Dityrambeja

Project Gutenberg's Dityrambeja, by Aarni Kouta and Friedrich Nietzsche This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Dityrambeja Author: Aarni Kouta and Friedrich Nietzsche Release Date: May 3, 2006 [EBook #18303] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DITYRAMBEJA *** Produced by Matti Jðrvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. DITYRAMBEJA Aarni Kouta Ensimmðisen kerran julkaissut Kustannusliike Arvi A. Karisto 1907. DITYRAMBEJA [Kuva] VERIVALA. Verivalani vannonut oon. En tahdosta isien, ystðvien kuin Hannibal muinen, en suitsussa jumalain alttarien. Minð valani vannoin kun y—hyt yllðni synkkðnð uhkas, kun tðhdet ei vðlkkyneet kannella taivaan, vihan salamat viilsi vain pimeðtð pintaa, min alla purjehti pilvet. Verivalani vannonut oon. En kostoa vierahan, vennon heimon, mi omaani uhkaa, en vuorille nousta ja laaksoihin laskea, miss' aavoilla vðlkkyvi kultaiset viljat, en polkea peltoja, tallata tarhoja vainoojan maan. Minð vannoin laaksoista vuorille nousta, heimoni hyljðtð, ystðvðt heittðð, jumalien suitsuvat alttarit jðttðð, yksin taistella, kamppailla, nousta, kuiluja, kulkea, tuskia tuntea, korkeella kangastushuippuja nðhdð, joille aurinko purppurahehkun kirkkaimman heittðð, joilla humisee raikkaammat tuulet. Alla syvimmðt, synkimmðt kuilut, yllð hopea-kangastus huiput. HUIPUILLA Taivas yllð, manner alla, ympðrillð hyiset huiput, talven kirkkahat kinokset. Alla uhkuvi elðmð, puhkeavi puihin pihka, sihisevi mannun mahla, tuulet ilman tuoksutðydet. Tððllð talvi, viima vinha, silmð siinnossa lumien, katse kentillð kiteiden, sydðn surmien ilossa, mieli hðissð Hallatarten. Kevðt keikkuen tulevi, mielet innosta ilona, veret valta-valkeana, tulet Helka-helluntaiset, rukoukset, riemu soipi, sydðn inehmon herkkð, hellð. Tððll' ei riemuita, rukoilla, tððll' ei liesku luojan liekit, sydðn ei sððlistð sykðhdð, aatos lemmestð avarru, tððll' ei syytð, syytt—myyttð. Tunnon jðð on ainut lðmp—, mielen halla hyyrrelamppu, joka sðihkyen sðken—i, kuumottavi keskiy—ssð. Veljenkðttð kaikki ly—vðt. Kirpoavi kahle, muurit murtuu raudan, roudan luomat. Vapahina vangit valjut! Kajastavi toivo kirkas, unet, uskot uudet luopi. Tððll' ei vankeja, vapaita, veljeyttð, vertaisuutta, tððll' ei uskoja, unia, tððll' ei toivoa, totuutta, ylin yks' on kðsky kylmð: korkealla aina kierrð, niinkuin tðhti talvitaivon, pyhð, puhdas, koskematon, kiillð, konsa ei kimalla pðivðn kirkas kultakehrð, itse pakkasen purema muille tuhlaten tulesi nðytð oudot ilmanrannat y—sen synkðt umpiukset, vaivan ylpeðn ylðng—t. SANKARIT SOTII. Pois katsojajoukot, pois aseita, kalpoja kantavat joukot, nyt sankarit sotia kðyvðt! Sðilittð sotivat, kalvoitta kamppailevat, ei paisu julmina kðsien jðnteet, vihan vasamat silmissð yksin sðihkyy, ly— aivoissa sðken—ivðt salamat oudot, y— synkkðnð yllð ja alla lepðð. Pois katsojalaumat, kun sankarit sotii! Y— nðkevi yksin sen tulen, mi uhmaa taivaita, maita ja merið, joita tuhannet tuulet pilvihin nostaa, kuiluihin viskaa. Y— nðkevi mykkð ja helmaansa peittðð. Sankarit sotii, sankarit sotii, tuskat tuimimmat rintoja polttaa, sydðmið leikkaa. Kuiluihin sy—ksyvðt sadat ja kaatuu, kuiluista nousevat tuhannet taasen, nousevat, sotivat, hðipyvðt y—h—n, mi mykkðnð lepðð. Sankarit sotii, etððltð himmeð rusko vain hohtaa