Auringon noustessa - Kasvavalle nuorisolle

The Project Gutenberg EBook of Auringon noustessa, by Tekla Roschier This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Auringon noustessa Kasvavalle nuorisolle Author: Tekla Roschier Release Date: April 13, 2005 [EBook #15611] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON NOUSTESSA *** Produced by Matti Jðrvinen and Tuija Lindholm. AURINGON NOUSTESSA Kasvavalle nuorisolle Kirjoitti T. R. [Tekla Roschier] Ensimmðisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti— Otava 1898. I. -- Kuinka ihmeen hauskaa tððllð on! Ja loistavin silmin, punaposkisena ja paljasjaloin hyppi Elsa pitkin rantaa kiveltð toiselle. Hameenhelmojansa piteli hðn ylhððllð, etteivðt kastuisi, kun hðn silloin tðll—in antoi lðmp—isten aaltojen huuhtoa jalkojaan. Kihara tukka oli joutunut ihan p—rr—lleen, ja paksu palmikko heittelihe edestakaisin joka kerta kun tytt— taas teki uuden hyppðyksen. Hðn lðksi yhð edemmðs, vðhðn vðlið katsoen taakseen rantaa kohti, johon toverinsa oli jððnyt kukkia poimimaan. Vihdoin hðn joutui suurelle kivelle, josta ei enððn pððssyt kauemmaksi, ja tðnne hðn nyt jði seisomaan. Hðn laski alas helmansa, pyyhki tukkansa silmiltððn ja katseli ympðrilleen. -- Ja kuinka ihmeen ihanata tððllð on! Katso toki tðnne, Aini, -- en ole koskaan elðmðssðni nðhnyt mitððn nðin kovin kaunista! Innostuksessaan hðn ojensi kðtensð ja osoitti ympðri seutua, joka siinð heidðn silmiensð eteen levitti koko kesðisen kauneutensa. Pitkin rantaa jossa he seisoivat pisti toinen niemi toisensa perðstð vaaleanvihreðn helmansa sinilahteen, ja toisella puolen taas kohosi korkea vuoriranta, jonka synkkð havumetsð kuvastui syvððn, tummaan veteen. Kumpaisellakin puolen ulotti pitkð niemi kðrkensð melkein lahden poikki, ja kapean salmen takana avautui aava ulappa, jonka toiselta rannalta nðkyi kylð kirkkoineen ja taloineen. -- Lðhdetððn soutelemaan, Aini, tuo vene tðnne, niin minð tðstð yhtðkkið hypðhdðn siihen. Kyllð minð airot hoidan, jðrvihðn on ihan tyyni, ei tunnu pienintðkððn tuulahdusta, -- oi, tule nyt, Aini, se olisi niin hauskaa, niin kovin, kovin hauskaa! Ja hðn kððntyi Ainiin kðdet ojennetuina, ikððnkuin odottaen, ettð tðmð heti lðhtisi venettð tuomaan. Vaan Aini jði seisomaan hymyellen toverinsa innostukselle. -- Emme nyt jouda tðssð soutelemaan, Elsa kulta, tiedðthðn sen. Parin tunnin perðstð saapuvat vieraamme; isð jo kðski Heikin lðhtemððn niitð asemalta noutamaan. Ja uutimet ovat vielð panematta poikain ylishuoneen akkunoihin ja piparikakut leipomatta, sen sinð tiedðt. Entðs kukat sitte, joita tulimme poimimaan, -- Elsa kulta, meillð on kiire! Joudu nyt pian, ðiti jo varmaan odottaa meitð auttamaan! Ja Aini kokosi kukat kaikki vy—liinaansa ja lðksi rannalta nousemaan taloa kohti. Elsa my—s rupesi nyt hyppimððn pitkin kivið takaisin rantaan, jossa hðn kivien ja ruohojen vðliltð alkoi poimia lemmikkikukkia. Siinð niitð kasvoi niin suuria, sinisilmðisið, -- oikeinpa ne mahtoivat nauttia siinð lðmp—isessð, lauhkeassa sammalturpeessa, ajatteli Elsa. Hðn ei oikein olisi malttanut niitð taittaa, vaan jði siihen kumartuneena niitð katselemaan. -- Lemmikki-kukka, kuinka hyvin tðmð nimi sopiikin teille, puheli hðn ja silitteli niiden hienoja lehtið. Sinivðri, sehðn on uskollisen lemmen merkki; tahdon teitð koettaa, oletteko todellakin uskollisia -- -- -- -- -- -- -- Yht'ðkkið muisti hðn Ainin varoituksen joutumaan, otti kiireesti kðdet tðyteen kukkia ja lðksi hðnkin juosten koivujen lomitse taloon. Siellð oli tulinen kiire. Tuomari Berg ja hðnen rouvansa odottivat vieraita, vanhaa ystðvðtðnsð eversti Eek'ið rouvineen, jotka aikoivat lðhteð vuodeksi ulkomaille ja nyt poikkesivat tðnne jðttðmððn lapsensa, Esterin ja Arvin, kesðksi tuomarin huostaan tðnne maaseudun rauhaisuuteen. Nðmð olivat melkein samanikðiset tuomarin Ainin ja Laurin kanssa, ja nðiden raitisten maalaisten seura tulisi varmaankin vaikuttamaan heihin hyvin, arveli eversti kirjeessððn, jossa pyysi lapsilleen asuntoa ja hoitoa. Tuomarin rouva oli my—s kohta ollut taipuvainen ottamaan heidðt vastaan. Tuomarilassa oli huoneita tarpeeksi, ja vðhðn lisððntyvðt taloustoimet eivðt hðntð huolestuttaneet, -- ne olivat aina olleet hðnen mielity—nsð erittðinkin nðin kesðllð, jolloin Aini oli kotona ja hðnen ahkerana apuna kaikessa. Joka kesð oli heillð aina ollutkin sukulaisia kesðvieraina, ja muutama pðivð sitte oli Elsa serkku saapunut Tuomarilaan kesðð viettðmððn. Elsa oli 15 vuotias tytt—, herttainen ja iloinen ja aina valmis hðnkin auttamaan, vaikkei siitð juuri sen enempðð tullut. Vilkkaalla luonnollaan ryhtyi hðn kaikkiin, vaan oli niin tðynnð innostusta ja ihailua, ettð usein unohti ty—nsð kesken. Kaikki kuitenkin pitivðt hðnestð, ja erittðinkin tuomari seurasi ihastuksella Elsan vilkkaita liikkeitð ja kauniita kasvonilmeitð, jotka niin muistuttivat hðnen rakasta sisartaan. Laurin kanssa taas olivat he alituisesti pikkukinassa, tðmð kun aina teki pilkkaa Elsan innostuksesta. Vaan silloin Aini aina piti serkkunsa puolta, jota hðn sydðmessððn ihaili ja josta hðn piti vanhemman sisaren hellyydellð. Tðnðpðivðnð olivat molemmat serkukset sekð tuomarin rouva aamusta alkaen olleet tðydessð toimessa vieraiden vastaanottamista varten. Tyt—t olivat siivonneet ja parhaimmalla tavalla koristaneet ylishuoneet, ja heidðn ollessaan kukkia poimimassa, oli tuomarin rouva ikkunoihin pannut puhtaat valkoiset uutimet. Elsa nyt jðrjesteli poimimansa kukat kimppuun ja asetti ne p—ydðlle tytt—jen kamariin. Sinne olivat my—skin jðrjestðneet kirjoitusp—ydðn kaikkine tarpeineen, sillð everstin Ester kuului olevan lahjakas tytt—, joka sekð kirjoitteli ettð piirusteli. Sentðhden oli Elsa my—skin seinðlle ripustanut kauniin maisemataulun ja tðmðn alle Topeliuksen ja Runebergin kuvat. Ikkunasta oli kaunis nðk—ala yli koko jðrven salmineen ja saarineen, -- tðmðpð nyt mahtoi kelvata mille runoilijasielulle hyvðnsð, ajatteli Elsa, kun lðhtiessððn vielð loi viimeisen katsauksen sievððn, valoisaan kesðhuoneesen. -- Poikain huone taas oli rakennuksen toisessa pððssð, ja tðmðnkin olivat tyt—t jðrjestðneet ja siivonneet. Asetanko tðnnekin lemmikkikukkia, ajatteli Elsa; vaan kun sitte muisti Lauria, joka varmaankin taas olisi nauranut hðnen kukkasinnolleen, pððtti hðn jðttðð sinne panematta, -- ehkð tuo vieraskin poika sille vaan nauraisi. Sen sijaan toi hðn tðnne joukon kirjoja, jotka hðnen mielestððn sopisivat luettavaksi 16 vuotiaalle pojalle. Se oli suomalaista kaunokirjallisuutta; hðn oli nimittðin Arvista kuullut, ettð tðmð oli suomenmielinen, vaikka olikin kasvanut ihan ruotsalaisissa oloissa. Elsan ollessa ylisillð oli Aini ðitinsð kanssa mennyt ky—kkiin vehnðleipið ja piparikakkuja leipomaan. Tðmðn ty—n oli tuomarin rouva aina itse tahtonut toimittaa eikð jðttðð palvelijoiden haltuun, ja tðllð tavoin oli Ainikin jo pienestð asti oppinut kaikenlaisia leivoksia valmistamaan. Nyt olivat leivðt paraikaa kypsymðssð ja kohta sen jðlkeen oli vehnðleivokset pantava uuniin. Tuomarin rouva katsoi kelloa; se oli kohta viisi, ja seitsemðn ajoissa pitðisi jo vieraiden saapuman asemalta. -- Kyllð minð tðssð jo leipið katson, pane sinð vaan kahvipannu kiehumaan ja lðhde sitte pukeutumaan! Sinðhðn olet ihan jauhoissa, tytt—seni. -- Niin, ðiti, vartavasten otimme tðnððn huonommat vaatteet sððstððksemme puhtaat vieraita varten. Eilen illalla me Elsan kanssa silitimme vaaleanpunaiset hameemme, ja uuden vy—liinan aijon my—s panna ylleni. Ne varmaankin ovat hyvin hienoa vðkeð nuo everstilðiset, -- onneksi muistin Laurille panna puhtaat vaatteet ja kauluksen kun lðksi asemalle, hðn kun koko pðivðn on ollut ty—vðen kanssa pellolla. Aini asetti kahvipannun tulelle ja lðksi sitte ylisiin pukeutumaan. Sieltð tuli jo Elsa hðntð vastaan valmiiksi puettuna, vaaleanpunainen hame yllð ja punainen nauha tummassa tukassaan. -- Pukeudu pian, minð jo otin vaatteesi esille ja ompelin valkoisen pitsin kaulukseesi. Sillaikaa valmistan minð kahvip—ydðn ja sitte lðhdetððn yhdessð verðjðlle vieraita vastaan. Ja hðn juoksi portaita alas sellaisella vauhdilla, ettð melkein oli joutua tuomarin syliin, kun tðmð kulki etehisen kautta katsomaan, oliko kaikki jo vieraita varten valmiina. Tuskin oli Elsa ennðttðnyt saada kahvip—ydðn jðrjestetyksi ja rouva leivðt uunista, ennenkuin jo kuului vaunujen ryminð pihalta. Rouva otti kiireesti ky—kkivy—liinansa yltððn, silitteli tukkansa ja meni verannalle. Siinð jo seisoivat tuomari ja hðnen takanaan Aini ja Elsa uteliaina nðkemððn uusia tovereitaan. Eversti astui vaunuista komeana ja kauniina ja syleili iloisesti vanhaa tuomariystðvðtððn, sillð vðlin kun tyt—t auttoivat rouvaa ja hðnen tytðrtððn. -- Tervetultua kaikki yksinkertaiseen kotiimme, tervehti tuomarin rouva ja vei vieraat sisððn. Te kai olette vðsyneet matkan vaivoista ja tarvitsette jotain ravintoa. Kahvipannu tðssð teitð jo odottaa, tehkðð hyvin -- -- -- -- Vanhemmat astuivat sisððn, vaan Arvi ja Ester viipyivðt vielð etehisessð, matkakapineitaan jðrjestðmðssð. Elsa jði heitð auttamaan, sillð Lauri, joka tavallisesti oli ensimðinen kahvip—ydðn ððressð, oli jo kiirehtinyt sinne ja Aini my—s lðhtenyt vieraille kahvia tarjoamaan. -- Tððllð on niin ihmeen kaunista kaikkialla, sanoi Arvi katsoen ulos, en ole koskaan ennen oleskellut Suomen sisðmaissa. -- Minð taas olen sisðmaan lapsi ja oikein rakastan nðitð seutuja, vastasi Elsa. -- Sitte auttoi hðn Esteriltð hienon pððllystakin, pyysi vieraat sisððn ja seurasi heitð ruokasaliin, jossa kahvia juotiin. Elsa nyt katseli heitð tarkemmin. Kuinka kaunis ja hieno oli tuo Ester! Vaalea kihara tukka, suuret siniset silmðt ja niin solakka ruumiiltaan! Arvi taas oli vðhðn lyhyempi vaan hðnkin hienon nðk—inen. Vaalea tukka hðnellðkin vaan tummat silmðt ja Elsan mielestð niin syvð katse. -- Raitis elðmð ja ilma tððllð maalla teidðt kyllð pian saa voimakkaiksi ja punaposkisiksi niinkuin minun lapseni ovat, sanoi tuomari ja taputteli Elsan punaisia poskia. Tððllð te saatte juosta ja soudella ja kalastaa ja kðydð heinðssð ja marjassa ja sitte sy—dð ja