Ennen ja nykyään 1 - Kuvauksia naisen elämästä

The Project Gutenberg EBook of Ennen ja nykyððn 1, by Hanna Ongelin This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Ennen ja nykyððn 1 Kuvauksia naisen elðmðstð Author: Hanna Ongelin Release Date: June 4, 2005 [EBook #15988] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENNEN JA NYKYááN 1 *** Produced by Matti Jðrvinen and Tuija Lindholm. ENNEN JA NYKYááN. KUVAUKSIA NAISEN ELáMáSTá. Kirjoittanut Hanna Ongelin. Suomennos. I. Ensimmðisen kerran julkaistu 1886. Ennen. Liedellð leimusi nuotio, hohteellaan valaisten kallisarvoiset aseet, koristetut hopealla, kullalla ja jalokivillð, saaliit kaukaisista maista; tuossa ne nyt riippuivat korkean tuvan seinillð vðlkðhdellen valkeaa paisteessa. Perðrahilla istui vanha, paljon matkaillut viikinkiuros kertoelemassa talonvðelle matkoistaan ja urot—istððn vierailla mailla. Rahilla hðnen vieressððn istui kolme nuorta, uljasta soturia, komeita nuorukaisia. Ne olivat hðnen nuorimmat, ainoat elossa olevat poikansa; kolme vanhinta oli nðet kaatunut viikinkitaistelussa. -- Niinkuin tulenloiste vðlðhteli seinillð olevista miekoista ja kilvistð, niin sðteilivðt my—s nuorukaisten silmðt vanhuksen kertoessa suurista kaukaisista meritaisteluista, joissa hðn oli otellut seitsemðð tummakiharaista etelðnmiestð vastaan ja ly—nyt kaikki seitsemðn kuoliaaksi laivan kannelle. Ulkona vy—rytteli meri ukkosen kaltaisella kuminalla aaltojansa rantaa vastaan, ja syysmyrsky jyskytteli tuimilla iskuillaan tuvan raskasta ovea. Tuuli hohisi savutorvessa, ja valkea liedellð leiskusi. Mutta soturi kohotti ððnensð ja sen kaiku voitti meren pauhun ja myrskyn kohinan. Kertomus oli loppunut. Hðn l—i miekanlappeen tammip—ytððn ja loi silmðyksen ylistuvan oveen. Hiljaista oli salissa. Vanhan uroon tylyt kasvonjuonteet kðvivðt tylymmiksi kðrsimðtt—myydestð. Hðn nykðistð hivahutti pitkðð valkeaa partaansa, ja vihastunut katse vðlðhti hðnen silmistððn. Ylisten ovi avautui vihdoin, ja korkeavartaloinen neitonen astui kynnykselle. Hðn oli komeasti puettu, hopeakoriste kaulalla ja kðsivarressa ja kalisarvoinen vy— kultahela-veitsineen vy—tðisillð. -- Mitðs tðrkeðð tehtðvðð nyt on neitosella, kuin ei joudu enððn kuulemaan isðn kutsumusta? kysðsi vanhus ððnellð niin peljðttðvðllð, ettð kaikki miehet huoneessa vaalenivat ja vilkaisivat hðmmðstyksellð neitoon, joka oli rohjennut antaa syytð sellaiseen nuhteesen. Impi astui pðð pystyssð, kopein askelin ja rauhallisen nðk—isenð alas portaista. -- Minð makasin, kuin sinð kutsuit, isð! kuului hðnen ððnensð, kirkas kuin hopeakilven helðhdys. Ja minun tðytyi ottaa vaatteet ylleni, ennenkuin astuin ylisiltð. Koska se tapa tuli, ettð tytðr vastaa pitkillð puheilla isðn nuhteisin? Kuin isð kysyy, sopiihan tyttðren vastata. -- Asa-Thorin nimessð! Sinð olet rohkea sanoissasi. Pidð kielesi ohjissa ja ojenna minulle kukkurainen simasarvi, saadakseni kostuttaa kuivunutta kurkkuani. Neitonen tarttui hopeiseen juomasarveen ja tðytti sen reunoja my—ten vaahtoavalla simalla suuresta tynnyristð tuvan viereisestð ruoka-aitasta. -- Sinð, Alf! kðski talon isðntð ovenviereisellð rahilla istuvaa, nuorta orjaa, jolla oli taistelijan vartalo ja kauniit kasvot. Pane enemmðn puita tuleen, ettð se palaisi vilppaasti, sillð hupaisen sadun tahdon minð kertoa uroty—stð, jonka vertaista ei ole nðhty sataan vuoteen. Orja nousi yl—s tðyttðmððn herransa kðskyð. Impi astui vakavasti, ylevð ja kaunis kuin jumalatar, tuvan lattian poikki, kukkurainen juomasarvi kðdessð, Alf astui liedelle pðin. Heidðn silmðyksensð tapasivat toisiansa. Ruusuhohde vðlðhti, ðkkið kuin linnun siiven varjo, neitosen poskilla. Liekki vilahti orjan silmissð. Hðn pani aika puujyskðleen tuleen. Neitsykðinen astui vanhuksen luo ja ojensi hðnelle simasarven, joka perheenisðn juotua kðvi ympðri seuran. -- Nyt tahdon minð jutella teille sadun, viehðttðvðn ja komean kuin Asa-Thorin ottelu jðttilðisen kanssa. Brynhild, tytðr, sinð voit jððdð seisomaan tðnne tupaan ja kuunnella kertomusta, jos sinua haluttaa. -- Enk— minð saa istua rahille veljeini viereen? -- Koska se tapa tuli viikinkimajoihin, ettð naiset istuvat miesten kanssa vieretysten? Mutta jollet sinð voi seisoa, niin voithan istua rahille, tuonne Alfin viereen. Neitosen posket hehkuivat kuin aurinko myrskysððllð. Hðn kððnsi isðlle selkðnsð ja meni pois ylistupaan. Alf nousi ja meni ulos huoneesta. Vanhus kertoi kuunteleville sotureille uljaan tarun, kuinka hðn oli taistellut villien merirosvojen kanssa, ottanut heidðn laivansa ja aarteensa, polttanut laivat tuhaksi, tehnyt miehet orjiksi ja vienyt aarteet kotiinsa. Kuin taru oli loppunut, sanoi hðn nuorimmalle pojista: -- Sinð, Bj—rn! Ota harppuja laula meille kaunis laulu. Bj—rn nousi seisomaan, otti harpun, asettui rahille ja lauloi: Ihanaistahan Salituvass' on Lieden liehuvan áðress' olla, Mesisarven joss' Impi tðyttðð. Tok' ihanampaa On valkosiivin Lohikððrmehen Kðydð merta Terðn kirkkahan Kisahan. Bj—rnin laulaessa nousi Brynhild seisoalleen neitosten majassa avonaisen akkunan ððreen. Myrsky liehutteli hðnen hiuksiaan. Sydðmmessð paloi tuli, kuumempi kuin liekki tuvan liedellð. Suloinen olisi hðnen ollut istua Alfin vieressð, mutta ennen tahtoi hðn vaikka tuhannen kertaa kuolla, kuin istua orjan istuimelle. Hðnen sydðmmensð kiehui. Tulikuumat kyyneleet purkautuivat kiehuvasta lðhteestð ja virtasivat pitkin poskia. Hðn vilkasi ulos y—n pimeyteen. Tuolla alhaalla rannassa seisoi kookas vartalo. Hðn tunsi sen hyvin. Orjakaan ei istunut orjainrahilla kuuntelemassa vapaitten miesten urot—itð. Hðn seisoi tuolla alhaalla pauhaavan meren rannalla, kohotti kðtensð pilvið kohden ja rukoili: -- Korkeat jumalat! Suokaa minullekin joku uroty—! Myrsky oli lakannut raivoamasta, synkkð meri vy—ryi, kuohuen kuin sððnn—llinen juhlavirsi, rantapaasia vasten syysauringon kalpeassa hohteessa. Kaukana nðk—piirin rajalla haamoitti valkeat purjeet kuin jðttilðislinnun levitetyt siivet, ja pimeðð vettð vasten vðlðhteli kuin valkean kimallus. Purjeet nðkyivðt selvemmin. Vðlðhdykset kðvivðt kirkkaammiksi. Siellð oli kolme komeaa viikinkilaivaa lðhestymðssð, ja kultaiset lohikððrmeen pððt vðlkkyivðt kuin tuli auringon paisteessa. Laivat laskivat rantaan. Majassaan istui vanha uros perð-rahilla, koko vðki ympðrillððn, ja ylevðltð nðytti kaunis Brynhild lieden ððressð. Ovi avautui ja tupaan astui nuori sankari, loistavassa asussa, pedon talja hartioilla. Hðntð seurasi kaksitoista voimakasta miestð. Siinð oli tuo mainio Helge-sankari, joka oli kðynyt kaukaisilla viikinkiretkillð, voittanut monta vihollista, anastanut suuria aarteita ja rakentanut itselleen linnan Englantiin. -- Terve sinulle, mahtava Rolf! tervehti Helge. Satakunta miestð ja suuri joukko lahjoja muassani olen rauhallisessa tarkoituksessa: tullut vierailemaan luoksesi. Vanhus ojensi itsensð. -- Ole tervetullut, Helge Gadmarin poika! Sinð ja sinun vðkesi olkaat tervetulleet talooni! Monta hðrkðð pitðð teurastettaman, simaa yltðkyllin oleman, ja harpun ððnen kaikuman sinun kunniaksesi. Astu esiin, urhea vieraani, ja asetu viereeni! Tytðr! ojenna meille kultainen sarvi. Brynhild tðytti sarven ja vei sen isðlle, joka joi ja ojensi sen vieraalleen. Muukalainen otti juomasarven. Hðnen silmðnsð loistivat, kuin hðn katsahti impeen. -- Sorea neiti! Sinun kunniaksesi tyhjennðn sarven, sanoi hðn. Uhkeat vieraspidot vietettiin viikinkilinnassa. Tulisoitot paloivat tuvassa. Paistit paistettiin. Simaa ja viinið oli yltðkyllin. Uljaita urot—itð kertoeltiin, lauluja laulettiin, ja harppua soitettiin. Mutta ylistuvassa istui kaunis Brynhild yksinððn, ja kalliolla, kuohuvan meren rannassa, oli nuori orja. Kolme pðivðð ja kolme y—tð kesti pitoja. Kolmantena pðivðnð, jolloin vieras uros oli valmis lðhtemððn pois, astui hðn perheenisðn eteen, sanoen: -- Voimakas Rolf! Suuresti olen minð ihastunut tyttðreesi. Tahdotko antaa hðnet minulle vaimoksi? Kauneimman laivoistani kaikkineen, mitð siihen kuuluu, ja sata naulaa hopeaa tarjoon minð sinulle antimeksi neitosesta. Kallisarvoista vaatteusta hðn saa pitðð, maata purppura- ja silkkipeitoilla ja tðyttðð sarven huoneessani. Lempeð tahdon minð olla hðnelle, niinkuin voimakkaan, tuleekin olla hentoa ja siveðð naista kohtaan. Sano, otatko korviisi puhettani? Rolf nousi yl—s, sanoen: -- Urhokas Helge! Suurella ilolla kuulen sanasi ja olen tðydellisesti tyytyvðinen niihin runsaisin lahjoihin, joita sinð tarjoat. Palttinaiset ja karitsan villaiset vaatteet, hopea- ja kultakoristimet, seitsemðn tðysinðistð arkkua, lahjoitan minð morsiamelle my—tðjðisiksi. Tapahtukoon sinulle niinkuin mielesi halajaa! Hðn l—i miekan lappeella p—ytððn. Brynhild astui tupaan. -- Tytðr! Tðmð jalo sankari on valinnut sinut morsiameksensa, ja minð olen antanut sinut hðnelle kallisarvoista ja komeaa korvausta vastaan, kuten sopii niin mainehikkaille uroille kuin hðn ja minð. Laita itsesi valmiiksi seuraamaan hðntð, kuin hðn tððltð lðhtee ja palvellos hðntð uskollisella mielellð ja uutterasti kaikkina elinpðivinðsi. Neitosen posket tulivat vaaleaksi kuin lumi. -- Minð en tahdo seurata Helgeð, isð! Minð en rakasta hðntð. Vanhus l—i miekalla p—ytððn, niin ettð huone kajahti ja harpunkielet helðhti. -- Asa-Thorin nimessð! Rohkeneeko tytðr kieltðð, kuin isð on hðnet uskonut ja luvannut morsiameksi kuuluisalle sankarille? Vaikene ja tottele vastustamatta minun kðskyðni! -- Nuori impi on kaino kuin kyyhkynen, sanoi Helge. Mutta kainous haihtuu myrskytuuleen laivankannella ja kyyhky hiipii uskollisen miessydðmen turviin. Hðn otti kultaisen renkaan ranteestaan ja asetti sen neitosen kðteen, mutta Brynhild kiskaisi sen pois ja sinkahutti lieden hehkuun. Silloin vðlðhtivðt Helgen silmðt kuin tulenliekki. Hðn nosti immen tukevalle kðsivarrelleen ja ojensi kðtensð vanhukselle ja pojille. -- Terve teille ja hyvðsti, jalo isð! ja te, nuoret uroot! Kuin kevðttuuli taas puhaltaa, olkaa tervetulleet vieraspitoihin minun linnaani! Uljain askelin morsian kðsivarrellaan, vetðytyi hðn linnasta, miestensð seurassa. Rannalla, missð laivat olivat valmiina, seisoi Alf-orja. Miekka kðdessð astui hðn urosta vastaan, kohotti miekan hðnen otsaansa kohden ja huusi: -- Naisry—stðjð! Pððstð impi vapaaksi sylistðsi! Kuin ei vapaasukuinen isð eikð veljet suojele neitoa muukalaisen vðkivallasta, niin orja vetðk——n miekan. -- Kuka olet sinð katala raukka, joka uskallat astua, solvausta suu tðynnð, mahtavaa sankaria vastaan? ðrjyi Helge ja heitti morsiamen miehilleen; ne hillitsivðt neitosen, joka taisteli kuin vangittu kotka, temmatakseen itseðnsð irti heidðn kðsistððn, ja kaatoivat hðnen alukseen. Helge veti miekkansa ja hurjaksi kðvi ottelu rannalla hðnen ja Alfin kesken. Veri purskahti, ja orja suistui halaistuin otsin mereen, jossa valkoinen kuohu muuttui ruusunpunaiseksi hðnen verestððn. -- Purjeet pullistuivat ja laivat kiitivðt pois yli ulapan. Myrsky-y— vetðytyi jðlleen Pohjanmerelle. Laivankannella seisoi kalpea impi, pitðen jðykin kðsin pitkðstð, liehuvasta tukastaan kiinni, ja hðnen silmðnsð paloivat kuin tuhovalkea pimeðnð y—nð. Meri ðrjyi. Myrsky vinkui. Kultakoristeinen lohikððrme nauskui, kiitðen siivet leveellððn yli syvyyden. -- Neitosen luo laivankannelle astui voimakas uros. -- Lempeð impi! kuului hðnen ððnensð. Minun morsiameni olet sinð. Minð olen sinut kunniallisesti pyytðnyt ja laillisen korvauksen kautta saanut isðltðsi. Tule syliini! Hðn ojensi kðtensð neitoa kohden, tahtoen syleillð hðntð. Mutta tðmð pakeni hðnen edestððn kuin tuulenl—yhðys. Huimassa vauhdissa koetti uros tavoittaa hðntð, mutta ei saavuttanut. -- Pian on kyyhky vðsyvð, kuin haukka sitð ahdistaa, huusi hðn vihoissaan ilkkuvalla ððnellð. Mihin tahtoo hðn paeta laivankannelta aavalla merellð? Silloin juoksi Brynhild yl—s laivan etukeulaan ja osoitti ulos merelle. Tðmðn nðhdessððn kauhistui uros. -- Ollos rauhassa! huusi hðn, meni ruoriin ja pysyi siellð alallansa. Mutta ry—stetty impi seisoi laivalla ja katseli ulos mustaan y—h—n. Hðn ajatteli valoisata huonetta, jossa pystyvalkea rðiskyi liedellð, ylistupaa, jossa hðnen ðitinsð, kuninkaan tytðr kaukaisilta mailta, jonka hðnen isðnsð morsiamenaan oli tuonut kotiin sotaretkeltð ja joka oli kuollut, hðnen vielð lapsena ollessaan, opetti hðntð neulomaan silkkið ja kultaa, ja jolta hðn sai kuulla monta ihmeellistð satua. Hðn ajatteli nuorukaisen halaistua otsaa, joka vielð tðnð aamuna oli niin puhdas ja kirkas; hðn kohotti kðtensð —istð taivasta kohden ja vannoi pyhðn valan, jonka ainoastaan myrsky ja jumalat kuulivat. Mahtavan Helgen linnassa vietettiin suuret pidot. Satamððrð uroita istui suuressa pylvðssalissa. Kallis juoma vaahtosi kultaisissa maljoissa, ja harppujen ððni kaikui avaroissa saleissa. Ilomielin istui uros perðrahilla, ja hðnen rinnallaan kaunis Brynhild lumivalkeassa pukimessa. Mutta morsiamen posket olivat vaaleat kuin palttina, synkðt kuin y— hðnen silmðnsð. Hðn ei hymyillyt eikð sanaakaan pððssyt hðnen huuliltaan. Kuin pidot olivat lopetetut, valkeat sammutetut, maljat tyhjennetyt, sðveleet lakanneet helðhtelemðstð, ja uroot uneksuivat pehmeillð petojen taljoilla ihanista nummista ja kaukaisista lehdoista, viinik—ynn—ksineen ja lemuavine kukkineen, vei Helge morsiamensa kauniisen makuukammioon, hyvðnhajuisesta puusta tehtyyn vuoteesen, joka oli koristettu hopealla ja kullalla ja peitetty etelðmaalaisella purppurapeitteellð. -- Kaunoinen impeni! Tððllð saat sinð levðtð luonani, sanoi hðn. -- En koskaan lepðð minð sinun luonasi, kuului neidon vastaus. Et ole sinð minulta kysynyt, rakastanko minð sinua. Vðkivallalla olet sinð minut vienyt isðni talosta ja verellð ja murhalla olet sinð minut anastanut, vaan rakkauttani et ole voittanut. -- Mistð murhasta sinð puhut? Eik— isðsi antanut sinua minulle vapaatahtoisesti ja ystðvðllisellð mielellð, ja eivðtk— veljesi tervehtðneet minua rauhalla, niin tullessani kuin lðhteissðni? -- Eik— tuossa ole vielð verta ihan tuoretta miekassasi? Katso! Brynhild paljasti Helgen miekan, joka riippui hðnen kupeellaan. -- -- Min, kehnoa orjan verta! Huomenna asemieheni kirkastaa miekkani jðlleen vðlkkyvðksi. -- Ei koskaan kirkasteta sitð miekkaa enðð. Minð kostan sinulle, miehentappaja, orjan hengen, sillð hðn oli sydðmmelleni rakkaampi kuin isð, veljet, koti ja elðmð. Sulhoni olet sinð surmannut, ja sentðhden pitðð sinun kuolla. Hðn kohotti miekan ja ty—nsi sen Helgen sydðmmeen. Verissððn kaatui hðn morsiusvuoteelle. Brynhild heitti miekan hðnen viereensð ja lðhti ulos salista, pois merenrannalla olevalle korkealle kalliolle. Meri pauhasi ankarasti. Suurten valkoisten lintujen lailla lenteli vaahto yli aaltojen. Mustien, hajonneitten pilvien lomasta kumotti tðysikuu, niin ettð ne nðyttivðt hopeapatsaisilta porteilta suuren vuoren onkaloissa. Brynhild lausui: Lempeð Freja, Vaunuissa kulta Verissð et saa Nðhdð mua. Nyt Tuonelaan kðyn Pilviporteista. Ja sankaryljðn Kun surmasin Miekallaan, jossa Veri viaton Ol' nuorukaisen, Ma kostin vaan. Ja kostoll' orjan Ma vapaaks' ostin: Nyt, sankararvon Hðn saatuaan, Juo mettð kanssain Jumalissa ja Miekoin soittavi Kanneltaan. Niin lausui Brynhild. Hðn ojensi kðtensð taivaankantta kohden ja sy—ksyi kallion huipulta mereen. Pilvinen hopeaportti sulkeutui ja aallot soittelivat harpunsðvelið morsiusmatkalla. Nykyððn. -- Hm! sanoi kapteeni Ivarsson. Pojan kasvatus tulee kuitenkin aina hyvin kalliiksi. Toivoisin, ettð minulla olisi vaan kaksi tytt—ð, eikð poikaa ollenkaan. Hðn loi ystðvðllisen isðnsilmðyksen nuoreen tytt——n, joka istui keinutuolissa perðhuoneen pimeimmðssð nurkassa, mutta nyt nousi yl—s ja jðtti huoneen hiljaisin askelin. -- Minkðtðhden Gerda meni ulos? kysyi kapteeni rouvaltaan, joka istui lampun ððressð kutomassa sukkaa. Rouva oli hyvin miellyttðvðn nðk—inen, keski-ikðinen ihminen, kasvonpiirteensð olivat hienot, ja hðnen ruskeista silmistððn loisti mielen eloisuus. -- Vai niin, menik— hðn? Rouva katsahti oveen, josta tytðr oli hiipinyt. -- Ehkð hðn tuli pahoilleen siitð, ettð minð sanoin poikien kasvatuksen tulevan kovin kalliiksi ja haluavani pitðð vaan kaksi tytt—ð. Tiedðthðn, ettð Gerda on aina kadehtinut Rudolfia siitð, ettð hðn on poika ja saa opiskella. Mutta kyllð siinð on yhdessðkin, ilman ettð vielð tytt— olisi yliopistossa. -- Mutta jos tyt—llð olisi parempi pðð kuin pojalla, niinkuin luulen olevan juuri meidðn lasten laidan? --- Hm, jaha! Vaikka niinkin olisi, niin tðytyyhðn pojan kuitenkin aina saada varsin toisenlaisen kasvatuksen kuin tyt—n. Hðnestð pitðð tulla jotain, olkoon hðnen pððnsð sitte huonompi tahi parempi. Tyt—llð sitð vastoin on kotinsa, joka hðnestð huolen pitðð, tahi my—skin joutuu hðn naimisiin ja saa menonsa mieheltððn. Hðnen ei tarvitse yritellð hankkia itselleen toimintaa yhteiskunnassa. Sentðhden on hðnen kasvatuksensakin paljoa yksinkertaisempi ja halvempi kuin pojan. Rouva Ivarsson laski kutimensa ja nojautui tuoliin. Hðn nðytti vaipuvan syviin mietteisin. -- Niin, sitenhðn sen laita on, sanoi hðn vðhðisellð huokauksella. Mutta minkðtðhden niin on? Sitð minð olen tuumaillut koko elðmðn ikðni. Katsoppas vaan Gerdaa! Hðn on niin lahjakas, ja niin tietohalukas sitten! Jos hðn saisi opiskella, niinkuin Rudolf, niin pððsisi hðn kauas tieteissð, ja ihan varmaan tulisi hðnestð jotain erinomaista. Sen sijaan istuu hðn nyt tuolla mietiskelemðssð kirjojaan ja lukee vðlistð koko y—t lðpeensð, kuin hðnen pðivðllð on tðytynyt auttaa minua kðsit—issð ja taloudellisissa askareissa. Minð nðen kyllð, ettð, hðn suree, vaikka hðn ei tahdo sitð osoittaa. Minun tytt—parkaani! -- Gerda istuu liian paljon huoneilmassa mietiskelemðssð, senhðn olen sinulle jo ennen sanonut. Hðn ei tahdo olla ulkona muitten ihmisten seurassa, eikð hðnen tee mieli huvituksiin, niinkuin muun nuorison. Eik—hðn mahda tulla viimein kirjatoukka koko tyt—stð? Minð juuri haluaisin lðhettðð hðnet suveksi veljeni luokse maalle. Se tulisi hðntð virkistðmððn, kuin hðn saa peuhata niitten nuorten kanssa siellð. -- Maikki, hðnen serkkunsa, on juuri hðnen kanssaan saman ikðinen, ja pojatkin ovat kotona kesðllð. Minð kirjoitan ihan varmaan Fredrikille asiasta. Jos Rudolf matkustaa ulkomaille terveyttðnsð hoitamaan, josta juuri on kysymys, -- lððkðri sanoo sen olevan ihan vðlttðmðt—ntð. -- Ivarsson-ukolta pððsi salainen huokaus, sillð hðn ajatteli, ettð hðnen tðytyisi kiinnittðð talonsa, saadakseen matkarahaa pojalle, -- jos Rudolf matkustaa, niin voit sinð ehkð jonkun aikaa olla ilman Gerdaa tððllð kotona. Niin, ja onhan sinulla aina palvelustytt—. -- Jos Fredrik ja Anna-Maria tahtovat ottaa hðnet vastaan pariksi viikoksi suvella, niin tulee hðnelle varmaankin hauskaksi saada mennð maalle vðhðsen virkistðymððn. Hðn ei saa matkustaa ulkomaille, hðn, pienokaisraukka! Minð tiedðn kyllð, ettð se olisi suurin onni, mikð hðntð voisi kohdata, jos hðn saisi tulla tuonne suureen maailmaan ja nðhdð kaikki sen ihanuudet. Minð olen kuullut sen hðnen puheestaan, kuin joku on kertonut ulkomaista tahi kuin hðn itse on lukenut kirjoituksia niistð. Mutta, Jumala nðhk——n, kuin ollaan k—yhðt, niin tðytyy kieltðytyð monesta hyvðstð. -- Kiitð onnea, rakas Hanna, ettei molempien lastemme tarvitse hakea terveyttð vierailla mailla, vaan ettð tytt—mme on terve ja rivakka. -- Rudolf-raukka! hauskempi tietysti olisi hðnelle, jos hðn saisi terveenð ja voimissaan elðð ihmisten ilmoilla. Silloin voisi hðn saada jotain hy—tyð siitð hengen kehitykselleen. -- Tahtoisitko sinð lainata rahoja talon kiinteimist—ð vastaan Rudolfin ulkomaan matkan tðhden, vaikkei se olisikaan tarpeellinen hðnen terveydelleen? -- Ihan varmaan! Se on selvðð, -- siinð tapauksessa, jos sellainen matka olisi hy—dyllinen hðnen kasvatukselleen. Enk— tekisi mitð uhrauksia tahansa lapseni vastaisen menestyksen tðhden? Kunnotonhan isð olisin muuten. -- Nyt tulemme taas kasvatuskysymykseen. En voi auttaa, ettð minun mielestðni tyt—t kðrsivðt suurta vððryyttð. Sillð aikaa kuin vanhemmat ponnistelevat viimeisiin saakka, hankkiakseen pojilleen tðydellisen sivistyksen, niin saavat tyt—t tyytyð muutamiin vðhðpðt—isiin tieteen muruihin, olkoon heillð sitte kuinka hyvð pðð tahansa. Se on vððrin, ja siinð ajatuksessa minð pysyn. -- Sinð olet kummallinen, Hanna! Minð en ymmðrrð, hitto viek——n, yhtððn mitð sinð tarkoitat nurinallasi ja noilla "tieteenmuruillasi". Olemmeko tosiaankin laiminly—neet Gerdan kasvatuksen? Eik— hðn ole kðynyt tytt—koulua alusta loppuun saakka, ja lisðksi kiitoksella ja kunnialla? Sitte on hðn pððlle pððtteeksi saanut tuntia kielissð ja soitannossa ja kaikessa mahdollisessa -- kumminkin -- niin, vðhintðin tuhannen markan arvosta. Minð olen kustantanut tyttðrelleni hienomman kasvatuksen kuin moni rikkaampi isð tyttðrilleen, tahdon sinulle sanoa, eikð kukaan voi tulla sanomaan, ettð minð olisin ollut hðnestð huolimaton taikka vððrin tehnyt kummallekaan lapsistani. Kapteeni nousi, kðvi kiivaasti muutamaan kertaan lattian ja seisattui akkunan eteen, katsella tuijottaen ulos pimeðlle kadulle. Hetkisen aikaa oli hiljaista. Rouva oli jðlleen tarttunut kutimeensa. -- Ei kukaan voi sanoa, ettð sinð olet vððrin tehnyt tyttðrellesi, rakas Otto! kðvi hðn vihdoin tyynesti puheesen. Gerda on todellakin, kuten sanoit, saanut paremman kasvatuksen kuin monen rikkaamman tyttðret, enkð minð puhukkaan erittðin hðnestð, mutta minun ajatukseni on, ettð tytt—jen sivistys ylipððnsð on hyvin niukka poikiin verraten. -- Niukka! Kapteeni kððntyi akkunasta ja lðhestyi vaimonsa eteen. -- Niukka! Mitð tahdot sinð sitte minun tekemððn? Pitððk— minun hankkia opettaja-joukko antamaan heille tuntia ja ty—ntðð heille suuria rahamððrið? Jos minð olisin rikas, voisi se juuri tapahtua, jos se huvittaisi hðntð, mutta sinð tiedðt, ettð minun tðytyy lainata rahaa Rudolfin ulkomaanmatkaa varten. Mistð minð ottaisin sitte varoja hðnen lukutuntiinsa? Ja sitten? Mitð hy—tyð siitð sitten olisi? Ottaisiko hðn ylioppilastutkinnon, vai mitð? Ja mitð se sitten pyhittðisi? Gerda on, jumalan kiitos, kaunis tytt—. Onni voi olla suotuisa meille, niin ettð hðn pððsee hyviin naimisiin. Mitð hðn tekisi sitten ylioppilastutkinnolla? Ei, jos minð olisin rikas, niin lðhettðisin hðnet johonkin talouskouluun ulkomaille. Se olisi oikeen terveellistð hðnelle, sillð hðn on liian vðhðn taloudellinen. -- Sitð et saa sanoa, Otto! Silloin teet Gerdalle vððrin. Kuinka hyvð hðn on auttaessaan minua kaikella mahdollisella tavalla, sekð kðsit—issð ettð vaatteitten silityksessð ja kaikessa. -- Niin, niin, ymmðrretððn! Mutta kaiken tuon hðn tekee vaan uskollisuudesta sinuun ja huojentaakseen sinun vaivojasi. Hðn tekee sitð ilman mitððn intoa, sen nðkee kyllð selvðsti, sillð hðnellð ei ole ollenkaan taloudellista luonnetta, mikð kuitenkin on kaikkein tðrkein tyt—lle, -- varsinkin k—yhðlle tyt—lle. -- Luuletko sinð sitten, ettð hðn talouskoulussa, vieraalla maalla, innostuisi enemmðn talousaskareihin, kuin kotonaan, omaa ðitiðnsð auttaessaan? -- Niin, arvellaan kyllð, ettei parempaa koulua sillð alalla voisi l—ytyð, kuin oma koti ja ty—skenteleminen ðidin valvonnan alla, mutta sinð et teekkððn tðyttð totta hðnen ja hðnen toimiensa kanssa, vaan sinð huhdot ja ty—skentelet itse vaan, ettð hðn saisi istua aikasin aamusta my—hððn iltaan saakka nenð noissa siunatuissa kirjoissaan. Talouskoulussa saavat sitð vastoin oppilaat luvan mððrðtyillð tunneilla tehdð kaikki ne askareet, jotka kuuluvat oppijaksoon. Siellð opitaan jðrjestykseen, ja se ei voi vahingoittaa Gerdaa. -- En minð usko sittenkððn, ettð ty—intoa voidaan opettaa, jos se puuttuu ihmisen luonnosta. -- Ah, loruja, rakas Hanna! Tytt— on vaan pilaantunut tuosta kirotusta lukemisesta ja mietiskelemisestð, joka kestðð pðivðt ja y—t lðpeensð. Hðn tarvitsee raikasta ilmaa. Siinð kaikki. Saat nðhdð, ettð kuin hðn on oleskellut maalla muutaman viikon ja kðynyt maitokamarissa ja karjapihassa Anna-Marian kanssa ja ottaa osaa hðnen kðytðnn—llisiin toimiinsa, niin on hðn unhoittanut kaikki kirjarepaleensa, vanhat filosofinsa ja mitð sojua se lieneekkððn, kuin hðn uneksuu koko pitkðisen aikansa, ja tulee kotiin reippaana, talouden hoitoon ihastuneena tytt—nð. -- No, sittenhðn ei tarvita ollenkaan talouskoulua, naurahti rouva Ivarsson. -- Ei, sitð minð toivon, sillð kuten tiedðt, niin minulla ei ole varaa lðhettðð hðntð kauemmaksi pois. Puolisoiden puhe keskeytyi hetkiseksi. Rouva kutoi sukkaa, ja kapteeni kðveli edestakaisin. -- Hyvin kummallista on sittenkin, ryhtyi edellinen viimein puheesen, etteivðt tyt—t voi saada samaa sivistystð kuin pojat, tulla ylioppilaiksi niinkuin hekin ja lukea ja opiskella niin paljon, kuin heillð on siihen halua ja kykyð, koska Herramme on varustanut heidðt samalla ymmðrryksen lahjalla ja yhtð hyvðllð kyvyllð kuin pojatkin. Juuri sitð asiaa olen minð hyvin usein mietiskellyt. Minð tiedðn itsestðni, millainen halu minulla oli lukemiseen nuorena, kuinka minð valvoin monta valoisaa kesðy—tð lukemalla veljeini kirjoja ja kuinka minð kadehdin niitð, jotka saivat tulla ylioppilaiksi ja valita, minkð tien vaan halusivat. -- Mutta silloin tapasimme toisemme vanhimman sisaresi hðissð, ja sinð rakastuit minuun ja tulit pieneksi sievðksi vaimokseni ja silloin sinð heitit koko tieteilemisen siksensð ja sinua huvitti paljon enemmðn puuhata kodissasi, huolitella ukkoasi ja kasvattaa lapsiasi, etkð kertaakaan ole sen jðlkeen kaipaillut korkeaoppisuutta. Eik— minulla ole oikein, Hannaseni? Kapteeni taputti vaimoansa hartioille ja katsahti hellðsti hðnen silmiinsð, mutta hðnen katseessaan kuvautui samalla suurta itserakkautta ja itseensð tyytyvðisyyttð. Tðmð vastasi tuohon lemmekkððsen silmðykseen, mutta salaisesti pððsi huokaus hðnen rinnastansa. -- Tosin olen ollut onnellinen kanssasi, Otto! paljon onnellisempi kuin ansaitsen, mutta en ole koskaan voinut tukehuttaa haluani enempððn tietoon, kuin minulla, paha kyllð, nyt on, ja niinkuin minð ennen surin itseni tðhden, suren minð nyt tyttðreni tðhden. -- Mitð tahdot sinð sitten, rakas Hanna, ja Gerda ja te kaikki, jotka istutte suremassa onnetonta asemaanne? Tahdotteko te tulla ylioppilaiksi, vai kuinka? Ja mitð sitten? Jos vaimo vaan istuu kiinni kirjoissaan eikð vðhintðkððn pidð lukua, kuinka askareet ja lapset hoidetaan, kuinka hupaisen sinð tosiaankin luulet miehelle olevan sellaisen kodin? Rouva Ivarsson naurahti surumielisesti. Hðnen sydðmmessððn kaikui kysymys: onko sitten naisen korkein tarkoitus, laiminly—mðllð oman henkensð vaatimukset, ainoastaan koettaa hankkia miehelle hupaisuutta? mutta hðn ei lausunut sitð suotta ðrsyttððksensð tuittupðistð herraansa ja puolisoansa, joka ei kuitenkaan koskaan my—ntðisi sen oikeutta. Hðn sanoi: -- Mutta minð en ymmðrrð, minkðtðhden nainen ei voi tulla kelvolliseksi perheenðidiksi, vaikka hðnellð onkin perinpohjainen sivistys. Eihðn tiedot koskaan vahingoksi ole. Miehestð voi tulla kunnon maanviljelijð tahi hðn voi ryhtyð mihin kðytðnn—lliseen toimeen hyvðnsð, vaikka hðn onkin oppinut. Se lisðð pðinvastoin hðnen arvoansa. Mutta ettð naisen tðytyy olla taitamattoman, tullaksensa kelvolliseksi perheenemðnnðksi, se on todellakin hyvin kummallista! -- Kuka sitte sanoo, ettð hðnen pitðð oleman taitamattoman? Minð en suinkaan tahdo kieltðð tyt—ltð kelvollista koulusivistystð, sovitettu hðnen sukupuolensa mukaan, enkð hienoa kasvatusta, jos hðn kuuluu sððtyluokkaan, jossa se on tarpeellista. Ja minun mielestðni nais-sivistys on todellakin nykyððn niin oivallinen, kuin vaan toivoa sopii. Se ei juuri voi olla parempi. Toisin oli ennen maailmassa. Silloin olivat, naisten tiedot kurjalla kannalla. Moni ylhðisenkððn perheen tytðr ei saanut edes opetella kirjoittamaan. -- Se oli todellakin surkeata! -- Kyllð niin, mutta siihen aikaan pidettiin se riittðvðnð naisille. Ja jos joku silloin rupesi puhumaan sellaisesta kasvatuksesta, kuin tyt—t nyt saavat, niin olisi se katsottu suurimmaksi tuhmuudeksi, aivan samalla tavalla kuin nykyððn, jos on kysymys niiden tieteilemisestð. -- Rakas Hanna! álð vertaile jðrkeð ja kiihoittuneita mielikuvituksia, mahdollista ja mahdotonta toisiinsa. Kukin asia erikseen! -- Sinð olet imenyt Gerdan aatteita, vaikka sinun pitðisi ymmðrtðvðisenð ðitinð vastustaman niitð. -- Kelvollinen, perheenemðntð, joka on ollut ylioppilas! Ha, ha, ha! Niin, sitð ihmettð tahtoisin nðhdð! -- Miehen laita on vallan toinen. Hðn voi olla kuinka oppinut tahansa ja kuitenkin hoitaa velvollisuutensa. Mutta jos nainen, joka on ollut ylioppilas, joutuu naimisiin, niin ylenkatsoo hðn kaikki taloudelliset velvollisuudet ja hy—dylliset toimitukset. Ne ovat liian yksinkertaisia hðnen korkeaoppisuudelleen. Nainen on liian heikko, rakas Hanna! antautuakseen monelle haaralle yhtð haavaa. Sentðhden pysyk——n hðn kutsumuksessaan, ðlk——nkð ruvetko yrittðmððn mieheksi pððstð, sillð ei se kuitenkaan onnistu koskaan. Rouva Ivarsson naurahti. -- Niin tyhmðn en luule kenenkððn naisen olevan, sanoi hðn. Mutta puhuaksemme vakaasti, ajattelen minð, ettð todellisesti sivistyneen miehen pitðisi olla paljoa onnellisemman naisen rinnalla, joka on samalla sivistysasteella kuin hðn itsekin, kuin jos hðn sen sijaan olisi yhdistetty alhaisemmalla kannalla olevan henkil—n kanssa, joka ei ymmðrtðisi hðntð eikð voisi vaihettaa ajatuksia hðnen kanssansa. -- Sitð ei vaadi kukaan ymmðrtðvðinen mies vaimoltaan, olkoon hðn kuinka sivistynyt tahansa. Hðn tietðð, ettð tðllð on maailmansa hðnessð, ja mies rakastaa ja kunnioittaa hðntð yhtð paljon jo siitð syystð, jos hðn muutoin on rakastettava ja uskollinen vaimo. -- Ei, rakas eukko! koko tuo naiskysymys, jota minð puolestani sieluni ja sydðmeni pohjasta kammoksun, on paljasta mielett—myyttð, joka ensiksi on p—llðhtðnyt muutamien vanhojen neitosten aivoihin. -- -- -- -- Eipðs niinkððn, kyllð niitð on miehiðkin, jotka puolustavat naisen oikeuksia. -- Miehið, jaa! Uh! Ilvehtij—itð, jotka pilkkaavat naisten herkkðuskoisuutta ja nauravat heidðn selkðnsð takana. Ei, rakas ystðvð! On olemassa ikivanha sððnt—, jonka luonto itse on mððrðnnyt ja jota me ihmiset emme voi kumota, se sððnt— kuuluu: naisen maailma on kodin maailma. Mitð siihen lisðtððn, se on pahasta. Kapteenin ððnessð oli jonkunlainen iloinen, pððttðvð mahti, ikððnkuin hðn olisi arvellut lausuneensa ratkaisevan tuomion koko jutusta. -- Mutta ne naiset sitten, jotka eivðt koskaan joudu naimisiin? -- Niin, se on heidðn oma syynsð! Kapteeni py—rðhti korollaan. -- Kuinka sinð taidat sanoa niin, Otto! Tiedðthðn sinð, ettð l—ytyy paljon enempi naisia maailmassa kuin miehið. -- No entð sitten! He voivat antautua johonkin naiselle, sopivaan toimeen, esim. tulla opettajattariksi, sillð siihen nainen kieltðmðttð on hyvin sopiva. Ja ylipððnsð on: tðhðn aikaan koko joukko toimia, kirjoitust—itð virkalaitoksissa, sðhk—sanoma-palvelusta ja muita sellaisia, jotka ovat avoimet naisille. -- Mutta jotka miehet muutama vuosi sitten pitivðt yhtð sopimattomina naisille, kuin he nyt hylkivðt heidðn pitemmðlle edistymistðnsð sivistyksen ja itsenðisyyden tiellð, vastasi heleð ððni ovelta, ja nuori Gerda, joka hetkinen sitten oli jðttðnyt huoneen, astui jðlleen sisððn, avoin kirje kðdessð. Huoneesta lðhdettyððn oli hðn sulkeutunut kammioonsa, kuin hðn kuuli isðnsð haluavan pitðð kaksi tytt—ð eikð poikaa ollenkaan, koska se tulisi huokeammaksi; tðmð lause oli kohdannut hðnen sydðntððn kuin polttava pistos. -- Kaksi tytt—ð, eikð poikaa ollenkaan! kertoi hðn mielikarvaudella itsekseen. Kaksi tytt—ð, niin, kolme, neljð, viisi tytt—ð eivðt maksaisi niin paljon kuin yksi ainoa poika. Mitð tarvitsee tytt—? Mitð maksaa hðnen kasvatuksensa? Ei mitððn! Poika olkoon minkðlainen p—lkkypðð, minkðlainen laiskuri tahansa, tytt— muka ei koskaan lahjakas, niin hðneen kuitenkin tupataan tietoja, -- tytt— saa jððdð taitamattomuuteensa. Hðn onkin vaan tytt— ja pððasia on ettð hðn oppii "taloutta" tehdðkseen elðmðn miehellensð hupaiseksi. Minð tunnen isðn ja muitten miesten saarnat sillð alalla. Minð osaan ne ulkoa. Neitonen otti kirjan hyllystð, istui p—ydðn ððreen, vððnsi lampun suuremmalle, aukaisi kirjan merkin kohdalta ja oli pian niin vaipunut lukuunsa, ettð hðn nðytti unhoittaneen kaiken muun. -- Oi! ððnnðhti hðn ðkkið, kohottaen pððtðnsð, leuka puristettua nyrkkið vasten. Oi! minkðtðhden en minð saa juoda tieteen syvðstð lðhteestð? Minkðtðhden en saa, kuten Rudolf, kuunnella valistuneitten opettajain ððntð? Jos minð olisin niin onnellinen, en minð tuhlaisi kallista aikaani hðnen laillaan turhuuteen. Oi, ei! Minð kðyttðisin joka ikisen hetken pðivðstð ja y—n levon lisðksi, ammentaakseni tietoja ja tunkeutuakseni syvðlle tieteen salaisuuksiin. Oi, Jumalani! Minkðtðhden en minðkin saa omistaa kaikkea sitð kaunista ihmeellistð, mitð ihmistutkimus ja ihmisnero on keksinyt ja luonut? kuitenkin, kukas estðð minua? Enk— minð voi kotona tððllð yksinðisessð kammiossa lukea kaikkia Rudolfin kirjoja lðpi? -- Toista kuitenkin on kehittðð