kerran nousevan pðivðn, mi takaa vuorien synkkien sðteitð heittðð harvoja, valjuja taistojen teille. MITá VUOTATTE? Mitð vuotatte meiltð, te kirjavat joukot? Me seisomme y—ssð. Henkemme soihtu suurena palaa, kun sammuvi tulet taivaan ja maan. Kun pimeys saartaa vuorisen, louhisen, jylhðn tienoon. Mitð vuotatte meiltð? Me emme seuraanne konsana liity, emme kanssanne valloita maita, mahteja kumoo, emme vajoo kuin pisara vajoo hyrskyvððn mereen. On henkemme ylpee. Me yksin seisomme vartiona y—ssð. Mitð vuotatte meiltð? Ei leimua soihtumme teidðn vuoksi, ei valaise teitðnne, matkaanne johda. Eri matka on teillð ja toinen on mððrð. Oma tiemme on kallein, mððrðmme korkein, etðisin, suurin. Erotkohon tiemme! Te pyrkikðð tulienne pienien ððreen, majojenne rauhaan tai taistonne teille. Me synkkið polkuja taivallamme, louhia kuljemme, kuiluja kðymme. Me sytytðmme soihtumme suurehen liekkiin, mi valaisevi etðisintð, oudointa mailmaa, jonne ei silmðnne, aatteenne kanna. Me seisomme yksin. Teitð on tuhansia, mitð vuotatte vielð? KANSAN SANKARI. Sa hyvðhuutoja jos joukon kaipaat, niin ðll—s puhuko, vaan sammalla, ja hosianna huutaa he, jos saavut sa ratsastaen -- aasintammalla. KUSTAA III. (1792) 1. MUSTAT NAAMIAISET. Valomerenð vðlkkyvi valtiaan linna, rusoaaltoina vy—ryvð silkkien vuo, tulenlieskoina sðihkyvðt timantit leimuu, tuhat salamoivaa tðhteð kristallit luo, kðy maljoissa veripuna-viinien kuohu, hovi juhlivi, pauhaten soitot ne soi, yli kaikkien valtias vaieten katsoo, maan aurinko, nousevan aamun koi. Mitð maastansa hðn, mitð tuhansista noista, vðlikappaleita kðsissð luovan ne vain! Hðn juhlivi tðnððn, jo huomenna nostaa tuhosðihkyvðn sðilðn ja polkevi lain. Mitð miljonista hðn, joka huipuilla elðð, ne juhlien nððntyy, kun nousevi hðn. Oma voima ja valta on mððrðnsð korkein yli herkkien tunteiden, sððlinnðn. Te polvistukaa, miljonat, valtiaan eteen, kun voittojensa vaunut ne ylitsenne kðy, hðn kovimmista kovin on, vahana vaipuu ken kðskynsð valtaa ei tuntevan nðy, te taivutte, uudesti-luojanne taltta kun raivoten marmorinne pintahan ly—, te vapisette, luovat ovat ankaria aina, ja murtaminen aina on ankaran ty—! 2. VALTIAS MIETTII. Te vaaditte vapautta, meluavat joukot! Ei vapautta teille! Kultainen koru on vapaus, jolla voi leikkið yksin ankarat, suuret ja kðskevðt henget. Ei vapautta teille! Ei helmið heitetð sikojen eteen, ei timantteja kylvetð tielle, min pintaa polkevi rðyhððvð, roskainen rahvas! Ei vapautta teille, on onnenne totella ja kðskystð ankarien verihin otella, kun lankeaa elðmðn ja kuoleman arpa. Ei vapautta teille! Vain suuria henkið varten on vapaus. Se —inen on taivas, min korkea kansi kultana sðihkyvi outoja tulia, se rusko on uusien pðivðin, mi uinuu helmassa taivasta kantavain vuorten, se synkin on pilvi, min kahleissa sðihkyy tuhansia vasamia ylpeðn vaivan, se suurin on salama, se mustin on y—, mi raivosta nauraen tultansa ly—. Ei vaalijoiksi teistð sen valkean vallan, ei pððstðjiksi synkeiden pilvien kohdun, ei leikkienne tantere kultainen kenttð —isien tulten. On onnenne kðskyð ankarien kuulla. On vapaus kðskevið henkið varten. He tanssivat soidessa salamien sðilðn, he huippuja kulkevat, allansa kuilut, elðmð ja ihmiset, kuoleman kauhu. He uhraavat itsensð, uhraavat toiset, he huoli ei onnesta vaistot kun johtaa polkuja taistojen, voittojen heitð. He kovinta etsivðt, vastusta vaikeinta, jylhintð vuorta, min kylkehen kylmððn vðkevimmðt vasamansa iskeð saavat, he etsivðt taistoa, leikkaavat voittoa, vuottaen salamoiden suurinta soittoa, he uhraavat itsensð, uhraavat toiset, kun vðlkkyvi kullassa kaukaisin maali, he herroja ovat, te kuulijoita kðskyn, mi korkeilta vuorilta laaksoihin kaikuu. Ei vapautta teille! 