juoda oikein maalaislasten tavalla. Sepð voimia antaa. -- Niin, ja sinð, Aini, otat Esterin huostaasi ja opetat hðnet oikein taloudelliseksi, lisðsi everstin rouva. Hðn nðet ei osaa tðllaisia piparikakkuja leipoa eikð muitakaan ruokia valmistaa. Vaan hðn kyllð mielellððn oppii, eik— totta, Ester? -- Kyllð, kun ette vaan vðsy minuun, sillð olen kovin tyhmð kaikissa kðytðnn—llisissð asioissa. Eihðn niitð sellaisia Helsingissð tarvita. -- Kyllð niitð aina tarvitaan, vastasi tuomarin rouva, -- eihðn kukaan voi tietðð mihin sitð maailmassa joutuu. Ja sitð paitsi pitðvðt taloudelliset toimet ihmisen terveenð ja raittiina sekð sielun ettð ruumiin puolesta, sillð nðmðhðn kðyvðt kðsikðdessð tðssð maailmassa. -- Vaan kaupungissa useimmiten ei ole tilaisuutta totuttamaan lapsiaan sellaisiin, sanoi everstin rouva. Ky—kkipiiat siellð eivðt kðrsi edes emðnnðn pistðvðn nokkaansa ky—kkiin, saatikka sitte lasten, ja leipominen siellð ei tule kysymykseenkððn. Sentðhden olen hyvin kiitollinen siitð, ettð olen saanut lapseni tðnne kesðksi tutustumaan maalaisoloihin ja kðytðnn—llisiin toimiin. -- Niin, sekð my—skin nðihin ihaniin sisðjðrviseutuihin, lisðsi eversti. Meillðhðn on jo monta vuotta ollut oma huvila saaristossa ja siellð olemme tðhðn saakka oleskelleet kaiket kesðt. Kahvia juotuaan lðksivðt sitte kaikki ulos Tuomarilan ympðrist—ð katselemaan. Tuomarila sijaitsi jðrven rannalla rehoittavien metsien, peltojen ja niittyjen ympðr—imðnð. Piha ulottui melkein rantaan asti ja siinð kasvoi korkeita koivuja, joiden vðlistð jðrven aallot vðlkkyivðt. Puiden suojaan oli asetettu valkoisia istumia py—reðn kivip—ydðn ympðrille, jossa kauniina pðivinð usein aamupðivðkahvi juotiin. Tðnne nyt istuttiin ihailemaan kaunista nðk—alaa jðrven yli, jota ilta-aurinko kirkkailla sðteillððn paraikaa kultasi. Tuomari oikein ylpeydellð huomautti vierailleen ympðr—ivðn seudun kauneuksia ja eversti, joka nuoruudessaan oli ollut vðhðn taiteilija, oli suuresti ihastunut. -- Sitte lðhdettiin vielðkin lðhemmð rantaa katsomaan veneitð ja kalastusneuvoja, joita Tuomarilassa ahkeraan kðytettiin. -- Te kai olette siellð saaristossa oppineet kalastamaan oikein saaristolaisten tavalla, kysyi Lauri Arvilta. -- Emme sitð juuri ole koettaneet muuta kuin leikiksi vaan, vastasi Arvi. Kyllð kansa kauempana saaristossa melkein yksinomaan elðð kalastuksella, vaan ei sitð siellð huviloiden keskuudessa paljo harjoiteta. -- Vaan tððllð te saatte oppia kalastamaan oikein tðydellð todella, lausui tuomari. Lauri kyllð teille nðyttðð parhaimmat kalapaikat ja on varmaankin mielissððn kun nyt saa toverin kalastusretkilleen. Lauri katsoi vðhðn epðilevðsti Arviin, jonka hienot kðsivarret eivðt suinkaan nðyttðneet siltð, ettð olisivat voineet saada Tuomarilan suurta kalastusvenettð liikkumaan. Ja Ester sitte, hðn nðytti vielðkin heikommalta eikð ollenkaan tuntunut vðlittðvðnkððn minkððnlaisista kalastustoimista. Hðn oli Elsan kanssa lðhtenyt vðhðn kauemma toisista ja seisoi nyt siinð Elsan lempipaikalla, korkealla kivellð, ihastuksella katsellen kauniita nðk—aloja, -- niitð hðn vielð tðnð kesðnð aikoi paperille piirtðð. Rannalta vei tuoman sitte vieraansa puutarhaan ihailemaan rouvansa kaikkia kukkas- ja ky—kkikasvimaita. Nuoret menivðt katsomaan hedelmðpuita ja marjapensaita, joista vielð toivoivat saavansa paljonkin iloa. -- Voi, jos hedelmðaika jo pian tulisi, tððllð ei ole vielð minkððnlaista sy—tðvðð, valitti Lauri. -- Niin, Lauri on aikonut itselleen sitte rakentaa majan tðnne pensaiden vðliin, ettð oikein saisi tarpeekseen nauttia, kertoi Elsa nauraen. Illallisen jðlkeen lðksivðt sitte kaikki levolle, ja tuomarin rouva saattoi jokaisen makuuhuoneesensa. Pojat menivðt omaan kamariinsa ja my—s Elsa ja Ester lðksivðt yliselle, -- Aini jði vielð ðidin kanssa neuvottelemaan taloudellisista asioista huomispðivðð varten. Kun hðnkin sitte vihdoin meni ylisille yhteiseen makuuhuoneesen, olivat jo molemmat toiset tyt—t uneen uupuneet. Aini jði heitð katselemaan. Siinð lepðsi Ester niin suloisen kauniina valkoisessa y—puvussaan ja toisella vuoteella taas Elsa punaposkisena ja tumma tukka hajallaan. Kuinka kauniita he olivat! Ja hðn katsoi peiliin, josta hðnen yksinkertainen, jokapðivðinen ulkomuotonsa oikein pisti hðnen silmiinsð. Eik— hðnkin kuitenkin voisi nðyttðð vðhðsen kauniimmalta, jos hðn hieman enemmðn pitðisi huolta ulkomuodostaan? Elsallakin aina oli jokin soma nauha tukassaan tai helmið kaulassaan. jos hðnkin koettaisi? Vaan Elsalla olikin niin valkoinen iho ja niin kauniit hiukset, kun sitð vastoin hðnellð -- -- -- -- -- Hðn levitti tukkansa ja huokasi, kun nðki sen ihan suorana riippuvan alas hartioilleen. Vaan yht'ðkkið hðn sitte taas palmikoi sen kokoon, kððntyi pois peilistð ja alkoi riisuutua. Mitð turhia hðn olikaan tðssð ajatellut? Eihðn ulkonðk— ole minkððn arvoista, sen hðn kyllð tiesi, kun vaan muuten on hyvð ja jalo ihminen. Ja siksi hðn tahtoi pyrkið. Elðmðssððn tahtoi hðn kerran jotakin jaloa ja hyvðð toimittaa, -- ja tððllð kodissaan tahtoi hðn olla hy—dyksi ja iloksi, rakkaitten vanhempain, Laurin, Elsan, Esterin ja kaikkein iloksi. Ja nðin mielessððn pððttðen hðn laski kðdet ristiin, niinkuin oli tottunut pienestð asti, ja vaipui pian rauhalliseen uneen. II Ruokasalissa istui tuomarin rouva lukien sanomalehtið. Posti tuli Tuomarilaan joka toinen aamu, vaan tavallisesti hðnellð ei ollut aikaa sitð tarkemmin tutkia ennenkuin nðin iltapðivðllð, jolloin taloustoimet vðhðksi aikaa olivat pysðhtyneet. Sanomalehdet luettiin tarkasti alusta loppuun asti ja pðivðn kysymyksið ja tapahtumia seurattiin suurella innolla. Sillð vaikka taloudelliset huolet Tuomarilassa ottivat suuren osan sen asukasten elðmðstð, olivat kuitenkin sekð tuomari ettð hðnen rouvansa sðilyttðneet intoa my—skin kaikille yleisille ja henkisillekin asioille. Lauri ja Elsa istuivat siinð my—skin kumpainenkin sanomalehti kðdessððn, tutkien erittðinkin pikku-uutisia ja ilmoituksia. -- Katsokaa, tðssð on taas uudestaan sama ilmoitus ihan ensimmðisellð sivulla, huudahti Elsa. "Kaksi koululaista, sisar ja veli, haluavat kesðasuntoa jossakin seudussa, jossa he voisivat oppia suomea sekð harjoittaa urheilua." Tðti kulta, ottakaa heidðt tðnne, tððllðhðn heillð olisi tilaisuutta molempiin. Ja Elsa oli taas tðynnð innostusta. -- Ja silloin minðkin kerran saisin tovereita kalastus-ja metsðretkilleni, lisðsi Lauri. Arvi on niin hieno ja hiljainen, ettei hðnestð ole sellaisiin, ja tyt—t ne ovat kerrassaan ihan mahdottomia. -- Olinhan minð kerran sinun kanssasi nuottaa vetðmðssð, vaan sinð toruit ja mellastit koko ajan, niin ettei minulla enððn ole halua lðhteð sinun kanssasi, vastasi Elsa. -- álkðð nyt kinatko, lapset, lausui tuomarin rouva rauhoittaen. Nyt on vaan kysymys siitð, voisivatko he todellakin tððllð oppia suomea. Tehðn puhutte enimmðkseen ruotsia keskenðnne. -- Niin, senjðlkeen kun nuo hienot helsinkilðiset tulivat tðnne, pilkkasi Lauri. Nehðn puhuvat niin huonoa suomea ettð oikein naurattaa. -- Ester kðy ruotsalaista tytt—koulua ja Arvi ruotsalaista lyseota, niin eihðn kumma, jos eivðt osaa suomea puhua, kun sitðpaitsi koko heidðn ympðrist—nsð on ihan ruotsalainen, selitti Elsa. Nyt kuului pihalta Ainin ððni, joka kðski heidðt sinne kahvia juomaan. Kahvip—ydðn ððressð tðtð asiaa sitte jatkettiin kaikkien muidenkin lðsnðollessa. Tuomari antoi rouvansa pððttðð asiasta, -- hðn kyllð puolestansa mielellððnkin nðki nuorisoa ympðrillððn. Arvi ja Ester eivðt lausuneet mitððn, vaan tuomarin rouva tahtoi tietðð my—s heidðn ajatuksensa ja huomasi, ettð heidðnkin mielestð seuran lisððntyminen olisi hauska. -- Oikein iloitsen siitð, ettð nyt todellakin ruvetaan suomea puhumaan, sanoi Arvi. Monta kertaa olen melkein hðvennyt, etten osaa kansani kieltð. -- Oikein puhuttu poikani, vastasi tuomari. Joka tahtoo toimittaa ja vaikuttaa kansan hyvðksi, sen tðytyy my—s rakastaa ja osata kansan kieltð. -- Kyllð minðkin puolestani tahdon oppia suomea, vaikk'en usko sillð tulevani ketððn hy—dyttðmððn, puhui Ester. Kun nimittðin olen lopettanut kouluni, aijon lðhteð ulkomaille maalaustaidetta harjoittamaan. -- Vaan ethðn kuitenkaan aijo jððdð sinne koko elinajaksesi, ja kun taas palaat kotimaahan, tulet sittekin tarvitsemaan suomenkieltð, vastasi Aini. Varmaankin tahdot sinð kuvata my—skin oman maasi luontoa ja kansaa ja silloin sinun tðytyy elðð sen keskuudessa sekð osata sen kieltð. -- Oma maa mansikka --, vaan luulen kuitenkin ettð minð tðstð kohta lðhden jonnekin kauas etsimððn ihmisið, joiden kanssa voisi pitðð oikein hauskaa, keskeytti Lauri. Ollapa minulla polkupy—rð! -- Sittekun kunnollisesti pððset kuudennelle luokalle olen luvannut sinulle polkupy—rðn, vastasi tuomari. Olisit kyllð voinut saada sen jo tðnðkin kesðnð, sen sinð tiedðt. Lauri ei vastannut mitððn. Hðn oli kevððllð jððnyt luokalle, vaikk'ei suinkaan ollut huonopðinen. Vaan lukeminen oli hðnestð mitð ikðvintð tekemistð. Hðnen halunsa paloi kaikkiin muihin toimiin paitsi tðhðn. Hðn kuljeskeli pitkin katuja, poikkesi kauppapuoteihin ja seisoi siinð ihmisten kanssa juttelemassa, hðn luisteli, kðvi tytt—jen kanssa mðkeð laskemassa, hiihto- ja kðvelyretkillð y. m. Ja kaikki pitivðt hðnen seurastaan, sillð hðn oli iloinen ja puhelias eikð vðhintðkððn ylpeð. Hðn oli perinyt isðnsð kansallisen luonnon, ja kotona kansa oikein ihaili tuomarin nuorta herraa, joka seurusteli heidðn kanssaan pelloilla ja niityillð sekð osasi kertoa niin hauskoja juttuja. áiti kyllð ei oikein pitðnyt siitð, ettð Lauri niin paljon omin pðin oleskeli ulkona kaikenlaisissa t—issð. Sillð hðn luuli tðstð johtuvan hðnen usein niin r—yhkeðn kðyt—ksensð, joka yhð enemmðn alkoi pistðð silmiin Arvin ja Esterin rinnalla. Ja hðn toivoi Ainin kanssa, ettð Lauri uusien toverien kautta enemmðn tulisi oleskelemaan heidðn joukossaan ja ettð hðnen mielensð ja kðyt—ksensð vðhitellen tulisi muuttumaan. Pððtettiin siis, ettð nuo kaksi koululaista otettaisiin kesðksi Tuomarilaan asumaan. Nyt odotettiin heiltð vaan lðhempðð vastausta, jotta sitte voitaisiin valmistautua ottamaan heidðt