Elämän hawainnoita 09: Sowittaja; Paljon uutta; Keron Heikki

The Project Gutenberg EBook of El‰m‰n hawainnoita IX: Sowittaja; Paljon uutta; Keron Heikki, by Pietari P‰iv‰rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: El‰m‰n hawainnoita IX: Sowittaja; Paljon uutta; Keron Heikki Author: Pietari P‰iv‰rinta Release Date: February 10, 2005 [EBook #15009] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELƒMƒN HAWAINNOITA IX *** Produced by Tapio Riikonen ELƒMƒN HAWAINNOITA IX: Sowittaja; Paljon uutta; Keron Heikki Kirj. P. P‰iv‰rinta WSOY, Porvoo, 1899. SOWITTAJA. Oli Pohjanlahden rannikkoseutua. Wuosisatojen kuluessa oli meri j‰tt‰nyt j‰lkeens‰ silm‰n kantamattomia aloja kuiwaa maata. Syw‰t meren lahdelmat siell‰ t‰‰ll‰ tunkeusiwat syw‰lle noihin entisiin heittomaihinsa, ik‰‰nkuin suojellaksensa ja syleill‰ksens‰ wiel‰ noita siit‰ poisluopuneita maita, joiden ylitse se ennen niin wallattomasti hyrskyen lainehti. T‰m‰n t‰hden oli seutu t‰ynn‰ lahdekkeita, salmia, poukamia, niemi‰ ja saaria. Entiset wuolaat mereen juoksewat wirrat oliwat merest‰ kuiwuneella maalla jakaantuneet moneksi pienemm‰ksi puroksi ja wirraksi, leikellen sen siten moniin osiin ja palstoihin. Hitaasti, mutta warmasti juoksi wirta noita itselleen kulkutieksi anastamiaan uomia myˆden meri=emon syliin, sill‰ lakeat oliwat merenpohjasta liettyneet ja kokoontuneet maat. T‰mmˆiset merenj‰ttˆmaat owat wuosisatoja olleet oiwallisia ja rehewi‰ hein‰maita. Mutta ajan kuluessa sammaltuu, pensastuu ja metsittyy kuiwimmat ja yl‰wimm‰t paikat, sent‰hden syntyy noihin lakeisiin ja aawoihin seutuihin ihanoita mets‰saaria, jotka kaukaa katsoen n‰ytt‰w‰t kauniilta puutarhoilta. Suuret alat noiden mets‰saarten w‰lill‰kin on, milloin tihe‰mp‰n‰, kulloin harwempana pensaikkona, ollen nekin paikat jo alulla mets‰‰ kaswamaan. Silm‰siintoja on taas aiwan puuttomia ja pensaittomia aawoja, joissa ei ole muuta silm‰‰n ottawaa kuin niittylatoja ja talwisina aikoina tihe‰ss‰ olewia hein‰pieleksi‰. Kun noihin aawoihin wiel‰ yhtyy meren lahdelmat ja poukamat, niin luulisi niit‰ ‰kkin‰inen meren seljiksi. Enimm‰n aikaa maatuneille ja enimm‰n kohoontuneille paikoille on wahwat ja tihe‰t kyl‰t ja pit‰j‰t taloineen ja kirkkoineen sijoittuneet, jotka noilta aukeilta katsoen n‰ytt‰w‰t w‰h‰isilt‰ kaupungeilta tahi kauppaloilta. Noista kylist‰ owat niiden asukkaat lewitt‰neet wiljelyksi‰ns‰ laajoille aloille, ja mehew‰sti rehoittawat wiljelyskaswit wahwamultaisessa, kiwettˆm‰ss‰, meren j‰tt‰m‰ss‰ ja hyw‰sti wiljellyss‰ maassa. Weroituksen perustuksella omistawat kylien asukkaat kaikki nuo w‰hemm‰n kohonneet lakeat maat niittymaineen, mets‰saarineen ja pensaikkoineen. Noilla warakkailla yhteiskunnilla on tilaton kansansa, kuten muuallakin. Usea heist‰ perheelliseksi tultuansa, pyrkii tilallisten mˆkkyreiksi ja torppareiksi noille sammaltuneille, pensastuneille ja metsittyneille niittymaan osille. T‰ll‰ tawalla on mˆkki tahi torppa ilmestynyt sinne t‰nne johonkin pensastoon ja mets‰saaren laitaan. Heill‰ on siell‰ erityiset aitaukset, joissa he kes‰isin‰ aikoina syˆttelew‰t w‰h‰lukuista karjaansa; eip‰ se muutoin k‰wisi laatuunkaan, sill‰ penikulmittain on niilt‰ tienoilta niittyj‰ yhteisille laitumille. Usea heist‰ tulee warsin hyw‰sti toimeen; sill‰ meren j‰tt‰m‰ lieju on aikojen kuluessa tekeytynyt w‰kimultaiseksi peltomaaksi, joka wiljelykseen muokattuna antaa heille jokap‰iw‰isen leip‰ns‰. Kuitenkin on kurjuus ja puutokset t‰nnekin lˆyt‰neet tiens‰, sill‰ moni heist‰ k‰rsii suurta puutetta ja wiett‰‰ perheinens‰ sangen kituwaa el‰m‰‰. Noita aukeita maita pitkin kulkee talwisina aikoina wahwa talwitie, sill‰ sit‰ myˆten on paljo lyhempi matka toisiin kyliin ja pit‰jiin, wiel‰p‰ joihinkin kaupunkeihinkin kuin yleist‰ maantiet‰ myˆten, joka w‰ltellen syw‰lle pist‰wi‰ merenlahtia tekee pitk‰n kaarroksen. Mennen usean merenlahdekkeen ja kaitaisen salmen poikki, kulkee tuo talwitie usean mˆkin ja torpan siwuitse. T‰ten oli talwisina aikoina noilla, ik‰‰nkuin muista erotetuilla asukkailla tie, jota he p‰‰siw‰t kulkemaan minne waan haluttiwat, mutta kes‰ll‰ ei heill‰ ollut mink‰‰nlaista tiet‰, waan heid‰n t‰ytyi pyrki‰, kuten parhaiten taisiwat, kaukana olewalle maantielle, ja niin tehd‰ hirmuisen iso mutka. No niin. Olihan talwitiest‰ paljonkin hyˆty‰, mutta kun pahoilleen pani, oli se hywin oikullinen. Sill‰ kun sattui sakea lumipyry tulemaan, oli tiell‰ kulkija pahemmassa kuin pulassa. Noilla aukeilla ja suojattomilla seuduilla oli silloin semmoinen pˆll‰kk‰, ettei sylen p‰‰h‰n n‰hnyt eteens‰, ja tiell‰ pysymisen laita oli niin ja n‰in. Semmoisilla ilmoilla eksyiw‰tkin matkustajat usein tielt‰ pois, ja silloin ei ollut leikki edess‰, semmink‰‰n ˆisin ja pimein‰ ilta= ja aamupuhteina, jolloin ei ollut walostakaan mit‰‰n apua. Ken semmoisissa tilaisuuksissa tielle sattui, h‰n sai kiitt‰‰ onneansa, jos waan osui tapaamaan umpuroidessaan jonkun mˆkin, jossa h‰n woi saada itsellens‰ ja hewosellensa jotakin suojaa. Min‰kin olin tilaisuudessa usein matkustamaan tuota aawaa oijostiet‰. Usein oli minulla matkakumppaneita ja silloin tawallisesti juostiin toisiensa rekiin haastelemaan sit‰ ja t‰t‰, ratoksi tuolla ik‰w‰ll‰ taipaleella. Er‰‰n‰ kertana oli minulla matkatowereina sen paikkakunnan miehi‰. Silloin tuli puheeksi kahden mˆkin asukasten riitainen w‰li. He kertoiwat heid‰n el‰m‰st‰ns‰ monta juttua, muun muassa senkin, kuinka toisen mˆkin asukas oli toisen mˆkin lehm‰n tawannut suistuneena isoon ojaan, josta se ei woinut p‰‰st‰ pois. Mutta sen sijaan, ett‰ h‰n olisi auttanut lehm‰n ojasta ylˆs, k‰wi h‰n waan tawasta katsomassa, milloin lehm‰ on kuollut. Kun h‰n oli hawainnut sen tapahtuneeksi, meni h‰n koston iwalla sit‰ toiseen mˆkkiin ilmoittamaan, ja samalla oli h‰n pilkallisesti antanut tiedoksi, ett‰ h‰n olisi woinut lehm‰n pelastaa, waan ei tahtonut. T‰mmˆinen riitaisa el‰m‰ kahden mˆkin asukasten w‰lill‰ kummastutti minua suuresti, ja min‰ utelin yht‰ ja toista heihin kuuluwista seikoista. N‰in jutellessa oli taiwal kulunut hupaisesti melkein huomaamattamme. "Tuossa nyt juuri on toinen niist‰ mˆkeist‰", sanoi er‰s matkatowereistani, osoittaen samassa k‰dell‰ns‰ edess‰mme n‰kyw‰‰ tien wieress‰ olewaa mˆkki‰. "Kumman, senkˆ lehm‰n tappajan mˆkki tuo on?" kysyin min‰. "Eik‰ ... sen toisen ... h‰nen mˆkkins‰ on wiel‰ n‰kym‰ttˆmiss‰, t‰‰ll‰ edess‰p‰in", sanoi towerini. Pian olimme menneet kummankin mˆkin ohitse. Min‰ tarkastelin kumpaakin mˆkki‰ siwumenness‰mme ja mieleni tuntui niin kummalliselta. Mieleeni johtui, n‰ette, noiden matalain majain asukasten riitaisuus, ja minusta tuntui sangen oudolta, kun ihmiset eiw‰t woi el‰‰ rauhassa, rakkaudessa ja hyw‰ss‰ sowussa toisiensa kanssa. Katsellessani noita molempia mˆkkej‰, huomasin min‰ edellisen mˆkin akkunasta iloiset lapsen kaswot, jotka kaikin mokomin n‰yttiw‰t haluawan n‰hd‰ siwukulkijat. T‰m‰nkin wuoksi lensi mieleeni ajatus: istutetaankohan tuohonkin wiattomaan ihmistaimeen jo noin nuorena wihan ja koston myrkyllisi‰ siemeni‰, ja jos niin k‰ypi, mit‰ hedelmi‰ se tulee kantamaan? "Kummankoan mˆkin asukkaissa suurempi syy on tuohon pitk‰lliseen riitaisuuteen?" kysyin min‰ ajatuksistani hawahtuneena. "Kuka h‰nen tiet‰‰ ... eikˆp‰ niiss‰ liene wikaa molemmissa", arweli puhekumppanini. "On kai ... eikˆp‰ se niin liene", s‰esti toinen. N‰in haastellessa kului taiwal mit‰‰n erinomaisia tapahtumatta. Min‰ kuljin usein yksinkin tuota taiwalta. Silloin tarkastelin aina noita mˆkkej‰, joiden asukkaat oliwat niin riitaisat kesken‰ns‰. Usein n‰in nuo lapsen kaswot t‰hystelem‰ss‰ tielle; n‰yttip‰ w‰list‰ silt‰, kuin h‰n olisi hymyillyt. T‰m‰n t‰hden tuli h‰n minulle melkein tutunomaiseksi, ja min‰ en woinut siwukulkiessani olla katsomatta, olisiko h‰n taasen akkunassa; harwa kertapa se olikin, jolloin ei niin ollut. Er‰‰n‰ kertana olin min‰ taasen kulkemassa samaa tiet‰. Oli ankaran kylm‰ ja wire‰ wiima. Lumi juoksi yhten‰ suihkuna hankea myˆten, tehden pensaisilla seuduilla monimutkaisia pyˆrteit‰ ja kiemuroita, leiskahdellen jonkun eteen kohdattuansa, pyˆriw‰n‰ torwena ylˆs ilmaan, ja sielt‰ taasen laskeutuen hangelle, iloisesti pyˆrteit‰ tehden juosta wirisem‰‰n. Waikkei taiwaalta tullut lunta, meni tie kuitenkin umpeen, jonka wuoksi kulkeminen k‰wi hankalaksi. Tultuani sen mˆkin kohdalle, jonka akkunassa olin tottunut nuo lapsen kaswot n‰kem‰‰n, oitis loin katseeni akkunaan, katsoakseni, olisiko h‰n taaskin siin‰, mutta h‰nt‰ ei n‰kynyt. Ajatuksiini waipuneena ajelin min‰ eteenp‰in mink‰ p‰‰sin, katsellen lumen iloista tanssia. Olin jo siwuuttanut tuon toisenkin mˆkin riitaisine asukkaineen, kun huomasin, ett‰ edell‰ni meni pikku tyttˆnen. Min‰ kiirehdin hewostani, saawuttaakseni h‰net pikemmin. Kun p‰‰sin h‰nen luokseen, meni h‰n tiepuoleen ja p‰‰sti minut edelle. Min‰ pys‰ytin hewosen k‰ym‰‰n ja rupesin tyttˆ‰ puhuttelemaan. "Kenenk‰s lapsi sin‰ olet?" kysyin min‰. "Mˆkin Antin ja Tiinan." "Miss‰ sinun kotisi on?" "Tuossa mˆkiss‰h‰n me asumme ... tulittehan sen siwu", sanoi h‰n. "T‰ss‰kˆ wiimeisess‰?" "Ei kun siin‰ toisessa... Ettekˆ te tunne minua?" sanoi h‰n, ja katsoi minua hymyillen silmiin. "Sin‰ olet se, joka akkunasta aina katselet." "Niinp‰ olenkin ... jopahan tunsitte ... heti min‰ tunsin teid‰t ... min‰ olenkin n‰hnyt monta kertaa..." sanoi h‰n ja nauroi niin ett‰ h‰nen werew‰t poskensa meniw‰t punaisen ja walkoisen kirjawiksi. "Mihin sin‰ olet menossa?" "T‰‰ll‰ min‰ k‰yn kirkonkyl‰ss‰." "No sittenh‰n sinun sopii tulla minun rekeeni; sinne min‰kin menen." "En min‰ tule." "No miksei." "Siksei, etten min‰ tule." "T‰st‰h‰n on puoli penikulmaa kirkolle ja tie on ummessa. "Waikka." "Ilma on kylm‰; palellut wiel‰ t‰lle taipaleelle." "Enk‰ palellu." "Mutta sanoppas nyt, mink‰ wuoksi et tahdo tulla kyydilleni?" "Sen wuoksi kun p‰‰sen t‰m‰n taipaleen itsekin ... kyll‰ min‰ t‰m‰n niin monasti..." sanoi h‰n itseens‰ luottawasti. Min‰ luulettelin tuon tytˆn itsepintaisuuden olewan pelkk‰‰ teeskentelemist‰. Sent‰hden seisotin min‰ hewosen, kohutin rekipeittoja ja sanoin: "Tule nyt waan t‰nne rekeen peittoihin istumaan, muutoinhan sin‰ palellut!" "En min‰ tule, en, en, en ... ajakaa waan pois ... kyll‰ min‰ t‰m‰n p‰‰sen ... menk‰‰ waan pois", sanoi tyttˆ hywin h‰t‰isell‰ ‰‰nell‰, takaantuen taap‰in, ja huitoen molemmilla k‰sill‰‰n, ik‰‰nkuin h‰n olisi pelj‰nnyt, ett‰ min‰ w‰kisin nostaisin h‰net rekeen. "Tulehan sitte kannaksillekaan", kehoitin h‰nt‰. "En." "No sin‰ olet kummallinen lapsi!" sanoin min‰. Tyttˆ ei wastannut mit‰‰n. Kun min‰ en saanut h‰nt‰ rekeen tulemaan, turwasin min‰ toiseen keinoon, sill‰ min‰ todellakin pelk‰sin h‰nen j‰‰w‰n tielle. Min‰ en ajanut parhaillakaan paikoilla yht‰‰n juosten, ett‰ tyttˆ olisi pysynyt muassa, woidakseni h‰nen uupuessaan olla h‰nelle turwana. S‰‰lin tunteella katselin min‰ h‰nt‰, kuinka h‰n huonoissa ketineiss‰ ja suuret aika=ihmisen keng‰t jaloissa, koki k‰yd‰ telskitt‰‰ woimainsa per‰st‰ hewosen j‰less‰. Onni oli kuitenkin se, kun lumi oli tuulen pieks‰m‰n‰ juurtunut tien paikalla niin kowaksi, ett‰ se isojen kenkien turwin melkein kannatti h‰net. Lunta alkoi w‰h‰n tulla taiwaaltakin, jonka t‰hden ilma tuli h‰m‰r‰mm‰ksi. Aawan merenlahdelman takaa n‰kyi yl‰w‰mm‰ll‰ maalla olewa kyl‰ kirkkoineen; ne n‰yttiw‰t olewan kuin palawan ja sawuawan meren keskell‰. Ajatuksiini waipuneena ajattelin min‰ kyl‰‰ kirkkoineen, siell‰ asuwia ihmisi‰, noita riitaisia mˆkin asukkaita ja reen per‰ss‰ tepsuttelewaa, itsepintaista tyttˆ‰. "Etteh‰n te aja ollenkaan", sanoa hel‰ytti tyttˆ, ja min‰ hawahduin. "Etkˆ nyt jo tule rekeen?" "En ... kohtapa tuo kyl‰kin..." "Mit‰ asiaa sinulla kyl‰‰n on?" "Min‰ olen menossa aapista ostamaan ... min‰ opettelen lukemaan." "Joko olet wanha?" "Kohta seitsem‰n wuoden." "Mik‰ sinun on nimesi?" "Tiina, ‰idin kaima." "Wiel‰kˆ is‰si ja ‰itisi riitelew‰t tuon toisen torpan w‰en kanssa?" "H‰h ... eih‰n ne koskaan", sanoi h‰n, melkein niin, kuin h‰n olisi jotakin s‰ik‰ht‰nyt. Pitk‰nlainen ‰‰nettˆmyys seurasi, ja min‰ melkein kaduin, kun p‰‰stin niin waromattoman sanan. "Mist‰ te tuommoisia tied‰tte arwella?" sanoi tyttˆ towin ajan p‰‰st‰, ik‰‰nkuin h‰n olisi tullut selwille tuosta odottamattomasta kysymyksest‰. "Ihmiset owat sit‰ puhuneet", sanoin min‰. Tyttˆ n‰ytti tulewan yh‰ enemm‰n alakuloiseksi. H‰n ei puhunut mit‰‰n, eik‰ katsonut minua silmiin, kuten h‰n tawallisesti teki. Surkumielell‰ katselin min‰, kuinka h‰n suuriin kenkiens‰ nokkiin katsellen, k‰well‰ telskitti reen per‰ss‰. "Ihmiset puhuwat usein liikojakin ... t‰st‰ min‰ k‰‰nnyn----hyw‰sti!" sanoi tyttˆ, ja samassa h‰n k‰‰ntyi er‰‰lle syrj‰tielle, joka n‰ytti wiew‰n er‰‰sen taloryhm‰‰n kyl‰ss‰. Min‰ ajelin eteenp‰in, mutta tuota lapsimaista tyttˆ‰ en saanut pois mielest‰ni. Olinhan kuullut h‰nen wanhempiensa riitaisesta el‰m‰st‰ toisen mˆkin perheen kanssa. Olinhan n‰hnyt h‰nen niin usein katselewan uteliaasti mˆkin akkunasta siwuitsekulkewaisia, ik‰‰nkuin h‰n olisi kyll‰stynyt tuohon ahtaaseen piiriins‰, ja haluttanut itsekin ryˆps‰ht‰‰ noiden ohikulkijain joukkoon. Olinhan tawannut nyt h‰net w‰h‰w‰kisen‰ kulkemassa samaa tiet‰, ja yht‰kaikki niin itsepintaisena ja omaan kykyyns‰ luottawana, ettei h‰n mill‰‰n ehdolla ottanut wastaan tarjottua apuani----niin, oliko sitten kumma, jos mieless‰ni edelleenkin pysyi tuo tyttˆ ja nuo sanat: "ihmiset puhuwat usein liikojakin" ja jos min‰ en ymm‰rt‰nyt hitustakaan koko tyttˆ‰, enk‰ noita sanoja. Oli iltapime‰, kun min‰ taasenkin jouduin tuota taiwalta kulkemaan. Ilma oli tyyni ja kaunis taipaleelle l‰htiess‰ni, mutta sangen pime‰, sill‰ kuu ei ollut wiel‰ noussut. Jonkunlainen pelon tunne waiwasi minua, l‰htiess‰ni ypˆ yksin‰ni pime‰ll‰ tuolle ep‰warmalle matkalle, mutta luottaen hewosen osaawaisuuteen ja kauniiseen ilmaan, l‰hdin kuin l‰hdinkin, sill‰ minulla oli kiire. Alkup‰‰st‰ k‰wi matka warsin hywin. Hewonen juoksi pikku hˆlkk‰‰ aiwan waatimatta, sill‰ se oli siihen tottunut, ja min‰ istuin reess‰ niin ajatuksiini waipuneena, etten huomannut taipaleella olewanikaan. N‰in eteenp‰in kulkiessani hawahduin siit‰, kun ‰kkin‰isi‰ ja tuimia tuulen ryˆps‰hdyksi‰ alkoi huhahdella aawalla seudulla. Ensimm‰lt‰ nuo puuskat tuliwat harwakseen, mutta ne oliwat jo niin woimakkaat, ett‰ koko aawikko tuntui lakahtelewan jo ensim‰isill‰ yrityksill‰; tuntuipa silt‰ kuin koko seutu olisi s‰ik‰hdellyt tuon tutun tulijan ensim‰isist‰ terwehdyksist‰. Pian kuitenkin tiheniw‰t nuo tuulenpuuskat, ja tuokion kuluttua se oli yht‰mittaisena myrskyn‰. Ankara wihuri wakaantui puhaltamaan aawalta merelt‰ ja lunta alkoi tulla taiwaan t‰ydelt‰. Kun kowa myrsky wiel‰ t‰m‰n lis‰ksi kiskoi irti kaiken maassa olewan lumen, niin syntyi siit‰ semmoinen mˆr‰kk‰, etten woi sit‰ sanoilla selitt‰‰. Heti kun huomasin, mink‰lainen ilma oli tulossa, kiirehdin hewostani, kerjet‰kseni johonkin mˆkkiin yˆt‰ wiett‰m‰‰n, sill‰ oitis ymm‰rsin, ett‰ taipaleen poikki oli mahdoton p‰‰st‰. Kuitenkaan ei t‰m‰ keino pitk‰lle auttanut, sill‰ tie meni aiwan pian umpeen, ja t‰m‰n t‰hden k‰wi nopeampi kulku mahdottomaksi. Lunta tuli niin sakeasti, ett‰ hewosen p‰‰kin aiwan pian ryytyi lumesta yhdeksi turppaaksi; luultawasti ei se woinut katsoa eteens‰. Mahdoton oli sit‰ ihmisenk‰‰n tehd‰, sill‰ maassa kauwemman aikaa olleen korkeamman lumen oli ankara wihuri kiskonut irti ja nostanut ilmaan, josta se kowan tuulen ajamana tuli semmoisella woimalla kaswoihin, ett‰ tuntui puolittain silt‰, kuin olisi pulmushauleilla myˆt‰‰ns‰ ammuttu wasten silmi‰. Hewonen eksyi aiwan pian pois tielt‰. Sinne t‰nne haparoiden koetin min‰ j‰lleen lˆyt‰‰ tiet‰, mutta se oli per‰ti mahdoton, koska tien paikalla oli lunta niin paljon kuin aamullakin. Hewonen kahlasi mahaa myˆten, ja kun eteen tuli jotakin pensaista seutua, ei hewonen p‰‰ssyt eteenp‰in muutoin kuin hyppim‰ll‰, sill‰ lunta oli pensasten latwoja myˆten. Tuulen suunnasta ohjetta ottamalla koetin suunnata kulkuani sinne, jossa luulin jonkun mˆkin tapaawani. Kauwan aikaa sinne t‰nne waiwaloisesti ursattuani, rupesi wihdoin myrskyn l‰pi pilkottamaan walkea. Aiwan summa=kaupalla rupesin ponnistelemaan walkeaa kohden, joka mielest‰ni n‰kyi silt‰ suunnalta, jossa ei olisi pit‰nyt olla yht‰‰n mˆkki‰. Towin ponnisteltuani walkeaa kohden, tuli poikinpuolin eteeni wankka pystyaita. Waikka lunta oli aidan selj‰n tasalle, en kuitenkaan uskaltanut yritt‰‰k‰‰n siit‰ ylitse ajamaan, sill‰ hewonen olisi woinut saada wahingon. Aidan toisella puolella olikin iso oja, ja kauwan sain min‰ aseettomana telm‰t‰, ennenkuin sain aidan auki ja jonkunmoista siltaa aidaksista ja lumesta tuohon pahaan ojaan. Monen ponnistuksen per‰st‰ p‰‰sin wihdoin uupuneena sen mˆkin kartanolle, josta walkea n‰kyi. Uuwuksissapa oli hewonenkin, sill‰ ei se wiimeiselt‰ jaksanut monta sylt‰ kerrallaan hyppi‰ paksussa lumessa, waikkei ollut mit‰‰n kuormaakaan. Nyt olin ihmisten ilmoissa, mutta kuinka h‰mm‰styink‰‰n, kun huomasin olewani sen mˆkin kartanolla, jonka akkunasta pikku Tiinan olin niin monta kertaa n‰hnyt katselewan. Heti johtui mieleeni mˆkin riidanhaluiset ihmiset, ja sangen wastenmieliselt‰ tuntui turwaantuminen heid‰n apuunsa. Mutta kun t‰ss‰ ei ollut walitsemisen waraa, tunkeennuin min‰ lumineni huoneeseen. He n‰yttiw‰t ensinn‰ hywin h‰mm‰styw‰n, kun n‰kiw‰t lumisen oudon miehen t‰mmˆisell‰ ilmalla tunkeutuwan heid‰n huoneeseensa. Mutta kun min‰ muutamalla sanalla selitin omani ja hewosen nykyisen tilan, pyyt‰en samassa heid‰n apuansa, muuttui heid‰n h‰mm‰styksens‰ ihmettelemiseksi. Asian kuultuansa pani mˆkin is‰nt‰ waatetta p‰‰llens‰, sytytti kynttil‰n lyhdyss‰ ja niin l‰hdettiin hewosta korjuusen laittamaan. Hewonen saatiinkin hyw‰‰n suojaan, sill‰ mˆkkil‰isill‰ oli jonkunmoinen talli, johon hewonen pantiin; heill‰ oli w‰list‰ ollut hewonen, waan nyt sit‰ ei ollut. Kun huoneeseen oli tultu ja enin lumi saatu kopistetuksi pois, riisuin min‰ p‰‰llyswaatteeni. Lumesta ryytyneen‰ oli se niin j‰‰ss‰, ett‰ se pystyyn pantuna seisoi yht‰ tanakkana kuin miehenkin p‰‰ll‰ ollessa. Nyt wasta woin ruweta silm‰ilem‰‰n mˆkin sis‰llist‰ el‰m‰‰. Huone oli waan nelisein‰inen, mutta jotenkin kookas mˆkin tuwaksi; ulko=owen eteen oli laudoista laitettu jonkummoinen porstuan tapainen.--Huone oli l‰mmin ja warustettu kaksinkertaisilla, pienill‰ akkunoilla. Iloinen walkea paloi r‰tisten liedell‰, lewitt‰en huoneeseen waloa ja l‰mpˆ‰; silloisiin oloihin katsoen, teki t‰m‰ minuun sangen hyw‰n waikutuksen, sill‰ hyw‰lt‰ tuntui, kun sai l‰mmitell‰ wilusta kohmettuneita ja kangistuneita j‰seni‰ns‰. Huoneessa wallitsi hyw‰ j‰rjestys ja puhtaus, mutta pintapuolisellakin silm‰yksell‰ huomasi, etteiw‰t asukkaat suinkaan olleet warallisia. Heid‰n nelj‰n lapsensa waatteus oli hywin wajanainen, mutta puhtaat ja ehe‰ksi paikatut ne kuitenkin oliwat; eiw‰tp‰ wanhempienkaan waatteet kowan p‰tewilt‰ n‰ytt‰neet. Pikku Tiina oli wanhin lapsista; nuorin n‰kyi juuri hiljakkoin n‰hneen ensim‰isen p‰iw‰nwalon. Heti kun sain p‰‰llyswaatteeni pois p‰‰lt‰ni, huomasin min‰ pikku Tiinan katselewan hywin weitikkamaisesti itse‰ni. "Enp‰ min‰ kuitenkaan tullut teid‰n kyydillenne", sanoi h‰n, pit‰en p‰‰t‰ns‰ kallellaan, hypistellen kulunutta huiwinsa nurkkaa ja katsoen minua silmiin, ik‰‰nkuin h‰n olisi tahtonut t‰ten muistuttaa, ett‰ h‰n suoriutui woittajana silloisessa kyytikiistassamme. "Miksik‰s et tullut? Olisithan saanut kyyti‰", sanoin min‰, l‰mmitelless‰ni takkawalkealla. "P‰‰sinp‰ min‰ itsekin", sanoi tyttˆ. "Oletko siin‰ taas ... ainainen h‰lpp‰...", tokasi ‰iti. "Tuo h‰nt‰ nyt on ainahinen..." murahti is‰. "Antakaa lapsen puhua--me olemmekin wanhat tuttawat", puolustelin min‰ tyttˆ‰. "Sen me jo tied‰mmekin, pikku Tiina on puhunut kaikki", sanoiwat is‰ ja ‰iti yhteen ‰‰neen. "En min‰ ole kaikkia puhunut ... en, en, en", sanoi tyttˆ, kiekkuen toisen jalkansa nojassa kahtaanne p‰in. "Mit‰ sin‰ et ole wiel‰ puhunut?" utasin min‰ hajamielisyydess‰ni, sill‰ tunnustaa t‰ytyy, ett‰ h‰pesin itse‰ni, kun olin tytˆlle sanonut h‰nen wanhempiaan riitaisiksi, ja mit‰ he nyt minusta ajattelewatkaan. "Ihi--ihi..." nauraa ihisi tyttˆ, kaiwellen sormellansa suupielt‰ns‰-- "saako sanoa?" "Sano waan!" sanoin min‰ h‰mill‰ni, sill‰ enh‰n woinut lasta kielt‰‰k‰‰n. "Sit‰ en ole is‰lle ja ‰idille sanonut, kun te----tuota--tuota-- sanoitte silloin, ett‰, ett‰ is‰ ja ‰iti owat--owat ri-ri-riitaisat", sanoi pikku Tiina aristellen. "Herra siunatkoon tuota hupakkoa, mink‰lainen se on... Jos et sin‰ siin‰ mokoma...", h‰t‰ili ‰iti, ja samassa sieppasi h‰n tytˆn kainaloista kohoksi ja wied‰ riepoitti h‰net aika kyyti‰ toiselle puolelle huonetta. "Tuon toisen mˆkin asukasten kanssa", sanoi tyttˆ ‰itins‰ h‰nt‰ wiedess‰, ik‰‰nkuin t‰hdent‰‰ksens‰ ‰skˆist‰ ilmoitustansa. "Pid‰tkˆ siin‰ ... lˆrpp‰ ... tuo h‰nt‰ nyt on..." sanoi is‰, ja siirteli h‰diss‰‰n joitakin kaluja toiseen paikkaan ik‰‰nkuin hakeakseen jotakin muuta asiaa. "Ei se kait niin waarallista ole ... antakaa olla ... min‰ lorisin tuon lapsen kanssa yht‰ ja toista, enk‰ muista, jos lienen jotakin semmoista sanonut", koin min‰ h‰t‰yksiss‰ni sanoa. "Wieras ei puhu totta ... muistaa h‰n ... sanoittehan ihmisten niin sanoneen... Is‰ ja ‰iti eiw‰t ole pahoja ... ihmiset puhuwat liikoja ... mutta toisten Matti on paha ... waan wiel‰ h‰nkin kerran tulee hyw‰ksi..." puhua helisti pikku Tiina, istuen ‰itins‰ wieress‰ lawitsalla, heilutellen molempia jalkojansa ja katsoen wiattomasti minua silmiin. N‰m‰ wiimeiset sanat laski tyttˆ niin sukkelasti, ettei wieress‰ olewa ‰iti h‰mm‰styksiss‰‰n kerinnyt h‰nt‰ keskeytt‰‰, ennenkuin wiime sanassa. En ik‰n‰ muista olleeni tukalammassa tilassa kuin t‰ss‰ olin. Min‰ olin ajattelemattomasti kertonut huhupuheita lapselle, ja nyt oli h‰n edess‰ni kantajanani ja tuomarinani. H‰n oli pannut minut semmoiseen hym‰l‰‰n, ett‰ minun oli t‰ytynyt turwaantua pieneen h‰t‰walheesen, mutta lapsen wiattomalla totuuden tunnolla rankaisi h‰n kowasti minua ja minun t‰ytyi h‰wet‰ silm‰ni t‰yteen. Luultawasti lapsi ei ollutkaan sanonut tuota h‰nen mielest‰ns‰ niin wastahakoista asiaa wanhemmillensa, est‰‰ksens‰ siten heid‰n saamasta pahaa mielt‰, mutta minulle tahtoi h‰n sen wanhempiensa kuullen wiskata takaisin. Eip‰ siin‰ wiel‰ kyll‰, ett‰ itse olin joutunut hankalaan asemaan, mutta wanhemmat oliwat samanlaisessa, elleiw‰t wiel‰ pahemmassa, h‰wetess‰‰n lapsensa suulautta, jopa kohtakin oikeutettua. "No tuon kanssa h‰nt‰ nyt tuli ... etkˆ sin‰ siin‰, mokoma jo..." sanoi ‰iti ja h‰n tukistaa nutuutti pikkusen tyttˆ‰. "Tuon kanssa ei tule aikaan ... mik‰ tuon tuommoiseksi----pit‰isi tehd‰ wieraan hewoselle appeet ... kyll‰ siell‰ nyt semmoinen ilma, ettei..." sanoi is‰, ik‰‰nkuin johtaaksensa aatteita pois tuosta ik‰w‰st‰ jutusta. Pikku Tiina tuli nyt hywin totiseksi, ja rupesi mussottamaan. Pikku jalat lakkasiwat heilumasta, katse k‰wi pitkin nokkaa ja huulet wenyiw‰t entist‰ pitemmiksi. Siin‰ h‰n sitten istua nuijotti, kenties tyytym‰ttˆm‰n‰ siit‰, kun moitittiin, waikka tunsi oikein tehneens‰. Is‰nt‰ ja min‰ l‰hdimme toimittamaan hewoselle kauroja, wett‰ ja heini‰. Ilma ei ollut yht‰‰n asettunut, ja waikkemme olleet sen enemp‰‰ aikaa ulkona kuin menimme ja tulimme kartanon poikki, olimme jo niin lumittuneet, ett‰ olimme kuin lumipurku. Huoneeseen palattuamme n‰ytti asiat olewan entisell‰‰n. Pikku Tiinakin oli laannut mussottamasta ja oli yht‰ iloinen h‰lpp‰ kuin ennenkin. "Kyll‰ siell‰ on niin ankara ilma, ettei mies monasti el‰iss‰‰n semmoista n‰e", otti is‰nt‰ puheeksi, kaiketi w‰ist‰‰kseen, ettei pikku Tiina taas alkaisi tuota ik‰w‰‰ juttua. "Kyll‰ se on ... en min‰k‰‰n ole t‰mmˆist‰ ennen n‰hnyt ... onhan se niinkuin Raappasen pyry, josta wanhat ennen niin paljon kertoiwat", sanoi em‰nt‰. "Raappasen...! Mink‰lainen se oli?" kys‰sin min‰. "Wanhat kertoiwat, kuinka kerran oli ollut ankara pyry, jolloin Raappana niminen mies oli kuollut tuolle taipaleelle ... kunhan waan ei taas jonkun onnettoman k‰wisi samoin", selitti em‰nt‰. "Oli warsin hyw‰, kun osaannuitte meid‰n mˆkkiimme--siell‰ ulkona ei olisi nyt mik‰‰n hauska olla", sanoi is‰nt‰. "Tunnen suurta tyytyw‰isyytt‰ ja kiitollisuutta, kun niin on k‰ynyt. Hewonenkaan ei olisi kauwan en‰‰n jaksanut ja itsell‰nikin oli tosi edess‰", sanoin wastaukseksi. Pikku Tiina oli tullut likemm‰ksi minua. H‰n hypisteli takkini liewett‰ ja katseli suurilla sinisill‰ silmill‰ns‰ wiehke‰sti minua silmiin. "En min‰ ole paha teille", sanoi h‰n. "Senh‰n min‰ tied‰nkin, ettei pikku Tiina ole paha", sanoin, ja nostin tytˆn polwelleni. "Min‰ osaan jo lukeakin", sanoi h‰n towin p‰‰st‰. "Oletkos siin‰ taas..." murahti is‰. "Antakaa meid‰n nyt haastella", pyytelin min‰. "Seh‰n on warsin hyw‰, kun osaa lukea; mihink‰ asti osaat?" "Aapisen ja k‰skyt katekismuksesta ulkoa, tawata ja koko sanalta lukea sis‰lt‰." "Onpa sit‰ siin‰kin niin pikku tytˆlle kuin sin‰kin olet." "Onko se tosi, ett‰ aapisen kukko tuopi makiaista, kun lukee ahkerasti?" sanoi tyttˆ ja katsoi weitikkamaisesti minua taas silmiin. "On se tosi ... kyll‰ se tuopi." "Mist‰ te sen tied‰tte?" "Miksen min‰ tied‰--toipa tuo minullekin, kun olin ahkera poikasena lukemaan." "Nyt narraatte ... min‰ luulen, ett‰ kaikki aika=ihmiset w‰h‰n walehtelewat ... ei kun narraawat ... is‰ ja ‰itikin narraawat." "Kuka sinulle niin on sanonut?" "Tied‰nh‰n min‰ sen kenenk‰‰n sanomattakin. Is‰ ja ‰iti owat aina sanoneet kukon tuowan makiaista, kun waan luen ahkerasti, mutta eip‰ h‰n ole tuonut." "Mutta ent‰, jos sin‰ et ole ollut kyll‰ksi ahkera." "Olen min‰ ollut ... olen, olen, mutta minua waan narrataan." "Mutta saatpa n‰hd‰, ett‰ kukko wiel‰ kerran tuopi sinulle paljon makeisia; woisipa se tuoda rahaakin." "En usko ... en, en--minua waan narrataan." "No, mutta eih‰n sinulla taida olla aapistakaan, sit‰ w‰hemmin kukkoa, joka sinulle makeisia hankkisi", sanoin min‰. "On minulla, min‰ sen silloin ostin ... se maksoi kaksikymment‰ penni‰." "N‰yt‰p‰s minulle se!" Huoneen perinurkassa oli pieni wuode, sen yl‰puolella oli pieni nurkkahylly. Ketter‰sti juoksi tyttˆ sinne, nousi wuoteeseen, sieppasi punakantisen aapisen hyllylt‰ ja toi sen minulle. "Noin koreat kannetkin siin‰ on, ja kukko se wasta komea on", sanoi h‰n aapista minulle ojentaessaan. Min‰ tarkastelin aapista ja wakuutin, ett‰ se oli kukkoineen p‰iwineen sangen hyw‰ ja moitteeton; sitten wied‰ kiid‰tti tyttˆ aapisen nurkkahyllylle. Ilta oli jo kulunut ja perhe sˆi niukan illallisensa. Sen j‰lkeen ruwettiin hankkimaan maata=panoa. Pikku Tiina sijoitettiin toisen pienemm‰n sisarensa kanssa tuohon pikku wuoteeseen, nurkkahyllyn alle; nuorimmasta wanhin sai sijansa is‰n ja ‰idin wieress‰ ja nuorin k‰tkyess‰. Mˆkiss‰ ei suinkaan ollut liikoja wuoteita wieraita warten, sent‰hden tehtiin minulle makuusija lattialle. Kun maata oli asetuttu, luki pikku Tiina muististaan aapisesta