3. TULI VALLOILLA ON. £Tuli valloilla on!£ kðvi myrskyisð huuto. Tuli valloilla on, vðkijoukko kuin meri tuulien ruoskima pauhaten kuohuu. Tuli valloilla on, pyhð temppeli herjattu, tallattu maahan on jumalien asunto, marmori jaloin sðrjetty, pirstottu karkehin kðsin! On valtias kaatunut, purppurarusko riutunut Pohjolan pakkastaivaan, aurinko kirkkain varjojen helmaan vaipunut, kullaten k—yhðn ja kylmðn viluisen tienoon, siunaten sammunut luojista suurin. Vðki roskainen voittanut? Ei, kolmasti ei! Oli liiaksi kova se timantti, min pintahan tuhoterðn iski voimaton viha, voittaen timanteista sðihkyvin murtui. £Tuli valloilla on!£ kðvi myrskyisð huuto kun sankari sortui. Tuli valloilla on, joka paisuen kasvaa ja kulona kulkien valtiaat, vallat sy—ksevi maahan ja lieskoihin hautaa. Tuli valloilla on, ja Europa leiri joka kolkka min vihaa ja kostoa hehkuu! TASA-ARVOISUUS.[1] Verihuurut ne peittðvi Ranskan, tuli roihuvi valloillaan, viha vihreenð lieskana loimuu, punahurmeella huuhtovi maan, se allensa tallaa ja ruhjoo, mitð vuossadat suurinta loi, se pirstoo ja sy—ksevi surmaan, tuhokellot kun turmion soi. Nyt kostohon kðynyt on kurja roskarahvas ja mellastajat, giljotiinit ne y—tð ja pðivðð verivirtoja purskuttavat, nyt poistetaan juopa, min luoneet tuhatvuosien arvot on -- tuligloria sðihkyen pettðð voi jalotkin hurmiohon. Mitð koskevi meihin tuo ilve, verivirrat ja julmuus sen, ken huipuilta katsoo, hðn nauraa surunðyt—stð laaksojen, suku tðnððn jos sortuvi toinen, niin huomenna nousee jo uus, vain yksi on hengelle myrkky: tasa-arvo ja vertaisuus! Verihuuruista nousevi Ranska vðki roskainen p—yhkeilee: Ei herroja, orjia enðð, nyt oikeus hallitsee! £Eri suuria ihmiset ovat, -- se oppi on oikeuden, -- sama oikeus vertaisille, eri oikeus toisillen!£ [1] Erðs Ranskan vallankumouksen £totuuksista£. MARCIUS CORIOLANUS. 1. PATRIISI PUHUU. Pyhð Rooma on herjattu, orjien suku alhainen, p—yhkeð valtaan on pððssyt. Pyhð Rooma on herjattu, plebeijilaumat rðyhðten kulkee katuja ikuisen kaupungin, joka ððnet—n sankaritemppeli muinen suurien, ylhðisten henkien oli, nyt alhaisen rahvaan kilpojen, taistojen kiehuva kenttð. Pyhð Rooma on herjattu, curian ovet aukeevat kðskystð joukkion joudon, ikuinen istuin lakien, tuomion tahrattu ompi, n—yrðnð taipuu senaatti tahtohon huutavan heimon. Ei huudoilla hallita ikuista Roomaa! Ylhðinen, ððnet—n sankarirotu, min jðnteissð vangittu, vellova voima mykkðnð piilee, mut iskee kuin —inen synkeð pilvi, kun taistelun hetki korkea koittaa, ylhðinen, ankara, ððnet—n heimo on valtias Rooman, ei rðyhððvð rahvas! Pyhð Rooma on herjattu, plebeijilauma alhainen, p—yhkeð valtaan on pððssyt. 