sieluansa salaisuudessa ikððnkuin synnin teossa, toista taas saada vapaasti omistaa aikansa tieteille, saada kðydð oppisaleissa ja hy—dyttðð maailmaa saavutetuilla tiedoillaan. Tðtð onnea nauttii Rudolf ainoastaan sen tðhden, ettð hðn on nuorukainen, -- ja kuinka vðhðn hðn siitð vðlittðð! Syvðn katkeruuden vðreet kðvivðt hðnen nuoruuden voimaa uhkuvilla huulillaan. Neitonen pisti kðtensð kiharaan tukkaansa ja hðnen vaaleanruskeat, kirkkaat silmðnsð tuijottivat kolkosti hðnen kalpeista, sððnn—llisistð kasvoistaan. -- Neiti, viisi pennið! kuului samalla palvelustyt—n ððni ovelta. Postimies on tuonut neidille kirjeen. -- Minulle? -- Niin, niin, Ruotsista -- hðn sanoi. Gerda koetteli kiireissððn taskuansa ja ojensi rahan tyt—lle, joka tuota pikaa toi hðnelle kirjeen. Nðhtyððn pððllekirjoituksen kðvi hðnen otsallaan hieno vðrðhdys. Hðn mursi kiireesti sinetin, ja silmðillessððn sisðllystð muuttui hðnen ilonsa miltei tuskalliseksi riemuksi. Iloinen toivon hymy oli hðnen huulillaan ja hðn kiiruhti vanhempainsa luo, mutta silloin kuuli hðn ovelta kapteenin viimeiset sanat ja vastasi niihin: -- Minð olen saanut kirjeen Emma Wallstr—miltð! jatkoi hðn. Tðmð oli ollut Gerdan koulukumppani ja he, ollen kouluajalta uskolliset ystðvykset, olivat kirjevaihdossa keskenððn vielð sittenkin, kuin hðnen vanhempansa, -- isðnsð oli ruotsalainen insin——ri, -- olivat muuttaneet takaisin Ruotsiin, jossa he asuivat Upsalassa. -- Emma kirjoittaa ottaneensa ylioppilastutkinnon loistavilla arvolauseilla ja alkavansa syksyllð jatkaa opintojansa. Hðn on antaunut kasvatustieteen alalle. Hðn sanoo, ettð minð suvella voisin valmistautua tutkintoon ja lupaa lðhettðð seuraavassa kirjeessð ilmoituksen vaatimuksista. -- Ja jos ðiti ja isð suostuvat siihen, niin tulisin syksyllð Upsalaan ja saisin asua Wallstr—min luona, kaikkiaan viidestðkymmenestð kruunusta kuukaudessa. Se ei ole mitððn kallista, se! Sehðn on vaan seitsemðnkymmentð markkaa. Sanokaas, eik— se kðy pðinsð? Gerdan kðdet vapisivat niinkuin hðnen ððnensðkin ankarasta mielenliikutuksesta. Hðn oli kalpea. Nðkyi koko hðnen olennostaan, ettð nykyinen hetki oli hðnestð tðrkeð kððnnekohta hðnen elðmðssððn, sillð siitð riippui ððrett—mðn paljon. áiti katseli hðntð hartaalla, surunsekaisella osanotolla. -- No, ðiti ja isð! Mitðs te sanotte? -- Minð sanon, vastasi kapteeni, ettð se on haaveksimista ja hulluutta. Minð en todellakaan tiedð, kuinka sinð, Gerda, ymmðrtðvðinen tytt—, voit tuoda esiin sellaisia lapsellisuuksia. Sinð olisit valmis jðttðmððn ðitisi, joka niin hyvin tarvitsee sinun apuasi, valmis matkustamaan toiseen maahan, kuluttaaksesi aikaasi toimissa, joista sinulla, hitto viek——n, ei ole vðhintðkððn hy—tyð, muuta kuin vaan maksavat isðllesi suuret rahat. Tiedðthðn rakas lapsi! ettð minð en ole rikas, vaikka minulla on tðmð pieni kaupunginkartano ja elðkerahani. Se ei ole toden totta paljon perheen elðttðmiseksi, ja voithan my—s ymmðrtðð, ettð veljesi kasvatus on maksanut kauniit rahat, ja nyt juuri olen minð hðnen tðhtensð pakoitettu -- -- -- Rouva Ivarssonin viehðttðvð, rukoileva silmðys keskeytti kapteenin lauseen. áidin katse oli pyytðnyt isðltð, ettei hðn juuri tðllð hetkellð haavoittaisi tyttðren sydðntð, mainitsemalla uhrausta, jota taas oltiin valmis tekemððn pojan puolesta, vaikka hðnen sisareltansa kiellettiin hðnen sydðmmensð hartain toivo, hðnen enimmin oikeutettu vaatimuksensa, kiellettiin hðnen hengenvoimainsa ja taipumuksensa kehittyminen. Syvð hiljaisuus vallitsi useita minuuttia. Kapteeni kðveli edes takaisin. Rouva kutoi, ajatuksiinsa vaipuneena, sukkaa, silloin tðll—in katsahtaen: tyttðreen, joka seisoi p—ydðn vieressð, kirkkaassa lampun valossa, liikkumattomana kuin kivipatsas, molemmin kðsin nojaten p—ydðn syrjððn, rypistynyt kirje kourassa ja hðnen katseensa, josta kaikki elo oli ðkkið sammunut, oli toivottoman synkkð ja hðnen kasvonsa kalpeat kuin kuolleen. -- Mutta, isð! alkoi hðn vihdoin sekavalla ððnensoinnulla. Kuinka voit sinð olla niin julma? Olenhan minð sinun lapsesi, niinkuin Rudolfikin ja minð olen maksanut sinulle niin vðhðn hðneen verraten ja tehnyt niin paljon hy—tyð kotonani, jota hðn ei koskaan ole tehnyt. -- Ethðn sinð aio tahtoa, vastasi kapteeni kiivaasti, ettð hðn, joka on mies, auttaisi ðitiðsi keitti—n liedellð tahi istuisi neulomassa? Hðnestð, jos hðn saa elðð, on vastaedes oleva hy—tyð muulla paljon arvokkaammalla tavalla. Kullakin on kutsumuksensa tððllð maailmassa, ja naisen kutsumus on uutteruudella ja innolla antautua taloustoimiin. En koskaan, rakas Gerdani! suostu tuohon jðrjett—mððn pyynt——si, en! Siksi pidðn minð sinusta todellakin liian paljon ja olen liian varova sinun vastaisesta onnestasi. Muista se! -- No, ðlkððmme nyt niin suorastaan pððttðk— asiata, rakas Otto! kðvi rouva Ivarsson lempeðsti vðlittðmððn. Me emme ole vielð ennðttðneet miettið sitð. -- Miettið! Mitð tarvitsee asiata miettið, joka on kerrassaan luonnoton? Siitð tehdððn heti pððt—s, siinð se. -- Minð iloitsin niin sanomattomasti, -- minð toivoin! -- -- -- kuiski Gerda vapisevin huulin, ja kyynelvirta juoksi hillitsemðttð hðnen poskilleen. Kapteeni katseli hðntð jonkun aikaa, lðhestyi ja laski kðtensð hðnen kðsivarrelleen ja sanoi; -- Malta mielesi, tytt—ni! Tuohan on vaan lapsellisuutta -- -- -- -- -- Mutta tytt— ei kuullut hðntð. Hðn vðisti hðnen koskettamistaan, painoi kirjeen silmiðnsð vasten ja jðtti huoneen, kovasti nyyhkyttðen. áidin silmðt, jotka katselivat hðnen jðlkeensð, olivat tðynnð kyynelið. -- Tytt—-raukkani! sanoi hðn. Tiedðtk—s, Otto! Ehkð minullakin ðitinð ollen on sanottavana, minun mielestðni et sinð tee oikein Gerdalle. Minð rakastan Rudolfia sanomattomasti, niin, ehkð paljoa enemmðn kuin sinð, sillð isðn tunne ei voi koskaan helleydessð vertoja vetðð ðidin tunteille, enkð minð ole aina lukuunottanut hðnen vikojaankaan, jota minð vðlistð olenkin katunut, ja olen sydðmellisesti iloinnut kaikista uhrauksista, mitð olemme voineet tehdð hðnen hyvðkseen, -- mutta Gerdaa minð rakastan yhtð paljon kuin hðntð, ja minun mielestðni me emme saa niin suoraa pððtð hyljðtð hðnen ainoaa toivoansa, joka koskee koko hðnen elðmðnsð onnea, koska emme ole kieltðneet Rudolfiltakaan mitððn, emme suurta emmekð pientð. Rouva Ivarsson oli puhunut vakavalla mielimurheella ja hðn kohotti lujan katseensa kapteeniin, joka lðhestyi hðnen eteensð ja nðytti malttamattomana odottavan loppua hðnen lauseestaan. -- Enk— minð ole sinulle sanonut, alkoi hðn, ettð Rudolf tulevaisuudessa on monin kerroin korvaava sen, mitð olemme hðnelle tehneet; mutta Gerda -- jos minð nyt my—ntyisin hðnen naurettaviin oikkuihinsa ja lðhettðisin hðnet opiskelemaan Upsalaan, -- opiskelemaan Upsalaan! Kuinka voi viisas ihminen puolustaa sellaista mielett—myyttð! -- ja jos minð luovuttaisin useita satoja, niin, ehkðpð tuhansia markkoja hðnen pððhðnsð p—llðhtðneitten oikkujen takia, -- mitð saakelin hy—tyð, -- en muuta voi sanoa, -- siitð sitten olisi? Mikð hðnestð sitten tulisi? Lððkðri vai lakiniekkako, vai pappi, vai mikð? vai mahtaisiko hðn tulla kotiin vihittynð viisaustieteen maisterina vai tohtorina ja alkaisiko hðn sitte sinun kanssasi puuhata talonaskareissa, vai aikoisiko hðn mennð naimisiin ja ripustaisi laakeriseppeleensð ja tohtorihattunsa lastenkamarin seinððn, tahi jollei hðn joutuisi naimisiin, niin hakisiko hðn opettajattareksi, vai kirjuriksi virkalaitoksiin? Ajatteles nyt, mitð hy—tyð hðnellð on maisterina olemisestaan! -- Ei, rakas eukko! Ajatteles vaan jðrjen kannalta. -- Voin vakuuttaa sinulle, ettð minð pidðn molemmat lapseni yhtð rakkaana, ja ettð molempain menestys on hartain toivoni, ja juuri sentðhden en voi sallia semmoista, mikð pikemmin olisi heidðn onnettomuudekseen kuin onnekseen, Gerda matkustaa suvella veljeni luo ja antaa raittiin maaseutuilman puhaltaa houreet pððstððn. Ja nyt en tahdo enðð kuulla puhuttavan koko Upsalanmatkasta. Hieno punerrus nousi rouva Ivarssonin poskille. -- Jos minun kðytettðvðnðni olisi varoja, sanoi hðn, niin saisi Gerda kumminkin matkustaa sinne, ainakin koetteeksi joksikin ajaksi. Mutta, sen pahempi, -- -- -- -- -- Sen pahempi on sinun perint—si, eukkoseni, tðssð talossa, joka monta vuotta on antanut suojaa pððmme pððlle, niin ettð sinð et voi tuhlata sitð hullutuksiin. -- Talohan pitðisi kumminkin kiinitettðmðn Rudolfin matkarahoja varten. -- Minun mielestðni pitðisi ðidin olla iloinen, ettð edes jollakin tavalla voidaan hankkia varoja niin tðrkeðð tarkoitusta varten, kuin lapsensa terveyden parantamiseksi. -- Varmaan minð sen teenkin, mutta sinð tiedðt, yhtð hyvin kuin minðkin, ettð Rudolfissa itsessð on syy heikkoon terveyteensð; Gerda sitð vastoin on elðnyt ahkerana ja hiljaisena kotona. -- Kaunis vertaus! Nuorukaisen elðmðnlaatu on ja tðytyy olla aivan toinen kuin tyt—n, muuten ei hðnestð miestð koskaan tulisi. Mutta se on asia, jota te, naiset, ette koskaan voi, ettekð tahdo, kðsittðð. Rudolfilla on luonnostaan heikko ruumis. Ja jos hðn olisikin ollut vðhðn varomaton, niin ei sinun mielestðsi ole ollenkaan meidðn velvollisuutemme kykymme mukaan koettaa auttaa hðnen terveyttðnsð ja voimiansa entiselleen? Mutta sinð se kðsitðt asian oikein naisten kannalta. Gerda on, Jumalan kiitos, terve, mutta jos hðn vaan olisi sairas ja henki ja terveys vaarassa, niin epðilemðttð minð uhraisin viimeisen roponi, mutta hullutuksiin en anna penniðkððn. -- Kyllð meillð voisi olla keinoja kuluttaa vðhðn terveenkin tyttðremme puolesta ja antaa Gerdan ainakin yhden talven olla Ruotsissa. Kuulithan itse, ettei se tulisi kalliiksi ja voisithan ottaa vðhðn suuremman lainan, kuin kuitenkin talo kiinnitetððn, niin ettð hðn saisi vðhintðin neljðnnen osan siitð, mitð tarvitaan Rudolfin laskuun. Tuhannessa markassa olisi kylliksi hðnelle talvikuukausiksi Upsalaan. Kuka voi tietðð, mitð keinoja tulisi toiseksi vuodeksi. Jos on pðivið, on keinojakin. -- Niin, silloin minð olen jo ehkð kuollut, ja sinð saat itse vallita omaisuuttasi niinkuin halajat, yltyi kapteeni. Kyllð se on sentððn taivaan onni teille, naisvðki, ettð me, miehet, olemme perððnkatsomassa sekð teitð, ettð teidðn rahojanne, niin ettette saa tuhlata niitð, niinkuin teitð vaan itse haluttaa. -- Sinð unhotat, rakas Otto! innossasi kaikki ne miehet, jotka ovat hðvittðneet vaimonsa ja lastensa ja sisariensa perinn—n ja osuuden. -- Niin no! ne ovat huonoja miehið. Kuka niistð puhuu? Tahi my—s ovat he kðyttðneet rahat kauppatoimiin ja keinotteluihin, joita eivðt naiset ymmðrrð ja joitten onnistumattomuus ei ole miesten syy. Minua et sinð voi kuitenkaan moittia mistððn sellaisesta. Loput unhotat sinð, eukkoseni! -- ne lukemattomat, vaimot, jotka ovat kurjuuteen miehensð saattaneet. Kapteeni alkoi taas kðvellð. -- Tuskin ovat ne niin monilukuisat, kuin ne miehet, jotka ovat toimittaneet vaimonsa ja lapsensa maantielle. Rouva Ivarsson pani hitaasti kutimensa kokoon ja nousi yl—s. -- Se on ja jðð, jatkoi hðn, minun mielipiteekseni, ettð poika ja tytt— ovat saman arvoiset sekð hengen ettð ruumiin puolesta. Hðn jðtti perðkammion ja meni tyttðrensð huoneesen. Siellð oli pimeð. -- Gerda, oletko sinð tððllð? kysyi hðn. Rouva Ivarsson oli vðhðn hðmmðstynyt. Mihin oli tytt— joutunut kovassa mielenliikutuksessaan? Mutta silloin havaitsi hðn pimeðð lasia vasten ihmisvartalon liikkumatonna nojaavan p—ytððn. Hðn lðhestyi ja laski hellðsti kðtensð tyt—n hartioille. Tðmð vavahteli nyyhkytyksistð. -- Gerda, oma lapseni! Malta mielesi! Eihðn ole mitððn onnettomuutta tapahtunut. álð ole niin tulinen. Kaikki voi tulla vielð hyvðksi. Isðllðsi on omat mielipiteensð ja hðn on kovin itsepintainen, -- sen minun tðytyy sanoa, vaikka hðn on sinun isðsi, mutta hðn on my—s sydðmellisen hyvð ja pitðð sinut hyvin rakkaana, siitð voit olla varma. -- Hyvð! Rakas! kuiskasi tytt— kðheðllð ððnellð. Ei se ole mikððn hyvð isð, eikð se rakasta lastansa, joka polkee sen koko elðmðn onnen, sen tulevaisuuden, jalkainsa alle. -- Hiljaa, hiljaa, rakkaani! Sinð et tiedð, mitð puhut. Sinð olet niin liikutettu. Ei saa lausua sillð tavalla vanhemmistaan. Gerda vaikeni ja nyyhkytti vielð ankarammin kuin ennen. -- Oma tytt—seni! jatkoi ðiti. Minð en tiedð, mitð minð tahtoisin uhrata, jos minulla olisi jotain uhrattavaa, tðyttððkseni sinun toiveesi. Jos asia minusta riippuisi, niin ei varmaankaan olisi mitððn esteitð pyrint—jesi tiellð. Mutta, nðetk—s, isð tarkoittaa sinun parastasi omalla tavallaan. Ja ole varma siitð, ettð hðn antaisi sinun seurata taipumustasi, jos hðn voisi ajatella, ettð sinð muuten todellakin tulet onnettomaksi. -- Eik— hðn sitð sitte nðe? Eik— hðn sitð sitte kðsitð? Gerda kohotti sitte kiivaasti pððtðnsð. Tðytyisik— minun sitte ampua otsaani, vaiko heittðytyð jðrveen, ettð hðn saisi silmðnsð auki? Hðn puhui kiihkeðllð innolla kesken nyyhkytystððn. -- Rakas lapsi! Sinð teet minun onnettomaksi, tuolla tavalla puhuessasi. -- Niin, ðiti! Se ei vahingoita, jos sinð, jos isð, jos te kaikki, saatte maistaa vðhðn onnettomuutta my—s. -- Sinð, ðiti! sinð olet my—s heikko raukka -- -- Hiljaa, Gerda, hiljaa! Sinðhðn puhut ðidillesi. -- Sinð olet orja, etkð uskalla pitðð omaa tahtoasi. Ha! Jos minulla olisi mies, ja hðn tahtoisi omavaltaisesti mððrðtð minun lasteni onnen ja onnettomuuden, silloin hðn saisi nðhdð, ettð hðnellð on naisen, ðidin kanssa tekemistð, eikð minkððn n—yrðn palvelijattaren. -- Lapsi, lapsi. Mitð tahdot sinð minun tekemððn? Minð en voi niin mitððn, kuin hðn on lausunut jðrkðhtðmðtt—mðn tahtonsa. -- Ja miksi niin? Eik— ole se vðhðinen omaisuus, joka on tðssð kodissa, eik— huone, jossa asumme, ole sinulle kuuluvaa? Sinð olet itse sanonut, ettð se on ostettu sinun perinn—llðsi. Tahdotko sinð sitte olla ilman sanan valtaa huoneessasi? Etk— sinð voi sanoa: minð tahdon, ja sen pitðð tapahtuman, niinkuin minð tahdon, aivan niinkuin isðkin sanoo? Eik— kaikki ne rahat, jotka ovat tuhlatut Rudolfin kasvatukseen ja huvituksiin, ole juuri olleet sinun omaisuuttasi. Minkðtðhden et sitte voi uhrata vðhðistð osaa siitð tyttðresi kasvatukseen? -- Rakas, lapsukainen! Kuinka voit sinð puhua noin ymmðrtðmðtt—mðsti? Sinð tiedðt aivan hyvin, ettð isð kaikki hallitsee. Eihðn minulla, vaimo kuin olen, ole mitððn oikeutta pððttðð siitð vðhðstð, mikð meillð on. Samoin isð yksin pððttðð lapsistakin, niinkauan kuin he ovat alaikðiset. -- Kurjaa! huoahti Gerda. Mutta Rudolf, hðn on tðysi-ikðinen, hðn, lisðsi hðn kovemmalla ððnenpainolla, ja hðnen tahdostaan riiputte te siis molemmat. -- Sinð olet ðreissðsi, Gerda! Kuitenkin tðytyy minun antaa tðllð hetkellð sinulle anteeksi. Rouva Ivarsson vaipui muutamaksi minuuttia ajatuksiinsa, kðsi tyttðren hartioilla. Sanat, ettð poika muka hallitsisi vanhempia, olivat hðnelle katkeraa totuutta. -- Lapsi! sanoi hðn viimein, vetðen tytðrtð luoksensa. Minð olen tekevð sinun puolestasi kaikki, mikð on minun voimassani, vaikka siitð tulisi riita isðsi kanssa, niin raskaalta kuin se tuntuukin minusta. Minun tðhteni ei pidð olla sinulla syytð valituksiin. Ja vaikka en onnistuisikaan saamaan toivomuksiasi tðytðnt——n, niin ðlkððmme kuitenkaan menettðk— rohkeutta. Ethðn sinð oikeastaan kadota mitððn, vaikka sinð vðhðn odotatkin. Sinð olet vielð hyvin nuori ja omistat koko joukon tietoja ja aina voit enemmðn kehittðð niitð. Kaikki pojat eivðt suorita ylioppilastutkintoa sinun ijðllðsi. Minð ajattelin: voihan tulla parempia aikoja. Jos on pðivið, kyllð keinojakin. Isð voi kuolla ja silloin saamme me vapaan vallan! Tðmð ajatus lensi nopeasti kuin salama lðpi Gerdan sielun. Samassa silmðnrðpðyksessð karkoitti hðn kuitenkin tuon kammottavan tuumansa, ja anteeksiantamuksen huokaus pððsi hðneltð huomaamattansa Jumalan puoleen. Tosiaankin saattaa usein ihmismieleen juolahtaa mitð kummallisimpia vihan tunteita paraita ystðviðkin vastaan, mutta se tapahtuu tavallisesti vaan ðrtyneessð mielentilassa. Kumpikin on vakuutettu olevansa oikeassa. Kenessð siis vika? Toisessa tai molemmissa. -- Minkðtðhden sinð istut pimeðssð, oma ystðvðiseni? kysyi rouva Ivarsson. Sytytð lamppusi, kuivaa kyyneleesi, tytt—ni! ja ota kirjasi ja lue. Kyllð kaikki vielð muuttuu hyvðksi. Minð uskon, ettð isð my—ntyy, kuin meillð vaan on kðrsivðllisyyttð. Gerda totteli. Hðn sytytti lamppunsa ja koetti nðyttðð rauhalliselta, joka kuitenkin oli vaikeaa, sillð itku tahtoi vðkisinkin tulla. -- Se on hyvin kummallista, sanoi hðn lamppua sytyttðessððn, ettð niin yksinkertainen ja luonnollinen asia kuin lasten halu saada sivistystð voi vaikuttaa taistelua ja riitaa heidðn ja vanhempain kesken. Se ei olisi ihmeellistð, jos isð olisi sellainen henkil—, joka yleensð halveksisi ja vastustaisi lastensa hengenviljelystð, kuten monet vanhemmat tekevðt, mutta tðmðhðn olisi valmis uhraamaan, en tiedð mitð kaikkia, Rudolfin kasvatukseen. Mutta minð, minð se en ansaitse pienintðkððn uhrausta, vaikka minulla on yhtð hyvð pðð kuin Rudolfillakin, niin, ehkð parempikin, -- ja tuhannen kertaa suurempi halu tieteisin kuin hðnellð, -- ja miksi tðmð vððryys? Niin, sentðhden, ettð minð olen -- tytt—. Neitonen puristi huulensa yhteen, ja hðnen sydðmmensð oli katkeruutta tðynnðnsð. áiti katseli hðntð surullisesti. -- Ei! sanoi hðn itsekseen. Tðmð ei kðy laatuun. Tðstð pitðð tulla loppu. Hðn pyyhkðsi hiukset tyttðrensð otsalta, suuteli hðntð poskelle ja jðtti huoneen, johon Gerda jði synkkiin mietteisiinsð kumaraisiin kirjansa yli, kððntðmðttð siitð lehteðkððn. Viimein nosti hðn pððnsð ripeðsti. Hðn nðytti tehneen jonkun pððt—ksen. Otti p—ytðlaatikostaan postipaperi-arkin ja alkoi kirjoittaa kirjettð. Hðn ilmoitti ystðvðttðrellensð, Ruotsiin, synkðt toiveensa, puhui lujasta aikeestaan, olla rohkeuttaan kadottamatta ja lupasi pian seuraavassa kirjeessð antaa tietoja ystðvðttðrelleen asiain laidasta. Rouva Ivarsson oli sillð aikaa lðhtenyt keitti——n, ja kapteeni huoneesensa. Kuin vanhemmat ja tytðr pari tuntia my—hemmin kohtasivat toisensa illallisp—ydðssð, ei kukaan heistð lausunut sanaakaan asiasta, josta tðnð ehtoona oli niin kiivaasti keskusteltu. Kaikki nðyttivðt hyvin vakavilta, eikð kukaan puhunut paljon mitððn. -- Rudolfia ei kuulu tulevan kotiin illalliselle tðnð ehtoona, sanoi kapteeni. -- Ei, siltð nðyttðð, tuumasi rouva Ivarsson. Gerda ei maininnut mitððn, mutta isð vilkasi hðneen ðkkið, melkein arasti, terðvðllð katseellaan, joka nðytti sanoneen: -- Hðn on ulkona lukutoimissaan. Heti, kuin ateria oli loppunut, katosi tytðr takaisin huoneesensa. Kapteeni oli pistðnyt piippuunsa ja istunut keinutuoliin, ja rouva Ivarsson istui lampun ððreen ja alkoi parsia poikansa sukkia. -- Itse nyt nðet, alkoi kapteeni, keskeyttðen pitkðn ððnett—myyden. Itse nyt nðet, minkðlaiseksi ne houreet tekevðt Gerdan. Sen sijaan, ettð hðnen pitðisi olla kotonaan iloisa ja hupainen tytt—, niinkuin muutkin tyttðret, on hðn nyreð ja synkkð ja nðyttðð oikein vihaiselta. Pidðtk— sinð sellaisen kðyt—ksen kauniina ja sopivana tyttðrelle, iðkkðitð vanhempiansa kohtaan? Rouva Ivarsson ei vastannut heti. Mutta sanoi sitte: -- No, minkð sinð pidðt syynð hðnen suututtavaan kðyt—kseensð? -- Luonnollisesti ne tyhmðt mietteet, jotka hðn on saanut pððhðnsð. -- Mutta olethan sinð, niin paljon kuin mahdollista, koettanut karkoittaa niitð hðnen pððstððn. Mikð on syynð, ettei se ole onnistunut? -- Se, ettð sinð pidðt; yhtð hðnen kanssaan ja revit alas, mitð minð rakennan. -- Tahi pikemmin, rakas ukko! rakennan, mitð sinð revit, sillð jollen minð olisi lohduttanut ja kehoittanut hðntð kðrsivðllisyyteen ja toivoon, niin katkeruus ja epðtoivo myrkyttðisivðt hðnen elðmðnsð. -- Niin, sinð olet jo lapsuudesta saakka pilannut hðnet, hellimðllð ja suosimalla hðnen haaveellisia aatteitaan. Kyllð hyvin uskonkin, ettð nyt on vaikea saada hðntð jðrjelliseksi. -- Tiedðtk—s mitð, Otto? Rouva Ivarsson laski pois kutimensa. Minð tahdon sanoa sinulle, ettð minð olen tehnyt peruuttamattoman pððt—ksen. Tyt—n mieltð ei saa katkeroittaa, eikð hðnen tulevaisuuttaan pilata sinun itsepðisyytesi tðhden. Hðn ei ole mihinkððn vikaan syypðð, ei tahdo mitððn huonoa eikð moitittavaa, jota meidðn velvollisuutemme olisi kieltðð hðneltð. Hðnen ainoa toivonsa on hankkia tietoja, eikð meillð ole oikeutta estðð hðntð siitð. Ja sentðhden sanon sinulle, ettð minun tahtoni hðnen ðitinðnsð on se, ettð hðn saa seurata haluansa ja matkustaa Ruotsiin. Minun on vaikeaa, mutta teen sen kuitenkin lapseni tðhden, muistuttaa sinua, ettð tðmð pieni omaisuus, joka meillð on, on perint— vanhemmiltani, ja minulla on oikeus ainakin vðhðistð osaa kðyttðð siitð. Enhðn minð ole koskaan tehnyt vastavðit—ksið, kuin on ollut kysymys Rudolfin tarpeista. Ja sentðhden on se nyt minun vakaa pððt—kseni, ettð kuin sinð otat tuon lainan talon kiinnitystð vastaan, niin otetaan se niin suuri, ettð Gerda saa tuhannen markkaa, muuten -- -- -- -- Muuten? -- Muuten kiellðn minð suostumukseni kiinittðmiseen, sillð ilman sitð, ei tule koko lainasta mitððn, sen sinð tiedðt. Kapteeni katsoa tuijotti rouvaansa, kuin mitðkin ihmettð. -- Niin, sepð oli kaunista ðidin rakkauden kerskaamista, kuin tahdot tehdð mahdottomaksi poikasi aiotun matkan, jonka sinð tiedðt lððkðrin sanain mukaan olevan ihan vðlttðmðtt—mðn hðnelle. Niin, sellaisia ovat naiset! lisðsi hðn, halveksivaisesti naurahtaen. -- Sinð erehdyt, Otto! Minð en suinkaan tahdo panna esteitð Rudolfin matkan tielle. Silloinhan olisin varsin luonnoton ðiti. Minð tahdoin vaan pakoittaa sinua antamaan vðhðisen osan summasta Gerdalle. Minð sanon sinulle, ettð se on vaan itsepintaisuuttasi, ei mitððn muuta, kuin sinð vastustat hðnen toivomustaan. Kuinka monet vanhemmat, joilla ei ole suurempaa omaisuutta kuin meillð, kuluttavat suuret rahat tyttðriinsð, antaen heidðn harjoitella soitantoa ja maalaustaidetta ulkomailla? Onko se hy—dyllisempðð, se, kuin antaa tyt—n perehtyð tieteissð, kuin hðnellð kerran on siihen halua ja kykyð. -- Mutta se on tavallista! vastasi kapteeni kiivaasti ja pontevasti. Ja se sopii tyt—lle, mutta matkustaa yliopistoon ja tulla ylioppilaaksi, se ei sovi hðnelle sinð ilmoisena ikðnð, sanon minð! Ja minun tyttðrestðni ei pidð tulla mikððn ihmisten pilkka, enempðð kuin muittenkaan. -- Onko se sinun viimeinen sanasi, Otto? -- Niin, se se on! -- Vai niin! No, sitten ei tule mitððn talon kiinnittðmisestð. -- Vai niin! Kapteeni nousi tuoliltaan ja lðhti huoneesta sanaakaan sanomatta. Vielð kauvan, my—hððn iltaan, istui rouva Ivarsson yksin lampun valossa sukankutimineen. Vðlistð vaipui ty— hðnen polvilleen, ja hðn itse joutui syviin, surullisiin ajatuksiin, vðlistð lakkasi hðn kokonaan kutomasta ja kuunteli jotain eteisestð, mutta kuin ei ketððn tullut, ryhtyi hðn jðlleen yksitoikkoiseen tehtðvððnsð. Hðn odotti poikaansa. Kello l—i yksitoista, l—i kaksitoista. Yhð vielð istuu ðiti yksinððn valvomassa. -- Ja pienessð kammiossaan istui tytðr kumaraisissaan, ahkerasti kirjoittamassa muistiinpanoja paksuun vihkoon. Synkeys hðnen kasvoistaan oli kadonnut. Hieno punerrus peitti hðnen kalpeat poskensa, silmðnsð loistivat innostuksesta, kynð liikkui kiitðvðllð nopeudella paperilla. -- Mutta sisðllð huoneessaan makasi kapteeni koisaten vuoteella. Vihdoin, kuin kello oli ly—nyt puoli yksi, narisi ulko ovi ja joku koperoitsi eteisen lukkoa. Rouva Ivarsson astui yl—s, kiiruhti kuulumattomin askelin eteiseen ja aukaisi oven. -- Rudolfiko siellð on? kuiskasi hðn. -- Olen niin! vastasi kova, vðhðn epðvarma ððni. Oletko sinð vielð ylhððllð, ðiti? Mitð tuhmuutta se on? Onhan minulla avain itsellðni. Pitkð haamu astui eteiseen, riisui hitaasti pððllysnuttunsa ja heitti sen tuolille, josta se luikui alas lattialle. Rouva Ivarsson pani oven lukkuun, otti takin lattiasta ja ripusti sen vaatenaulaan. Hattu pððssð meni poika hðnen edellðnsð perðkamariin. Rudolf Ivarsson oli pitkð, hoikka, nuori mies, tarkoin muodin mukaan puettu. Hðnen hienot, vaaleat kasvonsa, suurine sinisilmineen ja valkeine viksineen, olivat kopean ja itserakkaan, vaikk'eivðt tosin ilkeðn nðk—iset, ja hðnen nuorukaismuodossaan ilmestyi jonkinlainen sairasmainen velttous, tðllð hetkellð enemmðn silmiinpistðvð kuin tavallisesti, sillð hðn nðytti olleen, ei oikeastaan juovuksissa, mutta kuitenkin hyvin vðsynyt liian paljosta illan-huvituksesta. Hðn asetti hattunsa pianon kannelle ja etsi taskustaan nenðliinaa. -- Onko sinulla nenðliinaa, ðiti? En voi kðsittðð, mihin omani on joutunut. Ah! se jði varmaan palttoon taskuun. Hðn lðhestyi ovea. -- Ei, odotappa! álð mene kolistelemaan ovia, sanoi rouva Ivarsson painuneella ððnellð. Minð tuon sinulle nenðliinan. Hðn meni ja palasi heti jðlleen, ja antoi nenðliinan pojalle, joka oli istunut keinutuoliin. -- Missð sinð olet ollut koko illan? kysyi hðn, pannen ty—nsð kokoon. -- Alkaako nyt kuulusteleminen? -- Ei, ei ollenkaan, mutta ðlð puhu niin kovasti, -- isð makaa. Minð kysyin vaan muuten, kuin sinð lupasit tulla kotiin illalliselle. -- No, entð sitten? Eihðn se niin tðrkeðtð ollut. Minð tulin menneeksi teaatteriin parin ystðvðn kanssa, ja sitte me olimme illallisella. Ei siinð sen pahempaa. -- Sinun ei pitðisi olla ylhððllð niin my—hððn, Rudolf! Sinð tiedðt kyllð, ettei se tee sinulle hyvðð. -- Oh, ei se ole vaarallista! Se ei tee mitððn, joko minð valvon tai makaan, niinkauvan kuin minð olen kotona. Ainoa, mikð minua auttaa, on lðmpimðmpi ilmanala. Pðinvastoin makaan minð puolen y—tð saamatta unta ja kieriskelen ja hikoan, kuin minð menen aikasin vuoteelle. Jos minð sitðvastoin vðsytðn itseni oikein perinpohjin ja panen maata vðhðn my—hempððn, niin minð nukun kuin porsas. Thure Jullin, hyvð ystðvðni, lððkðrin oppilas, mainitsi juuri illalla, ettð minun pitðisi matkustaa niin pian kuin mahdollista, ja heti suoraa pððtð lðhteð Siciliaan. Minð tahtoisin juuri tietðð, tokko isð on ryhtynyt mihinkððn rahapuuhiin? Minun tðytyy aamulla puhua hðnen kanssaan tðydellð todella asiasta. Rudolf haukoitteli oikein sydðmmen pohjasta ja nojautui, silmðt kiini, keinutuolin selkðlautaan. -- Mene nyt maata! Nyt ei kumminkaan ole liian aikainen minun mielestðni. -- Ei! -- Minð tunnen todellakin itseni vðsyneeksi. Ajatteles, ettð huvissakin voi tulla vðsyneeksi, niin, vielðpð vðsyneemmðksi kuin ty—ssð. Minð olen monta kertaa tehnyt sen havainnon. Rudolf nousi yl—s. -- Hyvðð y—tð, ðiti! -- Hyvðð y—tð, rakas Rudolf! Tulenko minð sytyttðmððn kynttilðsi? -- Oh, ei se ole tarpeellista! Minð voin kyllð itse l—ytðð sekð kynttilðn ettð tulitikut. Haukotellen lðhti Rudolf perðkamarin viereiseen, makuusuojaansa. Rouva Ivarsson katsahti hðnen jðlkeensð, huoahti, otti lamppunsa ja meni sðnkykamariinsa ja laskeutui vihdoinkin levolle vaikka sydðmmensð oli surua tðynnð. Seuraavana aamuna keskustelivat isð ja poika kauan aikaa kahdenkesken isðn makuuhuoneessa, mutta raha-asioista ei kapteeni virkannut mitððn vaimolleen, vaikka s—ivðt yhdessð suurusta, Rudolfin lðhdettyð kaupunkiin sisarensa seurassa, jonka ðiti oli lðhettðnyt muutamille ostoksille. Matkalla alkoi Rudolf keskustelun, ja sanoi: -- Olethan kuullut vanhemmilta, ettð minð matkustan ulkomaille? -- Sinð? En, siitð en ole kuullut sanaakaan. -- Niin, ja jotenkin pian. Lððkðri on sanonut sen olevan ihan vðlttðmðtt—mðn tarpeellisen minun terveydelleni. Minð matkustan yhtð pððtð aina Siciliaan saakka. Oi, miten haluan pððstð sinne kauas etelððn ja oikein perinpohjin lðmmitellð ja nauttia! Siellð tahdon tulla oikein uudeksi ihmiseksi. Gerda oli kðynyt tavallista kalpeammaksi veljen puhuessa. Hðnen huulensa puristuivat kovasti yhteen, mutta alas painuneet silmðluomet estivðt katseen ilmaisemasta, mitð hðnen sydðmmessððn piili. -- No, rakas sisar! Nðyttðð siltð, kuin ei sinua ollenkaan huvittaisi, ettð minð saan mennð sinne kauas, virkistðmððn uupuneita voimiani. Siinð et tekisi sisarellisesti. Minð odotin sen sijaan saavani nðhdð sinun sydðmmellisesti iloitsevan hyvðstð uutisestani. -- Mistð sinð saat rahoja matkallesi? Sehðn ei maksa vðhðð? kysyi vihdoin Gerda, painuneella ððnellð. -- Ooja! Tarkoin laskettuna tarvitsen minð tosin pari tuhatta markkaa. Se riippuu ylimalkaan kokonaan siitð, kuinka pitkðn ajan minð tulen viipymððn siellð. Ja isð on kyllð niin, hyvð ettð hðn hankkii minulle varoja. Ukko lainaa, ymmðrrettðvðsti, sillð eihðn hðnellð ole puhdasta rahaa enempðð kuin muutama sata markkaa, ja ne tarvitsette te tððllð kotona. Hðn oli my—skin niin hyvðntahtoinen, ettei hðn mutkitellut eikð epðr—innyt vðhintðkððn, vaan piti asian ihan luonnollisena, kuin sen kerran lððkðri oli mððrðnnyt. Me puhuimme siitð jo tðnð pðivðnð, ja nyt on pððtetty, ettð minð lðhden kumminkin jo neljðntoista pðivðn kuluessa tahi kesðkuun alussa. -- No, sinð et sano mitððn! Sisarukset olivat kðyneet oikotietð, lðpi puiston, joka oli lðhellð heidðn kotiansa. Ei ketððn ihmistð nðkynyt yksinðisillð kðytðvillð. Gerda seisattui ja katseli veljeð sðihkyvin silmin. -- Minð sanon, vastasi hðn, ettð kyytið sinun pitðisi saaman ja sitte lðhetettðmðn maalle auran kurkeen tahi merille nðkemððn vaivoja, Se olisi varmaan parempi parannuskeino heikkoon terveyteesi, kuin tuo Sicilianmatka. Kurja raukka sinð olet, Rudolf! Etk— ole oleskellut yliopistossa viisi vuotta, suorittamatta ainoatakaan tutkintoa? Rahamððrðt, joita on kulutettu sinuun, olet sinð kðyttðnyt turhiin, usein kelvottomiinkin, tarkoituksiin ja olet peittðnyt heikkojen vanhempiesi silmðt kerskauksillasi ja valeillasi. Ja vaikka sinð itse olet turmellut terveytesi, niin otat sinð ihan r—yhkeðsti vastaan vanhempaisi uhraukset, saadaksesi matkustaa etelððn ja tulla jðlleen siellð terveeksi, etkð osoita edes kiitollisuutta heidðn hyvyydestððn. Nyt olen minð ensimmðisen ja viimeisen kerran suoraan sanonut ajatukseni. Rudolf joutui aivan hðmilleen, kuin hðn oli kuullut Gerdan odottamattomat sanat, eikð ensin saanut kiukultaan sanaa suustaan. -- Sepð oli oikein sisarellista, kaikki tuo! kuului hðnen vapiseva ððnensð vihdoin, kuin hðn oli tointunut. Ja niin kauniisti ja naisekkaasti sitten! -- Minð kiitðn n—yrimmðsti! Halvin palvelianne, neiti Ivarsson! Hðn nosti ilkkuvan; kohteliaasti hattuansa, kððnsi Gerdalle selkðnsð ja meni hðnen luotaan nopein askelin katsomatta edes ympðrilleen. Neitonen seisoi muutaman hetkisen liikkumatta, vilkasi vielð veljeðnsð vihaisella katseella ja lðhti menemððn. Parin tunnin kuluttua palasi Gerda kotiin asiansa toimitettua, mutta Rudolfia ei nðkynyt koko pðivðnð talossa. Vasta my—hððn y—llð tuli hðn kotiin, ja tiuskoi ðidilleen, joka taas oli valvonut odottamassa hðntð. Hðn oli juovuksissa, selitti, "ettð hðn oli tullut siihen ikððn, ett'ei hðn tarvinnut mitððn lapsenhoitajaa, vaikk'ei sitð hðnen ðitinsð ahtaine "naiskðsitteineen" muka koskaan oppisi tajuamaan, ei, vaikka tulisi sadan vuoden vanhaksi," meni huoneesensa ja paiskasi oven kiini. Seuraavina pðivinð oli nuori herra hyvin vðhðn kotona, sanoi vanhemmillensa syyksi lukutoimensa ja "jððhyvðispidot" kumppanien kesken ja karttoi varsinkin pðivðllisaikaa kotona, ettei hðnen tarvitsisi olla sisarensa silmðiltðvðnð, sillð tðmðn sanat, vaikka hðn alinomaa yrittikin r—yhkeðllð halveksivaisuudella unhoittaa ne turhanpðivðisinð naisten loruina ja lapsellisena kateutena, kuitenkin vaikuttivat alinomaa hðnen pohjalta turmeltumattomassa sydðmessððn tuskallisen levottomuuden ja n—yryytyksen tunteen. Hðn kysðsi ehdottomasti itseltððn, eik— hðn mahtanut nauttia monin kerroin enemmðn kotinsa varoja, kuin hðnen ahkera, vaatimaton sisarensa. Mutta tðmðhðn olikin vaan tytt—, ja hðn nuorukainen! Eikð hðnen kasvatuksensa maksa samaa kuin pojan, ja nuorukaisen elðmð onkin jðrjestetty varsin toisella tavalla kuin tyt—n, ja sillð on suurimmallakin sððstðvðisyydellð tarpeita, jotka eivðt tule hðnelle ollenkaan kysymykseen. Nðmðt olivat ne viisaat lohdutusperusteet, joilla hðn alinomaa hillitsi sydðmensð ððnen, mikð tuon tuostakin kuiskasi: -- Eik—hðn sisaresi mahda sentððn olla tavalla tai toisella oikeassa? Pðivðt vierivðt, mutta kapteeni ei lausunut sanaakaan rouvalleen lainasta ja kiinnityksestð. Vanha herra oli ainoastaan, tavattoman vðhðpuheinen ja joskus vaimonsa ja tyttðrensð lðsnðollessa tuli hðn lausuneeksi "holhonalaisista miehistð" ja "ankarista naisista," jollaiset lauseet rouva Ivarsson piti heidðn viimeisestð vakavasta keskustelustaan johtuneina. Viikko oli siten kulunut. Rouva Ivarsson varusteli kiireesti pojan matkatarpeita. Hðn neuloi hðnelle koko joukon uusia liinavaatteita, jossa ty—ssð Gerda hðntð autteli neulomakoneella. Hðn auttoi pesussa, kiilloitti ja silitti vaatteita, kutoi ja parsi sukkia ja tarkasti pojan jotenkin huonosti hoidettua vaatevarastoa, tðmð sitð vastoin, kotona kðydessððn, nðytti pitðvðn kaikkia nðitð puuhia niin luonnollisina, etteivðt ne edes ansaitsisi sydðmellistð kiitoksen sanaa. Vihdoin, toista viikkoa jo kuluttua rouva Ivarssonin viime keskustelusta miehensð kanssa, sanoi hðn, kuin tðmð istui pðivðllisen jðlkeen keinutuolissa polttaen piippua: -- No, rakas Otto! Kuinka nyt on rahojen laita? Matkustaako