ehtoorukouksen. H‰n ei erehtynyt yht‰k‰‰n kirjainta. Kun rukous oli loppuun tullut luetuksi, sanoi ‰iti: "Muistosta toistelaisiakin!" "Sinun enkelisi warjelkoot ja suojelkoot toistelaisetkin kaikesta waarasta ja wahingosta, ja k‰‰nt‰kˆˆt toisten Matin mielen, ettei h‰n olisi meille wihainen!" lis‰si pikku Tiina. Ilma ei ollut wiel‰k‰‰n asettunut. Tuuli winkui, p‰risi ja tˆrisi senkin seitsem‰ll‰ ‰‰nell‰, aina sen mukaan, mink‰laiseen rakoon, winkaloon ja komeroon sen mahtawa woima kulloinkin sattui parhaiten soweltumaan. Tuulen muassa kulkewa lumi rapisi ja suhisi huoneen seiniss‰, kihisten ja ryˆps‰hdellen juuri kuin ‰‰retˆn parwi karkeaa hiekkaa olisi kauhealla woimalla wiskattu huonetta wastaan. Min‰ en woinut nukkua, waikka kuinka olisin koettanut, sill‰ mieless‰ni pyˆri tawaton ilma, nuo satunnaiset pienet kohtaukset talonw‰en kanssa, ja eritt‰inkin pikku Tiina monine temppuineen ja iltarukouksineen. Kuitenkin koetin olla hiljaa, etten muiden unta h‰iritseisi, mutta minusta tuntui, etteiw‰t wanhuksetkaan nukkuneet; pikku Tiinasta ei woinut myˆs mit‰‰n arwella, sill‰ h‰nen hengityst‰ns‰ ei ensink‰‰n kuulunut. Arwiolta oli maatapanosta kulunut aikaa noin pari tuntia. Silloin kuulin min‰ miehen kysyw‰n waimoltansa: "Nukutko sin‰?" "En. En woi nukkua ... jokohan wieras nukkunee?" "En woi warmaan sanoa, mutta luulenpa h‰nen nukkuwan, koska h‰n on niin hiljaisesti jo kauwan hengitt‰nyt", sanoi mies hywin hiljaisella kuiskaawalla ‰‰nell‰. "Oli toki onni, kun h‰n osaantui mˆkkiimme, sill‰ ei tied‰ mitenk‰ muussa tapauksessa olisi k‰ynyt", sanoi waimo. "Hyw‰h‰n se oli ... warsin hyw‰ ... mutta tuo tyttˆh‰n tuo ... mit‰h‰n wieraskin meist‰ ajattelee...?" "Onhan Tiina wiel‰ lapsi, joka ei ymm‰rr‰ wiel‰ totuutta salata eik‰ teeskennell‰ ... onhan se h‰nelle nuoruutensa t‰hden anteeksi annettawa--eik‰h‰n wieraskaan n‰yt‰ tyhm‰lt‰", puolusteli ‰iti. Min‰ olin kuulewinani, ett‰ pikku Tiina k‰hni tuon puheen aikana. "Se huolettaa minua kowasti, kun ihmiset luulewat meid‰n wihaawan toistelaisia, waikkemme ole heille neulan edest‰ tehneet mit‰‰n w‰‰ryytt‰", sanoi mies. "Jumala sen tiet‰‰, ett‰ me emme suo heille mit‰‰n pahaa, emmek‰ ole koskaan pyrkineet heille wiel‰ kostamaan, waikka he owat meille niin paljon wahinkoa tehneet. Ihmisien w‰‰rille luuloille emme woi mit‰‰n, mutta meid‰n pit‰‰ nˆyr‰ll‰ syd‰mell‰ k‰rsi‰ w‰‰r‰ sorto ja wihamiehemme waino, niin kyll‰ kerran wiel‰ asiat hyw‰ksi tulewat, ja silloin ihmiset k‰sitt‰w‰t asiat oikeassa walossaan. T‰mmˆinen on minun mielipiteeni asiassa, wai mit‰ sin‰ ajattelet, Antti?" puheli waimo. "Sinulla, yst‰w‰iseni, on niin hyw‰ syd‰n ... sin‰ jaksat k‰rsi‰ ja toiwoa niin paljon ... usein saan min‰kin sinusta lohdutusta murheissani ... toiwokaamme nytkin parasta", sanoi mies lohdutettuna. "Mutta kuulepas, Antti! Emmekˆ woisi saada pikku Tiinalle mill‰‰n tawalla kenki‰? Paha on n‰hd‰ h‰nen wet‰‰ laahustawan noita aikaisen ihmisen kenk‰rajoja. Huonot owat h‰nen muutkin waatteensa, mutta minulla on liika, ehyt hame; sen s‰rjen min‰ ja teen siit‰ h‰nelle waatteet", sanoi ‰iti towin waitiolon per‰st‰. "Kyll‰p‰ t‰ss‰ on kilin neuwot el‰misen tarpeiden kanssa. Hiuki hyw‰n henkens‰ sai panna, jos mieli oli saada toista lehm‰‰ sen sijaan, jonka naapurin Matti ojaan tappoi. Kun nahka joutuu karwarista, teetet‰‰n sitte pikku Tiinalle oikein komeat keng‰t, mutta siihen asti t‰ytyy h‰nen odottaa", selitti mies. "Woi, woi kuinka se on paha----kuulithan sen illalla pikku Tiinalta ... olemme uskotelleet h‰nelle, ett‰ kukko tuopi makiaista, kun h‰n waan lukee ahkerasti ja h‰n on lukenut, mutta makeisia ei ole kukko tuonutkaan... H‰n pit‰‰ meit‰ ja kaikkia muitakin ep‰rehellisin‰, ja ehk‰p‰ h‰n itsekin oppii semmoiseksi ... ei k‰y laatuun ... me emme saa n‰ytt‰‰ ep‰rehellisilt‰ lapsen silmiss‰ ... meid‰n pit‰‰ hankkia makiaista", puheli em‰nt‰, jota kaikenlaiset taloudelliset huolet tuntuiwat huolettawan. "Kyll‰h‰n niinkin, mutta mill‰?" "Min‰ olen saanut naulan woita kokoon ... sen panen jonkun kaupunkimiehen mukaan ja tuotan sill‰ makiaista, waikka itse sˆisimme suoloja sill‰ ajalla", selitti waimo. "Tee niin", sanoi mies, samassa alkoi h‰n nukkua tohottaa. Pian nukkui waimokin. Pilwet oliwat taiwaalla ohenneet ja k‰m‰rtyneet suuriksi paakuiksi. Kiiwaan tuulen muassa kiitiw‰t ne hirmuista wauhtia, peitt‰en w‰liins‰ sekeit‰ paikkoja, joista nyt noussut kuu w‰list‰ pilkisteli esiin. Min‰ olin huomaawinani, ett‰ pikku Tiina walwoi. Kuu pilkisti nyt juuri huoneeseen ja min‰ n‰in kuinka tytˆn p‰‰ oli pystyss‰. "Warmaan h‰n kuuntelee, joko kaikki nukkuwat", ajattelin min‰. Samassa huomasin min‰, kuinka pikkunen jalka pist‰isi peiton alta esiin ja kuun paisteessa n‰ytti se niin waljulta ja walkealta. Pian pist‰ysi esiin toinenkin jalka ja tyttˆ kapsahti ylˆs. H‰n kipasi wuoteeseen seisomaan ja kurotti nurkkahyllylle. Sielt‰ sieppasi h‰n kiireesti punakantisen aapisensa ja tarkasti suurella huolella sit‰ awausta, jossa kukko oli. Tyytym‰ttˆm‰n n‰kˆisen‰ ja hitaasti painoi h‰n aapisen kiinni, ja pisti sen j‰lleen nurkkahyllylle. "Ei se tuo makiaista, jos kuinkakin lukisin ... he waan kaikin minua narraawat", kuulin h‰nen itsekseen sipisew‰n. Sitten pani h‰n j‰lleen maata, ja pian h‰nkin nukkui. Nyt nukkuiwat kaikki huoneessa olijat, mutta min‰ en. Kuinka paljon olinkaan selwille saanut el‰m‰n todellisuutta tuossa kˆyh‰ss‰, pieness‰ perheess‰. Min‰ olin kuullut sanottawan heit‰ riitaisiksi ihmisiksi, min‰ uskoin niin olewan ja kammoksuin jo ennakolta heit‰, ja samoin taisi moni muukin tehd‰. Min‰ olin saanut kurkistaa heid‰n sielunsa sisimpiin soppiin, ja sen johdosta olin tullut toisenlaisiin p‰‰tˆksiin. Mik‰ sowinnollinen mielenlaatu olikaan heill‰ sortajaansakin kohtaan--niin, mik‰ jumalisuus, mik‰ luottawaisuus ja tyytyw‰isyys heiss‰ wallitsi kaiken yksinkertaisuutensa ja kˆyhyytens‰ ohessa, ja kuitenkin oli heit‰ w‰‰rin ymm‰rretty ja arwosteltu. N‰it‰ ajatellessani k‰sitin pikku Tiinan tuonoin lausumat sanat t‰ydelleen: "Ihmiset puhuwat w‰list‰ liikojakin". Kun huomasin kaikki muut nukkuneeksi, nousin min‰ warowasti ylˆs. Tulin kaupungista ja sielt‰ olin ottanut makeisia, jakaakseni kotiin tultuani niit‰ lapsilleni tulijaiiksi. Min‰ hiiwin matkalaukulleni ja kaiwoin makeiset esille. Niit‰ panin pikku Tiinan punakantisen aapisen kukko=w‰liin niin paljon kuin sain pysym‰‰n; muiden muassa panin sinne myˆs markan rahan. Aamupuolella yˆt‰ olin mennyt unen horroksiin. Is‰nt‰ ja em‰nt‰ oliwat jo askareissaan, kun min‰ hawahduin; kaikki lapset wiel‰ nukkuiwat. Heti hypp‰sin min‰ ylˆs ja menin hewostani ruokkimaan, mutta mieless‰ni oli se ajatus, etten tahtoisi olla n‰kem‰tt‰ sit‰ hetke‰, jolloin pikku Tiina tarkastaa punakantista aapistansa, huomatakseni, mink‰ waikutuksen h‰nen hawaintonsa h‰neen tekisi. Kun min‰ palasin hewoseni luota, oli h‰n jo hereill‰ns‰ ja luki aamurukoustansa. Kauwan ei wiipynyt, ennenkun h‰n ketter‰sti hypp‰si ylˆs ja puki waatteet ylleen. Sen tehty‰‰n silm‰si h‰n nurkkahyllylle, miss‰ tuo punakantinen aapinen oli; minun henke‰ni ahdisti. Kuitenkin witkasteli pikku Tiina; oli niinkuin olisi h‰n ajatellut: "He narraawat minua kaikin", mutta kuitenkin n‰ytti h‰nen haluttawan saada tietoonsa, olisiko ehk‰ kukko jotakin nyt tuonut. H‰n rupesi itseksens‰ muka jotakin hyr‰ilem‰‰n, ik‰‰nkuin wieroittaakseen muiden huomioita pois itsest‰ns‰. Sitten wet‰ysi h‰n salawihkaa wuoteensa luo, nousi wuoteeseen ja kurotti k‰tens‰ ottaaksensa nurkkahyllylt‰ punakantisen aapisensa. "Kah...! kansi on auki ... mit‰ ... onkohan...?" ‰‰nn‰hteli h‰n, ottaessaan warowaisesti aapistansa. "Woi, woi ... eikˆ ole ... on, on, on ... ja niin, niin paljon ja noin korea rahakin..." hˆpˆtti pikku Tiina wiel‰, kun h‰n wuoteessa seisoessaan raotti t‰ysin‰ist‰ aapistansa ja huomasi todellisuuden. Pikku Tiina oli nyt pahemmassa kuin pulassa. Makeiset eiw‰t pysyneet kaikki yhdell‰ haawaa h‰nen k‰siss‰ns‰, ja kuitenkin olisi h‰n ne kaikki tahtonut hallita. Wihdoin keksi h‰n sen keinon, ett‰ pani liiat makeiset aapisensa kanssa nurkkahyllylle, ja j‰‰nnˆsten kanssa hypp‰si h‰n lattialle, puristaen toisessa k‰dess‰‰n rahaa. "Katsokaa, katsokaa, kuinka paljon...! ja wiel‰ nurkkahyllyll‰kin... Ei is‰ eik‰ ‰iti narraa ... eik‰ wieras narraa ... eik‰--eik‰ kukaan ihminen narraa ... toipa se kukko, kun olin oikein ahkera..." lˆrp‰tti tyttˆ saaliitansa n‰ytelless‰‰n wanhemmilleen ja minulle. Sitten rupesi h‰n jakelemaan makeisia toisille sisaruksilleen ja minulle, mutta tietystih‰n me aikaiset emme raskineet lapsen lahjoja wastaan ottaa. "T‰ll‰ rahalla ostan itselleni keng‰t", sanoi h‰n sitten, heiluttaen sit‰ k‰tt‰, jossa h‰n rahaa piti. "Kowin paljonhan se ... eih‰n niin paljoa..." sanoiwat wanhemmat, t‰ydellisesti k‰sitt‰en asian oikean laidan. "ƒlk‰‰ niin sanoko, is‰ ja ‰iti ... antaa kukon waan tuoda ... mutta min‰kin tahdon lukea paljon, oikein paljon", sanoi pikku Tiina. P‰iw‰ alkoi tulla, ja min‰ aloin hommata itse‰ni matkalle. T‰m‰n n‰hty‰‰n tuli pikku Tiina hywin lewottomaksi. Kaikenlaisilla keinoilla koki h‰n saada minut j‰‰m‰‰n wiel‰ heille; jopa lupasi kaikki makeisensakin, jos waan sen tekisin. "Kun wasta kuljette, niin silloin min‰ tulen kyydillenne", sanoi pikku Tiina, kun n‰ki, ettei h‰n woinut minun l‰htˆ‰ni est‰‰. Syd‰melliset kiitokset sanottuani talon w‰elle ja l‰mpym‰t hyw‰stit heilt‰ otettuani, l‰hdin min‰ tuota waiwaloista taiwalta kulkemaan eteenp‰in. Min‰ en huoli ruweta kertomaan kaikkia niit‰ waiwoja ja wastuksia mit‰ sill‰ taipaleella korkean weden wuoksi sain kokea, mutta sit‰ en woi olla mainitsematta, etteiw‰t sittenk‰‰n nuo mˆkin asukkaat woineet mielest‰ni pois haihtua. * * * * * Oli jo hywin kew‰ttalwi, kun min‰ taasenkin olin pakotettu tuota taiwalta kulkemaan. Oli jo ollut monta isoa suwi=ilmaa, jonka wuoksi j‰lell‰ olewa lumi oli tullut niin kowaksi, ettei sit‰ mink‰‰nlainen tuulen wihuri woinut en‰‰n irti saada. Oli jo jotenkin myˆh‰inen ilta, kun min‰ l‰hdin tuolle taipaleelle. Kiiwas lounastuuli oli puhaltanut kaiken p‰iw‰‰. T‰m‰ seikka pelj‰tti minua ensin kowasti, mutta kun ei taiwaalta tullut yht‰‰n lunta, eik‰ entinenk‰‰n woinut irtaantua, l‰hdin pitemmitt‰ arweluitta taipaleelle, jopa niin rohkeentuneena, etten edes edelt‰p‰in kenelt‰k‰‰n tiedustellutkaan, mink‰lainen kulku tuolla waapperalla taipaleella nyky‰‰n on. Tarkoitukseni oli, n‰ette, ehti‰ yˆksi tuohon tuttuun mˆkkiin, sill‰ sen syd‰melliset ja rehelliset asukkaat tuntuiwat mielest‰ni jonkunmoisilta sukulaisilta. Oikein iloitsin syd‰mess‰ni, ajatellessani sit‰ hauskaa kohtausta, kun saan tawata taas pikku Tiinaa ja puristaa h‰nen wanhempiensa yst‰w‰llisi‰ k‰si‰. Olipa minulla sekin hieno toiwo, ett‰ saisin jollakin tawalla tietooni, miss‰ suhteessa mˆkin w‰ki nyt oli tuohon toisen mˆkin riitaisaan ja wahinkoa pyyt‰w‰‰n Mattiin.--N‰m‰ asiat ne oliwat, jotka minut paniwat uskaltamaan ja kiirehtim‰‰n, ja ne woittiwat kaikki ennakkoluulot ja laskut. Waikka olin koettanut kaikki matkan esteet ja wastukset tuolla taipaleella laskuun ottaa, oli kuitenkin er‰s semmoinen, josta ei minulla ollut aawistustakaan. Se oli luodewesi, jota kowat luode= ja l‰nsituulet ajoiwat meren=lahtiin ja saarien salmiin. H‰mm‰styksekseni huomasin t‰m‰n jo ensim‰isell‰ lahdella, sill‰ siin‰ oli jo niin paljon wett‰, ett‰ rekeen kurkotteli. Kuitenkaan ei minun en‰‰n sopinut takasin pyˆrt‰‰; paitsi sit‰ toiwoin ettei muillakaan lahdilla ja salmilla olisi sen enemp‰‰ wett‰. Aiwan pian kuitenkin huomasin t‰m‰n otaksumiseni w‰‰r‰ksi, sill‰ kuta etemm‰ksi taipaleella tulin ja kuta useampi salmi ja lahti eteeni tuli, sit‰ enemm‰n oli niiss‰ wett‰. T‰m‰ seikka hidastutti sanomattoman paljon minun kulkuani, sill‰ eih‰n woinut wesipaikoissa muuta kuin hitaasti ja warowasti kahlauttaa hewosta. T‰m‰n t‰hden oli ilta kulunut hywin myˆh‰iseksi; oli kuuton aika, ja sent‰hden oli niin pime‰, ettei juuri paljon eteens‰ n‰hnyt. P‰‰lliseksi oliwat maat melkein lumettomat, ainoastaan tien paikalla oli l‰peens‰ j‰‰nkaltoa; se seikka lis‰si wiel‰ pimeytt‰. Minulla oli wiel‰ yliment‰w‰n‰ er‰s kaitainen salmi. T‰m‰ salmi w‰litti yhteytt‰ er‰‰n ison sis‰lahden ja meren w‰lill‰. Sen kautta purki meri luodewett‰ lahteen ja lahti taas takaisin mereen. Sen wuoksi woi tuossa syw‰ss‰ salmessa k‰yd‰ w‰kew‰ wirta, joko lahteen tahi merelle p‰in, aina sen mukaan, nousiko luode wai laski. Niin, ei ollut minulla en‰‰n muuta yliment‰w‰‰ kuin tuo salmi, mutta kuitenkin pelj‰tti se minua, sill‰ tunsin osaksi sen oikut. Mutta sittenh‰n olenkin pian mˆkiss‰, tuttujen ja yst‰w‰llisten ihmisten parissa. Juuri n‰it‰ ajatellessani tuli tuo pelj‰tty salmi eteen. Mit‰p‰ siin‰ muuta neuwoa oli, kuin t‰ytyi ruweta wuonaamaan sen yli. Heti rannalta l‰hdetty‰ nousi wesi rekeen ja minun t‰ytyi nousta seisomaan. Niin paljon kuin pime‰np‰‰st‰ mahdollista oli, koetin hewosta ohjata kohtisuoraan uoman poikki. Kuta etemm‰ksi mentiin, sit‰ sywemm‰sti oli wett‰. Kaikki kewe‰mm‰t kapineeni rupesiwat reess‰ uimaan ja minulla oli t‰ysi tyˆ pit‰‰ niit‰ koossa, etteiw‰t ne purjehtineet tiehens‰. Kowa wirta k‰wi merest‰ lahteen p‰in, ja kun kowa tuuli wiel‰ kiihke‰sti puhalsi melkein samalta suunnalta, niin teki se tilani jotenkin kamalaksi. Siit‰ olin min‰ kuitenkin wakuutettu, ettei niin kaitaisessa salmessa ole j‰‰nhalkeemaa ja mielenmaltilla ohjasin min‰ hewosta eteenp‰in. Min‰ seisoin jo polwia myˆten wedess‰, ja joka silm‰nr‰p‰ys pelk‰sin hewosen ja reen, kowan wirran ja tuulen sortamana, kaatuwan. Mutta silloinpa juuri rupesi tulemaan matalampaa ja wihdoin p‰‰sin onnellisesti maalle. Tien lˆysin pian, jota myˆten aloin ajaa eteenp‰in. Kauwan ei tarwinnut ajaa, ennenkun walkea rupesi pilkottamaan. "Tuollahan se onkin odotettawa tuttu mˆkki", ajattelin min‰, ja se tieto tuntui sangen miellytt‰w‰lt‰, sill‰ tunnustaa t‰ytyy, ett‰ olin jotenkin kontetuksissa kylm‰n kylwyn t‰hden. Min‰ ajoin sen mˆkin kartanolle, josta walkea n‰kyi. Pian huomasin min‰, ettei t‰m‰ ollutkaan se mˆkki, mihin tarkoitin. Mutta mik‰ t‰m‰ sitten oli? Katselin ja tˆllistelin ymp‰rilleni niin paljon kuin pime‰ss‰ woi n‰hd‰. Mit‰ huomasinkaan min‰ nyt? Min‰ olinkin tuon riitaisan Matin mˆkin kartanolla, h‰nen, joka pahaa soi pikku Tiinan wanhemmille. T‰m‰ hawainto ei suinkaan ilahduttanut minua, mutta minulla ei ollut walitsemisen waraa, sill‰ oli niin kylm‰, ett‰ hampaat kalisiwat suussani. Se tunto minua kowin waiwasi, kun en woinut pikku Tiinalle ja h‰nen wanhemmillensa tuottaa sit‰ iloa, jonka olin heille aikonut, mutta mik‰p‰ oli neuwona, se t‰ytyi j‰tt‰‰ toiseksi kerraksi; ehk‰p‰ jo huomenna woin heit‰ tawata. N‰it‰ tuumiessani ja miettiess‰ni, riisuin hewostani waljaista kerke‰miseen, p‰‰st‰kseni huoneeseen niin pian kuin mahdollista, l‰mmitt‰m‰‰n kylm‰st‰ kangistuneita j‰seni‰ni. Min‰ astuin tupaan; se oli aiwan pime‰, ja nyt wasta huomasin, ett‰ se walkea, mink‰ olin n‰hnyt, n‰kyi jostain toisesta huoneesta. Min‰ seisahduin owipieleen ja sanoin umpim‰hk‰‰n hyw‰n=illan, mutta mit‰‰n wastausta ei kuulunut; kuuntelin tarkasti, waan ei kuulunut hengen huokua; eip‰ olisi luullut mˆkiss‰ olewan ainoatakaan asukasta, ellei tuota walkeaa olisi n‰kynyt ja jos ei olisi tuossa tuwassa ollut niin ihana l‰mmin kuin siin‰ oli. Kauwan pime‰ss‰ oltuani, selweni n‰kˆni senwerran, ett‰ erotin tuwan per‰ll‰ olewan owen; se kai wei toiseen huoneeseen ja sielt‰ kai se walkea n‰kyi. Kuuntelin taasenkin tarkoin, ja nyt olin sielt‰ tawantakaa kuulewinani jotakin hiljaista liikett‰. Huoneeseen tultuani kolahti owi wasten tahtoani niin lujasti, ett‰ itsekin s‰ik‰hdin sit‰. Nyt koetin tawantakaa ysk‰hdell‰ aina kowemmasti ja kowemmasti, siin‰ tarkoituksessa, ett‰ se kuuluisi tuohon toiseen huoneeseen, ja sielt‰ sitten tulisi joku walkean kanssa tupaan ja huomaisi minut. Kaikki t‰m‰ oli kuitenkin turhaa, sill‰ ket‰‰n ei tullut. Kaikki n‰m‰ lukuun otettuani, tunsin olewani hywin tukalassa tilassa. Wihdoin tein min‰ p‰‰tˆkseni, ja aioin menn‰ tuohon salaper‰iseen kamariin. Min‰ l‰hdin k‰yd‰ kompuroimaan huoneen per‰ll‰ olewaa owea kohden. Sen luo p‰‰sty‰ni haparoitsin siit‰ awainta, mutta mit‰‰n semmoista ei siin‰ ollut, ainoastaan jonkummoinen ripa waan. Min‰ lykk‰sin hiljaa owea; se aukeni hiljaisesti; ainoastaan hiljainen parahdus kuului ja min‰ astuin huoneeseen. Siell‰ oli todellakin walkea, joka paloi talikynttil‰ss‰. Sen walossa n‰in min‰ ensi silm‰yksell‰ mit‰ tuon pienen huoneen sis‰ll‰ oli, waikken kohta k‰sitt‰nytk‰‰n kaikkia asianhaaroja. Kamarin perill‰ oli wuode, johon oli peitetty jotakin walkoisella lakanalla, mutta mit‰, sit‰ en tiennyt. Wuoteen wieress‰ oli pieni pˆyt‰, jolla tuo talikynttil‰ paloi. Huoneessa oli nelj‰ henke‰: keski=ik‰iselt‰ n‰ytt‰w‰ mies ja nainen sek‰ kaksi lasta, tyttˆ ja poika, arwiolta kumpikin alle kahdeksan wuoden. Kun min‰ astuin huoneeseen, n‰ytti silt‰ kuin eiw‰t huoneessa olijat olisi ensink‰‰n minua huomanneet. He oliwat kaikki alakuloisen n‰kˆisi‰ ja kaikin he katsoa tuijottiwat liikahtamatta yhteen ja samaan paikkaan, tuohon, joka oli peitetty s‰nkyyn walkoisella lakanalla. Min‰ n‰in, ett‰ miehen lewe‰t ja wahwat hartiat jytisiw‰t ja lewe‰ll‰ oikealla k‰dell‰ns‰ pyyhk‰si h‰n tawasta silmi‰ns‰ ja nokkaansa; n‰m‰ kaikki kai tuliwat jostakin sis‰llisest‰ tuskasta. Kauwan katselin min‰ heid‰n salaper‰ist‰ ja murheellisen n‰kˆist‰ k‰ytˆst‰ns‰--woi mit‰ se oli--oliko se jotakin wihaa tai koston pyyntˆ‰, sill‰ olihan heit‰ sanottu riitaisiksi ja kostonhaluisiksi ihmisiksi? Niin, sit‰p‰ min‰ juuri en tiennyt, mutta semmoiselta ei se ainakaan minun mielest‰ni n‰ytt‰nyt. Koko tuolla pitk‰ll‰ ajalla ei puhuttu yht‰ ainoata sanaa, ja min‰ unhotin niin oman itseni, etten muistanut omia wasta n‰htyj‰ waiwojani, enk‰ nykyist‰ puutteenalaista tilaani ja m‰rki‰ waatteitani ja jalkineitani. "Istukaa, wieras!" kehoitti wihdoin mies tukehtuneella ‰‰nell‰, ja se tuntui minun korwissani silt‰ kuin olisi se tullut maan alta. Min‰ tottelin kehotusta koneentapaisesti, ja istuin l‰hell‰ olewalle tuolille. Sitten taas alkoi sama ‰‰nettˆmyys ja alakuloisuus. Ei mit‰‰n liikett‰, ei mit‰‰n toimintaa; ainoastaan mies silloin t‰llˆin pyyhk‰isi oikealla k‰dell‰‰n nokkaansa ja silmi‰ns‰ kuten ennenkin. "Onko mit‰‰n onnettomuutta tapahtunut, koska olette niin murheellisen n‰kˆisi‰?" sanoin min‰ wihdoin kuiskaamalla. "On ... kowa onnettomuus on tapahtunut", sanoi mies p‰‰t‰ns‰k‰‰n k‰‰nt‰m‰tt‰, pyyhk‰isten taas nokkansa. "Kowa onnettomuus!--no mink‰lainen, herran t‰hden?" kysyin min‰ h‰t‰‰ntyneen‰. "Tuonne taipaleelle ihminen kuol..." yritti mies sanomaan, mutta sanat takertuiwat kurkkuun. "Hyw‰ Jumala, wai ihminen kuollut? Eip‰ minunkaan matkustamiseni ollut juuri h‰‰wi‰ tuolla ulkona ... wai ihminen kuollut! Tekˆ h‰net lˆysitte?" "Min‰." "Oliko h‰nell‰ hewosta?" "E--ei ... mit‰s semmoisella..." "Mink‰laisella?" "Niin nuorella ... sikiˆ wiel‰." "Warmaan uumertui h‰n noita luodewesi‰ kahlatessaan?" "Aiwan niin." "Kuinka h‰n oli...? Mitenk‰ te h‰net tapasitte? "H‰n oli wiimeiseksi kahlannut ison luoweden yli, jossa oli wett‰ h‰nen wyˆt‰riins‰ saakka. Sen yli oli h‰n onnellisesti wiel‰ p‰‰ssyt, mutta luultawasti oli h‰n niin kontettunut, ettei woinut en‰‰n liikkua, sill‰ juuri kuin h‰nen olisi pit‰nyt kuiwalle nousta, oli h‰n kaatunut suulleen; siin‰ h‰n sitten oli, waikkei siin‰ ollut wett‰ kuin pari korttelia; siit‰ min‰ h‰net tapasin ja otin rekeeni", selitti mies; nyt jo w‰h‰n wapaammin. "Woi raukkaa!--luultawasti te toitte h‰net kotiinne?" sanoin min‰. "Toin ... kuinkas muutoin." "Suokaa anteeksi uteliaisuuteni, mutta minun tekee mieleni kysy‰ teilt‰ wiel‰ jotakin: onko h‰n teille tuttu? "H‰net tunnen liiaksikin hywin", sanoi mies, ja rupesi ‰‰neens‰ nyyhkim‰‰n. "H‰n on kai tuossa wuoteessa tuon lakanan alla?" "Niin on. Me olemme monta tuntia h‰nt‰ hieroneet, koettaen saaha h‰net wiel‰ henkiin, mutta kaikki on ollut turhaa", sanoi waimo, sill‰ mies ei woinut mielenliikutuksensa wuoksi puhua. "Haluttaako wieraan h‰nt‰ katsoa?" jatkoi h‰n sitten, ja samassa nosti h‰n peitteen pois wainajan kaswoilta. "Herra Jumala!" huudahdin min‰ ‰kki‰ niinkuin salama--"pikku Tiina, tuo hyw‰ lapsi!..." Samassa horjahdin min‰ herwottomana takaperin tuolille, josta juuri olin noussut seisaalleni, n‰hd‰kseni paremmin wainajaa. Siin‰ wapisin min‰ niinkuin haawan lehti, enk‰ woinut sanaa suustani p‰‰st‰‰, niin syw‰n waikutuksen tuo ‰kkin‰inen ja odottamaton hawainto teki minuun. Samoinpa n‰kyi muittenkin laita olewan, sill‰ mies purskahti ‰‰neens‰ itkem‰‰n, ja kun waimo yritti pitk‰ksi palanutta kynttil‰n kartta hypein niist‰m‰‰n, wapisi h‰nen k‰tens‰ niin, ettei h‰n woinut sit‰ toimeen saada; molemmat lapset myˆs nyyhkiw‰t, jota en min‰ ollut heid‰n ennen n‰hnyt tekew‰n. "Hyw‰ Jumala...! oletteko tekin tunteneet tuon lapsiraukan?" sanoi waimo matalalla w‰risew‰ll‰ ‰‰nell‰. "Olen moneenkin kertaan. Tawatakseni h‰nt‰ ja tuottaakseni h‰nelle iloa hetkeksi, eh‰tin melkein hengen kaupalla h‰nen luokseen; sattumus ohjasi minut t‰nne ja t‰‰ll‰ tapasin min‰ h‰net hengettˆm‰n‰", sain min‰ waiwalla sanotuksi. "Ja mi-min‰ ... Jumala minua armahtakoon... Min‰ olen heit‰ syd‰mest‰ni wihannut ja--ja pyyt‰nyt heille kostoa", ‰nkytti mies. "Suokaa anteeksi, mutta mieleni tekee kysy‰: mik‰ on ollut syyn‰ wihaanne ja kostonpyyntˆˆnne, koska warmasti tied‰n, etteiw‰t he ole koskaan teit‰ wihanneet?" sanoin. "Min‰ en ole wiel‰ kenellek‰‰n ... mutta nyt on syd‰meni nˆyrtynyt ja awonainen, ett‰ woin kaikki ... syyt‰ ei ole heiss‰ ensink‰‰n ... wika on minussa.--Nuorina ollessamme ra-rakastuin min‰ h‰nen waimoonsa, mutta h‰n hylj‰si minut ja otti Antin. Siit‰ saakka on musta ja ilke‰ kostonpyyntˆ maannut aina mieless‰ni... Woi minua!" selitti mies awonaisesti. "Tiet‰w‰tkˆ wanhemmat, miss‰ heid‰n lapsensa nyt on?" "Sit‰ eiw‰t he tied‰. Tyttˆ on kai l‰htenyt aamulla kyl‰‰n, jolloin oli wiel‰ kaunis ilma, sittemmin nousi tuommoinen ilma ja samassa luodewesi, ja he luulewat, ettei tyttˆ ole l‰htenyt kyl‰st‰ ... he odottawat h‰nt‰ wasta sitten kun ilma on asettunut ja wesi laskeentunut.--Kyll‰ t‰m‰n uutisen ilmoittaminen wanhemmille on minulle raskas teht‰w‰, mutta Jumalan awulla tahdon sen kuitenkin tehd‰ ... silloin koetan sowittaa rikoksiani, ja pyrki‰ sowintoon heid‰n kanssaan", selitti mies. Mieleni oli wakaantunut niin paljon, ett‰ woin pysy‰ seisoallani. K‰welin wuoteen luo, miss‰ pikku Tiina oli. Siin‰ makasi h‰n niin wiattoman ja murheettoman n‰kˆisen‰, ja autuaallisen warjon heijastus lep‰si h‰nen kauniilla kaswoillansa. Minusta tuntui silt‰ kuin h‰n katselisi minua, ja hymysuin sanoisi minulle: "Ihmiset puhuwat usein liikojakin", ja: "Toisten Matti on paha ... waan wiel‰ h‰nkin kerran tulee hyw‰ksi". PALJON UUTTA. M----n seurakunnassa tapahtui se harwinainen kumma, ett‰ yhtaikaa saatiin kirkkoon saarnatuoli ja uusi isokello. Jopa olikin aika molemmat saada, sill‰ siit‰ asti kun Ruotsista tuotu isokello oli halki mennyt, ei ollut tapulissa ollut muuta kelloa kuin tuo kime‰=‰‰ninen pienikello, ja siit‰ oli kauwan, hywin kauwan, liki nelj‰kymment‰ wuotta, kun tuo isokello s‰rkyi. Siit‰ saakka sit‰ sitten kime‰=‰‰nisell‰ pikkukellolla yksist‰ns‰ soittaa nalkutettiin kaikki sielukellot, kiitoskellot, papinkellot, ensim‰iset ja toiset soitot pyh‰aamuina, yhteensoitot ja kaikki muut soitot, mit‰ kirkollisissa toimissa tarwittiin. Hywin ik‰w‰lt‰ tuntui seurakuntalaisista, kun ei ollut kuin tuo ainoa kime‰=‰‰ninen, kauwaskuulumaton pikkukello, sill‰ waikeapa oli tiet‰‰, mik‰ merkitys sen nalkutuksella milloinkin oli. Tosin koetettiin soitoista selw‰‰ tehd‰ sill‰ tawalla ett‰ soiton j‰lkeen l‰p‰ttiin, jolla oli eri tapauksessa eri merkityksens‰; niinp‰ esimerkiksi pyh‰soitoissa l‰p‰ttiin toisen soiton per‰st‰ kerran, papinkellolle kahdesti, yhteensoitolle kolmasti, miehen=puolen sielukellolle kahdesti, waimonpuolen yhdesti j.n.e. Mutta waikeaksi k‰wi noista l‰pp‰yksist‰ tolkulleen selw‰‰ saada, sill‰ olihan asiat niin monenlaisia ja monesta merkityksest‰, ett‰ muisti petti ja j‰rki seisahtui niit‰ kaikkia muistellessa ja aprikoidessa. Wanhat muisteliwat kuinka toista oli silloin kun isokello oli wiel‰ terwenn‰. Silloin ei tarwinnut mit‰‰n lukua pit‰‰ noista ainaisista l‰pp‰‰misist‰ ja niiden merkityksest‰, sill‰ aiwan helpostihan huomasi asian oikean laidan, kunhan waan kuunteli, alotettiinko isolla tai pienell‰ kellolla, soitettiinko molemmilla yhtaikaa, wai toisella waan ja kummalla.--Niin, olihan silloin toki toista.--Kyll‰h‰n asia niin oli, ett‰ tuota tukalaa ja ep‰m‰‰r‰ist‰ kellonsoitto=puutetta oli monta erityist‰ kertaa koetettu poistaa, ostamalla uusi isokello, mutta aina sill‰ oli ollut paha onni. Kolme kelloa oli tuolla yhden kellon aikakaudella ostettu, milloin Pietarista, kulloin kotimaasta, mutta aina niille tuli joku onnettomuus eik‰ yksik‰‰n niist‰ pysynyt terwenn‰ t‰ytt‰ wuottakaan. Mik‰ niist‰ halkesi laidasta kannanjuureen saakka, mink‰ laidasta lohkeili suuria kimpaleita.