Elinan häät

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74530 *** ELINAN HÄÄT Seuranäytelmä Kirj. MAILA TALVIO Porvoossa, Werner Södersröm Osakeyhtiö, 1912. HENKILÖT: VENNERI, Suontaustan isäntä. VIHTORI, hänen poikansa, sulhanen. HERMANNI, Suontaustan setämies. SERAFIIA NYMAN, suutarinleski. ELINA, hänen tyttärensä, morsian. ILONA, Elinan ystävätär. RINKIN-ANTTI, maankiertäjä. KOKKI-VAPPU. URKURI. PIIKKI-LIISA, apu-ihminen. Tyttöjä ja poikia. Tapahtuu Serafiia Nymanin asunnolla. VENNERI, kuiva miehenkääkkä arkivaatteissa. VIHTORI, pulska, voimakas nuorukainen, joka keskellä puhettaan pistää lauluksi ja keskellä kävelyään tanssiksi, yllä musta puku rinnassa myrtinoksa ja valkea vahakukkanen. HERMANNI, lihavahko, tyhmän näköinen vanhapoika. SERAFIIA NYMAN, hintelä, kalpea nainen, yllä hiukan vanhanaikainen musta puku, päässä musta silkki. ELINA, kaunis vaalea nuori tyttö morsiuspuvussa. RINKIN-ANTTI, laiha keski-ikäinen mies, hiukset leikkaamattomat, hajamielinen, kasvoilla valoisa hymy. Yllä siistit, liian suuret vaatteet. KOKKI-VAPPU, pyylevä, mahtaileva nainen, mustassa puvussa, vyöllä suuri, kahisevaksi tärkätty valkea esiliina. URKURI, keikarimainen nuori mies, kihara otsalla, nenäkakkulat. PIIKKI-LIISA, keski-ikäinen, kielevä ihminen uudessa maalaisessa pumpulipuvussa. Tytöt ja pojat kansallispuvuissa. I NÄYTÖS Puutarha, penkkejä. Kuuma kesäpäivä. Käki kukkuu. VAPPU oikealla, näyttämön takana. Hyvät ihmiset, mitäs se tietää, kun käki kukkuu tähän aikaan? PIIKKI-LIISA niinikään näyttämön takana. Mitäs se muuta tietää kuin maailmanloppua! Elinan onnettomuutta se kukkuu. Käki kukkuu yhä. Lakkaa, kun Hermanni ja Venneri — vasemmalta — tulevat näyttämölle. Hermanni tuntee heti sieramiinsa miellyttävän ruuanhajun häätalosta. VENNERI Eihän täällä mitään häävalmistuksia näy. HERMANNI Etkös tunne paistinkäryä. Et sinä kanssa sitten mitään tunne. — Ja tuolla menee kokki että liepeet liehuu. VENNERI Se Vihtori ei uskalla sitä tehdä. HERMANNI Uskalla! VENNERI Se tietää ettei Suontaustassa suvaita vaimoväkeä. HERMANNI Ja se välittää. VENNERI Kyllä niille tie näytetään. On sitä ennenkin osattu. Mutta se ei ole uskaltanut sitä tehdä. Sanoin minä sille sellaiset sanat. HERMANNI Että testamenttaat Suontaustan pakanoille. Ja luulet sen tepsivän. Välittikös se silloin, kun läksi kansanopistoon ja niille maamieskursseille. Ja kun teki tämän viimeisen tepposen ja kiersi Rinkin-Antin kanssa maailmaa kuin paras mustalainen niin että tuskin kuulutussunnuntaiksi kotiin ehti. Kyllä tämä on sitä viimeistä villitystä. VENNERI Rinkin-Antti sen on villinnyt. Sen Rinkin-Antin minä vielä... HERMANNI Minkäs sille teet. Sitä suosii kaikki. Urkurikin sanoi lukusijoilla Sillanpäässä, että taiteilija se on, virkaveli se on. VENNERI No, lähtekööt nyt virkaveljet yhdessä kiertämään ja hoilottamaan kaikki kolme. Ja tämä suutarintytär vielä neljänneksi! HERMANNI nauraa hohottaen Sitähän Vihtori jo uhkaili. VENNERI Uhkaili? Vai on se junkkari uhkaillut. HERMANNI Ja se täyttää mitä se uhkaa. Muistatkos kun lapsena telkesit sen kammariin, niin se huusi perässäsi, että ikkunasta minä menen. Ja meni kanssa. Ja nyt kun tuli vaatimaan taloa ja ilmoittamaan naimistaan ja sinä kielsit, niin nyrkin löi pöytään ja sanoi, että minä nain, vaikka sitten lähtisimme molemmat Rinkin-Antin kanssa kiertämään. Etkös sinä kuullut? VENNERI Oli muutakin kuulemista. HERMANNI Olihan sitä: että hän tahtoo talon haltuunsa ja sinä joudat uuninloukkoon ja talo on sellaisessa kunnossa, että harakatkin pelkää. Ja hän tekee ensi työkseen kokon pihamaalle ja polttaa kaikki sinun mädäntyneet säästösi, vanhat villat ja pellavat ja aumat ja... Ja uudenaikainen maanviljelys ja luujauhot ja meijerit ja niittokoneet tuodaan taloon. VENNERI Kyllä ne on tuomatta niin kauan kuin tämä pää on pystyssä. Minun aikanani ei tuoda luujauhoja eikä niittokoneita. Vaitiolo. Kuuluu Piikki-Liisan hyräilyä ja naisten puhetta häätalosta. HERMANNI Mutta tuntuu se sentään vähän mukavalta, kun muilla jo on heinät ladossa ja me vaan tuolla tuherramme vikatteillamme. VENNERI Taitaa jo hyvinkin tehdä mielesi vaimoihmistä taloon. HERMANNI Niittokoneestahan minä puhun. VENNERI Yks ja sama vaimoihminen ja niittokone. Samaa särinää... Mutta minua ei niinkään vedetä nenästä. Tyhjin toimin ne pappilasta tulevat. HERMANNI Vihitään ne