kumminkin. * * * * * Kun h‰n her‰si, huomasi h‰n suureksi h‰mm‰styksekseen, ett‰ h‰nen seuralaisensa oli jo l‰htenyt. J‰ljet hiekassa osoittivat pohjoista kohti. Sill‰ suunnalla ei ollut ollenkaan vett‰. Cameron kohautti olkap‰it‰‰n, se ei ollut h‰nen asiansa, h‰nell‰ oli omat teht‰v‰ns‰. Ja samassa h‰n unhotti omituisen vieraansa. Cameron alkoi p‰iv‰hommansa kiitollisena yksin‰isyydest‰, jota ei nyt mik‰‰n h‰irinnyt, sill‰ ymp‰rˆiv‰ss‰ kuilujen kynt‰m‰ss‰ ja kaktuksia kasvavassa seudussa ei n‰kynyt mit‰‰n el‰m‰‰. H‰n kulki lounaaseen p‰in milloinkaan poikkeamatta kauaksi kuivasta virranuomasta, ja v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti erikoisetta innostuksetta h‰n haeskeli kullan merkkej‰. Tyˆ oli hyvin vaivalloista, mutta lepohetket, joita h‰n soi itselleen silloin t‰llˆin, eiv‰t johtuneet v‰symyksest‰. H‰n pys‰htyi katselemaan, kuuntelemaan ja tunnustelemaan. T‰m‰n laajan hiljaisen maailman merkitys h‰nelle oli aina ollut jonkunlainen salaper‰isyys, jonka h‰n vain tunsi sen kaikessa mahtavassa voimassaan, mutta ei milloinkaan ymm‰rt‰nyt. Kun h‰n sin‰ p‰iv‰n‰ ennen h‰m‰r‰‰ kaivoi kosteaa valkeareunaista liejua, saadakseen vett‰, h‰n ‰kki‰ kuuli kovaa jalkojen kolinaa kivi‰ vasten. Solasta l‰hestyi h‰nt‰ mies aaseineen. Cameron tunsi h‰net. "Hyv‰‰ p‰iv‰‰, yst‰v‰!" huudahti mies pys‰htyess‰‰n. "Tiemme yhtyiv‰t j‰lleen, mik‰ mielest‰ni olikin hyv‰." "P‰iv‰‰, p‰iv‰‰", vastasi Cameron hitaasti. "Oletteko lˆyt‰nyt joitakin kullanmerkkej‰ t‰n‰‰n?" "Ei, en kerrassaan mit‰‰n." He leiriytyiv‰t yhdess‰, sˆiv‰t v‰h‰isen kasvisateriansa, polttivat piipullisen tupakkaa ja k‰‰riytyiv‰t peitteihins‰ nukkumaan vaihtamatta montakaan sanaa kesken‰‰n. Aamulla vallitsi heid‰n kesken yht‰l‰inen vaiteliaisuus, yht‰l‰inen toistensa vieroilu kuin ennenkin. Mutta s‰lytetty‰‰n tavaransa aasin selk‰‰n Cameronin seuralainen loi katseensa Cameroniin ja lausui: "Meh‰n voisimme ruveta yhteishommiin, jos vain se teille sopii." "En ota milloinkaan osakasta hommiini", vastasi Cameron kylm‰kiskoisesti. "Olette yksin, kuten min‰kin", lausui toinen lempe‰sti. "T‰m‰h‰n on ‰‰rettˆm‰n laaja seutu, ja jos me lˆyd‰mme kultaa, on sit‰ kylliksi meille molemmille." "En ole tullut t‰nne er‰maahan yksist‰‰n kullan t‰hden", vastasi Cameron nopeasti kylmin ‰‰nens‰vyin. H‰nen seuralaisensa syv‰lle painuneet, mutta siit‰ huolimatta kirkkaat silm‰t v‰l‰htiv‰t ‰kki‰. Se pani Cameronin tunnustamaan, ettei h‰n monien vaellusvuosiensa kest‰ess‰ ollut tavannut ket‰‰n, joka h‰nen rinnallaan olisi voinut kest‰‰ er‰maan paahtavaa kuumuutta, sokaisevia hiekkamyrskyj‰ ja er‰maan kaameata hiljaisuutta ja kolkkoutta. Cameron viittasi k‰dell‰‰n laajaa er‰maan avaruutta kohti lausuen samalla: "Min‰h‰n voin kulkea Sonoran er‰maan l‰pi tahi samota vaikka Pinacateen tahi pohjoiseen Coloradoon asti. Olette liian vanha mies seuraamaan minua." "En tunne maata, mutta minusta on toinen seutu yht‰ hyv‰ kuin toinenkin", vastasi h‰nen seuralaisensa. H‰n n‰ytti hetkiseksi unhottavan itsens‰ luodessaan kaukokantoisen katseen hiekkaista ja kivist‰ er‰maata kohti. Sitten h‰n pienell‰, kevyell‰ lyˆnnill‰ ajoi aasinsa Cameronin taakse. "Niin, olen tosin vanha. Yksin‰inen olen myˆskin. Sellaiseksi jouduin vasta ‰skett‰in. Mutta, hyv‰ yst‰v‰, viel‰ sent‰‰n kykenen kulkemaan, ja muutamia p‰ivi‰ kest‰v‰ toveruuteni ei tule loukkaamaan teit‰." "Samoin on minunkin laitani", lausui Cameron. He alkoivat yhdess‰ hiljalleen kulkea er‰maata kohti. Auringon laskeuduttua he pystyttiv‰t leirin matalan pensaston suojaan. Cameron oli iloinen, ett‰ h‰nen toverinsa noudatti intiaanin tapaa olla mahdollisimman vaitelias. Seuraavana p‰iv‰n‰ olivat kullanetsij‰t saapuneet jo kauas synkk‰‰n er‰maahan. Nyt alkoi heid‰n vaiteliaisuutensa v‰hitellen murtua; ensin mursi sen vanhempi mies ja sitten aivan huomaamattaan myˆskin Cameron. Heikosti palavan leiritulen ‰‰ress‰ t‰m‰ harmaakasvoinen, ajatuksiinsa vaipunut vanha kullanetsij‰ otti mustan piippunsa suustaan voidakseen sanoa jotakin. Cameron taas kuunteli vain ukon puhetta, joskus sent‰‰n lausuen h‰nkin vastaukseksi jonkun sanan. Ja niin v‰hitellen, kun Cameronista alkoi er‰maan vaikutus tuntua v‰hemm‰n synk‰lt‰, alkoi h‰n kiinnitt‰‰ enemm‰n huomiota toveriinsa ja huomasi, ett‰ t‰m‰ vanhus erosi suuresti kaikista muista, jotka h‰n aikaisemmin oli kohdannut er‰maassa. T‰m‰ mies ei milloinkaan valitellut kuumuutta eik‰ n‰ytt‰nyt k‰rsiv‰n lentohiekasta, huonomakuisesta vedest‰ eik‰ niukasta ravinnosta. P‰ivisin h‰n harvoin oli jouten. ÷isin h‰n istui unisen n‰kˆisen‰ leiritulen ‰‰ress‰ tahi k‰yskenteli edestakaisin puolih‰m‰r‰ss‰. H‰n nukkui sangen v‰h‰n ja k‰vi levolle paljon myˆhemmin kuin Cameron. H‰n oli v‰sym‰tˆn, k‰rsiv‰llinen ja mietiskelev‰. Cameronin yh‰ lis‰‰ntyv‰ mielenkiinto toveriinsa pani h‰net lopultakin tunnustamaan, ett‰ h‰n jo monet vuodet oli tahtonut v‰ltt‰‰ seuraa. N‰in‰ vuosina oli ainoastaan kolme miest‰ samonnut er‰maahan h‰nen kanssaan ja kaikki n‰m‰ kolme olivat j‰tt‰neet luunsa valkenemaan er‰maan hiekkaan. Cameron ei ollut v‰litt‰nyt ottaa selville heid‰n salaisuuksiaan. Mutta kuta enemm‰n h‰n tutustui t‰h‰n nykyiseen toveriinsa, sit‰ enemm‰n h‰n alkoi ep‰ill‰, ett‰ h‰n oli menett‰nyt jotakin noissa toisissa. T‰m‰ nykyinen vaitelias toveri muistutti jotenkin heist‰. Er‰‰n‰ iltap‰iv‰n‰ myˆh‰‰n, taivallettuaan yli valkoisen ja mutkikkaan hiekka- ja sora-aavikon, he tulivat kuivalle vesikuopalle. Cameron kaivoi syv‰n kuopan hiekkaan, mutta h‰nen tyˆns‰ ei tuottanut mit‰‰n tulosta. H‰n oli juuri l‰htem‰isill‰‰n v‰synein askelin viimeiselle vesipaikalle, kun h‰nen toverinsa pyysi h‰nt‰ odottamaan. Cameron huomasi h‰nen haeskelevan jotakin laukustaan ja ottavan esille esineen, joka muistutti pient‰, haaraista persikkapuun oksaa. H‰n tarttui haaroihin pit‰en oksaa edess‰‰n siten, ett‰ tyvip‰‰ viittasi suoraan eteenp‰in. Senj‰lkeen h‰n l‰ksi kulkemaan pitkin joen uomaa. Cameron h‰mm‰styi ensin, ihmetteli sitten, s‰‰li ja seurasi lopulta paljaasta uteliaisuudesta vanhusta. H‰n huomasi, ett‰ h‰nen toverinsa j‰nnitti voimakkaasti ranteitaan, kuin taistellen jotakin huomattavan suurta voimaa vastaan. Persikkapuun oksan toinen p‰‰ alkoi vapista ja k‰‰nty‰. Cameron ojensi k‰tens‰ koskien siihen ja h‰mm‰styi tuntiessaan, ett‰ jokin ‰‰retˆn v‰r‰j‰v‰ voima veti oksan p‰‰t‰ maata kohti. H‰n tunsi sen ruumiissaan kuin magneettisen sys‰yksen, oksa k‰‰ntyi k‰‰ntymist‰‰n viitaten lopulta maata kohti. "Kaivakaa t‰st‰!" lausui ukko. "Mit‰!" huudahti Cameron. H‰n luuli miehen menett‰neen j‰rkens‰. H‰n j‰i kumminkin katselemaan, kun h‰nen toverinsa kaivoi kuoppaa hiekkaan. Kolme jalkaa h‰n kaivoi, sitten nelj‰nnen ja viidennenkin, jolloin hiekka alkoi muuttua tummemmaksi ja kosteaksi. Kun kuoppa oli kuusi jalkaa syv‰, alkoi vesi jo pursuta esille. "Tuokaa minulle pikku astia laukustani", virkkoi ukko. Cameron t‰ytti ukon pyynnˆn ja n‰ki t‰m‰n asettavan astian syv‰lle kaivamaansa kuoppaan niin, ett‰ se esti seinien vyˆrymisen, mutta salli kumminkin veden tihkua l‰vitse. Cameronin odottaessa t‰yttyi astia. Kaikista merkillisist‰ tapauksista, joita h‰n oli n‰hnyt er‰maassa olonsa aikana, oli t‰m‰ h‰nen mielest‰‰n ihmeellisin. Uteliaana h‰n otti maasta persikkapuun oksan ja piti sit‰ k‰siss‰‰n samoin kuin h‰n oli n‰hnyt toverinsakin tekev‰n. Mutta ihme ja kumma, esine ei liikahtanutkaan h‰nen k‰siss‰‰n. "Huomaan, ettei teille ole suotu tuota voimaa", huomautti h‰nen toverinsa. "Harvat ihmiset sen sit‰paitsi omistavatkin." "Omistavat mink‰?" kysyi Cameron. "Voiman lˆyt‰‰ vett‰ t‰ll‰ tavalla kuin min‰kin. Illinoisin valtiossa oli er‰s vanha saksalainen ukko, joka t‰ll‰ tavalla m‰‰r‰si kaivon paikan. H‰n neuvoi minua huomattuaan minun omistavan saman voiman. En voi sit‰ selitt‰‰. Mutta teid‰n ei tarvitse n‰ytt‰‰ niin ‰llistyneelt‰. Siin‰ ei ole mit‰‰n yliluonnollista." "Te siis tarkoitatte sen olevan aivan p‰iv‰nselv‰‰, ett‰ muutamilla ihmisill‰ on magnetismia tahi joku voima tahi keino, jonka avulla he voivat lˆyt‰‰ vett‰, kuten tekin nyt." "Aivan niin. Se ei ole mit‰‰n harvinaista Illinoisissa, Ohiossa eik‰ Pennsylvaniassa. Tuo vanha saksalainen, josta puhuin, ansaitsi rahaa kulkien paikasta paikkaan persikan oksa mukanaan." "Mik‰ Jumalan lahja er‰maassa vaeltajalle!" Cameronin toveri hymyili -- toisen kerran n‰iden p‰ivien kuluessa. He saapuivat nyt seutuun, joka oli rikas mineraaleista, joten heid‰n kulkunsa muuttui hitaammaksi. Tavallisesti he kulkivat siten, ett‰ toinen kulki jonkun kuivuneen jokiuoman toista puolta ja toinen toista, antaen aasiensa kulkea hitaasti eteenp‰in ja nykki‰ kuivuneen ruohon vaalenneita korsia, salviaruohoja ja kaktuksia, sill‰ aikaa kuin he etsiv‰t kuiluista ja pengerm‰in alta kullan merkkej‰. Kun he lˆysiv‰t jonkun kiven, jossa hiukankaan n‰kyi kullan merkkej‰, irroittivat he siit‰ palasen, jota he k‰sitteliv‰t kemiallisesti. Etsiminen oli kerrassaan j‰nnitt‰v‰‰. Tyˆ keskeytyi kumminkin joskus pitkiksi heille lepoa suoviksi hetkiksi, jolloin he loivat katseensa kauas autioon er‰maahan tahi silm‰iliv‰t sakean sumun l‰vitse heijastavia vuorenhuippuja. Joku vastustamaton vetovoima, joka ei johtunut ainoastaan kullan etsimisen halusta, houkutteli heid‰t joskus vuorien huipuille ja rinteille. Siell‰ he sitten, kaivettuaan ja kuokittuaan ensin tarpeekseen, lev‰hteliv‰t katsellen laajaa n‰kˆalaa, ja illalla, kun aurinko menetti kuumuutensa alkaen laskeutua ja piilottaa punaista keh‰‰ns‰ kaukaisten huippujen taakse, pys‰htyiv‰t he johonkin varjoiseen kuiluun tahi hauskaan kuivuneeseen virran uomaan ja rupesivat etsim‰‰n vett‰. Lˆydetty‰‰n sit‰ irroittivat he kuormat aasien sel‰st‰, juottivat el‰imet ja laskivat ne laitumelle. Sitten valmistivat he leiritulen kuivaneista pensaista. Kun kummallinen h‰m‰r‰ muuttui v‰hitellen synk‰ksi yˆksi, istuivat he nojautuen kivi‰ vasten ja katselivat sammuvaa hiillosta. Sitten hetken kuluttua vaipuivat he nukkumaan hiekalle kirkkaiden t‰htien valaistessa heid‰n tummia kasvojaan. Jokaisen seuraavan p‰iv‰n ja yˆn kuluttua huomasi Cameron yh‰ enemm‰n kiintyv‰ns‰ omituiseen toveriinsa. H‰n huomasi, ett‰ muutamien tuntien helteisen tyˆn j‰lkeen h‰n oli huomaamattaan tullut l‰hemm‰ksi toveriaan. H‰nen t‰ytyi tunnustaa, ett‰ muutamien viikkojen oleskelu er‰maassa oli muuttanut h‰net melkein toiseksi mieheksi. Niin hyvin sivistyneiden keskuudessa kuin myˆskin yksinkertaisissa kaivosleireiss‰ oli h‰nen mielens‰ aina ollut levoton ja synkk‰. Mutta p‰‰sty‰‰n nyt t‰m‰n aution maan aaltoilevalle pinnalla h‰n saattoi katkeruudetta katsella rauhattomaan sieluunsa. Vaikuttaako er‰maa jalostavasti ihmiseen? Cameron uskoi, ett‰ asumattomissa seuduissa el‰v‰t hurjat miehet taistellessaan kylm‰‰, kuumuutta, janoa, n‰lk‰‰ ja kaikenlaisia muita puutteita vastaan ja saadessaan usein katsella luonnonvoimien hurjinta raivoa, tavallisesti rappeutuvat, muuttuvat el‰imellisen julmiksi, menett‰v‰t kaiken syd‰mellisyytens‰ ja sielukkuutensa ja raaistuvat joka suhteessa. H‰n uskoi kumminkin senkin, ett‰ ihmiset kuljeskellessaan er‰maassa tahi eksytty‰‰n sinne saattoivat usein luopua entisist‰ raakamaisista el‰m‰ntavoistaan ja muuttua jaloiksi, ihmeellisiksi, viel‰p‰ yliluonnollisiksikin ihmisiksi. Siksip‰ h‰n ei nyt kummeksinutkaan tunnetta, joka l‰mmitti h‰nen vertaan eik‰ ennakkoarvoitusta, ett‰ ehk‰ h‰n ja tuo mies, heid‰n ollessaan nyt kahden t‰‰ll‰ er‰maassa, jonne el‰m‰n salaper‰iset ja s‰‰lim‰ttˆm‰t vaikuttimet olivat heid‰t karkoittaneet, tulisivatkin katselemaan toisiaan Jumalan silmill‰. H‰nen toverinsa oli sellainen, joka viimeiseksi ajattelee itse‰‰n. Cameronia nˆyryytti, ettei h‰n, kaikista ponnistuksistaan huolimatta voinut est‰‰ toveriaan tyˆskentelem‰st‰ enemm‰n kuin kunkin tyˆp‰iv‰n osalle tuli. Vaikka t‰m‰ mies olikin lempe‰, jalosyd‰minen, levollinen ja hyvin hiljainen, n‰ytti h‰n kumminkin kaikesta mukautuvaisuudestaan huolimatta olevan kuin ter‰ksest‰. Cameron ei voinut miss‰‰n suhteessa kilpailla h‰nen kanssaan. Ja se oli viel‰ merkillisemp‰‰, ett‰ h‰n n‰ytti haluavan etsi‰ kultaa Cameronille eik‰ itselleen. Cameronin k‰det vapisivat aina, kun h‰n k‰‰nsi kive‰, jonka h‰n arveli sis‰lt‰v‰n kultaa, mutta h‰nen toverinsa oli aina yht‰ levollinen. Er‰‰n‰ iltana olivat he leiriytyneet er‰‰n kuilun ‰‰rimm‰iseen p‰‰h‰n. P‰iv‰ oli ollut hirve‰n kuuma ja viel‰ kauan aikaa auringonlaskun j‰lkeen s‰teili kivist‰ kuumuutta. Yksin‰inen er‰maan lintu viserteli surunvoittoisesti synkkien jyrk‰nteiden v‰liss‰ ja joku murmeli vihelsi surullisesti et‰isyydess‰. T‰hdet kimaltelivat valkoisina, kunnes suuri kuu nousi verkalleen taivaalle vaalentaen kokonaan niiden kirkkauden. Ja sin‰ iltana vahti Cameron toveriaan osoittaen ennen n‰kym‰tˆnt‰ mielenkiintoa t‰t‰ kohtaan. "Toveri, mik‰ on karkoittanut teid‰t t‰nne er‰maahan?" "N‰yt‰nkˆ min‰ sitten niin karkoitetulta miehelt‰?" "Ei, mutta minusta tuntuu. Haetteko unhotusta?" "Haen." "Ah!" huudahti Cameron lempe‰sti. H‰nest‰ tuntui kuin h‰n olisi tiennyt t‰m‰n aina. H‰n ei lausunut sen enemp‰‰. H‰n huomasi ukon nousevan ja alkavan yˆllisen k‰velyns‰ edestakaisin. Hitain ja kuulumattomin askelin, edestakaisin, v‰sym‰tt‰ ja lakkaamatta h‰n vain jatkoi t‰t‰ k‰vely‰‰n. H‰n ei luonut katsettaan t‰htiin eik‰ seurannut kuun kiertoa taivaalla, vaan katsoi koko ajan maahan. H‰n n‰ytti el‰v‰n ik‰‰nkuin toisessa maailmassa, jonka tuo yksin‰inen er‰maa teki todelliseksi. H‰n n‰ytti synk‰lt‰, surulliselta ja r‰hnistyneelt‰ olennolta, joka jollakin tavoin pani Cameronin ajattelemaan ihmisten onnettomuutta. Cameron oli tuskallisesti tietoinen omassa rinnassaan riehuvasta kivusta, syd‰mens‰ poltosta ja intohimojen viskelem‰n sielunsa taisteluista ja kidutuksista. H‰n oli tullut er‰maahan muistelemaan er‰st‰ naista. H‰n oli n‰kevin‰‰n tytˆn sellaisena kuin tyttˆ ensikerran ilmestyi h‰nen el‰m‰‰ns‰, kultakiharaisena, sinisilm‰isen‰, vaaleaihoisena, punahuulisena, solakkana, hentona ja suloisena. H‰n ei ollut milloinkaan unhottanut h‰nt‰, ja vanhat sairaaksi tekev‰t muistot j‰ytiv‰t h‰nen syd‰nt‰‰n. H‰n nousi ja kapusi er‰‰n harjanteen huipulle, miss‰ h‰n k‰yskenteli edestakaisin katsellen yliluonnollisiin ja salaper‰isiin varjoihin, jotka olivat yht‰ mustat kuin h‰nen intohimonsakin, ja edelleen taivaalla kiert‰v‰‰n kuuhun ja kimalteleviin valojuoviin, jotka katosivat kylm‰n, sinisen taivaanrannan taakse. Kuu loisti taivaalta kirkkaasti ja kylm‰sti, ja valkeat t‰hdet n‰kyiv‰t selv‰sti. Taivaankansi n‰ytti rajattomalta ja jumalalliselta. Er‰maa ymp‰rˆi h‰net, hopeajuovainen ja mustaverhoinen er‰maa, oikea kivi- ja hiekkakaaos, hiljainen, jylh‰ ja vanha ja aina odottava. Se puhui Cameronille, ollen kuin alaston ruumis, mutta omaten kumminkin sielun. T‰ss‰ ‰‰rettˆm‰ss‰ hiljaisuudessa n‰yttiv‰t t‰hdetkin katselevan h‰nt‰ s‰‰lim‰ttˆm‰sti ja pahoitellen. Ne olivat paistaneet t‰h‰n er‰maahan, jossa kerran ehk‰ oli ollut el‰m‰‰, mutta joka nyt oli kuollut ja joka ehk‰ taasen alkaa el‰‰ vain j‰lleen kuollakseen. H‰nest‰ tuntui kauhealta olla siin‰ yksin‰‰n ja todeta, ett‰ h‰n oli vain i‰isyytt‰ kohti pyrkiv‰ ihminen. Mutta t‰m‰ se juuri antoikin h‰nelle voimaa kest‰m‰‰n. Jollakin tavoin oli h‰n osa tuosta kaikesta, joku atomi tuossa ‰‰rettˆmyydess‰, jollakin tavoin tarpeellinen v‰line johonkin k‰sitt‰m‰ttˆm‰‰n tarkoitukseen, jotakin h‰vi‰m‰tˆnt‰ t‰ss‰ perikadon, kuoleman ja h‰vityksen eristetyss‰ maailmassa, jotakin katoavaista, muuttuvaista ja lis‰ytyv‰‰ taivaan kiinte‰n kannen alla. T‰ss‰ er‰maan ‰‰rettˆm‰ss‰ hiljaisuudessa oli henki‰, ja Cameronista tuntui, ett‰ h‰nen l‰heisyydess‰‰n liehui jotakin, jota h‰n kuvitteli rauhan harhakuvaksi. H‰n palasi leiriin ja etsi toverinsa k‰siins‰. "Luulen, ett‰ meit‰ on t‰‰ll‰ pari samanlaista", virkkoi h‰n. "Nainen karkoitti minut t‰nne er‰maahan. Mutta min‰ tulin t‰nne muistelemaan h‰nt‰. Er‰maa on ainoa paikka, miss‰ voin sen tehd‰." "Oliko h‰n teid‰n vaimonne?" kysyi vanhempi mies. "Ei." Seurasi pitk‰ vaitiolo. Kylm‰ tuuli puhalteli joen uomasta seuloen hiekkaa kuivien salviapensasten l‰pi ja haihduttaen viimeisenkin kuumuuden t‰hteen. Kentt‰tuli paloi punertavaksi tuhkakasaksi. "Minulla oli tyt‰r", lausui Cameronin toveri. "H‰n menetti ‰itins‰ syntyess‰‰n. Ja min‰ -- min‰ en tiennyt, miten tyttˆj‰ kasvatetaan. H‰n oli kaunis ja iloinen. Tuo vanha juttu toistui j‰lleen." H‰nen lausumansa sanat vaikuttivat omituisen merkitsev‰sti Cameroniin. Ne kiusasivat h‰nt‰. H‰nen muistonsa olivat virkistyneet. Jos h‰n joskus menneisyydess‰ oli ajatellut jotakin, joka liittyi h‰nen hylk‰‰m‰‰ns‰ tyttˆˆn, oli h‰n unhottanut sen jo aikoja sitten. Mutta sellaisen loukkauksen seuraukset ulottuvat kauaksi. Ne iskiv‰t juurensa aina tytˆn kotikynnykselle saakka. Niin, t‰‰ll‰ yksin‰isess‰ er‰maassa h‰n joutui merkillisell‰ tavalla tekemisiin oivallisen miehen kanssa, is‰n, joka oli tuhlannut el‰m‰ns‰ senvuoksi, ettei h‰n voinut unhottaa, ja siksi, ettei h‰nell‰ ollut en‰‰ mit‰‰n j‰ljell‰, jonka vuoksi h‰nen olisi kannattanut el‰‰. Cameron k‰sitti nyt paremmin, miksi er‰maa oli vieh‰tt‰nyt h‰nen toveriaan. "Hyv‰, kertokaa minulle lis‰‰", lausui Cameron kiihke‰sti. "Se on tuo vanha juttu. Tytt‰reni oli kaunis ja teeskentelem‰tˆn. Nuoret miehet kilvoittelivat h‰nen suosiostaan. Luulen, ettei h‰nk‰‰n karttanut heit‰. Itse olin poissa kotoa p‰iv‰t p‰‰st‰‰n, tyˆskennellen toisessa kaupungissa. Tytt‰reni oli rakastunut er‰‰seen hurjaluontoiseen mieheen. En tiennyt siit‰ mit‰‰n, ennenkuin liian myˆh‰‰n. H‰n oli p‰‰tt‰nyt menn‰ naimisiin tytt‰reni kanssa. Mutta h‰n ei tullutkaan takaisin. Kun tuo h‰pe‰ sitten tuli kaikkien tietoon, tytt‰reni l‰ksi pois kotoa kauas l‰nteen. Jonkun ajan kuluttua kuulin kerrottavan h‰nest‰. H‰n teki tyˆt‰ -- el‰tt‰‰kseen pikku lapsensa. Kului taas pitk‰ aika, jolloin en saanut h‰nelt‰ mit‰‰n tietoja. Silloin l‰ksin myˆs l‰nteen. Tytt‰reni rakastaja oli myˆskin matkustanut l‰nteen, sill‰ siihen aikaan matkustivat melkein kaikki ihmiset sinne. Seurasin tuon petturin j‰lki‰ aikoen tappaa h‰net. Mutta sitten eksyin j‰ljilt‰ enk‰ saanut selville tytt‰renik‰‰n asuinpaikkaa. H‰n oli muutellut paikasta paikkaan salatakseen entisyytt‰‰n. Siit‰ l‰htien olen oleskellut er‰maassa etsien kultaa." "Niin se on tuo vanha, vanha juttu, joskin mielest‰ni tavallista surullisempi", virkkoi Cameron pingotetusti ja luonnottomin ‰‰nin. "Toveri, mist‰ Illinoisin kaupungista olette kotoisin?" "Peoriasta." "Ja teid‰n nimenne?" jatkoi Cameron k‰he‰sti. "Warren -- Jonas Warren." Tuo nimi olisi yht‰ hyvin voinut olla Cameroniin ammuttu luoti. H‰n seisoi j‰ykk‰n‰ ja liikkumattomana, kuten ihminen joskus, kun luoti on l‰vist‰nyt h‰nen syd‰mens‰. Hetkisen, kun ajatukset risteiliv‰t h‰nen mieless‰‰n kuin h‰ik‰isev‰t salamat, horjui ja vapisi h‰n pel‰ten ‰‰rettˆm‰sti. H‰n soperteli jotain itsekseen ja poistui varjoon. Mutta h‰nen ei tarvinnut pel‰t‰ ilmitulemista. H‰nen mielenliikutuksensa olisi varmasti paljastanut h‰net, ellei Warren olisi istunut mietiskellen leiritulen ‰‰ress‰ v‰litt‰m‰tt‰ toveristaan ja muistellen menneit‰ aikoja. Cameron poistui nopeasti h‰m‰r‰‰n veren jyskytt‰ess‰ kovasti h‰nen korvissaan ja huulten alituisesti mumistessa: "Laupias Jumala, Nell oli h‰nen tytt‰rens‰!" * * * * * Kuten tavallisesti k‰y ajatusten ja tunteiden kasvaessa monenkertaisiksi, niin tunsi Cameronkin nyt olevansa aivan poissa suunniltaan. Sill‰ olihan todellakin aivan uskomatonta, ett‰ miljoonien ihmisten joukosta maailmassa kaksi henkilˆ‰, jotka eiv‰t milloinkaan ennen olleet tavanneet toisiaan, oli paennut er‰maahan saman naisen t‰hden. Se toi h‰nen menneisyytens‰ niin l‰helle. Se osoitti Cameronille, kuinka v‰littˆm‰sti tuo menneisyydess‰ sattunut tapahtuma hallitsi h‰nen henkist‰ el‰m‰‰ns‰. Seikka, mik‰ teki h‰nen el‰m‰ns‰ viel‰ merkitykselliseksi, oli samoileminen autioissa hiljaisissa seuduissa, miss‰ ei yksik‰‰n silm‰ voinut h‰nt‰ n‰hd‰ eik‰ p‰‰st‰ selville h‰nen salaisuudestaan. Joku selitt‰m‰tˆn kohtalon oikku oli vienyt h‰net yhteen juuri sen tytˆn is‰n kanssa, jota h‰n oli loukannut. Se oli kerrassaan k‰sitt‰m‰tˆnt‰, se oli kauheaa. Olihan se todella ennenkuulumaton tapaus, ett‰ sek‰ tytˆn is‰ ett‰ rakastaja olivat tulleet k‰rsim‰ttˆmiksi saman asian vuoksi. Cameronin tuska muuttui toivottomuudeksi, kun h‰n ajatteli Warrenin ja h‰nen itsens‰ v‰lill‰ olevaa suhdetta. Jokin h‰nen rinnassaan kehoitti h‰nt‰ ilmaisemaan itsens‰! Warren saattoi tosin tappaa h‰net, mutta kuoleman pelko ei kiduttanut Cameronia. H‰n oli siksi usein el‰m‰ss‰‰n katsellut kuolemaa silmiin, ettei h‰n pel‰nnyt. Mutta h‰n pelk‰si, ett‰ paljastamalla asian h‰n vain lis‰‰ tuon paljon k‰rsineen vanhuksen tuskia. Kerta kaikkiaan vannoi Cameron, ettei h‰n lis‰‰ Warrenin huolia eik‰ salli h‰nen tahrata k‰si‰‰n vereen. H‰n tahtoi kertoa totuuden Nellin surullisesta kohtalosta, tunnustaa omat vikansa sek‰ hyvitt‰‰ asiaa niin paljon kuin suinkin. Senj‰lkeen Cameronin ajatukset siirtyiv‰t is‰st‰ tytt‰reen. H‰n -- tuo tyttˆ -- oli jossakin tuolla himme‰n taivaanrannan takana. Kaikkina kuluneina yksin‰isin‰ hetkin‰ kentt‰tulen ‰‰ress‰ oli h‰nt‰ usein ahdistellut Nellin herttainen kuva. Mutta h‰nen katuva ja julma mielikuvituksensa oli valehdellut h‰nelle. Nell oli ponnistautunut pois uhkaavasta syvyydest‰. H‰n oli rakentanut uudelleen murtuneen el‰m‰ns‰. Ja nyt h‰n taisteli lapsensa nimen ja onnen puolesta. Pieni Nell-raukka! Cameron tunsi ruumistaan v‰risytt‰v‰n, mik‰ oli uusien ja outojen tunteiden aiheuttaman mielenliikutuksen fyysillinen seuraus. Kun h‰n katseli veripunaista, synkkenev‰‰ er‰maata, lakkasi taistelu h‰nen sielussaan ‰kki‰. Muutos oli k‰sitt‰m‰tˆn, ja h‰n oli siin‰ n‰kevin‰‰n pilvien ja alueiden suunnattoman laajuuden ja pimeyden ja varjojen salaper‰isyyden, sek‰ kuin unhottumattomana harhakuvana rajattoman avaruuden edess‰‰n. H‰n tunsi er‰maan ylevyyden, sen vaatimattomuuden ja totuuden. H‰n oli lopultakin oppinut ymm‰rt‰m‰‰n sit‰. H‰nen kohtauksensa ja vaelluksensa Warrenin kanssa ei tuntunut h‰nest‰ en‰‰ ollenkaan merkilliselt‰. Kumpikin oli kulkenut kohtalon m‰‰r‰‰m‰‰ polkua, ja samoin kuin heid‰n kohtalonsa viivat olivat mennein‰ vuosina selvitt‰m‰ttˆm‰sti sotkeutuneet toisiinsa, samoin olivat nytkin heid‰n askeleensa yhtyneet vieden heit‰ yhteist‰ p‰‰m‰‰r‰‰ kohti. Vuosikausia olivat he vain olleet miehi‰, jotka olivat vaeltaneet yksin‰‰n sis‰isen ‰‰nen pakottaessa etsim‰‰n, ja er‰maa oli vienyt heid‰t yhteen. Vuosikausia he olivat vaeltaneet yksin‰‰n hiljaisuudessa ja yksin‰isyydess‰, miss‰ aurinko paahtoi polttavan kuumasti p‰iv‰t p‰‰st‰‰n ja t‰hdet loistivat kirkkaina joka yˆ, totellen sokeasti sis‰ist‰ kuisketta. Mutta nyt Cameron tunsi, ettei h‰n en‰‰ ollut sokea, ja t‰m‰n ilmestyksen v‰l‰hdyksess‰ tunsi h‰n saavansa t‰m‰n selv‰n‰kˆisyyden kevent‰‰kseen Warrenin taakkaa. H‰n palasi leiriin miettien jotakin keinoa. Kuten aina t‰h‰n aikaan illasta, kun auringonlaskun rusotus viel‰ n‰kyi l‰nnest‰, k‰veli Warren edestakaisin h‰m‰r‰ss‰. Cameron makasi koko yˆn valveillaan ajatellen. Aamulla varhain, kun Warren toi aasit takaisin leiriin ja aloitti tavanmukaiset l‰htˆvalmistukset, lopetti Cameron vaitiolon. "Toveri" sanoi h‰n, "eilinen kertomuksenne pani minut ajattelemaan. Haluan kertoa teille jotakin itsest‰ni. On jo tarpeeksi katkeraa surra jotakin, jota on rakastanut, kuten te nyt surette, mutta k‰rsi‰ unettomana ikuisia tunnontuskia rakastamansa olennon perikadon vuoksi, kuten min‰ olen k‰rsinyt, on helvetillist‰ kidutusta. Kuulkaahan. Nuoruuteni p‰ivin‰ -- siit‰ tuntuu olevan jo pitk‰ aika, vaikka siit‰ ei viel‰ niin monta vuotta olekaan -- olin hurjap‰inen. Loukkasin suloisinta ja rakastettavinta tyttˆ‰, mink‰ milloinkaan olen tuntenut. Poistuin paikkakunnalta aavistamatta ollenkaan saattaneeni h‰net h‰pe‰‰n. Siihen aikaan alkoi minussa tapahtua suuria muutoksia -- tulin kuin toiseksi ihmiseksi -- ja huomasin todellakin rakastavani h‰nt‰. Sitten sain kirjeen, jonka minun olisi pit‰nyt saada jo kuukausia aikaisemmin. Se kertoi h‰nen huolistaan, kehoittaen minua nopeasti kiiruhtamaan h‰nen avukseen. Puoleksi mielettˆm‰n‰ h‰pe‰st‰ ja pelosta hankin heti naimisiinmenoluvan ja matkustin nopeasti takaisin h‰nen kotikaupunkiinsa. Mutta h‰n oli jo poistunut paikkakunnalta -- l‰htenyt jo monta viikkoa sitten ja h‰nen h‰pe‰ns‰ tunnettiin. Yst‰v‰t varoittivat minua k‰skien minun karttaa h‰nen is‰‰ns‰. Matkustin tytˆn j‰lkeen ja lˆysin h‰net. Menin h‰nen kanssaan naimisiin. Mutta liian myˆh‰‰n! H‰n ei tahtonut el‰‰ kanssani, vaan poistui luotani. Seurasin h‰nt‰ l‰nteen, mutta en voinut lˆyt‰‰ h‰nt‰." Warren nojautui v‰h‰n eteenp‰in ja katseli Cameronia silmiin kuin hakeakseen niist‰ katumusta merkiksi, ettei h‰nen tuntemansa ylenkatse ollut t‰ysin oikeutettu. Cameron kohtasi katseen s‰ik‰ht‰m‰tt‰ alkaen j‰lleen puhua: "Kuten luonnollisesti tied‰tte, luopuvat monet ihmiset joskus entisist‰ nimist‰‰n. Ette kai siis h‰mm‰sty, vaikka ilmoitankin teille, ettei minun oikea nimeni olekaan Cameron, kuten kerran teille sanoin?" Warren nousi seisoalleen. N‰ytti silt‰ kuin h‰nen kiinte‰‰n mielenkiintoonsa ja outoon mielialaansa olisi liittynyt joku aukko, joku kasvava ep‰luulo. Cameron tunsi syd‰mens‰ sykkiv‰n ja jyskytt‰v‰n kovasti, ja koko h‰nen ruumiinsa tuntui kangistuvan kuin kylm‰st‰. H‰n sai ponnistella hirve‰sti saadakseen huulensa tottelemaan. "Warren, olen tuo etsim‰nne mies. Nimeni on Burton. Olen Nellin rakastaja!" Vanhus nousi, tuli Cameronia kohti ja hyˆkk‰si h‰nen kimppuunsa tarttuen h‰nen kurkkuunsa peloittavasti tukahduttavin ottein. Ankara puristus ja hirmuinen tuska panivat Cameronin huomaamaan vaaran ennenkuin se oli liian myˆh‰ist‰. Toivoton taistelu suojeli h‰nt‰ kaatumasta maahan tallattavaksi ja muserrettavaksi. Warren n‰ytti h‰nen silmiss‰‰n raivostuneelta j‰ttil‰iselt‰. Ennenkuin vanhus alkoi v‰sy‰, taisteltiin siin‰ hoiperrellen, horjuen ja kiristellen. Lopultakin Cameron piestyn‰, veriss‰‰n ja miltei puolipyˆrryksiss‰ sai sanoneeksi jonkun sanan: "Warren -- hellitt‰k‰‰! Antakaa minulle -- yksi minuutti! Min‰h‰n n‰in Nellin, tied‰tte kai sen?... Pelastin lapsen!" Cameron tunsi s‰ps‰hdyksen, joka v‰risytti Warrenia. H‰n toisti nuo sanat yht‰mittaa. Jonkun vastustamattoman voiman vaikutuksesta Warren vihdoin p‰‰sti irti Cameronin ja horjuen taaksep‰in seisahtui vihdoin ylˆsp‰in ojennetuin vapisevin k‰sivarsin. H‰nen kasvonsa n‰yttiv‰t hirve‰n synkilt‰. "Warren! Odottakaa ja kuunnelkaa!" l‰‰h‰tti Cameron. "Minullahan on avioliittotodistus, minulla on se ollut aina mukanani n‰in‰ vuosina. Olen s‰ilytt‰nyt sit‰ voidakseni kuvitella menetelleeni oikein." Vanhus huudahti vain katkonaisesti. Cameron poistui kivirˆykkiˆiden taakse. Kuinka kauan h‰n viipyi poissa ja mit‰ h‰n teki, siit‰ ei h‰nell‰ ollut aavistustakaan. Kun h‰n palasi takasin, istui Warren leiritulen ‰‰ress‰ ollen jo tyyntyneen n‰kˆinen. H‰n puhui ja h‰nen ‰‰ness‰‰n oli syvempi kaiku, mutta muuten h‰n oli kuten ennenkin. Sitten he kuormittivat aasinsa ja l‰ksiv‰t yhdess‰ pohjoista kohti. Cameron tunsi sisimm‰ss‰‰n jonkunlaista salaista mielentyydytyst‰. H‰n oli kevent‰nyt toverinsa taakkaa. Ja ihmeekseen h‰n huomasi, ett‰ h‰n samalla oli kevent‰nyt myˆs omaansa. T‰st‰ hetkest‰ alkaen ei h‰nest‰ tuntunut niin tuskalliselle muistella Nelli‰. Kulkiessaan toverinsa kanssa yksin‰isten ja hiljaisten seutujen l‰pi ja maatessaan vierekk‰in h‰nen kanssaan t‰htien tuikkeessa paljaan taivaan alla alkoi Cameron tuntea n‰kym‰ttˆmien olentojen, jotka h‰nest‰ olivat todellisia, rauhasta kuiskaavia henki‰, ahdistavan l‰sn‰olon. Kylm‰n tuulen voivotuksessa, seulottavan hiekan silkinhienossa kahinassa, kaatuvien puiden kaukaisessa kumeassa p‰rin‰ss‰ ja kiit‰v‰n t‰hden kauniissa lennossa kuuli h‰n n‰iden rauhan henkien kuiskailevan miten ihmisten k‰rsim‰t tuskat vihdoinkin muuttuvat siedett‰viksi. Myˆskin keskip‰iv‰ll‰ auringon paistaessa t‰ydelt‰ ter‰lt‰‰n tuntuivat n‰m‰ henget h‰nest‰ todellisilta. Viel‰p‰ keskiyˆn kuolettavassa hiljaisuudessakin kuuli h‰n niiden kuiskailevan er‰maan tuulessa kuin ‰itiyden luonnolliset ‰‰net, Jumalan kuiskaukset rauhasta er‰maan yksin‰isyydess‰. * * * * * Koitti sitten aamu, jolloin aurinko paistoi kuumasti ja punaisena l‰pi usvaisen, autereisen ilman. "Hiekkamyrsky on pian niskassamme", sanoi Cameron. He olivat tuskin ehtineet kulkea penikulmaakaan, kun er‰maan laajuinen, keltainen lentohiekkavalli kietoi heid‰t pyˆrteihins‰. Etsitty‰‰n suojaa er‰‰n kallion juurelta rupesivat he odottamaan toivoen, ett‰ myrsky oli vain hetkellinen tuulenpuuska, jollaisia usein sattuu avoimilla paikoilla. Valitus muuttui ulvonnaksi ja auringon himme‰ puna vaaleni v‰hitellen haihtuen tuohon keltaiseen verhoon, samalla kun ilma paksuni ja p‰iv‰ pimeni. Warren irroitti kuormat aasien sel‰st‰. Cameron otaksui, ett‰ hiekkamyrskyt olivat nyt alkaneet muutamia viikkoja aikaisemmin kuin tavallisesti. Miehet peittiv‰t p‰‰ns‰ ja odottivat k‰rsiv‰llisesti. Kului useita tunteja, ja myrsky vain yltyi yltymist‰‰n. Cameron ja Warren kastelivat kaulaliinansa kentt‰pullojensa vedell‰, sitoivat ne sitten kasvoilleen ja peittiv‰t j‰lleen p‰‰ns‰. Lentohiekan murtumaton ontto aalto vyˆryi vain edelleen. Hiekkaa tuprusi niin, ett‰ sit‰ seuloutui vapisevan kallion allekin makuuhuopien painoksi niin paljon, ett‰ he olivat hautautua sen alle. Tavantakaa t‰ytyi heid‰n pudistella hiekka pois est‰‰kseen sit‰ painamasta heit‰ aivan maahan asti. Tavaratkin oli aina v‰h‰n v‰li‰ kaivettava esiin hiekasta. Heid‰n suojapaikkansa lattia kohosi asteittain yh‰ korkeammalle. He koettivat syˆd‰, mutta hampaissa narskahteli niin kuin he olisivat purreet vain hiekkaa. Lopulta eiv‰t he tienneet ajastakaan mit‰‰n. He eiv‰t uskaltaneet k‰yd‰ nukkumaankaan, sill‰ se olisi merkinnyt heille samaa kuin tulla el‰v‰n‰ haudatuiksi. He saattoivat vain ryˆmi‰ kalliosein‰‰n kiinni, pudistella pois hiekan vaatteistaan, sokeasti kaivaa aina esiin tavaransa ja joka hetki l‰‰h‰tt‰‰, ryki‰ ja kˆhi‰ pelastuakseen tukehtumasta. Lopulta rajumyrsky asettui. Unen puute oli tehnyt kullanetsij‰in p‰‰n kipe‰ksi ja tylsistytt‰nyt heid‰n ajatuskykyns‰. Heid‰n aasinsa olivat menneet tiehens‰ tahi olivat ne mahdollisesti hautautuneet hiekkaan. Niin kauas kuin silm‰ kantoi oli er‰maa ihmeellisesti muuttunut; se oli kuin hiekkamaininkien myllert‰m‰ meri. Kaukana pohjoisessa h‰‰mˆtti vuorenhuippu, joka oli heid‰n ainoa varma tienviittansa. Sinnep‰in he suuntasivatkin askeleensa ottaen mukaansa lapion ja osan tavaroistaan. Puolenp‰iv‰n aikaan katosi vuorenhuippu heid‰n n‰kyvist‰‰n er‰maan kirkkaaseen hohteeseen. Kullanetsij‰t jatkoivat matkaansa edelleen k‰ytt‰en aurinkoa oppaanaan. Jokaisesta kosteikosta he koettivat etsi‰ vett‰. Persikkapuun oksa k‰siss‰‰n onnistui Warren aina m‰‰r‰‰m‰‰n vesipaikan. He kaivoivat, mutta vesi oli aina liian syv‰ll‰. Vihdoin he uupuneina ja vihoissaan vaipuivat uneen nukkuen koko yˆn ja osan seuraavasta p‰iv‰st‰kin. Sitten he onnistuivat lˆyt‰m‰‰n vett‰kin. He sammuttivat janonsa, t‰yttiv‰t kentt‰pullonsa ja keittiv‰t ruokaa. Polttavan kuuma p‰iv‰ lˆysi heid‰t ‰‰rettˆm‰n laajalta tasangolta, miss‰ ei ollut mit‰‰n suojaa helteist‰ aurinkoa vastaan. Miehet koettivat k‰ytell‰ vett‰‰n niin s‰‰st‰v‰isesti kuin suinkin, vaikka tosin oli aivan v‰ltt‰m‰tˆnt‰ juoda v‰h‰isen joka tunti. Myˆh‰‰n illalla saapuivat he er‰‰seen solaan, jonka he otaksuivat sen solan alap‰‰ksi, josta he viimeksi olivat lˆyt‰neet vett‰. Tuntikausia he kulkivat sen toista p‰‰t‰ kohti lˆyt‰en vasta myˆh‰‰n yˆll‰ hakemaansa ainetta. Kovasti uupuneina he paneutuivat nukkumaan, eiv‰tk‰ he viel‰ seuraavana p‰iv‰n‰k‰‰n olleet halukkaat poistumaan hyv‰lt‰ vesipaikalta. Kylm‰ yˆ pakotti heid‰t kumminkin jatkamaan matkaansa t‰ysine kentt‰pulloineen ja uudistetuin voimin. Aamulla selvisi Cameronille, ett‰ he olivat kulkeneet useita penikulmia takaisin er‰maahan, joka n‰ytti nyt h‰nest‰ aivan erilaiselta kuin ennen. Punainen aurinko, lis‰‰ntyv‰ kuumuus ja eritt‰inkin monenlaiset suurikokoiset kaktukset osoittivat selv‰sti Cameronille, ett‰ he olivat laskeutuneet jonnekin alemmalle seudulle. Vuorenhuippuja n‰kyi joka puolelta, muutamat l‰hemp‰‰, muutamat kauempaa, ja er‰‰n sinisen kallionkielekkeen, joka kaukana pohjoisessa katkaisi taivaan kirkkaan rannan, luuli Cameron ennenkin n‰hneens‰. Kulku sit‰ kohti oli vaivalloista, ei niin paljon jyrkkyyden vaan peninkulmien pituisten yksitoikkoisten kohoutumisien vuoksi. Cameron tiesi, ett‰ oli ainoastaan yksi keino s‰‰st‰‰ vett‰ ja jatkaa matkaa pys‰htym‰tt‰. Warren alkoi jo uupua. Usein t‰ytyi h‰nen pys‰hty‰ lep‰‰m‰‰n. Polttavan kuuma p‰iv‰ kului, samoin yˆkin s‰‰lim‰ttˆm‰n kylm‰sti ja kirkkaasti loistavine valkoisine t‰htineen. Punniten kentt‰pulloa k‰dess‰‰n koetti Cameron saada selville, paljonko siin‰ oli vett‰. Kuumuus haihdutti sit‰ melkein yht‰ paljon kuin h‰n joi. Muutaman lepohetken kest‰ess‰, kun h‰n kostutti kuivaa suutaan ja kurkkuaan, sai h‰n tilaisuuden kaataa hieman vett‰ omasta kentt‰pullostaan Warrenin pulloon. Alussa oli Cameron hillinnyt rauhatonta vilkkauttaan voidakseen sovittaa askeleensa vanhemman toverinsa kulun mukaan. Mutta nyt h‰nest‰ tuntui, ett‰ h‰n oli menett‰nyt jotakin vaistomaisesta ja kiihke‰st‰ innostaan p‰‰st‰ pois er‰maasta. Veden ajatteleminen valloitti t‰ydelleen h‰nen mielens‰. H‰n alkoi kuvitella mieless‰‰n, ettei h‰nen viimeinen v‰h‰inen vesivarastonsa juuri ollenkaan v‰hentynytk‰‰n. H‰n tiesi, etteiv‰t h‰nen kuvittelunsa vedest‰ olleet aivan oikeat. Siit‰ huolimatta h‰n huomasi sen johtuvan enemm‰n tosiseikoista kuin mielikuvituksesta ja alkoi tarkemmin harkita t‰t‰ seikkaa. Kun seuraava p‰iv‰ valkeni, oli h‰n vaipuvinaan jonkunlaiseen horrostilaan, mutta pitikin tarkasti silm‰ll‰ Warrenia, joka n‰ytti jo el‰v‰n muissa maailmoissa, mutta kumminkin, s‰ilytt‰v‰n luontaisen viekkautensa. H‰n otti varovasti Cameronin kentt‰pullon ja kaatoi siihen vett‰ omasta pullostaan. T‰m‰ harmitti Cameronia. Tuo vanha katkeruus, ettei h‰n kyennyt vastustamaan Warrenia, sai h‰net j‰lleen valtoihinsa. Cameron mietti ja totesi ajatuksessaan olleensa typer‰, kun h‰n ei aikaisemmin ollut oivaltanut t‰t‰ tosiseikkaa. Sitten kuin h‰nen toverinsa oli vaipunut sike‰‰n uneen, punnitsi h‰n molempia kentt‰pulloja k‰dess‰‰n. Jos Warrenin pullossa oli vett‰, oli sit‰ siin‰ hyvin v‰h‰n. Molemmat olivat k‰rsineet kauheaa er‰maan aiheuttamaa janoa, vaikka he olivat koettaneetkin salata sen toisiltaan. Kumpikin oli antanut vett‰ toverilleen tehden siten aivan hyˆdyttˆm‰n uhrauksen. Sen sijaan ett‰ vesi olisi sammuttanut heid‰n molempien tahi ainakin toisen janon, oli se haihtunut. Kun Cameron huomasi t‰m‰n, otti h‰n viel‰ kulauksen, viimeisen, ja kaasi lopun Warrenin pulloon. Oman kentt‰pullonsa heitit h‰n menem‰‰n. Kohta senj‰lkeen Warren huomasi, ettei Cameronilla en‰‰ ollutkaan kentt‰pulloa. "Miss‰ teid‰n pullonne on?" kysyi h‰n. "Kuumuus oli v‰h‰ll‰ haihduttaa veteni kuiviin, joten join ajoissa viimeiset tipat suuhuni." "Voi, poikani, sent‰‰n!" virkkoi Warren. P‰iv‰ avasi heille punaisen ja viheri‰n, kallioisen ja kaktuksia kasvavan helvetin. Aurinko paahtoi kuin liekki heid‰n kasvojaan. Warren tuli auringon huikaisevasta valosta niin sokeaksi, ett‰ Cameronin t‰ytyi taluttaa h‰nt‰. Vihdoin kaatui Warren uupuneena muutaman pengerm‰n varjoon. Cameron lep‰si ja odotti toivottomasti katsellen kuumin ja v‰synein silmin alas harjanteelta, miss‰ h‰n istui. Pengerm‰ oli rosoisen, suunnattoman porrastien yksin‰inen askelma. Alhaalta n‰kyi synkk‰, hedelm‰tˆn ja autio laakso. Tumma leve‰ juova, joka oli kumminkin vaaleampi harmaata ymp‰ristˆ‰‰n, kiemurteli sen pohjassa. Joskus maailmassa siell‰ virrannut joki oli j‰tt‰nyt merkin uomastaan t‰m‰n hyl‰tyn laakson mutkaiseen pohjaan. Liikahdus, joka kuului silt‰ suunnalta, miss‰ Warren oli, kiinnitti Cameronin huomiota. N‰ht‰v‰sti oli vanha kullanetsij‰ saanut j‰lleen n‰kˆns‰ ja jonkun verran voimistunut, koska h‰n oli noussut ja alkanut kulkea pitkin jokiuomaa persikkapuun oksa k‰dess‰‰n. H‰n ei ollut heitt‰nyt tuota kallista puunkappaletta menem‰‰n. Cameronin mielest‰ oli veden etsint‰ t‰ll‰ seudulla aivan toivotonta, sill‰ h‰n huomasi, ett‰ t‰m‰ jokiuoma oli kerran ollut kanjonina, jonka er‰maan tuulet olivat t‰ytt‰neet hiekalla. Warren pys‰htyi kumminkin er‰‰seen syv‰‰n kuoppaan ja lyˆden kentt‰pullonsa kahtia ryhtyi h‰n k‰ytt‰m‰‰n sen toista puolta kuin lapioa. H‰n kaivoi syv‰n, laajan kuopan, niin laajan, ett‰ Cameron luuli jo varmasti h‰nen menett‰neen j‰rkens‰. Cameron pyysi yst‰v‰llisesti h‰nt‰ lopettamaan turhat puuhansa, koettaen lopulta pakottaakin h‰nt‰, mutta kaikki h‰nen vaatimuksensa olivat hyˆdyttˆm‰t. Warren tyˆskenteli hitain, keskeytym‰ttˆmin ja tarkoitukseen sopivin liikkein. H‰n puuhasi t‰ll‰ tavoin tuntikausia. Kun Cameron huomasi hiekan syvemm‰ll‰ tummenevan ja kostuvan, alkoi h‰n lopultakin uskoa, ett‰, niin kummalliselta kuin asia n‰yttikin, saattoi sielt‰ sittenkin lˆyty‰ vett‰. H‰n hypp‰si myˆskin kuoppaan ja alkoi kaivaa maata kentt‰pullon toisella puoliskolla. Molemmat miehet puuhasivat nyt laajentaen ja syvent‰en kuoppaa yh‰ enemm‰n. Hiekka muuttui kosteaksi ja sitten vetiseksi. Syv‰n kuopan pohjalla oli hiekka karkeajyv‰ist‰, muuttuen lopulta soraksi. Vihdoin vesi pulpahti esiin, ja sit‰ tuli runsaammin kuin Cameron muisti milloinkaan ennen n‰hneens‰ er‰maassa. Pian t‰ytt‰isi se koko kuopan ja virtaisi reunojen yli. Cameron ei voinut muuta kuin ihmetell‰ t‰t‰ seikkaa. Kuivan vuodenajan loppu oli l‰hell‰. Ehk‰ t‰m‰n laaksonpohjan alla virtasi joku maanalainen virta tullen t‰ss‰ kohden l‰helle maan pintaa. Cameron oli ennenkin kuullut sellaisista er‰maan ihmeist‰. Veden lˆyt‰minen virkisti Cameronin sammumaisillaan olevia toiveita. Mutta vain hetkeksi. Warren oli uupunut kokonaan. "Olen mennytt‰ miest‰. ƒl‰ vitkastele", kuiskasi h‰n, "Poikani, mene -- mene!" Sitten h‰n kaatui. Cameron veti h‰net hiekkakuopasta taluttaen h‰net er‰‰seen pengerm‰n alla olevaan varjoisaan paikkaan lep‰‰m‰‰n. Istuessaan v‰s‰ht‰neen Warrenin vieress‰ Cameron huomasi jokiuoman sein‰miss‰ maalattuja kuvia. Usein ennenkin oli h‰n lˆyt‰nyt er‰maasta samanlaisia maalauksia, joita olivat tehneet seudun esihistorian aikaiset ihmiset. Sitten h‰n totuttuun tapaansa otti vaistomaisesti er‰‰n kiven maasta ja alkoi sit‰ tarkastella. Sen paino kiinnitti h‰nen huomionsa siihen tarkemmin. Kiven v‰ri oli omituisen musta. H‰n raaputteli kiven p‰‰llim‰ist‰ mustaa kerrosta lˆyt‰‰kseen siit‰ kullan merkkej‰. H‰nen ymp‰rill‰‰n oli runsaasti mustia piikivi‰ ja mustan rapautuneen kallion palasia, joissa n‰kyi kullan merkkej‰. "Warren! Katsokaa! Koettakaa! Kultaa!" Mutta Warren ei ollut sellaisesta ennenk‰‰n v‰litt‰nyt ja nyt h‰n sit‰paitsi oli melkein sokea. "Mene -- mene!" kuiskasi h‰n vain. Cameron katseli tuon aution laakson harmaata pohjaa, ja joku h‰nen rinnassaan oleva salainen kannustin, joka ei ollut j‰rjen eik‰ mielenliikutuksen aiheuttama, joku kuvaamaton outo tunne pakotti h‰net lupaamaan. Senj‰lkeen pystytti h‰n kivist‰ merkin kullanlˆytˆpaikalle. Sen tehty‰‰n h‰n meni tiedottoman Warrenin luo. Hetket kuluivat muuttuen tunneiksi. Cameronilla oli viel‰ sen verran voimia j‰ljell‰, ett‰ h‰n voi koettaa p‰‰st‰ pois er‰maasta. Mutta tuo sama selitt‰m‰tˆn tunne, joka oli kirist‰nyt h‰nelt‰ tuon oudon tahdottoman lupauksen Warrenille, viivytti h‰nt‰ viel‰kin kaatuneen toverinsa luona. H‰n huomasi kirkkaan auringon muuttuvan kullanv‰riseksi, sitten punaiseksi ja laskeutuvan vuorien taakse l‰nteen. Seutu alkoi kietoutua h‰m‰r‰‰n. Sit‰ kesti jonkun aikaa, kunnes se muuttui pime‰ksi. Taivaankansi kimalteli kohta t‰ynn‰ kirkkaita t‰hti‰. Niin oli heill‰ taas edess‰‰n hiljainen, kirkas er‰maan yˆ. Cameron jatkoi yh‰ valvomistaan. Kun pitk‰t tunnit kuluivat, hiipi h‰nen olentoonsa lohduttava tunne, ettei h‰nen tarvitse ikuisesti karttaa unta. Kapea valo leimahti pime‰n, rosoisen taivaanrannan takaa ja surullinen, onneton kuu nousi taivaalle muuttaen valkoisen yˆn varjojen yˆksi. T‰ydellinen kuolonhiljaisuus otti er‰maan haltuunsa mykistytt‰en sen. Senj‰lkeen kuiskasi tuo selitt‰m‰tˆn "joku" h‰nelle, ett‰ h‰n oli yksin‰‰n. H‰nen ei olisi tarvinnut tuijottaa pime‰‰n, vaan katsoa ainoastaan sivulleen. Toisetkin kasvot kummittelivat Cameronin silmiss‰ -- er‰‰n naisen kasvot. Ne liehuivat valkean kuunvalon varjoissa kadoten joskus pime‰‰n, ne pehmeniv‰t muuttuen suloisiksi nuoren tytˆn kasvoiksi, joissa oli samanlaiset tummat, ahdistavat silm‰t kuin ‰idill‰kin. Cameron rukoili tuota syd‰mess‰‰n piileskelev‰‰ nimetˆnt‰, tuota henke‰, joka oli yht‰ k‰sitt‰m‰tˆn ja salaper‰inen kuin el‰m‰. H‰n rukoili tuota nimetˆnt‰ oliota ulkopuolella, josta h‰nen ymp‰rill‰‰n olevat kalliot ja hiekka, piikkiset kaktukset ja karkea laava ja tuo ‰‰retˆn er‰maa t‰htimantteleineen olivat vain atoomeja. H‰n rukoili siunausta tuolle naiselle ja onnea t‰m‰n pikku lapselle. Sek‰ ‰iti ett‰ t‰m‰n pieni lapsi olivat nyt l‰hell‰ h‰nen syd‰nt‰‰n. Aika- ja et‰isyysrajat olivat poistuneet. H‰nell‰ oli uskoa, horjumatonta uskoa -- h‰n katsoi tulevaisuuteen. Menneisyyden kohtalon langat, jotka niin erottamattomasti olivat punoutuneet h‰nen erehdykseens‰, purkautuivat h‰nelle kaikessa surullisuudessaan t‰‰ll‰ yksin‰isess‰ er‰maassa. Cameron otti sitten taskustaan pienen l‰kkipeltilaatikon ja avattuaan sen otti h‰n sielt‰ kokoontaitetun avioliittotodistuksen. H‰nell‰ oli kyn‰kin mukanaan ja h‰n kirjoitti jotakin paperille k‰ytt‰en musteen asemesta verta. Kuu tarjosi h‰nelle kylliksi valoa, ja taitettuaan j‰lleen paperin kokoon pani h‰n sen l‰kkipeltilaatikkoon, jonka h‰n sitten k‰tki er‰‰n suuren kiven alle. Siell‰ se s‰ilyi hyvin pˆlylt‰, kosteudelta ja kuumuudelta pitk‰t ajat. Kuinka kauan olivat nuokin maalatut kuvat tuossa kuivassa kallion sein‰m‰ss‰ pysyneet kirkkaina ja selvin‰? T‰‰ll‰ er‰maassa ei ollut teit‰, ja aina tapahtui t‰‰ll‰ selitt‰m‰ttˆmi‰ muutoksia. Cameron n‰ki t‰m‰n luonnon muuttuvaisen luonteen -- hiekka tulee edelleenkin jatkamaan lentoaan, uurtamistaan ja hautaamistaan, joet tulevat syvent‰m‰‰n uomiaan ja tulvimaan, kalliot tulevat rapautumaan kuumuuden ja sateen vaikutuksesta, lumivyˆryt tulevat h‰vitt‰m‰‰n ja kaktuksen siemenet tulevat lent‰m‰‰n tuulen mukana tarttuakseen johonkin koloon ja tunkeakseen maahan janoisin juurin. Vuodet kuluisivat. Cameron oli n‰kevin‰‰n ne ja samoin kohtalon johtavan er‰st‰ lasta t‰h‰n autioon seutuun, josta se ehk‰ lˆyt‰isi rakkautta ja onnea ja is‰ns‰ haudan. Cameron peitti toverinsa tummat, hiljaiset kasvot alenevan kuun heijastavalta valolta. T‰m‰ toimenpide erotti h‰nen ajatuksensa oleellisista asioista. Ne haihtuivat h‰nen mielest‰‰n lopullisesti. Ep‰m‰‰r‰isesti, uneksivasti h‰n n‰ytti tutkistelevan sieluaan. Yˆ valkeni harmaaksi p‰iv‰ksi muuttuen j‰lleen yˆksi, joka oli yliluonnollisen synkk‰. Silloin tuolta er‰maan kauheasta tyhjyydest‰ ja kuolonhiljaisesta yksin‰isyydest‰ hiipiv‰t h‰nen eteens‰ rauhan henget. Majesteetillisesti ne asettuivat h‰nen ymp‰rilleen j‰rjestyen ja tutkistellen juhlallisessa asemassa ja liikkuen vaivuttaakseen h‰net heid‰n tyyneen rauhaansa. I. VANHAT YSTƒVƒT. Richard Gale huomasi, ett‰ h‰nen oleskelunsa l‰nness‰ oli muodostunut sellaiseksi kuin h‰nen harmistunut is‰ns‰ oli ennustanutkin: laiskoittelemiseksi siell‰ ja uneksimiseksi t‰‰ll‰ todellisetta tarkoituksetta ja p‰‰m‰‰r‰tt‰. Samanlainen harkinta kuin edellinenkin, ainoastaan vakavalaatuisempi ja ehk‰p‰ jossakin m‰‰rin toivottomampi, oli tuonut Galen nyi rajalle. Jo jonkun aikaa oli sanomalehdiss‰ kerrottu Meksikon vallankumouksesta, sissisodasta, Yhdysvaltain ratsuv‰en vartiotoimesta kansainv‰lisell‰ rajalla, amerikkalaisten lehm‰paimenten hurjista taisteluista vallankumouksellisten kanssa ja mielt‰pˆyristytt‰vi‰ kuvauksia villeist‰ ratsastajista ja rosvoista. Harkittuaan n‰it‰ huhuja uskalsi Gale ep‰ill‰ niiden totuutta. Mutta koska h‰n Montanassa, Wyomingissa ja Coloradossa olisi varmaankin saanut kauan odottaa sopivaa tilaisuutta ja seikkailuja, oli h‰n matkustanut lounaaseen Arizonan rajalle, jossa h‰n toivoi n‰kev‰ns‰ j‰nnitt‰v‰mp‰‰ el‰m‰‰. H‰n ei paljonkaan v‰litt‰nyt, mit‰ tapahtui. Kuukausim‰‰r‰t kest‰nyt hyˆdytˆn kulkeminen sellaisin toivein, ett‰ h‰n lopultakin saisi toimen, joka h‰nelle sopisi, oli taivuttanut Richardin myˆnt‰m‰‰n, ett‰ is‰ oli sittenkin ollut oikeassa. Er‰‰n‰ iltana lokakuun alkupuolella Richard saapui Casitaan. H‰mm‰styksekseen huomasi h‰n, ett‰ kaupunki oli ilmeisesti merkityksellinen paikka. Rautatien asemalla oli suuri joukko tyrkkivi‰, lˆrpˆttelevi‰ sombrerop‰isi‰ meksikolaisia. H‰n luuli melkein olevansa aivan vieraassa maassa. Jonkun ajan kuluttua h‰n huomasi muutamia miehi‰, jotka kuuluivat samaan kansallisuuteen kuin h‰nkin. H‰n palkkasi niist‰ yhden viem‰‰n h‰nen matkatavaroitaan hotelliin. He kulkivat leve‰‰, hyvin valaistua katua, jonka varrella oli komeita taloja ja niiss‰ paljon valaistuja ikkunoita. Useimmat vastaantulijat olivat meksikolaisia. H‰nen oppaansa selitti h‰nelle, ett‰ pienempi puoli Casitasta kuului Arizonaan ja suurempi Meksikoon. Samoin osa sen monituhantisesta asukasluvusta asui etel‰puolella katua, joka oli rajana. Lis‰ksi h‰n kertoi, ett‰ kapinalliset olivat sin‰ p‰iv‰n‰ tulleet kaupunkiin ja panneet melkein kaikki asiat sekaisin. Richard Galen rahavarat olivat niin v‰hiss‰, ett‰ h‰nen oli pakko sivuuttaa paremmat hotellit ja pyyt‰‰ opastaan ohjaamaan h‰net johonkin halpaan matkustajakotiin. Kun sellainen oli lˆydetty, taivuttivat silm‰ys l‰mpiˆss‰ vetelehtiviin tyhj‰ntoimittajiin ja mukavuuden halu Galen vaihtamaan matkustuspuvun yksinkertaiseen k‰velypukuun ja kenkiin. "Olen miltei perikadon partaalla", puheli h‰n ajatuksiinsa vaipuneena itsekseen. "Is‰ni sanoi, etten voi ansaita ollenkaan rahaa. H‰n ennusti oikein -- ainakin t‰h‰n asti. Lis‰ksi h‰n sanoi, ett‰ palaan kotiin pettynein toivein. Mutta siin‰ h‰n erehtyi. Aavistan nimitt‰in, ett‰ t‰ss‰ kaupungissa tapahtuu minulle viel‰ jotakin." H‰n meni laajaan, valkoiseksi pestyyn, korkeaan eteiseen ja sielt‰ ‰‰rettˆm‰n suureen huoneeseen, joka, ellei siin‰ olisi ollut pallopelipˆyti‰, tarjoilutiski‰ ja penkkej‰, olisi n‰ytt‰nyt pikemmin pihamaalta kuin huoneelta. Lattia oli ladottu pyˆreist‰ kivist‰, sein‰t olivat savesta ja ikkunat aukenivat kuten ovet. Sininen savupilvi t‰ytti huoneen. Gale kuuli pallojen kalinan ja lasien helin‰n v‰ke‰ t‰ynn‰ olevasta tarjoiluhuoneesta. Siell‰ oli paljass‰‰risi‰, sandaalijalkaisia meksikolaisia valkoisissa viitoissa ja toisia punaisissa ja mustissa kaavuissa. Olipa joukossa ahtaita sinisi‰ univormujakin olkap‰ill‰ olevine kultaripsuineen tahi tupsuineen. N‰ill‰ miehill‰ oli vˆiss‰‰n raskaat luuper‰iset pistoolit, ja kaikesta p‰‰tt‰en olivat ne joko meksikolaisia poliiseja tahi sotilaita. V‰kijoukossa oli myˆs mustapartaisia, karkeapiirteisi‰ amerikkalaisia, joista toiset pelasivat uhkapeli‰ pienten pˆytien ‰‰ress‰, toisten nauttiessa v‰kijuomia. Pallopˆytien ymp‰rill‰ kuhisi ‰‰nek‰s nuorisojoukko, josta muutamat olivat niin p‰ihdyksiss‰, ett‰ tˆintuskin pysyiv‰t jaloillaan. Khakipukuisia ratsumiehi‰ riensi ulos ja sis‰lle. Huoneen toisessa p‰‰ss‰, joka oli melkein kuin erill‰‰n yleisest‰ osasta, oli pienen pˆyd‰n ‰‰ress‰ kuusi henkilˆ‰, joista nelj‰ istui ja kaksi seisoi. Gale katsoi n‰ihin viimeksimainittuihin jo toisen kerran. Niiden ter‰v‰piirteiset pronssinv‰riset kasvot ja ter‰v‰t silm‰t, pitk‰t, notkeat ja solakat ruumiit sek‰ v‰linpit‰m‰tˆn ja huoleton esiintyminen, joka n‰ytti olevan heille luonteenomaista, olisivat jo leimanneet heid‰t lehm‰paimeniksi noitta solkiniekka sombreroittakin, v‰rillisitt‰ kaulaliinoittakin ja pitk‰vartisitta, korkeakantaisitta saappaittakin, joissa oli suuret hopeakoristeiset kannukset. Gale ei voinut olla myˆsk‰‰n huomaamatta, ett‰ noilla paimenilla oli pistoolit, mik‰ seikka oli melkein kuin isku h‰nen mielikuvituksilleen nykyaikaisesta l‰nnest‰. T‰m‰ pakotti osaltaan h‰nt‰ hieman uskomaan huhuja, ett‰ rajalla todella tapeltiin. H‰nt‰ v‰risytti. H‰n tyydytti n‰lk‰ns‰ viereisess‰ huoneessa ja kun h‰n palasi sielt‰ kapakan puolelle, tˆrm‰si h‰n er‰‰seen sotilaspukuiseen mieheen. Kumpainenkin pyysi heti anteeksi kˆmpelyytt‰‰n. Gale oli jo aikeissa jatkaa matkaansa, kun toinen h‰mm‰styneen‰ pys‰htyi paikoilleen ja kumartuen eteenp‰in huudahti: "Dick Gale?" "Aivan niin", vastasi Gale myˆskin h‰mm‰styneen‰. "Mutta kuka te sitten olette?" H‰n ei voinut n‰hd‰ vieraan kasvoja, koska niit‰ varjosti leve‰lierinen hattu, joka oli painettu syv‰lle p‰‰h‰n. "Jupiter viekˆˆn, Dickh‰n se sittenkin on! T‰m‰h‰n on kerrassaan suurenmoista! Etkˆ tunne minua?" "Olen muistaakseni jossakin kuullut ‰‰nenne", vastasi Gale. "Mahdollisesti tunnen teid‰t sitten, kun ved‰tte tuon suuren hattunne pois silmilt‰nne." Vastaukseksi mies, totellen ‰killist‰ mielijohdettaan, vei Galen kiireesti ravintolan puolelle, miss‰ h‰n siirsi hattunsa takaraivolleen, paljastaen kauniit, p‰ivettyneet kasvonsa. "George Thorne! No vie sinun --!" "Hiljaa, hiljaa, ei sinun tarvitse huutaa!" keskeytti toinen tarttuen Galen ojennettuun k‰teen. Se oli hyvin merkityksellinen, kova ja kiinte‰ k‰denpuristus. "Minun t‰ytyy esiinty‰ t‰‰ll‰ tuntemattomana. Siihen on minulla omat syyni. Selit‰n asiat sinulle hetken kuluttua. Totta totisesti, olipa hauska tavata sinua! Viisi vuotta sitten n‰in sinut viimeksi pelaamassa jalkapalloa er‰‰ll‰ urheilukent‰ll‰ Wisconsinissa, ja silloin olit sin‰ koko pelijoukkueesi t‰hti." "ƒl‰ muistele en‰‰ sit‰", lausui Dick nauraen. "George, vannon, ett‰ iloitsen enemm‰n sinun n‰kemisest‰si kuin sin‰ minun. Siit‰ onkin aikaa. Menit muistaakseni silloin sotav‰keen, etkˆ mennytkin?" "Menin. Olen t‰‰ll‰ nyt yhdeks‰nnen ratsuv‰kirykmentin kanssa. Mutta viis minusta. Mit‰ asioita sinulla on t‰‰ll‰? Haluan vain kuulla suunnitelmasi. Dick, et suinkaan aikone l‰hte‰ kullanetsint‰‰n tahi karjanpaimeneksi tuonne Jumalan hylk‰‰m‰‰n er‰maahan?" "Suoraan sanoen, George, en totta totisesti tied‰ itsek‰‰n enemm‰n kuin sin‰k‰‰n, miksi olen t‰nne tullut." "Tuohonpa en voi vastata juuri mit‰‰n!" huudahti Thorne istuutuen tuolilleen h‰mm‰styneen‰ ja uteliain ilmein. "Ovatko asiat hullusti! Sin‰ olet saanut niin paljon rahaa is‰lt‰si, ettei sinulla ole halua mihink‰‰n todelliseen tyˆhˆn. Dick, sinun laitasi ei voi olla huonosti?" Galen mieli heltyi. Miten suloista olikaan tavata yst‰v‰, jolle voi puhua asioistaan! H‰n ei ollut milloinkaan pit‰nytk‰‰n yksin‰isyydest‰‰n. "George, tunnustan, etten itsek‰‰n tied‰, mik‰ voima minut t‰nne veti. En suorastaan riitaantunut is‰ni kanssa, mutta -- kirottua -- is‰ loukkasi minua, suorastaan h‰p‰isi minut ja niin painalsin min‰ l‰nteen. N‰in se k‰vi. Lopetettuani lukuni koetin olla h‰nelle mieliksi tekem‰ll‰ milloin mit‰kin, aina sen mukaan, mit‰ h‰n esitti teht‰v‰kseni. Totta puhuen ei minusta ollut lukumieheksi. Panin kaikki asiat sekaisin. Is‰ni alkoi hermostua minuun. Joka p‰iv‰ h‰n jaaritteli minulle yht‰ ja toista, kunnes k‰rsiv‰llisyyteni loppui. Sekin v‰h‰inen kyky, jonka omistin, haihtui, saadessani muistutuksia, ja siin‰ sit‰ sitten oltiin. Is‰ll‰ni ja minulla oli melko ik‰v‰ puolituntinen yhdess‰. Kun lopetin, sanoin h‰nelle suoraan l‰htev‰ni l‰nteen el‰tt‰m‰‰n itse‰ni, eik‰ se olisi tuntunut niin katkeralta, ellei h‰n olisi nauranut minulle. H‰n sanoi minua rikkaan miehen pojaksi, laiskaksi, mukavuutta rakastavaksi, selk‰rangattomaksi keikariksi. H‰n ei sanonut uskovansa minulla olevan niin paljon luonteen lujuutta, ett‰ voisin taistella puutteita vastaan, eik‰ niin paljon rohkeutta, ett‰ uskaltaisin naida jonkun sisarieni kauniin yst‰v‰tt‰ren. H‰n sanoi, etten voisi ansaita yht‰ ainoata dollaria, vaan kuolisin n‰lk‰‰n l‰nness‰ tahi p‰‰st‰kseni kotiin kirjoittaisin h‰nelt‰ rahaa. H‰n sanoi olevansa varma, etten kykene taistelemaan, oikein vakavasti kamppailemaan mink‰‰n asian puolesta auringon alla. Ah, h‰n ei s‰‰stellyt ollenkaan sanoja." Dick nojasi p‰‰ns‰ k‰siins‰ h‰veten hieman silmiens‰ surullista himmeytt‰. H‰n ei ollut aikonut ilmaista niin paljon. Mutta mik‰ ‰‰retˆn helpotus sent‰‰n, kun sai kerrankin kevent‰‰ raskasta mielt‰‰n! "Etteikˆ sinusta olisi taistelijaksi!" huudahti Thorne vihaisesti. "Mik‰ ukkoon on mennyt? Sanottiinhan sinua jo yliopistossa 'Vankaksi Galeksi'. Dick, olit parhaita miehi‰, joita Stagg milloinkaan on opettanut. Kuulin h‰nen sanovan, ett‰ olet voimakkain sadanseitsem‰nkymmenenviiden naulan mies, mit‰ h‰n milloinkaan on harjoittanut, mies, jota ei pid‰t‰ mik‰‰n." "Is‰st‰ni on jalkapalloilu paljasta roskaa", virkkoi Dick, "eik‰ h‰n sellaista taistelua tarkoittanutkaan. Poistuessani kotoa ei minulla ollut aavistustakaan, ett‰ minussa oli joitakin puutteellisuuksia. Mutta nyt, George, luulen sen tiet‰v‰ni. Olin rikkaan miehen poika -- tuhlaavainen, vaativainen ja aivan tiet‰m‰tˆn rahan arvosta. En ole viel‰ huomannut itsess‰ni mink‰‰n sarastavan kykenev‰isyyden merkkej‰. N‰yt‰n olevan aivan kykenem‰tˆn tekem‰‰n mit‰‰n k‰sill‰ni. Ja siin‰h‰n se juuri vika onkin. Mutta pitemm‰lle en en‰‰ p‰‰se, ja olen p‰‰tt‰nyt ruveta joko karjapaimeneksi tahi kaivostyˆl‰iseksi tahi tehd‰ jotakin oikein mainittavaa -- liitty‰ vaikkapa kapinallisiin." "Ahaa! Tuota viimeksilausumaasi hyˆkk‰yst‰ min‰ jo odotinkin", selitti Thorne pudistaen p‰‰t‰‰n. "Sinun on kumminkin luovuttava siit‰ ajatuksesta. Tied‰t kai, vanha veikko, ett‰ Meksikossa on juuri parhaillaan jotakin tekeill‰? Yhdysvallat eiv‰t todellakaan n‰yt‰ k‰sitt‰v‰n asian t‰rkeytt‰. Pitkin Yhdysvaltain ja Meksikon v‰list‰ rajaa on suuria joukkoja villej‰ kapinallisia, huonosti palkattuja sotilaita, ryˆv‰reit‰, sissijoukkojen p‰‰llikˆit‰, rosvoja, lainsuojattomia, pahantekijˆit‰, tuhansittain n‰lk‰‰n‰kevi‰ peooneja, s‰ik‰htyneit‰ tyttˆj‰ ja naisia. Meksiko on tulivuoriensa kaltainen, valmis syˆksem‰‰n tulta ja laavaa. Siksip‰ ‰l‰ tee sellaista kauhistuttavaa tyhmyytt‰, ett‰ liityt kapinallisiin. Meksikon alemmat kansankerrokset tahi juuri nuo taistelevat sek‰ kapinalliset ett‰ liittoutuneet vihaavat amerikkalaisia. Toisen puolen ajasta ovat nuo hullut toisella puolella ja toisen puolen taasen toisella. Jollet tahdo kuolla n‰lk‰‰n tahi tulla v‰ijyksiss‰ ammutuksi tahi kuolla janoon, voi kumminkin joku kapinallinen pist‰‰ sinua selk‰‰n veitsell‰ saadakseen vyˆsolkesi ja saappaasi. Tuolla id‰ss‰ p‰in, Agua Prietan ja Juarezin suunnalla taistelevien kapinallisten joukossa on paljon amerikkalaisia. Orozco tyˆskentelee Chihuahuassa ja luullakseni on h‰nell‰ jonkunlainen aavistus sodank‰ynnist‰. Mutta t‰m‰ on Sonora, vuorinen er‰maa, orjain ja yaquien kotimaa. Sen joka kolkassa on j‰rjestym‰ttˆmi‰ kapinallisia joukkoja. Sellaiset amerikkalaiset kaivostyˆl‰iset ja karjanomistajat, jotka voivat l‰hte‰ tiehens‰, ovat paenneet rajan yli Yhdysvaltoihin luovuttuaan omaisuudestaan. Sellaiset taasen, jotka eiv‰t voineet tahi eiv‰t halunneet l‰hte‰ mukaan, saavat taistella henkens‰ puolesta." "Sep‰ on ik‰v‰‰", lausui Gale. "Tuo kaikki on minulle aivan uutta. Miksei hallitus ole sekautunut asiaan ja ryhtynyt joihinkin toimenpiteihin?" "Siksi, ett‰ se pelk‰‰ kansainv‰lisi‰ selkkauksia. Se ei tahdo loukata maderistej‰ eik‰ tulla kateellisten ulkovaltojen ankaran arvostelun alaiseksi. Tilanne on hyvin vakavaluontoinen, Dick. Hallitus Washingtonissa tiet‰‰ kyll‰ sen vakavuuden, siit‰ saat olla aivan varma. Mutta ylimalkaan on Yhdysvalloissa vain h‰m‰r‰ aavistus asiain todellisesta tilasta, ja armeija -- no niin, sinun pit‰isi tulla San Antonioon kuuntelemaan miesten puheita. Me vartioitsemme t‰‰ll‰ valtakuntain v‰list‰ rajaa. Teemme sen kumminkin vain n‰ˆn vuoksi. Voisin kertoa sinulle lukemattomia tapauksia, jolloin ratsuv‰kemme olisi voinut ajaa takaa rosvoja rajan toiselle puolelle. Mutta emme ole halunneet ryhty‰ sellaiseen. Upseerit ovat viratonta joukkoa n‰ihin aikoihin. Ymm‰rr‰t kai, mik‰ siit‰ seuraisi, jos ratsuv‰kemme menisi rajan yli? Se aiheuttaisi yksinkertaisesti tavattoman h‰mmingin. Everstimme on arin mies koko joukossa siihen hommaan ja samanlaisia olemme me muutkin. Yht‰ hyvin voi ihminen istua ruutikellarin katolla kuin oleskella t‰‰ll‰. Emme voi est‰‰ rosvoja emmek‰ kapinallisia kulkemasta rajan yli. Emmek‰ saa tapellakaan. Vartiopalvelukseni loppuu pian. Senj‰lkeen p‰‰sen vapaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Ja saat olla varma, ett‰ olen silloin iloinen monesta muustakin syyst‰ kuin n‰ist‰ sinulle kertomistani." Jutellessaan kaikkea t‰t‰ oli Thorne silminn‰ht‰v‰sti hyvin kiihtynyt. H‰nen kasvonsa kalpenivat p‰ivettymisest‰ huolimatta ja h‰nen silm‰ns‰ hehkuivat tummina. Silloin t‰llˆin tapaamisen ja keskustelun suoma ilo tyynnytti h‰nen muusta aiheutuvan mielenkuohunsa, mutta ei pitk‰ksi ajaksi. H‰n oli istuutunut muutaman pˆyd‰n ‰‰reen l‰helle er‰st‰ ovimaista kadulle johtavaa ikkunaa katsoen aina jonkun ajan kuluttua ter‰v‰sti ulos. Sitten h‰n katsoi myˆs v‰h‰n v‰li‰ kelloaan. Thornen puhuessa kiintyi Galen huomio v‰hitellen er‰ihin yksityisseikkoihin. "George, minusta tuntuu, ett‰ olet hieman kiihtynyt", virkkoi Dick ‰kki‰, "Sin‰h‰n muistaakseni olit ennen kylm‰verinen mies, jota ei mik‰‰n j‰rkytt‰nyt. Onko sotilaanaolo sinut muuttanut?" Thorne nauroi omituisen kimakasti ja rauhattomasti ilmaisten siten olevansa kiihtynyt. H‰n nousi ‰kki‰ ylˆs ja antoi viinurille rahaa, jotta t‰m‰ toisi h‰nelle juomia. Senj‰lkeen h‰n katsahti tarjoiluhuoneeseen ja sitten kadulle. Talon t‰lt‰ puolelta johti porttik‰yt‰v‰ pieneen puistoon, jossa kasvoi puita, pensaita ja kˆynnˆksi‰. Thorne aukaisi ensin toisen ikkunan ja sitten myˆskin toisen. H‰nen liikkeens‰ olivat nopeat. Palattuaan sitten pˆyd‰n ‰‰reen laski h‰n molemmat k‰tens‰ sille ja nojautuen hiukan eteenp‰in katseli tarkkaavaisesti Galea suoraan silmiin. "Olen luvatta poistunut leirist‰", virkkoi h‰n. "Eikˆ se ole suuri rikos?" kysyi Dick. "Suuriko? Minulle, jos poissaoloni vain huomataan, merkitsee se perikatoa. Kaupungissa on paljon kapinallisia. Milloin tahansa voi synty‰ levottomuuksia. Minun pit‰isi olla valmis teht‰v‰‰ni, olla suoraan sanoen siell‰ saapuvilla. Jos poistumiseni huomataan, joudun p‰‰vahtiin. Se merkitsee lykk‰yst‰ -- suunnitelmieni raukeamista -- perikatoa." H‰nen yst‰v‰ns‰ kiihkeys vaiensi Galen. Thorne nojautui l‰hemm‰ksi tummin, tutkivin ja kirkkain silmin. "Olimme kerran hyvi‰ yst‰vi‰, emmekˆ olleetkin?" "Varmasti!" vastasi Dick. "Mit‰ sanot siihen, Dick Gale, jos min‰ suoraan tunnustan, ett‰ sinua juuri t‰ll‰ el‰m‰ni tuskallisella hetkell‰ tahdoin mieluummin tavata kuin ket‰‰n muuta." Vetoava katse ja syv‰sti v‰risev‰ intohimoinen ‰‰ni pakottivat Dickin nousemaan seisoalleen v‰risten ja innostuneena ja kummallisesti k‰rsim‰ttˆmin tuntein. "Thorne, olen iloinen, ett‰ satun olemaan tuo mies", sanoi Dick. Heid‰n k‰tens‰ yhtyiv‰t hetkeksi ja sitten he taas istuutuivat kumartuen hyvin l‰helle toisiaan. "Kuulehan", alkoi Thorne nopeasti kuiskailla, "muutamia p‰ivi‰, noin viikko sitten -- tuntuu silt‰ kuin siit‰ olisi jo vuosi -- sain tilaisuuden auttaa muutamia henkilˆit‰, jotka pakenivat Meksikosta Yhdysvaltain puolelle. Ne olivat kaikki naisia ja er‰s heist‰ oli puettu kuin nunna. Aivan sattumalta n‰in h‰nen kasvonsa. Oi, kuinka ihana tyttˆ h‰n oli! Huomasin, ett‰ h‰n tahtoi pysytell‰ erill‰‰n toisista. Ep‰ilin h‰nt‰ valepukuiseksi, ja ensimm‰isess‰ sopivassa tilaisuudessa puhuttelin h‰nt‰ tarjoten h‰nelle apuani. H‰n vastasi surkeihin espanjankielisiin sanoihini sujuvalla englanninkielell‰. H‰n oli pelosta paennut kotoaan, joltakin paikkakunnalta tuolta Sinaloasta. Kapinalliset ovat siell‰ herroja. H‰nen is‰ns‰ oli vangittu ja kapinalliset olivat vaatineet h‰nest‰ lunnaita. Kun lunnaat oli maksettu, tappoivat kapinalliset siit‰ huolimatta h‰net. Kapinallisten johtajana on siell‰ er‰s kuuluisa Rojas-niminen rosvop‰‰llikkˆ. Jo paljon ennen vallankumouksen puhkeamista oli h‰n ollut sivistyneistˆn kauhuna ja talonpoikien suosikki. Kaikki kˆyhempi ja alempi kansanaines suosi noita rosvoja, sill‰ kaikki kuuluisat rosvot ovat ryˆst‰neet omaisuutta rikkailta jakaakseen sit‰ kˆyhille. Rojas n‰ki tytˆn ja otti h‰net vangikseen. Mutta tytˆn onnistui lahjoa vartijat ja paeta melkein heti, ennenkuin h‰nelle sattui mit‰‰n ik‰vyyksi‰. H‰n piilottautui yst‰viens‰ luokse. Saatuaan t‰m‰n tiet‰‰ k‰‰nsi Rojas raivoissaan melkein koko kaupungin ylˆsalaisin lˆyt‰‰kseen h‰net. Senj‰lkeen pukeutui tyttˆ valepukuun matkustaen ensin ratsain, sitten kyytivaunuissa ja lopuksi junassa Casitaan. "H‰nen kertomuksensa lumosi minut, ja tuota yht‰ ainoata pikku vilahdusta h‰nen kasvoistaan oli minun mahdoton unhottaa. H‰nell‰ ei ollut t‰‰ll‰ yst‰vi‰ eik‰ rahaa. H‰n tiesi, ett‰ Rojas etsi h‰nen j‰lki‰‰n. N‰ist‰ seikoista puhelin h‰nen kanssaan rautatienasemalla, miss‰ oli kaikenlaista h‰lin‰‰ ja vilin‰‰. Luullakseni ei kukaan tuntenut meit‰. Neuvoin h‰nt‰ riisumaan valepukunsa ennenkuin poistuu aseman odotushuoneesta. Hankin er‰‰n pojan opastamaan h‰nt‰. Mutta tuo poika johdattikin h‰net t‰h‰n taloon. Olin luvannut tulla sin‰ iltana h‰nen luokseen keskustelemaan h‰nen kanssaan tilanteesta. "Tapasin h‰net, Dick, ja kun n‰in h‰net rakastuin h‰neen siin‰ silm‰nr‰p‰yksess‰. Hurmaannuin h‰neen niin, ett‰ olin kuin mielipuoli. En milloinkaan el‰m‰ss‰ni ollut ennen n‰hnyt niin kaunista ja herttaista tyttˆ‰. H‰nen nimens‰ on Mercedes CastaÒeda ja h‰n kuuluu er‰‰seen varakkaaseen, vanhaan espanjalaiseen sukuun. H‰n on el‰nyt suurimman osan i‰st‰‰n ulkomailla ja Havanassa. H‰n puhuu yht‰ sujuvasti ranskan kuin englannin kielt‰kin. H‰n on -- mutta minun on supistettava kertomustani. "Dick, ajattelehan! Mercedeskin rakastui minuun ensi n‰kem‰ss‰. Aikeeni on naida h‰net ja vied‰ h‰net kauemmaksi sis‰maahan, pois t‰‰lt‰ rajaseudulta. Mutta se ei ole mik‰‰n helppo teht‰v‰. H‰nt‰ pidet‰‰n silm‰ll‰, kuten minuakin. Oli aivan mahdotonta tavata h‰nt‰ t‰m‰n talon em‰nn‰n tiet‰m‰tt‰. Alussa pitiv‰t he luullakseni meit‰ silm‰ll‰ pelk‰st‰ uteliaisuudesta ja tyydytt‰‰kseen juoruamishaluaan. Mutta parina viime p‰iv‰n‰ on asia saanut toisenlaisen k‰‰nteen. Sitten eilisillan on joku voimakas vaikutusvalta alkanut tyˆskennell‰. Ah, n‰m‰ meksikolaiset ovat viekasta, salaper‰ist‰ kansaa! Niin, espanjalaisiahan he ovatkin. He toimivat salaisesti kaikessa hiljaisuudessa. Heit‰ hallitsee ennen kaikkea uskonto, senj‰lkeen kulta ja kolmanneksi intohimo naisiin. Rojas on varmasti l‰hett‰nyt sanan yst‰villeen t‰nne. Eilen saapuivat t‰nne h‰nen kurkunkatkaisija-vallankumouksellisensa ja t‰n‰‰n saapui h‰n itse. Kun sain t‰m‰n tiet‰‰, hiivin heti leirist‰ ja hain er‰‰n papin k‰siini. H‰n lupasi tulla t‰nne t‰h‰n aikaan, mutta pelk‰‰n, ettei h‰nt‰ ole t‰nne p‰‰stetty." "Thorne, miksi vitkastelet kosiessasi? Miksi et mennyt heti naimisiin h‰nen kanssaan antautumatta t‰llaisiin vaaroihin?" kysyi Dick. "Pelk‰‰n sen olevan jo liian myˆh‰ist‰", virkkoi Thorne. "Minun olisi pit‰nyt tehd‰ se jo eilen illalla. N‰etkˆs, olemme rajan toisella puolella --" "Olemmeko Meksikon puolella?" kysyi Gale ter‰v‰sti. "Olemme, vanha veikko, ja seh‰n se juuri tekeekin asian mutkalliseksi. Rojaksella ja h‰nen kapinallisilla joukoillaan on kaupunki jo hallussaan. Mutta Rojas ei kumminkaan kapinallisitta joukoittain voi est‰‰ minua, vangita tyttˆ‰ eik‰ paeta vuoristoon. Jos Mercedest‰ todellakin pidet‰‰n silm‰ll‰, jos h‰net on jo tunnettu, kuten varmasti luulen, emme siin‰ tapauksessa p‰‰se kauaksi t‰st‰ talosta, ennenkuin minut l‰vistet‰‰n ja tyttˆ vangitaan." "Taivas varjelkoon! Thorne, voiko tuollaisia asioita tapahtua v‰hemm‰n kuin kivenheitonmatkan p‰‰ss‰ Yhdysvaltain rajalta?" kysyi Gale uskomatta oikein korviaan. "Sellaista voi tapahtua, paina se mieleesi. Et n‰yt‰ oikein k‰sitt‰v‰n n‰iden sissip‰‰llikˆiden, n‰iden kapinalliskapteenien voimaa. Erikoisesti on n‰ill‰ roistoilla suuri vaikutusvalta kansan enemmistˆˆn. Tuollainen mies on sankari Meksikossa. H‰nt‰ pel‰t‰‰n, kadehditaan ja rakastetaan. Kansa asettaa h‰net mieless‰‰n toiseksi j‰rjestyksess‰ verrattuna heid‰n kansalliseen ihanteeseensa -- h‰rk‰taistelijaan, matadoriin. Alkuasukkaat ovat sangen villej‰, raakamaisia ja verenhimoisia. Ajattelehan esimerkiksi Qvinterosta. H‰n oli vain paimen, orja, mutta h‰nest‰ on nyt tullut kuuluisa rosvo. Vallankumouksen alussa julistautui h‰n kapinallisten johtajaksi ja h‰vitti suurine rosvolaumoineen useita maakuntia. Hallituksen joukkojen vastarinta aiheutti vain rosvoamista, mellakoita, ja naisten ryˆstˆj‰. T‰m‰n miehen ja h‰nen rosvojoukkonsa tunnuslause oli: 'Nauttikaamme el‰m‰st‰ niin kauan kuin voimme!' "Paitsi Qvinterosta on olemassa muitakin roistoja, ei tosin niin kuuluisia ja taitavia johtajia, vaan kumminkin yht‰ verenhimoisia. Olen n‰hnyt Rojaksen. H‰n on kaunis, rohkea ja ivallinen piru, ylpe‰mpi kuin riikinkukko. H‰nen pukunsa on kultap‰‰rmeinen ja hopeakoristeinen t‰ynn‰ kalleuksia, jotka h‰n on ryˆst‰nyt. H‰n oli niiden kapinallisten joukossa, jotka ryˆstiv‰t Sinaloan saaden saaliikseen puolen miljoonan dollarin arvosta kaikkia kalleuksia ja puhdasta rahaa. Rojas tuhlaa kultaa yht‰ v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti kuin h‰n vuodattaa ihmisverta. Sit‰paitsi on h‰n kuuluisa naistenryˆst‰j‰. Talonpoikaistytˆt pit‰v‰t kunnianaan, ett‰ tuollaiset rosvop‰‰llikˆt ryˆst‰v‰t heid‰t mukaansa. Rojas on kumminkin sellainen, ett‰ h‰n ryˆst‰‰ p‰‰asiallisesti vain ylemm‰n kansankerroksen tytt‰ri‰." Thorne kuivasi hien kalpeilta kasvoiltaan ja katsahti synk‰sti ikkunasta, ennenkuin h‰n j‰lleen jatkoi puhettaan. "Ajattelehan, miss‰ asemassa Mercedes todellisuudessa on. En voi saada pienint‰k‰‰n apua rajan Yhdysvaltain puolelta, ja vaikka voisinkin, en tied‰ mist‰. Tuolla puolen rajaa asuu enimm‰kseen meksikolaisia, jotka hyv‰ksyv‰t tinkim‰ttˆm‰sti kaikki rajan t‰ll‰ puolella tapahtuneet v‰‰ryydet. Rajan kummallakin puolella asuvat talonpojat ovat myˆt‰mielisi‰ kapinallisille ja salaisesti ihailevat sellaista henkilˆ‰ kuin Rojas, mutta vihaavat sellaisia ylh‰iss‰‰tyisi‰ kuin Mercedes. He saattaisivat solmia salaliiton luovuttaakseen h‰net Rojakselle. Rojas taas puolestaan on valmis k‰ytt‰m‰‰n kaikki salaiset ja maanalaiset keinonsa saavuttaakseen tarkoituksensa. Jollen ryhdy vastustamaan h‰nt‰, saa h‰n Mercedeksen haltuunsa yht‰ helposti kuin h‰n sytytt‰‰ savukkeensa. Mutta min‰ tapan h‰net tahi ainakin jonkun h‰nen seuralaisistaan tahi Mercedeksen, ennenkuin luovutan h‰net Rojakselle. T‰llainen on tilanne nyt, hyv‰ yst‰v‰. Minulla on vain v‰h‰n aikaa k‰ytett‰v‰n‰ni. Otaksun joutuvani putkaan karkaamiseni johdosta. Rojas on kaupungissa. Luulen, ett‰ minua seurattiin t‰h‰n ravintolaan. Pappi on joko pett‰nyt minut tahi ei h‰nt‰ ole t‰nne laskettu. Mercedes odottaa t‰‰ll‰ yksin ja luottaa t‰ydellisesti siihen, ett‰ min‰ vain voin h‰net pelastaa. H‰n on suloisin ja rakastettavin tyttˆ, mink‰ tunnen. Muutamien minuuttien kuluttua -- aikaisemmin tahi myˆhemmin -- muuttuu t‰m‰ paikka oikeaksi helvetiksi. Dick, oletko silloin puolellani?" Dick Gale huokaisi syv‰‰n. Kylmyys, uneliaisuus ja v‰linpit‰m‰ttˆmyys, jotka olivat h‰nt‰ painaneet jo kuukausim‰‰ri‰, katosivat tuossa tuokiossa h‰nen olemuksestaan. Alussa h‰n ei voinut puhuakaan, vaan ainoastaan puristaa syd‰mellisesti yst‰v‰ns‰ k‰tt‰. Thornen kasvot muuttuivat ihmeellisesti; tuska, pelko ja ep‰rˆiminen haihtuivat siin‰ silm‰nr‰p‰yksess‰ h‰nen mielest‰‰n ja h‰n hymyili tuntien kuvaamatonta kiitollisuutta Galea kohtaan. Sitten Dickin katse jonkun heikon ‰‰nen johdosta k‰‰ntyi yst‰v‰n olan ylitse ikkunaan, josta n‰kyiv‰t er‰‰n henkilˆn kauniit, rohkeailmeiset ja ivalliset kasvot hehkuvine, tummine silmineen, jotka v‰l‰hteliv‰t tuhoa ennustavasti. Dick tunsi ruumiinsa kangistuvan tuolilla. Thorne puristi nopeasti k‰tens‰ nyrkkiin, k‰‰ntyen ikkunaa kohti. "Rojas!" lausui h‰n kuiskaten. II. MERCEDES CASTA—EDA. Tummat kasvot katosivat. Dick Gale kuuli askelten kolinaa ja kannusten helin‰‰. H‰n meni ikkunaan ja enn‰tti juuri n‰hd‰ er‰‰n meksikolaisen menev‰n kapakan p‰‰ovesta sis‰lle. Dick n‰ki tuon meksikolaisen vain vilahdukselta, mutta siit‰ huolimatta n‰ki h‰n suuren mustan sombreron hele‰nv‰risine nauhoineen, ruumiinmukaisen lyhyen takin sel‰n, raskaan olalta hihnasta riippuvan pyssyn, jonka per‰ oli koristettu helmill‰, ja ahtaat housut, joiden lahkeitten suut olivat hyvin leve‰t. Kadulla kuljeskeli muutamia miehi‰, joukossa muutamia meksikolaisiakin, jotka laiskasti nojautuivat kaivon kaidetta vasten. "N‰itkˆ h‰net? Mihin h‰n meni?" virkkoi Thorne kuiskaten tultuaan Galen luokse. "Nuo miehet tuolla, joilla on patruunavyˆt, ovat juuri meksikolaisia vallankumouksellisia." "Luullakseni meni h‰n kapakan puolelle", vastasi Dick. "H‰nell‰ oli kiv‰‰ri, mutta noilla miehill‰h‰n tuolla ulkona ei n‰yt‰ olevan ollenkaan aseita." "ƒl‰ luule niin! Katsohan vain, Dick, tuonne! Tuo mies tuolla on vahti, vaikka h‰n n‰ytt‰‰kin niin v‰linpit‰m‰ttˆm‰lt‰. Katsohan, h‰nell‰ on lyhyt karbiini, jonka h‰n on melkein piilottanut nuttunsa alle. Tuolla kauempana polulla on toinen meksikolainen. Pelk‰‰n, ett‰ Rojas on piiritt‰nyt t‰m‰n talon." "Kun me vain tiet‰isimme sen varmasti." "Olen, Dick, aivan varma. Menn‰‰n eteiseen. Haluan n‰hd‰, milt‰ talo n‰ytt‰‰ toiselta puolelta." Gale seurasi Thornea ravintolan puolelta suureen, korkeaan eteiseen, joka silminn‰ht‰v‰sti jakoi hotellin kahteen osaan, ollen avoin kadulle p‰in. Muutamia huonosti valaisevia keltaisia lamppuja oli siell‰ t‰‰ll‰. Er‰s meksikolainen seisoi p‰‰oven portailla makuuhuopa hartioillaan. K‰yt‰v‰n toisesta p‰‰st‰ kuului kenkien kolinaa kivilattiaa vasten. Se oli muuten kokonaan varjossa. Thorne astui er‰‰seen suureen huoneeseen, joka oli viel‰ huonommasti valaistu kuin eteinen. Huoneessa oli pˆyt‰ t‰ynn‰ sanomalehti‰, muutamia korkeaselk‰isi‰ tuoleja ja pari sohvaa. Silminn‰ht‰v‰sti oli se jonkinlainen vierashuone. "Mercedes on tavallisesti puhutellut minua t‰‰ll‰", lausui Thorne. "T‰h‰n aikaan saattaa h‰n tulla mill‰ hetkell‰ hyv‰ns‰ noiden portaitten yl‰p‰‰h‰n, ja jos min‰ olen t‰‰ll‰, tulee h‰n alas. Useimmiten on t‰ss‰ huoneessa v‰ke‰ vasta v‰h‰n myˆhemmin. Meid‰n on koetettava p‰‰st‰ torille. Se on pime‰n puolella ja sit‰paitsi ainoa paikka, jonne minun on h‰nen kanssaan p‰‰st‰v‰, jos nyt on mit‰‰n mahdollisuutta p‰‰st‰ pakoon." He kurkistivat torille avonaisesta ikkunasta. Siell‰ oli melko pime‰ eik‰ siell‰ ensin n‰ytt‰nyt olevan yht‰‰n ihmist‰. ƒkki‰ huomasi Gale kuitenkin polulla jonkun hitaasti astelevan tumman olennon. V‰h‰n kauempana oli toinen samanlainen. Nyt ei tarvittu en‰‰ suurtakaan ter‰vyytt‰ huomaamaan, ett‰ noissa henkilˆiss‰ piili jotakin kentt‰vahdille ominaista salak‰hm‰isyytt‰. Tarttuen Galen k‰sivarteen per‰ytyi Thorne ikkunasta. "Kai sin‰ n‰it nuo miehet?" kuiskasi h‰n. "Asia on todella niinkuin otaksuinkin. Rojas on piiritt‰nyt t‰m‰n talon. Minun olisi pit‰nyt vied‰ Mercedes pois ennen. Mutta minulla ei ollut aikaa -- eik‰ tilaisuutta! Olin toimessa! Ja Mercedes on nyt t‰‰ll‰! Hyv‰ Jumala! Dick, ajattele, onko mit‰‰n keinoa pelastaa h‰net t‰st‰ ansasta!" Gale k‰‰ntyi katsomaan, kun h‰nen yst‰v‰ns‰ meni huoneen keskelle. Portaitten yl‰p‰‰ss‰ seisoi himme‰ss‰ valossa hento, vaippaan kietoutunut nainen. Kun h‰n huomasi Thornen, laskeutui h‰n ‰‰nettˆm‰sti portaita t‰m‰n luokse. Thorne kietoi k‰sivartensa h‰nen ymp‰rilleen. Tyttˆ puhui senj‰lkeen h‰nelle hiljaa ja katkonaisesti nopein, matalin ‰‰nin. Puhe oli ep‰johdonmukaista espanjan ja englannin kielen sekoitusta, mutta Galesta kuulosti h‰nen ‰‰nens‰ sulavalta, syv‰lt‰ ja sanomattoman tunteelliselta, ‰‰nelt‰, josta huokui samalla iloa, pelkoa, intohimoa, toivoa ja rakkautta. Galeen teki se sanoinkuvaamattoman vaikutuksen. Se lumosi h‰net pannen h‰net ihmettelem‰‰n. Thorne talutti tytˆn huoneen keskelle l‰hemm‰ksi lamppua, jonka alla Gale seisoi. Tyttˆ oli kohottanut pienen, valkoisen k‰tens‰ pit‰‰kseen v‰h‰n sivulla mustaa, pitseill‰ koristettua vaippaa. Dick huomasi pienen, tumman, ylpe‰sti pystyss‰ olevan p‰‰n, puoleksi k‰tkˆss‰ olevat kuolonkalpeat soikeat kasvot ja kauniit, tummat silm‰t. Senj‰lkeen esitteli Thorne heid‰t toisilleen. "Mercedes -- t‰m‰ on Dick Gale, er‰s vanha yst‰v‰ -- paras yst‰v‰, mit‰ minulla milloinkaan on ollut." Mercedes veti vaipan takaraivolleen paljastaen kauniit kasvonsa, joiden ylpe‰ ilme, tulisuus ja kiihkeys h‰mm‰styttiv‰t omituisesti Galea. "Herra Gale -- oh! En voi sanoin kuvata iloani! Thornen yst‰v‰!" "Aivan niin, Mercedes; minun yst‰v‰ni ja samalla myˆs sinun", sanoi Thorne nopeasti. "T‰ll‰ hetkell‰ tarvitsemme h‰nen apuaan. Rakkaani, olemme kuulleet niin pahoja uutisia, ett‰ meid‰n on joka silm‰nr‰p‰ys oltava varuillamme. Pappi ei tullutkaan. H‰net on kai pid‰tetty. Ja kuulehan -- ole rohkea, rakas Mercedes -- Rojas on t‰‰ll‰!" Tyttˆ huudahti heikosti, n‰ht‰v‰sti suunnattomasta pelosta, mik‰ j‰rkytti Galenkin hermoja, ja horjui ollen v‰h‰ll‰ pyˆrty‰. Thorne otti h‰net syliins‰ kehoittaen h‰nt‰ k‰he‰sti olemaan rauhallinen. "Rakkaani! Jumalan nimess‰ ‰l‰ pyˆrry ‰l‰k‰ menet‰ rohkeuttasi! Muuten olemme hukassa. Kaikki ei ole viel‰ mennytt‰. Koetellaan ajatella jotakin keinoa. Ole kest‰v‰! Taistele!" Gale n‰ki selv‰sti, ett‰ Thorne oli aivan poissa suunniltaan, sill‰ h‰n tuskin tiesi, mit‰ sanoi. Kalpeana ja vavisten puristi h‰n Mercedest‰ rintaansa vasten. Tyttˆraukan pelko oli tehnyt h‰net aivan neuvottomaksi, sill‰ se oli niin kiihke‰t‰ ja niin t‰ynn‰ peloittavaa varmuutta h‰nt‰ odottavasta kohtalosta. Mercedes vetosi ensin espanjankielell‰ h‰nen suojelukseensa, mutta kun Thorne pudisti p‰‰t‰‰n, jatkoi h‰n englanniksi: "Rakkaani, koetan olla kest‰v‰ -- koetan taistella -- koetan olla kuuliainen. Mutta vanno minulle Pyh‰n neitsyen nimess‰, ett‰ jollet voi pelastaa minua Rojaksen kynsist‰, tapat minut." "Mercedes, vannon sen", vastasi h‰n k‰he‰sti. "Tied‰n tappavani sinut mieluummin kuin -- Mutta ‰l‰ viel‰ h‰t‰ile. Rojas ei voi olla varma sinusta, sill‰ muuten h‰n ei odottaisi. H‰n on tuolla sis‰ll‰. H‰n on koonnut miehens‰ t‰nne taloon ja sen ymp‰rille. Mutta h‰n ep‰rˆi. Sellainen peto kuin Rojas ei voi olla toimeton tyhj‰n vuoksi. Luullakseni on meill‰ viel‰ joitakin keinoja. Eikˆh‰n Dick voi keksi‰ jotakin. Kai me nyt jollakin tavoin voimme poistua t‰‰lt‰. Sitten h‰n vie sinut jonnekin. Puhu h‰nelle ja n‰yt‰ olevasi rohkea. Mercedes, t‰m‰ merkitsee meille enemm‰n kuin rakkaus ja onni. T‰ss‰ on kysymyksess‰ joko el‰m‰ tahi kuolema." Mercedes tyyntyi saaden v‰hitellen takaisin itsens‰ -- hillitsemiskykyns‰. Nopeasti h‰n k‰‰ntyi, katsoi Galeen ylpein, tummin silmin, ja lausui h‰nelle eritt‰in suloisesti ja miellytt‰v‰sti: "Hyv‰ herra, olette amerikkalainen. Ette voi ymm‰rt‰‰ espanjalaista verta ettek‰ k‰sitt‰‰ noiden rosvojen vihaa ja julmuutta. Haluan mieluummin kuolla kuin joutua Rojaksen k‰siin. Jos h‰n saa minut el‰v‰n‰ haltuunsa, saan noiden tuntien, noiden muutamien p‰ivien aikana, jotka el‰n, k‰rsi‰ suunnattomia tuskia, oikeaa helvetillist‰ kidutusta. Jos el‰n pari p‰iv‰‰, saavat h‰nen julmat miehens‰ minut haltuunsa, jos el‰n kolme, niin h‰nen leirins‰ koirat... Herra, onko teill‰ sisarta, jota te rakastatte? Auttakaa herra Thornea pelastamaan minut. H‰n on sotilas. H‰n on sidottu. H‰n ei saa polkea kunniaa eik‰ laiminlyˆd‰ velvollisuuksiaan minun vuokseni. Ah, olettehan molemmat kelpo ameriikkalaisia -- suuria, vahvoja ja rohkeita! Mit‰ merkitsee tuo pieni, musta sekarotuinen orja Rojas teik‰l‰isten rinnalla! H‰n on suuri raukka. Nyt en halua en‰‰ tuhlata kallista aikaa. Olen valmis ja koetan olla rohkea." H‰n tuli Galen viereen ojentaen h‰nelle pienet, valkeat k‰tens‰, jolloin h‰nen silmist‰‰n hohti naisellista sielukkuutta, tulta ja intohimoa. Galesta oli h‰n ihmeellinen. H‰nen syd‰mens‰ alkoi sykki‰ nopeammin. Kun h‰n tarttui tytˆn pieniin k‰siin ja suuteli niit‰, tuntui h‰nest‰ kuin h‰n olisi nuorentunut ja muuttunut uudeksi ihmiseksi. "Neiti", sanoi h‰n, "olen onnellinen saadessani ruveta palvelijaksenne. En voi kuvitellakaan suurempaa iloa kuin teid‰n auttamisenne minulle suo." "Onko sinulla joitakin suunnitelmia?" kysyi Thorne nopeasti. "On! Aion tehd‰ herra Rojaksen vaarattomaksi t‰ksi illaksi ja ehk‰ moneksi seuraavaksikin", vastasi Gale. "Dick, miten voit sen tehd‰?" kysyi Thorne h‰t‰isesti. "Rupean metelˆim‰‰n tuolla kapakassa", vastasi Dick rehellisesti, "jolloin saan ehk‰ jotakin aikaan. Hyˆkk‰‰n Rojaksen ja h‰nen joukkonsa kimppuun. Min‰ n‰yt‰n --" "Herra varjelkoon, ei! Sellainen ei k‰y ollenkaan p‰ins‰, Dick. Ne puukottavat sinua!" huusi Thorne. Mutta vaikka Dickin esitys tekikin h‰neen tuskallisen vaikutuksen, alkoivat h‰nen silm‰ns‰ kumminkin loistaa. "Teen sen sopivassa tilaisuudessa. Ehk‰ voin h‰mm‰stytt‰‰ tuon hitaan rosvojoukon ja paeta, ennenkuin he huomaavatkaan mit‰ on tapahtunut... Ja sinun on odotettava valmiina tuon ikkunan luona. Kun riita alkaa, rient‰v‰t nuo rosvot silloin tuolta torilta luonnollisesti kapakkaan, jolloin te voitte pujahtaa ulos ja menn‰ suoraan torin poikki kadulle. Muistaakseni on tuo katu melko pime‰. Yhdyn sitten teihin, ennenkuin olette ehtineet kauaksi." Thorne tuijotti h‰neen, mutta ei virkkanut sanaakaan. Mercedes nojasi h‰nen rintaansa vasten pit‰en nyt pieni‰ valkoisia k‰si‰‰n ristiss‰ rinnallaan ja katsoen suurin silmin Galeen t‰m‰n poistuessa huoneesta. Eteisess‰ viipyi Gale sen verran, ett‰ h‰n enn‰tti vet‰‰ k‰siins‰ suuret sormikkaansa, pˆrrˆtt‰‰ tukkansa ja solmia kaulaliinan toisin tavoin. Sitten h‰n meni ravintolaan ja kuljettuaan sen l‰pi pys‰htyi tarjoiluhuoneen ovelle. H‰nen viisi jalkaa yksitoista tuumaa pitk‰ sek‰ satakahdeksankymment‰ naulaa painava ruumiinsa pisti enemm‰n silm‰‰n siell‰, ja h‰nen tarkoituksensa olikin kiinnitt‰‰ muiden huomio itseens‰. Mutta h‰nt‰ ei n‰ytt‰nyt kumminkaan kukaan n‰kev‰nk‰‰n. Pallonpelaajat h‰lisiv‰t hirve‰sti pelatessaan ja sama kirjavasti puettu meksikolaisjoukko nojasi haisevaan tarjoilutiskiin. Vihdoin kiintyi Galen hapuileva katse er‰‰seen mieheen, jonka h‰n otaksui Rojakseksi. H‰n tunsi t‰m‰n korkean, suuren ja koristetulla nauhalla varustetun hatun. Meksikolaisen rosvon katse oli suunnattu toisaalle. H‰n keskusteli innokkaasti noin tusinan tahi useamman toverinsa kanssa, joista useimmat istuivat er‰‰n pˆyd‰n ymp‰rill‰. He kuuntelivat, puhuivat ja joivat. Miesten rinnalla ristiss‰ olevat patruunavyˆt ilmaisivat Galelle, ett‰ he olivat meksikolaisia vallankumouksellisia. H‰n oli nimitt‰in aikaisemmin n‰hnyt samanlaiset patruunavyˆt niill‰ rosvoilla, jotka olivat vahdissa kadulla. Viinuri toi heille lis‰‰ v‰kijuomia pˆyt‰‰n, jolloin johtaja k‰‰ntyi niin, ett‰ Gale n‰ki h‰nen kasvonsa ja ne olivat todellakin tuon kuuluisan rosvop‰‰llikˆn, Rojaksen, pirulliset ja ivalliset kasvot. Gale katseli h‰nt‰ uteliaasti. Rojas oli pienehkˆ mies, joka her‰tti vain huomiota keikarimaisesti koristellulla puvullaan ja ilkeill‰ kasvoillaan. H‰nell‰ oli pitseill‰ koristeltu olkavyˆ ja tiukka, valkeanappinen takki, pukinnahkaiset punaisella kirjaillut liivit, olkavyˆ ja tavallinen vyˆ, jotka oli kiinnitetty toisiinsa suurella hopeasoljella. Sama pyssy helmikoristeisine perineen riippui nytkin hihnasta h‰nen olallaan ja jalokivet kimaltelivat h‰nen olkavyˆss‰‰n. H‰nen korvistaan riippuivat kultaiset korvarenkaat ja sormissa loisti useita timanttisormuksia. Gale tunsi rinnassaan sellaisen kiihkon, ett‰ se uhkasi voittaa h‰nen kylm‰verisyytens‰, ja muutkin mielenliikutukset hyˆkk‰siv‰t h‰nen itsens‰hillitsemiskyky‰ vastaan. N‰ytti silt‰ kuin tuon rosvop‰‰llikˆn n‰keminen olisi vapauttanut h‰ness‰ piilleen paholaisen. Ja olemuksensa sisimm‰ss‰ ihmetteli h‰n itse‰‰n tuntien olevansa omituisesti tyytyv‰inen t‰h‰n outoon tunteeseen. H‰n laskeutui nuo pari porrasaskelta, jotka johtivat ovelta tarjoiluhuoneeseen, ja hoiperteli hiukan, teeskennellen olevansa juovuksissa. H‰n horjahteli pallopˆyti‰ vasten, tˆytt‰si meksikolaisia kapakan tiskin ‰‰ress‰, nauroi kuin mielipuoli ja huiskutteli hattuaan hoiperrellen sinne ja t‰nne. ƒkki‰ kiintyi h‰nen huomionsa lehm‰paimeniin, joita h‰n aikaisemmin oli katsellut niin suurin mielenkiinnoin. He olivat viel‰ kapakan nurkkauksessa v‰h‰n erill‰‰n toisista. Koettaen keksi‰ jotakin ratkaisevaa, hoiperteli Gale heid‰n luokseen. H‰n muisti monet entiset onnistumattomat kokeensa tutustua lehm‰paimeniin. Jos h‰nell‰ oli v‰h‰nk‰‰n toivoa saada apua n‰ilt‰ erist‰ytyneilt‰ seikkailijoilta, t‰ytyi h‰nen tuossa tuokiossa p‰‰st‰ heid‰n kanssaan kosketuksiin. Asettuen kursailematta noiden kahden pitk‰n paimenen eteen katsoi h‰n suoraan heid‰n laihoihin, p‰ivettyneihin kasvoihinsa. Tuijotettuaan siten hetkisen ter‰v‰sti ja kylm‰sti heihin h‰n alkoi puhua. "En ole juovuksissa. Teeskentelen vain saadakseni aikaan metelin. Aion hyˆk‰t‰ tuon kirotun rosvop‰‰llikˆn Rojaksen kimppuun. Teen sen suojellakseni er‰st‰ tyttˆ‰, valmistaakseni h‰nen rakastajalleen, joka on yst‰v‰ni, tilaisuuden paeta h‰nen kanssaan. Tyttˆ on t‰ss‰ talossa ja Rojas on t‰‰ll‰ vied‰kseen h‰net mukanaan. Kun aloitan r‰hin‰n, koettaa yst‰v‰ni paeta rakastettunsa kanssa. Jokaista ovea ja ikkunaa vahditaan. Aion panna toimeen sellaisen metelin, ett‰ vahdit rient‰v‰t sis‰lle. Olette samaa kansallisuutta kuin min‰kin. Olemme nyt Meksikon puolella. Ihanan tytˆn kunnia ja el‰m‰ ovat kysymyksess‰. Nyt, toverit, katsokaa, mit‰ tapahtuu!" Toisen paimenen silm‰t supistuivat pieniksi, luomet sulkeutuivat muutamia kertoja ja h‰nen leukansa vapisi, kun sit‰vastoin toisen kovapiirteisill‰ kasvoilla leijaili hieno hymy. Gale poistui ja h‰nen intonsa kasvoi, kun h‰n n‰ki noiden kahden paimenen kuin sattumalta seuraavan h‰nt‰. Gale poikkesi hoiperrellen syrj‰‰n, tˆrm‰si menness‰‰n pˆyt‰‰n ja potki tyhji‰ tuoleja. H‰n sivuutti Rojaksen ja t‰m‰n miehet, huomaten samalla, ett‰ roisto piti h‰nt‰ silm‰ll‰ huitoessaan k‰sill‰‰n ja puhuessaan nopeasti. El‰m‰ kapakassa alkoi k‰yd‰ meluavammaksi. Kun Dick horjahti er‰st‰ pˆyt‰‰ vasten, kaataen sen kumoon niin, ett‰ lasien sis‰ltˆ valui muutamien meksikolaisten housuille, alkoivat n‰m‰ kimakasti huudella. H‰n oli onnistunut kiinnitt‰m‰‰n huomion itseens‰, sill‰ melkein kaikki katsoivat h‰neen. Er‰s noista loukatuista miehist‰, muudan pieni ruskeankeltainen roisto, hyp‰hti esille asettuakseen vastarintaan ja huutaen samalla kuin mielipuoli jotakin espanjankielell‰, josta Gale ymm‰rsi ainoastaan sanan: "Muukalainen!" Meksikolainen polki jalkaa heiluttaen uhkaavasti oikeata k‰tt‰‰n. Dick nosti jalkansa potkaisten nopeilla syrj‰potkuilla jalat miehen alta niin, ett‰ t‰m‰ kaatui kumahtaen lattialle. Temppu suoritettiin niin nopeasti ja taitavasti, ett‰ meksikolainen menetti kokonaan rohkeutensa uskaltamatta en‰‰ karjua. Gale tiesi nyt ratkaisevan hetken tulleen. K‰‰ntyen nopeasti hyˆkk‰si h‰n Rojaksen kimppuun k‰ytt‰en vanhaa puolustuslinjan murtamistemppuaan. Ei Rojas eiv‰tk‰ h‰nen miehens‰k‰‰n enn‰tt‰neet liikahtaakaan. Tummakasvoisen rosvop‰‰llikˆn kasvot muuttuivat kalmankalpeiksi, h‰nen leukansa vapisi ja h‰n olisi huutanut pelosta, jollei Galen lyˆnti olisi sattunut. Isku kiid‰tti h‰net taaksep‰in miehi‰‰n vasten. K‰ytt‰en nopeasti hyˆdykseen t‰m‰n hetken suomaa etua syˆksyi Gale koko raskaan ruumiinsa painolla vallankumouksellisten pient‰ joukkoa vastaan niin, ett‰ miehet, pˆyd‰t ja tuolit kaatuivat yhteen rymisev‰‰n kasaan. Voimatta pys‰hty‰ kaatui Galekin muiden mukana, mutta ollen ketter‰ kuin kissa joutui h‰n kumminkin ylimm‰iseksi. Kun h‰n nousi, tarttui h‰nen voimakas kouransa Rojakseen. H‰n kiskoi tuon pienen roiston tuosta potkivasta ja huutavasta mieskasasta, pyˆritteli h‰nt‰ peloittavin voimin hellitt‰en lopulta otteensa. Rojas lensi pitkin lattiaa kolhiutuen tuoleja ja pˆyti‰ vasten. Gale hyp‰hti j‰ljess‰, riuhtaisi Rojaksen j‰lleen seisoalleen ja heilutteli h‰nt‰ kuin tyhj‰‰ s‰kki‰. Huutojen seasta kuului ‰kki‰ laukaus. Gale kuuli rikkin‰isten lasien helin‰‰. Huone pimeni huomattavasti. H‰n katsahti taakseen. Nuo molemmat paimenet seisoivat h‰nen ja raivoisan rosvojoukon v‰lill‰. Toisen paimenen ollessa varuillaan molempine pistooleineen t‰ht‰si toinen juuri parhaillaan. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ sylki ase suustaan tulta ja savua. Laukausta seurasi lasin helin‰ ja huoneen toinen kolkka muuttui pime‰ksi. Huudahtaen raivosta heitti Gale vertavuotavan Rojaksen menem‰‰n. Rosvop‰‰llikkˆ lensi pˆyt‰‰ vasten, vier‰hti sen yli lattialle j‰‰den siihen suulleen makaamaan. Toinen laukaus muutti huoneen liikkuvien varjojen temmellyspaikaksi tarjoilutiskin takana olevan lampun sit‰ viel‰ valaistessa. Muudan valkopukuinen olento hyˆkk‰si Galen kimppuun. H‰n kaatoi miehen, mutta h‰nen oli potkaistava kovasti vapautuakseen puristavista kourista ja enn‰tt‰‰kseen k‰‰nty‰ toista ahdistavaa roistoa vastaan. T‰m‰ oli tumma ja nopea. Ter‰ v‰l‰hti tehden ympyr‰nmuotoisen kierroksen ilmassa. Samalla muuttui veitsi ‰kki‰ punaiseksi ja sen omistaja horjui taaksep‰in. Meteli oli niin kova, ettei Gale kuullut laukausta, mutta meksikolaisen kaatuminen oli merkityksellinen. Nyt oli sekamelska t‰ydellinen. Metelist‰ kehittyi hurja tappelu. Et‰isyydess‰ ammutut laukaukset kuulostivat Galesta ‰‰nekk‰‰lt‰ syleksimiselt‰. Tarjoilutiskin takana palava suuri lamppu s‰rkyi, rupesi savuamaan ja sammui muuttaen huoneen kokonaan pime‰ksi. Gale riensi ravintolan ovea kohti, jonka ‰‰riviivat h‰n ep‰selv‰sti erotti ulkona palavaa keltaista valoa vasten. H‰n sys‰si oikealle ja vasemmalle miesjoukkoa, joka piiritti h‰net joka puolelta. Hyp‰tty‰‰n er‰‰n pallopˆyd‰n yli potki h‰n tuolit ja pˆyd‰t pois tielt‰‰n ja p‰‰si vihdoin ovelle ollen ensimm‰inen, joka p‰‰si livahtamaan tiehens‰ tuosta myllert‰v‰st‰ ulostunkeutuvasta miesjoukosta. K‰sivarren huitaisu s‰rki ravintolan ovilampun, ja h‰n juoksi ulos j‰tt‰en muut pime‰‰n. Muutamat hypyt veiv‰t h‰net vierashuoneeseen. Se oli tyhj‰. Thorne oli paennut Mercedeksen kanssa. Silloin Galen j‰nnitys laukesi. Noin minuutin verran oli h‰n toiminut kiihtyv‰ll‰ nopeudella. H‰n kurkisti varovasti torille. Ei poluilla, penkeill‰ eik‰ puiden varjossakaan n‰kynyt en‰‰ vakoilevia miehi‰. H‰n riensi ulos pysytellen varjoisissa paikoissa ja menem‰tt‰ k‰yt‰v‰lle, ennenkuin torin puoliv‰liss‰. K‰yt‰v‰n tuonnimmaisessa p‰‰ss‰ palavan katulyhdyn luona oli h‰n n‰kevin‰‰n pari tummaa ihmisolentoa. H‰n juoksi nopeammin saapuen pian kadulle. Melu hotellissa alkoi v‰hitellen hiljenty‰ tahi sitten oli h‰n jo p‰‰sem‰isill‰‰n niin kauaksi, ettei se en‰‰ kuulunut. H‰nen vierell‰‰n kulkevat ihmiset meniv‰t kaikki samaan suuntaan kuin h‰nkin ja ainoastaan etummaiset n‰yttiv‰t hieman kiihtyneilt‰. Gale riensi nopeasti eteenp‰in etsien katseillaan noita paria olentoa. ƒkki‰ h‰n n‰ki heid‰t -- toinen oli pitk‰ mies viitta yll‰‰n ja toinen hento viittapukuinen. Gale huokaisi syv‰‰n helpotuksesta. Thorne ja Mercedes eiv‰t olleet kaukana edell‰. Tuontuostakin vilkuili Thorne taakseen. H‰n kulki eteenp‰in nopeasti miltei kantaen Mercedest‰, joka pysytteli aivan kiinni h‰ness‰. H‰nkin katsoi usein taakseen. Kerran n‰ki Gale vilahdukselta h‰nen valkeat kasvonsa katulyhdyn valossa. H‰n alkoi tavoittaa heit‰, ja pian, kun viimeinen lyhty oli sivuutettu ja katu pimeni, uskalsi h‰n vihelt‰‰. Thorne kuuli sen, sill‰ h‰n pys‰htyi, vihelsi hiljaa vastaukseksi ja jatkoi j‰lleen matkaansa. Kuljettuaan viel‰ n‰in jonkun matkaa kadun p‰‰h‰n asti eiv‰t he sittenk‰‰n pys‰htyneet odottamaan toveriaan. T‰st‰ alkoikin jo aava er‰maa. Gale tunsi pehme‰n hiekan jalkainsa alla ja n‰ki ymp‰rill‰‰n kummallisenmuotoisia kaktuksia. Vihdoin h‰n saavutti pakolaiset. "Dick, p‰‰sitkˆ leikist‰ ehein nahoin?" l‰‰h‰tti Thorne tarttuen Galen k‰sivarteen. "Olen vain heng‰stynyt, siin‰ kaikki", vastasi Gale. "Hyv‰! Hyv‰!" huudahti Thorne. "Olin kovin peloissani voimatta auttaa sinua. Dick, se onnistui oivallisesti. Meill‰ ei ollut mit‰‰n vaikeuksia. Mit‰ maailmassa sin‰ siell‰ teit?" "Panin vain toimeen aikamoisen myll‰k‰n, kuten lupasinkin", virkkoi Dick. "Taivas varjelkoon! Meteli oli aivan samanlainen kuin kerran er‰‰n roskajoukon aiheuttama. Mutta nuo laukaukset, Dick, oliko ne t‰hd‰tty sinuun? Ne herpaisivat minut. Ja sitten nuo huudot. Mit‰ siell‰ oikeastaan tapahtui? Rojaksen vahdit riensiv‰t tapahtumapaikalle heti ensi laukauksen j‰lkeen. Kerropas nyt, mit‰ tapahtui." "Samalla kun karkasin Rojaksen kimppuun, ampui pari paimenta lamput s‰p‰leiksi. Er‰s meksikolainen, joka paljasti puukon haavoittaakseen minua, haavoittui luullakseni. Sitten kuin lamput olivat sammuneet, alkoivat rosvot otaksuttavasti ampua." "Vai hyˆkk‰sit sin‰ Rojaksen kimppuun", lausui Thorne tullen likemm‰ksi Galea. H‰nen ‰‰nens‰ v‰risi riemusta ja sellaisesta ilosta, ettei se kaivannut vahvistusta. "Mit‰ sin‰ teit h‰nelle?." "Potkaisin h‰net aluksi pois kent‰lt‰, k‰vin h‰neen sitten k‰siksi ja l‰hetin h‰net vauhdikkaasti suoraan maaliin", vastasi Dick puhuen Thornelle niin tutuin jalkapallotermein. Thorne kumartui l‰hemm‰ksi Galea. H‰nen hienopiirteiset kasvonsa liekehtiv‰t villi‰ riemua t‰htien valossa. "Kerro minulle suoraan kaikki" lausui h‰n v‰risevin ‰‰nin. Silloin aavisti Gale hieman noita k‰rsimyksi‰, joita Thorne oli saanut kest‰‰ -- hieman tuota rakastajan kuumaa, hurjaa ja kostonhimoista intohimoa, joka vaati kuulla suoran totuuden. Se tyynnytti Dickin keve‰‰ mielt‰, ja h‰n oli juuri aikeissa jatkaa kuvaustaan Thornelle, kun ‰kki‰ Mercedes astui h‰nen eteens‰, kosketti h‰nen k‰tt‰‰n ja katsoi h‰nt‰ kasvoihin ihmeellisin silmin. H‰n ajatteli, ettei h‰n aivan pian unhota niiden kauneutta eik‰ haihtuneen tuskan niihin j‰tt‰m‰‰ varjoa ja niiss‰ n‰kyv‰‰ toivon sarastusta. "Rakas neiti", sanoin Gale hieman v‰risevin ‰‰nin, "Rojas ei en‰‰ aja teit‰ takaa t‰n‰ iltana eik‰ viel‰ monena muunakaan iltana." Mercedes n‰ytti v‰risev‰n riemusta ja tieto Rojaksen kohtalosta saattoi h‰net aivan haltioihinsa. H‰n painoi Galen vahvan k‰den aaltoilevaa rintaansa vasten. Gale tunsi h‰nen syd‰mens‰ nopean sykinn‰n. "Herra! Herra Dick!" h‰n huudahti, mutta siihen h‰nen puheensa katkesikin. H‰nen k‰sivartensa kohosivat ja nopeasti kuin salama nosti h‰n kasvonsa suudellen Galea. Sitten h‰n k‰‰ntyi ja vaipui nyyhkytt‰en Thornen syliin. Syntyi vaitiolo, jonka vain Mercedeksen nyyhkytykset keskeyttiv‰t. Gale k‰veli muutamia askelia syrj‰‰n. Jollei h‰n juuri ollut huumaantunut, oli h‰n varmasti j‰rkytetty. Mercedeksen huulten outo suloinen tulisuus syˆpyi h‰nen mieleens‰. Hetken kiihoituksen viel‰ polttaessa h‰nen suoniaan kuvitteli h‰n olevansa mustasukkainen Thornelle. Mutta se haihtui kumminkin heti. Se johtui vain siit‰, ett‰ h‰n oli ollut kovasti j‰rkytetty -- oli katsellut syvyyksiin viime tunnin kuluessa -- oli tullut tietoiseksi her‰‰v‰st‰ hengest‰, joka t‰h‰n asti oli uinunut h‰nen sisimm‰ss‰‰n. H‰nen mieleens‰ ei j‰‰nyt nyt muuta kuin ilon loistava hehku siit‰, ett‰ h‰n oli voinut auttaa Thornea. Ja Mercedeksen osoittaman helpotuksen ja kiitollisuuden kiihkeyden mukaan arvosteli h‰n tytˆn tuntemaa pelkoa ja uhkaavaa kovaa kohtaloa, josta h‰n oli tytˆn pelastanut. "Dick, Dick, tule t‰nne!" kutsui Thorne hiljaa. "Meid‰n on nyt pysytelt‰v‰ yhdess‰. Meill‰ on viel‰ er‰s teht‰v‰ ratkaisematta. Mit‰ nyt teemme? Minne nyt menemme? Meid‰n pit‰isi p‰‰st‰ t‰st‰ jonnekin. Emme uskalla menn‰ asemalle emmek‰ talleihin, joista meksikolaiset vuokraavat hevosia. T‰ll‰ hetkell‰ olemme tosin Yhdysvaltain puolella, mutta siit‰ huolimatta v‰ijyy meit‰ vaara t‰‰ll‰kin." Kun h‰n keskeytti puheensa toivoen silminn‰ht‰v‰sti, ett‰ Gale ehdottaisi jotakin, katkaisi ‰‰nettˆmyyden merkkitorven kirkas ja kaikuva ‰‰ni. Thorne s‰ps‰hti kovasti. Sitten h‰n kumartui kuuntelemaan. Torven ihanat ‰‰net kaikuivat yh‰ selvemmin, kovemmin ja nopeammin pimeydess‰. "Se on h‰lyytys, Dick! Se on h‰lyytys!" huudahti h‰n. Gale ei voinut vastata mit‰‰n. Mercedes seisoi s‰ik‰htyneen‰. Torvenpuhallus lakkasi. Kauempaa toiselta suunnalta kuului heikkoa r‰ikyn‰‰. Pian senj‰lkeen alkoi kuulua ampumista. "Dick, kapinalliset taistelevat jossakin", lausui Thorne kiihtyneesti. "Pieni liittolaisten varusv‰ki pit‰‰ yh‰ puoliaan. Ehk‰ sen kimppuun on taas hyˆk‰tty. Kaikissa tapauksissa on rajalla jotakin tekeill‰. Ehk‰ nuo hullut kapinalliset ampuvat leiri‰mme. Olemme pel‰nneet sellaista, etenkin pime‰n aikaan... Ja min‰ olen t‰‰ll‰, poissa luvatta, todellakin kuin karkulainen." "Mene takaisin! Mene takaisin, ennenkuin myˆh‰styt!" huudahti Mercedes. "Niin, eikˆh‰n liene parasta, ett‰ menet. T‰ss‰ tukalassa asemassamme olisi sinun vangitsemisesi meille suureksi vahingoksi", sanoi Gale. "Min‰ pid‰n kyll‰ huolta Mercedeksest‰." "Ei, ei, ei!" vastasi Thorne. "En voi menn‰ joutumatta p‰‰vahtiin." "T‰ll‰ hetkell‰ tuntuu sinusta ehk‰ parhaalta olla menem‰tt‰, mutta meid‰n on ajateltava myˆskin tulevaisuutta. George, karkulainen on aina karkulainen! Parasta on, ett‰ kiiruhdat. J‰t‰ tyttˆ minun huostaani huomiseen asti." Mercedes syleili Thornea ja pyysi h‰nt‰ l‰htem‰‰n. Thorne ep‰rˆi. "Dick, mielell‰ni en sit‰ tee", sanoi h‰n. "Mutta kyll‰ sin‰ sent‰‰n olet oikeassa. Kunhan vain ehtisin sinne ajoissa. Mutta ah, minun on niin vaikea poistua Mercedeksen luota! Vanha veikko, olet pelastanut h‰net! Olen sinulle jo ‰‰rettˆm‰ss‰ kiitollisuuden velassa. Pysyttele kaukana Casitasta, Dick. Yhdysvaltain puoli kaupungista saattaa tosin olla turvallinen, mutta kumminkaan en voi luottaa siihen ˆisin. Mene syv‰lle er‰maahan, ylˆs vuorille johonkin turvalliseen paikkaan. Tule sitten tapaamaan minua leiriin voidaksemme suunnitella yhdess‰. Luotan melkoisesti eversti Weedeen. Ehk‰ h‰n voi auttaa meit‰. K‰tke Mercedes joka tapauksessa sellaiseen paikkaan, etteiv‰t rosvot saa h‰nt‰ k‰siins‰ -- siin‰ kaikki." H‰n puristi hyv‰stiksi Dickin k‰tt‰, syleili kiihke‰sti Mercedest‰, suuteli h‰nt‰, kuiskasi h‰nelle muutamia sanoja, p‰‰sti h‰net irti ja syˆksyi pimeyteen kadoten pian n‰kyvist‰. H‰nen askeltensa kumea tˆmin‰ lakkasi v‰hitellen kuulumasta. Er‰maan hiljaisuus masensi hetkiseksi Galen mielen. H‰n ei ollut tottunut sellaiseen outoon hiljaisuuteen. Kuului vain hiekan hiljaista narinaa ja j‰ykkien lehtien kahinaa tuulessa. Kuinka kirkkaasti t‰hdet tuikkivatkaan! Sitten haukkui joku murmeli aivan kuin koira. Gale totesi, ett‰ h‰n oli laajan, tuntemattoman er‰maan ja viholliskaupungin v‰lill‰. H‰nen oli valittava er‰maa, sill‰ vaikka h‰n olikin varma, ett‰ Casitassa oli useita amerikkalaisia, jotka mahdollisesti olisivat auttaneet h‰nt‰, ei h‰n uskaltanut l‰hte‰ hakemaan heit‰ sielt‰ t‰n‰ iltana. H‰n tunsi jonkun koskettavan hiljaa h‰nen k‰sivarteensa, tunsi otteen liukuvan alemmaksi, tunsi Mercedeksen pist‰v‰n vapisevan kylm‰n pikku k‰tens‰ h‰nen kouraansa. Dick katseli h‰nt‰. H‰n n‰ytti nyt kalpeakasvoiselta tytˆlt‰ tuijottavine, s‰ik‰htyneine, tummine silmineen, jotka loistivat pime‰ss‰. Kun jo t‰m‰ yksin‰isyys, hiljaisuus ja kolkko er‰maa kaikkine tuntemattomine vaaroineen vaikuttivat h‰neenkin, niin milt‰ sitten ne tuntuivatkaan tuosta takaa ajetusta, vainotusta tyttˆraukasta! Gale tunsi heltyv‰ns‰, H‰n oli kahden Mercedeksen kanssa. H‰nell‰ ei ollut asetta, ei rahaa, ei ruokaa, ei juomaa, ei suojaa eik‰ mit‰‰n muutakaan kuin kaksi k‰tt‰‰n. H‰nelle oli er‰maa yht‰ tuntematon kuin tasavaltain v‰lisen rajan suuntakin, h‰n ei tiennyt suorinta tiet‰ rautatielle eik‰ maantielle, eik‰ sit‰k‰‰n, oliko muita kaupunkeja l‰heisyydess‰ vai ei. H‰n oli todellakin vaikeassa, toivottomassa asemassa. Ajatellessaan tytˆn kohtaloa huokaisi h‰n syv‰‰n ja rukoili, ett‰ kohtalo sallisi h‰nen suojella tehokkaasti turvattiaan. Kun h‰n ajatteli itse‰‰n, valtasi h‰net huumaava tietoisuus siit‰, ettei h‰n tiennyt mit‰‰n toista tilaisuutta, johon h‰n olisi vaihtanut t‰m‰n, johon kohtalo oli johtanut h‰net, niin vaarallinen kuin se itse asiassa olikin, t‰ytt‰m‰‰n velvollisuuttaan vanhaa yst‰v‰‰ns‰ ja samalla myˆs avutonta tyttˆ‰ kohtaan. "Herra, herra!" kuiskasi Mercedes nopeasti tarttuen h‰neen. "Kuunnelkaa! Kuulen hevosten kapioiden kapsetta." III. PAKO ERƒMAAHAN. Levottomana ja s‰ik‰htyneen‰ Gale kuunteli, mutta koska h‰n ei kuullut mit‰‰n, luuli h‰n jo, ett‰ Mercedes peloissaan kuvitteli turhia. Tuntiessaan tytˆn v‰risev‰n puristi h‰n t‰m‰n k‰tt‰ hell‰sti. "Luullakseni erehdytte", kuiskasi Gale. "En varmastikaan!" Dick j‰nnitti j‰lleen kuulonsa. Pian h‰n erottikin tahi oli erottavinaan hiljaista tassutusta. Kuuluen ensin heikosti kuin soivan metson kaukainen nokan koputus toi se h‰nen mieleens‰ Illinoisin metsiss‰ viett‰m‰ns‰ lapsuuden p‰iv‰t. H‰nelle selveni pian, ett‰ tuo ‰‰ni syntyi hevosten kavioiden painuessa pehme‰‰n hiekkaan. Se oli sit‰paitsi niin s‰‰nnˆllist‰, etteiv‰t laitumella olevat hevoset voineet sit‰ aiheuttaa. S‰ik‰ht‰en ‰‰nt‰ vei Gale heti varovaisuuden vuoksi Mercedeksen syvemm‰lle pensaston suojaan. Ter‰vien piikkien pistokset ilmaisivat h‰nelle selv‰sti, ett‰ he tunkeutuivat parhaillaan kaktuspensaikkoon, jonne h‰n piilotti Mercedeksen niin hyvin kuin suinkin. Tyttˆ v‰risi niinkuin vilu olisi h‰nt‰ pudistellut. H‰n hengitti nopeasti lyhyin heng‰hdyksin ja painui aivan kiinni Galeen, joka puri hampaitaan avuttomassa raivossaan tytˆn kohtalon vuoksi. Jollei tyttˆ olisi ollut kaunis, olisi h‰n ehk‰ viel‰ nytkin saanut el‰‰ vapaana ja onnellisena kotonaan. Kuinka kummallinen t‰m‰ maailma onkaan -- kuinka petollinen voi kohtalokin olla! Hevosten kavioiden kapse alkoi nyt kuulua selvemm‰sti. Gale huomasi tumman liikkuvan ryhm‰n tummanharmaata taivasta vasten. Sielt‰ tulikin joukko hevosia. H‰n ei voinut erottaa, oliko joka hevosen sel‰ss‰ ratsastaja vai ei. H‰n kuuli miesten keskustelevan kesken‰‰n naurahtaen aina silloin t‰llˆin. H‰nen korvansa alkoivat kuumentua, sill‰ puhe kuulosti amerikkalaiselta. H‰n kuunteli tarkkaavaisesti. Aika-ajoin erotti h‰n ainoastaan hevosten jalkojen tˆmin‰‰. "Sep‰ vasta oli leikki‰!" kuului ‰‰ni pime‰st‰. "Kauhea talo, Laddy. Emme ole sattuneet tuollaiseen sitten kuin piikkilanka-aidat karkoittivat meid‰t Texasista. Eik‰ meit‰ ennen ole niin kutsuttu apuun." "Kutsuttuko? Seh‰n oli kuin helvetin lieskaa", vastasi toinen. "H‰n katosi ‰kki‰ ja luulen, ett‰ h‰n yst‰vineen pudisti Casitan tomut jaloistaan. Se on kauhea kaupunki!" Gale hypp‰si ylˆs pensaikosta riemuissaan. Mik‰ onni! Nuo kesken‰‰n puhelevat henkilˆt eiv‰t olleet keit‰‰n muita kuin ne kaksi paimenta, joita h‰n oli puhutellut meksikolaisessa hotellissa. "Pys‰htyk‰‰, toverit!" huusi h‰n heille mennen keskelle tiet‰. Hevoset korskuivat ja hyp‰hteliv‰t. Sitten seurasi nopeita kahisevia ‰‰ni‰, kannusten helin‰‰ ja vihdoin hiljaisuus. Tulijat h‰‰mˆittiv‰t nyt selvemmin pime‰st‰. Gale n‰ki viisi tahi kuusi hevosta, pari ratsastajaa ja viimeisen hevosen selk‰‰n kˆytetyt matkatavarat. Kun Gale tuli noin viidentoista askeleen p‰‰h‰n heist‰, lausui etummainen ratsastaja: "Olette jo luullakseni tarpeeksi l‰hell‰, muukalainen." Paimenen k‰dess‰ v‰l‰hti joku kirkas kappale t‰htien valossa. "Te tuntisitte minut, ellei olisi niin pime‰", vastasi Gale pys‰htyess‰‰n. "Puhelin teid‰n kanssanne v‰h‰n aikaa sitten tuolla kapakassa." "Tulkaahan l‰hemm‰ksi, jotta voimme n‰hd‰ teid‰t", virkkoi paimen lyhyesti. Gale tuli l‰hemm‰ksi kunnes seisoi aivan hevosen vieress‰. Paimen kumartui satulassaan katsoen tarkasti Galen kasvoihin. Sitten h‰n sanaakaan virkkamatta pisti pistoolinsa tuppeen ja ojensi h‰nelle k‰tens‰. Gale tunsi ter‰ksisen otteen, joka l‰mmitti h‰nen syd‰nt‰‰n. Toinen paimen pys‰hdytti myˆskin hermostuneen, vire‰n hevosensa vet‰m‰ll‰ kiivaasti suitsista. H‰n tutkisteli myˆs tarkkaavasti Galen kasvoja. "Nimeni on Ladd", virkkoi h‰n. "Olipa hauskaa kohdata teid‰t j‰lleen" Gale tunsi nyt toisen yht‰ kovan ja voimakkaan puristuksen kuin toinenkin oli ollut. H‰n totesi, ett‰ h‰n oli lˆyt‰nyt yst‰vi‰, jotka kuuluivat sellaiseen kansanluokkaan, jonka tuttavuuteen h‰n t‰h‰n saakka turhaan oli kokenut p‰‰st‰. "Gale -- Dick Gale on nimeni", h‰n alkoi nopeasti, "Jouduin Casitaan t‰n‰ iltana tiet‰m‰tt‰ tuskin, mihin olin saapunut. Er‰s poikanen opasti minut tuohon hotelliin. Siell‰ tapasin er‰‰n vanhan yst‰v‰ni, jota en ollut n‰hnyt vuosikausiin. H‰n kuuluu sik‰l‰iseen ratsuv‰kirykmenttiin. H‰n oli auttanut er‰st‰ espanjalaista tyttˆ‰ -- ja rakastunut h‰neen. Rojas, joka oli tappanut tytˆn is‰n, aikoi ryˆst‰‰ neidon. Te tied‰tte, mit‰ tapahtui hotellissa. Hyv‰t yst‰v‰t, jos sellainen milloinkaan on mahdollista, haluan n‰ytt‰‰ teille, miten kiitollinen olen teid‰n siell‰ minulle suomasta avusta. Riensin pois hotellista, lˆysin yst‰v‰ni sek‰ tytˆn. Kiiruhdimme pois koko kaupungista t‰nne syrj‰iseen seutuun. Sitten oli Thornen pakko l‰hte‰ takasin leiriin. Kuulimme nimitt‰in torven toitotusta ja ampumista, ja h‰n oli luvatta poistunut leirist‰. Siten j‰i tyttˆ minun luokseni. Nyt en tied‰, mit‰ olisi teht‰v‰. Thorne sanoi varmasti, ettei Casita ole kyllin turvallinen paikka t‰n‰ iltana Mercedekselle." "Tyttˆ ei kai ole mik‰‰n peooni, mik‰‰n tavallinen meksikolainen?" keskeytti Ladd. "Ei. H‰nen nimens‰ on CastaÒeda. H‰n polveutuu vanhasta espanjalaisesta suvusta, joka kerran oli rikas ja vaikutusvaltainen." "Siis hyvin haluttua tavaraa", vastasi paimen. "Siell‰ on muitakin kuin Rojas, jotka mielell‰‰n ryˆst‰isiv‰t jonkun kauniin tytˆn. Sellainen kuuluu h‰nen jokap‰iv‰iseen ohjelmaansa. H‰nell‰ mahtaa olla joitakin valtiollisia tahi tunnesyit‰ vihaansa ylh‰isemp‰‰ kansanluokkaa kohtaan. Niin, Casita ei ole mik‰‰n paikka teid‰n yst‰v‰nne morsiamelle ei yˆll‰ eik‰ p‰iv‰ll‰, eik‰ milloinkaan. Siell‰ on tosin amerikkalaisia, jotka saattaisivat ottaa tytˆn suojelukseensa ja taistella h‰nen puolestaan tarpeen vaatiessa. Mutta viisainta on olla antautumatta sellaiseen vaaraan. Lash, mit‰ sin‰ arvelet?" "Sit‰ vain, ett‰ tuo meksikolaispes‰ ymp‰ristˆineen on viime viikkojen kuluessa muuttunut melko levottomaksi", vastasi toinen paimen. "Jos vain varusv‰ki antautuu, on helppo arvata, mit‰ sitten tapahtuu. Orozco on tulossa joukkoineen l‰ntt‰ kohti Agua Prietasta. Nogaleksen etel‰puolella polttaa Campo siltoja ja rikkoo rautatiet‰. Sitten on siell‰ viel‰ paljon muita roistoja, jotka sanovat itse‰‰n vallankumouksellisiksi, voidakseen sen nojalla varastaa, polttaa, tappaa ja ryˆst‰‰ naisia. Seh‰n on selv‰ asia, ett‰ jos astuu tuumankaan rajan yli, joutuu silloin melkein kuin helvettiin. Neuvoni on: ‰lk‰‰ salliko neiti CastaÒedan ikin‰ en‰‰ palata takaisin Casitaan." "Mielest‰ni puhut sin‰ j‰rkev‰sti", sanoi Ladd. "Vannon, Gale, ett‰ teid‰n ja tytˆn on parasta tulla meid‰n mukaamme. Meill‰ olisi huomenna Casitassa liian kuumat oltavat. Emme tappaneet ket‰‰n, ammuin vain er‰‰n rosvon k‰sivarren poikki ja Lash rikkoi yst‰v‰lliset v‰lit s‰rkem‰ll‰ suuren m‰‰r‰n omaisuutta. Tunnemme sellaisia, jotka ottavat neidin luokseen niin pitk‰ksi ajaksi kunnes h‰nen yst‰v‰ns‰ saapuu." Dick kiitteli heit‰ l‰mpim‰sti, ja tuntien kuvaamatonta helpotusta ja iloa Mercedeksen puolesta kiiruhti h‰n kaktuspensaikkoon, jonne h‰n oli k‰tkenyt tytˆn. Mercedes seisoi suorana odottamassa, ja vaikka olikin pime‰, huomasi Gale, ett‰ tyttˆ‰ niin hirve‰sti j‰yt‰nyt pelko oli nyt haihtunut. "Herra Gale, olette minun pelastusenkelini", virkkoi h‰n v‰risevin ‰‰nin. "Olen ollut onnellinen kohdatessani nuo miehet ja iloitsen oikein syd‰mest‰ni", vastasi h‰n. "Tulkaa!" H‰n vei Mercedeksen tielle paimenien luo, jotka nyt olivat avop‰in t‰htien valossa. Heit‰ n‰ytti ujostuttavan. Lash oli ‰‰neti, kun sit‰vastoin Ladd h‰mm‰styneen‰ sammaltaen ja kˆmpelˆsti vastasi Mercedeksen kiitoksiin. Heill‰ oli viisi hevosta -- kaksi satuloitua, kaksi kuormitettua ja viimeisell‰ oli vain villainen peite sel‰ss‰. Ladd lyhensi satulansa jalustimien hihnoja ja auttoi Mercedeksen hevosen selk‰‰n. Tavasta, jolla tyttˆ sijoittui satulaan ja hillitsi tulisen hevosen levottomuuden, huomasi Gale, ett‰ h‰n osasi ratsastaa. Lash kehoitti Galea nousemaan h‰nen hevosensa selk‰‰n, mutta Gale kielt‰ytyi. "Min‰ k‰velen", sanoi h‰n. "Olen tottunut k‰velem‰‰n, mutta paimenet eiv‰t ole, sen tied‰n kyll‰." He koettivat taivuttaa h‰nt‰ viel‰, mutta Gale ei suostunut. Silloin l‰ksi Ladd ratsastamaan satulatta etummaisena. Mercedes ratsasti h‰nen takanaan ja Gale k‰veli vierell‰. Seuraavina j‰rjestyksess‰ olivat kuormahevoset ja viimeisen‰ ratsasti Lash. P‰‰sty‰‰n nyt liikkeelle hankittuaan tytˆlle suojelusvahdin ja tiet‰en kulkevansa m‰‰r‰tty‰ p‰‰m‰‰r‰‰ kohti laukesi tuo j‰nnitys, jonka pakotuksesta Gale t‰h‰n asti oli ponnistellut. H‰n olisi ollut ‰‰rettˆm‰n iloinen, jos h‰n vain olisi voinut ilmoittaa Thornelle heid‰n hyv‰n onnensa. Myˆhemmin tietysti ilmaantuisi kyll‰ joitakin keinoja sanan l‰hett‰miseksi Georgelle. Mutta siihen asti mahtoivat h‰nen yst‰v‰ns‰ tuskat olla hirmuiset. Dickist‰ tuntui, ett‰ oli jo kulunut pitk‰ aika siit‰, kun h‰n poistui junasta, ja j‰rjestyksess‰ punnitsi h‰n mieless‰‰n jokaisen tapahtuman kaikkia erikoiskohtia, jotka olivat sattuneet h‰nelle h‰nen Casitaan tulonsa ja nykyisen hetken v‰lisen‰ aikana. Niin omituisilta kuin nuo tapahtumat tuntuivatkin, ei h‰nell‰ kuitenkaan ollut mit‰‰n ep‰ilyksi‰. H‰n totesi, ettei h‰n ennen t‰t‰ iltaa milloinkaan ollut aavistanutkaan h‰ness‰ piilev‰n vihan voimakkuutta, ja kummasteli, ettei h‰n milloinkaan ennen ollut hetke‰k‰‰n ajatellut sellaista mahdollisuutta, ett‰ h‰n voisi tappaa ihmisen. H‰nen oikea k‰tens‰ oli ajettunut kankeaksi ja oli niin hell‰, ett‰ h‰n tuskin saattoi puristaa sit‰ nyrkkiin. Rystyset olivat ruhjoutuneet ja veriset, ja niit‰ pakotti kovasti. Muistaen suurten sormikkaittensa paksuuden otaksui Gale, ett‰ h‰n oli antanut Rojakselle voimakkaan iskun, koska h‰nen k‰tens‰ oli niin vahingoittunut. H‰n. muisti, ettei h‰nelle merkinnyt ennen mit‰‰n, saiko h‰n itse iskuja vai jakeliko h‰n niit‰ toisille. Mutta t‰m‰ Rojaksen saama isku oli johtunut toisista syist‰. Tuo kiihke‰ viha, joka oli sen aiheuttanut, ei kummastuttanut h‰nt‰ lainkaan, mutta sen vaikutus h‰neen itseens‰, sitten kuin h‰n oli tyyntynyt, oli jotain erikoista h‰mm‰stytt‰en ja huumaten h‰nt‰. Kuta enemm‰n se h‰nt‰ kummastutti, sit‰ kiinte‰mmin h‰n sit‰ mietti. Kaikki nuo kuluneet kuljeskelun kuukaudet eiv‰t olleet tuottaneet h‰nelle tyydytyst‰, tahi oli h‰n ollut liian v‰linpit‰m‰tˆn ymm‰rt‰m‰‰n itse‰‰n. Niin, eip‰ h‰ness‰ liioin liene ollut miest‰ koettamaankaan mit‰‰n. Kenties ei tuo Rojaksen saama selk‰sauna ollut vaikuttanut enemp‰‰ kuin muutkaan tapahtumat t‰t‰ muutosta h‰ness‰. H‰nen kohtauksensa Thornen kanssa, tuon espanjalaisen tytˆn kauniit, tummat silm‰t sek‰ tyttˆraukan vetoaminen h‰neen, h‰nen vihansa Rojasta kohtaan, h‰nen hyˆkk‰yksens‰, iskut ja kaikki muu senj‰lkeinen toiminta, Thornen ja Mercedeksen ihmeellinen pelastus, h‰nen k‰siens‰ painaminen tytˆn aaltoilevaa rintaa vasten, t‰m‰n suloinen suudelma sek‰ tietoisuus siit‰, ett‰ h‰n oli yksin tuon ihanan neidon kanssa, jonka turvallisuudesta h‰nen oli vastattava -- kaikkia n‰it‰ seikkoja punnitsi Gale kerta toisensa j‰lkeen ajatuksissaan saadakseen vain selville syyt, jotka olivat vaikuttaneet h‰neen niin eriskummallisesti, tahi totuuden, mit‰ h‰nelle oikeastaan oli tapahtunut. Oliko h‰n rakastunut Thornen morsiameen? Tuo ajatus iski kuin salama h‰nen mieleens‰. Oliko h‰n nyt jo jonkun k‰sitt‰m‰ttˆm‰n luonteen muutoksen johdosta mustasukkainen vanhalle yst‰v‰lleen? Dick ei oikein uskaltanut katsoakaan Mercedekseen. Mutta kumminkin ponnistautui h‰n tekem‰‰n sen, ja miten lienee sattunutkaan, katsoi Mercedes myˆs samalla h‰neen. Jostakin syyst‰ sattui silloin olemaan niin paljon valoisampaa, ett‰ h‰n n‰ki selv‰sti tytˆn kalpeat kasvot, h‰nen lumoavan kauniit silm‰ns‰ ja siev‰n suunsa. Nopein ja miellytt‰vin, hetken mielijohteista johtuvin liikkein laski h‰n toisen k‰tens‰ Galen olkap‰‰lle. Kuten koko h‰nen olentonsa teki t‰m‰kin liike uuden omituisen ja j‰rkytt‰v‰n vaikutuksen Galeen, samalla kun se pani h‰net nopeasti ymm‰rt‰m‰‰n tuollaisen jalosukuisen tytˆn kiitollisuuden ja myˆt‰tunnon luonnetta, joka oli hyvin suloista ja sisarellista. H‰n tiesi nyt, ettei h‰n ollutkaan rakastunut tyttˆˆn. Tuo tunne, joka oli melkein kuin mustasukkaisuutta, n‰yttikin olevan tuon kauniin k‰sitt‰m‰ttˆm‰n aiheuttama, jollaiseksi Mercedes oli muodostanut Thornen el‰m‰n. Silloin Gale kosketti noihin lumoaviin, ‰‰rettˆmiin mahdollisuuksiin, kuinka paljon tyttˆ saattaa merkit‰ miehelle. Toiset ahdistavat muutoksen viittaukset tuntuivat pett‰v‰sti sekoittuvan tunteihin, toiminnankiihkeyteen ja lumoukseen, tietoisuuteen, ett‰ oli saanut ja tulisi viel‰kin saamaan jotakin aikaan ja tuon vanhan v‰sytt‰v‰n jonkun tiet‰m‰ttˆm‰n etsiskelyn perinpohjaiseen h‰vi‰miseen. Kenties olikin se vain ollut tyˆn, tarmon, el‰m‰nhalun, rakkauden ja todellisen oman min‰n haeskelua. Mutta olipa se nyt mit‰ tahansa, n‰ytti h‰nell‰ nyt joka tapauksessa olevan toiveita saavuttaa se, mit‰ oli etsiskellyt. Er‰maa alkoi vaaleta. Pensaikkojen v‰liss‰ olevat harmaat aukot muuttuivat vaaleamman v‰risiksi. Tien suunta n‰kyi jonkun matkaa eteenp‰in ja polku muuttui alam‰eksi. Vuorten tummat ter‰v‰t huiput reunustivat taivaanrantaa n‰ytt‰en kumminkin olevan hyvin l‰hell‰ tasangon reunalla. Id‰st‰ alkoi taivas muuttua kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi ulottuen aina pilviin saakka, jotka n‰kyiv‰t selv‰sti er‰st‰ rosoista, pyk‰leist‰ harjannetta vasten. ƒkki‰ kohosi hopeanv‰rinen keh‰ mustien vuorien takaa, jolloin er‰maan pimeys muuttui. Harmaa vaippa vaaleni l‰pin‰kyv‰ksi usvaksi. Kuu alkoi nousta. "Herra, minulla on kylm‰", virkkoi Mercedes. Dick oli kantanut takkiaan k‰sivarrellaan. H‰nelle oli tullut l‰mmin, melkeinp‰ kuuma, ja h‰n oli kuvitellut, ett‰ kiivas k‰vely oli aiheuttanut sen. Mutta kumminkin oli h‰nen ihonsa kylm‰. Kuumuus oli sis‰isen hehkun aiheuttama. H‰n pys‰hdytti hevosen, ojensi takkinsa Mercedekselle ja auttoi sen h‰nen ylleen. "Minun olisi pit‰nyt ajatella teit‰", virkkoi h‰n, "mutta kun itsell‰ni oli kuuma... Takkini taitaa olla v‰h‰n liian suuri, mutta saatammehan k‰‰ri‰ sen ymp‰rillenne kahdesti." Mercedes hymyili kiitt‰en h‰nt‰ ohimennen espanjankielell‰. Tuo pieni vilahdus h‰nen todellisesta luonteestaan oli suoranainen vastakohta sille vetoavalle, intohimoiselle ja surulliselle olotilalle, jossa Gale t‰h‰n asti oli tottunut h‰nt‰ katselemaan. H‰n sai nyt el‰v‰n k‰sityksen siit‰, miten pirte‰ ja vieh‰tt‰v‰ tyttˆ h‰n mahtoikaan olla onnellisissa oloissa. H‰n oli taas aikeissa jatkaa matkaa, kun h‰n ‰kki‰ huomasi Laddin pys‰hdytt‰neen hevosensa ja tuijottavan eteenp‰in kuin aavistaen vaaraa. Mercedeksen hevonen alkoi hyppi‰ paikoillaan k‰rsim‰ttˆm‰sti, kohotti p‰‰t‰‰n ja hˆristeli korviaan k‰ytt‰ytyen kuin se olisi aikonut ruveta hirnumaan. Laddin varoittava "Hsst!" pani Dickin laskemaan k‰tens‰ rauhoittavasti Mercedeksen hevosen lautasille. Lash meni ‰‰nettˆm‰sti heid‰n ohitsensa toverinsa luokse. Sitten nuo kaksi kuuntelivat tarkkaavaisesti katsellen ymp‰rilleen. Galea v‰risytti. T‰m‰ tilanne ei ollut mielikuvitusta. Nuo er‰maahan tottuneet miehet joko kuulivat tahi n‰kiv‰t tahi kenties aavistivat vaaran olevan l‰hell‰. Kaikki oli yht‰ todellista, oleellista ja varmaa kuin Mercedeksen k‰den kosketus h‰nen k‰sivarteensa. Mahdollisesti uhkasi tyttˆ‰ t‰n‰ yˆn‰ joku kauhea vaara, jota Gale ei voinut torjua. Katsoessaan er‰maahan ei h‰n olisi h‰mm‰stynyt, vaikka h‰n piikkisten kaktuksien v‰liss‰, pime‰ss‰ mutkittelevissa joenuomissa, varjostavien kukkuloiden kuun valaisemilla huipuilla ja jylh‰‰n vuoristoon johtavalla rosoisella aavikolla olisi n‰hnytkin jotakin tavatonta. Vieno, hiljaa humiseva tuuli puhalteli yli er‰maan. Tuo ‰‰ni oli Galelle aivan outo. Mutta muutakaan ei h‰n kuullut. Lash palasi pian paikoilleen kulkueen loppup‰‰h‰n ja Ladd l‰ksi taasen ratsastamaan eteenp‰in. Kulku oli nyt kuitenkin huomattavasti hitaampaa, ei huonon tien vuoksi, sill‰ se oli tullut p‰invastoin paremmaksi, vaan siksi, ett‰ paimenet olivat ehk‰ tulleet varovaisemmiksi. Noin puolen tunnin kuluttua muuttui t‰m‰ merkityksellinen varovaisuus, ja hevoset seurasivat Laddin ratsua niin nopeasti, ett‰ Galella oli t‰ysi tyˆ pysytell‰ niiden rinnalla. Sill‰ v‰lin oli kuu noussut korkealle taivaalle mustien rosoisten vuorten huippujen yl‰puolelle. Er‰maan harmaus, pimeys ja varjot vaalenivat. Pime‰n edess‰ olevan seudun kirkastuessa kohosi kuin kaukainen esirippu, paljastaen heid‰n katseltavakseen ‰‰rettˆm‰n laajan er‰maan, jonka toinen laita oli sumuisten, taivaanrannalta n‰kyvien kukkulain luona. Gale katseli ymp‰rilleen tiet‰en, ett‰ samoin kuin t‰m‰ yˆ oli her‰tt‰nyt h‰net tietoisuuteen jostakin k‰sitt‰m‰ttˆm‰st‰ toisesta min‰st‰‰n, her‰tti se myˆs h‰net n‰kem‰‰n aineellisten kappalten kielt‰m‰ttˆm‰n olemassaolon -- t‰htitaivaan ‰‰rettˆmyyden, korkealle kohonneen kuun, salaper‰iset, jylh‰t vuorten huiput, rajattomat jyrk‰nteet, aavikot, harjanteet ja laaksot. H‰n oli tosin ennenkin huomannut tuon kaiken suurenmoisuuden, mutta nyt tuntui se puhuvan h‰nelle erilaista kielt‰. ƒ‰ni, jota h‰n ei milloinkaan ennen ollut kuullut, kutsui h‰nt‰ katsomaan ja tuntemaan taivaan ja maan jylhi‰, autioita lakeuksia, kaikkea, mik‰ edusti laveutta, vapautta, hiljaisuutta, yksin‰isyytt‰ ja rauhaa. Viel‰ kerran pys‰hdytti Laddin toiminta h‰nen ajatuksensa, samoinkuin h‰nen kulkunsakin. Paimen pys‰hdytti ‰kki‰ hevosensa, kuunteli hetkisen ja laskeutui sitten satulasta maahan. H‰n antoi k‰dell‰‰n varoitusmerkin toisille, livahti pimeyteen ja katosi. Gale huomasi, ett‰ oli pys‰hdytty parin harjanteen v‰liseen kiviseen solaan. H‰n saattoi kuutamossa erottaa kaktuspensaiden mustat rungot kirkasta taivasta vasten. Hevoset olivat n‰ht‰v‰sti v‰syksiss‰, sill‰ ne seisoivat hyvin levollisesti. Gale kuuli niiden l‰‰h‰tt‰v‰n hengityksen ja sit‰paitsi jonkun el‰imen haukuntaa -- joko koiran tahi murmelin. Se muistutti erehdytt‰v‰sti koiran ‰‰nt‰ pannen Galen ihmettelem‰‰n, oliko l‰heisyydess‰ mahdollisesti joku talo. Oikealla, jonkun matkan p‰‰ss‰ olevien pengerm‰in juurella, oli kaksi neliˆnmuotoista mustaa mˆhk‰lett‰, jotka olivat h‰nen mielest‰‰n aivan liian suuria kallioiksi. Samalla kun h‰n tarkasteli niit‰ tiet‰m‰tt‰ oikein mit‰ ajatella, kuuli h‰n jonkun hevosen kimakasti hirnuvan ja senj‰lkeen kavioiden kolinaa kivi‰ vasten. Sitten haukkui j‰lleen jokin koira. Samalla ilmestyi Ladd nopeasti tielle ja heikko valo v‰l‰hteli liehuen hetkisen toisen mustan nelinurkkaisen mˆhk‰leen juurella. "Pysyk‰‰ yhdess‰ ja muistakaa olla hiljaa!" kuiskasi Ladd taluttaen hevostansa ja poiketen suorakulmaisesti tien oikealle puolelle. Gale seurasi h‰nt‰ ohjaten Mercedeksen hevosta. Kun h‰n katsoi taakseen, huomasi h‰n, ett‰ Lashkin oli laskeutunut satulasta. Pysyttelemisen Laddin kintereill‰ tˆrm‰‰m‰tt‰ kaktuksiin ja kompastumatta kiviin ja syv‰nteihin huomasi Gale mahdottomaksi. Kun nuo pistinm‰iset piikit, joita ei voitu huomata, olivat muutamia kertoja h‰nt‰ pistelleet, oli h‰nen pakostakin kuljettava varovaisemmasti suojellakseen itse‰‰n. Dick oli huomannut, ett‰ molemmilla paimenilla oli nahkas‰‰rystimet. Ei ollut mik‰‰n helppo asia taluttaa vikuria hevosta pimeiden, mutkikkaiden solien l‰pi, joissa kaktuksien piikit joka puolelta ahdistivat. Mercedeksen hevonen kompastui usein ja sit‰ piti tavantakaa maanitella ja huolellisesti taluttaa. Dick p‰‰tteli itsekseen, ett‰ Ladd teki laajaa kierrosta. Matkan kest‰ess‰ oli h‰n painanut mieleens‰ muutamien t‰htien aseman taivaalla, mutta nyt h‰n huomasi niiden loistavan aivan toiselta suunnalta kuin silloin. He kulkivat nopeasti, mutta ei miss‰‰n tapauksessa ‰‰nettˆm‰sti. Kuormahevoset pitiv‰t etenkin tavatonta ryskett‰ tunkeutuessaan ahtaiden paikkojen l‰vitse. Galesta tuntui, ett‰ sellainen ryske saattoi kuulua ainakin penikulman p‰‰h‰n. Kukkulain ja harjanteitten huipuilta katsoi h‰n taakseen koettaen m‰‰r‰t‰ paikkaa, jossa tuo heikko valo oli liehunut ja koira haukkunut. H‰n ei kumminkaan voinut en‰‰ erottaa monien vuoriharjanteiden joukosta noita kahta samann‰kˆist‰ kalliota. Nyt johti Ladd heid‰t leve‰mp‰‰n solaan, joka n‰ytti olevan aivan suora. Paimen nousi hevosen selk‰‰n, ja Gale otaksui senvuoksi, ett‰ he olivat nyt j‰lleen kiert‰neet takaisin tielle. Matkaa jatkettiin nyt viel‰ kerran tasaista vauhtia ja vaitiollen. Kun Dick katsoi kelloaan, h‰mm‰styi h‰n huomatessaan sen olevan viel‰ niin v‰h‰n. Kuinka paljon tapauksia mahtuikaan niin lyhyeen aikaan! H‰n alkoi nyt tuntea, ett‰ ilma oli muuttunut paljon kylmemm‰ksi, ja h‰nt‰ oudostutti, ett‰ ilmassa oli jotakin kosteutta, jota h‰n tuntemissaan seuduissa olisi sanonut kasteeksi. H‰n ei ollenkaan aavistanutkaan, ett‰ er‰maassakin oli sellaista. Tuuli puhalteli kovemmin, t‰hdet tuikkivat kirkkaammin, taivas muuttui synkemm‰ksi ja kuu kapusi keskitaivasta kohti. Tie pysyi tasaisena useita penikulmia, kulki sitten jokiuomien ja harjanteiden yli, kiemurteli s‰rkyneiden ja rapautuneiden kalliovallien v‰litse j‰lleen tasangolla alkaen sitten v‰hitellen taas kohota. Dick kysyi Mercedekselt‰, oliko h‰nell‰ kylm‰, johon t‰m‰ vastasi myˆnt‰v‰sti puhuen eritt‰inkin jaloistaan, jotka olivat puutuneet. H‰nen pyynnˆst‰‰n auttoi Dick h‰net hevosen sel‰st‰ maahan, sill‰ h‰n halusi v‰h‰n jaloitella. Alussa oli tyttˆ niin kohmettunut ja j‰ykk‰, ett‰ h‰n mielell‰‰n nojautui Dickin k‰sivarteen, mutta hetkisen kuluttua h‰n virkistyi ja saattoi kulkea eteenp‰in avutta. Dick saattoi tuskin uskoa silmi‰‰n luodessaan tuontuostakin katseensa tuohon hiljaiseen tyttˆˆn, joka kulki niin ketter‰sti ja reippaasti. Merdeces oli k‰‰riytynyt Galen suureen takkiin, mutta siit‰ huolimatta n‰ytti h‰nen vartalonsa ja koko olemuksensa harvinaisen vieh‰tt‰v‰lt‰. Dick ei voinut n‰hd‰ h‰nen kasvojaan, sill‰ ne olivat viel‰kin mustan pitsihuivin peitossa. Laddin hiljaa lausumat sanat k‰‰nsiv‰t Galen ajatukset j‰lleen heit‰ mahdollisesti ymp‰rˆiviin uhkaaviin vaaroihin. Ladd oli pys‰htynyt muutamien metrien p‰‰h‰n heist‰. He olivat saapuneet er‰‰n korkean vuoriharjanteen huipulle, jonka vastakkainen rinne oli paljon jyrkempi. Galen oli kumminkin kuljettava viel‰ muutamia askelia eteenp‰in, ennenkuin h‰n voi n‰hd‰ rinteen. Siell‰ n‰kyi kirkas leirituli, jonka ymp‰rill‰ h‰‰r‰ili suuri joukko tummia olentoja. Ne olivat pystytt‰neet leirins‰ syv‰‰n laaksoon, jossa hevoset olivat laitumella puiden v‰lisill‰ aukkopaikoilla. Luotuaan toisen silm‰yksen noihin leiriytyneihin tiesi Gale ne meksikolaisiksi. Nyt saapui myˆskin Lash Laddyn luokse, ja molemmat paimenet tutkistelivat sitten kauan aikaa vaitiollen laaksoa. Muudan hevonen hirnui siell‰, ja ‰‰ni kantautui heikosti kylm‰n tuulen mukana heid‰n korviinsa. "Niin, Laddy, mit‰ luulet noiden tuolla olon merkitsev‰n?" kysyi Lash hiljaa. "Samaa kuin muidenkin tuollaisten roistojen", vastasi Ladd. "Ne ovat tulleet ryˆst‰m‰‰n hevosia rajan t‰lt‰ puolelta jalostuttaakseen omaa rotuaan. Nuo roistot ovat ‰‰rettˆm‰n taitavia hevosvarkaita. Nyt odottavat he vain keskiyˆt‰ voidakseen hiipi‰ huomaamatta tuolla kauempana laaksossa olevalle maatilalle." Gale kuuli edellisen puhujan kiroavan itsekseen. "Niin min‰kin luulen", virkkoi Ladd. "Mutta meid‰n on nyt pidett‰v‰ huolta tytˆst‰ ja nuorukaisesta puhumattakaan varusteistamme. Ja sit‰paitsi haemme nyt tyˆt‰ emmek‰ taisteluja, vanha veikko. Liikuttelehan j‰lleen leukojasi, ett‰ saan kuulla, minne aiot meid‰t opastaa." "Minnek‰s muualle kuin etel‰‰n, Rio Forlorniin." "Nyt sin‰ puhut j‰rke‰, Jim", virkkoi Ladd. "Toivon vain, ett‰ olisimme jo aikoja sitten ohjanneet kulkumme sinne. Eik‰ sit‰ voida ihmetell‰k‰‰n, ett‰ halusin pois rajalta, sill‰ ajattelin tuota herttaista, nuorta tyttˆ‰. Jim, emme voi kiert‰‰ tuota rosvojoukkoa p‰‰st‰ksemme takaisin tielle, sill‰ kierros on liian vaikea. Meid‰n t‰ytyy senvuoksi luopua yrityksest‰mme p‰‰st‰ San Felipeen." "Ehk‰ se onkin parasta, Laddy. Rio Forlorn on tosin rajalinjalla, mutta silti seudussa, jossa eiv‰t kapinalliset viel‰ ole olleet." "Odotahan, kunnes ne saavat kuulla kosteikosta ja Beldingin hevosista", huudahti Laddy. "Luullakseni ei rajaseudulla ole miss‰‰n paikassa rauhallista, mutta emmeh‰n mitenk‰‰n saata menn‰ eteenp‰in emmek‰ liioin taaksep‰ink‰‰n." "Mit‰ siis teemme, Laddy? Beldingin maatilalle on aikamoinen matka. Ja jos saavumme sinne p‰iv‰n aikaan, voivat jotkut rosvot n‰hd‰ tytˆn, ennenkuin Belding ehtii k‰tke‰ h‰net. Siit‰ ruvettaisiin heti puhumaan ja uutinen kiit‰isi Casitaan yht‰ nopeasti kuin tuuli kuljettaa edell‰‰n salviaruohon siemeni‰." "Emmeh‰n me p‰iv‰n aikaan aio sinne ratsastaakaan. P‰‰st‰ kuormat irti, Jim! K‰tkek‰‰mme ne kaktuspensastoon ja tulkaamme sitten myˆhemmin niit‰ noutamaan. Kun tuo muukalainenkin p‰‰see hevosen selk‰‰n, saavumme --" Laaksosta kuuluva ‰‰nek‰s hevosen hirnunta keskeytti ‰kki‰ kuiskuttelemisen. Muudan hevonen oli vainunnut vuoren huipulla olevat matkustajat. Meksikolaisten v‰linpit‰m‰ttˆmyys muuttui heti tarkkaavaisuudeksi. Ladd ja Lash k‰‰nsiv‰t hevosensa taluttaen ne ensimm‰iseen tien etel‰puolella olevaan aukkoon. Jokainen oli ‰‰neti t‰ll‰ hetkell‰, sill‰ niin nopea oli heid‰n pakonsa, ett‰ Galen oli pakko juosta aukeilla paikoilla pysy‰kseen mukana. Kun he vihdoin pys‰htyiv‰t, p‰‰si Galelta helpotuksen huokaus, sill‰ h‰n oli jo alkanut j‰‰d‰ j‰ljelle. Nyt purettiin kuormat, kˆytettiin lujasti ja k‰tkettiin huolellisesti kaktuspensastoon. Ladd sitoi makuuhuovan toisen hevosen selk‰‰n. Sitten irroitti h‰n jaloistaan nahkas‰‰rystimet. "Gale, teill‰h‰n on saappaat, joten kohottamalla jalkojanne voitte v‰ltt‰‰ kaktuksien piikkien pistokset", kuiskasi h‰n. "Mutta neiti CastaÒedan repiv‰t nuo piikit aivan palasiksi, jollei h‰n kiinnit‰ n‰it‰ s‰‰rystimi‰ jalkoihinsa. Selitt‰k‰‰ se h‰nelle -- ja sitten kiiruhtakaa." Dick otti nahkas‰‰rystimet ja menty‰‰n Mercedeksen luo selitti h‰n tytˆlle tilanteen. Tyttˆ nauroi n‰ht‰v‰sti Galen h‰mm‰styneelle innolle ja laskeutui satulasta. "Hyv‰ herra, s‰‰rystimet eiv‰t ole minulle mit‰‰n outoja kappaleita", virkkoi h‰n. Nopeasti ja k‰tev‰sti h‰n kiinnitti ne jalkoihinsa. Sitten auttoi Gale h‰net satulaan, hoputti hevosta ja h‰n l‰ksi taivaltamaan. Lash k‰ski Galen nousta toisen satuloidun hevosen selk‰‰n ja kulkea heti Mercedeksen j‰ljess‰. Tuskin oli Dick ratsastanut sataakaan metri‰ ravia ratsastavien paimenten j‰ljess‰, kun h‰n joutui tuskia tuottavaan otteluun kaktuksien kanssa, jotka hyv‰iliv‰t h‰nt‰ joka puolelta. Hevonen karttoi ne kulkemalla kapeaa tien reunaa pitkin. Dickin polvet n‰yttiv‰t olevan juuri linjassa, mink‰ vuoksi h‰nen oli pakko nostaa ne korkealle ja torjua saappaillaan piikkien hyˆkk‰ykset. H‰n oli tottunut ratsastaja, mik‰ taito oli ainoa etu, josta h‰nell‰ oli ollut jotakin hyˆty‰ l‰nness‰. Ladd johdatti heit‰ mutkikasta tiet‰ etel‰‰ kohti poikki er‰maan, ajaen ravia ahtaammilla paikoilla, laukkaa aukeimmilla seuduilla ja kaktuspensaistojen l‰pi tunkeutuessa saivat hevoset k‰vell‰. Dickist‰ n‰ytti er‰maa samanlaiselta, katsoipa h‰n sitten minne p‰in tahansa -- mataloituvien sel‰nteiden ymp‰rˆim‰lt‰ kallioita ja pyk‰lˆityj‰ kumpuja t‰ynn‰ olevalta autiolta tasangolta, jonka laidoilta kohoavat vuoret n‰yttiv‰t olevan hyvin l‰hell‰, mutta aina kumminkin pysyiv‰t yht‰ kaukana. Kuu alkoi laskeutua l‰ntt‰ kohti menett‰en kirkkaan loistonsa, ja iltayˆn h‰m‰r‰ alkoi muuttua synkemm‰ksi ja pimet‰ kallioiden juurilla. Silloin t‰llˆin laskeutui Ladd johonkin uomaan, jota pitkin kulkiessaan he saivat seurata kuivuneen joen kaikkia mutkia. Muutaman solan p‰‰ss‰ oli heid‰n j‰lleen pakko poiketa kallioiselle maaper‰lle. Aina se vietti vain alasp‰in muuttuen kivisemm‰ksi ja ep‰tasaisemmaksi, yh‰ suurempia kasvullisuutta vailla olevia paikkoja t‰ynn‰ olevaksi tasangoksi, ja aina h‰‰mˆittiv‰t nuo mustat vuoret yht‰ l‰hell‰. V‰hitellen alkoi vilu v‰risytt‰‰ Galea ja h‰nen vaatteensa muuttuivat kosteiksi ja kylmiksi. H‰nen polvensa olivat t‰ynn‰ myrkyllisten kaktuspiikkien pistelemi‰ pakottavia haavoja ja h‰nen oikea k‰tens‰ oli joko paisunut kankeaksi tahi puutunut niin, ettei h‰n voinut sit‰ liikuttaa. Sit‰paitsi alkoi h‰n jo v‰sy‰. Alituinen mielen j‰nnitys, pitk‰ k‰vely ja penikulmittain jatkuva t‰risytt‰v‰ ratsastus olivat kaikki osaltaan koettaneet h‰nen voimiaan. "Mercedes on kai luotu ter‰ksest‰", ajatteli h‰n itsekseen, "koska on voinut kest‰‰ kaikki sivuutetut vaivat ja viel‰ pysyy horjahtamatta satulassa t‰htien tuikkiessa kirkkaasti ja p‰iv‰n koiton ollessa ehk‰ jo hyvinkin l‰hell‰." Niin Dick Gale ratsasti eteenp‰in tullen penikulma penikulmalta uneliaammaksi ja raukeammaksi, kunnes h‰n lopulta antoi hevosen menn‰ oman p‰‰ns‰ mukaan. Silloin t‰llˆin kaktuksien piikkien pistokset her‰ttiv‰t h‰net poistaen siten h‰nen uneliaisuuttaan. Jonkinlainen harmaus oli peitt‰nyt l‰nteen painuvan kuun ja tumman, t‰htikirkkaan taivaan. Kerran kun Gale, koettaessaan taistella uupumistaan vastaan, kohautti p‰‰t‰‰n, huomasi h‰n, ett‰ er‰s hevonen oli ilman ratsastajaa. Ladd oli nostanut Mercedeksen hevosensa selk‰‰n. Dick ihmetteli, ett‰ tyttˆ oli kest‰nyt niinkin kauan uupumatta. Toisen kerran, kun h‰n j‰lleen suoristautui, kuvitteli h‰n mieless‰‰n, ett‰ he olivat nyt hyv‰ll‰, kovalla tiell‰. Tuntui silt‰ kuin olisi kulunut jo useita tunteja, vaikka h‰n tosin tiesi, ett‰ ainoastaan lyhyt aika oli vier‰ht‰nyt, kun h‰n j‰lleen virkosi hetkiseksi uupumuksestaan. H‰n kuuli koiran haukuntaa. Korkeat puut reunustivat tiet‰, jota pitkin h‰n nyt parhaillaan ratsasti. ƒkki‰ huomasi h‰n harmaassa aamuh‰m‰r‰ss‰ muutamia matalia tasakattoisia rakennuksia. Ladd k‰‰ntyi vasemmalle toiselle tielle, jota niinik‰‰n puut varjostivat. Sen varrella oli aina t‰m‰n t‰st‰ noita matalia rakennuksia. T‰m‰ tie p‰‰ttyi laajaan, valoisampaan tasankoon. Tuuli kuljetti muassaan suloista tuoksua. Oliko se kukkien vaiko hedelmien hajua, sit‰ ei Dick voinut t‰ll‰ kertaa ratkaista. Ladd ratsasti taas edelleen vain noin nelj‰nnespenikulman, vaikka tuo matka tuntui Galesta ‰‰rettˆm‰n pitk‰lt‰. Muudan lehto kuvastui tummana aamuh‰m‰r‰ss‰. Ladd ratsasti sinne ja katosi varjoon. Dick ratsasti j‰ljess‰ puitten v‰liin. ƒkki‰ kuuli h‰n ‰‰ni‰ ja n‰ki pian taas rakennuksen, joka oli yht‰ matala ja tasakattoinen kuin edellisetkin, mutta niin pitk‰, ettei h‰n voinut n‰hd‰ sen toista p‰‰t‰. Se oli viel‰ tummempi kuin puut. Kun h‰n laskeutui hevosen sel‰st‰ kohmettuneena ja haavoitettuna, saattoi h‰n h‰dintuskin seisoa. Lashin t‰ytyi taluttaa h‰nt‰. H‰n puheli jotakin, ja Dick kuuli jonkun vastailevan h‰nelle syd‰mellisesti. Sitten tuntui Dickist‰, ett‰ h‰net talutettiin johonkin pikimustaan pimeyteen, jossa h‰net melkein heti k‰‰rittiin makuuhuopiin. Sitten h‰nen h‰m‰r‰t unikuvansa haihtuivat. IV. FORLORN RIVER. Kun Dick her‰si, tulvehti kultainen auringonpaiste sis‰‰n ikkunasta, joka oli h‰nen vuoteensa vieress‰. Ensimm‰iseksi ajatuksekseen ei h‰n voinut muuta kuin ihmetell‰, miss‰ h‰n oikeastaan mahtoikaan olla. H‰n huomasi olevansa suuressa, neliskulmaisessa huoneessa. Siell‰ oli sikinsokin satuloita, valjaita ja villapeitteit‰. Huoneen lattialla oli toinenkin tervavaatteelle levitetty vuode, jossa ehk‰ joku oli nukkunut yˆns‰. N‰hdess‰‰n suuria, pˆlyisi‰ kannuksia, pyssyj‰, vˆit‰ ja kaktuspiikkien raapimia nahkas‰‰rystimi‰ muisti Dick paimenet, ratsastuksen, Mercedeksen ja koko tuon omituisen seikkailumatkan, joka oli tuonut h‰net t‰nne. H‰n ei muistanut riisuneensa saappaita jaloistaan, ja ajateltuaan viel‰ tarkemmin asiaa tiesi h‰n varmasti j‰tt‰neens‰ sen tekem‰tt‰. Mutta lattialla ne nyt vain olivat. Ladd tahi Lash oli kenties riisunut ne h‰nelt‰, koska h‰n itse oli niin uupunut ja uninen, ettei h‰n voinut seurata tapahtumia. H‰n tunsi olevansa viel‰kin niin perinpohjin v‰synyt, ettei h‰n halunnut edes liikahtaa. ƒkillinen kipu k‰dess‰ pakotti h‰net pit‰m‰‰n sit‰ koholla. Se oli mustansininen ja niin turvoksissa, ett‰ se oli melkein toista vertaa paksumpi kuin tavallisesti ja sit‰paitsi oli se j‰ykk‰ kuin lauta. Rystyset olivat rikki ja hyytyneen veren peitossa. Dick totesi mieless‰‰n, ettei h‰n sitten jalkapallop‰ivien ollut n‰hnyt pahemmin loukkaantunutta k‰tt‰, ja pahoitteli, ett‰ se teki h‰net tyˆhˆn kykenem‰ttˆm‰ksi joksikin ajaksi. L‰mmin, kuiva, hyv‰lt‰ tuoksuva tuuli puhalteli ikkunasta. Dick tunsi j‰lleen tuon saman kukkien tahi hedelmien suloisen tuoksun kuin yˆll‰kin. H‰n kuuli lehtien lepatusta, virtaavan veden lorinaa, lintujen viserryst‰ ja sitten l‰hestyvi‰ askelia ja ihmis‰‰ni‰. Huoneen toisessa p‰‰ss‰ oleva ovi oli nimitt‰in auki. Aukosta h‰n n‰ki pitki‰ kuorittuja paaluja, jotka kannattivat kuistin kattoa, penkin, kukkivia ruusupensaita, ruohoa ja kaikkien n‰iden takana kirkkaan viheriˆit‰ lehtipuita. "H‰n nukkui varmasti viel‰ ‰skett‰in, kun katsoin ikkunasta sis‰lle", kuuli Dick Laddin sanovan. "Antakaa h‰nen nukkua", vastasi joku s‰vyis‰sti matalin ‰‰nin. "Rouva Belding sanoi, ettei tyttˆ ole viel‰ liikahtanutkaan paikaltaan. Ratsastus t‰nne oli kai hyvin vaikea heille molemmille. Nelj‰kymment‰ penikulmaa l‰pi kaktuksien!" "Nuori Gale k‰veli melkein puolet matkasta", vastasi Ladd. "Kehoitimme kyll‰ jo alussa h‰nt‰ nousemaan hevosen selk‰‰n, mutta onnistumatta. Jos h‰n olisi suostunut, emme milloinkaan olisi p‰‰sseet t‰nne. Sellainen k‰vely olisi varmasti tappanut sek‰ minut ett‰ Jimin." "Niin, Laddy, olen sangen iloinen saatuani teid‰t t‰nne ja lupaan tehd‰ kaikkeni tuon nuoren parin auttamiseksi", virkkoi toinen. "Mutta er‰s harmillinen asia painaa mielt‰ni; ‰l‰ sent‰‰n k‰sit‰ minua v‰‰rin." "Koskeeko se karjaasi?" "T‰‰ll‰ kosteikossa on minulla nyt ainoastaan muutamia p‰it‰, eiv‰tk‰ ne minua huoleta, vaan hevoseni. Yhdysvallat ovat myˆs huolissaan; ‰l‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin. Kapinalliset ovat tunkeutuneet l‰nteen ja pohjoiseen aina Casitaan saakka. Rajalla Casitan takana ei ole lainkaan ratsuv‰ke‰, eik‰ sinne voida sit‰ l‰hett‰‰k‰‰n, sill‰ se on vedetˆnt‰, kolkkoa er‰maata. Mutta nuo kapinalliset ovat perehtyneet er‰maan el‰m‰‰n. He voivat kulkea rajan yli Rio Forlornin er‰maan puolelta ja salaisesti kuljettaa aseita Meksikoon. Minun teht‰v‰ni on luonnollisesti est‰‰ kiinalaisten ja japanilaisten p‰‰sy Yhdysvaltain puolelle Magdalenalahdesta; Mutta minun on myˆs vartioitava rajalinjaa. Aion palkata muutamia vahteja. Nyt en pelk‰‰ niin paljon henkeni menett‰mist‰, vaikka n‰in yksin‰isell‰ paikalla voi sellainenkin vaara uhata, vaan olen enemm‰n huolissani hevosistani, jotka voin menett‰‰. Jos vain joitakin kapinallisia tulee n‰in kauaksi tahi jos he saavat hiemankaan vihi‰ hevosistani, tulevat he varastamaan niit‰. Sin‰h‰n tied‰t kyll‰, mihin nuo meksikolaiset rosvot kykenev‰t saadakseen hevosia. Heh‰n ovat aivan hulluja niihin. Mainiompia hevostuntijoita kuin he ei ole olemassa ja heid‰n jalostamansa hevosrotu on maailman paras. Asiain n‰in ollen en nuku en‰‰ ˆisin." "ƒl‰h‰n h‰t‰ile! Jimill‰ ja minulla ei ole nyt mit‰‰n tekemist‰ ja me voimme ruveta auttamaan sinua, Belding. Olemme nyt ratsastaneet t‰m‰n Arizonan ristiin rastiin saadaksemme olla n‰kem‰tt‰ rautalanka-aitoja." "Laddy, Forlorn Riverin ymp‰rill‰ on sellaisia lakeuksia, ett‰ ne varmasti tyydytt‰v‰t sellaistakin vanhanajan paimenta kuin sin‰", sanoi Belding nauraen. "Ymm‰rr‰t kai tarkoitukseni, kun sanon, ett‰ teette minulle kuvaamattoman palveluksen j‰‰dess‰nne t‰nne? Kenties voin taivuttaa tuon muukalaisenkin, Galen, palvelukseeni." "Mik‰‰n ei voi olla mahdollisempaa. H‰n sanoi, ettei h‰nell‰ ole rahaa eik‰ yst‰vi‰. Ja ellet muuta vaadi kuin rohkeutta, on h‰n mies paikallaan", vastasi Ladd kuivasti naurahtaen. "Mutta rouva Belding s‰ps‰ht‰‰ kenties hiukan kuullessaan, ett‰ palkkaan tuon muukalaisen tˆihin." "Mink‰t‰hden?" "Vain Nellin vuoksi. Sin‰h‰n kerroit, ett‰ Gale on nuori amerikkalainen. Vaimoni tulee luonnollisesti hirve‰sti pelk‰‰m‰‰n, ett‰ Nell rakastuu Galeen." Laddy lopetti naurunsa ja l‰im‰ytti k‰dell‰‰n joko omaa tahi Beldingin polvea niin, ett‰ Dick'kin kuuli l‰j‰hdyksen. "Sin‰h‰n sanoit, ett‰ h‰n on sivistynyt, kaunis nuorukainen", jatkoi Belding. "Niin sanoinkin", virkkoi Laddy l‰mpim‰sti. "Vai mit‰ sin‰ arvelet, Jim?" Nyt alkoivat Dick Galen korvat kuumeta, ja h‰n koetti tekeyty‰ kuuroksi, vaikka h‰n halusikin kuulla jokaisen pienenkin sanan. "H‰n on mielest‰ni reipas, kaunis‰‰ninen, luotettava, kirkassilm‰inen, hieman ylpe‰ ja luullakseni melko kaunis nuorukainen", vastasi Jim Lash. "Minun on ehk‰ ajateltava tarkasti, ennenkuin otan tuon muukalaisen perheeseeni", virkkoi Belding vakavasti. "Luultavasti on h‰n kunnon mies, Laddy, koska h‰n kerran on amerikkalaisen ratsumiehen hyv‰ yst‰v‰, eik‰ mik‰‰n lˆrpˆttelij‰ tai vetelys." "Lˆrpˆttelij‰kˆ? Vetelyskˆ? Kerroin muistaakseni jo sinulle, ett‰ puristin tuon pojan k‰tt‰, ja mainitsin samalla, ett‰ olin sangen iloinen kohdatessani h‰net", lausui Laddy melko kiihke‰sti. Ilmeisesti tuollainen puhe loukkasi h‰nt‰. "Kuulehan nyt, Tom Belding, h‰n on sivistynyt mies ja voi lˆylytt‰‰ sinut puolessa sekunnissa. Vai mit‰, Jim?" "Viel‰kin lyhyemm‰ss‰ ajassa", vastasi Lash. "Tom, nuori Gale saa ottaa hevoseni, pyssyni ja kaiken muunkin omaisuuteni, jos h‰n vain haluaa." "Ooh! Tarkoitukseni ei ollut kiihoittaa teit‰, pojat, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin", sanoi Belding. "Luonnollisesti h‰n on kunnon mies." T‰m‰n keskustelun esine lep‰si kaikessa rauhassa vuoteellaan h‰mm‰styneen‰ ja tuntien rinnassaan sanomatonta riemua kuullessaan paimenten ylist‰v‰n h‰nt‰ ja iloiten Beldingin aikeesta palkata h‰net apulaisekseen. H‰nt‰ huvitti suuresti noiden kolmen omituinen vakavuus. "Miten tuo nuorukainen nyt voi?" kuuli Dick er‰‰n naisen kysyv‰n yst‰v‰llisesti ja vakavasti sulavin ‰‰nin. Gale kuuli h‰nen k‰velev‰n kivilattialla. "H‰n nukkuu viel‰", vastasi Belding. "Luultavasti h‰n oli hyvin uuvuksissa. Min‰p‰ suljen oven, ettemme her‰t‰ h‰nt‰." Kuului kevytt‰ k‰vely‰ ja ovi suljettiin varovasti. Mutta siit‰ huolimatta kuuluivat ‰‰net sis‰lle melkein yht‰ selv‰sti. "Laddy ja Jim tulevat viipym‰‰n meill‰ jonkun aikaa", jatkoi Belding. "Saamme j‰lleen hieman samanlaista kuin muinoin Panhandlessa. Olen sanomattoman iloinen saatuani pojat t‰nne, Nellie. Sin‰h‰n tied‰t, ett‰ aioin l‰hett‰‰ jonkun Casitaan pyyt‰m‰‰n heit‰ t‰nne. Ennen vallankumouksen loppua on meid‰n kestett‰v‰ luullakseni joitakin ik‰vyyksi‰. Aion pyyt‰‰ tuota nuorukaista palvelukseeni." "Onko h‰n paimen?" kysyi rouva Belding nopeasti. "Ei!" "Mutta pystyy kyll‰ sellaiseksi varmasti", virkki Laddy. "Mik‰ h‰n on? Kuka h‰n on? Mist‰ h‰n tulee? Varmasti teid‰n t‰ytyy olla --" "Laddy vannoo, ett‰ h‰n on kunnon mies", keskeytti h‰nen miehens‰. "Se riitt‰‰ suositukseksi minulle. Eikˆ se riit‰ sinulle?" "Hm! Laddy tuntee kyll‰ paljonkin nuoria miehi‰, mutta noita id‰st‰ kotoisin olevia nuorukaisia ei h‰n tunne. Tom, sinun on oltava varovainen!" "Vaimo, olen hyvin iloinen saadessani tuollaisen rohkean nuorukaisen avukseni. Vastustuksessasi ei ole mit‰‰n j‰rke‰, kun kerran Jim ja Laddy takaavat h‰nen kunnollisuutensa." "Mutta, Tom -- h‰nh‰n voi rakastua Nelliin!" vastusti rouva Belding. "No, mit‰ sitten? Silloinhan asiat menev‰t entist‰ latuaan, sill‰ jokainen meille tullut mies on poikkeuksetta rakastunut Nelliin. Eikˆ niin olekin aina tapahtunut? Sattuihan sellaista jo h‰nen kouluaikanaankin Kansasissa ja juoksihan h‰nen j‰ljess‰‰n sadoittain nuoria haljakkasilm‰isi‰ tyhmeliinej‰ Texasissa. T‰‰ll‰ er‰maassa olemme saaneet olla v‰h‰n rauhassa, paitsi silloin, kun joku kullanetsij‰, meksikolainen tahi intiaani on sattunut tulemaan t‰nne. Silloin on aina uudistunut tuo sama vanha juttu -- rakastuminen Nelliin!" "Mutta, Tom, Nellkinh‰n voi rakastua tuohon nuoreen mieheen!" huudahti vaimo tuskallisesti. "Laddy, Jim, enkˆ jo sanonut teille?" huusi Belding. "Tiesin h‰nen pelk‰‰v‰n tuota. Rakas vaimoni, menehtyisin melkein iloon, jos Nellkin kerran el‰ess‰‰n rakastuisi. Seh‰n olisi kerrassaan mainio asia! H‰nh‰n on villimpi kuin mik‰‰n antilooppi tuolla er‰maassa. Nell on nyt melkein kaksikymmenvuotias ja mik‰li tied‰mme ei h‰n ole viel‰ milloinkaan rakastunut keneenk‰‰n mieheen. Ja h‰n on viel‰ yht‰ iloinen ja t‰ynn‰ pirullisia juonia kuin nelj‰toistavuotiaanakin. Nell on kyll‰ yht‰ hyv‰ ja miellytt‰v‰ tyttˆ kuin h‰n on kauniskin, mutta pelk‰‰n, ettei h‰n milloinkaan kehity naiseksi t‰‰ll‰ autiossa maassa. Sin‰ taas olet aina vihannut kaupunkeja, joissa tytˆill‰ on suuremmat mahdollisuudet, juuri senvuoksi, ett‰ olet pel‰nnyt h‰nen siell‰ rakastuvan johonkin nuoreen mieheen. Tuossa asiassa olet mielest‰ni aina ollut v‰h‰n kummallinen, viel‰p‰ yksinkertainenkin. Olen koettanut tehd‰ kaikkeni Nellin hyv‰ksi -- olen rakastanut h‰nt‰ kuin omaa tyt‰rt‰ni. Olen muuttanut monta hyv‰‰ liikesuunnitelmaa seuratessani sinun p‰‰h‰npistojasi. Meille koittavat luullakseni pian kovat ajat. Tarvitsen miehi‰, ja senvuoksi palkkaan tuon nuorukaisen, jos h‰n vain tahtoo j‰‰d‰ meille. Salli Nellin suhtautua h‰neen aivan samoin kuin h‰n suhtautuu muihinkin miehiin sitten kuin l‰hdemme pois er‰maasta. Sellainen on h‰nelle vain hyˆdyksi." "Toivon vain, ettei Laddy ole erehtynyt luulossaan tuosta uudesta tulokkaasta", vastasi rouva Belding huoaten alistuvasti. "En milloinkaan el‰m‰ss‰ni erehdy arvostellessani ihmisi‰", vastasi Laddy pontevasti. "Erehdytp‰h‰n, Laddy", vastasi rouva Belding. "Eth‰n osaa arvostella edes Tomia oikein... Mutta minunhan on l‰hdett‰v‰ valmistamaan p‰iv‰llist‰. Nuorukainen ja tyttˆ kuolevat kohta n‰lk‰‰n. Menen nyt sis‰lle. Jos Nell sattuu tulemaan, niin ‰l‰ imartele h‰nt‰, Laddy, kuten aamiaista syˆdess‰mme. H‰n ei saa kiinnitt‰‰ mielt‰ns‰ omaan kauneuteensa." Dick kuuli rouva Beldingin astelevan poisp‰in. "H‰n pit‰‰ tuosta tytˆst‰ aivan erikoista huolta", huomautti Laddy. "Kuulehan, Tom, tiet‰‰ kai Nell itsekin olevansa kaunis, eikˆ tied‰kin?" "Kyll‰ kai h‰n pian sen huomaa, ellet lopeta imarteluasi Laddy. Kun olit t‰‰ll‰ vierailemassa muutamia viikkoja sitten, t‰ytit h‰nen korvansa paljailla paimenkohteliaisuuksilla." "Ovatko sinun mielest‰si sitten paimenkohteliaisuudet aivan sopimattomat tyttˆjen kuultaviksi?" "Varmasti, Laddy! Vaimonikin sanoo niin." "Minut saa hirtt‰‰, jos uskon kenenk‰‰n tytˆn turmeltuvan muutamista imartelevista sanoista. P‰invastoin, sellainenhan miellytt‰‰ heit‰... Mutta kuulehan, Belding, puhuessamme t‰ss‰ tyttˆjen kauneudesta en malta olla kysym‰tt‰, oletko jo tarkastellut tuota espanjalaista neitoa?" "En p‰iv‰n valossa." "Hyv‰, en min‰k‰‰n ole n‰hnyt h‰nt‰ p‰iv‰n aikaan, mutta kuunvalokin riitti jo minulle. Nell on tosin kyll‰ kaunis, mutta sittenkin on minun pakko myˆnt‰‰, ettei h‰nt‰ voida verratakaan tuohon espanjattareen. Vai mit‰, Jim?" "Nell on juuri sellainen kuin tytˆn pit‰‰kin olla", vastasi Lash. "Oikea helmi, lihava, punaposkinen, sinisilm‰inen ja aina iloinen. Sen myˆnn‰n kyll‰, ett‰ neiti CastaÒeda on tavallaan myˆs kaunotar, mutta h‰nen kasvonsa ovat liian kalpeat, ja kun h‰n kiinnitti silm‰ns‰ minuun, tuntui minusta kuin minuun olisi ammuttu. H‰nen kiitelless‰‰n meit‰ tuolla tiell‰ tuntui minusta kuin joku prinsessa olisi ollut edess‰mme. Mutta Nell on nuorekas, herttainen ja --" "Hiljaa nyt", keskeytti Belding. "Tuolta tulee Nell." Dickin j‰nnittyneet korvat erottivat keve‰t‰ sipsutusta ja sitten juoksuaskelia. "T‰‰ll‰h‰n te olettekin!" huusi joku iloisesti suloisin ‰‰nin. "Is‰, neiti Mercedes on hirve‰n hurmaava. Kurkistin oven raosta n‰hd‰kseni h‰net. H‰n nukkuu viel‰ melkein kuin kuollut. H‰h on niin kalpea. Ah, toivon, ettei h‰n vain sairastu." "Eikˆ mit‰, h‰n on vain niin tyyten uupunut", virkkoi Laddy. "Mutta matkan vaivat kesti h‰n reippaasti. Puhelimme juuri t‰ss‰ kesken‰mme neiti Mercedes CastaÒedasta." "Sep‰ oivallista! Eikˆ h‰n olekin vieh‰tt‰v‰? En ole milloinkaan n‰hnyt kauniimpaa tyttˆ‰. H‰nen el‰m‰nvaiheensa ovat vain niin kummalliset ja surulliset. Kerro minulle enemm‰n h‰nest‰, Laddy. Sin‰h‰n lupasit, muistat kai sen? Kuolen pian uteliaisuudesta, tied‰ se. T‰‰ll‰ kauheassa paikassa en saa milloinkaan kuulla mink‰‰nlaisia uutisia. Sin‰h‰n kerroit muistaakseni, ett‰ h‰nell‰ on jo sulhanenkin?" "Aivan niin." "Onko h‰n sotilas?" "On." "Tarkoitatko tuota nuorukaista, joka tuli teid‰n mukananne t‰nne?" "En. Tuo nuorukainen pelasti vain tytˆn Rojaksen kynsist‰." "Ah! Miss‰ h‰n on, Laddy?" "H‰n nukkuu tuolla." "Onko h‰n loukkaantunut?" "Luullakseni ei. H‰n k‰veli noin viisitoista penikulmaa." "Onko h‰n -- kaunis, Laddy?" "Kyll‰." "Mink‰ n‰kˆinen h‰n on?" "No niin, olen tuntenut h‰net vain lyhyen ajan, enk‰ ole n‰hnyt h‰nt‰ milloinkaan p‰iv‰n valossa, joten en oikein osaa sanoa, mutta olin mukana aika hauskassa ottelussa h‰nen kanssaan. Ja Jim t‰ss‰ lupaa antaa tuolle nuorukaiselle hevosensa ja pyssyns‰ milloin vain." "Sep‰ ihmeellist‰! Laddy, mit‰ maailmassa tuo nuorukainen teki voittaessaan teid‰t paimenet puolelleen yhdess‰ illassa?" "Odotahan, niin saat kuulla. Jim ja min‰ katselimme korttipeli‰ Del Solin kapakassa Casitassa. Se on rajan toisella puolella. Meill‰ oli siell‰ tuttaviakin -- nelj‰ miest‰ tuolta Cross Barista, jossa olimme tyˆss‰ muutamia viikkoja sitten. Tuo Del Sol on samalla sek‰ biljaardisali ett‰ kapakka, ravintola ja mit‰ kaikkea viel‰ lieneek‰‰n. Se oli aivan t‰ynn‰ meksikolaisia. Muutamat Campon vallankumoukselliset olivat tulleet sinne juomaan ja pelaamaan palloa. Pian ilmestyi sinne Rojaskin muutamine miehineen. Heill‰ oli kaikilla pyssyt, ja he istuutuivat erilleen er‰‰seen nurkkaukseen. En kiinnitt‰nyt heihin sen suurempaa huomiota, ennenkuin Jim sanoi aavistavansa jotakin ep‰ilytt‰v‰‰ olevan tulossa. Silloin aloin sivumennen tarkastella Rojasta. H‰nt‰ sanotaan yleisesti 'Keikariksi', mik‰ nimi h‰nelle sopiikin mainiosti. Tiet‰ess‰ni, millainen kurkkujenkatkaisijaroisto h‰n on, olin tulla melkein sairaaksi katsellessani kaikkia noita v‰rillisi‰ nauhoja ja koristuksia. Kiihtynyt meksikolainen on hyvin tavallinen ilmiˆ. He ovat kaikki hulluja. Mutta tuo roisto n‰ytti olevan kokonaan poissa suunniltaan. H‰n oli koonnut kaikki miehens‰ yhteen er‰‰n pˆyd‰n ymp‰rille. H‰n puhui huitoen k‰sivarsillaan niin, ett‰ h‰n oikein vapisi. H‰nen silm‰ns‰ kiiluivat kamalasti. Aavistin, ett‰ oli tulossa ik‰vyyksi‰ ja otaksuin Casitan pienen varusv‰en tulevan niist‰ enimm‰n k‰rsim‰‰n. Ihmiset n‰yttiv‰t luulevan, ett‰ Campo ja Rojas yhtyv‰t karkoittaakseen liittolaisten joukot kaupungista. Jim otaksui Rojaksen kiihkon aiheutuvan jonkun suunnitelman valmistamisesta. Emme senvuoksi yhtyneet mihink‰‰n peliin, enk‰ halua kielt‰‰, ett‰ olimme hieman varuillamme. "Jonkun ajan kuluttua huomasin er‰‰n miehen seisovan kapakan ovella. H‰n oli korderoipukuinen, saapasjalkainen nuori amerikkalainen. Tied‰th‰n, ettei ole mit‰‰n tavatonta n‰hd‰ kullanetsijˆit‰ valtion t‰ss‰ osassa. Kiinnitin huomioni tuohon nuorukaiseen sen vuoksi ett‰ h‰n oli hyvin kookas t‰ytt‰en oviaukon melkein kokonaan. H‰n katseli ymp‰rilleen ja kun h‰n n‰ki Rojaksen, n‰ytti h‰n s‰ps‰ht‰v‰n. Sitten h‰n siirsi kˆmpelˆn hattunsa takaraivolleen alkaen horjua portaita alas. Ensin olin melkein varma, ett‰ h‰n oli juovuksissa. Mutta sitten muistinkin, ettei h‰n ‰skett‰in n‰ytt‰nyt p‰ihtyneelt‰. En tiennyt oikein, mit‰ olisin ajatellut, ja rupesin senvuoksi seuraamaan nuorukaisen liikkeit‰. "H‰n horjui huoneen poikki pysym‰tt‰ oikein jaloillaan. Muut kuin min‰ eiv‰t kumminkaan kiinnitt‰neet h‰neen ollenkaan huomiota. Sitten h‰n alkoi tuuppia pallonpelaajia, kaataa tuoleja ja kompastella pˆyti‰ vasten. Yleisˆ rupesi katsomaan h‰neen vihaisesti. L‰hestyess‰‰n meid‰n nurkkausta huomasi h‰n meid‰t paimenet ‰kki‰. Silloin h‰n s‰ps‰hti toisen kerran aivan samoin kuin n‰hdess‰‰n Rojaksenkin, l‰htien sitten tulemaan suoraan meit‰ kohti. Pukkasin Jimi‰ kylkeen huomauttaen samalla, ett‰ jotakin oli tekeill‰. "Kun h‰n oli saapunut aivan viereemme, suoristi h‰n ruman hattunsa katsoen meihin. Silloin n‰in h‰nen kasvonsa. Niiden kiihke‰ ilme vaikutti meihin kuin s‰hkˆisku. Ne olivat kalpeat pullistuneine suonineen ja kamalasti loistavine silmineen -- oikeat raivostuneet kasvot. H‰mm‰styin niin, etten tiennyt, mit‰ ajatella. Sitten puhui tuo omituinen nuorukainen muutamia kohteliaita sanoja minulle ja Jimille. "H‰n oli vain olevinaan juovuksissa ja aikoi hyˆk‰t‰ Rojaksen kimppuun aiheuttaakseen metelin. Rosvo vaani siell‰ er‰st‰ tyttˆ‰. Tyttˆ oli ravintolassa, ja h‰n oli er‰‰n soturin, tuon nuoren miehen yst‰v‰n, morsian. Rojaksen miehet vartioivat ravintolaa, ja meteli oli suunniteltu toimeenpantavaksi sellaisin tarkoituksin, ett‰ sen kest‰ess‰ tyttˆ voitaisiin kuljettaa pois. H‰n vihjaisi Jimille ja minulle, ett‰ olimme amerikkalaisia, sanoen tiet‰v‰ns‰, ett‰ paimenet tunnettiin kohteliaisuudestaan naisia kohtaan. Sitten k‰ski tuo h‰mm‰stytt‰v‰ nuorukainen -- sin‰ et voi kuvitellakaan miten v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti -- minun ja Jimin seurata h‰nen hommiaan. "Ennenkuin enn‰tin heng‰ht‰‰k‰‰n ja saada selville, mit‰ h‰n tarkoitti tuolla 'hyˆkk‰yksell‰' ja 'metelill‰', oli h‰n jo kaatanut er‰‰n pˆyd‰n ja heitt‰nyt muutamia meksikolaisia lattialle. Er‰s naurettava pieni mies hypp‰si seisoalleen kuin hurjistunut apina alkaen huutaa. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ lensi h‰n jo ilmassa nen‰lleen muutamaan nurkkaan j‰‰den sinne makaamaan. Sitten nopeammin kuin enn‰t‰n kertoa hyˆkk‰si tuo nuorukainen Rojaksen kimppuun. Kuten hurjistunut hirvi syˆksyi h‰n koko joukon kimppuun niin, ett‰ he kaikki kaatuivat yhteen l‰j‰‰n. Silloin vasta ymm‰rsin, mit‰ oikealla hyˆkk‰yksell‰ tarkoitetaan. Nuorukainen ilmestyi kasan huipulle pit‰en Rojasta kiinni rinnuksista, ja kuten min‰ heit‰n tyhj‰n s‰kin pitkin lattiaa, samoin heitti h‰n Rojaksen. Mutta yht‰ pian kuin t‰m‰ tapahtui oli h‰n j‰lleen Rojaksen kimpussa pˆytien ja tuolien viel‰ kieriess‰ lattialla. "Her‰sin silloin toimimaan ja koetin p‰‰st‰ Jimin kanssa huoneen keskelle. Rupesin ampumaan lamppuja rikki. Jim vahti pyssyll‰‰n noita hurjistuneita kapinallisia, ja min‰ pelk‰sin, ett‰ verta tulisi vuotamaan, ennenkuin saan huoneen pime‰ksi. Koettaessani kiiruhtaa h‰ipyi nuorukainen hetkeksi n‰kyvist‰ni. Kun sitten sain sen verran aikaa, ett‰ enn‰tin katsella, miss‰ h‰n oli, huomasin er‰‰n meksikolaisen olevan juuri aikeissa puukottaa h‰nt‰. Ajattele, ett‰ olin niin hienotunteinen tuota meksikolaista kohtaan, ett‰ ammuin vain h‰nen k‰sivartensa poikki. Sitten s‰rjin viimeisen lampun ja tuon hirve‰n sekasorron kest‰ess‰ pakenimme. "Kiiruhdimme hevostemme luo ja l‰ksimme liikkeelle aikoen matkustaa San Felipeen, kun kohtasimme j‰lleen tuon nuorukaisen. H‰n kertoi, ett‰ h‰nt‰ sanotaan Galeksi -- Dick Galeksi. Tyttˆ oli h‰nen luonaan turvassa ja vahingoittumattomana, mutta tytˆn sulhanen, tuo soturi, oli palannut nopeasti leiriin, koska h‰n oli ollut poissa sielt‰ luvatta. Siell‰ tapahtui juuri silloin jotakin, koska Jim ja min‰ kuulimme ampumista. Gale sanoi, ettei h‰nell‰ ollut rahaa eik‰ yst‰vi‰, er‰maa oli h‰nelle aivan outo eik‰ h‰n sanonut ymm‰rt‰v‰ns‰, miten h‰n auttaisi tyttˆ‰. Senvuoksi p‰‰timme ottaa heid‰t mukaamme San Felipeen l‰htien heti matkalle, mutta tie nousikin meille pystyyn ja meid‰n oli pakko tulla t‰nne." "Ah, voin aivan hyvin kuvitella, miten suurenmoinen h‰n oli!" huudahti tyttˆ. "Varmasti. Mutta, Nell, et saa ollenkaan luulla, ett‰ olet sen ensimm‰iseksi huomannut." "Mutta, hyv‰ Laddy, et ole kertonut viel‰ lainkaan, mink‰ n‰kˆinen h‰n on." Nyt tuntui Galesta aivan mahdottomalta esitt‰‰ en‰‰ kuuntelijan osaa. H‰n laskeutui hiljalleen vuoteestaan. Ulkoa kuului viel‰kin ‰‰ni‰ ja ainoastaan ajattelemalla kiinte‰sti jotakin muuta voi h‰n olla kuuntelematta. Beldingin myˆt‰tuntoinen mielenkiinto, Laddyn suorasukainen ja vilpitˆn paimenmainen ylistyspuhe ja tytˆn suloinen innostus ja kehuva riemu l‰mmittiv‰t Galen syd‰nt‰. H‰n oli joutunut tekemisiin vaatimattomien ihmisten kanssa, joiden el‰m‰‰n tuntemattoman ihmisen saapuminen toi tervetullutta vaihtelua. H‰n huomasi olevansa merkillisesti levoton. Viime yˆn j‰nnitys, huolet ja tavallisuudesta poikkeavat tunteet eiv‰t olleet viel‰ haihtuneet. Ja h‰nen tahtomattaan kuulemansa keskustelun vihjaamat mahdollisuudet lis‰siv‰t melkoisesti muiden tunteitten voimaa ja tekiv‰t h‰nen mielens‰ omituisesti vastaanottavaiseksi. H‰n halusi kiihke‰sti p‰‰st‰ Beldingin palvelukseen rajavartijaksi. Ajatus saada ratsastella autiossa er‰maassa t‰ytt‰‰kseen tuosta vaarallisesta toimesta johtuneet velvollisuudet tuntui kiinnitt‰v‰n h‰nen mielt‰‰n ‰‰rettˆm‰n voimakkaasti. Jokin h‰nen sisimm‰ss‰‰n veti h‰nt‰ noihin paimeniin ja tuohon vaatimattomaan, yst‰v‰lliseen Beldingiin. H‰n pelk‰si kohdata tyttˆ‰. Jos kerran jokainen Beldingin taloon poikkeava mies oli rakastunut sulo‰‰niseen Nelliin, niin voiko h‰n sitten toivoa pelastuvansa, etenkin nyt, kun koko h‰nen sis‰inen her‰‰misens‰ merkitsi mielenmuutosta ja toivoa lˆyt‰‰ itsest‰‰n jotakin todellisesti arvokasta, hyv‰‰ ja voimakasta. Vaikka h‰n ei t‰ll‰ kertaa voinutkaan k‰sitt‰‰ kaikkea, tunsi h‰n kumminkin olevansa valmis ratsastamaan, taistelemaan ja rakastamaan er‰maata ja noita ulkosalla el‰vi‰ miehi‰ ja ennen kaikkea rakastamaan naista. Tuo ihana espanjalainen tyttˆ oli vaikuttanut johonkin kuolleeseen h‰ness‰, ja nyt oli tuo tunne her‰nnyt j‰lleen el‰m‰‰n. Rohkean ja viel‰ tuntemattoman tytˆn suloinen ‰‰ni varoitti h‰nt‰, ett‰ pian tapahtuu h‰nelle jotakin viel‰ ihmeellisemp‰‰. Gale kuvitteli vet‰ess‰‰n kolistellen saappaita jalkoihinsa aiheuttavansa tarpeeksi melua, mutta kumminkin kuului oven takaa hiljaista puheen sorinaa ja silloin t‰llˆin iloista naurua. Pukeutuminen k‰vi nimitt‰in tavallista kˆmpelˆmmin, koska h‰n ei voinut k‰ytt‰‰ toista k‰tt‰‰n ollenkaan. H‰n kurkisti ikkunasta. Kaikesta p‰‰tt‰en oli huone talon toisessa p‰‰ss‰. H‰n n‰ki kivitetyn k‰yt‰v‰n, jonka sivulla oli oja t‰ynn‰ nopeasti virtaavaa, mutaista vett‰, iloisesti lorisevaa vett‰. Siell‰ k‰sin n‰ki h‰n myˆskin omituisen n‰kˆisi‰ ja v‰risi‰ puita, kuuli mehil‰isten surinaa, lintujen laulua, kanojen kaakatusta, huomasi ruusujen punan ja ruohon vehreyden. L‰hell‰ sein‰‰ oli r‰nni t‰ynn‰ vett‰ ja vieress‰ olevalle penkille oli asetettu pesuvati, saippua, pyyheliina, kampa ja harja. Ikkuna oli myˆs jonkunlainen ovi, sill‰ sen alla olivat portaat. Gale vitkasteli hetkisen mennen sitten kumminkin alas. H‰n k‰veli luonnollisesti, toivoen ja odottaen, ett‰ paimenet huomaisivat h‰net. Mutta ei kukaan tullut. H‰n pesi kˆmpelˆsti kasvonsa vasemmalla k‰dell‰‰n. Muutamasta sein‰ss‰ olevasta naulasta riippui kuvastin, jonka ‰‰ress‰ h‰n kampasi ja harjasi tukkansa. H‰n kuvitteli olevansa hyvin kurjan n‰kˆinen. Mutta huolimatta siit‰ k‰‰ntyi h‰n kiert‰‰kseen nurkan ja tervehti‰kseen paimenia ja uusia yst‰vi‰‰n. Mutta ehtim‰tt‰ viel‰ astua kuin askeleen pys‰htyi h‰n kuullessaan naurua ja keve‰t‰ k‰ynti‰. Aivan nurkan takaa kuuli h‰n iloisen nais‰‰nen sanovan: "Is‰, haluat ajaa tahtosi l‰pi ja ‰iti kimmastuu." Dick n‰ki vilahdukselta pienen jalan, valkoisen puvun sek‰ vihdoin tytˆn nopeat liikkeet. Nell katsoi olkansa yli taakseen. "Is‰, rakastun varmasti teid‰n uuteen vartijaanne. Haluan ja olenkin --" Sitten h‰n tˆps‰hti suoraan Dickin syliin ponnahtaakseen ‰kki‰ takaisin. Dick n‰ki kauniit kasvot ja tummansiniset, rohkeasti v‰l‰ht‰v‰t silm‰t. Nopeasti kuin salama muuttui niiden ilme h‰mm‰stykseksi, peloksi ja ihmettelyksi. Hetkisen tuijottivat ne Dickin vakavasti kysyviin. ƒkki‰ punastui tyttˆ kuitenkin suloisesti. "Oh-h!" soperteli h‰n. Poskien v‰ri muuttui ‰kki‰ helakanpunaiseksi. Tyttˆ pyˆr‰hti h‰nen ohitseen ja katosi kuin valon v‰l‰hdys. Dick huomasi syd‰mens‰ sykkiv‰n voimakkaammin. Samalla tunsi h‰n olevansa merkillisesti riemuissaan. T‰m‰ hetki oli ollut sellainen, jota varten h‰n oli tiennyt valmistautua, tapahtuma, johon omituiset olosuhteet olivat h‰net syˆsseet. Parilla askeleella kiersi h‰n nurkan. Laddy ja Lash olivat siell‰ keskustelemassa er‰‰n vahvarakenteisen miehen kanssa. P‰iv‰n valossa olivat molemmat paimenet harmaatukkaisia, punaihoisia, ahavoituneita, harmaasilm‰isi‰, laiha- ja ter‰v‰kasvoisia miehi‰, niin yhdenn‰kˆisi‰, ett‰ heit‰ olisi voitu luulla veljeksiksi. "Kas niin, tuoltahan tuo nuori mies nyt tuleekin", sanoi vahvarakenteinen mies. "Herra Gale, olen iloinen kohdatessani teid‰t. Nimeni on Belding." H‰nen tervehdyksens‰ oli yht‰ l‰mmin kuin h‰nen k‰denpuristuksensa oli kauan kest‰v‰ ja voimakas. Tervehtij‰ oli keskikokoinen, tanakka mies. H‰nen p‰‰ns‰ oli suuri ja hiukset olivat harmahtavat. Viikset oli leikattu lyhyiksi, kuten poskipartakin. Iho oli ruskea ja tummat silm‰t loistivat yst‰v‰llisesti. Paimenet k‰ytt‰ytyiv‰t niin syd‰mellisesti kuin Dick olisi ollut jo vuosikausia heid‰n yst‰v‰ns‰. "Nuori mies, tˆrm‰sittekˆ johonkin tullessanne ulos?" kysyi Belding veitikkamaisesti. "Kyll‰. Huomasin jotakin valkoista ja nopeaa liitelev‰n ohitseni", vastasi Dick. "N‰kikˆ h‰n teid‰t?" kysyi Laddy. "Luullakseni, mutta h‰n ei pys‰htynyt niink‰‰n kauaksi, ett‰ olisin enn‰tt‰nyt sanoa nimeni h‰nelle." "H‰n oli Nell Burton, tytt‰reni tahi paremmin sanoen kasvattitytt‰reni", sanoi Belding. "H‰n on sellainen tuulisp‰‰, kuten Laddy h‰nt‰ nimitt‰‰. Tulkaahan niin menn‰‰n sis‰lle tapaamaan vaimoani." Talo oli pitk‰ kuin kasarmirakennus ja kuisti ulottui p‰‰st‰ p‰‰h‰n. Ovia oli jokaisen kahdennentoista askeleen p‰‰ss‰. Kun Dick oli ohjattu muutamaan vierashuoneeseen, ihmetteli h‰n suuresti sen valoisuutta ja mukavuutta. Huoneessa oli kaksi suurta ikkunaa ja ovi johti puutarhaan, jossa kasvoi runsaasti viheri‰‰ ruohoa, kukkivia ruusuja ja puita. Heikko veden kohina kantautui h‰nen korviinsa. Rouva Beldingiss‰ Gale oppi tuntemaan komearuumiisen, miellytt‰v‰n naisen. H‰nen hiuksensa olivat harmaat. Tahdon lujuutta ilmaisevista, vakavista ja sopusuhtaisista kasvoista voitiin viel‰ n‰hd‰, ett‰ h‰n nuoruudessaan oli ollut kaunis nainen. Katse, jonka h‰n kiinnitti Galeen, oli miltei l‰pitunkeva. H‰nen tervehdyksens‰, jota Dick sai mielest‰‰n odottaa melko kauan, oli yst‰v‰llinen, joskaan ei syd‰mellinen. Kiitetty‰‰n n‰it‰ hyvi‰ ihmisi‰ saamastaan vieraanvaraisuudesta kysyi Gale heti, miten Mercedes voi. H‰nelle ilmoitettiin, ett‰ espanjalainen tyttˆ oli her‰nnyt kuumeisena ja hermostuneena. Mutta kun h‰nen levottomuutensa oli haihtunut ja jano sammunut, oli h‰n j‰lleen nukkunut. Rouva Belding sanoi, ettei tyttˆ ollut k‰rsinyt juuri muita tuskia kuin sielullisia, ja otaksui, ett‰ h‰n pian virkistyy ja paranee. "Nyt, Gale", sanoi Belding sen j‰lkeen kuin h‰nen vaimonsa oli poistunut valmistamaan p‰iv‰llist‰, "nuo pojat, Jim ja Laddy, ovat kertoneet minulle teist‰ ja teid‰n merkillisest‰ seikkailustanne Casitassa. Olen iloinen saadessani pit‰‰ huolta tytˆst‰ niin kauan kunnes teid‰n sotilasyst‰v‰nne voi turvallisesti vied‰ h‰net pois maasta. Se ei kumminkaan voi tapahtua aivan heti. ƒlk‰‰ ymm‰rt‰kˆ minua v‰‰rin. En halua n‰ytt‰‰ liiaksi uteliaalta tiet‰m‰‰n olosuhteitanne -- Laddy on kiinnitt‰nyt huomioni teihin -- ja k‰yden suoraan asiaan haluan tiet‰‰, mihin nyt aiotte ryhty‰." "Minulla ei ole mink‰‰nlaisia suunnitelmia", virkkoi Dick, ja otaksuen hetken suotuisaksi p‰‰tti h‰n kertoa rehellisesti asiansa. "Saavuin vasta eilen n‰ille maille. Kotini on Chicagossa. Lopetettuani opintoni muutamia vuosia sitten -- olen nyt viisikolmatta vuotias -- ryhdyin auttamaan is‰‰ni. H‰nell‰ on kauppa- ja liikeasioita Chicagossa. Kokeilin kaikkia sis‰toimia, mutta en voinut tyydytt‰‰ is‰ni vaatimuksia. Luullakseni en voinut innostua tyˆhˆni, koska en oikein tiennyt, miten olisin tyˆskennellyt. Is‰ni ja min‰ emme tosin juuri riidelleetk‰‰n, mutta h‰n loukkasi minua ja min‰ lopetin. Noin puoli vuotta sitten tulin l‰nteen ja sen j‰lkeen olen vaeltanut Wyomingista lounasta kohti rajalle. Koetin hakea sopivaa tyˆt‰, mutta en lˆyt‰nyt mit‰‰n. Ja sanoakseni teille suoraan, herra Belding, en luullakseni juuri v‰litt‰nytk‰‰n sellaisesta liiaksi. Luulen nyt myˆskin, etten koko tuona aikana tiennytk‰‰n, mit‰ oikeastaan halusin. Mutta nyt vihdoinkin luulen p‰‰sseeni siit‰ selville." "Mit‰ sitten haluaisitte tehd‰?" keskeytti h‰net Belding. "Haluan miehen tyˆt‰. Tahdon puuhata jotakin k‰sill‰ni. Haluan toimia jossakin tuolla ulkona luonnossa." Belding nyˆk‰ytti p‰‰t‰‰n kuin h‰n olisi sen k‰sitt‰nyt, alkaen sitten puhua j‰lleen pys‰hdellen ja sanoen lopulta ep‰rˆiden: "Gale -- teh‰n voitte menn‰ takasin kotiinne -- vanhan is‰nne luokse -- niin silloin muuttuu kaikki taas hyv‰ksi." "Herra Belding, menneisyydess‰ni ei ole mit‰‰n varjoa, p‰invastoin olisi is‰ni eritt‰in iloinen, jos menisin j‰lleen kotiin. Tuo seikka onkin ainoa lohdutukseni. Mutta min‰ en mene kotiin. Asiani ovat nimitt‰in t‰ll‰ haavaa v‰h‰n huonosti. En kumminkaan halua ruveta maankiert‰j‰ksik‰‰n ja senvuoksi on minun pakko ryhty‰ heti johonkin tyˆhˆn." "Haluaisitteko mielell‰nne ruveta rajanvartijaksi?" kysyi Belding laskien samalla k‰tens‰ Galen polvelle. "Velvollisuuksiini t‰‰ll‰ kuuluu nimitt‰in siirtolaisuuden valvominen Yhdysvaltain puolesta. Minun on vartioitava juuri t‰t‰ rajalinjaa ja estett‰v‰ kiinalaisten ja japanilaisten p‰‰sy Yhdysvaltain puolelle. Vallankumous on aiheuttanut lis‰toimintaa, ja luultavasti joudun pian tekemisiin salakuljettajien ja rosvojen kanssa. Teid‰n ei tarvitse sitoutua palvelemaan Yhdysvaltoja, vaan rupeatte yksinkertaisesti minun rajanvartijakseni, kuten Jim ja Laddykin, jotka ovat lupautuneet tyˆskentelem‰‰n hyv‰kseni. Maksan teille hyvin, saatte vapaan asunnon, varustan teid‰t t‰ydellisesti pyssyyn saakka ja saatte k‰ytett‰v‰ksenne hienoimman hevosen mink‰ kenties milloinkaan el‰ess‰nne olette n‰hnyt. Toimenne ei tosin aina tule olemaan terveellist‰ eik‰ vaaratonta, mutta joka tapauksessa tulee se olemaan miehen tyˆt‰ -- ‰lk‰‰ k‰nsitt‰kˆ minua v‰‰rin! Voitte olla varma, ett‰ saatte tarpeeksi tekemist‰ ulkoilmassa. No, mit‰ vastaatte ehdotukseeni?" "Suostun siihen ja kiitoksia vain -- en voi sanoa kuinka paljon", vastasi Gale innostuneesti. "Hyv‰! Asia on siis p‰‰tetty. Menk‰‰mme nyt kertomaan Laddylle ja Jimille." Molemmat paimenet ilmaisivat tyytyv‰isyytens‰ asioiden k‰‰ntymiseen l‰htien sitten Beldingin kanssa n‰ytt‰m‰‰n Galelle talon n‰ht‰vyyksi‰. P‰‰- ja useat muut rakennukset oli rakennettu tiilist‰, jotka Beldingin ilmoituksen mukaan s‰ilytt‰v‰t kes‰n kuumuuden talveksi ja talven kylmyyden kes‰ksi. N‰m‰ harmaanpunaiset muta-asunnot olivat rumat katsella, mik‰ seikka ehk‰ teki niiden todellakin mukavan sisustuksen enemm‰n huomattavaksi. Laajoilla kentill‰ kasvoi rehev‰‰ ruohoa, kukkia ja monenlaisia puita. Ollen utelias saamaan selville kaiken kyseli Gale viikuna- ja pomeranssipuista, kiinnitt‰en erikoisesti huomionsa er‰‰seen kauniiseen puuhun, jota Belding sanoi "Palo verde'ksi" [Palo verde = viheri‰ masto.] Belding selitti, ett‰ t‰m‰n er‰maan seudun hedelm‰llisyys johtui muutamista l‰hteist‰ ja Rio Forlornin padotusta vedest‰. Ennen h‰nen tuloaan oli keitaassa asustanut er‰s papago-intiaaniheimo ja muutamia tyˆl‰isperheit‰. T‰m‰ kosteikko sijaitsi noin penikulman levyisess‰ laaksossa, jota jatkui viett‰v‰sti lounaaseen p‰in noin kymmenen penikulmaa. Joki pysyi kuivana suurimman osan vuodesta, mutta tulvan aikana koottiin niin paljon vett‰, ett‰ se riitti puutarhojen ja apilaniittyjen kastelemiseen. "Olen lˆyt‰nyt alueeltani er‰‰n aina toimivan l‰hteen", sanoi Belding. "Sen vesi on kirkasta ja makeaa. Ymm‰rr‰tte kai, mit‰ se merkitsee er‰maassa? Rakastan t‰t‰ kosteikkoa. Kuta kauemmin t‰‰ll‰ oleskelen, sit‰ enemm‰n sit‰ rakastan. Etel‰-Arizonassa ei ole ainoatakaan paikkaa, jota voidaan verrata t‰h‰n laaksoon, kun otetaan huomioon vedensaanti, hein‰nkasvu ja mets‰. T‰m‰ on luonnonihana ja terveellinen, yksin‰inen ja hyl‰tty tosin, eritt‰inkin naisten, kuten vaimoni ja Nellin mielest‰, mutta min‰ rakastan t‰t‰... Ja n‰in meid‰n kesken, pojat, olen huomannut t‰‰ll‰ jotakin muutakin. Purojen pohjilla on kultahiekkaa ja vuoristossa kivenn‰isaineita. Kunpa minulla vain olisi tarpeeksi vett‰! T‰m‰ pieni kyl‰ on alinomaan kasvanut sen j‰lkeen kuin me siirryimme t‰nne. Niin, Casita ei todellisuudessa merkitse mit‰‰n t‰h‰n laaksoon verrattuna. Pian rakentaa luultavasti Southern Pacific syrj‰radan t‰nne. T‰‰ll‰ on suunnattomia mahdollisuuksia ja toivon, ett‰ te, pojat, yhdytte minuun ja valitsette maapalstat itsellenne. Toivon vain, ett‰ t‰m‰ vallankumoussota loppuu pian... Niin, t‰ss‰ ovat karja-aitaukseni ja apilakentt‰ni. Gale, katsokaahan tuota hevoslaumaa." Belding lausui t‰m‰n viimeisen huomautuksensa juuri silloin, kun h‰n ohjasi toverinsa varjoisasta puistosta aukeamalle. Gale n‰ki tiilist‰ rakennetun vajan ja suuren mesquite-pensaan oksista omituisesti kyh‰tyn aidatun karsinan sek‰ niiden takana laajoja, tasaisia, tummanvihre‰t‰ kentti‰ ja laitumella k‰yskentelevi‰ kauniita hevosia. Siell‰ oli valkoisia ja mustia, raudikkoja ja harmaita. Ihaillessaan niit‰ koetti Gale muistella, oliko h‰n milloinkaan el‰m‰ss‰‰n n‰hnyt noin jalomuotoisia el‰imi‰, mutta h‰nen oli myˆnnett‰v‰, ettei noille voineet vet‰‰ vertoja muut kuin arabialaiset hevoset. "Jokainen karjanomistaja rakastaa hevosiaan", sanoi Belding. "Ollessani Panhandlessa oli minulla silloinkin muutamia jalorotuisia. Mutta n‰m‰ ovat meksikolaisia. Ostin ne Durangosta, miss‰ ne on jalostettu. Meksikolaiset hevoset ovat varmasti maailman parhaimmat." "Nyt ymm‰rr‰nkin, miksi et nuku ˆisin", sanoi Laddy venytellen. "N‰en er‰‰n meksikolaisen tuolla -- ei, h‰nh‰n onkin intiaani." "Vain minun papagolainen paimeneni. Hevosiani paimennetaan nyky‰‰n sek‰ p‰ivisin ett‰ ˆisin. Jumalani, miten minua harmittaisi, jos Rojas tahi Salazar tahi jotkut muut vallankumoukselliset roistot lˆyt‰isiv‰t hevoseni! Gale, osaatteko ratsastaa?" Dick vastasi vaatimattomasti omaavansa sellaisen ratsutaidon kuin id‰ss‰ vaadittiin. "Teid‰n ei tarvitse ollakaan mik‰‰n puolihevonen voidaksenne ratsastaa noilla, mutta tuolla toisella kent‰ll‰ on minulla muutamia kovasuisia ponyja, joiden selk‰‰n haluaisin teid‰n hypp‰‰v‰n saadakseni hieman hauskaa. Siell‰ on muudan sellainenkin, ettei Laddykaan pysty sill‰ ratsastamaan. Lyˆn vaikka vetoa!" "Mit‰? Paljonko lyˆmme vetoa?" kysyi Laddy heti. Kellon kilin‰, joka Beldingin sanojen mukaan oli p‰iv‰lliskutsu, k‰‰nnytti miehet takaisin taloon. Katsoessaan sinnep‰in n‰ki Gale tummien ja synkkien harjanteiden kohoavan kosteikon laidasta ja muuttuvan v‰hitellen paljaiksi mustiksi vuoriksi. H‰n oli kuullut Beldingin sanovan niit‰ "Nimettˆmiksi vuoriksi", nimitys, joka jollakin tavoin soveltuikin noille korkeille, salaper‰isille ja synkille vuorenhuipuille. Vasta sitten kuin he saapuivat taloon ja olivat jo menem‰isill‰‰n sis‰‰n, sattui Belding ‰kki‰ huomaamaan Galen kipe‰n, turvottuneen k‰den. "Mik‰ kauhistuttava k‰si!" huudahti h‰n. "Miss‰ te sen noin pahaksi ruhjoitte?" "Iskiess‰ni Rojasta kasvoihin", vastasi Dick. "Yksi ainoako isku siihen vain tarvittiin? Olen iloinen, ettei tuo iskunne kohdistunut minuun. Miksi ette kertonut minulle jo aikaisemmin? K‰tenne on hyvin ilke‰n n‰kˆinen. Haavat ovat t‰ynn‰ likaa ja hiekkaa ja alkavat jo tulehtua. Ne on heti puhdistettava ja sidottava. Nell!" huusi h‰n. Mit‰‰n vastausta ei kuulunut. H‰n huusi j‰lleen kovemmasti: "ƒiti, miss‰ Nell on?" "H‰n on ruokailuhuoneessa", vastasi rouva Belding. "No kuuliko h‰n huutoni?" kysyi Belding k‰rsim‰ttˆm‰n‰. "Luonnollisesti." "Nell!" kiljaisi Belding. Nyt tyttˆ l‰ksi liikkeelle. Dick n‰ki vilahdukselta kullanv‰risen tukan ja valkoisen hameen ovella, mutta tuo mieluinen n‰ky kesti vain silm‰nr‰p‰yksen. "Is‰, mit‰ asiaa teill‰ on?" kysyi h‰n vienoin, joskin samalla myˆs pingotetuin ‰‰nin. "Tuo heti antiseptist‰ l‰‰kett‰, pumpulia ja sidekangasta t‰nne. Kiiruhda!" Belding toi keittiˆst‰ vesi‰mp‰rin ja pesuvadin. H‰nen vaimonsa seurasi h‰nt‰ pihalle ja kun h‰n n‰ki Dickin k‰den, tuli h‰n hyvin levottomaksi. Senj‰lkeen Dick kuuli kevytt‰, nopeata k‰ynti‰, mutta h‰n ei katsellut ymp‰rilleen. "Nell, t‰m‰ on herra Gale -- Dick Gale, joka tuli meille eilisiltana paimenien kanssa", lausui Belding. "H‰nen k‰tens‰ on kauhean n‰kˆinen. Oli antanut aimo iskun Rojakselle. Haluaisin, ett‰ sitoisit sen... Gale, t‰m‰ on ottotytt‰reni, Nell Burton, josta jo teille puhuin. H‰n osaa kyll‰ hoitaa silloin kun joku on loukkaantunut tahi muuten sairas. N‰ytt‰k‰‰ k‰tt‰nne, poikaseni, ja antakaa h‰nen sitoa se. P‰iv‰llinen on kohta valmis." Dick tunsi saman omituisen, syd‰mens‰ nopeamman sykinn‰n, vaikka h‰n ei milloinkaan el‰m‰ss‰‰n ollut viel‰ ollut kylm‰verisempi kuin nyt t‰ll‰ haavaa. Enemm‰n kuin mit‰‰n muuta maailmassa halusi h‰n nyt katsella Nell Burtonia, mutta koska h‰n samalla otaksui, ett‰ t‰m‰ tilaisuus ehk‰ voi saattaa tytˆn h‰milleen, ei h‰n kohottanut katsettaan. Nell alkoi hautoa Galen loukkaantuneita rystysi‰. H‰n tunsi tytˆn otteen pehmeyden ja n‰pp‰ryyden, vaikka n‰yttikin silt‰, etteiv‰t Nellin sormet olleet niin vakavat kuin he olisivat voineet olla. Mutta hetken kuluttua tuntuivat ne rupeavan tyˆskentelem‰‰n varmemmasti. H‰nell‰ oli ihanat k‰det, eiv‰t liian suuret eiv‰tk‰ varmasti liiaksi pienetk‰‰n, vankat, ruskeat ja vikkel‰t. Sitten huomasi Dick, katsahdettuaan salavihkaa ylˆsp‰in, ett‰ tyttˆ oli k‰‰rinyt hihansa ylˆs paljastaen hienoihoiset, pyˆre‰t, kauniit k‰sivartensa. H‰nen ihonsa oli ruskea -- ei, se oli enemm‰n kullanv‰rinen kuin ruskea. Siin‰ oli ihmeellisen selv‰ v‰rivivahdus. Dick loi katseensa silloin tyynesti viel‰ alas lyk‰ten niin kauaksi kuin suinkin tuon lumoavan hetken, jolloin h‰n katsoisi tyttˆ‰ kasvoihin. Siit‰ tulisi h‰nelle kohtalokas hetki. Odotuksen suoma omituinen ilo t‰ytti h‰nen mielens‰. Kun tyttˆ kumminkin istuutui h‰nen viereens‰ ja laski h‰nen loukkaantuneen k‰tens‰ syliins‰ leikatessaan siteit‰, oli h‰n niin lumoavasti l‰hell‰, ettei Gale voinut vastustaa haluaan katsahtaa h‰neen. H‰nell‰ oli suloiset, kauniit kasvot, jotka tuo sama kullanruskea ahavoituminen oli v‰rj‰nnyt l‰mpimiksi. Tukka oli pellavanv‰rinen, runsas ja aaltoileva. Pitk‰t, riippuvat ripset varjostivat silmi‰, joiden sinen Gale n‰ki vilahdukselta niiden v‰list‰. Huolimatta oudosta levottomuudestaan katsoi Gale, n‰hdess‰‰n, ett‰ tytˆn huomio oli kokonaan kiintynyt teht‰v‰‰ns‰, h‰neen kerran viel‰ tarkkaavaisemmasti. Oi kuinka suloinen, taitava, iloinen ja kaunis tyttˆ h‰n olikaan! "Sit‰ kai on pakottanut kovasti?" kysyi Laddy katsellessaan tarkkaavaisesti l‰heisyydest‰. "Kyll‰, myˆnn‰n sen", vastasi Dick hitaasti katsellen Nellin kasvoja. "Mutta en siit‰ v‰litt‰nyt." Tyttˆ katsoi h‰neen ‰kki‰ h‰mm‰styneen‰. H‰n ymm‰rsi Galen sanat kirjaimellisesti. Mutta h‰nen tummansiniset silm‰ns‰ kohdistuivat Galen silmiin korkeintaan sekunniksi. Sitten h‰nen poskiensa l‰mmin hehku muuttui yht‰ punaiseksi kuin h‰nen huulensakin. Nopeasti lopetti h‰n k‰‰reen sitomisen ja nousi seisoalleen. "Kiitoksia paljon", sanoi Gale nousten myˆskin. Samassa ilmestyi Belding ovelle ja huomattuaan, ett‰ Galen k‰si oli jo sidottu, kutsui h‰n heid‰t illalliselle. Dick saattoi syˆdess‰‰n k‰ytt‰‰ vain toista k‰tt‰‰n tuntien samalla eloisasti pˆyd‰n toisella puolen istuvan ujon ja hiljaisen tytˆn l‰sn‰olon, mutta huolimatta n‰ist‰ melkoisista vaikeuksista lˆi h‰n laudalta molemmat n‰lk‰iset paimenet nauttiessaan rouva Beldingin valmistamaa mainiota illallista. Belding puheli, paimenet puhuivat niinik‰‰n enemm‰n tai v‰hemm‰n, rouva Belding sanoi silloin t‰llˆin jonkun sanan ja Dick piti varansa voidakseen toisten puheiden lomaan lausua niin tai ei sanansa. H‰n huomasi mielihyv‰kseen, ettei kukaan pˆyd‰n ‰‰ress‰ n‰ytt‰nyt kiinnitt‰v‰n huomiotaan h‰nen tavattomaan ruokahaluunsa. Illallisen j‰lkeen, saatuaan sopivan tilaisuuden, kun ei ket‰‰n sattunut olemaan l‰heisyydess‰, meni Dick pihan, puutarhan ja kenttien taakse ja kipusi l‰himm‰lle kukkulalle. T‰‰lt‰ edulliselta asemalta katseli h‰n pikku kyl‰‰ ja h‰mm‰styi huomatessaan sen laajuuden ja tiilitalojen runsauden. Nuo uhkaavat vuoret, rosoiset ja pimenev‰t, tuo suuri haljenneista ja s‰rkyneist‰ kallioista muodostunut aaltomainen yl‰nkˆ, tyynnyttiv‰t h‰nt‰ melkein enemm‰n kuin peloittivat. L‰nness‰ kultasi laskeutuva aurinko er‰maan huippuista, kylm‰n v‰ritt‰m‰‰, rajatonta autiutta. Se kauhistutti Galea. Kaikkialla n‰kyi jylhi‰, katkonaisia harjanteita tahi erill‰‰n olevia vuoria. Er‰maa jatkui kumminkin niiden v‰list‰ kauas niiden taakse. Kun aurinko vihdoin laskeutui mailleen eik‰ h‰n en‰‰ voinut katsella niin kauas, tunsi h‰n jonkunlaista huojennusta. Kun et‰isyyksien mahtavuus ja ankara vetovoima olivat haihtuneet, tuntui h‰nest‰ kuin er‰maa olisi tullut l‰hemm‰ksi ja laakso aivan h‰nen jalkainsa juureen. Mik‰ kummallinen, harmaa ja synkk‰ seutu! Tuolla oli tummempien v‰rivivahdusten v‰litse kiemurteleva vaaleampi harmaa kaistale. Sen h‰n totesi hetken kuluttua joen uomaksi ja n‰ki, miten vesilammikot kapenivat ja pieneniv‰t, kunnes ne lopulta katosivat harmaaseen hiekkaan. Nyt oli melkein sadekauden loppu, ja tuolla tuo pikku joki kamppaili toivottomasti ja avuttomasti el‰‰kseen er‰maassa. Tuon tuulien uurtaman ja i‰n kuluttaman autiuden luonto teki h‰neen valtaavan vaikutuksen samalla kun se ennusti antavansa h‰nelle voimaa, tyˆt‰ ja rakkautta. V. ERƒMAAN RUUSU Belding vei Dickin pieneen huoneeseen, jossa ei ollut yht‰‰n ikkunaa, vaan sen sijaan kaksi ovea, joista toinen johti puutarhaan ja toinen talon l‰nsipuolella olevalle pihalle. Siell‰ oli ainoastaan kaikkein v‰ltt‰m‰ttˆmimm‰t huonekalut ja mukavuudet. Dick kertoi j‰tt‰neens‰ matkakapineensa tuohon hotelliin Casitassa, mutta Beldingin mielest‰ oli koekin noiden tavaroiden takaisinsaamiseksi hyvin vaarallinen, koska Richard Gale ei t‰ll‰ haavaa tainnut olla Casitan meksikolaisten suosiossa. Siksip‰ Dick p‰‰ttikin sanoa viimeiset hyv‰stit hienoille puvuilleen ja liinavaatteilleen ajatellen, ett‰ samalla kun h‰n j‰tti hyv‰stit hyˆdyttˆm‰lle ja laiskuudessa vietetylle menneisyydelleen, oli hyv‰, etteiv‰t nuo vanhat ylellisyystavarat olleet h‰nt‰ siit‰ muistuttamassa. Mutta kun ei h‰nell‰ nyt ollut mit‰‰n muuta omaisuutta kuin yll‰‰n olevat vaatteet, ei edes nen‰liinaa, sanoi h‰n olevansa pahoillaan, ett‰ h‰n oli tullut Forlorn Riveriin kuin kerj‰l‰inen. "Kerj‰l‰inen, no kaikkea t‰ss‰ nyt kuuleekin!" huudahti Belding r‰pytt‰en silmi‰‰n lampun valossa. "Rahaa me v‰himmin ajattelemme t‰‰ll‰. Kumminkin, Gale, jos vain tyˆskentelette v‰sym‰ttˆm‰sti, tulette pian rikkaaksi." "Se ei h‰mm‰stytt‰isi minua ollenkaan", vastasi Dick miettiv‰sti. Mutta h‰n ei ajatellut aineellista hyvinvointia. Sitten kuin h‰n oli tarkastellut tahriintunutta ja revennytt‰ paitaansa, sanoi h‰n nauraen: "Belding, siksi ajaksi kuin odottelen tuota rikastumistani, haluaisin saada hieman paremmat vaatteet." "Kyl‰ss‰ on pieni meksikolainen vaatetustavarain kauppa, ja mit‰ ette voi saada sielt‰, ompelee naisv‰ki kyll‰ teille." Kun Dick asettui levolle, tunsi h‰n koko olemuksessaan, ettei h‰n ollut oikein terve, sill‰ h‰nen p‰‰t‰ns‰ s‰rki aika lailla. Mutta huolimatta t‰st‰ ja muistoissa ja aavistuksissa pyˆrivist‰ ajatuksista, voitti v‰symys h‰net ja h‰n nukkui pian. Kun h‰n her‰si, oli jo valoisaa, mutta tuo kirkkaus n‰ytti niin omituiselta kuin h‰n olisi katsellut sit‰ verhotuin silmin. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin h‰nen j‰rkens‰ rupesi toimimaan, ja sitten h‰nen oli ponnistettava voimiaan, ennenkuin h‰n voi ajatella. H‰nen p‰‰t‰‰n huimasi. Kun h‰n yritti kohottaa oikeata k‰sivarttaan, oli h‰nen siit‰ luovuttava siet‰m‰ttˆm‰n tuskan t‰hden. Sitten h‰n huomasi, ett‰ k‰sivarsi oli pahasti ajettunut ja k‰den ymp‰rill‰ olevat siteet olivat luisuneet pois. Loukkaantunut j‰sen oli punainen, tulehtunut ja ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin tavallisesti. Koko ruumista poltti ja ankara p‰‰ns‰rky kidutti h‰nt‰. Belding astua tˆmisteli huoneeseen. "Halloo, Dick, tied‰ttekˆ ollenkaan, ett‰ p‰iv‰ on jo pitk‰lle kulunut? Onko loukkaantunut nyrkki ollenkaan parempi t‰n‰ aamuna?" Dick koetti nousta istualleen, mutta h‰nen voimansa pettiv‰t. H‰n p‰‰si tosin jo puoleksi istuvaan asentoon, mutta tunsi sitten voimatonna vaipuvansa takaisin vuoteelleen. "Luulen olevani melko sairas", virkkoi h‰n. H‰n n‰ki Beldingin kumartuvan vuoteeseen p‰in, koskettavan h‰nen kasvojaan ja puhuvan jotakin, mutta sitten n‰ytti kaikki liukuvan, ei pimeyteen, vaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa h‰nell‰ oli h‰m‰r‰ k‰sitys harmaista liikkuvista esineist‰ ja et‰isist‰ ‰‰nist‰. Sitten tuli v‰liaika, jolloin kaikki oli mustaa. H‰n ei tiennyt, kestikˆ tuo tila minuutteja, vaiko tunteja, mutta sitten voi h‰n kumminkin ajatella selvemmin. H‰n nukkui her‰ten kerran yˆll‰, mutta nukkui j‰lleen. Kun h‰n j‰lleen avasi silm‰ns‰, paistoi aurinko huoneeseen ja viile‰ tuoksuva tuuli puhalsi avoimesta ovesta. Dick tunsi olevansa terveempi, mutta siit‰ huolimatta ei h‰nell‰ ollut v‰hint‰k‰‰n halua nousta, puhella tai syˆd‰. Mutta sen sijaan oli h‰nell‰ hirvitt‰v‰ jano. Rouva Belding k‰vi h‰nen luonaan useasti, joitakin kertoja pist‰ytyi siell‰ myˆs is‰nt‰ ja kerran piipahti sinne myˆs Nell. Mutta ei t‰m‰ viimeinenk‰‰n tapaus kiinnitt‰nyt Dickin mielt‰. Seuraavana p‰iv‰n‰ oli h‰nen tilansa huomattavasti parempi. "Olemme pel‰nneet verenmyrkytyst‰", virkkoi Belding, "mutta vaimoni arvelee, ett‰ vaara on jo ohi. K‰tt‰ on kumminkin haudottava viel‰ jonkun aikaa." Laddy ja Lash tirkistiv‰t ovesta. "Tulkaa vain sis‰lle, pojat. H‰nen luonaan saa kyll‰ k‰yd‰ tovereita -- kuta enemm‰n, sit‰ parempi -- sill‰ seurahan pit‰‰ h‰nen mielens‰ virke‰n‰. H‰n ei saa vain liikkua, siin‰ kaikki." Paimenet astuivat sis‰lle hitaasti, kylm‰verisesti ja samalla myˆs yst‰v‰llisesti puhellen. "Kyll‰p‰ se olikin isku!" virkkoi Ladd tervehditty‰‰n ensin Galea. "N‰yt‰tte lopen uupuneelta." Jim Lash pudisti puolikaljua, auringon paahtamaa p‰‰t‰ns‰. "Taisipa todellakin sellainen isku jo tuntua Rojaksenkin kallossa." "Kuulkaahan, Gale. Laddy kertoi minulle er‰‰n Carter-nimisen naapurimme l‰htev‰n Casitaan", keskeytti Belding. "Nyth‰n teill‰ on sopiva tilaisuus l‰hett‰‰ joitakin tietoja yst‰v‰llenne soturille." "Ahaa, sep‰ mainiota!" huudahti Dick. "Olen, suoraan sanoen, unhottanut Thornen... Kuinka neiti CastaÒeda jaksaa? -- Toivon --" "H‰n voi hyvin, Gale. H‰n on liikuskellut siell‰ ja t‰‰ll‰ puistossa jo parisen p‰iv‰‰. Kuten kaikki muukin espanjalainen tavara, n‰ytt‰‰ h‰nkin olevan tehty ter‰ksest‰. Olemme h‰neen jo l‰hemmin tutustuneet. H‰nest‰ ja Nellist‰ tuli heti hyv‰t yst‰v‰t. Min‰p‰ k‰sken heid‰t t‰nne." H‰n sulki pihalle johtavan oven selitt‰en, ettei h‰n halunnut antautua sen mahdollisuuden varaan, ett‰ naapurit saavat tiet‰‰ Mercedeksen talossa olon. Sitten h‰n meni puutarhaan ja huusi. Molemmat tytˆt astuivat sis‰lle, Mercedes edell‰. Kuten Nell oli h‰nkin pukeutunut valkoisiin, ja h‰nell‰ oli punainen ruusu k‰dess‰‰n. Dickille oli h‰ness‰ tuskin muuta tuttua kuin silm‰t ja pienen p‰‰n omintakeinen asento, ja h‰nen kauneutensa yll‰tti h‰net uudestaan omituisesti. P‰‰st‰kseen Dickin luo liikkui h‰n nopeasti toimien hetken mielijohteesta. "Herra, olin surullinen, kun olitte sairas -- mutta nyt olen iloinen, kun alatte tulla jo terveeksi." Dick tervehti h‰nt‰ ojentaen h‰nelle vasemman k‰tens‰ pyyt‰en samalla vakavasti anteeksi, ettei h‰n viimeaikaisen heikkoutensa vuoksi voinut ojentaa h‰nelle oikeata. Mercedeksen vienosta hymyst‰ huokui myˆt‰tuntoisuutta, kiitollisuutta ja ihmettely‰. Sitten Dick puhui Nellille ojentaen h‰nellekin vasemman k‰tens‰, johon Nell tarttui kainosti. H‰nen vastauksensa oli ep‰selv‰‰ k‰sitt‰m‰tˆnt‰ muminaa, mutta h‰nen silm‰ns‰ loistivat ilosta ja h‰nen poskiensa puna voi melkein ruveta kilpailemaan k‰dess‰ olevan ruusun v‰rin kanssa. Jokainen jutteli sen j‰lkeen, paitsi Nell, joka oli silminn‰ht‰v‰sti menett‰nyt toistaiseksi puhekykyns‰. ƒkki‰ Dick muisti kertoa tilaisuudesta l‰hett‰‰ uutisia Thornelle. "Herra, saanko min‰kin kirjoittaa h‰nelle? Ottaako joku vied‰kseen kirjeen? Saan sitten kuulla h‰nest‰!" sanoi Mercedes tehostaen sanojaan valkoisten k‰siens‰ liikkeill‰. "Tietysti. Luulen, ett‰ Thorne-raukka on hyvin levoton. Kirjoitan h‰nelle... Ei, en voi t‰ll‰ loukkaantuneella k‰dell‰ni." "Kyll‰ se k‰y p‰ins‰, Gale", sanoi Belding. "Nell kirjoittaa puolestanne. H‰n kirjoittaa kaikki minunkin kirjeeni." Belding j‰rjesti sen siten ja Mercedes kiiruhti huoneeseensa kirjoittamaan samalla kun Nell haki kyn‰n ja paperia ja istuutui Galen vuoteen viereen kuunnellakseen h‰nen saneluaan. Vahtiessaan Nelli‰ ja koettaessaan katsella h‰nt‰ silmiin ja kuunnellessaan Beldingin keskustelua paimenten kanssa, oli Dickin hyvin vaikea sanella ymm‰rrett‰v‰‰ kirjett‰. Nell kohtasi h‰nen katseensa kerran, mutta ei sitten en‰‰. Puna kohosi joskus Nellin poskille, mutta h‰lveni sitten j‰lleen, ja joskus, kun h‰n k‰ski tytˆn kirjoittaa niin ja niin, hymyili t‰m‰ ep‰rˆiden. Belding kertoili niist‰ vaaroista, joita Casitaan matkustaminen voi aiheuttaa. "Kyll‰ min‰ vien kirjeet ratsain Casitaan", virkkoi Ladd. "Etp‰h‰n vie!", vastasi Belding. "Tuo rosvojen pes‰ saattaa t‰ll‰ kertaa olla sinulle vaarallinen." "Vaikkapa nyt olisikin, ei kuolemaani kumminkaan moni surisi." "Sanon teille, pojat, ett‰ ratsastan sinne itse Carterin kanssa", jatkoi Belding. "Minulla on sinne muutakin asiaa ja samalla saan omin silmin n‰hd‰, mit‰ kapinalliset siell‰ puuhaavat. Laddy, pid‰ tarkasti silm‰ll‰ hevosiani sill‰ aikaa kuin olen kaupungissa. Gale, l‰hden itse Casitaan. Aion palata johonkin aikaan huomenna. Tunnin kuluttua olen valmis l‰htem‰‰n. Laittakaa kirjeenne siihen menness‰ valmiiksi. Ja jos haluatte kirjoittaa kotiannekin, on siihen nyt hyv‰ tilaisuus. Kuluu joskus kuukausim‰‰ri‰kin meid‰n k‰ym‰tt‰ postissa." Belding ja solakat paimenet poistuivat samassa huoneesta, ja nyt saattoi Dick sanella kirjeens‰ loppuun. Mercedes palasi huoneeseen loistavin silmin. Dick kuvitteli, miten tytˆn kirjeen saapuminen mahtoikaan muodostua erikoistapaukseksi Thornen el‰m‰ss‰. Sen j‰lkeen h‰n, muistettuaan Beldingin ehdotuksen, p‰‰tti seurata h‰nen neuvoaan. "Saanko vaivata teit‰ kirjoittamaan viel‰ toisenkin kirjeen?" kysyi Dick otettuaan sanelemansa kirjeen Nellilt‰. "Eih‰n siin‰ mit‰‰n vaivaa ole, mielell‰nih‰n min‰ kirjoitan", vastasi tyttˆ. Dickist‰ tuntui kumminkin tytˆn puhe ihmeelliselt‰, sill‰ n‰m‰ olivat ensimm‰iset johdonmukaiset sanat, jotka h‰n oli Dickille puhunut. "Saanko j‰‰d‰ t‰nne?" kysyi Mercedes hymyillen. "Luonnollisesti", vastasi Dick korjaten asentoaan ja aloittaen. ƒkki‰ Gale keskeytti, osaksi todellisesta mielenliikutuksesta, katsoen salaa k‰tens‰ suojasta Nelliin. Tyttˆ kirjoitti nopeasti ja h‰nen kumartuneet kasvonsa n‰yttiv‰t lempe‰mmilt‰ suloisuudessaan. "Oliko tuo herttainen tyttˆ lopultakin kiintynyt h‰neen? Mutta seh‰n oli mieletˆnt‰ -- mahdotonta." Kun Dick lopetti sanelunsa, katsoi h‰n Mercedekseen, joka istui hymyillen veitikkamaisesti ja myˆt‰mielisesti. Kuinka vastaanottavainen h‰n olikaan? Gale kuuli Nellin kyn‰n nopean rapinan ja katsoi tyttˆˆn. T‰m‰ nousi ‰kki‰ ojentaen Galelle valmiin kirjeen. H‰n saattoi huomata, kuinka puna nopeasti h‰lveni Nellin poskilta. Tyttˆ loi h‰neen nopean katseen, tiedottoman ja tarkastelevan, k‰‰nsi sitten silm‰ns‰ pois ja pyˆr‰hti selin. H‰n poistui huoneesta Mercedeksen kanssa ennenkuin Gale enn‰tti kiitt‰‰k‰‰n h‰nt‰. Mutta tuo Nellin omituinen ja puhuva katse j‰i ahdistamaan ja kiduttamaan Galea. Se oli sanomattoman suloinen ja synnytti ajatuksia, joilla h‰n ei uskonut olevan mit‰‰n tukea todellisuudessa. Jokin h‰nen sisimm‰ss‰‰n tanssi paljaasta ilosta, mutta seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ tunsi h‰n kaipaavaa ep‰ilyst‰ ja vakavuutta, jota h‰n ei itsek‰‰n voinut ymm‰rt‰‰. H‰n totesi, ett‰ tuoksi lyhyeksi hetkeksi, jolloin heid‰n katseensa olivat kohdanneet toisensa, oli tytˆn arkuus haihtunut. Naisen tutkiva katse oli tunkeutunut h‰nen l‰vitseen. Lopun p‰iv‰st‰ tyytyi Gale lep‰ilem‰‰n tyytyv‰isen‰ vuoteellaan ajatellen ja uneksien, v‰liin taas uinahdellen ja katsellen valoja, jotka tavantakaa muuttuivat vuorten huipuilla, ja nauttien l‰mpim‰st‰, tuoksuvasta, h‰neen puhaltavasta er‰maan tuulesta. H‰n n‰ytti menett‰neen kykyns‰ arvioida aikaa. H‰nest‰ tuntui kuin siit‰ olisi kulunut jo sangen pitk‰, h‰nelle niin vaiherikas aika, kun h‰n oli kohdannut Thornen. H‰n katseli asioita tunteittensa valossa, v‰litt‰m‰tt‰ j‰rkisyist‰‰n. H‰nen entinen uteliaisuutensa palasi j‰lleen. Rakastiko h‰n Nelli‰? Oliko h‰n kiintynyt tyttˆˆn vain hetkellisesti? Hyˆdyttikˆ kiusata aivojaan t‰llaisilla ajatuksilla? H‰n ei halunnut vastata, vaan rupesi harkitusti haaveilemaan tytˆn suloisista kasvoista ja tuosta viimeisest‰ tummansinisten silmien katseesta. Seuraavana p‰iv‰n‰ luuli h‰n jo olevansa niin terve, ett‰ h‰n otaksui voivansa poistua huoneestaan, mutta rouva Belding ei sallinut h‰nen viel‰ t‰ytt‰‰ aiettaan. H‰n oli yst‰v‰llinen, hell‰, ‰idillinen ja tuli aina hetken kuluttua katsomaan, puuttuiko h‰nelt‰ jotakin. T‰m‰ h‰nen huomaavaisuutensa oli vilpitˆnt‰ eik‰ lainkaan pingoitettua, mutta Gale huomasi kumminkin, ett‰ yst‰v‰llisyys, joka oli niin ominaista perheen muille j‰senille, ei ollut samanlaista h‰nen puoleltaan. Galesta tuntui, ett‰ rouva Belding tunsi h‰nt‰ kohtaan hieman vastenmielisyytt‰. Se h‰mm‰stytti ja pahoitti h‰nen mielens‰. H‰n ei ollut juuri milloinkaan menestynyt tyttˆjen ja nuorten rouvien parissa, mutta heid‰n ‰itins‰ ja vanhemmat ihmiset olivat pit‰neet h‰nest‰ tavallisesti paljon. Ja vaikka rouva Beldingin tukka olikin jo lumivalkea, ei h‰n Galen silmiss‰ n‰ytt‰nyt ollenkaan vanhalta. H‰n kuvitteli mieless‰‰n, ett‰ saattaa tulla aika, jolloin olisi varsin toivottavaa, ett‰ rouva Belding joka p‰iv‰isest‰ yst‰v‰llisest‰ myˆt‰tunnostaan huolimatta pit‰isi h‰nest‰ muutenkin. Niin h‰n ajatteli ja harkitsi, kuinka h‰n voisi voittaa t‰ydellisesti rouvan puolelleen, sill‰ Dick huomasi hyvin pian, ett‰ h‰n piti paljon rouva Beldingist‰. H‰nen kasvonsa, paitsi silloin kun h‰n hymyili, olivat miettiv‰t ja surulliset, ollen kumminkin samalla tarmokkaat, ankarat ja jalomuotoiset, lyhyesti sanoen, kasvot, jotka panivat ihmisen ajattelemaan. Kuin kummitteleva varjo tahi onnellisempien vuosien harhakuva oli niiss‰ viel‰ j‰ljell‰ Nellin kasvojen sulous ja ‰‰rettˆm‰sti enemm‰n kauneutta kuin tyttˆ oli saanut peri‰k‰‰n. Dick uskoi, ett‰ rouva Beldingin yst‰vyytt‰ ja ‰idillist‰ rakkautta kannatti tavoitella kaikin voimin muistakin kuin itsekk‰ist‰ syist‰, mutta h‰n tunsi samalla, ett‰ noiden molempien saavuttaminen ei olisi mik‰‰n helppo teht‰v‰. Usein tunsi h‰n t‰m‰n syv‰n ja l‰pitunkevan katseen kohdistuvan h‰neen, ja vaikka se ei tosin ollenkaan h‰mm‰stytt‰nyt h‰nt‰, sill‰ eih‰n h‰nell‰ ollut mink‰‰nlaisia h‰pe‰llisi‰ menneisyyden eik‰ nykyisyyden salaisuuksia, osoitti se h‰nelle kumminkin, kuinka hyˆdytˆnt‰ olisi salata jotakin h‰nelt‰. Luonnollisesti h‰n alussa koetti salata kiintymyst‰‰n tyttˆˆn, mutta sitten h‰n p‰‰tti esiinty‰ rehellisesti ja peittelem‰tt‰ ja sitten joko voittaa tahi h‰vit‰. Ja enemm‰nkin, jos rouva Belding alkaisi kysell‰ jotakin h‰nen kodistaan, vanhemmistaan tahi muista sukulaissuhteistaan, ei h‰n halunnut karttaa suoria ja rehellisi‰ vastauksia. Iltap‰iv‰ll‰ Gale kuuli hevosten askelten tˆmin‰‰ ja Beldingin syd‰mellisen ‰‰nen. ƒkki‰ astuikin karjanomistaja sis‰lle pudistellen harmaata tomua olkap‰ilt‰‰n ja heilutellen kirjett‰ k‰dess‰‰n. "Hyv‰‰ iltaa, Dick! Minulla on sek‰ hyvi‰ ett‰ huonoja uutisia!" sanoi h‰n pist‰en kirjeen Dickin kouraan. "Lˆysin yst‰v‰nne Thornen suuremmitta vaikeuksitta. H‰n n‰ytti silt‰ kuin h‰n olisi ollut viikonp‰iv‰t juovuksissa. Luulin jo, ett‰ h‰n saa kohtauksen. En ole milloinkaan el‰m‰ss‰ni n‰hnyt kenenk‰‰n niin riemastuvan. H‰n oli ollut jo varma, ett‰ te ja Mercedes olitte eksyneet er‰maahan. H‰n kirjoitti pari kirjett‰ mukaani. ƒlk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin, vaikka ‰sken hieman kujeilinkin Mercedeksen kanssa. Kiusasin h‰nt‰ hieman antamatta h‰nelle kirjett‰. Teid‰n olisi pit‰nyt n‰hd‰ h‰nen silm‰ns‰! Jos viel‰ joskus el‰m‰ss‰nne n‰ette er‰maan kirjavan haukan iskev‰n kyntens‰ viiri‰isen niskaan, niin silloin k‰sit‰tte, miten Mercedes hyˆkk‰si kirjett‰ ottamaan. Niin, Casita on kuin helvetti n‰ihin aikoihin. Koetin saada matkatavaranne mukaani, mutta luullakseni tein siin‰ tyhm‰sti. Saamme pian odottaa pakolaisia t‰nne Forlorn Riveriin. Liittolaisten linnuejoukot ovat saaneet apuv‰ke‰ jostakin ja pit‰v‰t puoliaan. Siell‰ on taisteltu yht‰mittaa kolme p‰iv‰‰. Kapinallisilla on hallussaan muutamia matalia rautaisia rautatievaunuja, joilla he tulivat aivan vallien juurelle. Sit‰paitsi on heill‰ muutamia konekiv‰‰rej‰kin, ja liittolaiset saavat varmasti selk‰‰ns‰ piakkoin. Kuolleita sotilaita viruu ojissa, ja kaduilla n‰kee kuolleiden meksikolaisten ruumiita hautaamattomina -- ja korppikotkia on kaikkialla. Kerrotaan, ett‰ kapinallisten johtaja Campo on tulossa Sinaloasta, ja kuuluu huhuja, ett‰ liittolaisten p‰‰llikkˆ, kenraali Huerta, rient‰‰ vapauttamaan linnan varusv‰ke‰. En kumminkaan suuresti luota noihin kertomuksiin. Joka tapauksessa on Casitassa t‰t‰ nyky‰ kuumat paikat." "Luuletteko jonkun vaaran uhkaavan meit‰kin?" kysyi Dick kiihke‰sti. "Varmasti. Saamme odottaa jonkinlaisia ik‰vyyksi‰ joko aikaisemmin tahi myˆhemmin", vastasi Belding synk‰sti. "Niin, te voitte oleskella t‰‰ll‰ tilallani ja pist‰yty‰ silloin t‰llˆin Meksikossa. Laddy arvelee, ett‰ minulta tullaan ˆisin ryˆst‰m‰‰n hevosia ja muuta karjaa. Jim Lashin mielest‰ ei meit‰ kumminkaan uhkaa mik‰‰n vakavampi vaara. Mutta Jim ei tunne noita meksikolaisia rosvoja niin hyvin kuin min‰. Joka tapauksessa, Gale, niin pian kuin voitte ratsastaa ja k‰sitell‰ pyssy‰, saatte ruveta toimeen, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin." "Laddyn ja Jiminkˆ kanssa?" kysyi Dick koettaen pysytell‰ tyynen‰. "Niin. Heid‰n molempien ja minun kanssani sek‰ joskus yksinkin." Dick heng‰hti syv‰‰n, ja viel‰ sittenk‰‰n kuin Belding oli poistunut ei h‰n muistanut k‰dess‰‰n olevaa kirjett‰. Vihdoin h‰n kumminkin k‰‰ri paperin auki ja luki: Rakas Dick! -- Olet tehnyt minulle enemm‰n kuin jos olisit pelastanut henkeni. El‰m‰ni loppuun asti en tule olemaan kenellek‰‰n niin suuressa kiitollisuuden velassa kuin sinulle. En voi sanoin tulkita tunteitani. T‰st‰ kirjeest‰ tulee vain lyhyt, sill‰ Belding odottaa ja olen k‰ytt‰nyt suurimman osan ajasta kirjoittaessani Mercedekselle. Pid‰n paljon Beldingist‰. H‰n ei ole minulle aivan tuntematon, vaikka tosin en milloinkaan ennen ole h‰nt‰ kohdannut enk‰ n‰hnyt. Olet kai huvitettu tiet‰m‰‰n, ett‰ h‰n on v‰‰rent‰m‰tˆnt‰ tavaraa, oikeata l‰nnen raaka-ainetta. Olen kuullut yht‰ ja toista h‰nen ihmeellisist‰ tavoistaan, jotka panivat hiusmartoni kihelmˆim‰‰n. Dick, onnesi on h‰mm‰stytt‰v‰. Belding puhui sinusta hyvin ylist‰v‰sti. Mutta sen sin‰ olet ansainnutkin, vanha veikko. J‰t‰n edelleenkin Mercedeksen sinun huostaasi, neuvo, jonka Belding minulle antoi. Pid‰ h‰nest‰ hyv‰‰ huolta, Dick, sill‰ el‰m‰ni on kietoutunut h‰nen kohtaloonsa. Koeta kaikin mokomin suojella h‰nt‰, etteiv‰t meksikolaiset saa h‰nt‰ n‰hd‰. Olemme naulatut paikoillemme t‰nne, eik‰ meill‰ ole mit‰‰n teht‰v‰‰. Jollei mit‰‰n toimintaa ilmene pian, voivat asiat kehitty‰ omituisesti, sill‰ silt‰ se hieman n‰ytt‰‰. Kahnauksia on sattunut kaikkialla ja joukot ovat alkaneet liikehti‰. Vartioimme yh‰ edelleenkin rajaa Casitan it‰puolella. Casitan l‰nsipuolelle on mahdoton tunkeutua, sill‰ maa on siell‰ liiaksi ep‰tasainen. Tuo kaktuser‰maa on kauhea. Ainoastaan paimenet ja vahdit, joiden hevoset ovat kasvaneet er‰maassa, kykenev‰t est‰m‰‰n rosvoja ja salakuljettajia menem‰st‰ yli rajan. Mutta vaikka ratsumiehet voisivatkin kest‰‰ tuon vedettˆm‰n er‰maan vaivoja, mit‰ suuresti ep‰ilen, menehtyisiv‰t heid‰n hevosensa kumminkin. Jos tilanne pysyy rauhallisena siihen asti, kunnes palvelusaikani loppuu, saan ehk‰ lomaa, jolloin rienn‰n suoraap‰‰t‰ Forlorn Riveriin, menen heti naimisiin ihanan espanjalaisen prinsessani kanssa ja vien h‰net sitten johonkin sivistyneeseen maahan, jossa luullakseni jokainen soturi, joka sattuu vain n‰kem‰‰n h‰net, rakastuu h‰neen niin, ett‰ tulen hulluksi mustasukkaisuudesta. Kiit‰n suurta onneani, vanha veikko, ett‰ olet aina ollut sellainen mies, joka ei milloinkaan ole n‰ytt‰nyt v‰litt‰v‰n kauniista tytˆist‰. Voin siis olla aivan varma, ettet aiheuta minulle kaksinkertaisia k‰rsimyksi‰ karkaamalla Mercedeksen kanssa tahi ryˆst‰m‰ll‰ h‰net mukaasi, kuten joku roisto n‰ytelm‰ss‰. T‰m‰ toi mieleeni Rojaksen. Oh, Dick, se oli mainiota! Et tehnyt mit‰‰n tuolle keikarimaiselle kapinalliselle, et suinkaan! Sin‰ pikemmin suojelit h‰nt‰ siirt‰m‰ll‰ h‰net yst‰v‰llisesti syrj‰‰n. Dick, kerronpa sinulle iloisen uutisen. Rojas on sairaalassa! Uteliaisuudesta tiedustelin h‰nen tilaansa. H‰nell‰ on sormi murskaantunut, er‰s niskanikama poissa sijoiltaan, kolme katkennutta kylkiluuta ja ammottava haava kasvoissa. H‰n viipynee sairaalassa kuukauden p‰iv‰t. Dick, kun tapaan lyhytn‰kˆisen is‰ukkosi, aion h‰mm‰stytt‰‰ h‰net kokonaan kertomuksillani. Kirjoita minulle joku rivi, kun joku taas tulee t‰nnep‰in sielt‰ Forlorn Riverist‰, ja pist‰ Mercedeksen kirje oman kirjeesi sis‰‰n. Pid‰ hyv‰‰ huolta h‰nest‰, Dick, ja varatkoon tulevaisuus sinulle jotakin samanlaista suloisuutta kuin min‰ nyt olen saanut osakseni. Uskollinen yst‰v‰si Thorne. Dick luki kirjeen toistamiseen, k‰‰ri sen sitten kokoon ja pisti p‰‰naluksensa alle. "Ei ole milloinkaan v‰litt‰nyt kauniista tytˆist‰, huh", puheli h‰n itsekseen. "George, en ollut milloinkaan n‰hnytk‰‰n kauniita tyttˆj‰, ennenkuin tulin Etel‰-Arizonaan. Luullakseni on minun korvattava menett‰m‰ni aika." Kun h‰n sˆi illallista ruokahalulla, joka pian oli entisell‰‰n, tulivat Ladd ja Jim huoneeseen taivuttaen pitki‰ ruumiitaan voidakseen astua ovesta sis‰lle. Heid‰n yst‰v‰lliset l‰henemisyrityksens‰ olivat kyll‰ Dickille tervetulleet, mutta h‰n oli kumminkin viel‰ haluton puhelemaan, H‰n n‰ytti vain peittelem‰tt‰ olevansa iloinen heid‰n saapumisestaan ja kuunteli heid‰n keskusteluaan. Jim Lash oli kuullut Beldingilt‰, kuinka Rojakselle lopullisesti oli k‰ynyt, ja Jim kertoi, kuinka suuri merkitys tuolla teolla tosiasiallisesti oli. Laddilla oli myˆskin paljon sanomista Beldingin hevosista. Ei tarvittu kovinkaan etev‰‰ ihmistuntijaa huomaamaan, ett‰ hevoset merkitsiv‰t Laddille enemm‰n kuin mik‰‰n muu maailmassa. "Voin pett‰‰ yst‰v‰ni, mutta en hevostani!" selitti Ladd, ja ep‰ilem‰tt‰ puhui h‰n totta. "Varmasti menett‰‰ Belding viel‰ jonkun noista hevosistaan", sanoi Ladd. "Saatte hirtt‰‰ minut, ellei meill‰ t‰‰ll‰ rajalla tule olemaan enemm‰n tekemist‰ kuin Rio Granden rannoilla. Meh‰n olemme t‰‰ll‰ melkein kapinallisten alueella. Kenties t‰‰ll‰ ei ole niin suurta mahdollisuutta tulla ammutuksi kuin rajan toisella puolella. Mutta kukapa luopuu hevosistaan ilman taistelua? Beldingin lauma on poistunut apilapelloilta ja on nyt laitumella rajan toisella puolella. H‰n luulee pit‰v‰ns‰ hyv‰‰ huolta noista hevosistaan, mutta h‰n erehtyy!" "Mutta, hyv‰ Laddy, eih‰n voi uskoa kaikkea, mit‰ kuulee", vastasi Jim vakavasti. "Olen melkein varma, ettei meill‰ t‰‰ll‰ ole mit‰‰n vaaraa." "Mutta muistelepas, Jim, hiukan taaksep‰in, niin varmasti myˆnn‰t minun olevan oikeassa. En min‰k‰‰n luota suuresti huhuihin. Mutta muistat kai tuon amerikkalaisen, jonka kohtasimme Casitassa, h‰nen, joka oli juuri saapunut Sonorasta? H‰nh‰n kertoi jotakin, eikˆ kertonutkin? Vannoi tappaneensa seitsem‰ntoista rosvoa murtautuessaan kaivokseen, johon h‰n ja toiset amerikkalaiset oli piiritetty, ker‰ytyneiden kapinallisten linjojen l‰pi. Tavatessani h‰net j‰lleen seuraavana p‰iv‰n‰ oli h‰n juovuksissa ja kehui ampuneensa kolmekymment‰ kapinallista. Mahdollista on, ett‰ h‰n todellakin tappoi muutamia. Tuollaiset kertomuksethan ovat aina liioiteltuja. Voit lyˆd‰ vaikka vetoa, ett‰ tuolla Sonorassa on kaivostyˆl‰isi‰, jotka parhaillaan taistelevat henkens‰ puolesta. Ja totuus on tarpeeksi h‰lyytt‰v‰. Ajattelehan, ett‰ Rojas haluaa saada tuon espanjalaisen tytˆn haltuunsa. Voitko kielt‰‰ senkin? Usko minua, Jim, ett‰ on enemm‰n tekeill‰ kuin muutamien hevosten varastaminen. Ja Forlorn River tulee olemaan noiden tapahtumain keskuksena." Seuraavana p‰iv‰n‰ tunsi Gale jo olevansa niin terve, ett‰ h‰n nousi ja pukeutui, ei kumminkaan melkoisetta vaikeudetta ja melkein masentavin, viilt‰vin tuskin. Aamun kuluessa, kuultuaan tyttˆjen naureskelevan puutarhassa, huusi h‰n heille, saisiko h‰n liitty‰ heid‰n seuraansa. H‰n sai suloisella ‰‰nell‰ lausutun vastauksen: "Kyll‰, hyv‰ herra." Tosin tuo ei sis‰lt‰nyt niin paljon kuin Dick oli odottanut, mutta otaksuen sen kumminkin riitt‰v‰n, meni h‰n ulos. T‰t‰ ennen ei h‰n viel‰ ollut k‰ynyt puutarhassa, ja senvuoksi h‰mm‰styikin h‰n iloisesti. H‰n joutui pian melkein eksyksiin ristiin rastiin kulkevilla ruohon ja ruusupensaitten reunustamilla k‰yt‰vill‰. Kuljeskellessaan ymp‰ri huomasi h‰n, ett‰ puutarha oli muilta paitsi yhdelt‰ sivulta rakennusten ymp‰rˆim‰. Neitosia ei kumminkaan n‰kynyt miss‰‰n, mink‰ vuoksi h‰n huusi j‰lleen. Vastaus kuului puutarhan keskelt‰. Kumarruttuaan p‰‰st‰kseen lehvien alitse ja tunkeuduttuaan pensaikon l‰vitse saapui h‰n pyˆre‰lle, hiekoitetulle aukeamalle, joka oli t‰ynn‰ h‰nelle outoja kauniita ja piikkisi‰ kaktuksia. Sen toiselta puolelta er‰‰n kauniin puun varjosta lˆysi h‰n tytˆt, Mercedeksen riippumatosta ja Nellin maahan levitetylt‰ huopapeitteelt‰. "Mik‰ kaunis puu!" huudahti h‰n. "En milloinkaan el‰m‰ss‰ni ole sellaista n‰hnyt. Mik‰ se on?" "_Paloverde_", vastasi Nell. "_Palo verde_ merkitsee 'viheri‰ masto'", lis‰si Mercedes. T‰m‰ er‰maan puu, joka Dickist‰ n‰ytti niin oudolta, kummalliselta ja ihanalta, ei her‰tt‰nyt huomiota suuruudellaan, sill‰ se oli verraten lyhyt, ulottuen tuskin tavallisen puutalon katonharjaa korkeammalle, vaan mieluummin silmiinpist‰v‰ll‰ vihreydell‰‰n, ja kummallisinta oli. ettei siin‰ n‰ytt‰nyt olevan lainkaan lehti‰. Runko kokonaisuudessaan maasta saakka sek‰ kaikki ohuet litte‰t oksat olivat kirkkaan viheri‰t. Piikkej‰ ei siin‰ myˆsk‰‰n ollut. Heti paikalla sai Dick ruveta tutustumaan er‰maan kasvistoon, ja h‰n tunsi, ett‰ vaikkei h‰nell‰ olisi ollutkaan niin vieh‰tt‰vi‰ opettajia, olisi h‰nen mielenkiintonsa kumminkin her‰nnyt. Puutarha olikin t‰ynn‰ er‰maan ihmeellisyyksi‰. Er‰st‰ v‰‰r‰runkoista puuta, joka oli t‰ynn‰ pieni‰ harmaita lehti‰, sanoi Nell _mesquiteksi_. Silloin Dick muisti kuulleensa nimen ja ymm‰rsi samalla, mist‰ er‰maa oli saanut vaaleanharmaan v‰rins‰. Suuri ja pitk‰, viheri‰, huilunmuotoinen patsas oli nimelt‰‰n _saguaro_ eli j‰ttil‰iskaktus. Toista omituisen muotoista kaktusta, joka muistutti sel‰lleen k‰‰nnetty‰ pirunkalaa, sanottiin _ocatilloksi_. Jokainen oksa oli pitk‰ ja sopusuhtainen ter‰vine lehtineen, joiden laidat olivat t‰ynn‰ okaita ja piikkej‰. Galen huomio kiintyi viel‰ er‰‰seen kolmanteenkin kaktukseen, joka oli kuin suuri, viheriˆill‰ suonilla ja pitkill‰ piikeill‰ koristettu tynnyri. Se oli _bisnaga_ eli tynnyrikaktus. Nellin ja Mercedeksen puheiden mukaan muodosti se hauskan poikkeuksen muista er‰maan kasveista, sill‰ se sis‰lsi vett‰, joka usein oli pelastanut janoon uupuneen hengen. Viimeiseksi n‰yttiv‰t tytˆt h‰nelle kaktuksen, joka pani h‰net v‰risem‰‰n. Se oli matalarunkoinen kasvi, jossa oli paljon kuin kuurassa olevia kovia, pitkill‰ ter‰vill‰ piikeill‰ varustettuja pahkoja. Siit‰ sai er‰maa kuuraisen kimaltelemisensa. Se oli kankea ja taipumaton kuin ter‰s, ja sit‰ nimitettiin _choyaksi_. Dickin innostus ei v‰hentynyt ja h‰nen innokas opinhalunsa tarttui h‰nen opettajattariinsakin. Mutta kun tuli kysymykseen espanjankieli, ei h‰n en‰‰ ollutkaan niin etev‰ oppilas. Koetettuaan monta monituista kertaa oppi h‰n kumminkin lausumaan: "buenos dias", "buenos tardes", "seÒorita" ja "gracias" [hyv‰‰ p‰iv‰‰, hyv‰‰ iltaa, neiti, kiitoksia] ynn‰ muutamia muita tavallisimpia sanoja. Dick halusi todellakin oppia hieman espanjankielt‰, ja ehk‰ h‰n ei todellisuudessa ollutkaan aivan niin tyhm‰ kuin h‰n oli olevinaan. Sill‰ olihan se kerrassaan hauskaa, ett‰ h‰nt‰ opettivat -- ihana espanjatar joka oli niin vieh‰tt‰v‰, tarkkaavainen ja puoleensavet‰v‰, sek‰ herttainen amerikatar, joka hetki hetkelt‰ tuli rohkeammaksi. Gale halusi vain jatkaa opintojaan. T‰m‰ oli ensimm‰inen niist‰ monista iltap‰ivist‰, joiden kuluessa h‰n oppi tuntemaan er‰maan tapoja, espanjankielisi‰ sanoja ja jotakin muutakin, jota h‰n ei uskaltanut juuri ajatellakaan. Nell Burton ei ollut milloinkaan n‰ytt‰nyt Galelle luonteensa vilkkaampaa puolta, jonka Beldingin selv‰ kuvaus ja Laddin ylistyspuhe olivat niin opettavaisesti m‰‰ritelleet ja jonka tytˆn rohkea puhe, iloinen nauru ja s‰teilev‰t silm‰t olivat vahvistaneet tuossa heid‰n ensimm‰isess‰ kohtauksessaan. Nyt n‰ytti silt‰ kuin Nell olisi muuttunut kokonaan eri tytˆksi. Mutta Gale muisti, ja sitten kuin j‰‰ oli hieman sulanut heid‰n v‰lilt‰‰n, koetti h‰n aina kiihoittaa tyttˆ‰ n‰ytt‰m‰‰n todellisen luonteensa. Oli hetki‰, jolloin h‰n suorastaan v‰risi odotuksesta. Kumminkaan ei h‰n onnistunut n‰kem‰‰n muuta kuin vilahduksen tytˆn vilkkaudesta eik‰ milloinkaan merkki‰k‰‰n tuosta persoonallisuudesta, jota Belding oli sanonut pirulliseksi. Niiden muutamien tilaisuuksien kest‰ess‰, jolloin Dick oli saanut olla h‰nen kanssaan kahden puutarhassa, oli Nell poistunut jonkun l‰pikuultavan verukkeen perusteella tahi muuttunut j‰yk‰ksi ja pid‰ttyv‰iseksi. Kerran oli Mercedes palannut tuollaisen tapahtuman j‰lkeen puutarhaan ja tavannut Dickin tuijottamasta lohduttomasti ruusujen reunustamalle k‰yt‰v‰lle, jota pitkin Nell oli n‰ht‰v‰sti poistunut. Tuolla espanjalaisella tytˆll‰ oli ihmeellinen huomiokyky. "Herra Gale!" huudahti h‰n vain. Dick katsoi h‰neen, nyˆk‰ytti synk‰sti p‰‰t‰‰n ja nauroi sitten. Mercedes oli heti huomannut h‰nen salaisuutensa. Tytˆn valkoisen k‰den kosketus ilmaisi sanatonta myˆt‰tuntoa ja v‰risytti h‰nt‰ samalla. Tuo espanjalainen tyttˆ oli paljasta tulta, intohimoa ja rakkautta. H‰n ymm‰rsi Galea ja oli h‰nen yst‰v‰ns‰ ja sitoutui, kuten Gale ymm‰rsi, k‰ytt‰m‰‰n ovelaa ja voimakasta vaikutusvaltaansa Galen hyv‰ksi. V‰hitellen sai h‰n kuulla Nellin vaiherikkaan el‰m‰n yksityiskohdat. Tyttˆ oli oleskellut useassa paikassa. Lapsuudessaan muisti h‰n kulkeneensa ‰itins‰ kanssa kaupungista kaupunkiin ja k‰yneens‰ koulua toverien kanssa, joita h‰n ei milloinkaan ollut oppinut tuntemaan. Kansasin valtiossa oleva Lawrence, jossa h‰n oli opiskellut muutamia vuosia, oli h‰nen kouluaikansa myˆhempi‰ muistoja. Sielt‰ olivat he matkustaneet Oklahomassa olevaan Stillwateriin, sielt‰ Texasin Austiniin ja sitten Wacoon, jossa h‰nen ‰itins‰ oli tavannut Beldingin ja mennyt naimisiin t‰m‰n kanssa. Sitten olivat he asuneet jonkun aikaa Uudessa Meksikossa, Arizonan Tucsonissa, Douglasissa ja vihdoin tulleet t‰nne yksin‰iseen Forlorn Riveriin. "ƒiti ei voinut oleskella miss‰‰n paikassa pitemp‰‰ aikaa", selitti Nell. "Ja niin kauan kuin olemme oleskelleet t‰‰ll‰ 'lounaassa', ei h‰n ole milloinkaan lakannut koettamasta lˆyt‰‰ joitakin j‰lki‰ is‰st‰‰n. Viimeksi on h‰net n‰hty Nogalesissa noin nelj‰toista vuotta sitten. ƒiti luulee isois‰n eksyneen Sonoran er‰maahan... Ja jokainen uusi paikka, johon saavumme, on entist‰ pahempi. Ah, min‰ rakastan kyll‰ er‰maata! Mutta haluaisin myˆs mielell‰ni palata Lawrenceen tahi matkustaa Chicagoon tahi New Yorkiin tahi johonkin muuhun niist‰ paikoista, joista herra Gale on kertonut. Muistan niin hyvin viel‰ Lawrencen opiston, vaikka olinkin silloin vain kaksitoistavuotias. N‰in siell‰ kilpa-ajoja ja kerran oikean kunnollisen jalkapallo-ottelunkin. Sen j‰lkeen olen aikakauskirjoista ja sanomalehdist‰ seurannut suuria jalkapallokilpailuja ja innostunut niihin aina kovasti. Herra Gale, te olette tietysti n‰hnyt paljonkin sellaisia?" "Kyll‰, muutamia", vastasi Dick naurahtaen. H‰n oli jo v‰h‰ll‰ ruveta kertomaan tytˆlle jostakin suurenmoisesta ottelusta, johon h‰n oli ottanut osaa, mutta sitten h‰n pid‰ttyi paljastamasta itse‰‰n. H‰nen kertomuksestaan puuttui kumminkin vain v‰h‰n kaikesta v‰rikkyydest‰, h‰lin‰st‰ ja huudoista, vilkkaasta toiminnasta, hyˆkk‰yksist‰ ja torjumisista, jotka ovat niin luonteenomaisia suurille, yliopistojen v‰lisille jalkapallo-otteluille, ja h‰n onnistui kiinnitt‰m‰‰n tyttˆjen mielen selostukseensa aivan kuin he olisivat olleet siell‰ katsomassa. He kuuntelivat henke‰‰n pid‰tt‰en ja suurin silmin h‰nen puhettaan. Dickin kertomuksen loppua oli ilmestynyt kuuntelemaan er‰s kolmaskin henkilˆ. Heti kun h‰n huomasi rouva Beldingin l‰sn‰olon, muisti h‰n kuulleensa huudon, ja nyt h‰n oli varma siit‰. Mercedes ja Nell olivat kumminkin olleet ja viel‰kin olivat kuuroja kaikelle muulle, paitsi Dickin kertomukselle. H‰n huomasi rouva Beldingin katsovan omituisen tarkkaavaisesti Nelliin, k‰‰ntyv‰n sitten ja poistuvan vaitiollen puutarhasta. Dick lopetti selostuksensa voimatta kumminkaan saada loppua yht‰ loistavaksi kuin alkua. Rouva Beldingin kasvojen omituinen ilme ja eritt‰inkin h‰nen katseensa kiusasivat Dicki‰. Ne ilmaisivat tukahdutettua tuskaa, jonka ‰kkin‰inen varmuus oli aiheuttanut. ƒiti oli huomannut yht‰ nopeasti kuin Mercedeskin, miten auttamattomasti h‰n jo oli rakastunut. Ja ehk‰ h‰n oli n‰hnyt enemm‰nkin, enemm‰n kuin Dick uskalsi toivoakaan. Tapaus harmitti Dicki‰. H‰n ei voinut ymm‰rt‰‰ rouva Beldingi‰ eik‰ myˆsk‰‰n, miksi tuo h‰nen katseensa, joka oli sellaisen naisen n‰kˆj‰‰n h‰mm‰stynyt ja toivoton katse, joka huomaa el‰m‰n v‰ltt‰m‰ttˆm‰t voimat toiminnassa voimatta niit‰ kumminkaan est‰‰, saattoi h‰net h‰mmennyksiin ja vaivasi h‰nt‰. H‰n halusi menn‰ kertomaan rouvalle tunteistaan Nelli‰ kohtaan, mutta jyrk‰n kiellon pelosta ei h‰n uskaltanut. H‰n p‰‰tti odottaa. Kumminkin yllytti h‰nt‰ jonkinlainen tunne, joka oli ehk‰ jonkunlaista itsens‰s‰ilytt‰misvaistoa, ilmaisemaan Nellille rakkautensa. Sanoja pyˆri h‰nen aivoissaan pyrkien ilmoille. Kuka h‰n oli, kuinka h‰n rakasti, tyˆ, johon h‰n pian aikoi ryhty‰, ik‰vˆiminen, toivot ja suunnitelmat -- kaikkia n‰it‰ asioita h‰n harkitsi ja viel‰ paljon muutakin. Mutta jokin pid‰tti h‰nt‰. T‰m‰ toiveiden tukahduttaminen muutti h‰net niin ajattelevaiseksi ja rauhalliseksi, jopa surulliseksikin, ett‰ h‰n meni k‰velem‰‰n tukahduttaakseen tunteensa. Aurinko oli viel‰ korkealla ja sen h‰ik‰isev‰ valkoinen valo kirkasti laaksot ja vuorten huiput. H‰nest‰ tuntui kuin tuo ihmeellinen auringonvalo olisi ollut t‰m‰n kuivan seudun luonteenomaisin piirre. Se oli kuin valkoista kultaa. Se oli polttanut v‰rins‰ er‰ihin tuttuihin kasvoihin. Se oli viel‰ kuumentava h‰nenkin verens‰ ja ruskeuttava h‰nenkin ihonsa. Kuuma ja laimea tuuli, joka oli niin kuivaa, ett‰ h‰n tunsi huulensa rokahtuvan sen henk‰yksist‰, puhalsi er‰maasta. Se tuntui tuoksuvan avarilta puhtailta paikoilta, joissa hiekka lensi ja omituiset pist‰v‰t kasvit t‰yttiv‰t katkeran makeilla tuoksuillaan ilman. Kun h‰n palasi taloon muutamia tunteja myˆhemmin, oli h‰nen huoneensa siistitty, Pˆyd‰lle levitetyn valkoisen liinan keskell‰ oli tuore punainen ruusu. Nell oli pudottanut sen siihen. Dick otti sen k‰teens‰ sykkivin syd‰min. Se oli juuri aukeamaisillaan oleva nuppu, jonka ter‰lehtien v‰list‰ n‰kyi sen tummanpunainen avautuva syd‰n. Kuinka hyv‰lt‰ se tuoksuikaan, kuinka ‰‰rettˆm‰n hieno ja kaunis sen lehtien tummanpunainen v‰ri, joka oli kuin verta, olikaan!... Oliko Nelly pudottanut sen siihen tarkoituksella vai sattumaltako? Oliko t‰m‰ jonkinlainen yst‰v‰llisyyden osoitus vai tytˆn viekkauden merkkikˆ? Oliko se petollinen viesti, tunnuskuva, vai puoleksi auenneen er‰maan ruusun tuoma sanako, ett‰ h‰n saa toivoa? VI. YAQUI. Er‰‰n joulukuun p‰iv‰n iltapuhteella matkasi muudan ratsastaja er‰st‰ noin viidenkymmenen penikulman p‰‰ss‰ Forlorn Riverist‰ l‰nteen p‰in olevaa vanhaa himme‰sti n‰kyv‰‰ tiet‰. Silloin t‰llˆin pys‰htyi h‰n tarkastelemaan edess‰‰n olevaa seutua, joka oli autiota, synkk‰‰ ja harjanteista er‰maata, t‰ynn‰ mustahkoja pensaita ja surkastuneita piikkisi‰ p‰‰ryn‰puita. Laaksojen ymp‰rˆim‰t kaukaiset vuoret kohottivat mustia huippujaan pyˆreiden kukkuloiden ja nelikulmaisten yl‰tasankojen yl‰puolelle. T‰m‰ yksin‰inen matkustaja ratsasti komearuumiisella tammalla, joka oli muuten aivan valkoinen, paitsi ett‰ sen jalomuotoisessa p‰‰ss‰ oli tumma korvista turpaan ulottuva juova. Sen pitk‰t kyljet olivat hikiset ja tomun peitt‰m‰t, sill‰ se oli n‰ht‰v‰sti saanut juosta kovasti. Sen harja ja h‰nt‰ oli letitetty ja solmittu, etteiv‰t piikkiset kaktukset eiv‰tk‰ pensaat niihin ulottuisi. Kˆmpelˆt kotitekoiset nahkakilvet suojelivat sen etujalkoja ja leve‰n rinnan alinta osaa. Mik‰ muuten olisi ollut lihasten j‰ntev‰ sopusointu oli nyt vain arpinen ja pahkurainen el‰in, laiha, suonikas, v‰synyt ja suuri j‰nteist‰ ja luista muodostettu kone, jonka p‰‰ ja harja olivat vain kauniit, kuormien kantaja, v‰kev‰ ja tulinen kuin er‰maa, jossa se oli syntynyt ja kasvanut. Ratsastaja sopi yht‰ hyvin hevoselle kuin satulallekin. H‰n oli viel‰ nuori mies, kookas, harteikas, pitk‰k‰sivartinen ja pitk‰jalkainen. H‰nen laihtuneet kasvonsa, miss‰ ne eiv‰t olleet punaiset, rakoilla tai hilseill‰, olivat kuparinv‰riset. H‰nen tummissa silmiss‰‰n oli haukan katse; vaaniva ja ter‰v‰. H‰nen leukapielens‰ olivat ulkonevat ja j‰yk‰t kuin verikoiralla ja huulet olivat taipumattomat. Nuoruus lempeyksineen, joka ei ollut viel‰ kokonaan palanut pois eik‰ kovettunut, vaikutti kumminkin sen, etteiv‰t h‰nen kasvonsa n‰ytt‰neet julmilta. T‰m‰ nuori mies oli Dick Gale, mutta ei en‰‰ tuo sama haluton matkustaja ja maleksiva tyhj‰ntoimittaja, joka pari kuukautta sitten oli sattumalta saapunut Casitaan. Yst‰vyys, ritarillisuus, syv‰ rakkaus ja kuvaamattomat mielenliikutukset, jotka oli her‰tetty eloon kaikkine vastustamattomine voimineen, olivat muuttaneet h‰nen el‰m‰ns‰ suunnan. Melkein samalla kun h‰n oli todennut ne, oli er‰maa vaatinut Galen omakseen ja vet‰nyt h‰net sulatusmuottiinsa. Se oli muuttanut viikot vuosiksi. H‰n tunsi kaikki kuumuuden, janon, n‰l‰n, yksin‰isyyden vaivat, vaarat, julmuuden ja tuskat. H‰n oli kokenut niit‰ kaikkia -- valkoisen auringon polttavaa, hiillytt‰v‰‰ ja synkk‰‰ tulta; kuivuneiden, rokahtuneiden huulien ja ajettuneen kielen tuottamia tuskia, syd‰nalan kiihtyvi‰ kipuja; siet‰m‰tˆnt‰ hiljaisuutta, autioita v‰limatkoja, ‰‰rimm‰ist‰ tyhjyytt‰ ja kaiken el‰m‰n puutetta, rasittavia matkoja, pitki‰ kiipe‰misi‰, hiekassa kahlaamista ja alituisen veden etsinn‰n aiheuttamaa j‰nnityst‰; yksin‰isi‰ unettomia ˆit‰, vahtimista ja odottamista, p‰‰llekarkauksen pelkoa ja nopeita pakoja; villien ja nopeiden miesten takaa-ajoa, halua tappaa nopeasti ja armotta, myrkyllisten piikkien pistoksia ja luodin aiheuttamia lihashaavoja, polttavan er‰maan omituista n‰enn‰ist‰ mahdottomuutta, kuten ˆiden kylmyytt‰, j‰isen tuulen l‰pitunkevaisuutta; kastetta, joka tunkeutui ytimiin saakka, ja auringonnousun aikaan vallitsevaa kohmetuttavaa er‰maan kylmyytt‰. H‰n ei ollut milloinkaan uneksinutkaan sellaisista seikkailuista eik‰ lukenut niin j‰nnitt‰v‰‰ kertomusta kuin h‰nen kokemuksistaan noiden uupumattomien rajavahtien, Laddin ja Lashin, kanssa olisi voitu kirjoittaa. Sitten oli h‰n ratsastanut yksin‰‰n tuon sadan penikulman levyisen er‰maan poikki Forlorn Riverist‰ Sonoyta-kosteikkoon. Laddin ennustus tulevista rajalla tapahtuvista selkkauksista oli ollut liev‰ todellisuuteen verrattuna. Sitten kuin vallankumoukselliset olivat valloittaneet Casitan linnoituksen, olivat lainsuojattomat, roistot ja rosvot levinneet l‰ntt‰ kohti ryˆstellen kulkiessaan. Kuten beduiinit, joilla on maailman parhaimmat hevoset, olivat hekin milloin siell‰, milloin t‰‰ll‰ rajan kummallakin puolella; ja jos murhia ja pahempaakin tapahtui Meksikon puolella, sai Amerikan puoli k‰rsi‰ h‰vityksist‰ ja ryˆstˆist‰. Moni tummaihoinen rosvo ratsasti jo jollakin Beldingin nopealla hevosella, joista todellakin kaikki muut oli varastettu, paitsi nuo h‰nen valkoiset jalorotuisensa. Vahtien toimi ei niin ollen ollut supistunutkaan ainoastaan rajan vartioimiseen, ettei kiinalaisia eik‰ japanilaisia p‰‰sisi salaa Yhdysvaltain puolelle, vaan johonkin muuhunkin. Belding pysytteli aivan kotinsa l‰heisyydess‰ suojellakseen perhett‰‰n ja omaisuuttaan. Mutta h‰nen kolme vahtiaan olivat antautuneet suuriin vaaroihin t‰ytt‰ess‰‰n teht‰vi‰‰n; heit‰ oli loukattu, ajettu takaa ja heid‰t oli monta kertaa ryˆstetty puti puhtaiksi. Muutamat l‰hteet, joihin heid‰n oli pakko matkoillaan turvautua, olivat kaukana Meksikossa rajan toisella puolella. Sek‰ hevoset ett‰ miehet tarvitsivat vett‰, eiv‰tk‰ Ladd ja Lash olleet sellaisia, ett‰ he vaaran pelosta olisivat j‰tt‰neet tyˆns‰ tekem‰tt‰. Ollen alussa hitaita suuttumaan, kuten kauan rauhallisissa oloissa el‰neet miehet aina ovat, olivat he kumminkin vihdoin kimmastuneet, ja er‰maan korppikotkat olisivat voineet kertoa julmia tarinoita. P‰‰sty‰‰n n‰iden miesten toveriksi ja vertaiseksi oli Dick Gale ryhtynyt toimeensa ja taisteluihin sellaisin mielenrohkeuksin ja ruumiillisin kest‰vyyksin, ettei h‰n viel‰ ollut kellistynyt kertaakaan tien viereen, kuten muutoin varmasti olisi k‰ynyt. T‰n‰ joulukuun iltana olivat n‰m‰ kolme vahtia j‰lleen kaukana toisistaan, kuten tavallisesti. Lash oli kaukana l‰nness‰ p‰in Sonoytassa, jossakin tuolla Camino del Diablon seuduilla, tuolla hirmuisella 'Pirun tiell‰', jonne niin monta er‰maan matkustajaa on h‰vinnyt. Ladd ei ollut saapunut er‰‰seen edelt‰p‰in sovittuun kohtaukseen, ja se seikka, ettei h‰nt‰ oltu n‰hty Papago Wellin l‰nsipuolella, oli merkityksellinen. Koko iltap‰iv‰n oli aurinko pysytellyt pilvien takana, tavaton ilmiˆ muuten n‰iss‰ seuduissa talvellakin. Ja nyt, kun valo katosi nopeasti, kertoen n‰kym‰ttˆm‰st‰ auringonlaskusta, rupesi kylm‰, kuiva ja l‰pitsetunkeutuva tuuli puhaltamaan suoraan Galen kasvoihin. Se ei j‰‰hdytt‰nyt h‰nt‰ heti, vaan huomaamatta, asteittain. H‰n irroitti satulan takaa takkinsa pukien sen ylleen. Muutamia kylmi‰ sadepisaroita putosi h‰nen poskilleen. H‰n pys‰htyi muutaman matalan jyrk‰nteen laidalle. H‰nen alapuolellaan oleva kapeneva laakso oli t‰ynn‰ paljaita, mustia kallionlohkareita ja pitki‰, kiemurtelevia, harmaita juovia, jotka ulottuivat kauas keskukseen, miss‰ mesquite-pensaat ja kaktukset peittiv‰t hedelm‰ttˆm‰n seudun. Liikkuvat, mit‰ttˆm‰n kokoiset, esineet, jotka olivat valkoisenharmaita v‰rilt‰‰n, kiinnittiv‰t Galen huomion puoleensa. Ne laukata keikuttelivat hetkisen poisp‰in pys‰htyen sitten. Antilooppeja ne vain olivat, ja ne olivat huomanneet Galen hevosen. Kun h‰n ratsasti eteenp‰in, l‰ksiv‰t ne j‰lleen liikkeelle suunnaten kulkunsa laakson pohjalle. N‰m‰ arat el‰imet olivat usein kuin vahtien palveluksessa olevia koiria, sill‰ ne ilmaisivat heti, oliko ratsastajia l‰heisyydess‰. Niiden laukatessa edell‰ kulki h‰n nopeasti muutamia penikulmia laakson poikki. Kun ne h‰ipyiv‰t h‰nen n‰kyvist‰‰n, hidastutti varovaisuus j‰lleen h‰nen kulkuaan. Laakson pohja rupesi ylenem‰‰n ja kapenemaan p‰‰ttyen vihdoin muutamaan puronuomaan, jossa mesquite-pensaitten v‰liss‰ alkoi n‰ky‰ ruohoakin. Edess‰ olevat syv‰nteet, puron tˆrm‰t ja puiden juuret alkoivat kietoutua varjoihin, jotka n‰yttiv‰t ryˆmiv‰n, kohoavan ja tihenev‰n jyrkki‰ vuoria jo vihdoin taivaanrantaakin peitt‰v‰ksi verhoksi Yˆ oli jo l‰hell‰, mutta se oli kumminkin viel‰ tuolla id‰ss‰ nousemassa ylˆsp‰in sitten tunkeutuakseen l‰ntt‰ kohti. Gale laskeutui satulasta taluttaakseen hevostaan ja kulkeakseen eteenp‰in hitaammin. H‰n oli sitten aamun ratsastanut kuusikymment‰ penikulmaa ja oli v‰synyt. Lonkassa oleva, viel‰ avonainen haava aiheutti, ett‰ h‰n nilkutti hieman. Noin penikulman verran edess‰p‰in, melkein puronuoman p‰‰ss‰, oli Papago Well. H‰nen hevosensa oli niin veden tarpeessa, ett‰ h‰n antautui vaaraan, jota h‰n muuten olisi karttanut. L‰hde oli Meksikon puolella. Gale huomasi heikon valon tuikkivan harvan, piikkisen lehvistˆn l‰pitse. L‰hteen l‰heisyyteen oli leiriytynyt ihmisi‰, ja keit‰ he sitten lienev‰tk‰‰n, olivat he ep‰ilem‰tt‰ est‰neet Laddin kohtaamasta Galea. Ladd oli joko palannut seuraavalle l‰hteelle tahi sitten oli h‰n piiloutunut er‰‰seen id‰ss‰ p‰in olevaan puronuomaan odottamaan asiain kehittymist‰. Gale k‰‰nsi hevosensa, ei kumminkaan lujatta otteetta ja suostuttelevatta puheetta, sill‰ er‰maan tamma haistoi vett‰. Dick talutti sen takaisin uoman p‰‰h‰n pys‰htyen er‰‰lle mesquite-pensaitten ymp‰rˆim‰lle aukeamalle. Hevonen hirnui helpotuksesta, kun Gale irroitti raskaan satulan ja muut varusteet. Se taivutti polvensa ja laskeutui hiljalleen kyljelleen piehtaroidakseen hiekassa. Dick tyhjensi viimeisen veden suuresta s‰iliˆst‰ hattuunsa ja sanoi ojentaessaan sen hevoselleen: "Juo nyt, Sol!" Tuollainen tippa oli kumminkin kokonaan riitt‰m‰tˆn, janoiselle hevoselle. Blanco sol [= kirkas aurinko] hieroi kumminkin tyytyv‰isen‰ m‰rk‰‰ turpaansa Galen k‰teen. Gale rakasti hevosta ja hevonen rakasti h‰nt‰. He olivat pelastaneet toistensa hengen ja olivat viett‰neet kahden monta p‰iv‰‰ ja yˆt‰ er‰maan yksin‰isyydess‰. Sol oli tuntenut muitakin is‰nti‰, mutta ei ainoatakaan n‰in yst‰v‰llist‰, ja se oli varma, ettei Gale milloinkaan ennen ollut tuntenut hevosta. T‰ss‰ eristetyss‰ paikassa kasvoi galleta-nimist‰ ruohoa, jota Sol alkoi heti jyrsi‰ suuhunsa. Gale sai pitk‰n liekakˆyden suopungistaan ja kiinnitti Solin siihen, jottei se l‰htisi hakemaan vett‰. Sitten h‰n irroitti jaloistaan hankalat nahkas‰‰rystimet, veti pitk‰n pyssyn esille satulakotelosta ja katosi pimeyteen. Arosudet ulvoivat, eiv‰t siell‰ t‰‰ll‰, vaan kuin yhdest‰ suusta uoman p‰‰ss‰. T‰m‰ oli Dickille varmempi merkki kuin leiritulen lepattava valo. Nuo villit er‰maan koirat, jotka olivat aina niin julkean uteliaat, haukkuivat tulen ymp‰rille kokoutuneita ihmisi‰. Gale eteni hitaasti pys‰htyen aina hetken kuluttua kuuntelemaan ja varoen rapisuttamasta pensaitten kankeita oksia. Pehme‰ hiekka vaimensi kokonaan h‰nen askeltensa ‰‰nen. Lepattava tuli katosi t‰m‰n t‰st‰, kuten laivan lyhty, ja kun se j‰lleen tuli n‰kyviin, n‰ytti se viel‰ olevan hyvin kaukana. Gale ei hakenut taistelua eik‰ houkuttelevaa vaaraa, vaan ainoastaan vett‰. H‰nen oli pakko saada selville, keit‰ nuo matkustajat olivat, ja sitten suunnitella, miten h‰n voisi juottaa Blanco solin. Muudan kaniini tunkeutui esiin pensaikosta aivan Galen vierest‰ ja laukkasi tiehens‰ hietikkoa pitkin. Tuuli nakkeli sinne t‰nne kuivuneita kuihtuneen _ocatillan_ katkenneita lehti‰. Jokainen hiljaisinkin ‰‰ni pys‰hdytti Galen kuuntelemaan. H‰m‰r‰ alkoi muuttua synk‰ksi pimeydeksi ja t‰hdetˆn yˆ l‰hestyi. H‰n eteni mesquite-pensaitten v‰liss‰ olevia valoisampia k‰yt‰vi‰ pitkin. Tuli katosi hetkeksi h‰nen n‰kyvist‰‰n, mutta arosusien ulvominen ilmaisi h‰nelle, ett‰ h‰n l‰hestyi leiritulta. ƒkki‰ v‰l‰hti valo mustien oksien lomitse muuttuen v‰hitellen kirkkaiksi liekeiksi. Kumarruttuaan muutamien tiheiden mesquite-pensaitten suojaan eteni Gale varovaisesti. Arosudet ulvoivat kamalasti. Dick kuuli monien kavioiden synnytt‰m‰n tˆmisev‰n kapseen. ƒ‰ni suojeli h‰nt‰. H‰n eteni askeleittain ja alkoi vihdoin ryˆmi‰. Tuuli oli h‰nelle niin suotuisa, etteiv‰t hevoset eiv‰tk‰ arosudet vainunneet h‰nt‰. Kuta l‰hemm‰ksi h‰n saapui uoman p‰‰t‰, jossa l‰hde oli, sit‰ rehev‰mm‰ksi muuttui er‰maan kasvisto. Vihdoin oli muudan kuihtunut _palo verde_, jonka oksien ja rungon ymp‰rill‰ oli suuria tummia mistelikˆynnˆskimppuja, sellaisen v‰limatkan p‰‰ss‰ l‰hteest‰, ett‰ se Dickin mielest‰ riitti. Hiljaa h‰n ryˆmi ristiin rastiin, kunnes h‰n p‰‰si edulliselle paikalle, ja kohottautui sitten kurkistamaan piilostaan. H‰n n‰ki suuren tulen, ei keittotulen, joka olisi tietysti ollut pieni ja hiiltynyt, vaan r‰iskyv‰n mesquiten oksista kyh‰tyn nuotion. Kolme miest‰ oli n‰kyviss‰, kaikki hyvin l‰hell‰ noita palavia risuja. He olivat meksikolaisia, tuollaisia raa'an n‰kˆisi‰ rosvoja, vallankumouksellisia tahi roistoja, jollaisia Gale oli odottanutkin n‰kev‰ns‰. Muudan seisoi selin tuleen, toinen oli kietonut hartiansa huopapeitteeseen ja istui, ja kolmas makaili hiekalla jalat melkein tulessa kiinni. Heill‰ ei ollut vˆit‰ eik‰ aseita. Ter‰ksen v‰l‰hdys kiinnitti kumminkin Galen huomiota. Kolme lyhytt‰ kirkasta karbiinia oli nojallaan er‰st‰ kive‰ vasten. Hieman vasemmalla oli tulen valon piiriss‰ pieni nelikulmainen tiilist‰ rakennettu maja. Muutamat kuorimattomat pylv‰‰t kannattivat risukattoa, joka oli osaksi pudonnut sis‰‰n. Tuo rakennus oli papago-intiaanien omaisuutta. Siihen oli noin kuukausi sitten asettunut asumaan muudan perhe, jonka er‰s ryˆstˆretkell‰ oleva lainsuojattomien joukko oli joko murhannut tahi karkoittanut. Kauempaa h‰‰mˆitti karkeasti kyh‰tty aitaus, jossa himme‰sti n‰kyv‰t hevoset korskuivat, tˆmisteliv‰t ja hirnuivat. Galelle selvisi tilanne heti, kun h‰n katsahti sinnep‰in ja sitten h‰n laskeutui pitk‰kseen mesquite-pensaikon juurelle. H‰n oli luonnollisesti odottanut saavansa n‰hd‰ enemm‰n miehi‰. Tilanne ei kumminkaan oudostuttanut h‰nt‰ ollenkaan. Tuo joukko oli joku tahi ainakin osa jostakin ryˆv‰rilaumasta, joka ryˆsteli rajaseudulla. N‰m‰ olivat matkalla varastamaan hevosia tahi kuljettivat ne jotakin jo varastettua laumaa. Nuo rosvojoukot olivat Sonoran l‰hteit‰kin lukuisammat eiv‰tk‰ ne milloinkaan viipyneet pitk‰‰ aikaa samassa paikassa, vaan samosivat kuin beduiinit er‰maan poikki Nogaletista Casitaan. Jos Gale olisi mennyt rauhallisin aikein tuonne nuotion l‰heisyyteen, olisi ollut sata mahdollisuutta, ett‰ roistot olisivat tappaneet ja ryˆst‰neet h‰net, yht‰ vastaan, etteiv‰t he olisi niin menetelleet. Jos he vain olisivat tunteneet h‰net vartijaksi ja Laddin ja Lashin toveriksi ja n‰hneet vilahduksenkaan Blanco solista, ei Galella olisi ollut mink‰‰nlaisia mahdollisuuksia pelastua. N‰m‰ meksikolaiset olivat n‰ht‰v‰sti olleet l‰hteell‰ jonkun aikaa. Heid‰n hevostensa olo aitauksessa merkitsi, ett‰ ne olivat olleet laitumella p‰iv‰ll‰. Gale punnitsi asioita mieless‰‰n. Oliko t‰m‰ lainsuojattomien kolmikko kulkenut Laddin j‰lkien poikki? Se ei ollut kumminkaan luultavaa, sill‰ siin‰ tapauksessa eiv‰t he olisi leiriytyneet niin mukavasti ja huolettomasti. Odottivatko he muita joukkueensa j‰seni‰? Se oli hyvin mahdollista. Mik‰‰n asia ei ollut kumminkaan Galen mielest‰ niin t‰rke‰ kuin veden hankkiminen hevoselleen. Solin oli pakko saada juotavaa, vaikka h‰nen olisi senvuoksi tapeltava. Galella oli vakavat syyt kiiruhtaa it‰‰np‰in tiet‰ pitkin. H‰n otaksui ett‰ h‰nen oli parasta palata hevosensa luo ja odottaa p‰iv‰‰ ryhtym‰tt‰ mihink‰‰n ratkaiseviin toimenpiteihin. Yht‰ varovaisesti kuin h‰n oli tullut vakoilupaikalleen palasi Gale sielt‰ niin kauaksi, ett‰ h‰n voi vaaratta nousta seisoalleen ja k‰vell‰ uomaa pitkin leiripaikalleen, miss‰ Blanco sol jyrsi yh‰ ruohoa. Runsas kaste laskeutui parhaillaan ja koska ruohoa oli runsaasti, ei hevonen ollut niin levoton eik‰ tuskissaan kuin tavallisesti kuivan ja v‰sytt‰v‰n matkan j‰lkeen. Gale kantoi satulansa, huopapeitteens‰ ja ev‰slaukkunsa er‰‰n pensaikkoa kasvavan kukkulan juurelle, johon tuuli oli kovertanut syv‰nteit‰. Sinne muutamaan mutakuoppaan sytytti h‰n nuotion. Tuuli oli jo l‰pitunkevan kylm‰‰. Galen k‰det olivat kontassa ja h‰n l‰mmitti niit‰ tyˆnt‰m‰ll‰ ne hyvin l‰helle pient‰ tulta. Sitten h‰n keitti kahvia, paistoi muutamia liikkiˆviipaleita tikun nokassa ja haki satulalaukusta pari kovaa keksi‰. H‰nen illalliseensa ei kuulunut muita herkkuja. Syˆty‰‰n irroitti h‰n Blanco solin liekakˆydest‰, jotta se saisi hetkisen jyrsi‰ ruohoa vapaasti. Sitten h‰n palasi pienen nuotionsa luo, lis‰si siihen kuivia risuja ja kiedottuaan huopapeitteens‰ hartiainsa ymp‰rille istuutui l‰mmittelem‰‰n ja odottamaan, kunnes olisi aika ottaa hevonen kiinni ja sitoa se liekaan. Nuotio oli mit‰tˆn, ja kaste oli kastellut Galen niin, ett‰ h‰nt‰ vilutti. H‰nen oli sit‰paitsi sek‰ n‰lk‰ ett‰ jano. H‰nen luitaan kolotti ja aukinaista haavaa pakotti yht‰mittaa ja syv‰lt‰. Koska h‰nen partansa oli ollut p‰iv‰kausia ajamatta, n‰ytti kuin h‰nen rakoilla oleviin kasvoihinsa olisi pistetty miljoonia ter‰vi‰ neuloja. H‰n oli niin v‰synyt, ettei h‰n, kerran istuuduttuaan, voinut liikuttaa k‰si‰ eik‰ jalkoja. Yˆ oli pime‰, synkk‰, pilvinen, tuulinen ja kylm‰. Jonkun arosuden kime‰ kiljunta tunkeutui silloin t‰llˆin mesquite-pensaikossa kahisevan tuulen huminan l‰pi. Joskus oli niin tyynt‰kin, ett‰ hiljaisuus tuntui jonkinlaiselta j‰ykist‰v‰lt‰ ja ryˆmiv‰lt‰ aineelta, joka levisi er‰maan ylle haudaten sen alleen. Jos katsotaan asioita el‰m‰n tavallisten mittojen mukaan, oli Dick Gale vain n‰lk‰inen, yksin‰inen ja surkuteltava raukka. Mutta h‰nen suhteensa olisi t‰m‰ p‰‰telm‰ ollut oikea vain ulkonaisiin olosuhteihin n‰hden ja poikennut kokonaan oleellisesta sis‰llisest‰ totuudesta. Sill‰ Gale oli onnellinen ja suhtautui jonkunlaisin villein, omituisin iloin t‰m‰n er‰maan aiheuttamiin puutteihin, tuskiin, vaaroihin, hiljaisuuteen ja yksin‰isyyteen. Menneisyydess‰ ei h‰n ollut ollut miksik‰‰n hyˆdyksi itselleen eik‰ muille, eik‰ h‰n ollut milloinkaan tiennyt, milt‰ tuntuu olla n‰liss‰‰n, viluissaan, v‰syneen‰ ja yksin‰‰n. H‰n ei ollut milloinkaan ennen tyˆskennellyt mink‰‰n p‰‰m‰‰r‰n saavuttamiseksi. Kunkin p‰iv‰n tarpeet oli aina tyydytetty ja huominen ja tulevaisuus olivat n‰ytt‰neet samanlaisilta. Vaara, puutteet ja tyˆskentely olivat h‰nelle olleet vain kirjoissa ja sanomalehdiss‰ esiytyvi‰ sanoja. Nyky‰‰n sai h‰n k‰ytt‰‰ k‰si‰‰n, aistejaan ja aivojaan. H‰nen velvollisuutensa oli palvella miest‰, joka luotti h‰neen. H‰n oli taistelevien ja ratsastavien vartijain toveri, yst‰v‰ ja vertainen. H‰n oli viett‰nyt loputtomia p‰ivi‰ ja viikkoja, jotka olivat tuntuneet vuosilta, yksin hevosensa kanssa, matkustaen, kiiveten ja mets‰st‰en em‰maassa, joka jo luonnostaan oli karu ja vihamielinen, ja vaarallinen villien miesten hyˆkk‰ysten vuoksi. Hevosesta oli tullut h‰nen rakkain toverinsa. Sen kanssa oli Gale oppinut tiet‰m‰‰n, miten v‰h‰ll‰ voidaan tulla toimeen. Pintapuolisuus, valheellisuus ja tottumukset, jotka kerran olivat merkinneet h‰nelle koko el‰m‰‰, putosivat pois kuin kuihtuneet lehdet, sill‰ ne olivat tarpeettomat t‰‰ll‰ kallioiden ja hiekan ankarassa autiudessa. Galen onnellisuus, jos kiinnitet‰‰n huomio h‰nen tyˆhˆns‰ ja vaivoihinsa, oli ehk‰ jollakin tavoin hyvin vakavaa ja tyynt‰, mutta rakkaus odotti h‰nt‰ ja se oli synnytt‰nyt ja kasvattanut toisia salassa olleita piirteit‰, saaden h‰net k‰sitt‰m‰‰n kauneutta ja sen lumoavaa voimaa ja tekem‰‰n ter‰vi‰ huomioita luonnosta. H‰n tunsi kyll‰ tuskat, mutta h‰n ei ollut milloinkaan onneton, eik‰ h‰n er‰maan autiudessakaan tuntenut olevansa milloinkaan yksin‰‰n. Kun h‰n ratsasti er‰maan poikki ja ter‰vin katsein etsi liikkuvia, mustia esineit‰ ja seurasi valkoisia tomupilvi‰, jotka olivat varoituksia, n‰ki h‰n Nellin kasvot jokaisessa pilvess‰. Puhdaspiirteiset yl‰ngˆt olivat kuin h‰nen s‰‰nnˆllisi‰ sivukuviaan, joissa h‰n oli n‰kevin‰‰n tytˆn tarmokkaan leuan, huulet, hienopiirteisen nen‰n ja otsan. Kaikkialla oli aina jotakin kullanv‰rist‰ tahi punertavaa, joku miellytt‰v‰ viiva tahi sinert‰v‰ pilkku muistuttamassa h‰nest‰, ˆisin n‰kyiv‰t h‰nen kasvonsa nuotiosta l‰mpimin‰, hehkuvina, punastuvina ja kalpeina. Kuten tavallisesti, niin istui Gale nytkin vahtien ja kuunnellen j‰nnitetyin korvin tuulen huminaa, samalla kumminkin ajatellen ja katsoen hiiltyv‰st‰ nuotiosta n‰kyv‰‰ suloisten kasvojen muuttuvaa harhakuvaa. Er‰maa kehitti ja lis‰si ajatuksia. Leirinuotion punaisesta ja valkoisesta syd‰mest‰ n‰kyi tuhansia suloisia kasvoja, muiden lemmittyjen ja vaimojen kasvoja, jotka olivat loistaneet muille miehille. Ajatellessaan Nelli‰ oli Gale onnellinen, sill‰ jokin, kun h‰n oli n‰in yksin‰‰n er‰maassa, ilmaisi h‰nelle, ett‰ Nell oli h‰nt‰ l‰hell‰, ajatteli ja rakasti h‰nt‰. Mutta t‰‰ll‰ lounaisella yl‰tasangolla oli paljon muitakin miehi‰, joilla, kun he haaveilivat kasvoista, oli n‰ky kuin v‰l‰ht‰v‰ salama tahi nopea vilahdus, kuin tuon onnellisuuden synnytt‰m‰ toivo ja ruumiillistumus, joka oli kerran ollut olemassa, mutta kadonnut sitten. Galen ajatukset kiintyiv‰t usein noihin satoihin er‰maan matkustajiin ja vaeltajiin, jotka olivat uskaltautuneet Camino del Diablon vaarallisille seuduille tulematta milloinkaan takaisin. Belding oli kertonut h‰nelle tuosta peloittavimmasta er‰maan tiest‰, joka oli paljasta lentohiekkaa. Lash oli kulkenut sen p‰‰st‰ p‰‰h‰n ja kertonut palattuaan kuivuneista l‰hteist‰, auringossa vaalenevista luista ja kultakaivoksista, jotka olivat yht‰ saavuttamattomissa kuin niiden kadonneet lˆyt‰j‰tkin, s‰‰lim‰ttˆmist‰ yaqui-intiaaneista ja heid‰n vihastaan meksikolaisia kohtaan. Gale ajatteli tuota tiet‰ ja miehi‰, jotka olivat leiriytyneet sen l‰heisyyteen. Monelle oli siell‰ koittanut viimeinen yˆ viimeisen nuotion ‰‰ress‰. T‰m‰ ajatus tuntui hiipiv‰n tuolta pimeydest‰, yksin‰isyydest‰ ja hiljaisuudesta Galen mieleen lumoten h‰net omituisesti. H‰n tiesi nyt paremmin kuin milloinkaan ennen, miksi miehet pakenivat er‰maahan j‰tt‰en j‰lkeens‰ hautoja, tuhoutuneita koteja, haaksirikkoutuneen el‰m‰ns‰, surevan vaimonsa tahi lemmittyns‰. Ja jokainen vaeltaja n‰ki jokaisen nuotion hehkuvassa tuhkassa jonkun harhakuvan. Gale vertasi noiden viimeisen leirivalkeansa vieress‰ istuvien miesten tuskaa siihen iloon ja lupaukseen, joita h‰n odotti luottavin syd‰min. V‰hitellen muisti Gale kumminkin, mit‰ h‰n odotti, ja noustuaan seisoalleen nakkasi h‰n liekakˆyden olalleen ja meni hakemaan Blanco solia. Pimeys oli niin synkk‰ nyt, ettei Gale n‰hnyt montakaan metri‰ eteenp‰in eik‰ sivuille. Tunnustellen k‰sill‰‰n kulki h‰n eteenp‰in ja ‰kki‰, kun h‰n oli kiert‰nyt er‰‰n mesquite-pensaikon, n‰ki h‰n Solin valkoisen ruumiin kuvastuvan tummaa taustaa vasten. Hevonen hyp‰hti ja k‰‰ntyi aikoen l‰hte‰ pakoon. Oli melkein varmaa, ettei kukaan Solille tuntematon olisi saanut sit‰ milloinkaan kiinni, mutta Galen hiljainen kutsu rauhoitti sen ja se jatkoi vain syˆmist‰‰n. Dick kiinnitti sen liekaan runsasruohoiselle paikalle ja palasi sitten nuotionsa luo. Saavuttuaan sinne nosti h‰n satulansa kummun juurelle suojaiseen paikkaan, levitti toisen huopapeitteen hiekalle ja kietouduttuaan toiseen paneutui h‰n pitk‰kseen nukkuakseen lopun yˆst‰. H‰n oli siell‰ kokonaan suojassa tuulelta, mutta h‰n kuuli kumminkin sen surullisen huminan mesquite-pensaikossa. Mit‰‰n muuta ‰‰nt‰ ei kuulunut. Arosudetkin olivat lopettaneet n‰lk‰isen ulvontansa. Gale vaipui uneen ja nukkuikin raskaasti iltayˆn, mutta sitten h‰n her‰si aina v‰h‰n ajan kuluttua tuntien yˆn yh‰ kylmenev‰n ja kostean laskeutumisen enenev‰n. Tumma taivas muuttui kumminkin lopulta harmaaksi ja p‰iv‰ alkoi nopeasti sarastaa. Aamu oli kirkas ja purevan kylm‰. H‰n heitti m‰r‰n huopapeitteen ylt‰‰n ja nousi puutunein j‰senin ja kylmiss‰‰n. Hetken kest‰v‰t nopeat liikkeet riittiv‰t kumminkin l‰mmitt‰m‰‰n h‰nen verens‰ ja norjentamaan h‰nen lihaksensa, ja sitten h‰n oli j‰lleen virke‰, kiihke‰ ja innostunut. Nouseva aurinko kultasi sumun ja alasp‰in viett‰v‰ laakso muuttui ihmeellisen v‰riseksi. H‰n haki Blanco solin kummun juurelle, satuloi sen ja kiinnitti sen sitten liekaan tiheimp‰‰n mesquite-pensaikkoon. "Sol, saamme juoda hetken kuluttua", sanoi h‰n taputellen hevosensa jalomuotoista kaulaa. Gale tarkoitti totta puheellaan. H‰n ei aikonut syˆd‰k‰‰n, ennenkuin h‰n oli juottanut hevosensa. Sol oli kulkenut melkein kahdeksanviidett‰ tuntia saamatta juuri ollenkaan vett‰, ja se oli tarpeeksi pitk‰ aika er‰maankin kasvattamalle hevoselle. Nuo kolme rosvoa eiv‰t voineet est‰‰ Galen p‰‰sy‰ l‰hteelle. Tartuttuaan pyssyyns‰ l‰ksi h‰n k‰velem‰‰n uomaa ylˆsp‰in. Kaniinit hyppeliv‰t matalassa pensaikossa ja muutamat olivat niin kesyj‰, ett‰ h‰n olisi voinut potkaista niit‰.. H‰n k‰veli nopeasti suurimman osan matkasta ja vasta sitten kuin h‰n n‰ki sinisen savun kiemurtelevan puiden latvojen yl‰puolella, hidastutti h‰n kulkuaan katsoen ja kuunnellen samalla tarkasti. N‰in p‰iv‰n valossa katsottuina olivat maanlaatu ja puiden asema sellaiset, ett‰ h‰n lˆysi mukavamman ja turvallisemman tien kuin eilen pime‰ss‰. Ja edeten hyvin varovaisesti p‰‰si h‰n likemm‰ksi l‰hdett‰ ja hieman sit‰ korkeammallekin. Meksikolaiset keitteliv‰t huolettomasti aamiaistaan. Niill‰ oli kaksi nuotiota, toinen l‰mpˆ‰ ja toinen keitt‰mist‰ varten. Galesta tuntui silt‰ kuin nuo rosvot olisivat olleet h‰nelle tuttuja. Kaikki nuo rajahaukat muistuttivat aina jollakin tavoin toisiaan, ne olivat tavallisesti pieni‰, j‰ntevi‰, kulmikkaita, tummaihoisia ja mustatukkaisia miehi‰, joilla oli omituiset meksikolaiset vaatteet ja sombrerot. [Sombrero, hattu, tavallisesti kasvien kuiduista tehty.] Vahtiessaan tuota kolmikkoa tunsi Gale v‰hitellen suuttuvansa. Miehill‰ ei n‰ytt‰nyt olevan v‰hint‰k‰‰n aikomusta l‰hte‰ jatkamaan matkaansa. Er‰s heist‰, luultavasti johtaja, kiinnitti pistoolin kupeelleen, mutta muita aseita ei ollut n‰kyviss‰. Gale totesi sen suunnittelevin katsein. Rosvot olivat nukkuneet tuolla pieness‰ tiilimajassa eiv‰tk‰ olleet viel‰ tuoneet karbiineitaan ulos. Sitten siirtyi Galen katse aitaukseen, jossa oli enemm‰n kuin kaksitoista hevosta, muutamat niist‰ hienoja el‰imi‰. Ne kuopivat jaloillaan, hirnuivat, tappelivat ja tˆmisteliv‰t. Noin k‰ytt‰ytyv‰t luonnostaan aitaukseen suljetut er‰maan hevoset silloin kuin ne haluavat heini‰ ja vett‰. Mutta ‰kki‰ tyˆnsi muudan suuri, musta ja karvainen hevonen turpansa aidan yli ja vihelsi. Toisetkin hevoset katsoivat samaan suuntaan, niiden korvat nousivat pystyyn ja sitten nekin hirnuivat. Gale tiesi nyt, ett‰ oli tulossa lis‰‰ miehi‰ tahi hevosia, mahdollisesti molempia. Mutta meksikolaiset eiv‰t n‰ytt‰neet huomaavan h‰lyytyst‰, tahi jos he huomasivat, eiv‰t he kiinnitt‰neet siihen tarkkaavaisuuttaan. Nuo mescalia [mescal, samannimisest‰ kaktuksesta valmistettu p‰ihdytt‰v‰ juoma] juovat roistot olivat huonoja vakoojia. Tiedettiin aivan yleisesti, miten helposti heid‰t voitiin yll‰tt‰‰ tahi heid‰n kimppuunsa hyˆk‰t‰. Useimmiten olivat he tiet‰m‰ttˆmi‰ ja tyhmi‰ tyˆmiehi‰. He olivat ihmeellisen taitavia hevosmiehi‰ ja voivat kulkea pitk‰lti ruoatta ja juomatta, mutta heilt‰ puuttuivat kaikki muut avut ja ominaisuudet, joita tarvittiin er‰maan sodank‰ynniss‰. Heill‰ oli huono n‰kˆ ja kuulo, huono m‰‰rittelykyky ja kun he kiihoittuivat, olivat he kuin henkens‰ edest‰ pakoon pyrkivi‰ hulluja muurahaisia. Gale n‰ki parin intiaanin ratsastavan aaseilla saman kummun toista rinnett‰, jonka toisen rinteen juurella tuo tiilimaja oli, eiv‰tk‰ he n‰ht‰v‰sti tienneet mit‰‰n meksikolaisista, sill‰ he jatkoivat vain kulkuaan. Toinen intiaani oli papagolainen. Toinen taasen, jossa ei ollut muuta huomattavaa kuin ett‰ h‰n vain vaivoin voi pysytell‰ aasin sel‰ss‰, oli selv‰sti yaqui. N‰ill‰ matkustajilla ei ollut varmasti rosvoille muuta kelvollista ryˆstett‰v‰‰ kuin huopapeitteet ja puoleksi tyhj‰t ev‰slaukut. He jatkoivat matkaansa kummun yli l‰hdett‰ kohti ja kierretty‰‰n majan nurkan yll‰ttiv‰t he t‰ydellisesti rosvot. Gale kuuli lyhyen kimakan huudon, joka oli omituisesti kaikuva ja hurja, ja n‰ht‰v‰sti oli se toisen intiaanin p‰‰st‰m‰. Siihen vastattiin k‰hein karjahduksin. Sitten tuo meksikolainen kolmikon johtaja, jolla oli pistooli, vet‰isi sen tupesta ja ampui empim‰tt‰. H‰n ampui sivu kerran ja sitten j‰lleen. Kolmas luoti osui papagoon, joka luisui huudahtaen aasin sel‰st‰ maahan yhteen kasaan. Toinenkin intiaani horjui, ik‰‰nkuin h‰n toverinsa suoman tuen hˆltyess‰ olisi ollut v‰h‰ll‰ menett‰‰ tasapainonsa, mutta nelj‰nnen laukauksen kajahtaessa syˆksyi h‰nkin maahan. Paukahdukset olivat s‰ik‰hdytt‰neet aitauksessa olevat hevoset, ja tuo hurja musta syˆksyi huojuvaa ver‰j‰‰ vasten kaataen sen kumoon. Se hyˆkk‰si sielt‰ tielle, mutta nuo pari meksikolaista juoksivat sit‰ vastaan tarttuen sen turpaan ja harjaan, ja kolmas juoksi sulkemaan j‰lleen ver‰j‰n. Sitten keikautti tuo pistoolin omistaja itsens‰ notkeasti kuin pantteri hevosen selk‰‰n. H‰n huusi heiluttaen revolveriaan ja kannusti mustaa eteenp‰in. Kaikki kolme miest‰ k‰ytt‰ytyiv‰t hyvin hilpe‰sti. He aikoivat urheilla, Nuo pari maassa olevaa alkoivat tanssia ja rallatella, ja hevosen sel‰ss‰ oleva johtaja ampui j‰lleen imeytyen sitten kuin iilimato raivostuneen mustan paljaaseen selk‰‰n. Se oli vain turha ratsumiestemppu. Sitten pakotti meksikolainen jollakin omituisella otteella hevosen j‰lleen laskemaan jalkansa maahan ja syˆksym‰‰n melkein tuon viimeksi kaatuneen intiaanin p‰‰lle. Gale seisoi h‰mm‰styneen‰ puristaen pyssy‰‰n kovasti. H‰n ei voinut ymm‰rt‰‰ ratsastajan tarkoitusta, mutta ep‰ili kumminkin jotakin hirve‰n raakaa olevan tulossa. Hevosen t‰ytyi totella tuota julmaa ohjaavaa k‰tt‰, vaikka se koettikin kiemurrella ja potkia. Se kohosi takajaloilleen pieks‰en etukavioillaan ilmaa ja korskuen hurjasti, ja sitten se syˆksyi tuon maassa makaavan intiaanin kimppuun. Silloinkin viel‰ koetti tuo ymm‰rt‰v‰inen el‰in olla lyˆm‰tt‰ miest‰ kavioillaan. Mutta se ei ollut en‰‰ mahdollista. Kauhistuttava hurja huuto ilmaisi, ett‰ t‰m‰ taituruuden n‰yte oli onnistunut. Meksikolainen ei yritt‰nytk‰‰n poljettaa hevosellaan papagolaisen ruumista, vaan k‰‰nnytti ratsun takaisin aikoen j‰lleen ratsastaa tuon toisen intiaanin yli. Silloin muisti Gale, mit‰ h‰n oli kuullut meksikolaisten vihasta yaqueja kohtaan. H‰n muisti noiden villien meksikolaisten julmuuden ja sukupuuttoon h‰vitt‰v‰n sodan intiaaneja vastaan. Gale ei voinut kest‰‰ enemp‰‰. H‰n ampui nopeasti ratsastajaa osaamatta kumminkaan tuohon heiluvaan olentoon. Luoti sattui hevoseen. Se hypp‰si pystyyn, kuului s‰ik‰htynyt huuto, jota seurasi pitk‰ laukka, ja sitten keikahti hevonen kumoon potkaisten meksikolaista kaatuessaan. Molemmat j‰iv‰t liikkumattomina makaamaan. Dick hyˆkk‰si piilostaan est‰‰kseen toisia rosvoja p‰‰sem‰st‰ majaan aseitaan hakemaan. Toinen mies huusi ja juoksi vastakkaiseen suuntaan ja toinen seisoi kuin naulattu paikoillaan. Gale juoksi paikalle ja tempasi maasta aseen, joka oli pudonnut rosvop‰‰llikˆn k‰dest‰. Mies alkoi liikahdella ja tointua pyˆrtymyksest‰‰n. S‰ik‰htyneet hevoset s‰rkiv‰t aitauksen ja pakenivat uomaa pitkin tomupilvien j‰‰dess‰ osoittamaan suuntaa, jonne ne katosivat. Kaatunut rosvo nousi istualleen rukoillen pyhimyksi‰‰n toisessa ja ristien silmi‰‰n toisessa silm‰nr‰p‰yksess‰. Toinen meksikolainen pysyi paikoillaan pel‰ten uhkaavaa pyssy‰. "Menk‰‰ tiehenne, rosvot! Juoskaa!" huusi Gale. Sitten h‰n toisti huutonsa espanjan kielell‰. Uhaten pyssyll‰‰n karkoitti h‰n nuo molemmat roistot leirist‰. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ juoksi h‰n majaan ja toi karbiinit esille s‰rkien jokaisen aseen suurella kivell‰ k‰yttˆkelvottomaksi. Saatuaan sen tehdyksi juoksi h‰n hakemaan hevostaan. H‰n kiiruhti lyhint‰ tiet‰ uomaa alas v‰litt‰m‰tt‰ ollenkaan, kohtaisiko h‰n rosvot vai ei. Luultavasti tapaaminen olisi muodostunut kohtalokkaammaksi heille itselleen, ja he tiesiv‰t sen Blanco sol kuuli h‰nen tulevan ja hirnui tervetuliaisiksi. Kun Gale nousi sen selk‰‰n, korskui hevonen taistelunhaluisesta. Gale ratsasti nopeasti tapahtumapaikalle, ja h‰nen ensimm‰inen ajatuksensa, kun h‰n saapui l‰hteelle, oli juottaa Sol ja t‰ytt‰‰ vesis‰iliˆ. Sitten h‰n talutti hevosen kauemmaksi l‰hteen reunalta ja p‰‰tti tarkastaa intiaanit ennen matkalle l‰htˆ‰‰n. Papagoa oli ammuttu suoraan syd‰meen, mutta yaqui eli viel‰. H‰n oli tajuissaan ja katsoi Galeen suurin, oudoin ja synkin silmin, jotka olivat mustat kuin tulivuoren kuona. "Muukalainen on yst‰v‰llinen eik‰ tapa", kuiskasi h‰n k‰he‰sti. H‰nen sanansa olivat enemm‰n kysyv‰t kuin rukoilevat. "Yaqui, olet mennytt‰ kalua", sanoi Gale varmasti. H‰n lausui vain ‰‰neen ajatuksensa. "Yaqui ei ole pahastikaan loukkautunut", vastasi intiaani sanoen sitten jonkun oudon sanan ja toistaen sit‰ alituisesti. Joku vaisto tahi k‰he‰ss‰ kuiskauksessa piilev‰ voima tahi nuo tummat kasvot sanoivat Galelle, ett‰ h‰nen oli haettava vesis‰iliˆ sinne. H‰n nosti intiaanin istumaan antaen t‰m‰n juoda, ja jos h‰n milloinkaan el‰m‰ss‰‰n oli n‰hnyt kiitollisuutta ihmissilmiss‰, n‰ki h‰n ainakin nyt. Sitten h‰n rupesi kyselem‰‰n loukkautuneelta intiaanilta unhottamatta kumminkaan hetkeksik‰‰n varovaisuuttaan. Gale ei halunnut tulla yll‰tetyksi. Intiaanissa oli kolme loukkaumaa: luodinreik‰ olkap‰‰ss‰, murskautunut k‰sivarsi ja pahasti ruhjoutunut reisi. Mik‰ h‰nt‰ oli vaivannut, ennenkuin rosvo oli ratsastanut h‰nen p‰‰lleen, ei Gale voinut varmasti sanoa. H‰n ajatteli nopeasti. T‰m‰ yaqui paranisi varmasti, ellei h‰nt‰ j‰tetty t‰nne kuolemaan tahi noiden meksikolaisten murskattavaksi, jotka varmasti jonkun ajan kuluttua rohkaistuaan luontonsa hiipisiv‰t takaisin l‰hteelle! Galelle ei juolahtanut mieleenk‰‰n t‰m‰n miesraukan hylk‰‰minen. Siin‰ ilmeni juuri tuo h‰nen vanha tottumuksensa, tuo inhimillisyyden korkeampi velvoitus, joka teki mahdottomaksi mink‰‰n itses‰ilytysvaiston alkeiskehoitusten noudattamisen. Gale tiesi kumminkin, ett‰ h‰n lis‰si uhkaavat vaarat satakertaisiksi ottamalla t‰m‰n loukkautuneen intiaanin mukaansa. H‰n rupesi kumminkin nopeasti toimimaan, ja pit‰en pyssy‰‰n aina k‰den ulottuvilla ja katsahtaen silloin t‰llˆin syrj‰‰n tyˆst‰‰n h‰n sitoi intiaanin haavat, ollen kumminkin samalla hyvin varuillaan. Intiaanien aasit ja rosvojen hevoset olivat kaikki tipotiess‰‰n. Aika oli kumminkin Galelle niin arvokas, ettei h‰n voinut kuluttaa siit‰ hetke‰‰n ehk‰ turhaan hakemiseen. Senvuoksi nostikin h‰n intiaanin heti Solin leveille lautasille ja hypp‰si sitten itse satulaan. Kuultuaan k‰skyn taivutti Sol kaulansa l‰htien k‰velem‰‰n it‰‰np‰in tiet‰ pitkin nopeasti ja v‰litt‰m‰tt‰ kahdenkertaisesta kuormastaan. Kaukana edell‰ parin korkean yl‰tasangon v‰liss‰, jossa tie katosi muutamaan solaan, osoitti pitk‰ jono pieni‰ tomupilvi‰, miss‰ aitauksesta karanneet hevoset nyt olivat. Ne niist‰, jotka oli varastettu, juoksivat suoraan ja empim‰tt‰ kotiinsa vieden ehk‰ toisetkin mukanaan. Rosvot saivat j‰‰d‰ er‰maahan pyssyitt‰ ja ratsuitta. Blanco sol k‰veli tahi juosta hˆlkytteli kuusi penikulmaa tunnissa. Sellainen vauhti ei tavallisesti viidenk‰‰nkymmenen penikulman matkalla kastellut sen kiilt‰v‰n valkoista nahkaa eik‰ pˆrhˆtt‰nyt sen karvoja. Gale, ottaen huomioon aina k‰sill‰ olevan mahdollisuuden kohdata toisia rosvoja ja joutua takaa-ajettavaksi, s‰‰sti hevosensa voimia. P‰‰sty‰‰n niin kauaksi Papago Wellist‰, ettei sit‰ en‰‰ n‰kynyt, laskeutui h‰n satulasta ja k‰veli hevosen rinnalla tukien vahvalla k‰dell‰‰n avutonta ja horjahtelevaa intiaania. Aurinko sivuutti it‰iset harjanteet ja aamun kylmyys katosi kuin taikavoiman vaikutuksesta. Koko er‰maa muuttui. Sen harmaus muuttui loistavaksi, mesquite-pensaat kimaltelivat, kaktukset verhoutuivat kuin kuuraan ja kalliot v‰rj‰ytyiv‰t kullanv‰risiksi ja punaisiksi. Sitten kuin kuumuus lis‰ytyi, rupesi tuulemaan Galen takana olevasta laaksosta, ja kuta kauemmin aurinko paistoi sit‰ kovemmaksi muuttui tuuli. Et‰isyyden ihmeellinen l‰pin‰kyv‰ auder muutti sinert‰v‰n v‰rins‰ kellahtavaksi. Lentohiekka k‰tki vuorten ‰‰riviivat melkein n‰kyvist‰. Gale pysytteli hevosensa rinnalla. H‰n k‰rsi nurkumatta haavoittuneen kylkens‰ aiheuttamaa tuskaa, jota jokainen askel vain lis‰si. H‰nen katseensa harhaili laajan, savuisen er‰maan yli hakien sellaisia maamerkkej‰, jotka h‰n tunsi. Kun Nimettˆmien vuorien jylh‰t ja korkeat huiput vilahtivat nopeasti kiit‰vien hiekkapilvien v‰list‰, tunsi h‰n olevansa jo l‰hemp‰n‰ kotia. Toinen tunti vei h‰net er‰‰n tumman kohtisuoran patsaan kohdalle, joka seisoi vapaasti muutaman esiin tyˆntyv‰n jyrk‰nteen laidalla. Se oli kansainv‰linen rajamerkki. Kun h‰n oli sivuuttanut sen, oli h‰n saapunut oman maansa kamaralle. Keskip‰iv‰n kuumuuden ollessa korkeimmillaan pys‰htyi h‰n er‰‰n kallion varjoon, nosti yaquin satulasta maahan ja antoi h‰nelle vett‰. Tarkastettuaan sitten kauan ymp‰rˆiv‰‰ er‰maata irroitti h‰n satulan Solin sel‰st‰, jotta se saisi piehtaroida hiekassa, sˆi hieman ja paneutui sitten itsekin hetkiseksi lep‰‰m‰‰n. Yaqui oli sitke‰henkinen, sill‰ h‰n eli viel‰. Ensimm‰isen kerran katsoi nyt Gale intiaaniin tarkemmin n‰hd‰kseen, mink‰ n‰kˆinen t‰m‰ oikeastaan oli. Miehell‰ oli suuri jalomuotoinen p‰‰ ja kasvot, jotka muistuttivat ryppyist‰ naamiota. N‰ytti silt‰ kuin h‰nen kotiseutunsa, Sonoran, vulkaaninen laava olisi siselˆinyt ne tummanpunaisiksi. Intiaaneilla on aina tummat ja salaper‰iset silm‰t, mutta t‰m‰n yaquin katseessa oli er‰maan koko surullinen autius. Se oli kohdistunut Galeen ja liikkui ainoastaan silloin kun h‰nkin liikkui, Intiaani oli lyhyt ja harteikas, ja h‰nen ruumiinsa n‰ytti voimakkaasti kehittyneelt‰, vaikka n‰lk‰ tai sairaus olivatkin sen nyt kovasti laihduttaneet. Gale l‰ksi j‰lleen jatkamaan kotimatkaansa. Kun h‰n oli p‰‰ssyt solan toiseen p‰‰h‰n, oli h‰nell‰ edess‰‰n laaja syvennys, joka oli niin rosopintainen kuin miljoonia suuria nauloja olisi lyˆty Thorin vasaralla johonkin s‰rˆiseen lattiaan. Sit‰ sanottiin Altar Valleyksi. Se oli puronuomien, kanjonien, kallioiden ja harjanteiden loppumaton kaaos, kaktuksien luvattu kotimaa, jonka it‰inen p‰‰ ulottui Forlorn Riveriin asti ja imi sen veden kuiviin silloin kun siin‰ sattui sellaista olemaan. T‰m‰ er‰maan okainen ja kuiva kohta oli melkein mahdoton kuljettavaksi satulassa huojuvan haavoittuneen ja avuttoman miehen kanssa. Kumminkin l‰ksi Gale sinne pelk‰‰m‰tt‰. H‰n halusi kuljettaa yaquin niin kauas kuin suinkin tahi kunnes kuolema vapauttaisi h‰net velvollisuudesta, ja Blanco sol kahlasi vieriv‰ss‰ hiekassa, kiipesi mutakuoppien reunoja ylˆs ja alas, pujotteli kallioiden ja valkopiikkisten _choyain_ v‰litse. Aurinko alkoi jo laskeutua l‰ntt‰ kohti v‰hent‰en suurinta kuumuuttaan v‰hitellen ja vastahakoisesti. Tuulikin tyyntyi ja tomu lakkasi kiit‰m‰st‰. Nimettˆmien vuorten jylh‰ odottava sein‰m‰ muuttui punertavaksi ja sitten kullanv‰riseksi. Gale pysytteli itsepintaisesti v‰sym‰ttˆm‰n hevosensa rinnalla tukien yaquia ja kest‰en valittamatta ter‰vien piikkien pistokset. Lopulta muuttui kulku vaivalloiseksi uurastamiseksi. H‰nen raskaat s‰‰rystimens‰ uhkasivat usein kaataa h‰net kumoon, mutta h‰n ei uskaltanut kulkea niitt‰, sill‰ vaikka ne olivatkin paksut ja kankeat, pistiv‰t kumminkin choyain ter‰v‰t peloittavat pistinm‰iset piikit niidenkin l‰pi. Aina viimeiselle penikulmalle asti jaksoi Gale seurata Blanco solia ja pit‰‰ tarkasti silm‰ll‰ edess‰ olevaa tiet‰, mutta sitten kuin Forlorn Riverin litte‰t talot ilmestyiv‰t n‰kyviin loistaen punaisilta auringon valossa, rupesi h‰n horjumaan ja v‰syi nopeasti. Yaquikin putosi satulasta ja j‰i liikkumatonna hiekalle makaamaan. Gale ei jaksanut en‰‰ nousta hevosensa selk‰‰nk‰‰n, vaan tarttui lujasti Solin pitk‰‰n h‰nt‰‰n horjuen siten eteenp‰in. Blanco sol hirnui kimakasti. Se vainusi kylm‰‰ vett‰ ja makeata apilasruohoa. Edest‰p‰in n‰kyv‰t lepattavat valot merkitsiv‰t lepoa. Er‰maan surullinen h‰m‰r‰ seurasi nopeasti auringonlaskua. Se korosti tuon harmaan hiekan l‰pi kiemurtelevan joen ja sen tummempien tˆrmien yksin‰isyytt‰. Yˆn varjot alkoivat laskeutua laaksoon mustilta, kaukaa h‰‰mˆitt‰vilt‰ vuorilta. VII. VALKOISIA HEVOSIA. "Loukkautunut yaqui! Miten hemmetiss‰ tulit ottaneeksi h‰net mukaasi?" jyrisi Belding laskiessaan Galen vuoteelle. Beldingin luonne oli kovettunut n‰iden viimeisten onnettomien viikkojen kuluessa. "Senvuoksi, etten voinut muuta", kuiskasi Gale vastaukseksi. "Menk‰‰ noutamaan h‰net t‰nne -- h‰n putosi tielle -- joen toiselle puolelle -- ensimm‰isen suuren _saguaron_ luokse." Belding alkoi kiroilla hapuillessaan tulitikkuja voidakseen sytytt‰‰ lampun palamaan, mutta kun valo rupesi loistamaan, keskeytti h‰n ‰kki‰ lausumatta edes aloittamaansa sanaa loppuun. "Sanoit olevasi vahingoittumaton", sanoi h‰n tiukasti, kumartuessaan hyvin huolissaan Galen puoleen. "Olen vain hieman v‰synyt. Mene nyt tahi l‰het‰ joku toinen hakemaan yaquia." "Varmasti, Dick", vastasi Belding hieman lempe‰mmin. Sitten h‰n tˆmisteli ulos, h‰nen askeleensa kaikuivat k‰yt‰v‰n kivilt‰, sitten h‰n aukaisi jonkun oven ja huusi. "ƒiti -- tytˆt, Dick on palannut kotiin! H‰n on aivan lopussa... No, ei, ei, ei h‰n ole haavoittunut eik‰ muutenkaan loukkaantunut. Te naiset olette nyt aina sellaisia...! Tehk‰‰ mit‰ voitte h‰nen mukavuudekseen. Minulla on nyt hieman muuta tekemist‰." Kuului nopeita kysymyksi‰ ja vastauksia, joita eiv‰t Galen uneliaat korvat en‰‰ kyenneet erottamaan. Sitten h‰nest‰ tuntui kuin rouva Belding olisi kumartunut h‰nen puoleensa. Rouvan paljas l‰sn‰olokin tyynnytti, rauhoitti ja auttoi h‰nt‰. Mercedes ja Nell hyˆriv‰t h‰nen ymp‰rill‰‰n valkeina myˆt‰mielisyydest‰ ja j‰ykin katsein. Dick joi paljon, mutta ei halunnut ruokaa. H‰n halusi vain nukkua. Ja tuntiessaan, miten heid‰n kasvonsa h‰ipyiv‰t jonkunlaiseen utuun samalla kun heid‰n yst‰v‰lliset k‰tens‰ hoivasivat h‰nt‰, menetti h‰n tajuntansa. H‰n nukkui kaksikymment‰ tuntia. Sitten h‰n nousi janoissaan, n‰liss‰‰n, kankein j‰senin ja viel‰kin perin uuvuksissa ja meni heti hakemaan Beldingi‰ ryhty‰kseen j‰lleen tyˆhˆn. "Sinun yaquisi oli jo puolikuollut, mutta luullakseni saamme h‰net paranemaan", sanoi Belding. "Dick, t‰m‰ on toinen kerta, kun t‰m‰ intiaani tulee t‰nne New Orleansista jalkaisin, ratsain ja Jumala ties' miten. H‰n puhuu englannin kielt‰ paremmin kuin useimmat intiaanit ja min‰ osaan hieman yaquien kielt‰. Olen kuullut v‰h‰n h‰nen el‰m‰st‰‰n ja arvannut loput. Meksikon hallitus koettaa h‰vitt‰‰ nuo yaquit sukupuuttoon. Noin vuosi sitten joutui t‰m‰n miehen heimo vangiksi er‰‰ss‰ Meksikon satamakaupungissa. Is‰t, ‰idit ja lapset erotettiin toisistaan ja l‰hetettiin laivoissa Yucataniin tyˆskentelem‰‰n orjina suurilla riisiviljelyksill‰. Heit‰ vainottiin, lyˆtiin ja kiusattiin n‰l‰ll‰. Jokainen orja sai ruoakseen p‰iv‰‰ kohti hieman hapanta taikinaa eik‰ muuta. Yucatan on matalaa, soista, sumuista ja kuumaa seutua, ja yaquit ovat syntyneet ja kasvaneet korkealla ja kuivalla Sonoran yl‰tasangolla, jossa ilma on ohut kuin veitsen ter‰. He kuolivat noille riisipelloille toinen toisensa j‰lkeen, mutta heid‰n sijalleen tuotiin j‰lleen uusia. Katsohan, meksikolaiset eiv‰t halua tappaa heit‰ heti h‰vitt‰ess‰‰n noita yaqueja sukupuuttoon, vaan tahtovat hyˆty‰ heist‰ ensin. T‰m‰ on hirve‰t‰ julmuutta... No niin, t‰m‰ yaqui, jonka toit t‰nne, p‰‰si pakenemaan, nousi laivaan ja saapui lopulta New Orleansiin. Jollakin tavoin matkusti h‰n sitten t‰nne. Annoin h‰nelle ev‰st‰ ja h‰n poistui er‰‰n papagolaisen kanssa. H‰n oli jo sairas silloin ja sitten on h‰n varmaankin joutunut rosvojen k‰siin." Gale kertoi h‰nelle seikkailunsa Papago Wellin luona. "Tuo rosvo, joka koetti murskata yaquin hevosensa kavioiden alle, oli todellinen hyena", lopetti Gale v‰risten. "Olen jo n‰hnyt vuodatettavan verta ja hieman muutakin hermoihin koskevaa, mutta tuollaista pirullisuutta en voinut katsella. Ammuin kumminkin sivu, kuten jo sinulle sanoin, vaikka matka oli tuskin pariakymment‰ askelta pitempi." "Dick, sellaisissa tapauksissa kuin t‰m‰ on sit‰ parempi kuta nopeammasti suoriudut rosvoista", sanoi Belding julmasti. "Ja mit‰ hermoihin koskeviin n‰kyihin tulee, niin odota kunnes n‰et jonkun yaquin meksikolaisen kimpussa. Suoraan sanoen mit‰‰n hirve‰mp‰‰ ei ole en‰‰ olemassa. Sellainen verenhimo ja sukuviha ovat syv‰‰ kuin el‰m‰ ja yht‰ peloittavia. Espanjalaiset kukistivat azteekit noin nelj‰- tahi viisisataa vuotta sitten. Tuolla vihalla on ollut aikaa juurtua yht‰ kauan kuin kaktuksilla. Yaquit ovat vuoristossa asuvia azteekkej‰. Henkilˆkohtainen k‰sitykseni on, ett‰ he ovat jaloa ja ymm‰rt‰v‰ist‰ kansaa, joka, jos se vain saisi el‰‰ rauhassa, olisi rauhaa rakastavaa ja tyˆteli‰st‰. Pid‰n noista muutamista, jotka tunnen. Mutta he ovat tuomitut kuolemaan sukupuuttoon. Onko sinulla aavistustakaan, mik‰ t‰t‰ yaquia vaivasi, ennenkuin roisto aloitti julmuutensa?" "Ei. Huomasin vain, ett‰ intiaani oli huonossa kunnossa, mutta en voinut saada selville, mik‰ h‰nt‰ vaivasi." "Niin, minulla on taasen omat mielipiteeni asiasta, enk‰ ole varma, liioittelenko luulossani. Ajattelen nimitt‰in, ett‰ tuo yaqui oli tahi on kuolemaisillaan surusta. H‰nen ainoa toivomus oli p‰‰st‰ takaisin vuorille kuolemaan. Siin‰ Sonoran osassa, jonne h‰n oli matkalla, ei ole en‰‰ ainoatakaan yaquia." "H‰nen silmiss‰‰n oli todellakin hyvin omituinen ilme", sanoi Gale miettiv‰isesti. "Niin oli, min‰kin huomasin sen. Mutta kaikki yaquit ovat villin n‰kˆisi‰. Ellen suuresti erehdy, on t‰m‰ mies ollut p‰‰llikkˆ. Suojellessasi h‰nt‰ ja tuodessasi h‰net t‰nne tuhlasit voimiasi ja antauduit tarpeettomaan vaaraan, mutta, viekˆˆn piru kaikki nuo meksikolaiset rosvot, olen kumminkin iloinen, ett‰ toit h‰net!" Gale ilmoitti nyt olevansa huolissaan Laddin vuoksi. "Ladd ei l‰htenytk‰‰n sinua tapaamaan", vastasi Belding. "Tiesin sinun palaavan t‰nne piakkoin, ja koska meid‰n ja Casitan v‰lill‰ sattui selkkauksia, l‰hetin h‰net sinne. Sitten l‰htˆsi on yst‰v‰mme Carter menett‰nyt lauman hevosia ja muutamia nuoria h‰rki‰. Katsoitko tarkasti noita hevosia, jotka rosvot olivat kuljettaneet l‰hteelle?" Sen j‰lkeen kuin Dick oli ruvennut vartijaksi, oli h‰n oppinut katsomaan kaikkea ter‰vin, varmoin, valokuvaavin silmin, ja joutuessaan nytkin antamaan varman lausuntonsa, kuten usein ennenkin, kertoi h‰n laumassa olleen enimm‰kseen tummia hevosia, muutamia kimoja ja yksi laikullinen raudikko. "Carterin omaisuutta, yht‰ varmasti kuin sin‰ olet olemassa!" huudahti Belding. "H‰nen laumansa on hajoitettu ja jaettu monien varasjoukkueiden kesken. Carterilla on tuolla Three Mile Arroyossa suuri karjakartano. Se on niin kaukana Yhdysvaltain puolella, ett‰ sielt‰ on pitk‰ matka rajalle." "Nuo n‰kem‰ni hevoset menev‰t varmasti kotiinsa, eiv‰tkˆ menekin?" kysyi Dick. "Varmasti! Niit‰ ei voida ottaa kiinni eik‰ pys‰hdytt‰‰." "No niin, millaiseen tyˆhˆn min‰ nyt ryhdyn?" "J‰‰ t‰nne lep‰‰m‰‰n", vastasi Belding suoraan. "Olet levon tarpeessa. Alistu naisten hemmoitteluun ja salli heid‰n l‰‰kit‰ sinua hieman. Kun Jim palaa Sonoytasta, tied‰n paremmin, mit‰ meid‰n on teht‰v‰. N‰ytt‰‰ silt‰, hitto viekˆˆn, ett‰ meill‰ on nyt muutakin tekemist‰ kuin est‰‰ japanilaisia ja kiinalaisia p‰‰sem‰st‰ Yhdysvaltoihin. Meill‰ on t‰ysi tyˆ suojellaksemme omaisuuttamme joutumasta meksikolaisten k‰siin." "Onko minulle tullut kirjeit‰?" kysyi Gale. "Kirjeit‰kˆ? Kuulehan, poikaseni, sellaista asiaa ei juuri olekaan, joka saisi minut tahi jonkun muun l‰htem‰‰n Casitaan nyt. Vaikka kaupungissa olisikin turvallista nyt, on ainakin matka sinne vaarallinen. Kukaan ei ole k‰ynyt Casitassa kuukauden p‰iviin." Gale oli saanut monta kirjett‰ sisareltaan, Elsielt‰, mutta viimeiseen ei h‰n ollut viel‰ vastannut. Kun h‰n joskus sattumalta palasi Forlorn Riveriin muutamiksi p‰iviksi, oli h‰nell‰ silloinkin niin paljon tyˆt‰, ettei kirjoittamiseen j‰‰nyt juuri aikaa, ja sit‰paitsi oli Elsie kirjoittanut, ett‰ is‰ukko oli raivoissaan luullessaan Dickin joutuneen kokonaan hunningolle. "Aika rient‰‰", sanoi Dick. "George Thorne p‰‰see vapaaksi piakkoin ja tulee t‰nne. Mahtaneeko h‰n j‰‰d‰ t‰nne vai vieneekˆ h‰n Mercedeksen johonkin muualle?" "H‰n pys‰htyy kauniisti t‰nne Forlorn Riveriin, jos vain minulla on viel‰ jotakin sanomista", vastasi Belding. "Haluaisin sit‰paitsi mielell‰ni tiet‰‰, miten h‰n aikoisi vied‰ espanjattaren pois maasta nyt, kun kaikki tiet ovat t‰ynn‰ vallankumouksellisia ja rosvoja. Tyttˆ‰ olisi hyvin vaikea pukea sellaiseen valepukuun, ettei h‰nt‰ tunnettaisi. Kuulehan, Dick, luuletko, ett‰ voimme saada Thornen j‰‰m‰‰n t‰nne? Kuultuani suunnitelmasi suuresta vesis‰iliˆst‰ olen ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin onnellisesta tulevaisuudesta... Kunpa vain t‰m‰ onneton sota loppuisi! Sill‰, Dick, sellaista se on, Meksikon pohjoisrajalla tapellaan merest‰ mereen asti. Mutta olipa se nyt mit‰ tahansa, ei se kumminkaan ole meid‰n sotaa. Olemme hieman sen ulkopuolella. Emme voi kumminkaan tehd‰ mit‰‰n Forlorn Riverin hyv‰ksi, ennenkuin se loppuu." Suunnitelma, josta Belding mainitsi, voi kyll‰ suotuisimmassa tapauksessa saada aikaan, ett‰ Altar Valleysta aikojen kuluessa viel‰ tulee hedelm‰llinen maanviljelysseutu. Oleskellessaan yliopistossa oli Gale lukenut insinˆˆriksi, vaikka h‰n ei sittemmin ollut sytytt‰nytk‰‰n tieteellist‰ maailmaa tuleen ja liekkeihin keksinnˆill‰‰n. Eik‰ h‰n sit‰paitsi poistuttuaan yliopistosta ollut voinut tyydytt‰‰ is‰ns‰k‰‰n vaatimuksia mihink‰‰n tyˆhˆn n‰hden. Kumminkin kantoivat h‰nen pintapuoliset tietonsa hedelm‰‰ t‰‰ll‰ maailman ‰‰rimm‰isess‰ kolkassa, er‰maassa, jossa sellaista kaikkein v‰himmin olisi luullut voivan odottaa. Gale oli alituisesti arvaillut, miss‰ Forlorn Riverin l‰hteet olivat. Ei ainoakaan valkoinen mies eik‰ kukaan meksikolainenkaan ollut milloinkaan kiivennyt noille jylhille rosoisille rinteille, joita sanottiin Nimettˆmiksi vuoriksi ja joilta Forlorn Riverin luultiin alkavan. Gale oli lˆyt‰nyt er‰‰n pitk‰n ja kaitaisen, louhikkoisen ja kivisein‰isen kuilun, joka voitiin padota r‰j‰hdytt‰m‰ll‰ dynamiitilla muudan ylemp‰n‰ oleva esiinpist‰v‰ kallionkieleke. Sinne voitaisiin sitten koota haihtumaton vesim‰‰r‰. Sitten oli h‰n viel‰ suunnitellut kasteluj‰rjestelm‰n veden johtamiseksi laaksoon kaivostˆit‰ varten ja Yhdysvaltain puolella olevan Altar Valleyn osan muuttamiseksi oikeaksi paratiisiksi. Belding oli taannut, ett‰ uomissa ja kuiluissa oli kultaa, tosin ei niin paljon, ett‰ se olisi ilahduttanut kullanetsijˆit‰, mutta kumminkin tarpeeksi, jotta sen huuhtominen tulisi kannattamaan. Ja Altar Valleyn ylemm‰t penkereet eiv‰t kaivanneet muuta kuin vett‰ kasvaakseen vaikka mit‰ vuodet l‰peens‰. Galekin oli niin muodoin ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin tulevaisuudesta. Seuraavan p‰iv‰n iltap‰iv‰ll‰ palasi Ladd odottamatta taluttaen nilkuttavaa ja vaahtoista hevostaan. Belding ja Gale, jotka sattuivat olemaan tyˆss‰ pajassa, katsoivat tulijaan sanattomina h‰mm‰styksest‰. Hevosen jalat olivat t‰ynn‰ verisi‰ haavoja ja muutenkin se n‰ytti olevan aivan kaatumaisillaan. Laddin sombrero oli pudonnut johonkin ja sen asemesta oli h‰n sitonut p‰‰h‰ns‰ verisen huivin. Hiki, veri ja tomu olivat j‰hmettyneet kuivaksi kuoreksi h‰nen kasvoilleen, pieni‰ tomupilvi‰ pˆl‰hteli h‰nest‰, kun h‰n k‰veli, ja h‰nen naarmuisten s‰‰rystimiens‰ alimmat osat olivat t‰ynn‰ katkenneita valkoisia piikkej‰. "P‰iv‰‰, pojat!" huudahti h‰n. "Olenpa todellakin iloinen n‰hdess‰ni teid‰t j‰lleen!" "Mihink‰ hiiteen sin‰ hattusi olet pannut?" kysyi Belding tiukasti. Tervehdys oli naurettava. Mutta Beldingin sanat eiv‰t merkinneet mit‰‰n. H‰nen kasvoillaan kuvastuvat suru ja levottomuus puhuivat enemm‰n kuin h‰nen synkk‰ h‰mm‰styksens‰. Ladd pys‰htyi irroittaen satulan hihnat, katsoi sitten Beldingiin ja nauroi tyynesti. "Tom, muistat kai tuon _saguaro_-kunnaan Carterin kartanoon viev‰n tien ja Casitaan johtavan maantien risteyksess‰? No niin, kiipesin sen yli ja j‰tin hattuni er‰‰n tikan pes‰n katoksi." "Olet paennut jotakin ja ehk‰p‰ taistellutkin?" kysyi Belding, ik‰‰nkuin Ladd ei olisi puhunut viel‰ sanaakaan. "Vannon, ett‰ asiat selvenev‰t sinullekin jonkun ajan kuluttua", vastasi Ladd irroittaen