Rudolf vai kuinka? -- -- Tietysti hðn matkustaa? Kapteeni laski keinutuolin taaksepðin hitaasti ja puhalsi paksun savupilven. -- Entð laina sitten? Koska sinð sen asian toimitat? -- Se on jo toimitettu. Rahat ovat kaapissa tuolla sisðllð. Kapteenin ððni oli jotenkin ystðvðllinen. Siinð oli huomattavana ainoastaan jonkunlaista teeskenneltyð vðlinpitðmðtt—myyttð. Rouva Ivarsson pudotti hðmmðstyksestð ty—nsð ja katseli hetken ajan mieheensð, niinkuin olisi jotakin tahtonut hðneltð kysyð, mutta tðmð ei ollut huomaavinaankaan hðnen katsettansa, vaikka kyllð huomasi. -- Kuinka sait sinð kiinnityksen sitten? -- En minð olekaan lainannut mitððn kiinnitystð vastaan. -- Mutta minð en ymmðrrð! -- Minð lainasin rahat takuuta vastaan, enkð huolinut koko kiinnityksestð, kuin asia kðvi muutenkin pðinsð. Kapteeni puhui aina vaan samaan levolliseen tapaansa, ihan vðlinpitðmðtt—mðsti, niinkuin olisi keskusteltavana joku jokapðivðinen seikka, joka ainoastaan liikutti hðntð eikð olisi ollenkaan sopinut olemaan yhteisenð puheenaineena puolisoitten kesken. Rouva Ivarsson tunsi katkeruudella, ettð hðntð pidettiin jðrjett—mðnð olentona, jonka ajatukset ja toiveet eivðt muka olleet mistððn arvosta. Hðn oli hetken vaiti. Viimein sanoi hðn: -- Ne ovat, ymmðrtððkseni, asioita, joihin minun ei tule mitððn. Anna anteeksi uteliaisuuteni, rakas Otto! Hðn ryhtyi jðlleen ty—h—nsð nðennðisesti rauhallisena. Niin katkeralla ððnellð ei kapteeni vielð koskaan ollut kuullut vaimonsa puhuvan heidðn kuudenkolmatta vuotisen avioliittonsa ajalla. Rouva Ivarssonin sydðntð karvasteli kovasti. Hðn istui ty—h—nsð kumartuneena. Niin kauvan kuin heidðn avioelðmðnsð oli vierinyt tyyntð, loivaa uraansa my—ten, jossa ei ainoatakaan kiveð l—ytynyt, oli se nðyttðnyt sekð hðnestð itsestððn, ettð muistakin hyvin onnelliselta, aivan sopusointuiselta. Mutta nyt, kuin vihdoinkin loukkauskivi oli sattunut tielle, ja heidðn hiljainen elðmðnvirtansa sy—ksyi alas tuntemattomaan syvyyteen, nyt lðikkyi vðkivaltaisesti sen kirkkaat aallot ja kiehuivat ja kuohuivat niin mustina, kuin ei niistð enðð koskaan voisi kuvastua kirkas sinitaivas. Vihdoinkin oli tullut molempain puolisoitten vðlille kiivas, ðkkiarvaamatoin taistelu, joka riisti heidðn elðmðltððn hupaisen rauhan, ja saattoi tuon luottavaisen ja uskollisen puolison katkeralla tuskalla huomaamaan, ettð se sopusointu, joka oli hðnen autuutensa, ei ollutkaan kotilieden, "ikuinen tuli", joka palaisi yhtð rauhallisena ja kirkkaana auringonpaisteessa kuin rajuilmassakin, vaan ainoastaan kehno soihtu, joka valaisi niin kauniisti rauhassa, mutta sammui ensimðisessð myrskytuulessa, huomaamaan, ettð hðn ei ollut puoliso, jumalallisen ja jðrjellisen sððdðnn—n mukaan puolisonsa vertainen, vaan ettð hðnen miehensð piti hðnen vaan jðrjett—mðnð, holhonalaisena olentona, heikkona orjana, jonka ajatus ja toivo olivat vðhðarvoiset. Ja kapteeni Ivarssonia olivat kuitenkin niin hyvin hðnen vaimonsa kuin koko maailmakin pitðneet aviomiesten mallina. Tuo ilo oli monta vuotta elðhyttðnyt rouva Ivarssonia, mutta kuin hðn nyt niin julmasti luottamuksessaan pettyi, tuntui hðnestð kuin joku hðnen sydðnjuuriinsa kasvanut side olisi ratkennut, ja sydðn vuotaisi verta, aivan kuin se tahtoisi kuiviin juosta. Pitkð ððnett—myys seurasi. Kapteeni keinui keinumistaan ja poltteli piippuansa omissa mietteissððn, ja rouva Ivarsson neuloi melkein koneellisella innolla. Hðnenkin ajatuksensa olivat kaukana ty—stð. Syvðð hiljaisuutta hðiritsi ainoastaan vanhan keinutuolin yksitoikkoinen natina. Ei kukaan, joka tðllð hetkellð olisi osunut astua tuohon kodikkaasen huoneesen, ijðkkðiden puolisoiden luo, olisi voinut aavistaa, ettð juuri tððllð, tðssð huoneessa joku silmðnrðpðys ennemmin oli lausuttu muutamalla, nðennðisesti niin tyynellð ja jokapðivðisellð sanalla, ehkð ikuisiksi ajoiksi kahden sielun ero, jotka enemmðn kuin neljðnneksen vuosisataa olivat uskollisesti olleet yhdessð. Kapteeni nousi viimein yl—s ja meni huoneesensa. Rouva Ivarsson istui ty—ssððn, kunnes hðmðrð esti hðntð jatkamasta. Silloin nousi hðn ja lðhti tyttðrensð huoneesen, jossa hðn laskeutui vuoteelle, mutta ei nukkunut, vaan oli pitkðllððn, kðdet pððn takana, ja katseensa kirkkaissa, ajattelevissa silmissððn oli aivankuin hðn olisi tarkastellut etðisið maailman oloja. áiti lðhestyi tytðrtðnsð, laskeutui polvilleen hðnen vuoteensa viereen ja painoi, puhjeten ankaraan nyyhkytykseen, harmaantuneen pððnsð lapsen rintaan. -- áiti! mitð sinulta puuttuu? kysyi Gerda liikutettuna. Mitð on tapahtunut? Useita minuuttia kului ennenkuin ðiti ankarassa mielenliikutuksessaan voi vastata kysymykseen. Hðn itki elðmðnsð, sydðmensð, pyhintð onnea. -- Lapseni! Lapsi raukkani! Meitð orjaraukkoja! kuiskasi hðn viimein ja kertoi tyttðren sydðmen ððressð, hðnen syliinsð suljettuna, sen, jota hðn ei, jos hðn olisi ollut katolilainen, olisi virkannut ripitystuolillakaan. -- Hðn kertoi rakkaudestaan puolisoonsa, luottamuksestaan hðneen, monivuotisesta avio-onnestaan, kertoi niistð taisteluista, joita hðn oli saanut kokea tyttðrensð tulevaisuuden huolesta, tuskallisesta tappiostaan, joka oli rikki revðissyt vanhan rakkauden siteen. Gerda kuunteli ðidin kertomusta ja liittyi hðneen vielð lujemmin. Pimeð hðmðrrys esti ðidin nðkemðstð synkeyttð, joka laskeutui kuin syysy— tyttðren kasvoille, hðnen kirkkaille silmilleen. Vihan syys-sumua itsevaltaisen isðn tuomio vaan levitti lapsen lðmpimððn, raittiisen sydðmeen. Gerda vihasi nyt sekð veljeððn ettð isððnsð, vihasi heitð oikein sydðmensð pohjasta, vaikka ei hðn sitð sanoiksi lausunut. áiti ja tytðr, nðmðt kaksi maailman silmissð niin onnellista naista, olivat tuossa liittyneinð toistensa sydðmeen ja huokailivat etu-luulojen ja miehen itsevaltiuden vððryyttð, he olivat vaan kaksi, meidðn vapaan, valistuksen aikakautemme miljooneista orjista. Ei rouva Ivarsson eikð Gerdakaan lausuneet kapteenille enðð sanaakaan tyttðren Upsalamatkasta. Molemmat naiset tðyttivðt hiljaa, kuin tavallisesti, tehtðvðnsð ja kapteeni oli leppeð perheenisð, kuten ennenkin. Mitð hy—dyttikððn enðð mainita tuollaisia vðhðpðt—isið perheselkkauksia, joita tapahtuu kaikissa avioliitoissa, mutta jotka eivðt mitððn merkitse, jos niiden kanssa menettelee ymmðrtðvðisen miehen tavalla? Hðn oli nðyttðnyt, ettð hðn oli "isðntð talossaan" ja sillð oli loppunut tuo pieni lasten leikki, jolla hðnen ymmðrtðmðt—n vaimonsa ja haaveellinen tyttðrensð olivat huvitelleet itseðnsð. Mutta tuo rikkiviisas isðntð talossaan oli liian sokea nðkemððn kylmðð loistetta puolisonsa surullisissa silmissð ja tyttðrensð synkkðð katsetta. Ja vaikka hðn olisi jonkun kerran huomannutkin jotain sellaista, niin ei hðn ollut siitð millðnsðkððn, arveli niiden vaan olevan varjoja, jðtteitð noista ðsken tapahtuneista eripuraisuuksista, jotka kyllð kirkastuisivat, kuin vaan ei osoittanut niille mitððn huomiota. Rudolf lðhti kuin lðhtikin matkalle. Jððhyvðiset olivat sangen hellðt ðidin ja isðn, mutta jotenkin kylmðt sisaren puolelta. Toukokuun lopussa sanoi kapteeni erððnð pðivðnð pðivðllisp—ydðssð: -- Minð sain tðnððn kirjeen Fredrikiltð. Hðn ja Anna-Maria lðhettðvðt sydðmellisið terveisið ja sanovat, ettð Gerda on tuhansin kerroin tervetullut koska hyvðnsð, ja mieluummin niin pian kuin mahdollista. -- Nðetk—s, tytt—seni, jatkoi hðn, kððntyen tyttðreen, minð kirjoitin joku aika takaperin Fredrik-sedðlle ja pyysin, ettð sinð saisit mennð sinne muutamaksi viikoksi. Sinð olet ty—skennellyt niin ahkerasti koko talven sekð kðsit—issð ettð talousaskareissa ja vaivannut itseðsi lukemisella, jota sinð aina ajattelet, ettð pidðn vðlttðmðtt—mðnð, ettð saat vðhðn levðhtðð ja nauttia maaseutuilmaa. Sinð oletkin viimeisinð aikoina ruvennut nðyttðmððn kauhean kalpealta. Laita nyt pian itsesi kuntoon! Kuinka isðlliseltð, kuinka hyvðð tarkoittavilta kuuluivat nðmðt sanat ja se ððni sitten, jolla ne lausuttiin! -- Kuinka voisin jðttðð ðidin yksin? kysyi Gerda. -- Oi, rakas lapsi! Sitð ei sinun tarvitse huolehtia. áiti oli niin hyvð ja sanoi jo kauvan sitten, kuin me asiasta keskustelimme, ettð hðn kyllð vðhðisen ajan voipi auttaa itse itseððn, kuin sinð vaan saat mennð maalle vðhðn virkistymððn. Ja minð tahdon kysyð: kuinka sinð olisit voinut jðttðð ðitið yksin, kuin sinð tahdoit matkustaa Upsalaan ja viipyð siellð koko vuoden? Gerdan katse tuli tavallista synkemmðksi. -- Silloin en olisi lðhtenyt kotoa levðhtððkseni ja huvitellakseni, vastasi hðn vakavalla ððnellð. Kapteeni olisi mielellððn vastannut jotain, mutta hðn ei l—ytðnyt sanoja, ja oli siis vaiti. -- Minð kirjoitan sitten sedðlle, ettð sinð tulet aivan heti? kysyi hðn p—ydðstð noustua. -- Niin, jos isð niin kðskee. -- No! Enhðn minð nyt kumminkaan kðske, virkkoi vanha herra ðrtyneellð ððnellð. Minð tarkoitin hyvðð esityksellðni, mutta joll'et sinð tahdo lðhteð, niin jððk——n se. Sinulla on vapaa tahtosi luonnollisesti. Katkera hymy vetðytyi Gerdan huulille. -- Minð mukannun kokonaan isðni tahtoon. Isð tahtoo, ettð minð lðhden, ja siis minð matkustan sinð pðivðnð kuin isð mððrðð. -- Pðivðn saat itse mððrðtð. -- Miksi niin? Isð on hyvð ja mððrðð kaikki. Minð mukaannun. Hðn kiitti vanhempia ruoasta ja jðtti huoneen. Kapteeni katseli hðnen jðlkeensð. -- Hðnelle tekee hyvðð pððstð pois sisð-ilmasta, mumisi hðn, ja meni vastaamaan veljensð kirjeesen. Pappilassa, Gerdan sedðn luona, kului kaunis suvisydðn-aika hupaisesti. Kirkkoherran molemmat nuoremmat pojat, ylioppilaat, olivat olleet kotona jo kuukauden alusta saakka, ja juhannuksen ajaksi oli my—s vanhin poika, maisteri, joka oli sanomalehden toimittaja erððssð suurenlaisessa maaseutukaupungissa, ottanut loma-aikaa kuukaudeksi, saadakseen levðhtðð kotonansa maalla. Sitð paitsi oli pappilassa kaksi tytðrtð, hilpeðð ja iloista, punaposkista impeð, jotka muutama vuosi sitten, olivat kðyneet tytt—koulua lðhimmðssð kaupungissa ja jotka, ollen varsin tyytyvðiset tietomððrððnsð ja elðmðn asemaansa, eivðt ollenkaan havainneet kalpean, vakavan, vðhðn kankean pððkaupunkilais-serkkunsa synkkðmielistð asemaansa nurkumista eivðtkð hðnen palavaa haluansa korkeampaan vaikutukseen, kuin mitð kodin yksitoikkoiset askareet tarjosivat hðnelle. Pðin vastoin ylistelivðt he serkkuansa onnelliseksi, hðn kun sai oleskella pððkaupungissa, ja ottaa osaa sen huvituksiin, ja se tuntui heistð varsin kummalliselta, kuin hðn kerran oli sanonut kaipaavansa erððn toiveen tðyttymystð. Mutta Gerda kantoi surulliset ajatuksensa ja kaipauksensa itsekseen, sillð ensi silmðyksellð havaitsi hðn, etteivðt hðnen; serkkunsa, joita hðn ei ollut nðhnyt sittenkuin lapsena, voineet paraimmalla tahdollansakaan kðsittðð hðnen sielunsa elðmðð. Hðn koetti siis kohdella heitð yksinkertaisella ystðvyydellð, voidakseen synnyttðð heissð vastavaikutusta, ja he tulivatkin, huolimatta heidðn vastakkaisista luonteistaan, ennen pitkðð rakkaiksi ystðviksi, sillð Gerdan selvð, voimakas luonne, teki syvðn vaikutuksen tytt—ihin. Kuin hðn oli oleskellut pari viikkoa sedðn talossa, niin alkoikin raitis ilma ja maan askareet elðhyttðð hðnen mieltðnsð. Hðn ei ollut enððn niin vðhðpuheinen, hðnen poskensa saivat verevðmmðn vðrin; iloinen nuoruuden ððni kaikui yhð useammin hðnen huuliltansa, ja hðn otti osaa yhð suuremmalla ilolla t—ihin ja huvituksiin kuin ennen. Jos tuo hyvð kapteeni olisi nyt nðhnyt tyttðrensð, niin olisi hðn varmaan ollut itse tyytyvðisyys ja hieronut kðsiðnsð sekð iloinnut siitð, ettð hðn oli hoksannut lðhettðð tyttðren maalle parantumaan opin houreista. -- Gerda tosin oli pannut matkalaukkuunsa muutamia historiallisia ja viisaustieteellisið kirjoja, mutta niitð avattiin enðð aniharvoin. Ei ollut juuri aikaakaan siihen. Eihðn voinut lðmpimðnð, ihastuttavana suvipðivðnð sulkeutua huoneesen kirjan ððreen ja illoilla oltiin niin vðsyneitð, ettei mistððn lukemisesta voinut tulla puhettakaan. Gerda oli kahdenkymmenen vuoden ikðinen, ei ollut koskaan ennen elðmðssððn oleskellut vapaana ja joutilaana maalla, nuoruus siis vaati osansa. Juhannusehtooksi oli pari ylioppilasten ystðvðð lðheisestð kaupungista ja pruustinnan sisar, leskirouva tyttðrineen, kutsuttu vieraille. Ilta oli hupainen. Tanssittiin kukkaisriu'un ympðrillð pihassa. Laulettiin, laverreltiin ja naurettiin. Kuka on tuo solakka, vaaleapukuinen tytt—, joka, nuoruuden ilohymy huulilla ja ruusut poskilla, leijailee tanssin hy—rinðssð ruohopermannolla, kauniin nuorukaisen kðsi vy—tðisillð? Voiko se olla Gerda? Kyllð siinð on hðnen kasvonpiirteensð, mutta missð synkkð katse hðnen sðihkyvistð silmistððn, missð kolkko varjo hðnen hymyileviltð kasvoiltaan? Syysy— oli haihtunut juhannusauringon paisteessa. Ja hðnen vieressððn oleva kihara-ja vaaleatukkainen, kirkassilmðinen, uljas nuori-herra oli maisteri Leonard Ivarsson, pastorin vanhin poika, sanomalehden toimittaja, Gerdan serkku. Oli laulua, oli naurua, iloa ja tanssia. Kaksi nuoruuden kukkaa, Gerda ja Leonard, kuiskasivat valoisana juhlay—nð, tuoksuvien sirenipensasten suojassa toisilleen viehðttðvðn salaisuuden, joka ei kuitenkaan kauan kðtk—ssð pysynyt, sillð ennenkuin nuorukainen my—hempðnð kesðllð lðhti kotoa, vietettiin siellð iloinen juhlallisuus, johon kapteeni Ivarssonkin rouvineen tuli, Gerdan ja Leonardin kihlaus. -- Nðetk—s nyt, ðiti! sanoi kapteeni, ilosta sðteilevin silmin. Nðetk—s nyt, ettð minulla oli oikein! Tðmð oli jotain parempaa kuin Upsalanmatka, uskon minð! Nyt joutuu Gerda oikeaan asemaansa. My—skin rouva Ivarsson iloitsi ja toivoi, ettð hðnen tyttðrensð rakkauden autuudessa ja onnellisessa avioliitossa saisi tðyden korvauksen pettyneestð halustansa pððstð osalliseksi tieteen aarteisin; mutta hðn muisti samalla kuinka suuresti hðn oli rakastanut omaa miestðnsð, millð iloisilla toiveilla hðn hðnen kanssaan oli kðynyt vihkituolille ja kuusikolmatta vuotta elðnyt onnellisena hðnen rinnallaan, ja kuitenkin oli tðmð onni ollut vaan hairaus, halpamainen orjuus, sillð hðnen puolisonsa ei ollut koskaan oikeastaan pitðnyt hðntð henkisenð vertaisenaan, ei koskaan my—ntðnyt hðnelle samaa ihmisarvoa kuin itselleen. Sen olikin hðn ihan selvððn nðhnyt ja tuntenut tuona kauheana, unhottumattomana hetkenð, jolloin hðnen sydðmensð pyhð side katkesi ja jolloin hðnen onnensa tðhti putosi taivaalta. Ajatteles, jos Gerda saisi kestðð saman julman koetuksen avioliitossaan! Kuitenkin Leonardilla oli laajempi sivistysmððrð kuin vanhalla kapteenilla, ja hðn kuului nuorempaan sukupolveen. Hðn nðytti niin ylevðmieliseltð ja innokkaalta kaikissa asioissa. Ehkð ymmðrsi hðn paremmin, kuin tuo vanhus, totuuden ajan pyrinn—issð naisenoikeuksien saavuttamiseksi. Hellð ðiti koetti masentaa surettavia kysymyksið, iloisilla toiveilla. Kuitenkin hiipi se ajatus usein esiin, ettð ehkð olisi ollut parempi, jos Gerda olisi saanut uhrata elðmðnsð tieteille. Hððt piti pidettðmðn jouluna. Nuorella Leonardilla oli tosin yksinkertainen, mutta kuitenkin turvattu toimeentulo sanomalehden toimittajana, ja hðn kiiruhti nyt pientð kotiansa asettamaan kuntoon, mutta menetteli siinð tarpeettoman tuhlaavaisesti, josta hðnen morsiamellaan ja vanhemmillaan ei ollut aavistustakaan ja velkaantui jo varustaessaan kotinsa niin muhkeaan sisustukseen kuin mahdollista. Morsiantaan nðytti hðn jumaloivan. Melkein joka pðivð sai tðmð hðneltð pitkðt kirjeet, joissa purkautui hehkuvassa runomuodossa rakkauden kaipuuta ja rakkaudentoiveita ja suuria ajatuksia elðmðn tðrkeimmistð kysymyksistð. Gerda oli onnellinen. Voimakas ja kiihkeð, kuten kaikki hðnen tunteensakin, oli hðnen rakkautensakin, ja hðnen luottamuksensa rakastettunsa hengenjalouteen ja uskollisuuteen oli luja kuin kallio. Hðn tosin oli kuullut ðitinsð surullisen elðmðkerran, mutta ettð hðn omassa avioliitossaan voisi tulla samaan kohtaloon, se ajatus ei juolahtanut hðnen mieleensðkððn. áðret—in eroitushan oli hðnen isðnsð, tuon vanhan, pintapuolisesti sivistyneen, ahdasmielisen entisen soturin ja nuoren, runsaslahjaisen ja perinpohjin sivistyneen, korkea-aatteellisen sulhon, kannan vðlillð, ja tðmð eroitus oli takauksena siitð, ettei hðnen koskaan olisi pakko tulla osalliseksi ðidin tuskastuttavaan kokemukseen. Miten onnellinen olikaan tytt—nen, tuossa kuin hðn, salavihkainen hymy huulilla ja tajuamatoin loiste ennen niin synkissð silmissð, paljoa kiihkeðmmðllð innolla, kuin mitð hðn koskaan ennen oli osoittanut tieteissð, nyt ty—skenteli antimiensa valmistuksessa! Leonardin ihastuttavat kirjeet olivat hðnelle tuhansin kerroin kalliimmat, tuhansin kartoin opettavammat kuin kaikki ne paksut, yksitoikkoiset kirjat, vanhat historioitsijat ja viisaustieteilijðt, jotka nyt saivat olla kokonaan hyljðttyinð kirjakaapissa. Kuinka paljon ihanampi oli hðnen oman sydðmensð tarina kuin kertomukset kaikista maailman historian sankarit—istð, ja todellista viisautta, niin, avainta viisauden salaiseen kaikkein pyhimpððn, sitð ei l—ytynyt noiden vanhojen filosofien kuivissa kirjoituksissa, vaan rakastavan nuorukaisen kirkkaissa silmissð. Syysy—n sumut, kuten jo mainitsimme, olivat hðlvenneet kesðauringon sðteistð. Viha isðð ja veljeð vastaan oli kadonnut Gerdan riemuisasta sydðmestð, kuin inhoittava, mielet—n harhaluulo. Tarjosihan elðmð autuuden, nautinnon paljoa runsaamman kuin kaikkien tiedon aarteitten omistaminen voisi lahjoittaa. Miksi vihastuisi hðn sitte isððnsð, joka oli kieltðnyt hðneltð vðhempiarvoisen, kuin hðn kerran oli voittanut kalliimman? Ehkð se olikin korkeamman voiman sallimus, ettð hðn kielsi hðnen matkustamasta Upsalaan, sillð jos se olisi tapahtunut, niin hðn ehkð ei koskaan olisi kohdannut Leonardia. Hðn rukoili Jumalalta anteeksi pahat tunteet, joita hðnessð oli ollut isðð kohtaan, ja lupasi kahdenkertaisella uskollisuudella sovittaa nurjamielisyytensð. Entðs Rudolf? Niin, tosin oli hðn veltto, mutta olihan hðn hðnen oma, ainoa veljensð, ja oli aina ollut hyvð ja ystðvðllinen hðntð kohtaan. Eik— hðn ollut silloinkin ihan julma, kuin hðn suuttui siitð, ettð tðmð sai matkustaa ulkomaille, etsimððn parannusta heikolle terveydelleen! Sydðmensð uhkuvassa helleydessð ja onnessa kirjoitti hðn lðmpimðn, melkein tuskallisen hellðn kirjeen veljelle, joka sattumalta oli pohjois-Italiassa, koska lððkðrit kielsivðt hðnen juuri pahimpana suvikuumana menemðstð etelðmmðksi. Hðn tosin ei saanut mitððn vastausta tðhðn kirjeesen, vaan ainoastaan sivumennen terveisið ja kiitoksen ystðvðllisestð kirjoituksestaan erððssð Rudolfin kirjeessð isðlleen. Ja Ivarsson ukko taas, kuin hðn nðki tyttðrensð muuttuneen hilpeðn kðyt—ksen, ja tuli tietðmððn hðnen katuvaisen mielihartautensa, vaikkei se sanoissakaan ilmaantunut, kðveli huoneessaan, voittoriemusta tyytyvðisenð ja hðnen katseensa ja hymynsð nðyttivðt alinomaa sanovan: -- Katsos, kuinka oikein minulla oli! Mutta meillð miehillðhðn on aina oikein. Emmekð me ole pahoja, joskin me, naisten omaksi hy—dyksi, ohjaamme heitð heidðn haaveellisissa hullutuksissaan, emmekð anna heidðn menetellð oman mielensð jðlkeen, sillð muutenhan jouduttaisiin suorastaan hukkaan. Vðhðð ennen joulua vietettiin Gerdan hððt. Rudolf ei tullut, kuten vanhemmat ja sisar toivoivat, kotiin juhlapðivðksi, vaan kirjoitti ainoastaan muutamia ystðvðllisið onnentoivotus-rivið Gerdalle ja isðlle kirjeen, jossa ilmoitti, ettð lððkðrit olivat kehoittaneet hðntð viipymððn yli talven Italiassa, jonka tðhden hðn sydðmellisesti pyysi "hyvðð isððnsð" lðhettðmððn hðnelle vðhðisen rahalisðn -- noin kaksi tuhatta markkaa. Ukko Ivarsson nðrkðstyi vðhðn tðhðn kirjeesen. Hðn oli toivonut saavansa nðhdð jðlleen poikansa terveenð ja reippaana ja pððlle pððtteeksi oli hðn jo talon kiinnitystð vastaan ottanut tyttðren my—tðjðisið varten lainan, kaksinkertaisesti niin suuren, kuin olisi ollut tarpeeksi hðnen Upsalanmatkalleen, -- mutta nythðn olikin kysymyksessð my—tðjðiset! Eik— jokainen oikein ajatteleva isð mielellððn tekisi uhrausta sellaista tarkoitusta varten? Ukko nðrkðstyi, kuten sanottu, Rudolfin kirjeesen, mutta mitðs oli muuta tehtðvðnð, kuin suostua lððkðrien mððrðykseen ja lðhettðð rahat pojalle. Gerdan hðitð aiottiin viettðð hyvinkin komealla tavalla. Ivarssonin perhe kuin oli sangen sððstðvðisesti elðnyt, vierasvaraisesti ottanut vastaan tuttavia, harvoin pitðnyt mitððn suuremmoisia pitoja, niin pidettiin kohtuullisena viettðð ainoan tyttðren hððt niin loistavasti kuin mahdollista. Mutta kuin Rudolfia ei ollut kotiin odotettavana, kuten toivottiin, juhlahetkeksi, niin piti kapteeni sopimattomana panna toimeen mitððn suurempia pitoja. Rouva Ivarsson oli heti valmis suostumaan tðhðn mielipiteesen, koska hðn oli aivan kyllðstynyt noihin ulkonaisiin huvituksiin, sitten kuin sisðllinen ilo hðnessð oli sammunut, ja Gerda, jonka vakaa luonne ei edes hðnen morsiusilossaan muuttunut, oli kokonaan tyytyvðinen siihen, ettð tuo aiottu komea juhlallisuus vaihdettaisiin yksinkertaisiin pðivðllishðihin. Onnellisuudestaan ja ensimðisen rakkautensa ihastuksesta sðteilevðnð kðvi Gerda yksinkertaisessa villapukimessaan, myrttiseppele tummakutrisessa pððssððn ja hðilyvð huntu ympðrillððn, rakkaansa rinnalla vihkituolille ja vannoi lupauksensa, tðydellisesti vakuutettuna tulevaisuutensa jaloimmasta onnesta. Mukana ðitinsð hartaat siunaukset ja isðn sydðmelliset onnentoivotukset, seurasi Gerda puolisoaan heidðn uuteen kotiinsa, jonka kallisarvoinen sisustus suuresti hðmmðstytti hðntð ja siellð ðskennaineet viettivðt hðiriintymðtt—mðssð autuudessaan vuoden, jonka lopulla nuori rouva lahjoitti puolisolleen pojan, ja pienokaisen kastejuhlassa oli Gerdalla ilo vieraana tervehtðð vanhempiansa ja veljeððn, joka sillð aikaa oli tullut kotiin ja esiintyi sisarelleen komeana, pitkðpartaisena maailman miehenð, mutta kasvonsa olivat vielð veltomman ja kalpeamman nðk—iset, kuin kotoa lðhteissððn. Oleskeleminen etelðisessð ilmanalassa ja ulkomaan lððkðrien mððrðykset nðyttivðt olleen tehottomat hðnen kivulloisuuteensa. Hðn oleskeli nyt koko talven joutilaana kotona. Viimein sanoi hðn, ettei hðn huonon terveytensð tðhden saattanut jatkaa opintojaan ja ettð hðn mieluimmin tahtoisi ruveta maata viljelemððn. Hðn uneksui saavansa vuokrata suurenlaisen maatilan ja sen toivon hðn aina lausui vanhempainsa kanssa keskustellessaan. Vihdoin kevððllð ilmaantuikin hðnelle tilaisuus siihen. Muutamia penikulmia pððkaupungista oli nimittðin talo vuokrattavana. Ivarsson ukko lðhti asianomaisen luo poikansa puolesta. Nuorta Ivarssonia pidettiin sievðnð ja rehellisenð nuorukaisena. Hðntð sððlittiin heikon terveytensð takia, koska se pakoitti hðnen lopettamaan opintonsa. Tiedettiin, ettð hðnen isðllððn oli vðhðinen omaisuus, niin ett'ei tarvittu pelðtð mitððn tappiota. Jos poika joutuisi pulaan, niin isð kyllð auttaisi hðntð. Ivarsson-ukkoa pidettiin kerrassaan kunnollisena ja luotettavana miehenð. Rudolf sai siis vuokran kohtuullisilla ehdoilla. Isð ja hðnen vanha ystðvðnsð, varakas ylhðinen virkamies, rupesivat takausmiehiksi. -- "Veljesi on nyt pððttðnyt ruveta maanviljelijðksi," kirjoitti kapteeni tyttðrelleen. "Ja tðtð pððt—stð pidðn minð varsin viisaana. Hðnen, paha kyllð, ylen heikko terveytensð, huononisi huononemistaan liiallisesta lukemisesta, ja kuin hðn vihdoin olisi valmis kðymððn virkamiehen tielle, voisi se kentiesi olla kokonaan murtunut. Raitis elðmð ja vapaampi toiminta maalla vahvistaisivat sen sijaan, siitð olen vakuutettu, hðnen voimiaan ja tekisivðt hðnestð pian oikeen reippaan miehen." Rudolf muutti vuokratilalleen ja alkoi tutkia maanviljelys-kirjallisuutta, sillð kðytðnn—lliseen maanviljelemiseen oli hðn luonnollisesti tðydellisesti perehtymðt—in, eikð hðnessð tðhðn toimeen suinkaan ollut mitððn todellista, vaan ainoastaan luuloteltua intoa. Nuoresta Rudolfista, joka oli luonnostaan vðhðlahjainen henkisessð suhteessa, vaikka ei alkuansa mikððn sielunvammainen, olisi voinut tulla vakaan kasvatuksen kautta lujamielinen ja ahkera mies, mutta nyt, hemmoittelevan kohtelun kautta, mikð oli tullut lapsuudesta asti hðnen osakseen, oli hðnestð tullut veltto laiskuri; hðnen tylsð sielunsa, jossa ihmisluonnon rikkaruohot vapaasti olivat saaneet kehittyð, ei voinut innostua mihinkððn maailmassa. Koko nuoruuden innostus, se tahdon voima ja itsetunnon ylevyys, jotka mahdollisesti olisivat voineet kehittyð tðssð puutteellisessa hengessð, olivat nyt kokonaan sammuneet tuossa, yleisen tavan mukaan tuomitaksemme, hyvðsydðmisessð, kunniallisessa ja oivallisessa miehessð. Rudolf alkoi tehdð suuremmoisia muutoksia ja parannuksia tiluksen hoitamisessa, eroitti vanhoja kelvollisia palvelijoita ja koetti kaikkiin saada uusmuotisen jðrjestyksen, mikð tosin olisi voinut olla sangen hy—dyllistð ymmðrtðvðisemmðn ja kokeneemman henkil—n johdossa. Muutoksista oli luonnollisena seurauksena ainoastaan suuret rahakulungit, paljoa suuremmat, kuin mitð talo tuotti. Se olikin kaikin puolin liian pieni, voidakseen kestðð nuoren vuokraajamme ðkkipikaisia, suuriaikeisia parannuksia, ja sitð paitsi tðmð ensimmðinen vuokravuosi antoi sððnn—tt—mðn hoidon takia niukemman sadon kuin koskaan ennen vanhain haltijain aikana. Kuin jotkut vanhemmat pitðjðn maanviljelijðt huomauttivat Rudolfia tðstð, vastasi hðn vaan p—yhkeðsti, ettð tðytyyhðn sellaisena ensimðisenð uudistusvuotena antaakkin tulon mennð hukkaan ja saada nðennðinen tappio, mutta tðmð muka olisi vðlttðmðtt—myys, jota vanhan ajan maanviljelijðt eivðt voisi kðsittðð, ja seuraukset ajanmukaisista parannuksista ilmestyisivðt monenkertaisena voittona tulevaisuudessa. Nuori Rudolf teki vaan velkaa, voidakseen ajanmukaiset parannuksensa panna tðytðnt——n. Hðnen isðnsð, jonka varallisuus oli koko joukon suurempi kuin se rahasumma, mitð hðn oli takuussa, rupesi taas takaamaan nðitð velkoja ja kehoitti veljensð, provastin, tulemaan toiseksi takausmieheksi, sillð entinen takuumies ei my—ntynyt ollenkaan enðð tulemaan, kuin hðneltð sitð ystðvðllisesti kysyttiin. Nuori Rudolf-herra koetti pysyð kelpo miehen maineessa. Hðn seurusteli ahkeraan pitðjðn nuorten rikasten kartanon herrain kanssa, joitten joukossa oli pari hðnen ylioppilas-kumppanejaan, matkusteli usein kaupunkiin, pani toimeen metsðstysseurueita, piti komeita juoksijahevosia, jotka maksoivat kauniit rahat, ensiksikin ostaa ja sitten vielð ruokkia talliin kauroilla, hðntð ylimalkaan suosittiin ja ylisteltiin vierasvaraiseksi isðnnðksi, hupaiseksi seuraveljeksi, "peijakkaan kohteliaaksi" pojaksi, oikein reima mieheksi. Vuokran maksuaika joutui my—skin kðsille. Isð Ivarsson sai vieraaksi poikansa, joka keskusteli hðnen kanssaan kahdenkesken. Siitð oli seurauksena se, ettð kapteeni jðlkeen puolenpðivðn, sitten kuin Rudolf oli lðhtenyt kaupunkiin, ilmaisi vaimolleen, ettð oli vðlttðmðt—intð ottaa uusi: laina talon kiinnitystð vastaan, johon tðmð tyynesti suostuikin. Kapteeni sai rahat. Ensimmðisen vuoden vuokra maksettiin. Kaikki oli selvillð, ja Rudolf sanoi tyytyvðisenð vanhemmilleen: -- Tðmð ensimðinen vuosi on ollut vðhðn tukalanlainen, Mutta sehðn on luonnollista. Talossa oli niin kirotun paljon uudestaan jðrjestðmistð, nykyajan jðrjellisimpien vaatimusten mukaan. Mutta tulevana vuonna, toivoakseni, ei minun tarvitse luottaa isðn apuun, vaan pðinvastoin, jollei aavistamattomat vastukset ehkðise laskujani, maksan tðmðn velan isðlle. -- Rudolfista tulee kyllð kelpo mies maanviljelyksessððn. Kuulitkos, ettð hðn jo seuraavana vuonna aikoo maksaa, mitð minð nyt luovutin hðnen puolestaan? sanoi kapteeni tyytyvðisyydestð muhoillen rouvalleen, kuin poika oli poistunut. -- Hyvin paljon rahaa on hðneltð kumminkin mennyt tðnð vuonna, arveli rouva Ivarsson. Jos hðn tarvitsee joka vuosi yhtð paljon maanviljelykseensð, niin ei siitð pitðisi tulla suuria velansuorituksia. -- No sinð nyt puhut kuin naiset ainakin! Mitð sinð ymmðrrðt sellaisista asioista? Minun mielestðni ei pitðisi puhuman asioista, joita ei kðsitð, mumisi kapteeni. Toisena vuonna kðvi samoin kuin edellisenðkin. Rudolf eli suurellaisesti ja jatkoi parannuspuuhiaan, joiden tðyttðmisen hðn jðtti erððn nuoren, ruotsalaisen voudin rajattomaan mielivaltaan, sillð hðn itse oli antautunut yksinomaisesti seuraelðmðn huvituksiin. Kun kapteeni kerran moitti hðntð tðllð tavalla kðyttðymðstð, vastasi hðn: -- Rakas isð! Minð olen aivan rauhassa, saatuani tðmðn miehen taloon. On paljon parempi, ettð minð jðtðn koko hoidon miehelle, joka on perehtynyt maanviljelyyn, kuin ettð minð itse hutiloitsisin toimissa, jotka kuitenkin ovat enimmðkseen minulle vieraat. Ja Nilsson on erittðin taitava mies alallaan. Minulla onkin rajatoin luottamus hðnen ehdoituksiinsa, ja jos niitten toimeenpano maksaakin vðhðn alussa, niin onpa voitto sitð suurempi. Hðn on esimerkiksi laskenut, ettð suuri suonviljely, jota kaikki ihmiset pitðvðt vaikeana ja niin hiton kalliina, ettð se kolmessa vuodessa korvaisi kaikki, mitð se nyt kuluttaa. Hðn on sen numeroilla todistanut. -- Niinpð niin! arveli kapteeni, kyllðhðn se on hyvð, kuin vaan kaikki kðy onnellisesti. Toinen suurenlainen yritys, johon vouti neuvoi isðntððnsð, oli se, ettð ostettaisiin puutavaraa. Oli juuri se aika, jolloin metsðn hakkaaminen oli tðydessð vauhdissaan. Tðmð oli ehdoitus, joka enemmðn kuin mikððn muu miellytti toimeliasta Rudolfia. Hðn tulisi ainoalla tenho-iskulla uppo rikkaaksi. Isð varoitti hðntð kiirehtimðstð siinð yrityksessð, tahi ryhtymðstð siihen suuressa mitassa, koska voi aavistaa, ettð turmiota tuottava seisaus ennemmin tai my—hemmin tulisi puutavarain markkinoilla, -- saman varoituksen sai Rudolf ylipððnsð muiltakin tahoilta, -- mutta hðn nauroi vaan ja sanoi, ettð vanhat olivat tottuneet maailman alusta epðilemððn nuorten yrityksið, ja ettð ihmiskunta, jos se aina olisi kuullut vanhuuden varovaisia neuvoja, vielð olisi paratiisin aikuisella kannallaan. Mutta sanotaanhan raamatussakin, ett'ei ihminen siellðkððn totellut varoittavaa ððntð, vaan tahtoi koettaa onneaan omalla vastuullaan, ilvehti Rudolf. -- Niin, ja sentðhden tuli synti my—s maailmaan, vastasi rouva Ivarsson. -- Mitð vielð! Vanhoja satuja, joita papit ja profeetat ovat keksineet, peloittaakseen tuhmaa kansaa ja vetððkseen heitð nenðstð, mutta niihin ei tartu viisaat ihmiset. Naiset ylimalkaan ovat sellaisia, ettð he pysyvðt tuossa vanhassa taikauskossa ja aina nðkevðt siinð jonkun korkeamman opettavaisen merkityksen, kuin me miehet sitð vastoin ripeðsti kðymme elðmððn ja seuraamme terveen jðrjen ððntð. Mutta sehðn onkin ihan luonnollista ja anteeksi annettavaa. Se seuraa naisen ja miehen erilaisesta luonnosta, erilaisesta kasvatuksesta ja asemasta maailmassa. Kuin hðnen piirinsð on paljon rajoitetumpi kuin meidðn, ja hðn ei ole pakoitettu pitðmððn elðmðð todellisena, kuten me, niin on itse selvðð, ettð hðn istuu miettimðssð haaveksittua maailmaansa, sillð aikaa, kuin me teemme ty—tð hðnen eteensð. Hðn on kaunista, mutta samassa heikkoa sukupuolta, sitð ei voi auttaa. -- Mitð sukupuolta te sitten olette, miehet? -- Me olemme voimakasta sukupuolta, selitti Rudolf, ylvðstelevð hymy huulilla. Rouva Ivarsson katseli totisesti, melkein sððlivðisesti, viisaasen, "voimakkaasen" poikaansa, joka tuossa istui niin mukavasti nojallaan keinutuolissa, pitðen hienoilla kðsillððn sivupuista ja puhallellen hyvðnhajuisia savuja hienosta sikaristaan. Pððllðnsð oli tummansininen hðnnystakki, vaalea huivi kaulassa ja jalokivillð koristettu sormus pikkulillissð, eikð hðn nðyttðnyt ensinkððn reippaalta maanviljelijðltð, vielð vðhemmin "voimakkaan" sukupuolen jðseneltð, vaan mitð raukeammalta katukeikarilta. -- álð sano naisista, ettð he ovat heikommat astiat, hymyili Ivarsson-ukko sohvan nurkastaan. Tiedðthðn, ettð he alkavat tutkia tieteitð nykyððn. -- Niin, samoin kuin Gerda nyt tutkii, ha, ha, ha! Kapteenista tuntui pila ððrett—mðn hauskalta, ja hðn nauroi tukehtuakseen, mutta rouva Ivarsson meni sanaa sanomatta hiljaa huoneesta. -- Katsos, "ðiti," hðn ottaa aina pahakseen, kuin sanankin vaan lausuu naisten opinnoista, sanoi ukko, katsellen rouvansa jðlkeen. Hðn on niin lapsellinen, ettð hðn aina vielð huolehtii, kuin Gerda ei saanut seurata naurettavaa oikkuansa ja tulla ylioppilaaksi. Kyllð kai, se olisi ollut juuri viisaasti, se! kuin vaan ajattelee, kuinka onnellinen tytt— nyt on avioliitossaan. Hðn on saakelin kunnon poika, tuo Leonard! -- Nyt tðyttðð hðn kumminkin kutsumuksensa, tuumasi herra Rudolf. Nainen ylioppilaana, miesten kumppanina yliopistossa, -- ei, se on ja pysyy tapahtumatta, -- hyi, piru vie! Sehðn on ihan vastoin naisen luontoa, vastoin sitð viattomuuden ja kainouden pyhyyttð, jonka pitðð hðntð verhoaman ja jota paitsi hðnellð ei ole mitððn arvoa, saarnatkoon he mitð tahtovat naisen oikeuksista. -- Juuri niin ajattelin minðkin. Naisen maailma on kodin maailma. -- Luonnollisesti! -- Odotas, isð! sanoi Rudolf, kuin hðn vanhempia hyvðstijðttðessððn taputti kapteenia hartioille. álð parjaa metsðkauppoja. Minð tiedðn kyllð, mille kannalle asetun, ja kuin tðmð vuosi on kulunut, heitðn minð hiiteen koko