siellä. VENNERI Mutta minä olen käynyt rovastin puheilla. HERMANNI Jaa rovastin? VENNERI Ja kun ne nyt palaavat, niin minä otan sitä junkkaria niskasta kiinni ja kuljetan sen rantaniitylle. Ja se saa minun vanhalla vikatteellani panna poikki kaikki heinät. Minä näytän kuka tässä on isä ja isäntä. HERMANNI itsekseen muristen Minä olen vanhempi veli, minä. (Kiiruhtavat pois vasemmalle.) Kokki-Vappu ja Piikki-Liisa tulevat kantaen pöytää. Tuovat vähitellen laseja, limonaadikorin ym. ja järjestelevät niitä. PIIKKI-LIISA Nyymanskaa minun käy surku. Se on sentään kasvattanut tätä Elinaa kirjan valossa ja sanan ääressä. Ja ainoa se on sen lapsi. KOKKI-VAPPU Niin... Ja niin hyvä lapsi kun se on ollut. Iloa minulla siitä risttyttärestä aina on ollut. PIIKKI-LIISA Sentähdenhän te sille sen maailmattomat lahjat, mustat leninkikankaat ja uudet-testamentit ja kaikki... KOKKI-VAPPU Ja sentähdenhän minä näihin häihinkin tulin vielä laittamaan, vaikka kyllä minua niin tuppasi itkettämään, kun kruunua panin päähän, että. PIIKKI-LIISA Tietäähän sen... Mutta paljon se Nyymanska kuluttaa itseään näiden häiden takia. Olisi sitä menty vähemmilläkin laitoksilla. KOKKI-VAPPU Ska te vara, so ska te vara! sanoi aina ennen Mukkulan överstinna vainaa. Ja kyllä se niin on, että ska te vara, so ska te vara. (Poistuu hetkeksi.) PIIKKI-LIISA on hyräillyt jotakin hengellistä laulua. Siunaa ja varjele! Mikäs se siellä pensaassa? KOKKI-VAPPU palaten Kun oli paisti palaa. Ne on ne tällaisten pienten paikkojen uunit niin arvaamattomia. PIIKKI-LIISA Niin, te kun olette tottunut niin suuriin. — Mutta minkähänmoinen rähinä se siellä Suontaustassa tänä iltana oikein nouseekaan! Kyllä se ne ajaa menemään. Ajoi se sen Ulla-vainajankin monta kertaa hankeen, kun humalapäissään oli. Ei sen puolesta, että kyllä siinä emännässäkin oli syytä. KOKKI-VAPPU Se se nyt vasta hiprakka oli. Ihan niinkuin heität suoloja tuliselle hellalle. Kyllä Venneri ikänsä sen muistaa. Ei hän ikinä naisväkeen lepy. PIIKKI-LIISA On se sentään komentoa talossa, jossa on pelkkiä miehiä! Kerran minä tein sinne asiaa, kun ajattelin että näemmehän millaista siellä on. Porsaat oli tuotu tupaan ja kanat pasteeraili lattialla. Ja Hermanni leipoa töhri pöydän kulmalla. Enkä minä usko, että siinä sitten Ulla-vainajan ajan oli käytetty vettä ja riepua... Nauravat KOKKI-VAPPU Minä tässä toissakesänä hyppäsin sen Hermannin lehmää pakoon niin että olin henkeni heittää... PIIKKI-LIISA Niinhän ne niiden lehmät navetassa pelkäävät hametta kuin hullut ja metsässä tulevat päälle. KOKKI-VAPPU Mitähän nekin veljet sillä maallisella omaisuuden tekevät. PIIKKI-LIISA Sanoo muuta. Seinänraoissa säilytetään. Hiiret syövät... KOKKI-VAPPU Mutta aijai, paljonkohan kello jo onkaan? Pitää lähteä laittamaan ruokapöytiä. (Poistuvat.) Hermanni ilmestyy pensaista tähyilemään. HERMANNI On ne, on ne, ne vaimoihmiset. Laittavat pöydän kuin trekoolin vain. Mutta kyllä tuossa kukkaro kuluu. (Hänen tekee mieli leivoksia, mutta hän epäilee ottaako.) Nämä on meidän Vihtorin häät. Ja minä olen kutsuttu kanssa. (Ottaa, hotkaisee ja ottaa toisenkin kerran.) KOKKI-VAPPU tulee. Lyö kätensä yhteen kuin kissaa pelotellakseen. Mikäs mies täällä on! HERMANNI Heinässähän minä... KOKKI-VAPPU Nyymanskan puutarhassa! Vai se Suontaustan setämies... Tehkää vain hyvin ja ottakaa. (Silmäilee Hermannin likaisia käsiä.) Tai ehkä minä saan luvan tarjota, jos ne Suontaustan miehet huolivat mitään naisen kädestä. HERMANNI Mitäs sillä on väliä. Ruoka kuin ruoka. Meillä ei olekaan tullut laitetuksi keittoruokaa, kun romahti se muuri alas. KOKKI-VAPPU Vai romahti muuri. HERMANNI Romahti. KOKKI-VAPPU Tänään? HERMANNI Taitaa olla toista viikkoa. KOKKI-VAPPU Vai toista viikkoa. Eikä vielä ole korjattu. HERMANNI Ei ole tullut haetuksi muurimestaria. Heinänteon aika. Vaikka tiellä se siinä on, ettei tahdo liikkumaan päästä... KOKKI-VAPPU Vai ei tahdo päästä. Kun on muuri levällään lattialla. Mutta sen minä sanon, että häpeä se on koko pitäjälle se sellainen talo. HERMANNI Vai häpeä. KOKKI-VAPPU Ottaisitte rouvasväkeä taloon. HERMANNI Jaa, laittaisivatko ne sen muurin? KOKKI-VAPPU Pitäisivätpä teitä itseänne vähän komennossa, senkin jallikat ja suttupytyt... HERMANNI Ja suttupytyt. Ei sitä talonpojan aina tarvitse olla niinkuin herrasväissä ollaan. Kokki-Vappu käy ylenkatseellisesti kiinni hänen