2. MIEKKA PUHUU. Ei Rooma kuunnellut sankarin ððntð, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi! Pois valkeatogaiset patriisit ylpeet, pois temppeli koruja kantavat papit, ei pyynt—nne auta, se kuolee kuin kuolevi sðrkyvð sðvel kolkkohon y—h—n, y— saartavi Roomaa ja verinen vimma tuomiosðilðnsð sðihkyvðn nostaa. Ei Rooma kuunnellut sankarin ððntð, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi. Talot tuhkana ompi ja poljettu pellot, joilla kultainen, keinuva vilja valmiina vartos, talot tuhkana ompi ja ly—tynð joukko maailman vallan, mi vavisten vuottaa iskua sankarin raivoisan sðilðn. Vapise Rooma, nyt laulavi kalpa laulua ylpeðn, ylhðisen vihan, vapise valtio, vallasta sotii kuoleman ððnet—n, uhmaava joukko, vapise Rooma, sa sankarin ððntð kuullut et, kuulla saat kalvan nyt kieltð. 3. HAAMU. On sankari sortunut, ylpeð liian miekkansa oli iskemððn isien nostamaa pyhðð ikuista valtaa, mi kirkkahin koru aikojen kultaisen kruunun ompi. On sankari sortunut, joukkonsa toivo pettynyt tuonelle uhrasi urhon ylpeðn, suuren, on sankari sortunut, ikuinen Rooma vapaana jðlleen, ja pauhaten kaikuu kaduilta, toreilta rahvahan riemu. On sankari poissa, mut henkensð ylpee ajasta aikahan ylpeenð katsoo huipuilta kulkua rðyhððvðn rahvaan, on sankari poissa, mut ylenkatse ylhðinen yllð kaupungin lepðð, mi halvaksi luki esikoiskruununsa kansojen kesken, mi valtansa ikuisen aatelin antoi koruksi p—yhkeðn barbarilauman. On sankari poissa, mut huipuilta henki ylpeð, ylhðinen kylmðnð katsoo. CATILINA PUHUU. Ei ees, ei taakse, yllð uhkaa y— ja eessð tasavallan joukot taajat! Soi kalske kaukainen ja tðhtivy— taivasta niinkuin kalman sirppi kaartaa, nyt koston, vainon vaikein hetki ly—, maat oudot, kansat etðiset ja laajat on vallassamme kohta, loppuun ty— nyt tehdððn, vihan vimmalieskat saartaa sua Rooma, voimat kammottavat kðyvðt vastaasi, maahan sorru nyt tai voita! Jo taiston laineet kðy, y—n ilmaa viiltðð hurjimmat peitset, raivon pilvi ratkee, min takaa tuhon veritðhdet kiiltðð, jo kalvat kalskahtaa ja kahle katkee, mi mieltð sitoi, jðyti tahdon juurta, jo sðilðt salamoi, pðin mððrðð suurta, tienviitta vihan vihree virvasoihtu, raivaaja radan syðmen synkkð loihtu, soi sðilðt, aukee vallan vaskiukset, kimaltain kaartuu —iset kangastukset. Soi, salama, y—n pilvi iske tulta, ly— maahan valta, mððriinsð mi turtuu, helmassa tulevan on kirkkain kulta, mi hetken hehkuu, jðlleen mustuu, murtuu, leimahda lieska vihan, kaikki hautaa, mi synnyttðð ei uutta enðð voi, ken kypsð on, hðn vuottaa tuonen rautaa ja elojuhlaa suurta karkeloi. Y— hðlvenee ja taiston aallot raukee, on sammunut jo mielen hurja uhka, on voitto tasavallan, hauta aukee nyt sankarin, mut kerran syttyy tuhka, mi maassa lepðð, mutta tulta yhð salassa vaalii, helmahansa sulkee sen kipinðn, mi lieskan uuden siittðð, ly— kerran hetki, voimakas ja pyhð, jolloinka kohti mððrðð uutta kulkee taas Rooma, kansat kansoin jðlleen liittðð, lait ihmisille laatii, ohjat ottaa kðskystð valtiaan, mi nousee kerran ja astinlaudaksensa ly—pi maan. JULIUS CAESAR. 1. øISELLá CAPITOLIUMILLA. Y— saapuu, tummuu iltataivaan syli maan hetkeksi mi sulki kultavaloon, y— saapuu, syttyy tðhtisarjat paloon tuhansin lieskoin, mutta kaiken yli loistossa miljonien tulten seisoo mies yksinðinen, jumalien juurta, vuorella jumalten. Y—t pðivðt kutoo henkensð sallimuksen vaippaa suurta kansoille, maille. Milloinkaan ei putoo kðdestððn voimakkaasta vaskiparta, mi unen toteen, toden uneen liittðð harsoksi sðihkyvðksi, joka sulkee helmaansa hengen ihanimman runon. Ei tyynny tahdon hyrskyðvð virta, mi uutta