--Huono onni tosiaankin. Saarnatuoli oli Ruotsista tuotu ja se oli palwellut seurakunnan ensim‰isen kirkon yli=ik‰iseksi. Kun uusi kirkko rakennettiin ja wanha h‰witettiin, muutettiin saarnatuoli uuteen kirkkoon, koska ei luultu nykyaikana woitawan niin runsaasti koristettua saarnatuolia saada. Se oli kahdeksankulmainen, suorakylkinen tˆselˆ. Joka kulmauksessa oli runsaasti koristellut, nakerrellut ja kowerrellut patsaat; olipa niihin laitettu pieni‰ pulleanaamaisia enkelin kuwiakin siipineen, joiden posket oliwat niin punaiset, ett‰ luuli weren niist‰ tipahtawan. Patsasten w‰liin oli maalattu apostolien kuwia wirkamerkkeineen, ja mihin waan oli sopinut, oli leikattu anturakeng‰npohjan muotoisia sywennyksi‰. Aikoinaan oli saarnatuolissa ollut runsaasti kultauksia, mutta nyt n‰kyi siit‰ waan en‰‰n joitakuita keltaisen n‰kˆisi‰ likaisia pilkkuja, joista tarkasti katsoen kiilsi joitakuita pronssinn‰kˆisi‰ jytysi‰. Yleens‰ oli siit‰ muutkin maalaukset kuluneet ja lohkeilleet, niin ett‰ kittaukset ja pohjustamiset oliwat yleisen‰ w‰rin‰, jonka t‰hden se kaukaa katsoen n‰ytti likaiselta liitumˆhk‰leelt‰. Semmoinen oli se saarnatuoli, joka oli jo yhden kirkon wanhentanut ja joka oli uuttakin palwellut jo l‰hemm‰s sata wuotta. T‰ll‰ pitk‰ll‰ ajalla oli se k‰ynyt hywin wanhanaikuiseksi ja r‰nstyneeksi. Eip‰ siin‰ kyll‰, ett‰ se oli alkuper‰isen w‰rins‰ ja merkityksens‰ kadottanut, mutta se oli myˆs k‰ynyt liitoksistaankin hataraksi. Sill‰ kun pappi oikein innostui saarnassaan, riuhtoen ja rytkien saarnatuolin laidasta, ritisi ja ratisi tuo pyh‰ sija kaikista liitoksistaan ja saumoistaan, niinkuin p‰rekori. T‰m‰n t‰hden oliwat seurakuntalaiset jo kauwan ‰‰neens‰ lausuneet sen mielipiteen, ett‰ uusi ajanmukaisempi ja lujempi saarnatuoli olisi entisen sijalle hankittawa. K‰wip‰ sitten niin, ett‰ ulkopit‰j‰l‰isetkin oliwat tuon puutteen huomanneet, osaksi omasta n‰kem‰st‰‰n, osaksi kuultuaan seurakuntalaisien tyytym‰ttˆmyyden wanhaan saarnatuoliinsa. T‰m‰n kaiken oli ottanut waariin er‰s toisessa pit‰j‰ss‰ asuwa puusepp‰. H‰nell‰ oli jo se hyw‰ ominaisuus, ett‰ h‰n oli saanut kunnian tehd‰ pariin seurakuntaan waiwaisukon, ja ne oliwat niin onnistuneet, ett‰ ne kauwan aikaa oliwat menossa ymp‰ristˆn pit‰jiss‰ alin=omaisena puheenaineena. Ei woitu kyll‰ksi ihmetell‰, kuinka tuo Parliini oli woinut niin asianmukaisesti kowerrella ja wuoleskella nuo hengettˆm‰t almunpyyt‰j‰t. Katkenneine sormineen ja k‰mpp‰jalkoineen seisoiwat he siin‰ niin hurskaan ja wiattoman n‰kˆisin‰, odotellen, milloin joku hyw‰ ihminen jonkun hyw‰n lupauksen johdosta tulisi heille almua antamaan; moni kirkossak‰wij‰ ja wiel‰p‰ siwurient‰j‰kin k‰wi ihmeellisille waiwaisukoille pennins‰ panemaan. T‰mmˆinen oli se mies, joka tuli M----n seurakuntaan ja laittoi niin, ett‰ seurakunta kutsuttiin kokoon, keskustelemaan ja p‰‰tt‰m‰‰n, eikˆ olisi jo aika hankkia uusi saarnatuoli. Kun entisen ep‰kelwollisuus oli jo ennest‰‰n tietty, niin arwattawahan oli, ett‰ ehdotus otettiin ilolla wastaan ja p‰‰tettiin kun p‰‰tettiinkin, ett‰ uusi saarnatuoli on hankittawa ja ett‰ tuo ennest‰‰n tuttu Parliini saisi sen walmistaa. Semmoiset oliwat M----n seurakunnan kellolliset ja saarnatuolilliset olot ja tarpeet, ja semmoisiksi ne nyt muodostuiwat, ett‰ uudet piti entisten sijaan laittaa. Eip‰ kummakaan, jos niin oli, sill‰ olihan tuo tukaluus k‰ynyt niin siet‰m‰ttˆm‰ksi ja hankalaksi, ett‰ oli aiwan mahdoton en‰‰n tiet‰‰ mist‰‰n seurakunnallisista s‰ntillisist‰ oloista, oliwatko ne oikein wai w‰‰rin, wai meniw‰tkˆ ne p‰in m‰nnikkˆˆn. Niin se oli. Puutteita oli monenlaisia ja puutehan on aina puute. Kuinka olisikaan ollut mahdollista ilman noita pyhi‰ w‰likappaleita kauemmin el‰‰ ja toimeen tulla, sill‰ olihan niin moni heist‰ sek‰ kellon soitoista ett‰ saarnatuoleista saarnatuista saarnoista niin paljon el‰m‰n ojennusta saanut ja olihan sitten syd‰n ollut niin kummallisesti hyw‰ kirkosta tultua ja wiel‰ sitten koko wiikonkin, siihen asti, kun p‰‰si taasenkin uutta el‰m‰nsanaa kuulemaan. Eih‰n se ollut w‰‰rin, waikkapa noita w‰ltt‰m‰ttˆmi‰ w‰likappaleita ik‰w‰ll‰ ik‰wˆitiinkin uudistuwiksi. Oli joulukuun puoliw‰liss‰, kun tuo merkillinen p‰iw‰ M----n pit‰j‰lle sattui tulemaan. Suntio Kolisen asunto oli l‰hell‰ kirkkoa, jonka wuoksi siihen jo lauwantai=iltana alkoi w‰ke‰ ker‰‰nty‰ yˆsijaa saamaan. Kolinen oli weisuumies, jopa siihen m‰‰r‰‰n asti, ett‰ h‰n oli kerran ollut lukkarin waalissakin, p‰‰sem‰tt‰ kuitenkaan leiw‰lle, usein oli h‰n myˆs lukkarin poissa ollessa h‰nen sijassansa kirkossa wirkaa toimittamassa ja muutoin oli h‰n lukkarilla apuna joka pyh‰. T‰m‰n t‰hden oli Kolinen kuwin nuotillinen mies. Melkein aina h‰n hyr‰ili, kun waan ei puhumista ollut, kulkea k‰ssytellen, molemmat k‰det selj‰n takana. Jo lauwantai=iltana tuli pitk‰matkaisia kirkkomiehi‰ ja waimoja kirkolle ja pian oliwat kirkon likimm‰iset talot t‰ynn‰ ihmisi‰ ja kartanot hewosia. Pian kuhahtiwat suntionkin pienenpuoleiset huoneet w‰ke‰ t‰yteen. Toisia tuli ja toisia meni, ja selw‰sti n‰ki, ett‰ kansaa tuli oikein tulwimalla kirkolle. Olipa siihen syyt‰kin, sill‰ uusi isokello oli taasenkin ostettu. Se oli wiime wiikolla juhlallisesti tuotu kirkolle ja ripustettu tapuliin. Sill‰ ei oltu wiel‰ kertaakaan soitettu, mutta pyh‰=aamuna aiottiin antaa sen ‰‰nen kuulua kaikelle kansalle ja siten se uudistaa. Sit‰ kuulemaan ja n‰kem‰‰n oli kansa miehiss‰ rient‰nyt. Olipa muutakin uutta kirkolla n‰ht‰w‰n‰, joka myˆs ihmisiss‰ her‰tti uteliaisuutta ja lienee monen saanut kirkolle tulemaan. Uusi saarnatuoli oli, n‰ette, tuotu kirkolle. Sit‰ ei oltu wiel‰ pantu paikoilleen, waan se oli wiety tapulin ullakkoon, jossa se oli halullisien n‰ht‰w‰n‰, Niin, eikˆ ollut syyt‰ tulla kirkolle? Noissa olisi jo kyll‰ksi ollut kuulemista ja katsomista, mutta suntiosta se wasta ihmeitten ihme oli. H‰n oli ostanut aiwan ihka uuden kellon, ei kirkon kelloa, waan tuommoisen ajan jakajan. Se ei ollut mik‰‰n arwoton nelj‰ll‰ kiwell‰ k‰yp‰ silinteri, waan oikein tuommoinen kahdeksankulmainen kailetti=kello, joka oli warustettu tiima=, minuutti= ja sekuntiwiisareilla, ja oli wiel‰ p‰‰lliseksi lyˆp‰. Kellon p‰‰ll‰ oli lyhyt nuoran palanen, jonka ulkop‰‰ss‰ oli pieni rengas; siit‰ nyk‰sem‰ll‰ sai kellon lyˆm‰‰n milloin waan halutti. Semmoisen kellon oli Kolinen ostanut juuri hiljakkoin. Montakin kehottawaa syyt‰ oli tuon kellon ostamiseen. Wanha kaapillinen, painoilla k‰yp‰ lyˆm‰kello oli jo kauwan sitten laannut kaikenni k‰ym‰st‰, waikka painoihin oli leiwiskˆitt‰in lis‰tty kiwi‰. Eik‰p‰h‰n siit‰ paljon apua ollut sin‰k‰‰n aikana kun se k‰wi, sill‰ hakkuri menn‰ r‰pl‰tti noin waan omia aikojaan, huolimatta w‰h‰‰k‰‰n pitk‰wartisen heiluin harwoista heilahduksista. Siit‰ oli seurauksena se ett‰ kello oli aina joko edell‰ tahi j‰less‰ tai seisomassa. Tuommoinen kello k‰wi wiimein suntion mielest‰ wirkaansa kelpaamattomaksi, sill‰ kun se ei tiennyt aikaa, hiljastui useinkin h‰nen soittonsa, josta h‰n sai nuhteita kirkkoherralta. Kyll‰h‰n suntio oli kokenut laittaa apua tuolle epatolle sein‰kellolle, nimitt‰in laittamalla aurinkokellon tai tiimapˆlkyn, mutta eip‰ siit‰k‰‰n ollut mit‰‰n hyw‰‰ pilwisill‰ s‰ill‰ ja jouluaamuna. Monta kertaa oli kellosepp‰ ollut tuon sein‰kellon kimpussa ja laittanut sen k‰ym‰‰n, mutta tuskin h‰n oli talosta poistunut, niin suntio jo huomasi, ettei kello ollut niinkuin sen olla olisi pit‰nyt, ja yks, kaks, oli kello h‰nen k‰siss‰‰n, jota h‰n tirkisteli tietomiehen tawalla joka puolelta, samassa puukon k‰rjell‰ w‰‰nnellen, rapaten ja kynsien sit‰ mihin waan puukonk‰ren sai mahtumaan. Semmoisesta menettelyst‰ oli seurauksena, ett‰ kello joko lakkasi kaikenni k‰ym‰st‰ tahi meni se r‰pl‰tt‰m‰ll‰ niinkuin edell‰ on mainittu. Suntio oli joku aika takaperin saanut taasenkin nuhteita kirkkoherralta myˆh‰styneen soiton wuoksi. Pahoilla mielin tuli h‰n kotiin ja rupesi ripustamaan kiwi‰ nyt kaikenni seisowan sein‰kellon painon lis‰ksi. Kello l‰htikin laillaan liikkeelle ja suntio oli mieliss‰‰n hyw‰st‰ onnestaan. Mutta kun h‰n oli seuraawana yˆn‰ makeimmassa unessaan muorinsa kanssa, tapahtui se onnettomuus, ett‰ kellon nuora katkesi ja tuo kiwipaljous tuli hirmuisella jyrin‰ll‰ alas. Unen l‰pi kuului se niin hirmuiselta r‰j‰hdykselt‰ kuin kauhein ukkosen jyr‰hdys. S‰ik‰hdyksest‰ meni suntio aiwan turraksi, mutta yht‰kaikki tormasi h‰n wuoteesta ylˆs tiet‰m‰tt‰ mihin sit‰ menn‰‰n, mutta menn‰ sit‰ waan piti niinkuin nuoli. Mutta pime‰n p‰‰ss‰ oli sill‰ kiireell‰ niin huono seuraus, ett‰ h‰n lˆi otsansa owenkamanaan ja sai suuren haawan otsaansa. Reeta, suntion waimo, s‰ik‰hti niin kowin, ettei h‰n kyennyt ensink‰‰n nousemaan ylˆs. H‰n wapisi kuin haawan lehti, uihkuili ja woiwotteli senkin seitsem‰nlaisella ‰‰nell‰ ja sanoi monenw‰risi‰ tulis‰keni‰ lentelew‰n silmiss‰‰n. H‰n sai siit‰ pahan rew‰simen ilmoiseksi ij‰kseen. Kauwan sai suntio toinnutella itse‰‰n, ennenkuin h‰n kykeni ottamaan walkean. Oitis huomasi h‰n tuon hirmun oikean laidan, kun huomasi ison kiwirˆykkiˆn lattialla. T‰m‰n h‰n heti ilmoitti waimollensa, mutta mit‰p‰ se en‰‰n auttoi, sill‰ rew‰sin oli tullut, ja se pysyi. T‰mmˆisien syiden t‰hden p‰‰tti suntio lujasti mieless‰‰n poistaa tuon ik‰w‰n kellottomuuden. Kuitenkin piti h‰n aikeensa salassa, iloiten siit‰ ja itseksens‰ ehtimiseen hyr‰illen. H‰nell‰ oli kaupunkimatka tiedossa, kun piti l‰hte‰ kirkonkelloa noutamaan, ja sielt‰ h‰n aikoi ajanjakajankin tuoda, mutta niin salaa, ettei kell‰‰n olisi siit‰ pienint‰k‰‰n aawistusta. Kun h‰n sitten meni kaupungissa ollessaan kellosep‰lle, mielistyi h‰n tuohon kailetti=kelloon, kun se niin juhlallisesti k‰yd‰ laklatti. Sen h‰n sitte arwelematta osti ja h‰n iloitsi mieless‰‰n kuinka h‰n kellollaan h‰mm‰stytt‰‰ maailmaa. Semmoinen oli se ihmeellinen kello, joka juhlallisesti riippui suntion tuwan per‰sein‰ll‰. Siihen oli se asetettu muutamia p‰iwi‰ ennen. Paikkakunnassa ei oltu ennen n‰hty semmoista kelloa. Tieto tuosta kummallisesta kellosta oli lewinnyt rewontulien tawalla ymp‰ri pit‰j‰‰ ja jokaisen teki mieli saada n‰hd‰ ja kuulla tuota kummallista taidekalua muiden uusien kummien ohessa. Sen wuoksihan se oli, kun suntion huoneet jo lauwantai=iltana kuhisiwat niin t‰ynn‰ w‰ke‰. Ja kyll‰p‰ ei suntio pannutkaan sytytetty‰ kynttil‰‰ns‰ wakan alle. Wakawana ja arwokkaan n‰kˆisen‰ kuljeskeli h‰n uteliaan w‰kijoukon keskell‰, itsekseen hyr‰illen sanatonta, mutta nuotillista hyr‰ily‰, molemmat k‰det selj‰n takana. Kun h‰n noin hyr‰illen liikkeelle l‰hti, tiettiin silloin aina saatawan kuulla jotakin hyw‰‰ tuosta ihmeellisest‰ kellosta, sill‰ wakawin askelin l‰heni h‰n juhlallisesti kelloa, tarttui kiinni tuohon kellon p‰‰ll‰ olewaan lyhyeen, rengasp‰iseen lyˆm‰nuoraan ja wet‰‰ hurautti siit‰. Ja woi ihmett‰, mik‰ seuraus tuolla n‰enn‰isesti yksinkertaisella tempulla oli, sill‰ kello rupesi heti lyˆd‰ hamisemaan niin paljon kuin kerkesi. T‰m‰n tempun uudisti suntio aina silloin kuin uteliasten joukko uudistui ja kun heid‰n keskin‰iset puheensa k‰wiw‰t kowin tiedonhaluisiksi, jotka suntio kyll‰ kuuli, waikkei h‰n ollut niit‰ kuulewinaan. Kun ei h‰n ollut tuolla hyr‰ily=, k‰wely= ja hurauttamistuulella, istui h‰n huoneen per‰puolella harwasanaisena ja miettiw‰n n‰kˆisen‰, wedellen sawuja uudesta, wasta kaupungista tuodusta piipustansa, molemmat k‰det ristiss‰ rinnan p‰‰ll‰. Siin‰ h‰n sitten korwakuuluksissa kuunteli ja waarinotti jokikisen sanan mit‰ milloinkin kellosta puhuttiin. Jos joku yksityinen oli niin utelias ja k‰rk‰s, ett‰ h‰n tuli suorastaan suntion luo, tekem‰‰n jotakin kellollisia kysymyksi‰, sai h‰n wastaukseksi harwoja, mutta asiallisia ja useinkin niin tylyj‰ ja pistelew‰isi‰ wastauksia, ett‰ ne monen liiaksi uteliaan tiedonhalun j‰‰hdyttiw‰t kauwaksi aikaa. Monta eri joukkoa oli n‰in tullut ja mennyt ja kaikki oliwat saaneet n‰hd‰ kellon ja kuulla sen lyˆw‰n. Mutta n‰m‰ oliwat waan tuommoista nuorta h‰lyjoukkoa, joilla ei ole wiel‰ mit‰‰n perinpohjaista tutkimuskyky‰, tyytyiw‰t waan tuommoiseen pintapuoliseen n‰kemiseen ja kuulemiseen. Oli kappaleen aikaa jonkummoista rauhaa, sill‰ uusia uteliaita ryhmi‰ ei tullut; oli waan oma kortteeriw‰ki ja sit‰h‰n woi jo semmoisissa tiloissa rauhaksi sanoa. Suntio oli erinomaisen hyw‰ll‰ tuulella ja sen useammasti nyt kuultiin kellon hanisewaa lyˆnti‰ ja suntion hyr‰ily‰. Samassa alkoi kartanolta kuulua iloista naurun r‰hin‰‰ ja puheen p‰lin‰‰. "Jokohan taas...?" sanoi suntio ja istui jo waralta tuohon wakawaan asemaansa. R‰hin‰ l‰heni ja jo tuliwat he porstuaan, jossa he kopisteliwat lunta pois kengist‰‰n. Aristelematta astui tuo iloinen ja suruton joukko huoneeseen. Huolimatta yht‰‰n mit‰‰n kenest‰k‰‰n huoneessa olijasta, alkoiwat he wilkuilla ymp‰ri huonetta, lasketellen samassa kello=asiaan kuuluwia sanoja ja lauseita; tuntuipa silt‰ kuin he olisiwat otaksuneet koko kellon ja talon yksinomaisesti kuuluwan heille. N‰m‰ oliwat t‰ydess‰ naimaij‰ss‰ olewaa nuorta w‰ke‰ ja olipa heid‰n joukossaan pari morsiuspariakin. Saattajana tahi johtajana oli heill‰ Tuiweroisen Tiitus, lyhyt, mustanwihakka miehen paaru. H‰n oli naimaik‰‰ns‰ katsoen mennyt jo yli onnensa, mutta siit‰ huoli Tiitus wiisi. H‰n tahtoi waan olla siell‰, miss‰ muutkin nuoret oliwat, eik‰ yksi‰k‰‰n kysyj‰isi‰, kuulijaisia ja h‰it‰ ollut, joissa Tiitus poika ei olisi ollut parhaana miehen‰, eik‰p‰ mit‰‰n muutakaan, joka waan oli jotakin uutta. Yleens‰ h‰nt‰ pidettiin asiantuntewana miehen‰, sill‰ h‰n oli kulkenut enemm‰n maailmaa kuin muut paikkakuntalaiset. H‰n oli kerran k‰ynyt Jyw‰skyl‰n kaupungissakin ja siit‰ oli h‰n jotenkin ylpe‰, sill‰ kun h‰n kertoi noita matkahawainnoitansa, alkoi h‰n tawallisesti kertomuksensa n‰ill‰ sanoilla: "Kun min‰ etel‰ss‰ k‰win". Niin, semmoista joukkoa se oli, joka nyt tuli suntion uutta kelloa katsomaan. Jo ensi ottosista huomattiin, etteiw‰t nuo ohwakkaat wieraat olleet suntiolle oikein mieluisia, sill‰ heti heid‰n tultuansa tuli h‰n tawallista tarkkaawammaksi, miettiw‰mm‰ksi ja w‰h‰puheisemmaksi; hyr‰ileminen lakkasi heti niinkuin tulpan olisi suuhun lyˆnyt. "No, miss‰ se on? Eih‰n tuota n‰y koko kelloa", sanoi er‰s suulas tyttˆ, seinille katsella tirkistellen. "No woi! Etkˆ tuota nyt n‰e...? Tuollahan se on kellokaapin wieress‰ per‰sein‰ll‰... Min‰ n‰in sen heti kun huoneeseen tulin", sanoi Tuiweroisen Tiitus, ihmetellen tytˆn n‰kem‰ttˆmyytt‰. "Woi herranen aika, tuommoinenko se waan onkin? Noin pieni ... ei seulankaan kokoinen", sanoi joku joukosta ja koko joukko meni per‰lle huonetta ja kaikkein silm‰t oliwat t‰hd‰tyt kelloon. "Mink‰lainen se sitten sinun mielest‰si pit‰isi olla?" kysyi suntio jotenkin ‰re‰sti. "En min‰ h‰nt‰ oikein tied‰, mutta min‰ luulin, ett‰ se on tuommoinen kaapillinen..." sanoi puhuja h‰mm‰styksiss‰‰n. "Kaapillisten kellojen aika on ollut ja mennyt", murahti suntio. T‰t‰ wiimeist‰ suntion tyytym‰tˆnt‰ lausetta eiw‰t kellon tarkastajat n‰ytt‰neet ensink‰‰n huomaawan; he eliw‰t waan omaa el‰m‰‰ns‰ ja pitiw‰t omaa menoansa. "Onpa se sent‰‰n soma kello ... noin pikkunen ja kiilt‰w‰ ja--ja noin paljon wiisareita", sanoi joku joukosta. "Sep‰ minusta onkin paha, ett‰ niit‰ niin paljon... Eih‰n tied‰ montako kellokaan on", sanoi Syd‰nmaan Jussi. "Niin, mutta 'siprut' minusta owat huonot... Eih‰n noissa ole kuin suoria piiruja rinnan ja ristiss‰ ... mik‰ noista selw‰n...?" s‰esti er‰s tyttˆ siihen. "Mutta uskokaapa jos tahdotte, niin min‰ olen ennenkin n‰hnyt semmoisen kellon--lautamiehell‰ se on--jossa oli samanlaiset siprut kuin tuossakin ja min‰ opin ne aiwan pian ymm‰rt‰m‰‰n", sanoi er‰s tyttˆ. "No mitenk‰?" "Min‰ l‰hdin ykkˆsest‰ lukemaan ja luin: yks, kaks, niin kauwan kun tulin sille kohdalle miss‰ wiisari oli", selitti tyttˆ. "No, mutta woisihan tuossakin samoin tehd‰", sanoi se tyttˆ, joka oli kelloa ihannellut. "Mik‰p‰ olisi, ettei saattaisi." "Kyll‰ se on siew‰ kello. Katsokaapa tuota pikku wiisaria tuossa pikku taulussa ... tuossa alhaalla ... n‰ettekˆ...?" "Menee niin ett‰ n‰kee." "N‰keeh‰n tuon ... hywin n‰keekin." "Lyˆpikˆh‰n tuo?" "Mit‰s h‰n toki tuommoinen ... toisenlaisen sen kellon pit‰‰ olla, jonka mieli on lyˆd‰", sanoi Tiitus, joka t‰h‰n asti oli ollut kelloa arwostelematta ik‰‰nkuin kadehtien, kun muut ihanteliwat ja ihmetteliw‰t tuota uutta ja kummaa, josta h‰n ei ollut tiennyt edelt‰p‰in kertoa. "Mit‰s se toki... Eih‰n tuossa ole painojakaan ... painothan toki lyˆm‰kellossa olla pit‰‰", selitti Syd‰nmaan Jussi. "Niin, eik‰ heilaria." "Ett‰kˆ se ei lyˆ?" kuuliwat kellon arwostelijat aiwan selk‰ns‰ takana sanottawan. He eiw‰t ollenkaan huomanneet, ett‰ suntio oli hiljalleen noussut ylˆs, kun kuuli ett‰ kellolle alettiin hakea olemattomia wikoja ja siten syytt‰ tarpeetta poljettiin sen arwoa. Sen tahtoi h‰n nyt kaikin mokomin poistaa ja sit‰wasten oli h‰n nyt liikkeell‰. "Woi, woi lyˆpikˆ se...? Sanokaa, hyw‰ Kolinen, sanokaa", pyyteli er‰s tyttˆ helkew‰sti, h‰n, joka oli niin mestari numeroiden tuntemisessa. "Lyˆpip‰ tietenkin ja lyˆden lyˆpikin, eik‰ siin‰ tarwita painoja eik‰ heilareita", sanoi suntio ja katsoa wilautti Tiitusta silmiin. "Wai lyˆpikin se...! Woi kun kuulisi sen lyˆw‰n." "Odota niin kauwan, kun wiisari tulee tiiman p‰‰lle ... kohtahan tuo tulee", kehoitti joku tuota malttamatonta. "Niin, wain se tulee wasta puolen tiiman p‰‰lle, koska on pitk‰wiisari alasp‰in ... n‰eth‰n tuon nyt", hopitti tyttˆ. "Lyˆh‰n se puolen tiimankin p‰‰st‰, mutta eih‰n se silloin lyˆ kuin yhden kerran, waan kyll‰ siihen keino tiedet‰‰n", sanoi suntio ja alkoi astuskella kelloa kohden. "Hyhhyhy, hyh, hyh, hyy", kuului nyt ja samassa wet‰‰ hurautti h‰n lyˆm‰nuorasta. Kello alkoikin lyˆd‰ suhuuttaa mink‰ kerkesi. Heti herkesiw‰t kaikki h‰lisem‰st‰ ja suurella uteliaisuudella kuunteli jokainen kellon lyˆnti‰. Syd‰nmaan Jussikin otti niin wakawan aseman, ettei tohtinut hengitt‰‰k‰‰n; h‰n oli niin pinnistyksiss‰, ett‰ h‰nen takkinsa hihan suut t‰risiw‰t kuin haawan lehti. Ehdottomasti oli h‰n k‰‰ntynyt kellon puoltajain puolelle. "Jopa oli kumma", sanoi h‰n ja huokasi raskaasti. "Kumma se oli ja woi, woi kuinka siew‰sti se suhisi ja kuinka kauniisti se lyˆd‰ ynisi", h‰lysi useampi yhteen ‰‰neen. "Niinh‰n tuo kalkahti raudalta", sanoi Tiitus nyreiss‰‰n. "Kalkahtiko se raudalta?" kysyi suntio niin tuimasti, ett‰ kaikki l‰sn‰olewat h‰mm‰styiw‰t. Samassa k‰‰ntyi h‰n ‰kki‰ Tiitukseen p‰in. "No enh‰n min‰ nyt sit‰ niin todesta..." koki Tiitus h‰mill‰‰n sanoa. "Niin‰p‰ se on... Tulee puhumaan, waikkei ymm‰rr‰ yht‰‰n kellon p‰‰lle", sanoi suntio. "Woi kuinka se on kaunis kello ... woi kun minullakin olisi tuommoinen kello", sanoi joku poika. "Ja miten kauniisti se k‰yd‰ laklattaa." "Ent‰ nuo wiisarit sitten ... katsokaa tuota pient‰kin, kuinka se sikelt‰‰." "Ja niin kiilt‰w‰ ja pieni." "Saattaisipa melkein waikka lakkariinsa pist‰‰." "Menisitp‰ h‰nt‰ liikuttelemaan, niin n‰kisit kuinka siin‰ k‰wisi ... kellon pit‰‰ olla suorassa, jos mieli sen k‰yd‰ on", sanoi Tiitus. "Ett‰kˆ t‰m‰n pit‰‰ olla suorassa, ennenkuin se k‰ypi, wai?" kysyi suntio tuimasti. "Niin kaiketi tuon ennen on pit‰nyt olla." "Siin‰p‰ laskit aika walheen", sanoi suntio. Samassa h‰n siwalsi kellon naulasta ja pisti sen ylˆsalasin alimmaisesta hankista riippumaan. "Nyt n‰ette, mink‰laisissa kengiss‰ tuo mies kulkee", lis‰si h‰n sitten woitollisesti. Ihmettelem‰st‰kin p‰‰sty‰ ihmetteli koko seura, kun kello k‰weli yht‰ raikkaasti, waikka oli k‰‰nnetty ylˆsalasin. Semmoista ei oltu ennen n‰hty. Jokainen heit‰t‰ kyll‰ oli n‰hnyt, mink‰laisessa pulassa kyl‰n kellosep‰t oliwat olleet heid‰n mustatauluisten ja raskaspainoisten sein‰kellojensa kanssa, kun he niit‰ ensin siiwottuansa, k‰ym‰‰n asetteliwat. Kuinka monta p‰reentikkua ja suudetta he tarwitsiwat silloin kelloa suoraan asettaessaan, sen ties taiwas ja p‰iw‰kaudet saiwat he korwiansa kallistella, kuullaksensa, milloin kello tasaisesti astuskeli. Mutta nyt, nyth‰n k‰‰ntynee maailmakin ylˆsalasin, koska kellotkin woidaan p‰‰lleen k‰‰nt‰‰, eiw‰tk‰ ole siit‰ tapo taallaankaan, k‰yd‰ raksuttelewat waan, niinkuin ei mit‰‰n olisi tapahtunut.--Niin, eikˆ ollut syyt‰ ihmetell‰? ja kaikki muut niin tekiw‰tkin, mutta Tiitus oli waan tyytym‰ttˆm‰n n‰kˆinen. "Eih‰n tuo lyˆnyt oikeaa tuntiakaan ... lˆi kymment‰ ja kello ei ole wiel‰ kahdeksan", sanoi h‰n. "Se on kumma, mink‰laisessa w‰‰ryyden solmussa ja katkeruuden sapessa tuo mies on minun kelloani wastaan, ik‰‰nkuin se olisi h‰nelle mit‰‰n pahaa tehnyt. Mutta min‰ tahdon n‰ytt‰‰, kuinka per‰ttˆmi‰ h‰nen parjauksensa owat", sanoi suntio kiiwastuneena. N‰in sanoen nyk‰si h‰n taasen lyˆm‰nuorasta ja antoi kellon lyˆd‰, nyk‰si wiel‰kin ja nyk‰si niin kauwan, ett‰ lyˆnti tuli oikeaan. "Wiel‰kˆ sinulla on nyt mit‰ sanomista?" sanoi sitten suntio, k‰‰ntyen Tiituksen puoleen. "Woi, woi kuinka kauwan ja kauniisti se lˆi, waikka oli alasp‰in k‰‰nnettyn‰... Eip‰ se tarwinnut painoja eik‰ heilareita, mutta lˆip‰ yht‰kaikki", h‰lisiw‰t kaikki, mutta Tiitus katseli pitkin nokkaansa. "Kuinka te woitte sit‰ noin mielinm‰‰rin lyˆtt‰‰ ... noin waan miten itse tahdotte?" kysyi joku. "Miksei ... helppo teht‰w‰ se on sille, joka kellon perinpohjin tuntee", sanoi suntio oikein kellosep‰n tawalla. "Woi kun minulla olisi teid‰n k‰tenne", sanoi Syd‰nmaan Jussi, ihmetellen suntion taitoa. "Mit‰p‰ siit‰ olisi, poika parka, hyw‰‰, kun sinulla ei kuitenkaan olisi minun p‰‰t‰ni", arweli suntio. "Mik‰ tuon kellon nimi on...? Onhan kelloillakin useinkin nimet", kysyi joku. "Mit‰ sin‰, Tiina, joutawia ... eih‰n sit‰ kelloilla nime‰..." sanoi Syd‰nmaan Jussi arasti. "On kun onkin ... Meid‰n renki=Matillakin on lakkarikello, jota h‰n sanoo Lonton=kupulaksi", w‰itti tyttˆ. "On t‰ll‰kin kellolla nimi", sanoi suntio totisesti. "Wai on... Tiesinh‰n min‰, ett‰ on kelloillakin nimi. Sanokaa, hyw‰ Kolinen, mik‰ tuon teid‰n uuden kellonne nimi on--sanokaa", k‰rtteli utelias Tiina. "Kaaleppikello t‰m‰ on", sanoi suntio tohtuneena. "Wai kaaleppikello... Wiwahtaapa se w‰h‰n ihmisen nimeen, mutta eih‰n se mit‰‰n haittaa... Paljonkohan tuo on maksanut?" "Wiisikolmatta markkaa." "Kyll‰p‰ on hintaa, mutta eih‰n sit‰ tuommoista helpolla...", arweli joku. Tuiweroisen Tiitus oli kauwan aikaa ollut waiti ja neuwotonna. Selw‰sti huomasi h‰n joutuneensa kelloasiassa h‰wiˆlle suntion kanssa, sill‰ kaikki oliwat k‰‰ntyneet h‰nen puolelleen, yksin Syd‰nmaan Jussikin, josta h‰nelle oli alussa niin hyw‰ apu ollut. Waikea oli h‰nen k‰rsi‰ tappiotaan, sill‰ sitteh‰n h‰n olisi menett‰nyt kaiken arwonsa. "Kun min‰ etel‰ss‰ k‰win, niin..." "K‰y sin‰ siell‰, k‰y sin‰ t‰‰ll‰." "No antakaahan nyt toki puhua." "Puhu nyt sitten." "Kun min‰ etel‰ss‰ k‰win, niin siell‰ min‰ kummallisen kellon n‰in ... tuo ei ole sen rinnalla wiel‰ mik‰‰n", sanoi Tiitus. "No annapa paukkua, mink‰laisen kellon sin‰ siell‰ n‰it." "Se oli semmoinen, semmoinen----se lˆi kuuteen kulkuseen yhtaikaa ja se lˆi kaikki tiimat ja minuutit. Siin‰ oli taulu ammeenpohjan ja heilarin lantti saawinpohjan kokoinen. Se tiesi wuodet, kuukaudet, tunnit, minuutit ja sekulit. Sit‰ ei tarwinnut wet‰‰ kuin kerran wuodessa ja ... ja seh‰n nyt wasta koreasti lˆi ... mit‰s tuo tuommoinen." "Mik‰ se sekuli on?" kysyi joku. "Etkˆ sin‰ sit‰ wiel‰ tied‰...? Se on tuo sukkela wiisari tuossa pikku taulussa ... alhaalla tuossa ... ymm‰rr‰tkˆ?--tuo joka tuossakin on olewinaan." "Miss‰ n‰it semmoisen kellon?" kysyi suntio. "Jyw‰skyl‰ss‰; siell‰ n‰kee jos mit‰." "Miss‰ siell‰?" "Er‰‰n herran kamarin sein‰ll‰." "Sekulit ... kuuteen kulkuseen...? Mahdoit panna heti seitsem‰‰n... Hm!" murahti suntio. "Min‰ pelk‰‰n, ett‰ tuo Tiitus walehtelee", arweli er‰s tyttˆ. "Mit‰p‰s se tekee ... h‰n walehtelee niin ett‰ nokka p‰‰ss‰ heiluu. Miss‰ sit‰ semmoista kelloa ... ammeenpohjan kokoinen...? Kummaa kun se kehtaakin.----Kuulihan sen tuosta lyˆnnist‰kin. Siit‰ sit‰ tulisi kun kaikki minuutitkin ... aiwanhan se olisi yhten‰ s‰lin‰n‰ ja kuka siit‰ selw‰n ottaisi...? Eiw‰th‰n ihmiset hulluja ole.----Kuulittehan jo siit‰kin, kun sanoi tuossakin pit‰w‰n painot olla, ennenkuin se lˆisi ... eip‰h‰n tiennyt sit‰k‰‰n", puhkesi suntio puhumaan. "Nyt min‰ tied‰n warmasti ett‰ Tiitus walehtelee", sanoi joku joukosta. "Me uskomme sen ja tied‰mme kaikin", sanoi toinen. "Hyw‰ on kun tied‰tte", wakuutti suntio. "Hyw‰sti nyt waan, Kolinen!--olipa se soma kello", sanoiwat nuo kellon katselijat ja l‰htiw‰t pois, wiel‰ menness‰‰nkin w‰itt‰en, ett‰ Tiitus walehteli.--Nurpalla nokin seurasi h‰n heit‰. "Saipas h‰n kerrankin, wanha walehtelija...! Tuleekin syytt‰ tarpeetta t‰rw‰‰m‰‰n ja parjaamaan toisen kelloa", sanoi suntio wierastensa menty‰. H‰n tuli erinomaisen hyw‰lle tuulelle tuon wiimeisen kelloa tarkastelewan ryhm‰n l‰hdetty‰. Eip‰ kummakaan, jos niin oli, sill‰ olihan h‰n saanut t‰ydellisen woiton tuosta nen‰kk‰‰st‰ Tiituksesta ja kello oli j‰‰nyt siihen arwoon, mik‰ sill‰ h‰nen ja muiden mielest‰ harwinaisena kaluna paikkakunnassa oli.--Kaikki ‰reys ja k‰rtyisyys l‰hti h‰nest‰ niinkuin wesill‰ pesten ja yhten‰‰n kuului nyt waan tuo tutunomainen "hyhhyhy, hyh, hyh, hyy". Talon majamiehet saiwat nyt niin paljon kuulla kellon lyˆnti‰, ettei suinkaan kenenk‰‰n liene tehnyt mieli enemp‰‰, sill‰ yhten‰‰n k‰yd‰ k‰ssehti suntio hyr‰illen kellon luo ja wet‰‰ hurautti kellon lyˆm‰nuorasta; menikˆ lyˆnti oikeaan tai w‰‰r‰‰n, siit‰ huoli h‰n wiisi. Ilta oli jotenkin kulunut, sent‰hden alettiin jo asetella maata. Walkeat oliwat jo sammutetut, ja yksi ja toinen majamies weteli makeata unta. Joku wieras oli hyw‰n aikaa walwoskellut, sill‰ Nukku=Matti ei osannut h‰nen luokseen. "Mitenk‰, kellohan lˆi wast'ik‰‰n ja nyt se taaskin lyˆpi?" ajatteli h‰n, kun se taasenkin rupesi lyˆd‰ suhuuttamaan. Mit‰p‰ siin‰ oli, kello lˆi waan lyˆmisens‰, mutta kun se oli teht‰w‰ns‰ tehnyt, hurahtiwat taasen lyˆntineuwot ja kello waan yh‰ lyˆd‰ hanitti. "No, eikˆh‰n, kiesawita, se pˆllˆ ole yˆll‰kin wiel‰ tuon r‰mp‰n kimpussa...! Ei saa yˆt‰ns‰k‰‰n rauhassa nukkua. Kyll‰ kaiketi se sen kauniisti s‰rkee, niinkuin muutkin on tehnyt... Huomenna saat myyd‰ pois koko honikan ... ‰l‰p‰s nyt toki ... min‰ en k‰rsi sit‰ ... ihmisetkinh‰n tuolla nauraa", kuului samassa suntion waimon ‰re‰ ‰‰ni, joka luuli jo kaikki nukkuwan. * * * * * Aamulla kun ihmiset her‰siw‰t, ihmetteliw‰t he suuresti, kun kelloa ei sein‰ll‰ ollutkaan. Suntio oli w‰h‰puheisempi ja synke‰mm‰n n‰kˆinen kuin koskaan ennen. H‰nen muorinsa oli hywin ruppatuulella. ƒ‰netˆnn‰ kulki h‰n muun w‰kijoukon keskitse asioitaan toimitellen ja jos h‰n jonkun sanan sanoi, oli se joko pistelew‰ tai tyytym‰ttˆmyytt‰ osoittawa. Kortteeriw‰ki huomasi tuon em‰nn‰n pahantuulen ja se synnytti jonkunmoista alakuloisuutta kaikkiin. Kaikki huomasiwat aiwan selw‰sti, ett‰ suntio wartioi sit‰ tilaisuutta, ett‰ h‰n woisi jollekin majamiehelle jotakin sanoa muiden huomaamatta; semmoinen hetki ilmestyikin. "Paljonko kello on?" kysyi h‰n melkein kuiskaamalla er‰‰lt‰ ja h‰nen k‰ytˆksens‰ oli niin arkamainen, ett‰ oikein s‰‰liksi k‰wi. "No miss‰s teid‰n kellonne on?" "Se t‰ytyi wied‰ pois." "Ja mink‰ wuoksi?" "Se pahuus oli seisonut yˆll‰... Liiaksi min‰ kaiketi sit‰ k‰‰ntelin ja lyˆtin ... t‰ytyy wied‰ se kellosep‰lle.----Olipa hyw‰ kun kirkkoherra antoi minulle semmoisen ohjeen, ett‰ saisin silloin alkaa soittamisen, kun h‰n l‰htee kotoaan, sill‰ pappilaan oli jotenkin pitk‰ matka." "Mihink‰ nyt olette kellonne wieneet?" "Tuonne perikamariin, arkkuun waan... Kunhan ei waan tuo nero Tiitus saisi sit‰ tiet‰‰----ehk‰ siit‰ wiel‰ kello tulee." Kun h‰n sai tiet‰‰, mit‰ aika oli kulunut, l‰hti h‰n pois, itsekseen mutisten: "Eip‰ nyt toki wiel‰ niin kiirett‰ ole". * * * * * Nyt alkoi tulla toiset tuumat. Aika oli jo siksi kulunut, ett‰ yˆkirkolla olijat alkoiwat kaikin olla liikkeell‰ ja toisia tuli ehtimiseen. Yhten‰ paminana oli kartano, kun ihmiset p‰lisiw‰t, luokat kolahteliwat, aisat r‰m‰hteliw‰t ja hewoset hirnahteliwat, miesten hewosia waljaista riisuessa ja sijotellessa reki‰, joihin he sitoiwat hewosensa kiinni ja joille he laitteliwat loimia ja syˆmist‰. Kylmettyneine kenkineen ja kylmine turkkineen tyˆnt‰ysi w‰ki huoneisiin, jotka niin t‰yttyiw‰t, ettei siin‰ ollut k‰den eik‰ jalan sijaa. Jokainen koetti pyrki‰ walkean luo, l‰mmitt‰m‰‰n kohmettuneita kynsi‰‰n; lapsiw‰ke‰ oli paljon mukana ja ne oliwat kaikkein halukkaimmat siihen toimeen. Kylm‰ oli tosin ilma, mutta eih‰n sopinut poissa olla, sill‰ soitettiinhan t‰n‰‰n ensi kerran uudella isolla kellolla ja se piti heid‰n kuulla ja jos mahdollista n‰hd‰kin, wiel‰p‰ saarnatuolikin. Suntiolle koitti iloisempi aika. Kaikki h‰nt‰ tahtoiwat hywitell‰ ja mielitell‰, ja p‰‰st‰ h‰nen kanssaan niin likeiseen yst‰wyyteen kuin suinkin mahdollista, sill‰ h‰nh‰n se isoa kelloa soitti ja h‰nenh‰n awullaan sit‰ tapuliin p‰‰si, jos p‰‰si. Suurin osa kirkkomiehist‰ ei tiennyt wiel‰ mit‰‰n tuosta suntion kummallisesta "kaaleppi"=kellosta ja jos joku tiesikin ei h‰n sit‰ nyt muistanutkaan, sill‰ olihan nyt kohta kuultawissa isompi kello, joka lˆi paljon isommasti kuin mik‰‰n kaaleppi.