nappeihinsa. KOKKI-VAPPU Mikäs tämä on? HERMANNI Nappi. Kun itse neuloin. KOKKI-VAPPU Ja tämä! HERMANNI Kun ei sattunut olemaan samaa maata... Niin siihen ei ollut... KOKKI-VAPPU Siinä se on ison talon setämies! Kuin mikäkin kaupungin hotellin rotta! HERMANNI Vai rotta. Vai rotta... KOKKI-VAPPU Leikillähän minä. Ottakaa nyt siitä namusia. — Mutta ihan totta: olisitte saaneet siunata Elinaa, että Vihtorin huoli. HERMANNI äkkiä Huusholliska sanoo vaan sille suutari-vainajan tyttärelle, ettei ole hyvä yrittää meille. Meidän isäntä on varannut korennon oven eteen ja joka ikkunan pielessä on patukka. Ja viinaa on tuotu. Ja kun meidän isäntä juo, niin ei se pelkää rovastia eikä vallesmannia eikä kupernyöriä... KOKKI-VAPPU Sen minä sanon, että jos te senkin korpit siellä variksenpesässä satutatte kätenne minun risttyttäreeni, niin minä tulen ja opetan teidät kaikki niin että muistatte. Mukkulassa oli kymmenen piikaa, eikä överstinna saanut niitä pysymään kurissa, mutta minä sain. HERMANNI Ei minua saa lyödä. KOKKI-VAPPU Mikä on ettei saisi? HERMANNI Minulla on rahaa. Vaikkei sanota missä. KOKKI-VAPPU Rotanpesissä. Tuvanseinäin raoissa. HERMANNI Eipäs. KOKKI-VAPPU Saunan kynnyksen alla? HERMANNI Eipäs! KOKKI-VAPPU Tallinparvella vanhassa sukanterässä? HERMANNI pelästyneenä Kukas sen on sanonut? KOKKI-VAPPU Aijaijai, vai siellä! Minä menen ja haen ne kätköt... (Nauraa.) No, en minä nyt tällä hetkellä lennä. Malttakaahan nyt, jos toisin jotakin syömistä. HERMANNI Sitä paistia sieltä. Tunnen kärystä... KOKKI-VAPPU Vai kärystä... Nyymanska tulee, Nyymanska tulee! Nyymanska tulee. Vappu työntää Hermannin näyttämön taakse. KOKKI-VAPPU Vai jo sitä nyt tullaan. NYYMANSKA Terveisiä. Kauniit toimitukset ne olivat. Kööri oli ja urkuri itse johti. Ja kauniisti rovasti puhui ja varoitti, Mutta kauheaa se on, kun sanovat vanhan Suontaustan varanneen revollin ja viinaa. KOKKI-VAPPU Revollin... NYYMANSKA Ja Vihtori vaan on niin itsepintainen, että kivenkovaan lupaa lähteä sinne Elinan kanssa. Ja Elinakin on menossa... KOKKI-VAPPU No, jo nyt jotakin! NYYMANSKA En minä ymmärrä kuinka Elina voi olla niin levollinen. Itki se silloin, kun rovasti tuli siihen paikkaan, että tahdotkos sinä Vihtori Severus Vennerinpoika Suontausta ottaa tämän Elina Maria Kallentyttären nyt Varjelkoon! Kissakos se siellä linnustaa...? KOKKI-VAPPU Kissa kai. Mutta Serafiia on huoleti: ei Suontaustan Venneri ota käteensä revollia. NYYMANSKA Kukas sen tietää humalapäissä... Tottahan tämä limunaati nyt piisaa? KOKKI-VAPPU Kyllä morsiuspari saa skoolata vaikka aamuun asti. NYYMANSKA Entä hyytyyköhän silee, kun on näin kuuma? KOKKI-VAPPU Kyllä hyytyy ja kyllä piisaa. Serafiia panee vaan luottamuksensa minuun. (Lähtevät taloon.) HERMANNI pistää päänsä esiin pensaista. Tuokohan se minulle sitä paistia. Muhkia se on huusholliska. Kuin ruustinna. Hääkansa saapuu kohinalla taloon. Viulu soi. 1. TYTTÖ Ajjai kun on kuuma! ILONA Ajatteles, kun urkuri astui minun hameeni liepeelle! 1. TYTTÖ juosten näyttämölle. Se tietää häitä. ILONA Ettäkö urkuri ja minä...? 1. TYTTÖ No, sitä, sitä... Nauravat, järjestävät hiuksiaan. ILONA Minua niin pelottaa. 1. TYTTÖ Mikä? ILONA Puhe tietysti. 1. TYTTÖ Mitäs sinä. ILONA. Kun urkurikin on kuulemassa. 1. TYTTÖ Hänellä on tänään niin kaunis kaulaliina. Nauravat. ILONA Mennään kaivolle, minä kuolen janoon. Juoksevat vasemmalle. VIHTORI tulee häätalosta päin laulaen. Maantie pitkä ja sannoitettu ja marmori maantien alla, tali ali tali ali tali alla la lei ja marmori maantien alla. Enkä mä lemmi joka tyttöä taivaankannen alla, tali ali jne. Taiteilija, Antti! Heilani kotiin kävi suora tie ja sannalla sannoitettu, tali ali tali ali tali alla la lei. Antti tulee. Laulavat yhdessä. ja sannalla sannoitettu. Olikos näinkin nuorelle tytölle heili jo vannotettu, tali ali jne. Linna se on minun kotini ja keisari isäntäni, tali ali jne. Sorjan tytön povelle sinne jäi minun ikäväni, tali ali jne. Miksen mä istunut kotona ja poltellut rettinkiä, tali ali jne. Nyt minä istun Vaasan linnassa ja helistelen kettinkiä, tali ali jne. Mut vaikka ma olen vain vangittu poika, ei tarvitse irvistellä, tali ali jne. Ei sitä tiedä kenen mamman poika saapi rautoja helistellä, tali ali jne. VIHTORI Sano poika kulta, mitäs nyt keksitään. RINKIN-ANTTI Olet kai selittänyt ukolle kaikki juurta jaksain? VIHTORI