uraa raunioihin raivaa maailman vanhan, joka jðlleen kulkee kuin karkeloiden ikuisuuden ty—h—n. Ei uuvu voima, joka hautaa kaivaa hyveille, jotka lailla iltaruskon kultaavat vielð maita, uuden uskon syttyissð niinkuin syttyy tðhdet y—h—n. Oi terve, Rooma, Messiaasi vuottaa sua vuorellansa, vaskiukset aukee Januksen temppelin, uus' astuu luoja pyhðkk——n ajan, ajan uuden tuoja, min valta milloinkaan ei maahan raukee, mi omaan voimaansa vain yksin luottaa, oi terve, Rooma, uhraa uhri parhain nyt luojallesi, kautta palmutarhain ikuinen soikoon kuoro: terve Caesar sua tervehtii ne, jotka kuoloon kðyvðt! Y— tumma, uinuu Rooma suurta unta, mies yksinðinen valvoo kukkuloilla, mut kohta nouseva on valtakunta, maan kirkastaa mi uuden aamun koilla. 2. LEGIOONAIN LAULU. Terve Caesar, sallimuksen valtakannel kaikuu, terve, terve Caesar! Terve Caesar, taiston terðskellot kutsuu kuolon purppuraiseen juhlaan meitð, terve Caesar, terve valtias, nyt arpa lankee, terve, joukkosi on tuonen tuttu, terve, tuhannesti terve, suuri Caesar! Terve Caesar! Elo kypsynyt on leikkaajalleen, vilja tuleentunut viikatteelle, terve Caesar, raskaat, tðytelðiset tðhkðt nuokkuu vuottain sirppiðsi, jonka terð kultasalamana kaikkeen iskee, mikð valmiina on vainiollaan, terve Caesar, terve elojuhlija, min kenttð maasta maahan, merten yli yltðð, terve Caesar, ikuinen on elonkorjuuaikas! Terve Caesar, kohtalosta kohtalohon johtaa olemuksen ikivoima meitð niinkuin tulenpatsas korven y—ssð, tuhatkimaltava taivaankaari kangastusten etðisestð maasta. Terve Caesar, valtas ikiruno kiehtoin kðskee, terve Caesar, voimas lannistava pakko sððtðð tuskan, vaivan vaikeata tietð kðymððn miljonat ja myrskyn lailla laulaa voiton korkeata virttð, terve Caesar, terve sankari, nyt kultakotkin tervehdimme sua kðyden kylmððn kuoloon! 3. ARPA LANGENNUT ON. Arpa langennut on, rajan kielletyn yli sotajoukkonsa sankari uhmaten ohjaa. Arpa ankara langennut, ikuinen Rooma vavisten herraansa suurinta vuottaa, min kultaiset kotkat seudusta seutuhun myrskyten lentðð, arpa ankara langennut, pauhaten kuohuu voittojen voimakas, vy—ryvð koski maan kukkivan yli, mi iskutta miekan valtahan sankarin saapuvan taipuu. Arpa langennut on, rikos ihanin tehty, mi tðhtihin saakka maineensa sðihkyvðn glorian nostaa yli jumalien kaukaisten, kirkkaitten kenttðin. Rikos ihanin tehty, min suuruutta saata ei tahrata siveyslakien mitta, mi orjia varten on alussa aikojen muinaisten luotu, oma lakinsa sankarin toimilla, t—illð, min timanttikova kohtalo korkeille hengille sððtðð. Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve kðdessð sankarin, salliman suoman kðskijðksi kansojen, luojaksi aikain, joittenka valta kirkkaana sðihkyy, kun hautahan vaipuu menneiden polvien tahto ja tarmo. Arpa langennut on, tulenlieskoina lentðð sankarin sðihkyvðt, kultaiset kotkat seudusta seutuun ja pððtyvðt Roomaan, min marmoriportit salpansa valtiaan kðskystð avaa. Pyhð Rooma on vallattu, jðllehen aika, korkea, ankara urhojen aika, valtikan ottaa. Jðlleen sankariseppele vehree kulmilla ihmisten suurien kukkii, jðlleen pilvihin nousevi maine Rooman, mi maailman kohtalot ohjaa valtiaan alla, min voittojen tðhti kirkkainna sðihkyvi aikojen y—ssð. 4. POMPEJUKSEN CURIASSA. (Maaliskuun iduspðivðnð.) Pylvðs maailman kaatunut, ihanin, suurin ihminen sortunut, sðihkyvin