--Niin unohtui suntiolta koko tuon oman kellonsa yˆllinen, surullinen juttu ja h‰n alkoi taas iloisesti hyr‰ilem‰‰n. Yksi ja toinen pyyteli h‰nelt‰ lupaa p‰‰st‰ksens‰ h‰nen kanssaan tapuliin. Enimmiten ei h‰n ollut noita pyyntˆj‰ kuulewinaankaan, kulkea kyssytteli waan ja hyr‰ili; joskus istui h‰n arwokkaan n‰kˆisen‰, molemmat k‰det ristiss‰ rinnan p‰‰ll‰. Kun tuo k‰rtt‰j‰joukko h‰nt‰ kowin ahdisti, sanoi h‰n waan: "Ei sinne kaikki mahdu". Mutta waikka h‰n niinkin sanoi, wilkutti h‰n toisille yst‰w‰llisesti silm‰‰ jossakin lomassa, milloin eiw‰t muut sit‰ n‰hneet ja se merkitsi hyw‰‰. N‰ille h‰n jossakin sopiwassa tilaisuudessa kuiskasi jotakin korwaan ja siit‰ tuliwat n‰m‰ oikein iloisiksi. Nyt juuri tuli Tuiweroisen Tiitus huoneeseen. H‰n wilkuili ymp‰ri huonetta, n‰ht‰w‰sti etsi h‰n jotakin ihmist‰; tuota illallista kello=juttua ei h‰n n‰ytt‰nyt muistawankaan. H‰net n‰hty‰ns‰ istui suntio johonkin huoneen nurkkaan, ik‰‰nkuin piiloon h‰nelt‰, mutta Tiitus huomasi kuitenkin h‰net ja asteli suoraan suntion luokse. "Hyw‰‰ huomenta, Kolinen! Saanhan min‰kin tulla tapuliin", sanoi h‰n iloisesti. "Etk‰ saa." "No miksen...? Min‰ soittaisin teille awuksi", sanoi Tiitus ‰llistyksiss‰‰n. "Waikka mit‰ tekisit, niin et saa." "No miten? Sanokaapas." "Eih‰n sinne kaikki ... ja mit‰p‰ sinulla siell‰ teht‰isiin-- walehtelijalla", sanoi suntio totisesti. "Kah, kun on k‰rtynen!" sanoi Tiitus ja heitti koko tapuliin p‰‰semisen hitolle. H‰n k‰‰ntyi aiwan w‰linpit‰m‰ttˆm‰n n‰kˆisen‰ pois ja alkoi muiden kanssa iloisesti hˆlist‰ muita asioita. Paljon oli tapuliin luwatuita, mutta paljon enemm‰n luwan saamattomia. Toiwon ja ilon hohde loisti luwansaaneiden kaswoilla; oikein he k‰si‰‰n hykerteliw‰t pelk‰st‰ ilosta ja malttamattomuudesta. "Woi, woi kun tulisi aika!" sanoi er‰s poika k‰si‰‰n hieroen ja hymyss‰ suin. "Niin aika'... Mit‰s kello nyt onkaan?" sanoi Tiitus ja silm‰ili heti sit‰ paikkaa, miss‰ tuo kiistanalainen kaaleppikello oli illalla oikein= ja w‰‰rinp‰in riippunut. "Eih‰n sit‰ ole en‰‰n koko kelloa ... eih‰n se waan ole lakannut k‰ym‰st‰?" lis‰si h‰n sitten ja k‰‰ntyi kysyw‰sti suntioon p‰in. "Eik‰ ole." "Mutta tosiaankin. Min‰kin olen kuullut, ett‰ Kolisella on uusi ja kummallinen kello, miss‰ se nyt on?" sanoi joku kirkkomies. "Kyll‰ kaiketi se on niin koreasti herennyt k‰ym‰st‰", eh‰tti Tiitus sanomaan, nauraa wirnistellen. "Kuulithan sen, ettei se ole ... mutta eih‰n sit‰ toki kaikille-- luuletko tapuliin p‰‰sew‰si?" sanoi suntio ja h‰n oikein wapisi h‰t‰ymisens‰ t‰hden. Aamu rupesi walkenemaan ja ik‰w‰ sein‰kellon juttu haihtui w‰hitellen. Suntio alkoi k‰yd‰ lewottomaksi ja lupauksen lapset wiel‰ lewottomammiksi. Rauhattomana k‰weli suntio paikasta toiseen ja katsoi tawasta akkunasta ulos, n‰hd‰ksens‰ miss‰ m‰‰rin p‰iw‰ walkenee ja tiet‰‰ksens‰, mit‰ aika on kulunut. N‰ht‰w‰sti ei h‰n uskaltanut tuolta kellomiehelt‰k‰‰n tulla kysym‰‰n, paljonko kello on, sill‰ h‰n ‰lysi, ettei h‰n woi sit‰ niiden huomaamatta tehd‰. Ei ollut wiel‰ hetik‰‰n selke‰ p‰iw‰, kun suntio alkoi tukkia turkkia p‰‰lleen. "Joko sit‰ l‰hdet‰‰n?" kysyi joku luwattu. "Hyhhyhy, hyh, hyh, hyy", hyr‰ili waan suntio ja samassa otti h‰n tapulin awaimet naulasta. T‰m‰ oli merkki l‰htˆˆn. Kuumeentapaisella kiireell‰ hakiwat kaikki wˆit‰‰n ja kintaitaan, ja niin sit‰ l‰hdettiin. Paljon oli siin‰ w‰ke‰, wanhoja ja nuoria, arwokkaita ja arwottomia, aina sen mukaan, mink‰laisessa yhteydess‰ mikin oli suntion kanssa; Syd‰nmaan Jussi oli myˆs muiden joukossa--tiettyp‰ se. Paljon oli semmoisiakin, mitk‰ eiw‰t ensink‰‰n olleet saaneet mink‰‰nlaista lupaa, mutta yht‰kaikki oliwat lyˆtt‰ytyneet matkaan, toiwossa, ett‰ joku hyw‰ onni toimittaisi heille tapuliin p‰‰syn. Niiden joukossa ei waan Tiitusta n‰hnyt. Juhlallisesti ja arwokkaan n‰kˆisesti asteli suntio hitain askelin edell‰ ja h‰lisew‰ joukko meluten j‰ljess‰. H‰nen oikeassa k‰dess‰‰n heiluiwat renkaista toisiinsa nahkahankilla yhdistetyt isot tapulin awaimet ja wasemmassa kainalossa oli h‰nell‰ iso kappale wanhaa hamppuwaatetta, luultawasti jostakin wankasta alustasta. "Mit‰ tuolla waatteella teette?" kysyi er‰s keski=ik‰inen mies, juosta sipasten suntion siwulle. "Kyll‰p‰h‰n h‰nen n‰et", sanoi suntio, eik‰ k‰‰nt‰nyt p‰‰t‰ns‰k‰‰n. Niin tultiin h‰listen tapulin portaille. Tungos oli niin suuri, ettei suntio woinut saada owea auki, sill‰ jokainen tahtoi ensiksi p‰‰st‰ owesta sis‰lle. Wiimein t‰ytyi suntion koweta ja sitten sai h‰n sen werran tilaa, ett‰ sai owen auki. Yhdell‰ pamauksella oli ullakko t‰ynn‰ w‰ke‰. Siell‰ se kˆrˆtti nurkassa pystyss‰, uusi saarnatuolikin, mutta eip‰ sit‰ nyt jouduttu paljon tutkimaan ja tarkastelemaan, sill‰ olihan nyt muuta mielitietty‰. Kaikki siihen kyll‰ loiwat silm‰ns‰, mutta pian he k‰‰nsiw‰t katseensa muualle. "Olisihan tuossakin katsomista, mutta enn‰tt‰‰h‰n tuon", sanoi ainoastaan er‰s mies. Ullakko oli auki koko kirkonajan, sill‰ kaikki kansa kulki sen l‰witse. Kelloihin mentiin toisen lukollisen pienen owen kautta; tuo owi oli jossakin syrj‰komerossa, jonka t‰hden siin‰ oli aina puolih‰m‰r‰, komeroon kun ei tullut waloa mist‰‰n akkunasta. Suntio awasi owen, meni owenpieleen seisomaan ja pani k‰tens‰ owen eteen poikittain, pidellen toisesta pieluksesta lujasti kiinni. Sen ikeen alati p‰‰sti h‰n sitten luwatut yksitellen edelt‰p‰in menem‰‰n, mutta ne, jotka eiw‰t olleet lupaa saaneet, poisti h‰n armotta pois.-- Siin‰kin tarkastelussa kului aikaa. "ƒl‰p‰ sin‰ siin‰ ... ole niin wiisas kuin olet", sanoi suntio yht‰kki‰, kun h‰n oli loppupuoleen tuota p‰‰st‰mistyˆt‰ toimittanut, samassa tyˆnt‰en kowasti takaisin puoliw‰kisin suntion k‰den alati sis‰lle pyrkiw‰‰ miest‰. Ei ainuttakaan niin julkeaa luwansaamatonta miest‰ oltu n‰hty ja kaikkein silm‰t k‰‰ntyiw‰t tuohon rohkeaan tungettelijaan. Ei ollut h‰nt‰ helppo tuntea tuossa puolih‰m‰r‰ss‰, mutta wiimein h‰n kuitenkin keksittiin Tuiweroisen Tiitukseksi. Muiden hitautta hyw‰ksens‰ k‰ytt‰en, oli h‰n h‰t‰pikaa waihtanut waatteita jonkun toisen miehen kanssa, peitt‰nyt puoleksi kaswonsa kaulahuiwillansa ja oudon pukunsa, w‰entungoksen ja h‰m‰r‰n awulla aikoi h‰n pujahtaa luwattujen mukana tapuliin. Mutta sep‰ ei onnistunutkaan, sill‰ suntion tarkka silm‰ keksi h‰net kuitenkin. Ei Tiitus n‰ytt‰nyt nytk‰‰n surewan tuota kowaa onneansa, menih‰n waan taaemmaksi seisomaan ja nauraa mutristeli. Kun suntio oli saanut kaikki laskettawansa lasketuksi tuli h‰n itse wiimeiseksi, paiskasi owen kiinni ja w‰‰nsi lukkoon. Suurella jyrin‰ll‰ kawuttiin nyt ylˆs. Ken ensin enn‰tti, mies se. Suntio aukoi juhlallisesti luukut ja pani hakoihin. Sitten sit‰ ruwettiin uutta kelloa t‰hystelem‰‰n. Kun oli edell‰ ollut lauha ilma ja nyt tullut kire‰ pakkanen, oli kello ylt‰ p‰‰lt‰ paksussa kuurassa, niin ettei sorwauksia, kuwioita ja kirjoituksia n‰kynyt. "Onpa se komean n‰kˆinen kello, mutta on niin kuurassa, ettei n‰e kuwia", sanoi er‰s mies ja samalla pyyhk‰si h‰n turkkinsa hihalla kuuraa kellon laidasta. "ƒl‰, ‰l‰ hemmetiss‰", h‰t‰ili suntio, tuli kiiruusti miehen luo ja tarttui h‰nen k‰teens‰ kiinni. "No miksei?" sanoi mies niin h‰t‰‰ntyneen‰, ett‰ h‰nen silm‰ns‰kin remahtiwat suuriksi kuin suitsirenkaat. "Se on waarallista", sanoi suntio totisena. "Mink‰ wuoksi ... mik‰ on waarallista?" "Sill‰ tawalla kellon pyyhkiminen ... se on waarallista." "En ymm‰rr‰." "Hiuksia--karwoja ... ymm‰rr‰tkˆ?" "Hiuksia, karwoja!--Mist‰ ja mihin?" "Kellon laitaan turkin hihasta." "Oliko se sitten niin waarallista? "Wai oliko..?" Sittenh‰n kello heti halkeaisi kuin nauris." "Niinkˆh‰n?" "Etkˆ tuota wiel‰ tuohon ik‰‰n tied‰? Sitenh‰n monta edellist‰kin kelloa on haljennut." "Jonkun karwan wuoksiko waan?" "Juuri niin. Kun joku hius tahi muu karwa sattuu kielen ja kellonlaidan w‰liin, niin raks, ja kello on halki." "Sill‰ laillakohan tosiaankin entiset kellotkin owat s‰rkyneet?" "Aiwan sill‰ tawalla ... mokomat ajattelemattomat menew‰tkin turwakko k‰dess‰ kellon laitaa silittelem‰‰n, niist‰ sattuu j‰‰m‰‰n joku karwa laitaan, siihen paikkaan, johon kieli lyˆpi, ja heti on wahinko walmis." "Jopa se olisi kumma." "Mik‰ kumma se on.--Paljon kummempi on se, kun monta sylt‰ isoja malmimˆhk‰leit‰ halotaan siten, ett‰ pannaan waan yksi ainoa hiuskarwa p‰‰lle ja siihen lyˆd‰ m‰histet‰‰n isolla moukarilla, ja malmimˆhk‰le halkeaa kuin mik‰kin lasipelti", selitteli suntio toimessaan. "Min‰ arwasin, ett‰ kello on t‰mmˆisten ilmojen wallitessa kowasti kuurassa ja sen wuoksi otin t‰m‰n hamppuwaatteen, ett‰ saan kuuran pyyhki‰ pois, sill‰ se kowasti huonontaa kellon ‰‰nt‰. Joutaahan se ensi kertaa soidessansa kuulua kaikessa woimassaan", jatkoi h‰n sitten. Samassa h‰n otti esille tuon waarattoman hurstiresunsa, laitteli telineit‰ joistakin siell‰ olewista pˆlkynp‰ist‰ ja laudankappaleista kellon alle, kiipesi niiden p‰‰lle ja alkoi resullansa pyyhki‰ kuuraa kellosta. Sit‰ teki h‰n niin suurella tarkkuudella kuin suinkin mik‰ muu puhdistaja hyw‰ns‰. H‰n kallisteli p‰‰t‰ns‰ ylˆs ja alas, kuikisteli kellon sis‰lle ja p‰‰lle, etteih‰n waan mihink‰‰n olisi j‰‰nyt tuota kaitahista kuuraa, ja mik‰ wiel‰ pahempi olisi ollut, jotakin karwaa tuon ajattelemattoman ja w‰h‰tietoisen miehen turkin hihasta. "T‰ll‰ tohtii ... t‰st‰ ei l‰hde mit‰‰n waaraa--t‰st‰ ei l‰hde karwoja ... mist‰p‰ l‰hti, kun siin‰ ei niit‰ ole... Senkin ryˆk‰leet owat niin ajattelemattomia, mutta ette sit‰ wasta turwakko k‰dess‰..." tuumaili suntio kelloa pyyhkiess‰‰n. "Jopa se on kaunis kello!" sanoi joku, kun kello tuli pyyhityksi. "Niinp‰ min‰kin sen luulen", sanoi suntio telinett‰ purkaessaan. "Kunpa se nyt tulisi!" sanoi h‰n sitten ja katsoi luukusta pappilaan p‰in. "Kuka tulisi?" "No se kirkkoherra." "Sittenkˆs wasta soitetaan, kun kirkkoherra tulee?" "Sittenp‰ tietenkin." "Kyll‰ wiel‰ sitten saadaan odottaa ... kello ei ole wiel‰ kuin puoli yhdeks‰n", sanoi er‰s mies kelloaan katsoen. "Kyll‰ se on j‰less‰", arweli suntio. "Eik‰ ole." "Kuinka se on?" kysyi suntio kellomiehelt‰ salak‰hm‰‰. "Kyll‰ se ei ole enemp‰‰", sanoi h‰n. "Tottapahan tulee kun tulee", sanoi h‰n waan siihen ja heitt‰ysi hywin huolettoman n‰kˆiseksi. Olihan hyw‰‰ aikaa kaikellaisiin juttelemisiin. "Onkohan nykyisill‰ kirkonkelloilla sit‰ woimaa kuin ennen wanhaan?" arweli er‰s wanhanpuoleinen mies. "Mink‰lainen woima niill‰ sitten on ollut?" "Niit‰ pelk‰siw‰t hiidetkin." "Ett‰kˆ pelk‰siw‰t?" "Pelk‰siw‰t kun pelk‰siw‰tkin." "Mist‰ sen tiet‰‰?" "Onhan siihen todistuksia." "Kertokaapas!" "Meid‰n pit‰j‰ss‰ oli ollut paljon ennemmin kirkko kuin K----lla. Siell‰ oli Jyly=wuoressa silloin wiel‰ hiidet pit‰neet asuntoansa. Oliwatpas kerran pit‰neet kesken‰ns‰ juomingin ja heilt‰ oli loppunut wiinat kesken. Er‰s hiisist‰ oli muistanut, ett‰ meid‰n kirkossa oli kirkkowiinaa; eih‰n muuta kuin l‰hte‰ sit‰ sielt‰ noutamaan; kaksi hiitt‰ l‰hti matkaan. Monta askelta eiw‰t he ottaneet tuolla kolmipeninkulmaisella taipaleella, niin pitk‰‰n harppasiwat he. Niin he tuliwat meid‰n kirkkoon ja ottiwat sielt‰ pari isoa t‰ysin‰ist‰ wiinapulloa. Kirkko ja kellarikin oliwat kyll‰ lukossa, mutta mit‰, eih‰n lukot hiisi‰ pid‰t‰. Mutta huonostipa hiidet oliwat osanneet juoma=aikansa ja wiinan noutamisen walita, sili‰ nyt oli jouluaamu. Sill‰ w‰lin kun he oliwat kellarissa wiinaa ottamassa, oli suntio noussut tapuliin soittoa warten, mutta hiidet eiw‰t tienneet h‰nest‰ niin mit‰‰n. Juuri kun he oliwat ensimm‰isen harppansa ottaneet ja jalkansa tomauttaneet Hyp‰n kalliolle, lyˆd‰ jym‰ytti suntio kellon laitaan. Siihen patuseen paikkaan putosiwat molemmat pullot hiisien k‰sist‰ ja meniw‰t rikki-- arwaahan sen. Molempien hiisien j‰let n‰kyw‰t wiel‰ Hyp‰n kalliossa; toinen niist‰ on ollut antura=, toinen pieksukengiss‰. Samaten n‰kyy molempien pudonneiden ja s‰rkyneiden pullojen ojat; toisen pullon korkki on pudotessaan roiskahtanut auki ja senkin sija n‰kyy", selitti mies toimessaan. "Kuinka ne woiwat kowaan kallioon j‰lki‰ tehd‰?" "Silloin oliwat wiel‰ owet ja kalliot pehme‰mpi‰ kuin nyky‰‰n; sit‰ paitsi hiisien toimilla oli isompi woima." "Kyll‰ sill‰ kellolla on ollut woimaa", arweli joku. "On sill‰ ollut." "Ehk‰p‰ sit‰ lienee t‰ll‰ kellollakin." "Eikˆp‰ liene." "Woisihan sit‰ olla t‰ll‰ kellollakin." "Huonommallakin toki." "Tuo tuntuu minusta joutawalta taikauskolta", sanoi suntio. "Ei se ole taikauskoa ... silloin oli hiisill‰ paljon isompi walta ... ja n‰kyyh‰n j‰let", w‰itteli kertoja. Kauwan ei jouduttu w‰ittelem‰‰n, sill‰ alhaalta, tuolta, jossa oli melkein pilkkosen pime‰, alkoi kuulua ruma ja h‰t‰ilew‰ ‰‰nen ‰lin‰. "Hyi! Herra siunatkoon, mik‰ siell‰ on? Mene Syd‰nmaan Jussi katsomaan, joka olet rappusten reik‰‰ l‰himp‰n‰", sanoi suntio. "En min‰ yksin." "No, menkˆˆn joku kumppaniksi", komensi suntio taas. He meniw‰t. Kaikki odottiwat pelolla ja kauhulla mit‰ siit‰ tulisi. Kauwan ei kuitenkaan wiipynyt, ennenkuin tuo ‰‰ni lakkasi ja sen sijaan sielt‰ alkoi kuulua jonkunlaista kolinaa ja ‰hkimist‰. Sen j‰lkeen alettiin tulla jyryt‰ rappusia myˆten kelloihin ylˆs. "Hei! t‰‰ll‰ sit‰ min‰kin olen", huudahti ensimm‰inen tulija iloisesti, hyp‰ht‰en aukosta kellohuoneen lattialle. Se ei ollut kukaan muu kuin Tuiweroisen Tiitus. "Hiton laillako sin‰ t‰nne p‰‰sit?" kysyi suntio tuimasti. "P‰‰sinp‰ min‰ waan." "Owestako?" "Teid‰n owistanne min‰ wiisi", sanoi Tiitus ja w‰risi niin ett‰ hampaat suussa kalisiwat, sill‰ h‰nell‰ ei ollut nyt mink‰‰nlaista p‰‰llyswaatetta. "Oletko sin‰ kala wai lintu?" "W‰h‰n molempia ja ihmist‰ w‰h‰n lis‰ksi." Tiitukselta ei saatu selw‰‰, mutta Syd‰nmaan Jussi kertoi koko jutun.-- Kun Tiitus ei p‰‰ssyt sis‰lle tuolla ennen kerrotulla pienell‰ kepposella, rupesi h‰n miettim‰‰n muita keinoja. Aiwan r‰yst‰‰n alla tapulin sein‰ss‰ oli pieni aukko, jossa ei ollut lasia eik‰ mit‰‰n. Luultawasti se oli sent‰hden laitettu, ett‰ w‰h‰nk‰‰n tulisi waloa kelloon wiewille rappusille. T‰m‰ oli heti pist‰nyt Tiituksen silm‰‰n. L‰himmist‰ taloista oli h‰n h‰t‰pikaa hankkinut kaksi niin pitk‰‰ kuorittua puuta, ett‰ ne ulottuiwat mainittuun reik‰‰n. Niit‰ myˆten oli h‰n kawunnut ylˆs, mutta reik‰ oli niin pieni, ettei h‰n mahtunutkaan siit‰ l‰pi, waikka h‰n oli riisunut pois p‰‰llywaatteensakin, puut luiskahtiwat pois jalkojen alta ja h‰n j‰i siihen keski‰ riippumaan, p‰‰sem‰tt‰ paikalta p‰k‰ht‰m‰‰n. Siit‰ p‰lk‰h‰st‰ pelasti h‰net Syd‰nmaan Jussi kumppaninensa, kiskoen h‰net jotenkin armottomasti sis‰puolelle. "Tuommoinenko se mainio kello nyt on, jota ei saisi katsoakaan?" sanoi Tiitus, sittenkuin h‰n oli w‰linpit‰m‰ttˆm‰n‰ kuunnellut tapuliin p‰‰semisens‰ historian. "Semmoinenpa se on." "Eih‰n tuo n‰yt‰ oikealta malmiltakaan." "Wai ei. Mutta min‰ tied‰n sanoa, ett‰ se on parasta hopeamalmia mit‰ olla saattaa", sanoi suntio, ik‰‰nkuin siwumennen, katsellen ahkerasti luukusta pappilaan p‰in. Mink‰lainen sanakiista tuosta hyw‰st‰ alusta olisi woinutkaan synty‰, sill‰ Tiitus oli huonojen onniensa wuoksi erinomaisen pisteli‰‰ll‰ tuulella, mutta samassa tuokiossa hyp‰hti suntio kuin k‰‰rmeen pist‰m‰n‰ pois luukun reij‰lt‰ ja sanoi: "Nyt se tulee." Samassa syˆks‰hti h‰n kellon alle, wet‰si ristin etusormellansa kellon sis‰puolella, sanoen samassa: "Warokoon nyt kukin korwiansa." Sitten h‰n tarttui kiireesti kellon kieleen kiinni, hyp‰hti kohoksi ja lyˆd‰ m‰listi t‰ytt‰w‰ke‰ns‰ kellon laitaan. Heti kun se oli tehty, tuppasi h‰n kummankin k‰tens‰ molempien korwiensa p‰‰lle. "Kyll‰p‰ se otti korwiin ... koska oliwat haljeta", sanoi h‰n sitten. "Niinh‰n tuo kolahti kuin olisi kirwespohjalla lyˆnyt kylmettyneeseen m‰ntypˆlkkyyn", eh‰tti Tiitus sanomaan. "Niinkˆ, wai?--kuulitteko, mit‰ h‰n sanoi?" sanoi suntio ja m‰llisti toisen kerran. Sama temppu korwille. "Mit‰ nuo korwat tukoilla tekew‰t?" "Kuulitteko?" M‰lli. "Ne mahtawat olla aika wesirakot." Pau. "Minun korwiini mahtuisi kaksi wertaa ‰‰nt‰, eiw‰tk‰ ne sent‰‰n tukkoja kaipaisi." "Kyll‰ sinulla niit‰ on." N‰in oli Tiituksella joka lyˆnnin w‰liin jotakin piikkist‰ muistuttamista, mutta suntio ei wirkatoimensa wuoksi joutanut h‰nt‰ pitkin wastustamaan. Kun suntio oli l‰pp‰‰miset l‰p‰nnyt, alotti h‰n soittamisen. Se k‰wikin hywin laatuun, pitk‰t ajat kun oli siihen totutellut. Mahtawasti soittaa helkutteli h‰n tuota isonmoista kelloa kerran alkuun saatuansa; oli niinkuin h‰n olisi tehnyt noin waan pilanp‰iten. "Antakaapas kun min‰kin soitan l‰mpymikseni", sanoi Tiitus, tawoitellen kellon l‰ms‰‰. "Mene tuosta tiehesi ... halkaseisit heti", sanoi suntio ‰re‰sti. "Kyll‰ sit‰ ei ole tuommoista kelloa isolle matkaa----ei ainakaan n‰iss‰ piirteiss‰... Aiwan myˆt‰‰ns‰ korwat lummessa kihisee", sanoi suntio soiton loputtua. "Onpahan kuin tuossa... Ei minun ainakaan tarwitse tuon wuoksi korwiani tukkia", sanoi Tiitus. "Kuulitteko? H‰n on h‰wytˆn ja kiero mies... Parjaa oman pit‰j‰n kelloa ... onko mokomampaa kuultu?" sanoi suntio. "Hyw‰ kello--awullinen", sanoi joku joukosta. Sen j‰lkeen rupesi suntio taasenkin kelloa pyyhkim‰‰n hurstiriewullansa. "Pyyhkik‰‰ mit‰ pyyhkik‰‰, mutta s‰rkyy se tuokin kello kuin s‰rkyykin ... eik‰ siihen ole kauwankaan", pisti taasenkin Tiitus nokkansa w‰liin. "Mist‰ sen tied‰t?" "Mˆnk‰n muori on n‰hnyt unta, ett‰ se s‰rkyy." "Joka untansa uskoo, se warjoansa pelk‰‰." "Woithan, Tiitus, antaa kellon ja Kolisen olla rauhassa", sanoi er‰s wakawan n‰kˆinen mies. "Kun min‰ etel‰ss‰ k‰win--oikein totta--niin siell‰ min‰ n‰in wasta paljoa paremman kellon", sanoi Tiitus h‰mill‰‰n, kun pelk‰si, ett‰ yleinen mielipide k‰‰ntyisi taasenkin suntion puolelle. "Kun sin‰ etel‰ss‰ k‰wit... Kyll‰h‰n sinun etel‰ss‰ k‰ymisesi tiet‰‰n... Paljoa paremman kellon...!--Kuka tuota uskoo? Walehtelee niin kauan ett‰ itsekin uskoo", sanoi suntio puolelle p‰‰sty‰ns‰. "Min‰p‰ tied‰n huonoja uutisia kotoanne", sanoi Tiitus, ilwehymy suussa. "Mit‰ sin‰ tied‰t? Sanopas mies." "Ett‰ se teid‰n sein‰kello=r‰mpp‰nne on kun onkin herennyt k‰ym‰st‰ ... sen min‰ tied‰n", ilkkui Tiitus. "Kuka sen on sinulle sanonut?" "Kukako? Teid‰n oma muorinne. Kun min‰ j‰in waatteita waihtamaan, silloin kuin te l‰hditte tapuliin, niin pitip‰ h‰n aika musiikin. H‰n sanoi teid‰n yˆkaudetkin lyˆtt‰‰ r‰mppyytt‰neen sit‰, niin ett‰ kello wiimein herkesi k‰ym‰st‰. H‰n aikoi lyˆd‰ sein‰‰n koko r‰mp‰n; jos lienee jo lyˆnytkin...--Kukahan t‰ss‰ walehtelee?" selitti Tiitus toimessaan. "Hym...! Kyll‰ sin‰ olet semmoinen", sanoi t‰h‰n waan suntio. T‰m‰ wiimeinen Tiituksen selitys teki suntioon ja kaikkiin muihinkin sangen ik‰w‰n waikutuksen; lieneekˆ itse Tiituskaan ollut wapaa siit‰. Sen per‰st‰ ei ollut en‰‰n suntion ja Tiituksen w‰lill‰k‰‰n pienint‰k‰‰n sanakiistaa, eik‰ muutkaan puhuneet juuri paljon mit‰‰n. Kuitenkin kuului silloin t‰llˆin w‰kijoukosta ‰‰nekk‰it‰ kellon ylistelemisi‰, kuinka kaunis ja hyw‰=‰‰ninen se on. Umpimielisen‰ ja synkk‰n‰ soitteli suntio kelloja, eik‰ ottanut wastataksensa kenenk‰‰n kysymyksiin; sit‰ w‰hemm‰n otti h‰n osaa kenenk‰‰n puheisiin ja arwosteluihin. Monen teki mieli yhdisty‰ ehdottomasti Tiituksen mielipiteesen, mit‰ kellon ‰‰neen tulee. Kun niin monta kelloa oli s‰rkenyt, oli tultu araksi, sen wuoksi oli walittu pehme‰=‰‰nisin kello mit‰ oli woitu saada; todellakin kolahteli se jotenkin siihen suuntaan kuin kylmettyneeseen pˆlkkyyn olisi pakkasella kirwespohjalla kolistellut. Niin oli kaikki soitot soitettu ja kun yhteensoittokin oli tapahtunut, alettiin lappaa tapulista alas. Suntio tuli wiimeisen‰ ja w‰‰nsi owen lukkoon. Ullakko oli niin t‰ynn‰ ihmisi‰ kuin yksikin jalka mahtui; olipa ulkona sis‰lle mahtumattomia monta wertaa enemm‰n kuin sis‰ll‰. Ullakossa olijat oliwat uuden saarnatuolin kimpussa. "No, mutta ei siihen joka paikkaan ole suorat hˆyl‰t sopineet", arweli joku. "Sopipa tuohon tuommoiseen tahi oli sopimatta." "Mink‰laiseen?" "Tuommoiseen halkolatoon." "Kowinpa sin‰ halkolatosi arwaat hyw‰tekoiseksi... Min‰ luulen, ettei sinulla ole ensink‰‰n semmoista." "Eih‰n tuo ole h‰‰wist‰ w‰rkist‰k‰‰n ... wanhasta riihest‰ kuuluu tehneen", sanoi joku toinen mies. "Olkoonpa tehty mist‰ tahansa, kunhan waan on hyw‰." "Hyw‰kˆs tuo on?" "Parempi toki kuin entinen." "Eih‰n tuossa ole yht‰‰n kultaustakaan." "Kyll‰ kaiketi sen olisit saanut waikka pelk‰st‰ kullasta, kun waan puterisi olisi piisannut." "Eik‰ yht‰‰n apostolin kuwaa." "Eikˆh‰n niill‰ liene mieless‰ h‰witt‰‰ saarnatuolin ‰ij‰kin?" "Eip‰h‰n muutoin ... tuossapahan on sorwattu putkula, joka pannaan ‰ij‰n sijalle." "Eikˆ totta wiekˆˆn ... ja niin koreaksi maalattu kuin se oli ... semmoinen punaposkinen." "Kuule! Sin‰ saat tuon punaposkisen ‰ij‰n kohta rahoilla omaksi ... saat sitten waikka maata sen wieress‰", sanoi er‰s joukosta, wiimeisen puhujan eteen astunut mies. "No ei sit‰ nyt sent‰‰n maata..." sanoi toinen h‰mill‰‰n. "Paljon, paljon on tuo wailla, puhukaa mit‰ tahdotte: ei yht‰‰n enkelin kuwaa, eik‰ apostolin askelta, niinkuin entisess‰..." sanoi er‰s mies huokaawalla ‰‰nell‰. "No eih‰n se sitte uusi olisikaan, kun se olisi ihan samanlainen kuin wanhakin.--Pit‰isikˆ t‰m‰n wiel‰ kitist‰ ja narista joka liitoksesta niinkuin wanha tekee?--Enkelin kuwia ja apostolin askeleita...? Mist‰ sin‰ tied‰t ett‰ ne apostolin askeleita...? ƒl‰p‰s sinun koristuksesi ----eih‰n noita wiitsi katsoakaan", sanoi siihen er‰s mies, ik‰‰nkuin loukkaantuneena. "Mutta maali ... entinen on niin monen kirjawa ... t‰m‰ ei ole kuin waan tuommoinen sinert‰w‰n walkoinen." "Semmoinenpa se juuri onkin hyw‰ maali ... ei sit‰ en‰‰n n‰lk‰isen koreita pidet‰." "Kyll‰ waan siit‰ sopii papin paukutella, kun se kerran paikoilleen tulee ... parempi entist‰--paljonkin parempi", sanoi Tiitus, tunkeuduttuansa w‰entungoksesta esille. Niin, eih‰n h‰nell‰ ollut nyt suntiota wastustettawana. "Mit‰s Tiitus pit‰‰ uudesta kellosta?" kysyi joku joukosta. "Eip‰ se ole minun mielest‰ni mik‰‰n erinomainen." "Ei minunkaan." "Ja kun tuokin kohta s‰rkyy." "Mist‰ sen tiet‰‰?" "Mˆnkˆn muori on jo n‰hnyt unta, ett‰ se s‰rkyy." "Kyll‰ taitaa muori horista." "Harwoinpa se muori on horissut ... onpahan tiennyt entisten kellojen s‰rkymisen tarkalleen", sanoi Tiitus luottawasti. Kaikkia alkoi kyll‰stytt‰‰ nuo w‰ittelemiset. Oli moittijoita jos kiitt‰ji‰kin niin kellolla kuin saarnatuolillakin. Jos joku kiitti tahi moitti, oli wastapuolueella aina wastaw‰ite walmiina. Mentiin kirkkoon. Jumalanpalwelus oli hyw‰ss‰ menossa, mutta kirkossa ei ollut monta henke‰; sen enemm‰n oli niit‰ ullakossa ja sen ymp‰rill‰, kuulemassa ja n‰kem‰ss‰ jotakin uutta.------ S‰rkyikˆ sitten tuo kello, jolle Mˆnkˆn muori oli tuhoa uneksinut ja johon Tiitus niin lujasti luotti?