Näyttänyt toteen, että Suontaustan nykyinen hallitus on synti ja häpeä. RINKIN-ANTTI Puhunut kauniisti, oikein sydämeen käyvästi? VIHTORI No niin että jo itseänikin itketti. Kissa itki lattialla. RINKIN-ANTTI Jos koettaisit uhata, ruveta oikein kovaksi? VIHTORI Koetettu, koetettu, veli kulta. Olin hävytön, löin nyrkkiä pöytään, toruin, haukuin, huusin kuin kasakka. RINKIN-ANTTI Eikä vain auta? VIHTORI Ei. — Mutta tänä iltana täytyy Suontaustan ovien avautua. RINKIN-ANTTI Täytyy tietenkin. VIHTORI Tänään tai ei koskaan. RINKIN-ANTTI No, vaikka meidän pitäisi piirittää talo. VIHTORI Niittokoneilla!... Keksipäs nyt keino, sinä hyvä pääkoppa! RINKIN-ANTTI kuiskaa. Katsopas tuonne pensaisiin. VIHTORI Hermanni setä! Parahiksi. Nyt minä tiedän keinot ja konstit! RINKIN-ANTTI Joko keksit? Hurraa! VIHTORI No Hermanni setä, mitäs te siellä? HERMANNI Heinässähän minä. VIHTORI Jos te hetkeksi heittäisitte heinänteon ja menisitte viemään sanaa Suontaustan isännälle. HERMANNI Jaa sanaa. VIHTORI Niin. Sanokaa, sanokaa... että hän tänä iltana saa nähdä ihmeitä. HERMANNI Jaa mitä ihmeitä? VIHTORI Yhden noidan ja noita-akan. HERMANNI Mistäs ne tulisivat? VIHTORI Tallinparvelta. HERMANNI Mitäs ne sieltä? VIHTORI Ne asuvat siellä. HERMANNI Tallinparvella? VIHTORI Vartioivat aarretta. HERMANNI Eipäs VIHTORI Juupas. Tänä iltana ne varsiluudalla ratsastavat sisään Suontaustan tuvanikkunasta. HERMANNI Mitäs sinä nyt...? VIHTORI Ne asettuvat muuriromolle keskelle lattiaa ja rehkivät siinä. HERMANNI Mitäs kauheita sinä nyt? VIHTORI Menkää te ja sanokaa tämä isännälle. Niin, niin, se on tärkeää että isäntä saa sen tietää. Hermanni lähtee. Vihtori ja Rinkin-Antti purskahtavat suureen nauruun. RINKIN-ANTTI Kyllä sinä nyt pelotit ne pahanpäiväisesti. VIHTORI Saat uskoa, että hetken perästä on isä-ukkokin täällä pensaissa. RINKIN-ANTTI Ja silloin hän saa kuulla. Päätät lähteä minun kanssani maailmalle. VIHTORI Niin pitkälle kuin tietä riittää. RINKIN-ANTTI Oikein vakituiseksi maankiertäjäksi... VIHTORI Otan vaikka posetiivin selkääni. RINKIN-ANTTI Mainiota! Juuri niin: posetiivi selkään! Jollei nyt tämä keino tepsi, niin ei mikään. VIHTORI Totta se nyt vaan uskoo juoneemme? RINKIN-ANTTI Pannaan molemmat parastamme. Saat nähdä, että sinä vielä tänä iltana olet Suontaustan isäntä. VIHTORI Uskotaan ja luotetaan. Mutta nyt täytyy toimia viisaasti. Koetetaanpas tänä päivänä olla villeinä kuin mustalaiset. RINKIN-ANTTI Kuin mustalaiset! (Laulavat.) Älä sure pappa ja älä sure mamma mun köyhää naimistani, tali ali jne. Tavara ei kelpaa taivaaseen, minun rakkaat vanhempani, tali ali jne. Laulun aikana on kööri tullut näyttämölle. Vihtori menee häätaloon. URKURI köörille Asetutaan tänne, asetutaan tänne. Pysytään koossa. Kun neiti Jalokorpi on pitänyt puheensa, huudetaan eläköön. Kolme kertaa. Hyvin tahdissa. Kokki-Vappu tulee touhuten kaatamaan limonaatia laseihin. Rinkin-Antti nostaa hänelle kohteliaasti lakkia. Vappu ei ole huomaavinaan. RINKIN-ANTTI Katsokaas, kun tuo aurinkokin paistaa niin hyvien kuin pahojenkin ylitse. Terveeks, huusholliska. (Vappu ei huomaa.) Noo, tuohon tassuun. — Saankos luvan tarjota pastilleriä. Eikös ole yhtään yskä? KOKKI-VAPPU On. Ja jotkut saisivat ymmärtää yskän... RINKIN-ANTTI Kuulkaas huusholliska, oli kerran akka — ukko, ukko minun piti sanoa — ukko, joka ei olisi suonut kevään tulevan. »Pysykääkin siellä maassa!» sanoi hän kukkasille. KOKKI-VAPPU Oletkos hiljaa! RINKIN-ANTTI »Oletkos hiljaa!» sanoi hän leivosille. KOKKI-VAPPU Pois siitä silmiltäni. RINKIN-ANTTI »Pois siitä silmiltäni!» huusi hän auringolle. Kaikki nauravat, Vappukin. RINKIN-ANTTI Sellainen se ukko oli. URKURI Kun neiti Jalokorpi on puhunut, huudetaan eläköön. Mutta neiti Jalokorpi ei ole saapuvilla. Ja joku toinenkin puuttuu... Vihtori, Elina ja Nyymanska tulevat. Hetken perästä tytötkin kaivolta. VIHTORI Eläköön Elina, minun morsiameni. Eläkööt Vihtori ja Elina! Sanotaan ettei sulhasella ole mitään tekemistä omissa häissään, mutta kyllä Suontaustan Vihtorilla vain on. Ei tosin muuta kuin ylistää omaa morsiantaan, mutta siinäpä hänelle riittääkin työtä. (Laulaa.) Kaikki ne riiaa rikasta, vaan reisaavaist ei kukaan, tali ali jne. Tässä on tyttö joka uskaltaa mennä reissupojan mukaan, tali ali jne. NYYMANSKA itkemäisillään Aijai kuinka ylenannettu tuo Vihtori on tänään. VIHTORI laulaa