helmi sammunut luomisen kirkkahan kruunun, sammunut, heittðnyt purppurahehkun viimeisen, hellðn maailman ylle, mi vðrjyen vaipuu mustien varjojen outohon y—h—n. Imperaattori surmattu! Tyhjð on maineen kultainen istuin, tahrattu verin on ikuinen Rooma, verin, min jðlkið puhtaaksi pese koskaan ei aika, ei umpehen painu milloinkaan haavat, jotka on iskenyt alhainen vietti alhaisten henkien, alhaisen koston. Rikollinen Rooma! Sa helmassas hoivasit kavalia kyitð, jotka armolla valtiaan kerran nousivat, iskivðt ystðvðn, miehen uhriksi kuoleman keskellð ty—tð korkeinta, pyhðð. Rikollinen Rooma, ajasta aikaan on tuomio soiva: etsikkoaikaas et ðlynnyt kerran! On valtias poissa, mut voittojensa kulku aaveena vy—ryvi aikojen halki, on valtias poissa, mut iðti seisoo se huone, min kðtensð voimakas kerran vuorille vuoli, on valtias poissa, mut henkensð yhð huipuilta hyisiltð kansoja ohjaa, on valtias poissa, mut auki on rata, min tarmonsa rasti, on valtias poissa, mut voittojensa vaunut sðihkyen vy—ryvðt aikojen y—ssð. VOITTAJA PUHUU. Ma voitin. Mitð ompi voitosta, pððmððrð taistellessa vain on pyhð. Ken ylðpuolla ei oo voittoaan, hðn kahlehissa orjuuden on yhð! SOTA. On sota niinkuin tammi taivas-latva, jot' ase hirveinkððn ei maahan ly—, sen pirstoo vasta salamoista suurin, min synnyttðvi synkin, oudoin y—. LUOMINEN. Alussa maa oli autio ja tyhjð, pimeys lepðili syvyyksien pððllð, mððrðttð hyrskyen mustimmat laineet kulkivat, kiersivðt mitatonta merta, vaahdoten valkeana tuolla ja tððllð kiehuivat muodotta muodostuvat aineet etsien toisia yhtyðkseen kerta. Alussa maa oli autio ja tyhjð. Kuohahti ðkkið synkimmðt aineet, vðkevðnð jylisten pauhasi myrsky, hðlveni pimeys ja tuhansissa liekeissð hehkuen hulmusi tulipuna tðhti keskellð avaruuden ððret—ntð kantta. Syvyyden kultana keinuvaa pintaa Elðmð kulki. Aaltojen harjalta harjalle aallon myrskysi luovista voimista suurin, halkesi kahtia vellovat vy—rteet vuorina vierien outoihin ððriin, vaipuen, tyyntyen kahleiden mððriin, sijansa heittðen karkelokentðksi luomisen ty—lle. Lieskoina leimusi avaruuden tðhti timantteja, kultia kylvðen maille, raskaina ilmoihin harmajat huurut hyisistð, himmeistð notkoista nousi, kaaoksen kylmðhðn rintahan henki hehkuvaa tultansa luojista suurin. Hðlveni hðivðt, kiehuen iti maa, joka jðisenð lepðsi ðsken. Kuohuen aukeni vehreð helma kðtkien hehkuunsa hersyvðt voimat, siittðen sihisevðt, pursuvat mahlat, ty—ntðen taivaille uhkaavat huiput. Poltteesta kohtunsa kuumimman vaivan synnytti viimeksi syvimmðn synnyn, huippuja kulkevan ihmisen suuren. Vuodet ne vierivðt, kuukaudet kulkee, ajat ne aikoihin tanssien yhtyy, ei loppunut ty—. Vðristen vuottavi pðivðt ja y—t luomisen levotonta, suurinta juhlaa maailma, vahvuuden vðlkkyvðt vy—t, luonto, mi voimaansa vellovaa tuhlaa. Milloinka salamoista synkehin ly—, kirkastava, sðihkyvð, uudesti-luova, milloinka ty—h—nsð ankaraan ryhtyy mestarin suurimman raivoisa palja, milloinka miljonat kuiluihin sy—ksyy verissð luomisen kiehtova malja? Vavisten luojaansa vuottavi maa. Milloinka salama sen leimahtaa? UUSI JUMALA. Hðn vuorilla viipyy, allansa kansa pauhaten juhlivi maalia vailla kuin korvessa Siinain Israel muinen. Hðn vuorilla viipyy, kasvoista kasvoin katsovi Elðmðn ankaraa Herraa, min ikuiset kðskyt piirtðvi pintahan kylmðn ja karmaan