satulan. "Ladd, mene sis‰lle naisten luo", sanoi Belding. "Min‰ kyll‰ hoidan hevosesi." "Kyll‰ menen, Tom, minuutin kuluttua. K‰v‰isin rajallakin ja n‰in siell‰ sek‰ hevosten ett‰ h‰rkien j‰lki‰. En n‰hnyt kumminkaan merkki‰k‰‰n rosvoista, ennenkuin t‰n‰ aamuna. Nukuin Carterin luona viime yˆn. Tuo viimeinen ryˆstˆ vei h‰nelt‰ kaiken. H‰n on tulemaisillaan hulluksi. T‰n‰ aamuna ratsastin pahki muutamaan Carterin hevoslaumaan, joka painoi t‰ytt‰ vauhtia kotiin p‰in. Muutamat rosvot koettivat pid‰tt‰‰ ne ja k‰‰nt‰‰ ne j‰lleen rajan toiselle puolelle. Sotkeuduin leikkiin h‰mm‰stytt‰en heid‰t kokonaan. Carterin hevoset p‰‰siv‰t pakoon. Sitten alkoi minun ja rosvojen v‰lill‰ pieni kilpajuoksu kaktuksien keskell‰. Olin v‰‰r‰ll‰ puolella ja minun oli sen vuoksi murtauduttava heid‰n ketjunsa l‰pi p‰‰st‰kseni kotiin. Pelastuin kumminkin vain nipin napin. Ahtaammassa paikassa en ole juuri ollut." "Ladd, jos vain ottaisit jonkun minun hevosistani, et joutuisi milloinkaan tuollaiseen pulaan", sanoi Belding. "Tuo sinun hevosesi osaa kyll‰ juosta, ja Jumala tiet‰‰, ett‰ se on rohkeakin, mutta sin‰ tarvitset suuren meksikolaisen hevosen, jolla on kaktuksien sitkeytt‰ veress‰‰n. Valitse vain laumasta mieleisesi. Ota joko Bull, White woman tahi Blanco JosÈ." [Bull = h‰rk‰; White woman = valkoinen nainen; Blanco JosÈ = valkoinen JosÈ.] "Minulla oli muutamia kuukausia sitten suuri ja nopea hevonen, mutta menetin sen", sanoi Ladd. "T‰m‰kin on jonkunlainen. Varmasti kyll‰ Bull ja tuo valkoinen piru, jolla on meksikolainen nimikin, voittavat hevoseni nopeudessa ja tappaisivat sen penikulman pituisella kaktustiell‰. Mutta, Tom, en voi mitenk‰‰n suostua ottamaan ainoatakaan noista komeista valkoisista hevosistasi. Olen ehk‰ liian hentomielinen ja menettelen ehk‰ tyhm‰sti, etten ota yht‰, ennenkuin rosvot puhdistavat Forlorn Riverin." Belding murahti kirouksen kurkustaan niin, ett‰ ‰‰ni muistutti kaukaista jyrin‰‰. H‰nen kasvojensa levoton ilme muuttui tummaksi hehkuksi ja kiihkoksi. Lukuunottamatta vaimoaan ja tyt‰rt‰‰n ei h‰n rakastanut mit‰‰n niin paljon kuin noita valkoisia hevosiaan. H‰nen is‰ns‰ ja isois‰ns‰ ja kaikki h‰nen esivanhempansa, joista h‰n polveutui, olivat pit‰neet hevosista. Se oli h‰nell‰ veriss‰. "Laddy, enkˆ voi vied‰ noita valkoisia johonkin muualle, ennenkuin on liian myˆh‰ist‰?" "Aikaa kyll‰ viel‰ on, mutta mihin ne sitten viet‰isiin?" "San Felipeen?" "Ei. Ne ovat paremmassa turvassa t‰‰ll‰." "Casitaan ja sitten rautateitse etemm‰ksi?" "Pelk‰‰n sen olevan uskallettua. Kaupunki on t‰ynn‰ kapinallisia, jotka tarvitsevat hevosia." "Sitten suoraan pohjoiseen?" "Mutta, mies, oletko tullut hulluksi? Siell‰h‰n on satapenikulmaisia alueita, joissa ei ole ruohonkorttakaan, saati sitten vett‰. Sanon sinulle, Tom, ett‰ turvallisinta on vied‰ nuo valkoiset etel‰‰n, Sonoraan, johonkin tuntemattomaan laaksoon vuoristossa. Anna niiden sitten olla siell‰, kunnes rosvot ovat puikkineet takaisin it‰‰n. Koittaa pian sellainen aika, ettei rosvoilla ole t‰‰ll‰ en‰‰ mit‰‰n ryˆst‰mist‰. Silloin ratsastavat ne uusille laitumille." "Laddy, en tunne Sonoraan johtavia teit‰. Enk‰ voi luottaa keneenk‰‰n meksikolaiseen enk‰ papagoon. N‰in meid‰n kesken puhuen, tuota intiaani-paimentani ep‰ilen." "Sitten on meid‰n paras pysytell‰ t‰‰ll‰, Tom. Dick, on hauska tavata sinua j‰lleen. Mutta sin‰h‰n n‰yt‰t tyynelt‰ kuin perim‰ velliss‰. N‰yt tulevan levollisemmaksi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. N‰itkˆ merkki‰k‰‰n Jimist‰ Sonnytan tiell‰?" Sitten talutti Belding v‰syneen hevosen juottopaikalle vartijain menness‰ taloa kohti. Dick kertoi juuri seikkailustaan Papago Wellin luona, kun he kiersiv‰t kuistin nurkan. Nell istui kynnyksell‰. H‰n nousi huudahtaen heikosti ja riensi heit‰ vastaan. "Minun on alistuttava kohtalooni", kuiskasi Ladd. "Naiset tulevat hoitamaan minua kuin rintalasta. Ja min‰ olen todellakin niin huonossa kunnossa, etten voi auttaa itse‰ni." "Voi, Laddy, olette varmasti haavoittunut!" huusi Nell juostessaan kalvennein poskin ja kauhistunein katsein h‰nt‰ vastaan ja tarttuessaan h‰nen k‰sivarteensa. "Nell, juoksin vain niin varomattomasti, ett‰ kaktuksen piikki raapaisi korvaani." "Ah, Laddy, ‰lk‰‰ nyt viitsikˆ valehdella! Te olette huiputtanut minua ennenkin. Tied‰n, ett‰ olette haavoittunut. Tulkaa nyt ‰idin luo." "Varmasti, Nell, se ei ole muuta kuin mit‰tˆn naarmu. Hevoseni keikautti minut sel‰st‰‰n." "Laddy, mik‰‰n hevonen ei kykene heitt‰m‰‰n teit‰ sel‰st‰‰n." Tytˆn sanat ja moittiva katse kiihoittivat vain Laddya jatkamaan. "Ehk‰ sain sen silloin, kun ratsastin nopeasti mesquite-pensaikossa ja er‰s ter‰v‰ oksa --" "Teit‰ on ammuttu!... ƒiti, t‰‰ll‰ on Laddy ja h‰nt‰ on ammuttu!... Voi n‰it‰ nykyisi‰ hirveit‰ aikoja! En voi kest‰‰ en‰‰! Forlorn Riveri‰ sanottiin niin rauhalliseksi ja turvalliseksi paikaksi. Ja sellainen se ennen olikin, sill‰ t‰‰ll‰ ei tapahtunut t‰m‰n taivaallista. Mutta nyt! Jim palaa kotiin verinen reik‰ olkap‰‰ss‰‰n, sitten Dick ja nyt te, Laddy...! Voi pelk‰‰n sen ajan viel‰ tulevan, ettette palaa en‰‰ ollenkaan!" * * * * * Aamu oli valoisa, tyyni ja kirkas kuin kristalli. Kuumuusaallot eiv‰t olleet viel‰ alkaneet nousta er‰maasta. Mainiosti toisiinsa sopivat pehme‰n harmaat, valkoiset ja viheri‰t utupilvet lep‰siv‰t kuin vaipat mesquite-pensaitten, hiekan ja kaktuksien yll‰. Kaukaisten vuorien kanjonit n‰yttiv‰t syvilt‰ ja olivat t‰ynn‰ sinert‰v‰‰ sumua. Nell istui karja-aitauksen pisimm‰n ver‰j‰npylv‰‰n nokassa. Dick nojautui aitaan h‰nen vieress‰‰n katsoen joskus Nelli‰ kasvoihin ja joskus apilapellolle, miss‰ Beldingin jalorotuiset olivat laitumella, keikailivat, leikkiv‰t ja hirnuivat. Nell katseli vain hevosia. H‰n piti niist‰ niin, ettei h‰n milloinkaan v‰synyt vahtimaan niit‰. H‰nen katseensa karttoi kumminkin nyt niin tietoisesti noita ik‰vˆivi‰ silmi‰, jotka koettivat vangita sen, ettei se tuntunut ollenkaan luonnolliselta. Suuri aidattu sametinhieno viheri‰ apilapelto oli mainio tausta tuolle parikymment‰ hevosta k‰sitt‰v‰lle valkoiselle laumalle. Ja vaikka noita hevosia ei olisi ollutkaan, olisi pelto yksin‰‰nkin muodostanut silmiinpist‰v‰n vastakohdan ymp‰rˆiv‰lle kuumalle kallioiden ja hiekan v‰lkkyv‰lle kaaokselle. Belding oli jalostanut Durangosta tuomansa rodun toistasataa j‰lkel‰ist‰. H‰nen huolenpitonsa oli eritt‰inkin kohdistunut noihin melkein aivan valkoisiin, joita h‰n hoiti hyvin huolellisesti. H‰n ansaitsi hyvin myym‰ll‰ niit‰ Texasissa asuville maanomistajayst‰villeen. Mik‰‰n hinta ei olisi kumminkaan saanut h‰nt‰ luopumaan niist‰ suurista valkoisista hevosista, jotka h‰n oli saanut durangolaisilta hevosten omistajilta. Niiden nimet olivat: Blanco diablo (Valkoinen piru), Blanco sol (Valkoinen aurinko), Blanca reina (Valkoinen kuningatar), Blanca mujer (Valkoinen nainen) ja El gran toro blanco (Suuri valkoinen h‰rk‰). Karjanomistajat olivat nauraneet h‰nelle sen vuoksi, ett‰ h‰n oli s‰ilytt‰nyt nuo durangolaiset lempinimet ja paimenet olivat ivailleet h‰nt‰ s‰‰lim‰ttˆm‰sti. Mutta nimi‰ ei oltu kumminkaan muutettu. Blanco diablo oli lauman ainoa hevonen, joka ei saanut harhailla mielinm‰‰rin eik‰ syˆd‰ ruohoa mist‰ se vain halusi. Rautakankiin kiinnitetty liekakˆysi piti sen paikoillaan muutamassa nurkassa, jonne eiv‰t muut hevoset menneet likimaillekaan. Se ei pit‰nyt t‰llaisesta erist‰misest‰, sill‰ se ei ollut onnellinen, ellei se saanut juosta tahi tapella jonkun kilpailijan kanssa. Ja jos se sai valita, tappeli se mieluummin. Jos nyt jokin valkoinen voi muistuttaa pirusta, niin t‰m‰ hevonen ainakin. Siin‰ ei ollut oikeastaan mit‰‰n kaunista, mutta kumminkin kiinnitti se heti katsojan huomion itseens‰ kokonaan. Se oli tyytym‰ttˆm‰n, vihaisen, kapinallisen ja vikurin n‰kˆinen. Ellei se jyrsinyt ruohoa tai keikaillut, ojensi se solakan pitk‰n kaulansa suoraksi ja n‰ytteli hampaitaan. T‰m‰ Beldingin lemmikki oli melkein h‰nen koko maailmansa, ja h‰n vannoi, ett‰ Diablo voi k‰rsi‰ enemm‰n kuumuutta, janoa ja kaktuksien pistoja kuin mik‰‰n toinen h‰nen omistamansa hevonen ja tokaisi, ett‰ se voi voittaa juoksussa ja tappaa jokaisen lounaassa el‰v‰n hevosen. Se seikka, ettei Ladd ollut samaa mielt‰ Beldingin kanssa n‰ist‰ silmiinpist‰vist‰ ominaisuuksista, oli suuri pettymys ja alituinen kinan aihe. Ladd ja Lash vihasivat Diabloa, ja Dick Gale, pelastuttuaan pari kertaa tˆin tuskin sen hyˆkk‰yksilt‰, oli yhtynyt paimenten mielipiteeseen. El gran toro blanco oli nimens‰ veroinen. Se oli suuri, voimakas ja pitk‰kylkinen ori, kiiltelev‰n jalomuotoisen seuralaisensa, Blanca reinan, kuninkaallinen toveri. Toinen tamma, Blanca mujer, oli niin loistavan valkoinen, ettei siin‰ ollut muun v‰rist‰ pilkkuakaan, komea ruumiinen, nopea, miellytt‰v‰ ja siro, mutta kumminkin niin tukeva, voimakaslihaksinen ja kest‰v‰, ett‰ se loistavasti edusti esi-isi‰‰n. Paimenet myˆnsiv‰t Beldingin olevan muutamissa suhteissa oikeassa Diabloon n‰hden, mutta muuten he olivat lojaalisia ja j‰rkkym‰ttˆmi‰ Blanco solin kannattajia, puhumattakaan Dickist‰, joka ei uskaltanut ruvetakaan todistelemaan, sill‰ h‰n kuvitteli joskus olevansa aivan j‰rjetˆn ajatellessaan hevostaan. Vaikka h‰n ei voinut ymm‰rt‰‰k‰‰n tunteitaan, tiesi h‰n rakastavansa Solia samoin kuin mies rakastaa yst‰v‰‰ns‰ tahi velje‰‰n. Ollessaan raskaatta satulattaan ja kˆmpelˆitt‰ suojuskilvitt‰‰n tyydytti Blanco sol jollakin tavoin kaikki hevostuntijain vaatimukset. Vaikka Diablo olikin pitk‰ ja suuri oli Blanco sol viel‰kin suurempi ja pitempi. Sitten se oli korkeampikin ja voimakkaampi. Se n‰ytti kykenev‰n tehokkaampaan toimintaan ja olevan nopeampi. N‰in kaukaa katsottuina eiv‰t sen kunnioittavat arvet ja pakurat, jotka rumensivat sen voimakkaita jalkoja, n‰kyneet ollenkaan. Se jyrsi ruohoa erill‰‰n muista laukkailematta ja leikkim‰tt‰, mutta kun se kohotti p‰‰ns‰ hirnuakseen, kuinka hurjalta, ylpe‰lt‰ ja loistavalta se n‰yttik‰‰n! Er‰maan auringon huikaiseva valkoisuus loisti sen pinnasta, sill‰ oli p‰‰ss‰‰n sen tulta ja henke‰ ja sen ehtym‰tˆnt‰ voimaa suuressa ruumiissaan. "Belding vannoo, ettei Sol milloinkaan voita Diabloa juoksussa", sanoi Dick. "H‰n uskoo sen", vastasi Nell. "Is‰ on j‰rkkym‰tˆn mielipiteess‰‰n tuohon hevoseen n‰hden." "Mutta Ladd oli ratsastanut kerran Solilla voittaen Diablon. Jim oli ollut katsomassa kilpailua." Nell nauroi. "Min‰kin sen n‰in. N‰in sivumennen sanoen, olen min‰kin pannut pist‰m‰‰n Solin turpansa is‰n lemmikist‰ edelle." "Sit‰ olisin min‰kin halunnut katsella. Nell, ettekˆ aio milloinkaan tulla ratsastamaan kanssani?" "Kyll‰ jonakin p‰iv‰n‰, kun voimme tehd‰ sen vaaratta." "Vaaratta!" "Tarkoitan, sitten kuin rosvot ovat poistuneet rajalta." "Ah, olen niin iloinen, ett‰ myˆnnyitte", sanoi Dick nauraen. "Olen usein ihmetellyt, miten Belding tuli antaneeksi Blanco solin minulle." "H‰n on mustasukkainen. Luullakseni h‰n haluaa p‰‰st‰ Solista." "Eih‰n? Kuulkaahan, Nell, h‰n on valmis antamaan Laddille ja Jimille myˆskin valkoiset hevoset milloin tahansa." "Onko? Ei kumminkaan Devili‰, White womania eik‰ Reinaa. Ei iki maailmassa! Mutta is‰ll‰ on paljon muitakin nopeita hevosia, joiden joukosta pojat saisivat valita. Dick, sanon teille is‰n haluavan, ett‰ Blanco sol juoksisi itsens‰ loppuun, menett‰isi nopeutensa er‰maassa. H‰n on niin mustasukkainen Diablon vuoksi." "Ehk‰. H‰n on totisesti omituisesti kiintynyt hevosiin. Ymm‰rr‰n sen nyt paremmin kuin ennen. Omistin pari juoksijaa ennen maailmassa. Luullakseni nuo el‰imet sopivat minulle siihen aikaan. Mutta Blanco sol --!" "Pid‰ttekˆ siit‰?" kysyi Nell katsahtaen l‰mpim‰sti sinisin silmin Dicki‰ kasvoihin. "Pid‰nkˆ? Luullakseni." "Olen niin iloinen. Solista on kehittynyt hienompi ja parempi hevonen sitten kuin saitte sen haltuunne. Se rakastaa teit‰, Dick, sill‰ se katsoo aina teid‰n j‰lkeenne. Katsokaa, miten se kohottaa p‰‰t‰‰n. Se ik‰vˆi teit‰. Ymm‰rr‰n yht‰ paljon hevosista kuin is‰ ja Laddykin. Sol on aina vihannut Diabloa eik‰ is‰ll‰ ole siit‰ ollut juuri mit‰‰n hyˆty‰." Dick katsoi tyttˆˆn. "Kun l‰hden t‰‰lt‰, tulee Solista eroaminen olemaan hyvin vaikeata." Nell ei liikahtanutkaan. "Aiotteko l‰hte‰ pois?" kysyi h‰n sitten nopeasti hieman v‰risevin ‰‰nin. "Kyll‰. Joskus kun olen alakuloinen, kuten t‰n‰‰nkin, aion l‰hte‰. Ja sanoakseni totuuden, Nell, niin tuskinpa sellainen on toivottavaakaan, ett‰ viet‰n lopun el‰m‰st‰ni t‰‰ll‰." Tyttˆ ei vastannut t‰h‰n mit‰‰n. Dick laski hell‰sti k‰tens‰ tytˆn k‰delle ja huolimatta t‰m‰n puolinaisista ponnistuksista vapauttaa se ei h‰n laskenut sit‰ irti. "Nell!" Tyttˆ kalpeni ja Dick n‰ki h‰nen huulensa eroavan toisistaan. Mutta sitten keskeyttiv‰t h‰nen aikeensa hiekoitetulta k‰yt‰v‰lt‰ kuuluvat raskaat askeleet ja iloinen, moittiva ‰‰ni. Gale p‰‰sti Nellin vapaaksi ja vet‰ytyi takaisin. Belding tuli n‰kyviin tiilist‰ rakennetun majan takaa. "Kuulehan, Dick, tuota paikattua yaquia ei voida karkoittaa, ei lahjoa eik‰ suostutella poistumaan Forlorn Riverist‰. H‰n on jo niin terve, ett‰ h‰n voisi matkustaa. Lupasin antaa h‰nelle hevosen, pyssyn, huopapeitteen ja ev‰st‰, mutta ei sittenk‰‰n." "Onpa se todellakin naurettavaa", vastasi Dick hymyillen. "Anna h‰nen j‰‰d‰ t‰nne ja pane h‰net tyˆhˆn." "Minusta se ei ole ollenkaan naurettavaa. Kerron sinulle mielipiteeni. Tuo kˆyh‰, koditon ja murtunut intiaani on kiintynyt sinuun, Dick. Nuo er‰maan yaquit ovat omituisia ihmisi‰. Olen kuullut heist‰ kummallisia kertomuksia. Uskon ne empim‰tt‰ toisiksi. H‰nen suhtautumisestaan sinuun on minulla seuraavat ajatukset. Sin‰ pelastit h‰nen henkens‰. Tuollaista tekoa pit‰‰ jokainen intiaani suuressa arvossa, apachikin. Mutta t‰lle yaquille on sill‰ ehk‰ viel‰ suurempi merkitys. Kuulin kerran er‰‰n yaquin sanovan, ettei h‰nen heimonsa ole j‰tt‰nyt milloinkaan maksamatta velkaansa yst‰v‰lle eik‰ viholliselle. Ehk‰ t‰m‰kin mies ajattelee samoin." "Dick, ‰lk‰‰ naurako", sanoi Nell. "Olen tarkastanut tuota yaquia. On liikuttavaa katsella, miten h‰nen suuret surulliset silm‰ns‰ seuraavat teit‰." "Olet saanut yst‰v‰n itsellesi", lis‰si Belding. "T‰ss‰ er‰maassa voi yaquista muodostuakin todellinen sellainen. Jos h‰n vain palaa entisiin voimiinsa, on h‰n oleva sinulle suureksi hyˆdyksi, ‰l‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin. H‰n on tervetullut t‰nne. Mutta saat vastata h‰nest‰ ja luultavasti tulee sinulla olemaan t‰ysi tyˆ est‰ess‰si h‰nt‰ silpomasta kaikkia Forlorn Riveriss‰ asuvia meksikolaisia." * * * * * Rosvojen vierailemisen aiheuttama pelko ja muudan rohkeampi hyˆkk‰ys kuin mink‰‰n kartanon laitaosia vastaan tavallisesti tehd‰‰n vaikuttivat, ett‰ Belding rakensi uuden aitauksen. Se ei ollut kyll‰ mik‰‰n kaunis, mutta se oli korkea ja verraten vahva. Portti eritt‰inkin oli lujaa tekoa. Se riippui suurien saranain varassa ja lukittiin raskailla ketjuilla ja munalukoilla. Ulkopuolelta peitettiin aitaus t‰ydellisesti piikkilangoilla, joten sen s‰rkeminen pime‰ss‰ ei juuri voinut tulla kysymykseenk‰‰n. Belding lukitsi valkoiset hevosensa tuohon aitaukseen ˆiksi. Papagolainen paimen nukkui l‰heisyydess‰ olevassa tiilimajassa. Belding ei kuvitellut kumminkaan, ett‰ mik‰‰n puuaitaus, vaikka se olisi ollut miten vahvasti rakennettu tahansa, voisi est‰‰ p‰‰tt‰v‰isi‰ rosvoja s‰rkem‰st‰ sit‰. Mutta se veisi kumminkin aikaa ja aiheuttaisi melkoisesti melua, ja n‰ihin seikkoihin Belding luotti. H‰n ei uskonut, ett‰ ˆisin toimiva rosvojoukko voi kest‰‰ kovaa ampumista, ja tuli lopulta niin huolettomaksi, ett‰ h‰n alkoi nukkua ˆisin, kuten ennenkin. On kumminkin muistettava, ettei Ladd pit‰nyt n‰it‰ Beldingin valoisia toiveita oikeutettuina. Jim Lash ratsasti kotiin ilmoittaen, ett‰ kaikki oli hyvin rajan kummallakin puolella Sonoyta-kosteikkoon p‰in. P‰iv‰t kuluivat ja Belding piti vain vartijoitaan kotona. Rosvoja ei tuntunut olevan l‰heisyydess‰. Useat vastatulleet, sek‰ amerikkalaiset ett‰ meksikolaiset, jotka tulivat vaunuilla ja kuormavankkureilla Casitasta, totesivat, ett‰ omaisuus ja ihmishenget olivat nyt halpaa tavaraa tuossa vallankumouksellisten miehitt‰m‰ss‰ kaupungissa. Er‰‰n‰ tammikuun aamuna Dick Gale her‰si johonkin kime‰‰n uhkaavaan huutoon. H‰n hypp‰si vuoteestaan ymm‰ll‰‰n ja peloissaan. H‰n kuuli Beldingin jyrisev‰n ‰‰nen vastaavan huutoon ja sitten nopeita askelia k‰yt‰v‰n kivitykselt‰. Mutta niihin ei h‰n ollut her‰nnyt. H‰nen ovensa takaa kuului kuin raskaita huokauksia, melkeinp‰ kuin nyyhkytyksi‰. Dick n‰ki kylm‰ss‰ ja harmaassa h‰m‰r‰ss‰ jotakin valkoista. Pyssy k‰dess‰‰n hyˆkk‰si h‰n huoneensa poikki ovelle. Blanco sol seisoi juuri sen ulkopuolella. Mit‰‰n tavatonta ei ollut, ett‰ Blanco sol tuli ja tukki p‰‰ns‰ Dickin huoneeseen p‰iv‰n aikaan, mutta sen tulo n‰in aikaisin aamulla, vaikka se illalla oli suljettu aitaukseen, merkitsi rosvoja, ei mit‰‰n sen v‰hemp‰‰. Dick tyynnytteli hellin sanoin korskuvaa hevostaan, pukeutui niin nopeasti kuin suinkin ja syˆksyi pihalle pyssy kummassakin k‰dess‰‰n. Solin jokainen j‰sen vapisi. Kuin koira seurasi se Dicki‰ talon ymp‰ri. Kuultuaan huutoja aitauksesta p‰in suuntasi Gale kulkunsa nopeasti sinne. H‰n kohtasi ‰kki‰ Jim Lashin, joka myˆskin talutti valkoista hevosta. "Halloo, Jim! Arvaan, ett‰ kaikki on jo ohi, paitsi takaa-ajo", sanoi Dick. "En voi viel‰ sanoa, mit‰ oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim. "T‰m‰ on Bull. Lˆysin sen juoksemasta pihalta." Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siell‰ Beldingin, joka vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhj‰. Ladd oli kumartunut tutkimaan maata lˆyt‰‰kseen j‰lki‰. "Mielest‰ni voimme menn‰ hieman rauhoittumaan ja odottamaan p‰iv‰‰", ehdotti Jim. "Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siit‰. Tom, miss‰ papago on?" sanoi Ladd. "H‰n on mennyt, Ladd, mennyt!" "H‰n on siis pett‰nyt meid‰t, vai mit‰? T‰‰ll‰ portin pylv‰‰n vieress‰ on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen pajasta. Sit‰ k‰ytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkej‰. Tom, luullakseni ei tuon portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa." Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. H‰n sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun h‰n hypp‰si vuoteestaan. "Mik‰ sinut her‰tti?" kysyi Ladd. "Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkˆ sin‰ sitten kuullut sit‰, ennenkuin huusin?" "Kuullutko? Se tuli tˆmistelem‰‰n suoraan ikkunani alle. Nousin istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla ja min‰ olin s‰ik‰htynyt aivan j‰yk‰ksi. Mit‰ sin‰, Dick, ajattelit, kun se tuli hirnumaan ovesi taakse?" "En mit‰‰n. Vapisen viel‰kin, Laddy." "Pojat, lyˆn vetoa, ett‰ Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne vain olisivat koettaneet ottaa sit‰ kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme nyt odottamaan p‰iv‰‰. Luulen, ett‰ lˆyd‰mme ainakin muutamia hevosia juoksemasta vapaina. Tom, sinun on ment‰v‰ pukemaan enemm‰n vaatteita yllesi. Nyt on tavattoman kylm‰. Muista samalla sanoa naisille, ettei meist‰ ole kukaan vahingoittunut." Auringon noustua saatiin selville muutamia ryˆstˆn erikoiskohtia. Paimenet lˆysiv‰t kahdeksan rosvon j‰ljet, jotka johtivat joen uomaan, minne hevoset oli j‰tetty. Papago oli selv‰sti ollut petturi. H‰nen muutamat mit‰ttˆm‰t kapineensa olivat kadonneet. Lashin ennustus toteutui, sill‰ kentilt‰ lˆydettiin enemm‰n irtonaisia hevosia. Miehet kiersiv‰t pian yksitoista valkoista, jotka olivat enemm‰n tahi v‰hemm‰n s‰ik‰htyneit‰. Niiden joukossa olivat Reina ja Blanca mujerkin. Rosvot eiv‰t olleet voineet kuljettaa muuta kuin hevosen mieheen. Oli suoraan sanoen kohtalon katkeraa ivaa, ett‰ Belding oli menett‰nyt lemmikkins‰, hevosen, josta h‰n piti enemm‰n kuin muista yhteens‰. Jossakin tuolla tiell‰ tappeli juuri joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa. "Mielest‰ni saamme kiitt‰‰ onneamme", huomautti Jim. "Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryˆstˆ tapahtui luullakseni n‰in: Muutamat rosvot hypp‰siv‰t aidan yli sill‰ aikaa kuin toiset tyˆskenteliv‰t portin kimpussa. Ehk‰ papago seurasi mukana ja n‰ytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eiv‰t saaneet kumminkaan kiinni muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen vangitsivat, en k‰sit‰ ollenkaan. Olisin lyˆnyt vaikka vetoa, ett‰ tarvittaisiin ainakin kahdeksan miest‰ varastamaan sit‰. Mutta meksikolaiset ovatkin parempia hevosmiehi‰ kuin me." Belding ei voinut tyynty‰. H‰n kiroili ja raivosi ja selitti vihdoin aikovansa l‰hte‰ ajamaan takaa rosvoja. "Tom, sin‰ et tule tekem‰‰n mit‰‰n sellaista", sanoi Ladd kylm‰sti. Belding huokaisi ja taivutti p‰‰ns‰. "Laddy, olet oikeassa", sanoi h‰n sitten heti. "Minun on k‰rsitt‰v‰ t‰m‰ vahinko. En voi poistua naisten luota enk‰ j‰tt‰‰ omaisuuttani ryˆstett‰v‰ksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen j‰rkytetty syd‰njuuriani myˆten eik‰ mik‰‰n muu kuin veri voi minua tyydytt‰‰." "J‰t‰ t‰m‰ asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd. "Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhty‰?" kysyi Belding tiukasti. "En oikein viel‰ tied‰. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sin‰ hakemaan tuo yaquisi t‰nne." VIII. BLANCO SOL JUOKSEE. Yaquin omituinen synkk‰ katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa porttia ja sen murrettuja salpoja, tiell‰ n‰kyvi‰ j‰lki‰ ja kiintyi lopulta Beldingiin. "_Malo_" [= paha], sanoi h‰n ja h‰nen espanjan kielens‰ oli selv‰‰. "Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miest‰ ja er‰s intiaani-petturi", sanoi Ladd. "Luullakseni h‰n tarkoittaa paimentani", lis‰si Belding. "Jos h‰n vain sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen ep‰ilys oikeutettu. -- Yaqui -- malo Papago -- Si?" Yaqui levitti sylens‰. Sitten h‰n kumartui katsomaan tiell‰ n‰kyvi‰ j‰lki‰. Ne olivat aivan sekaisin, mutta v‰hitellen sai h‰n kumminkin selville tuosta sekasotkusta, ett‰ ne johtivat tielle, jota paimenet olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan h‰nen kintereill‰‰n. Dick auttoi silloin t‰llˆin tuota viel‰ heikkoa intiaania. Yaqui lˆysi poljetun paikan, johon rosvot olivat j‰tt‰neet hevosensa. Siit‰ l‰ksi syv‰ ja selv‰sti n‰kyv‰ kapea tie kuivan joen uoman poikki. Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran er‰maan paikkaan h‰n luuli rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta l‰ksi intiaani seuraamaan j‰lki‰ kuivan hiekkavirran yli, paju- ja mesquite-pensaikkojen l‰pi kallionlohkareita ja kaktuksia t‰ynn‰ olevalle tasangolle. Saavuttuaan sinne pys‰htyi h‰n. Muudan hiekan t‰ytt‰m‰ melkein n‰kym‰tˆn tie johti vasemmalle ja selv‰sti kiersi Nimettˆmien vuorten it‰isen p‰‰n. Oikealle haarautuva tie johti Papago Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen j‰ljet l‰ksiv‰t kaakkoon p‰in tiettˆm‰‰n er‰maahan. Yaqui puhui ensin jotakin omalla ja sitten espanjan kielell‰. "Luullakseni h‰n tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy, nuo j‰ljet n‰ytt‰v‰t, ett‰ rosvot ovat helisem‰ss‰ hevosten kanssa." "Tom, senh‰n voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy yaquilta, mihin rosvot ovat matkalla ja onko siell‰ vett‰." Oli ihmeellist‰ n‰hd‰ yaquin viittaavan. H‰nen tumma k‰sivartensa ojentui ja h‰n t‰ht‰si ojennettua sormeaan pitkin er‰st‰ matalaa et‰isyydest‰ n‰kyv‰‰ valkoista jyrk‰nnett‰ kohti. Sitten h‰n piirsi hiekkaan tikulla viivan ja sen p‰‰h‰n toisen suorakulmaisesti. H‰n teki ristej‰, merkkej‰ ja kuoppia, ja t‰ydent‰ess‰‰n tuota karkeata piirustustaan puhui h‰n sek‰ yaquin ett‰ espanjan kielt‰ pist‰en aina jonkun sanan englannin kielt‰kin v‰liin. Belding tulkitsi h‰nen puheensa niin hyvin kuin h‰n vain osasi. Rosvot olivat matkalla kaakkoon rautatiet‰ kohti, joka johti Nogalesista Sonoraan. Matkustaminen sinne vie nelj‰ p‰iv‰‰, mutta tie on huono eik‰ parin viime p‰iv‰n kuluessa ole vett‰ ollenkaan saatavissa. Rosvot ratsastavat hitaasti, sill‰ niill‰ on kuljetettavana liian paljon hevosia, eiv‰tk‰ ne pelk‰‰ takaa-ajoa, koska niit‰ ei tavallisesti milloinkaan ajeta takaa. Heid‰t voidaan saavuttaa ja heid‰n kimppuunsa hyˆk‰t‰ viel‰ t‰n‰ iltana ensimm‰isen l‰hteen luona, joka sijaitsee er‰‰ss‰ laaksossa ja muodostaa kuin luonnollisen ansan. Miehet palasivat taloon. Sitten he sˆiv‰t ja joivat Beldingin tehdess‰ kiireellisi‰ matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten hevoset syˆtettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kielt‰ytyi j‰lleen ratsastamasta mill‰‰n Beldingin valkoisella hevosella. H‰n toimi nopeasti ja tyynesti. "Tuo minulle pitk‰ kauaskantava pyssy ja paljon patruunia. Kiiruhda nyt", sanoi h‰n Beldingille. "Laddy, eth‰n suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?" vastusteli Belding. "En, vaan min‰ haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa kauemmaksi kuin noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae sellainen ja nopeasti." "Minulla on muudan .405, pitk‰piippuinen ja raskas pyssy, jolla voidaan ampua penikulman p‰‰h‰n. Olen k‰ytt‰nyt sit‰ mets‰st‰ess‰ni vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee hevosesi sel‰n painollaan." "Ei sen selk‰ katkea niin helposti... Dick, ota mukaasi paljon patruunia Remingtoniisi. ƒl‰k‰ unhota kiikariasi." V‰hemm‰n kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta l‰ksiv‰t nuo kolme vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeill‰ hevosilla seuraamaan rosvojen j‰lki‰. Kun Gale k‰‰ntyi katsomaan taakseen Forlorn Riverin toiselta tˆrm‰lt‰, n‰ki h‰n Nellin huiskuttavan valkoista huivia. H‰n nousi seisomaan jalustimille ja heilutti sombreroaan. Sitten peittiv‰t mesquite-pensaat tytˆn solakan vartalon n‰kyvist‰ ja Gale k‰‰ntyi vakavin ilmein seuraamaan tovereitaan. He ratsastivat per‰kk‰in Ladd edell‰. H‰n ei seurannut aivan tarkasti rosvojen j‰lki‰, vaan oikaisi silloin t‰llˆin. Rosvot ratsastivat hitaasti hakien n‰ht‰v‰sti seudun tasaisimpia ja kaktuksista vapaampia kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin mehil‰inen tuota yaquin n‰ytt‰m‰‰ valkoista harjannetta kohti, eiv‰tk‰ mitk‰‰n muut kuin syv‰t mutakuopat tahi l‰pitunkemattomat kallioiset tahi kaktuksia kasvavat laikat voineet k‰‰nnytt‰‰ h‰nt‰ syrj‰‰n. Vaikeammin kuljettavilla paikoilla antoi h‰n hevosen k‰vell‰, mutta kun j‰lleen saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani h‰n sen nelist‰m‰‰n. Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilvi‰ leijaili sinisell‰ taivaanrannalla. Pyˆrivi‰ hiekkapatsaita, jotka olivat kuin vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien etemm‰ksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla, alkoi kohota, muuttaa v‰ri‰‰n ja n‰ytell‰ kivisten rinteittens‰ halkeamia. Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi kummun laelle, k‰ski Ladd ennenkuin he j‰lleen alkoivat laskeutua rinnett‰ Galen tarkastaa kiikarillaan edess‰ olevan er‰maan laidasta laitaan. Siell‰ n‰kyi valkoisia ja keltaisia tomupilvi‰, kimaltelevien hiekkatˆyryjen harjanteita pitkin liitelevi‰ hiekkapilvi‰, mutta ei alituisesti nousevia samanmuotoisia pˆl‰hdyksi‰, jotka olisivat ilmaisseet er‰maassa liikkuvia hevosia. Keskip‰iv‰n aikaan p‰‰siv‰t vartijat tihe‰st‰ kaktuspensaikosta aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat rapautuneesta keltaisesta kivest‰ muodostuneet hauraat penkereet muuttuivat koviksi hiekkatˆyr‰iksi ja paljaiksi savikummuiksi. Er‰maa oli kuin pyˆre‰, moniv‰rinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko hallitsi kaikkia sinisi‰, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia v‰rivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja h‰visiv‰t kuumuuden kimmelt‰viin aaltoihin. V‰sym‰ttˆmien kavioiden alta kohosi tomua, joka oli hienoa kuin pˆly. Ratsastajat jatkoivat v‰sym‰tt‰ matkaansa ja harjanne alkoi kohota. Er‰maa muuttui alituisesti ylenev‰ksi vastam‰eksi. Kun Gale saapui paikalle, josta harjanteen rinteet n‰kyiv‰t selv‰sti, sai h‰n heti selville, miss‰ rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan viel‰ tunnin voivat vartijat jo paljain silminkin n‰hd‰ pitk‰n mustista ja valkoisista pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan. "Ne n‰ytt‰v‰t suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan", sanoi Ladd viitaten harjanteen it‰isess‰ p‰‰ss‰ olevaan halkeamaan. "Kun ne h‰ipyv‰t n‰kyvist‰mme, kiiruhdamme kulkuamme. Luullakseni on tuo yaquin mainitsema l‰hde tuolla solassa." He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen er‰maan penikulmat harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo laskeutumaisillaan l‰nteen. Kallioiden v‰liss‰ kasvoi surkastuneita mesquite-pensaita. Ladd m‰‰r‰si, ett‰ hevoset oli kiinnitett‰v‰ liekaan ja et‰‰nnytt‰v‰ jalkaisin. Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman levyiseen ja ehk‰ parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen rapautuneita kallioista esiintyˆntyville jyrk‰nteille johtavia rinteit‰ n‰ytti olevan mahdoton kiivet‰. Paljaine, kovine ja valkoisine pohjineen, jossa ei ollut muuta viheri‰‰ kuin sen toisessa p‰‰ss‰ kasvava pieni mesquite-pensaikko, oli se synkk‰ ja eristetty paikka, oikea er‰maan syvennyksen hedelm‰tˆn pohja. "Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "L‰hde on tuolla ja hevosilla on tarkat silm‰t. Miten varmasti tuo yaqui m‰‰rittelik‰‰n t‰m‰n paikan! En ole milloinkaan n‰hnyt t‰llaista luonnon muodostamaa ansaa." Sek‰ mustat ett‰ valkoiset hevoset n‰kyiv‰t selv‰sti tummaa viheri‰‰ taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti kiemurteleva sininen savupatsas. "Meid‰n on kai parasta odottaa pime‰t‰ tahi aamua", sanoi Jim. "Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta n‰ytt‰v‰t t‰m‰n kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset." Gale tutki kiikarillaan vuorten sein‰mien muotoa ja rosoista nousevaa laakson pohjaa. "Laddy, tuolta toisesta p‰‰st‰ on pahempi poisp‰‰sy kuin t‰‰lt‰", vastasi h‰n. "Ja t‰m‰kin on jo n‰in vaikea. Annahan minunkin katsoa... Niin pojat, teht‰v‰nne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on ment‰v‰ sulkemaan laakson toisesta p‰‰st‰ johtava sola, ennenkuin ryhdymme hommiin." "Milloin se tapahtuu?" "Heti aamulla, kun p‰iv‰ on valjennut. Nuo roistot viipyv‰t t‰‰ll‰ kyll‰ huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat t‰st‰ vedettˆm‰t seudut." "Luullakseni voin pime‰ss‰kin hiipi‰ tuonne toiseen p‰‰h‰n", sanoi Lash miettiv‰isesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan." He hiipiv‰t varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he p‰‰stiv‰t irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden kallionlohkareiden v‰liin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton leiripaikka, mutta miehet sytyttiv‰t tulen ja sˆiv‰t niukan, mutta kumminkin vahvistavan ateriansa. Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden v‰lisest‰ halkeamasta he n‰kiv‰t, miten rajaton v‰rik‰s er‰maa jatkui silm‰nkantamattomiin l‰ntt‰ kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se oli kadonnut n‰kyvist‰ tummenivat vuorien kullanv‰riset huiput ja niiden varjot alkoivat kohota ylemm‰ksi. Jim Lash k‰‰riytyi huopapeitteeseens‰, ojensi jalkansa tuleen p‰in ja rupesi nukkumaan. Ladd k‰ski Galen seurata Jimin esimerkki‰ luvaten pit‰‰ vireill‰ tulta ja her‰tt‰‰ Jimin sitten kuin oli tarpeeksi myˆh‰inen t‰m‰n l‰hte‰ kiert‰m‰‰n rosvoja. Kun Gale her‰si, oli yˆ pime‰, kylm‰ ja tuulinen. T‰hdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa h‰nelle jotakin hiljaa. Kun Gale nousi l‰hte‰kseen heid‰n mukaansa, kielsiv‰t vartijat h‰nt‰ tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heit‰, sill‰ siten olisivat Jim ja Laddkin h‰nen sijassaan menetelleet. Laddin kulkiessa edell‰ katosivat he pime‰‰n. Eteneminen oli hyvin hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla n‰ytti pimeys l‰pitunkemattomalta. Hevonen oli yht‰ varovainen kuin sen is‰nt‰kin. Ladd ei eksynyt tielt‰, vaikka h‰n johti heit‰ kiemurtelevaa polkua kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten v‰litse, poiketen usein syrj‰‰nkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie n‰kym‰‰n selvemmin ja it‰isen taivaan t‰hdet tuikkivat solan korkeiden sein‰mien v‰list‰. Heid‰n etenemisens‰ oli t‰‰ll‰kin yht‰ varovaista kuin ennenkin, vaikka ei en‰‰ niin vaikeaa eik‰ hidasta. Kun solan synkk‰ pimeys vaaleni ja t‰htitaivasta alkoi n‰ky‰ laajemmalti, pys‰htyi Ladd ja seisoi vaitiollen hetkisen. "Onni on meid‰n puolellamme!" kuiskasi h‰n. "Tuuli puhaltaa suoraan kasvoihin, Jim. Hevoset eiv‰t niin ollen vainua sinua. Kulje hitaasti. ƒl‰ liikahduta kive‰k‰‰n. Pysyttele aivan rinteen juurella. Koeta p‰‰sty‰si toiseen p‰‰h‰n kiivet‰ niin korkealle kuin t‰m‰kin paikka on. Odota p‰iv‰‰, ennenkuin l‰hdet jollekin vyˆryv‰lle rinteelle. Aloitan homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siin‰ kaikki." Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen teht‰v‰n vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan. Kavioiden pehme‰ kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin tuo harmaa ryhm‰ katosi synke‰‰n pimeyteen. Sitten vet‰isi Ladd Dicki‰ k‰sivarresta ja k‰‰ntyi takaisin tielle. Mutta Dick viivytteli hetkisen. H‰n halusi katsella tarkemmin tuota eebenholtsinv‰rist‰ kuilua, jonka himme‰sti n‰kyv‰t sein‰m‰t kohosivat korkealle sinist‰, t‰htikirkasta taivasta kohti. T‰ydellinen hiljaisuus vallitsi. Vihdoin h‰n k‰‰ntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdess‰ he sitten haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syv‰nteit‰ pitkin. Nuotio oli sammumaisillaan. Ladd lis‰si siihen risuja paneutuen sitten nukkumaan muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yˆst‰ kului niin, kunnes t‰htien himmeneminen ja synkempi pimeys aloittivat auringonnousun edellisen tunnin. Paikka oli suojassa tuulelta, mutta ilma oli kylm‰ kuin j‰‰. Gale kulutti aikaa taittelemalla risuja er‰‰st‰ kuivuneesta mesquite-pensaasta ja k‰velem‰ll‰ edestakaisin ja kuuntelemalla. Blanco sol tˆmisytteli jalkojaan silloin t‰llˆin, rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden. Ladd her‰si ennenkuin rupesi h‰m‰rt‰m‰‰nk‰‰n. Sitten he sˆiv‰t ja joivat. Kun pimeys alkoi h‰lvet‰, satuloivat he hevosensa ja taluttivat ne solaan ja sielt‰ paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siell‰ he odottivat auringonnousua. Galesta tuntui se viipyv‰n kauan. T‰llainen odottaminen kiihoitti aina h‰nen muutenkin tulista mielt‰‰n. H‰nell‰ ei ollut hituistakaan Laddin k‰rsiv‰llisyydest‰. H‰n halusi toimintaa. Harmaat varjot alkoivat kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman pilkun h‰m‰r‰‰n laaksoon. Sitten nousi aurinko. Ladd odotti kumminkin viel‰. Kuta l‰hemm‰ksi toiminnan hetki tuli, sit‰ tyynemm‰ksi ja vakavammaksi h‰n muuttui. Gale arvaili, millaiset hyˆkk‰yssuunnitelmat h‰nell‰ mahtoivatkaan olla, mutta h‰n ei kumminkaan kysynyt. H‰n odotti vain m‰‰r‰yksi‰, ollen valmis toimimaan. Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta it‰isen rinteen juurta. Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan taivaalle. Tuota oli Ladd n‰ht‰v‰sti juuri odottanutkin. H‰n veti pitk‰n .405:den kotelosta ja koetti t‰hd‰t‰. Sitten h‰n irroitti patruunavyˆn satulansa nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna, joista kukin oli nelj‰n tuuman pituinen. Sidottuaan vyˆn vyˆt‰reilleen sanoi h‰n: "Tule nyt, Dick." Ladd kulki edell‰ m‰ke‰ alas, kunnes h‰n saapui paikalle, josta voitiin pit‰‰ silm‰ll‰ laaksosta johtavaa tiet‰. Se oli sit‰paitsi ainoa paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan. "Dick, sinun on j‰‰t‰v‰ t‰h‰n. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan kylliksi l‰helle, pudota mies satulasta... Sitten haluan saada hevosesi." "Blanco solinko?" huudahti Gale h‰mm‰styen enemm‰n Laddin pyynnˆst‰ kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se h‰nelle. "Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti "Ota vain, Laddy." Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylm‰n ilmeen. "Myˆntymisesi ilahduttaa minua. Tied‰n, miten rakastat tuota hevosta. Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden joukossa ei ole ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain hermojasi, Dick, pyyt‰m‰ll‰ hevostasi kertomatta suunnitelmaani. Voit olla aivan varma, ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion ratsastaa tuonne laaksoon ja houkutella rosvot aukealle. Niiden karbiinit eiv‰t kanna kauaksi, mutta ne eiv‰t p‰‰se minun .405:teni ulottuvilta. Niiden luodit saavat kynt‰‰ maata. Ymm‰rr‰tkˆ?" "Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa, ja kun he pakenevat, ajat sin‰ heit‰ takaa. Niinkˆ?" "Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eiv‰t voi tavoittaa Solia, mutta Sol tavoittaa heid‰t milloin vain haluan. Voitko kielt‰‰ sen?" "En. Suunnitelmasi on suurenmoinen. Mutta ajattelehan, jos joku rosvo hypp‰‰ Blanco diablon selk‰‰n." "Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun, etteiv‰t he huomaa sit‰ ennenkuin liian myˆh‰‰n. Mutta jos he turvautuvat siihen, voi Sol j‰tt‰‰ Blanco diablonkin j‰lkeens‰. Ja min‰h‰n voin sit‰paitsi milloin tahansa ampua tuon valkoisen paholaisen." Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni h‰nen viimeisten sanojensa kiihkeydess‰ ja tavassa, mill‰ h‰n tyˆnsi leukansa esille ja sulki suunsa. Gale laski nopeasti k‰tens‰ toverinsa olalle. "Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi pelastamiseksi." "Hyv‰! Mutta vannon, ett‰ jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen kokonaan." H‰n ei puhunut en‰‰ mit‰‰n, vaan alkoi lyhent‰‰ Solin jalustimien hihnoja. Kun h‰n sai ne sopimaan, nousi h‰n selk‰‰n ja ratsasti tiet‰ pitkin laaksoon. H‰n eteni niin huolettomasti kuin h‰n olisi ollut matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva pitk‰ musta pyssy oli pahaaennustava. Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan l‰heisyydess‰ olevaan mesquite-pensaaseen ja asettui sitten er‰‰n matalan kallionlohkareen taakse, jonka suojasta h‰n voi helposti n‰hd‰ kaikki tapahtumat ja ampua tarpeen vaatiessa. H‰n kuvitteli Jim Lashin olevan samanlaisessa asemassa laakson toisessa p‰‰ss‰. Gale oli tottunut jo vaaroihin ja niiden aiheuttamiin omituisiin kiihkeihin tunteihin. T‰m‰ pian alkava n‰ytelm‰ erosi kumminkin jo alkuvalmistuksissaankin niin suuresti kaikista h‰nen ennen kokemistaan, ett‰ h‰n odotti toiminnan alkua kiihke‰mmin kuin milloinkaan ennen. H‰nen mieless‰‰n liikkuivat -- pitk‰ sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingi‰ kohtaan, kiihke‰ halu saada kostaa kaikki k‰rsim‰ns‰ v‰‰ryydet, l‰mmin ihailu tyynt‰ ja leppym‰tˆnt‰ Laddia ja h‰nen t‰ydellist‰ pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen syk‰hdytt‰v‰ mielenkiinto tuohon vanhaan usein v‰iteltyyn, mutta milloinkaan ratkaisemattomaan kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja vahvempi hevonen kuin Blanco diablo. Gale tiesi tulevansa n‰kem‰‰n n‰iden molempien leppym‰ttˆm‰in kilpailijain v‰lisen kilpajuoksun -- kilpajuoksun sellaisen, joka muuttaa hevoset ja miehet peloittaviksi. Ladd ratsasti noin nelj‰nnespenikulman verran laakson keskustaa kohti, ennenkuin mit‰‰n tapahtui. Sitten kajahti kime‰ hirnunta tyyness‰ kylm‰ss‰ ilmassa. Joku hevonen oli joko n‰hnyt tahi vainunnut Blanco solin. ƒ‰ni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta selv‰sti. Se pani veren kiert‰m‰‰n nopeammin Galen suonissa. Sol pys‰htyi. Sen p‰‰ kohosi vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale tarkasteli kiikarillaan mesquite-pensaikkoa. H‰n n‰ki rosvojen juoksevan aukeamalle viittaillen ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin l‰helle, ett‰ h‰n n‰ki miesten tummat kasvot. ƒkki‰ ne hajautuivat ja h‰visiv‰t pensaikkoon. Sitten h‰n n‰ki vain vilahtelevia mustia ja valkoisia ruumiita. N‰ht‰v‰sti rosvot pukeutuivat, latasivat pyssyns‰ ja satuloivat hevosensa silloin. Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi n‰ki h‰n, ett‰ Blanco sol oli l‰htenyt j‰lleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen n‰lj‰nnespenikulman, ennenkuin rosvot ilmestyiv‰t ratsain mesquite-pensaikon laitaan. Silloin se seisahtui j‰lleen. Sen kime‰ v‰risev‰ hirnunta kantautui selv‰sti Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehist‰ tuntua. Laakson keskell‰ oleva yksin‰inen ratsastaja ei ehk‰ n‰ytt‰nyt niin uhkaavalta kuin h‰nen l‰sn‰olonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttiv‰t. Sitten n‰ki Gale er‰‰n rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan nopeasti laakson toisessa p‰‰ss‰ olevaa solaa kohti. Teko voi kyll‰ olla luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemm‰n voitiin sit‰ pit‰‰ rosvojen varovaisuustoimenpiteen‰ turvatakseen per‰ytymisens‰. Ep‰ilem‰tt‰ n‰ki Laddkin tuon laukkaa-ajavan ratsastajan. Kului muutamia j‰nnitt‰vi‰ hetki‰. Ratsastaja saapui rinteelle alkaen kiivet‰. Gale n‰ki paljain silminkin, miten kallioiden v‰list‰ pˆll‰hti valkoista savua. Silloin k‰‰nsi rosvo s‰ik‰htyneen hevosensa takaisin tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa luo. Kimojen ja mustien muodostama lauma n‰ytti nyt hajautuvan ja levenev‰n nopeasti kahdelle taholle pensaikon p‰‰st‰. Valkoiset savupilvet ilmaisivat, ett‰ rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat viel‰ kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne ratsastivat Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei per‰ytynyt, ja suuri valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale huomasi Blanco solin edest‰ nousevan pieni‰ tomupilvi‰, joita sitten nopeasti rupesi n‰kym‰‰n sen takaakin. Rosvojen matalalle t‰hd‰tyt luodit ponnahtelivat laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten kohotti Ladd pitk‰n pyssyns‰. Ei n‰kynyt ollenkaan savua, kuului vain kolme kovaa paukahdusta. L‰hestyvien ratsastajain riveihin ilmestyi aukko ja sitten laukkasi muudan hevonen ratsastajatta oikealle. Blanco sol n‰ytti k‰‰ntyv‰n kuin nasta ja laukkaavan laakson alinta p‰‰t‰, kohti. Se sivuutti Galen ja pyˆrsi oikealle juosten nopeasti. Sit‰ ajoi nyt takaa viisi rosvoa, jotka laskettivat t‰ytt‰ laukkaa huutaen ja ampuen ja ollen n‰ht‰v‰sti aivan varmat saaliistaan. Ladd pid‰tt‰ytyi ampumasta k‰‰ntyillen vain yht‰mittaa satulassa. Gale n‰ki, miten Laddin ja rosvojen v‰linen matka v‰hitellen piteni, ja huomasi selv‰sti, milloin Ladd v‰hensi Solin vauhtia. Ladd koetti n‰ht‰v‰sti viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja ‰kki‰ huomasi Gale, ett‰ h‰n luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot, jotka ratsastivat kuin paimenet, l‰heniv‰t puoliympyr‰ss‰ ja oikaisivat aina silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja j‰ntev‰ mies, joka istui korkealla hevosensa sel‰ss‰ kuin kilparatsastaja, oli monta metri‰ tovereistaan edell‰. H‰n n‰ytti p‰‰sev‰n ampumamatkan p‰‰h‰n Laddista, mutta h‰n ampui kai liian korkealle, koska eiv‰t h‰nen luotinsa pˆl‰hdytt‰neet tomua Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan. Blanco sol painoi menem‰‰n niin, ett‰ sen tahdikas kavioiden kapse kuului selv‰sti. Se juoksi vaikeudetta. Gale koetti tyynnytt‰‰ syd‰mens‰ ja valtimoidensa kiivasta sykint‰‰ ja k‰‰nsi katseensa j‰lleen l‰himp‰‰n takaa-ajajaan. T‰m‰ rosvo oikaisi juuri pit‰en pyssy‰ pystyss‰ k‰dess‰‰n ja l‰hestyen nopeasti. Matka oli pitk‰, melkein viisisataa metri‰. Galella ei ollut aikaa asettaa remingtoninsa t‰ht‰int‰ paikoilleen, mutta h‰n tunsi pyssyns‰ ja t‰hd‰ten kylm‰sti nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi h‰n ampua. Ensimm‰inen luoti sattui maahan hevosen eteen jyrs‰isten liikkeelle suuren tomupilven ja pannen ratsun hypp‰‰m‰‰n kuin aidan yli. Pyssy oli automaattinen eik‰ Galen tarvinnut muuta kuin painaa liipasinta. H‰n huomasi nyt, ett‰ muutkin rosvot olivat samassa linjassa ja ampui nopeasti monta laukausta per‰kk‰in. ƒkki‰ hypp‰si etummainen hevonen suonenvedontapaisesti, ei ylˆs eik‰ syrj‰‰n, vaan suoraan eteenp‰in, syˆksyen sitten maahan ja heitt‰en ratsastajansa menem‰‰n kuin katapultin. Sitten se piehtaroi ja potki, nousi puoleksi ylˆs, mutta kaatui j‰lleen ja jatkoi potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut j‰sent‰k‰‰n. Muut rosvot pid‰ttiv‰t nopeasti kiit‰v‰t hevosensa pyˆrt‰en takaisin paetakseen tuota n‰kym‰tˆnt‰ patteria. Gale t‰ytti uudestaan pyssyns‰ makasiinin. H‰n pid‰tt‰ytyi tarpeettomasta ampumisesta ruveten tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa taistelua. Ladd alkoi ampua Solin juostessa. .405 paukahti kime‰sti ja sitten taas. Raskaat luodit kynsiv‰t maata laakson leveydelt‰. Ladd t‰ht‰si tarkasti ja ampui harvaan v‰litt‰m‰tt‰ noista Solin takaa ja sivuilta nousevista pienist‰ tomupilvist‰. Rosvot ajoivat h‰nt‰ takaa kuin mielettˆm‰t ladaten ja ampuen yht‰mittaa. Ne ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui kerran, mutta sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen kajahdettua horjahti er‰s rosvo taaksep‰in, heitti karbiininsa menem‰‰n ja vyˆryi satulasta j‰‰den riippumaan jalustimesta. S‰ik‰htynyt hevonen laukkasi tiehens‰ laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista maata. Gale oli p‰‰tt‰nyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa, mutta tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei h‰n saanut t‰ytt‰ selvyytt‰ kaikesta. Ladd oli tyhjent‰nyt yhden makasiinin ja Blanco sol paransi nyt vauhtiaan. Se j‰tti takaa-ajajat kauas j‰lkeens‰. Sitten n‰ytti silt‰, ett‰ rosvot luulivat Laddin pakenevan. Ne pys‰htyiv‰t nopeasti ja n‰yttiv‰t neuvottelevan. Mutta se oli kohtalokas erehdys. Blanco sol hiljensi vauhtiaan ja seisahtui muutamien pitkien laukkojen j‰lkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui noita yhteen ryhm‰‰n kokoutuneita miehi‰. Kului hetkinen. Sitten kuuli Gale, miten luoti sattui maahan, n‰ki tomun pˆl‰ht‰v‰n ja kuuli luodin l‰isk‰ht‰v‰n kallioon ja vihelt‰v‰n sitten tiehens‰. Vasta sitten huomasi h‰n er‰‰n rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan. Ter‰smanttelinen luoti oli l‰vist‰nyt h‰net keskeytt‰m‰ttˆm‰ll‰ matkallaan Galen aseman taakse. J‰ljell‰ olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan laakson toista p‰‰t‰ kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden j‰lkeen. Galesta n‰ytti, vaikka h‰n totesikin olevansa kiihoittunut ja puolueellinen, ett‰ nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina kuin etanoita. Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson it‰ist‰ p‰‰t‰ kohti ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon. Ladd pysytteli t‰m‰n j‰lkimm‰isen j‰ljess‰. Sitten ilmaisivat pienet savupilvet ja pyssyn et‰iset laukaukset, ett‰ Jim Lashkin oli yhtynyt leikkiin. H‰n ei onnistunut tekem‰‰n kumminkaan muuta kuin palauttamaan rosvon takaisin laaksoon. Mutta Ladd oli k‰‰nnytt‰nyt toisenkin ratsastajan, ja nyt olivat nuo molemmat rosvot kivisen rinteen laella olevan Lashin ja tasangolla olevan Laddin v‰liss‰. Roistot koettivat ratsastaa niin nopeasti kuin heid‰n hevostensa kavioista vain l‰hti v‰ltty‰kseen joutumasta saarroksiin. Mutta ainoastaan toinen p‰‰si pakoon, ja h‰n tuli ratsastaen henkens‰ edest‰ laakson it‰ist‰ sein‰m‰‰ kohti. Blanco sol aloitti j‰lleen miellytt‰v‰n ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti tavoittamistaan, vaikka sen vauhti ei viel‰ ollutkaan nopeimmillaan. Ratsastaessaan laakson p‰‰t‰ kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten Gale vartavasten laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas sivuille. Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menem‰‰n ja menetti kaiken malttinsa p‰‰st‰iseen vain pakoon. Noin viisisataa metri‰ Galesta vasemmalle k‰‰nsi rosvo hevosensa rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivet‰. Hevonen oli mainio, paljon rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne t‰nne nousi se vain ylemm‰ksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana rosoisten ja kovertuneiden kallioiden v‰liss‰. Pari kertaa kohotti Ladd jo pitk‰n pyssyns‰, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei vartijan pid‰ttyv‰isyys johtunut s‰‰list‰ meksikolaista, vaan t‰m‰n mainiota ja uskollista hevosta kohtaan. Ylemm‰ksi ja ylemm‰ksi se kiipesi, keltaiset tomupilvet pˆl‰hteliv‰t ja silloin t‰llˆin vyˆryi suuria kivi‰ kolisten ja jyristen rinnett‰ alas. Tuntui aivan uskomattomalta, ett‰ joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi lˆyt‰‰ jalansijaa ja pysytell‰ noilla kapeilla penkereill‰ ja luhistuvilla, viett‰vill‰ kielekkeill‰. Mutta se jatkoi vain kiipe‰mist‰‰n varmasti kuin vuoristolammas, ja p‰‰sty‰‰n viimein viimeisen pengerm‰n laelle, seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selv‰sti sinist‰ taivasta vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin sel‰ss‰ katsoen ylˆsp‰in. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon urhoollista juoksijaa! Gale, jonka ihmetys oli h‰mm‰stytt‰nyt sanattomaksi, hypp‰si nopeasti seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla: "Ole varuillasi, Laddy!" Muudan suuri hevonen l‰hestyi sivulta paimenta kuin valkoinen juova. Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen satulassa. Gale aivan tyrmistyi. Sitten h‰n muisti tuon rosvon, jota Lash oli ampunut ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli palannut pensaikkoon ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain aiheuttaman j‰nnityksen kest‰ess‰, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli kiipe‰v‰‰ hevosta, l‰ksi t‰m‰ viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen nopeudella l‰ntist‰ solaa kohti. Oli hyvin mahdollista ja luultavaakin, ettei h‰n tiennyt Galen olevan siell‰ sit‰ vartioimassa, ja varmasti toivoi h‰n voivansa sivuuttaa Laddin ja Blanco solin. Kannuksen kosketus pani Solin syˆksym‰‰n eteenp‰in katkaisemaan rosvon kulkua. Diablo juoksi t‰ytt‰ vauhtia, mutta et‰isyys ja kulma suosivat Solia. Rosvolla ei ollut pyssy‰, vaan ainoastaan pistooli, jonka h‰n oli puristanut kouraansa, ollen valmis ampumaan. Mies istui satulassa niinkuin se olisi ollut h‰nen tavallinen tuolinsa. Gale n‰ki Laddin kumartuvan ja pudottavan luodikkonsa hiekalle. H‰n ei halunnut joutua kiusaukseenkaan haavoittaa Beldingin lempihevosta. Sitten Gale istui lumottuna ja henke‰‰n pid‰tt‰en katsellessaan hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan n‰kˆinen pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se n‰ytti voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen suurenmoista juoksua ruvetakseen ep‰ilem‰‰n Blanco solin etev‰mmyytt‰. H‰n oli kuin lumottu. H‰n olisi helposti voinut ampuakin rosvon, mutta sellainen ajatus ei juolahtanut h‰nen mieleens‰k‰‰n. V‰limatka lyheni kumminkin nopeasti. Oli jo ilmeist‰, ettei rosvo voinut p‰‰st‰ solaan ennen Laddia. H‰n huomasikin sen k‰‰ntyen vasemmalle ja tyhjent‰en kuudestilaukeavansa k‰‰nnˆksess‰. Tummin, hehkuvin kasvoin syˆksyi h‰n Galen ohi. Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen j‰lkeen suoraan laakson toista p‰‰t‰ kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt, ja siin‰ olikin edellisen ainoa etev‰mmyys. Molempain hevosten juoksu oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi vauhtiaan, alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi kuin hullu. Nopeasti liikkuvat kaviot panivat liikkeelle oikeita tomupilvi‰. Rosvo k‰‰ntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd kumartui hevosensa kaulalle. Diablon ja Solin v‰linen matka lyheni metri metrilt‰. Alussa oli se ollutkin melko pitk‰, sill‰ rosvo lˆi ja kannusti, kannusti ja lˆi hevostaan alituisesti, k‰‰ntyi satulassaan ja ampui syˆksyen sitten j‰lleen eteenp‰in. Kiert‰ess‰‰n laakson ylint‰ p‰‰t‰ k‰‰ntyi h‰n liian ‰kki‰ kallioiden keskell‰. Kaikki pirullisuus, mit‰ Blanco diablossa oli, n‰ytt‰ytyi sen syˆksyess‰ j‰lleen alasp‰in. Outo ja julma kuolainten ja kannusten k‰yttˆ, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selk‰‰n kuin iilimato, huudot ja ampuminen kiihdyttiv‰t sen muutenkin hurjaa luontoa. Se juoksi niin, ett‰ se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut k‰rsi‰ tuota takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin jokin varma, s‰‰lim‰tˆn ja pakottava voima -- vakavampi, voimakkaampi ja nopeampi jokaisen pitk‰n ihmeellisen askeleen j‰lkeen. Rosvo koetti ohjata Diablon l‰hemm‰ksi rinnett‰ ja paeta samaa tiet‰ kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti, mutta v‰hentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis vauhtikone tuli vain l‰hemm‰ksi. Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat, syˆksyiv‰t nuo molemmat hevoset muutamaan syv‰nteeseen ja katosivat tomupilveen. Gale tuijotti j‰ykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui h‰nen kovasti jyskytt‰viin korviinsa. Sitten h‰n odotti melkein siet‰m‰ttˆmin ep‰ilyksin. Pian ilmestyi er‰‰lle laaksossa olevalle tˆyr‰‰lle jotakin valkoisempaa kuin taustaa vasten n‰kyv‰t harmaat tomupilvet. Gale ojensi kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyr‰ss‰ loisti Blanco solin jalomuotoinen p‰‰ korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen. Nyt se taivutti kaulansa. Sitten h‰n n‰ki Laddin istuvan satulassa. Paimen talutti Blanco diabloa -- uupunutta, murtunutta ja laahustavaa Diabloa, jonka sel‰ss‰ ei ollut en‰‰ ratsastajaa. IX. KESKEYTETTY LEPOHETKI. Kenell‰k‰‰n miehell‰ ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa eik‰ kauniimpaa v‰litt‰j‰‰ asiansa edist‰miseksi kuin Dick Galella oli Mercedes CastaÒedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan paloverden viheriˆiden kiilt‰vien oksien v‰litse. P‰iv‰ oli puolessa ja ilma puutarhassa oli painostava. Mehil‰isten surina kukissa ja espanjattaren soinnukkaan ‰‰nen hiljainen mumina olivat ainoat ‰‰net, jotka keskeyttiv‰t hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa k‰det niskan takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. H‰n n‰ytti todellakin kapinalliselta. Dick totesi, ett‰ tuo nuori neiti oli t‰ydellisesti saanut takaisin itsep‰isen luonteensa, joka oli ollut nukuksissa jonkun aikaa. Yht‰ varmalta n‰ytti myˆs, etteiv‰t Mercedeksen ponnistukset tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu odottaa. Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka h‰n oli koettanutkin pid‰tt‰yty‰, ei h‰n kumminkaan ollut voinut pysy‰ poissa Nellin l‰heisyydest‰. H‰n uskoi tytˆn rakkauteen, mutta h‰nen ei onnistunut milloinkaan p‰‰st‰ h‰nen kanssaan niin pitk‰ksi aikaa kahden kesken, ett‰ h‰n olisi saanut vahvistuksen ahdistaville toiveilleen. Kun tyttˆ oli yksin‰‰n, oli h‰n petollinen kuin varjo, nopea kuin salama ja salaper‰inen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti puhutella h‰nt‰ puutarhassa tahi kentill‰ tahi kiert‰‰ h‰net johonkin pengerm‰n nurkkaukseen, karttoi tyttˆ h‰nt‰ j‰tt‰en j‰lkeens‰ tummansinisten ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo h‰nen silmiens‰ ilme antoikin juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick olisi voinut puhua suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan Mercedeksest‰. H‰n oli jo aikoja sitten voittanut tasapuolisen Mercedeksen puolelleen, mutta huolimatta siit‰ oli Nell pit‰nyt enemm‰nkin kuin puoliaan heit‰ molempia vastaan. Gale punnitsi er‰st‰ suunnitelmaa, joka h‰nell‰ oli ollut kauan mieless‰ ja joka nyt aiheutti p‰‰tˆksen, mik‰ pani h‰nen syd‰mens‰ paisumaan ja posket punoittamaan. H‰n kurkisti j‰lleen viheriˆiden oksien v‰list‰ huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle Mercedekselle. "_QuiÈn sabe_", huudahti h‰n ivallisesti ja ilostui n‰hdess‰‰n Nellin nopean h‰mm‰styksen. Sitten h‰n meni hakemaan rouva Beldingi‰ ja lˆysikin h‰net keittiˆst‰ askaroimasta. Galen ja rouva Beldingin v‰lit olivat muuttuneet nopeasti ja k‰sitt‰m‰ttˆm‰sti. Nyt ymm‰rsi Dick h‰nt‰ viel‰ v‰hemm‰n kuin alussa, jolloin rouva n‰ytti tuntevan vastenmielisyytt‰ h‰nt‰ kohtaan. Jos sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut vastenmielisyytens‰ ainakin joksikin ajaksi ja n‰ytti nyt taipuvan johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut ollenkaan varma h‰nen tunteistaan, ja h‰n oli jo kauan kuvitellut, ett‰ rouva pelk‰si h‰nt‰ tahi jotakin, jota h‰n edusti. Gale oli jatkanut ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin hienotunteisesti, edist‰‰kseen yksipuolisen rakkautensa voiton mahdollisuuksia, ja sit‰ mukaa kuin aika kului oli Dick ollut huomaavinaan rouvan julkilausumattoman vastustuksen v‰henev‰n. H‰n oli ruvennut rakastamaan suuresti Nellin ‰iti‰, sill‰ t‰m‰ ei ollut ainoastaan kotinsa lohduttaja ja voima, vaan myˆskin kaikkien muidenkin Forlorn Riverin asukkaiden. H‰n ei tehnyt mink‰‰nlaista erotusta intiaanien, meksikolaisten eik‰ amerikkalaisten v‰lill‰ kun huolet ja sairaudet olivat kysymyksess‰. H‰n oli samalla sek‰ sairaanhoitajatar, l‰‰k‰ri, rauhanv‰litt‰j‰ ett‰ auttaja. H‰n oli hyv‰ ja jalo, eik‰ Forlorn Riveriss‰ ollut ainoatakaan lasta eik‰ t‰ysikasvuista, joka ei olisi rakastanut h‰nt‰. Mutta rouva Belding ei n‰ytt‰nyt kumminkaan onnelliselta. H‰n oli ajattelevainen, tarkkaavainen, myˆt‰mielinen, voimakas ja innostunut toisten onnellisuuden edist‰miseksi, ja h‰nen tytt‰rens‰ kunnioitti h‰nt‰ niin, ett‰ se tuntui muista yht‰ oudolta kuin liikuttavaltakin, mutta siit‰ huolimatta hymyili rouva Belding vain harvoin eik‰ milloinkaan nauranut ‰‰neen. H‰nen silmiss‰‰n oli aina surullinen ja ahdistettu ilme. Gale arvaili usein, oliko h‰nen el‰m‰ss‰‰n ollut toinenkin murhen‰ytelm‰ kuin tuo otaksuttu is‰n eksyminen er‰maahan. Ehk‰ h‰nen is‰ns‰ viel‰ selitt‰m‰tˆn kuolema ahdisti h‰nt‰ yh‰. Kun Dick tuli keittiˆˆn, kuuli rouva Belding h‰nen askeleensa ja tervehti h‰nt‰. "ƒiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti h‰nt‰ niin ja samoin Ladd ja Lashkin, mutta t‰m‰ oli ensimm‰inen kerta Dickille. "ƒiti, haluan puhella kanssanne." Ainoa h‰mm‰stymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingiss‰ huomata, oli h‰nen silmiens‰ ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat kuin monet ajatukset olisivat ne varjostaneet. "Rakastan Nelli‰", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teid‰n antavan minulle luvan kysy‰ h‰nelt‰, tahtooko h‰n tulla vaimokseni." Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli h‰nen pyˆrtyv‰n ja tuntien myˆt‰tuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti h‰n nopeasti t‰m‰n luokse tarttuen h‰nen k‰sivarteensa. "Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhm‰... Mutta luulin teid‰n tiet‰v‰n", soperteli Dick. "Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. H‰nen ‰‰nens‰ oli vakava eik‰ h‰ness‰ voitu huomata muuta liikutuksen merkki‰ kuin h‰nen kalpeutensa. "Ette siis ole viel‰ puhunut Nellille?" Dick nauroi. "Olen koettanut sit‰ monta kertaa, mutta en ole saanut siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta h‰n tiet‰‰ sen kyll‰. On muitakin keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen h‰nelle. Toivon ja melkein luulenkin, ett‰ Nell pit‰‰ minusta ainakin hieman." "Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein kuiskaten. "Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan. "Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sit‰, mik‰ on ollut meille muille niin selv‰‰. Luullakseni ei sit‰ olisi voitu est‰‰k‰‰n. Olette miesten parhaita. En ihmettele ollenkaan, ett‰ h‰n rakastaa teit‰." "ƒiti, haluatte siis antaa h‰net minulle?" Rouva Belding veti h‰net valoon katsoen h‰nt‰ kasvoihin omituisin tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, ett‰ naisen silm‰t voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. N‰ytti silt‰ kuin tuohon katseeseen olisivat sis‰ltyneet kaikki el‰m‰n ilot ja surut. "Rakastatko h‰nt‰?" "Syd‰meni pohjasta." "Haluatko menn‰ h‰nen kanssaan naimisiin?" "Ah, haluanko! Yht‰ paljon kuin haluan el‰‰ ja tyˆskennell‰ h‰nen puolestaan." "Milloin haluat menn‰ naimisiin h‰nen kanssaan?" "Milloinko...? Heti kun h‰n vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick naurahti riemukkaasti. "Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko h‰nt‰ itse‰‰n -- h‰nen suloisuuttaan ja hyvyytt‰‰n -- sanalla sanoen -- juuri h‰nt‰ vain, h‰nen ruumistaan ja sieluaan?... Eikˆ mik‰‰n voi muuttaa mielt‰si?" "Rakas rouva Belding, rakastan h‰nt‰ h‰nen itsens‰ vuoksi. Jos h‰n vain rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei ole olemassa mit‰‰n, joka voi saada minut muuttamaan mieleni." "Ent‰ vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpe‰n perheen j‰sen. Kerron sinulle, ett‰ min‰kin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen. Muutamat kuukaudet eiv‰t voi muuttaa sukuylpeytt‰ eiv‰tk‰ verta, eiv‰tk‰ niit‰ voi muuttaa vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja villi‰ el‰m‰‰. Mutta se ei tule kest‰m‰‰n. Ehk‰ voit asettua t‰nne asumaan ja ruveta karjanjalostajaksi. Tied‰n sinun rakastavan l‰ntt‰. Mutta, Dick, omaisesi voivat --" "Mit‰ ikin‰ vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille", keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mit‰‰n salattavaa heist‰ eik‰ itsest‰ni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin hallussa. Kenell‰k‰‰n muulla ei ole kanssani mit‰‰n tekemist‰." "Silloin, Dick, saat ottaa h‰net. Jumala siunatkoon teit‰ molempia." Rouva Beldingin kasvojen j‰nnitetty ilme hˆltyi ‰kki‰ ja h‰n purskahti samalla kertaa sek‰ onnelliseen ett‰ katkeraan itkuun. "No, mutta, ‰iti!" Gale ei voinut sanoa enemp‰‰. H‰n ei voinut ymm‰rt‰‰ t‰llaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin k‰sivartensa h‰nen ymp‰rilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dicki‰ tyˆnsi h‰n t‰m‰n ovelle sanoen: "No niin, Dick, mene kertomaan se h‰nelle, ja teekin se reippaasti!" Gale palasi miettiv‰isen‰ huoneeseensa. H‰n vannoi, ett‰ h‰n tekisi Nellin onnelliseksi, jos h‰nell‰ vain oli sellainen ihmeellinen onni, ett‰ h‰n voi saada h‰net omakseen. Muistettuaan sitten, millaisia toiveita rouva Belding oli h‰nelle antanut, katosi Dickin vakavuus silm‰nr‰p‰yksess‰ ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan h‰ness‰. H‰n ei yksinkertaisesti voinut est‰‰ askeleitaan johtamasta h‰nt‰ puutarhaan. Jokainen polku n‰ytti viev‰n sinne. H‰nen suonensa sykkiv‰t, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. H‰n tunsi, ettei h‰n milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan n‰in haltioituneessa mielentilassa. "Nyt reippaasti toimeen!" mumisi h‰n itsekseen. H‰n otaksui ep‰rˆim‰tt‰, ett‰ h‰nen iloinen vihellyksens‰ ja ‰‰nekk‰‰t askeleensa keskeytt‰isiv‰t lepohetken ensimm‰isen unisen vaiheen, unen, johon tytˆt aina p‰iv‰n kuumimmiksi tunneiksi vaipuivat. Nell oli omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin Mercedes saapui n‰ytt‰m‰‰n, miten v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti se kuului tropiikin el‰m‰‰n. Mutta ei kumpikaan tyttˆ kuullut h‰nt‰. Mercedes nukkui _palo verden_ juurella nojaten tummaa p‰‰t‰ns‰ pehme‰‰n pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon. H‰nen syv‰ss‰ unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymy‰. Tytˆn suloiset punaiset huulet pehmeine t‰ydellisine muotoineen olivat aina lumonneet Dickin ja vetiv‰t h‰nt‰ puoleensa vastustamattomasti. H‰n oli aina palanut halusta saada suudella h‰nt‰ ja nyt pani t‰m‰ sopiva tilaisuus h‰net aivan v‰risem‰‰n. Teko tuntui hirvitt‰v‰lt‰, mutta ellei Nell her‰isi heti, niin --. Ei, h‰n koetti tukahduttaa halunsa. Sellainen olisi jo enemm‰n kuin rohkeutta, se olisi --. Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheri‰ k‰rp‰nen l‰helle Nellin kasvoja n‰ytt‰en haluavan istuutua niille. Dick hiipi ‰‰nettˆm‰sti puiden v‰liin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti k‰tens‰ huitaisulla rohkean hyˆnteisen. Mutta h‰n tunsi olevansa voimaton suoristautumaan. H‰n oli aivan kiinni tytˆss‰, kumarruksissa h‰nen kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien l‰heisyydess‰. Tuo uhmaava haaveileva hymy raotti niit‰ juuri. Dick luuli jo olevansa hukassa. Mutta tyttˆ liikahti ja Dick pelk‰si h‰nen her‰‰v‰n. Kun Nell aukaisi silm‰ns‰, seisoi Dick suorana v‰h‰n matkan p‰‰ss‰. Tyttˆ oli uninen ja tyyni, kunnes h‰n huomasi Dickin. Silloin h‰n her‰si t‰ydellisesti yhdess‰ sekunnissa ollen h‰mmentynyt ja levoton. "Kas, oletteko tekin t‰‰ll‰?" kysyi h‰n hitaasti. "Kuten n‰ette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti. "Oletteko ollut t‰‰ll‰ jo kauankin aikaa?" "Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti. "Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri t‰nne?" "Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei h‰nen en‰‰ tarvinnut valehdella. "No sitten n‰in unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti kuullessaan oman ‰‰nens‰. "Niin, olitte juuri sen n‰kˆinen kuin olisitte n‰hnyt kauniita unia", sanoi Dick. "Olen pahoillani, ett‰ her‰tin teid‰t. En voi kumminkaan ymm‰rt‰‰, miten satuin sen tekem‰‰n, sill‰ koetin olla hyvin hiljaa. Mercedes ei her‰nnyt. Nyt poistun j‰lleen antaakseni teid‰n lev‰t‰ ja uneksia." Mutta h‰n ei kumminkaan liikahtanutkaan l‰hte‰kseen. Nell katsoi h‰neen uteliain, arvostelevin silmin. "Eikˆ nyt olekin ihana p‰iv‰?" kysyi Dick. "Liian kuuma vain." "Ainoastaan yhdeks‰nkymment‰ varjossa. Ja te olette kertonut minulle, ett‰ juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nyth‰n on siihen verraten oikea loistava, kultainen p‰iv‰." "Eilen oli viel‰kin kauniimpi ilma, mutta ette n‰ytt‰nyt sit‰ huomaavankaan." "Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydess‰, ristiriitaisessa menneisyydess‰." Nellyn uniset silm‰t avautuivat suuremmiksi. H‰n ei oikein ymm‰rt‰nyt, miten kohdella t‰t‰ muuttunutta nuorukaista. Dick tunsi olevansa iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta sit‰. "Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? N‰yt‰tte ‰‰rettˆm‰n onnelliselta t‰n‰‰n." "Niin olenkin, aivan varmasti. Hyv‰sti. Hauskoja unia." Dick k‰‰ntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell oli todellakin uninen ja kun h‰n oli vaipunut uneen j‰lleen, aikoi Dick palata. H‰n k‰veli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet kengittiv‰t muudatta hevosta. Yaqui oli kentill‰ vartioimassa hevosia. Blanco sol popsi ruohoa tyytyv‰isesti kohottaen silloin t‰llˆin p‰‰ns‰ katsoakseen. Kun se n‰ki is‰nt‰ns‰, teroitti se pitki‰ korviaan ja hirnui. Mutta ‰kki‰ k‰‰nsi Dick kuin magneetin vet‰m‰n‰ askeleensa j‰lleen puutarhaan p‰in ja hiipi sinne ‰‰nettˆm‰sti. Nell nukkui nyt raskaasti. H‰n oli veltto, raukea eiv‰tk‰ unet h‰nt‰ nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiest‰ kosteat. J‰lleen h‰n liikahti ja her‰si v‰hitellen. H‰nen silm‰ns‰ aukenivat kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen, ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick seisoi h‰nest‰ v‰hint‰inkin kymmenen askeleen p‰‰ss‰ ja kaikista ulkonaisista seikoista p‰‰tt‰en katseli h‰n Nelliin tyynesti. "Olen h‰irinnyt lepoanne j‰lleen", sanoi h‰n. "Suokaa minulle anteeksi. Poistun heti." H‰n k‰veli tiehens‰, mutta sitten kuin h‰nen oli en‰‰ mahdoton pysy‰ poissa puutarhasta, palasi h‰n sinne. Heti kun h‰n kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi h‰n t‰m‰n teeskentelev‰n nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut ja ihon l‰mmin, runsas, kullanhohteinen v‰ri oli h‰vinnyt. Dick polvistui ja kumartui h‰nen puoleensa. Vaikka h‰nen verens‰ kohisikin h‰nen suonissaan, rinta kohoili ja h‰nen mielens‰ riemuitsi t‰m‰n hetken ja sen antaman lupauksen ihmeellisest‰ vaikutuksesta, hillitsi h‰n kumminkin itsens‰. H‰n toivoi enemm‰n kuin h‰n milloinkaan ennen el‰m‰ss‰‰n oli mit‰‰n toivonut, h‰n toivoi saavansa n‰hd‰, jatkaako Nell teeskentely‰‰n ja salliiko h‰n itse‰‰n suudeltavan. H‰n tunsi varmasti Dickin hengityksen, sill‰ h‰nen hiuksensa heilahtelivat otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta kohosi ja laskeutui raskaasti. Dick kumartui yh‰ syvemp‰‰n. Mutta h‰n oli kai naurettavan hidas, sill‰ kun h‰n kumartui viel‰kin syvemp‰‰n, avautuivat Nellin silm‰t ja Dick n‰ki vilahdukselta niiden purpuraisen katseen, kun tyttˆ k‰‰nsi p‰‰ns‰. Sitten, huudahtaen heikosti, h‰n nousi ja pakeni. X. ROJAS. George Thorne ei ollut l‰hett‰nyt viikkokausiin sanaakaan Forlorn Riveriin. Gale oli huolissaan senvuoksi ja alkoi jo arvailla, oliko Thornelle mahdollisesti tapahtunut jotakin vakavampaa. Mercedes n‰ytti olevan tuskallisesti j‰nnityksiss‰‰n. Thornen sopimus p‰‰ttyisi tammikuun lopussa ja ellei h‰n nyt heti saisikaan lopullista eroaan, saisi h‰n kumminkin varmasti lomaa joksikin ajaksi. Senvuoksi Gale odotti viel‰, ei kumminkaan enenev‰tt‰ levottomuudetta, ja koetti parhaan kykyns‰ mukaan lohduttaa Mercedest‰. Helmikuun ensimm‰inen p‰iv‰ koitti tuoden uutisia Casitassa ja sen ymp‰ristˆss‰ tapahtuneista vallankumouksellisten liikkeist‰ ja rosvojen tuhotˆist‰, mutta ei sanaakaan Thornesta. Mercedes muuttui hiljaiseksi ja surulliseksi. H‰nen silm‰ns‰ olivat kuin murheen suuret mustat ikkunat. Nell uhrautui kokonaan tuolle onnettomalle tytˆlle. Dick koetti kaikin tavoin saada h‰net uskomaan kaiken viel‰ muuttuvan hyv‰ksi eik‰ muukaan talonv‰ki olisi voinut k‰ytt‰yty‰ yst‰v‰llisemmin ket‰‰n sisarta tai tyt‰rt‰ kohtaan. Mutta heid‰n yhteiset ponnistuksensa olivat turhat. Mercedes n‰ytti luulevan kohtalokkain toivottomuuksin, ett‰ kaikki oli lopussa ja onnettomuus alkanut. Gale selitti selitt‰mist‰‰n aikovansa ratsastaa Casitaan ottamaan selville, mihin Thorne oli joutunut, mutta vanhemmat ja tyynemm‰t p‰‰t saivat h‰net aina tyyntym‰‰n. Belding ei uskonut ollenkaan Casitaan johtavaa tiet‰ turvalliseksi. Pakolaisia saapui sielt‰ joka p‰iv‰ Forlorn Riveriin, ja jos vain heid‰n kertomuksiinsa voitiin luottaa, olisi oikea sota ollut toivottavampi kuin nykyinen tilanne rajalla. Belding, paimenet ja yaqui neuvottelivat. Intiaani ei ollut ainoastaan Galen uskollinen palvelija, vaan h‰n oli myˆskin suureksi hyˆdyksi Beldingille. Yaquilla oli kaikki sukunsa voimat ja ter‰v‰ j‰rki. H‰nen vihansa meksikolaisia kohtaan oli suurempi kuin h‰nen perinpohjaiset tietonsa heist‰. Yaqui oli ollut vakoilemassa kaikilla teill‰ ja ilmoitti asioita, joiden perusteella Belding p‰‰tti odottaa viel‰ muutamia p‰ivi‰, ennenkuin h‰n l‰hett‰‰ ket‰‰n Casitaan. H‰n pakotti paimenten ja eritt‰inkin Galen lupaamaan, etteiv‰t he l‰hde sinne h‰nen suostumuksettaan. Tultuaan t‰st‰ neuvottelusta tapasi Gale Nellin. Sitten tuon keskeytyneen lepohetken oli tyttˆ karttanut h‰nt‰ enemm‰n kuin ennen, ja kaikki, mit‰ Gale voi kehua saaneensa h‰nelt‰, oli silloin t‰llˆin matkojen p‰‰st‰ vilahtava kiusoittava hymy. Nyt kumminkin tuntui h‰nest‰ kuin tyttˆ olisi odottanut h‰nt‰, ja kun h‰n saapui Nellin viereen, oli h‰n aivan varma siit‰ eik‰ voinut peitt‰‰ suurta h‰mm‰styst‰‰n. "Dick", aloitti Nell nopeasti, "is‰ kai ei aio l‰hett‰‰ ket‰‰n Casitaan ottamaan selv‰‰ Thornesta?" "Ei viel‰. H‰nest‰ tuntuu parhaalta odottaa ja me muutkin olemme samaa mielt‰. Olen pahoillani. Mercedes raukka!" "Tied‰n sen. Koetin taivuttaa h‰nt‰ l‰hett‰m‰‰n Laddyn tahi yaquin, mutta h‰n ei ottanut puhettani kuuleviin korviinsakaan. Dick, Mercedes kuolee v‰hitellen. Ettekˆ voi huomata, mik‰ h‰nt‰ vaivaa? Se ei ole rakkautta eik‰ pelkoa, vaan ep‰varmuutta ja ep‰ily‰. Ah, emmekˆ voi mitenk‰‰n h‰nt‰ auttaa?" "Nell, olen yht‰ huolissani kuin tekin h‰nen vuokseen. Toivoisin voivani ratsastaa Casitaan, mutta Belding on pit‰nyt minua kuin pihdeiss‰ viime aikoina." Nell tuli aivan Galen viereen ja tarttui h‰nen k‰sivarteensa. H‰nen kasvonsa olivat aivan kalpeat ja silm‰t loistivat tummina innostuksesta. "Dick, ettekˆ voi l‰hte‰ sinne is‰n suostumuksettakin? Koettakaa nyt! Menk‰‰ Casitaan ja ottakaa selville, mit‰ Thornelle on tapahtunut, ja kyselk‰‰, onko h‰n l‰htenytk‰‰n t‰nne Forlorn Riveriin." "En, Nell, en voi." Tyttˆ irtautui h‰nest‰ nopeasti. "Pelk‰‰ttekˆ?" T‰m‰ Nell Burton ei ollut ainakaan sama, jonka Gale tunsi "En, en pelk‰‰", vastasi Gale hieman ‰rtyis‰sti. "Ettekˆ halua l‰hte‰ sinne minunkaan vuokseni?" Tytˆn k‰ytt‰ytyminen muuttui j‰lleen salamannopeasti tultuaan Galen l‰heisyyteen ja puristaessaan t‰m‰n k‰si‰ kalpein kasvoin ja suloisin rukoilevin liikkein. "Nell, en halua olla tottelematon Beldingille", vastusteli Gale, "enk‰ rikkoa antamaani lupausta." "Dick, suurentelette vain asiaa. Mutta vaikka niin olisikin, niin menk‰‰, ellette Mercedes raukan vuoksi, niin minun, tehd‰ksenne minulle mieliksi. Tahdon, haluan... ette menet‰ mit‰‰n l‰htem‰ll‰ sinne, vaan p‰invastoin --. Luullakseni tied‰n, milt‰ Mercedeksest‰ tuntuu. Sana Thornelta tahi varmuus, mihin h‰n on joutunut, pelastavat h‰net. Ottakaa Blanco sol ja menk‰‰, Dick. Kukaan kapinallinen ei saa teit‰ milloinkaan kiinni ratsastaessanne sill‰. Kuulkaahan, Dick, jos olisin Solin sel‰ss‰, en pelk‰isi koko vallankumouksellisten armeijaakaan." "Rakas tyttˆseni, t‰ss‰ ei ole lainkaan kysymys pelk‰‰misest‰, vaan lupauksestani ja velvollisuudestani Beldingi‰ kohtaan." "Sanoitte kerran rakastavanne minua. Jos rakastaisitte minua todella, menisitte kyll‰, mutta nyt huomaankin, ett‰ olette valehdellut." Gale ei voinut muuta kuin tuijottaa tuohon muuttuneeseen tyttˆˆn. "Dick, kuunnelkaahan!... Jos l‰hdette ja tuotte muutamia sanoja Thornelta Mercedekselle lohdutukseksi, saatte varmasti -- palkkionne." "Nell!" Tytˆn vaarallinen suloisuus oli yht‰ h‰mm‰stytt‰v‰ kuin t‰m‰ h‰nen luonteensa uusi piirrekin. "Dick, aiotteko l‰hte‰?" "En, en mitenk‰‰n!" huusi Gale kiihke‰sti taistellen haluaan vastaan. "Nell Burton, kuunnelkaa minua. Tuo toivomani palkkio olisi minulle melkein samaa kuin taivas, mutta en senk‰‰n vuoksi halua rikkoa is‰llenne antamaani sanaa." Nell muuttui nyt tyttˆm‰isen ivan ja itsep‰isen kiihkon hengett‰reksi. "Gracias, seÒor", vastasi h‰n ivallisesti. "Adios" Sitten h‰n riensi pois n‰kyvist‰. Seuraavana aamuna ei Nell tullutkaan aamiaiselle. Rouva Beldingist‰ n‰ytti se tuntuvan hieman omituiselta, sill‰ h‰n kutsui tyttˆ‰ ensin puutarhasta ja sitten pihalta. Sitten h‰n meni Mercedeksen huoneeseen. Mutta Nell ei ollut siell‰k‰‰n. "H‰n on varmaankin j‰lleen pahalla tuulella", sanoi Belding. "En saanut sanaakaan h‰nelt‰ t‰n‰ aamuna. Anna h‰nen murjottaa, ‰iti. H‰nen j‰ljess‰‰n ei kannata juosta, sill‰ h‰n on tarpeeksi hemmoiteltu muutenkin. Sit‰paitsi on h‰nell‰ aina n‰lk‰. H‰n ilmestyy kyll‰ pian n‰kyviin, ‰l‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin." Huolimatta Beldingin p‰‰telm‰st‰, johon Galekin oli yhtynyt, ei Nelli‰ kumminkaan n‰kynyt sen tunnin kuluessa. Kun Belding ja paimenet tulivat pihalle, sˆi yaqui aamiaistaan penkilt‰, jolla h‰n aina istui. "Yaqui -- Lluvia d'oro, si?" kysyi Belding viitaten k‰dell‰‰n aitauksiin p‰in. Intiaanin Nellille antama kaunis nimi oli k‰‰nnettyn‰: "Kullann‰ytt‰j‰", ja Belding k‰ytti sit‰ kysyess‰‰n yaquilta, oliko t‰m‰ n‰hnyt tyttˆ‰. Mutta h‰n sai kielt‰v‰n vastauksen. Noin puolen tunnin kuluttua, kun Gale oli juuri poistumaisillaan huoneestaan, n‰ki h‰n yaquin juoksevan kentilt‰ johtavaa polkua. Oli tavatonta n‰hd‰ tuon intiaanin juoksevan. Gale arvaili syyt‰ siihen. Yaqui juoksi suoraan Beldingin luo, joka tyˆskenteli tavallisessa paikassaan vaunuvajassa. Hetkisen kuluttua huuteli jo Belding paimeniaan. Gale ehti h‰nen luokseen ensimm‰iseksi, mutta eiv‰t Ladd eik‰ Lashkaan olleet kaukana j‰ljess‰. "Blanco sol on kadonnut!" huusi Belding raivoissaan. "Kadonnut? Nytkˆ p‰iv‰ll‰, vaikka intiaani on ollut vahtimassa?" kysyi Ladd. "Se tapahtui yaquin ollessa syˆm‰ss‰ aamiaistaan. Mik‰‰n ei ole varmempaa. H‰n oli juuri juottanut Solin." "Rosvotko?" huudahti Jim Lash. "Jumala sen tiet‰‰. Yaqui sanoo kumminkin ep‰ilev‰ns‰ sit‰." "Ehk‰ Sol on vain k‰vellyt johonkin?" "Se oli lieassa aitauksessa." "L‰het‰ yaqui hakemaan hevosen j‰lki‰ ja neuvotelkaamme sill‰ aikaa", sanoi Ladd. "T‰m‰ ei ole varmastikaan rosvojen tyˆt‰." Galella ei ollut mit‰‰n sanomista seuraavan nopean etsimisen aikana, mutta mieless‰‰n h‰n kumminkin muodosteli yhteenvetoa tapauksista. Kun h‰n sitten huomasi, ett‰ h‰nen vanha satulansa ja suitset olivat kadonneet tallin naulasta, muuttuivat h‰nen ep‰ilyksens‰ varmuudeksi mykistytt‰en h‰net hetkiseksi ja tehden h‰net sairaaksi. "Kuulehan, Dick, ‰l‰ pane sit‰ niin pahaksesi", sanoi Belding. "Lˆyd‰mme luullakseni Solin piankin, ja ellemme lˆyd‰k‰‰n, on aitauksissa toisia hyvi‰ hevosia." "En ajatellut nyt Solia." Ladd katsahti ter‰v‰sti Galeen, n‰ps‰hdytti sormiaan ja sanoi: "Tulimmainen, ellen min‰kin ole sit‰ jo arvannut!" "Mik‰ teit‰, pojat, oikein vaivaa?" kysyi Belding tiukasti. "Nell on ratsastanut johonkin Solilla", vastasi Dick. Syntyi vaitiolo, jonka Belding vihdoin keskeytti. "Jos Nell on sen ottanut, niin silloinhan ei ole mit‰‰n h‰t‰‰. Pelk‰sin menett‰neeni hevosen." "Belding, olet v‰‰rill‰ j‰ljill‰", sanoi Ladd pudistaen p‰‰t‰‰n. "Nell on l‰htenyt Casitaan", sanoi Gale nopeasti. "H‰n on mennyt hankkimaan Mercedekselle joitakin tietoja Thornesta. Ah, Belding, sinun ei tarvitse pudistaa p‰‰t‰si. Tied‰n sen varmasti. H‰n koetti taivuttaa minua l‰htem‰‰n ja raivostui, kun en suostunut." "En usko sit‰ kumminkaan", sanoi Belding k‰he‰sti. "Nell on kyll‰ itsep‰inen. H‰n on joskus kuin pieni paholainen, mutta h‰n on aina ollut j‰rkev‰." "Tom, voit lyˆd‰ vetoa, ett‰ h‰n on mennyt", sanoi Ladd. "Eikˆ hiidess‰! Jim, mit‰ sin‰ ajattelet?" tiukkasi Belding. "Vannon, ett‰ Solin valkoinen p‰‰ viittaa nyt suoraan Casitaan. Ja Nell osaa ratsastaa. Hukkaamme vain aikaa." T‰m‰ pani Beldingin toimimaan. "Olette varmasti kaikki v‰‰r‰ss‰!" huudahti h‰n syˆksyen aitauksille p‰in. "H‰n on l‰htenyt vain hieman ratsastamaan, kuten usein ennenkin. Mutta kiiruhtakaa nyt ottamaan selv‰‰! Dick, sinun on ratsastettava laakson poikki. Jim, sinun on etsitt‰v‰ joen rannoilta ja min‰ l‰hden San Felipeen p‰in. Ja sin‰, Laddy, satuloit Diablon ja l‰hdet Casitaan. Jos h‰n todellakin on l‰htenyt etsim‰‰n Thornea, saat h‰net varmasti kiinni tunnin tahi parin kuluttua." "Varmasti l‰hdenkin", vastasi Ladd, "mutta, Belding, ellet ole viel‰ aivan hullu, olet kumminkin tulossa sellaiseksi. Tuo valkoinen piru ei voi milloinkaan tavoittaa Solia, ei tunnissa, ei p‰iv‰ss‰ eik‰ viikossakaan! Ja sit‰paitsi jokaisen kilpailun lopussa, vaikka hevoset olisivatkin l‰hteneet yht‰ aikaa liikkeelle, olisi Sol aina paljon edell‰. Ja nyt on Solilla tunnin etumatka." "Laddy, luullakseni tarkoitat, ett‰ Sol on nopeampi kuin Diablo?" jymisi Belding punastunein kasvoin. "Varmasti! Sanon sen sinulle nyt suoraan", vastasi paimen. "Haluan -- tahdon --" "Hukkaamme vain aikaa", keskeytti Ladd lyhyesti. "Voit lyˆd‰ vetoa, vaikka kymmenen kertaa, jos vain haluat. Aion ratsastaa Blanco paholaisellasi niin kovasti, ettei sill‰ ennen milloinkaan ole niin ratsastettu, lukuunottamatta er‰st‰ kertaa, jolloin ei muudan minua parempikaan ratsastaja voinut kannustaa sit‰ Blanco solin edelle." Tuhlaamatta enemm‰n sanoja satuloivat miehet ja ratsastivat kukin haaralleen odottamatta yaquia saadakseen varmasti tiet‰‰, minne p‰in Blanco solin j‰ljet johtivat. Niit‰ ei varmastikaan n‰kynyt tasaisen laakson puhtaassa hiekassa, vaikka Gale ratsastelikin sen ristiin rastiin. Kun h‰n palasi taloon, odottivat Belding ja Lash h‰nt‰ jo siell‰. He eiv‰t puhuneet omasta etsinn‰st‰‰n mit‰‰n, vaan totesivat ainoastaan, ett‰ yaqui oli lˆyt‰nyt Blanco solin j‰ljet Casitaan viev‰lt‰ tielt‰. Heid‰n neuvoteltuaan hetkisen p‰‰tti Belding l‰hett‰‰ Lashin Laddin j‰lkeen. Seuraavat ‰‰rettˆm‰n pitk‰t tunnit tuottivat Galelle niin paljon huolta, ettei h‰n juuri enemp‰‰ olisi voinut kest‰‰k‰‰n. Mutta Nellin ‰idin tyyneys sek‰ h‰mm‰stytti ett‰ auttoi h‰nt‰ suuresti tukahduttamaan suurimman levottomuutensa. Seuraavan p‰iv‰n aamuna hyvin varhain n‰ki Gale, joka oli vahtinut yht‰mittaa, kolmen valkoisen hevosen ja yhden kimon l‰hestyv‰n v‰syneesti tiet‰ pitkin. Kun h‰n kuuli Blanco solin tutun hirnunnan, hypp‰si h‰n seisoalleen ollen ilosta melkein suunniltaan. Mutta hevosella ei ollutkaan ratsastajaa. Galen nopea ilo katosi ‰kki‰, mutta palasi j‰lleen, kun h‰n n‰ki Jim Lashin pit‰v‰n syliss‰‰n jotakin hervotonta valkoista. Ladd tuki er‰st‰ ratsastajaa, jolla oli sotilaspuku yll‰‰n. Dick huusi ilosta ja juoksi sis‰‰n kertomaan n‰it‰ hyvi‰ uutisia. Aina ajatteleva ja varovainen rouva Belding esti h‰net kumminkin syˆksym‰st‰ Mercedeksen huoneeseen. Sitten kiiruhti Dick j‰lleen pihalle ja Beldingit seurasivat h‰nen kintereill‰‰n. Lash laski repaleisen, matkan uuvuttaman ja v‰sytt‰m‰n tytˆn Beldingin syliin. "Is‰ ja ‰iti!" Nell n‰ytti todellakin katuvaiselta, vaikka uhma ei viel‰ ollutkaan kokonaan h‰ipynyt h‰nen sinisist‰ silmist‰‰n. Kun h‰n huomasi Galen, hymyili h‰n vienosti. "Halloo, Dick." "Nell!" Gale tarttui h‰nen k‰teens‰ puristaen sit‰ lujasti voimatta sanoa sanaakaan. "Teid‰n ei tarvitse olla pahoillanne vanhan hevosenne vuoksi", sanoi h‰n Beldingin kantaessa h‰nt‰ ovea kohti. "Ah, Dick, Blanco sol on ihmeellinen!" Gale k‰‰ntyi tervehtim‰‰n yst‰v‰‰ns‰, joka oli kuin riutunut haamu. Thorne oli joko sairas tahi haavoittunut. Galen tervehdys oli samalla levoton kysymyskin. Thorne vastasi vain heikosti hymyillen. H‰n n‰ytti olevan putoamaisillaan hevosen sel‰st‰. Gale auttoi Laddia pit‰m‰‰n Thornea satulassa, kunnes he saapuivat portaitten edustalle. Belding tuli pihalle j‰lleen. H‰n mykistyi n‰hdess‰‰n, millaisessa kunnossa Thorne oli, joka nojautui Dickiin. H‰n jaksoi kumminkin seisoa ja k‰vell‰. "En ole haavoittunut, vaan ainoastaan heikontunut n‰l‰st‰", sanoi h‰n. "Onko Mercedes --? Viek‰‰ minut h‰nen luokseen." "Tyttˆ paranee heti, kun h‰n vain n‰kee sulhasensa", kuiskasi Belding Galelle heid‰n taluttaessaan Thornea Mercedeksen huoneeseen. He j‰ttiv‰t h‰net sinne, ja Gale kuuli lopultakin korvissaan tytˆn katkonaisen ilohuudon. Kun Belding ja Gale kiiruhtivat paikalle j‰lleen, hoitivat paimenet juuri v‰syneit‰ hevosia. Heid‰n palatessaan taloon sytytti Jim tyynesti piippunsa ja Ladd selitti kertovansa tapahtumat ensin, vaikka h‰n olikin n‰liss‰‰n. "Kuulehan, Belding", aloitti h‰n, "oli naurettavaa ajatellakin, ett‰ Diablo tavoittaisi Blanco solin. Naurettavaa ei ole oikea sana, sill‰ olin vallan pakahtua. No niin, ratsastin Solin j‰ljess‰ Casitaan saakka n‰kem‰tt‰ ainoatakaan vallankumouksellista tahi rosvoa, ennenkuin tulin kaupunkiin. Luullakseni Nell suoritti tuon matkan viidess‰ tunnissa. Menin suoraan amerikkalaisten leiriin ja tapasin heid‰t tyynnytt‰m‰st‰ ja hoitamasta hevosiaan jonkun, kuten minusta n‰ytti, pitk‰n ratsastuksen j‰lkeen. Saavuin sinne liian myˆh‰‰n, sill‰ kaikki oli jo ohi. "Muudan sotilas vei minut er‰‰n upseerin telttaan. Nell oli siell‰ hieman kalpeana tosin, mutta kumminkin kunnossa. N‰hty‰‰n minut sanoi h‰n vain 'Laddy'! Thorne oli siell‰ myˆskin, ja l‰‰k‰ri oli juuri h‰nen kimpussaan. En ruvennut kyselem‰‰n mit‰‰n, sill‰ huomasin heti, ett‰ siin‰ teltassa oli oltava hiljaa. Saatuani varmuuden, ett‰ Nell voi hyvin, ja kuultuani, ettei Thornenkaan tila ollut vaarallinen, poistuin sielt‰. "Siell‰ oli niin paljon miehi‰, jotka kaikki halusivat kertoa minulle, mit‰ oli tapahtunut, etten luullut ikin‰ saavani sit‰ selville. Mutta pala palalta se kumminkin onnistui. Ja n‰in se kuulemma tapahtui: "Nell oli tullut ratsastaen t‰ytt‰ vauhtia leiriin kooten heti ymp‰rilleen suuren miesjoukon. H‰n oli sanonut nimens‰, ilmoittanut mist‰ h‰n oli tullut ja mit‰ varten. Kuulosti silt‰, ett‰ juuri p‰iv‰‰ ennen Nellin saapumista olivat sotilaat saaneet selville, miss‰ Thorne oleskeli. Katsokaas, Thorne oli nimitt‰in poistunut leirist‰ muutamia p‰ivi‰ ennen saatuaan lomaa. H‰n oli ollut hyvin salaper‰inen eik‰ ollut ilmoittanut kenellek‰‰n, minne h‰n aikoi l‰hte‰. Noin viikon kuluttua h‰nen poistumisestaan leirist‰ olivat muutamat meksikolaiset ilmoittaneet, ett‰ Rojas s‰ilytti er‰st‰ vankia muutamassa tiilimajassa leirins‰ l‰heisyydess‰. Miehet eiv‰t olleet kumminkaan kiinnitt‰neet sen suurempaa huomiota meksikolaisten puheeseen, sill‰ he luulivat heid‰n vain haluavan rahaa mescaliin, ja tavallista oli sit‰paitsi, ett‰ Rojaksella oli aina joku vanki. Mutta muutamien p‰ivien kuluttua oli puhuttu melko varmasti, ett‰ Rojas piti jostakin syyst‰ Thornea vankeudessa. "Nyt oli sattunut, ett‰ kun n‰m‰ uutiset saapuivat, oli eversti Weede ollut Nogalesissa esikuntineen, eik‰ joukkojen tilap‰inen johtaja ollut tiennyt, miten menetell‰, sill‰ Rojaksen leiri oli rajan toisella puolella Meksikon alueella ja hyˆkk‰‰minen sinne olisi ollut vakava asia. Se olisi ollut jotakin aivan toista kuin jonkun meksikolaisen leirin h‰vitt‰minen. N‰m‰ olosuhteet ovat kuulemma kiusanneet useampaa kuin yht‰ rajalla oleskelevaa eversti‰. Thornen toverit olisivat mielell‰‰n pelastaneet h‰net tukalasta asemasta, mutta he eiv‰t olleet uskaltaneet tehd‰ sit‰ m‰‰r‰yksett‰. "Kun Nell oli kuullut, ett‰ Thorne oli vankeudessa