Jos elin hyvin taikka huonosti, niin itse ma asiani vastaan! Älkää te anoppimuori-kulta keittäkö hiirenviinaa. Sillä hiirenviina on ilkein myrkky taivaankannen alla. ANTTI ja VIHTORI Tali ali tali ali jne. VIHTORI Ei meitä surulla ruokita, Se on ilo joka elättelee. Ilo, ilo, ilo! Ollaan kaikki iloisia. Jokainen kohdastaan ja kaikki yhteisesti! ELINA Ollaan hiljaa... VIHTORI Helkkarissa. Se ei ole minun syyni että minua tänään niin laulattaa ja tanssittaa... ELINA Ollaan hiljaa, Vihtori... Kööri, urkurin johdolla, laulaa »Sua tervehdin». Ilona on hermostuneena vetänyt paperilipun taskustaan ja lukee osaksi ulkoa, osaksi paperista. ILONA Arvoisat läsnäolijat! On hetkiä ihmiselämässä, kun emme voi tulkita mitä sydän tuntee. Sellaisia hetkiä ovat nämä häät, jolloin rakas ystävättäremme Elina Nyman viettää häitä Vihtori Suontaustan kanssa. Elämä ei aina ole tanssia ruusujen ja kukkasten päällä. Mutta sumut eivät koskaan hallitse kovin kauan ja aurinko voittaa aina. Sentähden minä toverien puolesta pyydän saada toivottaa nuorelle parille onnea ja sydämellistä rauhaa. Ja että he menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä. Toverit, kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto nuorelle parille. Urkuri johtaa köörin huutamaan eläköötä. VIHTORI Nyt ne kaupat on tukossa ja lukossa, kun on hurrattu päälle. Se on sentään helkkarin oikeassa se Anundilan Kalkke, kun se sanoo, että se hurraaminen tämmöisissä toimituksissa aina on paras. NYYMANSKA Tehkää hyvin ja ottakaa lasia. Tehkää hyvin. Yleinen kilisteleminen. RINKIN-ANTTI Onneksi olkoon, onneksi olkoon. Häät ne on kuin juhannus. Kukkia, lintuja, perhosia, mettiisiä... VIHTORI kuiskaten Jokohan tuonne pensaisiin on ilmaantunut niitä ulkomaan lintuja? RINKIN-ANTTI Kyllä minä sanon kun ilmaantuvat. 1. POIKA Kyllä se heinänteko tänä vuonna meni kuin yhdessä suhauksessa. 2. POIKA Vastahan Suontaustassa on alettu. ÄÄNIÄ JOUKOSTA Suontaustassa! Tietäähän sen Suontaustan. URKURI Tässä pitäjässähän minä ensi kerran näin sen sellaisenkin vehkeen, jota sanotaan aumaksi. ILONA Eikö ole sattunut näkymään edes rautatien ikkunaan? URKURI Jahka nyt joskus rautatielinja vedetään Suontaustan peltojen poikki, niin sitten ehkä näkyy... Nauraa. RINKIN-ANTTI laulaa. Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä ja myötä- ja vastamaata. Odotella tuulella tyventä ei kulkija-poika saata. Kulkijapoika se matkalla kohtasi kukkivan orvokin kukan. Katsella saa, muttei omistaa oo kulkijapojalla lupaa. VIHTORI Ei niin surullista, Antti. Täällä pitää olla iloa ja riemua. URKURI kohottaa limonaatilasia tyttöjen parvea kohti. Iloa ja riemua! RINKIN-ANTTI kuiskaten Nyt lensi kaksi ulkomaanlintua pensaisiin. URKURI Mutta kuinkas niiden henkivakuutusten nyt käy? Oletteko, pojat, tuumineet? 1. POIKA On tuumittu, että täällä meidän kylässä ollaan niin terveitä. URKURI Jaa ei se siihen kuulu. Ja kun tämä uusi yhtiökin antaa niin erinomaiset edut. ILONA Otetaankos siihen naisia? URKURI Kuinkas muuten: Neiti Jalokorpi ei vielä ole tainnut saada prospekteja. (Vetää taskustaan esiin papereita.) RINKIN-ANTTI Parasta on että kanttori vakuuttaa näiden meidän kylän tyttöjen henget. Ne on kalliita henkiä järjestään. ILONA Antin henki se on kallis! VIHTORI Olkaas hiljaa nyt muut. Nyt sulhanen puhuu. Niinkuin te kaikki tiedätte, on tuossa naapurissa se Suontaustan talo, jossa vallitsee niin jalo komento, ettei siinä enää ole korjaamisen sijaa. Siellä tavataan seitsemän vuoden vanhaa ruista ja neljän vanhaa silavaa ja emäntä-vainajan loukuttamia pellavia ja emäntä läksi tästä maailmasta toistakymmentä vuotta sitten. Ja tapahtui siellä kerran sellainenkin ihme, että kun aumaa purettiin, niin se oli sisältä yhtä silppua ja hiiriä tuli kuin turkin hihasta. Mutta mitäs niistä maallisista. Minun mieleni teki tässä vielä aivan vasta ruveta aumojen ja hiirien ja rottien isännäksi ja minä sanoin isäukolleni kovat sanat. Mutta isä kyllä ymmärsi, ettei minusta ole pitkähäntien valtiaaksi ja tänä iltana ovat reekelilukot Suontaustassa visusti kiinni. Vaan: Mikäs mull' on hätänä! Kun heilani on kuin mä itte... Ystäväni Rinkin-Antin elämä on opettanut minulle, millä lailla ihmisen on kaikkein paras olla: sillä lailla että hän on vapaa kuin taivaan lintu... NYYMANSKA Mitäs Vihtori nyt puhuu. Elina, kuuletkos sinä. ELINA onnettomana Äiti, eikös jo päästä päivälliselle...? VIHTORI Älkää nyt, älkää nyt. Kuulkaa nyt loppuun. Minä olen päättänyt ruveta posetiiviäijäksi. Naurua ja huudahduksia. URKURI Saakos onnenlehtiä kanssa? VIHTORI Tietysti. 