kalliopaaden. Hðn vuorilla viipyy, allansa joukko juhlivi huoleton, tanssivi eessð kuvien kultaisten, kangastuskaarten, jumalien outoin. Hðn vuorilla viipyy ja vaieten katsoo tanhua, riemua joukkion joudon. Hðn vuorilla viipyy kuin synkeð pilvi, min mustassa helmassa tulipuna turman hehkuvi liesi, hðn huippuja kiertðð kuin ukkosen lonka, min kohdussa tuhansia vasamia vðlkkyy, hðn vuorilla viipyy, mut sy—ksyvi kerran salamoiden vaunuissa laaksoihin, joissa juhlivi mððrðttð rðyhððvð rahvas. Hðn sy—ksyvi laaksoihin, vapisevi vuoret, tðrisevi manner ja kiehuvi meri, min raivoista pintaa myrskyjen valkeat valjakot lentðð. Hðn sy—ksyvi laaksoihin, pitkðisen nuolena keskelle karkelon keinuvan entðð, hðn saapuvi, kansojen kultaiset kuvat pirstovi, sy—ksevi marmori-ylvððt jumalien alttarit maahan, mi ompi jalkainsa ainainen astinlauta. Hðn saapuvi, antavi maalin, mi sðihkyy purppuraruskona taivaalla, jonka kaukainen kansi hehkuvi autuutta maallisen riemun. Hðn saapuvi, valtansa rastivi radan ihmisten kulkea kunne hðn tahtoo, hðn mennehen valtaa, hðn tulevan luopi, hðn ohjaa suuret ja pienet virrat, hðn kutoo kohtalon vðlkkyvðt vaipat, hðn, kansojen kðskijð, ihmisten herra, mi synkkðnð pilvenð vuorilla viipyy. TOTUUS. Te etsitte, tahdotte totuutta te surumieliset sankarit hurskaat. Sen alttarille henkenne tuskan te tuotte, sen uhriksi voimanne parhaat te suotte, sen kangastuskaaria kultahan luotte, se elðmðnne huippu ja elðmðnne mððrð, se nðyttðð mi tekonne oikea, mi vððrð, te etsitte, tahdotte totuutta vain yli kaunihin valheenkin! Mikð valhetta sitten? Oma etsintðnne, virvojen vðlkkyvð, vðikkyvð harha! Mikð puhtainta totta? Vain elðmðnne, vaistojen, tuntojen tuoksuva tarha, ei totuutta muuta, ei hyvien, pahojen tietojen puuta! On elðmð ainoa puu, joka kukkii, se todet ja totuudet helmaansa kðtkee, se tiedð ei oikeasta, tiedð ei vððrðstð, se tiedð ei heelmðinsð hyvien mððrðstð, se kuohuu vain mahloja, nesteitð pursuu, se kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa, ja lehvillðnsð suruttomain pesið kantaa, sen oksilla ainainen soittelo soi, elo ainoa totuus on, oi! Te ette tahdo elðmðð, vaan etsitte totta! Mikð totuutenne sitten, te sankarit valjut? Se elðmðn on loppu, sen kieltðjð kylmð, liikkumaton, tðytelðinen, kalpea, jðinen kuoleman varjo. Mitð etsitte vielð? Rajojen ulkona kalvas on maa, hiljainen, kelmeð, kiihkoton, hyinen, totuuden kehto, ððnet—n, rauhaisa, lepððvð lehto, missð ei halujen kiehuvaa maljaa, missð ei sðvelið, tanssia, naljaa, miksi vielð viivytte, totuus on siellð, johon te tahdotte, jota te etsitte, lemmitte yli elðmðn kauniiden valheitten? LAKI. Kun elon kahlehtia tahdoitte, niin lain te loitte, vain lapsi, viattomuus, ei nouda sitð. Nyt viattomiksi tulkaa uudelleen -- jos enðð voitte. LEMPI. Olkohon lempemme niinkuin lðhde laella tunturin korkean, jylhðn, raikas ja selkee, kalvolla auringon kirkkahin kulta, pohjalla vellovan elðmðn suoni, mi vðkevðnð, kiihkeðnð tykkii. NAINEN. On nainen Suuri-mahdollisuus yhð: hðn synnyttðð voi lailla syksy-y—n kirkkaimman tðhden, taikka marraspilven, mi tuhoo ihanimpain tulten ty—n. SYKSY. Syksy saapuu. Myrskyn jylhðt kellot kaikuu, kuolinkellot, kylmðt, jðiset kellot, joilla sððlið ei, armahdusta, jotka katoa ja kalmaa laulaa. Syksy, syksy saapuu, soivat tuonen suuret, kaameet kellot. Syksy