--S‰rkyih‰n se; ei kest‰nyt t‰ytt‰ wuottakaan. KERON HEIKKI. Niinh‰n se oli Keron Heikin laita kuin monen muunkin kansalaisen. Usean heist‰ t‰ytyy aiwan w‰h‰st‰, jopa aiwan tyhj‰st‰kin alkaa el‰m‰ns‰, sill‰ eiw‰t kaikki synny perinnˆllisen‰ ja rikkaana talon is‰nt‰n‰. Pienen ja welallisen talon kuudes lapsi oli Heikkikin. Pienest‰ pit‰en koki h‰n toisien wanhempien sisarustensa kanssa olla wanhemmillensa apuna kaikenlaisissa askareissa ja taloudellisissa tˆiss‰, sill‰ kaikki w‰h‰isetkin woimat tarwittiin pit‰‰ alituisessa liikkeess‰, jos mieli oli karusta maasta saada perheelle niukka elatuksensa. T‰m‰ oli pojalle terweellinen koulu, sill‰ ruumiillista tyˆt‰ tekew‰n kansan menestys riippuu juuri siit‰, kuinka h‰n on oppinut tyˆt‰ tekem‰‰n ja mitenk‰ h‰n tyˆns‰ tekee. T‰ss‰ maamiehen kowassa koulussa oppikin Heikki ajanpitk‰‰n mit‰ kunnollisimmaksi ja k‰tewimm‰ksi tyˆntekij‰ksi ja t‰m‰ p‰tewyys huomattiin h‰ness‰ jo aikasin. Niin. Eih‰n siin‰ mit‰‰n erinomaista ollut. Heikki eli, oli ja warttui waan sek‰ ij‰ss‰ ett‰ tyˆnteossa, niinkuin muutkin ihmiset ja seh‰n ei ole mit‰‰n outoa. Mutta Heikin kehittyminen mieheksi tapahtui niin‰ aikoina, jolloin siwistys sanoma= ja muun kirjallisuuden kautta alkoi kirkkaan kynttil‰n tawoin tunkeutua sywimpiin kansan kerroksiin, lewitt‰en l‰mpˆ‰ ja waloa karkeitten sarkanuttujen alle. Moni ep‰ili ja wastusti t‰t‰ uutta ilmiˆt‰, mutta siell‰ ja t‰‰ll‰ lˆytyi aina joku, jonka syd‰n ik‰‰nkuin itsest‰ns‰ oli awonainen waloa wastaanottamaan. N‰m‰ sitten rupesiwat woimiensa mukaan sit‰ lewitt‰m‰‰n ymp‰ristˆllens‰, puuhaten yht‰ ja toista hyˆdyllist‰ laitosta, mik‰ waan edisti heid‰n tarkoituksiaan. Heikki oli niiden joukkoon kuuluwa, joiden henki kaipasi ja himoitsi tietoja. T‰m‰ taipumus huomattiin h‰ness‰ jo aikaisin, sill‰ h‰n haki kirjoja lainaksi mist‰ waan sai, joita h‰n sitten jouto= ja lomahetkin‰‰n suurella uteliaisuudella luki ja tutki. H‰n oli w‰h‰puheinen ja hywin siiwo luonteeltaan. Wanhempiaan totteli h‰n kaikissa, eik‰ tehnyt heid‰n mielt‰ns‰ wastaan pienimm‰ss‰k‰‰n asiassa. H‰n ei k‰ynyt kyliss‰ paljon koskaan, sill‰ h‰n sai aikansa hupaisesti kulumaan kirjojen ‰‰ress‰. Kun Heikki warttui ij‰ss‰, ymm‰rryksess‰ ja k‰tewyydess‰, rupesi h‰n loma= ja joutohetkin‰ns‰ tekem‰‰n erikoista k‰sityˆt‰. Niit‰ h‰n sitten myˆskenteli kyl‰l‰isille ja kun tyˆ oli hyw‰‰ ja siisti‰, sai h‰n aina yht‰ ja toista kalua kaupaksi. N‰in saadut rahansa k‰ytti h‰n lukuhalunsa tyydytt‰miseksi, sill‰ h‰n osti niill‰ kirjallisuutta, mink‰ warat milloinkin kannattiwat. T‰t‰ pitkitti h‰n niin kauwan, ett‰ h‰n sai wakinaisen sanomalehdenkin itselleen. N‰in h‰n alkoi pienest‰ pit‰en ja w‰hitellen waikutuksensa. T‰m‰ kyll‰ her‰tti useassa huomiota, mutta enin osa pilkkasi ja nauroi Heikin lukuhalua. Eip‰ kaikki kotiw‰kik‰‰n hyw‰ksynyt h‰nen toimiaan, sill‰ toiset sisarukset mieliw‰t nurkua, ett‰ Heikki muka menett‰‰ talon yhteist‰ aikaa k‰sitˆit‰ tehdess‰‰n ja lukiessaan. T‰st‰ nurkumisesta pelasti Heikin h‰nen is‰ns‰, sill‰ er‰‰n‰ kertana semmoista nurkumista kuullessaan sanoi h‰n: "Semmoisia saatte olla puhumatta, sill‰ Heikki tekee kuitenkin kaksi wertaa tyˆt‰ kuin te muut." Kerolle tuli piiaksi Hanna niminen tyttˆ. H‰n oli l‰hell‰ olewassa mˆkiss‰ asuwan kˆyh‰n lesken ainoa tyt‰r. N‰in oli h‰n Heikin kaswinkumppani ja lapsuuden yst‰w‰, sill‰ pienuudesta pit‰in oliwat he olleet melkein joka p‰iw‰ yksiss‰. T‰m‰n t‰hden oliwat he niinkuin sisar ja weli ja kun tyttˆ tuli nyt taloon, tuntui se Heikin mielest‰ hywin suotuisalta asialta, mutta tietystih‰n ei h‰n siit‰ kenellek‰‰n mit‰‰n wirkannut. T‰st‰ tytˆst‰ tuli Heikille halukas kumppani lukemisessa. Ei sit‰ kirjaa Heikill‰ ollut, jota ei h‰n lukenut ja jos oli joitakin paikkoja, joita ei h‰n ymm‰rt‰nyt, niit‰ sai Heikki h‰nelle selitell‰. Samoin oli sanomalehtienkin laita. Heikki tekikin noita selityksi‰‰n ilolla ja tunsipa h‰n jotakin hoiwaa syd‰mess‰‰n kun heid‰n talossa oli joku semmoinen henkilˆ, joka h‰nt‰ ymm‰rsi. N‰in kului aika siihen aikaan asti, ett‰ Heikki oli alun kolmannella kymmenell‰. Silloin h‰n rupesi tuntemaan, ett‰ Hanna oli h‰nelle enempi kuin sisar. Ujostellen tunnusti h‰n tytˆlle tunteensa ja siell‰ lˆysi se wastakaiun. Aiwan ujostelematta sanoi tyttˆ itsekin sit‰ toiwoneensa, mutta ei koskaan uskoneen toiwonsa toteutuwan. T‰m‰ kaikki oli tapahtunut niin salaa, ettei kenell‰k‰‰n ollut pienint‰k‰‰n aawistusta, ett‰ Heikin ja Hannan w‰lill‰ oli jotakin semmoista. Min‰ en huoli ruweta kertomaan yksityisseikkoja t‰ss‰ naimapuuhassa, sill‰ onhan se waan niin tawallista. Mainitsen waan siwumennen, ett‰ Heikin wanhemmat kowin ‰llistyiw‰t, kun h‰n er‰‰n‰ iltana meni heid‰n kamariinsa ja ilmoitti heille asiansa. Heid‰n mieleens‰k‰‰n ei, n‰ette, ollut kertaakaan johtunut, ett‰ heid‰n hiljainen ja siiwo Heikkins‰ rohkenisi koskaan ryhty‰ niihin puuhiin. "Kyll‰h‰n t‰m‰ talo olisi siet‰nyt rikkaammankin mini‰n saada, mutta onhan Hanna kelpo ihminen, eik‰ meill‰ ole mit‰‰n wastaan sanomista", sanoiwat wanhukset ja sill‰ se asia oli p‰‰tetty. Mit‰p‰ siin‰ oli, sill‰ Heikist‰ ja Hannasta tuli awiopari ja siin‰ se oli koko asia. Melkein heti nuorten yhtymisen j‰lkeen kuoliwat molemmat Heikin wanhemmat ja kaksi sisarta; kowa kulkutauti surmasi heid‰t. Kowa suru waltasi j‰lkeen j‰‰neet, sill‰ heist‰ tuntui silt‰ kuin maa olisi hajonnut heid‰n altansa ja he joutuneet h‰ilyw‰‰n tyhj‰‰n awaruuteen. Wanhemmathan oliwat olleet ne, jotka woiwat koossa pit‰‰ lukuisan perheen welkaisessa kodissa, karulla ja w‰h‰n wiljellyll‰ maalla. Nyt oliwat heid‰n johtawat henkens‰ sammuneet ja tyˆteli‰‰t k‰tens‰ kangistuneet, ja j‰lkeen j‰‰neet oliwat kaikkea turwaa, tukea ja johtoa wailla heitetyn‰ oman onnensa nojaan. Kun wainajat oliwat maahan laitetut ja enin suru oli haihtunut, ei ollut muuta neuwoa kun t‰ytyminen ruweta keinottelemaan miten olla, kuten el‰‰. Jokaiselle k‰wi selw‰ksi, ett‰ perheen oli mahdoton kˆyh‰ss‰ kodissa koossa pysy‰. Toiset weljet halusiwat l‰hte‰ muualta onneansa etsim‰‰n, kun waan w‰h‰nkin saisiwat perintˆ‰ wanhasta kodistaan, mutta Heikist‰ tuntui niin katkeralta luopuminen is‰n kodista, jossa h‰n oli ensimm‰isen p‰iw‰n walon n‰hnyt. Sent‰hden tultiin wihdoin siihen p‰‰tˆkseen, ett‰ Heikki rupeaa maksamaan toisille weljille heid‰n osansa ja ottaa maksaaksensa kaikki tilan wanhat welat. Niin, Heikki oli nyt talon is‰nt‰, mutta ei suinkaan tuo is‰nnyys kadehdittawa ollut. Suuri welkakuorma ja perillisten maksut niskassa, karu ja w‰h‰n wiljelty maa k‰dess‰, lahonneet ja sinne t‰nne w‰yristelleet huoneet p‰‰n p‰‰ll‰, mit‰tˆn ja riitt‰m‰tˆn irtaimisto k‰ytett‰w‰n‰, tyhj‰t aitanlaarit edess‰; ei ollut siement‰, ei syˆmist‰, ei karjaakaan kuin pikkusen nimeksi. Semmoinen talous se oli, jonka johtajiksi Heikki ja Hanna tuliwat. Moni ymm‰rt‰w‰inenkin ihminen piti heid‰n yrityst‰‰n tyhm‰nrohkeana tekona, jopa suoranaisena hullunyrityksen‰kin. Niin hekin, mit‰ sitten muut? Kaikki oliwat siit‰ yksimielisi‰, etteiw‰t he pysy pesill‰ns‰ kahtakaan wuotta. Kyl‰, jossa Heikki ja Hanna oliwat syntyneet, kaswaneet, el‰m‰ns‰ el‰neet, ilonsa iloinneet ja surunsa surreet, oli er‰‰n pit‰j‰n syrj‰kyl‰. Se oli niin ulohtaalla kirkolta, etteiw‰t n‰m‰ kaukaiset kyl‰l‰iset woineet olla osallisina siell‰ olewiin yhteiskunnallisiin laitoksiin. Muun muassa oli siell‰ ollut jo jonkun aikaa lainakirjastokin, mutta et‰isyyden t‰hden eiw‰t kyl‰l‰iset woineet sit‰ hyw‰ksens‰ k‰ytt‰‰. T‰ss‰ syrj‰isess‰ kyl‰ss‰ oli Keron talokin, jonka is‰nt‰n‰ Heikki nyt oli. Heikill‰ ja Hannalla oli kyll‰, selwill‰ mit‰ kyl‰l‰iset heist‰ ja heid‰n yrityksest‰‰n arweliwat. Kuitenkaan eiw‰t n‰m‰ ala=arwoiset arwostelut waikuttaneet heiss‰ pahaa mielt‰, sill‰ tiesiw‰th‰n he itsekin, etteiw‰t he suinkaan korkeilla portailla olleet. He eiw‰t itsek‰‰n tohtineet ajatella ja toiwoa mit‰‰n; he oliwat waan ryhtyneet niihin toimiin sen wuoksi, etteiw‰t he woineet toisin tehd‰. Mutta waikka niin oli, tunsiwat he tykkˆn‰‰n salaista woimaa ja luottamusta Jumalaan ja itseens‰, ja t‰m‰ teki sen, etteiw‰t he pelj‰nneetk‰‰n, jos eiw‰t suuria toiwoneetkaan--he oliwat waan ja katsoiwat rohkeasti tulewaisuutta silmiin. Kero oli heist‰ paras paikka maailmassa ja sen kohottamiseksi rappiotilastaan k‰wiw‰t he rohkeasti ja riwakkaasti tyˆhˆn k‰siksi. Siin‰ he sitten tekiw‰t tyˆt‰ ja he tekiw‰t sit‰ ilolla ja welwollisuuden tunnolla. Ja kun heid‰n ainaisena ohjeenaan oli tyˆteli‰isyys, s‰‰st‰w‰isyys ja tyytyw‰isyys, eiw‰t he koskaan joutuneet suurempaan h‰t‰‰n, eiw‰tk‰ tarwinneet turwautua muiden ihmisien apuun. Waikka taloudellinen edistyminen k‰wikin hitaasti kuten tyhj‰st‰ alkajilla ainakin, ei kuitenkaan unhotettu henkisi‰ tarpeitakaan. Usein kyll‰ oliwat warat w‰hiss‰, mutta yht‰ kaikki tilattiin sanomalehti‰ ja ostettiin muuta hyw‰‰ kirjallisuutta, mink‰ milloinkin warat salliwat. T‰m‰n pitiw‰t he w‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ teht‰w‰n‰‰n, sill‰ olihan kumpikin heist‰ lukemisen kautta kehittynyt siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ se oli sis‰llinen tarwe, eik‰ mik‰‰n ulkonainen pakko. T‰m‰n wuoksi saiwat he kuulla monta pisto= ja iwasanaa ymm‰rt‰m‰ttˆmilt‰ ihmisilt‰, kuinka muka Kerolaiset tarwitseisiwat ne markat pudottaa juurisaawiinsa, mitk‰ he tuhlaawat "awiisuihin" ja muihin kirjoihin. N‰ist‰ ja muista samankaltaisista mietelmist‰ huoliwat he wiisi, sill‰ eih‰n kukaan ollut heid‰n juurisaawiinsa ilmaiseksi mit‰‰n pudottanut; itse he oliwat sen t‰h‰n saakka t‰ytt‰neet ja heist‰ tuntui silt‰, ett‰ he wastakin woiwat niin tehd‰. T‰m‰n t‰hden he pitiw‰t tuonkaltaiset puheet pelkk‰n‰ typeryyten‰ ja lukiwat ne warat, mitk‰ he paniwat kirjallisuuteen, w‰ltt‰m‰ttˆmien menojensa joukkoon. T‰ll‰ tawalla edistyiw‰t he hiljalleen lukemisensa kautta henkisesti ja ahkeran tyˆnteon kautta aineellisissa waroissa melkein itse tiet‰m‰tt‰‰n. Kyl‰l‰iset eiw‰t juuri paljo pit‰neet lukua noista toiwottomista Kerolaisista, jotka oliwat oman onnensa nojaan heitetyt taistelemaan toiwottoman welkakuorman alle. He eiw‰t tienneet heid‰n taloudellisista tˆist‰‰n, toimistaan ja puuhistaan niin mit‰‰n, sill‰ kukapa niit‰ olisi wiitsinyt udella ja tarkastella, koskapa siit‰ ei kumminkaan mit‰‰n tule. Sen he waan tiesiw‰t ett‰ Heikki ja Hanna asuwat Kerolla ja ett‰ he owat kˆyh‰t--hywin kˆyh‰t. Uusia puuhia ja welwollisuuksia alkoi karttua Heikille ja Hannalle, sill‰ ajan kuluessa alkoi heille tulla perillisi‰. Eiw‰t he kuitenkaan murheella wastaanottaneet t‰t‰ uutta w‰en lis‰yst‰, waan he iloitsiwat syd‰mest‰‰n ja kiittiw‰t Jumalaa terweist‰ ja kauneista lapsista.-- N‰ist‰ he saiwat monta iloa ja huwitusta, heid‰n muutoin niin yksin‰isess‰ el‰m‰ss‰‰n. Kun he itsekin oliwat lukemisensa kautta saaneet jo w‰h‰n waloa ja sen kautta kohonneet ymm‰rryksess‰ edelle monta muuta kansalaista, mietti Heikki miettimist‰‰n, kuinka h‰n saisi lewitetyksi waloa kansalaisiinsa ja etenkin omaan kyl‰‰ns‰. Heid‰n kyl‰ss‰ warsinkin huomasi h‰n wallitsewan suuren pimeyden. Ei yht‰‰n sanomalehte‰ tullut koko suureen kyl‰‰n, eik‰ yht‰‰n nidett‰ muuta kirjallisuutta ollut kuin wirsikirja ja katkismus, paitsi ne mit‰ Kerolaisilla itsell‰‰n oli. T‰st‰ oli seurauksena, ett‰ kaikenlaiset ennakkoluulot, taikauskoisuus, juoppous, ep‰rehellisyys, oikeuksiensa ja welwollisuuksiensa tuntemattomuus wallitsi kaikkien kesken. Er‰‰n‰ kertana oli kirkolla iso kokous, jossa oli t‰rkeit‰ asioita k‰sitelt‰w‰n‰. Keron Heikkikin sattui olemaan kirkolla ja h‰nkin meni kokoukseen. H‰n kuunteli kokouksen meluisia w‰ittelyit‰ ja pian huomasi h‰n, ett‰ asiat alkawat menn‰ nurin narin. Siell‰ oli paljon heid‰n kyl‰l‰isi‰, jotka aina rynnistiw‰t miehiss‰ kokouksiin, wastustamaan kaikkea, mik‰ waan w‰h‰nkin oli edistykseen p‰in, waikkeiw‰t he monasti kirkossa k‰yneet. N‰m‰ ne oliwat, jotka nytkin suurella pauhinalla ‰nk‰siw‰t asioita nurin p‰in. K‰lppil‰n is‰nt‰, syrj‰kyl‰n rikkain mies, istua rˆhˆtti pˆyd‰n p‰‰ss‰ ja johti hurjia kyl‰l‰isi‰‰n. Heikki pyysi puheenwuoroa ja sen saatuaan selitti h‰n sointuwassa ja selw‰ss‰ puheessa, miten h‰nen mielest‰ns‰ k‰sill‰ olewasta asiasta paras tulisi. Tyyni hiljaisuus wallitsi koko pitk‰n ajan, mutta usean syrj‰kyl‰l‰isen suupieliss‰ oli hieno ilwehymy. "Mit‰ sin‰ puhut, kˆyh‰h‰n sin‰ olet", sanoi K‰lppil‰, kun Heikki oli puheensa lopettanut. Iso naurunr‰h‰kk‰ syrj‰kyl‰l‰isten puolelta palkitsi tuon heid‰n mielest‰‰n niin oiwallisen korusanan, mutta usean huulilta puhkesi tyytym‰tˆn murina, sill‰ eiw‰t he woineet hyw‰ksy‰ K‰lppil‰n h‰wyttˆmyytt‰. Heikki ei wastannut mit‰‰n tuohon raakaan syytˆkseen. H‰nen suupielens‰ wet‰ysi surullisen ihmettelemisen hymyyn ja h‰n l‰hti kokouksesta pois. Asiat kokouksessa meniw‰t syrj‰kyl‰l‰isten ‰nk‰‰misen mukaan ja kauwan sai kunta k‰rsi‰ pimeyden puolueen tuottamien mielettˆm‰in p‰‰tˆsten t‰hden. Heikki ei ollut ensink‰‰n iloisella tuulella kotiin menness‰‰n. Raskaana taakkana lankesi h‰nen syd‰melleen tieto, kun kansalaiset niin kowin w‰h‰n k‰sittiw‰t teht‰wi‰‰n, oikeuksiaan ja welwollisuuksiaan. Raaka tiet‰m‰ttˆmyys ja w‰kiwalta, rikkauden warjossa, ohjasi nurinpuolin asioita, wiel‰p‰ wallan t‰rkeit‰kin, eik‰ j‰rjellisell‰ puheella ollut mit‰‰n sijaa. Eritt‰inkin tunsi h‰n kuinka paljon heid‰n kyl‰l‰iset oliwat takapajulla muihin werraten ja eip‰ kummakaan, kun ei heill‰ ollut mit‰‰n waloa saatawissa. Mets‰taiwalta yksin kulkiessaan mietiskeli Heikki sinne t‰nne, mill‰ tawalla h‰n woisi olla apuna kyl‰l‰isiens‰ henkisess‰ kohottamisessa. Mutta waikka kuinka paljon h‰n olisi miettinyt ja walinnut keinoja asian auttamiseksi, eiw‰t ne onnistuneet. H‰nen t‰ytyi aina palata yhteen ja samaan, nimitt‰in siihen, ett‰ kaikki on turhaa, ellei h‰n waan saa lewenem‰‰n heid‰n sekaansa hyˆdyllist‰ lukemista. Mutta kuinka t‰m‰n saisi toimeen? Lainakirjasto olisi paras keino lewitt‰m‰‰n waloa ymp‰ristˆˆns‰, mutta sen hankkimiseen tarwitaan waroja ja mist‰ ne tulewat? Kyl‰l‰isilt‰ns‰ ei ole mit‰‰n toiwomistakaan, sill‰ eiw‰t he tunne sen tarwetta. "Jospa olisin rikas, kyll‰p‰ tiet‰isin mit‰ tekisin", mietti Heikki edelleen. "Min‰ ostaisin omilla waroillani kirjaston ja lahjoittaisin sen kyl‰l‰isilleni. Mutta sit‰ en woi tehd‰, sill‰ minulla on tyˆt‰ kylliksi oman perheeni toimeentulosta, senh‰n n‰kyw‰t kyl‰l‰isenikin liiankin suuressa m‰‰r‰ss‰ tiet‰w‰n ... woimaton olen poloinen ... en woi mit‰‰n, waikka halut owat hyw‰t." N‰it‰ miettien tuli Heikki kotiinsa. Kotonansakin oli h‰n w‰h‰puheisempi ja alakuloisempi entist‰ns‰, sill‰ sama ajatus waiwasi h‰nt‰ siell‰kin. Waikka kyl‰l‰isens‰ oliwat h‰nt‰ niin halweksineet ja ylenkatsoneet, ei h‰nen mieless‰‰n heit‰ wastaan ollut kuitenkaan mit‰‰n wihaa, ylenkatsetta ja kostonpyyntˆ‰, sill‰ h‰n aiwan helposti k‰sitti sen, ett‰ he owat yht‰ j‰rjellisi‰ ihmisi‰ kuin kaikki muutkin. He eiw‰t woineet toisin tehd‰ ja olla, sill‰ he eiw‰t paremmin ymm‰rt‰neet tiedon puutteen t‰hden. H‰n oli huomannut, ett‰ tiedon halua kyll‰ oli ihmisill‰, sill‰ kirjojen lainaajia kyll‰ olisi ollut, kun waan olisi ollut mist‰ lainata. Omasta w‰h‰isest‰ kirjastostaan lainailikin h‰n ensimm‰lt‰ kirjoja halullisille, mutta h‰n ei saanut kaikkia koskaan takaisin ja nekin, jotka h‰n wihdoinkin sai, oliwat rewityt ja liatut aiwan pehkuiksi. N‰in k‰wi sent‰hden kun ei niill‰ ollut mit‰‰n m‰‰r‰tty‰ j‰rjestyst‰, sill‰ ensim‰inen lainaaja antoi sen toiselle, toinen kolmannelle j.n.e., niin ettei wiimein tietty miss‰ kirja oli. T‰m‰n wuoksi t‰ytyi h‰nen herjet‰ kirjojansa lainaamasta. Heti Heikin kotiin tultua huomasi waimon tarkka silm‰, ett‰ h‰nen miest‰ns‰ painaa joku raskas huoli. H‰n koetti tehd‰ h‰nelle joitakin kysymyksi‰, mutta sai niin umpi= ja hajamielisi‰ wastauksia, ett‰ h‰nt‰ oikein kauhistutti. Hanna olisi heti tahtonut sukeltaa miehens‰ surun syyhyn, mutta h‰nell‰ ei ollut paljojen toimiensa wuoksi nyt aikaa; sent‰hden t‰ytyi h‰nen t‰m‰ teht‰w‰ns‰ lyk‰t‰ illemmaksi. "Mik‰ sinua waiwaa, kun sin‰ olet niin kummallinen?" kysyi waimo Heikilt‰ aikaa saatuansa. "H‰h ... kuinka...? Eih‰n minua mik‰‰n waiwaa", sanoi Heikki ik‰‰nkuin hawahtuen. "Olethan niin hajamielinen, ett‰ oikein kammottaa." "Niin ... tosiaankin. Olen miettinyt mitenk‰ saisin kyl‰l‰isilleni waloa, jonka tarpeessa tunnen heid‰n olewan, mutta en ole keksinyt mit‰‰n p‰tew‰‰ keinoa", selitti Heikki. "Et mit‰‰n keinoa?" "En." "Sep‰ kummallista, mutta wastaa minulle er‰s kysymys: eikˆ sek‰‰n johtunut mieleesi, miten sin‰ itse olet sen w‰h‰n saanut mit‰ sinulla on?" sanoi waimo ja katsoi miest‰ns‰ ter‰w‰sti silmiin. "Kyll‰ sen tied‰n, ett‰ lukemisen kautta, tied‰n sen mink‰ tied‰n", wastasi Heikki. "Siin‰ tiedossahan on selw‰ ohjelma mietinnˆllesi." "Ja mink‰lainen?" "Semmoinen, ett‰ toimitat heille hyˆdyllist‰ lukemista." "Sen kyll‰ olen jo kauwan tiennyt ja nytkin olen ajatellut, ett‰ paras keino tarkoitukselleni olisi lainakirjaston perustaminen kyl‰‰mme, mutta en keksi keinoja, miten saisin waroja siihen." "Kyll‰ waroja aina saapi, kun waan on hyw‰‰ tahtoa", sanoi waimo melkein nuhtelewaisesti. "Mit‰? Tied‰th‰n, etteiw‰t meid‰n waramme riit‰ semmoisiin uhrauksiin ja jos niit‰ olisi, ei suinkaan minulta puuttuisi hyw‰‰ tahtoa niit‰ niin hyw‰n asian eduksi uhraamaan; paitsi sit‰, olen t‰m‰n asian jo ennakolta tarkoin lukuun ottanut", sanoi Heikki ik‰‰nkuin loukkaantuneena. "Ei niin, ‰ij‰seni! Nyt olet w‰‰rin ymm‰rt‰nyt minua. Senh‰n aiwan hywin tied‰n, ettei meill‰ yksist‰‰n ole niin isoja waroja, ett‰ woisimme lainakirjaston perustaa, samoin senkin, ettei sinulta suinkaan puutu hyw‰‰ tahtoa. Minun tarkoitukseni oli waan esitell‰ sinulle hywi‰ keinoja tarkoituksesi saawuttamiseksi." "No annas kuulla!" "Mek‰‰n emme ole en‰‰n niin perin kˆyh‰t, ettemme woi hyw‰‰n tarkoitukseen uhrata jotakuta kymment‰ markkaa. Me panemme siis alun matkaan ja sitten ker‰ilemme muilta lis‰‰, eikˆ niin?" "He owat minua t‰n‰‰n julkisesti s‰ttineet kˆyhyydell‰; mit‰ he sitten sanoisiwat, jos me panisimme semmoisiin yrityksiin rahoja ja wiel‰p‰ rupeaisimme muiltakin ker‰ilem‰‰n?" sanoi Heikki puoli nolona. "Miss‰ he sen tekiw‰t?" kysyi waimo w‰h‰n h‰mill‰‰n. "Kuntakokouksessa." "Ja mist‰ syyst‰?" "Ei sen paremmasta eik‰ pahemmasta, kuin ett‰ rohkenin koettaa oikaista er‰st‰ asiaa, jonka tunsin w‰‰rin menew‰n." "T‰ss‰ ei tarwitsisi kowin utelias olla, mutta haluaisinpa tiet‰‰, kuka niin typer‰ mahtoi olla?" sanoi waimo. "Kukapa se muu oli kuin K‰lppil‰n pohatta", wastasi Heikki. "Pˆhˆh! Eikˆ sen parempi; h‰nest‰ ei tarwitse pit‰‰ suurta lukua, eik‰ h‰nen sanoistaankaan. Totta kyll‰ on, ett‰ h‰n on rikas, mutta siin‰p‰ se sitten onkin. H‰n ei pid‰ mist‰‰n muusta lukua kuin tawaroistaan, joiden p‰‰ll‰ h‰n istuu kuin tonttu, ja niiden t‰hden luulee h‰n olewansa paras mies pit‰j‰ss‰mme, waikka on tyhm‰ kuin p‰ssi. Rahoistaan pit‰‰ h‰n niin kowasti kiinni, ett‰ ennen antaa sormen pois k‰dest‰ns‰ kuin yhdenk‰‰n pennin.--Ei kukaan tarwitse paremmin lainakirjastoa kuin h‰n ja h‰nen laisensa. Tied‰np‰ warmaan senkin, etteiw‰t kaikki ajattele niinkuin h‰n", selitteli waimo innokkaasti. "No ... no... Tuntuu silt‰ kuin olisit oikeassa. Onpa ihme kun ei tuo asia ole minulle ennen selwinnyt!----Min‰ koetan asiaa punnita tyynemmin", sanoi Heikki. Mit‰ Hanna sanoi olikin ihan totta. Kaikki oikein ajattelewat ihmiset oliwat jo oppineet kunnioittamaan molempia, sek‰ Heikki‰ ett‰ Hannaa rehellisin‰, ymm‰rt‰w‰isin‰ ja tyˆtelij‰in‰ ihmisin‰, ja pit‰m‰‰n heit‰ oman onnensa seppin‰. Ihmeensekaisella kunnioituksella huomasiwat he, kuinka pian n‰m‰ tyhj‰st‰ alkaneina oliwat perustaneet itselleen riitt‰w‰n ja wiel‰p‰ hyw‰nkin toimeentulon. P‰‰lliseksi ei oltu Heikin sin‰ ilmoisna ik‰n‰ n‰hty olewan juowuksissa, waikkei h‰n wiinan maistamatonkaan ollut. T‰m‰ lis‰si wiel‰ suuressa m‰‰r‰ss‰ kunnioitusta Heikki‰ kohtaan. N‰in oikeastaan oliwatkin asiat, waikka tosin lˆytyi paljon semmoisia tyhmi‰, jotka eiw‰t antaneet arwoa millek‰‰n muulle kuin sille, joka oli yli tarwettensa saanut haalituksi kokoon rikkauksia. Semmoinen oli K‰lppil‰n is‰nt‰kin, ja sen nojalla teki h‰n kuntakokouksessa tuon tyhmyytens‰, joka loukkasi niin Heikin itsearwonsa tuntoa, ettei h‰n ollut siit‰ selwit‰k‰‰n. Heikki‰ helpotti niin tuo waimonsa puhe, ett‰ oli kuin raskas taakka olisi pudonnut h‰nen selj‰st‰ns‰. Kuta enemmin h‰n mietti asiaa, sit‰ selke‰mm‰ksi k‰wi, ettei h‰n mill‰‰n muulla kuin waimonsa esitt‰m‰ll‰ tawalla woinut saada lainakirjastoa kyl‰‰n. * * * * * Joku wuosi on kulunut. Sill‰ w‰lill‰ on Heikki koettanut kaikilla mahdollisilla keinoilla kypsytt‰‰ asiaa. H‰n on itse puolestansa pannut lainakirjaston pohjarahaksi kolmekymment‰ markkaa ja kehoittanut muitakin uhraamaan roponsa yhteisen hyw‰n eduksi. Mutta moni ei kuule h‰nt‰, moni ei seuraa h‰nt‰. H‰n on kirjoittanut listoja ja jakanut niit‰ mielest‰ns‰ sopiwille henkilˆille, johon jokainen asiaa harrastawa henkilˆ woisi merkit‰ roponsa, mutta ei niihin tullut monta markkaa. Usein sai h‰n kaikkien waiwainsa ja puuhainsa palkkioksi kuulla kaikenlaista hienoa iwaa ja pilkkaa, mutta niit‰ ei Heikki ollut kuulewinansakaan eik‰ piitannut niist‰ yht‰‰n mit‰‰n, sill‰ h‰n luotti asiansa oikeuteen. "T‰m‰ keino ei kelpaa warojen kokoamiseen, minun t‰ytyy muuttaa menetystapaani, jos on mieli asiasta jotakin tulla", sanoi Heikki er‰‰n‰ iltana waimollensa tyˆst‰ tultuansa. "No, mink‰laiseksi?" kysyi waimo. "T‰ytyy l‰hte‰ mies miehelt‰ suullisesti rahapenni‰ anelemaan, sill‰ listat ja kehoitukset niihin panoksensa kirjoittamaan eiw‰t n‰yt‰ mit‰‰n waikuttawan", sanoi Heikki. "Silloinpa jokainen halullinen saapi tilaisuuden mielenm‰‰rin haukkua sinua wasten silmi‰", arweli waimo. "Niist‰ min‰ huolin wiisi, sill‰ tied‰np‰, ett‰ heid‰n asiansa on w‰‰r‰ ja oikean asian ei tarwitse w‰‰r‰n tielt‰ w‰isty‰.--Kuinka sin‰, yst‰w‰iseni, nyt noin puhut ja asian alussa ollessa olit sen innokas puolustaja, jopa niin innokas, ett‰ woit minuakin ohjata ja rohkaista", sanoi Heikki puoli=ihmeiss‰‰n. "Min‰ olen suuresti pettynyt ihmisien suhteen ja siksi olen tullut aiwan toiseen mieleen", sanoi waimo ep‰wakaisesti. "Min‰ en ole ensink‰‰n en‰‰n horjuwalla kannalla, sill‰ min‰ olen wakuutettu, ett‰ asia tulee toimeen, jos on waan pontta perill‰.-- Hyw‰p‰ on, kun min‰ nyt seison kun sin‰ horjut", sanoi Heikki. "Kuinka sitten aiot alkaa?" "Min‰ menen ensiksi kirkolle, jossa ihmiset owat osaksi jo kehittyneempi‰. Siell‰ esittelen asiani ja ehk‰p‰ siell‰ saan alun matkaan; siten toiwon saawani oman kyl‰l‰isetkin taipumaan", selitti Heikki. "No, yrit‰ h‰nt‰ waan ... saattaisipa se menesty‰ ... enh‰n min‰ h‰nt‰ todestaan..." sanoi waimo per‰‰nantawasti ja ik‰‰nkuin hieman h‰peillen ‰skeist‰ ep‰uskoaan. "Pit‰isih‰n sit‰ t‰ss‰ k‰yd‰ kaupungissakin ennen talwen tuloa", sanoi Heikki sitten, k‰‰nt‰en puhetta toiselle suunnalle. "Niinp‰ kyll‰kin; suolat ja kalatkinhan nuo owat kaikki", myˆnsi waimo. "Ja monta muuta tarwiskalua; tarwitsee saada ter‰st‰, rautaa ja p‰rekatto=nauloja, sill‰ uusi talli pit‰‰ saada kattoon ja muutoinkin walmiiksi ennen talwen tuloa", lis‰si Heikki. "Kyll‰h‰n se niin taitaa olla ... milloin aiot l‰hte‰?" "Ehk‰p‰ sopisi jo huomenna, wai mit‰ sin‰ siihen sanot?" "Mit‰p‰ minulla on siihen sanomista; kun on k‰ytyn‰, niin on k‰ytyn‰; siin‰h‰n se", sanoi waimo. Oli jo niin syksy, ett‰ pellot oliwat leikatut ja wilja osaksi puitukin. Seuraawana p‰iw‰n‰ rupesi Heikki laittelemaan kaupunki=kuormaa ja hankkimaan itse‰ns‰ l‰htˆˆn. H‰n otti kuormakseen uutisrukiita, saadakseen tarwerahoja, warsinkin kun nyt sai parempia hintoja, kun ei maakunnasta wiel‰ ollut kerinnyt suuremmassa m‰‰r‰ss‰ wirrata wiljaa. Waimonsa ja lapsensa hell‰sti hyw‰sti j‰tetty‰‰n l‰hti h‰n. "Kun palaan kaupungista l‰hden min‰ heti ker‰ilem‰‰n rahoja lainakirjaston perustamista warten", sanoi Heikki kartanolta l‰htiess‰‰n. Sitten l‰hti h‰n ajaa hyryttelem‰‰n. Nuorin lapsi k‰siwarrellaan ja isoimmat ymp‰rill‰‰n, seisoi Hanna kartanolla ja katseli miehens‰ l‰htˆ‰. H‰n katsoi niin kauwan kuin h‰nt‰ w‰h‰nk‰‰n n‰kyi, ja sittenkin wiel‰ kun Heikki oli k‰‰ntynyt mutkan taa, katsoi waimo yh‰ wiel‰ kauwan aikaa, n‰hd‰kseen, eikˆ menij‰ wiel‰ jostakin puunw‰list‰ wilahtaisi. H‰n oli niin ajatuksiinsa waipuneena, ettei h‰n huomannut ensink‰‰n, ett‰ syksyinen ilma oli liiaksi kylm‰ h‰nen tuossa paitahihasillaan miehens‰ l‰htˆ‰ katsellessaan ja ett‰ lapset woisiwat wilustua ja ehk‰p‰ saada jonkun taudin. Wasta sitten kun er‰s lapsista sanoi: "ƒiti! Minulle tulee kylm‰", hawahtui h‰n unelmistaan ja riensi lastensa kanssa huoneesen. Waikka ‰iti‰ wilu karsi ja waikka lasten leuwat lotisiwat kylm‰n t‰hden, ei siit‰ kuitenkaan tullut pahempia seurauksia, sill‰ ei ‰iti koemmin kuin lapsetkaan olleet hemmotellen kaswatetut; ainoastaan pienin lapsi oli seuraawana yˆn‰ w‰h‰n lewoton. Heikki ja Hanna rakastiwat toisiaan syd‰mest‰‰n. Waikkei Heikin matka ollut sen pitempi kuin likimm‰iseen kaupunkiin, tuntui Hannasta kuitenkin sangen ik‰w‰lt‰ ja tukalalta, kun Heikki l‰hti pois. Siit‰ tuo pitk‰llinen haaweksiwa miehens‰ j‰lkeen katsominen. Mit‰p‰ siin‰ oli. Heikki meni kuin menikin, ja h‰n tuli onnellisesti kaupunkiin. H‰n oli kauan aikaa tehnyt kaikki kauppansa yhdess‰ paikassa ja siihen h‰n nytkin meni. Kauppias oli nyt k‰sitt‰nyt asemansa oikein. H‰n nimitt‰in oiwalsi sen, ett‰ h‰nen ammattinsa ja toimeentulonsa menestyminen riippuu juuri kansasta. Sent‰hden kohteli h‰n ihmisi‰ kaikin puolin hyw‰sti ja ihmisellisesti. T‰m‰ tapa oli wet‰nyt paljon ihmisi‰ h‰nen puoleensa, ja he tekiw‰t kaikki kauppansa tuon kohteliaan kauppamiehen kanssa; seh‰n se oli Heikinkin siihen taloon ohjannut. Heti kartanolle tultuansa oli kauppamies Heikki‰ wastassa. Hewonen riisuttiin yksiss‰ neuwoin ja pantiin talliin; k‰rryt kuormineen wedettiin wajaan lukon taa, sill‰ nyt oli niin ilta, ettei k‰ynyt ryhtyminen en‰‰n kaupantekoon. Kauppamies wei Heikin sis‰huoneeseen, tarjosi suun=awausta; tupakkaa, kahwia ja eip‰ ryyppy‰k‰‰n unhotettu. Haastellessa yht‰ ja toista kului ilta hupaisesti ja kun illallinen oli syˆty yhdess‰, laitettiin Heikille eri huoneeseen wuode, johon h‰n pani maata. Aamulla ruwettiin kaupantekoon ja pian oli Heikki myˆnyt kuormansa ja ostanut ostoksensa. H‰n alkoi hommata itse‰ns‰ kotimatkalle ja kokoili sit‰ warten ostoksiansa, sijotellen niit‰ k‰rryillens‰. Saatuansa kaikki kapineensa reilaan ja hyw‰‰n j‰rjestykseen, meni Heikki kauppamiehelle hyw‰sti sanomaan. "Helkkarissa ... nytkˆ jo...? Eih‰n toki niin kiirett‰ ole. Pit‰isith‰n toki edes niin kauwan malttaa, ett‰ kerki‰‰ l‰htˆryypyt ottamaan", puheli kauppamies, k‰wellen kaapillensa. "En min‰ h‰nt‰ nyt ... mit‰p‰ min‰ h‰nell‰...", sanoi Heikki katkonaisesti. "Oh, ei hyw‰ pahaa tee n‰in sumusella ja kolkolla s‰‰ll‰", sanoi kauppamies, samassa kun h‰n kaasi kaapin l‰p‰ll‰ olewan pikarin t‰yteen. Sitten kehoitti h‰n Heikki‰ ryypp‰‰m‰‰n. Hitain askelin l‰heni Heikki tuota punoittawaa pikaria; h‰n ryypp‰si puolet sen sis‰llyksest‰. "Pohjaan asti! Samaa siin‰ on alla kuin p‰‰ll‰kin ... pohjaan", kehoitti kauppamies. "En min‰ ... menee p‰‰h‰n", esteli Heikki. "Ent‰p‰ ... pohjaan waan", hopitti kauppamies. Heikki totteli. "Samaa p‰‰lle kuin allekin--kaksi silm‰‰ wierahalla, toinen silm‰ ja toinen silm‰", sanoi kauppamies tarjoten Heikille toista ryyppy‰. "Min‰ en ole koskaan ollut paljokas w‰kewille; en en‰‰n uskalla ottaa, sill‰ selw‰sti tunnen sen menew‰n p‰‰h‰ni ja min‰ en tahtoisi olla juowuksissa, jommoisena en wiel‰ koskaan ole ollut", sanoi Heikki. "Pˆhˆh! Sen kyll‰ tied‰n, ettette ole mik‰‰n juoppo, mutta kaksi pikku tillikkaa ei suinkaan teit‰ pilaa ja waikka se nyt korwissa w‰h‰n kihiseisikin, kyll‰ sen pian tuuli matkalla wiepi.