1. POIKA Koskas sinä tämän keksit? VIHTORI Silloin jo kun tuon Rinkin-Antin kanssa kiertelimme. Sitä ei usko kukaan ihminen kuinka hauskaa elämää se on. RINKIN-ANTTI Ei huolta huomisesta päivästä, ei pelkoa että koi syö ja ruoste raiskaa ja varkaat kaivavat... NYYMANSKA Saisittekin jo lakata puhumasta jumalattomianne. URKURI Niissä pojissa on taiteilijaverta. Se on temperamenttia! VIHTORI Ihminen on niinkuin kukkanen kedolla. Ei hänen pidä tehdä työtä eikä kehrätä. Jos minä olisin joutunut Suontaustaan, olisin ensi työkseni saanut ruveta korjaamaan muuria. 1. TYTTÖ Vieläkös se muuri on siinä tuvan lattialla? VIHTORI On ja pysyy. Naurua. RINKIN-ANTTI Ei kukaan usko miten mukavaa se on. Talvellakin, kun pakkasesta pääsee taloon ja emäntä käskee pöytään ja menee kiehauttamaan kahvia ja saa kuivattaa jalkineet ja pääsee saunaan... 2. POIKA Mutta miten kävisi jos kaikki kiertäisivät eikä kenelläkään olisi tupaa eikä saunaa? ÄÄNIÄ JOUKOSTA Niin... VIHTORI Sitten tapaisivat maankiertäjät salolla ja tekisivät yhteiset tulet ja lämmittelisivät siinä... ILONA Mutta missäs sitten nukuttaisiin? Ei olisi uuninpankkoa. RINKIN-ANTTI Vaikkapa maakuopissa. Havumajoissa... VIHTORI Olkaa hiljaa nyt. Minä olen tänään sulhanen ja saan puhua niin paljon kuin tahdon. ILONA Hiljaapa sulhanen ja morsian aina ovat häissään. VIHTORI Niillä ei ole mitään sanomista. Mutta minulla on. Minä ostan posetiivin ja kannan sitä koreasti selässäni. Elina astuu perässä ja kantaa lintuhäkkiä ja onnenlehtiä... URKURI Kiertotähti ilmoittaa... VIHTORI Niin, kiertotähti ilmoittaa asiat meidän kauttamme. Kaikki saatte tietää. KOKKI-VAPPU tulee arvokkaana, niiaa. Päivällinen olisi sitten valmis. Vassokuu. NYYMANSKA Tehkää hyvin ja käykää päivälliselle. Tehkää hyvin. RINKIN-ANTTI Se on sitten mukavaa kun saa toverit. NYYMANSKA Tehkää hyvin ja käykää päivälliselle. Sulhanen ja morsian lähtevät edellä, muut perässä. RINKIN-ANTTI Ja sellaiset kuin Vihtori ja Elina! KOKKI-VAPPU tiuskaten Jätä sinä ihmisten risttyttäret rauhaan! RINKIN-ANTTI ottaen taskustaan pienen pussin. Pepparmynttiä, vassokuu! Naurahtavat molemmat, menevät häätaloon. Hetken perästä tulee morsian itkien näyttämölle. Sitten sulhanen. VIHTORI koettaen olla vakavana. Elina, älä itke, älä. Olethan sinä aina ennenkin luottanut minuun. ELINA Mutta et sinä koskaan ole näin hulluja puhunut, posetiivi... onnenlehtiä. Jatka sinä Rinkin-Antin kanssa. Minä jään tänne äidin luo. VIHTORI Etkös sinä ymmärrä, että sinulle tulee paremmat päivät kuin keisarin tyttärelle? Asut taivaanalustan suuressa salissa ja sinun vuoteenasi ovat metsän sammaleet. ELINA Kuinka sinä voit laskea tällaista leikkiä? VIHTORI Tämä ei ole leikkiä. Minä olen perin sydämistynyt siitä talon asiasta. En enää huolisi Suontaustasta, vaikka isä tuossa tarjoaisi sitä minulle. En huolisi. ELINA Huolisit! VIHTORI En! Hullu rupeisi otsansa hiessä siinä raatamaan. Sellaisessa variksenpesässä. Näet kuinka huolettomia päiviä Rinkin-Antti viettää. ELINA karkaa ylös. Minä en jaksa sinua kuunnella! VIHTORI Kuulepas! Minulla on rahaa senverran että saamme posetiivin, linnun ja onnenlehdet... Tai tahdotkos sitten että lähdetään matkaan, »muille maille vierahille»... Minä olen valmis. ELINA En, en, en! Minä jään tänne äidin luo. Sinä saat lähteä. (Juoksee pois.) Vihtori menee laulaen perässä. VENNERI astuu Hermannin kanssa esiin pensaista. Kuulitkos sinä mitä se sanoi: ettei huolisi talosta vaikka tarjottaisiin. Siinä se on penikka. Älköön uskokokaan, että tässä tarjotaan. Kyllä pakanat ottavat jahka aika minusta heittää. Lähdetään pois heinään! Tällainen poutapäivä. HERMANNI Ei minun tarvitse sinua totella. VENNERI Vai ei. HERMANNI Vanhempi veli minä olen kuin sinä. Talo kuuluu kaiken oikeuden ja kohtuuden nimessä minulle, vaikka sinä aina olet minua komentanut. VENNERI Oletkos sinä hullu! HERMANNI Rahaa minulla on itselläni. Etten vain vaadi isännyyttä. VENNERI Lähde pois nyt heinään. HERMANNI Enkä lähde. Oletkos antanut minulle ruokaakaan? VENNERI Oletteko te kaikki tulleet hulluiksi? HERMANNI Oletkos minulle maksanut palkkaa, vaikka aamusta iltaan teen sinun työtäsi... VENNERI