vastaan. Seuraavana pðivðnð ehdoitti tuomarin rouva, ettð kaikki nuoret lðhtisivðt soutamaan kirkonkylððn, sillð hðnellð oli yhtð ja toista siellð toimitettavaa eivðtkð palvelijat joutaneet nðin kiireellð ty—ajalla. Kaikki suostuivat tðhðn iloisella mielellð. Laurikin oli tðllð kertaa harvinaisen taipuvainen, ja kohta pðivðllisen jðlkeen menivðt pojat laittamaan veneet kuntoon. Lauri, Elsa ja Ester astuivat Ainin pieneen valkoiseen veneesen, Lauri soutamaan; toisessa taas, johon Arvi ja Aini istuivat, souteli voudin Antti. Ilma oli mitð kauniimmillaan ja kaikki mitð iloisimmalla kesðtuulella. Laurikin, joka tavallisesti ei viitsinyt vaivata itseðnsð soutamalla, tahtoi nyt oikein nðyttðð voimiaan ja souteli Antin kanssa kilpaa. Hðn oli voimakas, ja keveð vene pððsi pian toisen ohitse. Tyt—t olivat tðynnð ihailua, ja kun Lauri nyt alkoi nðyttðð heille seudun kaikki kauniit paikat sekð kertoa heille kaikenlaisia kansantarinoita, kuuntelivat he syvimmðllð hartaudella. Lauri oli oikein mainio kertoja, ja tðllaiset jutut olivat sekð Elsan ettð Esterin mieleen. Ester oli ottanut piirustustarpeet mukaansa, vaan hðn nyt ei joutanut piirustamaan, katseli ja kuunteli vaan. Elsan elðvðssð mielessð kuvautui kaikki niin todenperðiseksi, ettð hðn melkein oli nðkevinððn ja kuulevinaan kaikki mitð Lauri kertoi. -- Toisessa veneessð taas oli Aini joutunut Arvin kanssa innokkaasen keskusteluun. Arvin sanat edellisenð pðivðnð, ettð hðn tahtoisi oppia kansansa kieltð, olivat Ainin mieleen painuneet. Hðn olisi tahtonut tietðð, asuiko todellakin lðmmin isðnmaanrakkaus tuossa pojassa, jonka hðn oli luullut niin vðlinpitðmðtt—mðksi, mutta hðn ei kuitenkaan arvannut sitð kysyð. Vaan kun he sitte olivat soutaneet vðhðn aikaa ja aava ulappa avautui heidðn silmiensð eteen eikð Arvi voinut pidðttðð ihailuaan tðmðn Suomenmaan ihanuudesta, silloin huomasi Aini erehtyneensð Arvin suhteen, iloissaan tðstð avasi hðnkin mielensð, ja nðin he nyt alkoivat kertoa toisilleen ajatuksistaan ja tuumistaan. He olivat kumpainenkin luonnoltaan syvðt, ja erittðinkin Aini oli jo lapsuudestaan ollut ajatteleva tytt—. Hðn oli kevððllð lopettanut tytt—koulunsa, jossa heidðn ðidinkielen opettajansa oli nuoriin tytt—sydðmmiin herðttðnyt rakkautta isðnmaahan, sen kieleen ja kansaan ja kehoittanut heitð tekemððn ty—tð sen etehen. Ainin mieleen olivat hðnen sanansa syvðsti juurtuneet. Ja kun hðn kotiin tultuaan kðvi rippikoulua ja vanha rovastikin nuorille puhui isðnmaanrakkaudesta Jumalan kðskynð, oli tðmð kðynyt Ainille oikein sydðmen asiaksi. Hðn mietti usein mielessððn, millð tavalla hðn voisi isðnmaataan ja kansaansa hy—dyttðð. Hðnen tuli nyt tðstðlðhin jððdð kotiin vanhempiensa avuksi ja kodin iloksi ja hy—dyksi, -- se oli hðnen pyhð velvollisuutensa, sen hðn tiesi ja tunsi. Vaan kuinka hðn samalla voisi hy—dyttðð isðnmaatansa ja kansaansa? Jos hðn rupeaisi pitðmððn huolta Tuomarilan alamaisten ja torpparien lapsista ja ompelemaan heille vaatteita ja opettamaan heitð, -- eik— tðmð jollakin tavalla voisi olla isðnmaan siunaukseksi? Ja hðn oli pððttðnyt syksyllð alottaa oikein tðydellð todella. Tðstð hðn nyt kertoi Arville ja tðmð kuunteli ihmetellen. Tuolla tavalla hðn ei koskaan ollut ajatellut isðnmaanrakkautta. Hðnelle se oli tuo lðmmin tunne, joka virtaili lðpi sielun ja sydðmen, joka kerta kun hðn nðki Suomen saariston ihanuutta tai tððllð sen siintðvien selkien suloisuutta. Ja samaa tunsi hðn my—skin lukiessaan isðnmaan taisteluista, sen kansan ty—stð ja kðrsimyksistð kovina aikoina. Kyllð hðnkin tahtoi isðnmaan etehen ty—tð tehdð, vaan ei hðn koskaan ollut ajatellut, ettð se voisi tapahtua opettamalla torpparien lapsia. -- Millð tavalla sitte aijot ty—skennellð isðnmaan hyvðksi, kysyi Aini. -- Tahdon saavuttaa sen nimelle kunniaa, sen kielelle arvoa, sen kansalle mainetta. Tahdon julistaa maailmalle, ettð tðmð kylmð Suomenmaa on niin ihmeen ihana, ettð tðmð k—yhð kansa on sitð rikkaampi henkisessð suhteessa, ettð tðmð halpana pidetty Suomi on muiden maiden vertainen. Kun vaan kerran pððsen ylioppilaaksi, niin aijon kaikki voimani, kaikki ty—ni uhrata rakkaalle isðnmaalleni. Aini kuunteli Arvia hehkuvin poskin. Kuinka kauniisti hðn puhui, -- se oli aivan toista kuin hðnen jokapðivðiset ajatuksensa isðnmaanrakkaudesta. Jos hðnkin voisi noin kauniilla, ylevðllð tavalla palvella isðnmaatansa! Jo lðhenivðt veneet rantaa, ja kaikki sekð hauskat jutut ettð totiset keskustelut saivat jððdð toistaiseksi. Nyt oli mentðvð kirkonkylððn ja toimitettava kaikki asiat ja ostokset. Lauri ja Arvi lðhetettiin suutarille, Elsa ja Ester postiin ja Aini meni Antin kanssa ostoksille. Sitte pððtettiin yhtyð kahvi-Maijan pienessð m—kissð kosken rannalla kahvia juomaan sekð levðhtðmððn rasittavan soutelumatkan jðlkeen. Jo oli ilta joutumaisillaan, ennenkuin oltiin valmiit lðhtemððn kotiin. Nyt ei Lauri enððn viitsinyt soutaa vaan istui veneesen Esterin viereen. Aini otti mielellððn soutaakseen omaa venettððn, -- se oli ollut hðnen uskollinen ystðvðnsð monena tyynenð kesðiltana. Elsa istui tðllð kertaa Arvin kanssa toiseen veneeseen, ja kun oli pððsty vðhðn matkaa jðrvelle, alkoi hðn vuorostaan kertoa Arville kaikki Laurin kummitusjutut, lisðten niihin aina oman mielikuvituksensa piirteet. Silloin tðll—in yhtyi Anttikin Elsan kertomuksiin, selittðmðllð ne kansan kðsityksen mukaan. Elsan tummat silmðt oikein sðihkyivðt, kun he soutivat erððn syvðn lahden sivuitse, johon jyrkkð ranta kuvasti synkðt honkansa. Siihen oli ennen muinoin sota-aikana nuori tytt— heittðytynyt kuolemaan, kun vihollisten pððllikk— oli tahtonut hðnet vaimokseen, senjðlkeen kuin hðnen sulhonsa oli kaatunut sodassa. Eik— tuo ollut kauniinta uskollisuutta ja isðnmaanrakkautta, kysyi Elsa. Niin hðnkin varmaan olisi tehnyt, ennenkuin olisi jðttðnyt itsensð isðnmaan ja sulhonsa surmaajalle, lisðsi hðn. Arvi hymyili Elsan innolle vaan katseli ihastuksella hðnen eloisia kasvojaan, jossa jokainen ajatus niin kauniisti kuvastui. -- Eihðn tuollainen uskollisuuden uhraus nyt enððn meidðn aikanamme tule kysymykseen, vaan voimmehan muullakin tavalla osottaa uskollisuutta isðnmaatamme ja rakastettuamme kohti, lausui Arvi totisena. Toisessa veneessð souteli Aini hiljaa, ajatuksiin vaipunueena. Silloin tðll—in nosti hðn airot ja antoi niiden levðhtðð, siksikuin veden pinta oli tyyntynyt kirkkaaksi peiliksi. Sitte laski hðn ne taas ja katseli, kuinka kauniisti aurinko kimalteli vesipisaroissa, jotka roiskivat hðnen ympðrillððn. Tyyneys, hiljaisuus, -- olihan se suloista kyllð, vaan vielð ihanampaa oli kuitenkin, kun aurinko pððsi kimaltelemaan vaahtoisissa laineissa. Hðn tunsi ikððnkuin aavistuksen, -- tulisiko hðnenkin elðmðnsð tyyni pinta kerran sðrkymððn ja auringon sðteet sen laineita sitte sitð kauniimmin kirkastamaan? -- -- -- -- -- -- Oikeinhan tuo on meidðn Tuomarilamme ranta, mainio piirtðjð sinð oletkin, Ester, huudahti samassa Lauri. Ester oli nimittðin istunut siinð ihan ððneti, piirtðen toisen kuvan toisensa perðstð piirustuskirjaansa, ja Lauri oli katsellut hðnen ty—tððn, silloin tðll—in lausuen arvostelunsa ja joskus hyvðksymyksensðkin. Nyt kun hðn viimeisellð lehdellð tunsi kotirannan koivikkoineen ja rakennuksineen, hðn ei voinut pidðttðð ihailuansa. -- Kun vaan kerran pððsen ulkomaille oppimaan, niin saatpa vielð nðhdð mitð kaikkia minð voin aikaan saada. Kaikki mitð kaunista on aijon piirtðð paperille, ja kun sitte kerran olen voittanut kunniaa ja mainetta, niin et enððn tule kysymððn, miksikð tðmð hy—dyttðð, vastasi Ester puoleksi leikillð. Lauri tunsi itsensð voitetuksi vaan olisi kuitenkin vanhan tapansa mukaan tahtonut vastata jotakin. Mutta hðn ei l—ytðnyt mitððn sopivaa, ennenkuin jo oltiin perillð. Pojat laskivat veneet rantaan ja veivðt airot talaasen, sillð vðlin kun tyt—t kantoivat ostamansa tavarat sisððn. Siellð oli tuomarin rouva valmistanut teep—ydðn, johon nyt kaikki riemulla kiirehtivðt. Nuoret olivat mitð iloisimmalla tuulella; Elsa kertoi tuomarille heidðn matkastaan ja Ester nðytti piirtðmðnsð kuvat, joista tuomari tunsi melkein kaikki, tuttuja paikkoja kun olivat. Lauri jutteli suu tðynnð vehnðleipðð ja Arvikin oli tðnð iltana oikein puhelias. My—s Ainin tavallisesti niin totiset kasvot melkein loistivat ilosta, kun siinð teep—ydðn ððressð hoiti emðnnðn virkaa. Tavallista ilosempi ja kodikkaampi mieliala vallitsi nuorten kesken, -- yhteinen hauska retki ja yhteiset keskustelut olivat yhdistðneet heidðt lðhemmð toisiaan. III Tuomarin hevonen oli lðhetetty asemalta noutamaan uudet kesðvieraat, sisarukset Borgstr—m, jotka olivat kirjoittaneet kiitollisuudella vastaanottavansa tarjotun kesðasunnon Tuomarilassa. Paljon valmistuksia ei heitð varten oltu tehty, sillð kirjeestð oli kðynyt selville, ettei nðillð nuorilla ollut suuria vaatimuksia. Tytt—jen avaraan, valoisaan huoneesen oli vaan muutettu neljðs sðnky, ja poikain kamariin samaten kolmas sija valmistettu. Tyt—t olivat poimineet uusia kukkia, ja tuoretta kahvileipðð oli taaskin leivottu. Nyt istuivat kaikki verannalla kahvip—ydðn ympðrillð odottamassa uusia kesðvieraitaan. Silloin kuului yht'ðkkið suhiseva ððni, ja pitkin tietð ajoi aika vauhtia suoraan Tuomarilan pihaan kaksi polkupy—rðð. Ne pysðhtyivðt verannan eteen ja alas hyppðsi reipas 14 vuotias tytt— ja vðhðn vanhempi poika. Heillð oli keveðt polkupy—rðpuvut yllð ja punaiset verkalakit pððssððn. Vieraat tervehtivðt kohteliaasti, pyytðen anteeksi, ettð tulivat nðin odottamatta. Mutta oli ollut paljoa hauskempi ja my—skin mukavampi ajaa polkupy—rðllð kuin hevosella, ja sitðpaitsi eivðt polkupy—rðt mahtuneetkaan rattaille. Hevonen tuli kohta perðstðpðin tuoden matkakapineet. Tðmðn selityksen jðlkeen muuttui ensi hðmmðstys pian iloksi ja uudet tulokkaat vastaanotettiin mitð ystðvðllisimmin. Heidðn reipas, luonnollinen kðyt—ksensð miellytti erittðinkin tuomaria, ja pian oli hðn heiltð tiedustellut kaikki heidðn sekð perheelliset ettð muutkin olonsa. Heidðn isðnsð oli varakas kauppias Helsingissð, ðiti taas oli jo kauan aikaa sitte kuollut. Kun isðn kaiken kesðð tðytyi oleskella