--Ottakaa waan pois, sill‰ se onkin parempaa ainetta kuin tawallista, oikein purjeen takaista", kehotti kauppamies yh‰. Hitaasti ja wastahakoisen n‰kˆisesti otti Heikki tuon toisenkin tarjotun ryypyn, mutta h‰n otti kuitenkin. Pitemmitt‰ mutkitta rupesi kauppamies nyt Heikille jakelemaan kaupantekij‰isi‰. "Eih‰n se sowi, ett‰ niin tyhjink‰sin l‰hte‰; mit‰s sitten kotiin tultuanne antaisitte em‰nn‰llenne ja lapsillenne? Tuossa on em‰nn‰lle huiwi ja karttuunia ja t‰ss‰ lapsille makeisia. T‰ss‰ on itsellenne matka=ew‰st‰, jos taipaleella kowin kylm‰ sattuisi tulemaan", sanoi h‰n wiimeiseksi, pist‰en samassa t‰ysin‰isen paperiin k‰‰rityn pullon Heikin k‰teen. Sitten antoi h‰n wiel‰ Heikille ryypyn. "Mit‰s te nyt n‰in paljon ... enh‰n min‰ nyt ... te olette liian hy ... kowin hyw‰", sanoi Heikki, mutta h‰nen kielens‰ sammalsi ja h‰n h‰pesi sit‰ suuresti. Sitten j‰tettiin hyw‰sti ja pian olikin Heikki kotomatkalla. Jokseenkin kylm‰ tuuli puhalteli ja wihmasadetta alkoi tulla tuulen muassa. Kaikki t‰m‰ ei kuitenkaan haitannut Heikki‰ yht‰‰n mit‰‰n, sill‰ h‰nen sis‰ll‰‰n oli siksi paljon l‰mpˆ‰, ettei ulkonainen kylmyys h‰neen mit‰‰n waikuttanut. Waikk'ei h‰n ollut ottanutkaan w‰kewi‰ yht‰‰n muuta kuin nuo kolme pikarillista konjakkia, meni se kuitenkin h‰nen tottumattomaan ja kowasta tyˆst‰ waiwaantuneeseen ja w‰syneeseen ruumiiseensa niin, ett‰ h‰nen molemmat korwansa kihisiw‰t. Siin‰ h‰n kuormansa p‰‰ll‰ istua kyyrˆtti miettien nykyist‰ asemaansa ja tilaansa. Olipa warsin hyw‰ asia h‰nen mielest‰ns‰, kun ei kukaan ollut n‰kem‰ss‰ h‰nen juowuksissa oloansa. Ja jospa joku tulikin wastaan tai ajoi edelle, oliwat he outoja ihmisi‰, jotka eiw‰t h‰nt‰ tunteneet ja eik‰p‰ heill‰ ollut aikaa h‰nt‰ tarkastellakaan. Joku wastaantulija koetti h‰nt‰ tarkastella ja tirkistell‰ silmiin; mutta ehk‰p‰ ei he mit‰‰n huomanneet, semmink‰‰n kun h‰n koetti olla hiljaa ja rauhassa. Ehk‰p‰ h‰n ei ollutkaan juowuksissa, sill‰ tiesih‰n ja tunsihan h‰n kaikki mit‰ ymp‰rill‰ tapahtui. Se lieneekin waan pelkk‰ turha luulo, joka h‰nt‰ waiwaa; tuntuupa silt‰kin kuin nuo ryypyt eiw‰t olisi olleet niink‰‰n pahoja ja waarallisia, sill‰ hyw‰‰h‰n nuo tuntuiwat tekew‰n syd‰nalassa eik‰ tunnu yht‰‰n kylm‰lt‰k‰‰n waikka on sateesta kastunut aiwan likom‰rj‰ksi. T‰mmˆisi‰ mietti Heikki taipaleella ollessansa. H‰n ei huomannut miettimisens‰ wuoksi pit‰‰ mit‰‰n lukua hewosensa kulkemisestakaan, jonka wuoksi hewonen lopalla korwin k‰well‰ lˆtˆsteli rapakoisella tiell‰ niinkuin itse tahtoi. T‰ll‰ tawalla ja n‰it‰ miettien oli Heikki tullut ensim‰iseen syˆttˆpaikkaan. K‰rryist‰ alas astuissaan tollahteli h‰n sinne t‰nne, mutta h‰n uskotteli waan jalkansa k‰rriss‰ istumisesta tampeentuneen. Kun h‰n oli hewosensa riisunut ja laittanut suojaan syˆm‰‰n, meni h‰n itse huoneeseen. Huone oli l‰mmin, sill‰ siin‰ oli wasta leiwottu. Heti huoneeseen tultuansa pani h‰n penkille maata ja nukkui kohta. Kuitenkaan ei h‰n nukkunut paria tuntia enemp‰‰, sill‰ h‰nen piti olla huomenna kotona, jonka wuoksi h‰nell‰ oli matkan huolet. Kun h‰n nousi ylˆs, oli h‰nen p‰‰ns‰ oudosti raskas ja kipe‰. Wilunw‰reet karsiwat pitkin selk‰piit‰, waikka h‰n oli maannut l‰mpym‰ss‰ tuwassa. Kuitenkaan ei h‰n n‰iden t‰hden ollut matkaan l‰htem‰tt‰. Kolkko tuuli oli pikemmin yltynyt kuin masentunut, ja yhten‰ pyryn‰ toi se mukanaan utusadetta. L‰pim‰rk‰n‰ l‰mpim‰ss‰ huoneessa nukkuessaan oli h‰n ik‰‰nkuin ollut jonkinmoisessa l‰mpym‰ss‰ hauteessa ja niin saawuttanut jonkunlaista n‰enn‰ist‰ l‰mpimyytt‰. Mutta kun h‰n nyt tuli kylm‰‰n, wire‰‰n tuuleen ja sateeseen, tuntui silt‰ kuin h‰nen ruumiinsa ymp‰rill‰ olisi ollut kokonainen j‰‰wuori. Kylm‰ tuuli puhalteli waan lakkaamatta, yh‰ enemm‰n j‰‰hdytt‰en m‰rki‰ waatteita ja samassa h‰nt‰ itse‰‰nkin. Wiimein t‰m‰ enenew‰ kylmyys k‰wi aiwan siet‰m‰ttˆm‰ksi. H‰n w‰risi ja wapisi niin ett‰ hampaat suussa kalisiwat. Kun h‰nen oli kylm‰n ja w‰risemisen t‰hden mahdoton k‰rryiss‰ pysy‰, koetti h‰n k‰welem‰ll‰ l‰mmint‰ns‰ hankkia, mutta eip‰ siit‰k‰‰n suurin apua ollut. Wiimein muisti Heikki tuon kauppamiehen antaman pullon; seh‰n oli annettu h‰nelle matka=ew‰‰ksi ja juuri kylm‰n waralta. H‰n muisteli, kuinka h‰n ei ennen hewosensa syˆtt‰mist‰ ensink‰‰n ollut tuntenut mit‰‰n wilua, waikka h‰n silloinkin oli ihan wesilieoksi kastunut ja waikka tuuli oli yht‰ kylm‰ ja ankara kuin nytkin: kaikki tuo silloinen l‰mpimyys ja hywinwointi oli noiden kolmen ryyppytillikan ansio aiwan warmasti. Eih‰n mit‰‰n haittaisi, jos h‰n hakisi tuon pullon ja ottaisi pienen kulauksen w‰risew‰n syd‰mens‰ l‰mmitt‰miseksi; ei suinkaan tarwitse sen wuoksi itse‰‰n juowuksiin juoda----ei suinkaan. N‰it‰ mietti Heikki itsekseen hewosen j‰ljess‰ k‰wellen ja w‰risten. H‰n koetti kˆmpi‰ k‰rryihin, mutta h‰n oli niin kˆntistynyt, ett‰ h‰nen oli mahdoton sinne p‰‰st‰ hewosen k‰welless‰. Sittenkun h‰n oli seisattanut hewosen, kˆmpi h‰n kuormansa p‰‰lle ja kaiwoi sielt‰ esille pullonsa. Se oli niin lujaan tulpattu, ett‰ n‰yttip‰ melkein mahdottomalta saada sit‰ auki semminkin kun h‰nen k‰tens‰ oliwat kowin kontassa. T‰ytyi ottaa puukko tupesta ja sill‰ w‰hin erin murtaa tuo kitsas tulppa. Heikin syd‰n ilostui tulpan auki saatuansa; olipa niinkuin h‰n olisi jo puoleksi pelastunut kaikesta kylmyydest‰ ja wilusta. "Otan kuin otankin tuosta tilkan kauheaan wiluuni--eip‰ t‰ss‰ nyt ole ket‰‰n n‰kem‰ss‰-- mutta ei paljoa, ei paljoa, sen werran waan, ett‰ w‰h‰n l‰mpenen", mietti h‰n itseksens‰ ja h‰n otti. Melkein heti tuntui se mukawasti ja wirkist‰w‰sti kiertelew‰n ja waikuttawan syd‰nalassa. Ei kauwan wiipynyt ennenkuin sen waikutus rupesi parantamaan h‰nen kurjaa ja siet‰m‰tˆnt‰ tilaansa. Waikka tuntuikin nyt niin paljon paremmalta, ei Heikki ollut t‰ydellisesti tyytyw‰inen nykyiseen oloonsa: wiel‰ oli w‰hin wilu, wiel‰ tuntuiwat j‰senet kankeilta ja kˆntittyneilt‰, wiel‰ tuntui tuuli ja wihmowa sade kylm‰lt‰, niin--wiel‰, wiel‰. T‰mmˆist‰ waillinkia joka paikassa itsess‰‰n tuntien, p‰‰tti Heikki wiel‰ naukata pullostansa; olihan siin‰ nyt hyw‰ saanti, kun tulppakaan ei ollut en‰‰n lujassa. H‰n otti pullonsa esille ja kallisti. Pullon awonaisesta kaulasta oli hyw‰ tulo ja Heikin suu pullahti niin t‰yteen, ettei sinne olisi pisarettakaan enemp‰‰ mahtunut. T‰mmˆinen oli Heikin tarkoitus ollutkin, ett‰ se kerrankin kyll‰ksi asti auttaisi, sill‰ olihan h‰n selw‰sti huomannut edellisen ottamisen liian w‰h‰ksi. Niin Heikki. Pian tuliwatkin tuon oiwallisen l‰‰kityksen ja runsaan otoksen seuraukset n‰kywiin. Syd‰n l‰mpeni niin pian, hampaat lakkasiwat kaikenni kalisemasta ja wiimeisetkin wilunw‰reet katosiwat kuin kaste maahan. Ei nyt ollut yht‰‰n kylm‰ k‰rriss‰k‰‰n ollessa ja j‰senetkin tuntuiwat niin mukawasti l‰mpenew‰n ja notkistuwan. Kolkko tuulen wihuri ja sade eiw‰t tuntuneet ensink‰‰n kylm‰lt‰; p‰in wastoin tuntuiwat ne sangen wirkist‰w‰sti huuhtelewan h‰nen oudosti kuumia kaswojansa, kummallisesti kihisew‰‰ p‰‰t‰ns‰. T‰h‰n saakka oli hewonen k‰wellyt oman tahtonsa mukaan, Heikin w‰h‰‰k‰‰n sit‰ kiirehtim‰tt‰. Mutta nyt ei ollut h‰nen mielest‰ns‰ saman tekew‰ miten hewonen kulki, sill‰ eih‰n h‰n t‰ll‰ tawalla kulkien m‰‰r‰=ajalla kotiin p‰‰sisi. H‰n otti suitsiper‰t k‰teens‰ ja roppasi niill‰ wire‰‰ hewostansa. Hewonen s‰ik‰hti tuota noin ‰kkin‰ist‰ tapain muutosta ja alkoi t‰ytt‰ w‰ke‰ns‰ kiit‰‰ eteenp‰in. "Hih!" kiljahti Heikki, heiluttaen suitsiwarsia p‰‰ns‰ ymp‰ri. "Hih waan!" kiljahteli Heikki tawasta edelleenkin. "Mutta kerta wiel‰ ... w‰h‰n wiel‰ ... seh‰n tuntui tekew‰n niin hyw‰‰ ... w‰h‰n waan ... --ei paljoa..." hˆpisi Heikki itseksens‰, kaiwellen pullon tulppaa, samassa kun hewonen oli masentunut k‰welem‰‰n. Sen k‰siins‰ saatuansa naukkasi h‰n siit‰ taasenkin, noin waan w‰h‰iseksi lis‰ksi entiselle. Nyt tuli h‰nen nykyinen olonsa entist‰ ehommaksi. Tuuliko nyt wai satoi, oliko nyt kylm‰ tahi l‰mmin, menikˆ hewonen taikka oli menem‰tt‰, kaikista noista huoli Heikki wiisi. H‰nen p‰‰ns‰ tuntui hirmuisen raskaalta ja siell‰ suhisi, paukutti ja jyskytti niin ankarasti. Hewonen k‰well‰ jurpotteli aiwan niinkuin itse tahtoi, sill‰ Heikki ei h‰nt‰ nyt kiirehtinyt. Heikki‰ rupesi nyt kowasti w‰sytt‰m‰‰n. H‰n nuokkui ja nokahteli kikker‰n kuormansa p‰‰ll‰, pit‰en suitsia k‰dess‰‰n; wihdoin nukkui h‰n t‰ydellisesti. Tuolla waapperalla asemalla istuallaan nukkuissaan retkahteli h‰nen herwoton ja holtiton ruumiinsa sinne t‰nne ja w‰himm‰ss‰kin nytk‰yksess‰ oli h‰n waarassa pudota p‰‰t‰ns‰ myˆten k‰rryist‰ alas. Nyt alkoi jo ilta h‰m‰rt‰‰ ja Heikki oli tullut oman pit‰j‰ns‰ piiriin. Useita taloja oli h‰n t‰ll‰ tawalla kulkiessaan jo siwuuttanut, mutta wiel‰ oli lyhyk‰inen mets‰taiwal kuljettawana, ennenkuin tultiin pit‰j‰n kirkonkyl‰‰n. Tunnoton ja tiedoton matkustajamme oli hewosineen tullut nyt t‰lle mets‰taipaleelle. Sen keskipaikoilla oli tiess‰ isonlainen syˆte, johon Heikin k‰rryratas sattui jytk‰ht‰m‰‰n. Samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ kun se tapahtui, puukkasi Heikki p‰‰t‰ns‰ myˆten maantien ojaan. Kun h‰nell‰ oli suitset k‰dess‰‰n, putosiwat ne h‰nen mukanaan maahan; hewosen k‰welless‰ meniw‰t suitsiper‰t k‰rrynrattaan alle ja hewonen seisahtui tiepuoleen. Oitis her‰si Heikki pudottuaan. Kaikeksi onneksi ei h‰nelle pudotessaan k‰ynyt sen pahemmasti, kuin ett‰ h‰n kastui wetisess‰ maantien ojassa m‰rk‰‰kin m‰rjemm‰ksi. Kaikin woimin yritti h‰n nousemaan ylˆs, mutta se oli per‰ti mahdoton. Jalat oliwat weltot ja koko ruumis oli niin raukea ja herwoton, ettei siin‰ tuntunut olewan hituakaan mit‰‰n woimaa eik‰ holttia. Jos h‰n p‰‰sikin kˆmpim‰‰n w‰h‰n kontalleen, niin p‰‰ oli niin raskas ja sit‰ wiemasi niin hirwe‰sti, ett‰ kun se tuli w‰h‰‰k‰‰n ylemm‰ksi muita ruumiin osia, kaatui se mihin p‰in tahansa ja samassa wei se muutkin raajat menness‰‰n. N‰hden kaikki ylˆsnousemisensa yritykset turhiksi, sai h‰n wiimein suurella waiwalla ryˆmityksi maantien ojan toiselle puolelle. Osaksi oli h‰n jo muutenkin selwinnyt enimm‰st‰ humalasta, mutta tuo putoaminen ja kylm‰ kylpy selwitti h‰nt‰ wiel‰ enemm‰n; sent‰hden olikin h‰n jo t‰ydell‰ toimellaan, mutta liikkumaan ei h‰nell‰ ollut woimaa, eik‰ h‰n p‰‰ssyt paikalta p‰k‰ht‰m‰‰n. Siin‰ mietti nyt Heikki raiska surullista ja owelaa tilaansa. H‰n muisti, ymm‰rsi ja k‰sitti kaikki, mill‰ tawalla t‰m‰ turma oli h‰nelle tullut. H‰n itse, eik‰ kukaan muu, oli t‰h‰n alentawaiseen onnettomuuteen syyn‰. Kowa h‰pe‰n tunne ja syd‰men kipu waiwasi h‰nt‰ nytkin jo, waikkei h‰n ollut aiwan selw‰k‰‰n. Tiet‰ myˆten n‰ki Heikki tulewan jonkun miehen. Ennenkuin h‰n oli tullut kohdallekaan, rupesi Heikki pyyt‰m‰‰n h‰nelt‰ apua. "Woi, woi, woi, woi! Auttakaa, auttakaa; auttakaa Jumalan t‰hden minua poloista--auttakaa hyw‰ mies minua waiwaista", pyyteli Heikki. "Mik‰s on h‰t‰n‰, onko jalka poikki wai?" sanoi mies kohdalle tultuansa, katsella tˆllistellen ymp‰rillens‰. "Ei jalassa ole mit‰‰n wikaa, waan min‰ en muuten p‰‰se t‰st‰ ylˆs", sanoi Heikki sammaltaen. "Ahaa! Eikˆ sen pahempaa? Sitten on parasta ett‰ pit‰‰ w‰h‰n hajusuolaa nen‰n alla, niin pian siit‰ mies toipuu. Kyll‰ minulla itsell‰nikin on useammasti kuin yhden kerran ollut niin raskas p‰‰, ett‰ on t‰ytynyt maantien ojaan maata panna, enk‰ ole koskaan sen parempaa apua tarwinnut kuin hiukan hajusuolaa", puhua hˆwelsi mies l‰heten samassa Heikki‰. Samassa siwalsi h‰n ojan partaalta pitk‰n liekouneen kek‰leen, joka siihen oli j‰‰nyt jostakin sammuneesta nuotiosta. "Kas t‰ss‰! T‰m‰p‰ sattui niinkin kutsuttu ... t‰mmˆist‰ se juuri ollakin pit‰‰", sanoi mies, pist‰en samassa kek‰leen hiiltyneen p‰‰n Heikin nen‰n eteen. "Anna minun olla pilkkaamatta ja auta minua ylˆs ja k‰rryihin, jos olet kristitty ihminen; muutoin kuolen min‰ t‰ss‰ wiluun", koki Heikki toimittaa. "Wai wiluun! N‰ytp‰, weli kulta, sill‰ waralla ottaneen l‰mmint‰ sis‰llesi, ett'et suinkaan hewill‰ wiluun kuole. Oi weikkonen! Useanlaisessa tilassa ihmisen pit‰‰ olla, ennenkuin se wiluun kuolee. Mutta lempo wiekˆˆn! Olethan kankea kuin pˆlkky, kuinka sinua woisi ylˆs saada", touhusi mies koettaen Heikki‰ k‰‰nt‰‰ watsaltansa selj‰lleen ja katsella wilkuillen ymp‰rillens‰. "Anna minun olla rauhassa", sanoi Heikki. "Kas niin, wai rauhassa! Pyysith‰n minua itse‰si pystykokoon auttamaan, mutta mitenk‰ tuommoista tˆnkki‰ auttaa, joka on kankea kuin puu; t‰ytyy ensin w‰h‰n hieroa, ett‰ hiukankaan notkistuisit, ja sitten..." Noita puhuessaan alkoi mies tukkia k‰si‰‰n Heikin taskuihin. "Roswo, ryˆw‰ri! Heit‰ minut rauhaan", koki Heikki sanoa. "Wai niin, wai roswo ja ryˆw‰ri! No, olkoon menneeksi, en min‰ semmoisista nimityksist‰ tule pahemmaksi enk‰ paremmaksi, sill‰ olempa usein ennenkin jos jonkinlaisia nimityksi‰ kuullut. Kuitenkin tuntuu t‰m‰ teid‰n nimityksenne hieman sopimattomalta mielest‰ni, kosk'ei minulla ole sen pahempaa tarkoitusta, kuin ett‰ ottaa teid‰n rahanne itselleni, joita min‰ paremmin tarwitsen kuin te; muutoin en luule niit‰ niin paljon olewan, ett‰ teid‰n niiden t‰hden tarwitseisi kinnistell‰ ja melua nostaa. Muutoin annan teille sen neuwon, ett‰ pid‰tte pienemp‰‰ suuta, ettei minun tarwitse ryhty‰ siihen ik‰w‰‰n keinoon, ett‰ jollakin tuntuwalla tawalla t‰ytyisi teit‰ waientaa." N‰it‰ puhuessaan oli mies k‰ynyt kowemmasti Heikki raiskaan k‰siksi. Mutta waikka Heikki olikin siin‰ tilassa, ettei h‰n woinut seisoalleen nousta, oli h‰n kuitenkin niin paljon tointunut, ett‰ h‰n teki woimallista wastarintaa maassakin maatessaan tuolle luwattomalle anastajalle. H‰n koki pysytell‰ aina watsallaan, ja milloin h‰nen h‰tyytt‰j‰ns‰ yritti pist‰m‰‰n k‰tt‰ns‰ h‰nen taskuihinsa tai poweensa, tarttui h‰n woimakkaasti h‰nen k‰teens‰, ja t‰ll‰ tawalla oli h‰n monta roswon yrityst‰ turhaksi tehnyt. Muutoin oli Heikki warowaisuudesta pannut rahaw‰h‰ns‰ liiwins‰ powitaskuun, josta, kun kaikki waatteet oliwat lujasti kiinni napitetut, niit‰ oli waikea k‰siins‰ saada. T‰ll‰ tawalla temmelt‰ess‰ oli kulunut aikaa. Selw‰sti tunsi Heikki, ett‰ h‰n ajanpitk‰‰n joutuisi tappiolle, sill‰ ei ollut en‰‰n napissa muuta kuin liiwi, jota anastaja pyrki kaikin woimin repim‰ll‰ auki saamaan. Nyt tuli asialle aiwan toinen k‰‰nne. Sill‰ juuri kuin Heikki oli uupumaisillaan alinomaisesta ryntt‰yksest‰, ilmestyi tienaukialle nelj‰ miest‰. He tuliwat samalta p‰in kuin h‰nen h‰tyytt‰j‰ns‰kin ja meniw‰t n‰ht‰w‰sti edess‰ p‰in olewaan kirkonkyl‰‰n. He tuliwat k‰yden, ja heti ensi silm‰yksell‰ huomasi tulijain olewan herrasmiehi‰, sill‰ heill‰ oli kokoon k‰‰rityt sateensuojat k‰siss‰, sill‰ sade oli nyt jo lakannut. Heti kun ryˆw‰ri n‰ki nuo tulijat, heitti h‰n Heikin rauhaan: "Nuo saakelin roistot", mumisi h‰n ja syˆksyi mets‰‰n. Nyt oli Heikki p‰‰ssyt p‰lk‰h‰st‰, mutta pian huomasi h‰n joutuneensa ojasta allikkoon. Selw‰sti tunsi h‰n tulijain joukossa oman pit‰j‰ns‰ nimismiehen ja suurin surmin ei h‰n olisi t‰mmˆisess‰ tilaisuudessa ollessaan tahtonut tawata h‰nt‰. Ennen h‰n olisi tahtonut kymmenen kertaa mieluummin olla mets‰ss‰ ryˆstettyn‰, kuin t‰ss‰ paikassa, kunhan waan ei nimismies olisi h‰nt‰ n‰hnyt. H‰n k‰‰ntyikin poisp‰in tiest‰, koettaaksensa, eikˆ t‰m‰ keino eksytt‰isi nimismiehen huomiota. Tulijat l‰hestyiw‰t Heikki raiskaa, jonka syd‰n lˆi kowasti. "Mit‰ eikˆ tuossa ole juopunut mies tien wieress‰?" sanoi nimismies kohdalle tultuansa. "Silt‰p‰ se n‰ytt‰‰; talonpoika arwoltansa, luulen ma", sanoi toinen. "Joutawiahan weli Lewenius puhuu, sill‰ eih‰n siwistyneit‰ ihmisi‰ koskaan tuommoisessa tilassa tawata; se sinun olisi pit‰nyt tiet‰m‰n ja silloin ei t‰mmˆisiss‰ kohtauksissa pit‰isi tulla kysymyst‰k‰‰n muusta kuin talonpojasta", sanoi nimismies puoli tuimasti. "No, ‰l‰h‰n nyt kiiwastu. Enh‰n ole muuta sen pahempaa tehnyt kuin waan sanonut mit‰ miehi‰‰n tuo raakalainen tuossa on", sanoi Lewenius. "Sen sin‰ oikein sanoit, sill‰ ei ole mit‰‰n raakuutta werrattawana talonpojan raakuuteen; katsokaas tuota nyt tuossa", sanoi er‰s mˆhˆmahainen mies huonolla ruotsinwoittoisella murteella; h‰n n‰ytti joltakin k‰sityˆl‰iselt‰. "Oikein, weli Rommander, oikein" sanoi Lewenius ja kaikki r‰h‰htiw‰t sill‰ sukkeluudella nauramaan. "Siin‰ on talonpoikainen siwistys oikeassa karwassaan, ottakaa nyt hyw‰t herrat oppia tuosta, joka tuossa on; heh‰n kehuwat itsell‰‰n olewan siwistyst‰" sanoi Rommander. H‰nen nimen‰ oli ennen ollut Rommakko, mutta kun h‰n oli saanut kis‰llikirjan, oli entinen nimi h‰nest‰ ruwennut tuntumaan raa'alta, sen wuoksi oli h‰n nimens‰ muuttanut latina=p‰‰tteiseksi. "Mit‰, kuinka? Min‰ luulen tuntewani tuon miehen tuossa. Eih‰n h‰n waan ole Keron Heikki tuolta Syd‰nmaan kyl‰lt‰? sanoi nimismies, ik‰‰nkuin ei h‰n olisi kuullutkaan Rommanderin wiimeist‰ puhetta. "H‰nkˆ, joka puuhaa lainakirjastoa Syd‰nmaan kyl‰‰n?" kysyi Longman. "H‰nenp‰ juuri luulen tuon miehen olewan", sanoi nimismies ja alkoi k‰well‰ Heikin luokse. "Hah, hah, hah! H‰n warmaan palaa kirjoja ostamasta kirjalainastoonsa", sanoi Rommander. "Aiwan oikein; arwasinhan min‰ ... Keron Heikki se on kuin onkin", sanoi nimimies, k‰‰nn‰tt‰en samassa maassa makaawaa. "Kuinka sin‰ itsesi tuommoiseksi siaksi olet juonut?" lis‰si nimismies. "Otin w‰h‰sen wiluuni kauppamiehen antamasta pullosta, niin menih‰n se..." koki Heikki ‰nkytt‰‰. "Kauppamiehen antamasta pullosta w‰h‰sen ... kyll‰ min‰ n‰en, ettei sit‰ kowin w‰h‰sen ole ollut. Tuommoisia raakalaisia te olette: kun waan on w‰h‰‰k‰‰n saantia, niin juotte kuin siat, ja tuolla lailla sitte ajelette ihmisien silmiss‰.----Wiel‰ t‰m‰ lainakirjastoa", s‰yhysi nimismies. "Enh‰n min‰ ole ennen koskaan ollut juowuksissa, auttakaa minua pois t‰st‰ ... enk‰ min‰ en‰‰n..." sommerteli Heikki. "Hah, hai, hah", nauroi Rommander. "Auttaa tuommoista miest‰! Seh‰n olisi raakaa", sanoi Lewenius. "Olisihan se itsens‰ tahraamista, jos ryhtyisi tuommoiseen otukseen; kyll‰ kaiketi nousee kuin selwenee, seh‰n on heid‰n tapansa. H‰nt‰ ei kannata auttaa, eik‰ nyt kylmyydenk‰‰n t‰hden ole en‰‰n waaraa; kun ei nouse, niin olkoon nousematta, eip‰ h‰nest‰ suurta waaraa ole ... paras heist‰ ja tuommoinen", sanoi nimismies ja l‰hti inhoawan n‰kˆisen‰ Heikin luota pois. "Tuohonko heit‰mme tuon?" kysyi Longman nimismiehen tielle tultua. "Siihenp‰ tietenkin", wastasi Lewenius. "No, mutta olisihan h‰nest‰ woinut olla meille hyˆty‰kin, jos olisimme auttaneet", arweli Longman. "No mit‰ wainen?" kysyi Rommander. "Olisimme woinut pit‰‰ h‰nt‰ narrinamme." "Ei se kannata tuommoisia pit‰‰ narrinaankaan.----Kun sijan j‰lkeen l‰htee, wiepi se tunkiolle. Paras on ett‰ j‰t‰mme h‰net siihen miss‰ h‰n on", sanoi nimismies ja keikautti p‰‰t‰ns‰. "Paras on ett‰ l‰hdemme", lis‰si h‰n, sitten. "Paras on ett‰ l‰hdemme niine hywineen", s‰estiw‰t toiset.----Ja niin he l‰htiw‰t. * * * * * "Mitenk‰ on, welikullat! Suwaitsetteko poiketa meille, koska nyt on jo n‰in myˆh‰inenkin?" sanoi nimismies towereilleen tiell‰ menness‰‰n. "Kyll‰, mutta mit‰p‰ hyw‰‰ sinulla olisi meille tarjottawana siell‰?" sanoi Lewenius. "No, jos ei muuta, niin pantaisiin edes mureneen p‰‰lle", selitti nimismies. "Sep‰ ei olisi hulluimpaa n‰in kylm‰n sateen per‰st‰", sanoi Rommander. "Wai mit‰ muut weljet sanomat?" lis‰si h‰n sitten. "Eih‰n hyw‰ pahaa tee! min‰ suostun", myˆnsi Lewenius. "Saman sanoo 'Jortteli'", sanoi Rommander. "Samoin min‰kin", eh‰tti wiimeiseksi Longman sanomaan. No niin. Miehiss‰ sitten l‰hdettiin nimismiehen asuntoa kohden k‰welem‰‰n. Kaikkein pahinta oli, ett‰ nimismiehen kodissa oli tuo kotiristi odottamassa miehens‰ kotiintuloa. H‰n oli jo el‰m‰n kokemuksesta tullut huomaamaan, ettei ole kaikki kultaa mik‰ kiilt‰‰. Hurskaassa kodissa kaswatettuna oli h‰n el‰m‰‰ oppinut katsomaan oikeuden ja totuuden kannalta, ja semmoista oli h‰n el‰m‰lt‰kin odottanut. H‰n oli nyt tullut el‰m‰‰n k‰siksi awioliiton kautta, ja silt‰ h‰n toiwoi paljon. Kuitenkin n‰ytti el‰m‰ h‰nelle kaikenni toista, mit‰ h‰n oli silt‰ odottanut. H‰n tapasi siin‰ waan ulkokuoren ihan ytimettˆm‰n‰. Ulkokultaisuus ja tekosiwistys loisti waan useassa siwistyneess‰ ja syd‰n j‰i aiwan syrj‰asiaksi. T‰t‰ kaikkea oli nimismiehen rouwa tuntenut ja k‰sitt‰nyt useammasti kuin yhden kerran. Mutta waikka niin oli, oli h‰nen kuitenkin t‰ytynyt taipua sallimuksen w‰kew‰n k‰den alle. Olihan h‰n siwistynyt ihminen ja siwistyneen miehen waimo. Pitih‰n h‰nen omaansa ja miehens‰ arwoa kannattaa, oliwatpa ne wiel‰ mitenk‰ oliwatkaan, sill‰ arwohan on aina ensim‰inen, olipa muut asiat miten tahansa. Lewottomalla syd‰mell‰ odotti h‰n nytkin miest‰ns‰ kotiin tulewaksi, sill‰ olipa h‰n ollut poissa taaskin koko iltap‰iw‰n. Sit‰paitsi oli h‰n huomannut, ett‰ aamulla kotoa l‰htiess‰‰n oli h‰nen miehens‰ seuraan yhtyneet wiralta pois pantu ruununwouti Lewenius ja waratuomari Longman ja--ja tuo ilkiˆ, Rommander, jota ei h‰n milloinkaan wiel‰ ollut woinut k‰rsi‰. Kauwan oli h‰n nytkin k‰rsinyt, odottanut ja toiwonut. H‰n oli nimitt‰in harkinnut, ett‰ nuo ep‰suotuisat towerit ehk‰ p‰iw‰n p‰‰lle olisiwat luopuneet h‰nen miehens‰ seurasta ja menneet heittimiins‰, sill‰ eip‰ heid‰n seuransa ollut ennenk‰‰n ollut mik‰‰n kunnian kukkula heid‰n perheelleen; mutta mink‰p‰ teki, jos ei niink‰‰n k‰wisi, sill‰ t‰ytyih‰n olla niinkuin oletettiin, sill‰ tunsihan h‰n mit‰ welwollisuus waatii, oli mieli musta tai walkea--niin, mit‰p‰ sille. Niiss‰ mietteiss‰‰n oli nimismiehen waimo silloin kuin owea rajusti kolkutettiin. Syd‰n se meni kylm‰ksi h‰nen t‰t‰ kuullessaan, sill‰ olipa t‰m‰ jonkinlainen selwitys h‰nen nykyisille aawistuksillensa. Kiireesti riensi h‰n awaamaan owea, mitk‰ h‰n oli sulkenut nyt kuten usein ennenkin, sill‰ edellytyksell‰, ettei h‰nen miehens‰ tulisi yˆksi kotia nyt koemmin kuin usein ennenk‰‰n. "Woi, woi! onpa hauska saada wieraita ... astukaa huoneesen ja olkaa niinkuin kotonanne ... istukaahan toki ... eih‰n sowi noin ujona ja arkana olla ... pime‰kin on ... en arwannut ... min‰ wirit‰n lamppuun walkean", puheli rouwa ulkokullaisesti, wiritellen walkeaa, waikka syd‰n pamppaili pelwon ja harmin wuoksi. Samassa rupesi kuulumaan lapsen itku toisesta huoneesta ja rouwa kiirehti sinne. "Ei saakeli--istukaahan nyt toki ... eih‰n se sowi ... min‰ tulen pian", sanoi nimismies towereilleen ja meni waimonsa j‰lkeen. "No mutta kaikkia pit‰‰ n‰hd‰ ja k‰rsi‰. Wedit nuo taas t‰nne yˆkaudeksi pauhaamaan ja m‰ss‰‰m‰‰n ... ei saa hetkeksik‰‰n lepoa, kun tuo lapsikin on sairas, sanoi rouwa nimismiehen huoneesen tultua. "ƒl‰h‰n nyt tuossa ... tuo tuntuu minusta liian tutulta.--Tied‰th‰n welwollisuutesi----tuo waan wett‰ ja sokeria ... ymm‰rr‰th‰n----lopusta min‰ itse kyll‰ huolen pid‰n", sanoi perheen is‰. "Wett‰ ja sokeria! Eikˆ se ole liian paljon ... Anna heid‰n menn‰ niinkuin owat tulleetkin." "Eih‰n k‰y laatuun; heh‰n owat siwistyneit‰ ihmisi‰; t‰ytyy itsekunkin t‰ytt‰‰ welwollisuutensa", puolusteli nimismies. "Huonoja welwollisuuksia----juomawelwollisuuksia.--Korkealla luulette olewanne, mutta alhaalla olette.--Ei tuota el‰m‰‰ hyw‰ peri", sanoi rouwa, mutta samassa h‰n kuitenkin meni toimimaan--wett‰ ja sokeria. Niin, niin----welwollisuus, welwollisuus. "Senkin roistojoukko", mutisi rouwa miehens‰ ohi menness‰‰n. Nimismies loi waimoonsa tyytym‰ttˆm‰n, kysyw‰n, tuiman ja k‰skew‰n katseen. Tyytym‰ttˆm‰n n‰kˆisen‰ riensi rouwa lapsikamariinsa, sitten kuin h‰n oli wett‰ ja sokeria tuonut, luoden menness‰‰n yliolkansa halweksiwan katseen j‰tt‰m‰‰ns‰ joukkoon. "Olkaa hyw‰t! pannaanpas sulamaan ... eih‰n, welikullat, muutoin sowi, sill‰ p‰‰nparannuskaan ei meille haittaa tee...----Se saakelin konjakki siell‰ kestikiewarissa, joka maisti niin pirusti lamppuˆljylt‰, mutta emmeh‰n woineet parempaa saada. Se teki ainakin minulle niin pahan el‰m‰n, etten pitk‰lle aikaa ole t‰mmˆisess‰ waskisep‰n paukkeessa ollut.--Pannaanpas t‰t‰ ja woinpa menn‰ takaukseen, ett‰ lamppuˆljyt ja muut pian tasaantuwat", sanoi nimismies waimonsa menty‰ wieraillensa. "Hah, hah, hah! Sin‰, weli, miest‰ olet. Min‰ luulen ettei minun kurkussani en‰‰n tunnu lamppuˆljyn makua ensink‰‰n, joka kaiken p‰iw‰‰ on siell‰ kuohunut", sanoi Rommander, pullistellen watsaansa hyw‰ss‰ toiwossa. "Niin, saadaanpas nyt t‰t‰, welikullat, ja huuhdotaanpas nyt tuo liika maku pois kurkuistamme.--ƒlk‰‰mme olko niuhat; nyt tarwitaan tositoimia, p‰‰st‰ksemme entiseen tasapainoomme", sanoi nimimies, kohottaen lasiansa. Muut seurasiwat esimerkki‰ ja kehoitusta ja pian maisteliwat he joukonmiehiss‰, lasejansa kilistellen, tuota oiwaa panostansa, josta itsekukin kohdastansa oli pit‰nyt erinomaista huolta, poistaaksensa kurkustansa lamppuˆljyn kuohua, jonka he nyt tunsiwat itse‰ns‰ waiwaawan, waikka se oli heille ollut warsin terwetullutta paremman puutteessa. Kauwan ei ensim‰iset lasit kest‰neet ja toiset tehtiin; kuinkas muutoin. "Ei saakeli ... eikˆs nyt jo tunnu olewan kaikki taas hywin, wai kuinka weljet? ... mutta nuo saakelin roistot; he k‰yw‰t nyt jo niin h‰wyttˆmiksi, ett‰ tunkeentuwat tarkastelemaan ja arwostelemaan siwistyneit‰ ihmisi‰", puheli nimismies seurallensa. "Mit‰, mit‰, mit‰ saakelia ... mit‰ tarkoitat oikeastaan, weli hopea?" sanoi Lewenius. "Kutka semmoista tekew‰t?--onko semmoista ollut? Enh‰n koskaan lue suomalaisia sanomalehti‰", huudahti Lewenius. "Juuri niinkuin tuo Keron Heikkikin, joka tuolla tienwieress‰ makasi juowuksissa. H‰nh‰n on suomalaisten sanomalehtien kirjeenwaihtaja, ja niiss‰h‰n h‰n on walmis tarkastelemaan meik‰l‰isten oloja", selitti nimismies. "Tuo kurja raukka, joka makaa kuin sika maantien ojan partaalla juowuksissa, kykenem‰tt‰ edes tilaansa salaamaan ... h‰nkˆ?" sanoi Lewenius. "H‰n juuri. Onhan h‰n meille siwistyneille oikea silm‰tikku. Joka paikassa on h‰n sissim‰ss‰ ja tarkastelemassa meik‰l‰isten oloja, ja niit‰ h‰n kertoo sitten sanomalehdiss‰, totta ja walhetta sekaisin, ja seh‰n woipi harmittaa", selitti nimismies. "No, mutta olihan h‰n tuolla tienkupeessa toimetonna juowuksissa makaamassa ... eth‰n t‰t‰ j‰t‰ rankaisematta...--pid‰ sin‰ moukkia aisoissaan", sanoi Longman. "Kyll‰ niinkin, mutta hemmetin ilke‰ se on, ett‰ tuommoisia ilkiˆit‰ lˆytyy kunnassa, jotka eiw‰t anna ihmisille rauhaa", sanoi Lewenius syw‰sti huoaten. "Nuo tuhannen moukat ... luulewat jotakin olewansa, waikka eiw‰t mit‰‰n ole--owathan juhtia--aaseja", sanoi Longman. "Kyll‰, kyll‰. Raakoja otuksia kaikki ... eikˆ niin? Muista pit‰w‰t wahtia ja itse tuommoisia! kyll‰ se sent‰‰n on.----Tarwitseisiwat saada housuillensa wai kuinka?" s‰esti Rommander. "Kyll‰ se niin on. Mutta min‰, min‰. Min‰ kruunun nimismies, min‰ tahdon n‰ytt‰‰ heid‰n edustajilleen, kuka k‰ski----onhan syyt‰kin... Tuolla tawalla olla juowuksissa julkisella tiell‰, ja yht‰kaikki pit‰‰ suurta suuta... Ei weikkoset! se on liian paljon k‰rsi‰... Ymm‰rr‰tteh‰n, weikkoset, wai kuinka?" puheli nimismies, katsoen towereitaan silmiin. "Niin, niin--ilkeit‰ owat ... niin owat, mutta elk‰‰mme siit‰ puhuko, sill‰ saawathan he piankin n‰hd‰, ket‰ he owat pist‰neet... Ne saakelin raakalaiset; tiet‰isiw‰th‰n huutia w‰h‰nk‰‰n etteiw‰t pakkautuisi asioihin, joita eiw‰t ymm‰rr‰ ... toista meid‰n on ... meh‰n olemme siwistyneit‰", myˆnteli ja selitteli Rommander. "Myˆnnetty--hyw‰ksytty. Olethan sukkela, weli Rommander... Tosiaankin: mit‰p‰ heist‰ puhuisimmekaan; he owat itse siipens‰ polttaneet ja heid‰n aikansa kyll‰ tulee kun joutuu, sen saatte n‰hd‰.--Heitt‰k‰‰mme heid‰t ja el‰k‰‰mme wapaata el‰m‰‰ ... tuossa on alkua, hyw‰t yst‰w‰t", sanoi nimismies ja nakkasi korttipakan pˆyd‰lle. "Ahaa! Siin‰h‰n on jotakin uutta nykyisiss‰ oloissa. Ainahan sin‰ arwaat...----kuka jakaa? ik‰w‰h‰n muutoin olisikin", sanoi Rommander. "Sep‰ oikein ... olisihan muutoin tullutkin ik‰w‰ ... kuka jakaa?---- antakaapa minullekin, mutta mit‰ peli‰ yritet‰‰n?" kysyi Lewenius, selaillen pˆyd‰lle heitetty‰ korttipakkaa. "Tikki‰ tietysti", sanoi Longman. "Kuinka isoa?" utasi Lewenius. "No wain noin wiidenkolmatta pennin ... sopiihan sekin ajanwietteeksi", sanoi Rommander. "Eikˆ hiidess‰ ... seh‰n on liian halpaa ... markan ... w‰hemp‰‰n en tyydy", selitti Lewenius. "Olkoon menneeksi----yht‰h‰n se on, woitin min‰ w‰h‰n tai paljon, min‰ sit‰ kumminkin woitan", sanoi Rommander. "Ei kun wiidenkolmatta pennin ... ei kaikilla ole kruunun waroja taskussa", sanoi Longman w‰h‰n pisteli‰‰sti. "Sit‰h‰n min‰kin arwelen, weikkonen; woihan sill‰kin tawalla hutilus tuhlata wiikon ansionsa", sanoi Rommander, puristellen likaisia nyrkkej‰ns‰. Kukaan ei wastustanut t‰t‰ ehdoitusta ja Leweniuskin oli hiljaa kuin hiiri jauhoropeessa. Pistettiin siis ajan ratoksi waan wiidenkolmatta pennin tikki‰.