ja n‰liss‰‰n muutamassa tiilimajassa parin penikulman p‰‰ss‰ rajalta, oli h‰n pannut koko leirin liikkeelle. Niin juuri! H‰n oli kertonut heille, ett‰ Rojas piti Thornea vankeudessa ja kidutti h‰nt‰ saadakseen selville, miss‰ Mercedes oleskeli. H‰n oli kertonut heille Mercedeksest‰, miten kaunis h‰n on, miten Rojas oli tappanut Mercedeksen is‰n, kuinka roisto oli h‰nt‰ ahdistellut ja kuinka sairas ja surullinen h‰n on odottaessaan sulhastaan. Ja h‰n oli rukoillut sotilaita pelastamaan Thornen. "Tavasta, jolla t‰m‰ kerrottiin minulle, k‰sitin, ett‰ sotilaat olivat kovasti innostuneet asiaan. Ja arvaahan sen, ett‰ tuollainen reipas nuorukaisjoukko haluaa joskus tapellakin. Mutta sijaisp‰‰llikkˆ, vaikka h‰n oli joutunutkin n‰in pulmalliseen asemaan, ei ollut suostunut l‰htem‰‰n korkeammitta m‰‰r‰yksitt‰. "Silloin oli Nell menett‰nyt malttinsa. Tied‰tteh‰n kaikki, ett‰ Nellin kieli voi joskus olla pist‰v‰ kuin _choyan_ piikki. Olisin antanut paljonkin, jos olisin saanut olla katselemassa, kun h‰n yllytti tuota soturijoukkoa. Nell on vihoissaan ollessaan sanomattoman kaunis. Ja t‰m‰ h‰nen viimeinen suuttumuksensa ei ollut mit‰‰n tyttˆm‰ist‰ pahaa tuulta, kuten Belding sit‰ nimitt‰‰, vaan h‰n oli raivonnut niin kovasti kuin nainen ikin‰ vain voi. Ettekˆ voi kuvitella h‰nt‰ Blanco solin sel‰ss‰ tummine, s‰ihkyvine silmineen?" Ladd kuivasi hikiset kasvonsa tomuiseen kaulaliinaansa. H‰n aivan loisti ja kiihtyi kiihtymist‰‰n kuta pitemm‰lle h‰n p‰‰si kertomuksessaan. "Suoraan sanoen, Nell oli vannonut l‰htev‰ns‰ yksin‰‰n hakemaan Thornea. H‰n oli sanonut, ett‰ elleiv‰t sotilaat halua l‰hte‰ l‰nnen tytˆn kanssa pelastamaan amerikkalaista toveriaan, niin olkoot l‰htem‰tt‰. Muudan soturi oli k‰skyst‰ koettanut pid‰tt‰‰ Blanco solia, mutta h‰net oli kuulemma sitten saatu kantaa sairaalaan. Ja sittenkˆ sotilaille oli tullutkin vasta kiire satuloida hevosensa! Ehk‰ Nellin k‰ytt‰ytyminen olikin vain kettumaista naisellista viekkautta. Mutta luullakseni, jos vain k‰sit‰n oikein h‰nen tunteensa, pani h‰n Blanco solin ravaamaan suoraan Rojaksen leiri‰ kohti, joka, unhotin sen sanoa, oli selv‰sti n‰kyviss‰. "Luullakseni ei ainoankaan tuossa leiriss‰ olevan soturin tarvinnut kauan mietti‰ ymm‰rt‰‰kseen, mit‰ oli tulossa. He hurjistuivat varmaankin aivan kokonaan ja syˆksyiv‰t t‰ytt‰ vauhtia Nellin j‰lkeen. "Haluaisin, ett‰ tekin olisitte saanut n‰hd‰ tuon hevosjoukon kaktuksiin uurtaman vaon. Se n‰ytti aivan silt‰ kuin suuri karjalauma olisi paennut hurjaa vauhtia er‰maan poikki... Voitte lyˆd‰ vetoa, ett‰ Blanco sol pysyi edell‰ kiit‰en suoraan Rojaksen leiri‰ kohti. Ymm‰rr‰ttekˆ, suoraan sinne? Herra Jumala, minulla ei ole ollut milloinkaan niin suurta surua kuin t‰m‰, etten saanut olla n‰kem‰ss‰ Nellin huikeata ratsastusta Solilla! "Rojas pakeni miehineen ampumatta laukaustakaan, jota ei voida ihmetell‰k‰‰n. Kummaltakaan puolelta ei ammuttu luotiakaan. Sotilaat lˆysiv‰t pian Thornen ja kiiruhtivat h‰nen kanssaan takaisin set‰ Samin maahan. Thorne oli ollut puolialaston, t‰ynn‰ mustelmia ja ohut kuin ratakisko. Kun n‰in h‰net heti p‰iv‰llisen j‰lkeen, oli h‰n hyvin sairaan n‰kˆinen. H‰nelle annettiin silloin ruokaa ja juomaa. Jokainen voi helposti huomata, ett‰ h‰n oli ollut kuolemaisillaan n‰lk‰‰n. Mutta h‰n virkistyi ihmeellisen nopeasti, ja silloin kun Jim tuli sinne, halusi h‰n kiihke‰sti l‰hte‰ heti Forlorn Riveriin. Mutta pakottamalla ja taivuttamalla saimme heid‰t kumminkin pysym‰‰n aloillaan seuraavaan iltaan asti." Kun Ladd lopetti kertomuksensa, alkoi Belding ‰nkytt‰‰ ja vihdoin h‰n r‰j‰hti. H‰nen pontevissa lauseissaan ei ollut kumminkaan mit‰‰n yhten‰isyytt‰. Mutta viha itsep‰ist‰ tyttˆ‰ kohtaan oli selv‰sti haihtunut. Gale oli liiaksi innostunut voidakseen sanoa sanaakaan. "Vannon, ett‰ h‰mm‰styisitte kaikki, jos vain saisitte nyt n‰hd‰ Casitan", jatkoi Ladd. "Se on puoleksi palanut ja puoleksi luhistunut. Ja kapinalliset el‰v‰t komeasti. Huhuttiin toisen liittolaisarmeijan tulosta Casa Grandesta p‰in. Puhuttelin useaa amerikkalaista, jotka ovat paenneet Meksikon sis‰osista, ja heid‰n kertomuksensa nostaisivat hiuksenne pystyyn. Heill‰ oli kaikilla pistoolit, ja he taistelevat tarpeen vaatiessa hurjasti meksikolaisia vastaan Yhdysvaltain puolesta. He olivat kumminkin suuresti iloissaan p‰‰sty‰‰n rajan t‰lle puolelle. Toiset odottivat junia, jotka eiv‰t kuulemma kulje en‰‰ s‰‰nnˆllisesti ja toiset olivat valmiit l‰htem‰‰n ratsain pohjoiseen p‰in." "Laddy, tuo kauhistuttaa minua, ett‰ Rojas otti Thornen vangiksi saadakseen selville, mihin Mercedes on k‰tketty", sanoi Belding. "Kummako tuo nyt on? Sellainen kauhistuttaa jokaista." "Tuo roisto on rakastunut silmittˆm‰sti h‰neen. Sellaisia ne espanjalaiset ovat", sanoi Belding jyrisevin ‰‰nin. "Rojas on vain tyˆl‰inen. H‰n on ollut tuon ylpe‰n castilialaisen orja. H‰n rakastaa Mercedest‰ yht‰ paljon kuin h‰n vihaakin h‰nt‰. Oleskellessani Durangossa n‰in hieman, miten intohimoisia ja irstaita meksikolaiset ovat. Rojas haluaa vain saada tytˆn raiskatakseen ja sitten tappaakseen h‰net. Se on kirotun omituista, pojat, ja nyt kun Thorne on tullut t‰nne, alkavat vasta vaikeutemme." "Tom, puhut kerrankin j‰rke‰", sanoi Jim Lash tyynesti. "En aio ilmaista ajatuksiani", lis‰si siihen Ladd. Mutta h‰nen katseensa ei ilmaissut tyynt‰ optimismia. Thornelle tehtiin vuode Galen huoneeseen. H‰n oli hyvin heikko, mutta kumminkin h‰n halusi pit‰‰ Mercedeksen k‰tt‰ omassaan ja katsoa h‰neen ihmettelevin silmin. Mercedeksen toiveiden ja voimien v‰heneminen n‰ytti olleen mielikuvitusta, sill‰ h‰n oli j‰lleen vilkas, puoleensavet‰v‰ ja kaunis tyttˆ, jota into ja sykk‰ilev‰ el‰m‰ v‰risyttiv‰t. H‰n taivutti Thornen syˆm‰‰n ja juomaan. Sitten, taisteltuaan unta vastaan viimeisine voimineen, nukkui h‰n kumminkin vihdoin. Sik‰li kuin Dick voi huomata, ei h‰nen yst‰v‰ns‰ sitten liikauttanut silm‰luomea eik‰ sormeakaan seitsem‰‰nkolmatta tuntiin. Kun h‰n her‰si, oli h‰n kalpea ja heikko, mutta kumminkin j‰lleen entinen Thorne. "Halloo, Dick, en voinut uneksiakaan t‰llaisesta silloin", sanoi h‰n. "Siin‰h‰n sin‰ olet ja kultaseni ylpeine tummine silmineen on myˆskin kai t‰‰ll‰?" "Varmasti, sin‰ ep‰ilev‰ soturi." "Kerro, mit‰ sinulle oikeastaan onkaan tapahtunut? Se ei varmaankaan supistu noihin vaatteihin eik‰ kasvojen p‰ivettymiseen... Dick, olet vanhentunut ja muuttunut. Et ole en‰‰ niin paksukaan. Olet, hitto viekˆˆn, oikein miehen n‰kˆinen!" "Kiitoksia. Olen pahoillani, etten voi sanoa samaa sinusta. Olet raihnaisin ja n‰lkiintynein mies, mit‰ milloinkaan olen n‰hnyt... Kuulehan, vanha veikko, olet n‰ht‰v‰sti saanut kokea hyvin kovaa." Kuuma ja tumma tuli poltti onnellisuuden pois Thornen silmist‰. "Dick, ‰l‰ muistuta minua vihastani ‰l‰k‰ johda ajatuksiani Rojakseen!... Olen t‰‰ll‰ nyt. Paranen muutamien p‰ivien kuluttua ja sitten!" Mercedes tuli huoneeseen s‰teillen ja puhuen hell‰sti. H‰n polvistui Thornen vuoteen viereen eik‰ kumpainenkaan heist‰ n‰ytt‰nyt huomaavan, ett‰ Nell tuli sis‰‰n kantaen tarjotinta. Sitten Gale ja Nell aiheuttivat tarpeetonta jyrin‰‰ siirt‰ess‰‰n pient‰ pˆyt‰‰ vuoteen luo Mercedes oli unhottanut hetkeksi, ett‰ h‰nen sulhasensa oli ollut v‰h‰ll‰ kuolla n‰lk‰‰n, ja jos Thorne muistikin sen, ei h‰n siit‰ nyt v‰litt‰nyt. He puristivat toistensa k‰si‰ ja katsoivat toisiinsa sanomatta sanaakaan. "Nell, luulin olevani onneton", kuiskasi Dick. "Mutta en --" "Hsh! Mik‰‰n ei voi olla tuon kauniimpaa", vastasi Nell hell‰sti koettaen houkutella Dicki‰ pois huoneesta. Dick ajatteli kumminkin velvollisuutensa olevan viipy‰ huoneessa ainakin niin kauan, ett‰ h‰n voi ilmoittaa Thornelle ruoasta, ja sanoa h‰nelle, ettei niin huonossa kunnossa oleva mies voi el‰‰ ainoastaan rakkaudesta. Mercedes hypp‰si ylˆs punastuen katuvaisesti ja n‰ytt‰en valkoisilla k‰sill‰‰n kaunopuheliaasti oman tilansa. "Ah, Mercedes, ‰l‰ mene!" huudahti Thorne n‰hdess‰‰n tytˆn l‰hestyv‰n ovea. "Herra Gale j‰‰ t‰nne. H‰n ei ole niin mucha malo [= suureksi pahaksi] sinulle kuin min‰." Sitten h‰n poistui hymyillen. "Hyv‰ Jumala!" huudahti Thorne. "Kuinka rakastankaan h‰nt‰! Dick, eikˆ h‰n olekin kaunein, suloisin ja hienoin --?" "George, otan osaa innostukseesi", sanoi Dick kuivasti, "mutta Mercedes ei ole ainoa tyttˆ maailmassa." Selv‰sti oli t‰m‰ h‰mm‰stytt‰v‰ v‰ite ja kummastutti Thornea monessa suhteessa. "George", jatkoi Dick, "satuitko huomaamaan tyttˆ‰, joka pelasti henkesi ja satunnaisesti juuri ‰sken toi t‰nne aamiaisesi?" "Nell Burtoniako? Tietysti. H‰n on urhoollinen, ihmeellinen tyttˆ ja melko siev‰kin." "Sin‰ pitk‰, laiha ja n‰lk‰inen kerj‰l‰inen! Niin, h‰n on juuri tarkoittamani tyttˆ, joka on luullakseni t‰ydellisesti juuri suustasi p‰‰st‰m‰si hourailevan ylistyspuheen arvoinen. On hyv‰, ettei sinulla ole yksinoikeutta rakkauteen." "Dick, puhutko totta?" "Varmasti." "Iloitsen syd‰mest‰ni, Dick. Ihmettelinkin sinun muuttunutta n‰kˆ‰si. Olet aivan kuin toinen mies, veikkoseni. Kutsu tyttˆ sis‰‰n, niin saat olla varma siit‰, ett‰ tarkastan h‰nt‰ perinpohjin. N‰en paremmin nyt." "Syˆ ensin aamiaisesi. Voimme h‰ik‰ist‰ sinut sitten j‰lkeenkinp‰in." Thorne k‰vi aamiaisensa kimppuun ja pani sen katoamaan taikavauhtia. H‰nen syˆdess‰‰n kertoi Dick palasia rajavartijain el‰m‰st‰. "Sinun ei tarvitse puhua itse‰si heng‰styksiin", sanoi Thorne. "Onhan minullakin toki silm‰t p‰‰ss‰ni. Belding ja nuo paimenet ovat tehneet sinusta miehen, oikean l‰nnen asukkaan. Haluan vain kuulla enemm‰n tuosta tytˆst‰." "No niin, Laddy vannoo, ett‰ h‰n on monta kertaa kauniimpi kuin Mercedes." "Mahdotonta! Minun on kumminkin kysytt‰v‰ Laddylta. Mutta todellinen ihme h‰n kumminkin mahtaa olla, sill‰ muuten ei Dick Gale olisi kiintynyt h‰neen... Eikˆ t‰m‰ olekin ihmeellist‰, Dick? Olen t‰‰ll‰ ja Mercedes on t‰‰ll‰ turvassa. Sinullakin on morsian. Ah!... Mutta, kuulehan, minulla ei ole dollariakaan taskussani. Minulla oli kyll‰ melkoisesti rahaa, mutta nuo rosvot ryˆstiv‰t ne minulta, kelloni ja kaikki. Viekˆˆn piru tuon pienen mustan meksikolaisen! H‰n vei Mercedeksen kirjeetkin. Toivon, ett‰ olisit saanut n‰hd‰ h‰net, kun h‰n koetti lukea niit‰. H‰n on yksinkertaisesti aivan hullu tytˆn takia. Olisin kyll‰ voinut kest‰‰ rahani ja arvoesineitteni menetyksen, mutta kun nuo kauniit ja ihmeelliset kirjeetkin meniv‰t, niin se minua harmittaa." "Rohkaise vain luontosi, sill‰ onhan tyttˆ kumminkin viel‰ j‰ljell‰. Belding ehdottaa sinulle jotakin piakkoin. Tulevaisuus hymyilee meille, vanha veikko. Kunhan vain t‰m‰ vallankumous pian loppuisi!" "Dick, olet pelastajani useammassa kuin yhdess‰ suhteessa... No niin, kuulehan, kun sanon." Thornen iloinen innostus muuttui syv‰ksi vakavuudeksi. "Haluan naida Mercedeksen heti. Onko t‰‰ll‰ pappia?" "On. Mutta luuletko menettelev‰si viisaasti ilmaistessasi jollekin meksikolaiselle, olkoon h‰n nyt sitten vaikka pappikin, ett‰ Mercedes on piilotettu t‰nne?" "Sit‰ ei kumminkaan voida salata en‰‰ pitk‰‰ aikaa." Galen oli pakko tunnustaa t‰m‰n v‰itteen totuus. "Haluan naida h‰net ensin ja sitten katsoa kohtaloani silmiin. Hae pappi vain t‰nne, Dick, ja pyyd‰ uskollisia yst‰vi‰si juhlamenojen todistajiksi." Galen suureksi h‰mm‰stykseksi ei Belding eik‰ Laddykaan vastustaneet papin kutsumista ja siten vihdoinkin tapahtuvaa ilmoitusta meksikolaisille Mercedes CastaÒedan olosuhteista. Beldingin varovaisuus alkoi muuttua vihaksi rajaseudun jatkuvan rauhattomuuden vuoksi, ja kuta suuremmiksi levottomuuksien mahdollisuudet tulivat, sit‰ tyynemm‰ksi ja rauhallisemmaksi muuttui vain Ladd. Gale toi tuon pienen, kurttuisen ja pelokkaan papin, joka oli vanha, v‰linpit‰m‰tˆn ja tyhm‰ mies. H‰n vihki n‰ht‰v‰sti Mercedeksen ja Thornen aivan samoin kuin h‰n luki ja mumisi rukouksiaan. Ainoastaan rouva Beldingin l‰sn‰olo pelasti tilaisuuden joutumasta naurettavaksi ja h‰n hillitsi toisiakin kiihoittamasta Thornea. Gale huomasi h‰nen tavattoman kalpeutensa ja h‰nen ‰‰nens‰ erikoisesti syv‰n ja suloisen soinnun. "ƒiti, miksi haluat muuttaa h‰‰t hautajaisiksi?" vastusteli Belding "Meill‰h‰n on niin harvoin tilaisuuksia mihink‰‰n hauskuuksiin t‰‰ll‰ Forlorn Riveriss‰. Olet sin‰kin koko l‰‰k‰ri. Etkˆ voi n‰hd‰, ettei Thorne tarvitse muuta kuin tytˆn parantuakseen? H‰n on huomenna aivan terve, ‰l‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin." "George, kun olet aivan terve, lis‰‰mme jotakin t‰m‰n p‰iv‰isiin onnitteluihimme", sanoi Gale. "Aivan varmasti", pisti Ladd v‰liin. Ja laskien pilaa he hymyillen poistuivat nuoren parin luota. Belding nauroi hieman rakkaan vaimonsa kustannuksella, sill‰ Thorne ei voinut pysy‰ vuoteessa ja n‰ytti yhdess‰ p‰iv‰ss‰ paranevan kokonaan ja tulevan niin n‰lk‰iseksi, ett‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ iloitsivat ja Mercedes aivan loisti onnesta. H‰nen heikkoutensa h‰visi todellakin muutamissa p‰iviss‰ niin tyyten, ett‰ h‰n voi kuljeskella kentill‰ ja tarkastella paikkaa, johon Gale oli suunnitellut tuon vesis‰iliˆn rakennettavaksi. Thorne oli niin innostunut, ett‰ h‰n heti paalutti sadankuudenkymmenen acren [acre, pintamitta = 40,4 aaria] suuruisen alan Beldingin ja t‰m‰n vartijain paaluttamien maakappaleiden viereen. N‰ihin viiteen kappaleeseen sis‰ltyi kaikki maa, jonka he tarvitsivat suunnitelmansa toteuttamiseksi, mutta jos heid‰n kastelusuunnitelmansa onnistuisi, oli heid‰n tarkoituksensa lis‰t‰ maitaan ostamalla sellaista lis‰‰ laaksosta. Forlorn Riveriin oli viime aikoina saapunut ainakin sata perhett‰ lis‰ksi ja viel‰ enemm‰n oli tulossa, ja Belding vannoikin n‰kev‰ns‰ jo koko Altar Valleyn viheri‰n‰ viljelyksist‰. V‰hitellen jokainen Beldingin talouteen kuuluva henkilˆ, lukuunottamatta tyynt‰ Laddia ja valpasta yaquia, tulivat vapaammiksi ja iloisemmiksi, koska ei rajalla ollut tapahtunut mink‰‰nlaisia selkkauksia pitkiin aikoihin. Heid‰n levottomuutensa sulautui asteittain nykyisyyden rauhallisuuteen. Jim Lash k‰v‰isi Sonoytan kosteikossa ja Ladd samosi rajaa pitkin viisikymment‰ penikulmaa it‰‰np‰in n‰kem‰tt‰ j‰lke‰k‰‰n rosvoista. N‰ht‰v‰sti olivat kaikki rajahaukat menneet ryˆst‰m‰‰n Casitaa. Helmikuun yˆt olivat kylm‰t, kuivat, j‰iset ja niin l‰pitunkevan koleat, ett‰ l‰mmin takkavalkea veti kaikkia puoleensa. Talon asukkaat kokoutuivat tavallisesti arkihuoneeseen, jonka avonaisessa takassa halot iloisesti r‰iskyiv‰t. Beldingin toinen intohimo, paitsi hevosia, oli shakin pelaaminen, johon h‰n ei milloinkaan kyll‰stynyt. Nyt h‰n pelasi Laddin kanssa, joka ei milloinkaan voittanut peli‰k‰‰n, mutta joka ei kumminkaan ikin‰ lakannut koettamasta. Rouva Belding ompeli, mutta keskeytti tyˆns‰ silloin t‰llˆin katsoen miettiv‰isesti tuleen. Jim Lash istui takan vieress‰ tupakoiden ja leikkien syliss‰‰n olevan kissan kanssa. Thorne ja Mercedes olivat pˆyd‰n luona kynineen ja papereineen, ja Thorne koetti parastaan k‰‰nt‰‰kseen tarkkaavaisuutensa vaimonsa kauniista ja ilmehikk‰ist‰ kasvoista muualle pitk‰ksi ajaksi, jotta h‰n enn‰tt‰isi lukea ja kirjoittaa hieman espanjankielt‰. Gale ja Nell istuivat er‰‰ss‰ nurkassa katsoen kirkkaaseen tuleen. Ovelta kuului ‰kki‰ hiljaista naputusta. Se oli kai hyvin tavallista, koska eiv‰t naiset siit‰ sen enemp‰‰ v‰litt‰neet, mutta Belding ja h‰nen vartijansa kiinnittiv‰t siihen heti huomionsa aavistaen jotakin ik‰v‰‰ olevan tulossa. "Kukahan siell‰ on?" kysyi Belding tyˆnt‰ess‰‰n hitaasti tuoliaan taaksep‰in ja katsoen Laddiin. "Yaqui", vastasi paimen "Sis‰‰n!" huusi Belding. Ovi avautui ja lyhyt, kulmikas ja voimakas intiaani astui huoneeseen. H‰nell‰ oli jalomuotoinen p‰‰, omituiset tummat ja synkk‰ilmeiset silm‰t ja hyvin tummat kuparinv‰riset kasvot. H‰n kantoi pyssy‰ k‰dess‰‰n ja l‰hestyi miellytt‰v‰n arvokkaasti. "Yaqui, mit‰ haluat?" kysyi Belding toistaen kysymyksens‰ espanjankielell‰. "Haluan puhutella herra Galea", vastasi intiaani. Gale hypp‰si seisoalleen tukahduttaen huudahduksensa ja seuraten yaquia pihalle. H‰n tunsi yaquin otteen k‰sivarressaan ja seurasi t‰t‰ kysym‰tt‰ viel‰ mit‰‰n. Yaquin olemus oli aina synkk‰ ja nyt h‰nen vakava toimintansa ennusti onnettomuutta. Kun he olivat saapuneet puutarhan ulkopuolelle, viittasi h‰n joen toisella puolella olevaan tasaiseen er‰maahan, jossa monta leiritulta paloi kirkkaasti pime‰ss‰. "Rosvoja!" huudahti Gale. K‰sketty‰‰n sitten yaquin vahtia tarkasti riensi h‰n taloon takaisin, kutsui miehet pihalle ja kertoi heille, ett‰ joko kapinalliset tahi rosvot olivat leiriytyneet aivan rajan toiselle puolelle. Ladd ei sanonut sanaakaan. Belding kirosi sammuttaen sikarinsa. "Tiesin, ettei t‰m‰ viimeaikainen rauhallisuus ennustanut hyv‰‰... Dick, sin‰ ja Jim pysytte t‰ss‰ niin kauan kuin Laddin kanssa k‰yn tarkastamassa." Dick meni kumminkin arkihuoneeseen. Naiset olivat hermostuneet eiv‰tk‰ sallineet pett‰‰ itse‰‰n. Dickin oli senvuoksi pakko ilmaista, ett‰ yaqui oli huomannut muutamia tulia er‰maassa, joita h‰n ep‰ili leirivalkeiksi. Belding viipyi melko kauan tarkastusmatkallaan palaten sielt‰ yksin‰‰n. H‰n sanoi haluavansa neuvotella miesten kanssa ja l‰hetti rouva Beldingin ja tytˆt pois huoneesta. H‰nen synkk‰ levottomuutensa oli palannut. "Laddy l‰ksi sinne vakoilemaan koettaakseen saada selville, kenen joukkoihin nuo roistot kuuluvat ja kuinka monta heit‰ on", sanoi Belding. "Olen varma, ett‰ jos ne olisivat pahoin aikein t‰nne tulleita rosvoja, eiv‰t ne olisi sytytt‰neet tulia", huomautti Jim tyynesti. "Luullakseni on hyˆdytˆnt‰ l‰hett‰‰ hakemaan ratsuv‰ke‰k‰‰n t‰nne", sanoi Gale. "Mik‰ on tulossa, se tapahtuu, ennenkuin viesti ehtii sotilasten k‰siink‰‰n, puhumattakaan heid‰n enn‰tt‰misest‰‰n t‰nne ajoissa." "Puhutte roskaa, pojat! En luule niiden uskaltavan hyˆk‰t‰ Forlorn Riverin kimppuun", jymisi Belding. "En otaksu sellaista ollenkaan mahdolliseksi, sill‰ on kai noilla kapinallisrosvoillakin sen verran j‰rke‰. He eiv‰t suinkaan halua menett‰‰ saavuttamaansa etua tekem‰ll‰ sellaisen tyhmyyden, joka aiheuttaisi Yhdysvaltain sotajoukkojen hyˆkk‰yksen rajan toiselle puolelle Yumasta El Pasoon saakka. Mutta kuten Jim jo huomautti, eiv‰t he varmaankaan olisi sytytt‰neet tulia, jos heid‰n aikomuksensa olisi varastaa hevosia ja karjaa. Pelk‰‰n pikemminkin --" Belding ep‰rˆi ja katsoi vakavasti ja myˆt‰mielisesti Thorneen. "Mit‰?" kysyi t‰m‰. "Pelk‰‰n, ett‰ siell‰ on Rojas joukkoineen." Thorne kalpeni, mutta ei menett‰nyt malttiaan "Ajattelin sit‰ heti. Jos otaksumisemme osoittautuu oikeaksi, joudun Mercedeksen kanssa suureen vaaraan. Mutta Rojas ei tule kumminkaan milloinkaan saamaan vaimoani haltuunsa. Ellen voi tappaa h‰nt‰, tapan Mercedeksen. Belding, t‰m‰ on ik‰v‰‰ teille -- t‰m‰ vaara, johon olemme syˆsseet perheenne. Olen pahoillani --" "Lopettakaa jo tuollaiset puheenne", keskeytti Belding vakavasti. "Jos Rojas on tuolla, toimii h‰n tulimmaisen kunnollisesti ollakseen rosvo. Muuten en olisikaan levoton. Emme voi nyt muuta kuin odottaa. Kun Laddy ja yaqui ovat tuolla vartioimassa, ei meit‰ voida yll‰tt‰‰ Suhtautukaamme tilanteeseen mahdollisimman rohkeasti, kunnes saamme tiet‰‰ enemm‰n. Se ei luullakseni kumminkaan tapahdu ennenkuin huomenna." Naiset voivat ehk‰ hieman nukkua seuraavana yˆn‰, mutta miehet eiv‰t varmasti ollenkaan. Helmikuun yhdeks‰nnentoista p‰iv‰n aamu valkeni kylm‰n‰ ja harmaana. Aamiainen syˆtiin aikaisemmin kuin tavallista, ja levoton, odottava j‰nnitys n‰ytti vallanneen kaikkien mielen. Muissa suhteissa toimitettiin kumminkin aamun askareet, kuten aina ennenkin. Ladd palasi n‰lk‰isen‰ ja viluissaan ilmoittaen, etteiv‰t meksikolaiset olleet purkaneet leiri‰‰n l‰hte‰kseen tiehens‰. H‰n sanoi siell‰ olevan paljon kapinallisia, mutta oli muuten vaitelias tuleviin tapauksiin n‰hden. Noin tunnin kuluttua auringonnoususta tuli yaqui juosten ilmoittamaan, ett‰ pienempi kapinallisjoukko oli tulossa virran yli. "Taistelua se nyt ei ainakaan viel‰ tarkoita", selitti Belding. "Mutta menk‰‰ kumminkin sis‰‰n, pojat, ja laittakaa kaikki valmiiksi. Min‰ menen niit‰ vastaan." "Karkoita ne heti t‰‰lt‰, kuin sinulla olisi komppania sotilaita tukenasi", sanoi Ladd. "ƒl‰ v‰isty tuumaakaan. Olemme pahassa pulassa ja kuta enemm‰n voimme heit‰ h‰mm‰stytt‰‰, sit‰ edullisempaa on se meille." "Belding, olette Yhdysvaltain palveluksessa oleva upseeri. Arvon mukaan esiytyminen vaikuttaa suuresti meksikolaisiin. Olen n‰hnyt sen usein leiriss‰", sanoi Thorne. "Ah, tunnen nuo pelkurit paremmin kuin kukaan teist‰, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin", vastasi Belding ollen kalpea raivosta, mutta hilliten kumminkin itsens‰. Paimenet, yaqui ja Thorne sijoittuivat arkihuoneen ikkunoihin. Pˆydill‰ ja ikkunain laudoilla oli pyssyj‰, pistooleja ja patruunalaatikoita. Tarvittiin melkoinen voima murtamaan Beldingin ja h‰nen miestens‰ vastustusta. "Tuolta ne nyt tulevat, pojat!" huusi Gale ikkunastaan. "Mielest‰ni ovat ne aivan kapinallisrosvojen n‰kˆisi‰, vai mit‰, Laddy?" "Varmasti! Rajahaukkojenhan noilla on puvutkin." "Tuossa joukossa on noin kaksitoista miest‰", sanoi tyyni Lash. "Mutta millaiset hevoset niill‰ onkaan! Mist‰ hiidest‰ mahtanevat he hankkiakaan tuollaisia ratsuja, sen tahtoisin mielell‰ni tiet‰‰." "Luullakseni, Jim, tyˆskentelev‰t he ensin kovasti ja ostavat niit‰ sitten puhtaalla rahalla", vastasi Ladd ivallisesti. "N‰ittekˆ Rojasta niiden joukossa?" kuiskasi Thorne. "Emme. Noiden roistojen joukossa ei ole ainoatakaan keikaria." "He ovat viel‰ niin kaukana, etten n‰e tarkasti", sanoi Gale. Ratsastajat pys‰htyiv‰t aitausten viereen. He k‰ytt‰ytyiv‰t rauhallisesti n‰ytt‰m‰tt‰ merkki‰k‰‰n vihollisuudesta, mutta olivat kumminkin t‰ysiss‰ aseissa. Belding tˆmisteli pihalle mennen heit‰ vastaan. Johtaja n‰ytti selv‰sti haluavan puhutella h‰nt‰, mutta Belding ei halunnut kuunnella mit‰‰n. H‰n pudisti p‰‰t‰‰n, viittaili k‰sill‰‰n ja k‰veli edestakaisin ja h‰nen kova, vihainen ‰‰nens‰ voitiin kuulla selv‰sti taloon asti. Kapinallisjoukko per‰ytyi sen j‰lkeen joen tˆrm‰lle valkoisen rajamerkin toiselle puolelle pys‰htyen uudestaan sinne. Belding j‰i aitauksen luo tarkastelemaan heit‰ ollen n‰ht‰v‰sti viel‰kin hyvin vihainen. ƒkki‰ erosi yksin‰inen ratsastaja joukosta ajaen ravia takaisin aitauksille p‰in. Kun h‰n saapui perille, pys‰htyi h‰n ja n‰ytti ojentavan jotakin Beldingille. Sitten h‰n lasketti j‰lleen takaisin yhty‰kseen tovereihinsa. Belding katsoi tarkemmin, mit‰ h‰n oli saanut k‰teens‰, pudisti suurta p‰‰t‰‰n ja tuli sitten nopeasti taloa kohti. Kun h‰n tuli huoneeseen, oli h‰nell‰ likainen paperipalanen hyppysiss‰‰n. "En osaa lukea t‰t‰ enk‰ oikein tied‰, tahdonkokaan", sanoi h‰n vihaisesti. "Belding, varmasti on meid‰n parasta lukea se", huomautti Ladd, "sill‰ meid‰nh‰n on saatava selville keit‰ nuo miehet oikeastaan ovat. Ovatko he Campon vai Salazarin miehi‰, kuljeksivia kapinallisia vai Rojaksen roistoja, selvi‰‰ kai tuosta kirjeest‰. Ymm‰rr‰tkˆ?" Mutta ei ainoakaan heist‰ kyennyt tulkitsemaan tuota sotkuista tˆherryst‰. "Mercedes osaa varmasti lukea sen", sanoi Ladd. Thorne avasi oven kutsuen h‰net huoneeseen. Mercedes tuli sinne rouva Beldingin ja Nellin seurassa. Kaikki kolme n‰yttiv‰t selv‰sti aavistavan tilanteen kriitillisyyden. "Kultaseni, pyyd‰mme sinua selitt‰m‰‰n, mit‰ t‰lle paperille on kirjoitettu", sanoi Thorne taluttaessaan vaimoaan pˆyd‰n luo. "Se on kapinallisten l‰hett‰m‰ ja pelk‰‰mme sen sis‰lt‰v‰n pahoja uutisia." Mercedes katsahti kirjeeseen ja pyˆrtyi sitten Thornen syliin. H‰n kantoi vaimonsa sohvalle ja Nell ja rouva Belding alkoivat h‰nt‰ hoitaa. Belding katsoi tovereihinsa. Oli hyvin luonteenomaista h‰nelle, ett‰ nyt, kun ei onnettomuutta n‰ytetty voitavan v‰ltt‰‰, haihtuivat h‰nen synkkyytens‰, levottomuutensa ja vihansa heti. "Laddy, Rojas siell‰ sittenkin n‰ytt‰‰ olevan. Onko h‰nell‰ montakin miest‰ mukanaan?" "Ehk‰ parikymment‰. Ei kumminkaan enemp‰‰." "Voimme karkoittaa toista vertaa suuremmankin joukon meksikolaisia." "Varmasti!" Jim Lash pureskeli piippunsa vartta ja sanoi vihdoin. "Tietysti, mutta taisteluun ryhtyminen ei ole viisasta silloin kun voimme karttaa sit‰." "Miten sitten?" "Viivytelk‰‰mme meksikolaisia iltaan asti joillakin tekosyill‰. Sitten Laddy, min‰ ja Thorne otamme Mercedeksen mukaamme ja l‰hdemme Yumaan." "Camino del Diablo! [= pirun tie.] Tuolle kauhealle taipaleelleko naisen kanssa? Jim, oletko unhottanut, miten monta sataa ihmist‰ on h‰vinnyt tuolle pirun tielle?" "En ole unhottanut mit‰‰n", vastasi Jim. "L‰hteet ovat t‰ynn‰ vett‰ nyt. Siell‰ on ruohoakin hevosille ja me voimme tehd‰ tuon matkan kuudessa p‰iv‰ss‰." "Yumaan on kolmesataa penikulmaa." "Belding, Jimin suunnitelma ei ole niink‰‰n tyhm‰", huomautti Ladd. "Jumala tiet‰‰, ettei meille ole muita mahdollisuuksia, ellemme halua taistella." "Mutta ajattelehan, ett‰ vaikka voisimmekin viivytell‰ Rojasta niin, ett‰ p‰‰sette turvallisesti l‰htem‰‰n Mercedeksen kanssa, niin kai tuo roisto huomaa sen hyvinkin pian. Ja mit‰ luulet h‰nen silloin tekev‰n meille t‰nne j‰‰neille?" "H‰n ei huomaa pakoamme kumminkaan ennen p‰iv‰nkoittoa, eik‰ h‰n silloinkaan voi heti l‰hte‰ j‰lkeemme. Tarvitaan aikaa, hevosia ja miehi‰, ennenkuin meit‰ voidaan ruveta seuraamaan tuonne er‰maahan. Katsohan, luulen tuon hullun meksikolaisen haluavan vain tyttˆ‰ omakseen. Saadakseen h‰net, on h‰n valmis hyˆkk‰‰m‰‰n t‰nne, siit‰ saat olla aivan varma. Mutta h‰n on liian viisas ruvetakseen taistelemaan kanssasi turhasta. Rojas voi nyt olla aivan hullu naisiin n‰hden, mutta h‰n pelk‰‰ kumminkin Yhdysvaltoja. Usko sanojani, ett‰ h‰n huomaa pakomme vasta huomenna ja l‰htee sitten vasta j‰lkeemme. Vannon, ett‰ saatuamme kymmenen tunnin etumatkan, voimme matkustaa turvallisesti." Belding k‰veli edestakaisin lattialla ja Jim ja Ladd kuiskuttelivat kesken‰‰n. Gale meni ikkunaan tarkastelemaan tˆrm‰lle pys‰htynytt‰ roistojoukkoa, mutta k‰‰nsi hetken kuluttua katseensa Mercedekseen. T‰m‰ oli jo palannut tajuihinsa, ja h‰nen silm‰ns‰ n‰yttiv‰t tummemmilta ja suuremmilta kasvojen kalpeuden vuoksi. Thorne puristi h‰nen k‰si‰‰n ja naiset koettivat tyynnytt‰‰ h‰nt‰. Kaikki muut miehet paitsi Gale olivat niin omissa ajatuksissaan, etteiv‰t he huomanneet, miten huoneen takaosassa oleva yaqui tarkasteli espanjalaista tyttˆ‰. Yaquin katse oli aina omituinen, mutta nyt eritt‰inkin. Gale huomasi sen ja tunsi, ettei h‰n voi sit‰ milloinkaan unhottaa. Mercedeksen kauneus ei ollut milloinkaan ennen tuntunut h‰nest‰ niin erikoiselta ja vetoavalta kuin nyt t‰ss‰ tilaisuudessa. H‰n arvaili, vaikuttiko yaquiin tytˆn suloisuus, avuttomuus vai h‰nen pelkonsa. Yaqui ei ollut n‰hnyt Mercedest‰ kuin muutamia kertoja, mutta joka kerta oli h‰n n‰ytt‰nyt joutuvan lumoihin. Voiko tuo omituinen intiaani tuijottaa tyttˆˆn sen vuoksi, ett‰ h‰n vihasi meksikolaisia niin hirve‰sti? Mutta yaquin olennossa oli kumminkin jotakin jaloa ankaruutta, joka kumosi Galen ep‰luulot. ƒkki‰ kutsui Belding toverinsa luokseen ja sitten Thornen. "Kuunnelkaa nyt suunnitelmaani", sanoi h‰n kiihke‰sti. "Menen puhuttelemaan Rojasta. Koetan saada h‰net j‰rkiins‰ sanomalla h‰nelle, ett‰ h‰n ajattelisi pitk‰‰n, ennenkuin h‰n hyˆkk‰‰ Yhdysvaltain puolelle. Ilmoitan h‰nelle, ett‰ Mercedes on nyt er‰‰n amerikkalaisen vaimo. En aio sitoutua mihink‰‰n, en aio kielt‰yty‰ kuulemasta h‰nen v‰itteit‰‰n enk‰ aio n‰ytt‰‰ pelk‰‰v‰ni h‰nt‰ ollenkaan. Koetan vain voittaa aikaa, ja jos petokseni onnistuu, en muuta toivokaan. Kun ilta on pimennyt, otatte te nelj‰: Laddy, Jim, Dick ja Thorne Mercedeksen ja parhaimmat valkoiset hevoseni ja yaquin toimiessa oppaana hiivitte Altar Valleyn l‰pi Yumaan johtavalle tielle... Odota nyt, Laddy, salli minun lopettaa. Haluan, ett‰ otatte valkoiset hevoseni kahdestakin syyst‰: pelastaaksenne ne ja itsenne niiden avulla. Ymm‰rr‰ttekˆ? Jos Rojas ryˆst‰isi hevoseni ja l‰htisi ajamaan teit‰ takaa niill‰, on hyvin luultavaa, ett‰ h‰n saisi teid‰t kiinni. Sit‰paitsi voitte ottaa paljon raskaammat kuormat kuin muutoin olisi mahdollista. Nuo suuret hevoset voivat kulkea nopeammasti ja kauemmaksi tarvitsematta niin paljon ruohoa ja vett‰ kuin toiset. Teid‰n on otettava intiaani mukaanne sen vuoksi ett‰ h‰n t‰llaisessa tapauksessa tulee olemaan teille kuvaamattomaksi avuksi. Jos teid‰n on kiirehditt‰v‰ kulkuanne, jos satutte eksym‰‰n tahi jos teid‰n on poikettava syrj‰‰n tielt‰, niin ajatelkaa, mit‰ se merkitsee, ett‰ yaqui on kanssanne. H‰n tuntee Sonoran yht‰ hyvin kuin meksikolaisetkin. H‰n voi k‰tke‰ teid‰t, lˆyt‰‰ vett‰ ja ruohoa silloinkin kun se teist‰ muista tuntuu aivan mahdottomalta. Intiaani on uskollinen. H‰nell‰ on velka maksettavana ja h‰n maksaakin sen, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin. Kun olette l‰hteneet, k‰tken Nellin niin, ettei Rojas lˆyd‰ h‰nt‰, vaikka h‰n nuuskisikin koko talon. Sitten luullakseni voin rauhoittua ja odottaa mink‰‰n tarvitsematta minua erikoisesti huolettaa." Paimenet hyv‰ksyiv‰t Beldingin suunnitelman ja Thorne ‰nkytti koettaessaan ilmaista kiitollisuuttaan. "Niin, valitsemme t‰m‰n keinon", lopetti Belding. "Menen nyt kutsumaan Rojaksen roistoineen t‰lle puolelle... Kuulkaahan, minun on kai saatava tiet‰‰, mit‰ tuossa paperilipussa oli." Thorne meni vaimonsa luo. "Mercedes, aiomme pett‰‰ Rojaksen. Kerro meille, mit‰ tuossa kirjeess‰ on." Tyttˆ nousi istualleen laajentunein silmin ja tarttuen Thornen k‰siin. "Rojas vannoo pyhimyksiens‰ ja neitsyens‰ nimiss‰, ett‰ ellei minua luovuteta h‰nelle nelj‰nkolmatta tunnin kuluessa, polttaa h‰n kyl‰n, tappaa miehet, ryˆst‰‰ naiset mukaansa ja heitt‰‰ lapset kaktuksien piikkeihin." Syntyi hetken vaitiolo viimeisen kuiskauksen j‰lkeen. "Vai pyhimyksiens‰ ja neitsyens‰ nimiss‰!" huudahti Ladd nauraen kylm‰‰, viilt‰v‰‰ ja uhkaavaa naurua merkityksellisesti ja peloittavasti. Silloin yaqui huudahti k‰he‰sti. Gale oli kuullut tuon ‰‰nen ennenkin ja muisti nyt sen tapahtuneen Papago Wellin luona. "Katsokaa intiaania!" kuiskasi Belding k‰he‰sti. "Luulen h‰nen ymm‰rt‰neen jokaisen Mercedeksen sanan. Ja, toverit, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin, jos sanonkin, ett‰ jos h‰n milloinkaan saa herra Rojaksen k‰siins‰, tapahtuu jotakin azteekkilaista, joka hyydytt‰‰ veren suonissanne." Yaqui oli k‰vellyt aivan Mercedeksen viereen seisahtuen siihen t‰m‰n nojautuessa mieheens‰. H‰nen n‰ytti olevan pakko kohdata intiaanin katse, joka selv‰sti oli joko niin voimakas tahi hypnotisoiva, ettei h‰n voinut sit‰ mitenk‰‰n vastustaa. Mutta h‰n kai n‰ki tahi aavisti sen merkityksen paremmin kuin muut, koska h‰n ojensi yaquille vapisevan k‰tens‰. Intiaani tarttui siihen painaen sen syd‰melleen omituisin liikkein ja kumartaen p‰‰ns‰. Sitten h‰n palasi paikoilleen huoneen varjoisimpaan nurkkaan. Belding meni pihalle vartijain sijoittuessa entisille paikoilleen ikkunain viereen. Gale kuvitteli, ett‰ muidenkin ajatukset olivat yht‰ synk‰t kuin h‰nenkin. H‰nen suonissaan alkoi veri virrata nopeammasti, kun h‰n n‰ki Beldingin pys‰htyv‰n aitauksien viereen ja viittaavan k‰dell‰‰n. Rosvot nousivat hevostensa selk‰‰n ja ratsastivat nopeasti taloa kohti rinnan. Miss‰ Rojas oli oleskellut ensimm‰isen l‰hestymisen tapahtuessa, ei voitu tiet‰‰, mutta nyt h‰n kumminkin oli silm‰‰npist‰v‰sti n‰kyviss‰. H‰n oli pukeutunut kirjaviin, melkeinp‰ komeileviin vaatteihin. Gale ei tuntenut valkoista sombreroa, punaista kaulaliinaa, samettijakkua eik‰ mit‰‰n muutakaan tuon keikarin puvusta, mutta sen yleisvaikutus toi h‰nen mieleens‰ el‰v‰sti roiston ensimm‰isen esiintymisen. Rojas laskeutui satulasta ja n‰ytti kuuntelevan. H‰n ei ollut ollenkaan kiihtynyt, kuten tuona iltana Del Solissa. Selv‰sti tuntui Laddista ja Lashistakin t‰llainen tyyneys tavattomalta, sill‰ meksikolainenhan toimi tunteittensa pakotuksesta. Belding huitoi k‰sill‰‰n ja pudisti kiivaasti suurta p‰‰t‰‰n n‰ytt‰en puhuvan yht‰ paljon ruumiillaan kuin suullaan. Sitten n‰ytti Rojas vastaavan ja sen j‰lkeen n‰ytti keskustelu selv‰sti muuttuvan kiihtyneeksi ja vaikeaksi. Se loppui kuitenkin vihdoin kuten n‰ytti keskin‰iseen ymm‰rt‰miseen. Rojas hypp‰si satulaan ja ratsasti tiehens‰ miehineen Beldingin tˆmistelless‰ takaisin taloon. Kun h‰n tuli ovesta, loistivat h‰nen silm‰ns‰, suuret k‰det olivat puristautuneet nyrkkiin ja h‰n hengitti kuuluvasti. "Saatte hirtt‰‰ minut, ellen ole h‰mm‰stynyt!" huudahti h‰n. "Menin neuvottelemaan punak‰tisen, pienen murhaajan kanssa ja, tulimmainen minut viekˆˆn, tapasinkin muutaman -- muutaman -- ash, en lˆyd‰ nyt sopivaa nime‰. Aloitin petokseni ja sainkin sen mielest‰ni hyv‰‰n alkuun, mutta unhotin mainita, ett‰ Mercedes on Thornen vaimo. Ja voitteko ajatella kummempaa? Rojas vannoi rakastavansa Mercedest‰ -- vannoi menev‰ns‰ naimisiin h‰nen kanssaan t‰‰ll‰ Forlorn Riveriss‰ ja sanoi lopettavansa ihmisten ryˆst‰misen ja tappamisen ja viev‰ns‰ h‰net pois Meksikosta. H‰n kehui omistavansa kultaa ja jalokivi‰, ja ellei h‰n tyttˆ‰ saa, vannoi h‰n jotakin tapahtuvan. H‰n sanoi kuolevansa kuitenkin h‰nett‰... Ja nyt kuulette omituisimman asian. Uskoin nimitt‰in h‰nen puhettaan. H‰n oli n‰kˆj‰‰n kylm‰ kuin j‰‰, mutta h‰nen sielussaan raivosi helvetin tuli. En ole n‰hnyt milloinkaan tuollaista meksikolaista. No niin, olin olevinani hyvin myˆt‰mielinen. Rupesimme keskustelemaan yst‰v‰llisesti, luullakseni, vaikka en ymm‰rt‰nyt puoliakaan h‰nen puheestaan ja kuvittelen, ett‰ h‰n ymm‰rsi viel‰ v‰hemm‰n minua. Ja minun viel‰ enn‰tt‰m‰tt‰ ehdottaakaan sanoi h‰n odottavansa viel‰ p‰iv‰n ja tulevansa sitten j‰lleen keskustelemaan kanssani." "Saamme varmasti kiitt‰‰ onneamme!" huudahti Ladd. "Rojas on kylliksi viisas asettaakseen vahdit kaikille Forlorn Riverist‰ johtaville teille", huomautti Jim. "Se ei voi est‰‰ meit‰ toteuttamasta suunnitelmaamme", vastasi Belding. "Emme tarvitse muuta kuin pime‰‰. Yaqui opastaa teid‰t kyll‰ l‰pi. Saamme nyt kiitt‰‰ onneamme enemm‰n kuin milloinkaan ennen, ett‰ h‰n on apunamme... Nyt, pojat, on teid‰n painettava seuraavat asiat mieleenne. Teid‰n on otettava kahdeksan hevosta, laumani parhaimmat, ja sitten on teid‰n otettava mukaanne kaikkea, mit‰ tarvitaan pitk‰lle matkalle, sill‰ muistakaa, ett‰ yaqui voi opastaa teid‰t johonkin villiin Sonoran laaksoon p‰‰st‰kseen Rojaksesta vapaaksi. Voitte p‰‰st‰ Yumaan kuudessa p‰iv‰ss‰, mutta tuo matka voi vied‰ teilt‰ kuusi viikkoakin. Teid‰n on teht‰v‰ pieni‰ k‰‰rˆj‰ satuloiden taakse ja suurempia noille parille kuormahevoselle. Sitten voi olla mahdollista, ett‰ joudutte ankaraan taisteluun. Laddy ottakoon senvuoksi .405:den ja Dick remingtoninsa. Teid‰n on kaikkien aseistauduttava raskaasti P‰‰asia on kumminkin, etteiv‰t kuormat hidastuta kulkuanne, mutta ovat kumminkin niin suuret, ettette n‰‰nny n‰lk‰‰n er‰maassa." Iltap‰iv‰ kului nopeasti. Dick ei voinut vaihtaa juuri sanaakaan Nellin kanssa, ja koko ajan, kun h‰n valitsi, harkitsi ja valmisteli pieni‰ matkak‰‰rˆj‰‰n, oli h‰nen syd‰mens‰ pakahtua. Aurinko laskeutui ja h‰m‰r‰ synkkeni muuttuen lopulta onneksi melko pilviseksi yˆksi. Gale n‰ki valkoisten hevosten sivuuttavan oven kuin ‰‰nettˆm‰t haamut. Blanco diablokin oli aivan hiljaa, mik‰ oli kokonaan yaquin ansio. Gale meni pihalle satuloimaan Blanco solia. Hevonen hieroi pehme‰t‰ turpaansa h‰nen olkap‰‰h‰ns‰. Sitten palasi Gale huoneeseensa. Mit‰‰n muuta ei ollut en‰‰ j‰ljell‰ kuin odottaa ja sanoa j‰‰hyv‰iset. Mercedes tuli huoneeseen tummin, loistavin silmin, puettuna nahkas‰‰rystimiin ja viittaan, kuten joku solakka nuori paimen. H‰nen kauneuttansa ei voitu k‰tke‰, ja nyt olivat toivo ja uhma l‰mmitt‰neet h‰nen verens‰. Gale vei Nellin huoneen varjoisimpaan nurkkaan. Tyttˆ v‰risi, ja kun h‰n nojautui Galeen, ei h‰n ollut en‰‰ tuo sama iloinen tyttˆ, joka oli pit‰nyt Galea niin kauan loitolla. Dick puristi h‰net syliins‰. "Kultaseni, l‰hden pian ja ehk‰ en en‰‰ milloinkaan --" "Dick, et saa sanoa niin", nyyhkytti Nell p‰‰ Dickin rinnoilla. "Niin, ehk‰ en en‰‰ milloinkaan palaa", jatkoi Dick vakavasti. "Rakastan sinua, olen rakastanut sinua ensi n‰kemisest‰mme asti. Pid‰tkˆ ollenkaan minusta?" "Rakas Dick, syd‰meni on aivan pakahtumaisillaan", ‰nkytti Nell painautuessaan h‰neen. "Se voi ehk‰ olla pakahtumaisillaan Mercedeksen, Laddin ja Jimin vuoksi, mutta haluan kuulla jotakin itseenikin n‰hden, jotakin, jota voin muistella pitkien p‰iv‰matkojen kuluessa ja yksin‰isten leiritulien ‰‰ress‰. Ah, Nell, et voi kuvitellakaan siell‰ vallitsevaa hiljaisuutta etk‰ tuota hiekan ja kivien peloittavaa maailmaa. -- Sano, rakastatko minua?" "Ah, rakastan, rakastan sinua niin ‰‰rettˆm‰sti! En ole ennen tiennytk‰‰n, ett‰ sinua niin hirve‰sti rakastan. Dick, olen sinulle uskollinen ja tahdon odottaa -- toivoa ja rukoilla, ett‰ palaisit takaisin." "Jos tulen takaisin -- ei -- kun tulen takaisin, tahdotko menn‰ kanssani naimisiin?" "K-y-y-ll‰!" kuiskasi Nell vastatessaan Dickin suuteloon. Belding tuli huoneeseen sanoen jotakin lempe‰sti. "Nell, kultaseni, nyt on minun l‰hdett‰v‰." "Olen itsek‰s pieni pelkuri!" huudahti Nell. "Kuinka jaloja te kaikki olettekaan! Minun pit‰isi ylist‰‰ tekoanne, mutta min‰ en voi... Taistele, jos sinun on pakko, Dick, taistele tuon vieh‰tt‰v‰n, vainotun tytˆn puolesta. Rakastan sinua sitten niin paljon enemm‰n... Ah! Hyv‰sti, hyv‰sti!" Tempauksin, joka v‰risytti h‰nt‰, laski Gale tytˆn menem‰‰n. H‰n kuuli Beldingin sanovan hiljaa: "Yaqui sanoo, ett‰ iltayˆ on paras. Luota h‰neen, Laddy. Muista mit‰ sanoin, ett‰ yaqui on Jumalan l‰hett‰m‰." Sitten kokoutuivat he kaikki pihalle puiden alla vallitsevaan h‰m‰r‰‰n. Yaqui nousi Blanco diablon selk‰‰n, Mercedes nostettiin Blanca mujerin satulaan ja Thorne ratsasti Blanca reinalla. Jim Lash oli jo hevosensa sel‰ss‰, joka oli yht‰ valkoinen kuin toisetkin, mutta nimetˆn. Ladd hypp‰si Blanco torres-nimisen [Blanco torres = valkoinen torni] oriin satulaan ja tarttui kuormahevosten pitkiin marhamintoihin. Viimeksi tuli Gale Blanco solilla. Kun h‰n nosti jalkansa jalustimeen pit‰en kiinni harjasta ja satulannupista, katsoi h‰n viel‰ kerran ovelle. Nell seisoi valossa loistavin hiuksin ja kalmankalpein kasvoin, tummin silmin, avonaisin huulin ja ojennetuin k‰sivarsin. T‰m‰ surullinen ja suloinen kuva syˆvytti julmat piirteens‰ Galen syd‰meen. H‰n heilautti k‰tt‰‰n ja hypp‰si sitten viivyttelem‰tt‰ satulaan. Blanco sol l‰ksi liikkeelle. Edell‰‰n n‰ki Gale k‰velev‰t hevoset, jotka kuvastuivat valkoisina tummia varjoja vasten. H‰n ei voinut kumminkaan n‰hd‰ matkueen etummaista p‰‰t‰ eik‰ kuulla selv‰sti hevosten pehmeit‰ askeliakaan. Ohuitten pilvien v‰list‰ tuikki muudan yksin‰inen t‰hti. Oli aivan tyyni, mutta ilma oli kumminkin kylm‰. Er‰maan tumma ‰‰rettˆmyys n‰ytti ammottavan heit‰ vastaan. Vasemmalla, joen toisella tˆrm‰ll‰, paloi muutamia nuotioita. Rauhallinen ja salaper‰inen kylm‰ yˆ tuntui sulkevan Galen syliins‰, ja h‰n tarkasteli tuota avaraa, lainehtivaa ja tummaa tasankoa ter‰vin silmin, j‰rkkym‰ttˆmin p‰‰tˆksin ja her‰‰vin villein riemuin, joka lumosi h‰net heti, kun tultiin er‰maahan. XI. LAAVAN JA KAKTUSTASANKOJEN POIKKI. Blanco solilla ei n‰ytt‰nyt olevan ollenkaan halua taivuttaa p‰‰t‰ns‰ siepatakseen suuhunsa apilasta, joka kahisi pehme‰sti sen jalkoja vasten. Gale tunsi hevosen herk‰n, melkein ihmisellisen valppauden. Sol tiesi yht‰ hyvin kuin h‰nen is‰nt‰ns‰kin t‰m‰n paon luonteen. Yaqui pys‰htyi kent‰n ‰‰rimm‰iseen p‰‰h‰n, ja valkoisten hevosten jono supistui v‰hitellen kiinte‰ksi joukoksi. T‰st‰ alkoi er‰s joelle johtava tie. Nuotiot olivat niin l‰hell‰, ett‰ kirkkaiden liekkien lepattaminen ja tulien vierell‰ liikuskelevien miesten tummat hahmot n‰kyiv‰t selv‰sti. Yaqui laskeutui satulasta. H‰n siveli k‰dell‰‰n Diablon turpaa puhuen hiljaa ja uudistaen sitten tuon tempun jokaiseen hevoseen n‰hden. Gale oli jo aikoja sitten lakannut ihmettelem‰st‰ tuon omituisen intiaanin k‰ytt‰ytymist‰. H‰nen temppujaan ei voitu juuri selitt‰‰ eik‰ ymm‰rt‰‰, mutta niiden aiheuttamat tulokset olivat aina h‰mm‰stytt‰v‰t. Gale ei ollut milloinkaan ennen n‰hnyt hevosten seisovan niin hiljaa kuin nyt. Ne eiv‰t kuopineet eiv‰tk‰ purreet kuolaimiaan, eiv‰t heitelleet p‰‰t‰‰n eiv‰tk‰ vapisuttaneet satulaansa eiv‰tk‰ kuormiaan ja olivat muutenkin aivan ‰‰neti. N‰ytti aivan silt‰ kuin intiaanin hiljaisuus olisi tarttunut niihinkin. Yaqui katosi varjoihin yht‰ ‰‰nettˆm‰sti kuin h‰n olisi ollut osa niist‰. Pimeys nieli h‰net. H‰n l‰hti samaan suuntaan kuin tiekin vei. Gale arvaili, aikoiko yaqui opastaa matkueen jotenkin kapinallisten vahtien ohi. Ladd oli kumartunut niin alas kuin suinkin k‰‰nt‰en korvansa tiehen p‰in. Jimin pitk‰ kaula oli kaaressa kuin kuuntelevan hirven. Gale kuunteli myˆskin ja hitaiden hiljaisten hetkien kuluessa vapautui h‰nen kuulonsa yh‰ enemm‰n j‰nnityksest‰. H‰n kuuli Blanco solin hengityksen ja oman syd‰mens‰ sykinn‰n, apilaan silkinhienon kahinan ja ep‰selv‰sti kuuluvan kaukaisen ‰‰nen, joka oli kuin eksynytt‰ kaikua. Sitten oli h‰n kuulevinaan hiljaista huminaa, joka oli niin heikkoa, ettei h‰n tiennyt, miksi h‰n sit‰ nimitt‰isik‰‰n. Sitten seurasi pitk‰ ja hiljainen hetki. Yaqui ilmestyi takaisin yht‰ hiljaa kuin h‰n oli poistunutkin. H‰n oli kai sittenkin varjojen osa, mutta h‰n oli tullut kuitenkin takaisin. H‰n l‰ksi tielle taluttaen Diabloa. Valkoinen juova alkoi j‰lleen hitaasti liikkua. Gale j‰i hieman j‰lkeen. Harvojen pensaitten peitt‰m‰ rinne vietti loivasti Forlorn Riverin syv‰‰n, leve‰‰n uomaan. Blanco sol astui muutamia askelia syrj‰‰n tielt‰. Katsoen tarkasti maahan huomasi Gale kolme esinett‰: valkoisen sombreron, huopapeitteen ja er‰‰n suullaan makaavan meksikolaisen. Yaqui oli hiipinyt tuon vahdin kimppuun kuin hiljainen kuoleman tuuli. Er‰maan arosusi ulvoi ja tuo villi huuto soveltui hyvin pimeyteen ja yaquin tekoon. Kun he olivat saapuneet joen tˆrm‰n tummaan varjoon, pys‰htyi yaqui j‰lleen ja katosi yht‰ ‰‰nettˆm‰sti kuin ‰skenkin. Galesta n‰ytti kuin intiaani olisi l‰htenyt kulkemaan joen valkoiselta n‰ytt‰v‰n hiekkapohjan poikki, jonka muutamat kivet kuvastuivat harmaina ja jonka vastakkaisen rannan tummempi juova oli n‰kyviss‰. Mutta h‰n katosi ja oli mahdotonta sanoa, menikˆ h‰n sit‰ vaiko t‰t‰ tiet‰. Hetket kuluivat. Hevoset olivat kohottaneet p‰‰ns‰ pystyyn, katsoivat leimuaviin nuotioihin ja kuuntelivat. T‰m‰ kaikki v‰risytti Galea -- hiljaisuus, pako ja tuo ihmeellinen intiaani hiipim‰ss‰ tuomion hitain v‰ltt‰m‰ttˆmyyksin toisen vahdin kimppuun. Kului tunti ja Galesta tuntui kuin h‰n olisi tullut kuuroksi. Maailmassa ei tuntunut olevan en‰‰ ‰‰ni‰ ollenkaan. Er‰maa oli yht‰ hiljainen kuin pime‰kin. Mutta sitten palasi tuo sama omituinen muutos Galen j‰nnittyneeseen kuuloon, jonkunlainen keskeytys, v‰liaika ja t‰rin‰, mutta t‰ll‰ kertaa voi h‰n antaa tuolle ‰‰nelle nimenkin. Se voi olla tuulen huminaa tahi kaukana olevan suden ulvontaakin, mutta Gale kuvitteli sit‰ toisen vahdin kuolinkorinaksi tahi tuoksi yaquin tahdottomaksi omituiseksi huudahdukseksi. Blanco solin koko suuri ruumis v‰risi, ja silloin oli Gale varma, ettei ‰‰ni ollut kuvittelua. T‰m‰ varmuus painoi Galen mieleen paon luonteen kerta kaikkiaan. Yaqui hallitsi sek‰ hevosia ett‰ paimenia. Thorne ja Mercedes olivat kuin lumottuja. Intiaanin omituinen hiljaisuus ja h‰nen salaper‰iset voimansa olivat k‰sitt‰m‰ttˆm‰t, kun niit‰ verrattiin h‰nen hitaaseen, varmaan ja armottomaan toimintaansa. Jos h‰n niin hallitsi noita muita, niin oli Gale viel‰ enemm‰n h‰nen vallassaan, h‰n t‰ytti Galen kaikki ajatukset ja ennusti t‰m‰n paon villi‰ ja peloittavaa tulevaisuutta. Jos Rojaksessa olivat ruumiillistuneet orjan viha ja intohimot ja tuhannen vuoden kuluessa saadut ruoskaniskut, oli er‰maan pimeys, julmuus, auringon paahtama valkoinen veri, hurjuus ja surullisuus yhtyneet yaquin luonteeseen. ƒkki‰ ilmestyi intiaani n‰kyviin pime‰st‰. H‰n hypp‰si Diablon satulaan ja ohjasi kulkunsa joen poikki. Kerran viel‰ ojentautui tuo valkoisten varjojen muodostama juova. Pehme‰ hiekka vaimensi kaikki ‰‰net kokonaan. Leimuavat nuotiot katosivat l‰ntisen joentˆrm‰n taakse. Yaqui opasti heid‰t pajukkoon, jolloin kuului lehtien hiljaista kahinaa, ja sitten mesquite-pensaikkoon, jolloin kuului heikkoa oksien ritin‰‰. Leimuavat nuotiot ilmestyiv‰t j‰lleen n‰kyviin, ja saguaroin eriskummaiset rungot h‰‰mˆittiv‰t ep‰selv‰sti pime‰st‰. Gale katseli tarkasti tielle ja huomasikin ‰kki‰ er‰‰n kaktuksen juurelle ojentautuneen, suullaan makaavan huopapeitteeseen k‰‰riytyneen olennon, jolla oli karbiini toisessa k‰dess‰ ja hehkuva savuke toisessa. T‰m‰ valkoisten hevosten muodostama ratsasjoukkue sivuutti nuotiot noin viidensadan metrin p‰‰ss‰ kapinallisten leirist‰ huolimatta siit‰, ett‰ tulien ymp‰rill‰ liikkuvat miehet olivat selv‰sti n‰kyviss‰. Pehme‰sti hiekkaan painuvien kavioiden kapse, metallin hiljainen kilahtelu piikkej‰ vasten ja hevosten hiljainen s‰‰nnˆllinen hengitys olivat pakolaisten aiheuttamat ainoat ‰‰net, joita ei olisi voitu kuulla sadankaan metrin p‰‰h‰n. Silloin t‰llˆin katosivat valot kokonaan, tulivat h‰m‰r‰mmiksi ja lepattavammiksi, kunnes ne lopulta h‰visiv‰t kokonaan n‰kyvist‰. Beldingin nopeat ja v‰sym‰ttˆm‰t juoksijat olivat edell‰, ja er‰maa avautui niille laajana, pime‰n‰ ja autiona. Rojas oli kapinallisineen kaukana j‰ljess‰ syˆden, juoden ja huolehtimatta mist‰‰n. Synk‰t varjot haihtuivat Galen mielest‰. H‰n luotti nyt t‰ydellisesti yaquiin. Belding kuunteli joen toisella rannalla ja tiesi jo luultavasti heid‰n p‰‰sseen pakoon. Sitten h‰n kertoo huomionsa Nellille ja k‰tkee tytˆn huolellisesti. Yht‰ paljon kuin Gale oli uskonut t‰m‰n er‰maan matkan vaivoihin, verenvuodatukseen ja tuskiin, yht‰ paljon h‰n luotti Mercedeksen lopulliseen vapautumiseen ja onneen, ja omaan palaamiseensa tytˆn luo, joka oli tullut h‰nelle rakkaammaksi kuin el‰m‰. * * * * * Kun yaqui pys‰htyi Papago Wellin kosteikkoon, karkoitti juuri rusottava aurinko kylm‰n, harmaan aamusumun. Sitten kuin hevoset oli juotettu, vietiin ne uomaan syˆm‰‰n ruohoa. Kuormat ja satulat irroitettiin niiden sel‰st‰. Mercedes oli viluissaan, j‰ykistynyt ja v‰synyt, mutta onnellinen. Kun Gale katsoi h‰neen, l‰mpeni h‰nen syd‰mens‰. Mercedeksen silmiss‰ oli kyll‰ viel‰kin pelkoa, mutta se alkoi jo haihtua toivon, rohkeuden, h‰nen paimenia ja yaquia kohtaan tuntemansa myˆt‰tunnon ja Thornea kohtaan tuntemansa kuvaamattoman rakkauden tielt‰. Jim Lash huomautti, miten helposti he olivat suoriutuneet kapinallisista. "Varmasti l‰htev‰t he ajamaan meit‰ takaa", sanoi Ladd. He sytyttiv‰t nuotion, keittiv‰t ja sˆiv‰t. Yaqui sanoi sitten vain: "Nukkukaa!" Huopapeitteet laitettiin hiekalle. Mercedes nojautui Thornen olkap‰‰h‰n ja vaipui syv‰‰n uneen. J‰nnitys valvotti kumminkin Thornea. Molemmat paimenet torkkuivat nuotion ‰‰ress‰. Gale oli vahdissa yaquin kanssa. Aurinko alkoi nousta korkeammalle ja sarastuksen j‰inen sumu haihtui pois. Kaniinit heiluttelivat pumpulih‰nti‰‰n mesquite-pensaitten juurilla. Gale kiipesi uoman tˆrm‰n kallioiselle laelle ja siell‰ h‰n istui katsellen takaisinp‰in penikulmien p‰‰ss‰ n‰kyv‰lle taivaanrannalle. H‰nen silmiens‰ eteen levisi viett‰v‰, aaltoileva, kuoppainen ja juovainen aamuauringon punertama er‰maa, jonka kaktuskent‰t ja selvemmin n‰kyv‰t mesquite-pensaikot kimaltelivat valossa. Nimettˆm‰t vuoret rikkoivat it‰isen taivaanrannan kohottaen korkealle jylhi‰ ja komeita huippujaan, joiden rinteill‰ punertavat sumuharsot leijailivat. Niiden juurille oli nelj‰nkymmenen penikulman matka, mutta silm‰ arvosteli sen ainakin viideksikymmeneksi. Gale muisteli tyttˆ‰, joka oli j‰‰nyt sinne niiden varjoihin. Yaqui ei p‰‰st‰nyt hevosia erilleen, vaan ajoi ne yhdess‰ joukossa toiselta pienelt‰ ruohokent‰lt‰ toiselle. Noin kolmen tunnin kuluttua toi h‰n ne juomaan. Kun h‰n l‰hestyi l‰hdett‰, kapusi Gale uomaan t‰hystyspaikastaan, paimenet rupesivat toimimaan ja Mercedeskin her‰si. Pian oli matkue j‰lleen liikkeell‰ l‰ntt‰ kohti pitkine edell‰ liikkuvine varjoineen. Yaqui kannusti Blanco diablon nopeaan raviin. Uoma muuttui v‰hitellen tasaiseksi er‰maaksi, vihreys alkoi muuttua harmaaksi ja sitten punaiseksi. Ainoastaan muutamat kaktukset ja rapautuneet pengerm‰t peittiv‰t hitaasti kohoavan jyrk‰nteen rinteit‰. Yaqui sovitti hevosensa vauhdin maanlaadun mukaan, ja h‰nen toverinsa hyv‰ksyiv‰t kulun nopeuden. Laukkaaminen muuttui usein juoksuksi, nopea k‰veleminen hitaaksi kiipe‰miseksi ja pitkiksi kierroiksi, ja niin jatkettiin penikulmittain ylˆs ja alas, mutta aina kumminkin eteenp‰in. Aurinko paahtoi kuumasti. L‰mmennyt ilma kohosi ylemm‰ksi ja l‰nnest‰ syˆksyv‰t ilmavirrat pyyhkiv‰t matalaa ja kovasti hedelm‰tˆnt‰ maata. Kaukaa et‰isyydest‰ n‰kyv‰lle taivaanrannalle olivat suuret tomupatsaat kokoutuneet kuin jono sienen muotoisia keltaisia pilvi‰. Yaqui oli ainoa pakolaisista, joka ei milloinkaan katsonut taakseen. Mercedes teki sen useimmin. Gale tunsi, mist‰ se johtui, voimatta olla katsomatta itsek‰‰n. Mutta se oli kumminkin turhaa etsimist‰. Sill‰ takana olevasta er‰maasta kohosi tuhansia valkoisia ja keltaisia tomupilvi‰, joista jokainen voi olla hevosten kavioiden synnytt‰m‰. Gale tunsi, ett‰ silloin kun yaqui katsoo taakseen l‰hdett‰ ja sen takaa siint‰v‰‰ tasankoa kohti, ei se tapahdu suotta. Kun auringon suurin kuumuus oli haihtunut ja tuuli tyyntynyt, katseli yaqui tien korkeimmalta kohdalta tarkasti l‰ntt‰ kohti. Auringonlaskuun ei ollut en‰‰ pitk‰lti, ja tuolla paljaassa laikallisessa laaksossa olivat Coyote Tankit, ainoa l‰hde Papago Wellin ja Sonoyta-kosteikon v‰lill‰. Gale tarkasteli kaukoputkellaan ja ilmoitti yaquille, ettei h‰n huomannut savua eik‰ muutakaan merkki‰ el‰m‰st‰, mutta intiaani ei k‰‰nt‰nyt kumminkaan haukankatsettaan et‰isist‰ paikoista, vaan tuijotti sinnep‰in kiinte‰sti. Tuntui kuin h‰nen silm‰ns‰ eiv‰t olisi voineet saada selville, mit‰ j‰rki, viekkaus, ounastus tahi ehk‰ aavistus ilmaisivat h‰nelle olevan siell‰. ƒkki‰ lˆysi yaqui muutamasta suojaisesta paikasta, jossa ei lentohiekka ollut peitt‰nyt tiet‰, hevosten j‰lki‰. Ter‰skenk‰isten kavioiden merkit viittasivat l‰nteen p‰in. Muudan pohjoisesta p‰in tuleva tie yhtyi t‰ss‰ toiseen. Gale luuli j‰lki‰ p‰iv‰n tahi parin vanhoiksi, Ladd p‰iv‰n, mutta intiaani pudisti p‰‰t‰‰n. Kauemmaksi ei menty. Yaqui k‰‰ntyi etel‰‰ kohti ratsastaen hitaasti ja kiiveten lopulta er‰‰n rapautuneen harjanteen korkealle laelle. Sinne h‰n pys‰hdytti hevosensa ja odotti. Kukaan ei kysynyt h‰nelt‰ mit‰‰n. Paimenet laskeutuivat maahan ojennellakseen s‰‰ri‰‰n ja Mercedes nostettiin er‰‰lle kalliolle lep‰‰m‰‰n. Thorne oli v‰hitellen mukautunut er‰maan hiljaisuuteen. H‰n sanoi vain silloin t‰llˆin sanan Galelle ja kuiskasi joskus jotakin Mercedekselle. Gale luuli yst‰v‰ns‰ pian oppivan huomaamaan, ett‰ er‰maassa matkustaessa puhuminen supistui muutamiin tervehdyksiin, pariin kolmeen sanaan, jotka ilmaisivat jonkun toverin l‰sn‰olon, muutamiin lyhyihin m‰‰r‰yksiin vuorokauden tˆist‰ ja ehk‰ ankaraan k‰skyyn tahi hiljaiseen kutsuun hevoselle. Aurinko laskeutui ja kullanv‰riset rusottavat pilvet muuttuivat sinisiksi ja tummenivat sitten, kunnes h‰m‰r‰ laskeutui laaksoon. Ainoastaan vuorten huiput, jotka pyk‰lˆitsiv‰t l‰hemm‰n ja et‰isemm‰n taivaanrannan, n‰kyiv‰t selv‰sti. Pimeys l‰hestyi ja kirkkaasti n‰kyv‰t kukkulat katosivat sumuun. Hevoset tˆmisteliv‰t p‰‰st‰kseen liikkeelle. "Paha!" huudahti yaqui. H‰n ei viitannut k‰dell‰‰n, vaan h‰nen kaulansa ojentui ja silm‰t tuijottivat tarkasti tummaan pilkkuun, joka n‰ytti Coyote Tankien paikan. "Jim, n‰etkˆ mit‰‰n?" kysyi Ladd. "En, mutta varmasti huomaa h‰n jotakin." Pimeys lis‰ytyi v‰hitellen, kunnes yˆ kietoi laakson syvimm‰n osan vaippaansa. Silloin suoristautui Ladd nopeasti, meni hevosensa luo ja mumisi jotakin. "Luullakseni olet oikeassa", sanoi Lash, mutta h‰nen tyyni ja lempe‰ ‰‰nens‰ oli kerrankin muuttunut. Se kuulosti nyt k‰he‰lt‰. Gale, vaikka h‰nell‰ olikin ter‰v‰ n‰kˆ, oli viimeinen vartijoista huomaamaan nuo neulan k‰rjen kokoiset valopilkut, jotka juuri ja juuri voitiin erottaa pime‰st‰. "Laddy, ovatko nuo leiritulia?" kysyi h‰n nopeasti. "Varmasti, poikaseni." "Onko niit‰ montakin?" Ladd ei vastannut, mutta yaqui kohotti k‰tens‰ levitt‰en sormensa. Viisi nuotiota! Suuri joukko vallankumouksellisia tahi rosvoja tahi joitakin muita er‰maan joukkoja oli leiriytynyt Coyote Tankien luo. Yaqui istui satulassaan hetkisen liikkumatonna kuin kivi tyynin, muuttumattomin ja tunteettomin kasvoin. Sitten h‰n viittasi oikealla k‰dell‰‰n Nimettˆmille vuorille p‰in, joiden korkeimmat himme‰sti n‰kyv‰t huiput katosivat juuri h‰m‰r‰‰n, ja pudisti p‰‰t‰‰n. Sen j‰lkeen h‰n toisti saman vaikuttavan liikkeen Sonoytan kosteikkoon p‰in yht‰ synkin ilmein. Tehty‰‰n sen k‰‰nsi h‰n Diablon p‰‰n etel‰‰ kohti alkaen laskeutua rinnett‰ tasangolle. H‰nen k‰ytˆksens‰ muuttui p‰‰tt‰v‰iseksi, melkeinp‰ ankaraksi. Ladd ei kysynyt h‰nen suunnitelmiaan eik‰ Lashkaan. Molemmat paimenet ep‰rˆiv‰t kumminkin n‰ytt‰en niin omituisesti ja synk‰sti vastahakoisilta, ettei Gale ollut n‰hnyt heit‰ sellaisessa mielentilassa milloinkaan. Rosvot olivat kyll‰ yht‰ peloittavat kuin Rojaskin ja Camino del Diablo, mutta tuo laavan ja kaktuksien peitt‰m‰ autio, hyl‰tty ja vedetˆn Sonoran er‰maa kauhistutti urhoollisintakin miest‰, Gale tunsi rohkeutensa lannistuvan ja h‰nkin ep‰rˆi. "Voi, mihin h‰n nyt menee?" huudahti Mercedes. H‰nen merkitykselliset sanansa rikkoivat lumouksen. "Varmasti, rouva, yaqui on menossa kotiinsa", vastasi Ladd hiljaa. "Ja ottaen huomioon vaikeutenne on meid‰n kiitett‰v‰ Jumalaa, ett‰ h‰n tiet‰‰ tien." He nousivat satulaan ja ratsastivat rinnett‰ alas pimenev‰‰ etel‰‰ kohti. Vasta sitten kuin muudan kaktuspensaikko esti yˆllisen matkustamisen, pys‰htyi intiaani viett‰m‰‰n yˆn kuivalla paikalla, jossa ei ollut ruohoa eik‰ vett‰ hevosille eik‰ senk‰‰n vertaa risuja, ett‰ olisi voitu sytytt‰‰ tuli ja keitt‰‰ jotakin. Mercedes kesti vaivat ihmeellisesti, mutta h‰n vaipui kumminkin heti uneen, kun h‰n oli sammuttanut janonsa. Thorne levitti huopapeitteen h‰nen alleen ja peitteli h‰net. Sitten he sˆiv‰t ja joivat. Hevosista oli ainoastaan Diablo k‰rsim‰tˆn, mutta sekin oli vain vihainen eik‰ sill‰ ollut mit‰‰n h‰t‰‰. Blanco sol nuoli Galen k‰tt‰ ja seisoi k‰rsiv‰llisesti. Monta kertaa ennenkin oli se saanut viett‰‰ yˆns‰ vedett‰. Yaqui k‰ski j‰lleen miesten nukkua. Ladd sanoi haluavansa vahtia iltayˆn, mutta tavasta, jolla intiaani puisti p‰‰t‰‰n ja istuutui muutaman kiven viereen, voitiin selv‰sti huomata, ett‰ jos Ladd rupeaa valvomaan, ei h‰nen tarvitse olla yksin‰‰n. Gale paneutui pitk‰kseen kangistunein j‰senin ja v‰synein silmin. H‰n kuuli hevosten hiljaisen tˆmistelyn ja tuulen huminan kaktuksissa, mutta hetken kuluttua ei mit‰‰n. Kun h‰n her‰si, rupesi h‰n heti puuhailemaan ja liikkumaan. Aamu ei sarastanut viel‰ ja ilma oli j‰‰t‰v‰n kylm‰. Yaqui oli lˆyt‰nyt hieman risuja, joista sytytetty tuli riitti l‰mmitt‰m‰‰n heid‰t ja kiehuttamaan aamiaisen. Mercedes ei noussut ennenkuin viime tingassa. Nouseva aurinko lˆysi matkustajat satulasta. Kaktuksista muodostunut piikkinen aitaus sulki heid‰t sis‰‰ns‰, mutta yaqui lˆysi kiemurtelevan polun, joka, vaikka se olikin mutkainen, johti alituisesti kumminkin etel‰‰ kohti. Oli ihmeellist‰ katsella, miten h‰n ohjasi Diablon piikkisten pensaitten v‰litse suojellen sek‰ hevosen ett‰ itsens‰ pistoksilta silloinkin, kun kaktukset pys‰hdyttiv‰t toiset kokonaan repien ja raadellen heit‰ okaillaan. Tie oli tasainen, matalain harjanteitten v‰litse viev‰ hiekkainen sola. Joskus saapuivat he avonaisille hiekkakentille, kujille ja aukioille, joskus taasen okaisia p‰‰ryn‰puita, suuria leve‰oksaisia _ocatilloja_ ja kimpuissa kasvavia _bisnageja_ t‰ynn‰ oleville kummuille. P‰iv‰st‰ tuli kuuma ja kuiva. Hyv‰lt‰ tuoksuva tuuli puhalsi solassa. Kaktukset ojentelivat punaisia, keltaisia ja sinert‰vi‰ kukkiaan. Suloinen, vaalea _ajo_-lilja kaunisti varjoisia nurkkia. Ratsastettuaan kymmenen penikulmaa saapuivat he solan p‰‰h‰n, josta avautui ihmeellinen n‰kˆala, jonkunlainen lehtimajantapainen er‰maa, jonka p‰‰v‰ri oli vaaleanvihre‰, vaikka siin‰ voitiin huomata monenv‰risi‰ muitakin juovia. Se kohosi loivasti matalaa, himme‰sti n‰kyv‰‰ tummanpunaista laavavyˆhykett‰ kohti, josta kohosi tulivuorten huippuja. Seutu oli synk‰n ja rosoisen n‰kˆinen ja yht‰ rajaton kuin taivaanrantakin. Yaqui oli viel‰ ep‰varma, vaikka h‰n ei luultavasti ollutkaan eksyksiss‰. H‰nen haukansilm‰ns‰ etsiv‰t ja tuijottivat kiintyen vihdoin lounaaseen, jonne h‰n sitten ohjasikin hevosensa. Suuret, huilunmuotoiset, viisi- ja kuusikymment‰ jalkaa korkeat _saguarot_ kohottivat patsasmaisia runkojaan, ja niiden haarautuvat oksat ja pyˆre‰t muodot lis‰siv‰t er‰maan kauneutta. Matkustamista vaikeuttivat ainoastaan matalat kaktuspensaikot. Mutta niidenkin okaiset rungot olivat kauniit. Harjanteiden v‰lisiss‰ syv‰nteiss‰ ja oikealle ja vasemmalle p‰in levenevien tasaisten kentt‰in yl‰puolella kangastukset kimaltelivat, leijailivat, himmeniv‰t ja katosivat -- j‰rvi‰, puita, pilvi‰, ylˆsalaisin k‰‰nnettyj‰ vuoria ja himmeit‰ valkomuurisia kaupunkeja riippui sinert‰v‰ss‰ ilmassa. Keskip‰iv‰ll‰ pys‰hdytti yaqui ratsujoukon. H‰n oli valinnut muutaman _bisnagi_-kaktuksia kasvavan kent‰n lepopaikaksi ja ‰kki‰ selvenikin muille h‰nen tarkoituksensa. Pitk‰ll‰, suurella veitsell‰‰n leikkasi h‰n noiden tynnyrinmuotoisten kasvien p‰‰t poikki. H‰n kaivoi niist‰ pehme‰t‰ massaa ja alkoi sitten kiven avulla ja k‰sin survoa syvemm‰ll‰ olevaa massaa mehukkaaksi taikinaksi. Kun h‰n kaivoi senkin pois, j‰i pohjalle hieman kylm‰‰ vett‰, jota sek‰ he ett‰ hevoset mielell‰‰n joivat. Siten pakotti h‰n er‰maan kuivimmatkin kasvit auttamaan heit‰. Mutta h‰n ei pys‰htynyt pitk‰ksi ajaksi. Penikulmien leve‰lt‰ oli harmaanviheriˆit‰ huippuisia pengermi‰ h‰nen ja tuon rosoisen laavavyˆhykkeen v‰lill‰, jonne h‰n n‰ht‰v‰sti halusi p‰‰st‰ ennen pime‰‰. Ruvettiin ratsastamaan nopeammin ja suorempaan. Kimaltelevat piikit pisteliv‰t ja tarttuivat nahkaan, vaatteihin ja ihoon. Hevoset pillastuivat, korskahtelivat, pys‰htyiv‰t ja hyppiv‰t, mutta ne pakotettiin kumminkin eteenp‰in. Ainoastaan Blanco sol, tuo k‰rsiv‰llinen, uurastava ja lannistumaton, ei kaivannut ruoskaa eik‰ kannuksia. Hiekasta kohosi kuumia pˆlypilvi‰ ja polttavia henk‰yksi‰. Mercedes horjui satulassaan. Thorne antoi h‰nelle vett‰, hautoi h‰nen kasvojaan, tuki h‰nt‰ ja l‰ksi lopulta Laddin luo, joka otti tytˆn luokseen Torresin leve‰‰n selk‰‰n. Yaquin horjumaton tarkoitus ja rautainen k‰sivarsi tuntuivat ylpe‰st‰ ja itsep‰isest‰ Blanco diablosta katkerilta ja vihattavilta. Kerrankin oli Beldingin suuri valkoinen paholainen lˆyt‰nyt herransa. Se tappeli ratsastajaa, kuolaimia, suitsia, kaktuksia ja hiekkaa vastaan, mutta kumminkin oli sen pakko menn‰ eteenp‰in mutkitellen, k‰‰ntyen, kiert‰en ja tunkeutuen noiden piikkisten kasvien v‰litse. Iltap‰iv‰n puoliv‰liss‰ alkoi Thornekin horjahdella ja sitten, silloin kun k‰vi se p‰ins‰, auttoi Galen j‰ntev‰ k‰sivarsi h‰nt‰ pysym‰‰n satulassa. J‰ttil‰iskaktuksista alkoi olla en‰‰ vain muisto j‰ljell‰. Niiden lukum‰‰r‰ v‰heni v‰henemist‰‰n, niiden koko pieneni eik‰ niiss‰ ollut en‰‰ haarojakaan. Muutkin kaktuslajit n‰yttiv‰t saavan taistella kovemmin olemassaolonsa puolesta ja niiden v‰liss‰ olevat hiekka-aukiot alkoivat laajentua. Mutta sitten alkoivat nuo pel‰tyt, kimaltelevat _choyat_ n‰ytt‰‰ vaaleita, harmaita ja valkoisia runkojaan ylenev‰ll‰ rinteell‰. Pyˆre‰lakisia kukkuloita, joiden huiput auringonlasku v‰rj‰si kultaisiksi ja juuret tummansinisiksi, ilmestyi v‰liin k‰tkem‰‰n kaukaiset sel‰nteet ja jyrk‰nteet n‰kyvist‰. Penikulmien pituisia punaisia, hyytyneit‰ laavavirtoja valui kukkulain v‰litse pys‰hty‰kseen ‰kki‰ rinteitten puoliv‰liin. Pakolaiset olivat saapumaisillaan autioon ja palaneeseen maailmaan. Se kohosi heid‰n edess‰‰n rajattomana asteittaisena yl‰nkˆn‰, joka ulottui kauas sek‰ it‰‰n ett‰ l‰nteen. V‰hitellen alkoi hiekka kadota kuonan tielt‰. K‰velless‰‰n vajosivat hevoset nilkkaa myˆten. Etummaiset panivat liikkeelle suuria pilvi‰ hienoa tomua niin ett‰ miehet yskiv‰t ja hevoset korskuivat. Suuret ja pyˆre‰t kukkulat olivat tasaiset ja sopusuhtaiset ja sen v‰riset kuin jos laskeutuva aurinko olisi paistanut paljaille tummansinisille rinteille. Aurinko vaipui kumminkin v‰hitellen niiden taakse ja niiden v‰lisist‰ solista n‰kyi vain punaista laavaa. Matkustajat olivat juuri vuorten rinteitten ja kohtisuoran sein‰m‰n v‰liss‰. Punainen laava n‰ytti virranneen ja kovettuneen siihen eilen. Se oli ruosteenv‰rist‰, rosoista ja s‰rmik‰st‰, t‰ynn‰ kallioita, kuoppia ja halkeamia, ja joka paikassa sen pinnalla kasvoi tuota valkopiikkist‰ _choyaa_. J‰lleen yll‰tti h‰m‰r‰ matkustajat, mutta oli kumminkin viel‰ niin valoisaa, ett‰ Gale n‰ki kapean penkereen laajenevan leve‰ksi, syv‰ksi aukeamaksi, jossa pahkuraiset ja surkastuneet mesquite-pensaat muuttivat tumman v‰rin harmaaksi. Blanco sol, jolla oli tarkin vainu, hirnui iloisesti ilmoittaaksensa, ett‰ vett‰ oli l‰heisyydess‰. Monet hevoset vastasivat siihen ja paransivat vauhtiaan. Gale tunsi myˆskin, miten kuiva ilma muuttui v‰hitellen suloiseksi, kylm‰ksi ja kosteaksi. Yaqui kiersi er‰‰n laavassa olevan syvennyksen ja valkoisten hevosten muodostama jono seurasi h‰nt‰. Gale saapui vasta viimeiseksi ja n‰ki er‰‰n vesilammikon vaalean loistavan pinnan kimaltelevan kauniisti h‰m‰r‰ss‰. * * * * * Seuraavana p‰iv‰n‰ ei yaquin armahtamaton hevosten eteenp‰in kannustaminen ollut en‰‰ niin selv‰sti huomattavissa. H‰n ei kyll‰ vitkastellut, mutta h‰n ei kiiruhtanutkaan. H‰n opasti matkuetta matalain kuonaharjanteitten v‰litse, jotka k‰tkiv‰t ymp‰rˆiv‰n seudun n‰kyvist‰. N‰m‰ harjanteet muuttuivat vihdoin mustaksi kivikovaksi tasangoksi, jonka vasemmalla puolella oli laavavyˆhykkeit‰ ja oikealla matala kaktuksia kasvava alanko. Yaqui suuntasi nyt kulkunsa suoraan l‰nteen. Gale luuli intiaanin opastavan heid‰t er‰‰n hedelm‰ttˆm‰n, vulkaanisen yl‰tasangon ensimm‰isen ter‰v‰hampaisen rinteen juurelle, joka muodosti Sonoran er‰maan l‰ntisen puoliskon ja ulottui Kaliforniaan saakka. Matka oli hidasta eik‰ se v‰sytt‰nyt ratsastajia eik‰ hevosia. Pienet hietikot ja kuivaa ruohoa kasvavat l‰ik‰t muuttivat laavan ja tasangon v‰lisen mustahkon maan harmaankirjavaksi. T‰n‰ p‰iv‰n‰, jolloin yaquin k‰ytˆs muuttui, joskaan ei h‰nen mielens‰, tapahtui toistenkin matkueen j‰senten mielenlaadussa suuria muutoksia. Galen tuntema jonkunlainen sairaalloinen pelko h‰visi, pelko, jota h‰n ei ollut tuntenut itsens‰ vuoksi, vaan Mercedeksen, Nellin, Thornen ja paimenten t‰hden. Jim sai entisen iloisen luonteensa takaisin ja k‰ytt‰ytyi kuin h‰n olisi ollut vartioimassa valtakunnan rajaa. Laddin vaiteliaisuus h‰visi ja h‰nen synkkyytens‰ muuttui tyyneksi, huolettomaksi leikillisyydeksi. Thornessa alettiin huomata yh‰ enemm‰n jonkunlaista uhmaa. Mutta mielenkiintoisimman muutoksen huomasi Gale kumminkin tapahtuneen Mercedeksess‰. H‰nen eilinen raukeutensa oli ollutta ja mennytt‰. H‰nen j‰senens‰ olivat kyll‰ puutuneet ja niin kipe‰t, ett‰ h‰nen oli istuttava sivuittain satulassa, h‰nen oli annettava lev‰ht‰‰ ja h‰nt‰ oli autettava, mutta h‰n oli kumminkin lˆyt‰nyt jonkunlaisen voima varaston eik‰ h‰nen sielullinenkaan tilansa ollut samanlainen kuin ennen. H‰nen pelkonsa oli haihtunut. Gale n‰ki h‰ness‰ tapahtuneen saman muutoksen kuin h‰ness‰ itsess‰‰nkin muutamien p‰ivien er‰maassaolon j‰lkeen. Sek‰ h‰n ett‰ Mercedes ja kaikki muutkin olivat alkaneet mukautua er‰maan henkeen, ja enemm‰nkin, sill‰ yaquin omituinen vaikutus oli kuin kutsu alkuper‰isiin oloihin. Kolmenkymmenen penikulman taival helposti kuljettavaa matkaa toi pakolaiset toiselle l‰hteelle, joka oli kuin laavan jyrk‰n laidan alla oleva pieni, pyˆre‰ tasku. Sen ymp‰rill‰ kasvoi hieman lyhytt‰ vaalennutta ruohoa hevosille, mutta siell‰ ei ollut ollenkaan risuja, joista olisi voitu sytytt‰‰ nuotio. Sin‰ iltana puhuivat miehet paljon, kyseliv‰t ja vastailivat, punnitsivat mahdollisuuksia, ep‰iliv‰t ja toivoivat vakaumuksestaan huolimatta. Mutta intiaani, joka yksin olisi voinut ilmoittaa miss‰ he olivat, mihin he olivat matkalla ja millaiset heid‰n pakomahdollisuutensa olivat, s‰ilytti tyyneytens‰ sanomatta mit‰‰n. Gale valvoi ilta-, Ladd keski- ja Lash aamuyˆn. P‰iv‰ valkeni rusottavana ja kirkkaana, mutta kylm‰n‰ kuin j‰‰. Kaikkien oli voimisteltava hetkinen verrytt‰‰kseen kohmettuneita k‰si‰‰n ja jalkojaan. Mercedes sˆi aamiaisensa huopapeitteihins‰ k‰‰riytyneen‰. Mutta sill‰ aikaa kuin kuormat kiinnitettiin hevosten selk‰‰n, k‰veli h‰n edestakaisin hieroen k‰si‰‰n ja l‰mmitt‰en korviaan. Thornen silm‰t k‰‰ntyiv‰t h‰neen alituisesti ja paimenet tarkastelivat h‰nt‰ salaa. Yaqui katsoi h‰neen harvoin, mutta kun h‰n k‰‰nsi silm‰ns‰ h‰neen, n‰yttiv‰t h‰nen omituiset, j‰yk‰t ja ilmeettˆm‰t kasvonsa olevan v‰‰ntym‰isill‰‰n hymyyn. Mutta se ei tapahtunut kuitenkaan milloinkaan. Gale h‰mm‰styi huomatessaan, miten usein h‰nen omakin katseensa kiintyi tuohon solakkaan, tummaan ja kauniiseen espanjattareen. H‰n arvaili ensin, aiheuttiko tytˆn kauneus sen, mutta sitten h‰n luuli sen johtuvan jostakin muusta. Mercedes oli nainen. H‰n edusti heid‰n joukossaan jotakin sellaista, jota kaikkien rotujen miehet olivat tuhansien vuosien kuluessa halunneet katsella ja omistaa, kunnioittaa ja turmella, ja joiden puolesta he aina olivat halunneet taistella ja kuolla. Sen p‰iv‰n matkan merkityksellisin tapaus oli, ett‰ yaqui erotti kuormista erilleen yhden huopapeitteen, repi sen palasiksi ja sitoi niill‰ hevosten jalat. Oltiin siis tulossa kauheille _choya_-kentille ja s‰rm‰isille laavavirroille. Tuntui viel‰kin merkillisemm‰lt‰, ettei yaqui noussutkaan Diablon selk‰‰n. Mercedes vain sai ratsastaa ja muiden oli k‰velt‰v‰. Intiaani ohjasi kulkunsa er‰‰seen laavavirtojen v‰liseen harmaaseen aukkoon. Laavakerros oli noin kolmekymment‰ jalkaa paksu, mureneva ja rosoisempi kuin mik‰‰n muu aine maailmassa. Aukon p‰‰st‰, jossa pari laavavirtaa yhtyi, l‰ksi kapea halkeama nousemaan ylemm‰ksi. Gale huomasi sen pohjalla joskus maailmassa kuljetun tien himme‰t ‰‰riviivat. Sit‰ ei voitu ollenkaan huomata vierest‰, vaan h‰nen oli katsottava kauas et‰isyyteen n‰hd‰kseen sen ep‰selv‰n uran. Yaqui talutti Diablon sille, ja nyt alkoi hidas, voimia kysyv‰, vaivalloinen ja tuskallinen matka. Kun he saapuivat t‰m‰n laavakerroksen huipulle, n‰ki Gale laajan, aution mustanpunaisen kent‰n jatkuvan et‰isyyteen ja murtuvan miljooniin harjanteihin, huippuihin ja uriin, kohoavan eteen- ja ylˆsp‰in ja muodostavan hammastettuja, matalia kumpuja, kukkuloita ja huippuja, jotka yleniv‰t v‰hitellen korkeammiksi, jylhiksi jyrk‰nteiksi ja kauempaa himme‰sti n‰kyviksi utuisensinisiksi vuoriksi. Sitten ei h‰nell‰ ollut en‰‰ aikaa katsella sinne p‰in. S‰ilytt‰‰kseen jalansijansa ja suojellakseen hevostaan oli h‰nen pantava kaikki tarmonsa ja tarkkaavaisuutensa liikkeelle. Suunnan sai h‰n selville muiden hevosten j‰tt‰mist‰ j‰ljist‰ ja h‰nen oli vain seurattava niit‰. Mutta ei mik‰‰n olisi voinut olla vaikeampaa. Laavan rapautunut pinta oli samalla kertaa sek‰ mit‰ rosoisinta, kovinta, ilkeint‰, julminta ett‰ petollisinta maata kuljettavaksi. Se oli yleens‰ haurasta, vaikka siin‰ olikin niin kovia ja ter‰vi‰ kohtia kuin veitsen ter‰, rosoista ja karheaa, mutta kumminkin joskus niin liukasta kuin j‰‰. Jos siin‰ oli jalankaan levyinen tasainen kohta, murtui se kumminkin heti hevosen kavioiden alla, lukuunottamatta sit‰, ett‰ se muutenkin oli uurteista, kuoppaista, kivist‰, harjuista ja kuhmuista tasankoa, joka muistutti suunnatonta ja suurenmoista tiilt‰. Se oli aikoinaan ollut kiehuva, poreileva ja r‰iskyv‰ sula piikivivirta, joka kovettuessaan oli muodostanut pinnalleen miljoonia ter‰vi‰ s‰rmi‰. V‰rilt‰‰n oli se synk‰n-, tumman- ja vihaisenpunainen, jota ei voitu verrata mihink‰‰n muuhun punaiseen ja joka pani silm‰t verest‰m‰‰n. Miljoonat pienet syv‰nteet katosivat syviin kuiluihin ja reikiin, joiden pohjat olivat niin louhikkoiset ja kiviset, ettei niit‰ voitu verrata mihink‰‰n. Pakolaisten matka edistyi hitaasti. He kulkivat varovaisesti ja kaarrellen sinne t‰nne tien monien mutkien mukaan kiiveten syv‰nteiden, joita ei voitu karttaa, reunoille ja laskeutuen taasen niihin ja kiert‰en alituisesti eteensattuvia kuoppia. Heid‰n matkansa oli niin takaisin p‰in kaartuvaa, etteiv‰t he keskip‰iv‰n tienoissa olleet n‰ht‰v‰sti p‰‰sseet kuin v‰h‰n matkaa laavarinnett‰ ylˆsp‰in. Jos kulkeminen oli vaivalloista heille, oli se viel‰ vaivalloisempaa hevosille. Blanco diablo ei v‰litt‰nyt en‰‰ yaquinkaan kehoituksista. Se vikuroi, hyppi, puri ja potki. Yaquin oli vedett‰v‰ ja lyˆt‰v‰ sit‰ saadakseen sen kulkemaan pahimpien paikkojen poikki. Mercedeksen hevonen oli usein heitt‰‰ h‰net satulasta ja h‰net oli lopulta nostettava Blanco solin selk‰‰n. Mutta valkoinen juoksija korskui silloin vastustavasti ja taivutti vasta sitten kuin se kuuli Galen ankaran k‰skyn jalon kaulansa etsi‰kseen laavasta jalansijoja, jotka eiv‰t pett‰neet. Vaikka laava aiheuttikin Galelle tyˆt‰, vaivoja ja tuskia, vihasi h‰n kumminkin enemm‰n _choyaa_. Kuta kauemmaksi he p‰‰siv‰t, sit‰ mukaa lis‰ytyiv‰t n‰m‰kin kasvit ja tulivat suuremmiksi. Laavan pinnalla oli kaikkialla pieni‰ pyˆreit‰ l‰ikki‰, jotka kimaltelivat kuin kuurainen maa. Ja jokaisen tiell‰ ja sen vieress‰ kasvavan _choyan_ alla oli noita pudonneita pahkuroita, jotka olivat kuin piikkisi‰ pieni‰ kuuraisia m‰nnyn k‰pyj‰. Oli melkein mahdotonta olla aina varuillaan niiden suhteen, ja kun Gale astui jonkun p‰‰lle, tunkeutuivat sen ter‰skovat piikit useimmiten nahan l‰pi lihaan. H‰n uskoi jo melkein tosiksi kuulemansa er‰maan matkustajien puheet, ett‰ _choya_ on el‰v‰, joka hyˆkk‰‰ pelk‰‰m‰tt‰ miesten ja hevosten kimppuun. Varmaa kumminkin oli, ett‰ silloin kun h‰n sivuutti jonkun kiinnitt‰m‰tt‰ huomiotaan siihen v‰ist‰‰kseen sen, l‰visti se h‰nen s‰‰rystimens‰ ja pys‰hdytti ter‰vill‰ piikeill‰‰n h‰net siihen paikkaan. Sen aiheuttama tuska oli melkein siet‰m‰tˆn, sill‰ sit‰ ei voitu verrata mihink‰‰n muuhun. Se poltti, pisti, kirveli ja tuntui melkein j‰‰dytt‰v‰n loukkautuneen j‰senen, tehden sen aivan k‰yttˆkelvottomaksi v‰h‰ksi ajaksi. H‰n puri kielt‰‰n voidakseen olla huutamatta, hiki valui h‰nest‰ virtanaan ja h‰n tuli aivan kuin sairaaksi. Mutta ‰‰rettˆm‰sti paljon tuskallisemmat olivat _choyat_ hevosille kuin ihmisille. Tuon myrkyllisen kaktuksen v‰k‰isten piikkien pistoksia ei Blanco solkaan voinut siet‰‰. Monta kertaa t‰n‰ p‰iv‰n‰, ennenkuin se rupesi kuljettamaan Mercedest‰, oli se korskahdellut hurjasti ja seisonut sitten vapisten kunnes Gale oli poiminut katkenneet piikit pois sen j‰ntevist‰ jaloista. Mutta sitten kuin Mercedes oli nostettu sen selk‰‰n, koetti Gale varoa tarkasti, etteiv‰t piikit pist‰neet sit‰. Iltap‰iv‰ kului, kuten aamup‰iv‰kin, loppumattomassa kiertelemisess‰, kaartelemisessa ja kiipeilemisess‰ tuota vaikeata tiet‰ pitkin. Gale n‰ki monta l‰hdett‰, joista useimmat olivat kuivuneet, mutta muutamat sis‰lsiv‰t viel‰ vett‰, joka oli kokoutunut niihin sadeajan kuluessa. Pieni‰, rumia ja pahkuraisia pensaita, joita ei juuri voitu uskoa mesquiteiksi, kasvoi niiden kuoppien l‰heisyydess‰. Muutamissa paikoissa oli viel‰ niiden lis‰ksi surkastuneita piikkisi‰ p‰‰ryn‰puitakin. Ruohoa ei kumminkaan kasvanut miss‰‰n, sill‰ tuossa kovassa maassa eiv‰t menestyneet muut kukat kuin _choyat_. Oli jo pime‰, kun matkustajat laskeutuivat satuloista muutaman esiin pist‰v‰n laavakielekkeen alla olevan l‰hteen luona. P‰iv‰ oli todellakin ollut rasittava. Hevoset joivat kyllikseen ja seisoivat sitten k‰rsiv‰llisesti riippuvin p‰in. N‰lk‰ ja jano tyydytettiin, ja l‰mmin nuotio ilahdutti v‰syneit‰ ja hell‰jalkaisia pakolaisia. Yaqui sanoi: "Nukkukaa!" ja niin kului sekin yˆ. * * * * * Seuraavana aamuna, kun he olivat kulkeneet noin kymmenen penikulmaa loivasti ylenev‰‰ laavarinnett‰ eteenp‰in, kiintyi Galen huomio hetkeksi muualle kuin tiehen, josta h‰n oli tarkkaavaisesti hakenut v‰hemm‰n kuoppaisia paikkoja. "Dick, miksi katselee yaqui taakseen?" kysyi Mercedes. "Katseleeko h‰n?" kysyi Gale h‰mm‰styneen‰ takaisin. "Aina hetken kuluttua", vastasi Mercedes. Gale oli matkueen viimeinen, sill‰ h‰n halusi Mercedeksen vuoksi k‰ytt‰‰ niin paljon kuin suinkin hyv‰kseen tallattua tiet‰. Yaqui talutti Diabloa ja kiersi juuri er‰st‰ halkeamaa. H‰nen p‰‰ns‰ oli kumarruksissa, kun h‰n k‰veli hitaasti ja pys‰hdellen laavalla. Gale k‰‰ntyi katsomaan taakseen ensimm‰isen kerran moneen p‰iv‰‰n. Er‰maan mahtava alempaa siint‰v‰ syvennys oli t‰ynn‰ leveit‰ punaisia, viheriˆit‰ ja harmaita juovia, jotka ulottuivat taivaanrannalla n‰kyviin purppuraisiin huippuihin asti. Se oli niin autio ja mahtava, ettei sen pieni‰ erikoisuuksia voitu erottaa. H‰n uskoi tietysti Rojaksen ajavan heit‰ takaa, mutta h‰nest‰ tuntui mielettˆm‰lt‰ hakea roistoa tuolta kaaoksesta. Yaqui jatkoi kulkuaan ja Gale kiinnitti usein huomionsa tyˆst‰‰n h‰neen. ƒkki‰ n‰ki h‰n intiaanin pys‰htyv‰n, k‰‰ntyv‰n ja katsovan taakseen. Ladd teki samoin, sitten Jim ja viimeiseksi Thorne. Galekaan ei voinut vastustaa haluaan. Sitten h‰n usein antoi Blanco solin lev‰t‰ ja katsoi taakseen sill‰ aikaa. H‰nell‰ oli kyll‰ kaukoputki mukanaan, mutta h‰n ei k‰ytt‰nyt sit‰. "Rojas ajaa kai meit‰ takaa", sanoi Mercedes. Gale katsoi h‰neen h‰mm‰styneen‰. H‰nen ‰‰nens‰ sointu oli ollut ep‰m‰‰r‰inen. Jos siin‰ oli ollut pelkoa, ei h‰n ollut sit‰ kumminkaan huomannut. Mercedes katsoi taakseen v‰rikk‰‰lle rinteelle, ja jokin h‰ness‰, ehk‰ tuo h‰nen kauniitten silmiens‰ haukkamainen, kiinte‰ katse, muistutti yaquia. Seuraavan tunnin kuluessa katsoi intiaani monta kertaa taakseen ja h‰nen toverinsa seurasivat h‰nen esimerkki‰‰n. Oli keskip‰iv‰, aurinko paistoi kuumasti ja laava s‰teili l‰mpˆ‰, kun yaqui pys‰htyi lep‰‰m‰‰n. Eristetty, suojainen paikka sijaitsi muutaman laavakielekkeen juurella, joka sen muodosta p‰‰tt‰en oli kuin joku kallioniemi. Hevoset kokoutuivat yhteen joukkoon riippuvin p‰in. Paimenet aikoivat juuri irroittaa satulat ja kuormat niiden sel‰st‰, kun yaqui kielsi heit‰ sit‰ tekem‰st‰. H‰n kiinnitti liikkumattomat, s‰teilev‰t silm‰ns‰ loivasti alenevaan rinteeseen, mutta ei n‰ytt‰nyt katsovan kauaksi. ƒkki‰ h‰n p‰‰sti tuon omituisen huutonsa, jota Gale luuli tahdottomaksi tahi jonkunlaiseksi h‰nen heimonsa erikoiseksi tunteitten ilmaisuksi. Sit‰ ei voitu ymm‰rt‰‰, mutta ei kukaan olisi voinut ep‰ill‰ sen mahtia. H‰n viittasi laavarinteelle, viittasi sormellaan, k‰sivarrellaan, niskallaan ja p‰‰ll‰‰n -- h‰nen koko ruumiinsa oli k‰‰ntynyt vaistomaisesti samaan suuntaan. H‰nen koko olemuksensa n‰ytti ensin j‰nnittyneen ja sitten j‰‰tyneen. H‰nen asentoaan ei olisi voitu ymm‰rt‰‰ v‰‰rin, vaikka h‰nen kasvojensa ilme ei ollutkaan muuttunut. Gale ei ollutkaan huomannut intiaanin pronssinv‰risten kasvojen menett‰v‰n tyyneytt‰‰n. Niiss‰ olivat h‰nen jalkainsa alla olevan laavan v‰ri, kovuus ja ominaisuudet. "Varmasti h‰n n‰kee jotakin", sanoi Ladd. "Mutta minulla on huonot silm‰t." "En min‰k‰‰n ole varma omistani", sanoi Jim, "mutta olen kumminkin n‰kevin‰ni tuolla alhaalla ep‰selv‰n, liikkuvan juovan." Seisoessaan Mercedeksen vieress‰, joka tuijotti liikkumatonna rinteelle, katsoi Thorne innokkaasti myˆskin sinne p‰in. Gale katsoi katsomistaan, kunnes h‰nen silmi‰‰n rupesi pakottamaan. Sitten h‰n kaivoi kaukoputkensa esille Solin satulan laukusta. Laavarinteell‰ ei n‰ytt‰nyt olevan muuta kuin noita auringonpaisteessa kimaltelevia _choya_-kaktuksia. Gale kuljetti kaukoputkeaan hitaasti edestakaisin ja huomasikin lopulta paljon l‰hemp‰n‰ kuin h‰n oli luullutkaan valkoisen- ja mustankirjavan jonon miehi‰ ja hevosia. Sanomatta sanaakaan ojensi h‰n kaukoputken Laddille. T‰m‰ otti sen ja mumisi itsekseen: "Linnuntiet‰ ovat he meist‰ viel‰ noin viidentoista penikulman p‰‰ss‰. Jim, luullakseni on tiet‰ myˆten sinne pari kertaa pitempi matka tahi enemm‰nkin." Jim katsoi ja vastasi: "Olemme varmasti vuorokauden matkan edell‰." "Rojasko sielt‰ tulee?" kysyi Thorne j‰ykistynein huulin. "Niin, Thorne, ja h‰nell‰ on mukanaan hieman toistakymment‰ miest‰", vastasi Gale katsoen Mercedekseen. Tyttˆ oli muuttunut. H‰n oli kuin keskiaikainen prinsessa, jossa olivat ruumillistuneet sen aikakauden voima ja intohimot, hengitt‰en kostoa, sammumatonta vihaa ja sis‰isen kiihtymyksen synnytt‰m‰‰ intoa. Jos h‰nen kauneutensa oli ollutkin ihmeellinen h‰nen avuttomuutensa ja muihin turvautumisensa hetkin‰, oli se kumminkin nyt, kun h‰n katsoi rinteelle kalpein kasvoin ja vihasta leimuavin silmin, aivan ylimaailmallinen. Gale hengitti syv‰‰n. Tunne, joka oli ennustanut takaa-ajon, taistelun ja veren vuodattamisen tulevan tapahtumaan t‰‰ll‰ synk‰ss‰ er‰maassa, palasi nyt kymmenen kertaa voimakkaampana takaisin. H‰n n‰ki suonien pullistuvan Thornen kasvoissa ja hampaiden pist‰v‰n esiin kuin murisevalla sudella. Paimenet, jotka olivat usein panneet henkens‰ alttiiksi ja uhmanneet kuolemaa, olivat nyt niin kalpeat, ettei mik‰‰n pelko olisi voinut muuttaa heid‰n kasvojaan sellaisiksi. Yaquikin kohotti vihdoin k‰tens‰, ei nyrkkiin puristettuna eik‰ yhdistetyin sormin, vaan j‰nnitettyn‰ lev‰lleen kuin kotkan jalka, ja h‰n heristi sit‰ omituisin hitain liikkein, jotka olivat uhkaavat ja peloittavat. Nainen pani t‰ss‰ liikkeelle miesten syvimm‰t tunteet. Ja voimakkaampi heid‰n haluansa tappaa ja suojella oli tuo hurja viha, joka samalla oli rakkautta, tuo entisen orjan pohjaton intohimo. Tuntiessaan koko olentonsa j‰ykistyv‰n ja j‰nnittyv‰n ihmetteli Gale sit‰, ja kun h‰n l‰ksi j‰lleen seuraamaan tovereitaan, muisteli h‰n viel‰ sit‰. Beldingin ennustama taistelu oli pian tapahtuva. Millainen ottelu siit‰ tulisikaan! Rojas ratsasti kevyin kuormin ja nopeasti, tullen l‰hemm‰ksi ja l‰hemm‰ksi. H‰n oli ostanut miehens‰ kullalla, suurilla lupauksilla ja ehk‰ tarjoamalla heille sellaisen ylimyksen ruumiin ja hengen, jota heid‰nlaisensa ihmiset suuresti vihasivat. Ja lopuksi oli t‰m‰ villi asumaton ymp‰ristˆ, t‰m‰ s‰rm‰isen laavan ja myrkyllisten _choyain_ valloittama er‰maa, t‰m‰ yksin‰inen, jylh‰ ja peloittava maailma, t‰m‰ punainen n‰ytt‰mˆ synkin ja sopivimmin v‰ritetty paikka miesten v‰liselle suurenmoiselle kamppailulle. Yaqui ei katsonut en‰‰ taakseen eik‰ Mercedesk‰‰n. Mutta toiset katsoivat, ja koitti hetki, jolloin Gale n‰ki takaa-ajajien liikkuvan jonon paljain silmin. Ylemp‰n‰ oleva tasainen laita osoitti, mist‰ yl‰tasanko alkaa. Pieniss‰ laavassa olevissa kuopissa alkoi n‰ky‰ hiekkaa. Ratsujoukko uurasti eteen- ja ylˆsp‰in viel‰kin hyvin hitaasti. Vihdoin saapui yaqui rinteen laelle. H‰n nojasi k‰dell‰‰n Blanco diabloon ja molemmat n‰kyiv‰t selv‰sti taivasta vasten. Paikka oli kuin luotu yaquin t‰hystyspaikaksi. Ja h‰nen suuri hevosensa, jonka valkoisuus loisti auringonpaisteessa, oli kohottanut p‰‰ns‰ villisti ja ylpe‰sti pystyyn harjan ja h‰nn‰n liehuessa tuulessa. Ryhm‰ muodosti unhottumattoman kuvan. Toiset kiipesiv‰t viel‰ ylˆsp‰in ja vihdoin talutti Galekin Blanco solin viimeisen penkereen huipulle. Kaikki k‰‰ntyiv‰t nyt katsomaan taakseen punaiselle rinteelle. Mutta varjot olivat jo alkaneet laskeutua sen ylle eiv‰tk‰ he en‰‰ n‰hneet tuota liikkuvaa jonoa. Yaqui hypp‰si satulaan ja ohjasi Diablon pois. Muut seurasivat. Gale n‰ki, ett‰ yl‰tasankokin oli vain laavan muodostamien matalain, s‰rm‰isten ympyr‰in, harjujen, kukkulain, syv‰nteitten ja pyˆrteitten peitt‰m‰ autio kentt‰. Laava oli siell‰ tummemmanpunaista kuin rinteell‰ ja kovempaa kuin pii. Muutamin paikoin peittiv‰t hieno hiekka ja kuona rosoisen pinnan. Omituisen n‰kˆiset kaktukset kilpailivat kaikkialle levinneen _choyan_ kanssa el‰mismahdollisuuksista. Yaqui lˆysi kumminkin sellaisen polun, ett‰ hevoset voivat kulkea sit‰ nopeasti. T‰t‰ verraten helppoa etenemist‰ ei kest‰nyt kumminkaan tuntiakaan. Sitten opasti yaqui heid‰t tulivuoren aukkoja t‰ynn‰ olevaan seutuun. Maan pinta n‰ytti pullistuneen ja sitten haljenneen suuriksi ja pieniksi aukoiksi, joista toiset olivat matalia ja toiset syvi‰, mutta kaikki punaisia kuin tuli. Yaqui kiersi hyvin l‰helle kuiluja, jotka ammottivat tien vieress‰ kohtisuorin seinin, mutta h‰n n‰ytti kumminkin koettavan aina kulkea niiden sivu niin kaukaa kuin mahdollista. Yl‰tasanko rupesi nyt viett‰m‰‰n melkoisesti l‰ntt‰ kohti. Gale kiinnitti huomionsa etel‰‰ kohti jatkuvan laavameren pyˆreihin maininkeihin ja v‰reilyyn ja t‰m‰n vulkaanisen seudun keskell‰ oleviin keilanmuotoisiin huippuihin. L‰ntisen rinteen kuoppainen pinta rajoitti n‰kˆalan, kunnes pakolaiset ‰kki‰ sukelsivat esiin muutamasta rosoisesta halkeamasta paikalle, jossa heid‰n eteens‰ avautui suurenmoinen ja kauhistuttava maisema. He olivat nyt saapuneet yl‰tasangon l‰ntisen rinteen korkeimmalle kohdalle. Rinne oli niin monta penikulmaa pitk‰, ett‰ ainoastaan hyvin korkealta voitiin sen viett‰vyys huomata. Yaqui hevosineen seisoi er‰‰n penikulmia leve‰n tulivuoren aukon reunalla, aukon, joka oli tuhat jalkaa syv‰ ja jonka punaiset sein‰t olivat tuon huurteen- ja hopeanv‰risen _choyan_ peitt‰m‰t. ƒ‰rettˆm‰n leve‰t laavavirrat vyˆryiv‰t rinnett‰ alas h‰vit‰kseen lopulta aaltoileviin hiekkatˆyryihin, jotka rajoittivat n‰kˆj‰‰n loppumatonta sinist‰ merta, Kalifornian lahtea. Sen takaa n‰kyi himmeit‰, korkeita vuoria, joiden yl‰puolella kellui veripunainen laskeutuva aurinko. Se kultasi koko t‰m‰n hedelm‰ttˆm‰n aution seudun tuhoaennustavalla valollaan. Galesta ja ehk‰ muistakin tuntui silloin hyvin omituiselta katsella, miten heid‰n oppaansa talutti Diablon sile‰lle ja kuluneelle, tuon kauhistuttavan aukon laitaa pitkin kulkevalle tielle. Dick katsoi tuonne punaiseen ammottavaan pataan, joka oli kuin helvetti. Vastakkaisen sein‰n mustahkot kalliot olivat sinisen savumaisen udun peitossa. T‰‰ll‰ oli yaqui kuin kotonaan. H‰n liikkui ja oli sen n‰kˆinen kuin h‰n vihdoinkin olisi saapunut syntym‰seuduilleen. Gale n‰ki h‰nen pys‰htyv‰n ja katsovan tuon ammottavan tyhjyyden yli lahtea kohti. H‰n aavisti, ett‰ jossakin t‰m‰n helvetinkuilun laidalla yaqui asettuu viimeiseen vastarintaan, ja katsahdettuaan vain kerran intiaanin omituisiin tutkimattomiin silmiin oli h‰n jo n‰kevin‰‰n heit‰ takaa-ajavan Rojaksen tuomion t‰yt‰ntˆˆnpanon. XII. HELVETINKUILU. Tie kulki muutaman, aukon laidassa olevan ‰‰rettˆm‰n suuren kuilun reunaa ja sitten alemmaksi ja alemmaksi punasein‰iseen siniutuiseen sokkeloon. Kierretty‰‰n er‰‰n ter‰v‰n kulmauksen h‰mm‰styi Gale ‰kki‰ huomatessaan, ett‰ halkeama vietti ja leveni laaksoksi. Se oli niin viheri‰, suloinen ja kaunis t‰m‰n jylh‰n punaisen ymp‰ristˆn keskell‰, ett‰ Gale tuskin uskoi silmi‰‰n. Blanco sol hirnui iloisesti vainutessaan vett‰. Sitten Gale huomasi suuren rei‰n, jonkunlaisen syv‰nteen tuossa kimaltelevassa laavassa, tumman, kylm‰n ja varjoisan l‰hteen. Oli selv‰‰, ett‰ sadeaikana vesi virtasi laaksoon. Hieno, punertava hiekka peitti maanpinnan, josta tunkeutui runsaasti esiin pitk‰‰ viheri‰‰ ruohoa. Laaksossa kasvoi mesquite-pensaita ja _palo verdej‰_, joiden lukum‰‰r‰ lis‰ytyi v‰hitellen niin, ett‰ ne muodostivat n‰kˆalaa peitt‰vi‰ tiheikkˆj‰. "T‰m‰ on varmasti enemm‰n kuin odotinkaan!" huudahti Ladd. "Mik‰ verraton lymypaikka! Voimme piiloutua t‰nne pitkiksi ajoiksi. Pojat, n‰in vuoristolampaita, noita oikeita vuoristojen suursarvia. Mit‰ ajattelette t‰st‰ kaikesta?" "Luullakseni olemme saapuneet yaquin mets‰stysmaille", vastasi Lash. "Tuo kulkemamme tie on varmaankin satoja vuosia vanha. Se on syˆpynyt syv‰lle raudankovaan laavaan ja kulunut sile‰ksi." "Niin, minun on myˆnnett‰v‰, ett‰ Belding oli oikeassa intiaaniin n‰hden. Ja voin aavistaa, ett‰ Rojaksen p‰iv‰t loppuvat jossakin tuon helvetinkuilun liepeill‰." Leiriydyttiin muutamalle tasaiselle paikalle. Yaqui juotti hevoset ja ajoi ne sitten laaksoon laitumelle. Aterian valmistuttua istuuduttiin syˆm‰‰n v‰synein‰ ja vakavina. Ep‰ilyksien aiheuttama j‰nnitys yhtyi pitk‰n matkan v‰sytt‰viin seurauksiin. Mercedes oli tyyni, mutta h‰nen tummat silm‰ns‰ liekehtiv‰t kalpeissa kasvoissa. Yaqui tarkasteli h‰nt‰ ja muut katsoivat h‰neen lausumattomin ylpeyden tuntein. ƒkki‰ kiersi Thorne huopapeitteen h‰nen ymp‰rilleen ja h‰n n‰ytti nukkuvan heti. H‰m‰r‰ synkkeni ja nuotio alkoi palaa kirkkaammin. Kylm‰ tuuli liehutteli Mercedeksen tummaa tukkaa peitt‰en suortuvilla h‰nen otsansa. Yaquin tarkoituksista ja suunnitelmista ei saatu paljon selville, mutta h‰nen k‰ytt‰ytymisens‰ tyynnytti Thornenkin. T‰m‰ nojautui kokoamaansa risukimppuun katsoen synk‰sti nuotioon ja sitten jonkun ajan kuluttua liikkumattomaan vaimoonsa. Paimenet ja Thorne keskustelivat kumminkin hiljaa. He olivat aivan varmat, ettei Rojas miehineen ehdi t‰lle l‰hteelle ennenkuin huomenna keskip‰iv‰ll‰. Ja jo paljon ennen heid‰n tuloaan luulivat paimenet saavansa puolustussuunnitelmansa valmiiksi. Miten t‰m‰ puolustus tulisi tapahtumaan ja miss‰, olivat asioita, joita paimenet punnitsivat vakavasti. Ladd otaksui yaquin viev‰n heid‰t johonkin valloittamattomaan paikkaan, josta samalla tulee muodostumaan heid‰n takaa-ajajiensa kuolinportaat. He ajattelivat kaikkia mahdollisuuksia, ja vaikka he olivatkin v‰syneet, jatkoivat he vain keskusteluaan. "Minua