vuokraukset ja ostan itselleni oman talon. -- Pojassa on kumminkin paljasta neroa, niin hento kuin hðn onkin, tuumaili kapteeni, kuin Rudolf oli istunut pieneen, komeaan rekeensð, tarttunut ohjiin ja ny—kðisten akkunaan, jossa ðiti seisoi, py—rðhti ulos portista tulisella hevosellaan. Kuinka tðytti herra Rudolf Ivarsson tarkoituksensa ihmisenð ja maanviljelijðnð? Miks'ei, oivallisesti! Hðn teki parannuksia ja hautasi tuhannen toisensa jðlkeen vuokraustiluksen sammalsoihin, joitten viljelyksessð isðnn—itsijð, joka oli herransa koko kðyt—ksestð pððttðnyt hðnen olevan upporikkaan, kummasteli vaan, ett'ei niin suurellinen ja hieno henkil—, kuin herra Rudolf Ivarsson, hankkinut omaa tilusta, vaan tyytyi vuokrataloon. Kerran, kuin isðnn—itsijð lausuikin tðmðn kummastuksensa, vastasi Rudolf: -- Minun aikomukseni onkin ostaa maatilan, mutta minð tahdoin ensiksi vuokratilalla koettaa, onko minulla taipumusta maanviljelykseen ja perehtyð toimeen. Tðmð oli isðnn—itsijðstð hyvin viisaasti ajateltu ja puhuttu. Rudolf osti joukon metsðosuuksia ja kðytti kymmenittðin pðivðmiehið puitten hakkuusen. Metsðpalstain hinnasta annettiin vekselið. Kevððllð alkoi uitto ja samassa kallis oikeuden kðynti uittomiesten laittomasta menettelystð. Puutavara saapui vihdoin pððkaupunkiin ja ladottiin lautatarhoihin. Nyt olivat ne saatavat lastatuiksi laivoihin ja myydyiksi ulkomaille. Tðmð kðvi kuin tanssi "hyvien ystðvien" avulla ja vðlityksellð, mutta he kiskoivat vaivansa palkinnoksi vðhintðin puolen voitosta ja viettelivðt tuon nuoren, rikkiviisaan toimintamiehen, jonka kerskailevan herkkðuskoisuuden ja sokean ymmðrtðmðtt—myyden he kyllin huomasivat, menettðmððn toisen puolen rohkeisin kauppayrityksinsð, joista he korjasivat koko voiton, kuin sitð vastoin Rudolf jonkinlaisella hðmmðstyksellð nðki ðsken niin tðydet kðtensð tyhjinð. Mutta he taas kokemuksen vakuuttavalla voimalla selittivðt hðnelle, ettð sellaiset onnen vaihtelut ovat aivan vðlttðmðtt—mðt vðhðnkin suurenlaisissa yrityksissð, ja ett'ei tarvitse ollenkaan peljðstyð, vaan tulisi ainoastaan yhð rohkeammin kðydð eteenpðin. Nðitð neuvoja Rudolf totteli liiankin mielellððn, ollen niinmuodoin pelkððmðt—in oppilas korkeammassa asioimiskoulussa. -- Seuraus tðstð oli, ettð nuori maanviljelijð erððnð pðivðnð kevððllð, tosin kyllð pitkðn ajan kuluttua vuokranmaksupðivðstð, oli isðnsð luona ja puhui vakavan ja vðlinpitðmðtt—mðn nðk—isenð laveista toimistaan, ja aivan veljellisellð tuttavuudella, kuten tðysi-ikðisen pojan sopii suopean isðn kanssa, ilmoitti hðn olevansa sattumalta rahapulassa ja kysyi, eik— isð voisi auttaa hðntð "pinteestð" tuolla "kirotulla vuokralla." Mitððn vaaraa ei voisi ollenkaan tulla kysymykseen. Hðnellð oli aivan tilapðinen puute puhtaasta rahasta, joka kyllð pian olisi poistettu, kuin voitto suuresta kauppayrityksestð, joka sattumalta oli niellyt kaiken rahan, lankeisi ulos. Siis, tahtoisiko ukko tehdð hðnelle tuon pienen avun, korkoa ja edullista korkoa vastaan, ymmðrrettðvðsti? -- Sinð antaut liian laveisin yrityksiin, rakas Rudolfini! Sen olen minð aina sanonut ja sanon nyt taas, tuumaili Ivarsson-ukko, otsa synkkðnð. -- Laveisin yrityksiin! Mitð vielð! Kuinka moni on paljon suuremmissa toimissa ja panevat alttiiksi monin kerroin enemmðn kuin minð, ja ovat kuitenkin aivan rauhalliset tulevaisuudestaan. -- Niinpð niin! Ne ovat rikkaat henkil—t. Heillð on varaa kðrsið tappioitakin. -- Rikkaat henkil—t? Niin kyllð! mutta he panevat koko omaisuutensa kaikissa tapauksissa kerrassaan alttiiksi. Juuri heidðn suuremmat tulonsa saattavat heidðt antaumaan suuriin yrityksiin, jolloin he voisivat yhtð helposti joutua tappioon, kuin minðkin, -- jos vðlttðmðt—intð olisi. -- Niin, niin! -- Mutta minð pysyn siinð, mitð sanoin, ettð sinð nimittðin teit siinð varomattomasti, alottaessasi metsðkaupat ja kaikki muut kalliit yrityksesi ja parannuksesi talossa samalla kertaa. Kuka kiittðð sinua siitð, ettð olet haudannut useita tuhansia markkoja toisten maahan? Rudolf kðveli edes takasin huoneessa, vilaisten tuon tuostakin halveksivaisesti, mutta samassa sððlivðisesti, vanhaan isððn, joka ei ymmðrtðnyt enðð nuoruutta. -- Toisten maahan! Kunniahan on hoitaa "toisten maata" ajanmukaisella ja tunnollisella tavalla! Eik— se merkitse mitððn isðn mielestð? Ja mitð taas tulee minun muihin yrityksiini, niin silloin on paras kerrassaan ruveta talonpojaksi jollekin kurjalle maatilalle jos pelkurimaisesti pakenee jokaista satunnaista vastusta, niitð vðhðnkin laajalliset kauppatoimet vðlttðmðtt—mðsti tuottavat. Joka ei mitððn uskalla, se ei mitððn voitakaan. Mutta sitð en voi kieltðð, ettð jos vðlttðmðt—ntð apua ei ole saatavissa tukalina hetkinð, niin voi koko asema auttamattomasti sortua, ja silloin ollaan hukassa. Rudolf kumarsi pððnsð, rypisti kulmakarvansa ja vihelteli hiljoilleen, kðdet taskussa astuskellen edes takaisin. -- -- Kuinka suuren summan sinð tarvitsisit nyt sitte? kysyi kapteeni vihdoin. Rudolf py—rðhti ympðri ja jði isðn eteen. -- Ennen kaikkia vuokrarahan. Ja sitten pari metsðvekselið, jotka ovat maksettavat muutaman pðivðn kuluessa, kumpainenkin kolmentuhannen arvoinen, -- siis kaikkiaan kaksitoista tuhatta markkaa. Mitðs tuo summa oikeastaan on? Ei mitððn, kuin sen vaan omistaisi! -- Eik— sinulla ole siis ollenkaan puhdasta rahaa itsellðsi? -- Kyllð, pari sataa markkaa, mutta se on luonnollisesti sama kuin ei mitððn. -- Niin, sen ymmðrtðð se, joka kðyttelee ainoastaan suuria summia, muistutti kapteeni, vðhðn nðrkðstyneellð ja kðrsimðtt—mðllð ððnellð. Viimeisellð kerralla, kuin olit kaupungissa, jatkoi hðn, puhuit sinð suuresta voitosta, jonka sinð olit saanut viimeisestð puukaupasta. Joihin on se rikkaus joutunut, kun sinð nyt taas olet rahan puutteessa? -- Kuinka, lempo viek——n, isð saattaa olla noin yksinkertainen? Isðhðn tietðð, ettð minð olen suurissa kauppatoimissa ja voi kuitenkin kysyð mihin rahat ovat joutuneet! No, olenhan minð luonnollisesti, kuten jo mainitsin, pannut rahat liikkeesen, sitð paitsi maanviljelysty—t, metsðn valmistua ja puitten uitto ja oikeuden kðynnit ja kaikki muut pahuukset, jotka aina vðlttðmðtt—mðsti seuraavat suurenlaisia kauppatoimia, ovat nielleet melkoisia summia. Rudolf py—rðhti koroillaan ja jatkoi astelemistaan. -- Minð ajattelin vaan, ett'ei sinun nyt, kuin maksupðivðsi lðhestyi, olisi sopinut tehdð itseðsi tyhjðksi rahasta. Niin paljon ajatusta pitðisi voivan vaatia ymmðrtðvðiseltð ihmiseltð. Rudolf pysðhtyi ihan isðn eteen. -- Kuuluu, kunniani kautta, ettei isð ole mikððn toimimies! -- Ei! en olekkaan, mutta minusta lapsikin voisi ymmðrtðð sen jðrjett—mðksi, kuin luovutaan tarpeettomasti rahoista, juuri kuin tiedetððn, ettð tullaan niitð ennen pitkðð tarvitsemaan. Rudolf polki hiljaa hermostuneen kðrsimðtt—myydestð hienolla saappaallaan permantoon. -- Jaha! Minð tunnen tuon! Vanhan tavan ijankaikkista laulua! Luopua rahoistaan tarpeettomasti! -- Eik— olisi mielett—myyttð, kysyn puolestani, -- mielett—myyttð, kuin on tilaisuus panna rahansa liikkeesen, joka varmana voittona antaa summan takaisin nelin, -- vielðpð viisin kertaisesti, -- silloin sen sijaan pistðð rahat laatikkoon ja sððstðð niitð pientð hy—dyt—ntð maksua varten, joka lankee useita viikkoja my—hemmin, -- kuin on keinoja muulla tavalla hankkia tðmðn maksun? -- Sehðn olisi suorastaan hullujen tapaista! -- Mutta yhtð mahdotointa, kuin ottaa otava taivaan kannelta, on teidðn, vanhojen, pððhðn saada mahtumaan, ettð kauppatoimissa vðlttðmðtt—mðsti tðytyy syrjðyttðð pienempi korko suuremman tieltð, jos tahdotaan saada vðhðnkin suurempaa voittoa ja laventaa asioita. Ei! Teidðn periaatteenne on, ettð pitðisi koko ikðnsð istua jossain sopessa ja kðtkeð samaan ahtaasen piiriin muutamat rahakolikkonsa, sen sijaan kuin pitðisi olla rohkeutta kðyttðð niitð hedelmðð tuottavaksi siemeneksi. Jos kaikki olisivat seuranneet teidðn mielipiteitðnne, niin ei ainoakaan ihminen maailmassa olisi saanut kokoon varallisuutta. -- Olis kyllð! Moni vanhain mielipiteitten ihminen on koonnut varallisuuden, ja suurenkin pððlle pððtteeksi. -- Niin, mutta uskomattomilla, elinajan kestðvillð ponnistuksilla! He ovat uhranneet koko aikansa, kaappiakseen kokoon, sanasta sanaan, kaappiakseen kokoon rikkauden, joka nykyajan yksinkertaisella, rohkeammalla ja valistuneemmalla tavalla, kauppayrityksið harjoittamalla, voidaan hankkia parissa vuodessa, jopa usein yhdessð hetkessð, ainoalla, hyvin lasketulla iskulla. He ovat, kðyttððkseni vertausta, leikanneet joka korren erikseen, kuin sitð vastoin nykyððn niitetððn viikatteella. -- Kuka on sinulle opettanut koko tuon rikkiviisaan toiminta-filosofian? -- Oma, terve jðrkeni, luonnollisesti. Nehðn ovat niin itse tiettyjð ja selvið asioita, ettð yksinkertaisimmankin pitðisi voiman kðsittðð niitð. -- Senpð tðhden minð kðsitðnkin ne vallan hyvin, vielðpð paremmin, kuin luuletkaan, rakas Rudolf! -- Ja minð pelkððn, ettð sinun kauppaystðvðsi ja hyvðt veljesi, jotka houkuttelevat sinua heittðmððn rahasi heidðn suuriin yrityksiinsð, lopuksi vetðvðt sinua nenðstð ja korjaavat sekð omansa ettð sinun tulosi. -- Minð annan anteeksi sanat, joilla isð solvasi miehið, joitten kunniaa ja luotettavaisuutta ei ole vðhintððn epðilemistð, minð kuin pidðn sellaiset lauseet suorana seurauksena isðn vanhanaikaisista mielipiteistð, mutta minð pyydðn saada olla kuulematta vast'edes sellaista puhetta ihmisistð, joita minð pidðn ystðvinðni. -- Mutta, palataksemme asioihimme, -- onko minulla mitððn apua odotettavana isðltð, vai eik—? -- -- Sanos minulle, -- mistð tahtoisit sinð minun ottamaan rahoja, niin mielellðni kuin tahtoisinkin auttaa sinua? -- Mistð? Eik— isðllð ole tðmð talo, joka maksaa vðhintððnkin kolmin kerroin tuon tarvittavan summan? Mikð estðð ottamasta lainaa talon kiinnitystð vastaan? Olenhan minð lapsi ja perillinen, ja siis minulla on osani my—s, toivoakseni. álðkð koskaan pelkðð, ettð minð aion hðvittðð isðð tahi ketððn muutakaan. Jos minð pððsen selville tðstð pulasta, niin lunastan, minð velkani ja maksan kuinka suuren koron isð vaan tahtoo vaatia. -- No, no, no! Kuka puhuu koroista lasten ja vanhempain kesken? Mutta, katsos, minulla on velvollisuuksia my—s ðitiðsi ja sisartasi kohtaan. -- Isð saa olla tðydellisesti levollinen ja lisðksi varma siitð, ettð minð kyllð olisin voinut saada apua ystðviltðni, jos minð olisin sanankin lausunut, mutta minusta on mieluisampaa kððntyð omaisiini. Aivan kuin etevðkin toimimies, ei Rudolf pitðnyt tarpeellisena mainita, ettð hðn oli kððntynyt muutaman ystðvðnsð puoleen, saadakseen tuon "mitðtt—mðn summan," mutta saanut sen sijaan tyytyð vaan erittðin ystðvðlliseen kieltoon, tietysti sillð selvðllð syyllð, ettð ystðvðt, kuten hðn itsekin, osuivat olemaan ihan satunnaisessa, mutta kuitenkin "kirotussa rahapulassa." -- Niin, niin! tuumasi Ivarsson-ukko. Kyllðhðn se on parasta, kððntyð sukulaisiinsa, kuin sattuu olemaan ahtaalla. -- Ja sinð voit ymmðrtðð, ettð minð autan sinua aivan mielellðni, kuin se vaan on minun vallassani ja joll'eivðt toiset, joista minð olen edesvastuussa, kðrsi mitððn vahinkoa. Isð ja poika jatkoivat vielð hetken aikaa ystðvðllistð keskusteluaan, jossa jðlkimðisen onnistui kumota edellisen kaikki arvelut ja tðydellisesti tehdð hðnet vakuutetuksi toiveittensa toteutumisesta ja lupauksiensa varmuudesta. Ja samana pðivðnð, kuin Rudolf oli pois mennyt, esitti kapteeni rouvalleen, ettð talo kiinnitettðisiin uudestaan. -- Se on ikðvðð, lopetti hðn, mutta mitð ei tekisi lastensa tðhden? Rouva Ivarssonin tyyni katse muuttui tuliseksi. -- Niin kyllð! vastasi hðn, vðhðn vapisevalla ððnellð. Mutta eik— Gerda sitte ole my—skin sinun lapsesi? Ja miten tylysti kielsit hðneltð tuon vðhðpðt—isen tuhatmarkkaisen, vaikka nðit hðnen palavan halunsa, hðnen surunsa? -- Kas niin! Olemmeko nyt taas noissa entisissð hullutuksissa! Kuin tytt— jo useita vuosia on ollut onnellinen vaimo, niin tulet sinð vielð tuomaan esiin hðnen lapsellisuuksiaan, jotka hðn itse jo kauan aikaa on unhottanut, siitð voit olla varma, ja minð iloitsen sydðmeni pohjasta, ettð minð ymmðrsin oikeaan aikaan tehdð lopun koko hassutuksista. Teidðn, naisten, laita on kummallinen, kuinka voitte te h—pistð kaikellaista roskaa. Se on, ymmðrrettðvðsti, anteeksi annettava, sillð teillð ei ole mitððn tðrkeðmpðð ajateltavana. Mutta sen minð sanon sinulle, Hanna! Nyt en tahdo enðð ainoatakaan kertaa kuulla puhuttavan koko tuosta ylioppilas-jutusta, ja tðhðn se jððk——n! Rouva Ivarsson oli tullut kuolon kalpeaksi. Kauan pidðtetty, syvð tuska tuli nðkyviin tðydessð vðessððn hðnen silmistððn, jokaisesta kasvonpiirteestð, hðnen vapisevista kðsistððn. -- Koska nyt on viimeinen kerta, kuin tahdot kuulla puhuttavan asiasta, niin tahdon minð my—skin lausua ajatukseni siitð viimeisen kerran, sanoi hðn ankarasta mielenliikutuksesta vapisevalla ððnellð. Kapteeni olisi mielellððn tavalliseen, suopeaan holhoojan-tapaansa kieltðnyt vaimoansa lausumasta mitððn enempðð asiasta, mutta tðmðn hiljaiselle olennolle tavatoin mielenliikutus, joka ilmestyi hðnen sanoissaan, ððnessððn ja koko ulkomuodossaan, herðtti hðnen huomiotansa ja jonkinlaisella hðmmðstyneellð uteliaisuudella odotti hðn ððnett—mðnð ja tuijottavin silmin jatkoa hðnen sanoihinsa. -- Missð olen rikkonut hðntð vastaan, josta hðn voi moittia minua? kysyi hðn itsekseen. Jos kukaan on ollut hyvð mies, niin se olen ollut minð! -- Minð en puhu enðð mitððn Gerdan toivosta pððstð Upsalaan, jatkoi rouva Ivarsson. Voihan tapahtua, ettð niin on hyvð, kuin nyt on. Hðn on vapaasta tahdosta itse valinnut kohtalonsa. Mutta ei ollut puhetta mistððn naimisesta, kuin sinð kielsit apusi hðnen opintoihinsa, muista se! Joll'ei rakkaus Leonardiin ja avioliitto hðnen kanssaan olisi lahjoittanut iloa ja onnea hðnelle, niin olisi sinun kova itsepintaisuutesi tehnyt hðnen onnettomaksi koko elinajakseen. Vanhempaini jðttðmðstð perinn—stð tahdoin ottaa tuon pienen summan; jonka Gerda olisi tarvinnut. Sinusta tuntui luonnollisesti tunnottomalta, kuin minð mainitsin tðtð asiaa, mutta eihðn se ole sopimattomampaa, jos nainen kerran muistuttaa, mitð hðn on tuonut pesððn, kuin sekððn, ettð miehet alinomaa kerskaavat pitðvðnsð vaimosta huolta. Ehkð sinðkin olisit valmis vðittðmððn elðttðneesi minua, vaikka kolmas osa perinn—stðni meni nuoruuden velkaisi maksamiseksi? Kapteenin kulmakarvat vetðytyivðt kokoon. Hðn kððnsi pððnsð ja potkasi kðrsimðtt—mðsti sohvap—ydðn jalkaan. -- Kiitos, kiitos rakas Hanna! -- Ja kuinka teet sinð nyt, Otto? Sinð kielsit Gerdalta ropoisen siitð, joka oikeuden mukaan kuului hðnelle, ja nyt sinð uhraat kaikki varamme Rudolfin hullumaisiin yrityksiin ja teet Gerdan perinn—tt—mðksi hðnen tðhtensð. Eik—, omatuntosi nouse sellaista menetystapaa vastustamaan? -- Ja sinð luulet, kðvi kapteeni sðihkyvin silmin ja vapisevin huulin puheesen, ettð Rudolf tahtoisi hðvittðð sisarensa! Te, naiset, ymmðrrðtte vaan vðhðn miehen kunniantunnosta. Te voitte uskoa omain poikainne olevan kunniattomia raukkoja sentðhden vaan, ettð te ahtaalta nðk—kannaltanne ette voi kðsittðð miehen vaikutusalaa ettekð hðnen tarvettaan luoda itselleen muista riippumatoin asema. Yhtð varmaan kuin minð elðn tðllð hetkellð, yhtð varmaan olen minð vakuutettu siitð, ettð Rudolf kerran tðydellisesti, vielðpð korkoin kanssa, jos niin vaaditaan, on suorittava, mitð meidðn nyt tðytyy lainata hðnelle, voidakseen alkaa tiensð, ja ett'ei sinun eikð Gerdan eikð kenenkððn muunkaan tarvitse kðrsið vðhintðkððn hðnen tðhtensð. -- Jumala sen suokoon. Mutta minð tahtoisin mielellðni tietðð, mistð hðn paraimmalla tahdollansakaan mahtaa saada rahoja sen lainan maksamiseen, jonka sinð nyt tahdot hðnelle ennakolta antaa, jos hðnen ratansa menee edelleenkin alaspðin samoin kuin se on alkanutkin. -- Menee alaspðin! Niin ei ole ajateltavakaan, saada teitð, naisia, nðkemððn missððn asiassa nenðnpððtðnne kauvemmaksi, eikð ymmðrtðmððn, ettð suuresta jotakin lðhtee. Jos toimimies tarvitsee sattumoilta jonkun rahasumman, niin on hðn jo muka hðvi—n tiellð, ja jos nuorukainen viettðð vðhðnkin iloista ja surutointa elðmðð, lopettaakseen nuoruuden raivoansa ja tullakseen todelliseksi mieheksi, niin huudatte te heti, ettð hðn on langennut, kevytmielinen raukka, kadotettu olento, ei kenenkððn kunniallisen naisen rakkauden arvoinen. -- Tyt—t eivðt tarvitse koskaan tuollaista raivon aikakautta tullakseen ihmisiksi, vaan jos he kðyttðytyvðt vðhðnkin varomattomasti, niin ry—stetððn heiltð kunnia ja arvo, ja heidðn maineensa on koko elðmðniðksi tahrattu. -- Minð luulen, ettð sinð olet hulluna, Hanna! -- Onhan helvetinmoinen eroitus pojan ja tyt—n vðlillð. -- -- Niin, tosiaan, "helvetinmoinen" eroitus se nðyttðð olevan. -- Mitð! -- Niin, ethðn sinð vaan tahdo vðittðð, ettð pojan tulisi elðð tyt—n lailla? Mitð saakelia, -- en voi paremmin tulla ja sanoa, -- pitðisik— hðnestð sitte tulla maitoporsas, nunna, joku kuunpaisteinen kuva! Mutta jos tytt— elðisi nuorukaisen tavalla, niin se ei kðvisi laatuun, langennut hðn olisi, kuten sanoit. Etk— kðsitð sitð? -- En. -- Vai niin! se kunnostaa jðrkeðsi. -- Minð en kðsitð, ettð se kasvatus, joka on vðlttðmðt—n ennenkuin nuorukaisesta tulee todellinen mies, ettð se voi tehdð tyt—stð langenneen naisen, enkð my—skððn sitð, ettð se hyve ja puhtaus, jota vaaditaan tyt—ltð, on turmiollinen nuorukaiselle. Sitð filosofiaa en minð ymmðrrð. -- Vai niin! etk— ole lukenut vielð niin paljon korkeaoppisen tyttðresi filosofiallista kirjastoa? Kyllð luulen l—ytðvðsi sen opin my—skin siellð, sillð se on ollut olemassa jo maailman alusta. Kapteeni kðveli kiivaasti muutaman kerran edes takaisin lattian. -- Joko nyt loppui jankkaamisesi? sanoi hðn, seisahtuen vaimonsa eteen. Tahi jos sinulla on enempðð sanottavaa, niin sano se nyt kerrassaan, ettð sitte tulee rauhakin. -- Kuinkas on kiinnityksen laita? Kaikesta tuosta, mitð sinð nyt latelit, voisi pððttðð sinun kieltðvðn, luullakseni! Sinð saat tosin suojella tyttðresi etua, niin ett'ei hðn joutuisi maantielle kehnon veljensð kautta. Niinkuin hðn nyt muka istuisi polttavassa leivðn puutteessa, kuin hðnellð on sellainen mies kuin Leonard, joka hðnestð huolen pitðð! Tahi tahtooko hðn varmuuden vuoksi ottaa ðidinperint—nsð jo hðnen vielð elðessððn, ettei isð ja veli vaan sitð hðvittðisi? ártyneen tyrannin solvaavalta ivalta tuntui kapteenin viimeiset sanat. Rouva Ivarssonin silmðt tðyttyivðt katkerilla kyynelillð nðhdessððn tðmðn miehen, joka oli ollut hðnen sydðmelleen kallis, jonka toiveita ja tahtoa hðn oli niin iloisesti totellut, jonka luonteen hðn oli kuvaillut niin jaloksi koko sen ajan, kuin he olivat yhdessð elðneet aviopuolisoina, nðhdessððn hðnet nyt edessððn, halpamaiseen vihaan syttyneenð hðnen rehellisistð sanoistaan, ja kuullessaan nuot turhamaiset herjaavat sanat hðnen huuliltaan. -- Kiinnitð mitð vaan haluat. Hallitsethan sinð kumminkin kaikki, sanoi hðn. Et sinð, eikð kukaan muukaan saa sanoa, ettð minð olen pannut esteitð poikani tulevan menestyksen tielle. -- Minð sanon nyt kerrassaan sinulle kaikki: ðlð kysy vast'edes minun suostumustani. Mitð minð merkitsen? Minð olen vaan holhuunalainen, mitððn merkitsemðt—n orja. -- Kerran luulin vielð, ettð minulla jðrjellisenð ihmisenð on sananvaltaa minulle kuuluvaan omaisuuteen, ja ðitinð uskoin itsellðni olevan vallan tehdð jotain tyttðreni hyvðksi, ja panemalla jonkun ehdon, ennenkuin suostuin kiinnitykseen, tahdoin hankkia sen kautta Gerdalle tuon vðhðisen rahamððrðn, minkð hðn olisi tarvinnut, mutta silloin sinð jðrjestit asian, kysymðttð minun suostumustani, ett'ei vaan sinun tahtosi olisi riippuvainen niin alhaisesta olennosta kuin vaimosi, ja kuin minð kysyin kuinka asian laita oli, niin sain huolettoman, vaillinaisen vastauksen, aivan kuin minð olisin ollut palvelia ja puheena olisi ollut asia, joka ei ollenkaan minua liikuttanut. Ja kuitenkin riippui siitð lasteni onni ja menestys. -- Sinð hetkenð, Otto! katkesi monivuotinen rakkauden side sydðmessðni. Minð en ollut puolisosi, vaan palvelijasi, ja sinð tiedðt, ettð minð olen elðnyt siitð pðivðstð huoneessasi orjana, ja siksi jððn. Mitð Jumala on eroittanut, ei ihminen voi yhdistðð. Rouva Ivarsson lðhti hitain askelin huoneesta, johon hðnen puolisonsa jði tuijottamaan hðnen jðlkeensð. Lopuksi hðn alkoi astella edestakaisin, pðð rinnalla ja kðdet seljðn takana, tupakkapiippu sormissa. Kummallisia sanoja ne olivat, mitð hðnen vaimonsa oli lausunut! Hðnen, joka aina oli pitðnyt heidðn avioliittoansa onnellisimpana, sopusointuisimpana ja malliksi sopivimpana, mitð voitiin ajatella! Ja hðnkððn ei koskaan liene ollut mikððn kohtuuton mies. Ei, kunnian ja arvon kautta! Sellainen ei hðn koskaan ole ollut. Hðn oli rakastanut ja kunnioittanut vaimoansa, kuten tunnollisen miehen tulee ja sopii, ja tðmð tosiaan ansaitsikin sen! -- Ja nyt tðmð hokee sitð alinomaa, kuinka hðn oli vðhðisellð laillisella vallallaan, jota luultavasti paremmat miehetkin usein kðyttðvðt vaimoansa vastaan, kohdellut hðntð, kuin tðmð vððnteli ja kððnteli asioita, joita ei ymmðrtðnyt, ja tðmð muka oli niin syvðltð loukannut hðntð, niin syvðltð, ettei hðn enðð siitð hetkestð saakka pitðnyt itseððn hðnen vaimonaan. Se muka sitten oli syynð! Kapteeni seisahtui akkunan eteen. Hðnen piippunsa oli kauan sitte sammunut ja hajamielisenð laski hðn sen kukka-astiaan. Kauan seisoi hðn mietteisiin vaipuneena, ne tulivat aina syvemmiksi ja syvemmiksi. Monenlaisia olivat hðnen ajatuksensa, ne kðvivðt pitkðssð rivissð lðpi hðnen sielunsa. Hðnestð tuntui toinen ajatus synnyttðvðn vastustamattomasti toisen ja lopuksi asettuvan hðnen eteensð ja tarkastelevan hðntð vakailla katseillaan. Kapteenista tuntui, niinkuin hðn ei enðð olisikaan perheensð haltija, sillð niin vaikutti hðneen vaimonsa odottamatoin puhe. Hðn menetti kaiken luottamuksen itseensð. Hðnen, joka aina oli ollut niin hellð ja jðrjellinen aviomies, niin tunnokas isð, hðnen tðytyi nyt nðhdð vaimonsa riistðvðn hðneltð rakkautensa ainoastaan sen tðhden, ettð hðn oli menetellyt kuin isðntð talossaan. Vaimo oli siinð tehnyt pahoin. Hðnen naisekas itserakkautensa oli loukattu, siinð koko asia. Hðnellð vððrin oli. Hðnhðn oli *mies*, pðð. Hðn oli oikeassa, pannessaan tahtonsa voimaan, huolimatta vaimostaan ja lapsistaan ja kðyttðessððn kodin varoja. Mutta sanotaan my—s, ettð mies ja vaimo ovat *puolisot*. Kuinka voi toinen sitte olla hallitseva ja toinen hallittava? Eivðt he ole puolisot sillð tavalla. Mutta vihkisanoissakin mainitaan, ettð vaimon pitðð miehellensð alamainen oleman. Ja sen pitðisi varmaan olla Jumalan sana. Niin kyllð, mutta silloin eivðt he olisikaan puolisot, vakuutti jokin sisðllinen ððni. Hehðn ovat vaan herra ja palvelija. Mutta eik—hðn mainita raamatussa tuosta alamaisuudesta? Kuinka olet sinð nyt niin ihastunut raamatun sanaan, sanoi ððni taas, sinð joka et juuri koskaan ole pitðnyt vðlið, mitð siellð on? -- Niin kyllð, siten kðy meidðn, ihmisten! Kuin raamatun sana tuntuu meissð vastaavan itsekkðitð toiveitamme ja mielipiteitðmme, silloin me sitð suosimme mielellðmme. -- Mutta vaikka jotain sellaista olisikin raamatussa, niin sanoo jðrki, ett'ei voida olla puolisot, jos toisen tulee hallita, toisen totella. Puolisoittenhan tðytyy olla samanarvoiset, vai kuinka? Niin, mutta puolisoita ei olla kuitenkaan. Miehellð on alansa ja vaimolla my—s. Ulkonainen, kðytðnn—llinen, pððttðvð, hallitseva toimi, se on edellisen ala. Taloudellinen, lempeð, rakkaudellinen, hoitava taas on jðlkimmðisen asia. Eik— sillð tavalla ole tasapainoa? -- Oi, miten kekseliðs on ihmisten itsekkyys! Eik— se ole etevð asianajaja! -- Kapteeni tunsi itsensð niin rauhalliseksi. Oli aivan kuin raskas taakka olisi pudonnut hðnen sydðmmeltððn. Hðn oli aivan oikeassa ja oli ihan tarkoin kðsittðnyt asemansa. Hðnen vaimolleen ei ollut tapahtunut millððn tavalla vððryyttð. Jalompi osa, korkeampi kutsumus olivat hðnen. Miksi oli hðn sitte tyytymðt—n? Minkð tðhden pitðð hðn itseðnsð halveksittuna? Kapteeni tunsi sydðmmensð oikein huojennetuksi ja sielunsa ylennetyksi avioliitto-kysymyksen ratkaisemisesta, jonka hðn oli keksinyt. Vaimollehan oli uskottu paljon arvokkaampi tehtðvð avioliitossa. No hyvð, muistutti tuo kiusoittava, sisðllinen ððni, jos niin on, tðytyisihðn hðnellð olla sama arvo kuin miehellðkin, vielðpð korkeampikin, sillð eihðn anneta alemmalle olennolle jalompaa tehtðvðð. Se sotii kaikkea jðrkeð vastaan. Ja jos hðnellð on korkeampi arvo, jalompi tehtðvð, niin ei voida hðntð estðð pððttðmðstð talon varoista, ja lasten kasvatuksesta. -- Tðmð totuus koko uhkaavassa voimassaan selveni kapteenin rehellisessð, puoluettomassa sydðmessð, joka kuitenkin tahtoi uinailla perityissð ennakkoluuloissa. Silmðnrðpðyksessð selveni hðnelle monta vuosisataa kestðnyt hairaus avioliitossa ja yhteiskunnassa. Ja tðlle hairaukselle oli hðn uhrannut vaimonsa rakkauden, tyttðrensð henkisen kehityksen! -- Kaksi tuntia seisottuaan ikkunassa miettimðssð kððntyi hðn, meni huoneesensa, sulki oven ja itki katkerasti. Nyt tahdomme katsoa, kuinka on Gerdan laita. Hðn oli ollut naimisissa puoli neljðttð vuotta. Hðnen pikku poikansa oli saanut sisaren, joka nyt oli muutaman kuukauden vanha. -- Olivatko nðmðt vuodet lahjoittaneet nuorelle vaimolle onnea? Oliko hðn nauttinut maallisen autuuden suloa ja tuntenut henkensð ja sydðmensð halut ja toiveet tyydytetyiksi tðllð nautinnolla? Jðlestðpðin saamme nðhdð! Hðn rakasti jðntevðn henkensð koko voimalla ja innolla sitð miestð, joka oli voittanut hðnen rakkautensa, sitð miestð, jonka hengessð hðn oli toivonut l—ytðvðnsð tðyden vastineen sielunsa unelmiin ja vastauksen sen tutkiviin kysymyksiin. Tðmðn miehen omistaminen, jokapðivðinen yhdessð olo hðnen kanssaan olivat hðnen hurmaava autuutensa, jossa hðn huolitteli henkeðnsð, koko olentoansa, kuin paratiisin lðhteellð. Ja Leonard kohteli nuorta vaimoansa kaikella hellyydellð, mikð voi l—ytyð eloisassa, kuusikolmatta vuotiaassa miehessð, kohteli jumaloivalla ihastuksella sitð puolisoa, jonka hðn oli vapaasta tahdostaan valinnut. Hðnen taitonsa, hðnen halunsa tieteisiin hðmmðstyttivðt ja ihastuttivat hðntð. Gerda oli tðydellisesti onnellinen avioliitossaan ensimmðisen vuoden. Toisena vuotena oli asian laita sama, vaikka ensimmðinen autuuden huumaus alkoi haihtua. Leonard oli hellð, iloinen, rakastettava, mutta hðn vietti paljon enemmðn aikaa ulkona kotoa, kuin edellisenð vuonna. Hðn kutsui aina useimmin ja useimmin tuttuja kotiin luoksensa, vðlistð pðivðlliselle, vðlistð illalliselle, jolloin hðn oli Gerdasta yhtð erillððn, kuin jos hðn olisi ollut kotoa poissa. Hðn seurusteli alinomaa vieraitten ihmisten kanssa. Milloin oli se tai se ystðvð kutsunut hðnet luoksensa, milloin hðn taas jonkun hengenheimolaisen kanssa sopi erittðin hyvin yhteen mielipiteissð, ja kuin hðnen nuori puolisonsa sellaisissa tapauksissa, menemðttð levolle, oli istunut valveilla, odottamassa hðntð kotiin, lausui hðn melkein moittivasti, puoleksi vðlinpitðmðtt—mðsti, tyydymðtt—myytensð tuollaisesta "romantillisesta lapsellisuudesta," kuten hðn sanoi, ja kielsi hðnen olemasta huolissaan hðnen tðhtensð, vaikka hðn jonkun kerran viipyisikin poissa my—hððn y—h—n, ja kehoitti hðntð vaan rauhallisesti menemððn levolle, sillð hðn "kadottaisi vaan kauneutensa," sellaisella tarpeettomalla valvomisella. Sellaiset sanat olivat tuskan pisto Gerdan sydðmeen. Eik— hðn sitte ollut mistððn muusta, mistððn korkeammasta arvosta puolisolleen, kuin olla vaan kaunis hðnen silmissððn? Eik— hðn ymmðrtðnyt, ettð hðnen rakkautensa se oli, joka kehoitti hðnet luopumaan levosta ja odottamaan hðntð kotiin tulevaksi, ett'ei hðn arvelisi itseððn kohdeltavan vðlinpitðmðtt—mðsti, ja ett'ei hðnestð tuntuisi koti tyhjðltð ja autiolta, kuin kaikki makaavat unen helmassa? Ja minkð tðhden hðn etsi vieraita ystðvið, heidðn kanssansa haastellakseen? Minkð tðhden hðn puhui aina yhð harvemmin hðnen kanssaan aatteista, jotka liikkuivat hðnen mielessððn, ja kuin Gerda vðlistð johti keskustelun ajatuksen ja tietojen alalle, minkð tðhden hðn kuunteli niin vðlinpitðmðtt—mðsti hðnen puhettaan, vaihtoi keskusteluaineen ja alkoi puhelemaan jokapðivðisistð, arvottomista asioista? Eik— hðn ollut kasvanut ollenkaan tðmðn henkiseksi puolisoksi? Kyllð sentððn! hðn tunsi olevansa juuri se, mutta Leonard ei huolinut antaa hðnen lausua jaloimpia, lðmpimðmpið tunteitaan ja ajatuksiaan, ja jos hðn jonkun kerran lausuikin, kuunteli tðmð, kuten sanottu, hajamielin hðnen sanojaan, antaen hðnelle joskus ystðvðllisen lavertelevan vastauksen, joka usein osoitti selvðsti, ettð hðn oli vððrin kðsittðnyt vaimonsa ajatukset. Seuraus tðstð oli, ettð Gerda aina enemmðn ja enemmðn kðtki rikkaan henki-elðmðnsð itseensð. Kirjat, jotka olivat hðnen ilonsa ja henkinen ravintonsa vanhempainsa luona ja jotka hðn oli tuonut mukanaan uuteen kotiinsa, otettiin jðlleen esille kaapistaan, ja nuori vaimo alkoi uudestaan pitkinð yksinðisinð hetkinð, kuin hðnen miehensð viipyi ystðvðinsð seurassa, etsið suruissaan virkistysjuomaa runojen ja tietojen lðhteestð. Sanotaan, ettð naisen rakkaus, kuin se valloittaa hðnen sydðmensð, on hðnelle kaikki kaikessa, tðyttðð kaikki hðnen tarpeensa, kaikki hðnen toiveensa ja siihen yhtyy kaikki muutkin hðnen halunsa ja unelmansa. Me vastaamme, ettð rakkaus todellakin on korkein ja voimallisin tunne, mikð ihmissydðmessð voi olla ja my—nnðmme, ettð nainen etupððssð on kutsuttu tðmðn pyhðn tulen vartijaksi, mutta my—skin ðlyn tuli, yhtð hyvin kuin mikððn muukaan jalo sielunvoima, on Jumalan lahja, kallis ja katoamatoin sellaisenaan, jos ei ihminen itse, kuten, paha kyllð, moni onnetoin tekee, koeta haudata sitð elðvðltððn. Joskin rakkaus on ihmishengen korkein elonmerkki, niin ei suinkaan luojan tarkoitus ollut, ettð muut jalot voimat pitðisi tukahutettaman sen kaikkivoivalla vallalla. -- Ei! kaikkien voimiemme tulee muodostaa sopusointuisan kokonaisuuden, niitten tulee vaikuttaa omaksi kehitykseksemme ja jalostuttamiseksemme, kanssaihmistemme iloksi ja onneksi; ja rakkauden tulee olla henkielðmðmme sielu, pyhð henki, joka elðhyttðvðnð ja kirkastavana voimana tunkee koko olentomme joka soluun. Siinð ihmisessð, olkoon hðn mies tai nainen, joka on saanut ðlyn ihanan lðhteensuonen omakseen, ei voi tðtð suuntaa tukahuttaa, ei voi se kuihtua auringonpaahteisina kuumina pðivinð ei my—skððn surun jððtðvðn talven alla. Niin oli my—skin Gerdan laita. Vaikka vanhat ystðvðt, kirjat, morsiusilon juhlapðivinð olivatkin unhotetut, niin kuitenkin monta kertaa hðn sittemmin suloisimmassa onnessaankin, ihastuksen kaipuulla muisteli noita hyljðtyitð rakkaitaan, ja ne olivat hðnestð kallis, kðtketty aarre, mikð joka hetkenð oli hðnen nautittavanaan ja sen omistaminen teki hðnen maallisen onnensa vielð rikkaammaksi. Ja kuin ensimðinen autuuden kesðpðivð alkoi mennð mailleen, silloin otti hðn noina pitkinð hetkinð, jotka hðnen puolisonsa vietti vieraissa ystðvissððn, ja sitten kuin hðn oli unen helmaan tuuditellut lapsensa, omat pienokaisensa, jotka pðivðn yksinðisyydessð laverruksillaan tenhosivat pois kaikki kaipauksen ja synkkðmielisyyden pilvet hðnen sydðmestððn, -- silloin otti hðn kirjansa ja tunkeutui rakkaudessa jalostuneen, selvðtajuisan henkensð avulla palavassa innossaan tietojen viehðttðville aloille ja hðn omisti itselleen sen ilon, sen runsaan henkisen ravinnon, minkð tðmð toiminta lahjoitti hðnelle yksinðisyyden hetkinð, karkoitti kokonaan pois sen kðrsimðtt—myyden ja katkeruuden, joka muutoin olisi anastanut hðnen sydðmensð ja osoittautunut hðnen kðyt—ksessððn, mutta nyt hðn sitð vastoin voi, tyyni, omantakeisen voiman tunne koko olennossaan, ystðvðllinen rauha kasvoissaan, ottaa vastaan viipyvðð puolisoansa tervetulleena kotiin. Syy vaimonsa iloiseen ja lempeððn kðyt—kseen, katseisin ja sanoihin, oli tðydellinen salaisuus Leonardille, vaikka ei niin olisi tarvinnut olla, jos hðn totisella rakkauden innolla olisi tarkasti huomioonsa ottanut hðnen sielunjðntevyytensð ja elðmðntapansa. Nyt hðnestð nðytti tðssð miellyttðvðssð kðyt—ksessð vaan ilmestyvðn oikea naisellisuus, joka hðnet teki niin hempeðksi hðnen silmissððn. Rikaslahjainen Leonard ei ymmðrtðnyt kaikessa viisaudessaan puolisoansa, koska hðn, kuten niin monta tuhatta muutakin, sekð selvð- ettð sekavajðrkistð miestð, itse sitð huomaamattaan, oli soentunut ja paatunut ikivanhoissa ennakkoluuloissa, jotka jo useassa tapauksessa ovat tulleet osaksi ihmisluontoa. Hðnelle ei koskaan juolahtanut mieleen, ettð nainen voisi ajatusten alalla olla hðnen vertaisensa, kðsittðð hðnen aatteitaan ja omiensa kautta herðttðð uusia hðnessð, vaikka jonkun kerran lienee hauskaa "kiusan vuoksi" keskustella naisen kanssa oppineista asioista, oikeastaan vaan koetellakseen ja tutkiakseen hðntð kuin mitðkin luonnon ilmi—tð, ja kuullakseen naisen kðsitystð asioista, jotka hðnen luonteelleen ja oikealle alalleen muka ovat aivan vieraat. Hðn ei tullut