--Eih‰n se suurille tuloille ollut paljon uskallettu, mutta pienille woi se yˆnpitk‰‰n tehd‰ kuukaudenkin tulojen wahingon. "Ei saakeli ... t‰m‰ ei k‰y p‰ins‰. T‰m‰ wedell‰ sekoitettu haudewesi ei ole minua ainakaan tehnyt wiel‰ miksik‰‰n; minusta tuntuu, ett‰ tarwitseisimme itse kukin kohdastansa ottaa muutamia wedell‰ sekoittamattomia kuiwia rakkareita, noin waan pelin alkajaisiksi, wai mit‰ weljet sanowat", sanoi talon is‰nt‰, ennenkuin peli wiel‰ oli alkanut. "Hah, hah, hah! Sin‰h‰n, weli, aina arwaat. Min‰ olen kauwan odottanut ja ajatellut aiwan samaa, ja mieless‰ni on pyˆrinyt: hyw‰ talo olisi muutoin, mutta on pitk‰ ryypynw‰li", eh‰tti Rommander sanomaan. Tyytyw‰isyyden hymy lewisi toisienkin kaswoille t‰t‰ hauskaa puhetta kuullessansa. Yksimielisesti otettiin sitten noita rakkareita, korwaukseksi liepe‰lle haudewedelle. Kun oli nuo wirkist‰w‰t rakkarit saatu, istuttiin korttipˆyd‰n ‰‰reen. Lewenius istui pˆyd‰n ylimp‰‰n p‰‰h‰n. Suuri ja wirallinen mies kuin oli, n‰ytti h‰n tuossa oikein uljaalta. Jonkun warman syyn t‰hden oli h‰nell‰ liian l‰mmin, sent‰hden oli h‰n puoleksi aukonut waatteitansa, saadaksensa raitista ilmaa wirtaamaan rawakkaaseen ruumiisensa. T‰m‰n wuoksi oli rintarˆyhelˆ p‰‰ssyt walloillensa puoliksi awatusta ja ennen pinnistetyst‰ liiwin aukosta. Siin‰ h‰n sitten istua rˆhˆtti selk‰kenossa k‰skew‰n n‰kˆisen‰; n‰yttip‰ silt‰ kuin h‰n hallitseisi koko seuraa. Longman, lainwalwoja, istui toisessa p‰‰ss‰ pˆyt‰‰ ja talon is‰nt‰ sek‰ Rommander molemmilla siwuilla. "Kuka jakaa?" kysyi Lewenius puoli komentawasti. "Kukas muu kuin weli Lewenius", sanoi nimismies alamaisuuden tunnolla. Lewenius jakoi ja pian oli wiidenkolmatta pennin tikki t‰ydess‰ wauhdissa. Leweniuksella ja Rommanderilla oli t‰ll‰ kerralla warsin huono onni, niinkuin se lienee monasti muulloinkin ollut. Ehtimiseen menettiw‰t he wiidenkolmatta pennisi‰‰n ja w‰liin he saiwat maksaa kertyneen kantarahastonkin, joka w‰listi nousi pariin kymmeneen markkaan. Tawallisesti sanottiinkin heit‰ wesiaiwoiksi, sill‰ ei heid‰n ymm‰rryst‰‰n pidetty ryhtins‰ mukaisena. T‰m‰n wuoksi eiw‰t he liene woineet kaikkia korttipelin kawaluuksia hyw‰kseen k‰ytt‰‰, ja t‰m‰n t‰hdenkˆ se lienee ollut, ett‰ he alituiseen h‰wisiw‰t. Waratuomari Longman ja nimismies oliwat taasen k‰yt‰nnˆllisempi‰ miehi‰; kumpikin heist‰ oli el‰m‰lt‰ paljon oppinut ja he tiesiw‰t aiwan hywin keinot, miten t‰ss‰ maailmassa el‰m‰ k‰ypi mahdolliseksi. Niinp‰ he nytkin woittiwat peliss‰ jokaisen pennin mit‰ he yhteisesti oliwat lautaselle latoneet. Muistettawa on, ettei suinkaan ryyppyjen w‰lit olleet pitk‰t. T‰mmˆisess‰ menossa oli aika kulunut kello kolmeen aamulla. Nyt oli pelionni itsekutakin niin w‰rp‰stellyt, ett‰ yhteiseen kassaan oli kokoontunut kahdeksankymment‰ markkaa, eik‰ kukaan ollut woinut niit‰ pois korjata, waikka jokaisen syd‰n oli ilosta sykk‰illyt, toiwossa saadaksensa korjata tuon kantarahaston. Kortit jaettiin ja mielenkiiholla odotti kukin, ett‰ he nyt saisiwat ratkaisewat waltit. "Min‰ tikkaan", sanoi Longman, lyˆden rystysens‰ pˆyt‰‰n, sittenkuin h‰n oli saanut jaetut kortit k‰siins‰. "Min‰ myˆs", sanoi Lewenius, lyˆden rystysens‰ pˆyt‰‰n, ett‰ joistakuista rystysist‰ nuljahteli nahka pois. Eih‰n kummakaan, olihan nyt saatawissa kahdeksankymment‰ markkaa, jotka eiw‰t nyky‰‰n ole noin waan ilmanaikojaan oksalta otettawia. Kummallakin oli waltteja, paremmasta arwosta kuin lattialle pudonnut leip‰palanen----niin oliwathan he joitakin onnenpoikia.----Toiset towerit ilmoittiwat siwumenneen ja lˆiw‰t korttinsa pˆyt‰‰n. Kahden kakolle j‰iw‰t nyt Lewenius ja Longman, taistelemaan kuka kassan perisi. Lewenius lˆi ensin. H‰nell‰ oli esikoisena patakuningas, joka maa oli silloin walttina. Longman pisti sen ‰ss‰ll‰. Innostuneena toi Lewenius esiin patanikun, mutta Longman l‰hetti sen silmille rouwan samaa maata. "Pelastan ainakin itseni ... pist‰p‰s tuo jos woit", sanoi Lewenius, wiskaten patawiitosen esille. "No, tottapa tuon kymmeninen ainakin h‰witt‰‰", sanoi Longman, wiskaten kymmenisens‰ esille. Lewenius k‰wi tuhkan harmajaksi. H‰n keikahti taap‰in paljon juhlallisemman n‰kˆiseksi kuin h‰n ennen koskaan oli t‰n‰ iltana ollut. "Sin‰ ilkiˆ, joka olet kaiken maailman juonet p‰‰h‰si koonnut...---- Sin‰ warastit waltin jakaissasi", sanoi Lewenius wihassa k‰histen ja nousten pˆyd‰st‰ pois. "Warastinko?--Niinkˆ? Luuletkos, ett‰ kruunun warat owat kaikkien kopeloitawina? Luulet, ett‰ rankaisematta saat moisia lasketella... Lewe‰ Mikkohan olet alkujaan ollutkin ja luulet, ett‰ woit ilman aikojaan lewennell‰ kenelle tahdot", sanoi Longman, seisaalleen h‰nkin nousseena ja kokoillen rahoja. Samassa wanui Lewenius kiinni sen tuolinsa karmiin, jolla h‰n oli istunut. K‰yt‰nnˆllisen‰ miehen‰ huomasi Longman riippuwalla silm‰nurkallaan t‰m‰n liikkeen, mutta h‰n ei h‰t‰illyt; w‰ltt‰m‰tˆnt‰ oli h‰nelle korjata rahat ensin hyw‰‰n talteen. H‰n w‰ltti ensim‰isen iskun ja ennenkun Lewenius oli leweydell‰ns‰ ehtinyt tuolinsakaan kyll‰ksi koholle nostaa toista warten, oli Longman saanut kouraansa kynttil‰jalan ja t‰ytt‰ w‰ke‰‰n m‰ih‰si h‰n sen lewe‰ll‰ puolella Leweniusta otsaan. "Woi tuhannen piru, mit‰ teitk‰‰n, weli Longman! H‰nh‰n meni selj‰llens‰ niinkuin torakka ja tuommoinen punainen wanne otsassa; onpa niinkuin puolikannusen pohja olisi h‰nen otsaansa kapsahtanut!" huudahti nimismies t‰m‰n n‰hty‰ns‰. "Mit‰ sin‰ puhut, roisto ... yht‰l‰inen roisto kuin h‰nkin; osaatpa sin‰kin juonitella ja, ja--wa-warastaa", puuttui Rommander puheesen. Longman'in antamasta iskusta oli Lewenius kaatunut seposten selj‰lleen. K‰det lew‰ll‰‰n, haapuroitsi h‰n jotain turwaa, mist‰ h‰n olisi kiinni saanut, p‰‰st‰ksens‰ taasenkin tˆppˆsillens‰. Semmoisen oli h‰n lˆyt‰win‰ns‰kin pˆyd‰njalassa, johon h‰n tarttui kiinni, mutta sill‰ huonolla seurauksella, ett‰ h‰n weti pˆyd‰n pulloineen, wesineen, lasineen wasten silmi‰‰n. Kaikkihan ne nyt meniw‰t nurin, mutta olihan h‰nen p‰‰ll‰ns‰ ainakin nyt yht‰ paljon kuin sis‰ll‰kin. Lewe‰n‰ ja kiiruusti nousi nyt Lewenius ylˆs, ik‰‰nkuin h‰pe‰w‰n‰ saatua puustiansa. H‰n oli pulleampana entist‰ns‰ ja n‰ytti ahmiwan kitaansa kaikki muut w‰h‰p‰tˆisyydet. Waralla kaikkea t‰mmˆist‰ warten oli kuitenkin Longman ja nimismies. "Tuhannen saikara=s‰‰ri sin‰, Longman, ja sin‰ nimismies kurja ... te molemmat kehnot hongankolistajat... Totta puhuen, teihin ei woi oikea mies katsoakaan", huusi Lewenius raiwostuneena. "Niin, niin, semmoisia he oliwat. Koko ajan owat he warastaneet kortteja ja meit‰ tappuuttaneet; n‰inh‰n min‰ nytkin, ett‰ Longman warasti", sanoi Rommander. Ei ollut wiel‰ Rommander'in lause loppunut, ennenkun Lewenius oli hyˆk‰nnyt Longman'in kimppuun. Kun Rommander n‰ki, ett‰ h‰nen osaweljens‰ t‰m‰n=yˆllisiss‰ tappioissa joutui nyrkkitaistelussa Longman'in kanssa h‰wiˆlle, hyˆkk‰si h‰nkin Longman'in kimppuun. "Tied‰ huutia; eth‰n ole sen parempi kuin wiheli‰inen Rommakko----ulos minun huoneestani!" karjui nimismies, riuhtoen samassa Rommander'ia irti temmelt‰w‰st‰ ryhm‰st‰. Pikemmin kuin nimismies arwasikaan, antoi Rommander h‰nelle semmoisen l‰im‰yksen, ett‰ lensi tuotakin tuokemmaksi selj‰llens‰, saaden, kaatuissaan tuolin kulmaan, ison haawan poskeensa. Siihen hypp‰si Rommander wiel‰ peittomaan puolituperruksissa olewaa nimismiest‰. Sill‰w‰lin antoi Longman Leweniukselle oikein oikeasta k‰dest‰ kuka k‰ski. Luisewista nyrkeist‰‰n jakeli h‰n semmoisia iskuja, ettei Lewenius parka kerinnyt mit‰‰n yritt‰m‰‰nk‰‰n puolustukseksensa: h‰nell‰ oli kyll‰ksi tyˆt‰ kaatumisestaan, nousemisestaan ja taasenkin kaatumisestaan. Silloin sai Lewenius Longman'in ja nimismies Rommanderin edest‰. Kun toinen pari selwisi ensim‰isest‰ tˆrm‰yksest‰‰n, ryhtyi sekin samaan leikkiin. Siit‰ syntyi semmoinen ryhm‰ ettei kirjan=oppineetkaan olisi siit‰ mit‰‰n selw‰‰ saaneet. Annettiin waan oikeaan ja wasempaan ja wiimeiselt‰ huoliwat he wiisi kuka heist‰ m‰llin sai; kunhan waan annettiin ja saatiin, sama se. Wihdoin sai Lewenius wasemmalle siwullensa semmoisen huimauksen, ett‰ h‰nelt‰ katkesi pari kylkiluuta. T‰m‰n per‰st‰ ei h‰n en‰‰n kyennyt ottamaan ja antamaan, eik‰ nousemaan ja kaatumaan, waan h‰n j‰i siihen makaamaan, mihin h‰n wiimeksi kaatui. Siin‰ h‰n sitten surkeasti walitteli ja woiwotteli. Toisetkin oliwat saaneet ja antaneet kyll‰ksens‰, ja hekin lakkasiwat tuosta sekanaisesta riehunnasta. Yksi ja toinen uupui heist‰ ja pian oli jokainen jossakin huoneen sopessa lattialla nukkumassa. Ei ollut hauska n‰kˆ nyt tuossa ‰sken niin siistiss‰ huoneessa. Huonekalut oliwat hujan hajan kumossa ymp‰ri huonetta, useimmat pirstaleiksi muserrettuina. S‰rkyneit‰ lasien ja wesikannun palasia oli ymp‰ri lattiaa, ja s‰rkyess‰‰n oliwat ne sis‰llyksens‰ holwanneet lattialle kaiken muun hyw‰n lis‰ksi. T‰m‰n kuwan t‰ydent‰‰ nuo lattialla hujan hajan makaawat miehet, jotka selj‰ll‰‰n ollen sylt‰ lewe‰ll‰ kuorsaten wetelew‰t hurskasta unta. * * * * * Melkein kohta kun nuo siwistyneet herrat oliwat l‰hteneet Heikki=raiskan tykˆ‰ pois, heitt‰en h‰net wiheli‰iseen tilaansa, tuli muutamia saman pit‰j‰‰n miehi‰ paikalle. He tunsiwat kohta Heikin ja laupiaan samaritaanuksen tawoin auttiwat he h‰net ylˆs tuosta tukalasta tilasta ja weiw‰t kanssansa kyl‰‰n. Kowaa omantunnon tuskaa k‰rsi Heikki sin‰ yˆnseutuna, jona h‰n oli yˆt‰ kirkonkyl‰ss‰, palatessaan tuolta onnettomalta kaupunkiretkelt‰. Tuntui silt‰ kuin kaikki helwetin liekit olisiwat kaikella woimallaan walahtaneet h‰nen p‰‰llens‰, polttamaan ja ahdistamaan h‰nt‰. Likelle kolmeakymment‰ ik‰wuottansa oli h‰n kunniansa ja ihmisyytens‰ s‰ilytt‰nyt, ja sen nojalla oli h‰n ihmisen‰ s‰ilytt‰nyt w‰h‰p‰tˆisen arwonsa yhteiskunnan j‰senen‰ ja perheen is‰n‰. Kaikki oli nyt mennyt, kaikki kadotettu. H‰n oli alentunut luontokappaleen tilaan, rypem‰‰n tienwieress‰, kykenem‰tt‰ auttamaan itse‰ns‰, ja t‰m‰n kaikki oli aikaansaanut itsens‰ ja maailman perinpohjainen tuntemattomuus. Kuinka h‰n woipikaan nyt seisoa ihmisien edess‰, kun h‰n oli n‰in pahoin tahrannut omantuntonsa ja ihmisellisen arwonsa; mit‰ sanoisiwat he h‰nelle, eikˆ jokaisen huulilla ollut pilkkahymy katsellessa h‰nt‰? "Kuinka woinkaan menn‰ siwe‰n waimoni luo, joka on sanomattomasti luottanut minuun, ja toiwonut minusta niin paljon? Ei, ei, min‰ en mene sinne, min‰ en woi n‰ytt‰‰nty‰ yhdellek‰‰n ihmiselle, sill‰ min‰ en woi wastata heille----ei, min‰ menen--mutta mihin min‰ menisin, sill‰ kaikkialla on ihmisi‰ ja min‰ en saa omaatuntoani pois tykˆ‰ni---- huonosti on asiani, yritinp‰ wiel‰ mihin yritinkin. Ei ole muuta neuwoa kuin koettaa nousta lankeemuksestaan ja parannetulla el‰m‰ll‰ koettaa takasin woittaa ihmisyytt‰‰n ja kaikkea mik‰ kadotettu on", mietti ja ajatteli Heikki. Waikka h‰n oli jo aikoja sitten t‰ydellisesti selwennyt ‰skˆisest‰ pˆhn‰st‰‰n, ei kuitenkaan h‰n woinut nukkua silm‰nt‰ytt‰, niin kowasti poltteli h‰nen tuntoaan. Ehtimiseen k‰wi h‰n hewostaan hoitelemassa ja waalimassa, tarjoten sille ruokaa ja juomaa enemm‰n kuin se tarwitsikaan, siin‰ tunnossa, ett‰ h‰n on tuolle uskolliselle elukallekin tehnyt paljon w‰‰ryytt‰. Tuskin yksik‰‰n ihminen on hartaammin odottanut aamunkoittoa, kuin Heikki odotti p‰‰st‰ksens‰ l‰htem‰‰n wiimeist‰ taiwalta menem‰‰n kotiinsa. Heti kun rupesi p‰iw‰ksi sarastamaan, pani h‰n hewosen aisoihin ja l‰hti. Kotiwer‰j‰ll‰ oli Heikin waimo jo wastaan=ottamassa. "Herra Jumala! oletko sairas...? olethan walkea suin palttina", huudahti waimo miehens‰ n‰hty‰‰n, kokien samassa aukoa wer‰j‰‰ mink‰ kerkesi. "Woi eukko kulta! Sairas on nyt Heikkisi sek‰ sielun ett‰ ruumiin puolesta", sanoi Heikki, tarttuen waimoonsa syliksi ja purskahtaen itkuun. "No, mik‰ Jumalan t‰hden sinulle on tullut...? puhu--sano!" h‰t‰ili waimo h‰mm‰styksest‰ wawisten. "Kaikki on mennyt, kaikki on kadotettu", ‰nkytti mies nyyhkimisens‰ seasta. "Woi onnettomuus...! Warastettu?!" sanoi waimo h‰t‰yksiss‰ns‰. "Ei pennin wahinkoa minulle ole tawarain puolesta tullut, mutta miehen kunnia ja arwo on mennyt", sanoi Heikki surumielisesti. "Mit‰ sitten on tapahtunut...? Min‰ en ymm‰rr‰ sinua ... olet kowin lewottoman ja kalpean n‰kˆinen; tarwitset tyynty‰.--K‰y nyt huoneesen, siell‰p‰ h‰nt‰ sitten saadaan enemm‰n tuumitella", sanoi waimo w‰h‰n tyyntyneen‰. Alakuloisena p‰‰steli Heikki hewostansa ja laitteli sille tallissa syˆt‰w‰t‰. Hitaisesti purki h‰n sitten kuormansa ja kantoi aittaan; sen tehty‰‰n meni h‰n tupaan, riisui waatteensa ja istui nolona penkille. "Mik‰ sinulle, hyw‰ yst‰w‰, on tullut, sanohan nyt toki, muutoin min‰ tulen kowin lewottomaksi?" sanoi waimo, tullen lempe‰n n‰kˆisen‰ h‰nen luoksensa ja istuen h‰nen wiereens‰ penkille. "Woi eukko kulta, min‰ olen ollut silmisikana juowuksissa t‰ll‰ matkallani", sanoi Heikki w‰risewin ‰‰nin. "Se oli sangen pahasti tehty, ukko kultani...! Jouduitko huonoon seuraan, jossa petyit tekem‰‰n tuon rikoksen?" sanoi waimo kauhistuen. "Ei mik‰‰n seura eik‰ kukaan yksityinen ole minua pett‰nyt eik‰ wietellyt... Itse min‰ olen waromattomuudellani itseni pett‰nyt", sanoi Heikki surumielin. "Parasta on, ett‰ l‰hdemme kamariin keskustelemaan; lapset rupeewat saamaan huomiota", sanoi waimo hiljaa. Ja he l‰htiw‰t kamariin. "Kerro minulle awomielisesti kaikki, min‰ kuuntelen", kehoitti osanottawa waimo. Ja Heikki kertoi pienimm‰tkin kohtaukset perinpohjaisesti, mit‰ h‰nelle matkalla oli tapahtunut. Tyynen‰, wakawana ja maltillisena kuunteli waimo kertomuksen erityisseikkoja miehens‰ tunnustawassa kertomuksessa, sanomatta sanaakaan sinne tai t‰nne sen hywist‰ tahi huonoista puolista. "Anna, rakas Hannani, minulle anteeksi! Min‰ woin wakuuttaa sinulle, ett‰ se oli ensim‰inen ja wiimeinen kerta. Min‰ tahdon wastaisella el‰m‰ll‰ni sowittaa mit‰ nyt rikkonut olen", sanoi Heikki murtuneella mielell‰ kertomuksensa loputtua. Waimo nousi ylˆs. Sanaakaan lausumatta kiersi h‰n k‰tens‰ miehens‰ kaulaan. Kauwan oliwat he siin‰ puhumatta mit‰‰n; he eiw‰t woineet puhua, sill‰ kummankin tunto oli kowasti liikutettuna. Wiimein oikaisi waimo itsens‰ suoraksi. "Totta kyll‰ on, ettei hyw‰‰ mainetta ja nime‰ saawuteta yht‰ pian kuin menetet‰‰n, mutta min‰ luotan sinuun, min‰ tunnen sinut ja toiwon ... Jumalan awulla on se onnistuwa.--W‰‰rinh‰n--kowin w‰‰rinh‰n se olisi, ellen sinulle anteeksi antaisi... Silloinhan lis‰isin kiwi‰ kuorman p‰‰lle ja sinulla n‰kyy olewan kuormaa kylliksi... Kaikki unhotettu ja anteeksi annettu... Unhottakaamme molemmin puolin mit‰ tapahtunut on ja alkakaamme uudestaan...----Mutta sin‰ olet kowin w‰synyt ja uupunut ... tarwitset lepoa...--se oli waan arwaamattomuudesta tullut hetken hairahdus...--kyll‰ sinusta wiel‰ mies tulee... Pane nyt waan maata ja lew‰hd‰", puhkesi waimo wiimein puhumaan, ja h‰n katsoi miest‰‰n niin lempe‰sti silmiin. "Niin, eikˆ sinulla ole n‰lk‰?--en ollut muistaakaan--syˆ nyt ensin ja pane sitten lew‰ht‰m‰‰n", jatkoi waimo ja rupesi sitten laittamaan kiireesti ruokaa kamariin. Heikin syˆdess‰ meni waimo tupaan. H‰n otti kaupunkituliaiset esille ja rupesi niit‰ jakelemaan lapsille. "ƒiti, ‰iti, onko is‰ kipe‰, onko...? sanokaa, ‰iti", uteli yksi ja toinen lapsista. "Olkaa nyt waiti! Is‰ on tosin w‰h‰n kipe‰, mutta kyll‰ h‰n pian paranee. Olkaa nyt waan kauniisti ja hiljaa, ett‰ is‰ saapi w‰h‰n lew‰t‰", sanoi ‰iti lapsilleen, jaellen heille makeisia. Muiden tuliaisien joukosta lˆysi Hanna sen pullon, jonka kauppamies oli Heikille antanut matka=ew‰‰ksi ja josta h‰n matkalla ollessaan tuon turmansa oli saanut. Oitis otti h‰n pullon k‰teens‰ ja riensi sen kanssa kamariin. "Eih‰n t‰m‰ sinun l‰‰kepullosi ole hetik‰‰n puolillaankaan ja yht‰kaikki se on sinut semmoiseen wiheli‰isyyteen saattanut.--Etkˆ maista t‰st‰ w‰h‰sen, ett‰ wirkistyisit?", sanoi waimo naurussa suin. "Wie pois se minun silm‰ini edest‰ tahi lyˆ se sein‰‰n", sanoi Heikki. "ƒl‰ h‰nt‰ nyt sent‰hden noin ankara ole ... kyll‰ t‰lle muunkinlainen keino tiet‰‰n, ettei se saa ket‰‰n wahingoittaa", sanoi waimo. Samassa alkoi porstuasta kuulua kiireist‰ kopinaa; sen kuultuansa l‰hti waimo pulloinensa joutuun pois. Tuwan owi aukesi ja sis‰‰n astui wanha, l‰‰h‰tt‰w‰ ja h‰t‰‰ntyneen n‰kˆinen wanha muori. "Joko se ryˆk‰le on nyt tullut? Woi hyw‰ Jumala, mit‰ minun pit‰‰ kuulla ... eih‰n tuo ennen tuommoinen..." kuuli Heikki tulijan katkonaisesti sanowan. Samassa otettiin awain sukkelasti kamarin owesta pois. Syd‰n lensi Heikilt‰ kylm‰ksi, kuullessaan tuon wanhan, wapisewan ja tutunomaisen ‰‰nen.--Se oli h‰nen anoppimuorinsa, joka tuli, kuultuaan Heikin kaupunkiretken, asiaa tarkemmin tiedustelemaan. Muori ei suinkaan pit‰nyt Heikki‰ huonossa arwossa, ei, mutta p‰inwastoin kunnioitti h‰n h‰nt‰ siiwona, kunniallisena ja rehellisen‰ miehen‰, ja useammasti kuin kerran oli h‰n julkisesti kiitellyt Jumalaa, kun h‰nen lapsensa oli saanut niin kelwollisen el‰m‰nkumppanin. Mutta toiselta puolen oli h‰n ankaran waatelias tarkastelija ja arwostelija ihmisten el‰m‰lle. Ei ollut mummolle siin‰ kyll‰, ett‰ elettiin noin waan jotakuinkin hurskaasti ja rehellisesti, mutta itsekin koko el‰m‰ns‰ ajan hurskasta ja kristillist‰ el‰m‰‰ wiett‰neen‰, waati h‰n nuhteetointa el‰m‰nwanhurskautta ihmisilt‰ ja sit‰kin enemm‰n niin likeisilt‰ omaisiltaan kuin w‰wylt‰ns‰. "Olkaa nyt, ‰iti, w‰hemm‰ll‰! Lasten kuullen ei sowi mit‰‰n sopimattomia is‰st‰ puhua. L‰hdemme porstuakamariin, siell‰ saamme wapaammin puhua", kuuli Heikki waimonsa ‰itiwanhallensa hiljaisesti sanowan. "Onko siin‰ nyt per‰‰, kun ihmiset sanowat Heikin kaupunkimatkallaan maantien ojassa ajelehtineen awutoinna juowuksissa...? Woi hyw‰ Jumala mihin minun lapseni piti joutua", sanoi muori itkua pusertaen kamariin tultuansa. "Rauhoittukaa nyt, ‰iti. Asia ei ole niin suuri kuin teille on tahdottu uskotella. Kylm‰st‰ sateesta wilustuneena, on h‰n w‰ristess‰‰n ottanut w‰h‰n kauppamiehen lahjoittamasta ew‰spullosta ja tottumaton kun on, oli h‰n w‰h‰n huumaantunut; siin‰ kaikki", selitti Hanna s‰wyis‰sti. "Kumpahan olisi sanasi tosi ... kumpahan olisi siin‰ kaikki.--Mutta min‰ pelk‰‰n. Pitk‰llisess‰ el‰m‰ss‰ni olen min‰ tullut siihen kokemukseen, ett‰ kun kerran joku pahatyˆ on aljettu, harwoin on siin‰ kunnialla woitu per‰yty‰", puheli mummo tytisten. "Min‰ en pelk‰‰, ‰iti, ensink‰‰n... Min‰ tunnen h‰net... H‰ness‰ on kyll‰ miest‰ ... olkaa, ‰iti, aiwan huoletta ... ettekˆ ole hywin w‰synyt...? Min‰ laitan ruokaa, ett‰ saatte syˆd‰.--Lew‰tk‰‰ t‰ss‰ kamarissa yˆt‰. Heikki tarwitsee lepoa... H‰n on w‰synyt matkasta", puheli Hanna, koettaen kaikki asiat parhain p‰in k‰‰nt‰‰. "Min‰ en woi nyt syˆd‰ enk‰ lew‰t‰. Murhe on nyky‰‰n ollut leponani ja kyyneleet ruokanani. Kuitenkin on syd‰meni saanut paljon lohdutusta toiwowasta puheestasi ... kun sin‰, lapseni, jaksat toiwoa, syttyy toiwon kipin‰ minunkin wanhaan syd‰meeni. Jumala teit‰ siunatkoon ja auttakoon. Rukoilkaa H‰nelt‰ woimaa uuteen el‰m‰‰nne, H‰n woipi teit‰ auttaa." N‰in sanoen l‰hti mummo menn‰ kˆnttyrˆim‰‰n omalle mˆkillens‰, jossa h‰n w‰hill‰ waroillansa el‰‰ kitusteli er‰‰n pienen tyttˆsen kanssa, "sill‰", kuultiin h‰nen usein sanowan, "ei h‰n tahdo el‰‰ kenenk‰‰n rasituksena". Heikki oli kuullut joka sanan waimonsa ja anoppinsa keskustelusta. T‰m‰ pani h‰nen syd‰mens‰ uudestansa kowan koetuksen alle. H‰n tiesi anoppinsa waatiwan paljon. T‰h‰n asti oli h‰n pysynyt ihmisen‰ ja tuo waatelias anoppikin oli ollut h‰nen el‰m‰‰ns‰ ja k‰ytˆkseens‰ tyytyw‰inen, wiel‰p‰ maininnut usein kiitoksellakin siit‰. H‰n, joka oli t‰h‰n saakka pit‰nyt w‰wy‰ns‰ ihmisen‰ ja welwollisuutensa t‰ytt‰w‰n‰ perheen is‰n‰ ja luottawasti toiwokkaana ilolla katsonut heid‰n sopusointuista el‰m‰ns‰ edistymist‰--h‰n oli tuon lankeemuksen t‰hden ruwennut n‰in ‰kki‰ w‰wyst‰ns‰ tuolla lailla ajattelemaan.--Hyw‰ Jumala! mit‰ muut w‰hemmin hyw‰‰ ajattelewat ja toiwowat ihmiset h‰nest‰ sitten ajattelewatkaan? T‰mmˆisi‰ ajatuksia ja tunteita risteili Heikin sielussa yhten‰ pyryn‰. N‰it‰ mietteiss‰‰n tuli h‰n semmoiseen sielun tuskaan, ett‰ oikein henke‰ ahdisti ja tuskanhiki walui ruumiista. "Joko se ryˆk‰le on nyt tullut...? Woi hyw‰ Jumala mihin minun lapseni piti joutua!" soiwat katkeamatta ukkosen jyrin‰n‰ h‰nen korwissaan ja n‰m‰ anopin sanat tuntuiwat huutawan tuomiota ja anteeksi antamattomuutta. Kauwan sai lempe‰ ja anteeksi antawa waimo lohdutella murtunutta miest‰ns‰, ennenkuin t‰m‰ woi w‰h‰nk‰‰n rauhoittua. Pyh‰nseudun waimonsa kanssa puheltuansa ja yˆn lew‰hdetty‰ns‰ oli h‰n kuitenkin jo paljon lewollisemmalla mielell‰. * * * * * N‰in oliwat asiat Heikin yksinkertaisessa kodissa, mutta kuinka paljon toisin oliwatkaan ne nimismiehell‰. Nimismiehen waimo ei saanut unta koko tuona wiime yˆn‰ silmiins‰, sill‰ kaikki el‰m‰n warjopuolet astuiwat nyt t‰ydess‰ peloittawassa haamussaan h‰nen silmiens‰ eteen. H‰n oli ensimm‰lt‰ el‰nyt onnellista perhe=el‰m‰‰ miehens‰ kanssa, ja rauha ja rakkaus oli wallinnut heid‰n w‰lill‰ns‰. Mutta nyky‰‰n oli h‰nen miehens‰ ruwennut kowasti juomaan ja t‰m‰ n‰ytti pilaawan ja turmelewan kaikki. Juomatoweriensa kanssa oli nimismies melkein joka ilta yhden tai toisen luona juomassa ja m‰ss‰‰m‰ss‰, joissa tiloissa ei korttipeli‰k‰‰n unhoitettu. T‰m‰n t‰hden ei h‰n ollut paljon koskaan yˆt‰ kotonansa, sill‰ wasta muiden ihmisten ylˆs nousun edell‰ wet‰ysi h‰n kotiinsa noilta retkilt‰ns‰. Usein h‰n weti per‰ss‰‰n juomaweikkonsa iltasilla kotiinsa, jossa sitten usein pidettiin melkein samankaltaista melua kuin wiime yˆn‰kin. Usein oli waimo koettanut miest‰ns‰ siwe‰sti ja hiljaisesti muistuttaa ja waroittaa tuommoisesta sopimattomasta el‰m‰ntawasta, mutta h‰n waan ‰rtyi ja suuttui siit‰ silmittˆm‰ksi. T‰m‰ teki heid‰n w‰lill‰ns‰ el‰m‰n raskaaksi ja kylm‰ksi, ja lis‰si wiheli‰isyytt‰ wiheli‰isyyden p‰‰lle. Sent‰hden heitti h‰n kaikki nurkumiset ja pyytelemiset pois ja koetti siweyden hengess‰ hiljaisuudessa k‰rsi‰ kaikki, waikka kyll‰ oli syd‰n t‰ysi ja kipe‰. Jokap‰iw‰isen toimeentulon l‰hteet supistuiwat supistumistaan ja usein sai perhe k‰rsi‰ puutosta w‰ltt‰m‰ttˆmimmist‰kin el‰m‰n tarpeista, sill‰ niukat wirkatulot eiw‰t riitt‰neet ankaran juomisen ja korttipelin ohessa jokap‰iw‰isen el‰m‰n kohtuullisimpiinkaan waatimuksiin. T‰mmˆisi‰ asioita pyˆri waimon mieless‰ koko pitk‰n yˆn. Jos h‰n jolloinkin yritti menem‰‰n jonkinlaiseen unenhorrokseen, r‰j‰hti silloin aina jokin melunpuuska toisesta huoneesta h‰nen korwiinsa. Silloin s‰ik‰hti h‰n niin kowin, ett‰ tuntui silt‰ kuin kylm‰ wesi=‰mp‰ri olisi walettu pitkin selk‰‰. Siihen wiel‰ lis‰ksi tuli se, ett‰ lapsi usein her‰si ja ‰‰nteli kimakasti, sill‰ t‰m‰kin oli tullut sairaaloiseksi alinomaisen lewottomuuden t‰hden. Silloin aina koki ‰iti nousta istualleen wuoteen laidalle, waalimaan ja hoitelemaan pienokaistansa. Surkumielell‰ s‰‰litteli h‰n lapsensa k‰rsimist‰ ja siin‰ samassa tunsi h‰n omassa syd‰mess‰‰nkin sanomatonta murhetta ja tuskaa--niin, olihan h‰n ‰iti. "Woi, hyw‰ Jumala, t‰t‰ menoa ei woi kest‰‰ kauan... Eiw‰th‰n nuo toki ennen ole tuommoisia olleet ... asia n‰ytt‰‰ waan pahenewan ... niinh‰n se on: joka ei parane, se pahenee.----Woi mink‰laista meteli‰ he pit‰w‰t ... siell‰ mahtaa siiwo olla. Pit‰isi l‰hte‰ heit‰ katsomaan ja her‰ttelem‰‰n, sill‰ muut ihmiset owat jo aikoja olleet ylh‰‰ll‰ ja pian alkaa pyrki‰ heit‰ t‰nne asioilleen. Muita p‰‰t‰ni niin huimaa ja pyˆrrytt‰‰, ja koko ruumiini tuntuu woimattomalta ja raukealta, kuinka woinkaan nousta ylˆs?" ajatteli ja tuumi k‰rsiw‰ waimo itseksens‰ p‰iw‰n jo korkealla ollen. N‰it‰ tuumiessaan hinasi h‰n itsens‰ lattialle ja yritti nousemaan seisaallensa, mutta korwat rupesiwat niin kummallisesti soimaan, sihisem‰‰n ja s‰hisem‰‰n. P‰‰t‰ pyˆrrytti, maailma musteni silmiss‰ ja h‰n l‰tistyi wuoteen wiereen lattialle. Kuitenkin oli h‰nell‰ niin paljon tajua ja woimaa, ett‰ h‰n woi hinata itsens‰ wuoteesen takaisin. Siin‰ h‰n koki silmi‰ns‰ ummessa pit‰en selwitell‰ ja toinnutella itse‰ns‰. Onneksi oli wuoteen wieress‰ tuolilla wesikarahwiini, ja kun h‰n sai siit‰ suurella waiwalla juoduksi lasin wett‰, tointui h‰n ‰skˆisest‰ huimauksesta. Warowasti nousi h‰n nyt ylˆs, ja saatuansa waatteet yllens‰, l‰hti h‰n horjuen ja seinist‰ kiinni pit‰en menem‰‰n herrojen huoneesen. Mik‰ n‰ky oli siell‰. Tuolit, pullot ja pˆyd‰t oliwat hujan hajan rikki lyˆtyin‰ ymp‰ri lattiaa. S‰rkyneet astiat oliwat sis‰llyksens‰ lewitt‰neet niin lewe‰lle kuin ne suinkin woiwat ulottua. Siell‰ t‰‰ll‰ lattialla taidotonna maata rˆtkˆtt‰w‰t miehet oliwat wiel‰ tuota m‰rkyytt‰ runsaassa m‰‰r‰‰ yhdell‰ tahi toisella tawalla lis‰nneet. Kyll‰ s‰rki waimon syd‰nt‰ kaikkea tuota n‰hdess‰‰n, mutta mink‰p‰s teki. Tosi asia oli silm‰in edess‰ ja nuo makaajat tuossa oliwat el‰win‰--ei--kuolleina todistajina asian todellisuudesta. Warowasti ja horjuen l‰heni h‰n miest‰ns‰ ja alkoi h‰nt‰ hiljaksensa her‰tell‰. "Nouse ylˆs, kello on jo kohta yhdeks‰n!" sanoi waimo ja nyki miest‰ns‰ hiljalleen. "Anna minun maata", ‰r‰hti mies ja k‰‰ntyi toiselle kyljelleen. "Ei se sowi, kello on yhdeks‰n tuossa paikassa ja ihmiset rupeawat pyrkim‰‰n asioilleen; nouse, hyw‰ ihminen, ylˆs!" pitkitti waimo. "Menkˆˆt t‰nne pyrkij‰t h----ttiin", ˆrisi mies. "Ei, ei se k‰y laatuun ... kuule nyt...! ymm‰rr‰th‰n tuon itsekin..." h‰t‰ili waimo. "Anna minun olla!" "En min‰ woi antaa ... ett‰ kerki‰isin w‰h‰nk‰‰n huoneita siiwota... Woi, woi, nouse nyt!" "Mene tuosta tiehesi woiwotuksinesi" sanoi mies ja k‰‰ntyi taas toiselle kyljelle. Kun waimo n‰ki kaikki waiwansa turhaksi, rupesi h‰n hiljakseen itke‰ nyyhkim‰‰n. Kuitenkin oli Longman her‰nnyt waimon miest‰ns‰ her‰telless‰. H‰n rupesi hieromaan silmi‰ns‰ ja tirkistelem‰‰n ymp‰rillens‰. Toinnuttuaan niin paljon, ett‰ h‰n tajusi, miss‰ oli, alkoi h‰n kˆmpi‰ ylˆs. "Ohhoh, hoh, hoh, hoh! Saakelin raskaaltapa nyt p‰‰ tuntuukin", ‰hkyi h‰n ylˆs kˆmpiess‰‰n. Toikkaroiden sinne t‰nne, lˆysi h‰n wihdoin semmoisen tuolin, johon h‰n woi istua. H‰n otti kellon taskustansa ja silm‰si siihen. "Yhdeks‰n ja wissiin aamua. Jopa nyt olisi aika l‰hte‰ liikkeelle. T‰‰ll‰ on illalla warmaan ollut hauska el‰m‰, luulen ma", sanoi h‰n sitten, k‰‰ntyen nyyhkiw‰‰ waimoa kohden. "Silt‰ se n‰ytt‰‰", sanoi waimo wesiss‰ silmin. "Ei nyt sowi ... kyll‰ nyt pit‰‰ nousta... Nouskaa joka sorkka ja pian!" rupesi Longman ‰yw‰st‰m‰‰n, kolhien samassa itsekutakin jokseenkin s‰‰lim‰ttˆm‰sti saappaansa k‰rjell‰. "Uh, huh, puh", uhki Rommander. "Uih, uijui", uihki Lewenius. "Ole siiwolla", komensi nimismies. "T‰ss‰ ei auta nyt siiwous eik‰ mik‰‰n, waan ylˆs nyt pit‰‰ nousta; kello alkaa k‰yd‰ jo kymment‰", sanoi Longman per‰‰n antamattomasti. Samassa ruwettiin kiireesti kolkuttamaan owea. Rouwa kiirehti kyˆkin kautta porstuaan. "Onko nimismies kotona?" kuultiin kolkuttajan sanowan. "Ei, ei h‰n ole", sanoi waimo. "Miss‰s h‰n on? Minulla on kiire enk‰ joutaisi odottamaan." "Wallesmanni meni ulos k‰welem‰‰n." "Milloin luulette h‰nen sielt‰ palaawan?" "En tied‰ warmaan, mutta luulen puolenp‰iw‰n j‰lkeen." "Sep‰ oli paha, sill‰ minulla on kowin kiire. Ei ole muuta neuwoa kuin odottaminen; saisinko teid‰n kyˆkiss‰ olla niin kauwan?" "Onhan siell‰kin niin ahdas ... kyll‰ teille siell‰ ik‰w‰... Eikˆ teill‰ ole muualla asioita ajettawana?" sanoi waimo waaleten. "Olisihan sit‰ w‰h‰n tuolla kauppamiehess‰." "Niin, k‰yk‰‰ siell‰ ensin; min‰ luulen ett‰ wallesmanni tulee siksi kotia kuin sielt‰ palaatte", kehoitteli waimo jo w‰h‰n kewe‰mm‰ll‰ syd‰mell‰. Mies l‰hti. Kiireesti palasi waimo saliin. "Sen kollot, kun ei niilt‰ saa yˆt‰ns‰k‰‰n rauhassa nukkua, eik‰ he osaa h‰wet‰k‰‰n yht‰‰n w‰h‰‰", murisi nimismies ylˆs kˆmpiess‰‰n. Rommander oli jo noussut. H‰n istui runnellun sohwan laidalla, tuskanpunaisena ja pulleana kuin paksuin limpunmˆykky; siin‰ h‰n ‰hki ja puhki, ja n‰ytti wiett‰w‰n sangen tukalaa el‰m‰‰. Lewenius yritti nousemaan, mutta h‰nelt‰ p‰‰si surkea parahdus; katkenneet kylkiluut tekiw‰t pahaa wastusta ja h‰n ei p‰‰ssyt paikalta p‰k‰ht‰m‰‰n. "No miten sinun asiasi owat, weli Lewenius?" kysyi Longman, sill‰ h‰n rupesi h‰m‰r‰sti muistamaan yˆllisi‰ tapahtumia. "Huonosti, huonosti, welikulta. En woi nousta ylˆs ... tuo kirottu kylki... Kyll‰ se oli kowa huimaus sinulta, weli", sanoi Lewenius ‰hkien. "Min‰ muistelen jotakin riitaa tapahtuneen w‰lill‰mme, silt‰ tuntuu minunkin ruumiissani, sit‰ luulenpa saaneenikin, jos antanutkin lienen ... eth‰n waan weli, wihaa pid‰?" sanoi Longman. "Eikˆ hitossa ... se ei saa tulla kysymykseenk‰‰n ... olisinhan silloin oikein siwistym‰tˆn kollo----eei, semmoinen en toki ole... Kun waan p‰‰sisin t‰st‰ ylˆs", sanoi Lewenius ja koetti hymyill‰, mutta se k‰wi kowin irwistelem‰ll‰. "Tuohon k‰teen, weikkonen", sanoi Longman ja kiirehti ojennetuin k‰sin Leweniukselle makuullaan k‰tt‰ns‰ tarjoamaan. Suutansa w‰yristellen ojensi Lewenius h‰nelle k‰tens‰. Nimismies ja Rommander istua mˆrrˆttiw‰t mykkin‰. "No mitenk‰ se meid‰n kanssamme on?" sanoi wiimein Rommander. "Tuo poskeni ... sin‰ sen roisto..." ‰r‰hti nimismies. "Ett‰kˆ min‰ roisto...? ƒl‰ semmoisia puhu... Yht‰l‰isi‰ roistojahan olemme kaikin", ‰r‰hti Rommander ja pˆyhistyi kuin limpputaikina. "Eikˆ jo yˆllinen yritys piisaa, kun wiel‰ hankitte riitaa? Heitt‰k‰‰ jo hitolle kaikki ja ollaan yst‰wykset kuten ennenkin", sowitteli Longman. "Samaa min‰kin toiwoisin", s‰esti Lewenius selj‰lt‰‰n. "Antakaa k‰tt‰ toisillenne ja sopikaa pois", kiilasi Longman. "Menetetyt rahani", sanoi Rommander. "Mit‰p‰ niill‰ rahoilla w‰li‰ on; ne woitamme toisella kerralla takaisin ... sopikaa pois", toimitti Lewenius wuorostaan. "Noh!" sanoi Rommander. "Noh!" wirkkoi nimismieskin. He ojensiwat toisilleen k‰tt‰. T‰t‰ kaikkea oli heikko waimo kuunnellut ja katsellut. "Min‰ pyyt‰isin, ett‰ wieraat toimittaisiwat itsens‰ l‰htem‰‰n; kohta on tuo mies taasenkin kimpussa ja t‰mmˆinen siiwo", rohkeni waimo sanoa. "Ole sin‰ siin‰", ‰r‰hti talon is‰nt‰. "ƒlk‰‰ nyt, mamma kulta, meihin suuttuko; kyll‰ me menemme pian", sanoiwat wieraat melkein yhteen ‰‰neen. Ja he hankkiwat l‰htˆ‰. Sit‰ ennen t‰ytyi heid‰n kuitenkin miehiss‰ nostaa Lewenius kamarin s‰nkyyn, sill‰ h‰n ei kyennyt liikkumaan. He toimittiwat l‰‰k‰rin sitomaan h‰nen katkenneita kylkiluitansa.