h‰mm‰stytt‰‰, ett‰ Rojas l‰ksi ajamaan meit‰ takaa", sanoi Thorne kiihke‰n intohimon v‰‰rist‰min, laihtunein kasvoin. "H‰n on seurannut meit‰ t‰nne kauheaan er‰maahan huolimatta siit‰, ett‰ h‰n voi menett‰‰ miehens‰, hevosensa ja ehk‰ henkens‰kin. H‰n on vain rosvo eik‰ h‰n tule t‰nne saadakseen kultaa. Jos h‰n aikoo p‰‰st‰ t‰‰lt‰, saa h‰n ponnistella ‰‰rettˆm‰sti ja k‰rsi‰ suuria puutteita. Ja kaikki tuo tapahtuu vain avuttoman pienen naisen -- ja vain naisen vuoksi. Jumalani, en voi ymm‰rt‰‰ sit‰." "Varmasti -- vain naisen vuoksi", vastasi Ladd nyˆk‰ytt‰en vakavasti p‰‰t‰‰n. Seurasi pitk‰ vaitiolo, jonka kest‰ess‰ miehet katsoivat vain tuleen. Jokainen aavisti ehk‰ h‰m‰r‰sti Rojaksen rakkauden tahi vihan ‰‰rettˆm‰n voiman, tahi n‰kiv‰t he kuin vilahdukselta ihmisten intohimojen pohjattoman syvyyden. Lepattavat liekit valaisivat ainoastaan tyyni‰, kovia ja vakavia kasvoja -- "Nukkukaa!" sanoi yaqui. Thorne kietoutui huopapeitteeseens‰ ja paneutui pitk‰kseen aivan Mercedeksen viereen. Muutkin laskeutuivat vihdoin levolle ojentaen jalkansa tuleen p‰in, mutta uni pakeni Galen silmist‰. H‰nen silm‰ns‰ olivat v‰syneet, mutta ne eiv‰t pysyneet kiinni, h‰nen ruumiinsa kaipasi lepoa, mutta h‰n ei sittenk‰‰n voinut maata hiljaa. Yˆ oli pime‰ ja synkk‰, ja t‰m‰n laavan ymp‰rˆim‰ laakso oli t‰ynn‰ vaaroja. Pime‰, samettimainen taivas, johon valkoiset tulenliekit kuvastuivat, n‰ytti olevan aivan l‰hell‰. Kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus. Mik‰‰n ei liikkunut, mik‰‰n Galen ruumista lukuunottamatta ei n‰ytt‰nyt el‰v‰n. Yaqui istui kuin laavasta veistetty kuvapatsas. Toiset nukkuivat liikkumattomina suullaan. Mahtoivatko he jo seuraavana yˆn‰ nukkua samassa asennossa milloinkaan her‰‰m‰tt‰? Gale tunsi, miten h‰nen lihaksensa supistuivat ja vapisivat. Vaikka h‰n olikin tottunut er‰maahan ja sen aiheuttamiin tunnelmiin, tuntui h‰nest‰ kumminkin t‰n‰ yˆn‰, ett‰ sen laavan ja salaper‰isyyksien paino musersi h‰net alleen. Hetken kuluttua nousi h‰n istumaan ja katseli tuleen. Nellin suloiset kasvot vilahtelivat kuin haamu vaaleasta savusta -- hehkuivat, punastuivat ja hymyiliv‰t h‰nelle kek‰leiden seasta. Muitakin kasvoja n‰kyi sielt‰ -- sisaren, ja sitten ‰idin. Gale tukahdutti nuo hell‰t muistot. T‰m‰ autio er‰maa peloittavine hiljaisuuksineen ja synkkine helvetin lupauksineen huomiseksi ei ollut mik‰‰n sopiva paikka luonteen heikontamiseksi rakkaiden ja kodin ajattelemisella. Mutta sen kiduttava n‰enn‰inen mahdottomuus oli, ett‰ t‰m‰ juuri oli sellainen paikka ja sellainen yˆ, jossa ja jolloin tuollaiset ajatukset kiusaavat ihmist‰. Silloin t‰llˆin nousi h‰n k‰velem‰‰nkin mesquite-pensaitten v‰lisille varjoisille k‰yt‰ville. Kun h‰n palasi, tuli yaqui h‰nt‰ vastaan. Gale ei h‰mm‰stynyt ollenkaan, sill‰ h‰n oli tottunut intiaanin omituiseen huolenpitoon. Mutta nyt, ehk‰ senvuoksi, ett‰ h‰n itse oli niin syviss‰ ajatuksissa rakkauden ja surun painaessa h‰nen mielt‰‰n ja syvien ja polttavien aavistusten ennustaessa kamalaa taistelua, halusi h‰n kumminkin l‰hemmin tarkastella yaquia. Mutta se oli tietysti hyˆdytˆnt‰. Intiaani oli yht‰ tutkimaton, hiljainen ja omituinen kuin ennenkin. Mutta nopeasti ja voimatta sit‰ selitt‰‰ tunsi Gale yaquin inhimillisen myˆt‰tunnon. Se oli kaukaista, kuten kaikki muukin tuossa intiaanissa, mutta h‰n tunsi sen kumminkin. Villi k‰veli hiljaa h‰nen rinnallaan, katsomatta ja koskematta h‰neen ja sanomatta sanaakaan. H‰nen ajatuksensa olivat niin tutkimattomat kuin ei h‰nenlaisillaan ihmisill‰ olisi ollut j‰rke‰ ollenkaan. Kumminkin tunsi Gale h‰nen tunteittensa voimakkuuden ja muisti samalla intiaanin viimeiset elinvaiheet. H‰nen kotinsa oli h‰vitetty, h‰nen kansansa oli viety orjuuteen vieraalle maalle, h‰nen vaimonsa ja lapsensa oli erotettu h‰nest‰ ja tapettu. Mit‰ oli yaqui odottanut el‰m‰lt‰? Mit‰ oli ollut h‰nen syd‰mess‰‰n silloin? Mit‰ h‰n nyt ajatteli? Gale ei voinut vastata n‰ihin kysymyksiin. Mutta h‰nen ja yaquin v‰liset eroavaisuudet, jollaisia h‰n h‰m‰r‰sti oli tuntenut olevan sivistyneen ihmisen ja villin v‰lill‰, haihtuvat h‰nen mielest‰‰n ikuisiksi ajoiksi. Yaqui otaksui kai olevansa jonkunlaisessa velassa Galelle ja kun otettiin huomioon yaquin ankarat ja jalot kunniak‰sitteet, aikoi h‰n sen nyt maksaa. Intiaanin l‰sn‰olo ei tuonut kumminkaan nyt n‰it‰ ajatuksia Galen mieleen. Muistaen er‰maan omituisen ja selvitt‰m‰ttˆm‰n vaikutuksen otaksui Gale, ett‰ villi ja valkoinen mies olivat tehneet liiton, joka ei ollut v‰hemm‰n veljellinen senvuoksi, ettei sit‰ voitu selitt‰‰. Aamu alkoi jo melkein sarastaa, ennenkuin Gale sai unta. Sitten valkeni p‰iv‰, mutta aurinko oli viel‰ piilossa yl‰tasangon laidan takana. Hevoset tulivat laaksosta ja hirnuivat vett‰. Nopean aamiaisen j‰lkeen piiloitettiin kuormat laavassa oleviin kuoppiin. Satulat j‰tettiin samoihin paikkoihin, jonne ne oli irroitettaessa laskettu, ja hevoset saivat menn‰ laitumelle mihin ne vain halusivat. Vesis‰iliˆt t‰ytettiin, ruokaa sullottiin laukkuihin ja huopapeitteet k‰‰rittiin. Sitten l‰ksi yaqui kapuamaan jyrkk‰‰ laavarinnett‰ ja muut seurasivat h‰nt‰. H‰nen seuraamansa suunta johti kuilun oikealle, juuri sen tien vastakkaiselle puolelle, jota he olivat laskeutuneet laaksoon. Rinne oli jyrkk‰, ja koska miehill‰ oli kuormat sel‰ss‰, edistyi heid‰n matkansa hitaasti. Mercedes oli nostettava jyrkemmille penkereille ja halkeamien yli. He sivuuttivat paikkoja, joissa kuilun reunat eiv‰t olleet kuin muutamia metrej‰ toisistaan. Vihdoin et‰ytyiv‰t ne erilleen ja punainen utuinen aukko ammotti heid‰n vierell‰‰n. Yaqui poikkesi tielt‰ ja alkoi kavuta alemmaksi laavan rosoisia ja kuoppaisia ulkonemia pitkin, jotka muodostivat kuilun reunan. Joskus riippui h‰n aivan jyrk‰nteitten yll‰. Muut voivat seurata h‰nt‰ mit‰ suurimmin vaikeuksin. Heid‰n kulkiessaan kapeilla jalanlevyisill‰ penkereill‰ oli Mercedest‰ tuettava. _Choyat_ olivat siell‰kin est‰m‰ss‰ kulkua. Vihdoin pys‰htyi intiaani er‰‰lle kapealle tasaiselle laavapenkereelle ja h‰nen toverinsa saivat olla ‰‰rettˆm‰n varovaiset ja huolelliset p‰‰st‰kseen samalle paikalle. T‰m‰n penkereen takalaidassa, _choyien_ v‰liss‰, oli jonkunlainen matala syvennys, jonka pohjalla oli multaa. Ladd sanoi sit‰ pakopaikaksi, jota vuoristolampaat olivat k‰ytt‰neet monta vuotta. Yaqui levitti huopapeitteet lattialle, vei vesis‰iliˆt ja ev‰slaukun sinne ja pyysi sitten nˆyrin viittauksin, jotka kumminkin olivat k‰skev‰t, Mercedest‰ menem‰‰n sinne. Muutamat seuraavat liikkeet ja sanat selittiv‰t h‰nen suunnitelmansa. Mercedes oli piilotettava t‰h‰n luoksep‰‰sem‰ttˆm‰‰n paikkaan. Miesten oli kierrett‰v‰ vastakkaiselle penkereelle ja suljettava l‰hteelle johtava tie. Gale kiinnitti huomionsa t‰m‰n kotkanpes‰n muotoon. Niin villinn‰kˆisess‰ ja rosoisessa paikassa ei h‰n ollut viel‰ ikin‰ ennen ollut. Ainoastaan vuoristolammas olisi voinut kiipeill‰ ylemmill‰ rinteill‰ ja vieress‰ olevalla liukkaalla laavajyrk‰nteell‰. Alempana oli kokonainen kimalteleva _choya_-vyˆhyke, joka reunustaessaan n‰kˆj‰‰n pohjatonta kuilua oli kuin huurteessa auringonpaisteessa. Ladd valitsi pyssyjen joukosta keveimm‰n ojentaen sen Mercedekselle. "Varmasti on hyv‰ varustautua kaiken varalta", sanoi h‰n suoraan. "On mahdollista, ettette t‰t‰ ikin‰ tarvitse mutta jos teid‰n on --" H‰n lopetti siihen, mutta h‰nen keskeytyksens‰ oli merkityksellinen. Mercedes vastasi h‰nelle pelottomin ja lannistumattomin katsein. Thorne oli miesten joukossa ainoa hermostunut. H‰nen j‰‰hyv‰isens‰ vaimolleen olivat liikuttavat ja nopeat. Sitten h‰n ja paimenet l‰ksiv‰t varovaisesti seuraamaan yaquia. He kiipesiv‰t harjanteen korkeudelle ja seurasivat sitten kuilun reunaa. Kun he tulivat halkeaman laidalle ja saapuivat sen kapeimmalle kohdalle, voitiin yaquin k‰ytˆksest‰ huomata, ett‰ h‰n aikoi hyp‰t‰ sen yli. Ladd ei sallinut intiaanin kumminkaan t‰ytt‰‰ aikomustaan. Sitten he jatkoivat matkaansa kuilun reunaa, kunnes he saapuivat paikalle, jossa monta laavasiltaa vei sen yli. Kuilu oli toisin paikoin hyvin syv‰ ja toisin paikoin taas tukkeutunut. Aukolla ei ollut n‰ht‰v‰sti suoraa suuta alempana olevaan laaksoon. Sen pohja oli kumminkin selv‰sti paljon alempana kuin l‰hde. Sitten kuin oli p‰‰sty kuilun yli, lˆydettiin tie heti. Se poikkesi kauemmaksi reunasta. Yaqui viittasi k‰dell‰‰n oikealle, jossa tulivuoren aukon rosoisessa rinteess‰ oli luolia, halkeamia ja kuoppia piilopaikoiksi ainakin sadalle miehelle. Yaqui riensi tiet‰ pitkin er‰‰lle korkeammalle paikalle ja pian n‰kyikin h‰nen liikkumaton tumma vartalonsa taivasta vasten. Paimenet ja Thorne valitsivat muutaman syv‰n kuopan, josta johti useita kylliksi syvi‰ uria kaikille suunnille. Laddin mielest‰ oli paikka yht‰ hyv‰ kuin joku toinenkin, ehk‰ ei niin hyvin piilotettu, mutta vapaampi tuosta peloittavasta _choyasta_. Miehet laskivat pyssyns‰ ja pistoolinsa maahan ja irroitettuaan raskaat patruunavyˆns‰kin istuutuivat he odottamaan. Heid‰n valitsemansa paikka oli aivan jyrk‰nteen reunalla ja ehk‰ noin viidensadan metrin p‰‰ss‰ vastakkaisesta reunasta, joka n‰ytti nyt olevan paljon heid‰n alapuolellaan. Kimaltelevat punaiset kalliot olivat petollisen ja vaarallisen n‰kˆiset. Jyrk‰nteen pinnassa oli tuhansia penkereit‰ ja kuoppia, toisena hetken‰ n‰ytti se kohtisuoralta ja toisena taasen loivalta rinteelt‰. Thorne n‰ytti heille paikan, jossa h‰n luuli Mercedeksen olevan piilossa, Ladd valitsi toisen kohdan ja Lash lopulta kolmannen. Gale etsi n‰kem‰‰ns‰ _choya_-penkerett‰, joka oli sijainnut Mercedeksen piilopaikan alapuolella, ja kun h‰n oli lˆyt‰nyt sen, vastustivat monet h‰nen v‰itett‰‰n. Silloin tarttui Gale kaukoputkeensa todistaakseen olevansa oikeassa. Kun h‰n oli asettanut sen sopivaksi v‰limatkalle, erottautuivat _choyat_, penkere ja lammasten turvapaikka selv‰sti rosoisen rinteen pinnasta. Heid‰n kaikkien mielest‰ oli yaqui piilottanut Mercedeksen niin hyvin, ett‰ ainoastaan korppikotkan ter‰v‰t silm‰t voivat h‰net huomata. Jim Lash ryˆmi er‰‰seen varjoiseen paikkaan, ruveten tyynesti odottamaan. Ladd oli levoton, k‰rsim‰tˆn ja valpas. H‰n nousi aina v‰h‰n ajan kuluttua tarkastamaan pitk‰‰ rinnett‰ ja oikealla olevaa harjannetta, jolla yaqui seisoi liikkumatonna. Thorne muuttui vaiteliaaksi hitaan synk‰n raivon kiehuessa h‰nen mieless‰‰n. Gale ei ollut tyyni eik‰ vapaakaan hivuttavasta ep‰luulosta sek‰ kiihtyv‰st‰ vihasta. Mutta h‰n koetti olla ajattelematta tuota ratkaisematonta taistelua niin paljon kuin suinkin. H‰nest‰ tuntui ‰kki‰ kuin h‰n ei olisi viel‰ k‰sitt‰nytk‰‰n t‰m‰n er‰maan h‰mm‰stytt‰v‰‰ luontoa. Tuolla oli tuo ‰‰rettˆm‰n pitk‰ punainen rinne, jonka alimmaiset harjut vihdoin muuttuivat valkoisiksi, sinist‰ merta vasten n‰kyviksi hiekkatˆyryiksi. Kylm‰ s‰teilev‰ vaaleus, valkoinen aurinko, taivaan tummansininen v‰ri ja kaikkialla h‰nen ymp‰rill‰‰n levi‰v‰n rajattoman lakeuden aiheuttamat tunteet ilmoittivat, ett‰ h‰n oli jotensakin korkealla. Etel‰ss‰ sulautui tuo punainen autius yksinkertaisesti et‰isyyteen. Aukkoja t‰ynn‰ olevat tasangot kohosivat korkein tummin penkerein jylhi‰ vallitsevia huippuja kohti. Kun Gale k‰‰nsi katseensa noiden kenttien ja huippujen suurenmoisuudesta, n‰ytti alempana oleva kuilu mit‰ttˆm‰lt‰ kuopalta. Mutta kuta kauemmin h‰n katsoi, sit‰ leve‰mm‰ksi, syvemm‰ksi ja rosoisemmaksi se muuttui. Ei, h‰n ei voinut ymm‰rt‰‰ t‰m‰n seudun suuruussuhteita eik‰ et‰isyyksi‰. Siell‰ oli liian paljon katseltavaa. Mutta tapa, jolla luonto oli muodostanut t‰m‰n h‰mm‰stytt‰v‰n laavamaailman, j‰rkytti h‰nen mielt‰‰n. Sill‰ aikaa kuluivat tunnit. Kun aurinko nousi korkeammalle, h‰visi tuo kirkas ter‰ksenharmaa v‰ri, sininen utu sakeni ja laavan kimalteleva pinta muuttui hitaasti punaisemmaksi. Ladd h‰mm‰styi huomatessaan, ettei yaquia en‰‰ selv‰sti n‰kynytk‰‰n. Jim Lash ryˆmi esille varjoisesta kuopastaan ja kiinnitti patruunavyˆn uumilleen. H‰nen pienet harmaat silm‰ns‰ tarkastelivat laavarinteen ylh‰‰lt‰ alas asti, pys‰htyiv‰t ep‰illen er‰‰seen kohtaan ja alkoivat sitten j‰lleen tutkia yl‰tasangon it‰ist‰ autiota puoliskoa. "Kyll‰p‰ n‰kˆni onkin muuttunut huonoksi", sanoi h‰n. "Ehk‰ se on tuon kirotun pensaikon kimaltelevan laavan syy. Kumminkin, mit‰ ovat nuo ryˆmiv‰t pisteet tuolla?" "Nyt huomaan min‰kin ne", vastasi Ladd. "Ne ovat vuoristolampaita." "ƒl‰ ollenkaan arvaile, Laddy. Dick, ojennahan kaukoputkesi tuonne rinteelle p‰in." Gale pani kaukoputkensa kuntoon ja alkoi etsi‰ laavarinteelt‰, ensin aivan l‰helt‰ ja sitten kauempaa. Pian vakautui putki yhteen kohti. "N‰en kuusi ruskeata pient‰ el‰int‰, jotka ovat kuin lampaita. Mutta en osaa erottaa vuoristolammasta antiloopista." "Varmasti ovat ne suursarvia", sanoi Ladd. "Sinun on katsottava tuonne it‰‰n p‰in tuon pitk‰n harjanteen juurelle, jos haluat saada selville, mit‰ min‰ n‰en", lis‰si Jim. Kaukoputki nousi ja kiersi, heilui hetkisen, mutta asettui sitten paikoilleen kuin kallio. Syntyi painostava vaitiolo. "Nelj‰toista hevosta -- pari kuormitettua, muutamia ratsastajien kanssa ja muutamia ilman", sanoi Gale hitaasti. Yaqui ilmestyi kaukaa tielle ja l‰hestyi nopeasti. ƒkki‰ h‰n huomasi miehet, pys‰htyi, heilutti k‰sivarttaan ja viittasi. Sitten h‰n katosi kuin laava olisi niellyt h‰net. "Tuo kaukoputki on hyv‰ olemassa", sanoi Jim nopeasti. "N‰en aivan punaista, ilmoitan sen teille... Vaikka silm‰ni ovatkin huonot, olivat ne kumminkin oikeassa. Rojas on poikennut tielt‰ miehineen." "Jim, eth‰n voine tarkoittaa ett‰ he ovat alkaneet kiivet‰ tuota kauheata rinnett‰?" kysyi Ladd. "Varmasti! He ovat sek‰ tulossa t‰nne ett‰ menossa alasp‰in." "Ehk‰ Rojas on tullut hulluksi, mutta alkaa n‰ytt‰‰ silt‰ kuin --" "Laddy, saat ampua minut, ellei tuo meksikolaisjoukko ole nyt h‰vinnyt n‰kyvist‰! Koko sakki katosi kuin maan alle tuon puolen penikulman p‰‰ss‰ olevan kummun juurella." "Varmasti ovat ne jonkun harjanteen takana tahi sitten ovat ne painuneet johonkin uraan", vastasi Ladd. "Ne tulevat kyll‰ j‰lleen n‰kyviin hetken kuluttua. Olkaa varuillanne, pojat, sill‰ luullakseni Rojas hajoittaa miehens‰ laajalle." Minuutit kuluivat, mutta ei mit‰‰n n‰hty liikkuvan tuolla punaisella rinteell‰. Jokainen mies ryˆmi edulliselle paikalle rapautuneen laavarinteen reunalle. He kurkistelivat varovaisesti pienist‰ halkeamista tahi jonkun kielekkeen takaa, ja heid‰n piilopaikkansa pienuus ei p‰‰st‰nyt heit‰ et‰‰ntym‰‰n kauaksi toisistaan. Laddin mumina muuttui karjahtelemiseksi ja sitten samanlaiseksi hiljaisuudeksi kuin oli ominaista h‰nen tovereilleen. Silloin t‰llˆin katsoivat muut kysyv‰sti Galeen. Mutta ei kaukoputkellakaan voitu sen enempi kuin paljailla silmill‰k‰‰n huomata pienint‰k‰‰n liikuntaa laavam‰ell‰. Ep‰luulojen hitaasti enentyess‰ kului pitk‰ tunti. "Varmasti on kaikki muuttumaisillaan yht‰ omituiseksi kuin yaqui", sanoi vihdoin Ladd. Intiaanin omituinen kasvojen ilme, hiljainen toiminta ja synkk‰ luonne ei ollut todellakaan voinut olla vaikuttamatta miehiin. Sitten t‰m‰ eriskummainen, autio ja synkk‰ seutu lis‰si viel‰ tuota mystillisyyden tunnetta. Ja kun nyt viel‰ Rojaksen miesten katoaminen, pitk‰ hiljainen odotus ja n‰kym‰ttˆmien vihollisten ryˆmimisen ja yh‰ l‰hemm‰ksi kiert‰misen aiheuttama varmuus lis‰siv‰t tilanteeseen viimeisen tunnin, niin se ei tuntunut ollenkaan todelliselta. "Alan ep‰ill‰, ett‰ nuo meksikolaiset suunnittelevat jotakin konnankoukkua", sanoi Jim. "Tahi ehk‰ emme ole ymm‰rt‰neet Rojasta oikein... Kun nyt vain jotakin pian tapahtuisi!" Kun Lash, joka oli tyyni ja ‰rsytt‰v‰n v‰linpit‰m‰tˆn vaaran hetkell‰, alkoi hermostua, oli se salaa esiytyv‰n ep‰todellisuuden merkillisin vaikutus. "Pojat, katsokaa tarkasti tuonne vasemmalle, suunnilleen kolmensadan metrin p‰‰h‰n!" huudahti Lash ‰kki‰. "Tuonne _choyien_ taakse, laaksossa oleviin uriin. Ensin luulin sit‰ lampaaksi, mutta siell‰ onkin yaqui! H‰n ryˆmii nopeasti kuin sisilisko. Ettekˆ huomaa h‰nt‰?" Kului hetkinen, ennenkuin Jimin toverit saivat selville yaquin olinpaikan. Matalana kuin k‰‰rme kiemurteli h‰n eteenp‰in uskomattoman nopeasti. H‰nen etenemisens‰ oli senkinvuoksi huomattava, ett‰ h‰n n‰ytti kulkevan noiden pel‰ttyjen _choyain_ alitse. Joskus h‰n pys‰htyi, nosti p‰‰t‰‰n ja katsoi. H‰n oli suorassa viivassa er‰‰seen suureen laavaympyr‰‰n, joka oli korkeammalla kuin muut rinteen kohdat. Se oli noin nelj‰nsadan metrin p‰‰ss‰ miesten piilopaikasta. "Varmasti koettaa h‰n p‰‰st‰ tuolle korkealle paikalle", sanoi Ladd. "Nyt hidastuttaa h‰n kulkuaan ja nyt h‰n pys‰htyi kokonaan muutamien _choyien_ taakse. No, nyt h‰n nousee -- ei, h‰n polvistuu... No, mit‰ hittoa t‰m‰ on?" "Laddy, katsohan tuon laavaharjanteen sivulle!" huusi Jim tiukasti. "Luullakseni on nyt tulossa jotakin. Katsokaa! Tuolla kiipe‰‰ Rojas miehineen. ƒlk‰‰ luulkokaan n‰kev‰nne hevosia... Dick, katso kaukoputkellasi ja ilmoita meille, mit‰ siell‰ on tekeill‰. Min‰ pid‰n silm‰ll‰ yaquia ja sanon sitten teille, mit‰ h‰nell‰ on mieless‰." Gale n‰ki Rojaksen ja t‰m‰n miehet niin selv‰sti kuin ne olisivat olleet aivan h‰nen vieress‰‰n k‰den ulottuvilla. He olivat tulossa jalkaisin s‰rm‰ist‰ rinnett‰ ylˆs ja olivat raskaasti aseistettuja. Gale ei n‰hnyt ainoastaan kannuksia, lakkeja, takkeja ja huiveja, vaan miesten tummat kasvot, mustat takkuiset hiukset ja risaiset likaiset paidatkin, jotka kerran olivat olleet valkoiset. "He ovat melkein perill‰ jo", ilmoitti Gale. "Kas niin! Nyt pys‰htyiv‰t he laelle. N‰en Rojaksen. H‰n on hurjistuneen n‰kˆinen. Hitto viekˆˆn, pojat, siell‰ on muudan intiaanikin!... Luullakseni papago. Ah, h‰nh‰n on Beldingin vanha palvelija... Intiaani viittaa t‰nnep‰in, sitten tuonne alas. H‰n n‰ytt‰‰ Rojakselle tien suunnan." "Pojat, yaqui on pyssynkantomatkan p‰‰ss‰ tuosta joukosta", sanoi Jim nopeasti. "H‰n kohottaa pyssy‰ns‰ hitaasti. -- Jumalani, miten hidas h‰n on!... H‰n t‰ht‰‰ johonkin heist‰, mutta en osaa sanoa, keneenk‰. Mutta luultavasti aikoo h‰n ampua Rojaksen." "Yaqui osaa ampua. H‰n ampuu varmasti Rojaksen", lis‰si Gale julmasti. "Niin -- Rojaksen!" huusi Thorne kiihke‰sti. "Eikˆ mit‰!" sanoi Ladd ivallisesti. "Herrat, saatte lyˆd‰ vetoa, ett‰ yaqui ampuu papagon. Tuo petturi tuntee n‰m‰ vuoristolampaiden olinpaikat. H‰n puhuu juuri Rojakselle --" Kuului kumea paukahdus. "Laddy oli oikeassa!" huusi Gale. "Papagoon osui -- h‰nen k‰sivartensa vaipui. -- Kas noin, nyt h‰n kaatui!" Kuului useampia laukauksia. Yaqui seisoi suorana ja ampui nopeasti h‰mm‰styneihin meksikolaisiin, mutta mik‰li Gale huomasi, ei ainoakaan muista luodeista sattunut. Rojas ja h‰nen miehens‰ katosivat laavapengerm‰n taakse. Sitten per‰ytyi yaqui varovaisesti asemastaan koettamattakaan juosta tahi piiloutua. Ilmeisesti piti h‰n tarkasti silm‰ll‰, n‰kyikˆ meksikolaisia urissa ja _choyain_ juurilla. ƒkki‰ h‰n k‰‰ntyi ja tuli suoraan toveriensa asemaa kohti, mutta poikkesi sitten syrj‰‰n saavuttuaan noin sadan askeleen p‰‰h‰n siit‰ ja katosi er‰‰seen halkeamaan. H‰nen tarkoituksensa oli n‰ht‰v‰sti viekoitella meksikolaiset pyssynkantomatkalle. "Kuulehan, Jim, sinun toivosi toteutui, sill‰ jotakin tapahtui", sanoi Ladd. "Enk‰ voi muuta sanoa kuin: Jumalalle kiitos, ett‰ meill‰ on yaqui mukanamme! Tuo papago olisi aiheuttanut meille ik‰vyyksi‰. Ep‰ilen, ett‰ h‰n enn‰tti jo nytkin puhua Rojakselle tarpeeksi saadaksemme haistaa verta." "H‰nell‰ oli tilaisuus ampua Rojas!" huusi laihakasvoinen kiihtynyt Thorne. "Mutta h‰n ei k‰ytt‰nyt sit‰ hyv‰kseen!" Ainoastaan Ladd n‰ytti voivan vastata t‰h‰n Thornen merkitykselliseen huomautukseen. "Kuulkaahan, kun sanon", virkkoi h‰n kaikuvin ‰‰nin. "Tied‰mme kaikki, milt‰ teist‰ tuntuu. Ja jos minulla olisi ollut tuo tilaisuus ampua, niin olisinkohan ampunut papagon? En suinkaan, vaan Rojaksen. Niin olisi jokainen valkoinen mies tehnyt. Mutta yaqui oli oikeassa eik‰ kukaan muu kuin intiaani olisi voinut menetell‰ niin. Saatte olla varmat, ett‰ tuon papagon henkiinj‰‰minen olisi ollut meille enemm‰nkin kuin vaarallista. H‰n olisi nimitt‰in johtanut roistot suoraan Mercedeksen piilopaikkaan ja sitten olisi meid‰n ollut pakko poistua suojastamme karkoittaaksemme heid‰t sielt‰... Kun ajattelette, miten ‰‰rettˆm‰sti yaqui vihaa meksikolaisia ja kun n‰ette h‰nen malttavan mielens‰ ampumatta ainoatakaan -- niin, en oikein osaa sanoa, mit‰ tarkoitan, mutta min‰ nostan kumminkin hattuani intiaanille." "Aivan niin ja nyt on taistelu alkanut", vastasi Lash. Nyt oli tuo h‰nen luonteelleen niin luonnoton hermostunut k‰rsim‰ttˆmyys h‰vinnyt niin kokonaan kuin ei sit‰ milloinkaan olisi ollutkaan. H‰n hymyili tyynesti ja h‰nen ‰‰nens‰ kuulosti melkein huolettomalta. Taputellessaan winchesterins‰ per‰‰ j‰ntev‰ll‰ ruskealla k‰dell‰‰n puheli h‰n, kohdistamatta sanojaan kenellek‰‰n erityisesti: "Yaqui on aloittanut taistelun. Pit‰k‰‰ silm‰ll‰ vastustajianne, pojat, ja valmistautukaa tanssimaan." Toinen odotus alkoi, ja p‰‰tt‰en auringon suorempaan kohdistuvista s‰teist‰ ja _choyain_ pienien varjojen kutistumisesta otaksui Gale, ett‰ he saivat odottaa kauan. Mutta aika kului kumminkin nopeasti. He makasivat laavassa olevan puoliympyr‰n muotoisen kuopan reunojen suojassa. Laita oli koloinen ja rosoinen ja kokonaan _choyain_ peitt‰m‰. Se vietti alasp‰in ja leveni aukkoon p‰in avautuvaksi laajaksi n‰kˆalaksi. Gale oli kaikkein korkeimmalla, kauimpana oikealla ja oli senvuoksi parhaiten suojattu mahdollisesti harjanteen korkeimmilta, noin kolmensadan metrin p‰‰ss‰ olevilta kohdilta suunnatulta tulelta. Jim oli seuraava, ja h‰nkin oli hyvin piilossa muutamassa halkeamassa. Thornen ja Laddin valitsemat paikat olivat suojattomimmat. He pitiv‰t kumminkin tarkasti silm‰ll‰ kaikkea piilopaikkansa koloisen laidan takaa. Aurinko sivuutti puolip‰iv‰piirin ja alkoi laskeutua l‰nteen muuttuen yh‰ kuumemmaksi. Miehet odottivat odottamasta p‰‰sty‰‰nkin eik‰ Gale huomannut Thornessakaan mink‰‰nlaista k‰rsim‰ttˆmyytt‰. Painostavaan ilmaan tuntui yhtyneen tukahduttavaa, kuumuudesta, uhasta, v‰reist‰ ja hiljaisuudesta muodostunutta jotakin. Laavasta heijastuva valkoinen valokin tuntui muuttuvan punaiseksi ja ‰‰nettˆmyydess‰ oli todellisuutta. Galesta tuntui se joskus aivan siet‰m‰ttˆm‰lt‰, mutta h‰n ei kumminkaan koettanutkaan sit‰ rikkoa. ƒkki‰ katkaisi t‰m‰n kuolemanhiljaisuuden kimakka, kaikuva ja aivan l‰heisyydest‰ kuuluva paukahdus. Se oli luodikon eik‰ karbiinin aiheuttama. Sit‰ seurasi h‰mm‰stytt‰v‰n pian huuto, joka koski ilke‰sti Galen korviin, sill‰ se oli niin ohut, kimakka ja aivan erilainen kuin h‰nen muut ennen kuulemansa huudot. Se oli inhimillinen, tahdoton kuolinkiljaisu. "Yaqui siell‰ vain tervehti toista roistoa", sanoi Jim lyhyesti. Karbiinit alkoivat paukkua. Pamaukset olivat nopeita ja hiljaisia kuin kiukkuinen s‰hin‰, joka ei kaiu. Gale kurkisti piilopaikkansa laidalta. Laavan rosoisella pinnalla leijaili vaaleita himme‰sti n‰kyvi‰ pilvi‰, jollaisia savuton ruuti synnytt‰‰. Sitten huomasi Gale pyˆreit‰ pilkkuja, jotka n‰yttiv‰t tummilta punaista taustaa vasten, ja niiden edustalta vilahteli silloin t‰llˆin pieni‰ tulikieli‰. Laddin .405 alkoi jyrist‰ kauniin, voimakkain ‰‰nin. Thornekin ampui, hieman liian nopeaan, ajatteli Gale. Sitten pisti Jim winchesterins‰ reunan yli er‰‰n _choyan_ alitse ja laukausten v‰liss‰ kuuli Gale h‰nen laulavan: "Pyˆrit‰ neitoa, pyˆrit‰ vain!... Kaikki miehet ovat viel‰ j‰ljell‰!... Pyˆritt‰k‰‰ toverianne eteen- ja taaksep‰in!... Kieputa neitoa, kieputa vain!" Gale ryhtyi myˆskin taisteluun olematta ollenkaan varma osaisiko h‰n ainoaankaan noista kumartelevista olennoista, joihin h‰n t‰ht‰si, mutta tullen kumminkin sit‰ varmemmaksi itsest‰‰n kuta enemm‰n taistelu vapautti jotakin pingoitettua ja ahdistavaa h‰nen rinnastaan. Heid‰n asemansa yli alkoi pian vihelt‰‰ ter‰sluoteja. Ne, jotka sattuivat laavaan, kimposivat aukkoon, mutta ne, jotka tunkeutuivat _choyain_ l‰pi, synnyttiv‰t silkin repimist‰ muistuttavan ‰‰nen. Kaktuksien piikit pisteliv‰t Galen kasvoihin, ja h‰n pelk‰si noita lent‰vi‰ okaita enemm‰n kuin luoteja. "Pit‰k‰‰ puolianne, pojat!" huusi Ladd kumartuessaan alemmaksi ladatakseen j‰lleen pyssyns‰. "S‰‰st‰k‰‰ patruunianne. Meksikolaiset aikovat kiert‰‰ meid‰t. Muutamat pyrkiv‰t tuonne yaquin alapuolelle ja muutamat taasen tuonee korkealle harjanteelle. Jos he vain p‰‰sev‰t sinne, tulee meille t‰ss‰ kuumat oltavat. T‰m‰ paikka on niin pieni, ettemme voi kaikki t‰nne piiloutua." Ladd kohottautui katsoakseen reunan yli. Paukahdukset kuuluivat nyt sielt‰ t‰‰lt‰, selv‰sti kumminkin heid‰n alapuoleltaan. Huomatessaan sen, tuli Ladd rohkeammaksi ja nousi ylemm‰ksi. Silloin jyr‰hti laukaus suoraan edest‰p‰in, luoti tunkeutui kahahtaen _choyain_ l‰pi, jotakin sattui Laddin kasvoihin l‰isk‰ht‰en ja tuo ter‰spojektiili jatkoi matkaansa -- kaikki n‰m‰ toisiinsa sekoittuvat ‰‰net kantautuivat selv‰sti Galen herkkiin korviin. Kiroten tuimasti heitt‰ytyi Ladd takaisin kuoppaan. H‰nen kasvoissaan oli suuri harmaa l‰ikk‰, josta veri vuoti virtanaan. Gale tuli hyvin levottomaksi luullen toverinsa pahastikin haavoittuneen. H‰n juoksi paimenen luo huutaen tullessaan: "Laddy! Laddy!" "En ole luultavasti haavoittunut, mutta t‰m‰ luodin heitt‰m‰ kirottu piikkitupsu karvastelee viet‰v‰sti kasvojani. Ved‰ se pois!" Soikea pitk‰piikkinen palanen oli tarttunut lujasti Laddin poskeen. Verta vuoti h‰nen leualleen ja kaulalleen. Varovaisesti alkoi Gale irroittaa sit‰, ajattelematta ollenkaan, satuttiko h‰n itse‰‰n vai ei. Se oli kumminkin niin lujassa kuin se olisi ollut naulattu siihen. Noiden v‰k‰isten piikkien luonne oli sellainen, ett‰ kun ne kerran tarttuivat, pysyiv‰t ne yht‰ lujasti kiinni kuin tuo omituinen kasvi pysytteli elinvoimaisena kuivassa er‰maassakin. Ladd alkoi v‰‰ntelehti‰ ja kasvoista vuotava hiki sekoittui vereen. H‰n kiroili ja raivosi, ja h‰nen kiemurtelemisensa vuoksi oli Galen melkein mahdoton tehd‰ mit‰‰n. "Pist‰ veitsesi sen alle ja v‰‰nn‰ se pois!" huusi Ladd k‰he‰sti. Saatuaan sellaisen m‰‰r‰yksen tyˆnsi Gale pitk‰n veitsens‰ lihaan uponneiden piikkien v‰liin ja voimakkaalla nyk‰isyll‰ kirjaimellisesti repi _choyan_ irti Laddin vapisevasta lihasta. Kun se oli tehty, olivat paimenen kasvot niist‰ kohdin, mist‰ ne eiv‰t olleet veriset eiv‰tk‰ vereslihalla, kumminkin kalpeat. Eri kulmilta kuuluvaa yhteislaukausta seurasi nopea ter‰sluotien l‰j‰htely laavaan kaikkialla Galen ymp‰rill‰. H‰nen ensimm‰inen ajatuksensa, kun h‰n kuuli luotien vihelt‰v‰n, surisevan ja vinkuvan ilmassa, oli, ett‰ ne oli ammuttu joltakin korkeammalta paikalta. H‰n katsoi ylˆs ja huomasi tuolla laavakummulla matalia valkoisia ja tummia kuhmuja, jollaisia siell‰ ei ennen ollut ollut. Sitten h‰n n‰ki pieni‰, vaaleita, v‰l‰htelevi‰ tulikieli‰. Kun h‰n kumartui, kuuli h‰n selv‰sti luodin sattuvan Laddiin. Samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ oli h‰n kuulevinaan Thornen huudahtavan ja Lashin kenkien nopean etenev‰n kolinan. Ladd kaatui taaksep‰in puristaen viel‰ pyssy‰‰n. Gale laahasi h‰net oman asemansa suojaan, ja pel‰ten katsoa h‰neen tarttui h‰n toverinsa raskaaseen aseeseen. Ottaessaan pyssyn tunsi h‰n jotakin villi‰ riemua, ja tyynesti ja kuolettavin tarkoituksin h‰n sitten sill‰ t‰ht‰sikin ja ampui. Ensimm‰inen meksikolainen kumartui niin alas kuin suinkin, heitti karbiininsa kolisten menem‰‰n ja ryˆmi sitten harjanteen taakse. Toinen ja kolmas per‰ytyiv‰t heti, ja nelj‰s n‰ytti kimmahtavan laavaharjanteen yli. Muudan tumma k‰sivarsi tarttui h‰nen s‰‰reens‰ ja koetti kiskoa h‰nt‰ j‰lleen ylˆs, mutta turhaan. Huitoen hurjasti k‰sivarsillaan putosi rosvo, liukui sitten jyrk‰nnett‰ pitkin, vyˆryi vihdoin laidan yli ja pyˆri pyˆrimist‰‰n alemmaksi kadoten vihdoin n‰kyvist‰. K‰sitellen kuumennutta pyssy‰‰n kovasti puristetuin kourin vahti Gale laavakummun ylimm‰ist‰ reunaa, mutta ei huomannut siell‰ en‰‰ mit‰‰n. Kun h‰nen kiihkonsa hieman tyyntyi, pelk‰si h‰n katsoa tovereihinsa, ja kylm‰ toivottomuus palasi h‰nen mieleens‰. "Olen pirusti iloissani, etteiv‰t nuo meksikolaiset k‰yt‰ pehme‰p‰isi‰ luoteja", kuuli h‰n jonkun tyynesti sanovan. Gale pyˆr‰hti katsomaan nopeasti kuin salama. "Laddy, luulin sinun olevan jo mennytt‰ miest‰!" huusi h‰n murtunein ‰‰nin. "Tuosta luodin raapaisusta en juuri v‰lit‰, mutta tuo piikkinen paholainen lamautti hermoni, siit‰ saat lyˆd‰ vaikka vetoa. Dick, t‰m‰ reik‰h‰n on melko korkealla, eikˆ olekin?" Paimen oli avannut paitansa kauluksen ja h‰nen oikeassa olkap‰‰ss‰‰n, juuri solisluun alapuolella, oli pieni reik‰, josta alkoi juuri tippua verta. "Varmasti se on korkealla, Ladd", vastasi Gale iloisesti. "Luoti on mennyt suoraan l‰pi, vihelt‰en vain." H‰n repi nen‰liinansa kahtia ja muodosti tukkoja, jotka h‰n sitoi tiukasti haavain p‰‰lle Laddin huivilla. "Tuntuu naurettavalta ajatella, miten luoti voi ensin iske‰ miehen maahan aiheuttamatta kumminkaan sitten mit‰‰n vahinkoa", sanoi Ladd. "Tunsin hieman ilmanpainoa ja sitten jonkunlaisen sys‰yksen rinnassani, ennenkuin kaaduin. Nuo pienireik‰iset pyssyt ter‰sluoteineen eiv‰t ole juuri vaaralliset. Niit‰ ei voida luullakseni verratakaan suureen .405:teen." "Laddy, pelk‰‰n Thornen saaneen tarpeekseen", kuiskasi Gale. "H‰n makaa tuolla halkeamassa. N‰en h‰nen selk‰ns‰ eik‰ h‰n liikahdakaan." "Arvailin, pitikˆ minun ilmoittaa se sinulle, Dick. H‰neen sattui luullakseni pahasti, sill‰ h‰n kaatui kuin tukki. On ik‰v‰‰, ett‰ niin tuli k‰ym‰‰n jollekin meist‰, mutta minua surettaa kaikista enimm‰n, ett‰ tuon piti sattua juuri Thornen kohdalle." "Laddy, ehk‰ h‰n ei olekaan kuollut!" vastasi Gale huutaen kovasti yst‰v‰lleen. Mutta ei kuulunut mit‰‰n vastausta. Ladd nousi seisoalleen ja pit‰en tarkasti silm‰ll‰ laavakumpua riensi h‰n nopeasti paikan poikki. Halkeamaan, johon Thorne oli kaatunut suulleen, oli vain noin kaksitoista askelta. Ladd kumartui ja polvistui sitten niin, ettei Gale n‰hnyt muuta kuin h‰nen p‰‰ns‰. Sitten h‰n nousi k‰sivarret kierrettyin‰ Thornen ymp‰rille. H‰n laahasi soturin kuopan poikki sen suojaisimpaan nurkkaan, jossa ainoastaan voitiin olla turvassa. Ja tuskin h‰n oli p‰‰ssyt sinne, kun muudan karbiini paukahti ja luoti raapaisi piikovaa laavaa niin, ett‰ s‰keni‰ lenteli, ja jatkoi sitten vihelt‰en matkaansa. Thorne oli joko kuollut tahi tainnoksissa, ja Gale otaksui edellist‰ otaksumaansa varmemmaksi kuristunein kurkuin ja sairain syd‰min. Mutta Ladd, joka koetteli Thornen ohimossa olevaa verist‰ haavaa ja sitten h‰nen rintaansa, oli toista mielt‰. "H‰n on hengiss‰ eik‰ h‰n ole pahasti haavoittunutkaan. Tuo luoti on kimmonnut h‰nen ohimostaan. Nuo ter‰sluodit ovat meid‰n onnemme. Dick, sinun ei tarvitse n‰ytt‰‰ niin synk‰lt‰. Sanon sinulle, ettei h‰n ole pahasti haavoittunut. Tunnen sormellani, miten h‰nen valtimonsa sykkii. Ohimossa ei ole reik‰‰. Pese ja sido h‰net. Tunsitko tuon ‰skeisen luodin aiheuttaman ilmanpainon? Se vihelsi niin kauniisti raapaistuaan laavaa. Pid‰ huolta Thornesta sill‰ aikaa kuin min‰ --" Lauseen t‰ydensi .405:den kumea paukahdus, ja sitten Ladd nauroi tˆyke‰sti. "Varmasti, meksikolainen, siin‰ sait oikean luodin etk‰ tuollaista ohutta, ter‰v‰k‰rkist‰ ja ter‰skuorista neulaa. Luullakseni hyv‰ksyt sen vaikutuksen, koska et rupea ollenkaan meluamaan." Gale tuli todellakin iloiseksi huomattuaan, ettei Thornen saama haava ollut kuolettava, vaikka se olikin vakavaa laatua. H‰n pesi ja sitoi sen ja nosti sitten toverinsa reunan viett‰v‰‰ laitaa vasten istumaan sellaiseen asentoon, ettei verta en‰‰ rupeaisi vuotamaan. Kun Gale suoristautui, mumisi Ladd jotakin partaansa ja suuntasi raskaan pyssyns‰ vasemmalle. Kaukana rinteell‰ liikkui joku olento. Ladd alkoi painella winchesterins‰ makasiinin vipua ja ampua. Jokainen laukaus pani tuon raskaan pyssyn ponnahtamaan ylˆs ja potkaisu t‰r‰hdytti aina Laddin olkap‰‰t‰. Gale n‰ki luotien sattuvan pakenevan meksikolaisen eteen, sivuille ja taakse ja pˆl‰hdytt‰v‰n ilmaan suuria tomupilvi‰. Kuudennen laukauksen kajahdettua katosi mies n‰kyvist‰. H‰neen oli joko sattunut tahi hypp‰si h‰n peloissaan johonkin kuoppaan piiloon. "Dick, luullakseni ei tuolla kummulla ole en‰‰ kuin yksi tahi pari j‰ljell‰, mutta heist‰ ei meid‰n tarvinne v‰litt‰‰", sanoi Ladd ladatessaan uudestaan pyssy‰‰n ja irroittaessaan sormensa nopeasti kuumenneesta piipusta. "Kuuntelehan! Jim ja yaqui ottelevat tulisesti tuolla alhaalla. Aion hiipi‰ sinne. Sin‰ j‰‰t t‰nne ja pid‰t tarkasti silm‰ll‰ vuoroin tuota kukkulaa, vuoroin minua." Ladd meni kuopan poikki, laskeutui tuohon syv‰‰n halkeamaan, johon Thorne oli kaatunut, ja jatkoi sitten matkaansa niin kumarruksissa, ett‰ p‰‰ ainoastaan n‰kyi reunan takaa. ƒkki‰ h‰n katosi kokonaan. Gale, joka ei luullut tarvitsevansa pel‰t‰ mit‰‰n kummulta p‰in, kiinnitti huomionsa melkein kokonaan paikkaan, jonka taakse Ladd oli mennyt. Ampuminen muuttui s‰‰nnˆttˆm‰ksi paukkinaksi ja heikommat karbiinin paukahdukset suhtautuivat kovempiin luodikon jym‰hdyksim kuin viisi yhteen. Gale totesi, ettei h‰n v‰h‰‰n aikaan ollut kuullut Jim Lashin automaattisen pyssyn omalaatuista paukahdusta. Sitten seurasi pitk‰ v‰liaika, jonka kuluessa er‰maan hiljaisuus tuntui uudistavan otteensa. Mutta .405 rikkoi sen kumminkin vihdoin kumealla pang-pang-pang-‰‰nell‰‰n. Gale luuli kuulevansa huutoja, ja tielt‰ p‰in kuuluikin todella muutamia sekavia ‰‰ni‰. Dick aavisti levottomasti, ett‰ Rojas miehineen oli p‰‰sem‰isill‰‰n l‰hteelle. Sellaisesta suojasta ei muutamiakaan miehi‰ voitu helposti karkoittaa. Taistelu n‰ytti keskeytyv‰n nyt hetkeksi. Gale uskalsi nousta seisoalleen ja piiloutuen _choyain_ taakse tarkasteli h‰n ymp‰ristˆ‰ kaukoputkellaan. Kauempana n‰ki h‰n hevosia, mutta ei ratsastajia. Alempana oleva aukon ja tien v‰linen rinne oli paljas, lukuunottamatta sill‰ kasvavia _choya_-ryhmi‰. H‰nen rohkeutensa lis‰ytyi, sill‰ kaikesta p‰‰tt‰en oli p‰iv‰ suopea heik‰l‰isille. Sitten veti Thorne, joka v‰hitellen alkoi palata tajuihinsa, h‰nen huomionsa puoleensa. Soturi liikahteli ja vaikeroi, pyysi sitten vett‰ ja huusi Mercedest‰ luokseen. Gale painoi h‰net paikoilleen v‰kevin k‰sin ja pian oli Thorne j‰lleen hiljaa. Ensimm‰isen kerran moneen tuntiin, kuten n‰ytti, alkoi Gale kiinnitt‰‰ huomiotaan ymp‰rˆiv‰‰n luontoon. H‰n rupesi katselemaan sit‰, etsim‰tt‰ j‰nnittynein silmin ryˆmivi‰ olentoja, sukeltelevia p‰it‰ ja sylkevi‰ karbiineja. Galen v‰riaisti ja h‰nen taitonsa m‰‰ritell‰ suuruuksia olivat joko muuttuneet taistelun kuluessa tahi olivat ymp‰rˆiv‰ ilma ja er‰maa tulleet toisenlaisiksi. Aurinkokin oli muuttunut. Se n‰ytti laskeutuvan soikean muotoisena ja sinipunervana, ja sen pinta kimalteli kuin veden pinnalla kelluva ˆljy. Sen punaiset s‰teet paistoivat punaisen udun l‰pi. ƒsken viel‰ selv‰sti n‰kyv‰t et‰isyydet olivat nyt himme‰t ja ep‰selv‰t. Ammottava tulivuorenaukkokaan ei ollut en‰‰ sama, vaan suurempi, punaisempi ja syvempi. Se oli kuin omituinen kammottava helvetin portti. Gale seisoi kuin lumottuna voimatta oikein sanoa, kuinka paljon h‰nen n‰kem‰st‰‰n oli todellista ja kuinka paljon ‰rtyneen mielikuvituksen aiheuttamaa liioittelua. Seudussa ei ollut mit‰‰n kaunista, vaan verratonta suurenmoisuutta ja jonkunlaista h‰vityksen ja autiuden jaloutta, jolla ei ollut vertaistansa muualla kuin palaneessa kuussa. Tunteet, jotka nyt saivat Galessa vallan, lis‰siv‰t synkk‰‰n enteeseens‰ j‰rkkym‰ttˆm‰n aavistuksen suuresta onnettomuudesta. H‰n taisteli lumousta kuin ruumiillista vihollista vastaan. J‰rki ja tunteet koettivat saada h‰nen mielens‰ tasapainoon, mutta t‰m‰ hetki ei ollut sellainen, ett‰ niill‰ olisi ollut t‰ydellinen m‰‰r‰‰misvalta. H‰n tunsi el‰m‰n sykkiv‰n voimakkaasti rinnassaan, mutta syvemm‰ll‰ vaani kumminkin uhkaava, huutava, sumuinen ja punainen kuolema. T‰m‰ hetki ja tunti olivat kuin luodut jollekin villille, joka oli syntynyt, kasvanut ja kehittynyt t‰ss‰ pyk‰lˆityjen syvyyksien, punaisten et‰isyyksien ja milloinkaan rikkomattomaksi aiotun hiljaisuuden karussa ja poltetussa paikassa. Mutta koska Gale ei ollut villi, taisteli h‰n tuon punaisen aineen kutsua vastaan, aineen, joka muutti h‰nen vaistonsa vuosisatain takaisiksi alkuper‰isiksi intohimoiksi. H‰nen j‰rkens‰ taisteli n‰ˆn aiheuttamia harhakuvia ja kuulon valheellisia ilmoituksia vastaan, mutta j‰rki ei p‰‰ssyt kumminkaan kokonaan voitolle. Jotakin kohtalokasta oli tulossa ja se riippui vaa'assa kuin punainen utu t‰m‰n helvetin kuilun autioilla rinteill‰. ƒkki‰ pakottivat k‰he‰t pitk‰t huudot h‰net seisoalleen ja harhakuvat h‰visiv‰t. Kaukana tiell‰, paikassa, jossa aukon laidat sulkivat v‰liins‰ tuon syv‰n kuilun, n‰ki h‰n liikkuvia olentoja. Niit‰ oli kaikkiaan kolme. Kaksi juoksi ketter‰sti laavasillan yli, mutta kolmas horjui kaukana j‰ljess‰. Takaa-ajaja oli Ladd. H‰n n‰ytti haavoittuneen pahasti ja veti raskasta pyssy‰‰n, jota h‰n ei jaksanut en‰‰ kohottaa, per‰ss‰‰n, samalla kun h‰n huusi kovasti yaquia. Galen syd‰n lakkasi hetkeksi sykkim‰st‰. Tuollainen siis olikin h‰nen aavistamansa onnettomuus! H‰n ei oikein uskaltanut katsoakaan kuilua kaukoputkellaan. Nuo pari pakenevaa olentoa pys‰htyiv‰t ja alkoivat ampua Laddia. Gale tunsi ensimm‰isen -- tuon pienen, tukevan ja korean Rojaksen. Roiston k‰sivarsi suoristui. N‰kyi pieni‰ savupilvi‰ ja kuului monta paukahdusta. Kun Ladd kaatui, heitti Rojas pistoolinsa menem‰‰n ja syˆksyi hurjasti huutaen eteenp‰in. H‰nen toverinsa seurasi. Kiihke‰ viha, joka oli ensin kuumaa kuin tuli, mutta sitten kylm‰‰ kuin j‰‰, j‰rkytti Galea, kun h‰n n‰ki Rojaksen suuntaavan kulkunsa Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Tuo pieni rosvo n‰ytti olevan yht‰ varmajalkainen kuin vuoristolammas. H‰nen toverinsa ei ollut niin nopea eik‰ varma ja senvuoksi k‰‰ntyikin h‰n ehk‰ takaisin. Gale kuuli silloin .405:den ter‰v‰n pamahduksen. Ladd oli polvillaan ja ampui yht‰mittaa. Takaisin palaava rosvo n‰ytti juoksevan t‰ytt‰ vauhtia jotakin n‰kym‰tˆnt‰ estett‰ vastaan, mutta kaatui sitten rentonaan, hitaasti ja hengetˆnn‰. Rojas riensi kumminkin vain eteenp‰in v‰litt‰m‰tt‰ vierilt‰‰n pˆl‰htelevist‰ tomupilvist‰. Yaqui, joka oli jossakin korkeammalla kuin Ladd, ampui siis myˆskin roistoa. Mutta patruunat loppuivat kummastakin pyssyst‰ ja Rojas k‰‰ntyi er‰‰seen syv‰‰n halkeamaan. H‰n pudisti uhmaavasti nyrkki‰‰n ja h‰nen hurjat huutonsa kantautuivat heikosti Galen korviin. H‰ness‰ oli jotakin toivotonta ja suurenmoista. Sitten h‰n alkoi kiivet‰ tielle. Ladd laski pyssyns‰ maahan, tempasi pistoolin vyˆst‰‰n ja horjui laavasiltaa kohti. Mutta ennenkuin h‰n ehti kulkea sen poikki, tuli yaqui t‰ytt‰ vauhtia rinnett‰ alas ja hypp‰si ep‰rˆim‰tt‰ kuilun yli. Sitten h‰n juoksi tien yli ja katosi ylemm‰lle laavarinteelle. Rojas ei huomannut t‰t‰ intiaanin nopeata ja rohkeaa tekoa. Gale tunsi katkerasti olevansa aivan voimaton yhtym‰‰n tuohon takaa-ajoon. H‰n voi ainoastaan katsoa. H‰n arvaili levottomasti, mihin Lash oli joutunut. Pian, kun Rojas vain ilmestyy n‰kyviin laavan muodostamista kuiluista ja uurteista, luuli Gale saavansa tilaisuuden tehd‰ h‰net vaarattomaksi kauas t‰hd‰tyll‰ luodilla. Roiston kulku oli nyt muuttunut hitaaksi, mutta se oli kumminkin suunnattu suoraan Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Mik‰ opasti h‰nt‰ sinne, kotkan n‰kˆkˆ, vihako vai vaisto? Miksi h‰n meni sinne, kun h‰n ei kumminkaan voinut palata samaa tiet‰ takaisin? Ladd horjui hitaasti ja vaivalloisesti eteenp‰in, mutta kumminkin taipumattomasti. Ainoastaan kuolema voi pys‰hdytt‰‰ paimenen nyt. Varmasti oli Rojaskin sen tiennyt valitessaan tuon tien. Silloin t‰llˆin n‰ki Gale vilahdukselta yaquin tumman vartalon, kun t‰m‰ hiipi eteenp‰in aukon ylint‰ reunaa pitkin. Intiaani koetti p‰‰st‰ johonkin rosvoa korkeammalle paikalle. Hetki‰, jotka tuntuivat pitemmilt‰ kuin iankaikkisuus, kului. Laskeutuva aurinko punasi ainoastaan aukon ylimm‰isen osan. Kaukana alempana olevat syvyydet olivat tummansiniset. J‰lleen tunsi Gale tuon siet‰m‰ttˆm‰n hiljaisuuden alkavan. Punainen utu muodosti kuin l‰pin‰kyv‰n verhon h‰nen silm‰ins‰ eteen. Tuo ammottava kuilu n‰ytti pahaaennustavalta, ilke‰lt‰, synk‰lt‰ ja odottavalta. Ladd horjui tiell‰, kulkien joskus eteenp‰in ryˆmim‰ll‰kin. Yaqui tavoitti rosvoa tavoittamistaan ik‰‰nkuin h‰nell‰ olisi ollut siivet. H‰n hyppeli penkereelt‰ penkereelle ja h‰nen varmajalkaisuutensa oli ihmeellinen. Mik‰ t‰m‰n loppumattoman vahtikauden kuluessa Galea kumminkin enimm‰n ihmetytti, oli tuon Rojas-roiston tarkoitus. H‰nell‰ ei ollut mink‰‰nlaista asetta, sen huomasi Gale kaukoputkellaan. Kuolema vaani h‰nt‰ takaap‰in, alempaa, edest‰p‰in ja vaikka h‰n ei ehk‰ tiennytk‰‰n sit‰, myˆskin ylh‰‰lt‰. Mutta h‰n ei ep‰rˆinyt hetke‰k‰‰n eik‰ astunut milloinkaan harhaan kapealla piikovalla tiell‰. Kun h‰n saapui tasaisen penkereen alimpaan p‰‰h‰n, muuttui Galen tuskallinen ep‰ily varmuudeksi. Rojas oli huomannut Mercedeksen. Se oli kummallista, mutta Gale uskoi kumminkin sen. Silloin, syd‰men sykkiess‰ kuin se olisi ollut j‰‰tym‰isill‰‰n, Gale tyˆnsi remingtoninsa reunan yli ja polvistuttuaan alkoi ampua. H‰n tyhjensi koko makasiinin. Mutta Rojaksen vierest‰ nousevat tomupilvet eiv‰t saaneet t‰t‰ k‰‰ntym‰‰nk‰‰n. Kun Gale alkoi j‰lleen ladata, kauhistui h‰n kuullessaan Thornen huudahtavan hiljaa. Soturi oli palannut tajuihinsa. H‰n oli puoleksi seisovassa asennossa ja viittasi vastakkaiselle penkereelle. H‰nen laajentuneet silm‰ns‰ tuijottivat Rojakseen, ja h‰n koetti saada sanotuksi jotakin, mutta ei onnistunut. Gale k‰‰ntyi tyynnytty‰‰n ja karaisi luontoaan viimeisell‰ hauraalla toivolla, ett‰ Mercedes voisi puolustaa itse‰‰n, sill‰ olihan h‰nell‰ pyssy. H‰n ep‰ili kumminkin, k‰ytt‰isikˆ Mercedes sit‰ vai ei, ja muistaen, miten ‰‰rettˆm‰sti Mercedes pelk‰si tuota rosvoa, pelk‰si h‰n tytˆn puolesta. Rojas saapui penkereen korkeudelle, pys‰htyi hetkeksi ja rupesi sitten ryˆmim‰‰n. H‰n toimi kuin pantteri, sill‰ ilmeisesti n‰ki h‰n syvennyksess‰ olevan Mercedeksen. Silloin kuului kaukaisia laukauksia, joiden kaiku palasi nopeasti takaisin vuorista. Rojas luhistui maahan kuin raskaasta lyˆnnist‰. H‰neen oli osunut. Mutta juuri kun Gale huusi melkein mielettˆm‰sti, hypp‰si roisto j‰lleen seisoalleen. H‰n tuntui olevan liian nopea ja ketter‰ tullakseen pahasti haavoittuneeksi. Syv‰nteest‰ syˆksyi esille solakka tumma olento, Mercedes, ja per‰ytyi sein‰m‰‰ vasten. Gale n‰ki valkoisen savupilven ja kuuli paukahduksen, mutta rosvo hyˆkk‰si kumminkin h‰nt‰ kohti. Mercedes juoksi, ei koettaakseen p‰‰st‰ h‰nen ohitseen, vaan suoraan jyrk‰nnett‰ kohti. H‰nen tarkoituksensa oli selv‰, mutta Rojas sai h‰net kiinni juuri kun Mercedes p‰‰si reunalle. Silloin kuului aukon toiselle puolelle kime‰, toivoton huuto. Gale sulki silm‰ns‰, sill‰ h‰n ei voinut katsella en‰‰. Thorne toisti Mercedeksen huudon. Gale katsahti taakseen juuri ajoissa enn‰tt‰‰kseen hyp‰t‰ ja tarttua toveriinsa, joka horjui aivan jyrk‰nnett‰ kohti. Ja silloin, kun Gale laahasi h‰nt‰ takaisin, kaatuivat molemmat. Dick pelasti yst‰v‰ns‰, mutta horjahti samalla er‰st‰ _choyaa_ vasten. Kun h‰n vet‰isi k‰tens‰ takaisin, oli se t‰ynn‰ kimaltelevia okaisia piikkej‰. "Jumalan nimess‰, Gale, ammu! Ammu! _Tapa vaimoni!_ Etkˆ huomaa Rojasta?" Thorne pyˆrtyi. Mykistyen hetkeksi seisoi Gale kohotetuin k‰sivarsin ja siirsi katseensa Thornesta aukon toiselle puolelle. Rojas ei ollut tappanut Mercedest‰, mutta h‰n alkoi jo voittaa t‰m‰n vastustuksen. Roiston liikkeet n‰yttiv‰t hitailta, v‰sytt‰vilt‰ ja tarkoituksellisilta, mutta Mercedes liikkui nopeasti. H‰n taisteli kuin vangittu naarassusi, kynsien, tempoen ja v‰‰ntelehtien. Rojaksen tarkoitus oli peloittavan selv‰. Tuntien sek‰ sielullisia ett‰ ruumiillisia tuskia ja ollen kipe‰ ja heikko tarttui Gale vapisten pyssyyns‰ ja t‰ht‰si noihin penkereell‰ taisteleviin olentoihin painaen lopulta liipasinta. Luoti sattui tappelevan parin viereen pˆl‰hdytt‰en punaista tomua. J‰lleen h‰n ampui toivoen osaavansa Rojakseen ja rukoillen voivansa tappaa Mercedeksen, mutta luoti osui korkealle. Remington paukahti heti kolmannen, nelj‰nnen ja viidennenkin kerran, mutta aina turhaan. Pyssy putosi Galen loukkaantuneesta k‰dest‰. Kuinka peloittavan selv‰t tuon roiston aikeet olivatkaan! Gale koetti sulkea silm‰ns‰, mutta ei voinut. H‰n rukoili hurjasti jonkunlaista nopeata sokeutta tahi armoa saada pyˆrty‰, kuten Thorne, mutta h‰n oli kuin naulattu siihen paikkaan voimatta muuta kuin tuijottaa punaiseen valoon. Mercedes alkoi v‰sy‰ ja n‰ytti olevan kaatumaisillaan. "Voi, Jim Lash, oletko kuollut?" huusi Gale. "Voi, Laddy ja yaqui!" ƒkki‰ putosi muudan tumma olento kirjaimellisesti sen penkereen takaiselle reunalle, jossa Rojas taisteli tytˆn kanssa. Ensin h‰n vajosi kokoon, mutta suoristautui sitten nopeasti. "_Yaqui_!" huusi Gale heiluttaen vertavuotavaa k‰tt‰‰n niin, ett‰ veri r‰iskyi h‰nen kasvoilleen. Sitten rupesi h‰nt‰ niin ryitt‰m‰‰n, ettei h‰n voinut sanoa mit‰‰n. Intiaani hyˆkk‰si Rojaksen kimppuun ja heitti h‰net sein‰m‰‰ vasten. Mercedes vaipui maahan liikahduttamatta j‰sent‰k‰‰n. Kun Rojas nousi, oli intiaani h‰nen ja penkereen v‰liss‰, joten pakeneminen oli mahdotonta. Rojas per‰‰ntyi nyt toiselle suunnalle kapenevalle laavakielekkeelle. H‰nen liikkeens‰ olivat toivottomat ja ep‰rˆiv‰t, kun h‰n hitaasti vet‰ytyi taaksep‰in. Silloin vasta Gale huomasi veitsen kimaltelevan yaquin k‰dess‰. Rojas k‰‰ntyi ja juoksi. H‰n kiersi er‰‰n nurkkauksen, jossa ei ollut juuri ollenkaan jalansijaa. Yaqui seurasi h‰nt‰ hitaasti. H‰nen olentonsa oli tumma ja uhkaava, mutta h‰n ei kiiruhtanut. Kun h‰n sivuutti pengerm‰n, tunkeutui Rojas yh‰ kauemmaksi kielekkeelle. H‰n oli takertunut nyt laavaan kiinni ryˆmien etemm‰ksi tuuma tuumalta. Ehk‰ h‰n oli luullut voivansa kiert‰‰ sein‰m‰n tahi kiivet‰ sen yli. H‰n oli kumminkin mennyt jo niin kauaksi kuin suinkin ja pysytteli nyt vain kiinni jyrk‰n sein‰m‰n kohotessa h‰nen vierelt‰‰n ja kuilun ammottaessa toisella puolella. Yaquin tulo oli kuin hitaan synk‰n varjon l‰hestymist‰. Kun se kerran kauhistuneesta Galestakin tuntui silt‰ -- niin milt‰ se sitten Rojaksesta mahtoikaan tuntua! H‰n n‰ytti painautuvan niin likelle sein‰m‰‰ kuin suinkin. Mutta yaqui l‰hestyi vain l‰hestymist‰‰n. H‰n oli paljas villi nyt ja h‰nelle mahtoi hetki muodostua unhottumattomaksi tilaisuudeksi. Gale huomasi h‰nen katsovan aukon laajoihin kiert‰viin sein‰miin ja sitten syvyyteen. Ehk‰ tuo h‰nen ymp‰rill‰‰n leijaileva punainen utu tahi aukon purppurainen sumu ja laavan syv‰t uurteet olivat yaquin mielest‰ er‰maan henkien ja h‰nen jumaliensa asuntoja, jumalien, joihin h‰n turvautui. Ehk‰ h‰n huusi avukseen rakastettunsa haamua ja kansansa henki‰, vedoten niihin t‰n‰ koston hetken‰. Gale kuuli tahi oli kuulevinaan tuon hurjan ja omituisen yaquin huudon. Sitten meni intiaani aivan Rojaksen viereen kumartuen syv‰‰n, mutta menem‰tt‰ kumminkaan k‰den ulottuville. Kuinka hitaat h‰nen liikkeens‰ olivatkaan! Eikˆ h‰n milloinkaan lopettaisi teht‰v‰‰ns‰?... Vihdoin kantautui huuto aukon poikki Galen korviin. Rojas kaatui taaksep‰in ja putosi kohtisuorasti. Muudan valkoisia _choya_-ryhmi‰ kasvava penger sieppasi h‰net ilmasta ja tunki h‰neen ter‰skovat piikkins‰. Kuinka kauan oli huumautuneen Galen katseltava Rojaksen hurjaa suonenvedontapaista kiemurtelemista ja v‰‰ntelemist‰! Roisto n‰ytti nyt haluavan kiihke‰sti kuolla niin pian kuin suinkin. Kun h‰n p‰‰si irti, oli h‰n vain valkoisia l‰ikki‰ t‰ynn‰ oleva esine eik‰ mik‰‰n ihminen, jonkunlainen _choyan_ piikkej‰ t‰ynn‰ oleva pallo. Vihdoin liukui h‰n pengerm‰lt‰ ja putosi putoamistaan tulivuoren aukon purppuraisiin syvyyksiin. XIII. FORLORN RIVERISSƒ TAPAHTUNEITA MUUTOKSIA. Maaliskuun ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ valloittivat liittolaisten sotajoukot Casitan. Lyhyen kovan taistelun j‰lkeen hajoitettiin vallankumouksellisten voimat pieniksi osastoiksi ja karkoitettiin it‰‰n Nogalesiin p‰in pitkin valtakuntain v‰list‰ rajaa. Onneksi Forlorn Riverille ei se kumminkaan en‰‰ milloinkaan palannut entisiin uneliaihin oloihinsa. Beldingin ennustukset toteutuivat. Kodinetsij‰in ep‰s‰‰nnˆllinen jono oli vain todellisen Altar Valleyhin hyˆkk‰‰v‰n joukon edell‰k‰vij‰. Meksikosta ja Casitasta paenneet ihmiset levittiv‰t tietoja, ett‰ vett‰, puita, ruohoa ja maata oli saatavissa Forlorn Riveriss‰, ja kuin taikavoimin kohosivat valkoiset teltat ja tiilirakennukset kimaltelemaan auringonpaisteeseen. Belding oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. H‰n uskoi, ett‰ Forlorn Riverin pahat p‰iv‰t ja vastenmielisyys suuriin yrityksiin kuuluivat nyt menneisyyteen. H‰n palkkasi pari luotettavaa meksikolaista vartioimaan valtakuntain v‰list‰ rajaa ja alkoi itse rauhassa suunnitella karjan jalostamista, laakson kastelemista ja kaivoksia. Joka aamu toivoi h‰n saavansa joitakin tietoja Sonoytasta tahi Yamasta, ett‰ yaqui oli opastanut pakolaiset turvallisesti er‰maan poikki. Belding oli herkk‰uskoinen mies, taipuvainen enemm‰n toimimaan kuin ajattelemaan. Kun el‰m‰ moninaisine vaiheineen ahdisti h‰nt‰, hapuili h‰n jotenkin pois sen sokkeloista milloinkaan t‰ydellisesti sit‰ ymm‰rt‰m‰tt‰. Vaimoaan ei h‰n ollut ikin‰ k‰sitt‰nyt. Nell oli paljasta auringonpaistetta melkein aina, mutta kuten tuo auringon hallitsema er‰maa oli h‰nkin joskus omituisen oikullinen, itsep‰inen, pikavihainen ja hillitˆn. Beldingist‰ oli nyt mieluisempaa katsella vaimoaan, joka oli nyt iloisempi ja onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, kuin Nelli‰, joka haaveksivasti pyˆritteli vasemman k‰tens‰ nimettˆm‰ss‰ olevaa sormusta ja katsoi vain katsomistaan l‰ntt‰ kohti. Sek‰ ‰iti ett‰ tyt‰r n‰yttiv‰t nyt p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yh‰ enemm‰n unhottavan menneet synk‰t ja uhkaavat ajat. Belding oli syd‰mellinen ja myˆt‰tuntoinen, mutta hiljainen. Jos h‰nen muistoissaan oli hiemankaan tunteellisuutta, ilmeni se vain h‰nen puheissaan Blanco diablosta ja ik‰v‰ss‰‰n saada n‰hd‰ hevonen j‰lleen. Usein keskeytti Belding tyˆns‰ katsoessaan er‰maahan l‰ntt‰ kohti. Kun h‰n ajatteli vartijoitaan, Thornea ja Mercedest‰, ei h‰n varmaankaan ikin‰ unhottanut hevostaan. H‰n arvaili, juoksiko Diablo, k‰velikˆ vai lev‰hti ja lˆysikˆ yaqui ruohoa ja vett‰. Maaliskuussa, kun er‰maan lyhyt talvi oli loppunut, alkoivat p‰iv‰t muuttua l‰mpim‰mmiksi. Keskip‰iv‰n tunnit olivat kuumat ja tuntuivat ennustavan kes‰n valkoista kirkkautta ja pian alkavaa polttavaa ja kuumaa tuulta. Pakolaisista ei kuultu sanaakaan. Mutta se ei tuottanut Beldingille ollenkaan huolia, ja h‰nest‰ tuntui kuin olisivat saamattomat uutiset olleet hyvi‰ uutisia. Forlorn Riveriss‰ tapahtuneista monista muutoksista mainittakoon postitoimiston avaaminen ja kapakan rakentaminen. Belding oli toiminut uupumatta postitoimiston puolesta, mutta h‰nest‰ tuntui vastenmieliselt‰, ett‰ kyl‰‰n sijoitettiin kapakkakin. Se oli kumminkin viel‰ v‰ltt‰m‰tˆn paha, sill‰ meksikolaiset halusivat mescalia. Belding oli t‰h‰n saakka saanut estetyksi tuon tulisen kaktusjuoman polttimon rakentamisen heid‰n pieneen kyl‰‰ns‰. Forlorn Riveriin saapui paljon amerikkalaisiakin -- kaivostyˆmiehi‰, paimenia, kullanetsijˆit‰, lainsuojattomia ja muita ep‰ilytt‰vi‰ henkilˆit‰, ja n‰m‰ miehet muodostivat tietysti kapakasta, joka oli samalla ravintolakin, p‰‰majan itselleen. Belding, Carter ja muut vanhat asukkaat huomasivat pian, ett‰ Forlorn River oli jo sheriffin tarpeessa. Er‰‰n‰ t‰m‰n kev‰tkuukauden alkupuolen aamuna, kun Belding oli matkalla asuinrakennuksesta aitauksille, n‰ki h‰n Nellin ratsastavan Blanco JosÈlla kotiin p‰in niin nopeasti ett‰ h‰n h‰mm‰styi. Tyttˆ ei poikennut tielt‰k‰‰n tullakseen pihaan portista, vaan pakotti JosÈn hypp‰‰m‰‰n nelj‰ jalkaa korkean piikkilanka-aidan yli ja lasketti sitten t‰ytt‰ laukkaa tallin edustalle. "Nell on vannaankin taasen pahalla tuulella", mumisi Belding. "Mutta h‰nh‰n on ollutkin kilttin‰ monta p‰iv‰‰." Kuten muutkin valkoiset hevoset, oli Blanco JosÈkin suuri ja raskas, ja sen suuret kaviot panivat maan kumeasti tˆmisem‰‰n. Nell veti suitsista ja hevonen liukui muutamia askelia pys‰htyess‰‰n suureen tomupilveen. Nell laskeutui keve‰sti satulasta. Beldingin ei tarvinnut muuta kuin katsahtaa huomatakseen tytˆn olevan raivoissaan. "Nell, mit‰ nyt on tulossa?" kysyi Belding. "En aio kertoa sit‰ sinulle", vastasi tyttˆ l‰htien taluttamaan JosÈta aitausta kohti. Belding seurasi h‰nt‰ hitaasti. Nell meni aitaukseen, irroitti suitset JosÈn p‰‰st‰ ja vei hevosen juomaan. Beldingkin saapui sinne vihdoin ja rupesi aukomaan JosÈn satulavˆit‰ puhumatta sanaakaan. H‰n katsoi kumminkin salaa Nelliin. Tytˆn kasvot olivat kalvenneet ja h‰n h‰mm‰styi huomatessaan Nellin silmiss‰ kyyneli‰. T‰m‰ ei nyt varmastikaan ollut noita tavallisia Nellin pahantuulen puuskia. Irroittaessaan JosÈn satulan ja viedess‰‰n sen katokseen ajatteli Belding hitaalla tavallaan. Kun h‰n tuli takaisin aitaukseen, nojautui Nell porttiin ja itki. Belding kiersi voimakkaan k‰sivartensa h‰nen ymp‰rilleen ja odotti. Vaikka se ei usein ilmennytk‰‰n, olivat he kumminkin kiintyneet toisiinsa l‰mpim‰sti. "Is‰, sinun ei pid‰ luulla minua en‰‰ lapseksi", sanoi Nell vihdoin. "Minua on loukattu." Kun Belding vain sai selville jonkun asian, ei h‰n sitten en‰‰ vitkastellut. "Tied‰n jotakin tavatonta tapahtuneen. Luullakseni sinun on parasta kertoa se minulle." "Is‰, min‰ kerron, jos vain lupaat minulle jotakin." "Mit‰ sitten?" "Ettet kerro sit‰ ‰idille, ettet vyˆt‰ pistoolia kupeellesi ja ettet ilmoita sit‰ milloinkaan Dickille." Belding ei puhunut mit‰‰n. H‰n lupautui harvoin mihink‰‰n ep‰rˆim‰tt‰. "Nell, on t‰ytynyt tapahtua jotakin vakavaa, koska pyyd‰t minulta kaikkea tuota." "Ellet lupaa, en kerro sinulle milloinkaan, siin‰ kaikki", sanoi tyttˆ tiukasti. Belding mietti viel‰ hetkisen, sill‰ h‰n tunsi tytˆn. "No niin, lupaan, etten kerro ‰idille", sanoi h‰n jonkun ajan kuluttua, "ja n‰hdess‰ni nyt sinut turvassa t‰‰ll‰, en l‰hde ammuskelemaan tuonne, mist‰ tulet. Mutta en voi luvata olla kertomatta sit‰ Dickille, jos h‰nell‰ vain on oikeus saada se tiet‰‰." "Is‰, mit‰h‰n Dick tekisi, jos h‰n nyt olisi t‰‰ll‰ ja kuulisi minulta, ett‰ minua on hirve‰sti loukattu?" "Luullakseni riippuisi se asianhaaroista. Mutta, kuten tied‰t, noudattaa Dick useimmiten tahtoasi. Et kumminkaan voisi hillit‰ h‰nt‰ enemm‰n kuin muutkaan, jos h‰nell‰ vain olisi syyt‰ suuttua. Muista, miten h‰n kohteli Rojasta... Nell, kerro minulle, mit‰ on tapahtunut." Nell tukahdutti mielenliikutuksensa, kuivasi silm‰ns‰ ja tyˆnsi hiuksensa pois otsalta. "T‰ss‰ er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, muistaakseni keskiviikkona", aloitti h‰n, "olin tulossa kotiin, ja tuon kapakan edustalla oli suuri joukko miehi‰, jotka melusivat. En halunnut poiketa syrj‰‰n enk‰ n‰ytt‰‰ pel‰styneelt‰, mutta minun oli teht‰v‰ kumpikin. Siell‰ oli paljon nuoria miehi‰, ja elleiv‰t he olleet juovuksissa, olivat he kumminkin hyvin raakoja. En ole n‰hnyt heit‰ milloinkaan ennen, mutta luullakseni ovat he noita kaivosmiehi‰, jotka vallankumoukselliset karkoittivat Sonorasta. Rouva Carter kertoi sen minulle. Nuo nuoret miehet olivat kumminkin amerikkalaisia. He hajautuivat k‰yt‰v‰lle ja hymyiliv‰t minulle, ja minun oli pakko poiketa syrj‰‰n. Er‰s heist‰, luultavasti raain, seurasi minua. H‰n oli suuri, ylpe‰nn‰kˆinen, punakka mies, jolla oli pullistuneet silm‰t. Kun h‰n saapui rinnalleni, puhutteli h‰n minua. L‰hdin juoksemaan kotiin ja juostessani kuulin h‰nen toveriensa nauravan. "T‰n‰‰n, juuri ‰sken, kun ratsastin t‰nne p‰in, tapasin nuo samat miehet. Heill‰ oli koneet mukanaan ja he punnitsivat maata. Muistaessani Dickin ja h‰nen kiihke‰n halunsa saada kone, jolla h‰n olisi voinut tutkia kastelusuunnitelmansa mahdollisuuksia, h‰mm‰styin todellakin suuresti n‰hdess‰ni noiden muukalaisten punnitsevan -- ja punnitsevan juuri Laddyn valitsemaa palstaa. Kuten tied‰t, on tie sen kohdalla paljasta hiekkaa ja JosÈ sattui k‰velem‰‰n. Pys‰ytin sen ja kysyin noilta insinˆˆreilt‰, mit‰ he tekiv‰t. Johtaja, tuo sama suuri mies, joka oli seurannut minua, n‰ytti hyvin tyytyv‰iselt‰ puhutellessani h‰nt‰. H‰n oli hyvin pˆyhkeilev‰ ja liian tuttavallinen, mielest‰ni oikea herrasmiehen irvikuva. H‰n kertoi olevansa iloinen voidessaan ilmoittaa minulle, ett‰ h‰n aikoi hankkia vett‰ koko Altar Valleylle. Is‰, saat olla varma, ett‰ suutuin, sill‰ seh‰n on Dickin suunnitelma, h‰nen keksintˆns‰, ja nyt tutkivat nuo miehet Laddyn palstaa. "Sanoin h‰nelle silloin, ett‰ h‰n tyˆskenteli jo toisen omistamalla maalla ja k‰skin h‰nen menn‰ tiehens‰. H‰n h‰mm‰styi niin, ett‰ h‰n n‰ytti unhottavan aloitetun kurttailunsa. Sitten h‰n n‰ytti viekkaalta. Luin h‰nen ajatuksensa. H‰n ei ollut muka tiennyt, ett‰ kaikki laaksossa oleva maa oli jo paalutettu. "H‰n sanoi jotakin, ettei h‰n huomannut keit‰‰n uudisasukkaita maalla, ja vaikeni sitten hetkeksi kokonaan. Mutta h‰n alkoi kurttailla j‰lleen. H‰n tarttui JosÈn suitsiin ja ennenkuin enn‰tin heng‰ht‰‰k‰‰n, sanoi h‰n minua persikaksi, johon h‰n halusi tutustua. H‰n sanoi nimekseen Chase ja ilmoitti omistavansa kultakaivoksen Meksikossa. Sitten h‰n sanoi viel‰ paljon enemm‰nkin, josta en v‰litt‰nyt, mutta kun h‰n nimitti minua 'kullannupukseen', menetin malttini. "Vet‰isin suitsista ja k‰skin h‰nen laskea ne irti, mutta h‰n ei totellut, vaan pyˆritti silmi‰‰n minulle. Uskallan sanoa, ett‰ h‰n kuvitteli olevansa herrasmies, johon voi hurmautua, sill‰ h‰n n‰ytti niin voitonvarmalta. Muudan asia oli kumminkin selv‰: h‰n ei n‰ytt‰nyt tuntevan lainkaan hevosia. Huomasin sen siit‰, ett‰ h‰n meni JosÈn eteen. Kiit‰n Jumalaa, etten ollut Blanco diablon sel‰ss‰. Niin, is‰, olen hieman h‰peiss‰ni nyt, mutta silloin olin raivoissani. Lˆin hevosta piiskallani suoraan turpaan. JosÈ hypp‰si ja paiskasi herra Chasen hiekalle. En saanut oritta tyyntym‰‰n, ennenkuin olin p‰‰ssyt noiden punnitsijain n‰kyvist‰, ja sitten ratsastin kotiin." "Nell, luullakseni rankaisit tuota miest‰ tarpeeksi. Ehk‰ h‰n on tuollainen itserakas narri. En pid‰ kumminkaan tuollaisesta. Emme ole nyt l‰nness‰. Luullakseni ei h‰n ole niin rohkea ensi kerralla. Mies ei unohda pitk‰‰n aikaan Blanco JosÈn iskua. Jos olisit ollut Diablon sel‰ss‰, olisimme saaneet haudata herra Chasen." "Kiit‰n Jumalaa, etten ollut! Olen nyt hyvin pahoillani, is‰. Ehk‰ mies loukkautui pahoinkin. Mutta en voinut muutakaan tehd‰. Unhottakaamme t‰m‰ ja min‰ lupaan valita paremmin tulevat ratsastuspaikkani... Is‰, mit‰ tuo Forlorn Riverin maanlaadun tarkastaminen merkitsee?" "En tied‰, Nell", vastasi Belding miettiv‰isesti. "Se hermostuttaa minua kumminkin. Se tuntuu edulliselta Forlorn Riverille, mutta pahalta Dickin kastelusuunnitelmille. Miten minua suututtaakaan, ett‰ joku muu enn‰tt‰‰ tehd‰ sen ennen Dicki‰!" "Ei, ei, emme salli kenenk‰‰n anastaa Dickin oikeuksia", selitti Nell. "Miss‰ minun silm‰ni ovat olleetkaan, kun en ole huomannut noita tutkijoita?" mumisi Belding. "Ne kai ovat tulleet t‰nne vasta ‰skett‰in." "Mene puhuttelemaan rouva Carteria. H‰n kertoi minulle, ett‰ kyl‰‰n on saapunut muukalaisia, amerikkalaisia, joilla on kaivoksia Sonorassa. Orozco on kumminkin karkoittanut heid‰t sielt‰. Mene ottamaan selv‰‰, mit‰ he oikeastaan hommaavat, is‰." Belding huomasi pian, ett‰ h‰n todellakin oli viimeinen Forlorn Riverin merkityksellinen mies, joka sai kuulla kaivosten omistajain ja liikemiesten Ben Chasen ja pojan saapumisesta. Vallankumoukselliset olivat voittaneet heid‰t ja heid‰n tyˆmiesjoukkonsa ja karkoittaneet heid‰t kaivosalueelta. Omaisuutta ei oltu h‰vitetty, vaan takavarikoitu. Ja Chaset, otettuaan huomioon kaikki mahdollisuudet, olivat koonneet tavaransa ja matkustaneet rajalle. He olivat ensin suunnanneet kulkunsa Casitaan, mutta jostakin syyst‰, jota ei Belding voinut saada selville, olivat he jatkaneetkin matkaansa Forlorn Riveriin. Ben Chase ei ollut tarvinnut kuin p‰iv‰n huomatakseen Altar Valleyn mahdollisuudet, ja kolmen p‰iv‰n kuluttua oli h‰n jo pannut miehens‰ tyˆhˆn. Belding palasi kotiin poikkeamatta katsomaan Chaseja ja heid‰n hommiaan. H‰n halusi ajatella tilannetta ensin. Seuraavana aamuna meni h‰n laaksoon tarkastelemaan. Meksikolaiset rakensivat nopeasti tiilitaloja Laddin sadankuudenkymmenen acren suuruiselle palstalle ja samoin Dick Galen, Jim Lashin ja Thornenkin paaluttamille alueille. Miehet mittailivat laaksoa ja joen uomaa. Se riitti Beldingille. H‰n meni kyl‰‰n ja suuntasi kulkunsa valtaajien asuntoon. Forlorn Riverin ymp‰ristˆt, lukuunottamatta joen puolta, olivat todellakin Beldingin mielest‰ muuttuneet kuin ‰sken lˆydetyn kaivoksen l‰heisyydess‰ olevat seudut. Telttoja oli pystytetty kaikkialle, tiilirakennukset kohosivat kuin sienet sateen j‰lkeen ja karkeasti kyh‰ttyj‰ lautamajoja viimeisteltiin parhaillaan. Kaikki n‰m‰ hommat h‰mm‰styttiv‰t Beldingi‰ uutuudellaan, sill‰ h‰n oli niin uuttera mies, ettei h‰nell‰ ollut aikaa milloinkaan kuunnella kyl‰l‰isten juoruja. Kun h‰nelle ilmoitettiin, miss‰ Chasen kaivosyhtiˆn konttori oli, meni h‰n sinne vihan alkaessa kiehua h‰ness‰. H‰n saapui suurelle teltalle, jonka edustalla oli laaja hamppukankaista tehty katos. Sen suojassa istui monta paitahihasillaan olevaa miest‰ keskustellen ja tupakoiden.. "Nimeni on Belding. Haluan puhutella herra Chasea", sanoi Belding vihaisesti. Vaikka Belding olikin hidasajatuksinen ja omissa mietteiss‰‰n, huomasi h‰n kumminkin selv‰sti, ett‰ h‰nen tulonsa teki nuo miehet levottomiksi. He n‰yttiv‰t h‰mm‰styv‰n, katsoivat toisiinsa ja k‰‰ntyiv‰t sitten nopeasti h‰neen p‰in. Muudan pitk‰, karski mies, jolla oli ter‰v‰t kasvonpiirteet, kierot silm‰t ja valkoinen tukka, nousi ja ojensi k‰tens‰. "Olen Chase, vanhempi", sanoi h‰n. "Poikani Radford Chase on t‰‰ll‰ jossakin. Olette kai tuo rajanvalvoja Belding? Aioin pyyt‰‰kin teit‰ tulemaan luokseni." H‰n oli taisteluvalmis, ‰‰nekk‰‰sti puhuva mies, mutta samalla kumminkin syd‰mellinen. "Niin, olen arvaamanne henkilˆ", vastasi Belding v‰litt‰m‰tt‰ ojennetusta k‰dest‰, "ja haluaisin tiet‰‰, mit‰ hiidess‰ te tarkoitatte anastaessanne maan, joka on jo paalutettu ja kuuluu vartijoilleni?" "Paalutetunko maan?" sanoi Chase hitaasti katsoen miehiins‰. "Olemme ottaneet haltuumme ainoastaan paaluttamattomia paikkoja." "Valehtelette. Teid‰n on ollut pakko huomata paalut." "No niin, herra Belding, mit‰ siihen tulee, niin luullakseni mieheni ovat anastaneet hieman paalutettuakin maata. Emme kumminkaan kiinnit‰ huomiotamme muihin kuin uudisasukkaihin. Jos teid‰n vartijanne luulevat hankkineensa omaisuutta ajamalla muutamia paaluja maahan, ovat he suuresti erehtyneet. Uudisasukkaan on rakennettava talo ja asuttava maallaan, ennenkuin h‰n lain mukaan saa sen omakseen." T‰m‰ v‰ite oli tosi ja Belding tiesi sen. "Lain mukaan!" huudahti Belding. "Silloin on teid‰n tunnustettava, ett‰ olette vallanneet meid‰n palstamme." "Herra Belding, olen suora liikemies. Tulen t‰nne ja lˆyd‰n edullisen paikan, johon ei kenell‰k‰‰n n‰yt‰ olevan p‰tevi‰ oikeuksia. Paalutan silloin palstat, valitsen uudisasukkaat ja alan rakentaa. Minusta tuntuu kuin vartijanne olisivat laiminlyˆneet muutamia varovaisuustoimenpiteit‰. He saavat syytt‰‰ onnettomuudestaan itse‰‰n. Olen valmis puolustamaan sek‰ omaa ett‰ tyˆmiesteni oikeutta noihin palstoihin. Ellette voi mukautua siihen, saatte valittaa Tucsonille. Laki on minun puolellani." "Laki ja laki! Kuulkaahan, t‰‰ll‰ lounaassa ei meill‰ ole muuta lakia kuin miehen sana ja pyssy." "Sitten olette huomaava, ett‰ Yhdysvaltain laki on tullut t‰nne Ben Chasen mukana", vastasi toinen n‰ps‰ytt‰en sormiaan. H‰n oli viel‰ lipokielinen, mutta h‰nen naamionsa oli pudonnut. "Ette suinkaan ole syntynyt l‰nness‰?" kysyi Belding. "En, olen Illinoisista." "No johan min‰ ajattelinkin, ettei l‰nsi ole teit‰ kasvattanut! Tunnen teid‰nlaisenne miehet. Teilt‰ olisi kulunut paljon aikaa Texasin rajoilla t‰llaiseen ja sent‰hden tulitte t‰nne. Te olette er‰s noista maa- ja vesisioista, jotka ovat tulleet asettuakseen t‰nne l‰nteen asumaan. Olette samanlainen kuin nuo tukkihuijarit, jotka hakkauttavat mets‰n puhtaaksi j‰tt‰m‰tt‰ mit‰‰n myˆhemmin tuleville. Herra Chase, l‰nsi muuttuisi paremmaksi ja pysyisi kauemmin entisell‰‰n, jos teid‰nlaisenne miehet karkoitettaisiin t‰‰lt‰." "Ette voi minua karkoittaa." "En ole niink‰‰n varma siit‰. Odottakaa, kunnes vartijani palaavat. En haluaisi olla silloin teid‰n kengiss‰nne, ‰lk‰‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin. Vaikka en luulekaan, ett‰ teit‰ voidaan syytt‰‰ toisen miehen suunnitelmien varastamisesta, niin kumminkin olette anastaneet nuo nelj‰ palstaa. Ehk‰ laki on puolellanne, sit‰ en mene vannomaan, mutta meihin rajaseudun asukkaihin vaikuttaa vain henki eiv‰tk‰ kuolleet kirjaimet." "Kuulkaahan, herra Belding, luullakseni ette ole oikein selvill‰ asioista. Aion hedelmˆitt‰‰ t‰m‰n laakson, ja teid‰n olisi parempi yhty‰ minuun kuin olla minua vastaan. Minulla on muudan ehdotus esitett‰v‰n‰ teille. Se koskee tuota teid‰n omistamaanne maakaistaletta tuolla virran rannalla." "Ette voi tehd‰ kanssani mink‰‰nlaisia sopimuksia, sill‰ en halua olla miss‰‰n tekemisiss‰ kanssanne." Belding poistui ‰kki‰ teltasta palaten kotiinsa. Nell tuli h‰nt‰ vastaan, luultavasti kysy‰kseen h‰nelt‰ asioista, mutta katsahdettuaan is‰‰ns‰ kasvoihin tiesi h‰n pelkonsa oikeutetuksi. Tyttˆ meni vaieten tiehens‰. Belding totesi, ett‰ h‰n oli voimaton est‰m‰‰n Chasen toimia, ja h‰n tuli melkein sairaaksi omien ja Dickin toiveiden raukenemisesta. XIV. KADONNUT POIKA. Aika kului ja Forlorn Riverin asukasluku kasvoi nopeasti. Belding, joka kerran oli ollut tuon seudun vaikutusvaltaisimpia miehi‰, tunsi nyt joutuneensa aivan mit‰ttˆm‰‰n asemaan. Vaikka h‰n olisi halunnutkin, ei h‰nell‰ olisi ollut mit‰‰n sanomista postinhoitajan, sheriffin ja muutamien muiden virkailijoiden valitsemisessa. Chaset jakoivat tyˆvoimansa, ollen milloin Forlorn Riveriss‰, milloin meksikolaisessa kultakaivoksessaan, joka oli luovutettu heille takaisin. N‰iden molempien paikkojen v‰liss‰ olevan er‰maan poikki kuljettiin autoilla. Kuukauden kuluttua olivat nuo moottorivaunut melkein yht‰ tavalliset Forlorn Riveriss‰ kuin ne olivat olleet ennen vallankumousta Casitassa. Beldingk‰‰n ei ollut en‰‰ niin ahkera kuin ennen. Menetetty‰‰n kunnianhimonsa oli h‰nell‰ yh‰ v‰hemm‰n teht‰v‰‰. H‰nen vihansa noita anastajia kohtaan kasvoi, kun h‰n vihdoinkin alkoi k‰sitt‰‰, ettei h‰n voinut kilpailla sellaisten miesten kanssa. Chaset olivat tienraivaajia, miehi‰, joilla oli suuria harrastuksia ja paljon vaikutusvaltaa lounaassa. Kuta enemm‰n he tekiv‰t Forlorn Riverin hyv‰ksi, sit‰ v‰hemm‰n tuntui h‰nell‰ olevan oikeutta vihaansa heit‰ kohtaan. H‰nen oli myˆnnett‰v‰, ett‰ se oli henkilˆkohtaista. H‰n, Gale ja vartijat eiv‰t olisi milloinkaan voineet kehitt‰‰ laakson mahdollisuuksia niinkuin nuo miehet. P‰iv‰t pitk‰t sai h‰n nyt kuunnella noita korvia jys‰hdytt‰vi‰ r‰j‰hdyksi‰ ja kuiluun vyˆryvien kallionlohkareiden jyrin‰‰. Chasen miehet r‰j‰yttiv‰t dynamiitilla kapean kanjonin sein‰mi‰. He rakensivat parhaillaan patoa juuri niinkuin Gale oli sen suunnitellut. Kun tuo r‰j‰hdytteleminen loppui, tunsi Belding helpotusta. H‰n ei halunnut, ett‰ h‰nt‰ alituisesti muistutettiin omasta ja Galen k‰rsim‰st‰ vahingosta. H‰n alkoi v‰hitellen mukautua oloihin, mutta h‰n ei voinut olla olematta pahoillaan Galen vuoksi. Sit‰paitsi oli Beldingill‰ muitakin suruja ja huolia. Huhtikuu alkoi eik‰ vartijoista kuulunut viel‰k‰‰n mit‰‰n. Casitasta saapui ep‰m‰‰r‰isi‰ huhuja Sonoran er‰maassa kuljeskelevista rosvojoukoista, huhuja, joiden totuutta ei voitu varmistaa, ennenkuin Beldingin meksikolaiset vartijat palaisivat kotiin. Kun he tulivat, ilmoitti toinen, Gonzales-niminen j‰rkev‰ ja rehellinen sekarotuinen, ett‰ h‰n oli tavannut kullanetsijˆit‰ kosteikossa. He olivat juuri saapuneet Yumasta Camino del Diabloa pitkin k‰rsitty‰‰n hirve‰sti kuumuutta ja janoa, mutta he eiv‰t olleet n‰hneet j‰lke‰k‰‰n yaquin johtamasta matkueesta. "T‰m‰ varmistaa otaksumiseni", selitti Belding. "Yaqui ei mennyt ollenkaan Sonoytaan. H‰n kiersi sen ymp‰ri Piruntielle ja vartijat, Mercedes, Thorne ja hevoset ovat -- pelk‰‰n heid‰n eksyneen er‰maahan. Camino del Diablon vanha tarina on vain toistunut j‰lleen." H‰nen oli kerrottava se Nellille, mutta tehty‰‰n sen tunsi h‰n itsens‰ heikoksi. Rouva Belding kuunteli h‰nen puhettaan ja vaikeni pitk‰ksi ajaksi puristaessaan nyyhkytt‰v‰‰ Nelli‰ rintaansa vasten. Sitten h‰n rupesi vastustamaan miehens‰ ilmoituksia tyynin voimin, joka oli niin ominaista h‰nen v‰itteilleen. "Kuuntelehan nyt", p‰‰tteli Belding. "Rojas saapui ennen heit‰ Papago Welliin tahi Tankeille." "Kun olet lerpalla huulin, Tom, et ajattele juuri ollenkaan", jatkoi rouva Belding. "Tied‰t hyvin, ett‰ ellei ole tapahtunut jotakin ihmett‰, ei Rojas eik‰ kukaan muukaan ole voinut sivuuttaa noita valkoisia hevosia. Mihin sinun vanha itsepintainen luottamuksesi on h‰vinnyt? Yaqui ratsasti Diablolla ja Dick Solilla, ja ent‰ sitten nuo muut hevoset. Niit‰ ei ole voitu sivuuttaa eik‰ ottaa kiinni. Ihmeitten ajat ovat olleet ja menneet." "Aivan niin, ‰iti, tuntuu hauskalta kuunnella puhettasi", sanoi Belding. H‰n ilahdutti aina miest‰‰n ja nyt kaipasi t‰m‰ rohkaisua. "En ole ollut oikein entisell‰ni n‰in‰ p‰ivin‰. Kerro meille ajatuksesi. Sanot aina aavistavasi asiain oikean laidan, vaikka et sit‰ tied‰k‰‰n." "En voi lis‰t‰ juuri mit‰‰n siihen, mit‰ sanoit tuona iltana, kun he l‰ksiv‰t matkalle. K‰skit Laddyn luottaa yaquiin, jonka sanoit Jumalan l‰hett‰neen t‰nne. Otaksuit h‰nen ehk‰ opastavan pakolaiset johonkin tuntemattomaan Sonoran laaksoon ja houkuttelevan Rojaksen satimeen. Sanoit yaquin voivan lˆyt‰‰ ruohoa ja vett‰ sielt‰kin, mist‰ ei kukaan meksikolainen eik‰ amerikkalainen osaisi sellaista etsi‰k‰‰n." "Mutta ajattelehan nyt, ‰iti, mit‰ sanot. Siit‰h‰n on kulunut jo seitsem‰n viikkoa. Ajattele, seitsem‰n viikkoa! Ja korkeintaan luulin heid‰n viipyv‰n matkallaan kuusi. Seitsem‰n viikkoa er‰maassa!" "Miten yaquit el‰v‰t?" Belding ei vastannut, mutta toivo palasi h‰nen syd‰meens‰. H‰n luotti vaimoonsa, vaikka h‰n ei ollenkaan voinut ymm‰rt‰‰ vaimossaan tuota, jota h‰n luuli joksikin salaper‰iseksi voimaksi. "Vuosia sitten etsiess‰ni is‰‰ni opin tiet‰m‰‰n paljon asioita t‰st‰ maasta", sanoi rouva Belding. "Et voi milloinkaan sanoa, kuinka kauan ihminen voi el‰‰ er‰maassa. Karuimmissa, peloittavimmissa ja luoksep‰‰sem‰ttˆmimmiss‰kin paikoissa on usein piilossa olevia kosteikkoja. Myˆhemm‰ll‰ i‰ll‰ni rupesi is‰ni kullanetsij‰ksi. Tuo tuntui minusta omituiselta, sill‰ h‰n ei ennen v‰litt‰nyt ollenkaan rahasta eik‰ kullasta. Sain selville, ett‰ h‰n usein oleskeli er‰maassa viikkoja, jopa kuukausiakin yht‰mittaa. Sitten koitti aika, jolloin h‰n ei en‰‰ palannut. Se tapahtui jo aikoja ennenkuin saavuin lounaiselle rajalle ja kuulin h‰nest‰. En sittenk‰‰n menett‰nyt viel‰ toivoani pitk‰‰n aikaan, vaan odotin h‰nt‰ palaavaksi. Tied‰n nyt, joku ilmoittaa minulle, tuntuu todellakin kuin se olisi h‰nen henkens‰, ett‰ h‰n eksyi sinne ja kuoli. Mutta minulla ei ole sellaista tunnetta yaquista eik‰ pakolaisista. Yaqui on j‰tt‰nyt Rojaksen tahi houkutellut h‰net johonkin ansaan. Ehk‰ se vei aikaa ja pakotti heid‰t matkustamaan kauas Sonoraan. Intiaani on liian viisas l‰hte‰kseen nyt takaisin, kun kaikki l‰hteet ovat kuivuneet. H‰n on taivuttanut vartijatkin odottamaan. Minusta tuntuu kuin tiet‰isin t‰m‰n varmasti. Rakas Nell, ole nyt urhoollinen ja k‰rsiv‰llinen. Dick Gale tulee kyll‰ takaisin luoksesi." "Voi, ‰iti!" huusi Nell. "En voi lakata toivomasta niin kauan kuin olet luonani." T‰m‰ keskustelu voimakkaan ‰idin kanssa aiheutti muutoksen sek‰ Nelliss‰ ett‰ Beldingiss‰. Nell, joka ei ollut tehnyt juuri muuta kuin surrut, vahtinut l‰ntt‰ ja ratsastellut hurjasti, vaipui nyt k‰rsiv‰lliseen odotukseen, joka oli surullista, mutta vakavaa. H‰n auttoi ‰iti‰‰n enemm‰n kuin milloinkaan ennen, lohdutti Beldingi‰ ja alkoi osoittaa suurta mielenkiintoa kasvavaa kyl‰‰ kohtaan. Belding, joka oli ollut murtua vihan aiheuttamaan j‰nnitykseen, virkistyi niin, ett‰ h‰n ulkonaisesti oli j‰lleen oma itsens‰. H‰n tiesi kumminkin itse, ett‰ h‰n teeskenteli, ja totesi, ett‰ h‰nen hitaasti liekehtiv‰ kiukkunsa Chaseja kohtaan oli muuttumaisillaan vihaksi. Belding p‰‰tteli itsekseen, ett‰ jos Ben Chase ja h‰nen poikansa Radford olisivat hankkineet itselleen mainetta jotenkin muuten kuin ryhtym‰ll‰ suuriin yrityksiin, olisi h‰n voinut k‰rsi‰ heit‰. Mutta is‰ oli ahne, perso, kova ja maltillinen, ja poika lis‰si n‰ihin ominaisuuksiin voimakkaan halun hallita muita, himon v‰kijuomiin ja kortteihin. N‰m‰ miehet edistiv‰t kyll‰ laakson tulevaisuutta, ja monet kˆyh‰t meksikolaiset ja amerikkalaiset hyˆtyiv‰t myˆskin heid‰n suunnitelmistaan huolimatta siit‰, ett‰ n‰m‰ Chaset tyˆskenteliv‰t selv‰sti vain omaksi edukseen. Belding riist‰ytyi irti tuosta lamauttavasta lumouksesta ja p‰‰tti aloittaa muutamia melko suuria tˆit‰ saadakseen ne tehdyiksi ennen kuumia kuukausia. H‰n k‰v‰isi kumminkin ensin Sonoytan kosteikossa. H‰n totesi tyytyv‰isin mielin, ett‰ olot rajalla olivat suotuisat, ja sai varmasti selville, ettei pakolaisista ollut kuulunut hiiren hiiskaustakaan. Saadakseen kaikki matkat pois mielest‰‰n, vei h‰n viel‰ Casitaan lauman noita valkoisia jalorotuisia ja l‰hetti ne Texasiin karjanomistajille ja hevostenjalostajille. Sitten, kun h‰n kerran oli rautatien l‰heisyydess‰, matkusti h‰n Tucsoniin. Siell‰ sai h‰n kuulla paljon mielenkiintoista Chaseista. Niill‰ oli konttori kaupungissa ja vaikutusvaltaisia yst‰vi‰ Capitolissa. He olivat kuulemma l‰nnen nopeasti kasvavan liikemiesjoukon merkityksellisimpi‰ miehi‰. He omistivat Southern Pacific Railroad'in osakkeita, ja l‰himm‰ss‰ tulevaisuudessa aiottiin kuulemma rakentaa haararata San Felipest‰ Forlorn Riveriin. N‰m‰ Chasein suunnitelmain erikoiskohdat olivat merkityksettˆm‰t, kun niit‰ verrattiin Beldingin omiin suunnitelmiin. H‰nen luotettavaisuuttaan oli koetettu viekkaasti v‰hent‰‰. Oli levitetty huhuja, ettei h‰n olekaan t‰ysin p‰tev‰ valvomaan siirtolaisuutta rajalla Yhdysvaltain hyˆdyksi. Belding otaksui t‰m‰n olevan vain alkua. Chaset koettivat n‰ht‰v‰sti karkoittaa h‰net Forlorn Riverist‰, mutta ehk‰ edist‰‰kseen parhaiten omia suunnitelmiaan toimivat he varovaisesti. Belding palasi raivoissaan kotiaan. Mutta h‰n malttoi mielens‰. Ensimm‰isen kerran el‰m‰ss‰‰n pelk‰si h‰n nyt itse‰‰n. H‰nen oli ajateltava vaimoaan ja Nelli‰ ja l‰nnen vanha laki oli jo kumottu ikuisiksi ajoiksi. "Is‰, n‰iden kaivoksien ymp‰rill‰ v‰ijyy er‰s toinen Rojas", huomautti Nell, kun tervehdys ja tavalliset kysymykset ja vastaukset oli vaihdettu. Nellin nauru tukahdutti Beldingin huudahduksen. Tyttˆ n‰ytti vakavan leikilliselt‰. "Herra Radford Chase!" "No mutta, Nell, mit‰ hittoa --" raivosi Belding. "Hsh, is‰, ‰l‰ kiroile", keskeytti Nell. "Aioin vain kiusoitella sinua." "Vai niin. Mutta, tyttˆseni, tuo nimi muuttaa silmiss‰ni kaikki punaiseksi. Jos aiot kiusoitella minua, keksi joku toinen keino. Ymm‰rr‰tkˆ?" "Kyll‰, is‰." "Nell, kerro se kumminkin h‰nelle, niin silloinhan se on tehty", sanoi rouva Belding tyynesti. "Lupasit minulle kerran, is‰, ettet l‰hde ammuskelemaan tuonne kyl‰lle, etkˆ luvannutkin?" "Kyll‰, muistan sen nyt", vastasi Belding vastaamatta kumminkaan tytt‰rens‰ hymyyn. "Uudistatko lupauksesi", kysyi Nell kevyesti veitikkamaisin silmin, jotka eiv‰t kumminkaan en‰‰ olleet niin leikilliset ja kujeilunhaluiset kuin ennen. Tytˆn huulet vapisivat eiv‰tk‰ posket olleet en‰‰ niin pyˆre‰t. "Uudistan", vastasi Belding, ja h‰n tiesi, miten h‰nen ‰‰nens‰ oli hieman paksu. "Ellet olisi niin sokea, hyv‰ is‰, olisit jo aikoja sitten huomannut, miten herra Radford Chase on ahdistellut minua. Alussa tuntui se vain kiusalliselta enk‰ senvuoksi halunnut lis‰t‰ huoliasi, mutta n‰iden parin viikon kuluessa, kun olet ollut matkoilla, on se ollut enemm‰n kuin kiusallista. Aina siit‰ hetkest‰ alkaen, jolloin huitaisin h‰nt‰ piiskallani, on h‰n koettanut kaikin mahdollisin keinoin tavata minua. H‰n on ollut minua vastassa minne ikin‰ vain olen mennytkin. H‰n on kirjoitellut minulle niin paljon kirjeit‰, etten ole jaksanut l‰hett‰‰ niit‰ kaikkia takaisinkaan. "Kun poistuit kotoa matkoillesi, en luule h‰nen tulleen rohkeammaksikaan, mutta h‰nell‰ oli kumminkin paremmat tilaisuudet, sill‰ en voinut olla huoneessanikaan aina. Minun oli pakko toimittaa ‰idin asioita, k‰yd‰ sairaiden luona, opettaa pyh‰koulussa ja sitten oli minulla lukemattomia muitakin hommia. Herra Chase v‰ijyi minua joka kerta, kun poistuin kotoa. Jos h‰n viel‰ tyˆskentelee, niin en tied‰ milloin, ellei sill‰ aikaa kuin nukun. H‰n seurasi minua, kunnes huomasin, ett‰ minun oli viisainta sallia h‰nen k‰vell‰ rinnallani ja puhua itsens‰ pyˆrryksiin. H‰n sanoo rakastavansa minua ja tahtoo menn‰ kanssani naimisiin. Kerroin h‰nelle rakastavani toista ja menev‰ni pian naimisiin. H‰n sanoi, ettei se merkitse mit‰‰n, jolloin sanoin h‰nt‰ tyhmeliiniksi. "Kun h‰n seuraavan kerran tapasi minut, sanoi h‰n haluavansa selitt‰‰. H‰n sanoi jokaisen t‰m‰n rajaseudun asukkaan jo tiet‰v‰n, ett‰ mies, jota rakastan, oli eksynyt ja kuollut er‰maahan. Tulin hyvin pahoilleni, sill‰ ehk‰ h‰n on oikeassa. Usein tuntuu tuo otaksuminen peloittavasti totuudenmukaiselta. Sen j‰lkeen olen pysynyt kotosalla, ettei h‰n saisi sanoa minulle tuollaisia ik‰vi‰ asioita en‰‰. "Mutta, is‰, sellainen mit‰tˆn asia, ett‰ olen pysynyt ‰idin luona ja huoneessani, ei ole voinut pid‰tt‰‰ herra Chasea. Ellei h‰n ole aivan p‰hk‰hullu, on h‰n ainakin parantumaton tyhmeliini. Koetan olla armelias, koska tuo mies vannoo rakastavansa minua, ja ehk‰ h‰n sen tekeekin, mutta h‰n tekee minut levottomaksi. En voi nukkua ja pelk‰‰n oleskella huoneessani yksin‰ni ˆisin. Olen silloin aina paennut ‰idin luo. H‰n v‰ijyy aina jossakin. Rohkeako? Mit‰ viel‰, herra Chase on jotakin vallan toista. H‰nell‰ ei ole hituistakaan s‰‰dyllisyyden tunnetta. H‰n lahjoo palvelijamme ja tulee puutarhaamme. Ajattele nyt, millainen konna h‰n on. H‰n tekee mit‰ naurettavimpia anteeksipyyntˆj‰ ja ik‰vystytt‰‰ ‰idin kuoliaaksi. Tunnen olevani kuin koiran koloon ajama pieni kaniini. En uskalla edes kurkistaa ulos." Jotenkin tuntui Beldingist‰ t‰m‰ asia niin hullulta, ett‰ h‰n nauroi. H‰n ei ollut nauranut niin pitk‰‰n aikaan, ett‰ se tuntui h‰nest‰ hyv‰lt‰. Vasta kun h‰n huomasi Nellin h‰mm‰styksen ja tuskan, lakkasi h‰n kiert‰en k‰sivartensa tytˆn ymp‰rille. "ƒl‰ ole mill‰sik‰‰n, kultaseni. Olen sellainen vanha karhu. Kertomuksesi huvitti minua luullakseni. Toivon, ettei herra Radford Chasella ole ollut hauskaa... Nell, tuo vanha juttu on siis uudistunut j‰lleen. Miehet rakastuvat sinuun siev‰n n‰kˆsi vuoksi. Millaisen hinnan sellaiset naiset kuin sin‰ ja Mercedes saavatkaan maksaa kauneudestaan! Parempi olisi olla niin ruma kuin joku likainen aita." "Mielell‰ni is‰, jos vain Dick sitten viel‰ rakastaa minua." "ƒl‰ luulekaan, voit lyˆd‰ vaikka vetoa siit‰, kuten Laddy sanoo... Ensimm‰isen kerran, kun tapaan tuon paikkakuntamme Romeon hiiviskelem‰ss‰ t‰‰ll‰ ymp‰ristˆss‰, annan --" "Is‰, sin‰h‰n lupasit." "Kirottua, Nell, lupasin vain olla ampumatta, muuta en. Karkoitan vain tuon miehen t‰‰lt‰ hell‰sti, kuulitko, hyvin hell‰sti. Lopusta pit‰kˆˆn sitten Dick Gale huolta." "Ei, is‰!" huudahti Nell painautuen h‰neen vetoavasti, peloissaan ja viel‰ jotenkin muutenkin. "ƒl‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin, Nell. Sinulla on tunnetut omat keinosi aina, peit‰t pumpulilla ‰itisi silm‰t ja kierr‰t pikkusormesi ymp‰rille. Mutta et voi sovittaa kumpaakaan menetelm‰‰ Dick Galeen. Olet niin hell‰syd‰minen, ettet v‰lit‰ tuon Chase-roiston tarkoituksista. Mutta kun Dick palaa kotiin, voit olla varma siit‰, ett‰ Chasein asunnosta muodostuu pieni helvetti v‰h‰ksi ajaksi. Kyll‰ Dick ottaa selv‰n kaikesta, ja haluan olla silloin katsomassa, kun h‰n k‰sittelee herra Radfordia samoin kuin Rojasta." Belding piti sitten tarkasti silm‰ll‰ nuorta Chasea, mutta kuulikin muutamia p‰ivi‰ myˆhemmin, ett‰ sek‰ is‰ ett‰ poika olivat l‰hteneet usein uudistuvalle matkalleen Casa Grandesiin, jonka l‰heisyydess‰ heid‰n kultakaivoksensa sijaitsivat. Huhtikuu kului nopeasti ja toukokuu alkoi. Er‰‰n‰ aamuna oli Beldingin pakko keskeytt‰‰ tyˆns‰ puutarhassa kuullessaan auton s‰ksytyst‰ ja ‰‰nekk‰‰n "Halloo!" H‰n meni etupihalle ja n‰ki siell‰ er‰‰n auton, jonka h‰n luuli ennenkin n‰hneens‰ Casitassa. Sen ohjaajakin oli tutun n‰kˆinen, mutta muut harmaihin nuttuihin ja peitteihin pukeutuneet kolme henkilˆ‰ olivat h‰nelle aivan outoja. H‰n oli jo saapunut tielle ja huomasi silloin, ett‰ autossa istui pari naista ja muudan mies. Matkustajat irroittivat juuri tomuisia harsoja kasvoiltaan. Belding n‰ki vanhan, kellert‰v‰ihoisen ja melko raihnaisen miehen, jota h‰n ei ollut ennen milloinkaan n‰hnyt, kauniin tummasilm‰isen naisen, jonka hiukset n‰yttiv‰t harmailta harson l‰pi, ja solakan nuoren tytˆn, jonka kasvot panivat Beldingin heti ajattelemaan Dick Galea. "Oletteko Tom Belding, siirtolaisten tarkastaja?" kysyi autossa oleva herra kohteliaasti. "Olen, ja nyt tied‰n, keit‰ te olette", vastasi Belding syd‰mellisesti iloissaan ojentaessaan suuren k‰tens‰. "Olette Dick Galen is‰. Olen ‰‰rettˆm‰sti iloinen saadessani tutustua teihin." "Kiitoksia. Niin, olen Dickin is‰ ja t‰ss‰, herra Belding, on Dickin ‰iti ja h‰nen sisarensa Elsie." Loistaen ilosta tervehti Belding naisia, jotka eiv‰t yritt‰neetk‰‰n peitt‰‰ liikutustaan. "Herra Belding, olen tullut t‰nne l‰nteen hakemaan kadonnutta poikaani", sanoi herra Gale. "H‰nen sisarensa kirjeihin ei ole vastattu. Emme ole kuulleet h‰nest‰ mit‰‰n moneen kuukauteen. Onko h‰n viel‰ t‰‰ll‰ luonanne?" "No niin, tuota, olen todellakin hyvin pahoillani", aloitti Belding hitaasti. "Dick on matkoilla juuri nyt toimittamassa er‰st‰ t‰rke‰‰ teht‰v‰‰. Odotan h‰nen palaamistaan joka p‰iv‰... Ettekˆ halua tulla huoneeseen? Olette tomuiset, kuumissanne ja v‰syneet. Tulkaa sis‰‰n ja sallikaa ‰idin ja Nellin laittaa olonne mukavaksi. Tietysti on teid‰n oltava luonamme ainakin v‰h‰n aikaa. Meill‰ on kyll‰ riitt‰v‰sti tilaa. Teid‰n on odotettava Dickin paluuta. Ehk‰ h‰n tulee piankin, sill‰ h‰n on viipynyt matkallaan jo melko kauan... Sallikaa minun pit‰‰ huolta matkatavaroista, herra Gale... Tulkaa nyt mukaani... Olen kovin iloinen saadessani tutustua teihin kaikkiin." Iloisesti, kiihke‰sti ja onnellisena jatkoi Belding puhettaan ohjatessaan Galet vierashuoneeseen ja esitelless‰‰n heid‰t syd‰mellisesti h‰mm‰styneille rouva Beldingille ja Nellille. H‰nen vaimonsa ja tytt‰rens‰ huumautuivat kokonaan muutamiksi hetkiksi. Belding ei muistanut ainoatakaan tilaisuutta, jolloin muutamien vieraiden tulo olisi n‰in j‰rkytt‰nyt heit‰. Mutta tietysti olikin t‰m‰ tapaus erikoinen. H‰n oli hieman kiihtynyt itsekin, ja huomattuaan sen h‰mm‰styi h‰n suuresti. Kun vieraat oli saatettu huoneihinsa, sai rouva Belding takaisin hetkeksi menetetyn mielenmalttinsa, mutta Nell tuli juosten takaisin villimp‰n‰ kuin hirvi ja niin kiihkoissaan ettei sellaista ennen oltu n‰hty. "Ah, Dickin ‰iti ja sisar!" kuiskasi h‰n. Belding huomasi, ettei Nell onnellisessa huumauksessaan muistanutkaan mainita is‰‰. "H‰nen ‰itins‰!" jatkoi Nell. "Voi, tiesin sen, olen aina sen tiennyt! Dickin omaiset ovat ylpeit‰ ja rikkaita, he ovat, suoraan sanoen, jotakin. Luulin pyˆrtyv‰ni, kun rouva Gale katsoi minuun. H‰n n‰ytti kyll‰ hieman uteliaalta, mutta h‰n oli niin j‰ykk‰ ja ylpe‰. H‰n arvaili varmasti, kuka olen. Dick ei ole milloinkaan kirjoittanut h‰nelle olevansa kihloissa kanssani. Minulla on Dickin sormus, joka on kuulemma kuulunut h‰nen ‰idilleen ennen. En tahdo enk‰ voikaan ottaa sit‰ sormestani. Olen niin peloissani... Mutta h‰nen sisarensa on rakastettava ja suloinen, ja ylpe‰ myˆskin. Ruumistani poltti, kun h‰n katsoi minuun. Halusin niin mielell‰ni suudella h‰nt‰. Dick oli aivan h‰nen n‰kˆisens‰ silloin, kun h‰n tuli luoksemme. Mutta nyt on Dick muuttunut niin, etteiv‰t h‰nen omaisensa h‰nt‰ tunnekaan... Ajatelkaahan nyt, ett‰ he ovat tulleet! Minua harmittaa, ett‰ n‰ytin pel‰styneelt‰, vaikka en milloinkaan maailmassa ole halunnut n‰ytt‰‰ niin suloiselta kun nyt." Nell juoksi heng‰styneen‰ tiehens‰ laittamaan itse‰‰n sellaiseen kuntoon kuin tilanne h‰nen mielest‰‰n vaati. Kun rouva poistui huoneesta, huomasi Belding, ett‰ h‰nen kasvonsa olivat surulliset, omituiset ja levottomat. Belding j‰i saliin ajattelemaan vaimonsa ja tytt‰rens‰ omituista kiihtymyst‰, jota h‰n ei ymm‰rt‰nyt. Naiset ovat niin tunteellisia olentoja. Belding ymm‰rsi kyll‰, ett‰ Dickin omaisten tulosta voitiin iloita, mutta mit‰‰n levottomuutta her‰tt‰v‰‰ ei h‰n ainakaan viel‰ siin‰ huomannut. Galet palasivat pian vierashuoneeseen ollen aivan erin‰kˆiset nyt, kun he olivat riisuneet ylt‰‰n pitk‰t harmaat kaavut ja hunnut. Belding n‰ki merkityksellisyytt‰ ja komeutta. Herra Gale n‰ytti vakavalta, huolien painamalta ja yst‰v‰lliselt‰ miehelt‰, jonka sek‰ sielu ett‰ ruumis olivat sairaat. Belding oli huomaavinaan h‰ness‰ samanlaista voimaa kuin Ben Chasessakin, mutta tˆykeys ja kovuus puuttuivat. H‰n totesi, ett‰ herra Gale oli vaikutusvaltainen mies. Rouva Gale s‰ik‰hdytti melkein Beldingi‰, mutta h‰n ei osannut sanoa, miten. Tyttˆ muistutti joka suhteessa Dickist‰. Beldingin mielest‰ puhuivatkin he aivan samoin kuin Dick. He kertoivat ratsastuksestaan Ash Forkista rajalle, rumasta ja h‰vitetyst‰ Casitasta ja matkalla k‰rsim‰st‰‰n kuumuudesta, tomusta ja kaktuksista. Nell palasi pian huoneeseen, ollen nyt tyyni ja suloinen valkoisessa puvussaan, jonka rintaan h‰n oli kiinnitt‰nyt punaisen ruusun. Belding ei ollut milloinkaan ollut niin ylpe‰ h‰nest‰. H‰n huomasi tytˆn haluavan esiyty‰ edukseen Dickin omaisten silmiss‰ ja alkoi hieman k‰sitt‰‰, miten vaikealta t‰m‰ koe tytˆst‰ mahtoikaan tuntua. Belding kuvitteli, ett‰ kuta pikemmin Galet saivat tiet‰‰ Dickin aikomuksesta menn‰ naimisiin Nellin kanssa, sit‰ parempi oli se kaikille ja eritt‰inkin Nellille. Keskustelun kuluessa koetti h‰n etsi‰ tilaisuutta ilmoittaakseen t‰m‰n merkityksellisen uutisen, mutta h‰nen oli niin ahkerasti vastattava kysymyksiin, jotka koskivat h‰nen virkaansa rajalla, ja selitett‰v‰, millainen paikka Forlorn River oli, miksi sinne oli pystytetty niin paljon telttoja ja muita samanlaisia asioita, ettei h‰n voinut. "T‰m‰ on mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista", sanoi herra Gale. "Jossakin toisessa tilaisuudessa on teid‰n kerrottava minulle kaikki tietonne l‰nnest‰, sill‰ t‰m‰ kaikki on aivan uutta minulle. Olen h‰mm‰stynyt ja ihastunut, herra Belding, en voi muuta sanoa... Mutta kaikista enimm‰n haluan kumminkin kuulla jotakin pojastani. Terveyteni on murtunut. Olen surrut itseni sairaaksi h‰nen vuokseen. En halua salata teilt‰, ett‰ riitelimme. Nauroin h‰nen uhkauksilleen ja h‰n matkusti pois. Olen sen j‰lkeen huomannut, etten tuntenutkaan Richardia. Olin v‰‰r‰ss‰ ‰rsytt‰ess‰ni h‰nt‰. Kului vuosi, ennenkuin kuulimme h‰nest‰, ja nyt on kulunut kuusi kuukautta j‰lleen meid‰n saamatta sanaakaan h‰nelt‰. Suoraan sanoen, herra Belding, lauhduin vihdoin ja nyt olen tullut h‰nt‰ hakemaan. Olen vain pahoillani, etten l‰htenyt heti. Poikani joutuu vaikutusvaltaiseen asemaan jonakin p‰iv‰n‰, ehk‰ jo hyvinkin pian. En olisi sallinut h‰nen oleskella t‰‰ll‰ villiss‰ maassa niin pitk‰‰ aikaa, ellen olisi toivonut h‰nen vihdoinkin tulevan j‰rkiins‰, jota olen suuresti ep‰illyt. Nyt pelk‰‰n h‰nen --" Herra Gale keskeytti ja kohotettu valkoinen k‰si tutisi hieman. Belding ei ollut niin tiet‰m‰tˆn miesten v‰lisist‰ asioista, ettei h‰n olisi ymm‰rt‰nyt is‰n ja pojan nykyist‰ suhdetta toisiinsa. "Niin, herra Gale, useinkin joutuvat id‰st‰ tulleet nuorukaiset t‰‰ll‰ huonoon asemaan", sanoi h‰n lyhyesti. "Olen kuullut sen", vastas herra Gale varjon levitess‰ h‰nen kuihtuneille kasvoilleen. "Kun heid‰n rahansa loppuvat, rupeavat he paimeniksi ja alkavat juoda." "Aivan niin", vastasi herra Gale nyˆk‰ytt‰en v‰syneesti p‰‰t‰‰n. "Sitten he alkavat pelata ja menett‰v‰t paikkansa", jatkoi Belding. Herra Gale katsoi h‰neen surullisin silmin. "Nyt ei heill‰ ole muuta neuvoa kun kerj‰t‰ ja kuljeskella paikasta paikkaan, ja loppu on tavallisesti huono." Belding levitti k‰sivartensa ja kun toinen sattui puristautumaan Nellin ymp‰rille, puristi tyttˆ sit‰ lujasti. "Niin, sellainen on heid‰n tavallinen kohtalonsa", lopetti h‰n iloisesti. N‰hdess‰‰n herra Galen toivottomuuden tunsi Belding jonkunlaista iloa ja rouva Galen huomautus: "Johan min‰ sinulle sanoin", ei liikuttanut h‰nt‰ ollenkaan, mutta Dickin sisaren suurien tummien silmien katsetta ei h‰n voinut siet‰‰. H‰n ryk‰isi tavanmukaisen kirouksensa asemesta ja sanoa tokaisi kiihke‰sti: "Mutta _Dick Gale_ ei joutunut milloinkaan huonoille j‰ljille! Kuunnelkaa, niin kerron!" Enn‰tetty‰‰n juuri aloittaa kertomuksensa Dick Galen vaiheista huomasi h‰n, ettei h‰nell‰ milloinkaan ennen el‰m‰ss‰‰n ollut ollut niin tarkkaavaisia ja j‰nnittyneit‰ kuulijoita. He n‰yttiv‰t heti pel‰styv‰n ja kertomuksen loppuun asti istuivat he sitten kalpeina, hiljaa ja sanattomina h‰mm‰styksest‰. Dick Galen seikkailu Casitassa, Mercedeksen pelastaminen ja h‰nen myˆhemm‰t vaiheensa rajavartijana eiv‰t varmastikaan menett‰neet mit‰‰n v‰rikk‰isyydest‰‰n, rohkeudestaan eik‰ jaloista erikoispiirteist‰‰n Beldingin kertoessa niist‰. H‰n ei salannut muuta kuin nykyiset ep‰ilyksens‰ Dickin turvallisuudesta. Noista kolmesta tyyntyi Dickin sisar ensimm‰iseksi. "Voi, is‰", huudahti h‰n s‰teilevin silmin, "syd‰meni sisimm‰ss‰ olen aina uskonut Dicki‰ mieheksi." Herra Gale nousi horjuen tuolistaan. H‰nen raihnaisuutensa ilmeni nyt tuskallisesti. "Herra Belding, tarkoitatteko, ett‰ poikani Richard Gale on tehnyt tuon kaiken?" kysyi h‰n ep‰illen. "Varmasti!" vastasi Belding syd‰mellisesti. "Martha, kuulitko?" Herra Gale k‰‰ntyi kysy‰kseen vaimoltaan, mutta t‰m‰ ei voinut vastata. Luonnollinen v‰ri ei ollut viel‰ palannut rouvan kasvoihin. "H‰nkˆ taisteli tuota roistoa ja h‰nen miehi‰‰n vastaan yksin‰‰n ja voitti heid‰t?" kysyi herra Gale tiukasti ja kovasti. "Dick lakaisi koko lattian tuolla roistojoukolla." "Ja pelasti er‰‰n espanjalaisen tytˆn, poistui er‰maahan paljain k‰sin, ruoatta ja aseitta? Tekikˆ Richard Gale kaiken tuon, h‰n, jonka k‰det olivat ennen aina toimettomat?" Belding nyˆk‰ytti hymyillen p‰‰t‰‰n. "H‰n on siis vartija nyt -- ratsastaa, taistelee, nukkuu hiekalla ja valmistaa oman ruokansa?" "Aivan niin." "Hoitaako h‰n hevosensakin omin k‰sin?" T‰m‰ kysymys tuntui ilmaisevan herra Galen totuudenn‰l‰n huipun. H‰n oli kohottanut p‰‰ns‰ hieman pystymp‰‰n ja h‰nen silm‰ns‰ olivat kirkkaammat. Hevosen mainitseminen kuumensi Beldingin veren. "Miks'ei Dick Gale hoitaisi hevostaan? Kuulkaahan, maailmassa ei ole monta ihmist‰, joita rakastetaan niin paljon kuin Dick Gale rakastaa hevostaan. Blanco sol on el‰imen nimi, herra Gale. Se on sama kuin valkoinen aurinko. Odottakaa, kunnes n‰ette sen. Sellaisia ei ole monta, se on valkoisin, suurin, vahvin, nopein ja komein hevonen t‰‰ll‰ lounaassa!" "Vai rakastaa h‰n niin hevostaan. En tunne en‰‰ omaa poikaani... Herra Belding, kerroitte Richardin tyˆskentelev‰n teille. Voitteko ilmoittaa h‰nen palkkansa suuruuden?" "H‰n saa nelj‰kymment‰ dollaria, ylˆspidon ja varusteet", vastasi Belding ylpe‰sti. "Nelj‰kymment‰ dollaria", toisti is‰. "P‰iv‰lt‰kˆ vai viikolta?" "Tietysti kuukaudelta", sanoi Belding hieman nolostuen. "Nelj‰kymment‰ dollaria kuukaudelta nuorukaiselle, joka yliopistossa ollessaan tuhlasi viisisataa samassa ajassa ja tultuaan sielt‰ pani menem‰‰n tuhansia!" Herra Gale nauroi nyt ensimm‰isen kerran, ja se oli sellaisen miehen naurua, joka haluaa uskoa kuulemansa, mutta ei oikein tied‰, uskaltaako h‰n. "Mit‰ h‰n tekee noin paljolla rahalla, jonka h‰n on ansainnut vaaroissa ja tyˆss‰ hiell‰‰n ja verell‰‰n? Nelj‰kymment‰ dollaria kuukaudessa!" "H‰n s‰‰st‰‰ sen", vastasi Belding. Ilmeisesti tuntui t‰m‰ Dick Galen is‰st‰ mahdottomalta ja h‰n katsoi vaimoonsa mykk‰n‰ h‰mm‰styksest‰. Dickin sisar taputti k‰si‰‰n kuin pieni tyttˆ. Belding huomasi, ett‰ hetki oli edullinen. "Varmasti s‰‰st‰‰ h‰n sen. Dick on kihloissa Nellin kanssa, kasvattitytt‰reni Nell Burtonin kanssa." "Ah, is‰!" ‰nkytti Nell ja nousi ollen niin kalpea kuin valkoinen puku h‰nen yll‰‰n. Tuntui omituiselta, ett‰ Dickin ‰iti ja sisarkin nousivat ja k‰‰ntyiv‰t Nelliin p‰in tummin, ylpein ja tutkivin katsein. Belding tunsi ep‰m‰‰r‰isesti tehneens‰ jonkun virheen. Nellin kalvenneet, kauhistuneet kasvot s‰ik‰hdyttiv‰t h‰nt‰. Mit‰ h‰n olikaan tehnyt! Varmasti oli Dickin omaisten saatava kuulla h‰nen suhteensa Nelliin. Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa Belding hermostui. Silloin Elsie Gale meni aivan Nellin viereen. "Neiti Burton, oletteko todellakin Dickin morsian?" Nellin vapisevat huulet muodostivat myˆnt‰v‰n vastauksen, mutta eiv‰t lausuneet sit‰ ‰‰neen. H‰n ojensi vain k‰tens‰ n‰ytt‰en sormusta, jonka Dick oli antanut h‰nelle. Neiti Gale tunsi sen heti ja h‰nen vastauksensa oli l‰mmin, suloinen ja miellytt‰v‰. "Olen todella ‰‰rettˆm‰sti iloinen", sanoi h‰n suudellen Nelli‰. "Neiti Burton, olemme saaneet kuulla Richardista ihmeellisi‰ asioita", lis‰si herra Gale vakavin, vaikkakin vapisevin ‰‰nin. "Jos olette ollut osallinen h‰nen mieheksi muodostamisessaan -- ja nyt alan sen jo huomata ja uskoakin -- siunatkoon Jumala teit‰!... Rakas tyttˆseni, en ole viel‰ sinua oikein katsellutkaan. Olet siis Richardin morsian!... ƒiti, emme ole lˆyt‰neet h‰nt‰ viel‰, mutta olemme luullakseni saaneet selville h‰nen salaisuutensa. Luulimme poikamme kadonneen j‰ljettˆmiin. Mutta t‰ss‰ on h‰nen lemmittyns‰." Siilon vasta muuttui rouva Galen kasvojen ylpe‰ ja kopea ilme samalla kertaa sek‰ tuskalliseksi ett‰ iloiseksi. H‰n levitti k‰sivartensa. Nell huudahti omituisesti ja riensi h‰nen syliins‰. Belding huomasi ‰kki‰ jotakin selitt‰m‰tˆnt‰ n‰kˆ‰himment‰v‰‰ silmiss‰‰n. H‰n ei voinut n‰hd‰ selv‰sti eik‰ senvuoksi ollut ollenkaan varma, olivatko h‰nen huoneeseen tulleen vaimonsa kasvot niin surulliset ja kalpeat kuin h‰nest‰ n‰ytti. XV. ERƒMAAHAN VANGITUT. Kaukana Forlorn Riverist‰ istui Dick Gale mykistyneen‰ katsoen tuonne purppuraiseen syvyyteen, jonne Rojas oli kadonnut kuollessaan. Yaqui seisoi liikkumatonna jyrk‰ll‰ punaisella laavapenkereell‰, josta h‰n oli irroittanut rosvon otteen. Mercedes makasi viel‰ rauhallisesti paikalla, johon h‰n oli kaatunut. Syvyyden yli kantautui Galen korviin intiaanin omituinen hurja huuto. Sitten kietoi hiljaisuus, perinpohjainen, eloton ja kivettynyt hiljaisuus, tuon ‰‰rettˆm‰n kuilun ja sen korkeat sein‰m‰t vaippaansa. Aurinko alkoi laskeutua, ja utu tuli punaisemmaksi ja sakeammaksi joka hetki. Yaquin puoleisella kuilun laidalla alkava toiminta rikkoi lumouksen, joka oli pit‰nyt Galen yht‰ liikkumatonna kuin ymp‰ristˆkin oli. Intiaani per‰ytyi pengerm‰‰ kohti liikkumatta kumminkaan en‰‰ yht‰ keve‰sti ja varmasti kuin ‰sken. H‰n ryˆmi, liukui, veti ruumistaan ja lep‰si usein alkaakseen sitten j‰lleen. H‰n oli haavoittunut. Kun h‰n vihdoinkin p‰‰si penkereelle, jolla Mercedes makasi, hypp‰si Gale seisoalleen voimakkaana ja vapisten ja ollen valmis h‰nen hartioillaan nyt lep‰‰v‰‰n vastuunalaisuuteen. H‰n meni nopeasti Thornen luo, joka juuri palaili tajuntaansa. Gale toi vett‰ ja hautoi h‰nen kasvojaan samalla kun h‰n joi. Thornen silmien ilmett‰ oli mahdoton kest‰‰. "Thorne, Thorne, kaikki on hyvin!" huusi Gale h‰nelle kimakasti. "Mercedes on pelastettu! Yaqui pelasti h‰net! Rojas sai, mit‰ h‰n tarvitsikin! Yaqui hypp‰si penkereelle ja sys‰si rosvon kuiluun. H‰n leikkasi Rojaksen irti jalka jalalta, v‰hitellen. Voitimme taistelun, Thorne." Thornelle olivat n‰m‰ ihmeellisi‰, voimistuttavia sanoja. Synkk‰ kauhu h‰visi h‰nen silmist‰‰n, ja ne alkoivat v‰lkky‰ ja loistaa. H‰n nousi seisomaan horjahdellen, mutta tarvitsematta tukea, ja katsoi aukon yli. Yaqui oli saapunut Mercedeksen viereen ja kumartunut t‰m‰n puoleen. Tyttˆ liikahti ja yaqui auttoi h‰net jaloilleen. Mercedes n‰ytti niin heikolta, ettei h‰n voinut seisoa yksin‰‰n, mutta h‰n katsoi aukon poikki ja heilutti k‰tt‰‰n. H‰n oli siis vahingoittumaton. Thorne kohotti molemmat k‰tens‰ p‰‰ns‰ yl‰puolelle ja huudahti. Se ei ollut mik‰‰n kutsu eik‰ huomautus, ei tervehdys eik‰ vastaus, vaan jonkunlainen samanlainen tunteitten ilmaus kun yaquinkin kiljahdus, jota ei kukaan voinut selitt‰‰. Mutta se oli syv‰, k‰he‰, pitk‰ ja peloittavan inhimillinen kiihkeydess‰‰n. Se v‰risytti Galea ja pani h‰nen syd‰mens‰ sykkim‰‰n nopeasti. Mercedes heilutti j‰lleen valkoista k‰tt‰‰n. Yaqui heilutti myˆskin ja Gale ymm‰rsi viittauksen k‰skev‰n tarkoituksen. Ottaen nopeasti vesis‰iliˆn ja pyssyt maasta kiersi Gale toisen k‰sivartensa Thornen ymp‰rille tukeakseen h‰nt‰. "Tule nyt, vanha veikko. Jaksatko k‰vell‰? Nojaudu vain tukevasti minuun, niin p‰‰semme kyll‰ pian t‰‰lt‰. ƒl‰ katso kuiluun, vaan suoraan jalkoihisi, mihin astut. Meill‰ ei ole paljon aikaa, sill‰ ilta pimenee nopeasti. Voi, Thorne, pelk‰‰n Jimin kaatuneen! Ja silloin kun n‰in Laddyn viimeksi, oli h‰n pahasti haavoittunut." Gale oli tapausten johdosta hyvin kiihoittunut ja valpas. H‰n n‰ytti olevan valmis vaikka mihin. Ja p‰‰sty‰‰n kerran s‰rm‰iselt‰ ja kuoppaiselta laavalta tielle voi h‰n helpommin taluttaa Thornea ja katsoa ter‰vin silmin joka suunnalle, oliko vihollisia viel‰ miss‰‰n n‰kyviss‰. "Kuuntelehan, Thorne! Mit‰ tuo on?" kysyi h‰n pys‰htyen paikalle, josta tie alkoi laskeutua alemmaksi suuria laavassa olevia halkeamia pitkin. Hiljaisuuden rikkoi omituinen ‰‰ni, joka ei sopinut ollenkaan aikaan eik‰ paikkaan. Kuului nimitt‰in k‰he‰t‰ laulua: "Pyˆrit‰ tyttˆ‰, pyˆrit‰ vain! Kaikki miehet ovat viel‰ j‰ljell‰. Kaikki piiriin! Kieputa tyttˆ‰, kieputa vain!" "Halloo, Jim!" huusi Gale taluttaen Thornen laavan kulmauksen toiselle puolelle. "Miss‰ sin‰ olet? Ah, sin‰ vanha ampuja, luulin sinun kaatuneen. Olen niin iloinen n‰hdess‰ni sinut el‰v‰n‰! Oletko haavoittunut?" Jim Lash seisoi tiell‰ nojautuen pyssyyns‰, jota h‰n n‰ht‰v‰sti k‰ytti sauvana. H‰n oli kalpea, mutta hymyili kumminkin. K‰det olivat veriset, ja vasempaan jalkaan juuri polven yl‰puolelle oli h‰n sitonut tiukasti huivinsa. Jalka oli hervoton ja h‰n laahasi sit‰ kulkiessaan. "Luullakseni en ole pahastikaan haavoittunut", vastasi Jim, "mutta jalkaani pakottaa kumminkin niin riivatusti, jos sen tahdot tiet‰‰." "Laddy, miss‰ h‰n on?" "H‰n on tuon halkeaman toisella puolella. Koetin juuri p‰‰st‰ h‰nen luokseen. Meill‰ oli kuumat paikat t‰‰ll‰. Laddy haavoittui pahasti, ennenkuin h‰n l‰ksi Rojasta vastaan koettaakseen pys‰hdytt‰‰ h‰net... Dick, n‰itkˆ, miten yaqui k‰sitteli Rojasta?" "Josko min‰ n‰in!" huudahti Gale julmasti. "Loppu s‰‰sti minut p‰istikkaa syˆksym‰st‰ reunan yli. Katso, min‰ olin l‰hemp‰n‰ Mercedeksen piilopaikkaa kuin sin‰. Kun Rojas ja h‰nen viimeinen miehens‰ meniv‰t kuilun yli, l‰ksi Laddy heid‰n j‰lkeens‰, mutta min‰ en voinut. H‰n ampui Rojaksen toverin, mutta kaatui itsekin. Sitten h‰n kumminkin nousi, horjui eteenp‰in, kaatui j‰lleen, nousi ja kaatui. H‰n jatkoi siten, kunnes h‰n tuuskahti suulleen lopullisesti. Luullakseni on meill‰ hyvin v‰h‰n toivoa lˆyt‰‰ h‰nt‰ hengiss‰... Sanon teille, pojat, ettei Rojas v‰litt‰nyt mist‰‰n, Mercedes oli suuressa vaarassa. N‰in h‰nen ampuvan Rojasta, mutta luodit eiv‰t voineet pys‰hdytt‰‰ roistoa. Hikoilin melkein verta katsoessani Mercedeksen kamppailua h‰nen kanssaan penkereell‰. Sitten se loppui. Sellaiseen ei olisi kyennyt kukaan muu kuin yaqui... Thorne, n‰it kai sin‰kin sen?" "En. Pyˆrryin tuskasta." "Mik‰ vahinko! En ole milloinkaan n‰hnyt sellaista kuolemanhyppy‰! Thorne, n‰yt‰t melko virke‰lt‰. Miten on laitasi? Dick, onko h‰n pahoinkin haavoittunut?" "Ei. H‰nen p‰‰ns‰ on vain kaatuessa t‰r‰ht‰nyt ja sitten on h‰nell‰ haava ohimossa", vastasi Gale. "No, Jim, salli minun auttaa sinut t‰m‰n paikan yli." Askel askeleelta talutti Gale molemmat haavoittuneet toverinsa jyrk‰nnett‰ alas ja sitten kapeaa laavasiltaa kuilun yli. Saavuttuaan sinne k‰ski h‰n heid‰n lev‰ht‰‰ sen aikaa kuin h‰n meni hakemaan Laddya. Dick lˆysi h‰net makaamasta suullaan verisen k‰den puristaessa viel‰ pistoolia. Gale luuli h‰nt‰ ensin kuolleeksi, mutta tutkittuaan h‰nt‰ tarkemmin huomasi h‰n Laddin viel‰ el‰v‰n, vaikka h‰ness‰ olikin monta haavaa. H‰n nosti toverinsa selk‰‰ns‰ ja kantoi h‰net toisten luo. "H‰n el‰‰ viel‰, mutta siin‰ onkin kaikki", sanoi Dick laskiessaan Laddin maahan. "Tehk‰‰ voitavanne. Pys‰hdytt‰k‰‰ verenvuoto. Kuten tied‰tte, on h‰n yht‰ sitke‰henkinen kuin kaktus. Minun on kiiruhdettava Mercedeksen ja yaquin luo." H‰n kiiruhti takaisin yht‰ varmoin askelin ja nopeasti kuin vuoristolammas. Kun h‰n saapui Rojaksen viimeisen toverin, kuolleen meksikolaisen kohdalle, n‰ki h‰n, miten hirve‰sti Laddin suuren pyssyn luoti oli miehen raadellut. H‰nell‰ ei ollut kumminkaan aikaa pys‰hty‰. Rinteen alussa kulki h‰n nopeammasti kuin Rojas, mutta sitten kun h‰n oli p‰‰ssyt penkereelle johtavalle kovalle, liukkaalle ja rosoiselle jyrk‰nteelle, oli h‰nen pakko kulkea hyvin varovaisesti. Mutta pian oli h‰n kumminkin Mercedeksen ja yaquin luona. Tyttˆ juoksi suoraan Dickin syliin, jolloin tytˆn voimat, ellei rohkeus, pettiv‰t ja h‰n tuli aivan hervottomaksi. "Mercedes, olette turvassa. Thorne on vain hieman loukkautunut. Kaikki on hyvin." "Ent‰s Rojas?" kuiskasi tyttˆ. "Kuollut. H‰n on tuolla aukon pohjalla. Yaquin kosto, Mercedes." Gale kuuli tytˆn kuiskaavan neitsyt Marian nimen. Sitten h‰n nosti Mercedeksen syliins‰. "No, yaqui, l‰hdet‰‰n nyt." Intiaani murahti silloin jotakin ja painoi k‰dell‰‰n verist‰ olkaansa. Gale katsoi h‰neen tarkasti. Yaqui oli yht‰ tutkimaton kuin ennenkin, mutta kumminkin tiesi Gale jotenkin, ettei mies v‰litt‰nyt tuosta haavasta. H‰n seurasi Galea. Pys‰htym‰tt‰ kertaakaan, kulkien hitaasti toisissa paikoissa ja varovaisesti toisissa ja nopeasti silloin kun tie oli tasainen, kantoi Gale Mercedeksen harjanteelle ja sitten toisten luo. Jim Lash koetti kˆmpelˆsti sitoa Laddia ja Thorne auttoi h‰nt‰. Ladd oli tajuissaan, mutta h‰n oli niin kalpea kuin h‰n olisi ollut kuolemaisillaan. Thorne ja Mercedes tervehtiv‰t tyynesti toisiaan -- omituisen tyynesti, ajatteli Gale, joka itse oli hyvin kiihoittunut. Ladd hymyili h‰nelle ja olisi selv‰sti sanonut jotakin, jos h‰n vain olisi jaksanut. Yaquikin saapui vihdoin ryhm‰n luo ja h‰nen ter‰v‰t silm‰ns‰ tarkastelivat jokaista erikseen ja kiintyiv‰t lopulta Laddiin. "Dick, luullakseni olemme pahemmassa kuin pulassa", sanoi Jim heikosti. "Minuutin tahi parin kuluttua selvi‰‰ se sinulle ja Mercedeksellekin. Olen aivan pyˆr‰ll‰ p‰‰st‰ni... Luullakseni on parasta, ett‰ menet noutamaan t‰nne huopapeitteit‰, vett‰, suolaa ja puita. Laddylla on yksi mahdollisuus sadasta j‰‰d‰ henkiin. Auta h‰nt‰ ensin. Valmista kuumaa suolavett‰. Jos jalkani on poikki, lastoita se niin hyvin kuin osaat. Tuo yaquin olkap‰‰ss‰ oleva reik‰ paranee p‰iv‰ss‰, mutta Thorne on pahemmasti haavoittunut. Kiiruhda nyt, Dick, vanha veikko." Lashin ‰‰ni hiljeni k‰he‰ksi kuiskaukseksi ja h‰n vaipui hiljaa sel‰lleen ojentaen muut j‰senens‰ suoraksi, paitsi haavoittuneen jalkansa. Gale tarkasti sen ja huomattuaan, ettei luu ollut murskautunut, nousi h‰n l‰hte‰kseen l‰hteelle. "Mercedes, nostakaa Thornen p‰‰ syliinne; aivan niin. Nyt l‰hden." Yaquikin oli nyt saanut haavoittuneen olkap‰‰ns‰ sidotuksi ja aikoi l‰hte‰ Galen mukaan kiinnitt‰m‰tt‰ mit‰‰n huomiota Galen k‰skyyn pysy‰ muiden luona. Mutta intiaani kulki hitaasti ja v‰hitellen j‰tti Gale h‰net j‰lkeens‰. Auringonlaskun viimeinen kirkkaus valaisi tien, jota oli helppo laskeutua laaksoon. Muutamat hevoset olivat tulleet juomaan. Blanco sol tunsi Galen, hirnui ja tuli laukaten h‰nt‰ kohti. Laaksossa oli jo h‰m‰r‰. Yaqui saapui ja rupesi kokoamaan risuja. Gale kokosi rivakasti tarvitsemansa esineet ja k‰‰ritty‰‰n ne tervavaatteeseen l‰ksi h‰n takaisin. Ilta pimeni pimenemist‰‰n. Tie oli kapea, jyrkk‰ ja muutamin paikoin jyrk‰nteitten reunustama. Galen kantamus ei ollut hyvink‰‰n raskas, mutta sen heiluminen kahtaalle p‰in hidastutti kulkua ja oli syˆst‰ h‰net kuiluun, toisin vuoroin kolhien vuoren sein‰m‰‰. H‰n huomasi pian olevansa pakotettu odottamaan yaquia antaakseen t‰m‰n kulkea edell‰, sill‰ h‰n oli huomannut, ett‰ intiaani n‰ki melkein yht‰ hyvin yˆll‰ kuin p‰iv‰ll‰kin. Gale uurasti ylˆsp‰in kantaen heiluvaa kuormaansa milloin olallaan, milloin vet‰en sit‰ j‰ljess‰‰n, ja vaikka rinne ei ollutkaan hyvin pitk‰, tuntui se kumminkin loppumattomalta. Vihdoin saapuivat he tasaisemmalle maalle ja lopulta Mercedeksen ja haavottuneiden luo. H‰n rupesi heti tyˆhˆn. Yaquin oli vain huolehdittava tulesta ja l‰mpim‰st‰ vedest‰, ja Mercedeksen oli autettava Galea niin tarmokkaasti kuin suinkin. Dick huomasi, ett‰ Laddylla oli monta haavaa, joista ei kumminkaan yksik‰‰n ollut vaarallisessa paikassa. Paimenen veri oli sen sijaan vuotanut n‰ht‰v‰sti kuiviin, eik‰ h‰n palannut tajuihinsakaan, vaikka Gale koettikin voitavansa. Jim Lash oli luullut, ett‰ Laddilla oli yksi mahdollisuus sadasta pelastua, mutta Gale muutti tuon otaksuman yhdeksi tuhannesta. Autettuaan toveriaan kaikin mahdollisin tavoin levitti Gale huopapeitteit‰ h‰nen alleen ja ymp‰rilleen ja kiinnitti sitten huomionsa Lashiin. Jim palasi v‰hitellen tajuihinsa. S‰rkynyt luoti oli tehnyt suuren rei‰n h‰nen reiteens‰. Tutkittuaan haavan ei Gale ollut varma, oliko luu vahingoittunut, mutta sen h‰n huomasi kumminkin selv‰sti, ettei luunmurtuma ollut kumminkaan paha. Kun h‰n pesi haavaa kuumalla suolavedell‰, vaikeroi Jim. Sidottuaan h‰net ja sijoitettuaan h‰net Laddin viereen rupesi Gale hoitamaan Thornea, joka oli hyvin heikko ja melkein tajuton. Luoti oli kynt‰nyt luuhun asti ulottuvan vaon h‰nen p‰‰h‰ns‰. Kun haava oli sidottu, pyˆrtyi Mercedes. Gale nosti h‰netkin muiden viereen ja peitteli heid‰t sitten huopapeitteill‰ ja lopuksi tervavaatteella. Sitten tuli yaquin vuoro. Luoti oli l‰vist‰nyt t‰m‰n olkap‰‰n. Galesta n‰ytti haava vaaralliselta, mutta intiaani sanoi sit‰ kirpunpuremaksi. H‰n salli kuitenkin Galen sitoa sen ja totteli saatuaan k‰skyn maata hiljaa tulen vieress‰ huopapeitteeseens‰ k‰‰riytyneen‰. Gale rupesi vahtimaan. H‰n oli viel‰kin niin tyyni, ett‰ h‰nt‰ itse‰‰nkin ihmetytti, ja v‰symyskin oli kokonaan haihtunut. Est‰‰kseen tulta sammumasta heitti h‰n siihen silloin t‰llˆin risuja istuessaan sen vieress‰ tahi k‰velless‰‰n edestakaisin penkereell‰. Joskus h‰n seisahtui katsomaan noita viitt‰ nukkujaa arvaillen, her‰‰kˆ pari heist‰ en‰‰ milloinkaan el‰m‰‰n. Aika oli kulunut pian, mutta sitten kuin nopean toiminnan hetket olivat ohi, muuttuivat tunnit v‰hitellen tavallisen pituisiksi. Yˆ jatkui, ilma kylmeni, t‰hdet kirkastuivat, taivas tuli sinisemm‰ksi ja jos nyt sellainen oli mahdollista, muuttui hiljaisuuskin painostavammaksi. Nuotio sammui ja risujen puutteessa ei Gale voinut sit‰ en‰‰ sytytt‰‰. H‰n kulki vain edestakaisin lyhytt‰ v‰li‰ tuntien sit‰ enemm‰n kylm‰‰ ja kosteutta, kuta l‰hemm‰ksi aamu tuli. Pimeys muuttui niin synk‰ksi, ettei h‰n voinut n‰hd‰ nukkujain kalpeita kasvoja. H‰n pelk‰si harmaata sarastusta ja p‰iv‰n valkenemista. Laavan pinnalla oleva musta verho muuttui v‰hitellen vaaleammaksi, sitten harmaaksi ja lopulta kirkastui aamu nopeasti. Hetki oli siis koittanut, jolloin Dick Galen oli aloitettava vaikea tyˆns‰. Oli luonnollista, ett‰ h‰n ep‰rˆi hieman alussa, ja luonnollista oli sekin, ett‰ h‰n menness‰‰n katsomaan rauhallisia nukkujia teki sen kuin jonkun ankaran ja per‰‰nantamattoman voiman pakotuksesta. Yaqui liikahti, nousi, haukotteli ja vaikka h‰n ei hymyillytk‰‰n Galelle, kirkastuivat h‰nen tummat kasvonsa kuitenkin hieman. H‰nen k‰tens‰ riippui ja n‰ytti kankealta, mutta muuten h‰n tuntui olevan entisell‰‰n. Mercedes nukkui raskaasti. Thornella oli niin kova kuume, ett‰ h‰n alkoi n‰ytt‰‰ hyvin rauhattomalta, ja Laddissa ei n‰ytt‰nyt olevan henke‰ juuri ollenkaan. Jim Lash nukkui niinkuin ei haava olisi h‰nt‰ suurestikaan vaivannut. Gale lopetti tutkimisensa tuntematta mielt‰‰n hyvink‰‰n j‰rkytetyksi. Niin kauan kuin Thorne ja Ladd viel‰ eliv‰t, oli toivoakin. Sitten h‰n mietti hetkisen ja h‰nen p‰‰tˆksens‰ oli heti valmis. H‰n her‰tti Mercedeksen. Kuinka ihmeellinen, toivova ja kaunis olikaan h‰nen avautuvien silmiens‰ ensimm‰inen katse! Sitten muuttui se hyvin huolestuneeksi ja h‰n nousi nopeasti. "Mercedes, tulkaa. Oletteko terve? Laddy el‰‰ viel‰ eik‰ Thornekaan ole hyvin huono. Mutta minulla on teille tyˆt‰ ja teid‰n on autettava minua." Mercedes kumartui Thornen puoleen tunnustellen k‰sill‰‰n t‰m‰n kuumia kasvoja. Sitten h‰n nousi osoittaen olevansa sellainen nainen, jollaiseksi Gale oli h‰d‰n arvellutkin h‰net muuttavan. Dick nosti Laddin selk‰‰ns‰ niin varovaisesti kuin suinkin. "Mercedes, ottakaa niin paljon tavaroita kuin voitte kantaa ja seuratkaa minua." Viitattuaan sitten yaquille, ett‰ t‰m‰ j‰isi sinne, alkoi h‰n laskeutua m‰ke‰ kantaen Laddia sel‰ss‰‰n. Pys‰htym‰tt‰ hetkeksik‰‰n, astumatta harhaan ja tuntematta v‰symyst‰ kantoi Gale haavoittuneen laaksoon. Mercedes kulki h‰nen kintereill‰‰n ketter‰sti, keve‰sti ja joustavasti kuin pantteri. Gale j‰tti h‰net Laddin luokse ja palasi takaisin. Kun h‰n l‰ksi j‰lleen alas Thorne sel‰ss‰‰n, tunsi h‰n voimiensa v‰henev‰n. H‰n kantoi kuitenkin toverinsa varmasti ja nopeasti l‰hteelle ja laski h‰net Laddin viereen. J‰lleen h‰n k‰‰ntyi, ja kun h‰n alkoi kiivet‰ jyrk‰lle laavarinteelle, oli h‰nell‰ niin kuuma, ett‰ h‰n hikoili, ja h‰n oli hyvin heng‰stynyt. Kun h‰n saapui yˆpaikalle, kuuli h‰n tervehtiv‰n ‰‰nen. Jim Lash oli noussut istualleen. "Halloo, Dick, her‰sin hieman liian myˆh‰‰n t‰n‰‰n. Miss‰ Laddy on? Dick, eth‰n aikone sanoa, ett‰ --" "Laddy on viel‰ hengiss‰, muuta en tied‰." "Ent‰ Thorne ja Mercedes? Kuulehan, poikaseni, et suinkaan ole kantanut noita haavoittuneita raajarikkoja tuota kauheata tiet‰ laaksoon?" "Minun oli pakko, Jim. Tunnin auringonpaiste olisi tappanut sek‰ Laddyn ett‰ Thornen. Tule nyt, vanha veikko." Kerrankin muuttui Jimin tyyni ja huoleton k‰ytˆs h‰mm‰stykseksi ja liikutukseksi. "Olen aina tiennyt sinut reippaaksi mieheksi, mutta, Dick, mik‰‰n hevonen et sin‰ sent‰‰n ole. Ojenna minulle kainalosauva ja tue minua toiselta puolelta." "Tule nyt vain! T‰ss‰ ei ole aikaa jaaritteluun." H‰n nosti paimenen selk‰‰ns‰, k‰ski yaquin kantaa leiritarpeita ja l‰ksi viel‰ kerran laskeutumaan jyrkk‰‰ rinnett‰. Jim Lash oli noista kolmesta raskain ja Gale sai ponnistaa voimansa ‰‰rimmilleen voidakseen kantaa h‰nt‰ kuoppaista tiet‰ pitkin. Kumminkin kulki h‰n kulkemistaan alemmaksi k‰vellen nopeasti ja varmasti pahojen paikkojen ohi ja saapui vihdoin laaksoon jyskytt‰vin syd‰min ja verest‰vin silmin. Toinnuttuaan k‰vi h‰n hakemassa leiritarpeet, joita yaqui ei ollut jaksanut kantaa. Sitten h‰n rupesi vakavasti neuvottelemaan Jimin, Mercedeksen ja yaquin kanssa, miten Thornea olisi hoidettava, jotta h‰n j‰isi henkiin. Laddin tilaa luuli Gale nyt toivottomaksi, vaikka h‰n aikoikin toimia t‰m‰nkin pelastamiseksi niin paljon kuin suinkin. Vahtiessaan ja hoitaessaan haavoittuneita tuntui Galesta, ett‰ pari vuorokautta kului kuin pari tuntia. Tuon ajan kuluessa parani intiaani sen verran, ett‰ h‰n voi suorittaa kaikkia muita paitsi raskaita tˆit‰. Vihdoinkin alkoi Gale v‰sy‰ ja lopulta oli h‰nen antauduttava. Lev‰tty‰‰n vapautti h‰n Mercedeksen Thornen hoitamisesta, Thornen, jonka luota Mercedes ei olisi halunnut mitenk‰‰n poistua. Soturilla oli kova kuume ja Gale pelk‰si verenmyrkytyst‰. H‰nt‰ ei voitu j‰tt‰‰ hetkeksik‰‰n yksikseen. H‰nen tilansa paheni pahenemistaan ja koitti hetki, jolloin Gale luuli h‰nen varmasti kuolevan. Mutta se p‰iv‰ kului ja samoin yˆkin ja seuraava p‰iv‰, ja Thorne eli vain viel‰ houraillen yht‰mittaa ja muuttuen yh‰ kalpeammaksi. Mercedes hoiti h‰nt‰ hell‰sti ja ‰‰rettˆm‰n huolellisesti tehden kaikki, mit‰ ihmisen voimin voitiin tehd‰ toisen ihmisen puolesta. Tyttˆ kalpeni, sulkeutui itseens‰ ja muuttui hiljaiseksi. Mutta nopeasti Galen h‰mm‰stykseksi ja iloksi rupesi Thornen kuume laskeutumaan. Samalla h‰visiv‰t myˆs tulehtuneen haavan kuumuus ja punaisuuskin. Seuraavana aamuna oli Thorne tajuissaan ja Galeenkin tarttui hieman samaa toivoa, josta Mercedes ei ollut hetkeksik‰‰n luopunut. H‰n pakotti tytˆn levolle ruveten itse hoitamaan toveriaan. Sin‰ p‰iv‰n‰ huomasi h‰n vaaran olevan ohi. Thornen paraneminen oli nyt mahdollinen ja riippuisi ehk‰ kokonaan h‰nen saamastaan hoidosta. Jim Lashin haava parani v‰hitellen kiusallisemmitta oireitta. Oli vain ajan kysymys, milloin h‰n voi k‰ytt‰‰ jalkaansa j‰lleen. Mutta kaikkina n‰in‰ p‰ivin‰ ei Laddin tilassa huomattu juuri mink‰‰nlaista muutosta, ellei oteta huomioon, ett‰ h‰n sit‰ mukaa kuin aika kului n‰ytti v‰hitellen riutuvan pois. H‰nen haavansa eiv‰t paranneet umpeen, niist‰ vuoti verta joka p‰iv‰ ulosp‰in ja ehk‰ sis‰‰nkin, veren kumminkaan maksoittumatta. Jonkun p‰iv‰n kuluttua halusi yaqui ruveta hoitamaan Laddia. Gale suostui siihen ajatellen kumminkin Laddin heikontuvan v‰hitellen niin, ett‰ h‰n kuolee tajuihinsa palaamatta, mutta myˆnt‰en samalla sen olevan aivan mahdotonta tiet‰‰, mit‰ tuo omituinen intiaani voikaan kyet‰ saamaan aikaan. Yaqui poistui leirist‰ muutamiksi tunneiksi ja kun h‰n palasi, toi h‰n mukanaan Galelle aivan tuntemattomien er‰maan kasvien lehti‰ ja juuria. Niist‰ valmisti intiaani jonkunlaista voidetta, irroitti sitten Laddin siteet ja siveli salvaa haavoihin. Tehty‰‰n sen antoi h‰n haavoittuneen maata auringonpaisteessa sitomatta ja peitti h‰net vain yˆksi. Seuraavana p‰iv‰n‰ antoi h‰n kuivan l‰mpim‰n ilman j‰lleen vaikuttaa haavoihin, jotka paranivat hitaasti umpeen, eik‰ verta sitten en‰‰ vuotanut ulosp‰in. P‰iv‰t kuluivat ja muuttuivat viikoiksi. Yaqui parani t‰ydellisesti ja Jim Lash alkoi kulkea paikasta paikkaan kainalosauvan varassa hoitaen vuorotellen intiaanin kanssa Laddia. Thorne makasi heikkona, ollen entisen raihnaisen min‰ns‰ laihtunut haamu, mutta kumminkin el‰m‰‰ s‰teilevin silmin, jotka olivat alituisesti Mercedekseen kiintyneet. Ladd eli viel‰, sill‰ henki ei n‰ytt‰nyt haluavan poistua tuosta luotien l‰vist‰m‰st‰ ruumiista. H‰n kuihtui, riutui ja laihtui aivan luurangoksi. H‰n tunsi hoitajansa ja auttajansa, mutta ei jaksanut puhua. Ainoastaan silm‰t ja luomet liikkuivat muun ruumiin pysyess‰ j‰ykk‰n‰. N‰in‰ p‰ivin‰ ei h‰nelle annettu muuta kuin vett‰. Oli ihmeellist‰ n‰hd‰, miten sitke‰sti h‰n piti kiinni el‰m‰st‰, vaikka h‰n olikin niin heikko. Gale kuvitteli, ett‰ kuolema pysyi loitolla vain yaquin voiman vaikutuksesta. Tuo v‰sym‰tˆn, omituinen ja tutkimaton villi oli aina paimenen vieress‰. H‰nen suuret synk‰t silm‰ns‰ leimusivat. Vihdoin h‰n tuli Galen luokse, ja tuon omituisen valon kirkastaessa hetkeksi h‰nen tummat kasvonsa ilmoitti h‰n Laddin j‰‰v‰n henkiin. * * * * * Toisena p‰iv‰n‰ sen j‰lkeen kuin Laddille oli annettu sellaista juoksevaa ravintoa, jota h‰n voi niell‰, kykeni h‰n jo puhumaan. "Varmasti on t‰llainen helvetillist‰", kuiskasi h‰n. Galen mielest‰ olivat sanat hyvin Laddin tapaiset, ja kaikki muutkin, jotka sattuivat ne kuulemaan, hymyiliv‰t kyyneleittens‰ l‰pi. Sen j‰lkeen alkoi Ladd v‰hitellen toipua, mutta niin ‰‰rettˆm‰n hitaasti, ett‰ ainoastaan toivovat silm‰t voivat huomata jonkun muutoksen tapahtuneen. Jim Lash heitti sauvansa menem‰‰n, ja Thornekin, vaikka h‰n olikin viel‰ heikko, oli jo t‰ysin terve ennenkuin Ladd voi liikuttaa k‰tt‰‰n ja k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰‰n. H‰nen kasvoistaan h‰visi tuo pitk‰aikainen liikkumaton synkkyys kuin varjo ja h‰nen kuiskauksensa tulivat kovemmiksi. Ja vihdoinkin koitti p‰iv‰, jolloin Gale, joka oli ep‰illyt kaikista kauimmin, muutti mielens‰ ymm‰rt‰ess‰‰n paimenen paranevan. T‰m‰n toteamisen aiheuttama ilo soi Galellekin entisen mielenrauhan j‰lleen. Tuntiessaan kiitollisuuden, nˆyryyden ja pelon t‰ytt‰v‰n mielens‰ oli h‰n varma, ett‰ n‰m‰ synk‰t kauhun ajat olivat nyt olleet ja menneet. H‰n halusi iloissaan kiitt‰‰ uskollista Mercedest‰, Thornea, iloista Lashia, Laddia itse‰‰n ja tuota omituista ja ihmeellist‰ intiaania, joka h‰nen mielest‰‰n oli nyt jonkunlainen loistava ilmiˆ. H‰n muisteli kotia ja Nelli‰. Nuo peloittavat yhteenpuristuvat punaiset rinteet menettiv‰t jotakin jylhyydest‰‰n, ja h‰nest‰ tuntui kuin joku hyv‰ henget‰r olisi liidellyt l‰heisyydess‰. "Pojat, tulkaahan t‰nne", sanoi Ladd hiljaa. "Tulkaa tekin Mercedes. Kutsukaa yaquikin t‰nne." Ladd makasi muiden rakentamassa varjoisessa majassa. H‰nen p‰‰ns‰ lep‰si pieluksella. H‰nest‰ ei n‰kynyt juuri muuta kuin pitk‰t laihat kasvojen piirteet, ja elleiv‰t h‰nen ter‰v‰t, miettiv‰iset ja yst‰v‰lliset silm‰ns‰ olisi olleet niin pirte‰t, olisivat h‰nen kasvonsa muistuttaneet n‰lk‰‰n kuolleen ihmisen kuolinnaamiota. "Haluan tiet‰‰ mik‰ p‰iv‰ nyt on ja miss‰ kuukaudessa", sanoi h‰n. Kukaan ei voinut vastata h‰nelle. Kysymys n‰ytti h‰mm‰stytt‰v‰n Galea, kuten ilmeisesti muitakin. "Katsokaa kaktuksista", jatkoi Ladd. Aivan laavasein‰m‰n vieress‰ kasvoi surkastunut _saguaro_. Muutamia kuoleutuneita kukkia, jotka joskus olivat olleet valkoiset, riippui huilumaisesta rungosta. "Tuon suuren kaktuksen n‰ˆst‰ p‰‰tt‰en n‰ytt‰‰ silt‰ kuin meill‰ olisi maaliskuun loppu k‰siss‰", sanoi Jim Lash synk‰sti. "Varmasti on huhtikuu jo alkanut. Katsokaa aurinkoa, ja kai tunnette kuumuuden lis‰ytyv‰n?" "Mit‰ sitten, vaikka nyt olisikin huhtikuu?" kysyi Lash hitaasti. "Aioin vain sanoa, ett‰ on jo aika teid‰n kaikkien l‰hte‰ takaisin Forlorn Riveriin, ennenkuin l‰hteet kuivavat." "Laddy, l‰hdemme heti kun sin‰ paranet niin paljon, ett‰ voit istua satulassa." "Silloin se on jo varmasti liian myˆh‰ist‰." Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa ne, jotka olivat kuulleet Laddin sanat, katsoivat h‰neen ja toisiinsa. Lash liikautti levottomasti loukkautunutta jalkaansa ja Gale n‰ki h‰nen kostuttavan huuliaan kielell‰‰n. "Charlie Ladd, tarkoitatko, ett‰ ratsastaisimme tiehemme ja j‰tt‰isimme sinut t‰nne?" "Eih‰n t‰ss‰ ole muutakaan teht‰v‰‰. Kuuma vuodenaika on aivan l‰hell‰ ja l‰hteet kuivuvat kuivumistaan. Silloin ette voi matkustaa... Makaan t‰ss‰ avutonna ja Jumala ainoastaan tiet‰‰, milloin voin l‰hte‰ liikkeelle. Luultavasti kuluu siihen viel‰ viikkoja. Vaikka j‰isinkin el‰m‰‰n, ei minusta kumminkaan tule miest‰ en‰‰. Kuulkaahan, t‰llaista sattuu useinkin er‰maassa ja luullakseni se on hyvinkin tavallista. Olen kuullut kerrottavan useita tapauksia, jolloin muiden on ollut pakko j‰tt‰‰ joku joukostaan er‰maahan. Siin‰ ei ole mit‰‰n moittimista. Kun taistellaan er‰maata vastaan, on luovuttava hentomielisyydest‰. Kuten sanoin, olen mennytt‰ miest‰. Olette hulluja, jos rupeatte minua odottamaan, kun ei ole kysymyksess‰ muuta kuin vanha er‰maan tarina. Jos l‰hdette heti, p‰‰sette ehk‰ kotiin, mutta jos odotatte saadaksenne minut mukaanne, voi se olla jo silloin myˆh‰ist‰. T‰m‰ laavakuoppa muuttuu pian kuumaksi kuin leivinuuni. Kuten huomaatte, pojat, on t‰m‰ ainoa keino. Jim, vanha veikko, eikˆ olekin?" "Ei, Laddy, enk‰ voi k‰sitt‰‰, miten voit minulta tuollaista kysy‰k‰‰n." "No sitten voitte j‰tt‰‰ minut t‰nne yaquin ja parin hevosen kanssa. Ammumme vuoristolampaita ja syˆmme niit‰. Ja ellei vesi lopu --" "Ei ollenkaan!" keskeytti Lash tuimasti. Ladd katsoi nyt Galeen. "Poikaseni, sin‰ et ole niin itsep‰inen kuin Jim, sill‰ sin‰ ymm‰rr‰t varmasti suunnitelmani j‰rkevyyden. Nell odottaa sinua palaavaksi Forlorn Riveriin. Ajattele, mit‰ se h‰nelle merkitsee! H‰n on kirotun suloinen tyttˆ, Dick, eik‰ sinulla ole mink‰‰nlaista oikeutta s‰rke‰ h‰nen syd‰nt‰‰n vanhan riutuneen lehm‰paimenen vuoksi. Ajattele, miten h‰n odottaa sinua surullisin ja miettiv‰isin kasvoin ja kyyneleisin silmin. Sin‰h‰n l‰hdet, poikaseni, etkˆ l‰hdekin?" Dick pudisti p‰‰t‰‰n. Paimen k‰‰nsi nyt katseensa Thorneen p‰in, mutta nyt oli h‰nen harmaitten silmiens‰ v‰l‰htelev‰ kirkkaus himmennyt. "Thorne, sin‰ ainakin olet aivan eri asemassa. Jim on houkka ja _choyan_ piikit ovat lumonneet nuoren Galen. H‰n on saanut er‰maan myrkky‰ vereens‰. Mutta sin‰ -- sinulla ei ole mit‰‰n syyt‰ j‰‰d‰ t‰nne -- voit kyll‰ lˆyt‰‰ tien kotiin. Sit‰ on helppo seurata, sill‰ onhan se niin monen kengitetyn hevosen polkema. Ota vaimosi mukaasi ja l‰hde... Seuraat kai varmasti neuvoani, Thorne?" Soturi vastasi jyrk‰sti ja ep‰rˆim‰tt‰ hetke‰k‰‰n: "En!" Silloin vetosi Ladd Mercedekseen. H‰nen kasvonsa nytk‰hteliv‰t nyt suonenvedontapaisesti ja h‰nen ‰‰nens‰, vaikka se olikin hiljennyt kuiskaukseksi, oli kirkas, kaunis ja niin tunteellinen, ettei Gale viel‰ ikin‰ ollut kuullut siin‰ sellaista sointua. "Mercedes, olette nainen, jonka puolesta olemme taistelleet ja jonka puolesta muutamat meist‰ viel‰ kuolevatkin. ƒlk‰‰ tehkˆ t‰t‰ kaikkea turhaksi. Suokaa minulle se varmuus, ett‰ pelastimme naisen. Varmasti voitte taivuttaa Thornen l‰htem‰‰n. H‰n suostuu kyll‰ pyyntˆˆnne, kuten kaikki muutkin. Ajatelkaa tulevia rakkauden ja onnen vuosia. Viikon tahi parin kuluttua ette en‰‰ voi l‰hte‰k‰‰n, vaikka haluaisittekin. Onko teill‰ syd‰nt‰ sallia minun katsella teid‰n kuolemaanne?... Sanon teille, Mercedes, ett‰ kun kes‰n kuumuus l‰mmitt‰‰ laavan, kutistumme kokoon ja palamme kuin karvat tulessa. Tuolta rinteelt‰ puhaltava tuuli muuttuu ‰‰rettˆm‰n tuliseksi. Katsokaa noita mesquite-pensaita, miten ne ovat k‰pristyneet kuumuuden vaikutuksesta ja janosta. Haluatteko sallia minun ja noiden muiden n‰hd‰ teid‰t samanlaisessa tilassa? Luvatkaa taivuttaa ainakin Thorne, ellette muita." H‰nen l‰mmin vetoamisensa ei vaikuttanut kumminkaan Mercedekseen, jonka syd‰n tuntui olevan yht‰ kova ja taipumaton kuin ymp‰rˆiv‰ laava. "En milloinkaan!" Kalpein kasvoin ja suurin, tummin, leimuavin silmin sanoi espanjalainen tyttˆ nuo sanat, jotka vangitsivat h‰net tovereineen er‰maahan. Asiasta ei puhuttu sitten en‰‰ milloinkaan. Gale luuli kumminkin huomaavansa Laddin suunnittelevan jotakin vakavaa. H‰nen h‰mm‰styksekseen ilmoitti Lash h‰nelle otaksuvansa samaa. Sen j‰lkeen pitiv‰t he tarkasti silm‰ll‰, ettei Laddin haukkamaisten kourien l‰hell‰ ollut milloinkaan pistoolia. Paimenen mielest‰ alkoi kumminkin v‰hitellen haihtua tuo synkk‰ lumous, ja kun h‰n oli vapautunut siit‰ kokonaan, alkoi h‰n p‰ivitt‰in voimistua. Sitten tuntui silt‰ kuin h‰n olisi menett‰nyt kaiken k‰rsiv‰llisyytens‰, h‰n, joka ennen oli osannut niin maltillisesti odottaa. H‰n oli kuin hullu tullakseen terveeksi eik‰ h‰nen n‰lk‰‰ns‰ voitu mill‰‰n tyydytt‰‰. Aurinko kiipesi korkeammalle muuttuen valkoisemmaksi ja kuumemmaksi. Keskip‰iv‰ll‰ puhalsi laaksoon tuuli merelt‰ p‰in, ja nyt olivat en‰‰ _palo verdet ja saguarot_ viheri‰t. Laavassa olevan l‰hteen vesi aleni joka p‰iv‰ tuuman. T‰m‰n odotusajan kuluessa tyˆskenteli vain yaqui. H‰n kuljeskeli laavarinteill‰, ja joka kerta palatessaan sielt‰ toi h‰n mukanaan pyssyj‰, hattuja, kenki‰ tahi jotakin muuta kaatuneille rosvoille kuuluvaa. Koska h‰n ei kumminkaan milloinkaan tuonut satulaa eik‰ suitsia, p‰‰tteliv‰t paimenet siit‰, ett‰ Rojaksen hevoset olivat jo aikoja sitten palanneet takaisin. Millaisen arvailun ja h‰mm‰styksen ne aiheuttaisivatkaan Forlorn Riveriss‰, jos ne vain sinne menisiv‰t. Kuta enemm‰n Ladd parani, sit‰ kiihke‰mmin halusi h‰n joka p‰iv‰ kuulla er‰‰n kertomuksen, nimitt‰in sen, jota h‰n ei ollut n‰hnyt -- Rojaksen ahdistamisen ja lopullisen turmion. Paimen kiintyi tuohon asiaan aivan sairaalloisesti. H‰n oikein hekumoi siit‰ ja kiusasi Mercedest‰. Jonkunlainen vakava kauhistuttava iloisuus tukahdutti h‰nen yst‰v‰llisyytens‰ ja miettiv‰isyytens‰, jotka olivat ennen olleet niin luonteenomaisia h‰nelle. Mutta ilahduttaakseen h‰nt‰ kiusasi Mercedes sieluaan kertomalla h‰nelle, millaiselta h‰nest‰ oli tuntunut silloin kun Rojas ajoi h‰net pengerm‰lle, kun h‰n ampui roistoa ja juoksi reunalle heitt‰yty‰kseen syvyyteen, kun rosvo sai h‰net kiinni, ja miten h‰n melkein sokaistuin silmin n‰ki s‰‰lim‰ttˆm‰n yaquin tarttuvan rosvoon. Ladd ruokki julmaa ik‰v‰‰ns‰ Thornen merkityksellisill‰ muistoilla ja Galen silmien ja korvien milloinkaan unhottumattomilla ter‰vill‰ ja selvill‰ huomioilla. Jim Lash ei v‰synyt milloinkaan kertomasta h‰nelle, miten h‰n oli katsellut ja kuunnellut tuota tapausta, ja joka kerta kun h‰n kertoi, lis‰si h‰n siihen jotakin j‰rkytt‰v‰‰ ja julmaa. Jim koetti niin tyydytt‰‰ toverinsa vaatimuksia, mutta Ladd koetti kumminkin iltaisin leirivalkean palaessa saada yaquiakin puhumaan. Mutta siihen ei intiaani kumminkaan milloinkaan suostunut. H‰nen salaper‰iset silm‰ns‰ ja h‰nen kasvojensa ankara ilme pysyiv‰t samanlaisina. Odotusp‰ivist‰ muodostui v‰hitellen viikkoja. Ladd parani hyvin hitaasti. Vihdoin voi h‰n kumminkin k‰vell‰, ja heti kun h‰n huomasi sen, halusi h‰n p‰‰st‰ hevosen selk‰‰n, sill‰ h‰n ei sanonut haluavansa viivytt‰‰ en‰‰ matkaa Forlorn Riveriin. Leiriss‰ iloittiin ja suunnitelmia laadittiin innokkaasti. Yaqui sattui olemaan jossakin poissa. Kun h‰n palasi, ilmoittivat paimenet olevansa nyt valmiit l‰htem‰‰n takaisin laavan ja kaktuksien yli. Mutta yaqui pudisti p‰‰t‰‰n, jolloin he selittiv‰t uudelleen tarkoituksensa. "Ei!" vastasi intiaani, ja h‰nen syv‰ ja kaikuva ‰‰nens‰ rikkoi laakson hiljaisuuden. Sitten h‰n selitti lyhyesti, miksi sellainen oli mahdotonta. He olivat odottaneet liian kauan. Tien varrella olevat pienemm‰t l‰hteet olivat jo kuivuneet ja kes‰ oli kuumimmillaan. Tuolla polttavassa er‰maassa odotti heit‰ vain kuolema, kun t‰‰ll‰ sit‰vastoin oli vett‰, ruohoa, risuja ja varjoa auringon s‰teilt‰. Vuoristossa oli sit‰paitsi lampaita ruoaksi. Vesi tulee kyll‰ riitt‰m‰‰n, ellei kes‰st‰ muodostu tuollaista meksikolaisten _ano secoa_ [= kuivuuden j‰lkeen]. "Odottakaa sadetta!" lopetti intiaani puhuen nyt k‰skev‰mmin kuin milloinkaan ennen. "Ellei rupea satamaan --" h‰n kohotti puhuvasti oikean k‰tens‰. XVI. VUORISTOLAMPAITA. Mit‰ Gale oli luullut kauhistavaksi tilanteeksi, jos sit‰ verrataan kaukana er‰maasta olevaan mukavaan kotiin, muodostuikin nyt, kun h‰n oli joutunut n‰iden korkeiden laavajyrk‰nteitten ja laajojen kuivien tasankojen keskelle, seikaksi, johon h‰nen oli pakostakin mukauduttava. H‰n otaksui toistenkin ajattelevan samoin. Kodista ei puhuttu sanaakaan, ja jokainen muisteli rakkaimpiaan hiljaa itsekseen. Mercedeksen naisellisuudessa ei voitu huomata mink‰‰nlaista muutosta, ehk‰ senvuoksi, ett‰ kaikki, jota h‰n rakasti, oli h‰nell‰ mukanaan er‰maassa. Gale mietti usein t‰t‰ mielten samanlaista muutosta. H‰n oli totuttaunut taistelemaan er‰maan vaikutuksen halvauttavaa voimaa vastaan ja vastustamaan kaikin mahdollisin ajatuksin jonkunlaista salakavalaa alkeellista per‰ytymist‰ er‰‰nlaiseen t‰ydelliseen tunnottomuuteen, k‰ytt‰m‰‰n n‰kˆ‰‰n ja kuuloaan kuin intiaani. H‰n tunsi tarvitsevansa tuon taidon nyt entist‰ paremmin, sill‰ h‰nen iloisuutensa alkoi h‰vit‰. Unhottaminen oli viel‰ vaikeampaa kuin muisteleminen. H‰n otaksui, ett‰ silloin kun ihmist‰ painoivat suuret surut, intohimot ja v‰‰ryydet, oli er‰maa sopiva paikka joko muistelemiselle tahi unhottamiselle kunkin sinne vet‰ytyneen ihmisen mielentilan mukaan, mutta jokainen terve, tavallinen ja j‰rkev‰ kuolevainen, joka rakasti aavikoiden kirkasta aurinkoa ja humisevaa tuulta, sai olla hyvin varuillaan, ettei h‰n palannut samaan luonnontilaan, joka vallitsi siell‰ ennen sivistyst‰. Yhteisest‰ ‰‰nettˆm‰st‰ suostumuksesta tuli Laddista j‰lleen matkueen johtaja. H‰n voi ottaa vastuunalaisuuden itselleen silloinkin kun sit‰ ei h‰nelle annettu. Ep‰varmuuden ja vaaran hetkin‰ turvautuivat Gale ja Lash, viel‰p‰ Beldingkin vaistomaisesti Laddiin, sill‰ h‰n oli heist‰ voimakkain. Ensimm‰iseksi tyˆkseen k‰ski Ladd muiden koota kaiken j‰ljell‰ olevan ruoan tervavaatteelle. Sit‰ ei ollut en‰‰ paljonkaan j‰ljell‰. Paimen seisoi kauan aikaa mietteiss‰‰n katsellen sit‰. H‰n muisteli entisi‰ kokemuksiaan, joita h‰n vuosien kuluessa oli hankkinut sek‰ laitumilla ett‰ er‰maassa ja punnitsi, mik‰ niist‰ olisi suurimmaksi hyˆdyksi t‰ss‰ tilanteessa. Laddin kasvojen vakavasta ilmeest‰ oli mahdoton saada mit‰‰n selville, sill‰ h‰n n‰ytti viel‰ aivan kuolleelta miehelt‰, mutta h‰nen hidas p‰‰npudistamisensa ilmaisi Galelle paljon. Mutta merkityksellisess‰ tavassa, jolla h‰n kosketti suola-astiaa, oli kumminkin viel‰ hieman toivoa, ja h‰n sanoi: "Varmasti menettelimme viisaasti ottaessamme n‰in paljon suolaa mukaamme." Sitten h‰n k‰‰ntyi toveriensa puoleen: "Tuo ruoka ei riit‰ kuudelle er‰maahan vangitulle n‰lk‰iselle ihmiselle. Sen loppuminen ei minua kumminkaan huoleta, sill‰ yaqui voi ampua lampaita rinteilt‰. Toisin on veden laita. Se on meid‰n tilanteemme alku, keskus ja loppu." "Laddy, vannon, ettei t‰m‰ l‰hde milloinkaan kuivu", vastasi Jim. "Kysy intiaanilta." Kuultuaan kysymyksen toisti intiaani tuon puheensa meksikolaisten pel‰tyst‰ _ano secosta_. Kuivina vuosina haihtuu vesi t‰st‰kin l‰hteest‰. "Dick, koeta suopungilla, paljonko rei‰ss‰ on vett‰." Gale ei voinut lˆyt‰‰ pohjaa kolmenkymmenen jalan pituisella nuoralla. Vesi oli niin kylm‰‰, kirkasta ja makeaa kuin sit‰ olisi s‰ilytetty varjoisassa paikassa olevassa rautas‰iliˆss‰. Ladd h‰mm‰styi ja ilostui kuullessaan t‰m‰n ilmoituksen. "Antakaahan olla. Viimeinen vuosi oli melko kuiva. Ehk‰ t‰m‰ vuosi ei olekaan sellainen ja ehk‰ meid‰n hyv‰ onnemme jatkuu. Kysyk‰‰ yaquilta, luuleeko h‰n rupeavan satamaan." Mercedes puhutteli intiaania. "H‰n sanoo, ettei kukaan ihminen tied‰ varmasti, mutta h‰n luulee kumminkin sateen tulevan." "Kyll‰ sitten sataakin varmasti, siit‰ saatte lyˆd‰ vaikka vetoa", lis‰si Ladd. "Kun nyt vain ruoho riitt‰isi hevosille, sill‰ niitt‰ emme p‰‰se milloinkaan t‰‰lt‰. Dick, mene intiaanin kanssa tarkastamaan laakso. N‰in t‰n‰‰n, ett‰ hevoset olivat lihoneet -- lihoneet er‰maassa! Mutta ehk‰ ne ovat jo jyrsineet suuhunsa kaiken ruohon. Mene katsomaan, Dick, ja tuo meille palatessasi hyvi‰ uutisia." Silloin kun Gale oli sattumalta kuljeskellut laaksossa, ei h‰n ollut mennyt kauaksi. Yaqui oli sanonut, ett‰ siell‰ oli tarpeeksi ruohoa hevosille eik‰ kukaan ollut t‰h‰n asti kiinnitt‰nyt kysymykseen mit‰‰n huomiota. Dick huomasi laakson laajenevan sit‰ mukaa kuta kauemmaksi he tulivat. Melkein p‰‰ss‰, jossa se oli hyvin kapea, ilmoitti ruoho kuivan joen uoman suunnan, mutta kauempana leveni tuo uoma. Oli melkein varmaa, ett‰ sadeaikana vesi peitti koko laakson pohjan. Kuta kauemmaksi Gale meni, sit‰ tihe‰mmiksi ja suuremmiksi muuttuivat v‰‰r‰oksaiset mesquite-pensaat ja _palo verdet_. Kaktukset ja muutkin er‰maan kasvit lis‰ytyiv‰t suuresti. Harmaita ruohotilkkuja oli kaikkialla. Dick alkoi jo ihmetell‰, miss‰ hevoset oikeastaan olivatkaan. Vihdoin harvenivat mets‰ ja pensaikko muuttuen penikulman laajuiseksi harmaaksi ruohoaavikoksi, joka ulottui kauas punaisiin hiekkatˆyryihin saakka. Valkoiset hevoset olivat tasangon toisessa laidassa, ja silloin kun Gale huomasi ne, huomasivat Blanco diablo ja Sol h‰netkin nostaen p‰‰ns‰, ja valkoisten harjain liehuessa tuulessa hirnuivat kimakasti. Siell‰ oli todellakin ruohoa tarpeeksi suurellekin hevoslaumalle. Laakso oli kuin olikin todellinen kosteikko. Ladd ja toiset odottivat Galen kertomusta, johon he suhtautuivat tyynesti, mutta kumminkin iloisin mielin, joka ei ollut v‰hemm‰n huomattava senvuoksi, ett‰ se oli hillitty‰. Gale, joka oli pit‰nyt tarkasti silm‰ll‰ hetken vaikutusta muihin, huomasi miten h‰n itse ja muutkin k‰‰ntyiv‰t seurueen naisen puoleen iloisin silmin. "Herra Laddy, te luulette -- te uskotte, ett‰ me --" h‰n rupesi ‰nkytt‰m‰‰n ja sitten h‰nen ‰‰nens‰ murtui. H‰ness‰ el‰v‰ nainen heltyi nyt todellisen toivon ja nyt mahdollisen n‰iden er‰maan muurien takana koittavan onnen kirkastaessa h‰nen mielt‰‰n. "Mercedes, kukaan valkoinen mies ei voi sanoa, mit‰ t‰‰ll‰ voi tapahtua", sanoi Ladd vakavasti. "Mutta varmasti toivon nyt enemm‰n kuin olen uskaltanut uneksiakaan. Olin melkein kuollut mies, mutta intiaani pelasti henkeni. Katsoessani yaquiin hiipii mieleeni omituisia ajatuksia, joita en ymm‰rr‰. Kun katsotte h‰neen, n‰ytt‰‰ h‰n teist‰ vain likaiselta, synk‰lt‰ ja kostonhimoiselta villilt‰. Mutta Jumalani, mik‰‰n ei voi olla suurempi erehdys! Ehk‰ yaqui eroaakin suuresti muista intiaaneista, vaikka h‰n n‰ˆlt‰‰n on niiden kaltainen. Ehk‰ me valkoiset emme ollenkaan k‰sit‰ heit‰. Belding oli kumminkin oikeassa, sill‰ yaqui on Jumalan l‰hett‰m‰. Puhuaksemme tulevaisuudesta haluan tiet‰‰ yht‰ kiihke‰sti kuin tekin, p‰‰semmekˆ joskus kotiin, mutta koska en ole muuta kuin mik‰ olen, sanon vain: _QuiÈn sabe?_ [= kuka tiet‰‰?] Mutta jokin sanoo minulle, ett‰ yaqui tiet‰‰. Kysyk‰‰ h‰nelt‰, Mercedes. Pakottakaa h‰net kertomaan, sill‰ meid‰n kaikkien olisi hyv‰ saada se tiet‰‰. Voisimme k‰rsiv‰llisemmin odottaa, jos meill‰ olisi muutakin kuin luottamuksemme h‰neen. H‰n on kyll‰ vaitelias intiaani, mutta pakottakaa h‰net puhumaan." Mercedes huusi yaquin luokseen. Aina kun intiaani kuuli h‰nen k‰skyns‰, tuli h‰nen liikkeihins‰ jotakin nopeutta, jota ei milloinkaan muulloin voitu huomata h‰nen toimissaan. Mercedes laski k‰tens‰ yaquin j‰ntev‰lle k‰sivarrelle ja alkoi puhua h‰nelle espanjan kielell‰. H‰nen ‰‰nens‰ oli matala, kiihke‰ ja v‰r‰htelev‰, suloinen kuin hopeatiun kilin‰. Se lumosi Galenkin, vaikka h‰n ei ymm‰rt‰nytk‰‰n monta sanaa. Mutta h‰n ei tarvinnut tulkkia tiet‰‰kseen, ett‰ t‰ss‰ puhui nainen ik‰vˆidess‰‰n el‰m‰‰, rakkautta ja kotia, jotka naissyd‰melle ovat kalleinta kaikesta. Gale ep‰ili omia p‰‰telmi‰‰n. Tuntui kuin yaqui olisi ymm‰rt‰nyt Mercedeksen ik‰v‰n. Dickist‰ n‰ytti kuin intiaanin j‰rkkym‰tˆn tyyneys, h‰nen tutkimattomuutensa ja h‰nen kasvojensa laavamainen kovuus olisivat muuttuneet tiet‰mykseksi, yst‰v‰llisyydeksi ja tasapuolisuudeksi, vaikka h‰nen olennossaan ei n‰enn‰isesti voitu huomatakaan mit‰‰n muutosta. Gale oli hetkisen n‰kevin‰‰n n‰yn, joka kumminkin h‰lveni heti, h‰nen voimatta painaa mieleens‰ tuota kaunista harhaanjohtavaa kuvaa. "_Si!_" kuului intiaanin voimakas ja ‰‰nek‰s vastaus. Mercedes huokaisi syv‰‰n ja h‰nen k‰tens‰ tarttui Thornen k‰teen. "H‰n vastasi myˆnt‰v‰sti", kuiskasi h‰n. "H‰n lupaa suojella meit‰ ja opastaa meid‰t takaisin. H‰n tiet‰‰ sen mahdolliseksi." Intiaani palasi tˆihins‰, ja ‰‰nettˆmyyden, joka oli vallannut tuon pienen joukon, keskeytti vihdoin Ladd. "Varmasti on asia niin. Meid‰n ei tarvitse tehd‰ nyt muuta kuin k‰ytt‰‰ j‰rke‰mme. Yst‰v‰t, olen t‰m‰n matkueen toimeenpaneva johtaja ja minua on ehdottomasti toteltava. Saatte syˆd‰ vain silloin kun lupaan. Ehk‰ ei terveytemme s‰ilytt‰minen muodostukaan vaikeaksi, sill‰ n‰lkiintyneet kerj‰l‰iset eiv‰t useinkaan sairastu. Mutta kuumuus lis‰ytyy, ja kuten tied‰tte, voi se meid‰t tappaa ik‰v‰‰n. Jumalani, suurin vaikeutemme on tuon ajan sivuuttaminen. Kunpa teill‰ vain olisi halua pelata shakkia. Valmistan varmasti laudan ja nappulat, ja opetan teid‰t pelaamaan. Thorne, sin‰ olet meist‰ onnellisin. Sinulla on armaasi mukanasi ja t‰st‰ voi muodostua teid‰n kuherruskuukautenne. Koeta nyt, millaisen kauniin majan voit rakentaa vaimollesi mit‰ttˆmin v‰linein ja pienin rakennustarpein. Dick, sin‰ saat myˆskin kiitt‰‰ onneasi. Sin‰ pid‰t mets‰styksest‰ ja noilta rinteilt‰ voit ampua hienoimmat suursarvet, mit‰ milloinkaan on el‰nyt l‰nness‰. Ota yaqui mukaasi ja tartu .405:teen. Tarvitsemme lihaa ja hankkiessasi sit‰ saat samalla urheilla. T‰llaista tilaisuutta ei sinulla tule en‰‰ ikin‰ olemaan. Toivoisin, ett‰ me kaikki voisimme l‰hte‰, mutta raajarikkoiset miehet eiv‰t voi kiipeill‰ laavalla. Ja sitten voit noilta korkeilta huipuilta katsella ymp‰rˆiv‰‰ seutua, jonka vertaista hedelm‰ttˆmyydess‰ ei lˆydy luullakseni muualta kuin napojen l‰helt‰. Ja kun tulet vanhemmaksi, sin‰ ja Nell, ja teill‰ on jo pari reipasta poikaa, niin ajattele, miten hauskalta sinusta tuntuukaan kertoa heille t‰st‰ olostamme t‰‰ll‰ laavan keskell‰ olevassa laaksossa ja vuoristolampaiden mets‰styksest‰si yaquin kanssa. Varmasti olen sen keksinyt. Voit kuluttaa aikasi mets‰stellen ja ajatellen. Jos minulla vain olisi sellainen morsian kuin Nell, en milloinkaan joutuisi toivottomaksi. Sellainen on sinun teht‰v‰si, Dick. Mets‰stele ja muistele Nelli‰ ja kuvittele, miten viel‰ joskus kerrot reippaille pojillesi t‰st‰ kaikesta ja tuntemastasi vanhasta paimenesta, Laddysta, joka silloin on jo oleva kaukana rajan tuolla puolen. Kiiruhda nyt, poikaseni. Koeta innostua, sill‰ varmasti on se tarpeen sek‰ itsesi ett‰ meid‰nkin takia." Gale kiipesi laavarinteelle uoman oikealle puolelle er‰‰lle vanhalle tielle, jonka yaqui ilmoitti papagojen tehneen ennenkuin h‰nen heimonsa oli tullut sinne mets‰stelem‰‰n. Joskus kulki tie niin piikkisten, s‰rm‰isten ja kuoppaisten laavakenttien poikki, ett‰ sit‰ olisi ollut melkein mahdoton kulkea sittenkin, vaikka sill‰ ei olisi kasvanutkaan noita hopeanv‰risi‰ _choya_-kaktuksia. Paljaat kielekkeet, pengerm‰t ja harjanteet kimaltelivat auringonpaisteessa. Niiden huipuilta etsi yaquin haukankatse kaukaa ja l‰helt‰ vuoristolampaita, ja Gale tarkasteli kaukoputkellaan jyrkki‰ rosoisille vuortenhuipuille p‰in ylenevi‰ laavarinteit‰ ja laaksoon p‰in viett‰vi‰ loppumattomia kallioisia punaisia laavam‰ki‰. Laava s‰teili kuumuutta, ja sen punainen v‰ri yhdess‰ kiiltelevien _choyain_ kanssa muodosti maailman, joka oli kuin savuavaa tulta. Kun he saapuivat kauemmaksi rinteelle, pys‰htyi yaqui ja ryˆmi er‰‰ll‰ ulkonemalla olevien kivien taakse, josta oli laaja n‰kˆala eritt‰in kummalliselle seudulle. Vuorten huiput olivat vasemmalla ja edess‰, oli kuiluja, harjanteita, kanjoneja ja uomia, joissa kaikissa kimalteli _choya_-kaktuksia ja jonkunlaisia muita valkoisia pensaita, joiden v‰list‰ n‰kyi muutamia viheriˆit‰kin kasveja. Tuo seutu oli vain vulkaanisen rinteen eristetty ja autio paikka, mutta se oli kumminkin penikulmien laajuinen. Yaqui kurkisti muutaman suuren laavalohkareen takaa tuonne ep‰tasaiseen er‰maahan ja tarttui nopeasti Galen k‰sivarteen viitaten samalla er‰‰n leve‰n kuilun toiselle reunalle. Kaukoputkensa avulla n‰ki Gale viisi lammasta. Ne olivat paljon suurempia kuin h‰n oli odottanutkaan, tummanruskeita v‰rilt‰‰n, ja niiden joukossa oli pari k‰yr‰sarvista p‰ssi‰kin. Ne katsoivat ulkonemalle p‰in. Muistaen mit‰ h‰n oli kuullut puhuttavan noiden vuoristoel‰imien ihmeellisest‰ n‰ˆst‰, voi Gale ainoastaan todeta, ett‰ el‰imet olivat huomanneet heid‰t. Sitten alkoivat yaquin liikkeet kiinnitt‰‰ h‰nen huomiotaan. Intiaani oli tuonut mukanaan punaisen huivin ja mesquite-pensaan oksan. H‰n sitoi huivin oksaan ja pisti sen muutaman kallion rakoon. Huivi heilui tuulessa. Kun se oli tehty, pyysi intiaani Galea odottamaan. T‰m‰n t‰st‰ tarkasteli h‰n lampaita kaukoputkellaan. Kaikki viisi seisoivat nyt niin liikkumattomina kuin kuvapatsaat katsellen kuilun yli. Ne olivat enemm‰n kuin penikulman p‰‰ss‰ t‰hystyspaikasta. Kun Gale koetti katsoa niihin kaukoputketta, sulautuivat ne niin laavan rosoiseen pintaan, ettei h‰n voinut niit‰ erottaa. H‰n oli kumminkin hyvin utelias. N‰kiv‰tkˆ lampaat tuon punaisen huivin? Se tuntui kyll‰ uskomattomalta, mutta mik‰‰n muukaan ei voinut selitt‰‰ niiden patsasmaista valppautta. Lampaat pysyiv‰t tuossa asennossa ehk‰ noin viisitoista minuuttia. Sitten alkoi johtava oinas l‰hesty‰ ja muut seurasivat. Se astui muutamia askelia, mutta pys‰htyi sitten pit‰en kumminkin aina p‰‰t‰‰n pystyss‰ kuono kielekkeelle p‰in k‰‰nnettyn‰. "Katso sen viet‰vi‰, nyt ne tulevat!" huudahti Gale. "Ne n‰kev‰t tuon huivin ja ovat vainunneet meid‰t. Kyll‰p‰ ne ovat uteliaita! T‰m‰ on todellakin jotakin." Intiaani ymm‰rsi n‰ht‰v‰sti h‰nen sanansa, koska h‰n murahti jotakin. Gale ei tahtonut mitenk‰‰n voida malttaa mielt‰‰n, sill‰ lampaat l‰hestyiv‰t hyvin hitaasti. Johtajan eteneminen ja pys‰htyminen vuorottelivat s‰‰nnˆllisesti. Se toimi kuin kone. Gale seurasi sit‰ katseellaan sen laskeutuessa vastakkaista rinnett‰ ja kiert‰ess‰ reiki‰, kuiluja ja harjanteita. Sitten siirsi Dick kaukoputkeaan saadakseen selville toisten aseman. Ne olivat myˆskin tulossa pys‰htyen ja edeten, aivan samoin kuin niiden johtajakin. Millaisia hypp‰‰ji‰ ne olivatkaan ja miten varmajalkaisia! Millaisia loikkauksia ne tekiv‰tk‰‰n! Oli oikein lumoavaa katsella niit‰. Gale unhotti pyssyns‰kin kokonaan, ja yaqui laski raskaan k‰tens‰ h‰nen olalleen, sill‰ heid‰n oli pysytelt‰v‰ hyvin piilossa ja hiljaa. H‰n k‰sitti nopeasti suunnitelman, ett‰ lampaat tulisivat suoraan yli tutkimaan tuota kummallista tuulessa liehuvaa punaista huivia. Se tuntui todellakin omituiselta, kun ajateltiin, ett‰ el‰imet olivat maailman villeimpi‰. Suuri oinas opasti muita samoin s‰‰nnˆllisin pys‰hdyksin, ja puolen tunnin kuluttua oli se kulkenut tuon leve‰n kuilun pohjan poikki alkaen nyt nousta rinnett‰. Silloin ymm‰rsi Gale, ett‰ tuo houkutteleva huivi oli lumonnut sen. Dickink‰‰n ei en‰‰ tarvinnut k‰ytt‰‰ kaukoputkeaan. Seurasi lyhyt v‰liaika, jolloin muudan v‰liss‰ oleva laavaharjanne peitti lampaat n‰kyvist‰. Sen j‰lkeen olivat nuo pari oinasta ja niiden pienemm‰t toverit n‰kyviss‰ noin nelj‰nnestunnin, kadotakseen sitten j‰lleen toisen harjanteen taakse. Gale vahti k‰rsiv‰llisesti, sill‰ varmaankin l‰hestyisiv‰t ne viel‰. Kului j‰nnitt‰v‰ hetki, ja sitten yaquin k‰den innostava kosketus pani Galen vapisemaan kiihkosta. H‰n muutti asentoaan hyvin varovaisesti. Tuolla noin viidenkymmenen jalan p‰‰ss‰ olevalla laavakummulla seisoi lampaiden johtaja. Sen koko h‰mm‰stytti Galea eik‰ h‰n aluksi kiinnitt‰nyt huomiotaan muuhun kuin sen sarviin. Mutta niiden suuruus ei kyennyt vangitsemaan h‰nen katsettaan pitk‰ksi ajaksi ja h‰n rupesi tarkastelemaan el‰int‰ muutenkin. Se oli kaunis, j‰ntev‰, solakka, voimakkaasti kehittynyt ja sen asento oli suurenmoinen. Galen katsoessa lumottuna hypp‰si toinenkin oinas keve‰sti kummulle ja pian saapuivat sinne muutkin kolme. Silloin voivat Galen silm‰t todellakin hekumoida t‰st‰ mets‰st‰j‰lle niin erinomaisesta n‰yst‰. H‰nest‰ tuntui ‰kki‰ silt‰ kuin h‰n olisi odottanut n‰kev‰ns‰ noissa Kalliovuorten suursarvissa jotakin, jota niiss‰ ei ollutkaan. Ne olivat kyll‰ kauniit ja ihmeelliset, kuten h‰n Laddin ylistyspuheista oli k‰sitt‰nytkin, mutta nuo notkeat, solakat, lyhytvillaiset ja miellytt‰v‰t el‰imet eiv‰t olleet kumminkaan sellaisia kuin h‰n oli otaksunut n‰iden paljaiden peloittavien laavavuorien voivan kehitt‰‰. Komea johtaja tuli l‰hemm‰ksi ja sen pyˆre‰t, esiintyˆntyv‰t, ambranv‰riset silm‰t, jotka Gale nyt selv‰sti n‰ki, tuijottivat vain tuohon kohtalokkaaseen punaiseen huiviin. Muut nelj‰ seurasivat koneellisesti sit‰. Astuttuaan hitaasti muutamia askelia pys‰htyi johtaja j‰lleen. Silloin kiinnitti yaqui Galen lampaihin kohdistuneen huomion pyssyyn ja samalla heid‰n matkansa tarkoitukseen. H‰nen tuntemansa huvi v‰heni melkoisesti ja samalla selveni h‰nelle, miksi h‰n oli luullut noista el‰imist‰ jotakin puuttuvan. Ne eiv‰t olleet ollenkaan villin n‰kˆisi‰. Tuo niin sanottu el‰imist‰ villein n‰ytti kesymm‰lt‰ kuin tavallinen lammas kotona maatilalla. H‰n tunsi tekev‰ns‰ murhan, jos h‰n ampuisi jonkun niist‰, ja oli pahoillaan, ett‰ se kumminkin oli v‰ltt‰m‰tˆnt‰. H‰n ei voinut kumminkaan tukahduttaa haluaan n‰ytt‰yty‰ niille saadakseen selville, kuinka kesyj‰ ne todellakin olivat. Kun h‰n tarttui pyssyyns‰ ja tyˆnsi patruunan pes‰‰n, s‰ik‰htiv‰t lampaat heikkoa metallin kilin‰‰ niin, ett‰ ne hypp‰siv‰t. Sitten nousi Gale nopeasti seisoalleen. Komea oinas ja sen toverit kumminkin vain katsoivat Galeen. Ne eiv‰t olleet milloinkaan ennen n‰hneet ihmist‰ eiv‰tk‰ n‰ytt‰neet aavistavankaan uhkaavaa vaaraa. Uteliaisuus, h‰mm‰stys ja yst‰v‰llisyys olivat niiden tarkkaavaisen asennon huomattavimmat ominaisuudet. Galesta n‰ytti, ett‰ ne aikoivat tulla viel‰kin l‰hemm‰ksi, mutta h‰n ei ruvennut odottamaan, toteutuisiko h‰nen otaksumisensa, sill‰ nytkin jo oli h‰nen ponnistettava tahtoaan voidakseen kohottaa raskaan pyssyns‰ t‰ht‰ysasentoon. H‰nen ampumansa luoti kaatoi tuon suuren oinaan. Muut l‰ksiv‰t pakoon kauhean nopeasti ja ketter‰sti. Gale tuhlasi j‰ljell‰ olevat nelj‰ patruunaa toisenkin oinaan tappamiseen, mutta kun h‰n sitten sai pyssyns‰ j‰lleen latinkiin, olivat muut jo niin kaukana, ettei niit‰ voitu en‰‰ ampua. Yaquin keino oli varma, kuolettava ja voimia s‰‰st‰v‰, mutta Gale ei halunnut turvautua siihen en‰‰ milloinkaan. H‰n halusi l‰hesty‰ el‰imi‰ v‰ijym‰ll‰, vaikka se kysyikin ‰‰rettˆmi‰ ponnistuksia, vuorillekiipeilij‰n silmi‰ ja keuhkoja ja, kuten Gale sanoi Laddille, myˆskin seitsem‰n penikulman saappaita. Sitten kuin lampaita oli ahdisteltu ja ammuttu muutamia kertoja, oli niit‰ ‰‰rettˆm‰n vaikea l‰hesty‰. Gale tuli huomaamaan, ettei siin‰ ollenkaan liioiteltu, kun niit‰ sanottiin maailman ter‰v‰silm‰isimmiksi el‰imiksi. Jos h‰n koetti hiipi‰ suoraan jotakin laumaa kohti ryˆmien s‰rm‰isen laavan yli, huomasi vahtiva oinas h‰net kumminkin ennenkuin h‰n p‰‰si ampumamatkalle. H‰n huomasi, ett‰ h‰nen onnistuakseen oli ensin otettava kaukoputkellaan selville lampaiden asema, ryˆmitt‰v‰ sitten tuulen alle niist‰ ja l‰hestytt‰v‰ niit‰ jonkun rinteen tahi kummun suojassa hiljaa kuin sisilisko, p‰‰st‰kseen jonnekin edulliselle paikalle. Mutta h‰n ep‰onnistui usein. Niiden v‰ijymiseen sai h‰n k‰ytt‰‰ kaiken kest‰vyytens‰, viekkautensa ja nopeutensa. Kun p‰iv‰t tulivat kuumemmiksi, mets‰steli h‰n aikaisin aamulla tahi juuri auringonlaskun edell‰. Useamman kuin yhden yˆn nukkui h‰n jossakin onkalossa suurien t‰htien tuikkiessa taivaalta ja ‰‰rettˆm‰n tyhjyyden ammottaessa h‰nen vierell‰‰n. H‰n rupesi pit‰m‰‰n n‰ist‰ retkist‰, sill‰ noilla hedelm‰ttˆmill‰ ja kuumilla rinteill‰ sai h‰n p‰‰st‰‰ hurjan luontonsa valloilleen. -- Uskollinen yaqui seurasi h‰nt‰ joka paikkaan kuin varjo. Er‰‰n‰ aamuna tervehti nouseva aurinko h‰nt‰ juuri kun h‰n kiipesi tulivuoren korkeimmalle huipulle. H‰n n‰ki it‰‰np‰in jatkuvan er‰maan loistavan punertavanvalkoisena kuin alituisesti v‰ri‰‰n muutteleva hehkuva kek‰le. N‰in korkealla k‰vi kova tuuli, joka yh‰ viel‰kin oli kylm‰‰. L‰ntiset laavarinteet olivat viel‰ h‰m‰r‰n peitossa, ja koko tuo hiekan ja tasankojen maailma kaukana olevine vuorineen oli kietoutunut et‰isyyden salaper‰iseen verhoon. Galeenkin oli yhtynyt paljon tuota yksin‰isyyden rakkautta, omistamisen tunnetta ja ilmavien huippujen etsimishalua, joita huipuilla el‰v‰ suuri kotkakin luultavasti rakasti. Kuten tuolla suurisiipisell‰ linnulla oli h‰nell‰kin nyt rajoittamaton n‰kˆala edess‰‰n. Kaikki salaisimmatkin kolkat, joista tuulet puhalsivat, luuli h‰n n‰kev‰ns‰. Yaqui huomasi er‰‰n lammaslauman kaukana suurimman aukon ympyr‰nmuotoisen rosoisen laidan alla. He alkoivat hiipi‰. Gale oli opettanut yaquin huomaamaan, ett‰ nopeudellakin voitiin voittaa yht‰ paljon kuin k‰rsiv‰llisell‰ viekkaudella. Pysytellen piilossa juoksi Gale s‰rm‰isen laavan yli j‰tt‰en intiaanin kauas j‰lkeens‰. H‰nen jalkansa olivat kuin magneetit, jotka vetiv‰t puoleensa kest‰vi‰ siltoja, ja h‰n riensi niiden yli niin nopeasti, ettei h‰n enn‰tt‰nyt pudota. Tuuli, huippujen ohut ilma, punainen laava ja rajaton, ymp‰rˆiv‰ sini n‰yttiv‰t jotenkin lis‰‰v‰n h‰nen hurjuuttaan. Sitten l‰hestyi h‰n riistaa hiipien, liukuen, ryˆmien ja kontaten, kunnes pitk‰ pyssy vakautui h‰nen k‰siss‰‰n liikkumattomaksi kuin kivi ja kajahtava "pang" rikkoi hiljaisuuden. Kummallinen kaiku jylisi syv‰lle aukkoon ja kiersi ymp‰riins‰ kuin kumeasti ivaten pakonsa toivottomuutta. Gale huudahti riemusta vapauttaakseen mielens‰ jostakin purkautuvasta ilosta ja kutsuakseen hitaamman yaquin luokseen. H‰n piti noista omituisista kaiuista. ƒ‰ni kiersi hurjasti syvemm‰lle ja syvemm‰lle tulivuoren aukon s‰rm‰isi‰ ja penkereisi‰ laitoja pitkin. Tuntui kuin nuo tuhatvuotiset sein‰m‰t olisivat olleet vihoissaan, kun niiden pyh‰‰ rauhaa h‰irittiin. Gale tunsi olevansa ihminen, el‰v‰ olento ja jollakin tavoin korkeampi kuin t‰m‰ villi, kuollut ja maasta esiin syˆssyt rautamaailma, jonkunlainen t‰m‰n suuruuden ja ‰‰rettˆmyyden hallitsija, koska h‰nell‰ oli sielu. H‰n odotti saaliinsa vieress‰ hengitt‰en syv‰‰n ja katsellen pitkin rinteit‰ tottunein silmin. Kun yaqui saapui, ryhtyiv‰t he kaikkein kovimpaan tyˆhˆn, nimitt‰in kuljettamaan suuren lampaan parhaimmat palat laaksoon jyrkki‰, rosoisia ja _choyain_ peitt‰mi‰ laavarinteit‰ alas. Mutta siit‰kin Gale piti. Kuumuus ei tuntunut h‰nest‰ milt‰‰n, nuo miljoonat pienet kolot, joihin jalka voi tarttua, eiv‰t est‰neet h‰nen kulkuaan, nuo veitsenter‰v‰t harjanteet, syv‰t kuilut, tukahduttavat kanjonit ja nuo surkastuneet sotkeutuneet mesquite-pensaat olivat vain vastuksia, joista kyll‰ voitiin suoriutua suuremmitta vaikeuksitta. Ainoastaan _choyat_ pys‰hdyttiv‰t Dick Galen. Kun h‰nen raskas kuormansa v‰hensi h‰nen jalkojensa varmuutta joskus niin, ett‰ h‰n tˆrm‰si johonkin _choyaan_, tahi kun nuo omituiset, kavalat, ilke‰t ja melkein n‰kym‰ttˆm‰t valkoiset piikit tarttuivat h‰neen pist‰en ja raadellen, niin silloin kysyttiin, oliko h‰nell‰ voimaa ja kest‰vyytt‰, sill‰ tuon kaktuksen pistokset kiduttivat hirve‰sti. Samalla kun se myrkytti veren, niin samalla se myˆs pisteli, sokaisi, poltti ja aiheutti ‰‰rettˆmi‰ tuskia. Kun piikit sattuivat jalkaan, pakotti koko ruumista, ja jos h‰n kaaduttuaan nousi k‰det t‰ynn‰ noita v‰h‰isi‰ okaita, oli h‰n aivan avuton ja vapiseva raukka, kunnes yaqui kiskoi ne pois. Mutta t‰m‰ ainoa vaara, joka oli peloittavampi kuin jyrk‰nteitten huumaavat korkeudet ja auringon aiheuttama sokeus kimaltelevilla huipuilla, ei s‰ik‰hdytt‰nyt Galea. Yaqui oli h‰nen opettajansa, ja Galen silm‰in edess‰ oli aina esimerkki, joka pani h‰net ajattelemaan valkoisen miehen kykenem‰ttˆmyytt‰. V‰ri, rotu, veri, kasvatus -- mit‰ arvoa niill‰ olikaan t‰‰ll‰ er‰maassa. Dick Galen oli todellakin opittava k‰ytt‰m‰‰n k‰si‰‰n. Niin h‰n uurasti tuntikausia laskeutuessaan laavarinteilt‰ laaksoon, johon h‰n saapui kuin kuormitettu j‰ttil‰inen, likom‰rk‰n‰ hiest‰, huohottaen, kirkkain silmin ja ahavoitunein kasvoin, resuisin vaattein ja _choyain_ piikkej‰ t‰ynn‰ olevin saappain. Laiha Ladd nousi varjoiselta penkilt‰‰n ottaen piipun hymyilev‰st‰ suustaan ja nyˆk‰ytt‰en p‰‰t‰‰n Jimille. Sitten h‰n k‰‰nsi katseensa j‰lleen Galeen. Kuivan kes‰n polttava kuumuus lis‰ytyi v‰hitellen, eik‰ sit‰ muuten kukaan valkoinen ihminen olisi voinut kest‰‰k‰‰n Se muutti pakolaisten elintavat tehden heist‰ osittain yˆel‰ji‰. Yˆt olivat niin raittiit kuin kev‰‰ll‰ ja niiden kuluessa olisi nukkuminen tuntunut suloiselta, mutta silloin olisivat polttavat p‰iv‰t muuttuneet siet‰m‰ttˆmiksi. Aurinko nousi kirkkaasti liekehtien. Sen ilmestytty‰ n‰kyviin alkoi er‰maasta puhaltaa kuuma tukahduttava tuuli. Punainen utu, joka oli samanlaista kuin aikaisempien auringonlaskujen aikana, n‰ytti tulevan tuulen mukana, joka sitten ulvoi laaksossa, humisi aukossa ja kiisi lopulta raivokkaasti huippujen kimppuun. N‰iden kuumien tuulisien tuntien kuluessa nukkuivat er‰maahan vangitut laavarinteen suojaisimmissa onkaloissa, ja jos heid‰n oli jostakin syyst‰ pakko poistua niist‰, eiv‰t he voineet oleskella ulkona pitk‰‰ aikaa. Hiekka poltti kenkien l‰pi ja jos paljas k‰si sattui laavaan, kohosi ihoon rakko. Hieman ennen auringonlaskua meni yaqui sytytt‰m‰‰n nuotiota, ja pian tulivat muutkin ulos kuumuuden uuvuttamina ja puoleksi sokeina kuivin kurkuin ja milloinkaan tyydytt‰m‰ttˆmin n‰lin. V‰h‰inen liikunto ja raitistuva ilma virkistiv‰t heid‰t pian, ja kun yˆ alkoi pimet‰, istuivat he mukavasti nuotion ymp‰rill‰. Kuten Ladd oli sanonut, oli heid‰n suurin vaikeutensa saada aika kulumaan. Yˆt olivat sanomattoman pitk‰t, mutta ne oli kulutettava tyˆskennellen, leikkien ja haaveksien, mutta ei nukkuen. T‰m‰ oli Laddin mit‰ jyrkin m‰‰r‰ys, vaikka h‰n ei ilmaissutkaan sen syyt‰. Mutta paimen ajatteli n‰ht‰v‰sti, ett‰ nukkuminen p‰iv‰n peloittavimman kuumuuden kest‰ess‰ v‰hensi vaivoja ja j‰nnityst‰ ja ehk‰p‰ viel‰ hulluksitulemisen vaaraakin. T‰m‰n pienen ryhm‰n askareet olivat tietysti monet ja monenlaiset. He tyˆskenteliv‰t kuin heill‰ olisi ollut jotakin t‰rke‰t‰kin teht‰v‰‰ koettaen keksi‰ jonkun tekosyyn tyˆlleen. He kertoivat ja toistivat tarinoita, kunnes ne alkoivat v‰sytt‰‰ kaikkia. He lauloivat. Mercedes opetti heille espanjan kielt‰. He pelasivat kaikkia pelej‰, jotka he vain tunsivat. He keksiv‰t uusia, jotka olivat niin yksinkertaiset, ett‰ tuskin lapsetkaan olisivat niihin ihastuneet, mutta he syventyiv‰t niihin vakavasti. Lyhyesti sanoen, he taistelivat j‰rjen ja tunteitten, kaiken sivistyneisyyden ja ihmisellisyyden avulla tuota alituisesti vaanivaa yksin‰isyydentunnetta ja heid‰n ymp‰ristˆns‰ villi‰ autiutta vastaan. Mutta heid‰nkin keinonsa olivat rajoitetut. Ei voitu toivoakaan, ett‰ he olisivat t‰ydellisesti voittaneet tuon mahtavan luonnon ja tuon kuoleman, autiuden ja riutumisen uhkaavan taivaanrannan. Heid‰n kiihkonsa ja kiihkoinen tyˆhalunsa lamautuivat v‰hitellen, kunnes koitti aika, jolloin hiljaisuutta oli melkein mahdoton rikkoa. Gale luuli olevansa ryhm‰n vilkkain ja ajattelevin j‰sen, ja h‰n tarkasteli er‰maan vaikutusta muihin. H‰n kuvitteli Laddin vanhenevan heid‰n istuessaan leirinuotion ‰‰ress‰. Kenties johtui se siit‰, ett‰ paimenen harmaa tukka oli muuttunut valkoiseksi. Mik‰ h‰ness‰ ennen oli ollut kylm‰‰, kovaa ja julmaa, oli omituisesti muuttunut hyv‰luontoisuudeksi ja jatkuvaksi muistamattomuudeksi, joka muuttui sit‰ merkityksellisemm‰ksi kuta useampia p‰ivi‰ kului. H‰n n‰ytti voivan istua tuntikausia shakkilautansa ‰‰ress‰ liikauttamatta j‰sent‰‰nk‰‰n. Oli aivan sama nyt, oliko h‰nell‰ pelitoveria vai ei. H‰n oli aina iloinen, kun h‰nt‰ puhuteltiin, ik‰‰nkuin h‰net olisi kutsuttu takaisin jostakin muistojen autiosta seudusta. Jim Lash, tuo tyynin, kylmin, v‰linpit‰m‰ttˆmin ja iloisin l‰nnen asukas, mit‰ Gale milloinkaan oli tavannut, oli v‰hitellen menett‰nyt tuon iloisen luonteensa, joka olisi ollut niin suureksi hyˆdyksi h‰nen tovereilleen. H‰n istui nyt aina ajatuksissaan tekem‰tt‰ mit‰‰n. Jimill‰ ei ollut omaisia eik‰ juuri muistojakaan, ja er‰maa vaati h‰nt‰ yh‰ enemm‰n omakseen. Thorne ja Mercedes olivat kumminkin ihmeelliset n‰ytteet siit‰, ett‰ luonne, j‰rki ja syd‰n voivat s‰ily‰ vapaina ik‰vyydest‰ ja uhmata t‰m‰n peloittavan laavavankilan hirve‰t‰ autiutta, hiljaisuutta ja tyhjyytt‰. He olivat nuoria ja rakastivat toisiaan. He voivat olla yhdess‰ ja t‰m‰ kosteikko oli heille melkein kuin paratiisi. Gale uskoi auttavansa itse‰‰n tarkastelemalla heit‰. Kuvittelu ei ollut milloinkaan kyennyt n‰ytt‰m‰‰n h‰nelle oikeata onnellisuutta. Thorne ja Mercedes olivat unhottaneet muun maailman. Jos he olisivat oleskelleet palaneessa, autiossa kuussa, olisivat he tuskin olleet jylhemm‰ss‰, julmemmassa ja yksin‰isemm‰ss‰ paikassa kuin t‰ss‰ punaisten vuorien ymp‰rˆim‰ss‰ laaksossa. Mutta sittenkin olisi siit‰ muodostunut kauniimpi paratiisi kuin maailman ensimm‰isest‰ ja viimeisest‰. Mercedes laihtui, kunnes h‰n oli entisen min‰ns‰ solakka varjo. H‰nest‰ tuli kova ja ruskea kuin paimenista ja yht‰ vikkel‰ ja nopea kuin pantterista. H‰n n‰ytti el‰v‰n vain vedell‰ ja ilmalla, ja ehk‰ rakkaudella, sill‰ heid‰n niukkoihin ruokavaroihinsa, joista aina parhaat palat koetettiin valita h‰nelle, ei h‰n juuri koskenutkaan. H‰n muistutti Galen mielest‰ noita villej‰ ruskeita el‰imi‰, jotka olivat yht‰ vapaat kuin laavarinteit‰ sivelev‰ tuuli. Mutta vaikka n‰m‰ suuret muutokset otettaisiinkin huomioon, ei h‰nen kauneutensa kumminkaan v‰hentynyt. H‰nen silm‰ns‰, jotka n‰yttiv‰t vain suuremmilta h‰nen laihtuneissa kasvoissaan, olivat kuin kimmelt‰v‰t l‰hteet. H‰n oli leirin el‰hdytt‰v‰ voima. H‰nen hymyns‰ ja nopea puheensa, h‰nen hiljainen naurunsa ja nopeat liikkeens‰, h‰nen kujeilemisensa paimenten kanssa, h‰nen tumma ja intohimoinen katseensa, jonka h‰n niin usein kohdisti mieheens‰, ja h‰nen kuiskauksensa h‰m‰r‰ss‰, kun he k‰si k‰dess‰ kulkivat nuotion valossa -- auttoivat Galea lujittamaan hˆltyv‰n otteensa todellisuuteen ja vastustamaan omituisen houkuttelevan el‰m‰n viettelyj‰, el‰m‰n, jossa ihminen oli yksin‰‰n kultaisessa autiudessa, jossa ei ollut mielenliikutuksia, ei suruja eik‰ sairautta, vaan ainoastaan villin lepoa, unta, toimintaa ja haaveilua. Vaikka yaqui kulkikin h‰nen kintereill‰‰n kuin varjo, n‰ytti Gale kumminkin lˆyt‰v‰n paikan, jossa h‰n sai kulkea yksin‰‰n h‰m‰r‰ss‰, yˆll‰ ja auringon noustessa. Kaukana laaksossa, punaisen h‰m‰r‰n pimentyess‰, kun hitaasti tyyntyv‰ tuuli haihdutti kuumuuden, kohotti Blanco sol jalomuotoisen p‰‰ns‰ ja hirnui is‰nn‰lleen. Gale moitti itse‰‰n, ett‰ h‰n oli niin voinut unhottaa uskollisen hevosensa. Blanco sol ei ollut ollenkaan muuttunut. Se rakasti is‰nt‰‰ns‰, vapaata laidunta ja nopeaa juoksua ja oli tyytyv‰inen, kun se sai kyllikseen juoda kylm‰‰ vett‰. Gale ajatteli, etteiv‰t aika ja paikka merkinneet sille mit‰‰n, kunhan se vain sai nuo haluansa t‰ytetyiksi. H‰n kiersi k‰sivartensa sen kaarevan kaulan ymp‰rille ja painoi poskensa sen valkoista harjaa vasten. Mutta vaikka h‰n olikin niin l‰hell‰ hevostaan, unhotti h‰n sen. Mik‰ oli tuo musta, punaiselta vivahtava ja koko taivaanrannan levyinen viitta, joka ryˆmi rinnett‰ ylˆs? Sen l‰pi hehkui kuparinv‰rinen aurinko, vaaleni ja vihdoin katosi. Oliko se vain h‰m‰r‰‰, vai pimeyskˆ sielt‰ hiipi? Kun h‰n sit‰ ajatteli, tuntui h‰nest‰, ett‰ se oli yˆn ilmoittaja, yˆn, jonka pituutta ajatellessa h‰nt‰ v‰risytti. Iltaisin oli h‰nelle tullut tavaksi kiivet‰ laavarinteelle niin kauaksi kuin sile‰t‰ tiet‰ riitti, ja siell‰ olevalla penkereell‰ h‰n k‰veli edestakaisin katsellen t‰hti‰ tahi istui liikkumatonna kuin kivi tuijottaen l‰nteen p‰in jatkuvan er‰maan liikkuviin ja muuttuviin varjoihin. Sielt‰ n‰ki h‰n myˆs sametinsinisen taivaan kaarevan ja pime‰n holvin, josta miljoonat kylm‰t, kaukaiset ja tuikkivat t‰hdet loistivat. Katsellessaan sit‰ ymm‰rsi h‰n hieman ‰‰rettˆmyytt‰. H‰n tuijotti varjoihin, jotka, vaikka ne olivatkin mustat ja l‰pin‰kym‰ttˆm‰t, k‰‰nsiv‰t kumminkin h‰nen ajatuksensa keskeytym‰ttˆm‰‰n rauhaan. Ent‰ sitten hiljaisuus! H‰n oli mykk‰, h‰n pelk‰si, h‰n kumarsi p‰‰ns‰ ja vapisi, ja h‰n ihmetteli er‰maan hiljaisuutta, joka tuntui olevan rikkomaton. Silloin kun tuulikin humisi, tuntui hiljaisuus senkin voittavan. Mutta ˆisin t‰ss‰ laavan, tuhkan ja kek‰leiden maailmassa odotti h‰n t‰m‰n luonnon peloittavimman ominaisuuden ilmaisevan h‰nelle salaisuutensa. H‰n tuntui olevan samalla kertaa sek‰ pieni poika ett‰ suuri voimakas mies ja sitten jotakin hyvin vanhaa. H‰n ei k‰sitt‰nyt, miksi hiljaisuuden piti olla sit‰ suurempi kuta autiompi paikka oli, ja se kiusasi h‰nt‰ kovasti. Toisin ajoin tuntui Galesta, ett‰ t‰‰ll‰ oli vain kuolemaa ja ett‰ siin‰ oli er‰maan salaisuus, mutta toisin ajoin oli h‰n taas kuulevinaan sen mahtavan syd‰men sykinn‰n. Lopulta h‰n oppi toteamaan, ett‰ er‰maa oli opettaja. H‰n ei voinut sanoa, mit‰ kaikkea h‰n oli oppinut, mutta h‰n oli nyt kokonaan eri mies. Kun h‰n huomasi sen, ei h‰n ajatellut er‰maan hidasta varmasti vaikuttavaa tehoa ihmisen alkuper‰isiin vaistoihin, vaan mietti sit‰, miten er‰maa, ainakin niin paljon kuin h‰n oli oppinut sit‰ tuntemaan, muuttaa ehdottomasti ihmisen el‰m‰n sis‰iset arvot, muuttaa h‰nen vanhat totutut tapansa uusiksi ja uudistaa h‰net kokonaan. Gale uskoi, ett‰ viel‰ suuremmat kokemukset er‰maasta menisiv‰t yli ymm‰rryksen. Er‰maa ei kasvattanut sivistyneit‰ ihmisi‰, ja t‰m‰ seikka toi Galen mieleen omituisen ajatuksen: "Oliko sivistynyt ihminen sittenkin pohjaltaan villi?" Yaqui oli vastaus t‰h‰n kysymykseen. Kun Gale huomasi sen, muisti h‰n aina nykyisen omituisen ajattelutapansa. H‰nen mielens‰ oli niin tyhj‰ vanhoista mietteist‰ kuin t‰m‰ er‰maa sivistyneist‰ ihmisist‰. Ihmisen oli pakko tuntea villi niin hyvin kuin Gale tunsi yaquin, ennenkuin h‰n voi sanoa mit‰‰n ratkaisevasti, vaietakseen sitten kokonaan jonkun vaikutuksesta. Pit‰ess‰‰n silm‰ll‰ yaquia oli Gale ensin huomannut h‰ness‰ sitke‰henkisyytt‰, tyyneytt‰, kest‰vyytt‰ ja voimaa, noita er‰maan suomia ominaisuuksia, mutta mit‰ oli sanottava myˆhemm‰st‰ ajasta, jolloin intiaanista oli muodostunut suurenmoinen olento, jolla oli omituiset kunnian, tasapuolisuuden ja rakkauden k‰sitteet. Gale ep‰ili p‰‰telmi‰‰n ja moitti itse‰‰n ep‰ilystens‰ vuoksi. Tuolla pime‰ss‰ istui tuo vaitelias, puolueeton ja tutkimaton yaqui. H‰nen tummat kasvonsa ja silm‰ns‰ n‰kyiv‰t selv‰sti t‰htien valossa. H‰n oli aina Galen l‰heisyydess‰, syrj‰ss‰ kuin varjo, mutta kumminkin l‰hettyvill‰. Miksi? Gale oli aivan varma siit‰, ett‰ intiaanilla oli yht‰ paljon syd‰nt‰ kuin j‰rke‰kin. Yaqui oli heti alussa asettunut Galen ja sattumain, tyˆn ja vaarojen v‰liin. H‰n oli valinnut tuon velvollisuuden vapaaehtoisesti eik‰ Gale voinut muuttaa eik‰ est‰‰ h‰nt‰. H‰n ymm‰rsi intiaanin k‰sityksen velasta ja t‰ytett‰vist‰ velvollisuuksista. Mutta siihen sis‰ltyi jotakin muutakin, joka h‰mm‰stytti Galea. Yˆn tuntien kuluessa, ollessaan yksin‰‰n rinteell‰, tunsi Gale, samoin kuin h‰n tunsi er‰maan valtasuonen voimakkaan sykinn‰n, yaquissa olevan jotakin, joka veti h‰nt‰ vastustamattomasti intiaaniin. Joskus h‰n katsoi ymp‰rilleen n‰hd‰kseen miss‰ intiaani oli ja karkoittaakseen nuo omituiset painostavat ep‰todellisuuden ajatukset, eik‰ h‰nen milloinkaan tarvinnut hakea turhaan. Siten kuluivat n‰m‰ loppumattoman pitk‰t yˆt, joiden kuluessa Gale taisteli entisen mielentilansa saavuttamiseksi ja tuon ‰‰rettˆm‰n taivaan ja laajojen varjojen pime‰n erist‰v‰n pyˆrteen aiheuttamaa lumousta vastaan, taisteli uskon, toivon ja rukouksiensa toteutumisen puolesta ja tuota alituisesti palaavaa luuloa vastaan, ett‰ he olivat vangitut er‰maahan auttamattomasti, taisteli kovemmin kuin mit‰‰n muuta vastaan tuota salakavalaa, ter‰v‰‰, tyynt‰ ja tunteetonta itse‰‰n vastaan, joka koetti tunkeutua h‰nen ja h‰nen muistojensa v‰liin. Mutta h‰n rupesi h‰vi‰m‰‰n taistelussa, rupesi menett‰m‰‰n otteensa olennaisiin esineihin ja voimansa kest‰‰ horjumatta er‰maan ‰‰rettˆmyyden ja hiljaisuuden raskaan ja s‰‰lim‰ttˆm‰n painon alla. H‰n totesi sen toivottomasti, ja yˆn varjot n‰yttiv‰t h‰nest‰ pyˆrivilt‰ vihollisilta, jotka huusivat: "Olette hukassa, hukassa, hukassa! Mit‰ odotatte? Sadettako? Olette vangitut er‰maahan auttamattomasti!" Niin tuntuivat varjot ivailevan h‰nt‰ ‰‰nettˆm‰sti. H‰n sattui nyt olemaan yksin‰‰n jyrk‰nteell‰. Yˆ oli jo pitk‰lle kulunut. Kalpea kuu valaisi mustia tulivuorten huippuja ja tuuli alkoi tyynty‰. Oliko h‰n yksin‰‰n? Ei, sill‰ yaquikin n‰kyi olevan siell‰. ƒkki‰ tunsi h‰n mielens‰ omituisesti tyyntyv‰n jonkun uuden tunteen vaikutuksesta. H‰nest‰ tuntui kuin joku ihminen olisi ollut aivan h‰nen l‰heisyydess‰‰n. Kun h‰n k‰‰ntyi katsomaan luullen n‰kev‰ns‰ intiaanin, niin sensijaan huomasikin h‰n keve‰n varjon, kalpean, melkein valkoisen, seisovan siin‰, ei l‰hell‰ eik‰ kaukanakaan. Se n‰ytti v‰hitellen kirkastuvan. Silloin h‰n n‰ki naisen, joka oli suuresti er‰‰n tytˆn n‰kˆinen, jonka h‰n muisti joskus tunteneensa. Tyttˆ oli kalpea, h‰nen hiuksensa olivat kullanv‰riset ja huulensa suloiset, ja h‰nen silm‰ns‰ tummenivat. Nell! Gale oli unhottanut h‰net, mutta nyt t‰yttiv‰t muistot h‰nen mielens‰ kokonaan. Noissa suloisissa kasvoissa oli surullinen ilme. Nell piti k‰sivarsiaan ojennettuina ja huusi h‰nelle hiekan, kaktuksien ja laavan takaa. Nellill‰ oli ik‰vyyksi‰ ja Gale oli unhottanut h‰net. Sin‰ yˆn‰ h‰n kiipesi korkeimmalle huipulle luiskahtamatta kertaakaan rosoisella laavalla ja koskematta ollenkaan _choyain_ piikkeihin. Muudan ‰‰ni oli kutsunut h‰nt‰. H‰n n‰ki Nellin silm‰t t‰hdist‰, sametinsiniselt‰ taivaalta ja ymp‰rˆivien varjojen pimeydest‰. Tyttˆ oli h‰nen rinnallaan, ja tuo muisto oli voimakas, suloinen, j‰rkytt‰v‰ ja kaunis. Sill‰ tuolla kaukana l‰nness‰, jota laskeutuvan kuun valo hienosti kultasi, n‰ki h‰n pilven, joka muistutti Nellin kasvoja. Pilvi er‰maan taivaanrannalla! H‰n katsoi siihen katsomistaan. Oliko sekin harhan‰ky, kuten t‰m‰ toinenkin h‰nen rinnallaan? Ei, h‰n ei uneksinut. Er‰‰n‰ kuumana aurinkoisena aamuna ilmestyi yaqui leiriin oltuaan poissa monta tuntia ja viittasi pitk‰ll‰ ruskealla k‰sivarrellaan l‰ntt‰ kohti. Synkki‰ pilvi‰ alkoi juuri n‰ky‰ vuorten huippujen takaa. "_Sadetta!