edes ajatelleeksikaan, ettð hðnen poissaolonsa kotoa tuskastuttaisi Gerdaa. Pitðisihðn hðnen kyllð ymmðrtðmðn ett'ei mies, varsinkin hðnen toimessaan, voinut sulkeutua vaimoineen huoneesen, vaan tðytyi oleskella ihmisten kesken. Olihan hðnellð lapsensa huvina ja taloudelliset askareet toimena, silloin kuin hðnen "jonkun kerran" tðytyi olla poissa. Ettð hðnellð vaimonsa luona olisi voinut olla runsaampi hengen ravinto, kuin ystðvien joukossa, se ajatus ei koskaan juolahtanut hðnen mieleensð. Tðmð tosin oli erinomaisen lahjakas nainen, mutta kuitenkin ainoastaan "nainen", eikð hðnellð siis ihan luonnollisesti ollut sellaista kasvatusta ja kirjatietoa, ettð hðn voisi seurata hðnen ajatusjuoksuaan ja oppimððrððnsð. Hðnellð ei ollut vðhintðkððn aavistusta siitð, ettð Gerda vietti yksinðiset hetkensð lukemisella ja ettð hðn henkensð viljelemisellð varjeli sydðmensð raskasmielisyydestð ja kðrsimðtt—myydestð. Pðinvastoin, kuin hðn jonkun kerran katsahti hðnen kirjakaappiinsa, ajatteli hðn itsekseen, ettð hðnen tietohalunsa oli kyllð haihtunut, kuin hðnellð oli hellempðð ja naiselle kalliimpaa huvia saatavana. Niin naisten aina kðy, ajatteli hðn, ja sehðn on ihan luonnollista. Heillð on oma velvollisuutensa ja meillð, miehillð, on omamme. Siten oli aika kulunut nðinð vuosina. Ei mitððn ulkonaista hðiri—tð, ei mitððn onnettomuutta ollut kohdannut Gerdaa eikð hðnen kotiaan. Leonardin tulot eivðt tosin olleet liian suuret, mutta kuitenkin ne riittivðt heidðn kohtalaiseen elintapaansa, ja Gerda ei vðhintðkððn aavistanut, ettð hðnen miehensð oli tehnyt suuremmoisen velan naimisensa jðlkeen, mutta sehðn oli vaan luonnollista. Henkil— hðnen toimessaan ei voinut elðð kuin luostarissa. Hðnen tðytyi seurustella ihmisten kanssa, ja se maksoi aina vðhðn, ajan mittaan. Maailman kunnioitus kadotetaan, jos eletððn saiturina, ja se vahingoittaa tulevaisuudenkin. Hðnen vaimonsa ei tarvinnut kuitenkaan tietðð, ettð hðn oli velkoja tehnyt. Naiset eivðt ymmðrrð sellaisia vðlttðmðtt—myyksið. Hðn kyllð ajan pitkððn hankkisi parempia tuloja ja sitðpaitsi olihan Gerdalla odotettavana perint— vanhemmiltaan. Hyvð ja ystðvðllinen puoliso oli Leonard aina vielðkin, hðn nðytti erittðin rakastavan lapsukaisiaan ja vietti leikkimðllð ja lavertelemalla heidðn kanssaan harvalukuiset jouto-hetkensð. Vaimoansa muisti hðn hedelmillð, makeisilla sekð osti hðnelle silloin tðll—in jonkun uusimman tuotteen kaunokirjallisuuden tai soittotaiteen alalla, hðnen huvituksekseen sillð ajalla, kuin hðnen "joskus" tðytyi jðttðð hðnet yksikseen. Kaupungissa pidettiin nuorta sanomalehden toimittajaa ja hðnen puolisoaan onnellisen parin esikuvana, siellð he kðvivðt kðsi kðdessð; uljas ja hymyilevð oli Leonard ja hðn katseli lempeðn suojelijan nðk—isenð kauniisen vaimoonsa, jonka uinailevasta katseesta pilkoitti sisðllinen rakkaus, kuin se sattui hðnen puolisoonsa tahi lapsiinsa. Siinð oli rakastava pari, tuumailtiin, ja moni kaupunkilaisvaimo, joka arveli itsellððn olevan syytð moittia miestðnsð yhdestð tai toisesta syystð, vetosi useinkin maisteri Ivarssoniin, hðn kuin oli oikea rakastettavan miehen malli. Oliko Gerda todellakin onnellinen? Kyllð? -- Hðn tosin tunsi syvðllð surulla, ettð, hðnen puolisonsa ei ymmðrtðnyt hðntð, kuten hðn oli toivonut, mutta hðn rakasti hðntð kyllin suuresti, ollakseen kuitenkin onnellinen, ja hðnen rakkauden ja tieteen valossa yhð enempi kypsyvð henkensð oli opettanut hðnelle sen viisauden, jota hðnellð ei ollut nuoruuden kokemattomuudessaan, ettð nimittðin kaikki eivðt voi ajatella ja tuntea samalla tavalla, vaan kukin niiden lahjain mukaan, jotka hðnelle suodut ovat, ja ettð paljon hyveitð ja etevyyksið voi olla ihmisessð, vaikka hðnellð onkin toinen kðsite elðmðstð, toiset pyrinn—t kuin meillð itsellð. Hðn oli oppinut kðsittðmððn ihmispersonallisen pyhyyden, oppinut ymmðrtðmððn, ettð jokaisen ihmisen velvollisuus itseððn ja ihmiskuntaa kohtaan on olla veltosti alistamatta sisðllistð elðmððnsð ja henkisið voimiaan jonkun toisen olennon vaikutuksen alaiseksi ja niinmuodoin olla uhraamatta omaa itsenðisyyttððn jonkinlaiseksi arvottomaksi lisðksi, vaalistuneeksi kiertokasviksi jonkun hallitsevan olennon hy—tyisðn rungon ympðrille, vaan sen tulee itsenðisesti kehkeytyð siksi, miksi luoja on hðnet mððrðnnyt. Hðn ymmðrsi koko tuon suloisen vapauden ja siunauksen sellaisesta pyrinn—stð, ymmðrsi sen sopusoinnun, joka syntyy siitð, kuin tðtð pyrint—ð elðhyttðð rakkauden pyhð voima ja joka tekee kaksi avioliitossa yhtynyttð puolisoa, niinkuin koko ihmiskunnankin, yhdeksi kauniiksi lujaksi kokonaisuudeksi, joka kaikin puolin tðyttðð mððrðtyn tarkoituksensa. Niin ajatteli ja tunsi Gerdan yksinðisillð hetkillð ty—skentelevð, valossa ja totuudessa aina korkeammalle pyrkivð henki. Hðn oli niin lujasti vakuutettu puolisonsa luonteen jaloudesta, hðnen kutsumuksensa mukaisesta ty—stððn, ettei hðn hetkeðkððn epðillyt, ettð he molemmat, jos kohta kumpikin omalla alallaan, kulkivat elðmðn korkeinta tarkoitusta kohden ja olivat toisilleen tðysin kelvolliset. Nyt ymmðrrðmme, kuinka Gerda voi olla niin perin onnellinen, vielð kauankin sen jðlkeen kuin lempiviikkojen herttainen aika alkoi haihtua, ja vaikka hðnen puolisonsa niin monta kertaa laiminl—i kodin ilot, olemalla ulkona seuraelðmðssð ja huvituksissa. Sillð vðlin jatkoi Rudolf kolmantena vuokravuotena suuremmoisia maanviljelys- ja kauppatoimiaan, jotka enimmðkseen olivat "kauppamatkoja" kaupunkiin ja muihin seutuihin, jossa hðnellð oli joku vanha, hyvin aikaan tuleva ystðvð lukuajoilta, joka avoimin sylin vastaanotti entisen iloisen kumppanin ja pidðtti hðntð jonkun viikon kerrassaan metsðstysmatkoilla, peliseuroissa ja muissa vðhðisissð, hauskoissa nuorenmiehen huvituksissa, ja sen aikaa tuo taitava isðnn—itsijð kotona hautasi summan toisensa jðlkeen kokeissaan. Kuin tðmð kolmas vuosi oli loppuun kulunut, sai kapteeni Ivarsson taaskin vieraaksi poikansa, jolla tðllð kerralla oli tuotavana paljon tðrkeðmpi esitys omaksi ja vanhempainsa hy—dyksi, kuin koskaan ennen. Isð Ivarsson oli kuin olikin vielð tðmðnkin kerran pakotettu auttamaan hðntð hiukan tuolla "kirotulla vuokra-rahalla," joka sitte, niinkuin ukko sanoi, oli "suorastaan jðrveen heitettyð rahaa, noina ensimmðisinð vuosina, koska huonosti hoidetun talon kuntoon asettaminen nielasi kaiken sen tuotteet ja paljon enempi sen lisðksi." Pðivðllisp—ydðssð esitti hðn vanhempien mietittðvðksi erððn "tarkoin punnitun" ja "aivan hyvððtarkoittavan" ehdoituksen, jonka hðn oli huomannut "kaikin puolin sangen edulliseksi,", ettð nimittðin isð myisi tuon "vanhan lahonneen kaupunkitalon, joka vaan tuottaisi tarpeettomia huolia ja muutenkin se tulisi perinpohjin korjattavaksi tuottaakseen vðhððkððn isðnnðlleen," -- ja ettð vanhemmat tulisivat asumaan hðnen luokseen maalle. -- Menee kaikki hiiteen, kuin on talous ja sitte vielð maatalous ilman emðntðð, selitti Rudolf. Se vanha neitsy, joka minulla siellð on, lienee tosin hyvð paikallaan, mutta hðnen itsepðisyytensð on minun kiusani, kuin minð kumminkin olen hðnen isðntðnsð, ja hðn palvelija. Ja muutenkin: en minð juuri voi taata hðntð. Varsin toista on, kuin on omainen, joka hoitaa kaikki. Sinð olet vielð ripeð, ðitiseni! Eik— sinua haluttaisi tulla talooni emðnn—itsijðksi? Siinðhðn olisi sinulle jotain toimintaa. Mitð sanot ehdoituksestani, ðiti? -- Hm! sanoi rouva Ivarsson hðmmðstyneenð sellaisesta esityksestð ja vaikea olikin hðnen ajatella tðydellistð mullistusta niissð elðmðn tavoissa, joihin hðn niin monen vuoden kuluessa oli tottunut, mutta toiselta puolen, kuin pðð-asiallisin kohta, itse ydin hðnen elðmðnsð onnessa, oli murtunut, hðnen ja puolisonsa vðlinen rakkauden side katkennut, ja kuin hðnen ennen niin hupainen, rakas kotinsa nðytti hðnestð niin tyhjðltð ja hðvitetyltð, vaikka ei kukka-astiakaan ollut muuttanut paikkaa, ja hðn tðssð kodissa oli vaan entisen puolisonsa palvelija eikð vaimo, vaikka maailma yhð edelleenkin piti heitð vanhan avioparin mallikuvana; kuin tðmð muutos kaikessa synkeydessððn tuli hðnen mieleensð, nðytti hðnestð kaikki muut kððnteet hðnen elðmðssððn tðmðn jðlkeen kuitenkin vaan pikkuseikoilta. Pikemmin tuntui hðnen surulliselle sydðmelleen virkistðvðltð ja lieventðvðltð, saada kokonaan unhottaa vanhan kodin sekð ilosine ja katkerine muistoineen, ja tulla uusiin oloihin ja uuteen toimintaan. My—skin piti hðn erittðin edullisena pojan taloudelle, jos hðn ottaisi sen kðsiinsð, ja hðn tahtoikin ilolla uhrata vanhuutensa voimat lapsensa eduksi. áidinrakkaudelle omituisella, vahvalla luottamuksella toivoi hðn yhð vielð, huolimatta kaikista vastoinkðymisistð, mitð jo oli kðrsitty, poikansa kypsyvðn vihdoinkin ymmðrtðvðiseksi mieheksi, ja toivoi hðnelle onnellista tulevaisuutta, ja vaikka hðn elðisikin vielð hðiritsemðtt—mðssð onnessaan vanhassa kodissa, niin ei hðn olisi sentððn hetkistðkððn epðillyt jðttðð sitð, kuin hðn vaan olisi tiennyt jollakin tavalla voivansa edistðð lapsensa tulevaa onnea. Muuten ymmðrsi hðn sangen hyvin, kenenkððn sitð sanomattakaan, ettð kaupungintalo oli myytðvð rahan hankkimista varten vuokran maksamiseksi tðllðkin kerralla, sillð se suuri voitto ei ollut vielð langennut, jonka Rudolf toivoi saavansa kaupasta, mihin hðn oli kuluttanut tulonsa, ja joka edelleenkin yhdessð hðnen tuhlaavan elðmðntapansa ja hurjien maanviljelys-yritystensð kanssa nielasi kaikki, mitð puukauppa tuotti. Kaikki tðmð kðvi parissa minuutissa rouva Ivarssonin ajatusten lðpi, samalla kuin hðn taas tunsi katkeraa tuskaa ajatellessaan, kuinka vðhðinen osa kodin varoista oli uhrattu tyttðreen, kuin poika sitð vastoin oli saanut nauttia melkein kaikki, eikð siitð runsaasta kylv—stð kuitenkaan nðyttðnyt tulevan niin mitððn nðkyviin. Mutta olihan Rudolf hðnen ensin syntynyt rakastettu lapsensa, huolimatta kaikista niistð tuskista, mitð hðn oli tuottanut hðnelle, ja kentiesi kaikki kððntyisi vielð paremmaksi kuin voitiin aavistaakin, kuiskasi toivo ðidinsydðmessð. Rouva Ivarsson suostui siis muuttamaan poikansa luo. Kapteenin ja Rudolfin vðlillð oli asia jo valmiiksi puhuttu. Alettiin valmistautua matkalle vanhasta kodista. Rudolf sai puolestaan vðhðisen lykkðysaikaa vuokran maksussa, koska hðnen isðnsð oli takuussa siitð, sillð tiedettiin, ettð ukko Ivarssonilla, vaikka hðn jo oli antanut kauniit rahat poikansa puolesta, kuitenkin vielð oli kyllðksi jðlellð lunastaakseen tðmðnkin sitoumuksen. Kaupunkitalo ilmoitettiin myytðvðksi. Kuin sen asema oli erittðin edullinen ja kun siihen sitð paitsi kuului suuri ja hyvð tontti, sopiva uusille rakennuksille, tuli joukko ostajia ja kapteenin onnistui saada hyvðt rahat siitð, niin ettð hðnellð, sitten kuin Rudolfin vuokraraha oli eroitettu, oli muutama tuhat jðljellð, jotka hðn pani pankkiin tyttðrensð laskuun siinð vakaassa pððt—ksessð, ett'ei hðn liikuttaisi ropoakaan siitð pojan tðhden, joka jo oli saanut yllin, kyllin. Kapteenilla, samoin kuin hðnen vaimollansakin, oli se iloinen toivo, ettð nuorukaisen talous ja toimet tulisivat vallan toiselle kannalle kuin vanhemmat muuttaisivat hðnen luokseen. My—skin luulivat nðkevðnsð vilahduksen pojan uskollisuudesta siinð, kuin Rudolf toivoi heidðn kotiutuvan hðnen luokseen, mutta se kuitenkin oli erehdys, sillð Rudolfin esitys tuli vaan hðnen rahapulastaan ja tarkoituksena sillð oli, ettð talon myyminen auttaisi hðntð siitð. Toukokuussa muutettiin maatilukselle, jossa Rudolf antoi koko toisen puoliskan pððrakennuksesta vanhempiensa asunnoksi, sittenkuin hðn tuhlaavaan ja kopeilevaan tapaansa suurilla kulungeilla oli korjauttanut sen ja laitattanut sellaiseen sisustukseen, ettð se olisi kelvannut vaikka komeimmaksi kaupungin asumukseksi. Se herðtti vanhuksissa, varsinkin ðidissð, suurta tyytymðtt—myyttð ja tuotti hðnelle itselleen hyvðntahtoisia nuhteita, jotka taas sytyttivðt hðnen vihaansa. Hðn sanoi vanhempiaan sððdytt—miksi poroporvareiksi, kuin he voivat ruveta moittimaan hðnen tarkkaa huolellisuuttaan, valmistaessaan heille hupia ja mukavuutta, ja ensimðinen pðivð kuin vanhemmat olivat uudessa kodissa, pilvinen ja sateinen pðivð, tuntui kummankin puolisen tyytymðtt—myyden kautta kahta vertaa synkemmðltð sekð vanhemmille ettð pojalle. Rouva Ivarsson ajatteli surusydðmin, y—llð valveilla maatessaan ja kyyneleillð kastellen pððnalustaan, ettð se oli huono merkki vanhempien tulevaiseen oloon pojan huoneessa, kuin ei ensimðinen pðivð hðnen kattonsa alla kulunut rauhassa, ja hðn katui katkerasti paheksumisellaan antaneensa syytð epðsopuun. Kaksi vuotta kului, mutta vanhuksien toiveet pojan aseman parantumisesta heidðn olonsa kautta hðnen kotonaan eivðt olleet toteutuneet. Rouva Ivarssonin ryhtyminen taloustoimiin, tuotti tosin vðhðisið sððst—jð, mutta Rudolfin hurja elðmðntapa jatkui edelleen hillitsemðttð. Isðssð, jonka hðnen onnistui tðydellisesti soaista kauniilla lauseillaan ja sekavilla puheillaan, oli varma vakuutus, ettð kaikki pððttyisi hyvin. áiti sitðvastoin levottomuudessaan ja murheissaan, piti tðtð pððt—stð epðvarmana, varsinkin sen jðlkeen, kuin hðn erððn kerran Rudolfin luona oli nðhnyt hðnen suuren kauppaystðvðnsð, ulkomaalaisen, joka muutama vuosi sitten oli yht'ðkkið asettunut pððkaupunkiin, jossa hðn "tuli, nðki ja voitti" "tyhmien suomalaisten" terveen jðrjen, jðrjesti suuremmoisen kauppatoimiston, houkutteli kauppoihinsa joukon ihmisið, vielðpð vanhoja rouviakin, jotka halusivat panna pienen omaisuutensa niin hyvðlle kannalle kuin mahdollista, arveli ja kuvitteli saavansa mitð loistavimmat tulokset ðlyllisistð keksinn—istððn, osti itselleen kivirakennuksen "pððstðkseen asumasta vuokralla," ajeli kahdella kallisarvoisella hevosella, kohteli vierasvaraisella jaloudella taiteilijoita ja taiteilijattaria ja seurusteli kaikkein korkeimmissa piireissð. -- Tðmð herra laajoilla kauppamatkoillaan oli "pistðynyt katsomaan rakasta ystðvððnsð ja hyvðð veli-Ivarssonia," koska siihen oli hyvðð tilaisuutta. Sittenkuin vieras oli kððriytynyt karhunnahka-turkkiinsa ja kadonnut nðkyvistð, jði hðnen nuori isðntðnsð iloiseen, ylpeððn mielenjðnnitykseen, jota tðmð kuitenkin koki peittðð, tðydellisen maailmanmiehen vðlinpitðmðtt—myyden hunnulla, -- kapteeni taas oli vilpitt—mðsti ihastuksissaan "tuohon jaloon herraan," joka "sen voi heti nðhdð hðnestð," -- oli "perin pohjin kunnon mies," -- mutta rouva Ivarssonin kasvoille jði vielð entistð synkemmðt varjot. Kuin vielð vaikutus tuon erinomaisen vieraan tenhovoimasta oli tuoreena, rohkaisi tuo hyvð nainen itsensð ja varoitti peittelemðtt—min sanoin poikaansa, tuosta vieraasta herrasta. Kaikuvalla naurun hekoituksella otti Rudolf vastaan tðmðn varoituksen, taputti ðitið ystðvðllisesti hartioille ja sanoi hðnen hyvðntahtoisuutensa ja pojallisen kunnioituksen tðhden antavansa hðnelle anteeksi hðnen naurettavan epðluulonsa moitteetonta kunnon miestð kohtaan, mutta pyysi hðntð vast'edes olemaan vaivaamatta itseððn sekð muita tarpeettomalla levottomuudella hðnestð ja hðnen asioistaan. Nðiden kahden viime vuoden vuokraa oli Rudolf yhtð kykenemðt—in maksamaan kuin edellistenkin, sillð kaikki hðnen tulonsa ja melkoiset lainat lisðksi, jotka hðn oli ottanut isðn tietðmðttð, menivðt kuten ennenkin hðnen hulluihin yrityksiinsð. Kapteeni, ollen perin kunnollinen, mutta erittðin herkkðuskoinen ja epðkðyt—llinen mies, uskoi ehdottomasti hðnen valeitaan ja kerskailevia luulottelujaan, ja koki kaikin voimin auttaa hðntð hðnen monissa "satunnaisissa" ahdingoissaan. My—skin tðytyi, huolimatta kapteenin vakaasta pððt—ksestð olla muka koskematta Gerdan nimessð pankkiin pantuihin rahoihin, kumminkin ottaa ne viimekuluneen vuoden vuokran maksuun. Rouva Ivarssonin vastavðitteet ja tuskallinen tyytymðtt—myys olivat isðn ja pojan mielestð vaan tavallisia "naisten arveluita," ei mitððn huomiota ansaitsevia. -- Niinmuodoin oli Rudolf tuhlannut vanhempien kaikki varat ja hðvittðnyt sen vðhðisen jððnn—ksen siitð, jonka piti olla sisaren perint—osa. Tðmð ei nðyttðnyt kuitenkaan millððn tavalla huolestuttavan hðntð, sillð olihan vanhempien uhraukset vaan lainaa, jonka hðn runsaasti korvaisi, niin pian kuin toivottu suuri voitto tuosta isosta kauppayrityksestð lankeisi, joka ei nyt kauaa kestðne. Eikð kauaa viipynytkððn, ennenkuin voitto tuli saatavaksi ja sillð tavalla, ettð tuo suuri ulkomaalainen asioitsijamies erððnð kauniina pðivðnð, "odottamattomien vastusten" tðhden, niiden joukossa ulkomaisten rahakauppiaitten hðvi—, joitten kanssa hðn oli yhteydessð, huonosti onnistunut rautatieyritys, suurenlainen metsðpalo, joka oli hðvittðnyt useita tuhansia sylið puita, y. m., piti itsensð pakoitettuna tekemððn konkurssin, pelasti hðvi—stð muutamia kallisarvoisia "pirstaleita" entisestð komeudesta, pudisti tomun jaloistaan ja vetðytyi kotiin omaan maahansa, jðlelleen jðttðen kaikki kauppaystðvðnsð pitkine nenineen ja tyhjine kukkaroineen seisomaan rannalle. Nyt olisi rouva Ivarssonilla ollut syytð riemuita tarkkanðk—isyydestððn, joll'ei tuska, mitð hðn tunsi, olisi ehkðissyt jokaista ilontunnetta ja saattanut hðnet sydðmellisesti toivomaan, ettð hðnellð olisi tuhansin kerroin ollut vððrin. -- Rudolf ja isð olivat aavistamattoman ukoniskun jðlkeen tainnottomina hðmmðstyksestð, joka kuitenkin pian raukeaksi vihaksi kðvi, ja lukemattomat olivat ne valat, joita vannottiin "kirotun keinottelijan" perikadoksi, hðn kuin oli viekoitellut rehellisten ihmisten rahat ja sitten mennyt matkoihinsa. Rudolfin viha ja epðtoivo taas nðytti koskevan etupððssð hðntð itseððn ja toivotonta asemaansa, johon hðn oivallisen asioimisystðvðnsð petoksen kautta oli joutunut. Hðn ei millððn muotoa my—ntðnyt, ettð hðn oman typeryytensð kautta oli aikaan saanut onnettomuutensa, ja hyvin vðhðn nðytti sekin hðntð surettavan, ettð hðn oli perin tyhjentðnyt iðkkððt vanhempansa ja tehnyt sisarensa perinn—tt—mðksi. Tðmð mies, jo synnynnðisestð taipuisa itsekkðisyyteen, oli hemmoittelevan kasvatuksen kautta niin piintynyt ja paatunut itsepðisyyteensð, ettð se hðnessð oli tukehuttanut jokaisen tunteen, ei ainoastaan hellemmðn uskollisuuden, vaan my—skin jalouden ja vilpitt—myyden tunteet, niin, vielðpð terveen jðrjen pððt—sky'ynkin. Hðn piti sen aivan itseselvðnð, ettð hðnen lðhimmðisensð uhrasivat kaikki hðnen tðhtensð, mitð heillð oli, niin, hðnestð se ei ollutkaan mitððn uhrausta. Se oli hðnen mielestððn ihan luonnollista, ettð hðn sai kðyttðð omaistensa rahoja, sen kuin niitð riitti, niinkuin hðn tahtoi, aivan mielinmððrin, ja hðn olisi pitðnyt lðhimmðisiððn sydðmett—minð hirvi—inð, jos he olisivat koettaneet vastustaa hðnen itseanastamiaan oikeuksia. Ei hðn my—skððn voinut huomata viettðneensð tuhlaavaa elintapaa. Mitð vielð! Hðn arveli pðinvastoin, ettð hðn niukkain tuloinsa tðhden oli pitðnyt puutteenalaista elðmðð ja saanut kokea monta itsekieltðmyksen hetkeð. Nyt piti hðn itseðnsð surkuteltavana marttyyrina, joka on joutunut jalon uskollisuutensa ja halpamaisen petturin kavaluuden uhriksi. Kerran vakavasti keskusteltaessa huomautti ðiti hðntð, ettð Gerdan perint— oli hukkaantunut juuri hðnen kauttansa, ja koetti herðttðð hðnen omaatuntoaan huomaamaan sitð vððryyttð, jonka hðn oli tehnyt. Rudolf kuunteli r—yhkeðllð kðrsimðtt—myydellð hðnen sanojaan ja alkoi puhua: -- Mitðs hðtðð Gerdalla on? Onhan hðnellð oivallinen mies pitðmðssð huolta hðnestð, ja hðn voi kuin kala vedessð, kuin minð, k—yhð raukka, sitð vastoin saan retostaa vastuksissa ja kurjuudessa. Mutta ðiti onkin ollut aina puolueellinen minua kohtaan Gerdan tðhden. Mitð se sitte tekee, jos minð kðrsinkin, kuin ei vaan tuulenpuuska hðntð kohtaa! Minð luulen kyllð, ett'ei olisi vðlittðnyt, vaikka minð olisin ollut pðivðpalkkalaisena, kuin vaan Gerda olisi saanut elðð kuin ruhtinatar. Nuot yhtð mielett—mðt kuin sydðmett—mðtkin sanat herðttivðt kðrsimðtt—mðn naisen suuttumusta, ja hðn vastasi: -- Mutta kuuleppas, Rudolf! Sinð itse ehkð olisit ollut kunnioitettavampi ja vanhempasi onnellisemmat, jos sinð olisit ollut pðivðpalkkalainen, etkð, kuten nyt, tyhjðntoimittaja. Kirouksia mumisten hampaittensa vðlistð, jðtti Rudolf vihoissaan ðitinsð, valjastutti hevosen vaunujensa eteen ja lðhti pois, erððn ystðvðnsð luokse, ja siellð viipyi hðn yhtðpððtð pari pðivðð, tointumassa saamastaan iskusta ja kodissa tapahtuneista hðiri—istð, ja katui jo sydðmensð pohjasta koskaan "ottaneensa noita vanhoja luoksensa; mutta mitðs peijakkaassa sentððn muuta oli tehtðvðnðkððn, kuin kerran talo oli myytðvð? Kyllðhðn he tosin olisivat saattaneet elðð kaupungissa ukon elðkerahalla, sillð kuinka paljon tarvitsee pari tuommoista vanhaa ihmistð menoihinsa? -- Mutta ihmiset olisivat silloin huutaneet jo tðyttð kurkkua, ettð hðn oli hðvittðnyt heidðt, ja tðytyyhðn sentððn ajatella vðhðn kunniaansakin tðssð matoisessa maailmassa." Sellaisia jotenkin olivat tuon kiittðmðtt—mðn pojan "yl—srakentavaiset" ajatukset. Sen yrityksen mentyð myttyyn, jossa Rudolf oli osallinen, joutui hðnen omatkin asiansa mitð sekavimmalle kannalle. Hðnen velkojansa, aivan yhtð herkkðuskoiset kuin hðn itsekin, olivat nðkevinððn jotain takeita, niinkauan kuin hðn oli kaupoissa tuon mahtavan patruunan kanssa, mutta nyt alkoivat he ahdistaa hðntð ja hðnen konkurssiin joutumisensa oli vaan hetken kysymys. Silloin sattui aavistamatoin tapaus, joka nðytti antavan jotain toivoa parempaan pðin. Erðs rikas, vanha, naimaton mies, kaukaista sukua kapteenille ja molempien lasten kummi, kuoli, ja oli testamentissððn jakanut ristilapsilleen viisikymmentð tuhatta markkaa, kuitenkaan ei, kuten kohtuullista olisi ollut, yhtð paljon molemmille, vaan siten, ettð Rudolf sai kolmekymmentð ja Gerda kaksikymmentð tuhatta. Sehðn oli aivan luonnollista, -- ja sellainen jako tapahtuu usein tðssð ymmðrtðvðisessð maailmassa, -- ettð naimaton veli, joka oli hðvittðnyt vanhemmat ja sisaren, sai suuremman summan kuin tðmð, joka oli avioliitossa ja kahden lapsen ðiti. Rudolfista oli tðmð epðtasainen jako aivan luonnollinen, niinkuin kaikki muukin vððryys, kuin ne vaan olivat hðnen omaksi edukseen. Kapteeni, hðn oli puolisonsa vaikuttavan lðksytyksen kautta saanut ensin jonkinlaisen aavistuksen siitð halpamielisestð itsekkðisyydestð, jota miehet, paraimmatkin heistð, usein melkein julmurien tavoin kðyttðvðt naista vastaan; mutta nyt iskun kautta, joka oli kohdannut pojan asioita ja samassa sekð tðmðn ettð hðnen omaa itserakkauttaan, oli hðn herðnnyt sokeudestaan tðyteen kirkkauteen, -- ja nyt huomautti hðn pojalle, kuinka onni, huolimatta hðnen kelvottomuudestaan, oli ollut niin suosiollinen hðnelle, ettð hðn suurimman hðdðn hetkellð sai keinoja mahdollisesti korjatakseen asioittensa rappiotilaa ja kehoitti hðntð, sen verran kuin hðnen sanansa voivat vaikuttaa, maksamaan velkansa, ja koska nðmðt, sen mukaan, mitð isð luuli tietðvðnsð, eivðt vielð tðysin vastaisi perint—summaa, panemaan loput pankkiin, vðhðiseksi hyvitykseksi sisarellensa tekemðstð vahingosta. Rudolf kuunteli ehdoitusta jonkinlaisella sððlivðllð ivanaurulla vðliin nykðisten olkapðitððn. Hðn tiesi kyllð paremmin, hðn, kuin tuo yksinkertainen ukko, ettð hðnen velkansa olivat paljoa suuremmat tuota mitðt—ntð perint—summaa. "Senkin vietðvð kummi, vaikka oli niin rikas, ei kuitenkaan sallinut hðnelle enempðð kuin tuon pilanpðivðisen summan, kolmekymmentð tuhatta markkaa. Olisihan hðn saattanut kyllð antaa hðnelle kaikki viisikymmentðkin tuhatta ja vðhðn enemmðnkin vielð. Mitð Gerda teki koko perinn—llð? Olihan hðn kyllð hyvðssð turvassa. Kolmekymmentð tuhatta! Tðytyisi olla todellakin sellainen vanhan aikainen p—lkky kuin ukkovaarikin, pitððkseen kolmeakymmentð tuhatta markkaa minððn rikkautena. Mutta ihan paraaksi, edes jonkin lðven tðytteeksi, tuli sentððn tuokin viheliðinen summa." Raha tuli todellakin paraasen aikaan hðnelle. Tuli tiedoksi, ettð hðn oli saanut perinn—n, ja itse piti hðn huolta, ettð sen arvo jði jotenkin epðtiedon vaiheille, sillð hðn oli hyvin salakðhmðinen siinð suhteessa, mainitsi usein mielellððn jonkun vðhemmðn mððrðn, kuin todellinen summa olikaan, ettð voitaisiin aivan hyvin, jos oikea tulisi joskus mainituksi, uskoa sen olevan ainoastaan puolet todellisesta rahamððrðstð. Salavihkaa ja vaitiolon vðlipuheella kuiskasi hðn jossakussa tilaisuudessa erððlle tutulleen nelin kerroin suuremman summan, kuin se oikeastaan oli. Nðmðt pienet, yhtð sukkelat kuin hy—dyllisetkin kujeet, oli hðnen suuri kauppaystðvðnsð erððnð ystðvyyden hetkenð opettanut hðnelle. Tðllð tavalla jði asian todellinen laita epðtietoon. Velkojiensa lðsnðollessa hðn koetti nðyttðð hyvin luotettavalta ja keskustella mitð kaunopuheliaisimpaan tapaansa, ja ne rauhoittuivatkin ja luottivat hðnen hyviin lupauksiinsa jðrjestðð asiansa niin, ettð kaikki olisivat tyydytetyt. "Olisihan sentððn synti, arveltiin, sy—stð turmioon kunnon poikaa, joka oli joutunut liukkaan petturin uhriksi, kuten moni vanhempi ja kokeneempikin mies." Rudolf nauroi partaansa ja maksoi kerran harvinaisuuden vuoksi vuokran omalla rahalla. Mihin loput perint—summaa joutuivat, on vaikea sanoa. Kumminkaan ei sillð maksettu mitððn velkaa. Uusi vuosi alkoi ja kului niinkuin kaikki edellisetkin hurjuudessa ja laiskuudessa, kuin vanhemmat sitð vastoin surivat sydðmensð pohjasta ja katuivat katkerasti vetelyyttððn pojan kasvatuksessa, mutta se oli liian my—hðistð; synkðssð, hðvi—nsð partaalla olevassa kodissa, he nyt istuivat. Tðmðn kuudennen vuokravuoden lopussa teki Rudolf konkurssin. Hðn oli nyt tehnyt sekð itsensð ettð vanhempansa kerrassaan tyhjðksi rahalta. Kaikilla kolmella heillð ei ollut muuta kuin kapteenin pieni elðkeraha toimeentulon piteiksi. Rudolf oli vðhðð ennen vararikkoaan kðynyt lankonsa luona, joka oli huostaansa ottanut vaimonsa ðsken saadun perinn—n. Rudolfin matkan tarkoitus oli saada nyt lainata tuo raha taikka kumminkin osa siitð, mutta kapteeni oli varoittanut vðvyðnsð kirjeessð, minkð hðn oli kirjoittanut hðnelle omantuntonsa kehoituksesta ja sisðllisestð rakkaudestaan jo niin julmasti vððryyttð kðrsinyttð tytðrtð kohtaan; raskaalla ja pojan tðhden hðvðistyllð sydðmellð hðn sen teki. Leonard kielsi niinmuodoin Rudolfin pyynn—n, mutta sai siitð osakseen monta salaista kirousta rakkaalta langoltaan. Vararikkonsa jðlkeen tuli Rudolf vanhempiensa luokse, jotka olivat vuokranneet vðhðisen maatiluksen pitðjðssð, muutama penikulma kauempana, ja sanoi heille pððttðneensð matkustaa Amerikaan, etsimððn onneansa uudessa maailmassa, kuin vanha oli ollut niin hðvytt—mðn nurja hðnelle. Hðnen pððt—ksestððn ei tietysti tullut mitððn, vaan hðn katsoi paremmaksi viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta viipyð vanhempainsa luona, viettðen aikaansa tðydellisessð toimettomuudessa ja maailmaa vihaavassa synkkðmielisyydessð. Sitð paitsi piti hðn itseðnsð syytt—mðnð marttyyrinð halpamielisten, kelvottomien ihmisten tðhden ja surkuteltavien asian laitain vuoksi: alituisesti puheli hðn oivallisesta elðmðstð ja suurista toiveista, jotka hðntð muka odottavat vapaassa Amerikassa, missð hðn, kaikkien poroporvarien kiusalla tððllð kotona, kokoisi miljoonia, se nðet tapahtuisi ainoastaan yhdessð kðdenkððntðmðssð, kuin vaan on pðð oikealla paikallaan. Siten oli Rudolf, yhðti haaveillen tulevaa suuruuttaan Atlantin toisella puolen, viettðnyt enemmðn kuin vuoden ajan k—yhðin vanhempainsa luona ja muutaman kuukauden sisarensa kodissa, -- mutta silloin hðnen terveytensð tila alkoi tulla arveluttavaksi. Hðnen vanha sairautensa, jota hðn niinkuin kaikkea muutakin oli kelvottomasti hoitanut, kiihtyi nyt kivistelevðksi ja vaaralliseksi vaivaksi, joka pani hðnet sairasvuoteelle. Huolimatta niukoista varoistaan, tðyttivðt vanhemmat yhtð tarkkatuntoisesti kuin ennenkin rakkaudenvelvollisuutensa koettamalla hankkia onnettomalle pojalle kaikkea sitð hoitoa, mikð hðnelle oli tarpeen. Lððkðri selitti, ettð sairaan on aivan vðlttðmðtt—mðsti oleskeleminen jossain kylpypaikassa suven ajan, ja kapteeni lainasi rahasumman elðkkeensð puolta kiinnikettð vastaan, hankkiakseen pojalle varoja tðlle matkalle. Rudolf lðhtikin lððkðrin mððrððmðlle kylpypaikalle Ruotsiin ja palasi sieltð nðennðisesti vahvistetuilla voimilla, mutta talven tullessa sairastui hðn uudestaan, ja nyt valvoi isð ja ðiti y—t pðivðt hðnen vuoteensa ððressð, kunnes viimein, useita kuukausia kestðneitten kðrsimysten perðstð, kuolema hðnen itsehankkimistaan tuskista ja turmeltuneesta elðmðstððn pelasti tuon raukan. Pitkðllisistð tuskista n—yrtyneenð katui hðn katkerasti, nðhdessððn tunnottomasti kohtelemainsa vanhempain itsensðkieltðvðn rakkauden, ja sillð mielellð erosikin hðn tðstð elðmðstððn, ilottomasta, kuten se oli ollut, huolimatta kaikista sen huvituksista; siitð erosi hðn astuakseen laupiaan, elðvien ja kuolleitten tuomarin eteen, ðitinsð palaviin esirukouksiin suljettuna. Gerda ja hðnen kotinsa oli my—skin saanut nðinð viimeisinð aikoina kðrsið kovia mullistuksia. Kuten olemme sanoneet, oli hðnen puolisonsa vaimonsa tietðmðttð tehnyt velkaa. Kuin nyt Gerdan perint— joutui hðnen kðsiinsð, niin hðn vanhan lain ja ammoisista ajoista sðilyneen miesoikeutensa nojalla, vaimolta ollenkaan kysymðttð, otti sen haltuunsa ja kðytti sen hyvðkseen, maksoi ensin velkansa, ja sittenkuin tðmð nuori herrasperhe, miehen jyrkðn tahdon mukaan, oli pitðnyt loistavat pidot kaikille tuttaville, pani hðn loput pankkiin. Erððnð pðivðnð, juuri siihen: aikaan kuin Rudolf oli matkustanut kylpypaikalle, tuli Leonardin luo erðs vanha kumppani ylioppilas-ajoilta. Hðn oli erððn ruukin isðnn—itsijð ja oli saanut tietðð ettð hðn, Leonard, "oli saanut perið" ja pyysi "vanhan ystðvyyden tðhden" hðnen takaustaan jotenkin suureen summaan. Jalon Leonardin mieleen ei voinut laisinkaan tulla kieltðð tðtð pyynt—ð entiseltð kumppanilta, jonka hðn tiesi olevan kunnon miehen ilman ainoatakaan virhettð. Sehðn olisi ollut hyvin halpamaisesti tehty! Ja eihðn tðssð mitððn vaaraa muuten ollutkaan tarjolla. Ystðvðn pyynt— kaikessa mutkallisuudessaan ja mielittelevðisyydessððn oli tuskin lausuttu, kuin Leonard jo ainoassa kynðn vedossa oli kirjoittanut nimensð tuon takaus-sitoumuksen alle. Gerda ei tiennyt tðstð mitððn, eikð hðnen miehensðkððn huomannut ilmoittaa sitð hðnelle, sillð nehðn ovat "miesten asioita, eivðtkð ne koske naisia." Mutta kuinka olikaan, ruukinisðnn—itsijð teki muutama kuukausi my—hemmin konkurssin, yhtð komean kuin hðnen tuumansakin olivat suuret. Onnettomuus iski kuin hðvittðvð pommi nuoren sanomalehden-toimittajan rauhalliseen kotiin, hetkinen, ja se oli muuttunut raunioksi. Se summa, josta Leonard muitten takuumiesten kanssa oli sitoutunut vastaamaan, oli monin kerroin suurempi kuin hðnen vaimonsa pieni omaisuus. Toiset takuumiehet olivat vðhðvaraisia asioitsijoita, joitten talo tarvitsi vaan tðmðn iskun, romahtaakseen sorakasaksi. Leonard joutui mukana hðvi——n, hðnen tðytyi antaa tuo vðhðinen pðð-oma viimeisen ropoon saakka, tðytyi nðhdð kuinka jokainen esine tðstð hupaisesta kodista raastettiin huutokauppa-kamariin ja joutui vasaran alle, ja hðnen tðytyi nðin hðvitettyyn kotiin, jossa tuskin l—ytyi peitettð maattavaksi, leipðpalaa sy—tðvðksi, jðttðð puolisonsa ja kolme pientð lasta, nuorin ainoastaan muutaman viikon vanha, heidðt hðn saattoi keppikerjðlðisiksi; itse hðn seurasi oikeudenpalvelijaa velkavankeuteen. Mitð Gerda tðstð kaikesta sanoi? Alussa hðn oli aivan tainnoksissa tðstð odottamattomasta iskusta. Mutta sitte leimahti hðnen kiivautensa ilmituleen yhteiskunnan, lakeja ja tapoja vastaan, jotka sallivat toisen puolison edes kysymðttð toisen ajatusta kðyttðð omaksi hyvðkseen kodin, vaimon, omaisuuden, vaikka kuitenkin ovat puolisot, ja kumpikin jðrjellinen olento, -- hðn yltyi vihaan puolisoansa vastaan, joka, huolimatta siitð jaloudesta, mikð hðnessð oli niin usein ilmaantunut sekð sanoissa ettð t—issð, kuitenkin oli alentunut menettelemððn nðitten raakojen lakien ja tapojen mukaan. Hðnen vihastuksensa oli niin voimakas, ettð se uhkasi sammuttaa hðnen rakkautensa puolisoon ja panna ylenkatseen sen sijaan. Mutta Leonard oli n—yrð ja vilpit—n, hðn tunnusti suoraan, ettð hðn oli ollut ajattelematon orja vanhain ennakkoluulojen vallan alla, joitten vððryys ja mielett—myys hðnelle nyt onnettomuuden kautta kðvi selvðksi. Kuin hðn omantunnon soimausten ja epðtoivon vallassa oli hðnen jalkainsa juuressa, viimeistð iltaa kotona viettðessððn, sai hðn tðmðn sydðmmen liikutetuksi, hðnen vihansa tukahutetuksi, ylenkatseen karkoitetuksi ja herðtti hðnessð osanottavaisuutta ja kunnioitustakin hðntð, onnetointa, kohtaan, sillð sitð rohkeasti ja kunniallisesti tunnustettu vika aina vaikuttaakin jaloissa ihmissieluissa. Gerda antoi anteeksi Leonardille, ennenkuin hðn lðksi ikðvðlle matkalleen autiosta kodista. Nyt alkoi Gerdalle, martyyrille, kauhea aika, sellainen aika, jota lukemattomat naiset, huomiota nostamatta ja hðtððnsð unohdettuina, ovat kokeneet ja vielð joka pðivð kokevat maailmassa. Hðn ei asunut enðð tuossa