--Hyw‰p‰ oli, ett‰ kunnassa oli l‰‰k‰ri. "Nyt ei tekisi pikkanen pahaa", sanoi Longman, kun he oliwat saaneet Leweniuksen wuoteesen. "Sit‰ ei nyt tule; wiimeinen oli karahwiinissa pˆyd‰n kaatuissa", sanoi rouwa. "Se oli saakelin h‰ijy asia", sanoi talon is‰nt‰, raapien korwallistaan. "Mutta kuulkaapas, weikkoset! Kenen luona nyt ensikerran kokoonnumme?" kysyi Rommander pyylew‰n‰. "Jopa noiden kokoontumisien luulisi riitt‰w‰n; kowin kauhealta ja jumalattomaltapa tuo wiimeyˆllinenkin j‰lki n‰ytt‰‰ ... saisi tuommoinen meno jo loppua, sill‰ min‰ en jaksa sit‰ kest‰‰", sanoi waimo wapisewalla ‰‰nell‰. Nimismies loi waimoonsa synk‰n katseen. Sanaa lausumatta puristiwat Longman ja Rommander nimismiehen ja Leweniuksen k‰tt‰ ja sitten he l‰htiw‰t. "Kyll‰ se on onnettomin kaikista onnettomista miehist‰, joka naimisiin menee... Tuommoista niilt‰ saapi kuulla...Kyll‰ me, min‰, sin‰ ja Lewenius, olemme kuitenkin onnettomuudessakin onnellisia, kun emme ole antaneet itse‰mme tohwelin alle sitoa.--Luulinpa min‰ tuota nimismiehen ‰mm‰‰kin ensimm‰lt‰ siwistyneeksi ihmiseksi, mutta nyt ymm‰rsin, ett‰ h‰n on raaka kuin nauris", kuultiin Longman'in sanowan Rommanderille menness‰‰n. * * * * * Se oli lauwantai=p‰iw‰, jolloin Heikki omantunnon ahdistamana tuli kotiinsa tuolta onnettomalta kaupunkimatkaltaan. Pyh‰aamuna oli h‰n w‰h‰puheinen, miettiw‰n ja alakuloisen n‰kˆinen, waikka waimonsa oli kyll‰kin kokenut h‰nt‰ lohduttaa. Kun Heikki oli eineen syˆnyt, pisti h‰n piippuunsa, istui penkille ja weteli sawuja waiti ollen. Em‰nt‰ puuhaili talouden toimien kanssa, puetti pienempi‰ lapsia ja toimitti heit‰ syˆm‰‰n. "Kuinkas nyt luulet lainakirjaston homman k‰yw‰n, jota niin hartaasti olet harrastanut?" sanoi waimo ja istui Heikin wiereen, sill‰ h‰n oli saanut lapset laitetuksi eineelle. "Sit‰p‰ min‰ t‰ss‰ juuri mietin ... ajattelen t‰n‰‰n l‰hte‰ kirkolle, aloittelemaan rahan ker‰yst‰", sanoi Heikki. "Semmoisen tapauksen per‰st‰... Oletkos tarkoin miettinyt asiaa ... mit‰ luulet ihmisten sanowan?" sanoi waimo waaleten. "Ole siit‰ aiwan huoleti. Min‰ en tahdo hituakaan olla parempi kuin olen, enk‰ tahdo hairahdustani salata yhdelt‰k‰‰n ihmiselt‰, sill‰ minusta tuntuu silt‰ kuin silloin warastaisin jotakin semmoista, jota ei minulla itsell‰ni ennest‰‰n ole. Ei, min‰ tahdon olla semmoinen kuin olen ja toiwon woiwani wastaisella el‰m‰ll‰ni n‰ytt‰‰, ett‰ min‰ olen itseni herra.--Min‰ aion alkaa toimeni semmoisena kuin olen, wai mit‰ sin‰ arwelet?" puhkesi Heikki puhumaan. "Min‰ en ensink‰‰n ep‰ile sinun hywi‰ aikomuksiasi; min‰ tunnen sinut ... sin‰ olet hyw‰ mies. Se waan minua h‰mm‰stytti, ett‰ l‰htisit juuri tuon tapauksen kieless‰, jolloin ihmisill‰ on niin paljon puhumista. Mutta nyt tajuan tarkoituksesi t‰ydellisesti ... mene waan Jumalan nimeen", sanoi waimo. "Tottahan me panemme alun matkaan, niinkuin puhe on ollut?" kysyi Heikki. "Totta kaiketi." "Mink‰ werran panisimme?" "Onhan sowittu, ett‰ panisimme kolmisenkymment‰ markkaa, mutta syd‰mmeni on nyt niin iloinen ja luottamusta t‰ynn‰, ett‰ ehdoittelen wiitt‰kymment‰", sanoi waimo ja katsoi miest‰ns‰ niin lempe‰sti silmiin. "Sin‰ olet minun hyw‰ enkelini", sanoi Heikki ja kiersi k‰tens‰ waimonsa kaulaan. "Mutta sinun pit‰‰ kiireesti l‰hte‰, ett‰ joudut kirkkoon", sanoi waimo. "Kuinkas muutoin, kirkossahan sit‰ toki pit‰‰ olla ... kuinkas muutoin ... minun pit‰‰ ottaa hewonen", sanoi Heikki. Ja Heikki l‰hti.---- Hele‰sti ja juhlallisen woimakkaasti weisasi seurakunta aamuwirtt‰ Heikin kirkkoon astuessa. Juhlallinen tunne waltasi h‰net ja hiljaa hiipien meni h‰n ensim‰iseen penkkiin, miss‰ sijaa oli. Tuntui silt‰ ett‰ kaikkitiet‰w‰ Jumala on l‰sn‰ ja t‰m‰n tunnon waikuttamana painoi h‰n p‰‰ns‰ penkkiin ja waipui hiljaiseen rukoukseen. Synnintunnustuksen aikana tunsi h‰n itsens‰ kaikkein wiheli‰isimm‰ksi syntiseksi mit‰ maa koskaan on p‰‰ll‰ns‰ kantanut, ja t‰m‰n t‰hden laskeentui h‰n mieless‰‰n tomuun ja tuhkaan, rukoillen anteeksi saamista. Saarnan aikana n‰ytti h‰n ahmiwan joka sanan, mit‰ pappi Jumalan sanan walossa sanoi ja siit‰ sai h‰n syd‰melleen suuren lohdutuksen. Kirkonmenojen j‰lkeen seisoi Heikki kirkkom‰ell‰ ja esitteli suurelle w‰kijoukolle innokkaasti asiatansa. Pontewasti selitti h‰n, kuinka hyˆdyllinen laitos lainakirjasto on, jota ei heid‰n syrj‰isess‰ kyl‰ss‰‰n wiel‰ ollut, wedoten siihen, ett‰ t‰m‰n hyˆdyn isokyl‰l‰iset parhaiten tiet‰w‰t, jotka owat jo monta wuotta saaneet nauttia lainakirjastoa. H‰n kehoitti jokaista asianharrastajaa uhraamaan rahansa hyw‰ll‰ mielell‰ lainakirjaston perustamista warten heid‰n syrj‰iseen kyl‰‰ns‰, sill‰ he eiw‰t woi k‰ytt‰‰ hyw‰ksens‰ isolla kyl‰ll‰ olewaa kirjastoa et‰isyytens‰ wuoksi ja kuitenkin owat he kansalaisia ja wiel‰p‰ omanpit‰j‰l‰isi‰kin. Usea antoi Heikille siin‰ roponsa, mutta wiel‰ useampi kehoitti h‰nt‰ k‰ym‰‰n kotonansa, koska eiw‰t tie nyt olleet tilaisuudessa ropoansa antamaan. Juuri kuin w‰kijoukko oli hajaantumaisillansa, astui Heikin eteen w‰kijoukon takaa er‰s mies. "Etkˆ sin‰ ole sama mies, joka wiime perjantai=iltana makasit juowuksissa?" sanoi mies iwallisesti Heikille. Se oli Rommander, joka siten, iwahymy huulilla, tahtoi tehd‰ pilkkaa Heikist‰. Oliko h‰n ollut kirkossa? Ei, siell‰ h‰n ei ollut, eik‰ yksik‰‰n noista h‰nen siwistyneist‰ yst‰wist‰‰n, waan Rommander oli tullut kirkkow‰en sekaan, irwistell‰kseen noilla raa'oilla talonpojilla. "Olen kyll‰, mutta minulla on lupa parantua ... silloin k‰ytin itseni sopimattomasti, mutta kukaan ei ole n‰kew‰ sit‰ toista kertaa tapahtuwan", sanoi Heikki wakawasti. Tyytym‰ttˆmyyden murinaa kuului w‰kijoukosta. "Wiel‰ se tuo Rommander riepukin...! Koko pit‰j‰ss‰ ei ole kurjempaa ratkua kuin h‰n ... ja yht‰kaikki kehtaa ... Heikki‰ ei ole n‰hty koskaan ennen..." sanoi joku joukosta---- Miehest‰ mieheen, talosta taloon kulki Heikki rahoja ker‰illen ja innolla ihmiset suosiwat h‰nen hankettansa. Muutamassa paikassa tuli nimismies, Longman ja Rommander Heikki‰ wastaan. "Kuinka sin‰ niin raakamaisesti ja sikamaisesti itsesi n‰yt‰t, kun wiime perjantai=iltana olit niin juowuksissa, ettet p‰‰ssyt selj‰lt‰si ylˆs?" sanoi nimismies Heikille tuimasti. "Niinh‰n tuota tuli...", sanoi Heikki nolosti. "Niinh‰n tuota tuli", matki nimismies oikein j‰rjestysmiehen tawalla. "Pit‰isi sit‰ toki tiet‰‰ huutia ... sin‰ saat siit‰ wastata oikeudessa, johon nyt sinun haastan", jatkoi h‰n sitten. "Eih‰n minulla entisi‰ senlaatuisia rikoksia olekaan; sopisihan teid‰n t‰ll‰ kerralla olla asiaan kajoamatta, toista kertaa ette, luullakseni, siihen tilaisuutta saakaan", sanoi Heikki alakuloisesti. "Ei puhettakaan ... wai siihen j‰tt‰‰...! Semmoinen raakuus joutaa saada ansaitun rangaistuksen, waroitukseksi ja hyw‰ksi esimerkiksi muille... Wai asiaan kajoomatta...! Odotahan", sanoi nimismies tuimasti. Heikin kunniantunto her‰si. "Jos niin on, niin kahdellatoista markallahan tuosta p‰‰see", sanoi h‰n ja katsoi rohkeasti nimismiest‰ silmiin. T‰m‰ oli enemm‰n kuin nimismies wirkainnossaan k‰rsi. Sananlausumatta lˆi h‰n Heikki‰ poskelle niin paljon kuin jaksoi; se k‰wikin t‰ydest‰, sill‰ nimismies oli iso ja rotewa mies. "Wai wiel‰ sin‰ t‰ss‰ suutasi pieks‰t ... siit‰ min‰ annan. Oletkin joka paikassa suuna ja p‰‰n‰, ja sanomalehtiin r‰‰kkym‰ss‰, mutta nyt laskeentuikin onnesi aurinko", sanoi nimismies tulistuneena. "Se oli teilt‰ w‰‰r‰ teko. Sill‰ ei tullut rikokseni sowitetuksi, eik‰ teill‰ ole lupaa minua tutkimatta omin k‰sin rangaista", sanoi Heikki wakawasti. N‰iden tapausten ajan oliwat Rommander ja Longman, ilwehymy huulilla, katselleet asiain menoa. Rommander ei woinut olla puhkeematta puhumaan n‰in edullisissa oloissa, jolloin raakuus sai siwistykselt‰ niin asiallisen, tuntuwan ja n‰kyw‰n muistutuksen. "Kyll‰ sin‰ nyt taisit saada ja taidat wastakin saada... Mutta kyll‰ se olikin raa'an ihmisen teko ... olla niin sikana juowuksissa, se on paljon se", sanoi h‰n. "Enp‰ min‰ ymm‰rr‰ mik‰ siwistyksen keskipiste te mahdatte olla. Olettehan suuri juoppo ja ep‰siweellinen ihminen ... kyll‰ teid‰n tapanne tunnetaan. Wai siin‰kˆ teid‰n siwistyksenne on, kun olette nimenne j‰lkip‰‰tteesen pist‰neet latinaa?--Min‰ luulen, ett‰ teid‰n ilonne minun wahingostani tulee olemaan hywin lyhyt", sanoi Heikki loukatulla tunnolla. Rommander kiristeli hampaitaan ja oikoi nyrkkej‰ns‰, mutta nimismies kielteli h‰nt‰ ja Heikki l‰hti k‰welem‰‰n pois. Nimismiehen isku oli ollut niin nawakka, ett‰ Heikin poski ajettui kelpolailla ja joka sormensija n‰kyi paksuna wanteena h‰nen kaswoissaan. Siit‰ huolimatta kulki Heikki waan rahankeruullaan iltaan saakka. Nimismiehen Heikille antamasta iskusta oli lewinnyt tieto joka paikkaan ja kaikki ihmiset pitiw‰t sen w‰‰r‰n‰ ja sopimattomana tekona. Kun ilta tuli, teki Heikki tili‰ ker‰‰ntyneist‰ rahoista. Ilokseen huomasi h‰n niit‰ olewan w‰h‰n yli kolmensadan markan. Karttusa oli ollut kansan k‰si. Nousewa kansallissiwistys oli jo walaissut paikkakuntaa ja sen walossa oliwat ihmiset k‰sitt‰neet teht‰w‰ns‰ ja rient‰neet roponsa uhraamaan kanssaihmistens‰ eduksi. Iloisella ja kewe‰ll‰ syd‰mell‰ l‰hti Heikki ajelemaan kotiinsa. Sinne p‰‰sty‰ns‰ oli lempe‰ waimonsa h‰nt‰ wastaan ottamassa, waikka oli jo jotenkin myˆh‰inen, sill‰ waimo oli walwoskellut ja odotellut miest‰ns‰ kotiin tulewaksi. "No, mitenk‰ nyt olet onnistunut, onko tullut rahoja?" kysyi waimo huoneesen tultua. "Paremmin kuin osasimme aawistaakaan; minulla on koossa jo yli kolmensadan markan", sanoi Heikki. "Meid‰nkˆ panemaimme rahain kanssa?" "Ilman niit‰. Meid‰n lupaamamme rahat tulewat siihen lis‰ksi", sanoi Heikki. "Jopa nyt oli kumma! semmoisen tapauksen per‰st‰ niin paljon rahaa... Sill‰h‰n saa jo melkoisen kirjaston", sanoi waimo. Heikki kawahti waimonsa kaulaan. "Ihmiset n‰kyw‰t jo suurimmalta osalta minulle anteeksi antaneen", kuiskasi Heikki siin‰ ollessaan waimollensa ja kyyneleet herahtiwat h‰nen silmiins‰. Ennen joulua oli Heikin lainakirjaston rahastoon ker‰‰ntynyt niin paljon lisi‰, ett‰ siin‰ oli nyt ummelleen nelj‰sataa markkaa. H‰n l‰hti nytkin kaupunkiin, ostamaan kirjoja kirjakaupasta puuhaamaansa lainakirjastoon, sek‰ toimittamaan muitakin asioitansa. H‰n meni saman kauppiaan luo, jonka kanssa h‰n oli ennenkin kauppaa k‰ynyt, ja siin‰ h‰n sai majapaikan nytkin niin kauwaksi kuin h‰n kaupungissa wiipyi. Mutta nyt ei Heikki ottanutkaan kauppamiehen tarjoamia maja= ja kaupanteki‰s=ryyppyj‰, eik‰ tarjottua matkapulloakaan, ja sit‰kˆs muutosta kauppamies suuresti ihmetteli. Awosyd‰misesti kertoi Heikki silloin, mink‰ wahingon tuo wiimein saatu matkapullo h‰nelle teki ja ett‰ h‰n t‰st'edes aikoo w‰ltt‰‰ semmoisia tapauksia. Kauppamies, kuultuansa Heikin p‰‰tˆksen, ei pit‰nytk‰‰n sit‰ pahana, kehoitti waan h‰nt‰ pysym‰‰n p‰‰tˆksess‰‰n ja antoi h‰nelle runsaasti muita kaupanteki‰isi‰. Heikin tarkoitus oli saada lainakirjasto woimaan joulunpyhiksi, jolloin olisi niin paljon aikaa lueskelemaan. H‰n oli kuullut, ett‰ isolle kyl‰lle oli ilmestynyt er‰s kuljeskelewa kirjansitoja ja sent‰hden oli h‰n kiirehtinyt kaupungissa k‰ymist‰‰n, saadaksensa h‰nell‰ kirjat sidotetuksi ennen joulua. Kirjansitoja oli saanut kuulla, ett‰ tuolla syrj‰kyl‰ll‰ oli tukulta sitomistyˆt‰, sent‰hden tuli h‰n Heikin luo, ennenkuin t‰m‰ osasi aawistaakaan. "Hyw‰‰ p‰iw‰‰! Onko t‰m‰ Keron talo?" kysyi h‰n huoneesen tultuaan. "On. Istukaa!" sanoi Heikki, tulijaa sen tarkemmin katsomatta. "Olen kuullut, ett‰ teill‰ on lainakirjasto sidotettawana ja min‰ olisin halukas ottamaan sen tyˆn tehd‰kseni", sanoi wieras. "Oletteko sama kirjansitoja, jonka olen kirkonkyl‰ll‰ kuullut tekew‰n sit‰ tyˆt‰?" kysyi Heikki, nousten suoraksi jonkun tyˆns‰ ‰‰rest‰, jota h‰n oli kumarassa tehnyt, ja katsoi wierasta silmiin. Sek‰ wieras ett‰ Heikki n‰yttiw‰t h‰mm‰styw‰n, kun tarkemmin n‰kiw‰t toisensa. "Te olette sama mies, joka minua yrititte ryˆw‰‰m‰‰n tuolla maantiell‰ syksyll‰", sanoi Heikki, k‰wellen miehen luo ja laskien k‰tens‰ h‰nen olkap‰‰lleen. "En min‰ ... johan nyt is‰nt‰ joutawia..." sanoi mies h‰t‰illen. "Ellei teill‰ waan ole kirjoja, panen min‰ teid‰t kiinni ja l‰het‰n sidottuna nimismiehelle, sill‰ te olette juuri sama mies, semmoista ei tee kunniallinen mies", sanoi Heikki lujasti. Miehell‰ ei ollut mink‰‰nlaisia kirjoja ja h‰n rupesi kowasti h‰t‰ilem‰‰n. "Min‰ sidon kaikki kirjat ilmaiseksi, kun annatte minun olla rauhassa", sanoi mies. "Min‰ en huoli semmoista miest‰ tyˆhˆni mill‰‰n ehdolla", sanoi Heikki ja alkoi katsella nuoria. "Kuunnelkaahan toki mit‰ min‰ sanon", sanoi mies h‰diss‰‰n. "No." "Minua kehoitettiin ... neuwottiin..." "Kehoitettiin, neuwottiin. Mihin?" "Teit‰ ryˆst‰m‰‰n." "Minua ryˆst‰m‰‰n--! Se on walhe--puhukaa--sanokaa totta; t‰ss‰ ei mutkat auta." "Se ei ole walhe." "No kuka sitten?" "Rommander." "Tunnetteko h‰net?" "Aiwan hywin ... h‰nh‰n on wanhoja kis‰lli=kumppaneitani." "No, mutta eih‰n Rommander ole kirjansitoja." "Enp‰ min‰k‰‰n oikeastaan ... sit‰ olen wasta sitten harjoittanut, kun toinen ammatti petti tahi oikeimmin sanoen: kun min‰ petin ammattini." "Miss‰ h‰n olisi ollut tilaisuudessa teit‰ rikokseen kehoittamaan." "Puutteet ja n‰lk‰ pakoittiwat minun l‰htem‰‰n liikkeelle, sill‰ waimollani ja lapsillani ei ollut mit‰‰n syˆmist‰. P‰‰tin tulla t‰h‰n teid‰n warakkaasen pit‰j‰‰sen, saadakseni kirjain sitomisella ansaitakseni jotakin, t‰‰ll‰ kun wiljell‰‰n paljon kirjallisuutta.-- Kotoa l‰hteiss‰ ei ollut minulla rahaa eik‰ ew‰st‰, ja n‰lk‰ kuroi suoliani. Tultuani kirkonkyl‰n edelliseen kyl‰‰n pit‰j‰‰ss‰nne, huomasin er‰‰n liki tiet‰ olewan talon ulkohuonetten takana Rommanderin. Hywill‰ni riensin min‰ h‰nen luokseen ja pyysin lainaksi jotakuta markkaa, mutta h‰n sanoi, ettei h‰nell‰ ole rahaa yht‰k‰‰n penni‰. Silloin selitti h‰n minulle, ett‰ t‰st‰ meni juuri siwuitse er‰s kaupungista palaawa, joka oli niin juowuksissa, ettei tiennyt mit‰‰n t‰st‰ maailmasta; hewonen menn‰ lotosteli waan omia aikojaan. Jos min‰ kiireesti l‰htisin h‰nen j‰lkeens‰, saisin min‰ muka aiwan helposti anastetuksi h‰nen rahansa, ennenkuin hewonen weisi miehen kyl‰‰n, eik‰ kukaan tiet‰isi asiasta niin mit‰‰n. Min‰ sitten woisin antaa h‰nellekin osan niin helposti saaduista rahoista. 'Oh! Seh‰n olisi kowin kauhea asia', sanoin min‰ kauhistuksissani. 'Ent‰p‰ ja ... ottaisiwathan jotkut muut kuitenkin h‰nen rahansa ja mit‰ parempi se heill‰ olisi', sanoi Rommander kylm‰sti. Silloin huomasin min‰, ett‰ h‰n oli hyw‰ss‰ pˆhn‰ss‰. N‰lj‰n ja ep‰toiwon pakottamana, ja omantuntoni ahdistamana l‰hdin min‰ suuressa tuskassa kannikoimaan teid‰n j‰lkeenne. Syd‰nt‰ni helpoitti paljon, kun n‰in hewosenne seisowan ja teid‰n makaawan, niinkuin luulin, tiedotonna tien wieress‰, sill‰ rahojen anastuksen luulin k‰yw‰n nyt aiwan helposti." T‰ss‰ wieras keskeytti kertomuksensa. "Mit‰ te sill‰ tarkoititte, kun piditte sit‰ kek‰lett‰ minun nokkani alla?" kysyi Heikki. "Min‰ tahdoin siten koetella, oliko teill‰ tuntoa ja taitoa ensink‰‰n", sanoi mies. "Sanoitte omantuntonne teit‰ ahdistaneen, mutta olittehan ryˆw‰ys=yrityksess‰nne suulas ja kekseli‰s puheissanne kuin paatunein konna; kuinka n‰m‰t sanat sopiwat yhteen?" "Kyll‰ minulla paha omatunto oli, mutta minun t‰ytyi koettaa tukauttaa sit‰ kaikilla kis‰lli=ajoilta saaduilla koukuilla ja sanarikkauksilla." "No, ent‰ sitten?" "Kuinka sen yrityksen k‰wi, sen tied‰tte itse. Kun l‰hdin teid‰n tykˆ‰nne, tuntui silt‰ kuin murhamies olisi ajanut minua takaa. Oli niinkuin itse teossa olisin todellakin tehnyt ryˆw‰yksen ja omaatuntoani poltti niin kowin. Min‰ en uskaltanut pys‰hty‰ t‰h‰n pit‰j‰‰sen, sill‰ joka ihminen n‰ytti kuiskaawan toisille; tuossa on se mies, joka on tehnyt ryˆw‰yksen! Kappaleen aikaa toisessa pit‰j‰ss‰ oltuani, rupesi enin pelkoani haihtumaan. Min‰ ajattelin: ehk‰p‰ se mies ei ollutkaan teid‰n pit‰j‰st‰, jota yritin ryˆw‰‰m‰‰n, waan jostakin ulompaa, ja niin muodoin ei ehk‰ tieto tuosta rumasta yrityksest‰ni ole lewinnytk‰‰n t‰nne; paitsi sit‰ tunsin siit‰kin jotakin helpoitusta tunnossani, kun kuitenkin en tehnyt ryˆstˆ‰, waikka kyll‰ yritin. N‰ill‰ ajatuksilla ja toiwoilla el‰hytettyn‰, rohkenin min‰ jonkun ajan p‰‰st‰ palata t‰h‰n pit‰j‰‰sen, toiwossa saadakseni runsaampaa tyˆnansiota. T‰‰ll‰ ollessani kuulin yht‰ ja toista puhuttawan er‰‰st‰ ryˆstˆnyrityksest‰, mutta en kertaakaan kuullut mainittawan ryˆstett‰w‰n nime‰, enk‰ arweluita kuka ryˆst‰j‰ olisi. Milloin waan kuulin w‰h‰nk‰‰n siihen suuntaan wiwahtawia puheita, oli niinkuin kylm‰‰ wett‰ olisi walettu p‰‰lleni. Pian kuitenkin huomasin, ettei kenell‰k‰‰n ollut w‰hint‰k‰‰n tietoa oikeasta ryˆstˆn yrityksen tekij‰st‰. Jonkun aikaa kirkonkyl‰ss‰ sidelty‰ni kirjoja, kuulin sattumalta, ett‰ teid‰n hallussanne on sidottawa lainakirjasto, jonka haluaisitte saada jouluksi sidotuksi. Tiettyh‰n se, ett‰ sen kuultuani riensin heti teid‰n luoksenne, miss‰ kuulin kosolta tyˆt‰ lˆytyw‰n. Niin tawoin olen joutunut teid‰n k‰siinne ja siihen paikkaan, johon en olisi ik‰n‰ tahtonut tulla ja josta en olisi suonut kuulewani koskaan puhuttawankaan.--Jos min‰ nyt joudun kiinni, niin waimoni ja lapseni n‰‰ntyw‰t kauhusta, kun saawat asian kuulla." "Miksi ette ottanut mainetodistusta mukaanne, l‰htiess‰nne outoihin paikkakuntiin?" "Enh‰n sit‰ luullut tarwitsewani, kun en senk‰‰n kauemmaksi aikonut matkustaa; sit‰paitsi en aikonut kauwan olla pois kotoa." "Teid‰n selityksenne kuulostaa hywin todenmukaiselta, mutta suurin konnakin woipi pahoja tekojaan peitell‰ rehellisyyden warjolla. Wastatkaa minulle rehellisesti: onko teit‰ koskaan ennen tuomittu h‰pe‰llisest‰ rikoksesta tahi oletteko nyky‰‰n syytˆksen alaisena jostakin semmoisesta?" sanoi Heikki ja katsoi kiinte‰sti miest‰ silmiin. "Mik‰‰n muu rikos ei paina omaatuntoani, paitsi se, mink‰ olen tehnyt teit‰ wastaan, enk‰ ole ennen enk‰ nyt ollut syytettyn‰k‰‰n mist‰‰n semmoisesta, sen woin wakuuttaa; kuitenkaan en tahdo sit‰ salata, ett‰ olen kerran sakoitettu juopumisesta." "Min‰ panen teille ainoan ehdon: tahdotteko hankkia papinkirjanne t‰nne? Jos sen teette ja jos se on yht‰=pit‰w‰ puheenne kanssa, niin meist‰ tulee hyw‰t yst‰w‰t. Kun t‰m‰n olette myˆnt‰nyt, saatte heti ryhty‰ tyˆhˆn; sill‰ w‰lin pid‰n min‰ teit‰ silm‰ll‰", sanoi Heikki. "Siihen suostun mielell‰ni", sanoi mies, hengitt‰en helpommasti. "Nyth‰n tosi ei waimoni ja lasteni tarwitse kuulla sit‰ hirwe‰‰ sanomaa, ett‰ min‰ olen joutunut kiinni ja ett‰ minua syytet‰‰n ryˆw‰‰misen yrityksest‰", lis‰si h‰n sitten ja kyyneleet pyˆriw‰t h‰nen silmiss‰‰n. "Nyt min‰ uskon puheenne todeksi; ollaan yst‰w‰t ja weljet", sanoi Heikki, puristaen miehen k‰tt‰ ja h‰nenkin silm‰ss‰‰n pyˆri kyynel. * * * * * K‰r‰j‰t tuliwat ja Heikki meni haastettuna lain eteen wastaamaan ensim‰isest‰ juowuksissa olostaan. Nimismies oli kantajana, ja Lewenius, Longman ja Rommander oliwat kutsutut wierasmiehiksi--kuinkas muutoin. Heikki tunnusti, tuomarin kysyess‰, olleensa kowasti juowuksissa; wieraitamiehi‰ ei tarwittu ja oikeus tuomitsi syytetyn juopumisen sakkoon. "Sen siit‰ nyt sait ... olisit ollut niinkuin ihmiset", sanoi Rommander, kun Heikki tuli lakituwasta. "Hym! Enh‰n toki kuitenkaan ole ket‰‰n yllytt‰nyt muita ihmisi‰ ryˆw‰‰m‰‰n" sanoi Heikki kyll‰kin pisteli‰‰sti. "Mit‰?" kysyi Rommander punastellen. Heikki ei wastannut mit‰‰n, k‰weli waan pois. Sakotettuna miehen‰ tuli nyt Heikki kotia. Kuitenkaan ei h‰nt‰ otettu tylysti wastaan, sill‰ h‰nen waimonsa tiesi miehell‰ns‰ olewan sek‰ tahtoa ett‰ woimaa pit‰m‰‰n lupauksensa, ettei h‰n koskaan en‰‰ ole juowuksissa. T‰m‰ waimon yst‰w‰llisyys ja luja luottamus antoi Heikille uutta intoa ja woimaa lupauksensa t‰ytt‰misess‰. Sill‰w‰lin oli wieraan papinkirja tullut. Se oli yht‰pit‰w‰ omistajansa kertomuksen kanssa. Sen n‰hty‰ns‰ sanoi Heikki: "Olette totta puhunut. Min‰ huomaan, ett‰ teill‰ on rehellinen luonne, mutta ett‰ puute, k‰rsimykset ja wiettelykset owat saattaneet teid‰t harhateille. Tekisinh‰n aiwan w‰‰rin, jos rupeaisin teit‰, itsekin samanlaisesti rangaistuna kuin tekin, syytt‰m‰‰n rikoksen yrityksest‰. Kun meill‰ kerran on ollut woimaa rehelliseen tunnustukseen, niin min‰ toiwon, ett‰ meill‰ on myˆs woimaa el‰m‰n parannukseenkin", sanoi Heikki. T‰m‰n j‰lkeen syleiliw‰t n‰m‰ kaksi rikoksellista toisiansa. Se ei ollut mik‰‰n ulkokullattu syleileminen, sill‰ se tapahtui kummankin tunteen pakosta ja kumpikin heist‰ tunsi syd‰mess‰‰n halua ruweta el‰m‰‰n uutta, parempaa ja laittamatonta el‰m‰‰. No, niinh‰n se oli. Molemmat oliwat rehmineet, koettaneet ja yritt‰neet. Toinen oli yksinkertaisena kansan lapsena koettanut t‰ytt‰‰ welwollisuuksiaan, mutta erehtyi pyrinnˆiss‰‰n ja toinen oli saanut haistaa ammattikunnan monipuolisia hywi‰ ja huonoja puolia, ja siin‰ oli h‰n oman lˆyh‰per‰isyytens‰ wuoksi ollut joutumaisillansa hirweimp‰‰n rikokseen mit‰ ajatella woipi. Olihan kummallakin syyt‰ weljesty‰ ja pyrki‰ nousemaan ylˆs lankeemuksistaan. "Kuinka se nyt oikeastaan on? Mik‰ on teid‰t est‰nyt perustamasta omaa liikett‰nne, kun kuitenkin olette kyllin kykenew‰ ammattiinne?" sanoi er‰‰n‰ kertana Heikki kirjansitojalle, joka ahkerasti puuhaili tyˆns‰ kanssa. "Mik‰p‰s muu kuin wiina. Kaikki ammattini mestarit owat tunnustaneet minut mit‰ parhaimmaksi tyˆntekij‰ksi ja ammattini tuntijaksi, mutta juoppouteni t‰hden ei ole yksik‰‰n heist‰ minua woinut kauwan tykˆn‰‰n pit‰‰, eik‰ minulle mit‰‰n arwoa antaa. Sent‰hden olen joutunut kaikkien hylyksi, ja silt‰ on t‰ytynyt minun yritt‰‰ yht‰ ja toista ammattiini kuulumatonta tointa, saadakseni jotakin perheeni elatukseksi ja toimeen tuloksi", selitti h‰n. "No mutta, ettekˆ woi nytk‰‰n j‰tt‰‰ pois tuota turmelewaa juomaa?" "Usein olen yritt‰nyt sit‰ tekem‰‰n, mutta aina on yritykseni huonosti k‰ynyt." "Mutta jos nyt taasen yritt‰isitte; olisihan meit‰ nyt kaksi samanlaista yritt‰j‰‰ ja me woisimme olla toinen toisellemme awuksi", sanoi Heikki ja katsoi miest‰ silmiin. "Min‰ tahdon taasen koettaa ja yritt‰‰. Jumala sen tiet‰‰, ett‰ rakastan waimoani ja lapsiani, mutta woimaa ei minulla ole ollut seisoa himoani wastaan", sanoi mies ja kyyneleet nousiwat h‰nen silmiins‰. "Rukoilkaamme H‰nelt‰ woimaa hywi‰ aikomuksiamme toimeen pannaksemme, jolla on sek‰ halua ja tahtoa meit‰ auttaa synnin loasta; h‰nen awullansa woimme me woittaa kaikki kiusaukset", sanoi Heikki wakawasti. * * * * * On kulunut aikaa pari wuotta. Lainakirjasto on ollut sen aikaa k‰yt‰nnˆss‰ ja Keron Heikki on sit‰ hoitanut. Waloisan kynttil‰n tawalla on se lewitt‰nyt waloa ymp‰rillens‰. Kansalaisensa owat w‰hitellen tulleet huomaamaan, ett‰ Heikiss‰ on miest‰ paljon enempi seisomaan kuin lankeemaan ja he kunnioittawat h‰nt‰ paikkakunnan warakkaampana ja ymm‰rt‰w‰isemp‰n‰ miehen‰.--Anoppimuorikin on jo aikoja sitten antanut Heikille anteeksi tuon ensim‰isen ja wiimeisen hairahduksen, sill‰ h‰n on huomannut w‰wyns‰ mieheksi, jolla on woimaa nousta ylˆs lankeemuksensa j‰lkeen. Mummo on jo k‰ynyt kowin wanhaksi ja woimattomaksi itse‰‰n hoitamaan, silti on h‰n wihdoin suostunut muuttamaan w‰wyns‰ ja tytt‰rens‰ luo. Usein h‰n katsoo Heikki‰ kauwan aikaa silmiin ja silloin sanoo h‰n tawallisesti: "En min‰ yhteen aikaan luullut tuota Heikki‰ kelpomieheksi." Tuota sanoessaan wet‰ysi h‰nen kulmikkaat, ryppyiset ja keltaiset kaswonsa wiehke‰mm‰n n‰kˆiseksi. "Tanu Niininen"--h‰n, joka oli lainakirjaston sitonut ja joka oli ollut langeta niin suureen rikokseen ep‰toiwossaan, mihin w‰kew‰t juomat oliwat h‰net syˆsseet--niin, h‰nkin on pit‰nyt lupauksensa, sill‰ h‰n ei ole sittemmin pannut suuhunsa mit‰‰n w‰kewi‰ kun h‰n oli Heikille luwannut niist‰ luopuwansa. Suurena apuna oli Heikki h‰nelle kiusausten aikoina. Luottamusta saaneena on h‰n saanut runsaasti tyˆt‰ ja s‰‰st‰w‰n‰ miehen‰ kun nyt on, on h‰n woinut kutsua waimonsa ja lapsensa luokseen. Heikin awulla on h‰n perustanut oman liikkeens‰. Toimella ja tarkkuudella toimittaa h‰n ammattiinsa kuuluwat tyˆt ja t‰m‰n nojalla on h‰n niin paljon waurastunut, ett‰ h‰nen perheell‰ns‰ on riitt‰w‰ ja murheeton toimeentulo. Heill‰ ei ole wiel‰ koskaan semmoista ollut ja Niinisen waimo kiitt‰‰ syd‰mest‰‰n Jumalaa miehens‰ el‰m‰n k‰‰nnˆksen t‰hden. Nimismies oli juoppoutensa ja wirkawirheittens‰ wuoksi menett‰nyt wirkansa. H‰nen waimonsa oli kuollut surusta ja murheesta. N‰iden tapausten per‰st‰ pakeni nimismies paikkakunnalta, j‰tt‰en paljon welkoja j‰lkeens‰. Samoin tekiw‰t Lewenius ja Longman. Rommander koki wiel‰ jonkun ajan ep‰rehellisesti kitkuttaa ammattiaan, mutta kauan ei se menestynyt; wiimein h‰nkin pˆtki s‰‰riins‰ ja kaikki siihen ammattiin kuuluwa tyˆ lankesi Niiniselle. End of the Project Gutenberg EBook of El‰m‰n hawainnoita IX: Sowittaja; Paljon uutta; Keron Heikki, by Pietari P‰iv‰rinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELƒMƒN HAWAINNOITA IX *** ***** This file should be named 15009-8.txt or 15009-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/0/0/15009/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.