kaupungissa, olivat lapset aina omin pðin viettðneet kesððnsð milloin missðkin saaristossa. Vaan kun ruotsalaisesta yhteiskoulusta, jossa Vðin— ja Leeni kðvivðt, niin moni oppilas tðnð kevððnð ylioppilaskirjoituksissa oli saanut repposet suomenkielessð, olivat he isðn kanssa pððttðneet tðnð kesðnð oleskella jossakin seudussa, jossa voisivat oppia suomea. Sanomalehti-ilmoitukseen olivat he sitte omasta puolestaan lisðnneet urheilun harjoittamisen. Sillð he olivat saaristossa tottuneet oleskelemaan merellð ja kaupungissa sekð ratsastamaan ettð ajamaan polkupy—rðllð, ja nyt he olivat peljðnneet joutuvansa ehkð sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi tilaisuutta kumpaiseenkaan. Vaan kun olivat kuulleet Tuomarilan sijaitsevan jðrven rannalla sekð kauniissa seudussa, olivat he kiitollisuudella ottaneet vastaan tuomarin tarjomuksen. He toivoivat, etteivðt tulisi olemaan millððn tavalla vaivaksi sekð ettð he tððllð voisivat oppia oikein umpisuomalaisiksi. -- Niin, ja isð sanoi, ettð jos tððllð voisin jonkun edessð harjoittaa vðhðn matematiikkaakin, niin olisi se kovin hyvð, sillð olen kaiken kouluaikani siinð aineessa ollut mahdottoman huono. Nyt sain ehdot algebrassa ja se minua pelottaa, sillð kolmen vuoden perðstð minullakin on ylioppilastutkinto edessðni, selitti Leeni. -- Ehkð sinð, Lauri, joka olet vahva matematiikassa, voisit laskea Leenin kanssa jonkun tunnin pðivðssð, ehdoitti tuomari. Tehðn olette samalla luokalla, niin ettð sinun pitðisi osata laskea sen luokan kurssin. Lauri oli vðhðn hðmillððn, mutta Leeni sitð ei huomannutkaan vaan kiitti kohta iloisesti. -- Kun en vaan tarvitse alottaa nyt heti, ennenkuin olemme ennðttðneet tutustua tðhðn uuteen paikkaan ja koko tðhðn ihanaan ympðrist——n. Minð nðin matkalla niin erinomaisia marjapaikkoja, ja niin mainioita polkupy—rðteitð kun tððllð sitte on! Eik— teillð muilla ole polkupy—rið? Kaikki kielsivðt, vaan Leeni siitð ei sen enempðð. -- Se ei tee ollenkaan mitððn, me kyllð voimme tulla toimeen kahdellakin. Tyt—t saavat harjoittaa minun py—rðllðni, -- ette tarvitse muuta kuin lyhyemmðt hameet vaan, siinð kaikki. Ja pojat taas saavat opiskella Vðin—n polkupy—rðllð. Ja sitte me lðhdemme ajamaan aina vuoroin oikein pitkðt matkat ja pðin maan toimeen kilpailuja ja -- -- -- -- -- Vaan luuletteko varmaankin, ettð nuo polkupy—rðt kestðvðt tuollaisen hirveðn ajamisen, kysyi tuomarin rouva nauraen. -- Kyllð, ne ovat parasta lajia, vakuutti Vðin—. Mennððnpðs kohta koettelemaan, ehdotti hðn. Ja nyt he kaikki lðksivðt pihalle harjoittamaan. Tyt—t menivðt kuitenkin ensin pukemaan yllensð lyhyemmðt hameet ja sill'aikaa pojat vðhðn puhdistivat polkupy—rið. Vuorotellen sitð sitte istuttiin nðille, ajettiin vðhðn matkaa, kaaduttiin, ajettiin uudestaan ja kaaduttiin taas. Vðin— ja Leeni olivat opettajina, auttoivat istumaan, taluttivat polkupy—rið ja antoivat hyvið neuvoja. Puolen tunnin perðstð osasivatkin jo Arvi ja Elsa jotakuinkin varmasti ajaa, -- Lauri oli jo kaupungissa, oppinut toveriensa polkupy—rillð. Ester oli vðhðn ujo eikð niin vikkelð kuin Elsa, ja Aini taas tahtoi ensin antaa muiden oppia, -- hðn kyllð ennðttðisi sittekin. Tuomari ja hðnen rouvansa seisoivat verannalla katsomassa kun nuoret nauraen ja iloiten harjoittivat tðtð uutta urheilua. Teki tuomarinkin mieli vðhðn koettaa ja Vðin— auttoi hðnetkin polkupy—rðlle. Vaan tytt—jen nauru, kun hðn heti noustuaan hyvin k—mpel—sti kaatui, sai hðnet tðllð kertaa luopumaan polkupy—rðhalustaan. Hetken kuluttua kokoontui harjoittajien ympðrille talon kaikki vðki, joka palasi heinðniityltð. Tðmð oli nðille maalaisille jotakin ihan uutta ja polkupy—rið nyt tutkittiin ja ihailtiin kaikilta puolin. Nuoret tahtoivat nðyttðð taitonsa, ja vuorotellen he nyt lðksivðt ajamaan pitkin tietð minkð jaksoivat. Ukot ihmettelivðt ja muijat seisoivat ihan hðmmðstyneinð. Poikien teki mieli heidðnkin ruveta ajamaan, ja muutama vðhðn varakkaampi heistð alkoi jo tiedustella nðiden py—rien hintaa. Vaan kun kuulivat sen nousevan paljoa suuremmaksi kuin koko heidðn vuosipalkkansa, pudistivat he pððtððn. My—hððn kesðiltaan asti nuoret tðllð tavoin innostuneina harjoittelivat pihalla ja pitkin teitð, ja heidðn iloiset ððnensð kaikuivat kauas yli jðrven. Vðin—n ja erittðinkin Leenin reippaus ja iloisuus tarttui muihinkin, ja Lauri oli suuresti mielissððn, -- nyt hðn kerrankin oli saanut tovereita, joiden kanssa hðn voisi pitðð oikein hauskaa. Leeni vasta Laurin mielestð oli tytt—! Aini oli aina niin totinen, Ester niin liian hieno ja Elsa taas niin kiusallinen. Ja Vðin— oli my—skin aivan toista kuin tuo hiljainen Arvi. Tðtð ajatteli Lauri itsekseen seisoessaan siinð odottamassa, siksi kuin toiset palasivat polkupy—rineen ja hðnen vuoronsa taas tuli ajaa. Ei kukaan vielð ajatellutkaan vðsymistð ja he olisivat siinð kyllð ajaneet vaikka kuinka kauan, ellei tuomarin rouvan ððni olisi kutsunut heitð sisððn illalliselle. -- -- -- -- Vðin—n ja Leenin kanssa oli kesð tullut Tuomarilaan kaikkine iloineen ja hauskuuksilleen. Ilmat olivat mitð ihanimmat, aamut loistavan kirkkaat ja illat niin vienon tyynet. Lehdik—t vihoittivat kauniimmillaan ja metsik—issð alkoivat marjat jo kypsyð. Talossa oltiin tðydessð ty—ssð. Heinðnteko oli onnistunut hyvin, vilja vainioilla jo kellerti, ja kaikki ty—vðki nautti kesðilmojen ja kesðt—iden hauskuudesta. My—skin Tuomarilan nuoret olivat ty—ssð mukana. Pari kertaa olivat oikein tðydellð todella kaiken pðivðð olleet heinðniityllð. Ja kalastajia olivat he oikein mainioita. Joka ilta lðksivðt he vuorotellen verkkoja laskemaan, ja aikaisin seuraavalla aamulla toi aina joku heistð korin kaloja ky—kkiin. Tðmð olikin tarpeen, sillð nðin keskellð kesðð oli usein vaikea saada muuta ruokatavaraa hankituksi, Tuomarila kun sijaitsi vðhðn syrjðssð. Tuomarin rouva sitte valmisti nðitð kaloja niin monella vaihtelevalla tavalla kuin vaan keksi, ja Aini oli hðnen apunaan nðissð ky—kkitoimissa. Sentðhden hðn ei joutanutkaan niin paljon seurustelemaan toisten kanssa jðrvellð ja metsissð, kun kðytiin soutelemassa tai marjassa. Tehtiin sitð kuitenkin nuorten kesken toisenlaistakin ty—tð. Muutama pðivð, sen jðlkeen kun olivat saapuneet Tuomarilaan, tuli Leeni kerran Laurin luo kirja kðdessð. Jos he ehkð nyt alkaisivat tuota ikðvðð laskemista; hðn oli valmistanut heille niin hauskan pienen lukutuvan. Ja hðn vei Laurin alas rannalle, jossa lehdikkomajaan oli asettanut pienen p—ydðn ja sen viereen tuolia. Siinð hðn nyt aikoi nauttia kesðstð ja kauniista nðk—alasta, samassa kun hðn laski noita ikðvið matematiikan esimerkkejð. Ei Laurin suinkaan tarvinnut siinð koko ajan olla mukana, hðn vaan vðliin tulisi nðyttðmððn ja neuvomaan, niin kyllð Leeni sitte koettaisi tulla toimeen omin pðin. Ja Lauri alkoi selittðð ja laski Leenille koko joukon esimerkkejð. Ne tuntuivat niin kovin helpoilta, kun Lauri ne laski, sillð hðn ne selitti omalla yksinkertaisella tavallaan eikð tehnyt pitkið teoreettisia selityksið, joita Leeni koulussa ei koskaan ollut ymmðrtðnyt. Laskeminen alkoi kðydð oikein hauskaksi ja niin he siinð istuivat pitkðn ajan, ilman ettð Lauri ollenkaan ajattelikaan lðhteð pois. He pððttivðt nyt joka pðivð tðllð tavoin laskea jonkun tunnin. -- Oi, jos sinð aina olisit minua auttamassa, sanoi Leeni kerran. Sinð osaat niin kovin hyvin selittðð juuri sitð, mitð minð en ymmðrrð. Tðmð koski Lauriin. Jo pari kertaa tðtð ennen, kun toiset olivat kertoneet kouluoloistaan Helsingissð, oli Laurinkin tehnyt mieli sinne. Ehkð hðn siellð olisi tullut parempaan kouluintoon ja lukeminen onnistunut paremmin. Tuntui siltð, kun kaikki siellð Helsingissð olisivat sellaisessa tðydessð kouluinnossa, jota Lauri ei koskaan ollut tuntenut. Ei hðn tðstð kuitenkaan voinut syyttðð pikkukaupunginkaan kouluoloja, sillð olihan esimerkiksi Aini ollut luvustaan innostunut, vaikka oli kðynyt koulua samassa pikkukaupungissa kuin Laurikin. Vaan hðnen teki nyt kerran niin kovin mieli Helsinkiin. Siellð hðn alkaisi ihan uudestaan, -- niin, jos hðn rupeaisi lukemaan oikein ahkerasti nyt kesðn aikana, niin ehkð hðn syksyllð voisi pððstð 6:lle luokalle. Ja sitte hðn jo kolmen vuoden perðstð tulisi ylioppilaaksi, -- samaan aikaan kuin Leenikin. Jos nimittðin Leeni vaan lðpðisisi tuossa matematiikassa, -- vaan siinð Lauri kyllð hðntð auttaisi, jos vaan pððsisi Helsinkiin. Lauri kertoi tðstð tuumastaan Ainille, joka taas lupasi puhua siitð isðn kanssa. Tðmð suostui mielellððnkin, jos Lauri vaan voisi pððstð 6:lle luokalle. Nyt rupesi Lauri ahkeraksi. Saksan ja venðjðn kieliopit, joiden tðhden oli jððnyt luokalle, otettiin esille, ja hðn pyysi Vðin—n korjaamaan hðnen kirjoituksiaan. Leeni taas tarjoutui kuulustelemaan hðneltð koko vanhan- ja keskiajan historian tapaukset ja henkil—t, -- hðn taas oli historiaan hyvin perehtynyt. Leeni oli Laurin lukemisesta kovin innostunut ajatellessaan, kuinka hauska heillð vielð tulisi olemaan yhdessð Helsingissð. Sillð vðlin kun nðmð molemmat tðllð tavoin seurustelivat toistensa kanssa yhteisessð ty—ssð ja tuumassa, istuivat toiset nuoret taas yhdessð milloin missðkin hauskassa paikassa tai tekivðt yhteisið metsð-ja jðrviretkið. Polkupy—rðajelua harjoitettiin my—skin ahkerasti, vaan siinð ei voinut olla mukana muuta kuin kaksi kerrallaan, ja Elsa ja Arvi olivat tðhðn eniten mieltyneet. Elsa oli itselleen valmistanut sievðn polkupy—rðpuvun sinisestð kankaasta, valkoisilla nauhoilla koristettu, ja pieni valkoinen verkalakki sievðsti hðnen tummaa pððtðnsð, kun hðn punaposkisena ja reippaana ajeli pitkðt matkat Arvin seurassa. Aini jði tavallisesti heitð katsomaan vðhðn alakuloisella mielellð. Hðn ei joutanut niin ahkeraan harjoittamaan, kun aina oli niin paljon muuta toimittamista, ja sitð paitsi Arvi nðytti enemmðn vðlittðvðn Elsan seurasta nðillð retkillð kuin hðnen. Sentðhden oleskeli Aini enemmðn Esterin ja Vðin—n kanssa, jotka olivat saaneet oikean taiteilijainnon ja pitkðt ajat istuivat piirustelemassa jollakin kivellð jðrven rannalla. Vðin— oli nimittðin my—skin piirtðjð ja aikoi ylioppilaaksi tultuaan polyteknilliseen