saapuu. Heelmðt kypsyy, putoo puista kesðn riemuinneista, heilineistð, konsa elo kuohui, kiehui, tðytti nesteillðnsð syðmet, juuret, heelmiin kypsytti ja heitti kylmðn, kolkon syksyn hyiseen helmaan. Saapuu syksy, surmaa, jððtðð -- Heelmðt jððvðt. Syksy saapuu. Puhkee viime hehkuun luonto, viini huumaava sen suonet tðyttðð, leimaa elon purppuraisen kiihkon kalvenneihin kasvoihin ja soittaa kalman virttð kelloin kumajavin. Syksy saapuu. Terve aika, kylmð, ankara ja sððlimðt—n, terve kuolon viime huumauksen aika! Lietso veriin hengen hurjin hehku, suihki suoniin kiihkon kuumin viini, heelmðt kypsytð ja sitten surmaa, lyhyiksi elon hetket leikkaa, jolloin mennyttð ei aikaa miettimðhðn, hetki oleva vain kirkkain, korkein, johda suuriin, sanattomiin t—ihin, t—ihin vaivan ylpeðn ja vaikeen, syksy, syksy, tuskan, hehkun, tuonen tuima aika, konsa hornan julmat kellot kaikuu. FRIEDRICH NIETZSCHEN RUNOJA ECCE HOMO. Sukuni ma tiedðn juuren! Lailla leimuliekin suuren hehkun, tuhoon itseni. Mihin tartun, syttyy valo, minkð jðtðn, hiiltyy palo: liekki olen varmasti! YSTáVYYDELLE. Terve, ystðvyys! Ens' aamurusko mun toiveheni korkeimman! Oi usein tuntui kuin loputon ois tie ja y—, ja elo inha, vailla maalia! Kaks kertaa elðð tahdon, kun silmðssðsi voiton ja huomenhohteen nðin, sa rakkain jumalatar! VENEZIA. Y—ssð ruskeessa sillalla seisoin ma. Laulu kaukaa soi: kumpusi kultana pois yli vðrjyvðin vetten vy—n. Valot, soitto ja gondolit -- hðmyn helmahan kaikki ui juopuen pois... Kðdet oudot sieluni soittimeen kðvi silloin, gondolilaulun ma salaperðisen lauloin ja vapisin hðmykirjavaa autuutta. -- Mua kuuliko kenkððn, oi?... AURINKO LASKEE. 1. Sydðn polttava, ei kauan sun janota tarvitse enðð! On lupaus ilmassa, sitð huhuuvat oudot huulet mulle -- saapuvi suuri viileys... Paahtoi polttaen yllðni pðivð: terve, te ðkkið tulevat tuulet, terve, te iltaiset viileðt henget! Humisee oudon raikkaana ilma. Y— eik—hðn vietellen katsele mua?... Pysy lujana, urhea sydðmeni, oi! álð utele: miksi? 2. Eloni pðivð! Aurinko laskee. Jo virta kultana kimmeltðð. Miks huokuvi paasi, sen kiireellð onni uinuiko pðivðllð untansa? Se onnesta vðlkkyvi vihreenð vielð povella ruskean jyrkðnteen. Eloni pðivð! Jo iltasi joutuu! Jo hehkuvi silmðsi sammuen verkkaan, jo vy—ryvi kasteesi kyynelhelmet, jo lipuvi valkeita merið hiljaa sun lempesi purppurahehku, sun autuutes viipyvð, viimeinen... 3. Joudu, kirkkaus kultainen! Sa kuoleman salaisin, suloisin tunne! -- Ma kuljinko tietðni nopeasti liian? Nyt vasta kun jalkani uupuu, ma katseesi kohtaan, minut onnesi saavuttaa. Ylt'ympðri soittoa, aaltoja vaan Mi ennen ol' raskasta, vaipui sinervððn unhoon, nyt venheeni keinuvi jouten, Myrskyn ja retken -- oon unhoittanut! Hukkuivat toivo ja toiveet, nyt vðlkkyen sielu ja ulappa hohtaa. Seitsemðs yksinðisyys! En tuntenut koskaan sulovarmuutta lðhellð niin, niin kuumaks' en auringon kehrðð. -- Viel' eik— jðisinð hehku mun kukkulani? Hopean kevyenð nyt purteni aavalle ui... End of Project Gutenberg's Dityrambeja, by Aarni Kouta and Friedrich Nietzsche *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DITYRAMBEJA *** ***** This file should be named 18303-8.txt or 18303-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/8/3/0/18303/ Produced by Matti Jðrvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.