Mutta hyvä veli, tiedäthän sinä, ettei talossa ole mitään sisääntuloja... HERMANNI Mutta minä tahdon että on. Että niitetään niinkuin muissakin ihmisissä ja että on ompelukone ja polkupyörä. VENNERI Ompelukone ja polkupyörä!!! Kukas niitä polkee? HERMANNI Polkee kuka polkee. VENNERI Tämä suutarin tytär... vai sinäkö niitä poljet? HERMANNI Ykskaikki. Lähde itse heinään. Minä odotan ruokaa. VENNERI Täälläkös sinä sitten aiot syödä? Suutarinlesken herkkuja? HERMANNI Ja entä jos! VENNERI Sinä aiot mennä naimisiin. Otat suutarinlesken. Ja sitten tuodaan taloon niittokoneet ja ompelukoneet... Ja minun ainoa poikani uhkaa lähettää kimppuuni noidat ja varsiluudat... Te olette kaikki tulleet hulluiksi. Ja minä tulen kanssa hulluksi, jos vielä katselen tätä maailmanlopun menoa... (Pakenee kauhuissaan.) HERMANNI Suutarinlesken! Kyllä kai sekin mielellään ottaisi. Mutta ei se tule huusholliskaa likellekään... KOKKI-VAPPU tulee tuoden ruoka-annosta. Tässä tätä nyt olisi. HERMANNI Minä jo... että taisi huusholliska unohtaa... KOKKI-VAPPU Enhän minä. Mutta piti olla passaamassa. Ne on niin nälkäisiä tällaisissa talonpoikaisissa paikoissa... Ei, ei, ei, enhän minä Suontaustaa tarkoita. Eri asiahan se on! HERMANNI Mitäs nämä herkut nyt ovat? KOKKI-VAPPU Tämä on makaruunilaatikkoa. Eikös isäntä koskaan ole syönyt? HERMANNI Isäntä! Niin, se onkin niin, että minä oikeudella ja kohtuudella olen Suontaustan isäntä. Minä olen vanhempi veli. KOKKI-VAPPU Aijai, ei pitäisi antaa nuoremman veljen komentaa. Onkos siellä Suontaustassa koreita huvilanpaikkoja? HERMANNI Patapaistiakos tämä on, kun on niin mureata? KOKKI-VAPPU Jaa, onkos se hyvää? HERMANNI Ei minun käsissäni tällaista syntyisi. KOKKI-VAPPU Pitää ottaa emäntä. HERMANNI Niin... mutta kun ne lehmätkin pelkää ja... nämä napitkin... KOKKI-VAPPU Neulotaan napit. Minulla sattuu olemaan taskussa vehkeet. HERMANNI Vai on ne aina huusholliskalla taskussa vehkeet. KOKKI-VAPPU ommellen Pitää olla. Noin. Kyllä sentään täytyy olla talossa järjestys ja miehillä ruoka pöydässä, kun työstä tulevat, ja napinneuloja... Hetken äänettömyys. HERMANNI Minulla on rahoja enemmän kuin Vennerillä. KOKKI-VAPPU Ottakaa te isännyys, kun olette vanhempi veli. Vaikka nuoremman näköinen te olette. Ei teitä uskoisi vanhemmaksi. HERMANNI Jaa nuoremman näköinen! — Ei taida se huusholliskakaan olla vallan... tyhjäkätinen... KOKKI-VAPPU Taitaahan sitä joku markka olla kokoontunut sinne pankkiin. HERMANNI Aijai... Pankkiin. Ei niitä pankkeja tiedä. Pitää ottaa sieltä pois. KOKKI-VAPPU Isäntä on huoleti vain. HERMANNI Isäntä!... Paljonkos siellä on? KOKKI-VAPPU Aijai sitä isäntää. Enhän minä ole pruukannut vieraille... Mutta ei taida isäntä niin vieras ollakaan! HERMANNI Onkos sata markkaa? Kokki-Vappu nauraa. HERMANNI Taitaa olla enemmän? Kaksi, kolme, viisisataa? KOKKI-VAPPU nauraen Isäntä tekee pilkkaa! HERMANNI Jaa ettei niin paljon? Johan minä... KOKKI-VAPPU No saa sitä panna vähän lisää! HERMANNI Lisää. Aijai, onkos se huusholliska niin rikas tyttö! KOKKI-VAPPU No on se nyt tuhannen markan tyttö. HERMANNI Tuhannen markan tyttö! KOKKI-VAPPU Muttei saa puhua muille. HERMANNI Ei puhuta, ei puhuta. KOKKI-VAPPU Missäs ne isännän rahat sitten ovat? No, sanoo nyt! HERMANNI kuiskaten Tallinparvella. KOKKI-VAPPU Aijaijai, onkohan niistä mitään jäljellä! HERMANNI Kyllä ne siellä säilyy. Mutta pankista pitää ottaa pois. KOKKI-VAPPU Ja tallinparvelta myöskin. Aijai, taisivat huutaa. (Juoksee pois ketteränä kuin nuori tyttö.) HERMANNI Tuhat markkaa. Ja sellaista ruokaa. Ja minä olen vanhempi veli, vaikka nuoremman näköinen... (Katoaa pensaisiin.) Vihtori ja Elina tulevat. VIHTORI Kuule, tahdotko mieluummin, että lähdemme kauemma. Mitäs sanot Amerikasta? ELINA En minä tiedä... VIHTORI Rahaa saadaan aina sen verran ja terveet kädet elättävät. ELINA No, mieluummin sitten Amerikkaan kuin onnenlehtiä myymään maantielle. VIHTORI No niin, Amerikkaan sitten. Vennerin ääni kuuluu kuin suuri huokaus pensaista: »Amerikkaan!» ELINA Mikäs se oli? VIHTORI Kummittelee! Laulaa. Eikä ne Atlantin aallot kasva ruusuja punaisia, vaikka ne tuutii Amerikan rantaan poikia tuhansia. Kun Atlantin merellä seilattiin, kävi ankara pohjatuuli. Neekeritytöt ne Amerikan rannalla heilaksensa mun luuli. Laulun aikana ovat vieraat hajaantuneet lehtoon. RINKIN-ANTTI Tällaisella aterialla elää vaikka viikon. Mutta söikös tämä nuori pari mitään? Tässä maankiertäjänammatissa pitää ottaa vastaan hyvä ateria, kun se tarjotaan. ILONA kirkaisee Voi voi, täällä on mies pensaissa. VIHTORI ilostuneena Tuokaa se tänne! 