vðhðisessð komeassa huoneuksessa, joka kymmenen vuoden ajan oli ollut hðnen asuntonaan, vaan erðs perheen tuttu antoi tilaa kðyttðmðtt—mðssð maakerroksessa tðlle nuorelle rouvalle ja hðnen lapsilleen. Hðn kuin oli tyhjð kaikista varoista, ei voinut pitðð palvelustytt—ð, vaan hðnen tðytyi itse hoitaa askareensa. Muutamat ystðvðt, jotka ilonpðivinð olivat vierailemassa Gerdan entisessð, hupaisessa kodissa, lðhettivðt hðnelle silloin tðll—in ruokavaroja ja raha-apua; nðmðt lahjat olivat ainoat, mistð hðnen oli ensialussa elðminen. Vuodenaika oli kylmð, halot kalliita ja niitðkin niukasti, huone maakerroksessa oli kylmðhk— ja niin kostea, ettð seinðt nurkissa olivat jððssð. Nðin viheliðisessð asumuksessa, jossa liesikin oli kylmð, talouskaluja vaan joku muutama, nekin lainatut, istui Gerda, lapset ympðrillððn, imettðmðssð nuorintaan surun kuihduttamasta rinnastaan, ja ahkeralla kðsity—llð ja puhtaaksi kirjoituksella hankki hðn vðlttðmðtt—mimmðn jokapðivðisen leivðn. Tðssð hðdðssð, kokonaan miehensð aikaansaattamassa, ajatteli hðn kuitenkin joka pðivð ja joka hetki rakkaudella hðntð, sillð olihan hðn huomannut ja vilpitt—mðsti katunut viallisen kðyt—ksensð ja kðrsi varmaan sanomattomia tuskia vankilan muureihin suljettuna, hðn, jolla oli niin uljas ja vapaa henki. Usein sai Gerda kirjeen hðneltð. Niissð hðn kertoi yksinðisyyden hetkinð ikðvðt mielimurheensa ja kaipauksensa, ja surun raskaan kðden alla nousi hellð, jalo tunne hðnessð, mikð teki hðnet vielð rakkaammaksi kuin koskaan ennen onnettomalle vaimolle. Pitkissð, sydðmmellisintð rakkautta uhkuvissa kirjeissð elðhytti Gerda taas puolisonsa lannistuvaa rohkeutta ja toivoa, mutta samalla lohduttaakseen hðntð, kuvaili hðn oman tilansa paljoa paremmaksi, kuin se todella olikaan. Gerdan onnettomuus oli isku, joka melkein kokonaan mursi iðkkððt ja niin kovasti koetellut vanhemmat. Itsekkin kuin olivat k—yhðt, eivðt he voineet muulla auttaa ja lohduttaa hðntð kuin hartailla esirukouksilla ja hellillð kirjeillð, joita he kyynelillððn kostuttivat. Puoli vuotta oli kulunut. Sillð ajalla oli Gerdan onnistunut todellakin yhtðmittaisella ty—llð, -- parin ystðvðn avulla, jotka eivðt hðdðnkððn hetkenð hyljðnneet hðntð kuten muut, vaan olivat pysyneet uskollisina. -- kohota k—yhyyden kuilusta ja hankkia itselleen yksinkertainen mutta hupaisa asunto, nimittðin pieni kamari ja osa ky—kkið. Hðnen vanhin poikansa jatkoi taas koulunkðyntiðnsð, vaikka hðnen siitð oli tðytynyt hðdðn pahimmillaan ollessa luopua. Gerdan syytt—mðsti kðrsimð kova onnettomuus ja se sankarimoinen tapa, millð hðn sen kesti, tapa, millð hðn koetti jðlleen rakentaa hðvitettyð kotiansa, olivat herðttðneet yleistð sððlið ja aukaisseet monen silmðt nðkemððn, kuinka kurja vaimon tila oli miehensð vallanalaisena holhottina. Mutta hðnkin sentððn tulee tðysivaltaiseksi tavallisesti silloin, kuin mies hallituksellaan on saattanut kodin turmioon. Silloin on my—s hðnen osansa tuo raskas velvollisuus koota hðvitetyn pesðn pirstaleet, niistð "heikolla voimillaan" ja "ymmðrtðmðtt—myydessððn" rakentaa uuden itselleen, lapsilleen ja usein uupuneelle miehellensðkin, joka vielð joskus kopeillen hallitusoikeudestaan tahtoo olla vallanpitðjð perheessð. Puolisonsa hellðt kirjeet olivat elðhyttðneet ja voimistuttaneet Leonardia niin paljon, ettð hðn tointui vðhitellen epðtoivostaan, mikð hðnet oli vankeuden ensi aikoina vallannut, ja hðn alkoi ajatella jotain tehtðvðð. Hðnellð ei ollut enðð ainoatakaan kirjaa. Hðnen vuosien kuluessa hankkima, kallisarvoinen kirjastonsa oli mennyt huutokaupassa polkuhintaan. Sama kohtalo oli Gerdankin rakkailla kirjoilla, joista jokainen oli hðnen kallis ystðvðnsð; aina hðnen nuoruutensa alusta monina yksinðisinð hetkinð olivat ne olleet hðnen jaloimpien ajatustensa vaikuttimena; ððrett—mðin lohtusanainsa kautta olivat ne herðttðneet hðnessð eloon monta uutta aatetta, tieteen ja viisauden voimalla kasvattaneet hðnen henkensð vapaaksi, voimakkaaksi ja lempeðksi. Nðmðt uskolliset ystðvðt sðilyttivðt niin monta pyhðð muistoa lehdissððn, joihin hðn monta monituista kertaa oli kirjoitellut ajatuksia ja tunteita, kuin runoilijain tahi viisaitten lumoavat sanat olivat niitð hðnen sydðmessððn herðttðneet. Gerdan tðytyi nðhdð ry—st—palvelijain kiskovan tðtð verratonta aarretta kirjakaapista, mðtettðvðn suureen koppaan, peitettðvðn muutamilla vanhoilla lattiamatoilla ja kuletettavan huutokauppakamariin tðyttðmððn vðhðpðt—isellð hinnallaan, ehkð parilla kymmenellð markalla, edes tuuman verran sitð ammoittavaa kuilua, minkð hðnen puolisonsa oli kaivanut kotinsa alle. Se hetki, jolloin kirjakokoelma ry—stettiin Gerdalta, oli hðnelle katkerin koko tðllð raskaalla ajalla, melkeinpð katkerampi sitð, kuin hðnen puolisonsa vietiin vankeuteen, sillð nehðn olivat juuri ne rakkaat, ððnett—mðt ystðvðt, jotka olivat opettaneet hðnet oikein jalomielisesti ja vaatimattomasti rakastamaan miestðnsð, samassa kuin ne olivat kasvattaneet hðnet vapaaksi, puolisonsa vertaiseksi ihmiseksi, ja yhdistðneet hðneen rakkauden eikð orjuuden siteillð. -- Hðn oli tosin velkojalta pyytðnyt saada pitðð kirjansa, mutta siihen ei suostuttu, koska tðtð kirjakokoelmaa pidettiin talon arvokkaimpana omaisuutena, ja muutenkin arveltiin, ettð kirjoistahan ei voisi olla mitððn erityistð hy—tyð naisihmiselle, ja varsinkin perheenðidille, jolla on kyllð muutakin tehtðvðð. Eihðn niissð voi olla mitððn sðilytettðvðð arvoa niinkuin jossain koristeessa tahi muussa sellaisessa muistossa. Kuin hðn vast'edes saapi parempia tuloja, hankkikoon hðn uuden kirjakokoelman, tuumattiin. Niin kyllð, mutta he eivðt tienneet, nðmðt ankarat tuomarit, ett'ei vanhoja kirjoja voi korvata uusilla, yhtð vðhðn kuin miljoonilla voi ostaa itselleen uutta ystðvðð, kalliin poismenneen sijaan. Kuin Gerda velkojalta sai kieltðvðn vastauksen pyynt——nsð saada pitðð kirjansa, kððntyi hðn erððn tuttavansa naisihmisen puoleen, jonka hðn piti vilpitt—mðnð ystðvðnððn, pyytðen tðtð, koska hðn ei ollut kenestðkððn riippuva, huutamaan huutokaupassa hðnen kirjavarastonsa, niin ettð hðn saisi lunastaa ne jðlleen tulevina, parempina pðivinð, joita ihminen tukalimmillakin hetkillððn aina toivoo saavansa vielð nðhdð. Hyvin surkean nðk—isenð pðivitteli ystðvð Gerdan tilaa ja omaa kykenemðtt—myyttðnsð auttamaan hðntð, vaikka hðn muka kaikella muotoa toivoi voivansa tehdð sen. Mutta kuin kirjat varmaan huutokaupassa nousisivat hyvin korkeaan hintaan, ja hðnen kaikki rahansa olivat pankissa ja kotona ainoastaan sen verran, kuin oli vðlttðmðt—ntð hðnen jokapðivðisiin menoihinsa, niin ei hðn voinut, niin ikðvðltð kuin se hðnestð tuntuikin, tðyttðð Gerdan pyynt—ð. Gerda seurasi vanhaa tosi sananlaskua: "kuin tippuu tynnyristð, ystðvið yltðkyllin, mutta kuin lakkaa tippumasta ystðvið ei yhtðkððn," eikð liioin enðð sen koommin koetellut ystðvien uskollisuutta kovan onnen pðivinð, vaan antoi asiain mennð menojaan eikð enðð koettanut pelastaa ainoatakaan pirstaletta rakkaan kodin omaisuudesta; hðn ei vðlittðnyt enðð edes niistð rakkaista kirjoistaan, hðn katseli vaan rauhallisesti, kuinka hðnen ympðriltððn kaikki riistettiin ja raastettiin, ja kuinka hðn jði seisomaan kuin yksinðinen kasvi maahan, joka ðsken vielð niin kaunis ja vihannoiva, nyt oli muuttunut mustaksi multar—ykki—ksi. Vaikka miehet hyvin paljon ylistelevðt naisen taloudellisia taipumuksia ja vðittðvðt niitten olevan hðnen kiitettðvimmðt hyveensð, mutta kummallisinta kyllð, heidðn omaatuntoaan ei useinkaan rasita, vaikka he tuhlaavaisuudellaan ja muilla kevytmielisillð teoillaan ovat kodin autioksi tehneet, kodin, jonka hellð naisen kðsi vuosien kuluessa huolella ja hiljaisella ahkeruudella on jðrjestðnyt ja valmistanut hupaisuuden temppeliksi. Leonardilla ei ollut, kuten sanottu, ainoatakaan kirjaa aikansa kuluksi vankeudessa, mutta hðn hankitutti toimitusmiehellð puhtaaksikirjoitusta ja kððnn—sty—tð ja nðitten tulolla osti hðn paperia ja muita kirjoitustarpeita ja alkoi tehdð erðstð historiallista kertomusta, joka jo kauan oli ollut hðnen mielessððn. Pimeðhk—ssð vankikammiossa istui hðn pienen raudoitetun ikkunan ððressð hðmðrinð talvipðivinð ja huonon kynttilðn valossa pitkinð pimeinð iltoina ahkerasti kirjoittamassa mielikuvituksensa tuotteita. Pian oli hðnen ty—nsð valmis, mutta kehen kððntyð saadakseen sille kustantajan? Olikohan mahdollista, ettð ennen tai oikeammin ðskettðin niin suosittu kirjailija olisi kokonaan unohdettu lukuisassa ystðvð piirissð, joka hðntð oli ympðr—innyt, vaikka hðn vankeudessaan ei ollut kuullut heistð sanaakaan. Ainakaan ei kukaan hðnen ystðvistððn ollut yrittðnyt vapauttaa hðntð vankeudesta, eikð se ollut ihmeteltðvðkððn, koska niillð henkil—illð, joita hðn tunsi, ei ollut varoja, jos kohta tahtoakin siihen. Jos hðn vaan kirjoittaisi jollekin ystðvðlleen ja lðhettðisi kðsikirjoituksensa, niin voisi hðn saada kustantajan -- ja tulot kirjasta saisi Gerda ja lapset. Hðn ei ajatellut itseðnsð. Hðn saa kyllð istua vankilan muurein sisðllð kðrsimðssð rangaistusta vaimolleen ja lapsillen tekemðstð vððryydestððn. Mutta ennenkuin Leonard ennðtti lðhettðð kðsikirjoitustaan, sattui hðnelle se odottamaton onni, ettð erðs entinen lukukumppani, nykyððn yliopiston-opettaja, ollessaan matkalla siinð kaupungissa, jossa Leonard oli vankina, etsi hðnet linnasta, vangitusta tðmð sattuma nðytti olevan taivaan sallimus, sillð nyt hðn oli l—ytðnyt oikean miehen, joka ottaisi hðnen kðsikirjoituksensa huostaansa; ja sen tðmð suurimmalla mielihalulla tekikin. Muutaman viikon kuluttua sai Leonard vakuutetun kirjeen ja siinð paljoa suuremman palkkion kuin hðn oli toivonutkaan ja pððlle pððtteeksi erittðin kiittelevðn kirjoituksen kustantajalta, joka pyysi useampiakin teoksia samaa oivaa laatua. Nyt oli hðn niin iloinen, ettð hðn kutsui onnettomuuskumppaninsa, erððn kauppiaan ja ravintolanpitðjðn, ja my—s pððllysmiehen pitoihin linnaan. Pidettiin iloinen aika, lauleltiin, lausuttiin, soitettiin viulua ja juotiin puoli y—h—n. Leonard tunsi olevansa miltei onnellinen keskellð onnettomuuttaan. Hðn tiesi, ettð kumminkin nykyisissð oloissa melkoinen summa oli matkalla hðnen vaimolleen. Hðn kuvaili, kuinka hðmmðstyneeksi, kuinka iloiseksi hðn tulee, saadessaan tðmðn odottamattoman lahjan, kuinka ystðvðllisesti hðn ajattelee hðntð, joka sen lðhetti ja kertoo ettð "isð on lðhettðnyt paljon rahaa." Leonard tunsi olevansa oikein ylpeð. Hðnhðn se kumminkin on, joka vankeuden kurjuudessakin ollessaan pitðð huolta perheestððn, niinkuin isðn velvollisuus onkin. Hðn ryhtyi uudestaan ty—h—n ja kirjoitti innokkaasti y—t pðivðt. Ehkð olikin hðn luotu kirjailijaksi. Ja kuka ties hðnen oli juuri kiittðminen vankeuttaan siitð, ettð hðnen kynðnsð tuli kðytetyksi. Olihan mahdollista, ett'ei hðnen koskaan muuten olisi tullut koetettua sitð. Kaikki, mitð tapahtuu, on hyvðksi. Niin lohdutteli itseððn tuo hyvðsydðminen, mutta kevytmielinen mies ja rakensi ilmalinnojaan toisen toistaan komeamman, ensimmðisen pienen menestyksensð perusteella. Vihdoin alkoi hðn epðillð, ettð ne tapaukset, jotka nðennðisesti olivat olleet niin suuri onnettomuus hðnelle ja hðnen perheelleen, oikeastaan olisivat onni, ja ettð se myrskyvihuri, joka oli hðvittðnyt hðnen kotinsa, ja singahuttanut hðnen lðheisensð kurjuuden ja surun aavikoille, ettð se vaan olisi ollut se tuuli, joka saattaisi hðnen ðlynsð ja maineensa hehkuvan kipenen leimuamaan kirkkaassa, liekissð. Aivan niin, siten hðn asian oikea laita olikin! Leonard oli oikeen onnellinen, oikein kohtalolle kiitollinen. Taas tuo vanha miesten itsekkðisyys. Mielipahansa niistð kðrsimyksistð, jotka hðn oli vaimolleen ja lapsilleen valmistanut, sai hðn kokonaan haihtumaan, kuvailemalla ettð nðmðt kðrsimykset olivat aiheena hðnen omalle menestykselleen, ja jos jonkun kerran hðnen suuriin unelmiinsa pujahtikin se hðmmðstyttðvð ajatus, ettð hðnen omaisensa sentððn olivat nðhneet paljon vaivaa hðnen tðhtensð ja ettð hðnen kunniakas tulevaisuutensa oli ostettu kyllðkin kalliilla hinnalla, hððti hðn nðmðt harmittavat soimaukset sillð, ettð hðnen kunniansa varmaan levittðisi loisteensa my—s hðnen puolisoonsa ja lapsiin ja nðmðt tulisivat niinmuodoin kyllin palkituksi siitð, mitð he ovat kðrsineet hðnen tðhtensð, vielðpð kenties rikkaammiksi sekð henkisessð ettð aineellisessa suhteessa, kuin jos ei mitððn hðiri—tð olisi tapahtunut heidðn elðmðssððn. Sillð tavalla on itsekkðisyys aina valmis lohduttamaan ja lepoon tuudittamaan rauhatonta omaatuntoa. Ei koskaan juolahtanut Leonardin pððhðn, ettð hðn olisi onnellisissakin oloissa voinut kðyttðð lahjojansa, hðdðn tarvitsematta hðntð siihen pakoittaa, koska hðnellð oli ollut niin monta pðivðð ja hetkeð joutilaana, mutta jotka hðn sen sijaan oli tavallisesti kðyttðnyt mitðtt—miin jaarituksiin ystðvðseuroissa. Ja missð ystðvðt nyt olivat? Leonardin kirja, joka ilmestyi painosta kevððllð, onnistui herðttðmððn pððkaupungissa mitð suurinta mieltymystð tekijððn. Hankittiin lðhempið tietoja hðnestð itsestð ja hðnen laidastaan; ja hðnen onneton tilansa tuli yleisen sððlin esineeksi. Yksi pððkaupungin sanomalehti halusi saada tuon nerokkaan kirjailijan toimitukseensa, ja alettiin miettið keinoja hðnen vapauttamisekseen vankeudesta, sillð olihan sopimatonta, ettð annettiin sellaisen ky'yn liu'eta pahantekijðin joukossa vankina ja ainoastaan sentðhden, ettð hðn oli ollut avulias ja luottavainen. Muutamat varakkaat henkil—t sanomalehti-yhti—stð suostuivat tarjoamaan lainaksi hðnelle vapaaksipððsemiseen tarvittavan rahan, ja hðnelle esitettiin kirjeellisesti tðmð aikomus, johon vanki luonnollisesti suostui ilolla. Hðn kiirehti ilmoittamaan siitð kirjeessð, joka oli tðynnð mitð toivehikkaampia tulevaisuuden suunnitelmia, puolisolleen, joka luonnollisesti hðnkin ilolla tervehti tðtð paremman ajan koittoa. Rahat maksettiin. Leonard astui vankilasta ja kiiruhti perheensð luo. Hðmmðstyneenð katsahti hðn ympðrilleen vaimonsa pienessð, hupaisessa kodissa. Kuinka hðn on saavuttanut tðmðn kohtalaisen toimeentulon ja vielð niin lyhyessð ajassa, sillð eihðn ollut kulunut vielð vuottakaan siitð, kuin Leonard lðhti kotoa. Kuka oli auttanut hðntð? Ei kukaan! Hðn oli ainoastaan ahkerasti tehnyt ty—tð. Mahdotonta! Leonard, niinkuin kaikki muutkin miehet, oli pitðnyt naista aivan avuttomana, jollei hðntð tue joku heidðn voimakkaammasta su'usta. Usein kuitenkin tuo sama voimakkaampi sukupuoli ei epðile itsekkðisyydessððn heittðð omiin voimiinsa tðtð avutonta olentoa eikð my—skððn kðyttðð hy—dykseen hðnen heikkoja voimiaan. Tðllð hetkellð tunsi Leonard sydðmessððn pistðvðn esiin epðluulon, josta jo paljas aavistus saattoi hðnet vimmaan. Ja hðn rohkeni todellakin asettua tuomariksi marttyyrin eteen lausuen hðnelle epðluulonsa, oikeutetun kehoituksensa tekemððn selvðð tavasta, millð hðnen oli onnistunut kohota kurjuudesta, sillð hðn piti aivan selvðnð, ett'ei se vðhðinen summa, minkð hðn oli vankeudesta lðhettðnyt, voinut tehdð tðtð ihmettð, varsinkin kuin vaimo ensi nðkemisen iloisassa, sanatulvassa oli kertonut hðnelle, ettð vanhin poika jatkoi taas koulunkðyntiðnsð ja ettð hðn oli muuttanut uuteen kotiin jo ennen, kuin mainittu summa tulikaan. Gerda, joka selvðsti oivalsi tðmðn solvaisevan luulevaisuuden ja jonka puhdas sielu siitð kovasti haavoittui, laski, sanaakaan vastaukseksi lausumatta, Leonardin eteen muistiinpano-kirjan, johon hðn oli heidðn eronsa aikana merkinnyt joka pennin, kuin hðn oli ansainnut ja pannut menemððn. Hðpeðstð punastuneena silmðili Leonard nðitð lehtið, jotka kuiviin numeroihinsa kðtkivðt kertomuksen sankarimaisen naisen kovasta taistelusta oman ja omaistensa kohtalaisesta toimeentulosta, ja kuin Leonard oli pannut kirjan kiini, ojensi hðn sen jðlleen hðnelle niin n—yrðsti anteeksipyytðvðn nðk—isenð, ettð Gerda sydðmessððn antoi anteeksi hðnen solvauksensa, kummaltakaan puolelta sanaakaan enðð lausumatta tðstð aineesta. Hðnen rakkautensapa se juuri olikin, mikð oli yllyttðnyt Leonardia epðluuloon. Se, joka rakastaa, on luulevainen, ja luulevaisuus on tunnoton, sen ymmðrsi Gerda aivan hyvin. Leonard kiiruhti pððkaupunkiin tervehtimððn suosijoitaan ja lðhemmin sopimaan uudesta toimipaikastaan ja valmistamaan perheensð tuloa. Hðntð vastaanottivat mitð sydðmellisimmðllð tavalla hðnen tulevat esimiehensð, ja tarjosivat hðnelle erittðin edulliset ehdot suuren sanomalehtensð toimituksessa, ja ehdottivat, ettð hðnen asiansa jðrjestettðisiin siten, ettð joku vðhðinen osa hðnen palkastaan joka kuukausi jðtettðisiin velan maksuksi. Leonard oli sangen tyytyvðinen ehdotukseen ja hðn arveli saavansa vielð jatkaa hyvðllð menestyksellð alkanutta kirjallisuuttansa, koska sanomalehti-ty—stð jði hyvin paljon aikaa jðlelle. Hðn vuokrasi soman asunnon ja lðhti hakemaan perhettðnsð, joka kuukausi hðnen vankilan portista ulosastuttuaan otti uuden kodin haltuunsa. Pððkaupungissa menestyi Leonard oivallisesti. Hðnen toiveensa selkenivðt yhð enemmðn joka pðivð. Kðrsimðnsð onnettomuus tuotti vielð erityistð mieltymystð tðhðn iloiseen, kauniisen ja soreaan kirjailijaan, hðn kuin luottamalla petolliseen ystðvððn oli joutunut k—yhyyteen ja vankeuteen. Marttyrinkirkkaus ympðr—i hðntð yleis—n silmissð. Puhuttiin my—skin, ettð hðnen vaimonsa oli ollut hyvin itsensð uhraava ja ponteva onnettomuudessa. Ainoastaan muutamat pððkaupungin sivistyneet muistivat hðnet neito-ajoilta, jolloin hðnen sanoivat olleen erittðin vakavan ja tietohaluisen, vaikka vðhðn "omituisen" tyt—n. Neljðnnestð osastakaan Gerdan kðrsimisið ja ponnistuksia ei kuitenkaan ollut kellððn aavistusta, mutta vaikka ne olisi tunnettukin, niin olisi varmaan kuitenkin sanottu, kuten nytkin: "mitð ei voisi kestðð ja kðrsið sellaisen miehen tðhden?" ja jos Gerda olisi toisin menetellyt, niin olisi hðntð sanottu huonoksi vaimoksi. Niin kului vuosi. Sillð ajalla olivat hupaisuuden lisðksi Gerdan vanhemmatkin olleet hðnen kotonaan, he nðet olivat kutsutut sinne jouluksi ja viipyivðt useita viikkoja tyttðrensð luona, jolloin vanha, kovaa kokenut ðiti nðytti uudestaan virkoavan eloon, hellitellessððn lastensa lapsia. Mutta kapteeni istuskeli vaan nyreissððn katselemassa herttaista perheseuraa, ja sydðmen koetuksista ja vakaista ajatuksista tarkemmaksi tulleella huomioky'yllððn luki hðn tyttðren kalpeista, eloisista kasvoista, mitð surupðivðin sanomattomat uroty—t tiesivðt kertoa. Ja hðn ajatteli, ettð tytðrhðn, vððryyttð kðrsinyt lapsi, sentððnkin teki hðnelle ilon, hðn yksinððn, sen tðytyi hðnen huokauksella tunnustaa, muistaessaan poikaa. Leonardilta oli taas tullut kirja, joka sai vielð suurempaa suosiota kuin ensimðinen, ja ylipððnsð pidettiin hðntð lahjakkaimpana ja aatteellisempana sanomalehtimiehenð. Nuoret vasta-alkajat kirjallisuuden alalla saivat hðnestð ennakkoluuloista vapaan ja hyvðntahtoisen neuvonantajan, kaikki ihmiset puhuivat hðnen viehðttðvðstð olennostaan ja hðnen luonteensa oivallisuudesta. Sitten kuin hðn myytyðnsð viimeisen teoksensa hyvðstð hinnasta Ruotsiin oli suoriunut velastaan, poistuivat hðnen taloudelliset vaurionsa yhð loitommalle, niin ettð jði ainoastaan kimalteleva jðlkihohde hðnen uhraavasta ystðvyydestððn ja syytt—mðstð kðrsimisestððn; jopa puhuttiin, ja siinð oli perððkin, ettð hðn alkoi lukea filosofian tohtorin arvoa. Hðnen komeat tuulentupansa olivat siis toteutuneet, vaikka tavallisesti niin ei kðy. Gerda oli onnellinen. Hðn oli haaksirikon kauhuista myrskyn ja kuohujen lðpi taistellen pelastunut tyynen rannan lujalle kalliolle. Nyt ei pitðisi minkððn myrskytuulen enðð voiman kumota hðnen rauhallista majaansa. Leonard oli eloisa, uuttera ja herttainen. Rohkeita, ihania aatteita syntyi hðnen sielussaan, ja vaikka hðnellð nyt uudessa asemassaan suosittuna sanomalehtimiehenð ja mieleisimpðnð kirjailijana oli laaja ystðvðpiiri ja vaikka hðn usein vieteltiin kotoa pois ja vðlistð vietti kokonaisia pðivið poissa kumppanien ja ystðvien seurassa, niin tuntui Gerdasta kuitenkin niinkuin hðn ei olisi ollut niin yksin nyt kuin ennen, heidðn avioliittonsa ensi aikoina, vaikka hðn seurusteli yhtð vðhðn kuin silloin muitten ihmisten kanssa, mutta niinð hetkinð, jotka hðnen puolisonsa vietti kotonaan, seurusteli hðn ja keskusteli vaimonsa kanssa, vielðpð, kuin opettajansa, johon hðn monessa tapauksessa loi silmðnsð ja jonka pððtelmið ja ajatuksia hðn iloisella luottamuksella kuunteli. Kðrsimyksen pðivðt olivat Leonardille ilmaisseet hðnen vaimonsa oikean arvon, joka oli ollut hðneltð salattuna heidðn avioliittonsa ensimðisinð suruttomina pðivinð. Gerda oli onnellinen ja ne hetket, jotka jðivðt hðnen perhe- ja kotitoimistaan, pyhitti hðn kuten ennenkin, henkisten kykyjensð kehittðmiseen. Hðnen vanhat kirjansa tosin olivat hðvinneet ja joutuneet sinne tðnne, mutta uusia saatiin pian sijaan. Vaikk'eivðt ne sisðltðneetkin samoja muistoja nuoruuden ajoilta kuin hðnen vanhansa niin ei se voinut hðntð kauan kumminkaan enðð surettaa, sillð hðn oli sen luontoisia, jotka eivðt huoli niin paljon syrjðseikoista, kuinka tðrkeitð ne olleekin, kuin he vaan saavuttavat toivotun tarkoitusperðnsð. Mitðpð hðn siis suotta sureksisi kirjainsa katoamista, koska hðnellð on vapaa tilaisuus toisista, uusista, ammentaa sielunsa ravintoa samalla nautinnolla, kuin mitð vanhat olivat hðnelle suoneet. Gerda oli onnellinen. Hðnen elðmðnsð oli jðlleen tðydellisesti sopusointuinen, ja koko hðnen olentonsa sai entisen suloutensa. Joku vuosi oli siitð kulunut, kuin Leonard muutti pððkaupunkiin. Tðllð ajalla oli Gerdalla palvelustytt—, joka kaukaa maaseudulta oli tullut pððkaupunkiin onneansa etsimððn. Hðn oli seitsentoista vuotias ja ihmeen kaunis, ihana metsðkukkanen, kohonnut erðmaan puhtaassa yksinðisyydessð. Tðmð tytt—, hðnen harvinainen ihanuutensa ja runollinen luonteensa, hðn kuin alinomaa hyrðillen kaukaisen kotiseutunsa kansanlauluja sekð toimitti iloisesti ja ahkerasti askareensa, saavutti kokonaan hienotunteisen, sivistyneen emðntðnsð mieltymyksen. Gerda vietti monta iltaa, kuin Leonard oli poissa, keskustelussa tytt—sen kanssa, joka tavallisesti silloin teki jotain helpollaista kðsity—tð; itse hðn istui jakkaralla tyt—n vieressð, sepitteli helpollaisen sðestyksen hðnen omituisiin lauluihinsa ja salli hðnen, tahtoen jollakin tavalla palkita hðnen hyvin toimitetun pðivðty—nsð, laulaa laulujansa hðnen sðestyksensð mukaan ja hðnestð oli hauskaa keskustelulla ja sopivain kirjain lukemisella kehittðð tytt—sen lahjakasta, mutta vielð taitamattomuudessa uinailevaa henkeð, ja tytt—nen nðyttikin pðivð pðivðltð yhð enemmðn mieltyvðn emðntððnsð. Kuin nuori Katarina oli palvellut lðhes puoli vuotta Gerdalla, huomasi tðmð kummallisen muutoksen tyt—n olennossa. Sen sijaan kuin hðn ennen oli ollut ihan vilpitt—mðsti sydðmellinen emðntððnsð kohtaan, nðytti hðn nyt yhð enemmðn ja enemmðn nurpealta ja arkamaiselta. Hðn toimitti askareensa ahkerasti ja huolellisesti kuten ennenkin, mutta ei hðn nðyttðnyt pitðvðn vðlið Gerdan suosiollisesta katseesta ja hðnen hyvðksyvistð sanoistaan. Iltasin, oltaessa Gerdan huoneessa tavalliseen keskusteluaikaan, ei tyt—llð nðyttðnyt olevan enðð mitððn halua kyselemiseen enempðð kuin vastauksiinkaan, hðn istui vaan mykkðnð, innokkaasti tehden ty—tðnsð, ainoastaan silloin tðll—in vetðen syvðn huokauksen, ja kuin Gerda kehoitti hðntð laulamaan, epðsi hðn aina. Kaikista nðistð merkeistð tuli Gerda siihen johtopððt—kseen, ettð tytt— oli tutustunut johonkuhun, joka oli vanginnut hðnen sydðmensð, ja hðn pððtti emðntðvelvollisuutensa ja ihmisystðvyyden oikeudella ryhtyð asiaan ja pitðð silmðllð tytt—ð, ett'ei hðn, kuten monta tuhatta hðnen kaltaistaan, joutuisi halpamaisen rakkaudenliiton uhriksi. Hienotunteisuudessaan Gerda kðytti kuitenkin suurinta hellyyttð tðssð arassa asiassa. Hðn pððtti ainoastaan salavihkaa ja tarkasti pitðð silmðllð tytt—sen luonnetta ja kðyt—stð ja vielð hellemmðllð kohtelulla kuin tðhðn asti herðttðð hðnen sydðmessððn luottamusta emðntððnsð. Tðmð ei kuitenkaan onnistunut. Katarina vaipui vaan pðivð pðivðltð yhð syvemmðlle haaveelliseen synkkðmielisyyteensð, ja Gerda oli kovin levoton tyt—n tðhden, jonka hðn vaistomaisesti aavisti olevan onnettomalla polulla, sillð kunniallinen rakkaus kðy edes avoimin otsin, ilman pelkoa ja arkuutta. Hðnen levottomuutensa lisððntyi vielð enemmðn, huomatessansa Katarinalla olevan esineitð, joita hðn omalla palkallaan ei olisi voinut hankkia eikð my—skððn hðnen vertaisensa sulhanen hðnelle lahjoittaa, niinkuin kallisarvoisia, jalokivillð koristettuja kultaneuloja. Hðn nðki hðnen my—skin usein sy—vðn hedelmið, makeisia, viinimarjoja ja kaikellaisia makeisia, ja oli vakuutettu ett'ei tytt— niitð itse ostanut, vaan saanut ne joltakulta lahjaksi. Tuollaisia turhanaikaisia korukaluja nðkee joskus sivistyneitten miesten kðyttðvðn jonkinlaisena sy—ttinð, joilla koettavat houkutella nuoren, kokemattoman nais-raukan suosion puoleensa, he kðyttðvðt niitð jonkinlaisena kurjana matosena, joka pannaan koukkuun, sillð saatavaksi tuo herkkukala, joka ahmaistaan ja sitten heitetððn ruodot tunkiolle. Kuin vielð muutamia kuukausia oli kulunut, huomasi Gerda katkerimmaksi mielikarvaudekseen tytt—sen olevan vallan surkeassa tilassa. Silloin piti hðn vðlttðmðtt—mðnð velvollisuutenaan ryhtyð asiaan ja syytti itseððn, kuin hðn ei aikaisemmin ollut pakoittanut Katariinan luottamaan paremmin hðneen, kuin ehkð vielð olisi ollut aika pelastaa hðntð, -- otti hðnet kahdenkesken huoneesen ja kysyi hðneltð vakaasti hðnen laitaansa ja kuka oli hðnen viettelijðnsð. Tytt— oli vastaukseksi vaan ððneti, mutta kuumat kyynelet vuotivat hðnen poskilleen. Gerda puhui kauan aikaa hðnen kanssaan ja koetti aivan hyvðntahtoisilla sanoilla, jaloimmalla ihmisrakkaudella, saada hðntð puhumaan suoraan, lupasi hðnelle lempeintð tuomiota, hellintð osanottoa, neuvoa ja apua. Turhaan! Mutta kuin hðn laski kðtensð tyt—n hartioille ja tarkasteli kirkkaalla, terðvðllð katseellaan hðntð silmiin, silloin vaipui tuo raukka, aivan kuin tðmðn jalon, petetyn naisen kðsi olisi painanut hðnet maahan, alas hðnen jalkoihinsa, kostutti niitð kyynelillððn ja kuiskahti sen kauhistavan tunnustuksen, ettð Gerdan puoliso, hðnen isðntðnsð, oli viettelijð. Tðmð isku oli Gerdalle odottamaton. Tyrmeðnð, puoleksi tunnotonna, vaipui hðn maahan palvelustytt—nsð viereen. Mitð oli kaikki kðrsimys, kaikki kurjuus, kuin hðn tðtð ennen oli saanut Leonardin tðhden kokea, tðhðn kuoliniskuun verrattuna! Hðn olisi ilolla elðnyt hðnen kanssaan katalassa maan luolassa ja jakanut hðnen kanssaan pettupalasen, vielðpð kerjðlðissauva kðdessð kuljeskellut hðnen rinnallaan, niinkauan kuin hðn vaan oli vakuutettu hðnen siveellisestð puhtaudestaan, hðnen uskollisuudestaan siihen pyhððn rakkauden valaan, jonka tðmð oli vannonut hðnelle. Tðmðhðn vakuutus oli se sovittava side hðnen ja hðnen puolisonsa vðlillð, joka uhalla oli kestðnyt kaiken masennuksen, kaiket kðrsimykset. Ja nyt se oli katkennut! Nyt oli mies katalassa halpamielisyydessððn rikkonut uskollisuutensa ja kuin arvottoman rievun polkenut jalkainsa alle avioliiton pyhyyden. Hðn oli ruvennut kaksinaimiseen, hyvðksynyt sen raakalaiskatsantokannan ja ne tavat, jotka vallitsevat kaukaisissa maissa, jotka ovat kahlehditut hðpeðllisen orjuuden kahleilla, sillð kaksinaimiselta nðytti auttamattomasti Gerdan puhtaasta sielusta puolison rikos. Juuri nyt, kuin onni taas hymyili heille niin lupaavasti, kuin hðn oli riemuinnut miehensð menestyksestð ja niin luottavaisesti toivonut onnellista, kaunista tulevaisuutta, juuri nyt oli hðn niin julmasti, niin kavalasti hðvittðnyt hðnen toiveitten pyhyyden ja, -- synkkð epðluulo nousi hðnen sieluunsa, -- kenties jo kauan tðtð ennen rikkonut uskollisuutensa, vaikka sattumalta oli hðnen onnistunut salata petoksensa hðneltð; tðmð oli hyvin luultavaa, varsin todenmukaista (ja my—s totta). Tðllainen suuri tukahuttava tuska, joka tavallisesti saattaa ihmissieluun hurjan, kylmðn mielen, hallitsi Gerdan sydðntð. Hðn nousi yl—s, puristi ððneti tyt—n kðttð niin kovasti, ettð tðmð oli vðhðllð kirkaista ja sanoi ainoastaan nðmðt sanat: -- Kiitðn vilpitt—myydestðsi! Minð en hyljðð sinua, kðski hðntð viittauksella poistumaan ja jði yksinððn huoneesen. Hetkinen sen jðlkeen tuli Leonard kotiin, iloisena, lempeðnð ja viehðttðvðnð, kuin ainakin. -- Gerda! sanoi hðn jo sisððn astuessaan, nðhtyððn oven raosta valonhohteen makuukammiosta. -- Gerda! Minð kerron sinulle jotain ilahuttavaa. Minua on tahdottu ottamaan osaa erððsen suuren historialliseen teokseen, jota nuoret kirjailijamme aikovat toimittaa. Minun voitto-osuuteni ei ole mikððn pieni oleva. Ty— on taattu. -- Mitð sanot sinð asiasta, carissima mia? Leonard kðytti italialaisia lempinimið, kuin hðn oli oikein hyvðllð tuulella. Mielihyvissððn ja iloissaan uusista, suurista toiveistaan, astui hðn, huoletonna ja uljaana puolisonsa luokse, mutta jði hðmmðstyksestð seisomaan, nðhdessððn hðnet astuvan vastaansa kuolonkalpeana kuin marmorikuva, muutama kymmenen vuotta vanhentuneena, aivan kuin kaikki elðmð olisi sammunut hðnestð. -- Mikð sinua vaivaa? aikoi hðn lausua, mutta sanat jðivðt hðnen kielelleen, ja hðn katsella tuijotti vaan, sanaakaan saamatta, niin kummallisesti muuttunutta puolisoansa. Hðnestð tuntui, kuin hðn olisi katsellut hðnen kalpeaa haamuansa, eikð itse rakasta Gerdaansa, joka tavallisesti lempeð hymy huulilla vastaanotti hðnet tervetulleeksi kotiin. Aavistus tuon kolkon muutoksen syystð nousi hðnen sydðmeensð, ja kylmð vðristys kðvi hðnen jðsenissððn. áðnet—nnð seisoivat Gerda ja hðn hetken aikaa toisensa edessð. Jokainen elonmerkki oli kadonnut Leonardin kasvoista. Silmðnsð tuijottivat kauhistuksella vaimoon. Hðn tunsi, seisoessaan siinð, ettð hirvittðvð, auttamaton mullistus hðnen elðmðssððn oli uhkaamassa. -- Mitð sinð ai'ot, Gerda? alkoi hðn viimein soinnuttomalla ððnellð. Gerda vaikeni. Jokainen hðnen jðsenensð oli jðhmettynyt, hðnen kielensð tuskasta lamautunut, kuin hðn nðki edessððn miehen, jota hðn oli niin suuresti rakastanut, jonka uskollisuuteen ja kuntoon hðnessð oli ollut niin jðrkðhtðmðt—n luottamus, sen miehen, jonka omana puolisona hðn oli ollut yli kahdentoista vuoden ajan, omain lastensa isðn, kuin hðn nyt nðki hðnet edessððn katalana pettðjðnð, hðvytt—mðnð teeskentelijðnð, joka niin tunnottomasti voi turmella nuoren naisen hengenrauhan ja ihmisarvon. Hurja taistelu raivosi tðllð hetkellð Gerdan sielussa, taistelu kiihkeðn rakkauden ja omantunnon, harhaantumattoman siveyden tunteen vðlillð, joka kirosi ja halveksi avioliitonrikkojaa ja kielsi vaimon enðð kauemmin pitðmðstð hðntð puolisonaan. Taistelu oli suoritettu, perðyttðmðt—n tuomio langetettu. Jalompi tunne oli voittanut alhaisemman. -- Ei meillð ole enðð mitððn yhteyttð, kuului Gerdan kumea, mutta vakava ððni. Minð en ole enðð sinun puolisosi, minð jðtðn sinun huoneesi. Heti, kuin Leonard kuuli Gerdan ððnen, murtui my—skin se lumous, mikð oli hðnen kielensð pitðnyt kahleissaan. -- Gerda! kðvi hðn sanoiksi. Oletko mielet—n, kuin puhut jðttðvðsi minut? Ethðn sinð tiedð, mitð sanot. Gerda, rakas ystðvð! puhukaamme jðrjellisesti keskenðmme. Hðn lðhestyi askeleen ja ojensi innokkaasti rukoilevalla liikkeellð kðtensð hðneen. -- Puhukaamme jðrjellisesti! kertoi hðn. Kuule minua, Gerda! Hðnen vaimonsa ei liikahtanut paikasta, ei liikahuttanut jðsentðkðn. Hðnen kirkas katseensa oli vaan jðykkðnð ja terðvðnð tuossa rikollisessa miehessð. -- Minulla ei ole mitððn kuultavaa sinulta, ei mitððn muutakuin ettð sinð olet rikkonut uskollisuutesi minuun, hðvðissyt avioliittomme ja, ollen rakastavinasi minua, vietellyt viattoman tyt—n, oman palvelijattaresi. Onko tðmð valhe vai tosi? Leonard kððnsi alas kalpeat kasvonsa. Vilaukselta kðvi hðnen pððssðnsð ajatus, mikð houkutteli hðntð antaumaan vaaralliseen leikkiin ja kieltðmððn rikoksensa, mutta sellaiseen julkeaan kavallukseen oli hðn kuitenkin liian rehellinen. -- Se on totta, sanoi hðn tukahtuneella ððnellð, mutta minð sanon vielð kerran: puhukaamme asiasta ymmðrtðvðisten ihmisten tavalla. Kuule minua Gerda! oma Gerdani! Minun rakkauteni sinuun ei ole ollut teeskenneltyð. Yhtð vilpitt—mðsti ja hartaasti kuin hððpðivðnðmme olen rakastanut sinua aina tðhðn hetkeen. Sydðmeni on kokonaan ja jakamatta ollut omasi. álð pahoita mieltðsi, rakkaani! vertaamalla hetkistðkððn itseðsi ja arvoa, joka minusta sinulla on, tðhðn tytt——n ja niihin suhteisin, missð hðn pahaksi onneksi on minuun ollut. Tðllð yhteydellð ei ole mitððn tekemistð minun rakkauteni ja uskollisuuteni kanssa sinuun. Tðmðn ðlykkððn ja samalla jalon puolustuksensa lausui Leonard melkein jonkinlaisella ystðvðllisesti moittivalla ððnellð, jotenkin niinkuin lapselle selitetððn erehdystð, johon hðn on joutunut. Puhuessaan nojasi hðn kðmmenellððn p—ydðn syrjððn ja loi vaimoonsa kopean, rohkean katseen, joka tuntui vðhðn sopimattomalta tðssð tilaisuudessa. Puolustuspuheensa lopetettuaan oli hðn vakuutettu, ettð hðnen oli