opistoon ja sitte arkkitehdiksi. Hðnenkin mielessððn kangasti ulkomaan tutkimusmatka, ja Italian ihanista taiderakennuksista, joista oli lukenut taidehistoriassa, hðn innostuksella kertoi Esterille. Aini kuunteli heidðn tulevaisuuden tuomiaan vðhiin katkeralla tunteella, -- ei hðn suinkaan koskaan voinut pððstð kaikkea tuota kaunista ihailemaan. Eikð hðnellð ollutkaan taipumusta mihinkððn tuollaiseen, niinkuin kaikilla noilla muilla oli. Vai voisiko hðnkin kelvata johonkin muuhun, johonkin suurempaan kuin nðihin pieniin toimiin tððllð kotona? Kun sitte Arvi ja Elsa tulivat sinne mukaan ja vuorostaan alkoivat tuumia omasta tulevaisuudestaan, joka heillekin kangasti iloisena ja kauniina, lisððntyi Ainissa tuo itseðnsð epðilevð mieliala. -- Miksikð sinð sitte, Elsa, kerran aijot tðssð. kysyi Ester erððnð pðivðnð Elsalta. -- Miksikð aijon? En ole sitð oikein vielð pððttðnyt. Vaan enk—hðn sitte rupea joksikin opettajattareksi, kun ensin olen kðynyt tytt—koulun lðpi ja sitte oleskellut vðhðn aikaa Helsingissð laajentamassa tietojani ja ehkð vðhðn huvittelemassakin, vastasi Elsa leikillisesti. -- Sinð sopisit parhaiten rouvaksi, Elsa, jonkun etevðn miehen rouvaksi, jonka kodin sinð hoitaisit ja kaunistaisit, sanoi Arvi, ihastuksella katsoen Elsaan. -- Minðk— rouvaksi? Enhðn minð osaa leipoa enkð ruokaa laittaa enkð muutakaan sellaista. Ainihan se rouvaksi supisi, vastasi Elsa. Aini punastui. Hðn ei koskaan ollut ajatellut itseðnsð rouvana, ei koskaan muuna kuin oman kotinsa, ja ðitinsð apuna. Vaan nyt avautui hðnelle toinenkin tulevaisuuden mahdollisuus, -- voisiko hðn todellakin ajatella -- -- -- -- -- Tarvitaanhan siihen muutakin kuin vaan taloudellisia ominaisuuksia, vðitti taas Arvi. Pitððhðn vaimon voida olla miehensð apuna henkisessðkin suhteessa eikð vaan aineellisessa. -- Minð tðssð olen voittaja sittekin, -- katsokaa vaan, enk— minð pððssyt ainakin kymmenen sekuntia ennen Lauria, -- huusi samassa Leeni, joka vuorostaan oli ollut Laurin kanssa polkupy—rðllð ajamassa. He olivat olleet kauas aina tuohon kauniisen kuusimetsððn saakka, jossa kasvoi niin monta harvinaista kukkaa. Niitð he olivat tutkineet ja sieltð sitte taittaneet itselleen oksia ja koristaneet polkupy—rðnsð, niin ettð nðytti, ikððnkuin olisivat tulleet jostakin juhannusjuhlasta. -- Ainahan sinð tuollaisissa oletkin etevð, mihin vaan tarvitaan vikkelðt jalat, nauroi Vðin—. Jo pienenð sinð kiipesit puihin niinkuin pieni orava. -- Pieni orava sinð oletkin, tytt—seni, sanoi tuomari, joka samassa tuli ulos katsomaan, mitð siinð nuoret toimittivat. -- Oikeinhan te istutte tðssð parittain lintujen lailla, viserrðtte kai iloisia lauluja. Niin, niin, lapset, visertðkðð vaan, ei se kesð tðssð maan kovin kauvan kestð. IV. Kesð oli kulunut loppuun ja Tuomarilassa valmistettiin kesðvieraiden lðht—ð. Vaatteita silitettiin, koreja ja matkalaukkuja tuotiin esille, ja Aini kantoi puhtaat, silitetyt vaatteet sylillisen toisensa perðstð ylisiin ja auttoi tovereitaan niiden laittelemisessa. Nyt olivat vaan muutamat pikkukapineet, piirustuskirjat, kuivatut kukkasvihot y. m. sellaiset jðlellð, -- ne sitte viimeiseksi pistettiin matkalaukkuun. Ky—kissð leivottiin lðmp—mðisið, ja puutarhassa oltiin marjoja noukkimassa matkaevðiksi. Pðivðllð oli oltu jððhyvðisretkellð metsiin ja lehdikk—ihin ja illalla lðhdettiin vielð kerran jðrvelle. Soudeltiin pitkin rantoja kaikkia tuttuja paikkoja katsomaan, poikettiin milloin mihinkin pieneen lahteen ja salmeen, vielð kerran niiden kauneutta ihailemaan. Vihdoin laskettiin maalle erððsen pieneen saareen, jossa kesðn kuluessa oli vietetty niin monta hauskaa hetkeð. Siinð oli rannalla pieni koivikko, johon he kerran kesðllð olivat turpeista laittaneet mukavia istuimia ja pienen p—ydðn. Tðnne nyt istuttiin lepððmððn kauniin kesðillan tyyneydessð. -- Koskahan tðllð tavoin taas kaikki ollaan yhdessð? alkoi Elsa. Kuinka tðmð kesð onkin oikein lennðhtðnyt loppuun! -- Niin, mutta hirveðn hauska se on ollut, sen vaan tiedðn, sanoi Leeni. Minun tekisi mieli tulla tðnne vaikka joka ikinen kesð. -- Vaan jos pððtetððnkin, ettð ensi kesðnð taas kokoonnutaan tðnne, kaikki me, jotka olemme viettðneet kesðð tððllð yhdessð, ehdotti Elsa. Tullaan tðnne tietysti kðymððn vaan ja vietetððn yhteinen muistojuhla, -- eik— se olisi kovin hauska taas tulla yhteen nðkemððn, mitenkð olemme kehittyneet tðmðn vuoden kuluessa? -- Minð tiedðn vielðkin paremman ehdotuksen, -- kuulkaa vaan, lausui nyt Arvi innokkaasti. Ensi kevððnð toukokuun lopussa kutsun teitð kaikkia viettðmððn juhlaa Helsingissð, -- tai vielð paremmin meidðn huvilassamme saaristossa, -- katsokaa, minun ylioppilasjuhlaani. Silloin on minulla valkolakki kultalyyryineen ja aijon kutsua muitakin tovereita sinne. Ja silloin ovat isð ja ðitikin kotona iloitsemassa minun onnestani ja silloin tulette sinne kaikki! Ja me pidðmme puheita ja laulamme ja tanssimme ja -- -- -- -- -- -- -- -- -- Ja silloin olen minðkin jo lopettanut kouluni ja olen tðysikasvanut tytt— ja laitan itselleni ihan valkoisen puvun sinun juhlaasi, -- onko siellð hyvin kaunista siellð teidðn huvilassanne? kysyi Elsa. -- On, siellð on korkeat kalliot ja aava meri edessð, -- oi, jos tietðisit, kuinka monta kertaa olen seisonut siinð kalliolla ja kuunnellut meren aaltojen loisketta ja kuusien kuisketta ja unelmoinut suuria ihania unelmia, -- niin, Elsa, kun vaan tulet sinne, saat sinð nðhdð ja tuntea jotakin sellaista, ettet koskaan ennen! Ja te kaikki muutkin ja sinð Aini, tulethan sinðkin minun ylioppilasjuhlaani? kysyi Arvi ystðvðllisesti kððntyen Ainiin. Aini oli kuunnellut Arvia tuska sydðmessððn. Elsa, ja aina vaan Elsa! Vaan kun hðn sitte kððntyi Ainiinkin ja niin ystðvðllisesti pyysi hðnetkin sinne, haihtuivat kaikki muut tunteet, ja hðnen sydðmensð tðyttyi ilolla siitð, ettð hðnkin pððsisi mukaan ja saisi nðhdð kaikkea tuota kaunista ja nðhdð Arvin ylioppilaslakki pððssð. -- Meidðn, Leenin ja minun, on kyllðkin helppo pððstð sinun juhlaasi, me kun asumme Helsingissð, sanoi Vðin—. Ja toivotaan ettð sinðkin, Lauri, silloin olet siellð, -- minð ainakin annan sinulle pððsytodistuksen 6:lle luokalle mihin kouluun hyvðnsð. -- Historiansa hðn my—skin osaa niinkuin vettð vaan, vakuutti Leeni. Vielð tðnð aamuna minð hðneltð kuulustelin kaikki kuninkaat, ja hðn tiesi sellaisiakin, joita ei mainita kirjassa. -- Kolmen pðivðn perðstð saatte sen kaikki nðhdð, vastasi Lauri tyynesti. Hðn oli ollut erittðin ahkera viime aikoina ja nytkin oli hðnellð saksan kielioppi mukana. Ester oli mennyt vðhðn syrjðlle ja istunut ihan hiljaa piirustaen toveriensa kuvat, kun nðmð siinð istuivat hauskassa piirissð innokkaasti puhellen. Nyt hðn toi taulun heille katseltavaksi, ja jokainen siinð ilolla tunsi oman kuvansa. -- Sitte kun tulet oikein taiteilijaksi, mainioksi taiteilijaksi, niin sinð maalaat meidðt kaikki oikein suureen tauluun ja lðhetðt sen Pariisin nðyttelyyn. Vaan tðmðn taulun me jðtðmme Tuomarilaan muistoksi tðstð hauskasta kesðstð, ehdoitti Elsa. Ja Ester lupasikin sen antaa, kun hðn ensin vðhðn oli sitð tðydentðnyt. Takaisin lðhtiessð oli tðysikuu jo noussut taivaalle ja kuvastui tyyneen lahteen. Kaikki istuivat ððneti, Aini ja Lauri soudellen, toiset vaan hiljaa katsellen luonnon kesðistð, ihanuutta, joka pian oli muuttuva syksyn kellertðvððn kauneuteen. -- En tiedð, mistð enemmðn pidðn, aavan meren suurenmoisesta luonnosta vai sisðjðrvien viehðttðvðstð kauneudesta, sanoi vihdoin Vðin—. Kun sitte kerran pððsen etelðmaiden luontoa ihailemaan, niin tokkohan kuitenkaan koskaan tulen l—ytðmððn niin ihania, niin suloisia ja rakkaita paikkoja kuin tððllð omassa maassa on? -- Niin, onhan isðnmaa aina oleva ihanin ja rakkain maa koko maailmassa ja kotiseutu rakkain paikka isðnmaassa, vastasi Aini. -- Vaan sittekin mieleni palaa tuonne kauas suureen, avaraan maailmaan, sanoi Ester. Siellð saan nðhdð kaikki mitð l—ytyy kaunista ja ihanata ja suurta, siellð saan ihailla sellaisia taideteoksia, etten koskaan tððllð. Niin, isð on luvannut minulle, ettð kohta kun olen lopettanut kouluni pððsen muutamaksi vuodeksi ulkomaille maalaustaidetta harjoittamaan. Hðnen olisi itse ennen nuoruudessaan tehnyt mieli lðhteð sinne, vaan hðnellð ei silloin ollut tilaisuutta sitð tehdð. -- Kummallista, kun minun ei ollenkaan tee mieli pois tððltð omasta maastani, vakuutti Elsa. Enkð luule tulevani koskaan lðhtemððn ulkomaille, -- ellei kuitenkin hððretkelle, lisðsi hðn nauraen. Viihdyn tððllð niin erinomaisen hyvin keskellð koivumetsið ja sinijðrvið ja olen pððttðnyt kerran rakentaa itselleni majan jonkun pienen jðrven rannalle, johon sitte kokoon ympðrilleni joukon pienið k—yhið lapsia. Tðmð on minun tulevaisuuden tuumani. -- Aijon minðkin jððdð tðnne omaan maahani ja oman majan aijon minðkin itselleni rakentaa, puhui Arvi. Ja valoa ja lðmp—ð tðynnð tulee se majani olemaan, sen minð vakuutan. Enkð aijo siinð yksin asua, vaan kaksi tulee meitð siinð elðmððn. En ole ajatellut k—yhið lapsia, vaan kaiken hyvðn ja jalon, kodin, kansan ja isðnmaan hyvðksi aijon minð elðmðni ty—n uhrata. -- Koti, kansa ja isðnmaa, -- siinð ne, joille minðkin tahdon elðmðni antaa, sanoi Aini totisesti. Vasta tðnð kesðnð on se minulle oikein selvinnyt, vaikk'en vielð tiedð millð tavalla sitð voin elðmðssðni toteuttaa. -- Lauletaan Maammelaulu, nyt kun tulemme rantaan, ehdoitti samassa Leeni. Sehðn sopisi niin erinomaisen hyvin nyt, kun olemme nðin juhlallisia. Kah, siinð seisoo pihalla kaikki leikkuuvðki, lauletaan heille, sepð vasta kuuluisi joltakin heidðn korvissaan! Ja samalla se olisi jððhyvðislaulu meidðn hauskalle kesðlle tððllð Tuomarilassa. -- Niin, ja tervehdyslaulu minun uudelle elðmðnuralleni Helsingissð, lisðsi Lauri. Ja Maammelaulun kaikuessa laskivat he veneet rantaan. Varhain seuraavana aamuna lðhdettiin Tuomarilasta kahdella hevosella asemalle. Toisella vei renki kaikki matkatavarat, toisella taas ajoivat Lauri, Ester, Vðin— ja Leeni. Elsa ja Arvi olivat tahtoneet ajaa polkupy—rðllð, nðmð kun my—skin olivat saatettavat asemalle. He jðivðt sentðhden vielð vðhðksi aikaa