_" huusi h‰n, ja h‰nen kaikuva ‰‰nens‰ jyrisi laaksossa. Ne, jotka kuulivat h‰nen sanansa, olivat kuin haaksirikkoutuneita merimiehi‰, jotka juuri ovat huomanneet purjeen taivaanrannalla. * * * * * Sanomatta sanaakaan ja ollen kiitollinen sisimpi‰ syd‰njuuriaan myˆten seisoi Dick Gale k‰si Blanco solin kaulalla ja katseli muuttuvaa l‰ntt‰, josta kohosi ‰‰rettˆm‰n suuria ja kummallisen v‰risi‰ pilvi‰ toinen toisensa yl‰puolelle, kiit‰en, tummeten, leviten ja liit‰en ylˆsp‰in valkoista ja hehkuvaa aurinkoa kohti. Kun ne saapuivat keskitaivaalle ja k‰tkiv‰t tuon tulisen pallon n‰kyvist‰, muuttui maa tumman ja uhkaavan n‰kˆiseksi. Hiekan ja laavan punainen v‰ri muuttui ter‰ksen harmaaksi. Suunnattomia varjoja hyˆkk‰si er‰maasta laaksoon hiljaisesti, omituisesti kohisten kuin loiskuvat aallot. Hiljaisuus tuntui kumminkin viel‰ painostavalta. Er‰maa odotti omituista ja vihattua vierasta, myrsky‰. Kun jo kaikki nuo loppumattoman pitk‰t p‰iv‰t, kuivat ja salaper‰iset yˆt olivat tuntuneet Galesta ep‰todellisilta, niin mit‰ h‰n mahtoikaan ajatella t‰st‰ h‰mm‰stytt‰v‰st‰ n‰ytelm‰st‰? "Voi, tunsin sadepisaran putoavan kasvoilleni!" huudahti Mercedes, ja kuiskaten jonkun pyhimyksen nimen suuteli h‰n miest‰‰n. Valkotukkainen, laihtunut, vanhentunut ja kumara Ladd katsoi uhkaavia pilvi‰ ja sanoi lempe‰sti: "Meid‰n on varmasti haettava hevosemme t‰nne, laitettava keveit‰ kuormia ja kuljettava ˆisin." Silloin alkoi l‰nnest‰ puhaltaa kova tuuli, taivas tummeni kokonaan, peloittavat salamat v‰l‰hteliv‰t ja kuului niin kovaa jyrin‰‰ kuin maailmanloppu olisi alkanut. Er‰maan myrsky raivosi, kaikki pimeni ja muuttui sekavaksi kaaokseksi. XVII. MERKITYKSELLINEN HEVOSEN HIRNUNTA. Belding seisoi yksin‰‰n Forlorn Riverin p‰‰rakennuksessa olevassa huoneessaan. Siell‰ oli yht‰ hiljaista kuin ulkonakin; keskikes‰n painostava kuumuus painoi taloa kuin kuuma raskas huopapeite. H‰n otti patruunavyˆn pˆyd‰lt‰‰n ja sitoi sen uumilleen hitain liikkein. Joku tuttu, mukava ja innostava tunne n‰ytti ilahduttavan h‰nt‰, kun h‰n tunsi suuren pistoolin painon kupeellaan. H‰n katsoi oveen menn‰kseen ulos, mutta ep‰rˆi ja alkoikin k‰vell‰ edestakaisin huoneensa lattialla. ƒkki‰ h‰n pys‰htyi pˆyd‰n luo ja p‰‰tt‰v‰isin liikkein irroitti pistoolivyˆn laskien sen pˆyd‰lle. Temppu ei tuntunut kumminkaan lopulliselta ja Belding tiesi sen. H‰n oli n‰hnyt rajael‰m‰‰ Texasissa nuoruudessaan, h‰n oli ollut sheriffi silloin kun l‰nnen laki oli nopean ranteen m‰‰r‰tt‰viss‰ ja h‰n oli n‰hnyt monen miehen panevan pistoolinsa syrj‰‰n ikuisiksi ajoiksi. H‰nen oma tekonsa ei ollut lopullinen. H‰n oli tehnyt tuon tempun usein ennenkin liian myˆh‰‰n ja n‰in‰ viime aikoina oli se ruvennut tuntumaan yh‰ vaikeammalta, ik‰‰nkuin h‰n olisi tullut hentomielisemm‰ksi. Oli olemassa syit‰, miksi pistooli tuntui Beldingist‰ synk‰n lumoavalta. Chaset, nuo uuden voiman ahneet ja h‰ik‰ilem‰ttˆm‰t edustajat l‰nnen kehitt‰miseksi, olivat p‰‰tt‰neet kˆyhdytt‰‰ Beldingin, ja sik‰li kuin h‰nen varallisuutensa johtui Forlorn Riverist‰, olivat he melkein onnistuneetkin. H‰n menetti edun edun j‰lkeen noiden rosvojen hyˆdyksi. H‰n valitti Tucsonin maaherralle paalutettujen maa-, kaivos- ja vesialueiden anastamisesta, mutta h‰visi jokaisen jutun. Sen j‰lkeen menetti h‰n siirtolaisuuden valvojavirkansa, ja t‰m‰ seikka, joka h‰nen mielest‰‰n oli sulaa v‰‰ryytt‰, oli kova kolahdus. H‰nen oli ollut pakko mukautua toiseenkin yht‰ suureen nˆyryytykseen. K‰vi nimitt‰in selville, ett‰ h‰nen oli maksettava Chaseille vedest‰, jolla h‰n kasteli apilavainioitaan. H‰nen maallaan olevassa kuivumattomassa l‰hteess‰ riitti vett‰ talouteen ja hevosille, mutta ei muuhun. N‰m‰ seikat olivat kyll‰ vastuksellisia Beldingille mutta eiv‰t mill‰‰n tavalla oikeuttaneet h‰nen suruaan, pahaa tuultaan ja kasvavaa vihaansa. H‰n uskoi, ett‰ Dick Gale ja nuo toiset, jotka yaqui oli opastanut er‰maahan, olivat joko tapetut tahi eksyneet. Pari kuukautta sitten oli lauma satuloituja, mutta is‰nn‰ttˆmi‰ hevosia tullut Forlorn Riveriin n‰liss‰‰n ja janoissaan. Ne olivat olleet osa Rojakselle kuuluvasta laumasta. Niiden tulo lis‰si vain salaper‰isyytt‰ ja vahvisti otaksumaa, ett‰ sek‰ takaa-ajajat ett‰ -ajettavat olivat kuolleet. Beldingin oli pakko tunnustaa, ett‰ h‰n suri itsens‰ harmaaksi ajatellessaan vartijainsa kohtaloa. Beldingin suru ei johtunut ollenkaan varallisuuden v‰henemisest‰. H‰n oli ollut rikas ja oli nyt kˆyh‰, mutta t‰llainen onnen k‰‰nne ei voinut tehd‰ h‰nt‰ onnettomaksi. Jotakin synkemp‰‰, salaper‰isemp‰‰ ja surullisempaa kuin Dick Galen ja t‰m‰n yst‰vien h‰vi‰minen oli tullut h‰nen vaimonsa ja Nellin el‰m‰‰n. H‰n oli huomannut tuon muutoksen heti sen j‰lkeen kuin rouva Belding oli tuntenut vanhemman Chasen entiseksi koulutoverikseen ja hyl‰tyksi kosijakseen. Kului aina aikaa, ennenkuin hidasajatuksinen Belding huomasi kotioloissaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, eritt‰inkin kun Dickin omaisten viipyminen siell‰ esti rouva Beldingin ja Nellin paljastamasta todellisia tunteitaan. Belding oli kumminkin v‰hitellen tullut huomaamaan, ett‰ heid‰n suruunsa oli joku muu salaper‰inen syy kuin Dickin katoaminen. H‰n oli varma siit‰, kun h‰nen vaimonsa ilmaisi haluavansa k‰yd‰ vanhassa kodissaan Peoriassa. Rouva Belding ei ilmoittanut muuta syyt‰, mutta h‰n n‰ytti kumminkin miehelleen kirjeen, jonka h‰n oli saanut vanhoilta yst‰vilt‰‰n. Tuossa kirjeess‰ oli uutisia, jotka joko olivat tahi eiv‰t olleet tosia, mutta kumminkin sellaisia, ajatteli Belding, ett‰ ne kiinnittiv‰t h‰nen vaimonsa mielt‰. Muudan vanha kullanetsij‰ oli palannut Peoriaan ja kertonut tavanneensa Robert Burtonin Sonoytan kosteikossa noin viisitoista vuotta sitten, jolloin Burton oli l‰htenyt er‰maahan milloinkaan en‰‰ palaamatta. Beldingille ei t‰m‰ ollut mit‰‰n uutta, sill‰ h‰n oli kuullut kerrottavan siit‰ ennen naimisiin menoaan. H‰nen vaimonsa ensimm‰isen miehen kuolemaa ei ollut kukaan ep‰illyt. Oli melkein varmaa, ett‰ sek‰ Nellin is‰ ett‰ ‰idinis‰ olivat kuolleet jossakin paikassa Sonoran er‰maata. Belding ei vastustanut vaimonsa halua k‰yd‰ vanhassa kodissaan. H‰n ajatteli p‰invastoin, ett‰ matka luultavasti virkist‰isi paljonkin h‰nt‰ ja teki kaikkensa saadakseen Nellinkin l‰htem‰‰n mukaan. Mutta Nell ei halunnut. Rouva Beldingin l‰hdˆn j‰lkeen huomasi Belding Nellin mielen niin muuttuneen, ett‰ se h‰mm‰stytti ja huolestutti h‰nt‰. H‰nest‰ oli ‰kki‰ tullut niin omituisesti onneton, ettei h‰n voinut salata sit‰ Galeiltakaan, jotka, kuten Belding kuvitteli, eritt‰inkin tekiv‰t Nellin ylpe‰ksi. Tyttˆ ei ruvennut kertomaan h‰nelle mit‰‰n. Mutta jonkun ajan kuluttua, kun h‰n oli ajatellut asiaa tarpeeksi, huomasi h‰n t‰m‰n toisen ja surkuteltavan muutoksen alkaneen heti sen j‰lkeen kuin h‰n oli tavannut Nellin Radford Chasen seurasta. T‰m‰ v‰sym‰tˆn kosija ei ollut hituistakaan muuttanut k‰ytˆst‰‰n. Tuossa miehess‰ oli jotakin, joka vaikutti Beldingiin niin, ett‰ h‰n n‰hdess‰‰n Chasen puri hampaitaan. Mutta Nell ei ollut ainoastaan kiihke‰, vaan myˆskin omituisesti innokas taivuttamaan Beldingi‰, ettei t‰m‰ loukkaisi eik‰ tekisi mit‰‰n pahaa nuorelle Chaselle. T‰m‰ oli est‰nyt Beldingi‰ n‰in kauan, mutta h‰n oli ajatellut ja vahtinut sit‰ enemm‰n. H‰n ei ollut milloinkaan ennenk‰‰n sekautunut naisten asioihin. He saivat tehd‰, kuten he halusivat, ja tavallisesti tyytyi h‰n siihen. Mutta h‰nt‰ alkoi h‰mm‰stytt‰‰ yh‰ enemm‰n, kun h‰n huomasi, ett‰ Nell selv‰sti hyv‰ksyi nuoren Chasen huomaavaisuudet. Lopulta n‰ytti h‰n t‰m‰n Beldingille suoraan. Belding ei voinut ymm‰rt‰‰ sit‰, sill‰ h‰n oli varma, ett‰ Nell todellisuudessa syd‰mest‰‰n halveksi Chasea. Viime aikoina alkoi h‰n uskoa, vaikka h‰n ei sit‰ varmasti tiennytk‰‰n, ett‰ Chaseilla oli Nelliin joku omituinen vaikutusvalta, jota he k‰yttiv‰t hyv‰kseen. T‰m‰ kiihdytti Beldingin vihaa, jota h‰n oli tuntenut heti alussa ja jota vastaan h‰n oli koettanut taistella kaikin voimin. Nyt se synnytti h‰nen aivoissaan synkki‰ ajatuksia. Sivuutettiin juhannus, ja myrskyt alkoivat myˆh‰‰n. Mutta kun ne tulivat, olivat ne sit‰ kovemmat. Belding ei muistanut milloinkaan n‰hneens‰ niin kovaa myrsky‰, tuulta ja sadetta kuin ensimm‰inen kes‰n kuivuuden j‰lkeen. Muutamissa p‰iviss‰ muuttui koko Altar Valley kirkkaan viheri‰ksi kent‰ksi, josta ei kohonnut tomupilvi‰. Forlorn River paisui yli ‰yr‰ittens‰ ja virtasi hitaasti ja raskaasti. Belding ei ollut milloinkaan ennen katsellut tulvaa tuntematta iloa, mutta nyt, vaikka h‰n olikin er‰maan asukas, kiukutti h‰nt‰, kun h‰n ajatteli Chasein suuren s‰iliˆn olevan t‰ynn‰ vett‰. Sen aitojen yli lorisevan veden kohina ei ollut h‰nen mielest‰‰n hauskaa kuunneltavaa. Tapahtui ensimm‰isen kerran h‰nen el‰m‰ss‰‰n, ett‰ putoavan veden lorina harmitti h‰nt‰. Belding huomasi, ett‰ h‰nen vainioittensa viereisille kentille oli palkattu j‰lleen tyˆmiehi‰. Chaset olivat kaivauttaneet suuren kasteluojan, joka ulottui aivan Beldingin maatilan viereen, sivuuttaneet h‰nen maansa ja jatkaneet sit‰ sitten etemm‰ksi Altar Valleyhin. He olivat k‰ytt‰neet kaiken vaikutusvaltansa saadakseen yhdist‰‰ nuo ojat kaivamalla sellaisen myˆskin h‰nen maahansa, mutta Belding oli ollut taipumaton. H‰n ei halunnut olla miss‰‰n tekemisiss‰ heid‰n kanssaan. Senvuoksi h‰n hieman h‰mm‰styi ja huolestui n‰hdess‰‰n joukon meksikolaisia j‰lleen tyˆskentelev‰n noissa ojissa. Seuraavana aamuna heitti kauhistuttava jyr‰hdys Beldingin vuoteesta melkein lattialle. Se halkaisi h‰nen talonsa tiilisein‰t, s‰rki ikkunoita ja pudotti padat ja lautaset lattialle niin, ett‰ ne meniv‰t murusiksi. Belding luuli ensin, ett‰ Chasein suuri dynamiittivarasto oli r‰j‰ht‰nyt ilmaan. Puettuaan nopeasti ylleen kiiruhti h‰n Nellin huoneeseen rauhoittamaan t‰t‰, ja k‰sketty‰‰n tytˆn pit‰‰ huolta vieraista meni h‰n katsomaan, mit‰ oli tapahtunut. Kyl‰n asukkaat olivat hyvin peloissaan. Useat huonosti rakennetut tiilitalot olivat luhistuneet melkein tomuksi. Suuri keltainen pilvi leijaili joen yll‰ kuin sakea savu. Se n‰ytti kohoavan Beldingin palstan ylimm‰isest‰ p‰‰st‰ aivan virran vierest‰. Kun h‰n saapui raja-aidalle, olivat savu ja tomu niin sakeat, ettei h‰n voinut vapaasti hengitt‰‰k‰‰n eik‰ h‰n v‰h‰‰n aikaan kyennyt saamaan selville, mit‰ oli tapahtunut. ƒkki‰ h‰n kumminkin huomasi suuren kuopan hiekassa juuri siin‰ paikassa, jossa kasteluoja p‰‰ttyi h‰nen maahansa. Syyst‰ tahi toisesta olivat meksikolaiset laukaisseet tavallista kovemman panoksen siin‰. Belding mietti. H‰n ei en‰‰ uskonut ollenkaan dynamiitin satunnaiseen r‰j‰ht‰miseen. Mutta miksi oli tuo panos ladattu ja laukaistu? Tuota pehme‰t‰ hiekkaa ei ollut vaikea lapioidakaan eik‰ maassa ollut kiven sirpalettakaan. Katsoen siihen, kuinka kauaksi ojan kaivaminen oli jo edistynyt, oli tuollainen r‰j‰hdys Beldingin mielest‰ enemm‰n vahingoksi kuin hyˆdyksi. H‰n alkoi hitaasti ja vastahakoisesti k‰vell‰ er‰st‰ viheri‰‰ syv‰nnett‰ kohti, jossa muutamassa pajukossa oli tuo kuivumaton l‰hde, jota h‰nen hevosensa rakastivat niin suuresti, puhumattakaan h‰nest‰ itsest‰‰n. H‰n oli todellakin peloissaan tyˆnt‰ess‰‰n kallellaan olevia pajuja syrj‰‰n p‰‰st‰kseen l‰hteelle johtavalle viile‰lle polulle. Mutta sitten rupesi h‰n ‰kki‰ ep‰ilem‰‰n jotakin ja juoksi loput matkasta. H‰n saapui sinne juuri ajoissa n‰hd‰kseen viimeisen j‰‰nnˆksen vedest‰. Se n‰ytti vajoavan kuin lentohiekkaan. L‰hteen muotokin oli muuttunut. L‰heisyydess‰ olevalla kent‰ll‰ tapahtuneen hirve‰n r‰j‰hdyksen voima oli tukkinut tahi muuttanut maanalaisen virran suunnan. Beldingin milloinkaan kuivumaton l‰hde oli tuhoutunut. Se, joka oli muuttanut t‰m‰n pienen maakappaleen viheri‰ksi, suloiseksi ja tuoksuvaksi, oli kadonnut. Belding tunsi aluksi vain mielipahaa. Vaaleat _ajo_-liljat eiv‰t kukkisi en‰‰ pajukon varjossa ja pajut itsekin kuoleutuisivat pian ja kuivuisivat. H‰n muisteli, miten usein h‰n kuumina kes‰ˆin‰ oli tullut l‰hteelle juomaankin. Mutta nyt oli siit‰kin huvista luovuttava. ƒkki‰ h‰n muisti Blanco diablon. Kuinka tuo suuri valkoinen jalorotuinen oli rakastanutkin t‰t‰ l‰hdett‰! Belding suoristautui ja katseli kyyneleisin silmin l‰nteenp‰in jatkuvaa autiota er‰maata. Milloinkaan ei kulunut p‰iv‰‰k‰‰n, ettei h‰n muistellut jaloa hevostaan, mutta t‰m‰ hetki erityisine muistoineen oli monta kertaa merkityksellisempi ja senvuoksi myˆskin tuskallisempi. "Diablo ei tule t‰nne en‰‰ milloinkaan juomaan", mumisi h‰n. Blanco diablon menetys, vaikka Belding oli sen surren myˆnt‰nytkin, ei ollut ennen tuntunut h‰nest‰ min todelliselta kuin nyt. Tomupilvien kiit‰minen h‰nen ylitseen ja s‰iliˆlt‰ p‰in kuuluva veden kohina k‰‰nsiv‰t Beldingin ajatukset Chaseihin. ƒkki‰ tunsi h‰n olevansa kylm‰n varmuuden lujassa puristuksessa. Panos oli varmasti laukaistu sellaisin tarkoituksin, ett‰ h‰nen l‰hteens‰ tuhoutuisi. Mik‰ pirullinen temppu! Ei kukaan l‰nnen asukas, ei intiaani eik‰ meksikolainenkaan, olisi voinut tehd‰ itse‰‰n syyp‰‰ksi sellaiseen julmuuteen, ett‰ h‰n olisi h‰vitt‰nyt er‰maasta kauniin, kirkkaan, kylm‰n ja aina lorisevan l‰hteen. Nyt tuntui silt‰, kuin ei Beldingin surua, ep‰rˆimist‰ ja mietiskely‰ milloinkaan olisi ollutkaan. Kun h‰n k‰veli nopeasti takaisin taloon, piti h‰n p‰‰t‰‰n, joka oli kauan aikaa ollut ajattelevaisesti ja surullisesti kumarassa, ylpe‰sti pystyss‰. H‰n meni suoraan huoneeseensa ja liikkein, jotka olivat nyt p‰‰tt‰v‰iset ja lopulliset, kiinnitti h‰n pistoolin kupeelleen. Tarkastettuaan sen ryhtyi h‰n toimeen. H‰n rohkaisi luontonsa ja kulki viel‰ suorempana. Jonkunlainen kauan kadoksissa ollut persoonallisuuden leima oli ilmestynyt Beldingiin j‰lleen. "Minun on ensin hieman tuumittava", sanoi h‰n itsekseen. "Voin pyyt‰‰ Carteria l‰hett‰m‰‰n j‰ljell‰ olevat hevoseni Wacoon veljelleni. Sitten pakotan Nellin ottamaan kaikki k‰sill‰ olevat rahat ja matkustamaan ‰itins‰ luo. Galet ovat valmiit l‰htem‰‰n vaikka t‰n‰‰n, jos vain ilmaisen heille tahtoni. Sit‰paitsi voi Nell matkustaa heid‰n kanssaan jonkun matkaa it‰‰n p‰in. Sellainen on sinun teht‰v‰si, Tom Belding, ‰l‰ ymm‰rr‰ itse‰si v‰‰rin." Menness‰‰n ulos tapasi h‰n herra Galen portailla. Pitk‰aikainen oleskelu Forlorn Riveriss‰, huolimatta siit‰, ett‰ sit‰ painoi ep‰luulo, joka alkoi v‰hitellen muuttua surulliseksi varmuudeksi, oli ollut suureksi hyˆdyksi Dickin is‰lle. Kuiva ilma, kuumuus ja lepo olivat tehneet h‰nest‰ ellei nyt aivan tervett‰ miest‰, niin ainakin paljon vahvemman kuin h‰n oli ollut moniin vuosiin. "Belding, mit‰ tuo hirmuinen jyr‰hdys oli?" kysyi h‰n. "Olimme hyvin peloissamme, kunnes Nell tuli luoksemme. Luulimme sit‰ maanj‰ristykseksi." "Sanon teille, herra Gale, ett‰ meill‰ on t‰‰ll‰ kyll‰ ollut muutamia j‰ristyksi‰, mutta ei ainoatakaan niist‰ voida verratakaan tuohon ‰skeiseen t‰r‰hdykseen." Sitten selitti Belding, mik‰ r‰j‰hdyksen oli aiheuttanut ja miksi se oli pantu toimeen niin l‰hell‰ h‰nen maitaan. "V‰kivaltaahan tuollainen on, kuvaamatonta v‰kivaltaa!" selitti herra Gale kiihke‰sti. "Tuollaista ei voitaisi mitenk‰‰n k‰rsi‰ id‰ss‰. Herra Belding, minua h‰mm‰stytt‰‰ teid‰n tyyni suhtautumisenne n‰ihin konnantˆihin." "Katsokaa, minun oli pakko ottaa lukuun ‰iti ja Nellkin", aloitti Belding anteeksipyyt‰v‰sti. H‰n taivutti p‰‰t‰‰n hieman ja piirsi merkkej‰ hiekkaan kenk‰ns‰ k‰rjell‰. "Herra Gale, olen temponut kuin kala ongessa, kuten Laddy sanoo, mutta nyt aion hankkia hieman enemm‰n liikkumistilaa t‰m‰n maatilan rajojen ulkopuolelta. Aion l‰hett‰‰ Nellin it‰‰n ‰itins‰ luokse. Sitten --. Kuulkaahan, herra Gale, ettekˆ halua ottaa Nelli‰ mukaanne l‰htiess‰nne kotiinne?" "Olemme onnellisia, jos h‰n tulee koko matkan kanssamme ja suostuu tulemaan vieraaksemme." "No seh‰n on erinomaista. L‰hdettekˆ piankin? ƒlk‰‰ luulko, ett‰ haluan --" Belding keskeytti, sill‰ todellisuudessa halusi h‰n heid‰n l‰htev‰n niin pian kuin suinkin. "Olisimme poistuneet jo aikoja sitten, mutta olemme viipyneet teid‰n vuoksenne", sanoi herra Gale. "Olemme jo viikkoja sitten luopuneet toivostamme, ett‰ Richard palaisi. Nyt olemme varmat, ett‰ h‰n on kuollut, ja senvuoksi on kai meid‰n parasta l‰hte‰ heti. Halusitte meit‰ j‰‰m‰‰n, kunnes kuumuus lauhtuu ja sateet muodostavat matkan helpommaksi. Nyt en huomaa en‰‰ mit‰‰n syyt‰ viipymiseen. Oleskelemiseni t‰‰ll‰ on suuresti edist‰nyt tervehtymist‰ni. En tule milloinkaan unhottamaan vieraanvaraisuuttanne. T‰m‰ matka t‰nne l‰nteen olisi tehnyt minusta muuten uuden miehen, ellei Richard --" "Varmasti. Ymm‰rr‰n surunne", sanoi Belding vakavasti. "Menk‰‰mme sis‰lle ja k‰skek‰‰mme naisten laittaa kaikki valmiiksi." Nell valmisteli ahkerasti palvelijoiden avulla aamiaista. Belding vei h‰net mukanaan vierashuoneeseen herra Galen menness‰ etsim‰‰n vaimoaan ja tyt‰rt‰‰n. "Tyttˆseni, minulla on sinulle muutamia uutisia", aloitti Belding. "Herra Gale matkustaa t‰n‰‰n perheens‰ kanssa. Aion l‰hett‰‰ sinut heid‰n mukanaan jonkun matkaa kumminkin. He ovat kutsuneet sinut luokseen. Luullakseni suostut siihen mielell‰si, sill‰ seh‰n auttaa sinua unhottamaan. Mutta p‰‰asiallisesti on sinun kumminkin matkustettava it‰‰n menn‰ksesi ‰itisi luokse." Nell tuijotti h‰neen kalpein kasvoin sanomatta sanaakaan. "Katsohan, Nell, olen melkein joutunut h‰viˆˆn t‰‰ll‰ Forlorn Kiveriss‰", jatkoi Belding. "Tuo t‰m‰naamuinen r‰j‰hdys tuhosi l‰hteeni. Siin‰ ei ole nyt ollenkaan vett‰. Se oli viimeinen korsi, josta voin pidell‰ kiinni. Aion senvuoksi luopua Forlorn Riverist‰. Tulen luoksenne hieman myˆhemmin, siin‰ kaikki." "Is‰, olet kiinnitt‰nyt pistoolin vyˆllesi!" huudahti Nell ‰kki‰ viitaten vapisevin sormin. Tyttˆ juoksi h‰nen luokseen, mutta Belding tyˆnsi h‰net pois ensimm‰isen kerran el‰m‰ss‰‰n. H‰nen liikkeist‰‰n oli kadonnut tuo vanha hidas yst‰v‰llisyys. "Niin olenkin!" vastasi Belding tyynesti koettaen k‰dell‰‰n kupeellaan heiluvaa tuppea. "Nell, olen niin hajamielinen n‰in‰ p‰ivin‰." "Is‰!" huudahti Nell. "Sinun on toteltava", vastasi Belding sellaisin ‰‰nin, jota h‰n ei milloinkaan ennen ollut k‰ytt‰nyt puhutellessaan tyt‰rt‰‰n. "Valmista aamiainen nyt pian ja j‰rjest‰ sitten tavarasi voidaksesi poistua Forlorn Riverist‰." "Poistua Forlorn Riverist‰!" kuiskasi Nell painaen ohuella valkoisella k‰dell‰‰n rintaansa. Kuinka tyttˆ olikaan muuttunut! Belding katui kovuuttaan, mutta ei sanonut sit‰ ‰‰neen. Nell kuihtui t‰‰ll‰ aivan samoin kuin Mercedes oli kuihtunut ennen Thornen tuloa. Nell meni l‰nteen johtavan ikkunan ‰‰reen ja katsoi er‰maan poikki kaukaa himme‰sti siint‰vi‰ sinert‰vi‰ vuoria. Belding katsoi h‰neen ja samoin Galet, mutta ei kukaan puhunut sanaakaan. Syntyi pitk‰ vaitiolo ja Belding tunsi jotakin kohoavan kurkkuunsa. Nell nojasi ensin k‰tens‰ ikkunanpuitteihin, mutta v‰hitellen se vaipui, kunnes h‰nen otsansa nojasi puuhun ja tukahdutettu nyyhkytys purkautui h‰nen huuliltaan. Elsie Gale meni h‰nen luokseen, puristi h‰net syliins‰ ja painoi tytˆn kumartuneen p‰‰n olkaansa vasten. "Meist‰ tulee niin hyv‰t yst‰v‰t, ettet uskokaan", sanoi h‰n. "Luullakseni tekee se sinulle hyv‰‰, ett‰ tulet luokseni kaupunkiin. Ollessasi t‰‰ll‰ et tee muuta kuin katselet p‰iv‰t pitk‰t tuonne autioon er‰maan... Tule nyt, Nell." Ulkoa portailta kuului raskaita askelia ja sitten koputettiin oveen lujasti. Belding aukaisi sen. Chaset, is‰ ja poika, seisoivat kynnyksen takana. "Hyv‰‰ huomenta, Belding", sanoi vanhempi Chase. "Tuo hirmuinen r‰j‰hdys ajoi meid‰t vuoteista aikaiseen ja tulimme katsomaan, mit‰ oli tapahtunut. Se johtui huolimattomuudesta. Meksikolainen p‰‰llysmies oli juovuksissa eilen ja h‰nen tyhm‰t miehens‰ erehtyiv‰t. Olen pahoillani, jos se s‰ik‰hdytti teit‰." "Chase, tuo oli ensimm‰inen teid‰n aiheuttamanne r‰j‰hdys, jota mielell‰ni kuuntelin", vastasi Belding niin, ett‰ Chase h‰mm‰styi. "Vai niin. Olen iloinen, ettette ole siit‰ mill‰nnek‰‰n", jatkoi Chase ollen selv‰sti h‰mill‰‰n. "Olin hieman huolissani -- olette aina ollut niin pikavihainen, ettemme ole sopineet mist‰‰n. Kiiruhdin t‰nne, sill‰ pelk‰sin teid‰n luulevan r‰j‰hdyksen -- n‰ettekˆ, Belding --" "Ymm‰rr‰n sen, herra Ben Chase", keskeytti Belding lyhyesti ja tiukasti, "ett‰ tuo r‰j‰hdys oli suurin erehdys, mit‰ milloinkaan olette el‰m‰ss‰nne tehnyt." "Mit‰ tarkoitatte?" kysyi Chase vaativasti. "Teid‰n on annettava minulle anteeksi, ett‰ viivyt‰n vastausta, ellette v‰ltt‰m‰tt‰ halua saada sit‰ juuri nyt. Herra Gale on juuri l‰hdˆss‰ perheineen ja tytt‰reni matkustaa heid‰n mukanaan. Haluan, ett‰ odotatte hieman." "Matkustaako Nell?" huudahti Radford Chase, H‰n oli Beldingin mielest‰ kuin pettynyt pikkuvanha poika. "Kyll‰! Mutta teid‰n on nimitett‰v‰ h‰nt‰ neiti Burtoniksi, nuori mies." "Herra Belding, haluan v‰ltt‰m‰tt‰ neuvotella kanssanne juuri nyt", sanoi vanhempi Chase keskeytt‰en Beldingin omituisen lauseen. "On olemassa seikkoja, muita merkityksellisempi‰ seikkoja, joista meid‰n on juteltava. Niist‰ on nyt p‰‰tett‰v‰. Saammeko tulla sis‰‰n, herra Belding?" "Ette!" vastasi Belding tˆyke‰sti. "Valitsen hyvin tarkasti, keit‰ kutsun luokseni. Mutta suostun seuraamaan teit‰." Belding meni ulos ja sulki oven. "Tulkaa kauemmaksi talosta, etteiv‰t naiset kuule keskusteluamme." Vanhempi Chase oli punainen raivosta, mutta hillitsi kumminkin mielens‰. Nuorempi oli synk‰n, vihaisen ja k‰rsim‰ttˆm‰n n‰kˆinen. H‰n ei n‰ytt‰nyt muistavankaan, ett‰ Beldingkin oli olemassa. H‰n ei ymm‰rt‰nyt tilannetta ollenkaan, kun sit‰ katseltiin Beldingin kannalta. Ben Chase sai ‰‰nens‰ takaisin juuri silloin kun Belding pys‰htyi puiden varjoon niin kauaksi talosta, ettei puhe sinne kuulunut. "Herra, olette loukannut minua ja poikaani. Kuinka te uskallatte? Haluan saada teid‰t ymm‰rt‰m‰‰n, ett‰ --" "Lopettakaa ajoissa tuollaiset puheenne minulle, te -- --!" keskeytti Belding. H‰n oli aina ollut julkea ja nyt valitsi h‰n v‰hemm‰n kuin milloinkaan ennen sanojaan. Chase pyˆr‰hti vikkel‰sti, tuijotti h‰neen ja n‰ytti jo menett‰v‰n malttinsa. Mutta Beldingin k‰ytˆksess‰ oli n‰ht‰v‰sti jotakin joka vaikutti hyvin rauhoittavasti. "Jos puhutte j‰rke‰, haluan kuunnella", jatkoi Belding. Belding oli n‰ht‰v‰sti utelias, vaikka h‰n ei uskonutkaan, ett‰ mitk‰‰n Chasen esitt‰m‰t v‰itteet ja vaikuttimet voisivat muuttaa h‰nen nykyist‰ p‰‰tˆst‰‰n, mutta h‰n luuli kuuntelemalla saavansa jotakin valoa siihen, joka oli niin kauan h‰mm‰stytt‰nyt h‰nt‰. Mestarillinen ponnistus, jolla Chase hillitsi nousevan vihansa, lis‰si sit‰paitsi Beldingin luuloa, ett‰ t‰m‰ edistyksen tienraivaaja aikoi puhua jostakin muustakin. "Haluan tehd‰ viimeisen ponnistuksen lepytt‰‰kseni teid‰t", aloitti Chase mielistelev‰sti. Beldingist‰ tuntui omituiselta, ett‰ mies voi heti ruveta puhumaan tyynesti ja vaivattomasti. "Teille on sattunut t‰‰ll‰ vahingoita ja luonnollisesti olette kiukuissanne. En moiti teit‰ ollenkaan. Mutta te n‰ht‰v‰sti ette voi katsella n‰it‰ asioita minun kannaltani. Liikeasiat ovat liikeasioita ja liikeasioissa voittaa aina nokkelampi mies. Laki myˆnsi minulle omistusoikeuden noihin maapalasiin, joista te riitelitte. Ja puhuaksemme kaivos- ja vesioikeuksista, menetitte nekin jutut, koska ette voinut todistaa olleenne viitt‰ vuotta niiden omistajana. Viisi vuotta on lain vaatima lyhin aika. Vaikka kymmenen miest‰ paaluttaisi Forlorn Riverin l‰hteet, mutta jos ei heill‰ ole taloja eik‰ mink‰‰nlaisia papereita uudisasukasoikeuksiensa turvaamiseksi, voi kuka tahansa ruveta riitelem‰‰n heid‰n kanssaan noista vesioikeuksista... Nyt haluan kaivauttaa tuon p‰‰ojan joen suuntaan teid‰n maittenne l‰pi. Emmekˆ voi tehd‰ jonkunlaista sopimusta? Suostun myˆnnytyksiin suomalla teille suuremmat edut kuin itselleni. Suostun ottamaan teid‰t osakkaaksi yhtiˆˆn. Sit‰paitsi on minulla luullakseni sen verran vaikutusvaltaa, ett‰ voin hankkia teille virkanne takaisin. V‰h‰inen myˆntyv‰isyys teid‰n puoleltanne korjaa teid‰n h‰viˆnne Forlorn Riveriss‰ sellaisin mahdollisuuksin, ett‰ voitte rikastuakin. Paikalla on suuri tulevaisuus... Mielenkiintoni on muuttunut henkilˆkohtaiseksi. Radford rakastaa kasvattityt‰rt‰nne ja haluaa menn‰ h‰nen kanssaan naimisiin. Myˆnn‰n nyt, ett‰ jos olisin aavistanut t‰m‰n tilanteen, en olisi ahdistanut teit‰ niin kovasti. Mutta voimmehan korjata asian. Yhtyk‰‰mme ei ainoastaan liikeasioissa, vaan myˆskin perheellisesti. Jos poikani onnellisuus on tuon tytˆn vallassa, saatte olla varma siit‰, ett‰ teen kaikkeni saadakseni tytˆn h‰nelle. Korvaan varmasti kaikki vahinkonne. Mit‰ vastaatte?" "Ei! Ette voi ostaa rahoillanne suoraa tiet‰ maani halki. Eik‰ Nell huoli pojastanne. Nyt sen kuulitte." "Mutta teh‰n voisitte taivuttaa h‰net." "Mutta min‰ en halua." "Saanko tiet‰‰, miksette?" Chasen ‰‰nest‰ alkoi h‰vit‰ mielistelev‰ kaiku ja h‰n puhuikin jo nopeammasti kuin ‰sken. "Varmasti. En kiell‰ teit‰ kysym‰st‰", vastasi Belding hitaasti ja harkitusti. "En halua ryhty‰ niin alhaiseen temppuun ja jos haluaisinkin, pit‰isi sen toki olla mies, jonka puolesta rukoilisin. Tunnen meksikolaiset ja tunnen yaquit, ja mieluummin annan Nellin jollekin heist‰ kuin pojallenne." Radford Chase alkoi karjua raivoissaan kuin mieletˆn. Belding ei kiinnitt‰nyt kumminkaan huomiotaan h‰neen, koska h‰n ei ennenk‰‰n ollut katsahtanutkaan mieheen. Vanhempi Chase n‰ytti koettavan hillit‰ mielt‰‰n. H‰n hypisteli harmaan flanellipaitansa kaulusta avaten sen niskasta. "Poikani naimatarjous on suuri kunnia teille, herra, suurempi ehk‰ kuin luulettekaan." Belding ei vastannut. H‰nen kiinte‰ katseensa ei k‰‰ntynyt hetkeksik‰‰n joelle johtavalta pitk‰lt‰ kujalta. H‰n odotti vain kylm‰sti ollen varma itsest‰‰n. "Rouva Beldingin tytt‰rell‰ ei ole oikeutta Burton-nimeen", sanoa paukautti Chase. "Tied‰ttekˆ sen?" "En", vastasi Belding tyynesti. "No nyt sen kuulitte", lis‰si Chase purevasti. "Kai voitte myˆs todistaa v‰itteenne?" kysyi Belding tyynesti ja kiihkotta. H‰nest‰ tuntui nyt omituiselta, ett‰ tuo mies tunsi niin v‰h‰n l‰ntt‰ ja l‰nnen tapoja. "Todistaako? Kyll‰, luullakseni ainakin niin, ett‰ jokainen ymm‰rt‰v‰inen ihminen sen k‰sitt‰‰. Tulen Peoriasta, jossa synnyin ja k‰vin koulua. Nell Warren oli muudan koulutovereistani. Rouvanne alkuper‰inen nimi on Warren. H‰n oli kaunis ja iloinen tyttˆ. Kaikki miehet rakastuivat h‰neen. Tunsin Bob Burtonin hyvin. H‰n oli komea mies, mutta h‰ik‰ilem‰tˆn. Kukaan ei tiennyt varmaan, mutta kaikki luulimme h‰nen aikovan menn‰ naimisiin Nellin kanssa. H‰n matkusti kumminkin Peoriasta, ja pian sen j‰lkeen paljastui Nellin salaisuus. H‰n synnytti tytˆn ja poistui paikkakunnalta. Kului sitten pari kuukautta, ennenkuin Burton ilmestyi j‰lleen Peoriaan, mutta h‰n ei viipynyt siell‰ pitk‰‰ aikaa. Sitten emme kuulleet vuosikausiin heist‰ kummastakaan mit‰‰n. Lopuksi saimme tiet‰‰, ett‰ Nell oli Oklahomassa ja Burton Denveriss‰. On tietysti mahdollista, ett‰ Bruton seurasi Nelli‰ ja meni naimisiin h‰nen kanssaan, jolloin Nell Warrenin Burton-nimen k‰ytt‰minen on oikeutettua. Mutta se ei ole kumminkaan luultavaa. Kukaan meist‰ ei milloinkaan kuullut puhuttavan sellaisesta eik‰ olisi sit‰paitsi uskonutkaan tuollaisia huhuja. Suhde oli ennakolta tuomittu p‰‰ttym‰‰n onnettomasti. Mutta, Belding, nyt kun kerran siit‰ puhumme, haluan ilmoittaa, ett‰ Nell Warren oli maailman suloisin, hienoin ja uskollisin tyttˆ. Kun h‰n matkusti lounaaseen ja salasi menneisyytens‰, oli se vain luonnollinen varovaisuustoimenpide h‰nen puoleltaan. Siit‰ ei voida h‰nt‰ ollenkaan moittia. H‰n oli silloin viel‰ aivan lapsi, noin seitsem‰n- tahi kahdeksantoistavuotias, eik‰... H‰mm‰styin niin, ett‰ tuntiessani vaimonne koulutoverikseni kerroin asian Radfordille. Nyt huomaatte, miten v‰h‰n v‰lit‰n tuosta jutusta pyyt‰ess‰ni kasvattityt‰rt‰nne pojalleni vaimoksi." Belding kuunteli vaitiollen. Chasen v‰r‰htelev‰ ‰‰ni oli yht‰ todellinen kuin h‰nen sanojensa n‰enn‰inen vilpittˆmyyskin. Belding voi hyvin kuunnellessaan erottaa valheen totuudesta. Paljastus ei h‰mm‰stytt‰nyt h‰nt‰ ollenkaan, mutta h‰n ei heltynyt, sill‰ h‰n otaksui, ett‰ Chasen mielenliikutus johtui vanhan arpeutuneen haavan aukenemisesta ja entisten sek‰ onnellisten ett‰ onnettomien aikojen muistelemisesta. Ihmisluonto on niin kummallinen, ett‰ Chasenkin syd‰mess‰ ehk‰ viel‰ voi piill‰ hellyytt‰ ja myˆt‰mielisyytt‰. Belding ei uskonut sit‰, mutta h‰n soi kumminkin Chaselle sen edun, ett‰ h‰n oli uskovinaan. "Lupasitte siis vaimolleni kunnioittaa h‰nen salaisuuttaan ja olla ilmaisematta sit‰ h‰nen miehelleen ja tytt‰relleen, niinkˆ?" kysyi Belding tiukasti ja h‰nen synkk‰ katseensa k‰‰ntyi pois kujalta. "Mit‰! Min‰ -- min‰ --" ‰nkytti Chase. "Ja pakotitte poikanne vannomaan, ett‰ h‰nest‰ tulee mies, joka kuolee ennenkuin h‰n vihjaiseekaan tuosta asiasta Nellille?" jatkoi Belding kovemmasti. Ben Chase ei voinut vastata ja h‰nen kasvonsa kalpenivat. H‰nen poikansa nojautui raskaasti aitaan. "Nyt huomaan, ett‰ olette ilmoittanut heti t‰m‰n salaisuuden vaimolleni ja tytt‰relleni. Onko asia niin?" jyrisi Belding. H‰n luki vastauksen noista harmaista kasvoista ja huulista, jotka pelko mykistytti. Belding n‰ki nyt kuin salaman valossa vaimonsa tuskan ja h‰nen matkansa todellisen syyn, ymm‰rsi, mik‰ oli muuttanut Nellin, ja kun h‰n t‰m‰n huomasi, tuntui kuin kaikki helvetin koirat olisivat ruvenneet raivoamaan h‰nen rinnassaan. Tuskissaan lyˆd‰ huitaisi h‰n katsomatta ja vaistomaisesti niin, ett‰ Ben Chase lensi aitauksen nurkkaukseen. Sitten h‰n tarttui pitk‰ll‰ k‰dell‰‰n Radford Chaseen ja heitti h‰net is‰n taakse. "Ymm‰rr‰n nyt kaikki", jatkoi Belding k‰he‰sti. "Huomasitte naisen heikkouden ja h‰nen rakkautensa tyttˆˆn. Saitte selville tytˆn taipuvaisuuden, h‰nen ylpeytens‰ ja pelkonsa tulla h‰v‰istyksi. Siten pakotitte toista ja ahdistitte toista. Jumalani, miten raukkamaista! Kertoa asia tytˆlle oli jo tarpeeksi kehnoa, mutta uhata h‰nt‰ viel‰ salaisuuden paljastamisella on niin kurja teko, etten lˆyd‰ sille nime‰k‰‰n." Beldingin ‰‰ni paksuni ja h‰n keskeytti hengitt‰en syv‰‰n. H‰n astui taaksep‰in muutamia askelia, ja t‰m‰ h‰nenlaisensa aseistetun miehen uhkaava teko n‰ytti, sen sijaan ett‰ se olisi lis‰nnyt Chasen pelkoa, v‰hent‰v‰n sit‰. Jos Beldingin syd‰mess‰ olisi ollut s‰‰lin hivent‰k‰‰n, olisi se nyt ilmestynyt n‰kyviin. "Ja nyt, herrat", lopetti Belding hiljaa ja vaikeasti, "kun olette n‰hnyt, ett‰ hylk‰‰n ehdotuksenne, otaksun, ettette kaipaa ankarampaa k‰sky‰ tukkiaksenne suunne?" Vanhempi Chase n‰ytti huomaavan tahi tuntevan Beldingiss‰ jotakin, joka lumosi h‰net, ja h‰nen harmaat kasvonsa muuttuivat yh‰ harmaammiksi. H‰n kohotti vapisevan k‰tens‰. Silloin kalmankalpea ja ‰nkytt‰v‰ Radford Chase huudahti: "Haluan puhua niin kauan kuin kasvoni mustuvat! Ette voi est‰ minua!" "Kasvosi mustuvat kyll‰, mutta eiv‰t puhumisesta!" karjaisi Belding. H‰nen suuri kouransa vilahti kupeelle ja kun h‰n kohotti sen j‰lleen, v‰lkkyi pistooli siin‰. Mutta samalla kun t‰m‰ tapahtui, kuului kauempaa kime‰ ja l‰pitunkeva hirnuminen. Hevosen hirnuminen! Se j‰ykistytti Beldingin ojennetun k‰sivarren. Kului hetkinen h‰nen voimatta liikuttaa silmi‰‰nk‰‰n. Tuo ‰‰ni oli niin tuttu, ett‰ sen aiheuttama voimakas tunne lamautti Beldingin voimat kokonaan. Sitten h‰n kuuli kavioiden nopean ja kumean kapseen ja j‰lleen tuon saman kimakan hirnumisen. "_Blanco diablo!_" huudahti h‰n k‰he‰sti. H‰n k‰‰ntyi ja n‰ki suuren valkoisen hevosen tulevan t‰ytt‰ laukkaa pihalle. Hevonen oli villi, laihtunut ja peloittava, mutta kumminkin tuo rakastettu ja kaivattu Blanco diablo. Sen sel‰ss‰ oli joku kuparin v‰rinen, pitk‰tukkainen intiaani. Useampia valkoisia hevosia laukkasi pihalle, iskiv‰t kavionsa maahan pys‰htyess‰‰n ja hirnuivat ilosta p‰‰sty‰‰n kotiin. Belding oli n‰kevin‰‰n solakan tytˆn, jonka kasvoista h‰n ei erottanut muuta kuin suuret tummat silm‰t. Puiden varjosta ilmestyi vihdoin Blanco solkin, joka oli niin loistavan valkoinen ja kaunis kuin se ei olisi k‰ynytk‰‰n er‰maassa. Se liukui pys‰htyess‰‰n, hypp‰si sitten pystyyn ja kuopi jalallaan. Ratsastaja pudottautui satulasta heitt‰en suitset maahan. Belding n‰ki voimakkaan, laihan ja r‰‰syisen miehen, jolla oli tummat ja kuihtuneet kasvot, mutta leimuavat silm‰t. Silloin ilmestyi Nell juosten rakennuksesta. H‰nen kullanv‰rinen tukkansa liehui tuulessa, k‰sivarret olivat ojennetut ja kasvot loistivat ihmeellisesti. "Dick, Dick! Voi Dick!" huusi h‰n, ja h‰nen ‰‰nens‰ sointu v‰risytti Beldingin syd‰nt‰. Beldingin silm‰t alkoivat himmenty‰ eik‰ h‰n ollut ollenkaan varma, n‰kikˆ h‰n selv‰sti. Kenen kasvot ne nyt taasen olivatkaan juuri tuossa h‰nen edess‰‰n -- nuo pitk‰t, kapeat, ryppyiset ja laihtuneet kasvot, jotka kertoivat j‰rkytt‰v‰sti kestetyist‰ kidutuksista, melkeinp‰ kuolemasta? Mutta silm‰t olivat ter‰v‰t ja yst‰v‰lliset. Belding ajatteli kuumeisesti, uneksiiko h‰n n‰hdess‰‰n t‰m‰n kaiken. "Olen varmasti iloinen n‰hdess‰ni teid‰t kaikki j‰lleen", kuuli h‰n hyvin tutun ‰‰nen sanovan hitaasti ja tyynesti. XVIII. TODELLISUUS UNIEN ASEMESTA. Belding puristi Laddin, Lashin, Thornen ja Mercedeksen, kunkin vuorollaan, lujasti syliins‰. Sitten h‰n riensi Blanco diablon luo. Kerrankin oli tuo suuri hevonen yst‰v‰llinen, tyyni ja iloinen. Se muisti is‰nnist‰ hellimm‰n ja ojensi t‰lle l‰mpim‰n m‰r‰n turpansa. Dick Gale oli kumartunut Nelliin p‰in, joka oli melkein piilossa h‰nen syliss‰‰n. Belding tarttui heihin molempiin. H‰n oli kuin iloinen poika. H‰n n‰ki Ben Chasen ja t‰m‰n pojan hiipiv‰n tiehens‰ puiden varjossa, mutta h‰n ei v‰litt‰nyt siit‰ en‰‰ hituistakaan. "Dick, Dick!" huudahti h‰n. "Siin‰h‰n sin‰ olet! Sano, mit‰ ajattelet nykyisest‰ Forlorn Riverist‰?" Gale tarttui Beldingin k‰teen kourin, joka oli niin karkea ja kova kuin viila ja yht‰ voimakaskin, mutta h‰n ei sanonut sanaakaan. Belding ei luullut milloinkaan voivansa unhottaa Galen silmien ilmett‰. Silloin ilmestyi paikalle kolme muutakin henkilˆ‰. Elsie Gale juoksi nopeasti ja herra Gale auttoi vaimoaan, joka n‰ytti olevan pyˆrtym‰isill‰‰n. "Belding, keit‰ maailmassa nuo ovat?" huusi Dick k‰he‰sti. "_QuiÈn sabe_, poikaseni", vastasi Belding nyt hieman vapisevin ‰‰nin. "Nell, tulehan t‰nne. Suo h‰nelle tilaisuus tervehti‰ --" H‰n kiersi k‰sivartensa Nellin ymp‰rille ja kuiskasi t‰m‰n korvaan: "T‰st‰ tulee jotakin suurenmoista!" Elsie Galen kasvot olivat kalpeat ja liikutetut, ilmaisten ‰‰retˆnt‰ iloa. "Voi, veli! ƒiti ja is‰ n‰kiv‰t sinut, mutta eiv‰t tunteneet sinua ollenkaan! Mutta min‰ tunsin sinut, kun hypp‰sit nopeasti luonteenomaisella tavallasi hevosen sel‰st‰. Mutta nyt en tunne sinua en‰‰ ollenkaan. Sin‰ villi mies! Sin‰ j‰ttil‰inen! Sin‰ komea raakalainen!... Is‰ ja ‰iti, kiiruhtakaa! Dick on saapunut! Katsokaa, millainen h‰n on! Ah, Jumalalle olkoon kiitos!" Belding k‰‰ntyi pois vieden Nellin mukanaan. Seuraavassa sekunnissa olivat h‰n ja Mercedes painautuneet toistensa syliin. Sitten tervehtiv‰t kaikki toisiaan iloisesti. Yaqui nojautui muudatta puuta vasten katsoen, miten noita kauan kadoksissa olleita toivotettiin tervetulleiksi kotiin. Kukaan ei n‰ytt‰nyt muistavan h‰nt‰, kunnes Belding muistaen hevosten tarpeet tarttui Blanco diablon suitsiin ja k‰ski yaquin tuoda muut. He taluttivat valkoiset tallipihalle, vapauttivat ne tomuisista satuloista ja kuormista ja ajoivat ne laitumelle apilaskentille, joiden ruoho oli nyt metrin pituista. Diablo sai takaisin entisen luontonsa, Blanco sol kohotti p‰‰ns‰ ja hirnui tyytyv‰isesti ja Blanca mujer k‰veli edestakaisin. ƒkki‰ ne kumminkin rupesivat tyynesti syˆm‰‰n. Kuinka hyv‰lt‰ Beldingist‰ tuntuikaan katsella noita valkoisia el‰imi‰ viheri‰‰ taustaa vasten! H‰nen silm‰ns‰ loistivat, sill‰ tuota n‰ky‰ ei h‰n ollut luullut milloinkaan en‰‰ saavansa katsella. H‰n viipyi siell‰ kauan aikaa, vaikka h‰nell‰ olikin kiire miestens‰ luo. Vihdoin h‰n k‰‰ntyi katselemasta Blanco diabloa ja palasi taloon. Saavuttuaan sinne huomasi h‰n kumminkin, ettei h‰nen olisikaan tarvinnut kiiruhtaa. Jim ja Ladd olivat heitt‰ytyneet vuoteilleen, joissa he eiv‰t olleet lev‰nneet niin moneen kuukauteen. Heid‰n unensa n‰ytti niin raskaalta ja rauhalliselta kuin kuolema. Belding katseli heit‰ uteliaasti. He olivat riisuneet ainoastaan saappaansa ja lakkinsa. Heid‰n vaatteensa olivat aivan riekaleina. Jimiss‰ ei n‰ytt‰nyt olevan j‰ljell‰ juuri muuta kuin luu ja nahka, mutta h‰n oli voimakkaan ja kovan n‰kˆinen kuin rauta. Mutta Laddin n‰kˆ kauhistutti Beldingi‰. Paimen n‰ytti vanhalta, kuumuuden n‰‰nnytt‰m‰lt‰, riutuneelta ja n‰lkiintyneelt‰ miehelt‰. Mutta h‰nen laihtuneissa, voimakkaissa ja voitonvarmoissa kasvoissaan, vaikka kidutukset olivat uurtaneetkin niihin syvi‰ vakoja, oli kumminkin jotakin hienoa ja jaloa, jotakin Beldinginkin mielest‰ kaunista. Thorne ja Mercedes olivat kadonneet. Rouva Galen huoneesta kuuluvasta matalasta murinasta p‰‰tt‰en oli Dick viel‰ omaistensa luona. Ep‰ilem‰tt‰ menisi h‰nkin pian levolle nukkuakseen. Belding meni puutarhan poikki Nellin ovelle ja katsoi sis‰‰n. Tyttˆ istui ikkunan ‰‰ress‰. Onnen kajastus ei ollut viel‰ h‰vinnyt h‰nen kasvoiltaan, mutta h‰n n‰ytti mykistyneelt‰ ja tummissa silmiss‰ oli pelokas ilme. Belding halusi puhua ja kaipasi toveria, joka olisi halunnut kuunnella h‰nt‰, mutta huomattuaan Nellin silmien ilmeen, vaikeni h‰n kumminkin. H‰n oli unhottanut. Nell luki h‰nen ajatuksensa kasvoista, kalpeni ja taivutti p‰‰ns‰. Belding meni huoneeseen ja seisahtui tytˆn viereen puristaen t‰m‰n k‰den omaansa. H‰n koetti ponnistaa ajatuksiaan toivottomasti lˆyt‰‰kseen sopivat sanat, mutta huomasikin sitten, ettei h‰n voinut puhua mit‰‰n ratkaisevaa. "Nell, Dick on nyt t‰‰ll‰ terveen‰ ja turvallisesti", sanoi h‰n hitaasti. "Se on p‰‰asia. Toivon, ett‰ olisit voinut n‰hd‰ h‰nen silm‰ns‰, kun h‰n puristi sinut ‰sken syliins‰. Dickin tulo est‰‰ tietysti matkasi it‰‰n ja muuttaa muutenkin kaikki suunnitelmat. Viimeiset ajat eiv‰t ole olleet hauskoja, mutta nyt muuttuu j‰lleen kaikki. Dick on yht‰ uskollinen kuin joku yaqui. H‰n karkoittaa varmasti tuon Chase-roiston, ‰l‰ k‰sit‰ minua v‰‰rin. ƒitikin tulee kai pian kotiin. H‰n selvitt‰‰ kyll‰ t‰m‰n salaper‰isyyden. Ja, Nell, vaikka se tulisikin ihmisten tiedoksi, tied‰n Dick Galen suhtautuvan siihen samoin kuin min‰kin. Rohkaise siis mielesi, tyttˆseni." Belding poistui puistosta ja k‰veli miettiv‰isesti aitauksille p‰in. H‰n tunsi ik‰vˆiv‰ns‰ ja tarvitsevansa vaimoaan. Jos h‰n olisi ollut kotona, ei h‰n milloinkaan olisi joutunut niin l‰helle pakkoa tappaa pari miest‰, eik‰ Nellink‰‰n luonto olisi kuunaan niin murtunut. Mik‰ h‰nen vaimonsa el‰m‰n surullisimman tapauksen totuus mahtoikaan olla, ei se kumminkaan muuttaisi h‰nen ajatustaan h‰nest‰ ollenkaan. H‰nen mielt‰‰n pahoittivat vain vaimon ja tytt‰ren k‰rsim‰t ja viel‰kin jatkuvat tuskat. H‰nen oli jotenkin korjattava t‰m‰ asia. H‰n lˆysi yaquin er‰‰st‰ tallin nurkasta nukkumasta niin raskaasti kuin paimenetkin. Katsoessaan h‰neen tunsi Belding omituista v‰risytt‰v‰‰ kiihkoa saada kuulla, mit‰ oli tapahtunut tuon pime‰n illan j‰lkeen, jolloin yaqui oli l‰htenyt opastamaan pakolaisia er‰maahan. H‰n tukahdutti kumminkin halunsa alkaen toimittaa askareita, jotka h‰n oli jo aikoja sitten lyˆnyt laimin. ƒkki‰ keskeytti h‰net kumminkin herra Gale, joka l‰hestyi h‰nt‰ ollen suunniltaan ilosta ja innosta. H‰n kysyi Beldingilt‰ sadoista asioista, sallimatta kumminkaan t‰m‰n vastata yhteenk‰‰n kysymykseen, vaikka t‰m‰ olisi voinutkin. Vihdoin kuitenkin, kun herra Gale keskeytti hengitt‰‰kseen, voi Beldingkin saada sanansa kuuluville: "Kuulkaahan, herra Gale, tied‰tte t‰st‰ asiasta aivan yht‰ paljon kuin min‰kin. Dick on palannut, kuten kaikki muutkin. He ovat kaikki kokeneet kovaa, n‰hneet n‰lk‰‰, k‰rsineet kuumuudesta, repeytyneet melkein kappaleiksi ja kuihtuneet niin, etten sellaista ole ennen milloinkaan er‰maan matkustajissakaan huomannut, mutta he el‰v‰t ja ovat terveit‰. Meid‰n on vain odotettava. Lyˆn vaikka vetoa, etten voi nukkua enk‰ syˆd‰, ennenkuin kuulen heid‰n tarinansa. Mutta nyt on heid‰n ensin lev‰tt‰v‰ ja syˆt‰v‰." Belding huomasi enentyvin iloin, ett‰ lukuunottamatta herra Galen iloa, kiihkoa, levottomuutta ja k‰rsim‰ttˆmyytt‰ oli h‰ness‰ viel‰ jotakin muutakin, jota Belding luuli ylpeydeksi. Se huvitti h‰nt‰. Kiinnitt‰en ajatuksensa menneisyyteen muisti h‰n muutamia seikkoja, joista Dick oli maininnut puhuessaan is‰st‰‰n. Beldingin myˆt‰tunto oli aina ollut pojan puolella, mutta h‰n oli oppinut tuntemaan tuon vanhan miehen yst‰v‰lliseksi ja viisaaksi ja ajattelemaan, ettei ehk‰ yliopisto eik‰ liike-el‰m‰ olleet voineetkaan saada esille Dick Galen parhaita puolia. L‰nsi oli sen kumminkin tehnyt, kuten se niin usein ennenkin oli opettanut monen hurjan nuorukaisen tiet‰m‰‰n huutia, ja Belding p‰‰tti huvitella hieman herra Galen kustannuksella. H‰n aloitti senvuoksi sellaiseen tapaan, ett‰ Dickin is‰ n‰ytti sek‰ j‰ykistyv‰n ett‰ menett‰v‰n kokonaan puhelahjansa. "ƒlk‰‰k‰ k‰sitt‰kˆ minua v‰‰rin", lopetti Belding, "kun kehoitan teit‰ pysym‰‰n kaukana silloin kun Ladd kertoo meille t‰m‰n er‰maan matkan vaiheet, ellette halua tukkaanne valkoiseksi ja nousemaan pystyyn siten, ett‰ se j‰‰kin siihen asentoon." * * * * * Seuraavan p‰iv‰n aamup‰iv‰n puoliv‰liss‰ ontuivat paimenet keittiˆst‰ kuistiin. "Olen sairas mies, sanon sen teille", selitti Ladd, "ja minua on lihoitettava. Lient‰! Pihvi‰! Sellaiset ruoat eiv‰t vaikuta minuun senk‰‰n vertaa kuin tuuli. Haluan saada ainakin tynnyrillisen leipi‰ ja voita, suuren maljallisen perunamuhennosta kasviksien ja kastikkeen kera ja sitten suuren omenapiirakan. Saatte antaa minulle syˆt‰v‰ksi kaikkea muuta, mutta ei lihaa. En varmastikaan syˆ en‰‰ milloinkaan el‰m‰ss‰ni lihaa ja lampaanlihan kappaleen n‰keminenkin voi vied‰ minulta hengen... Jim, olit ennen hyvin halukas puolustamaan mielipiteit‰ni." "Laddy, olen varmasti puolellasi molempine pyssyineni", vastasi Jim surullisesti. "N‰lk‰inenkˆ? Tuolta keittiˆst‰ levi‰v‰ aamiaisen tuoksu toi niin paljon vett‰ suuhuni, ett‰ olin ryki‰ itseni jo kuoliaaksi. Meit‰ kohdellaan mielest‰ni hirve‰n tˆyke‰sti." "Mutta min‰ olen sairas mies", vastusteli Ladd, "ja min‰ kaadun heti, ellei minulle anneta ruokaa. Nell, sin‰h‰n pidit minusta ennen." "Voi, Laddy, pid‰nh‰n min‰ viel‰kin." "En voi uskoa sit‰ ollenkaan. Ei ainoakaan hell‰syd‰minen tyttˆ voi sallia ihmisen n‰‰nty‰ n‰lk‰‰n silm‰ins‰ edess‰... Katso Dicki‰. Lyˆn vaikka vetoa, ett‰ h‰n on saanut jotakin syˆd‰kseen, ehk‰ perunoita kastikkeen kera, piirakoita ja --" "Laddy, Dick ei ole saanut enemp‰‰ kuin tek‰‰n, tuskin niink‰‰n paljon." "Silloin kai h‰n on saanut paljon suukkosia, sill‰ muuten olisi h‰n heti kapinoinut t‰llaista ruokaj‰rjestyst‰ vastaan." "Ehk‰ h‰n onkin", vastasi Nell punastuen, "ja jos luulette sen palauttavan teid‰tkin j‰rkeenne, suostun -- haluan --" "Vaikka pid‰nkin sinusta niin ‰‰rettˆm‰sti, ovat mielest‰ni nyt kumminkin leip‰ ja voi suukkosia paremmat." "Ah, Laddy, kyll‰p‰ te osaatte puhua!" sanoi Nell nauraen. "Olen pahoillani, mutta en voi rikkoa is‰n m‰‰r‰yksi‰." "Laddy", keskeytti Belding, "sinun on totuttava syˆm‰‰n v‰hitellen. Nyt sen kuulit. Jos sinun olisi ruokittava jotakin n‰lkiintynytt‰ kerj‰l‰ist‰, olisit viel‰ ankarampi kuin min‰." "Mutta min‰ olen sairas, olen kuolemaisillani", murisi Ladd. "Et ole sairastanut milloinkaan el‰m‰ss‰si, ja koska eiv‰t nuo useat luotien rei‰t, jotka n‰en sinussa, ole voineet tappaa sinua, et luultavasti kuolekaan ikin‰." "Saanko sitten tupakoida?" kysyi Ladd nopeasti. "Jumalani, miten siit‰ ennen pidink‰‰n, mutta varmasti olen sen nyt unhottanut. Nell, jos haluat p‰‰st‰ takaisin paikoillesi enkelikokoelmaani, on sinun etsitt‰v‰ minulle piippu ja tupakkaa heti." "Lieneekˆ tuota minunkaan piippuani en‰‰ olemassakaan", sanoi Jim miettiv‰isesti. "Vannon, ett‰ se riippui tyhj‰n‰ suupielest‰ni noin seitsem‰n vuotta sitten, eikˆ niin, Laddy? Pitk‰ aika! Voin viel‰kin n‰hd‰ punaisen laavan, punaisen udun ja punaisen l‰hestyv‰n h‰m‰r‰n. Siell‰ oli kuumaa ja yksin‰ist‰. Sitten tuo tuuli ja tuo alituinen kauhistava hiljaisuus! N‰en yaquin tuijottavan l‰nteen, Laddyn siirtelev‰n nappuloitaan ja Mercedeksen kuihtuvan v‰hitellen pois, lukuunottamatta silmi‰. Tuo kaikki on viel‰ silmiss‰ni, enk‰ p‰‰se siit‰ --" "Lopeta jo tuollaiset puheet", keskeytti Belding ankarasti, "ja kerro meille, mihin yaqui teid‰t vei, mit‰ Rojakselle tapahtui ja miksi viivyitte niin kauan poissa." "Luullakseni voi Laddy kertoa sen paremmin, mutta kun h‰n p‰‰see Rojaksen kuolemaan, kerron teille, mit‰ n‰in, ja samoin kai tekev‰t Dick ja Thornekin. Laddy ei n‰hnyt Rojaksen loppua. Herra varjelkoon, se oli --" "Vaikka olenkin sairas mies, osaan kumminkin jutella", keskeytti Ladd, "enk‰ varmasti halua kenenk‰‰n liioittelevan kertomusta, semmink‰‰n Jimin." H‰n t‰ytti Nellin tuoman piipun, sytytti sen ja puhalteli hurmautuneena muutamia savuja, ennenkuin h‰n istuutui penkille aloittaakseen pitk‰n kertomuksensa. Nell katsoi pyyt‰v‰sti Dickiin, joka aikoi poistua. Mercedes meni ja Thorne seurasi h‰nt‰. Herra Gale toi tuoleja ja tukahduttaen kiihkonsa huusi vaimonsa ja tytt‰rens‰ sinne. Belding kumartui eteenp‰in innostuen yh‰ enemm‰n n‰hdess‰‰n Dickin vastahakoisuuden, Mercedeksen kauniiden silmien surullisen ilmeen ja Laddin kasvojen omituisen synkkyyden. Paimen puhui pari tuntia, puhui kunnes h‰nen ‰‰nens‰ aleni k‰he‰ksi kuiskaukseksi. Kun h‰n lopetti kertomuksensa, syntyi painostava vaitiolo. Sitten nousi Elsie Gale ja laskien k‰tens‰ Dickin olkap‰‰lle n‰ytti h‰n kirkkain silmin, jotka olivat l‰mpim‰t kuin auringonpaiste, mit‰ nainen ajatteli heist‰ ja yaquista. Nell painautui Dickiin itkien hiljaa. Rouva Gale oli j‰rkytetty, ja herra Gale saattoi h‰net huoneeseensa hyvin kalpeana ja vaitiollen. "Intiaani, intiaani!" huusi Belding kaikuvin ‰‰nin. "Enkˆ min‰ jo sanonut teille, ett‰ intiaani on Jumalan l‰hett‰m‰! Muistelkaa, mit‰ sanoin yaquista ja julmasta azteekkilaisesta tavasta. Vai leikkasi h‰n Rojaksen irti tuosta kauheasta laavapenkereest‰ jalka jalalta, tuuma tuumalta, hitaasti ja peloittavasti. Kiitt‰k‰‰mme Jumalaa, ettei Rojaksen tarvinnut riippua pitk‰‰ aikaa _choyain_ piikeist‰. Laddy, ei mik‰‰n juttu Camino del Diablosta voi vet‰‰ vertoja kertomuksellesi. Pako ja taistelu kysyiv‰t jo miehi‰, mutta oleskeleminen siell‰ kuuman kes‰n yli ja palaaminen takaisin ovat kerrassaan ihmeit‰. Ainoastaan yaqui voi saada sen aikaan. Vain yaqui!" "Varmasti! Noiden p‰ivien kuluessa rupesi Charlie Ladd kunnioittamaan intiaania. Mutta, Belding, kun puhumme palaamisestamme, emme saa unhottaa hevosiakaan. Ilman vanhaa jaloa Solia ja Diabloa, jota en vihaa en‰‰, ja noita muita valkoisia emme milloinkaan olisi p‰‰sseet t‰nne. Yaqui ja hevoset, siin‰ kertomukseni ydin." * * * * * Varhain seuraavan p‰iv‰n iltana tapasi Belding Dickin vesitynnyrin luota. "Belding, t‰m‰ on jokivett‰ ja sit‰paitsi mutaista", sanoi Dick. "Jumala tiet‰‰, etten ole vaativainen, mutta olen uneksinut vanhasta kylm‰st‰ l‰hteest‰mme ja haluan juoda siit‰." "Se ei voi tapahtua en‰‰ milloinkaan, poikaseni. L‰hde on tuhoutunut, kadonnut, ja sen pohja on nyt aivan kuiva." "Kuivako?" Gale suoristautui hitaasti. "Mutta nyth‰n on satanut ja joki tulvii. L‰hteenh‰n pit‰isi olla aivan t‰ynn‰. Mit‰ on tapahtunut? Miksi se on kuiva?" "Dick, koska olet niin innostunut asiaan, voin sinulle kertoakin, ett‰ nitroglyseriinin kova r‰j‰hdys tukki l‰hteeni." "Nitroglyseriininkˆ?" toisti Dick n‰ytt‰en ‰kki‰ huomaavan jotakin. "Ajatukseni ovat olleet kiinnitetyt kotiin, Nelliin ja omaisiini, mutta kumminkin olen ollut huomaavinani, ett‰ t‰‰ll‰, sinussa ja Nelliss‰ on jotakin vierasta... Belding, kasteluoja tuolla on kuiva. Ruusut ovat kuihtuneet. Tuo mit‰tˆn ruohon vehreys on sateitten aiheuttama. Mit‰ on tapahtunut? Maatila n‰ytt‰‰ laiminlyˆdylt‰. Kun katselen ymp‰rilleni, huomaan muutoksen." "Huomaat tietenkin", sanoi Belding katkerasti. "Kuuntele, niin kerron." Lyhyesti, mutta kumminkin seikkaper‰isesti kertoi Belding Chasen hommista. Gale h‰mm‰styi vain aluksi. "Vetemmekˆ ja palstammeko anastetut, suunnitelmammeko varastetut? Kuulehan, Belding, tuo tuntuu sadulta. Onko Forlorn River niin edistynyt, ett‰ t‰‰ll‰ on kauppoja, rautatie, pankki ja muuta tuollaista?" ƒkki‰ h‰n tulistui ja rupesi ep‰ilem‰‰n. "Nuo Chaset, ovatko he suorittaneet tuon kaiken?" "Ovat; se on suoraa rosvoamista, pahempaa kuin meksikolaisten kuhnailu", vastasi Belding tuimasti. "Sanoit lain olevan heid‰n puolellaan?" "Varmasti! Ben Chasella on niihin niin luja ote kuin Diablolla myˆt‰m‰ess‰. Dick, meid‰t on ryˆstetty, syrj‰ytetty, lyˆty ja masennettu, emmek‰ voi tehd‰ mit‰‰n." "Ah, olen niin pahoillani, Belding, eritt‰inkin Laddyn vuoksi", sanoi Gale l‰mpim‰sti. "H‰n on raajarikko eik‰ h‰n voi milloinkaan en‰‰ ruveta paimeneksi. H‰n on toivonut voivansa asettua otaksumalleen tilalle asumaan, ruveta viljelem‰‰n ruohoa ja kasvattamaan hevosia ja el‰m‰‰n herroiksi. Mutta nyth‰n se on mahdotonta. H‰n kai ei tied‰ t‰st‰ mit‰‰n viel‰, sill‰ h‰n sanoi minulle juuri ‰sken, ett‰ h‰n haluaa menn‰ katselemaan maitaan. Kuka h‰nelle sen nyt kertoo? Kun h‰n saa tiet‰‰ tuon, niin mihin h‰n sitten ryhtyy?" "Poikani, t‰m‰ asia on vaivannut minua kovasti", vastasi Belding katsoen ter‰v‰sti nuorukaiseen. "Arvailin, milt‰ se sinusta tuntuu." "Minustako? Menen puhuttelemaan noita Chaseja. Kuulehan, Belding, luullakseni on minun parasta ryhty‰ toimeen. Jos Laddy ehtii ennen, vuotaa varmasti verta. H‰n ei ole viel‰ aivan entisell‰‰n. Joskus unissaan puhuu h‰n viel‰, miten yaqui tappoi Rojaksen. Jos asia annetaan h‰nen haltuunsa, tappaa h‰n nuo miehet, mutta jos min‰ --" "Puhut j‰rkev‰sti. Dick. En ole kumminkaan aivan varma sinustakaan, sill‰ et ole viel‰ kuullut kaikkea. Poikaseni, sinun on ajateltava Nelli‰ ja ‰iti‰si." Gale katsoi h‰neen pitk‰‰n ja tutkivasti. "No kuuntele sitten", aloitti Belding. Syvin, katkonaisin ja v‰risevin ‰‰nin kertoi h‰n sitten Galelle, miten Radford Chase oli ahdistellut Nelli‰, miten Ben Chase oli karkoittanut Nellin ‰idin -- koko tuon surullisen jutun. "Vai ovat he olleet sellaisessa ahdingossa! Pieni tyttˆraukka!" mumisi Gale pys‰hdellen. "Tunsin, ett‰ jotakin oli hullusti, sill‰ Nell ei ollut luonnollinen eik‰ entisenlainen. Kun pyysin h‰nt‰ menem‰‰n naimisiin kanssani niin pian kuin suinkin is‰n ollessa viel‰ t‰‰ll‰, ei h‰n voinut sanoa mit‰‰n, vaan ainoastaan itke‰." "Nellill‰ on ollut vaikeat ajat", sanoi Belding vaatimattomasti. "Mutta nyt kun sin‰ olet tullut takaisin, muuttuu h‰nenkin olonsa paremmaksi. Dick, tunnen tytˆn. H‰n kielt‰ytyy varmasti menem‰st‰ naimisiin kanssasi, ja saat panna kaikki keinosi liikkeelle taivuttaaksesi h‰net. Luulen tuntevani sinutkin, sill‰ muuten en puhuisikaan." "Belding, mit‰ sin‰ oikeastaan tarkoitat noilla vihjauksillasi?" kysyi Gale tiukasti. "Uskallatko v‰itt‰‰, ett‰ jos tuo asia on totta, muuttaa se mielipiteeni?" "ƒl‰h‰n nyt, Dick, en tarkoita sellaista ollenkaan. Olen vain niin kˆmpelˆ puheissani. Ja minua on kovasti ahdistettu." "Herran nimess‰, et kai uskone Chasen puheita?" kysyi Gale tulisesti. "Sill‰ se on vale, vannon sen. Tied‰n sen varmasti. Menen heti keskustelemaan Nellin kanssa. Tule mukaani, haluan sen, Belding. Voi, miksi et kertonut t‰t‰ minulle heti!" Belding tunsi rautaisen k‰den vet‰v‰n h‰net ensin vierashuoneeseen ja sitten puutarhan poikki Nellin ovelle, jonka kynnyksell‰ tyttˆ istui. N‰hdess‰‰n heid‰t huudahti h‰n heikosti, kumartui sitten hetkeksi, mutta kohotti j‰lleen kalpeat tyynet kasvonsa tummenevin silmin. "Kultaseni, tied‰n nyt, miksi et en‰‰ k‰yt‰ ‰itini sormusta", sanoi Gale vakavasti ja hiljaa. "Dick, en ole en‰‰ sen arvoinen", vastasi Nell ojentaen vapisevan k‰tens‰ ja n‰ytt‰en sormusta, joka lep‰si irtonaisena siin‰. Nopeasti kuin salama tarttui Dick siihen ja painoi sormuksen takaisin nimettˆm‰‰n sormeen. "Nell, katso minuun. Se on sinun kihlasormuksesi. En usko ollenkaan tuota juttua, joka kiusaa sinua. Tied‰n sen valeeksi. Olen aivan varma, ett‰ ‰itisi todistaa sen. H‰n on luultavasti k‰rsinyt kerran -- ehk‰ siihen sis‰ltyy surullinen erehdyskin, mutta tuo sinun pelk‰‰m‰si asia ei ole totta. Kuuntele minua kumminkin, rakkaani, vaikka se olisikin totta, en v‰lit‰ siit‰ hituistakaan. Annan sinulle kunniasanani, etten sit‰ milloinkaan en‰‰ ajattelekaan. Rakastan sinua vain enemm‰n senvuoksi, ett‰ olet saanut k‰rsi‰. Haluan kiihke‰mmin kuin milloinkaan ennen saada sinut vaimokseni lempi‰kseni sinua niin, ett‰ unohdat t‰m‰n --" Nell nousi nopeasti ja niin intohimoisesti kuin h‰n olisi ollut j‰rkytetty syd‰njuuriaan myˆten ja suuteli Dicki‰. "Ah, Dick, olet niin ‰‰rettˆm‰n hyv‰! Et voi milloinkaan ymm‰rt‰‰, mit‰ nuo sanasi juuri nyt merkitsev‰t minulle. Ne ovat pelastaneet minut, luullakseni." "Silloin kai, kultaseni, on kaikki j‰lleen hyvin?" kysyi Dick kiihke‰sti. "Aiot pit‰‰ sanasi ja menn‰ kanssani naimisiin?" Valoisa kajastus h‰visi Nellin kasvoista ja siniset silm‰t olivat nyt melkein mustat. H‰n taivutti p‰‰ns‰ pudistaen sit‰. "Nell!" huudahti Gale hengitt‰en nopeasti. "ƒl‰ kiusaa minua, Dick. En voi menn‰ kanssasi naimisiin." "Miksi et?" "Kyll‰ kai sen tied‰t. On totta, ett‰ --" "Valetta se on!" keskeytti Dick kiihke‰sti. "Mutta vaikka se olisikin totta, niin miksi et minusta huoli? Meid‰n v‰lill‰mmeh‰n on rakkaus p‰‰vaikutin, rakkaus, eik‰ mik‰‰n muu. Etkˆ rakastakaan minua en‰‰?" He olivat unhottaneet Beldingin, joka per‰ytyi varjoon. "Rakastan sinua syd‰mest‰ni ja sielustani. Haluaisin kuolla puolestasi", kuiskasi Nell ristien k‰tens‰. "Mutta en halua h‰v‰ist‰ sinua." "Kultaseni, olet ajatellut t‰t‰ asiaa niin paljon, ettet ole en‰‰ terve. Liioittelet hirve‰sti. Sanon sinulle, ett‰ jos menet kanssani naimisiin, ei minusta ainoastaan tule maailman iloisin, vaan myˆskin onnellisin mies." "Dick, et ajattele nyt ollenkaan omaisiasi. Hyv‰ksyisiv‰tkˆ hekin minut sinun vaimoksesi?" "Varmasti", vastasi Dick ep‰rˆim‰tt‰. "Ei, ei mitenk‰‰n!" "Olet aivan hassu, Nell. Olen iloinen, ett‰ kiinnitit huomioni t‰h‰n. Sain n‰in tilaisuuden koettaa jotakin. Menen heti puhelemaan heid‰n kanssaan. Palaan t‰nne v‰hemm‰ss‰ kuin --" "Dick, et suinkaan aio kertoa ‰idillesi?" huudahti Nell kostein silmin. "Eth‰n, sill‰ en voi sit‰ kest‰‰. H‰n on niin ylpe‰, ja, Dick, rakastan h‰nt‰. ƒl‰ kerro h‰nelle, ole nyt niin yst‰v‰llinen! H‰n matkustaa piakkoin. Toivon, ettei h‰n saa sit‰ milloinkaan tiet‰‰. Haluan, ett‰ h‰n ajattelee minusta aina hyv‰‰. Dick, rukoilen sinua. Pelko, ett‰ h‰n saa sen tiet‰‰, on ollut suurin huoleni. ƒl‰ mene!" "Nell, olen pahoillani, sill‰ en halua mitenk‰‰n pahoittaa mielt‰si. Mutta olet aivan v‰‰r‰ss‰. Taistelen onnesi puolesta, joka on minun el‰m‰ni... Odota t‰ss‰, rakkaani. Tulen heti takaisin." Gale juoksi puutarhan poikki ja katosi. Nell vaipui kynnykselle istumaan, ja kun h‰n luki kysymyksen Beldingin silmist‰, pudisti h‰n surullisesti p‰‰t‰‰n. He odottivat vaitiollen ja aika tuntui melko pitk‰lt‰, ennenkuin Gale palasi. Belding ihastui n‰hdess‰‰n h‰net. H‰ness‰ oli nyt enemm‰n poikamaista kuin Belding milloinkaan ennen oli huomannut. Dick l‰hestyi nopeasti, punaisena, kuumissaan, innokkaasti, suorana ja melkein hymyillen. "Kerroin sen heille. Vannoin sen valheeksi, mutta k‰skin heit‰ m‰‰r‰‰m‰‰n kantansa niinkuin se olisi totta. Elsien taivuttamiseksi ei minun tarvinnut tuhlata minuuttiakaan. H‰n rakastaa sinua, Nell, ja is‰ni on kiintynyt sinuun ‰‰rettˆm‰sti. Sain h‰netkin puolelleni parissa minuutissa, mutta ‰idin kanssa tuhlautui melko paljon aikaa. H‰n halusi tiet‰‰ asian perinpohjin. H‰n on ylpe‰, niin, mutta sinun olisi pit‰nyt olla katsomassa, miten h‰n suhtautui t‰h‰n asiaan. H‰n itki s‰‰list‰, muistamatta minua pitk‰‰n aikaan. H‰n rakastaa sinua myˆskin, Nell, kuten kaikki muutkin. Miten hauskaa onkaan kertoa sinulle t‰m‰! Luullakseni ‰iti ymm‰rt‰‰, millainen osa sinulla on -- miten sen nyt sanoisinkaan -- Dick Galen uudestasyntymisess‰. Eikˆ se kuulostakin hienolta? Kultaseni, ‰iti ei ainoastaan suostu, vaan haluaa, ett‰ tulet vaimokseni niin pian kuin suinkin. Kuulitko, mit‰ sanoin? H‰n talutti minut muutamaan nurkkaan ja koska h‰n on ‰itini, puristi h‰n minut sinne kuin ruuvipihteihin. H‰n pani minut lupaamaan, ett‰ asumme id‰ss‰ toisen puolen vuodesta. Se tahtoo sanoa: Chicagossa, Cape Mayssa ja New Yorkissa. Katsohan, en ole en‰‰ mik‰‰n hyl‰tty poika. Nell, kultaseni, silloin opit tiet‰m‰‰n, kuka Dick Gale oikeastaan on. Mutta haluan kumminkin pysy‰ uudisasukkaana, jollaiseksi autoit minua kehittym‰‰n, ratsastaa Blanco solilla ja katsella hieman er‰maata. ƒl‰ ajattele noita suuria kaupunkeja niin paljon, ett‰ rupeat niit‰ pelk‰‰m‰‰n, sill‰ me molemmat rakastamme kumminkin aukeita kentti‰ enemm‰n. Sano nyt, Nell, ett‰ olet unhottanut n‰m‰ ik‰vyydet. Tied‰n kaiken muuttuvan hyv‰ksi. Lupaa, ett‰ menet pian naimisiin kanssani... No mutta, kultaseni, miksi itket?... Nell!" "Syd‰meni murtuu", nyyhkytti Nell, "sill‰ en voi tulla vaimoksesi." Poikamainen iloisuus katosi Galen kasvoista. Belding n‰ki t‰ss‰ ankaran todellisuuden tekev‰n tyhj‰ksi h‰nen unelmansa. "Tuo pirullinen Radford Chase julistaa varmasti salaisuuteni koko maailmalle", huohotti Nell. "H‰n vannoi, ett‰ jos tulet takaisin ja menet kanssani naimisiin, seuraa h‰n meit‰ avaraan maailmaan kertoakseen sen kaikille." Belding huomasi Galen muuttuvan kuoleman kalpeaksi ja j‰ykistyv‰n kuin naulattu paikoilleen. "Chase uhkasi sinua siis?" kysyi Dick, ja h‰nen ‰‰nens‰ luonnoton tyyneys peloitti Beldingi‰. "Uhkasiko? H‰n ahdisti minua kuin painajainen", vastasi Nell voimatta hillit‰ itse‰‰n. "Ensin arvailin, miten h‰n menetteli kiusatessaan ‰idin melkein sairaaksi, mutta ‰iti ei ruvennut kertomaan minulle. H‰nen matkustamisensa j‰lkeen alkoi Chase kumminkin vihjailla, ja vihani h‰nt‰ kohtaan vain kiihtyi. Mutta kun h‰n kertoi minulle, pel‰styin ja h‰pesin, antautumatta kumminkaan. Kun h‰n oli selv‰, oli h‰n hyvin huomaavainen, mutta kun h‰n oli nousuhumalassa, k‰ytt‰ytyi h‰n kuin piru. H‰n nauroi niin minulle ja ylpeydelleni. En uskaltanut ajaa h‰nt‰ poiskaan. Jonkun ajan kuluttua huomasi h‰n, ett‰ ‰itisi rakastaa minua ja min‰ h‰nt‰. Silloin alkoi h‰n uhata minua sanoen, ett‰ jollen suostu, ilmoittaa h‰n asian ‰idillesikin. Se lannisti minut ja oli minut melkein tappaa. En yksinkertaisesti voinut siet‰‰ ajatustakaan, ett‰ rouva Gale saisi sen tiet‰‰. En kumminkaan voinut menn‰ h‰nen kanssaan naimisiin. Siten h‰n jatkoi p‰iv‰t pitk‰t ja kun h‰n oli juovuksissa, ei h‰n kysynytk‰‰n minulta, haluanko tulla h‰nen vaimokseen. Olin jo joutumaisillani aivan toivottomaksi ja tulemaisillani hulluksi, kun sin‰ palasit." H‰n lopetti kuiskaten ja katsoi toivovasti ja surullisesti Galeen. Belding oli kuin tulinen p‰tsi sis‰lt‰, mutta tyyni muuten. H‰n katseli Galea luullen arvaavansa, millaiseksi nuorukaisen k‰ytˆs hetken kuluttua muuttuu. Dick puristi Nellin syliins‰ laskematta h‰nt‰ vapaaksi pitk‰‰n aikaan. "Rakas Nell, olen varma, ett‰ pahin aika on jo ollut ja mennyt", sanoi h‰n l‰mpim‰sti. "En aio luopua sinusta. Nyt on sinun ment‰v‰ lep‰‰m‰‰n ja rauhoittumaan. ƒl‰ ole pahoillasi en‰‰, sill‰ t‰m‰ asia ei ole niin kauhea kuin luulottelet. Luota minuun, sill‰ min‰ voin kyll‰ tukkia herra Radford Chasen suun." Kun h‰n laski tytˆn vapaaksi, katsoi t‰m‰ nopeasti h‰neen ja kohotti sitten rukoilevasti k‰tens‰. "Dick, et suinkaan aio ahdistaa h‰nt‰, menn‰ h‰nt‰ hakemaan?" Gale nauroi niin ett‰ Belding s‰ps‰hti. "Dick, rukoilen sinua, ‰l‰ aiheuta ik‰vyyksi‰. Chaset ovat olleet jo tarpeeksi pahoja meille. He ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Dick, lupaa, ettet pahenna en‰‰ asioita. Lupaa, ettet mene hakemaan h‰nt‰." "Pyyd‰tkˆ tuota minulta?" kysyi Dick tiukasti. "Pyyd‰n, ah, pyyd‰n!" "Mutta sin‰h‰n ymm‰rr‰t sen olevan hyˆdytˆnt‰. Millaiseksi mieheksi minua oikeastaan luuletkaan?" "Pelk‰‰n vain niin ‰‰rettˆm‰sti. Ah, Dick, h‰n ampuu sinua selk‰‰n!" "Ei, Nell, h‰nenlaisensa mies ei kykene edes sellaiseen tekoon." "Aiot siis menn‰?" huudahti Nell hurjasti. Gale hymyili niin, ett‰ Beldingi‰ v‰risytti. "Dick, enkˆ voi taivuttaa sinua?" "Et!" Silloin ilmeni nainen Nelliss‰ vaistomaisesta pelosta huolimatta. Tummin silmin ja kalpein kasvoin ojensi h‰n raollaan olevat vapisevat huulensa ja suuteli Dicki‰. Gale poistui puutarhasta ja Belding seurasi h‰nen kintereill‰‰n. He meniv‰t arkihuoneen l‰pi. Kuistilla sen edustalla istuivat paimenet, herra Gale ja Thorne. Dick meni kumminkin huoneeseensa sanomatta sanaakaan. "Nyt on varmasti jotakin tekeill‰", sanoi Ladd vakavasti ja suoristautui tuolissaan rypist‰en silmi‰‰n. Belding sanoi muutamia sanoja, ja muistaen p‰‰tˆksens‰ vaikuttaa ratkaisevasti herra Galeen ei h‰n siekaillut, vaan sanoi sanansa julmin tyydytyksin. "Olisi parasta hillit‰ tuota poikaa", lopetti h‰n katsoen herra Galeen. "H‰n aiheuttaa varmasti jonkun onnettomuuden, sill‰ h‰n on hirve‰sti vihoissaan." "Hillit‰kˆ h‰nt‰? No varmasti", vastasi herra Gale nousten hermostuneesti ja nopeasti. Dick sattui juuri silloin tulemaan huoneestaan. Belding katsoi h‰neen ter‰v‰sti, mutta ei voinut huomata h‰ness‰ muuta muutosta kuin ett‰ h‰n oli pannut hatun p‰‰h‰ns‰ ja vet‰nyt paksut sormikkaat k‰siins‰. "Richard, minne olet menossa?" kysyi h‰nen is‰ns‰. "Menen puhuttelemaan er‰st‰ miest‰." "Et menek‰‰n! Tahdon, ett‰ pysyt kotona. Kiell‰n sinua menem‰st‰", sanoi herra Gale laskien k‰tens‰ poikansa olalle. Dick tyˆnsi is‰ns‰ syrj‰‰n hiljaa ja kunnioittavasti, mutta kumminkin tiukasti. Vanhus h‰mm‰styi. "Is‰, olen s‰ilytt‰nyt pahan tapani olla tottelematta sinua joskus. Olen pahoillani, mutta pyyd‰n: ‰l‰ sekaudu hommiini nyt ‰l‰k‰ seuraa minua. Voi nimitt‰in sattua, ett‰ saat katsella jotakin vastenmielist‰." "Mutta, poikani, mihin aiot ryhty‰?" "Menen antamaan selk‰‰n er‰‰lle koiralle." Herra Gale siirsi katseensa toivottomasti tuosta omituisesta ja tyynest‰ pojasta levottomaan Beldingiin. Dick jatkoi matkaansa portaille. "Odota!" Laddin ‰‰ni olisi voinut pys‰hdytt‰‰ mink‰ miehen hyv‰ns‰. "Dick, oliko aikomuksesi l‰hte‰ minutta?" "Oli, mutta en joutanut sit‰ ajattelemaan juuri nyt, Laddy." "Silt‰ n‰ytt‰‰. Odota kumminkin hetkinen, Dick. Olen kyll‰ sairas mies, mutta luullakseni ei t‰‰ll‰ kumminkaan ryhdyt‰ mihink‰‰n minutta." H‰n nilkutti kuistin poikki huoneeseensa. Jim Lash kopisti porot piipustaan ja hyr‰illen omaa tanssis‰velt‰‰n seurasi Laddia. Hetken kuluttua ilmestyiv‰t paimenet takaisin kummallakin pistooli kupeellaan. Beldingin julma j‰nnitys kasvoi, kun h‰n tarkasteli herra Galea. Kun vanhus n‰ki paimenet ja pistoolit, kalpeni h‰n ja alkoi vapista. "Meid‰n on parasta pysytell‰ syrj‰ss‰", kuiskasi Belding. "Dick menee antamaan selk‰‰n tuolle kaksijalkaiselle koiralle, ja kun pojat kiinnitt‰v‰t pistoolin kupeelleen, muuttuu heid‰n luontonsa kokonaan." "En halua j‰‰d‰ t‰nne", sanoi herra Gale rohkeasti. "Tahdon tulla mukaan katsomaan. Belding, tied‰n sen nyt. Richard menee puhuttelemaan noita Chaseja, noita rosvoja, jotka ovat kˆyhdytt‰neet teid‰t." "No niin, en rupea takaamaan, kykenev‰tkˆ Chaset ollenkaan vastustamaan", vastasi Belding kuivasti. "Mutta ehk‰ siell‰ on pistooleilla varustettuja meksikolaisia." Belding l‰ksi tavoittamaan Dicki‰ ja herra Gale tallusteli j‰ljess‰ Thornen kanssa. "Mist‰ meid‰n on etsitt‰v‰ noita Chaseja?" kysyi Dick Beldingilt‰. "He ovat rakennuttaneet jonkinlaisen kasvihuoneiston tuonne ravintolan viereen. T‰h‰n aikaan on Radford siell‰ varmasti, mutta vanhuksesta en voi sanoa mit‰‰n varmaa. Tuossa tien toisella puolella on kumminkin h‰nen konttorinsa." He sivuuttivat useita taloja, k‰‰ntyiv‰t er‰‰n nurkkauksen ymp‰ri valtakadulle ja pys‰htyiv‰t muutaman matalan tiilirakennuksen edustalle. Useita satuloituja hevosia oli kiinnitetty sein‰ss‰ oleviin renkaihin, ja meksikolaisia vetelehti suuren oven edustalla. "Ben Chase n‰kyy istuvan tuolla nurkassa", sanoi Belding Dickille. "Kai n‰et tuon valkohapsisen pitk‰n miehen, jonka hatussa on nahkanauha? H‰n on huomannut meid‰t jo ja n‰ytt‰‰ aavistavan jotakin. H‰nell‰ n‰ytt‰‰ olevan miehi‰ mukanaan, mutta heid‰t me kyll‰ saamme taipumaan. Olemme tulleet hakemaan tuota nuorta pukkia, ja varmasti on h‰nkin t‰‰ll‰." He meniv‰t sis‰‰n. Huone oli suuri eik‰ sielt‰ puuttunut muuta kuin tarjoilupˆyt‰, jotta se olisi ollut todellinen kapakka. Sen keskell‰ oli pari huojuvaa biljardia. Chase oli n‰ht‰v‰sti rakennuttanut t‰m‰n talon yht‰ paljon tyˆmiehiens‰ kuin insinˆˆriens‰ ja apulaistensa huviksi, koska joukossa oli sek‰ meksikolaisia ett‰ amerikkalaisia. Muutaman ikkunan ‰‰ress‰ olevan suuren pˆyd‰n ymp‰rill‰ r‰hisi tupakoivia, korttiapelaavia ja juopottevia miehi‰. "N‰yt‰ tuo Radford Chase minulle", sanoi Gale. "Tuolla, tuo suuri punakka mies. H‰nen silm‰ns‰ ovat hieman pullistuneet. Katso, h‰n on pudottanut korttinsa eik‰ h‰nen naamansa en‰‰ punoita." Dick meni huoneen poikki. Belding tarttui herra Galea k‰sivarteen ja kuiskasi k‰he‰sti: "Seuratkaa nyt tarkasti kaikkea. T‰st‰ tulee jotakin suurenmoista. Katsokaa Dicki‰ ja Laddya. Kun kuulette pistoolin pamahtavan, kyyristyk‰‰ taakseni." Belding hymyili julmasti ja tyytyv‰isesti huomatessaan herra Galen kalpenevan. Dick pys‰htyi pˆyd‰n viereen. H‰nen raskas saappaansa vilahti ja pˆyt‰ halkesi rys‰ht‰en lenn‰tt‰en lasit, kortit ja lakit menem‰‰n. Kun ne putoilivat lattialle ja h‰mm‰styneet pelaajat alkoivat siirty‰ sivulle, karjaisi Gale: "Nimeni on Gale! Haluan tavata herra Radford Chasea!" Er‰s pitk‰, hartiakas mies nousi melko rohkeasti ja horjahdellen katsoen Galeen. "Olen Radford Chase", sanoi h‰n. H‰nen ‰‰nens‰ ilmaisi kumminkin h‰nen rohkeutensa laadun. Siihen ei tuhlautunut monta minuuttia. Pˆyd‰t ja tuolit olivat hujan hajan kumollaan nurkissa, toinen biljardi oli siirtynyt paikoiltaan ja er‰s lamppu oli mennyt sirpaleiksi ja ˆljy valui lattialle. Ladd nojautui ovenpieleen savuava pistooli k‰dess‰‰n. Muudan meksikolainen vaikeroi sein‰n vieress‰ heilutellen haavoittunutta k‰tt‰‰n. Kaukaisimmassa nurkassa voivotteli er‰s toinen toveriensa tukema haavoitettu meksikolainen. Nuo molemmat olivat yritt‰neet ampua Galea ja Ladd oli merkinnyt heid‰t. Huoneen keskell‰ makasi Radford Chase liikkumatonna, revittyn‰ ja veriss‰‰n. H‰n ei ollut kumminkaan vaikeasti loukkautunut, vaan ainoastaan avuton, kovasti selk‰‰ns‰saanut raukka, joka tiesi tilansa ja tunsi, miten h‰neen katseltiin. H‰n nyyhkytti, vaikeroi ja ulisi, mutta ei kukaan tullut auttamaan h‰nt‰ jaloilleen. Ben Chase nojautui huoneen takaoveen ollen kerrankin vailla kaikkea vaikutusvaltaa, luottamusta ja rohkeutta. Gale asettui h‰nt‰ vastap‰‰t‰, ja nyt olivat h‰nen kasvonsa aivan toisenn‰kˆiset kuin h‰nen tullessaan paikalle. Vaikka hiki tippuikin h‰nen otsastaan, olivat h‰nen kasvonsa kumminkin kalmankalpeat. H‰nen silm‰ns‰ n‰yttiv‰t leimuavan ja lepattavan kuin tummanpunaiset liekit. H‰nen laiha leukansa tyˆntyi eteenp‰in ja vapisi kiukusta, kun h‰n pudisti suurta nyrkki‰‰n Chasen nen‰n edess‰. "Harmaat hiuksenne suojelevat teit‰ nyt, mutta ‰lk‰‰ tulko milloinkaan en‰‰ tielleni. Ja sitten kun tuo poikanne virkoaa, sanokaa h‰nelle, ett‰ joka kerta, kun h‰net tapaan, lis‰‰n hieman siihen, mit‰ h‰n ‰sken sai!" XIX. FORLORN RIVERIN SALAISUUS. Varhain aamulla k‰veli Gale yksin‰‰n hakien yksin‰isyytt‰ voidakseen rauhassa mietti‰ tilannetta. H‰nen oli hyvin vaikea eksytt‰‰ yaquia, ja juuri kun h‰n oli heitt‰ytynyt ruohikkoon muutamassa eristetyss‰ suojaisessa kulmauksessa, ilmestyi sinne intiaanikin hiljaa kuin varjo ja yht‰ salaper‰isen‰ kuin ennenkin. "_Malo_", sanoi t‰m‰ kaikuvasti. "Kyll‰, yaqui, asiat ovat huonosti, hyvin huonosti", vastasi Gale. Intiaanillekin oli kerrottu Beldingin ja paimenien k‰rsimist‰ vahingoista. "Tulkaa mukaani!" sanoi yaqui viitaten merkitsev‰sti Nimettˆmien vuorien sireeninv‰risiin huippuihin p‰in. H‰n n‰ytti samanlaiselta kuin ennenkin, mutta kun Gale katsoi h‰neen tarkasti hetkisen, tunsi h‰n intiaanin omituisen voiman vaikutuksen. "Miksi haluaa veljeni minua kanssaan Nimettˆmille vuorille?" kysyi Gale. "_Lluvia d'oro_", vastasi yaqui tehden liikkeit‰, joita Galen oli hyvin vaikea tulkita. "Kullann‰ytt‰j‰", k‰‰nsi Gale. Yaqui oli antanut Nellille tuollaisen nimen. Mit‰ h‰n mahtoikaan tarkoittaa k‰ytt‰ess‰‰n sit‰ t‰ss‰ yhteydess‰? Tahtoiko h‰n liikkeill‰‰n kiinnitt‰‰ h‰nen huomionsa tuosta harvinaisesta ja kauniista puusta putoaviin kellan v‰risiin kukkiin vai kultasateeseenko? Galen haluttomuus katosi ‰kki‰, kun h‰nen mieleens‰ juolahti muudan asia. Yaqui tarkoitti varmasti kultaa. Kultaa! H‰n luuli voivansa korvata valkoisen veljens‰ menetetyn omaisuuden, veljen, joka oli pelastanut h‰nen henkens‰ Papago Wellin luona. Galea huumasi, kun h‰n katsoi tutkivasti intiaanin ihmeellisiin silmiin. Eikˆ yaqui milloinkaan oppinut k‰sitt‰m‰‰n, ett‰ h‰nen velkansa oli jo aikoja sitten maksettu? "Tulkaa mukaani", toisti intiaani viitaten vuorille h‰nelle ominaisin merkitsevin liikkein. "Kyll‰, yaqui." Gale riensi huoneeseensa, vaihtoi jalkoihinsa piikkikeng‰t, t‰ytti vesipullonsa ja palasi nopeasti aitaukseen. Yaqui odotti h‰nt‰. Intiaanilla oli vyyhdelle k‰‰ritty suopunki olallaan ja lyhyt tukeva keppi k‰dess‰‰n. Sanomatta sanaakaan l‰ksi h‰n k‰velem‰‰n kujalle p‰in ja k‰‰ntyi sitten joen suuntaan, vuorille. Heid‰n poistumistaan talosta ei huomannut kukaan. Mik‰ ennen oli ollut vain kapea mesquite-pensaitten reunustama polku, oli nyt leve‰, kovaksi tallattu tie. Sen vieress‰ oli syv‰ ja leve‰ kasteluoja t‰ynn‰ mutaista vett‰. Gale oli kyll‰ ollut utelias n‰kem‰‰n, mit‰ Chaset olivat saaneet aikaan, mutta h‰nen tuntemansa katkeruus, jota h‰n ei ollut voinut tukahduttaa, oli est‰nyt h‰nt‰ l‰htem‰st‰ katsomaan. H‰n ei h‰mm‰stynyt ollenkaan huomatessaan, ett‰ insinˆˆrit, jotka olivat rakentaneet ojat ja padon, olivat noudattaneet joka suhteessa h‰nen suunnitelmiaan. Padotusta solasta oli tullut suurenmoinen s‰iliˆ eik‰ Gale voinut katsella tuota pitk‰‰, kapeaa j‰rve‰ tuntematta iloa. Tuo meksikolaisten pelk‰‰m‰ _ano seco_ voi kyll‰ tulla j‰lleen ja tuleekin, mutta ei milloinkaan Forlorn Riverin asukkaille. Tuo kivisein‰inen ja -pohjainen s‰iliˆ ei vuotaisi milloinkaan, ja nytkin oli siin‰ jo niin paljon vett‰, ett‰ sill‰ parina vuonna voitiin kastella koko Altar Valley sateista huolimatta. Yaqui k‰veli nopeasti j‰rven rantaa sen ylimm‰iseen p‰‰h‰n, miss‰ virta syˆksyi s‰iliˆˆn tukkimattomasta solasta. Gale ei ollut milloinkaan kiivennyt t‰m‰n etemm‰ksi n‰ille rosoisille alemmille kukkuloille, ja Belding oli sanonut h‰nelle, ettei kukaan valkoinen mies ollut milloinkaan kiivennyt Nimettˆmille vuorille l‰nnest‰ p‰in. Mutta valkoinen mies ei ollutkaan mik‰‰n intiaani. Edellinen voi kyll‰ valloittaa laitumet, laaksot ja vuoret, ja ehk‰ er‰maankin, mutta h‰nen teoissaan ei ole milloinkaan mit‰‰n salaper‰ist‰. Mutta tuskin oli Gale katsahtanutkaan tuohon korkeaan, harmaaseen ja uhkaavaan kivisein‰‰n, ennenkuin h‰nen mielenkiintonsa omituiseen intiaaniin j‰lleen her‰si. Se muistutti h‰nt‰ heid‰n v‰lill‰‰n olevasta siteest‰, joka oli melkein yht‰ luja kuin veriheimolaisuus. Sitten oli h‰n hyvin innokas ja utelias n‰kem‰‰n, miten intiaani aikoi voittaa nuo n‰ˆlt‰‰n luoksep‰‰sem‰ttˆm‰t kivipenkereet. Yaqui poistui solasta kiiveten er‰‰n rapautuneen rinteen laelle ja l‰ksi sitten sit‰ pitkin kulkemaan noiden korkeiden jyrk‰nteitten suuntaan. H‰n katseli sinne n‰ytt‰en valitsevan sopivaa kiipe‰mispaikkaa, kunnes h‰n lˆysi sellaisen. Se oli kumminkin vuorensein‰m‰ss‰ viimeinen, joka Galen mielest‰ soveltui sellaiseen tarkoitukseen. Sein‰m‰ kohosi h‰nen edess‰‰n, nojautui ulosp‰in, pimitti valon ja piilotti mahtavan vuoriston kokonaan n‰kyvist‰. Lukemattomat halkeamat, urat ja syvennykset lis‰siv‰t viel‰ tuon pullistuvan, mustan kalliosein‰n rosoisuutta. Yaqui sitoi suopungin toisen p‰‰n tuohon paksuun, tukevaan ja lyhyeen keppiin, selvitteli nuoran mutkat huolellisesti, pyˆritti sitten keppi‰ pyˆritt‰mist‰‰n ja heitti sen melkein ensimm‰isen noin kolmenkymmenen jalan korkeudella olevan penkereen yli, mutta keppi luiskahti irti. Yaqui koetti uudestaan ja nyt tarttui se muutamaan halkeamaan. Intiaani veti kovasti, mutta keppi ei irtautunut. Sitten tarttui h‰n suopunkiin ja kiipesi jyrkk‰‰ sein‰‰ ylˆs suopunkia pitkin, muutellen vuorotellen k‰si‰‰n. Saavuttuaan penkereelle viittasi h‰n Galea seuraamaan, ja Galesta tuntui t‰llainen kiipe‰minen sek‰ nopealta ett‰ helpolta. Intiaani veti suopungin luokseen ja heitti kepin toiseen halkeamaan. H‰n kiipesi sitten toiselle penkereelle ja Gale seurasi h‰nt‰. Kolmas ponnistus vei heid‰t er‰‰lle rosoisemmalle, noin sata jalkaa rinnett‰ korkeammalla olevalle penkereelle. Yaqui suuntasi kulkunsa vasemmalle k‰‰ntyen er‰‰seen pime‰‰n kuiluun. Gale pysytteli aivan h‰nen kintereill‰‰n. He saapuivat kumminkin pian valoisampaan paikkaan, mutta niin ahtaaseen, ett‰ n‰kˆala oli hyvin rajoitettu. Suuria haljenneita kallionlohkareita oli joka suunnalla. T‰‰ll‰ alkoi kiipeileminen muuttua vaivalloiseksi. Kun oli kysymyksess‰ vuorilta laskeutuminen, voi Gale j‰tt‰‰ intiaanin j‰lkeens‰, mutta n‰in huipuille kiivetess‰ sai h‰n ponnistaa kaiken tarmonsa pysy‰kseen intiaanin kintereill‰. T‰ss‰ eiv‰t tulleet kysymykseen voimat eik‰ nopeus, joita Galella oli ehk‰ enemm‰n kuin useammalla muulla miehell‰, vaan keuhkojen kest‰vyys, ja yaqui oli viett‰nyt el‰m‰ns‰ kiipeilem‰ll‰ er‰maan huipuille. Kiipe‰minen oli sit‰paitsi ‰‰rettˆm‰n hidasta, vaikeaa ja vaarallista. Gale oli monta kertaa matkan kest‰ess‰ kuulevinaan putoavan veden kumeaa kohinaa. ƒ‰ni tuntui kuuluvan joskus h‰nen ala- ja joskus yl‰puoleltaan, joskus taasen oikealta ja joskus vasemmalta. Kun h‰n luuli voivansa varmasti m‰‰r‰t‰ suunnan, mist‰ se kuului, lakkasi se ‰kki‰ kohisemasta, kunnes h‰n oli p‰‰ssyt jonkun matkaa. V‰hitellen unhotti h‰n sen kokonaan kiipe‰misen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi. H‰nen polvistaan ja k‰sist‰‰n l‰ksi nahka, hiki vuoti h‰nest‰ virtanaan ja h‰nen p‰‰t‰‰n huimasi. H‰nen syd‰mens‰ jyskytti niin ett‰ se vaivasi, ja joskus pimeniv‰t h‰nen silm‰ns‰. Kun h‰n vihdoin saapui t‰m‰n korkean vuoren laelle, jossa yaqui odotti h‰nt‰, tapahtui se juuri ajoissa. H‰n heitt‰ytyi sel‰lleen lep‰‰m‰‰n hetkeksi v‰litt‰m‰tt‰ muusta kuin sinisest‰ taivaasta. Sitten h‰n nousi istualleen ja h‰mm‰styi huomatessaan, ettei h‰n tuon pitk‰n kiipe‰misen j‰lkeen ollut sen korkeammalla kuin vain noin tuhat jalkaa laakson yl‰puolella. P‰‰tt‰en h‰nen ponnistustensa kovuudesta olisi h‰n vaikka vannonut kiivenneens‰ ainakin penikulman. Kyl‰ lep‰si tuolla alhaalla uusine tiilirakennuksineen, telttoineen ja majoineen, jotka muodostivat jyrk‰n vastakohdan vanhoille taloille. H‰n n‰ki viheri‰t apilapellot ja Beldingin valkoiset hevoset, jotka n‰yttiv‰t melko pienilt‰ ja liikkumattomilta. H‰nt‰ huvitti kuvitelmansa, ett‰ h‰n voi erottaa Blanco solin muista. Sitten kiintyi h‰nen katseensa jokeen. Nyt h‰n vihdoinkin k‰sitti, miksi sit‰ sanottiin Forlorn Riveriksi. Nytkin, t‰h‰n vuoden aikaan, kun se oli t‰ynn‰ vett‰, oli se hyvin hyl‰tyn n‰kˆinen. Se oli tuomittu h‰vi‰m‰‰n tuonne er‰maahan, tuomittu sellaiseen kohtaloon, ettei se milloinkaan saanut sekoittaa vett‰ns‰ meren aaltoihin. Se virtasi laakson pohjassa muuttuen leve‰mm‰ksi ja matalammaksi ja v‰rilt‰‰nkin yh‰ harmaammaksi, kunnes se lopulta katosi surullisella matkallaan Sonoytaa kohti. Tuo autio, kimalteleva ja auringon polttama er‰maa tiesi sen olemassaolon ainoastaan n‰in tulvan aikana ja lipoi nytkin jo kuivunein kielin ja kyll‰stym‰ttˆmin mielin sen hyˆdyttˆm‰sti virtaavaa vett‰ haihduttaakseen sen ilmaan. Yaqui laski k‰tens‰ Galen polvelle. K‰si oli kuparinv‰rinen, arpinen, voimakas ja aina kaunopuhelias tarkoituksissaan. Intiaani kuunteli. H‰nen kumarruksissa oleva p‰‰ns‰, laajentuneet silm‰ns‰, j‰ykk‰ asentonsa ja tuo kovasti puristava k‰si muistuttivat el‰v‰sti Galea noista kauheista, pitkist‰, laavan keskell‰ vietetyist‰ ˆist‰. "Mit‰ kuuntelet, yaqui?" kysyi Gale. H‰n naurahti omalle mielentilalleen, mutta h‰nen ‰‰nens‰ ei rikkonut hiljaisuutta eik‰ lumousta. H‰n ei halunnut kumminkaan puhua en‰‰, vaan taipui vastustelematta yaquin kummalliseen vaikutusvaltaan. H‰n koetti kuunnella, mutta ei erottanut muuta kuin kotkan huudon. Usein h‰n arvaili, kuuliko intiaani jotakin ‰‰netˆnt‰kin, sill‰ yaquia ei voinut kukaan ymm‰rt‰‰. Mit‰ intiaani oli kuunnellut tahi halunnut kuulla, ei Gale saanut selville, vaikka yaqui n‰yttikin pian tyytyv‰iselt‰. Murahtaen jotakin, joka ei luultavasti merkinnyt mit‰‰n, nousi h‰n seisoalleen poiketen syrj‰‰n harjulta. Gale seurasi h‰nt‰ nopeasti, sill‰ h‰n oli jo lev‰nnyt kyllikseen ja halusi innokkaasti jatkaa matkaa. H‰n huomasi, ett‰ heid‰n kiipe‰m‰ns‰ jyrk‰nne oli vain uhkaavan, mustan, ylemp‰n‰ olevan yl‰tasangon ensimm‰inen porrasaskelma. ƒkki‰ kuuli h‰n putoavan veden kumeata kohinaa. Se tuntui nyt vapautuneen ontoista v‰risemisist‰. Yaqui kiipesi muutamalle harjulle ja pys‰htyi. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ seisoi Gale er‰‰n pohjattoman kuilun reunalla, johon vesi syˆksyi vaahdoten. H‰nen h‰mm‰stynyt katseensa kulki tuota nopeaa ja kapeaa virtaa pitkin takaisin p‰in kiintyen lopulta er‰‰seen mustaan, pyˆre‰‰n ja kiehuvaan lammikkoon. L‰hde oli suuri ja poreileva, ylemp‰n‰ olevalta autiolta yl‰tasangolta tulevan maanalaisen joen muodostama aukko. Yaqui oli vienyt Galen Forlorn Riverin l‰hteille. Galen monenlaiset ajatukset eiv‰t olleet nopeammat kuin h‰nen tuntemansa lumouksen v‰reet. H‰n aikoi paaluttaa palstan t‰‰lt‰ ja oli varma, ettei h‰nt‰ siit‰ milloinkaan voitaisi h‰‰t‰‰. Penkereihin kaivetut ojat ja jyrkkiin seiniin poratut aukot kuljettaisivat vett‰ laaksoon. Ben Chase oli rakennuttanut suuren s‰iliˆn, josta ei olisi mit‰‰n hyˆty‰, jos Gale vain haluaisi muuttaa Forlorn Riverin luonnollisen suunnan. Tuon salaper‰isen er‰maan joen alkul‰hde kuului nyt h‰nelle. Yaquin kummallinen k‰ytt‰ytyminen tukahdutti kumminkin h‰nen innostuksensa ja tyynnytti h‰nen kiihtyv‰t tunteensa. Intiaani n‰ytti ihmettelev‰n, ep‰rˆiv‰n ja muuttuvan vastahakoiseksi. H‰nen omituiset silm‰ns‰ tarkastelivat tuota kiehuvaa l‰hdett‰ niinkuin ne eiv‰t olisi uskoneet n‰kem‰‰ns‰ todeksi. Gale ymm‰rsi heti, ettei yaqui ennen milloinkaan ollut n‰hnytk‰‰n Forlorn Riverin l‰hteit‰. Jos h‰n jolloinkin oli kiivennyt t‰lle yl‰tasangolle, oli h‰n n‰ht‰v‰sti k‰ynyt jossakin sen toisessa kohdassa, sill‰ tuo l‰hde oli selv‰sti h‰nelle outo. H‰n tarkasteli huippuja, vuoren alempia jyrk‰nteit‰ ja l‰heisyydess‰ olevia maamerkkej‰ virkist‰‰kseen muistiaan, mutta h‰n n‰ytti ep‰rˆiv‰lt‰ eik‰ ollut varma, oliko h‰n oikeassa paikassa. Sitten h‰n meni tuon tummaa, kiehuvaa vett‰ t‰ynn‰ olevan lammikon sivu ja alkoi kiivet‰ er‰st‰, muutamalle esiinpist‰v‰lle kalliolle johtavaa matalaa rinnett‰, mutta silloin pys‰hdytti taas toinen oudostuttava ilmiˆ intiaanin. H‰nen edess‰‰n oli rapautunut ja hajonnut kiviraunio, mutta kumminkin viel‰ senmuotoinen, ett‰ se voitiin todeta ihmisten rakentamaksi. Yaqui kiersi sit‰ kiert‰mist‰‰n, ja h‰nen uteliaisuutensa todisti h‰nen viel‰kin ep‰rˆiv‰n. Tuntui aivan silt‰ kuin h‰n olisi lˆyt‰nyt jotakin h‰mm‰stytt‰v‰‰. Galekin ihmetteli tuon kiviraunion tarkoitusta. Oliko t‰ss‰ joskus maailmassa ollut jonkun kullanetsij‰n paaluttama palsta? "Huh!" murahti intiaani, ja vaikka t‰m‰ h‰nen huudahduksensa ei ilmaissutkaan tyydytyst‰, lopetti se varmasti h‰nen ep‰rˆimisens‰. H‰n viittasi keltaisen kivikielekkeen alla olevaan kalliosein‰‰n. Siin‰ oli himmeit‰ ihmisten tekemi‰ k‰den kuvia, jotka oli piirretty sormet hajalleen. Gale oli usein n‰hnyt tuollaisia piirustuksia er‰maan kuilujen seiniss‰. N‰ht‰v‰sti huomasi yaqui niist‰, ett‰ h‰n oli saapunut etsim‰lleen paikalle. Nyt muuttuivat intiaanin liikkeet nopeiksi, mik‰ kiinnitti senkinvuoksi huomiota, ett‰ yaqui kiiruhti harvoin. Gale seurasi j‰nnitettyn‰ h‰nen hommiaan. Intiaani haki jotakin kielekkeen alla olevasta hiekasta, ja kun h‰n oli lˆyt‰nyt kahmalollisen pieni‰, mustia kivi‰, ojensi h‰n ne Galelle. Niiden paino h‰mm‰stytti Galea niin, ett‰ h‰n rupesi vapisemaan. Nyt otti intiaani rapautuneen kallionkielekkeen k‰teens‰ ja heitti sen vuorensein‰‰n. Se halkesi. H‰n tarttui palasiin ja n‰ytti kirkkaita pintoja Galelle. Niiss‰ oli keltaisia juovia, himmeit‰ pisteit‰ ja vihert‰vi‰ viivoja. Se oli kultaa. Galen jalat rupesivat ‰kki‰ vapisemaan niin ett‰ h‰nen oli pakko istuutua. H‰n koetti koota kaikki nuo kivipalaset syliins‰. Kun h‰n kaivoi veitsell‰‰n mustia lohkareita, tuntuivat h‰nen sormensa hyvin kˆmpelˆilt‰. H‰n lˆysi kultaa. Sitten h‰n tuijotti rinteelle ja laaksoon, jossa joki kiemurteli kadotakseen lopulta er‰maahan. Mutta h‰n ei n‰hnyt mit‰‰n, sill‰ t‰m‰ todellisuus oli niin suloinen, ihmeellinen ja siunaava kuin toteutunut uni. Yaqui oli opastanut h‰net kultapenkereelle. Gale oli tutkinut kivenn‰isi‰ sen verran, ett‰ h‰n n‰ki heti t‰m‰n suonen suuren kultapitoisuuden. Ilo, jota h‰n tunsi, mykistytti h‰net kokonaan. H‰nen ajatuksensa kohdistuivat tuohon jaloon ja omituiseen intiaaniin, joka ei milloinkaan luullut voivansa maksaa velkaansa. Gale muisteli Beldingin nykyist‰ varattomuutta, Nelli‰, joka oli itkenyt l‰hteen tuhoutumista, Laddya, joka ei voinut en‰‰ milloinkaan ratsastaa, Jim Lashia, joka oli vannonut pysyv‰ns‰ aina yst‰v‰ns‰ luona, Thornea ja Mercedest‰, kaikkia noita ihmisi‰, jotka olivat olleet hyvi‰ h‰nelle, mutta jotka nyt olivat kˆyhi‰. Nyt he kaikki tulisivat kumminkin rikkaiksi, sill‰ heist‰ tulisi h‰nen liiketovereitaan. H‰n oli lˆyt‰nyt Forlorn Riverin l‰hteet ja nyt oli h‰nell‰ vett‰ tarpeeksi. Yaqui oli rikastuttanut h‰net kullalla. Gale halusi syˆksy‰ rinnett‰ alas laaksoon kertomaan t‰t‰ ihmeellist‰ uutista. ƒkki‰ h‰nen silm‰ns‰ selkeniv‰t ja h‰n n‰ki tuon kiviraunion. H‰nen verens‰ tuntui ensin j‰‰tyv‰n, mutta rupesi sitten polttamaan h‰nen suoniaan. Tuo merkkih‰n oli jonkun kullanetsij‰n kyh‰‰m‰. Mutta se oli vanha, hyvin vanha. Penkereell‰ ei oltu ikin‰ tyˆskennelty. Rinne oli aivan tuntematon. Muuta merkki‰ ei ollut, mutta tuostakin voitiin huomata, ett‰ joku kullanetsij‰ oli joskus maailmassa ollut t‰‰ll‰. Mutta mihin oli h‰n joutunut? Gale arvaili sit‰ kasvavin toivein, tyyntyen, mutta kumminkin levottomasti. Yaquilta p‰‰si tuo matala, omituinen, harvinainen ja tahdoton huudahdus, joka jollakin tavoin aina merkitsi kuolemaa. Galea v‰risytti. Intiaani tutki kielekkeen alla olevaa hiekkaa ja tomua. H‰n heitti syrj‰‰n jonkun esineen, joka kilahti kive‰ vasten. Se oli vyˆn solki. Sitten lˆysi h‰n vanhan, rypistyneen ja lahonneen saappaan ja muutamia muitakin esineit‰ ja lopetti kaivamisensa. T‰ss‰ oli noiden kullanetsij‰in hauta! Gale oli n‰hnyt sellaisia useamman kuin yhden. Ladd oli kertonut h‰nelle monta tarinaa tuollaisista surullisista lˆydˆist‰. Kohtalo on joskus hyvin julma ja kova. Sitten kurottautui ter‰v‰silm‰inen intiaani saadakseen er‰‰lt‰ pienelt‰ kielekkeelt‰ muutaman pienen esineen. H‰n ei ollut lainkaan utelias, vaan antoi sen heti Galelle. Kuinka omituiselta Galesta tuntuikaan, kun h‰n piti k‰dess‰‰n tuota pitkulaista laatikkoa! Tuntuiko t‰ss‰ ainoastaan yaquin vaikutus vai oliko t‰m‰n haudan vieress‰ joku muu nimetˆn ja n‰kym‰tˆn olento l‰sn‰? Gale ei voinut sanoa sit‰ varmasti, mutta h‰n tunsi entisen er‰maan tunnelman palaavan. H‰n tunsi jotakin olevan tulossa. Mik‰‰n sattuma, mik‰‰n onni, mik‰‰n velvollisuuttaan t‰ytt‰v‰ intiaani ei riitt‰nyt t‰ydellisesti selitt‰m‰‰n t‰t‰ tapahtumaa. Gale tiesi pit‰v‰ns‰ k‰dess‰‰n jotakin kalliimpaa kuin kulta. Laatikko oli tinattu ja senvuoksi melkein ruostumaton. Gale koetti avata kiinnitarttunutta kantta. H‰nen sieraimiinsa tunkeutui jonkinlaista ummehtunutta tuoksua. Laatikossa oli pieni k‰‰rˆ, joka oli kiedottu lahonneeseen ˆljyvaatekappaleeseen. H‰n otti sen k‰teens‰ ja kun h‰n irroitti vaatteen sen ymp‰rilt‰, j‰i h‰nen kouraansa taitettu paperi. Aika oli jo ruvennut sit‰ kellastuttamaan, mutta h‰n erotti siin‰ kumminkin jonkunlaista himme‰t‰ kirjoitusta. Tˆherryst‰ oli vaikea lukea, sill‰ se oli kirjoitettu verell‰. H‰n ojensi sen l‰hemm‰ksi valoa ja sai hitaasti selville sen sis‰llyksen. "_Me Robert Burton ja Jonas Warren annamme toisen puolen t‰st‰ kultakaivoksesta sen lˆyt‰j‰lle ja toisen puolen Nell Burtonille, tytt‰relleni ja tytt‰rentytt‰relleni_." Gale k‰sitteli lempe‰sti paperia suurin silmin, sykkivin syd‰min ja kuvaamattomin ilon tuntein, kunnes h‰n sai sen auki. Se oli parikymment‰ vuotta vanha papintodistus, joka vahvisti Robert Burtonin ja Nellie Warrenin avioliiton. XX. ERƒMAAN KULTAA, Forlorn Riveriss‰ valkeni muudan kes‰p‰iv‰, kaunis, tyyni, kuuma ja kultainen p‰iv‰ valkoisine, liikkumattomine ja suurine Nimettˆmien vuorten yl‰puolella leijailevine pilvineen ja kirkkaine, purppuraisine, er‰maan taivaanrannalle ulottuvine ilmakerroksineen. Rouva Belding palasi sin‰ p‰iv‰n‰ kotiin lˆyt‰‰kseen tytt‰rens‰ onnellisena ja menneisyyden haudattuna ikuisiksi ajoiksi pariin yksin‰iseen hautaan. H‰nen silmist‰‰n katosivat ahdistavat varjot. Gale luuli, ettei h‰n milloinkaan voi unhottaa h‰nen syleilyns‰ suloa, ihmeellisyytt‰ ja kiihkoa, kun h‰n sanoi h‰nt‰ pojakseen ja siunasi h‰net. Pieni ryppyinen pappi, joka vihki Galen ja Nellin, suoriutui juhlallisuudesta samoin kuin h‰n luki rukouksiaan, mielenkiinnotta ja ymm‰rryksett‰, ja meni matkoihinsa viem‰tt‰ kumminkaan onnellisuutta mukanaan. "Varmasti olin sairas mies", sanoi Ladd, "ja melkein kuoleman kieliss‰, mutta nyt luullakseni paranen. Ehk‰ voin viel‰ ratsastaakin jonakin p‰iv‰n‰. Nell, sinun on pidett‰v‰ siit‰ huolta. Suutelen sinua ja toivon osaksesi kaiken ilon, mit‰ on maailmassa. Ja, Dick, kuten yaqui sanoo, h‰n on varmasti 'Kullann‰ytt‰j‰'." H‰n puhui Galen rakkaudesta -- puhui siit‰ sellaisen paimenen syvin ja toivovin tuntein, joka on aina ik‰vˆinyt rakkautta saamatta sellaista kumminkaan milloinkaan osakseen. Belding, joka nyt taasen oli k‰yt‰nnˆllinen ja innokkaampi kuin milloinkaan ennen suunnitellessaan uusia kaivoksia ja puhuessaan verioikeuksista, ylisti Galen suurta onnea ja sanoi h‰nen lˆyt‰m‰‰ns‰ kultaa -- er‰maan kullaksi. "Ah niin, 'er‰maan kultaa' se onkin!" huudahti Dickin is‰ l‰mpim‰sti ylpein katsein. Ehk‰ h‰n oli iloinen sent‰hden ett‰ Dick oli lˆyt‰nyt tuon rikkaan suonen, mutta varmasti oli h‰n onnellinen sent‰hden ett‰ Dick oli saanut rakastamansa tytˆn omakseen. Dickist‰ tuntui kumminkin silt‰ kuin is‰ olisi tarkoittanut jotakin kokonaan muuta kuin rakkautta ja onnea vihjatessaan er‰maan kullasta. * * * * * Mutta ei t‰m‰k‰‰n kaunis ja onnellinen p‰iv‰ ollut kumminkaan sen t‰ydellisempi kuin el‰m‰ ja rakkauskaan. Yaqui tuli sanomaan Dickille j‰‰hyv‰iset. Dick h‰mm‰styi, tuli pahoilleen ja unhotti hetken huumauksessa intiaanin luonteen. Mutta yaquia ei voitu taivuttaa muuttamaan p‰‰tˆst‰‰n. Belding koetti tukkia h‰nelle lahjoja niin paljon kuin suinkin, mutta intiaani otti vain laukullisen ruokaa, huopapeitteen, pyssyn, veitsen, vesiastian eik‰ mit‰‰n muuta. Koko talonv‰ki seurasi h‰nt‰ aitauksille ja kentille, joissa olevista hevosista Belding pyysi h‰nt‰ valitsemaan haluamansa, vaikka se olisikin ollut tuo jumaloitu Blanco diablo. Galen syd‰n nousi kurkkuun pelosta, ett‰ intiaani valitsee Blanco solin, ja h‰n vihasi itse‰‰n itsekk‰isyytens‰ vuoksi, jota h‰n ei voinut auttaa. H‰n olisi kumminkin ollut valmis luopumaan Solista sanomatta sanaakaan. Yaqui vihelsi hevoset luokseen viimeisen kerran. Pitikˆ h‰n niist‰? Sit‰ olisi ollut vaikea sanoa. H‰n ei katsahtanutkaan tuliseen ja ylpe‰‰n Diabloon eik‰ Blanco soliin, vaikka t‰m‰ kohottikin jalon p‰‰ns‰ ja hirnui kimakasti tavalliseen tapaansa. Intiaani ei valinnut ainoatakaan Beldingin valkoisista, vaan otti laumasta er‰‰n laihan ja voimakkaan ponyn, heitti huopapeitteens‰ sen selk‰‰n ja kiinnitti tavaransa. Sitten h‰n k‰‰ntyi yst‰viens‰ puoleen pysyen yh‰ tuona samana tunteettomana, tutkimattomana ja vaiteliaana intiaanina, jollainen h‰n aina oli ollut. T‰m‰ eroaminen ei merkinnyt h‰nelle mit‰‰n. H‰n oli viipynyt maksaakseen velkansa ja nyt oli h‰n l‰hdˆss‰ kotiinsa. H‰n puristi miesten k‰si‰, katsahti nopeasti Nelliin ja kiinnitti vihdoin omituiset silm‰ns‰ Mercedeksen kauniisiin ja liikutettuihin kasvoihin. Tuo hetki syˆpyi varmasti unhottumattomasti espanjalaisen tytˆn mieleen. H‰nen oli kiitt‰minen intiaania el‰m‰st‰‰n, rakkaudestaan ja onnestaan. Mercedes ojensi h‰nelle ilmehikk‰‰t hennot k‰tens‰, mutta yaqui ei koskenut niihin. K‰‰ntyen pois hypp‰si h‰n ponynsa selk‰‰n ja l‰ksi ratsastamaan virralle p‰in. "H‰n on menossa kotiinsa", sanoi Belding. "Niin, _kotiin_!" kuiskasi Ladd, ja Dick tiesi paimenen ajatusten viipyv‰n menneiss‰ unhoittumattomissa ajoissa. Kotiin kaktuksien ja laavan yli juhlallisten, yksitoikkoisten p‰ivien ja hiljaisten, yksitoikkoisten ˆiden vaihdellessa, kotiin tuonne autioon ja punautuiseen er‰maahan. "Thorne, Mercedes ja Nell, kiivetk‰‰mme tuonne kukkulalle katsomaan, kunnes h‰n katoo n‰kyvist‰mme", sanoi Dick. He kiipesiv‰t sinne toisten palatessa kotiin. Kun he saapuivat kukkulan laelle, oli yaqui jo joen toisella rannalla. "Kai h‰n k‰‰ntyy viel‰ katsomaan ja viittaamaan hyv‰stiksi", sanoi Nell. "Kultaseni, h‰n on intiaani", vastasi Gale. Ollessaan kukkulalla n‰kiv‰t he yaquin ratsastavan mesquite-pensaikon l‰pi joen tˆrm‰lle ja sitten kaktuksien sekaan. H‰nen hevosensa kuvastui selv‰sti tuota viheri‰‰ ja valkoista taustaa vasten ja h‰n itsekin oli pitk‰n aikaa selv‰sti n‰kyviss‰. Punainen aurinko paistoi kullanv‰riselt‰ taivaalta. Vihdoin ratsasti yaqui er‰‰lle harjanteelle ja n‰kyi selv‰sti er‰maan taivaan kullanv‰rist‰ taustaa vasten muodostaen villin, yksin‰isen ja kauniin kuvan. Sitten h‰n katosi. Gale tunsi ‰kki‰ suureksi h‰mm‰styksekseen olevansa iloinen. Yaqui oli palannut omille mailleen -- suurille lakeuksille, autiuteen ja yksin‰isyyteen -- teille, joita h‰n lapsuudessaan oli kulkenut ja joilla nyt h‰nen kansansa haamut ja h‰nen jumalansa liikkuivat. Gale totesi, ett‰ h‰n yaquissa oli oppinut tuntemaan er‰maan luonteen, ja tunsi, ett‰ tuo luonne oli vaatinut h‰nest‰kin omakseen kaiken villin ja alkuper‰isen. Kyyneleet kimaltelivat Mercedeksen kauniissa, tummissa silmiss‰, mutta Thorne suuteli ne pois -- suuteli hehkun niihin takaisin ja punan poskille. T‰m‰ teko palautti Galenkin entisen mielentilan, nykyisyyden huumaavan ilon, ja h‰n katsoi Nellin suloisiin kasvoihin. Er‰maa levisi tuolla, tuo ihmeellinen, kehitt‰v‰, jalostava, kaunis ja kauhistuttava er‰maa, joka ei kumminkaan ollut h‰nelle sama kuin intiaanille. Nellin v‰risev‰n palaavan hymyn valossa haihtui sen omituinen, syv‰ ja puristava varjo kokonaan ja menetti otteensa ikuisiksi ajoiksi. Dick kumartui niin l‰helle vaimoaan kuin suinkin kuiskaten: "Lluvia d'oro -- Kullann‰ytt‰j‰." End of the Project Gutenberg EBook of Er‰maan kultaa, by Zane Grey *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERƒMAAN KULTAA *** ***** This file should be named 58401-8.txt or 58401-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/8/4/0/58401/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.