onnistunut saada puolisonsa tajuamaan vððrðn ja lapsellisen kðsityksensð aviollisesta uskollisuudesta. Tðllð luulolla ei kuitenkaan ollut perðð. Gerda ei nðyttðnyt ollenkaan kðsittðneeltð tahi vakuutetulta. Hðn katsella tuijoitti pðin vastoin hðmmðstyneenð miestðnsð, aivan kuin ei hðn olisi joko ymmðrtðnyt hðnen sanojaan tahi olisi epðillyt, ett'ei hðn ollut selvðllð jðrjellð. -- Minð en ymmðrrð sinua! sanoi hðn vihdoin. -- Ah niin, rakas lapsi! lausui Leonard hilpeðsti vastaan, ystðvðlliseen tapaansa. -- Se ei minua ollenkaan kummastuta. Sinð ja kaikki sinun kaltaisesi kasvatte omassa viattomuudessanne ja haaveellisessa! elðmðnkðsityksessðnne. Ja juuri tðmð tietðmðtt—myys asiain todellisesta, useinkaan ei ihanteitanne vastaavasta laidasta lisðð nuoren naisen viehðtysvoimaa enemmðn kuin luuletkaan, meidðn miesten silmissð, samalla kuin se on syynð siihen, ettð te usein meistð, miehistð, ja my—skin oman sukupuolenne jðsenistð, lausutte mitð ankarimpia tuomioita, aivan kuin sinð nyt olet tehnyt minulle. Tarkempi katsahdus maailman menoon ja ihmisluonteesen on kuitenkin sekð sinussa ettð muissa huojentava nðmðt pððtelmðt ja opettava teille, koska naisen on oikeus ryhtyð tuomitsemaan miehen elðmðð ja toimintaa ja koska siitð oikeaan aikaan lakkaaminen. -- Jatka! sanoi Gerda. -- Jatka! kertoi Leonard hðmillððn. Mitð pitðisi minun vielð sanoman? Minð luulen puhuneeni asian selvðsti kyllð, ja toivon Gerdani samalla mielen ylevyydellð tuomitsevan tðtð hairahdusta, josta nyt on puhe, kuin hðn on tuominnut miehensð kaikki muutkin virheet. Anna minulle anteeksi, kallein puolisoni! Hðn ojensi Gerdalle kðtensð. Hurja viha, ylenkatse, leimahti hðnen kalpeilla kasvoillaan. -- En suinkaan! kðvi hðn sanoiksi, ja hðnen ððnessððn oli ankara, terðvð sointu. Niin helposti ei ole vahinko korvattu. Nyt ei ole puhe mielivaltaisesta menettelemisestð vaimon ja hðnen omaisuutensa kanssa, aivan kuin hðn olisi vaan jðrjet—n kotielðin, ei ole puhe hðvitetystð kodista, leivðtt—mðstð perheestð. Sellaiset virheet ovat lastenleikkið, verraten siihen rikokseen, johon sinð olet tahriutunut, ja ne antaa anteeksi uskollinen rakkaus ilolla, kuin niitð vilpitt—mðsti kadutaan. Mutta tðmðhðn on hðvðisty pyhyys, rikottu vala. Minun anteeksi antamiseni, jos minð sen sinulle lahjoittaisin, ei voisi sovittaa tðtð Jumalan pyhðin lakien rikkomista. Sen siteen, jonka sinð olet rikki repinyt, tðytyy pysyð murrettuna. Meidðn tðytyy erota. Ensimðisen kerran onnettomuuden ja k—yhyyden kohtauksen jðlkeen uhkasi Gerda Leonardia tðllð rangaistuksella. Mutta nyt, kuin tðmðn menetystapa oli herðttðnyt hðnen ylenkatseensa, nðyttikin hðn hðnelle, mitð oli vðlið hðnen entisellð suurella hairauksellaan ja sillð t—rkeðllð rikoksella, johon hðn nyt oli tehnyt itsensð syypððksi. Leonard silmðili puolisoansa. Tðmð rautainen vastaus, jonka hðnen mukavat ja rikkiviisaat siveyden periaatteensa ðkkiarvaamatta kohtasivat, herðtti hðnessð katkeraa tuskaa, mikð nðkyi selvðsti hðnen katseessaan. Kuinka loppunee tðmð taistelu? Kuinka torjua tuo uhkaava hðvitys? Hðn rakasti todellakin, huolimatta kevytmielisyydestððn, vaimoansa niin hartaasti, ett'ei hðn voinut olla joutumatta mitð tulisimpaan tuskaan, ajatellessaan kadottavansa hðnen rakkautensa, kadottavansa hðnen itsensð, ja nyt kuin tðmð vaara uhkasi hðntð, tuntui hðnestð, kuin Gerda ei koskaan olisi ollut hðnelle niin kallis kuin juuri nyt. Hðn pyyhkðsi tðrisevðllð kðdellððn kosteaa otsaansa. -- Gerda! sanoi hðn vapisevalla ððnellð. Olkaamme jðrjelliset, ðlkððmme ajattelematta sy—sk— tulevaisuuttamme pirstaleiksi! Sinð kelpaat kuitenkin muuhun kuin uhriksi onnettomuuteen, jota ei sillð kuitenkaan voi tyhjðksi tehdð. Gerda! Se vika on sinussa ja kaikissa naisissa, ett'ette voi eroittaa sydðmen ja aistien tunteita toisistaan. Te tahdotte tietðð vaan yhdenlaisesta rakkaudesta ja kaikkia ihmisluonnon taipumuksia ja my—tðtuntoisuuksia nimitðtte te yhteisellð nimellð rakkaudeksi. Te ette tahdo kðsittðð, ettð mies sydðmensð jaloimmilla voimilla voi rakastaa uskollisesti vaimoansa ja samalla leimahtaa huikentelevaan mielenvimmaan toisen naisen hempeydestð. Anna anteeksi, ystðvðni, ettð minð kðytðn sanoja, jotka ehkð haavoittavat naisekasta hienotunteisuuttasi, mutta meidðn tðytyy kerran tulla selville tðssð asiassa, ja sinð olet jo kyllin vanha, voidaksesi huomata eroituksen miehen ja naisen luonnon vðlillð ja siitð seuraavat erilaiset oikeudet ja velvollisuudet. Katkera, pilkallinen hymy vetðytyi Gerdan kasvoille, kuin Leonard pyysi hðneltð anteeksi sanoja, joita hðnen oli pakko kðyttðð. Hðn pelkðsi sanoillansa haavoittavansa hðnen naisellista hienotunteisuuttansa, hðn, joka ei kuitenkaan epðillyt hðiritð hðnen rauhaansa, eikð kuolettavaisesti haavoittaa hðnen sydðntððn mitð sopimattomimmalla teolla! Sellaisiin ristiriitaisuuksiin joutuu mies usein syypððksi, ja se tulee vaan siitð, ettð he ovat tottuneet pitðmððn naista kukkana ja orjana, mutta harvoin vapaana, tasa-arvoisena ihmisenð. Leonard, jatkoi: -- Paljon, mikð on anteeksi annettava naisessa, on hyljðttðvð miehessð, ja pðinvastoin. Naisen heikko ja puutteellinen rohkeus esimerkiksi, ei koskaan ole hðnessð sððlittðvð vika, kuten miehessð, kuin taas tuo niinsanottu kevytmielisyys, joka ei miehessð te'e haittaa hðnen ihmisarvollensa eikð hðnen asemallensa yhteiskunnassa, sitðvastoin on alentavaa ja anteeksiantamatonta naisessa. Jos me katsomme asiaa tðltð ainoalta oikealta ja tosiperusteelliselta nðk—kannalta, niin tðytyy meidðn ehdottomasti lausua paljoa lievempi tuomio miehen hairahduksista, kuin minkð sinð ðskettðin minulle langetit, vaikk'en minð suinkaan tahdo kieltðð, ett'ei semmoinen erehdys olisi viaksi luettava. Vika se on todellakin, kuten kaikki muukin himojen valtaan antauminen, mutta ei sentððn lðheskððn niin paha vika, kuin se nðyttðð teistð, naisista! -- Etk— voi kðsittðð, rakas vaimo, ett'en minð rikkonut sydðmeni uskollisuutta sinuun, vaikka minut pahaksi onneksi harhaannuttivat ihmisluonnon intohimot, nðhdessðni tðmðn tyt—n todellakin lumoavan kauneuden ja hðnen luonnollisen suloutensa. -- Minð pyydðn vielð kerran anteeksi sinulta, jos sanani loukkaavat mieltðsi. Usko minua, julkeudesta minð en lausu sanojani nðin peittelemðttð, sillð sydðmeni tuntee sanomattomia tuskia. -- Ei! Mutta minð tahdon ja minun tðytyy puhua suoraan, ja sen voimme puolisoina. Vilpitt—mðsti olen tunnustanut ne tunteet, jotka minut ovat villinneet, eik— jo senkin pitðisi kehoittaa sinua lempeðmmin tuomitsemaan minun vikaani. Ja muutenkin saan sinulle sanoa, ett'ei syy onnettomuuteen ole niin yksinomaan minunkaan juuri. Minð en olisi koskaan rohjennut ruveta viettelemððn viatonta tytt—ð, ja himoa hðneen kentiesi ei olisi minussa herðnnyt, vaan tunteeni hðntð kohtaan olisi jððnyt siksi, kuin se ensiksi oli, nim. hðnen ihanuutensa, aivankuin taideteoksen ihmettelemiseksi, -- mutta minun tðytyy todellakin, niin kummalliselta kuin se kuuluukin, sanoa tðtð tytt—ð ennemmin minun viettelijðkseni, kuin pðinvastoin. Jo ensi ajoista kuin hðn oli meillð, kohteli hðn minua sellaisella tavalla ja katseli minua vðlistð sellaisella katseella, joista, -- sitð ette voi te, naiset kðsittðð, -- ei kukaan mies, hðn ei olle koskaan niin jyrkkð peri-aatteessaan, voi olla vðlinpitðmðt—n, kuin se tulee niin kauniilta naiselta, kuin Katri on. Syy ei niinmuodoin ollut yksinomaan minun. -- Minkðlaista miehen ylevðmielisyyttð on ensin houkutella nuori tytt—-parka turmioon ja sitte panna rikos hðnen syykseen. -- Yhtð usein on nainen miehen viettelijð, kuin pðin vastoin. -- No niin, mutta ne ovatkin kokeneita, kevytmielisið naisia, eikð nuoria, viattomia tytt—jð. -- Mitð sinð tiedðt niistð asioista? -- Sen, mitð lukemattomat surulliset tapaukset, joita joka pðivð saamme nðhdð, ja mitð oma terve jðrkeni ovat minulle opettaneet. Leonard astuskeli hitain askelin edestakaisin huoneessa. -- En koskaan, en koskaan olisi minð antaunut tuohon hairahdukseen, en, ennen minð olisin ajanut tuon onnettoman naisen talostani, jos minð olisin tainnut aavistaa, jos minð olisin voinut ajatellakkaan nðitð katkeria seurauksia ajattelemattomuudestani, sanoi hðn enemmðn itsekseen, kuin Gerdalle. Mutta minð en ajatellut -- -- -- -- Niin, mutta eihðn silloin ajatellakkaan, kuin himo on mielen anastanut. Ei, minun tarkoitukseni oli rehellisesti pitðð huolta hðnen tulevaisuudestaan ja hðnen, -- omasta lapsestani. Tðmðn velvollisuuden tðyttðð sellaisissa tapauksissa jokainen kunnon mies. Ainoastaan heitti—t voivat jðttðð hðtððn ja kurjuuteen naisen, joka on antautunut heille. Gerdan suu vetðytyi pilkalliseen hymyyn. Leonard seisattui hðnen eteensð. -- Rakas vaimo! sanoi hðn. Kuin minð nyt olen kunniallisesti tunnustanut kaikki sinulle, niin tuomitse minua maltilla ja rakkaudella, kuten jalon naisen, hyvðn puolison, tulee ja sopii. Usko minua, kuin minð vielð kerran juhlallisesti vakuutan, ettð minun tunteillani tðhðn tytt——n ja suhteillani hðneen ei ole mitððn vaikutusta sydðmeni rakkauteen ja uskollisuuteen sinua kohtaan. álð alenna itseðsi asettumalla hetkeksikððn hðnen rinnalleen. Te kumpikaan ette voi toisiltanne ottaa, ette toisillenne antaa mitððn. -- Olenhan kuitenkin nainen, niinkuin hðnkin, muistutti Gerda. Ajatteles, jos Katarina, olisi ollut minun sijassani ja minð hðnen. Silloinhan olisit sinð avioliitossa hðnen kanssaan, ja minð olisin tuo arvoton palvelustytt—, sinun huonojen himojesi esine. Sinð nðet, ettð se on vaan sattumus, ainoastaan se seikka, ettð tðmð tytt— ja minð olemme syntyneet erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa, joka on tehnyt minut sinun lailliseksi vaimoksesi, "sydðmesi" puolisoksi, hðnet halveksituksi rakastajaksesi. -- Ah, Gerda! álð tuo esiin tuollaisia jðrjett—mið vertauksia! Niissð ei ole perðð. Tðssð tyt—ssð ei ole sitð sielunelðmðð, sitð henkistð suloutta, ettð minð, vaikka hðn olisi minun vertaiseni, ja minð naimaton mies, voisin hðnelle osoittaa jalompaa rakkautta tahi yhdistðð hðnen elðmðnsð omaani. Sinð olet nainen niinkuin hðnkin, sanot sinð. No niin, mutta se onkin ainoa yhtðlðisyys teillð, sillð hðn on aivan toisellainen nainen kuin sinð. Siinð on eroitus. Minussa ei ole hðneen mitððn jalompaa tunnetta, mitððn sydðmen taipumusta. Sydðmeni kuuluu yksinomaan sinulle, niinkuin se ainakin on ollut ja on viimeiseen hengenvetoon saakka oleva. Hðn ei ole minkððn arvoinen ihmisenð. Minulle on my—skin sama, joko hðnellð on hyvð tai huono luonne. Hurja raivo sðihkyi Gerdan sysimustista silmistð, jotka kiiluivat hðnen aaveenkaltaisista, kalpeista kasvoistaan. Hðn puri hampaitansa niin, ettð nirinð kuului ja pusersi kðtensð niin kovasti nyrkkiin, ettð kynnet painuivat lihaan ja veri tirskui ulos, vaikk'ei hðn siitð mitððn tuskaa tuntenut. -- Kurja! ððnnðhti hðn viimein. Ja kuitenkin liityit sinð tðhðn naiseen kuin puolisoon. Leonard ðllistyi ja tumma punahdus nousi hðnen kasvoihinsa. -- Niin, aistien puoliso, ei sielun! vastasi hðn korkealla ððnellð ja ilkeðn nðk—isenð. Hðnen mielensð oli Gerdan solvaisevan vastauksen kautta joutunut raivoon. Hðn mittaili lattiaa kiivain askelin. Oli aivan hiljaista, ainoastaan Leonardin raskas astunta kuului ja siitð seuraava lasi- ja porsliini-astiain tðrisevð helinð. Viimein seisattui hðn Gerdan eteen. Kova mielenliikutus hehkui hðnen kasvoissaan. -- Gerda! sanoi hðn. Huolimatta siitð solvauksesta, kuin minulle tehnyt olet, n—yristyn sinun edessðsi enemmðn kuin kukaan mies n—yristyisi naisen edessð, vaikka olisi rikkonutkin hðntð vastaan, mutta juuri koska minð rakastan sinua niin hartaasti, sentðhden tahdon edessðsi maahan painaa ylpeyteni. N—yryydessðni saatat nðhdð rakkauteni kukkulan. -- Gerda! Kallis ystðvð! Rakas puoliso! Minð olen pahoin rikkonut sinua vastaan. Minð ansaitsen vihasi, ylenkatseesi. Mutta salli sydðmesi, naisen tunteesi puhua. Se kaunistaa sinua enemmðn kuin kopea katkeruutesi. Anna minulle anteeksi! Tðmð onneton tapaus, tðmð raju myrsky, joka on meitð koetellut, liittðk——n meidðt vaan lujemmin toisiimme uskossa ja rakkaudessa. álð hylkðð katuvaa! Gerda! minð en voi elðð sinutta. Ankaran, todellakin vilpitt—mðn tunteensa vallassa vaipui Leonard puolisonsa jalkoihin ja syleili rukoillen hðnen polviaan. Tðmð katseli muutaman hetken ððneti hðneen. Sydðmessððn nðytti tapahtuvan koko hðnen elðmððnsð koskeva pððt—s hðnen itsetuntonsa ja rakkauden vðlillð. Hðn kumartui, irroitti Leonardin kðdet polvistaan ja nosti hðnet yl—s. -- Leonard! sanoi hðn. Vastaa minulle: miten olisit sinð menetellyt minua kohtaan, jos suhteemme olisi pðinvastainen, jos minð olisin rikkonut niinkuin sinð? -- Haa, Gerda! Kuinka taidat tehdð tuollaista kauheaa kysymystð? Jos sinð olisit ollut minulle uskoton! Haa! Minð olisin sinut ajanut huonestani. Minð en olisi enðð koskaan tahtonut nðhdð kasvojasi. Minð olisin tahtonut tappaa sinut. -- Ja kuitenkin pyydðt sinð anteeksi minulta rikollisuuttasi? -- Ah, sehðn on aivan toista. Eihðn voi olla mitððn yhtðlðisyyttð nðissð seikoissa. Sinð olet nainen. Uskotonta naista ei voi kðrsið. Hðn on pettðnyt puolisonsa uskollisuuden, hðvðissyt kodin pyhyyden, pannut poistamattoman hðpeðpilkun miehensð kunniaan, perheensð maineesen ja menettðnyt oikeuden katsoa lapsiansa silmiin. -- No, entðs uskoton mies? -- Hðnen laitansa on toinen, sanon minð. Sehðn on vallan luonnollista; ja ethðn sinð voine olla niin lapsellisen taitamaton, ett'et voi kðsittðð, mitð eroitusta on nðillð asioilla. Leonard puhui innollisesti vakuutuksella ja nðytti siltð, kuin olisi hðnestð ollut erittðin ihmeellistð, ett'ei hðnen vaimonsa ymmðrtðnyt niin yksinkertaisia ja itseselvið asioita. -- Miehen ja vaimon laitahan, jatkoi hðn, -- minun tðytyy vielð kerran sanoa se, -- on aivan toinen tðssð tapauksessa, niinkuin monessa muussakin. Niin on ollut maailman alusta, ja sinð se pysyy kaikkina aikoina, sillð se perustuu siveelliseen vðlttðmðtt—myyteen, luonnon lakeihin. Miehellð on toiset intohimot kuin naisella, voimakkaammat, aistillisemmat, pintapuolisemmat tahi elðimellisemmðt, jos niin saan sanoa minua vððrin ymmðrtðmðttð. Hðn voi himojen raivossa rikkoa siveydellisyyden sððnn—t, vielðpð nðennðisesti uskollisuudenkin, kuitenkaan sentðhden pettðmðttð sydðmensð luottamusta tahi hðmmentðmðttð sielunsa puhtautta tahi menettðmðttð kunniaansa. Hðn voi sðilyttðð sydðmensð jumalattaren solvaisemattomassa pyhyydessð, vaikka hðn jonkun kerran py—rðhtelisikin luonnotarten ja sulottarien hurjassa leikissð. Sentðhden juuri ei hðn alennu, kuten nainen, himojen harhoista; juuri sentðhden sðilyttðð hðn, ja syystð kyllð, arvonsa yhteiskunnassa solvaisemattomana, huolimatta vioista, joihin himo on hðnet niellyt; hðn pysyy kunniallisena miehenð, huolimatta huikentelevaisuudestaan. Ja juuri tðmð kaksoisluonto, tðmð ihmeellinen tunteen rikkaus, -- solvaisemattoman, pyhðn, sydðmen rauhoitetussa temppelissð palavan tunteen rikkaus, -- ja himojen lumous, -- se juuri tekee miehen suuremmaksi, korkeammaksi kuin naisen, ja se on antanut hðnelle vallan maan pððllð. Naisen laita on toinen. Hðn voi rakastaa vaan yhdellð tavalla. Kuin hðn joutuu intojensa valtaan, niin ihastuu hðnen koko olentonsa ruumiineen, sieluineen, usein vðhðpðt—isimpððnkin seikkaan. Hðn ei voi sðilyttðð koskematonta pyhðð loukkoa sydðmessððn korkeamman tunteen varalta. Ei, hðn luovuttaa sille, jolle hðn antaa ruumiillisenkin olentonsa, my—skin sydðmensð kokonaan. Sentðhden, kuin hðn rikkoo siveyden ja uskollisuuden lakeja vastaan, kohtaa hðntð, ja syystð kyllð, koko hðpeð ja rangaistus rikoksesta. Mikð miehelle on vaan anteeksi annettava hairaus, se on luettava naiselle rikokseksi. Se on oikea, muuttamaton siveydenlaki. Nyt olen minð vastannut sinulle, ja jos sinð kysyt koko maailman siveellistð vakuutusta, vaikkapa sen ankarimmilta viisaudenopettajilta heidðn ajatustaan tðstð asiasta, niin heidðn loppupððt—ksensð on yhtðpitðvð vastaukseni kanssa. -- Minð en ole, huomautti Gerda, ainoastaan ihmetellen, vaan my—skin kummastellen kuunnellut, kuinka ðlykkððsti, kuinka viekkaasti tuumitellen puolustit rikostasi. Se oli raa'an voiman, miesten itsekkðisyyden keksimðð ja vaan halujen hillitsemðtt—mðn vallan eduksi ja naisen terveen pððt—svoiman sekaannuttamiseksi. Mutta sinð olet paljon erehtynyt, jos sinð olet odottanut minun olevan tuollaisia kurjia heikkotahtoisia, yksinkertaisia naisia, jotka alamaisella kunnioituksella taipuvat herrojensa mukavain lakimððrðysten mukaan. Ei! Jðrkðhtðmðtt—mðn, jumalallisen siveyslain kðskyissð ei ole mitððn ehtoja eikð poikkeusmððritelmið niin toista kuin toistakaan sukupuolta varten. Kuudes kðsky on lausuttu samalla jðrkðhtðmðtt—mðllð ankaruudella sekð miehelle ettð naiselle. Ja eik— naisen orjuuden historia selvððn nðytð, kuinka mies pððsee rankaisematta rikoksista, joista nainen puoleltaan joutuu kovaan edesvastaukseen; se osoittaa kuinka mies pidetððn vapaana, kuin sitðvastoin koko rikoksen kuorma sðlytetððn heikon naisen hartioille. Mutta minun elðmðkertani ei ole kuuluva tuohon historiaan, minun nimeðni ei piirretð niitten lukemattomien vaimo-raukkain joukkoon, jotka ovat alentaneet ihmisarvonsa ja luontonsa pyhyyden, niinkuin orja itðmaisen herran haaremissa, hðvðistyssð, rikotussa avioliitossa, jakaakseen puolisonsa rakkauden ja omistusoikeuden hðneen, toisten orjain kanssa, jotka kuitenkin ovat yhtð kalliit omistajalleen kuin hðnkin. Meidðn tðytyy erota. -- Gerda! Epðtoivo nðytti vallanneen kokonaan Leonardin. -- Jos sinð olisit, alkoi Gerda uudestaan ja lempeðmpi katse keskeytti sen jðykðn katkeruuden, mikð peitti hðnen kalpeat piirteensð, -- jos sinð olisit silloin, kuin minð kysyin sinulta, mitenkð olisit tehnyt minulle, jos minð olisin ollut rikollinen, jos sinð silloin olisit vastannut minulle, ettð sinð olisit antanut minulle anteeksi ja jðlleen ottanut minut puolisoksesi, niin silloin olisin uskonut sanasi vilpitt—myyden; minð olisin lukenut niiden totuuden katseestasi, -- ja minð olisin antanut sinulle anteeksi. Mutta kuin sinð selitit, ettð sinð ylenkatseella olisit hyljðnnyt minut, jos minð olisin tehnyt sen rikoksen, minkð sinð pidðt itsesi oikeutettuna saamaan minulta anteeksi, kuin sinð julkisesti olet ilmaissut minulle koko huonon, itsekkððn kðsityksesi elðmðn pyhimmistð velvollisuuksista ja olet osoittanut minulle, ettð minð, huolimatta kaikista kauniista sanoistasi, joita lausuit arvostani, en ole sinun vertaisesi, vaan ainoastaan orja, niinkuin muutkin naiset, niin, siksi on meidðn liittomme rikottu, minð en voi enðð kauempaa alentua olemaan sinun puolisonasi. Meidðn tðytyy erota. -- Gerda! álð lausu tuota kauheaa sanaa! -- Anna minulle anteeksi! Unohda kaikki, mitð minð tuskissani olen puhunut. álð minua hylkðð! Minð en voi elðð ilman sinua. Minð joudun hukkaan, jos sinð jðtðt minut, sinð, joka olet parempi puoli minussa! -- Sinðhðn olet juuri ðskettðin selittðnyt, ettð miehellð on korkeampi luonne, korkeampi arvo, kuin naisella. Kuinka voin minð, nainen, sitte olla parempi puoli sinussa? -- Sinð olet julma, Gerda. Armahda minua! Minð tunnustan vikani sinulle. Minð olen menetellyt kurjasti, kelvottomasti. Sinulla on oikeus sy—stð minut luotasi, mutta ðlð tee sitð. Armahda minua! -- Sinð heikko mies! Hetkinen sitten puolustit sinð niin p—yhkeðsti vikaasi ja miehuullista ylevyyttðsi, mutta kuin sinð nðet jðrkðhtðmðtt—mðn vakuutukseni ja pððt—kseni, jonka sinð luulit kumoavasi muutamilla miehekkðillð, viisailla lauseparsillasi, kuin sinun tðytyy pelðtð kadottavasi minut, jota sinð kuitenkin rakastat, vaikk'ei rakkauteni eikð keskinðinen onnemme olleet sinulle kylliksi, niin silloin lankeat sinð n—yrðsti jalkoihini, luovut kaikeista kopeista vðitteistðsi ja kerjððt minulta anteeksi antoa. Ei, Leonard! Elðmð, avioliitto, ei ole mitððn leikkið, vaan pyhðð todentekoa. En minð etkð sinð ole leikkikaluja, joita vaihtelevain tunteittemme kuohut voi heitellð sinne tðnne. Minð pidðn sinut suuremmassa arvossa, jos sinð lujasti pysyt vððrissð mielipiteissðsi, kuin jos sinð kehnona pelkurina niistð luopuisitkin, mutta taas heti, kuin pelon hetki on ohitse, omistaisit ne jðlleen. Ja mitð arvoa voisit sinð minuun panna, jos minð toisella hetkellð lausun lujan pððt—kseni ja toisella taas olen valmis kumoamaan sen? Ei mikððn puhdas ja jalo, vaan ihmiselle arvoton, lihallinen rakkaus, vaadi siveellisen vakuutuksemme, ihmisarvomme uhraamista. Ei, Leonard! -- Runsas kyynelvirta puhkesi Gerdan silmistð. -- Koska minun rakkauteni sinua kohtaan, jatkoi hðn, niinð tuskan hetkinð, joita minð olen kðrsinyt tðnð iltana, ei ole voinut peruuttaa pððt—stðni, niin ei sinun epðtoivosi, sinun rukouksesikaan voi sitð tehdð. Meidðn tðytyy erota. Leonard oli kovin liikutettu. Hðn kðtki kasvonsa kðsiinsð ja vaipui tuolille. Gerda istui, kuulumattomista nyyhkytyksistð vavahdellen, tuolilla, toisella puolen p—ytðð. Kolkkoa olisi ollut katsella, kuinka puolisot, tuskan rauentamina, istuivat ððneti hðmðrðssð huoneessa, my—hðisenð y—n hetkenð, keskellðnsð olevan lampun heikossa valossa, nðmðt puolisot, jotka vielð olivat nuoret ja joilla oli kaikki, mikð vaan voi lisðtð elðmðn rikkautta ja suloutta, heillð oli tietoja ja lahjoja, turvattu toimeentulo, rakastettavat lapset, -- nðmðt puolisot, jotka jo monta vuotta olivat yhdessð elðneet, kestðneet raskaat koetukset, surut ja ilot yhdessð jakaneet, he nyt tuossa istuivat moniahta tuntinen sitte niin rauhallisessa, mutta nyt autiossa kodissa, masentavan onnettomuuden uhreina, onnettomuuden, joka ei ollut ansaitsematon, vaan toisen puolison julkean kevytmielisyyden tuottama. Kauan aikaa kesti syvð hiljaisuus. Lopuksi nosti Leonard pððnsð. Hðnen kalpeat kasvonsa osoittivat epðtoivoista pððt—stð. -- Mutta jos minð aviomiehen oikeudellani kiellðn sinun jðttðmðstð minut? sanoi hðn. -- Niin en minð tottelisi sellaista kieltoa, lausui Gerda, sðvyisðsti vastaan. Koska sinð olet rikkonut avioliittomme, niin ei ole mitððn ulkonaisia kahleita, jotka voivat sitoa minut sinuun. -- Mutta jos minð julkisen kuulutuksen kautta kutsuisin sinut takaisin? -- Ja minð en tottelisi kutsumusta, niin tulisi eromme my—skin kansakunnallisen lain puolesta vahvistetuksi. Hetkinen ððnett—myyttð seurasi. -- Ja sinð, sanoi vihdoin Leonard lempeðllð ððnellð, joka aina olet ollut niin hellð ja esimerkiksi kelpaava ðiti, sinðk— voisit jðttðð lapsesi? -- Jðttðð lapseni! En koskaan! He seuraavat mukanani. -- Lapsia et sinð saa temmata minulta. Siinð saa laki pððttðð vðlimme. -- Hyvð! Vetoo vaan tuomioistuimeen. Laki on tuomitseva minun edukseni. En minð, vaan sinð olet rikkonut avioliittomme ja menettðnyt isðnvelvollisuutesi. Taas muutaman minuutin ððnett—myys. Leonard kohotti ðkkið pððnsð. -- Missð on todistajat, jotka ovat kuulleet minun tunnustavan erehdykseni? kðvi hðn sanoiksi ivallisen rohkeasti. Tytt—ð tuolla -- hðn teki halveksivaisen liikkeen sinne sivulle, missð keitti— oli, -- ei tarvitse kenenkððn uskoa. Hðn voi valehdella. Gerda ei vastannut mitððn, mutta hðnen tuskallinen, terðvð katseensa saattoi Leonardin painamaan hðpeissððn pððnsð alas. -- Lapset pððttðk——t itse, kummanka luokse he tahtovat jððdð, lausui hðn taas jonkun ajan kuluttua. -- Niin, lapset langettakoot itse tuomiansa, kuiskasi Gerda. Hðn nousi yl—s. -- Mihin sinð menet? kysyi Leonard luoden hðneen jðykðn katseen, joka viilsi Gerdaa sydðntð. Hðnestð tuntui, kuin puolisonsa olisi pelðnnyt hðnen heti tðllð hetkellð tahtovan hðnet jðttðð, ja hðn itse nðytti Gerdasta avuttomalta lapselta, kun se nðkee rakkaimman ystðvðnsð valmiina jðttðmððn hðnet ja pelðstyneellð kysymyksellððn koittaa pidðttðð hðntð. Hðnen tðytyi tðllð hetkellð ponnistaa kaikki sielunkykynsð voidakseen olla heittðytymðttð miehensð syliin ja ollakseen sanomatta: minð jððn luoksesi! -- Mutta hðnen tðytyi voittaa sydðmensð. Hðn ei saanut panna alttiiksi ihmisarvoansa, ei saanut vilpistellð siveellisessð vakuutuksessaan, puolisonsa ja omassa kunniassaan, jonka pelastukseksi hðn oli kestðnyt niin epðtoivoisen taistelun, ja hðn tunsi, ettð jos hðn olisi heikko tðllð hetkellð, niin menisi tuo kalliisti ostettu voitto ainiaaksi hukkaan, sillð jos hðn nyt kððntyisi puolisonsa puoleen, niin ei hðn voisi enðð koskaan sðilyttðð arvoansa miehensð silmissð. -- Minð menen herðttðmððn lapsia, sanoi hðn. -- Miksi hðiritð heitð y—sydðnnð? -- Katsos! Juuri nyt tðytyy minun kuulla heidðn pððt—ksensð. Minð en voi elðð tuntiakaan tietðmðtt—myydessð siitð, ja varmuuttahan sinðkin haluat. Hðn meni huoneesta ja palasi hetkisen kuluttua, lapset mukanaan, jotka kiiruussa puettuina, kysyvillð, pelðstyneillð silmillððn katsella tirrittivðt vanhempiin, jotka kalpeina ja vapisten seisoivat heidðn edessððn. -- Mitð tðmð on, isð? kysyi vanhin poika, melkein kahdentoista vuotinen Leo. Onko jokin onnettomuus tapahtunut? Leonard kððnsi pððnsð pois pðin. -- Kysy ðidiltð, huo'ahti hðn. Poika kððnsi kysyvðn katseensa ðitiinsð, ja kaksi nuorinta lasta liittyivðt lujasti hðnen helmaansa. -- On sillð tapaa, sanoi Gerda, puhuen vaivaloisesti, ettð isð ja minð olemme sopineet, ettð minð matkustan pois. -- Koska sinð tulet takaisin? kysyi kymmenvuotias Hildur hðtðisesti. -- En koskaan. Kolmiððninen sydðntðsðrkevð huuto pððsi lasten rinnasta. Kovasti valittaen pitivðt he ðidistð lujasti kiini. Leonard katsella tuijotti tðtð ryhmðð. -- Tahdotteko jððdð, minun luokseni vai mennð pois ðitinne kanssa? kysðsi hðn. Te saatte itse sanoa, niinkuin tahdotte. Nyt oli pððttðvð hetki kðsillð. -- Onko se totta, isð? kysyi Leo. -- On! Tuo ymmðrtðvðinen poika tunsi, ettð tðmð hetki oli ððrett—mðn tðrkeð vanhemmille, tunsi aistimaisesti, ettð ðiti oli voimakkaampi taistelussa, jota tðssð kðytiin, tunsi, ettð hðn omasta pððt—ksestððn ja vastoin isðnsð tahtoa meni pois, jðttðen tðmðn suureen tuskaan. Lapsi ei epðillyt hetkistðkððn, ett'ei ðiti olisi ollut oikeassa siinð, mitð teki, vaikka hðn ei voinut aavistaa syytð siihen, mutta hðnen sydðmessððn tuntui mitð syvin sððli isðð kohtaan, ja vaikka poika rajattomalla rakkaudella oli ðitiin liittynyt, olisi mieluisammin mennyt hðnen kanssansa, jos hðn olisi seurannut itsekkðistð haluansa, niin voitti hðn nyt kuitenkin sankarimielin itsensð, kuivasi silmðnsð ja meni pððttðvðllð ryhdillð isðn luo, sulki kðsiinsð hðnen kðsivartensa ja sanoi: -- Minð jððn sinun luoksesi, isð, jos minð saan? Leonard painoi liikutuksella pojan rintaansa vasten ja peitti hðnen pððnsð suuteloihinsa ja kostutti sitð kyynelillððn. Molemmat nuoremmat lapset liittyivðt yhð lujemmin ðitiin, ikððnkuin olisivat peljðnneet, ettð heidðt pakoitetaan eroamaan hðnestð ja jððmððn isðn luokse niinkuin velikin. Suuret kyynelet vuotivat hiljaa pitkin Gerdan poskia, kuin hðn katseli isðð ja poikaa. Hðnen ensinsyntyneensð, se lapsi, joka aina oli ollut isðn rakkain, hylkðsi ðitinsð ja meni isðn luo, mutta terðvð ðidinsilmð luki lapsen sielusta, nðki sen uhrin, minkð tðmð isðlle kantoi, ja hðnen sydðmensð oli pakahtua. Hðntð viettelytti taas kovasti luopua pððt—ksestððn ja lapsineen jððdð puolisonsa luokse. Mutta hðn tunsi, ettð hðnen heikkoutensa olisi vahingoksi yhtð paljon tðlle, kuin hðnelle itselleenkin; tunsi silloin kadottavansa kaiken voiman hðnen sydðmensð ja ajatustapansa jalostuttamiseksi, jos hðn nyt tukahuttaisi paremman tunteen itsessððn; tunsi, ettei hðn kauempaa voisi olla esikuvana lapsilleen, jos hðn olisi heikompi kuin he, ja hðn voitti vielð kerran itsensð, puristi nuorimmat lapset itseensð ja kysyi heiltð: -- Ja te, jððttek— te isðn tyk—, vai tuletteko minun kanssani? -- Minð olen sinun tyk—nðsi, ðiti! kuiskasi Hildur. -- Minð tahdon olla ðidin kanssa, sanoi kolmevuotias Naimi. Arpa oli langetettu. Lapset olivat tehneet vaalinsa. Vielð tðnð y—nð kirjoitti Gerda vanhemmilleen, ilmoittaen heille tapauksen, joka oli kohdannut hðntð, ja pððt—ksensð, mihin hðn oli ryhtynyt, ja seuraavana pðivðnð alotti hðn valmistaa lðht—ð kodista. Kalpea ja harvasanainen hðn oli, mutta rauhallinen ja lempeð. Aikasin tðmðn pðivðn aamulla kutsui hðn Katarinan luoksensa. Kalpeana ja arkana seisoi onneton tytt— hðnen edessððn, odottaen vakavalta emðnnðltðnsð ankaraa kðskyð korjaamaan itsensð siitð perheestð, jonka hðn oli hðvðissyt suurella synnillððn. -- Katarina! sanoi Gerda. Minð matkustan nyt pois enkð enðð palaa tðnne. Sinð saat seurata minua ja pysyð luonani. Minð olen suojeleva sinua ja sinun lastasi, aivan kuin se olisi omani. Tytt— jði katselemaan, hðmmðstyksissððn Gerdaa eikð luullut oikein ymmðrtðneensð hðnen sanojaan. Hðnen hyvð emðntðnsð, jonka hðn oli niin julmasti pettðnyt ja jonka onni, sen kðsitti hðn nyt, oli juuri hðnen kevytmielisyytensð kautta hðvitetty, hðn ei hyljðnnyt rikoksellista naista, uskotonta palvelijaa, vaan hðn lausui hðnelle lempeitð sanoja ja ilmoitti hðnelle sen ihmeellisen sanoman, ettð hðn tahtoi pitðð hðnet luonansa ja suoda hðnelle turvaansa. Katarina ei voinut sanaakaan vastaukseksi saada. Hðn tuijotti vaan Gerdaan, niinkuin hðn olisi katsellut lohduttavaa taivaan ilmi—tð. -- Niin, se on kuten sanoin, jatkoi tðmð. Etk— sinð tahdo seurata minua? Tytt— sy—ksyi ððneensð itkien hðnen jalkoihinsa. Gerda nosti hðnet yl—s, pyyhkðsi lempeðsti hyvðillen hðnen kaunista otsaansa ja sanoi: -- Lapsi raukka! Rauhoitu nyt ja laita kapineesi kuntoon. Me lðhdemme pian. Sitten, kun olemme tulleet uuteen kotiimme, saamme rauhassa keskustella tulevaisuudestamme, ja silloin saat vilpitt—mðsti uskoa minulle kaikki, mikð sydðntðsi rasittaa. Kenellekððn tutulle pððt—stðnsð ilmaisematta vietti Gerda kotonaan ne pðivðt, jotka olivat vðlttðmðtt—mðt matkavalmistuksiin. Leonard nðytti hyvin alakuloiselta, mutta osoitti kuitenkin miehuullista levollisuutta, eikð enðð sanallakaan koettanut hðiritð hðnen aikomustaan. Puolisot kohtasivat toisensa aterian aikoina ja viettivðtkin jonkun hetken silloin keskenððn neuvottelemassa, miten jðrjestðisivðt sekð oman ettð lastensa tilan. Mitððn vihollisuutta ei ollut heidðn vðlillððn. He olivat kumpainenkin paljastaneet toisilleen sydðmensð salaisuudet juurta my—ten, ja voivat nyt niin muodoin katsoa rehellisin katsein toistansa silmiin. Ennenkuin Gerda ennðtti jðttðð kotinsa, tuli kirje hðnen vanhemmiltaan. Isðn kirje osoitti tuskaa ja hðmmðstystð ja sisðlsi varovaisia vihjauksia, ettð Gerda ehkð oli ollut liian ankara puolisoansa kohtaan, ja eik—hðn olisi paremmin sen anteeksi antavan lempeyden mukaista, jota miehellð on oikeus odottaa jalolta naiselta ja enemmðn onnea tuottavampaa unhoittaa hðnen vikansa ja pysyð hðnen luonaan. Mutta ðiti, joka aina paremmin kuin isð oli ymmðrtðnyt tyttðrensð hengen ja mielialan, kirjoitti hðnelle kirjeen, joka tosin oli tðynnð tuskaa, paljon sydðmellisempðð kuin isðn, tuskaa, jossa piili salavihkaista nuhdetta, -- mutta siinð nðkyi kuitenkin joka rivillð hðnen harras suostumuksensa tyttðrensð pððt—kseen. áidin sydðn oli kaikessa alakuloisuudessaanko tðynnð ylpeilevðð iloa lapsensa jalosta, siveellisestð voimasta. Viisi pðivðð siitð, kuin Gerdan ja hðnen miehensð vðli oli murtunut, seurasi Leonard, itkevð poikansa mukana, poismenevðð puolisoa rautatien asemalle. Gerda ja hðn puristivat toisensa kðttð, vaihtoivat jððhyvðis-suutelon, Leonard syleili tyttðriððn, ðiti sulki pienokaisen sydðmelleen; juna vei hðnet pois ja jðlelle jððnyt puoliso palasi surun murtamana, itkevðð poikaansa taluttaen, autioon kotiin. Ja poiskiitðvðssð vaunussa vaipui Gerda lastensa viereen, ihan masennuksissa, mutta tieto siitð, ettð hðn oli pelastanut luontonsa pyhyyden perikadosta ja ankarasti tuomitsemalla puolisonsa rikoksen, valmistanut hðnelle mahdollisuuden siveelliseen uudestasyntymiseen, se tieto antoi hðnelle voimaa, kestðð niitð tuskia kuin ero hðnelle tuotti. Vðhðn sen jðlkeen kuin perhe oli asettunut pððkaupunkiin, oli Gerda vakuuttanut henkensð, pitððkseen siten huolta jðlkeenjððvistð omaisistaan, jos kuolema sattuisi kohtaamaan hðntð. Vuotuisia suorituksiansa ei hðn jðttðnyt miehensð kassan nojaan, vaan hankki niihin varat omalla ty—llððn. Sittenkin, kuin perheen raha-asiat olivat joutuneet paremmalle kannalle, ja vaikka lasten hoito ja talonaskareitten huoli sekð rakkaat, milloinkaan unhottamattomat opinnot, kyllðkin tarkasti veivðt hðnen aikansa, niin hankki hðn kuitenkin yhð edelleen vðhðisen tulon omaan taskuunsa, sillð hðnen itsenðinen mielensð ei tahtonut yksinomaan olla miehensð kassan turvissa, eikð tehdð selvðð hðnelle vðhðpðt—isimmðstðkin menosta. Suuren osan pikkutulojaan kðytti hðn vanhempiensa avuksi heidðn ahtaassa tilassaan, vaikka nðmðt ensi alussa lujasti sitð vastustivat, mutta kuitenkaan eivðt voineet he kauemmin kieltðð tuota rakkaan lapsen hellðð itsepintaisuutta. Nyt kuin Gerda jðtti kodin ja suorastaan hylkðsi Leonardin tarjoaman avun, hðnen ja lasten toimeentuloksi, olisi hðnen tilansa ollut sangen avuton, jollei hðnen olisi onnistunut hengenvakuutustaan panttaamalla saada lainaa erððn perheystðvðn vðlityksellð, jolle hðn antoi selkoa niin