1. POIKA Se on isäntämies! VIHTORI No, sitä parempi! Venneri vedetään näyttämölle. VENNERI Heinässähän minä... URKURI Tuntevatko herrat toisensa? VIHTORI kumartaen isälleen Kyllä me joskus olemme olleet tutut, mutta tuttavuus sanottiin irti... VENNERI Älä siinä irvistele... VIHTORI En millään muotoa. Oli kovin hyvä että tulitte, isä, niin saamme sanoa hyvästi. Me lähdemme tästä, Elina ja minä, oikopäätä Atlantin taakse... VENNERI Mene sinä hunsvotti vain Atlantin taa ja jätä kotitalosi hiirien ja rottien asua. VIHTORI Mutta isä, mitäs te nyt? Hyvinhän te sen hoidatte. Eihän minusta olisi ollut talonpitäjäksi. VENNERI Sinä se vasta työntekijä olet, kun vain tahdot. VIHTORI Minä olen niin mieltynyt tämän Rinkin-Antin ammattiin. Se on hyvä ammatti. RINKIN-ANTTI Sen minä voin todistaa. Ei ammatti siitä parane. Ja Vihtori on siihen vallan sopiva. Hän makaa selällään kankaalla kuin allakantekijä ja tarkastaa taivaanlakea juuri yhtä somasti kuin minä itse. VENNERI Lähtekää te lurjukset vain kiertämään. Ja naikaa ja ostakaa luujauhoja ja niittokoneita. Ja menkää Amerikkaan. Mutta ei yhtään penniä teille lohkea Suontaustasta. Se menee pakanoille... HERMANNI astuu esiin Suontausta on minun. Minä olen vanhin veli, vaikka olen nuoremman näköinen. Ja tämä on minun morsiameni, tämä huusholliska. KOKKI-VAPPU Niin. Sitä se käki kukkui. Ensi sunnuntaina meidät kuulutetaan. VIHTORI No hei ja hurraa, Hermanni setä. Se oli oikein tehty. HERMANNI Mutta minä vien nyt Suontaustan. VENNERI Suontausta on Vihtorin. Muille sitä ei anneta. Vihtori muuttaa sinne tänä iltana. Ja tämä suutarintytär tämä kanssa. Vihtori, ethän sinä mene Amerikkaan? Minä muutan porstuanperään. Sinä saat puuhata miten tahdot... VIHTORI Ei, ei isä. Antakaa talo vaan Hermannille. Kokki-Vapusta tulee topakka emäntä. Kyllä se ruuasta ja piioista pitää huolen. VENNERI Ei. Tuo tuossa (osoittaen Elinaa) on vallan mukavan näköinen. Sinä saat niittokoneen ja osta vain luujauhojakin lystikses — vaikkei ne kannata. VIHTORI purskahtaa kauan pidätettyyn nauruun. Se on sentään maailman paras mies tuo Suontaustan Venneri. Elina, tanssitetaanpas sitä... Rinkin-Antti, tehdäänpäs piiri... Pyöräyttävät Venneriä. HERMANNI Mutta minä en annakaan perään. Minä tahdon kanssa kerran käskeä. VIHTORI Setä, rakentakaa te koivikkoon huoneet ja eläkää siinä Vapun kanssa kuin kukko ja kana... KOKKI-VAPPU Jaa, se passaa. Minä tahdon villan järven rannalle. Minä en tahdo Suontaustaan. Elina saa sen pitää. Se on risttyttären. HERMANNI Mutta siitä pitääkin tulla kuin linna. Katsokaa, napit neuloi... Ja tuhat markkaa... KOKKI-VAPPU Tyst, tyst...! HERMANNI Ei mitään, ei mitään! PIIKKI-LIISA tulee juosten, lyö kädet yhteen. Tuo Kokki-Vappuko sen Hermannin nyt veikin. KOKKI-VAPPU leveänä Minä. Naurua. ELINA Vennerille Onko tämä nyt totta? Se on niin onnellista, ettei sitä uskalla uskoa. VENNERI Tulkaa vain tänä iltana. Vaikka paikalla. NYYMANSKA Kyllä häät täällä juodaan loppuun. Ja vasta nythän ne häiltä tuntuvat. Ja tanssitaankin... URKURI Ja lauletaan. VIHTORI Ja hurrataan. VENNERI Se muuri siellä vielä on korjaamatta, kun ei tuo Hermanni... HERMANNI Vai Hermanni. Mutta minä en enää välitä sinun torastasi. Huvila elikkä villa rakennetaan ja ompelukone pitää olla ja polkupyörä... VIHTORI Tämän kaiken minä tiesin, Elina. Siksi annoin sinun vähän itkeäkin. Unohdetaan pois. ELINA Mitäs niistä. RINKIN-ANTTI Vai ei se Rinkin-Antti sitten saanutkaan tovereita. ELINA Mutta Rinkin-Antilla on aina koti Suontaustassa. VIHTORI Koti ja kortteeripaikka. RINKIN-ANTTI Elämä on niinkuin silkkiä vaan! KOKKI-VAPPU Ja kun tahdot lähteä liikkeelle, niin kukaties joskus lainaan pyöräni... RINKIN-ANTTI Aijai jaijai — minulle! Näin sitä sitten mennään. Kuperkeikka. Ylämaa. Alamaa. Sellaistahan se on elämäkin. VIHTORI Hui hai! Eläköön elämä, sen ylämaat, alamaat, kuperkeikat, mutkat ja väärät. Ja otetaan sitten vanha purpuri. Sormusta itsesi, pelimanni-Jaska! Isä ja Nyymanska tanssivat yhdessä... Kaikki muut löytävät omansa. Viulu soimaan! Purpurin loppupuolella laskeutuu esirippu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74530 ***