verannalle istumaan, siksi kuin toiset olivat ennðttðneet jonkun matkaa edelle. Vielð kerran johtuivat muistiin kaikki hauskat kesðiset hetket ja oltiin yksimielisið siitð, ettei kukaan heistð ennen ollut viettðnyt niin hauskaa kesðð. Yhtðkkið nousi Elsa ja lðksi verannalta alas rantaan. Sieltð tuli hðn pian takaisin kðdet tðynnð lemmikkikukkia. -- Muistatko, Aini, kun kesðn alussa olimme lemmikkejð poimimassa samana pðivðnð kun Arvi ja Ester tulivat tðnne? Silloin arvelin, tulisivatko ne kaiken kesðð kukoistamaan yhtð kauniisti, ovatko ne todellakin niin uskollisia kuin heidðn sinivðrinsð ilmoittaa. Katsokaa nyt, eivðtk— ole aivan yhtð sinisið kuin silloinkin? -- Anna ne minulle, Elsa, uskollisuuden merkiksi, pyysi Arvi hiljaa. Elsa jakoi kukkia Arville ja Ainille ja jðrjesteli loput kimppuun verannan p—ydðlle. -- Nðmð minð jðtðn tðnne Tuomarilaan todistukseksi siitð, ettð minðkin olen uskollinen ja pian tulen tðnne takaisin, sanoi Elsa iloisesti. Kun Arvi ja Elsa lakkiaan heiluttaen lðksivðt polkupy—rillððn Tuomarilasta, jði Aini verðjðlle heitð katselemaan, silmðt tðynnð kyyneleitð. Siinð he nyt menivðt, Elsa serkku, josta hðn oli pitðnyt niin paljon ja Arvi, -- koko hðnen kesðilonsa! Oi, jos hðn olisi pððssyt mukaan, jos hðnkin olisi pððssyt Helsinkiin lukemaan ja oppimaan niinkuin nuo muut ja Arvikin! Hðn olisi tahtonut seurata hðntð ja hðnen ty—tððn, hðn olisi tahtonut olla missð Arvikin oli. olisi tahtonut tietðð mitð hðn siellð teki, mitð hðn ajatteli ja tunsi -- -- -- -- -- Vaan hðnen tðytyi nyt odottaa kokonainen vuosi ja ainoastaan ajatuksissaan seurata Arvia siellð Helsingissð. Vaan kyllð hðn sen mielellððn tekikin, -- hðn tahtoi jððdð tðnne ilolla ja uskollisuudella tðyttðmððn velvollisuutensa. Sillð kevððllð hðn pððsisi Helsinkiin ja Arvin ylioppilasjuhlaan! V. Lauri oli pððssyt realilyseon 6:lle luokalle ja oli tutkinnossa oikein kunnostanut itsensð. Hðn kirjoitti tðstð kotiinsa jonkunmoisella voitonriemulla, sillð isð oli kaiken aikaa hyvinkin epðillyt Laurin tietoja. Kirjeen lopussa hðn sitte ikððnkuin sivumennen kysyi, kuinkahan tuon polkupy—rðn kanssa nyt kðvi, jonka isð oli hðnelle luvannut, kohta kun hðn pððsisi 6:lle luokalle. Isð ja ðiti tuumasivat ensin yhdessð, tokkohan nyt enððn nðin syksyllð olisi syytð polkupy—rðn ostamiseen. Vaan kun Aini sitte kehoitti heitð heti tðyttðmððn lupauksensa, lðhetti isð hðnelle rahat, kuitenkin samassa varoittaen hðntð syrjðyttðmðstð kouluty—tððn polkupy—rðn tðhden. Lauri tunsi itsensð niin sanomattoman onnelliseksi, kun uusi, kiiltðvð polkupy—rð nyt oli hðnen omansa, ja hðn sðilytti sen huoneessaan sðnkynsð vieressð. Hðn asui erððn vanhan neidin luona, joka oli tuomarin sukulainen ja jolla oli pari muutakin koululaista. Lauri oikein nautti uusista oloistaan. Koulussa oli kaikki niin perðti toista kuin siellð pikkukaupungissa, -- niin jðrjestettyð, komeata ja kaunista. Hðn kulki koulun leveitð kðytðvið niin suorana ja tietoisena siitð, ettð hðnellð nyt oli tðysi oikeus kaikkeen tðhðn, -- kesðisen kovan ty—nsð kautta. Korkeat, valoiset kouluhuoneet tekivðt hðnen mielensð kohta iloiseksi, ja toverien paljous oli hyvinkin Laurin mieleen, hðn kun luonnoltaan oli seuraihminen. Ja toverit my—skin pitivðt hðnestð ja tahtoivat hðnet mukaansa polkupy—rð- ja muille retkille. Iltapðivðllð lðksivðt he tavallisesti lðksyt luettuaan kauas Kaisaniemen kautta Elðintarhaan, jossa sitð usein pistðyttiin Alppilaan kahvia juomaan. Tðmð oli kuitenkin toista kuin ennen siellð pikkukaupungin leipðkaupassa, -- ja Lauri joi kahvia ja s—i leivoksia ja tarjosi muillekin. Vaan maksoi se my—skin koko joukon enemmðn kuin siellð. Isð oli kyllð Laurille antanut rahaa hðnen yksityisið tarpeitaan varten, vaan viikon kuluttua olivat hðnen rahansa jo melkein lopussa. Tððllð olikin niin paljon sellaista, jota mieli teki! Nuo kauniit leivokset ja makeiset kauppojen komeissa ikkunoissa houkuttelivat Lauria niin voimakkaasti, ettei hðn millððn tavalla voinut vastustaa. Ja kaikki nuo ihanat hedelmðt sitte halleissa ja kauppatorilla! Kun hðn vaan ensin oli saanut niitð kaikkia vðhðn maistaa, niin kyllð hðn sitte taas olisi sððstðvðinen, tuumasi hðn. Vaan kun tðmðn lisðksi tuli varsinaisten koulutarpeiden, uusien kirjojen y. m. ostaminen, niin Laurin tðytyi isðltð pyytðð enemmðn rahaa. Tðmð kyllð lðhettikin vaan kirjoitti samassa vakavan kirjeen, josta Lauri huomasi isðn epðilevðn hðnen sððstðvðisyyttððn. Tðmð koski Lauriin, isð kun oli hðnelle viime aikoina antanut niin paljon rahaa, ja hðn pððtti koettaa olla tuhlaamatta. Jos hðn kieltðytyisi menemðstð toveriensa kanssa, niin hðn ehkð paremmin voisi vastustaa tuota tuhlaamisen halua, ajatteli hðn kerran ja pððtti pysyð kotona koko iltapðivðn. Vaan aika tuli hðnelle pitkðksi, kun hðn lðksyt luettuaan istui yksin kamariinsa suljettuna. Silloin johtui yhtðkkið hðnen mieleensð kesðiset toverit, joita hðn kaiken tðmðn uutuuden tðhden melkein oli unohtanut. Arvi ja Ester ja Vðin— ja Leeni sitte! Kuinkahan hðnen matematiikkansa kanssa olikaan kðynyt, -- ja hðn kun oli luvannut Leenið auttaa! Ja Lauri puki kiireesti pððllensð ja lðksi kauppias Borgstr—min luo. Sinne tultuaan soitti hðn vðhðn ujosti, sillð komeat kðytðvðt suuressa kivirakennuksessa olivat tehneet hðneen hieman juhlallisen vaikutuksen. Tðmð kuitenkin kohta haihtui, kun etehisessð Leeni oikein riemusilmin tuli hðntð vastaan. Miks'ei Lauri ollut ennen tullut, -- hðn oli Lauria niin kovin, kovin odottanut ja olisi itse tullut hakemaan, jos vaan olisi tiennyt missð asui. Hðn oli kuullut Laurin saaneen polkupy—rðn ja nyt hðn tahtoi hðnetkin mukaan, kun toveriensa kanssa lðksi ajamaan. Vaan tðnððn hðnellð kuitenkaan ei ollut aikaa siihen, sillð nyt oli taas tuo ikðvð matematiikan pðivð, jolloin hðn sai istua tuntikausia laskemassa eikð sittekððn pððssyt kaikista noista laskuista selville. Vðhðn helpompi hðnellð kuitenkin oli ollut sen jðlkeen kun Lauri oli hðnelle nðyttðnyt nuo vaikeat "knopit", vaan nyt oli siinð taas joukko probleemeja, joista hðn ei millððn tavalla selvinnyt. Hðn oli kðynyt kahdenkin toverinsa luona, vaan eivðt hekððn niitð ymmðrtðneet eikð hðn enððn kehdannut mennð muualta kysymððn. Vaan mikð hðtð tðssð nyt enððn oli, kun Lauri oli tullut hðntð auttamaan. Leenin sanoja kuunnellessa Laurin sydðn oikein keveni. Isðn kirje ja yksinðisyys siellð kotona olivat tehneet hðnen mielensð alakuloiseksi, ja nyt tuo Leenin ilo ja hðnen luottamuksensa Lauriin oikein lðmmittivðt hðntð. Tuota luottamusta hðn ei saisi pettðð! Ja hðn lðksi Leenin kanssa tðmðn kamariin ja alkoi hðnelle selittðð, mitenkð nuo vaikeat probleemit olivat kðsitettðvðt. Pian olivatkin ne kaikki suoritetut, ja iloisena vei Leeni Laurin veljensð luo, joka tavallisuuden mukaan istui piirtðmðssð. Vðin— oli Leenin mielestð viime aikoina ollut niin kovin alakuloinen ja yksinððn oleskellut kamarissaan eikð niin paljon kuin ennen seurustellut toveriensa kanssa. Se varmaankin nyt ilahuttaisi Vðin—ð, kun taas sai nðhdð Laurin, tuumaili hðn. Ja siinð Leeni ei erehtynytkððn. Nyt muistuivat mieleen kaikki hauskat kesðiset hetket ja yhteiset iloiset retket, ja my—hððn iltaan asti istuivat he juttelemassa. Vðin— ja Leeni lðksivðt sitte Lauria saattamaan, jotta saisivat nðhdð missð hðn asui. Ja Laurin tðytyi luvata Leenille, ettð hðn ainakin joka toinen pðivð tulisi heitð katsomaan. Vðin— oli todellakin kaupunkiin tultuaan jollakin tavalla muuttunut, sen kaikki toveritkin huomasivat. Lahjakkaana, iloisena ja kaikkien suosittuna oli hðn aina ollut ensimmðisenð kaikissa kouluhommissa. Juhlakonventeissa ja muissa tilaisuuksissa oli hðn aina ollut ohjelmain, kuvaelmain y. m. toimeenpanijana, ja sanomalehteen hðn sekð piirusti ettð kirjoitti. Vaan tðnð syksynð, kun taas aijottiin ruveta sanomalehteð ja konventteja toimittamaan, niin Vðin— ei ollenkaan enððn ollut niin halullinen auttamaan. Hðnellð ei ollut aikaa, kouluty— vaati niin paljon ja sitð paitsi tðytyi hðnen ahkerasti piirustaa, puolusti hðn itsensð, kun toverit syyttivðt hðntð vðlinpitðmðtt—myydestð. Leeni ei oikein enððn ymmðrtðnyt veljeððn, ja hðn pððtti kysyð hðneltð, mikð hðntð oikein vaivasi. Kerran kun Vðin— ikððnkuin sivumennen tiedusteli sisareltaan, oliko hðn tavannut Esterið, alkoi Leeni uskoa, ettð Vðin—llð oli Arvia ja Esterið ikðvð, he kun niin paljon kesðllð olivat olleet yhdessð, -- aivan niinkuin hðn ja Laurikin. Hðn ehdoitti sentðhden veljelleen, ettð he menisivðt heitð katsomaan. Vaan silloin kertoi Vðin— hðnelle, ettð hðn pari kertaa kadulla oli tavannut Esterin. Vaan tðmð kun kulki toveriensa kanssa oli hðntð vaan hyvin lyhyesti tervehtinyt eikð ollenkaan puhutellut, vaikka Vðin— vartavasten oli pysðhtynyt. Hðnen toverinsa olivat olleet hyvin hienoja tytt—jð ja he olivat poikenneet Ateneumiin ja luultavasti my—s jððneet sinne. Ainakaan hðn ei nðhnyt heidðn tulevan sieltð pois, vaikka puolen tunnin aikaa oli kðynyt siinð odottamassa. Ester oli kesðllð kertonut aikovansa ottaa piirustustunteja, ja tðtð samaa oli nyt hðnkin ruvennut tuumimaan. Koska hðn aikoi arkkitehdiksi, niin tðmð kyllð olisi hðnelle aivan vðlttðmðt—ntð. -- Niin, kyllð se minustakin, sanoi Leeni vakuutettuna. -- ja jos sinð vaan tulet yhtð iloiseksi kuin ennenkin, niin minð mielellðni kieltðydyn sinun seurastasi, ja sinð saat mielesi mukaan piirustaa niin paljon kuin sinua haluttaa. Vaan en tahdo uskoa, ettð Ester olisi ylpeð. Olihan hðn aina kesðllð niin kovin vaatimaton ja ystðvðllinen, erittðinkin sinua kohtaan. -- Niin, se oli siellð maalla kesðn aikana. Tððllð kaupungissa hðnellð on niin paljon muita ja hienompia tuttavia, ettei hðn meitð muistakaan, -- minð kerran nðin hðnet kðvelevðn erððn hyvin hienon upseerin kanssa. -- Niin, nehðn ovat olevinaan niin hienoa vðkeð, nuo sotaherrat, ja mehðn olemme vaan porvarikansaa. Vaan mitð me siitð, -- jos Ester todellakin ylpeilee sððdystððn, niin hðn ei ansaitse, ettð me hðnestð vðlitðmme. -- Kyllð minð sittekin vðlitðn, -- kunhan vaan saisin hðnen kanssaan puhua! Meillð oli kesðllð niin paljon yhteisið asioita ja hauskoja tuumia. Hðn