paljon asemastaan ja aikomuksestaan kuin vðlttðmðt—ntð oli tarkoituksen saavuttamiseksi. Holhonalainen kuten vaimo on, tðytyi hðnen, koska hðn laillisesti oli miehensð puoliso, asian pððttðmiseksi hankkia hðnen suostumuksensa, jonka tðmð antoikin, vaikka vastentahtoisesti. Gerda lðhti Ruotsiin ja asettui Upsalaan asumaan, jossa hðn hankki itselleen sievðn kodin; siinð Katarinakin, hðnen onnensa turmelija, sai rauhallisen turvapaikan ja jalon hoidon, sekð henkisessð ettð ruumiillisessa suhteessa. Nyt tðytti Gerda rakkaan nuoruuden toiveensa, rupesi oppilaaksi yliopistoon, ja innokkaana tieteilijðnð etsi ja l—ysikin hðn terveellisen virvoituksen raastetulle sydðmelleen. Vaikka hðnet jo oli jðttðnyt varsinainen nuoruuden ikð ja kukoistus, niin tyydytti hðn nuoruuden innolla janoaan tietojen lðhteestð; hðn herðtti opettajissaan ja muussakin ympðrist—ssððn suurinta mieltymystð, varsinkin kuin hðnen kalpeista kasvoistaan ja kirkkaista, surkumielisistð silmistððn voitiin lukea hðnen surullisen kohtalonsa vaiheet. Kuluneen elðmðnsð vaiheita ei Gerda ilmaissut kenellekððn uuden kotiseutunsa asukkaalle, mutta ihmiset saivat kuitenkin huhujen kautta naapurimaasta epðvakaisia tietoja hðnen kohtalostaan ja, kuten tavallista, ihmisten uteliaisuutta ðrsytti vielð enemmðn Gerdan ððnett—myys, niin ettð oltiin valmiit kuulemaan ja uskomaan mitð kummallisimpia juttuja hðnestð. Tðmð huoletti kuitenkin hyvin vðhðn Gerdaa, jos hðnellð siitð edes oli aavistustakaan, hðn kðvi vaan tyyntð rataansa eteenpðin. Kaksi lukukautta luettuansa suoritti hðn hyvillð arvosanoilla kasvatusopin kandidatitutkinnon ja sai erittðin edullisen opettajapaikan Ruotsin pððkaupungin etevimmðssð tytt—koulussa. Hðn muutti niinmuodoin Tukholmaan, ja oli mielestðnsð niin onnellisessa asemassa, ettð hðn kirjoitti vanhemmilleen voivansa tarjota heille turvatun toimeentulon, heidðn vanhoiksi pðivikseen, joka heille olisikin ollut hyvððn tarpeesen, vaikka he kieltðytyivðt aluksi ottamasta vastaan hðnen tarjoustaan; mutta Gerdan itsepintaisuus ja hðnen vakuutuksensa, ettð he lðsnðolollaan tekisivðt hðnen elðmðnsð paljoa hupaisemmaksi, voittivat viimein vanhuksien vastustuksen. He myivðt vðhðisen talous-kalustonsa, ja suunnittivat matkansa tuonne ystðvðlliselle rannalle, johon vanhuuden koti tyttðren katon alla viittasi elðmðn vaivoista vðsyneitð vanhuksia tulemaan. Se aika oli vihdoinkin koittanut, jolloin vððryyttð kðrsinyt tytðr, jonka hðnen isðnsð sokeassa luottamuksessaan kevytmieliseen poikaan, oli perinn—tt—mðksi tehnyt, voi vanhemmilleen tarjota turvapaikan omin voiminsa rakentaman katon alla. Nðmðt ajatukset tðyttivðt vanhuksien sydðmen matkalla uuteen kotiin, ja syvðð, sielun sisintð kaivelevaa n—yryytyksen tunnetta sai isð-vanhus kokea, tuntiessaan hartaiksi tervetuliaisiksi sulkeutuvansa hðnen syliinsð. ákkinðinen, aivan aavistamaton, mullistus Gerdan kodissa ja hðnen poismatkustuksensa herðttivðt, kuten on ymmðrrettðvðkin, suurta hðmmðstystð hðnen entisessð kotiseudussaan. Se oli pitkðn pituiset ajat ainoana keskusteluaineena, ja siitð kuului arveluja selityksið, toinen toistaan kummallisempia, niinkuin sellaisissa tapauksissa on tavallista. Nðmðt puolisot, jotka monta vuotta olivat olleet yhdessð ja kaikkien mielestð olivat olleet jalon avioparin mallikuva, he nyt erosivat ðkkið, oikeinpa hðtðilemðllð, kenenkððn koskaan kuulematta sanaakaan, ei edes pienintð vihjaustakaan oikeasta syystð sellaiseen eroon. Tuo hieno, korkeasti sivistynyt, nuhteeton vaimo hylkðsi ðkkið kotinsa ja puolisonsa, sen puolison, jolle hðn tðmðn tuottamina onnettomuuden pðivinð itsensðkieltðvðisellð miehuudella oli pysynyt uskollisena, hylkðsi hðnet juuri nyt, kuin heidðn oli onnistunut jðlleen saada kotinsa kuntoon, ja heidðn aineellinen tilansa tuli pðivð pðivðltð yhð turvallisemmaksi ja toivehikkaammaksi. Mikðhðn salaisuus oli tðhðn kummalliseen tapaukseen kðtketty? Yleinen sððli tuli tuon ilmeisesti sortuneen, hyljðtyn puolison osaksi, jonka suljetuilta huulilta ei koskaan sanaakaan pððssyt arvoituksen selitykseksi; hðn vetðytyi vaan lukuisain ystðvðinsð ja tuttaviensa seurasta, kieltðytyi antamasta apuansa siihen historialliseen teokseen, jota hðn mainitsi tuona kovaonnisena iltana, sulkeutui poikineen yksinðiseen kotiinsa, ja jonkun ajan kuluttua nðkyi vaan rappioinen varjokuva ðskettðin niin eloisasta miehestð. Ihmisten innostus meni tðssð salaperðisessð asiassa niin pitkðlle, ettð koetettiin tutkia sitð pikkupojalta, joka oli isðn ainoana seurana, mutta poika, joka ei aavistanutkaan syytð ðidin poismenoon, mutta hyvin ymmðrsi, ettð suuren, surullisen syyn siihen tðytyi olla, ei voinut, taikka ei tahtonut antaa uteleville mitððn selkoa. Hðn naurahti vaan surkumielin ja vastasi, ettð hðnen oli hyvin ikðvð ðiteð, mutta hðn kyllð vielð saisi tavata hðnet. Sellaista tapausta ei luonnollisesti voitu jðttðð rauhaan, ennenkuin oli niinpaljon kuin mahdollista sitð tutkisteltu ja arvaeltu. Sellaista makupalaa ei ole joka pðivð pureskeltavana. Muutamat olivat varmuudella tietðvinððn, ettð Ivarssonin herrasvðki ei ollutkaan niin onnellinen, kuin luultiin, sillð mies oli ollut oikea tyranni vaimolleen. Kukahan olisi voinut ajatella mitððn sellaista hðnen iloisesta, sydðmellisestð olennostaan! Mutta niin kuitenkin oli. Toiset huhut kuiskasivat Leonardin aviollisesta uskottomuudesta ja panivat kauniin palvelustyt—n jonkinlaiseen yhteyteen hðnen rikoksensa kanssa. Mutta Gerdahan oli ottanut tyt—n mukaansa. Tðtð hðn ei luonnollisesti olisi tehnyt, jos tðmð olisi ollut syyllinen. Sehðn oli selvðð! Tðmð huhu siis nðytti heti perðtt—myytensð ja sammui jo alkuunsa. Kerran saatiin kuulla, mutta kovalla vaitiolon ehdolla, sekin surullinen salaisuus, ettð rouva Ivarsson, "joka aina lie ollut vðhðn kummallinen," ðkkið olisi tullut mielenvikaan ja ettð hðnen matkansa tarkoituksena on saada oleskella jonkun aikaa jossakussa Ruotsin hulluinhoito-laitoksessa. Sentðhden oli kaikki kðynyt niin hiljaisuudessa, sentðhden ei hðn kðynyt missððn hyvðstijðttðmðssð ja sentðhden lðhetettiin palvelustytt—kin hoitamaan hðntð matkalla. Mutta lapset? Miksi ne olivat mukana? Vai ehkð sairaan pððhðn oli pistðnyt tahtoa pitðð ne luonansa, ja hðnen annettiin seurata tahtoansa, ett'ei enempðð hðnen mieltðnsð hðirittðisi. Maisteri Ivarsson raukka, niin kyllð! Sitð herttaista miestð! Oliko ihme, jos hðn nðyttikin sortuneelta ja vetðytyi yksinðisyyteen surussaan? Mutta my—skin tiettiin kertoa, ettð Gerda tervejðrkisenð oli valmistellut matkatarpeitaan ja vielðpð ottanut lainan hengenvakuutustaan vastaan. Kaikkea tðtð ei hðn olisi voinut tehdð, jos hðnen jðrkensð olisi ollut suunniltaan. Ei, sehðn on ymmðrrettðvð! Niinmuodoin tuon mielenvika-jutun tðytyy olla erehdys. Mutta entðs laina? Siinð uusi arvoitus uteliaille. Hðn otti lainan hengenvakuutustaan vastaan! Hðnen miehensð ei ollut varustanut hðntð matkarahoilla, vaan hðnen tðytyi hankkia itse omat varat. Siinð oli jotain erinomaista. Vaimon tðytyi olla syyllinen, ja hðnen oli tðytynyt antaa aihetta eripuraisuuteen. Muuten olisi Leonardin tðytynyt kustantaa hðnen matkansa ja maksaa hðnen ja lapsien elatuksen. Niin oli itse selvðð, ettð Gerda oli syyllinen. Niin pitkðlle oli tultu asian varmuudesta. Mutta nyt oli aprikoittava, minkðlainen hðnen vikansa oli. Oltiin yhtð mieltð siinð, ettð tðmð esikuvaksi kelpaava nainen oli ollut uskoton vaimo. Juuri niin, sitenhðn olikin! Ja muisteltiin tuota pikaa koko joukko seikkoja, jotka ennen, kuin ei ollut mitððn syytð epðluuloon, olivat olleet huomaamattomissa, mutta nyt paljastuivat sitð kirkkaammassa valossa ja osoittivat selvðsti, ettð oikeassa oli sittenkin heidðn arvelunsa. Muistettiinpa, kuinka Gerda siinð ja siinð tilaisuudessa oli hymyillyt omituisella tavalla sille tai sille herralle, kuinka hðnen miehensð jossakin tilaisuudessa oli nðyttðnyt hðnestð vastenmieliseltð, kuinka hðnet erððnð iltana oli kohdattu kahden vieraan mieshenkil—n kanssa, ja kuinka hðn oli punastunut mainittaessa, jotakin nimeð, josta oli vðitelty j. n. e. j. n. e. ððrett—myyksiin. Olipa sentððn kummallinen supatus seurapiireissð alemmasta ylhðisempððn saakka! Niin turmeltunut oli silloin maailma! Kukahan olisi sentððn voinut luulla mitððn sellaista tðstð hienosti sivistyneestð, pððltð niin siveellisestð, sanoissaan niin totisesta naisesta, joka aina lausui mitð puhtaimpia mielipiteitð! Ei! Ei pidð luottamustaan panna kehenkððn. Ja kaikki ne sitte, jotka olivat seurustelleet tuon karkurin kanssa, ja pitðneet hðntð ystðvðnððn, miten suureen kauhistukseen he joutuivat! Ajatteles, jos heidðn siveellisyytensð olisi kðrsinyt vahinkoa tðstð seurustelemisesta -- ja heidðn nuoret tyttðrensð sitten! Ajatteles, ettð hðn oli "semmoinen ihminen," eikð siitð ollut aavistustakaan! Huu, miten harmillista! Minkðlainen hðvðistys! Ja se miesparka sitten! Se oivallinen mies-raukka! Miten surkuteltava hðn oli! Ja kuinka jalomielisesti kðrsi hðn kovan onnensa! Ei sanallakaan tahtonut ilmoittaa tðmðn kelvottomuutta! Hyvin kummallista oli kumminkin, ettð Leonard oli jðttðnyt hðnelle kaksi lastansa. Ja vielð juuri ne pienet tyt—t! Minkðlaisen kasvatuksen, minkðlaisen siveellisyyden voi ðiti heille hankkia? Vielðpð jotkut mainita sujahuttivat: "kukapa tietðnee syyn, miksi Leonard vðhemmðn oli mieltynyt nuorempiin lapsiin? Hðn piti kumminkin vaan pojan." Kuin huhu mainitsi, ettð Gerda oli lukemassa Upsalan yliopistossa, silloin nuot ankaran siveelliset juoruseurat vasta oikein rupesivatkin. "Hðnellð oli aivan nuoresta tyt—stð saakka ollut kummallisuutensa, ja taivas tiesi, mitð hðnestð olisi tullut, jos ei hðnellð olisi ollut kunnioitettavia vanhempia, jotka olivat hðntð silmðllð pitðneet? Johan hðnessð silloin oli tuo oppikiihko, ja hðn olisi tahtonut matkustaa Upsalaan, mutta isð pani vastaan, ja niin siitð ei tullut mitððn. Ja nyt, vaikka hðn on ollut naimisissa niin monta vuotta ja vielð sellaisen erinomaisen miehen kanssa, ja vaikka hðnellð jo on suuria lapsia, -- vanhin poikakin on jo kaksitoista vuotias, -- lðhtee hðn tuota pððtð miehensð, lapsiensa ja kaikkien luota ja rupee kuin mielipuoli lukemaan Upsalassa, vanha ihminen nuorten poikain seassa! Harjoittamaan tieteitð! Niin juuri, niin! Tieteet ovat vaati tekosyy. Asian oikea laita on se, ettð hðn on kevytmielinen ihminen, ollen muka siveellinen hyvinkin perinpohjin, mutta oikeastaan hðn ei viihtynyt kodissaan eikð saanut mitððn mieltymystð pyhistð velvollisuuksistaan puolisona ja ðitinð, vaan ikðv—i vapaasen elðmððn, tuonne kauas nuorten miesten seuraan yliopistoon! Siinð oikein nðkee, kuinka tuon mainion naiskysymyksen laita on ja nðkee, ett'ei niillð, jotka sitð suosivat, ole mitððn oikeata siveellisyyttð. Jos hðnellð todellakin olisi ollut oikea harras mieltymys tieteisin, niin olisihan hðn saanut tððllð kotona professorien edessð oppia niitð. Ei hðnen olisi tarvinnut karata miehensð ja lastensa luota sentðhden, mutta hðnellðpð onkin vaan muut innostukset, sehðn on selvðð ja ymmðrrettðvðð. Ja sitð mies raukkaa! Miten hðn on surkuteltava! Ja hðnen, kuin piti olleen niin sydðmellisesti kiintynyt hðneen ja pitðneen hðntð niin suuressa arvossa! Ja hðn kantaa onnettomuutensa kuin mies! Nainen, sellainen kuin hðn, sellainen julkea teeskentelijð, hðn on oikein hðpeð sukupuolelleen. Eihðn enðð voi luottaa ainoaankaan vaimoon, nðyttðk——n hðn kuinka kunnialliselta tahansa, sillð kukas olisi uskonut mitððn semmoista tðstð? Mutta mitðs kaikkea ei saisi nðhdð ja kokea! Ajat huononevat huononemistaan." Melkein siihen tapaan loruiltiin. Mokomia pððtelmið lausuttiin hðpeðmðtt—mðllð varmuudella asiasta, joka kuitenkin jokaiselta ilman eroitusta oli oikeastaan kðtketty aivan tietðmðtt—miin ja vielð sitten ilman vðhintðkððn todistusta hðjyjen johtopððt—ksiensð totuudesta. Niin kðy aina maailmassa. Niin tunnollinen ja hellð on aina ankarasti siveellinen yhteiskunta tuomitessaan seikkoja, joita se ei tunne ja henkil—itð, joita se ei ymmðrrð. Oudoksuttiin kovasti, kuin ei Leonard kuuluttanut sanomalehdissð karannutta vaimoansa ja tutkittiin innolla virallista lehteð kuitenkin l—ytðmðttð ikðv—ityð ilmoitusta. Uusi jalomielisyyden ilmaus petetyssð miehessð! Hðn oli liian kunniallinen julkisesti ilmoittaakseen vaimonsa hðvðistystð ja kokonaan repiðkseen siteen heidðn vðlillððn. Siten kului vuosi. Leonard, tosin elðen hyvin erillððn maailmasta, oli kuitenkin kunniottettavalla miehuudella luonut pððltðnsð surun masentavat kahleet ja etsinyt lohdutusta vðsymðtt—mðssð ty—ssð. Hðn oli loistavilla arvolauseilla ottanut filosofian tohtorin arvon, ja hðn vihittiin siihen samaan kevððn vihkiðisissð, vuosi Gerdan lðhd—stð, ja harvinaisesta onnen sattumuksesta, juuri samana pðivðnð, kuin hðn Upsalassa suoritti opettaja-kandidatitutkintonsa; tðstð omituisesta tapahtumasta sai Leonard hðmmðstyksellð ja liikutuksella tiedon ruotsalaisten sanomalehtien ilmoituksista, samoin kuin Gerdakin samoilla tunteilla suomalaisista lehdistð huomasi ilmoituksen heidðn yhteisestð juhlapðivðstððn. Kuin lukemiset tohtorin arvoa varten olivat pððttyneet, alkoi Leonard kirjoittaa suuremmoista kirjallista teosta, johon hðn jo kauan oli valmistaunut ja koonnut aineksia. Vðsymðtt—mðllð ahkeruudella toimitti hðn ty—n loppuun ja hðn sai siitð sekð kunniaa ettð tuloja. Synkeð vakavuus oli vetðytynyt ennen niin hilpeðn miehen kasvoihin ja olentoon. Hðnen sielunsa oli sen kostoniskun kautta, joka oli hðnen vaimonsa jðrkðhtðmðtt—mðssð tuomiossa kohdannut hðntð, herðnnyt ihan valveille puoleksi tietðmðtt—mðn itsekkðisyytensð tyytyvðisestð uinailustaan, ja sen huikaisevassa valossa nðki hðn selvðsti tðmðn itsekkðisyyden kaikissa vððrissð, kaunistelluissa perusaatteissaan, sen oikeassa valossa ja arvossa. Hðn huomasi minkðlaisessa harhaluulossa hðn ja useammat hðnen sukupuolestaan olivat elðneet. Hðn tunsi sielunsa sisimmðssð, ettð hðnen puolisonsa oli oikeassa, ja hðnen mielensð oli todellakin siksi rehellinen, ett'ei hðn koettanut tukahuttaa tðtð tunnetta. Hðn sen sijaan vaipui totisiin mietteisin elðmðn tðrkeimmistð kysymyksistð ja lujasti pððtti hðn kestðð uljaasti tulikokeen sielunsa jalostamiseksi. Gerdan kanssa ei hðn ollut kirjevaihdossa, koska tðmð ei ollut kehoittanut hðntð siihen ja hðn, heikompi puolue, oli liian ylpeð rukoillakseen suostumusta siihen. Mutta hðnen poikansa kirjoitti usein ðidille ja sai hðneltð pitkið, palavan rakkaita vastauksia. Tðmð lapsen ja ðidin kirjevaihto oli ainoa yhdistys puolisoitten vðlillð. Niistð hðjyistð solvaisevista puheista, joita hðnen vaimostaan oli kulkemassa, jopa heidðn niinsanottujen ystðvðinkin kesken, ei Leonardilla ollut mitððn aavistusta, sillð ei yksikððn parjaaja ollut rohjennut hiiskahtaa hivaustakaan tuolle surunalaiselle miehelle tðstð asiasta; hðn vaan uskoi pðinvastoin varjon koko salaperðisestð tapauksesta lankeavan yksin hðnen ylitsensð, mutta hðn pððtti sen, ansaittuna rangaistukselta, n—yryydellð kantaa. Mutta erððn kerran, se oli toisena vuotena Gerdan poislðhd—stð, kertoi hðnelle hðnen rakkain ja luotettavin ystðvðnsð, nuori lððkðri, mitð halventavia huhuja ja luuloja yleis—llð oli hðnen puolisostaan, ja mainitsi erittðin kaksi henkil—ð hðnen enin kunnioittamista ystðvistððn, jotka useassa tilaisuudessa hðvytt—mðllð tavalla oli puhuneet hðnen vaimostaan. Leonard joutui hðmmðstyksiin ja mielenmurheesen. Hðnen puhdas, jalo puolisonsa, joka oli pannut oman onnensa, oman ðidinsydðmensð siveellisen vakuutuksensa uhriksi, hðn oli mitð hðpeðllisimpðin epðluulojen esineenð ja parjausten pilkkana, ja hðn, oikea syyllinen, rikoksellinen, hðntð surkuteltiin ja sððliteltiin, hðntð jokainen kunnioitti! Joku aika sen jðlkeen oli hðn kutsuttu erððsen suurenmoiseen juhlaseuraan, jossa oli herroja ja naisia kaupungin arvokkaimmista perheistð. Tðssð tilaisuudessa olivat molemmat "ystðvðt," jotka Gerdan kunniaa olivat solvaisseet, my—skin saapuvilla. Illallisella, kuin imartelevilla sanoilla onniteltiin Leonardia erððstð kirjoituksesta, jonka hðn oli julkaissut sanomalehdessð ja joka oli herðttðnyt suurta huomiota, ja kuin hðnelle esiteltiin hðnen maljansa, nousi kunnioitettu mies seisomaan. Kalpeana silmðili hðn ympðrillððn olevaa seuraa vakaalla katseellaan, totisempana ja surullisempana kuin tavallisesti, ja sanoi: -- Kunnioitettavat naiset ja herrat! Minun tðytyy pyytðð teiltð anteeksi, ettð minð kðytðn tðtð tilaisuutta, kuin minð olen tðssð lukuisassa, hienosti sivistyneessð seurassa, jossa on my—skin saapuvilla moni, joka on tehnyt minulle kunniaa, sanomalla olevansa minun ja vaimoni ystðvð, tðtð tilaisuutta, antaakseni selitystð, jota oma kunniani ja rakkauteni ja kunnioitukseni puolisooni eivðt kauemmin salli minun salata. -- Tietoihini on tullut, ettð on koetettu antaa kaikenlaisia vaimoni kunniaa solvaisevia selityksið hðnen lðhd—stððn tðltð seudulta. Hðmmðstystð ja jðnnitettyð uteliaisuutta osoittava liikenne kðvi lðpi koko lukuisan seuran. -- Syy, jatkoi Leonard soinnuttomalla, mutta jykevðllð ððnellð, syy hðnen lðht——nsð tðstð kaupungista, onnellisen yhteiselðmðmme rikkumiseen, on minun, minun yksinððn. Puolisoni on puhdas ja moitteeton kuin ðsken satanut lumi. Minð olen syyllinen. Minð olen rikkonut uskollisuuteni, pettðnyt vaimoni ja hðvðissyt avioliittomme hðpeðllisen kevytmielisyyden teolla. Vaimoni jalo vakuutus ei sallinut hðnen enðð puolisona elðð rinnallani. Rangaistukseni on kova, mutta oikea. Minð taivun kunnioituksella hðnen tuomioonsa, ja sydðmessðni asuu hðn pyhðnð suojelusenkelinð, jota ei mitkððn pahat vimmaukset lðhetð uskaltane. Hiljaisuus vallitsi kokoontuneissa. Joka sydðn oli tullut vastustamattomasti liikutetuksi, kuin tuo oman syyllisyytensð kautta niin kovasti koeteltu mies, voittaen oman ylpeytensð, pestðkseen vaimonsa syytt—mðsti loukatun kunnian, astui esiin kokouksessa, jossa hðn melkein oli kunniavieras, ja paljasti salatun rikollisuutensa. Jokainen tunsi Leonardin antaessa tðtð selitystð, ettð joka sana siitð oli totta. Sen luki hðnen silmistððn, ja oli ymmðrrettðvð, ett'ei kukaan mies nðin julkisella tavalla, nðin avoimin katsein, olisi ottanut pððllensð vaimonsa rikollisuutta, vaikk'ei tðmð koskaan olisi ollut hðnelle niin rakas, hðnen maineensa pelastaminen hðnelle koskaan niin kallis. Uskottiin ehdottomasti ne sanat, mitð lausuttiin. Ei yksikððn epðillyt tðllð hetkellð Gerdan viattomuutta. Leonard kumarsi seuralle, ja kuin illallinen oli loppunut ja malja esitelty kunniavieraalle vðhðð ennen p—ydðstð noustua, otti hðn hattunsa poistuakseen. Isðntð lðhestyi hðntð ja pusersi ððneti hðnen kðttððn. Muut lðsnðolevat seurasivat esimerkkið, ja1 Leonard huomasi olevansa heti liikutetun joukon keskellð, joka kunnioituksen ja sððlin katseilla ððneti puristi hðnen kðsiððn. Hðn vastasi sanaakaan lausumatta kðden puristuksiin, tervehti seuraa syvðllð kumarruksella ja katosi. Hðmmðstynyt, liikutettu mieliala kesti vielð kokoontuneissa. Kuiskailtiin siellð tððllð. Tðmð oli siis tosi, asian oikea laita! Tðmð kelpo mies oli siis syyllinen, hðn oli tehnyt aviorikoksen! Mutta miten jalomielisesti hðn nyt tunnusti vikansa! Eik— hðnessð sittenkin ollut jalo itsetuntoisuus! Hiljainen ihmetyksen kuiskina rupesi kuulumaan ððnett—mðstð joukosta. Harvinaista oli, ettð mies puhdistettuaan vaimonsa kunnian ja tunnustettuaan vikansa, oli kokoontuneiden ja melkein koko yleis—nkin mielestð vielð viehðttðvðmpi ja enemmðn arvossa pidetty henkil— kuin koskaan ennen, mutta Gerda sitð vastoin yhtð moitteellinen, kuin ennenkin. Nðhtiin ainoastaan Leonardin kðrsivð muoto, hðnen hyljðtty tilansa, kuultiin ainoastaan hðnen ylevðð tunnustustaan, mutta ei ollut silmðð nðkemððn sitð korkeaa siveellisyyttð, jonka kðskystð hðnen vaimonsa oli uhrannut oman sydðmensð, onnellisen asemansa yhteiskunnassa. Hðntð sanottiin sydðmett—mðksi, itsekkððksi ihmiseksi, leppymðtt—mðksi olennoksi, turhanpðivðiseksi luulijaksi. Hðnen kðyt—stððn mainittiin halpamaiseksi ja epðnaisekkaaksi, sillð hðnenhðn tðysi-ikðisenð naisena olisi pitðnyt ymmðrtðmðn, ettð miehet, jaloimmatkin, voivat syttyð himoihin, joilla ei ole mitððn yhteyttð heidðn sydðmensð kanssa, ja ettð ymmðrtðvðisen ja rakastavan vaimon velvollisuus on lempeðllð anteeksiantavaisuudella menetellð sellaisissa hairahduksissa. Sellaisella menettelytavalla saa yhð hellemmðn ja hartaamman luottamuksen mieheltðnsð, mutta ei suinkaan t—rkeðssð leppymðtt—myydessððn, kiroomalla ja hylkððmðllð hðntð. Tðllð tavalla ei kenenkððn oikeamielisen vaimon tule menetellð. Kaukana siitð! Ja ajatteles! Tðmð niin kovasti kohdeltu mies, hðn astuu kumminkin tunnustamaan vikansa suuren seuran edessð, suojellakseen sydðmett—mðn vaimonsa kunniaa. Kuinka rakkaan hðnen sentððn tðytyy olla hðnelle, ja eik— hðn sentððnkin ole hyvin jalo! Mutta vaimo ei luonnollisesti ole hðntð koskaan ymmðrtðnyt. Jos hðn, vaimo, olisi ollut rikollinen, niin, olisi miehen luonnollisesti sopinut hyljðtð hðnet, sillð onhan miehellð oikeus vaatia naiselta mitð moitteettominta elðmðð. Mutta miestð ja sitte niin eriomaista miestð, tuomita hðntð niin halpamielisesti! -- Leonard niin muodoin pysyi jalona, sððliteltðvðnð, kuin sitð vastoin Gerdaa, joskin hðnen kunniansa oli pelastettu, moitittiin rikolliseksi puolisoksi. Maailma on auttamatoin. Emme suinkaan tahdo vðittðð, ett'ei Leonardin ylevðmielinen kðyt—s ollut omiaan herðttðmððn sekð kunnioitusta ettð sððlið hðneen, mutta mielestðmme Gerdankin menetystavalle olisi pitðnyt tehdð vðhðisen oikeutta. Neljð vuotta oli kulunut puolisoitten erosta. Leo oli tðnð kevððnð pððssyt ripille ja suorittanut ylioppilastutkinnon melkein samaan aikaan. Iloa ja rakkautta tulvaava kirje, jonka Gerda kirjoitti pojalleen, onnitellen hðntð kahdenkertaisen, tðrkeðn juhlan johdosta, jota hðn oli viettðnyt, sisðlsi kuitenkin surullisen ilmoituksen. Vanha isoisð, joka koko talven oli ollut hyvin heikko, oli nyt kevððn tullen kðynyt yhð heikommaksi ja oli tðytynyt kððntyð vuoteen omaksi, josta hðn luultavasti ei enðð nouse. Vanhus, joka oli valmis jðttðmððn elðmðn, lðhetti nuorelle tyttðren pojalle, jota hðn ei ollut nðhnyt moneen vuoteen, hartaimmat onnentoivotuksensa tðrkeððn askeleesen, jonka tðmð juuri nyt oli ottanut elðmððn. Liikutettuna ojensi nuorukainen kirjeen isðlle, joka luki sen ja vaipui syviin ajatuksiin. Sen jðlkeisenð pðivðnð sanoi hðn pojalle: -- Leo! laita itsesi valmiiksi. Me lðhdemme tervehtimððn ðitið ja vanhuksia. Laiva lðhtee y—llð. Hurmaannuksiinsa ihastui poika odottamattomasta, ilahuttavasta uutisesta, joka mitð ihanimmaksi todellisuudeksi aivan kuin tenho-iskulla muutti hðnen sydðmensð hartaimman halun, jota hðn ei ollut rohjennut sanoiksi lausua. Syliinsð sulki nuorukainen isðnsð, kyynelten tulvatessa hðnen sðteilevistð silmistððn. Muutama tunti my—hemmin istui tuo totinen mies ja iloisesta malttamattomuudesta vðrðhtelevð nuorukainen valoisana, tyynenð kevðty—nð laivankannella, matkalla autuaalliseen pððmððrððnsð. Seuraavan pðivðn illalla, kuin Gerda tuli koulusta ja astui kotiinsa, lensi hðntð vastaan kaunis, tummakutrinen nuorukainen, sulki hðnet rintaansa, suuteli hðntð lukemattomat kerrat oikein raivosasti ja kostutti ilokyynelillððn hðnen poskensa, ja kuin viimeinkin tuo pitkð syleily oli loppunut, astui Gerdan luo hðnen miehensð, hopeasðikeitð tukassa ja parrassa ja silmissð rakkaus, puhtaammaksi palanut kuin hopea ja kulta kaipuun ja itsekoetuksen sulatusuunissa, ja ojensi hðnelle kðtensð. Gerda ei ensi hðmmðstyksissððn poikansa kohdattua ollut huomannut, ettð toinenkin henkil— oli huoneessa. Hðn luuli, ettð poika oli tullut yksin tervehtimððn hðntð ja vanhuksia. Nyt seisoi Leonard hðnen edessððn. Luja vaimo, joka niin monet kerrat pðivien ja —itten unelmissa oli tðmðn kohtauksen nðhnyt, joutui aivan liikutuksiin kuin unelma oli muuttunut todellisuudeksi, mutta hðn hillitsi itsensð. Kalpea oli hðn, mutta katse rehellinen, sen syvyydestð pilkoitti koko hðnen suuri rakkautensa, hðnen sydðmensð salainen, sanomaton ilo nðhdð jðlleen hyljðttyð rakastettuansa, laskea kðtensð hðnen kðteensð. -- Anna anteeksi! sanoi Leonard. Minð olen tullut Leon mukana tervehtimððn sinua ja tapaamaan "vanhaa iso-isðð," ennen kuin hðn tððltð lðhtee. -- Tervetuloa! Puolisot istuivat my—hððn y—h—n puhelemassa suuresta yhteisestð ihastuksestaan, lapsista, ja niistð joutuivat he vðhitellen itseensð, ty—skentelyihinsð ja pyrint—ihinsð. Toukokuun y— kðvi jo pðivðlle, kuin he nousivat ja sanoivat toisilleen hyvðð y—tð. -- Ja Katarina? kysyi Leonard. -- Katarinan laita on hyvin. Hðnellð nðytti olleen erityinen taipumus taide-kðsity—h—n. Minð lðhetin hðnet kehittðmððn taipumustaan. Hðn edistyi jðttilðis-askelin, ja hðnellð on nyt opettajatarpaikka erððssð kðsi ty—-koulussa maaseudulla, -- Ja hðnen lapsensa? -- On kuollut. Tytt—-pienokainen oli hurmaavin olento, mitð saa nðhdð. Hðn oli perinyt ðidin ihmeteltðvðn kauneuden. Minð pidin sen luonnollisesti luonani, kuin Katarina lðhti kðsity—-kouluun. Mutta kuin tðmð oli puolen toista vuoden vanha, ja voi sekð kðvellð ettð puhua, tuli kova keuhkotulehdus ja pððtti pienokaisen elðmðn. Kuin lððkðri selitti kaiken toivon menneen, ilmoitin minð sðhk—sanomalla Katarinalle. Hðn saapui kaksi tuntia ennen hðnen kuolemaansa. Vaikka hðn oli paljon saanut kðrsið lapsensa tðhden, suri hðn nyt kuitenkin itsensð aivan epðtoivoiseksi. Minð, joka kuoleman kautta en ole menettðnyt yhtððn lasta, olin huono lohduttajaksi. Jumala siunatkoon pienokaista, jonka ei koskaan tarvinnut kokea elðmðn tuskia! Gerda kððntyi p—ytððn, jossa oli muutamia valokuvia kehyksissð, pari vartalokuvaa ja joitakuita muita korukappaleita. Suurin valokuvista oli Leonardin muotokuva. Tðmðn edessð oli kaunis kukkavihko tuoksuvista kielokukista. Gerda otti yhden taulun, ympðrillð luonnikkaasti leikattu kehys, se oli mitð herttaisimman lapsukaisen kuva, ja ojensi sen Leonardille. Heleð punerrus lennðhti tðmðn kalpeille kasvoille, ja hðnen kðtensð vapisivat, kuin hðn otti taulun. áðneti katseli hðn liikutuksella kuvaa. -- Kehys on Katarinan ty—tð. Eik— se ole kaunis? sanoi Gerda, ottaessaan taulun takaisin, ja pani sen paikalleen. Leonard ny—kkðsi my—ntðvðsti. -- Mikð tuon pienokaisen nimi oli? -- Gerda. -- Hyvðð y—tð, Leonard! -- Hyvðð y—tð! Puolisot erosivat aamun valetessa, koettaakseen viimeinkin lepoa, mutta ei kumpanenkaan heistð edes uinahtanut tðnð y—nð yksinðisellð vuoteellaan. Rauhaisaan sairashuoneesen paistoi kevðtillan suloaurinko. Kalpeana ja hiuenneena, tukka ja parta hopeavalkonen, lepðsi vanha isoisð vuoteellaan, ympðrillð puoliso, lapset ja lastenlapset. Hðnen sisððnpainuneet silmðnsð katselivat kuolevaisen kirkkaalla katseella rakkaitansa ympðrillððn. -- Eik— se ole suloista ja oikein hyvð, sanoi hðn, se on suuri Herran Jumalan armo, armo, jota minð vanha syntis-parka en ole ansainnut, -- koskas armo sentððn onkaan ansio? -- ettð minð viimeisinð hetkinðni saan nðhdð teidðt kaikki rakkaimpani koossa ympðrillðni -- Kiitos, Leonard, ettðs tulit! Hðn ny—kðytti pððtððn vðvylleen. -- Gerda! jatkoi hðn, ojentaen kuihtuneen kðtensð tyttðreen, joka lðhestyi ja hellðsti tarttui ojennettuun kðteen. -- Gerda, rakas lapsi! Minð olen suuressa velassa sinulle, velassa, jota en minð voi hyvittðð. Ainoastaan sinun lempeð anteeksiantosi voi sovittaa sen ja antaa rahtua rauhaa tððltð lðhtevðlle sielulleni. Gerda, oma lapseni! Minð olen julman vððryyden tehnyt sinulle. Minð olen, sokeana vanhoissa, halpamaisissa ennakkoluuloissa ja omassa tunnottomassa itsekkðisyydeseðni, ainoastaan sentðhden kuin sinð olit nainen, huonon osan sinulle antanut, olen estðnyt henkesi luonnollisen kehityksen, katkeroittanut nuoruutesi ja tehnyt sinut perinn—tt—mðksi veli-raukkasi tðhden, jonka sisðllisessð heikkoudessani onnettomaksi saatoin, valmistin hðnelle vððrðn elðmðn suunnan ja liian aikaisen haudan. Rangaistukseni on ollut kova, mutta oikea. Pitkðt, kolkot vuodet olen minð murheessa ja mielimurteissani koetellut itseðni ja mietiskellyt elðmðn totuutta. Minð olen oppinut ymmðrtðmððn naisen arvon ja hðnen Jumalalta itseltð saaneen samat oikeudet, joita me miehet vuosituhansien kuluessa hðpeðllisesti ilman mitððn oikeutta olemme polkeneet. Rakas tytðr! Isðlle, joka ry—sti sinulta pyhðt oikeutesi, olet sinð lahjoittanut hellðn vanhuuden kodin, oman voimasi luoman, Herran Jumalan siunaaman. Sinussa olen minð nðhnyt todellisen naisen korkeudessaan, jalon ðidin kasvattaman. Minð tahdoin kasvattaa orjan, mutta hðn kasvoikin sankarittareksi. Kiitos, rakas tytðr! kaikesta siitð lohdutuksesta ja opetuksesta, kuin sinð minulle antanut olet, ja anna minulle anteeksi rikokseni! Liikutuksen vallassa vaipui Gerda polvilleen vuoteen viereen ja painoi huulensa kuihtuneesen kðteen, josta hðn piti kiini. Vanhuksen puhuessa puhkesi suuren, yltðkyllðisen ilon sðde iðkkððn ðidin silmðstð, kuin hðn istui puolisonsa vuoteen ððressð. Tðmð tunnusti itsekkðisen erehdyksensð, lausui suuren totuuden sanoja, hðn nousi heikkouden, itsepintaisuuden ja ennakkoluulojen pimeydestð, puhtaana ja jalona, todellakin hðnen rakkautensa arvoinen, semmoinen, jollaiseksi hðn nuoruuden onnellisina pðivinð oli hðnet uneksinut. Paha oli mennyt. Kaikki oli sovintoa ja selvðð. Kuin Gerda oli noussut, ja muutkin lðsnð olevat hiljaa ja kunnioituksella jðttðneet huoneen, ett'eivðt hðiritsisi vanhusta, jonka heikot voimat nðyttivðt kovin rauenneilta, jði ðiti yksin hðnen luoksensa, kumartui hðneen, sulki hðnet syliinsð ja painoi suutelon hðnen huulilleen. Tðssð suutelossa, joka rakkaudella jðlleen yhdisti vanhat puolisot, hengðhti kuoleva pakenevan henkensð. Hiljaa uinahtaen makasi hðn jðlleen, voitetun rakkauden suutelo vienosti hymyilevillð huulillaan ja ilta-auringon siunaava loiste otsallaan. Sen pðivðn illalla kuin vanhan isðn hautaus oli vietetty, seisoi Gerda surupuvussa yksinððn perðkammiossaan syvissð ajatuksissa, nojaten kasvonsa tuoksuviin ruusuihin kukkap—ydðllð. Leonard astui sisððn ja lðhestyi hðntð. -- Gerda! sanoi hðn. Minð lðhden nyt kotiin, mutta minð olen ajatellut jðttðð Leon tðnne luoksesi suven ajaksi. Sen palkinnon hðn todellakin ansaitsee. Gerda katsoi yl—s. -- Sinð lðhdet? sanoi hðn tarkkaavalla, kysyvðllð katseella. - Niin! Syvð liikutus, suuri, puhdas sielunvoima, paistoi Leonardin silmistð, ja loi kirkkauden hohteen hðnen vanhentuneille, mutta vielð kauniille, surusta ja syvistð ajatuksista jalostuneille kasvoilleen, voittoloisteen hengen taistelusta lihan ja itsekkðisyyden kanssa. -- Niin, Gerda, sinð jalo, sinð armas! sanoi hðn. Minð menen pois, enkð pyydðkkððn edes jððdð tðnne, sillð nyt olen minð oppinut selvðsti ymmðrtðmððn sinun sielusi, sinun menetystapasi, oppinut ymmðrtðmððn ne ikuiset, pyhðt oikeuden ja vððryyden kðskyt ja sen jðrkðhtðmðtt—mðn rangaistuksen, jonka pitðð kohdata jokaista, joka vaan uskaltaa sohaista niitð. Sinð kysyit kerran minulta, kuinka olisin sinun asemassasi menetellyt. Minð vastasin, ettð minð olisin hyljðnnyt sinut. Minð en peruuta nytkððn niitð sanoja, mutta minð lausun saman ankaran tuomion itsestðnikin. Minð en vaadi nyt enððn kuten ennen itsekkðisessð julkeudessani lempeðmpðð tuomiota, suurempaa armoittelua sen tðhden, ettð minð mies olen. En! Tuomiosi oli oikea ja jalo, ja sittemmin olen mitð tðydellisimmðstð vakuutuksestani tuominnut itseni samalla tuomiolla. Minð en ansaitse olla sinun puolisosi. Ja sentðhden minð menen pois. Minð menen rauhaan, Gerda! Iloinen ei ole sydðmeni, mutta se on rauhallinen, ja minð kiitðn Jumalaa, joka sinussa on ilmoittanut minulle totuuden. Voi hyvin, rakkaimpani! Hðn ojensi Gerdalle molemmat kðtensð ja hðnen katseessaan oli korkia rakkaus, puhdas kaikesta tomun kuonasta, katseessa, joka lðpðsi tuskan kyynelusvan hðnen silmðssððn. -- Jðð hyvðsti! Gerda kohtasi hðnen katseensa. Tarkkaava, kysyvðinen nðk—nsð oli muuttunut toivorikkaaksi iloksi. Hðn laski kðtensð puolisonsa kðsiin. -- álð mene pois, Leonard! helðhti hðnen ððnensð, kirkas ja suloinen kuin armoituksen autuaallisen sanoma hengeltð tuomitulle, joka oli suoriutunut maailman kanssa ja hurskaassa n—yryydessð kðvi pðin kohtaloansa. Nyt, jatkoi hðn, seisot sinð edessðni siinð jalossa ihmisellisessð korkeudessa, jossa minð olin nðhnyt sinut hartaimmissa rukouksissani, toivoin vienoimmissa unelmissa. Ole tervetullut, rakkaani! Hðn taittoi suloisesti tuoksuvan valkoisen ruusun suuresta kukkivasta ruusukasvista edessðnsð ja ojensi sen Leonardille. -- Punaiset ruusumme, sanoi hðn, ovat kuihtuneet. Meille kukkivat valkoiset. Olkoon tðmð morsiamen tervehdys sulholle uutena hððpðivðnð! End of the Project Gutenberg EBook of Ennen ja nykyððn 1, by Hanna Ongelin *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENNEN JA NYKYááN 1 *** ***** This file should be named 15988-8.txt or 15988-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/9/8/15988/ Produced by Matti Jðrvinen and Tuija Lindholm. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.