ei ole niitð unohtanut, se on mahdotonta. -- No, mene hðnen luokseen sitte ja puhu! Tai minð tiedðn paremman keinon, -- lðhden sinne ja kutsun Arvin ja Esterin tðnne. Sanon, ettð meillð on kesðlðisten kokous. Ja kun Vðin— ei tðtð vastustanut, pððttyi asia siihen, ettð Leeni erððnð pðivðnð meni Laurin luo ja pyysi hðnet mukaan eversti Eekille. Sillð hðn rohkeni paremmin Laurin kanssa kuin ihan yksin nðin ensi kerran. Erðs vanha hieno rouvashenkil— otti heidðt vastaan ja kysyi heidðn asiataan. Vai niin, he olivat Arvin ja Esterin kesðtovereita, hðn oli kyllð kuullut heistð puhuttavan. Vanhemmat eivðt olleet kotona, vaan nuoret varmaan ilahtuvat heidðt nðhdessððn. He vietiin suureen komeaan saliin, tðynnð kukkia, tauluja ja taideteoksia. Leeni ei tiennyt pitik— hðnen istua vai seisoa, ja Lauri seisoi ensin oven suussa vaan rupesi sitte kulkemaan ympðri huonetta katsellen ja ihmetellen kaikkea tuota komeutta. Ketððn ei nðkynyt eikð kuulunut, ja he alkoivat jo epðillð, olivatko todellakin joutuneet oikeaan paikkaan. Vihdoin kuitenkin aukeni ovi ja palvelija kðski heidðt astumaan sisððn nuoren neidin kamariin. Ester tuli heitð vastaan kyllðkin ystðvðllisesti vaan kuitenkin vðhðn vieraana. Hðn nðytti vielðkin pitemmðltð, solakammalta ja kauniimmalta hienossa kaupunkipuvussa kuin siellð maalla lyhyissð kesðhameissaan. Leeni oli niin hðmillððn, ettei hðn ollenkaan muistanutkaan varsinaista asiataan, vaan istui ððneti ja vastasi ainoastaan Esterin kysymyksiin. Laurille alkoi kaikki tðmð juhlallisuus kðydð ikðvðksi, hðn nousi yl—s ja rupesi tððllðkin Esterin hienoja pikkukapineita katselemaan. Silloin tuli Arvi sisððn, ja heti huomattuaan heidðn vaikean asemansa, alkoi hðn puhua heidðn kanssaan yhteisistð kesðmuistoista. Pian olikin vieras mieliala kokonaan haihtunut, ja kun Lauri sitte rupesi juttelemaan vanhalla hauskalla tavallaan, oltiin pian entisellð tutulla kannalla. Niin sydðmmellisesti hðn ei ollut nauranut sen jðlkeen kun kaupunkiin tuli, vðitti Ester, eikð Leeni hðnessð enððn huomannut minkððnlaista ylpeyttð. Vðin— oli erehtynyt, Ester oli kai vain ollut vðhðn ujo hðntð tavatessaan, arveli Leeni. Arvi kysyi tarkkaan kaikkia, kysyi Ainia ja Elsaakin, oliko heiltð mitððn kuulunut. Eik— kukaan heistð ollut kirjevaihdossa Elsan kanssa? Olisi ollut hauska, jos he kaikki olisivat voineet olla tððllð yhdessð niinkuin kesðllð hauskassa Tuomarilassa. Nyt uskalsi Leenikin puhua varsinaista asiataan ja ehdottaa, ettð he kaikki kokoontuisivat heidðn luokseen yhteisið kesðmuistoja virkistðmððn. Kaksi heistð oli kyllð poissa, vaan he voisivat sitte vaikka kirjoittaa nðille yhteisen kirjeen, niin ettð sittekin tuntuisi ikððnkuin olisivat hekin olleet mukana. Arvi voisi sen tehdð, hðn kun osasi niin kauniisti kirjoittaa. Ja Ester voisi siihen piirtðð jotakin niinkuin ennen kesðllðkin. Leenin ehdotus otettiin kohta vastaan suurella suostumuksella. Arville ja Esterille tulisi tðmð olemaan jonkinmoisena virkistyksenð heidðn ykstoikkoisessa elðmðssððn vanhempien poissaollessa. Ja vaik'ei Ester tahtonut sitð itselleenkððn my—ntðð, kaipasi hðn kuitenkin tuota yksinkertaista toverimaista seurustelua, johon hðn kesðllð Tuomarilassa oli tottunut. Pððtettiin siis, ettð Arvi ja Ester jonakin pðivðnð seuraavalla viikolla tulisivat Vðin—n ja Leenin luo yhteistð kesðlðiskokousta viettðmððn. Ja Lauri ja Leeni lðksivðt iloisella mielellð kotia, -- Leeni veljelleen kertomaan, ettð Ester oli ollut niin kovin ystðvðllinen eikð vðhintðkððn ylpeð. VI Tuomarilassa oli syksy kulunut ahkerassa ty—ssð ja toimessa. Syysilmat olivat olleet kirkkaat ja kauniit, ja kaikki oli sentðhden onnistunut erittðin hyvin. Jo olivat riihet melkein kaikki tapetut, kevðtvilja oli kylvetty ja perunat ja ky—kkikasvit olivat otetut maasta. Papuja oli pieniksi leikattuina suolattu suuriin pyttyihin, herneitð oli pantu pulloihin, puoloja sekð omenia keitetty, ja kaikki sitte viety suureen aittaan talven varaksi. Tuomari oli itse ollut pitðmðssð huolta kaikista ulkot—istð, ja sisðllð taas oli tuomarin rouva aamusta iltaan asti ollut alituisessa puuhassa. Aini oli hðntð ahkeraan auttanut kaikissa nðissð toimissa ja tehnyt sitð iloisella mielellð. Hðnelle olivat nðmð erilaiset syystoimet tuottaneet uutuuden viehðtystð, hðn kun nyt ensi kerran moneen vuoteen oli kotona nðin syksyllð. Erittðinkin miellyttivðt hðntð ty—t puutarhassa, jossa paikottain vielðkin vihreðt puut muistuttivat kesðisið pðivið. Joskus meni hðn my—s rantaan ja seisoi siellð syystuulessa, hengittðen rintansa tðyteen raitista ilmaa; tuntui kuitenkin vðliin niin kummallisen ahtaalta tuolla sisðllð noissa alituisissa taloustoimissa. Ja kesðvieraiden lðhdettyð oli joskus my—s tuntunut niin tyhjðltð. Hðn ei oikeastaan heidðn seuraansa ikðv—inyt, sillð hðn oli tottunut olemaan yksin ja pitikin yksinðisyydestð. Vaan jotakin hðn tðssð kuitenkin kaipasi, vaikkei itsekððn tiennyt mitð. Pðivðt kuluivat kuitenkin nopeasti monenmoisissa toimissa, ja kun hðn iltasin laskeutui levolle, oli hðn tavallisesti niin vðsynyt, ettð uni hðnet heti valtasi. Hðn siis ei joutanut sen enempðð antautumaan mielialojensa ja tunteittensa valtaan; joskus vaan, kun Laurilta tuli kirje Helsingistð, hðn sitð lukiessaan ei voinut olla huokaamatta. Kuitenkaan hðn ei koskaan lausunut vanhemmilleen pienintðkððn tyytymðtt—myyden sanaa. Vaan syksyn kuluessa, kun ty—t ja toimet alkoivat vðhentyð ja olot Tuomarilassa tulivat hiljaisemmiksi, kasvoi yksinðisyyden ja tyhjyyden tunne Ainissa yhð valtavammaksi. Hðn oli muuttanut ylisiltð omaan pieneen huoneeseensa, ja tðnne hðn nyt jðrjesteli kaikki omat tavaransa. Kirjansa asetti hðn hyllylle, jðrjesti kirjoitusp—ytðnsð samaan tapaan kuin ennen kouluaikana, ja usein istui hðn tðssð yksin kaikkea tðtð kaiholla katsellen. Hðn muisteli kouluaikaansa ja opettajiaan, joihin hðn kaikella sydðmellððn oli ollut kiintynyt. Hðn olisi niin mielellððn tahtonut kðydð koulua vielð monta vuotta, olisi tahtonut niin paljon vielð oppia. Opettajat olivat koulun loppuessa kehottaneet oppilaitaan laajentamaan tietojansa, tutkimaan yhð edelleen ja kehittðmððn sielunlahjojansa. Ja hðn olikin hankkinut kaikenlaista kirjallisuutta, jota hðn aikoi lukea. Vaan ei se lukeminen oikein tahtonut nðin yksinðisyydessð sujua ja sitð paitsi ei hðn mielestððn voinut istua kirjan ððressð, kun talo oli tðynnð ty—tð ja useinkin tarvitsi hðnen apuaan. Ehkð sitte my—hemmin talvella kðvisi paremminkin, kun illat olivat pitkðt ja syystoimet kaikki loppuneet. Nyt tuli hðnen ensin ajatella muita, sitten vasta itseððn. Hðn oli aikonut ruveta opettamaan talon torpparien lapsia, ja sentðhden lðksi hðn erððnð sunnuntai-iltapðivðnð heidðn luokseen. Hðn kulki m—kistð mokkiin, torpparin muijat kiittivðt nuorta neitið, joka tahtoi heitð auttaa, ja Aini kðski lasten tulemaan Tuomarilaan ensi pyhðnð; siksi aikoi hðn hankkia heille kirjat ja taulut. Tðtð kuullessaan nðyttivðt lapset niin iloisilta, ettð Aini toivoi saavansa opetustuumastaan vielð paljonkin iloa. Tðten hðn nyt jollakin tavalla kðyttðisi voimansa ja tietonsa muiden hyvðksi, -- ei hðn uskaltanut sanoa isðnmaan hyvðksi, vaikka niin mielellððn olisi tahtonut. Sillð juuri siihen olivat opettajat heitð nuoria kehottaneet ja siihen my—skin hðnen halunsa paloi. Erððnð iltana tuli Ainille postissa kirje Helsingistð, jossa ei ollut Laurin kðsiala. Aini ei ollut kirjevaihdossa muuta kuin parin maaseutulaisen toverin kanssa, ja tðmð oli sentðhden aivan odottamaton kirje. Hðn aukaisi sen, veri tunkeutui poskiin, -- se oli Arvilta! -- Kuinka ystðvðllistð ja kohteliasta, sanoi tuomarin rouva. Niin, Arvi olikin aina ollut niin erittðin hieno poika. Ainin kðdet vapisivat Arvin kirjettð lukiessaan. Siinð oli ensin terveisið ja ystðvðllisið sanoja kaikille Tuomarilan asukkaille; vaan sitte oli siinð vielð erityisið sanoja Ainille, Arvin sydðmen ajatuksia, joita hðn sanoi lausuvansa ystðvðlle, joka hðntð ymmðrsi. Ainin sydðn sykki ilosta. Arvin ystðvð, -- niin, se hðn tahtoi olla, se hðn tunsi olevansa koko sydðmensð pohjasta! Kirjeen lopussa Arvi sitte kysyi Elsaa ja mitð Aini hðnestð oli kuullut. Hðn tiesi Elsan syntymðpðivðn olevan nðin syksyllð ja tahtoi mielellððn tietðð pðivðn. Sentðhden hðn pyysi Ainin siitð kirjoittamaan, sitte kun hðn muutenkin kirjoitti hðnelle, sillð hðn toivoi Ainin hyvinkin pian vastaavan hðnen kirjeesensð. Aini kðtki Arvin kirjeen suljettuun laatikkoon pyhimpien muistojensa joukkoon. Iltasin kun hðn sitte laski levolle, otti hðn aina kirjeen esille ja luki sen uudestaan. Hðn pððtti vastata siihen, vaan mitð hðn Arville kirjoittaisi? Eihðn hðn voinut sydðmensð syvimpið ajatuksia ilmi lausua, eihðn hðn voinut sanoa, kuinka hðn hðntð kaipasi, kuinka hðnen mielensð paloi sinne? Arvi ei suinkaan olisi sitð ymmðrtðnyt, Aini kun niin monta kertaa kesðllð oli puhunut tehtðvistððn tððllð rakkaassa kodissaan. Siitð hðn nytkin voisi Arville kirjoittaa, vaan mistð tehtðvðstð? Taloudellisista t—istððnk—, sunnuntaikoulustaan vai luvuistaan? Se oli kaikki niin vðhðpðt—istð ja pientð, ettei hðn siitð kehdannut puhuakaan. Ei, jos hðn tahtoisi olla suora ja kirjoittaa Arville niinkuin todelliselle ystðvðlle, niin hðnen tðytyisi paljastaa itsensð, tyytymðtt—myytensð ja kaipauksensa. Ja sitð hðn ei tahtonut, ainakaan ei nyt vielð. Sentðhden hðn nyt kirjoitti aivan lyhyesti, kiittðen kirjeestð ja kertoen yhtð ja toista Tuomarilan oloista. Samassa hðn ilmoitti my—s Elsan syntymðpðivðn, -- se varmaankin tulisi ilahuttamaan Elsaa, kun hðn Arvilta saisi onnentoivotuksen syntymðpðivilleen. Loppupuolella syksyð Aini sitte kerran sai Elsalta pitkðn kirjeen. Se oli tðynnð iloisia kertomuksia koulusta ja huveista. Tðmð oli nyt Elsan viimeinen kouluvuosi, ja siellð pikkukaupungissa olivat korkeimman luokan tytt—koulu-ja lyseolaiset kaupungin tðrkeimpið henkil—itð ja mukana kaikissa. Ja hðnellð oli ollut niin kovin hauska! Oli ollut mukana lyseolaisten juhlakonventeissa ja Suomalaisen Seuran iltamissa ja kuvaelmissa ja tanssinut kaksi paria kenkið ihan rikki repaleiksi. Nyt perustettiin par'aikaa luistinklubi, ja siihen saivat koululaisetkin ottaa osaa. Hðn aikoi itselleen valmistaa sievðn luistinpuvun, samanlaisen kuin hðnen kesðllinen polkupy—rðpukunsakin, vaan oikein paksusta vaatekankaasta. Voi, jos Ainikin voisi olla mukana! Ja kaikki muut kesðtoverit, jos hekin olisivat siellð! Hðn oli saanut Arvilta kirjeen syntymðpðivðkseen ja lahjan, -- Topeliuksen runot sinisessð nidoksessa. Ja lehtien vðlissð oli ollut kuivatuita kukkia, lemmikkikukkia. Kun tuomarin rouva oli lukenut Elsan kirjeen ja kuullut kaikista huveista, joissa hðn oli mukana, ehdotti hðn miehelleen, ettð Ainikin saisi lðhteð kaupunkiin vðhðn huvittelemaan. Kun nyt tðssð talvi oikein pððsi tulemaan lumineen ja rekikelineen, niin voisi hðn lðhteð sinne jouluostoksille. Tuomari suostui tðhðn mielellððnkin, ja Aini oli siitð ðidilleen kiitollinen. Erððnð aamuna joulukuun alussa, kuin y—llð oli satanut runsaasti lunta ja keli oli mitð luistavimmillaan, lðksi Aini kaupunkiin, jossa Elsa kðvi koulua. Isð oli hðnelle antanut rahoja kaikenlaisiin ostoksiin ja omiinkin tarpeisiin ja Ainilla olikin koko pitkð lista jouluostoksia. Elsa oli hðnen oppaansa ostoretkillð kaupungissa, kulki hðnen kanssaan kaupasta kauppaan, neuvoi hðntð joululahjojen ostamisessa ja oli mitð iloisimmalla tuulella. Tðmð oikein virkisti Ainin tavallisesti niin totista mieltð, ja hðn tuli pian Elsan kanssa vielð ystðvðllisemmðlle kannalle kuin kesðn aikana. Viimeisenð iltana, kun tyt—t istuivat Elsan kamarissa ja puhe johtui kesðisiin aikoihin ja kesðtovereihin, sanoi Elsa aikovansa uskoa Ainille jotakin, jos tðmð vaan ei puhuisi siitð kenellekððn. Ja hðn otti laatikosta esille joukon kirjeitð, jotka hðn nðytti Ainille. Aini tunsi kðsialan, -- ne olivat Arvilta! -- Niin, tiedðtk—, Aini, hðn kirjoittaa minulle aina vðhðn pððstð, vaikk'en ole hðnelle kirjoittanut muuta kuin kaksi kirjettð. Ja kaksi kirjaa on hðn minulle lðhettðnyt, sillð hðn tahtoisi minuakin lukemaan niitð kirjoja, josta hðn itse pitðð. Jos sinð tietðisit, kuinka kauniisti hðn kirjoittaa! Niin kauniita, jaloja ajatuksia ja mielipipiteitð en ole koskaan ennen kuullut, aivan toista kuin minun tuttavani tððllð, jotka tavallisesti vain puhuvat huveista ja sen sellaisista. Arvi sitð vastoin kirjoittaa niin totisia, kehottavia sanoja, aivan kun olisi joku vanhempi veli. Lue itse, Aini, -- kyllð sinð saat, Arvi varmaankin antaisi sinun sen tehdð, sanoi Elsa kehottaen, kun Aini nðytti viivyttelevðn. Aini olikin ensin vetðytynyt takaisin nðhdessððn Arvin kirjeet. Hðnen sydðmeensð pisti niin kummallisesti, -- Arvi oli Elsalle kirjoittanut tuollaisen joukon kirjeitð ja hðnelle ainoastaan yhden! Vaan tðmð olikin hðnen oma syynsð, kun hðn silloin niin lyhyesti oli vastannut Arvin kirjeesen. Nyt hðn ei enððn voinut odottaakaan useampia kirjeitð, -- ne olivat kaikki tulleet Elsan osaksi. Arvi oli nyt valinnut Elsan ystðvðkseen. Ja Elsasta olikin Arvi pitðnyt jo ensi hetkestð asti, sen hðn nyt ymmðrsi lukiessaan Arvin kirjeet. Siinð oli sellainen hellð, lðmmin tunne joka rivillð, jota ei ollut hðnen kirjeessððn. Ja vaikkei hðn sitð sanoin ollut siinð ilmoittanut, niin ymmðrsi Aini sen selvðsti, -- Arvi rakasti Elsaa. Ymmðrsik— Elsa sen itse? Hðn oli vielð niin lapsellinen, oli niin tottunut siihen, ettð kaikki hðnestð pitivðt, ettei tðmð ollut hðnelle mitððn niin erinomaista. Jos Elsa vain ymmðrtðisi panna tðhðn oikein arvoa, ymmðrtðisi Arvin syvðð tunnetta, niinkuin hðn, Aini olisi sen tehnyt. Ja hðn olisi Arville antanut takaisin koko sydðmensð lðmpimimmðn rakkauden, jos hðn olisi siitð huolinut. -- -- -- -- Seuraavana aamuna lðksi Aini kotiin joulua valmistamaan. Matkalla oli hðnellð hyvðð aikaa miettið kaikkea mitð tðmðn viikon kuluessa oli tapahtunut, ja raittiissa talvi-ilmassa hðn voikin sen tyynesti tehdð. Lumi oli peittðnyt maat ja metsðt hðnen ympðrillððn valkoiseen pehmeððn vaippaansa. Aini koetti ikððnkuin koota voimia ympðr—ivðn luonnon puhtaudesta voidakseen pitðð itsensð vapaana siitð katkeruuden ja kateuden tunteesta, joka uhkasi valloittaa hðnen mielensð. Mitð oli sitte oikeastaan tapahtunut, -- hðnestð tuntui ikððnkuin tðmð olisi ollut kððnnekohta hðnen elðmðssððn. Oliko hðn pettynyt Arvin suhteen? Vaan ei hðn koskaan ollut ajatellut Arvia muuta kuin ystðvðnððn, rakkaana ystðvðnððn. Ja Arvin ystðvðnð hðn itsekin oli tahtonut olla. Eik— hðn sitte ollut nyt enððn? Vai oliko hðnen ystðvyytensð sammunut samassa hetkessð, kun hðn oli huomannut, ettð Elsa oli Arville rakkaampi kuin hðn? Ja kaikella vakavuudellaan Aini nyt tutki omaa sydðntððn ja tuomitsi kuolemaan kaikki kateuden ja katkeruuden tunteet. Ne eivðt saisi hðnen jouluiloansa hðiritð. Eik— hðnellð ollut koti, vanhempia ja veli, joille hðn voi rakkautensa uhrata, -- ja kaikki nuo hðnen pienet koululapsensa sitte? Heille hðn oli kaupungissa ostanut kullekin oman pienen joulukirjansa ja aikoi heille toimittaa iloisen jouluillan. Kuinka hðn voisi heille puhua joulun rauhasanomasta ja Vapahtaja-lapsesta, oma sydðn tðynnð katkeruutta? Ei, kaikella voimallaan tahtoi hðn tðmðn tunteen poistaa. Jo alkoi pimetð ja tðhdet syttyivðt taivaalla, kun Aini lðheni kotiaan. Valo loisti sen ikkunoista, ja Aini tunsi kodin turvan niin suloiseksi, kun vanhemmat etehisessð sydðmellisellð ilolla ottivat hðnet vastaan. VII. Vðhitellen olivat Arvin ja Esterin kðynnit Borgstr—min nuorten luona muuttuneet sððnn—llisiksi, ja my—skin Lauri kðvi siellð melkein jokatoinen pðivð. Hðn tiesi nimittðin, ettð ellei hðn tulisi sinne, oli Leeni hðntð kohta hakemassa, ja sitð hðn toveriensa tðhden tahtoi estðð, -- nðmð kun vain nauroivat Laurin hartaille tytt—tuttaville. Leeni ei ollenkaan ymmðrtðnytkððn tðssð olevan minkððnlaista naurun syytð. Hðn oli yhteiskoulussaan oppinut kðyttðytymððn samalla tavalla poikatoveriensa suhteen kuin tytt—toveriensakin, ja hðn oli sisaren hellyydellð kiintynyt Lauriin. Hðn tunsi itsensð niin kovin kiitolliseksi Lauria kohtaan, kun tðmð hðntð auttoi siinð, missð ei kukaan muu ollut sitð voinut, tuossa vaikeassa matematiikassa. Tðmð oli koko hðnen kouluaikanaan ollut hðnen kauhistuksensa; vaan siitð oli nyt Lauri ikððnkuin pelastanut hðnet, ja Leeni tahtoi niin mielellððn tehdð jotakin palkitaksensa hðntð siitð. Ja hðn osti korutavarakaupasta kirjoitusmaton, jonka hðn aikoi ommella Laurille joululahjaksi. Vaan ei tðmð kuitenkaan oikein tyydyttðnyt Leenið. Hðn ikððnkuin tunsi, ettð hðn jollakin paremmalla tavalla voisi olla Laurille hy—dyksi ja ettð tðmð tarvitsi hðnen apunsa. Kuinkahan olikaan oikein hðnen laitansa? Leeni oli veljensð kautta kuullut, ettð Lauri oli joutunut huonojen toverien seuraan, jotka tahtoivat hy—tyð hðnen anteliaisuudesta ja hyvðstð sydðmestððn. Kerran kun Lauri ei ollut kðynyt heidðn luonaan moneen pðivððn ja Leeni silloin oli mennyt hðntð hakemaan, oli Lauri istunut kamarissaan hyvin synkkðnð. Eikð Leeni millððn tavalla saanut hðntð mukaansa. Hðn oli silloin koettanut saada selville syyn tðhðn Laurin alakuloisuuteen, ja vihdoin tðmð hðnelle kertoi joutuneensa kovaan rahapulaan. Hðn ei tahtonut siitð isðlleen kirjoittaa, koska tðmð jo oli hðnelle lðhettðnyt liiankin paljon rahoja, eikð hðn tiennyt keinoa selvitð tðstð pulasta. Leeni oli silloin hðntð auttanut, oli antanut hðnelle kaikki sððstðmðnsð joulurahat. Ja Lauri oli ottanut ne vastaan sellaisella kiitollisuudella, ettð se ylin mððrin palkitsi Leenið hðnen uhraavaisuudestaan. Vaan tðstð lðhin oli Leenillð alituinen huoli Laurista, ja hðn pððtti kaikella tavalla koettaa estðð Laurin joutumasta noiden toverien seuraan. Hðn mietti keinoa, ja vihdoin hðnen pððhðnsð johtui erðs tuuma, jota hðn muutenkin jo tðtð ennen oli ajatellut. Hðn oli aikonut perustaa seuran, johon kuuluisivat kaikki hðnen kesðiset toverinsa ja sitðpaitsi pari muutakin sekð Leenin ettð Vðin—n toveria. Nðmð kokoontuisivat heidðn luonaan kerran viikossa, ja nðissð iltamissa olisi heillð aina jokin hyvð asia keskusteltavana. Ja sitte voisivat yhdessð lukea jonkun kirjan ja muutenkin esittðð jotakin hauskaa ja hyvðð kukin oman mielensð mukaan. Ja kun he aina kokoontuisivat heidðn kotonaan, saisi Leeni esiintyð emðntðnð ja olla siinð vierailleen kohtelias ja tarjota heille hedelmið ja teetð. Se oli aina ollut Leenin mielitoimena istua emðntðnð teep—ydðn ððressð, -- hðn oli sitð harjoittanut aina ðidin kuoltua. Tðstð tuumastaan Leeni nyt puhui veljelleen, ja tðmð oli kaikin puolin siihen taipuvainen. Leeni kyllð ymmðrsi asian, -- Vðin—llð oli tðmðn kautta tilaisuus olla Esterin kanssa yhdessð vielð useammin kuin tavallisesti. He olivat nyt joutuneet samallaisiin hyviin vðleihin kuin ennenkin, ja sen jðlkeen kun Vðin— oli alkanut piirustustunteja Ateneumissa, oli heillð vielð enemmðn yhteistð. Ester oli kyllð jollakin tavalla ylpeð. Hðn oli kasvanut hienoissa oloissa, oli tottunut siihen, ettð kaikki ihailivat hðntð ja pitivðt hðntð kauniina ja lahjakkaana. Ja kodissaan oli hðn viime aikoina ollut vðhðn mukana seuraelðmðssðkin. Vaan isðltð peritty syvð taiteilijasielu oli hðnessð kuitenkin voittamassa, ja tðmð hðnet liitti Vðin——nkin. Ja Vðin—n taiteilijainto kasvoi kasvamistaan juuri Esterin kautta. Hðn oli usein melkein jðttðð kouluty—nsð tuon piirustuksen tðhden, ja sen lisðksi kðvi hðn vielð yliopistossakin estetiikan ja taidehistorian luentoja kuuntelemassa. Siellð istui usein Esterikin, ja luentosalin komeiden taideteosten ympðr—imðnð tuli Vðin— niin syvðsti liikutetuksi pyhðstð innostaan, ettð Ester vðliin oikein nauroi hðnelle, kun he sitte yhdessð palasivat luennoilta. Vðin— oli viime aikoina kehittynyt ja kðynyt miehekkððmmðksi, ja Ester huomasi sen. Hðn suosi Vðin—ð muiden toveriensa rinnalla, puoleksi uhalla, puoleksi todellisella ystðvyydellð. Ja Vðin— ei tðtð sen enempðð miettinyt, vaan oli onnellinen taiteilijainnossaan ja Esterin seurassa. Leenin toimeenpanema seura alkoi toimintansa pienellð juhlallisuudella. Siinð piti Arvi alkajaispuheen ja Lauri esitti leikillisen monoloogin, jonka Vðin— oli sepittðnyt. Ester soitti pari kappaletta pianolla, ja lopuksi keskusteltiin tðmðn uuden seuran sððnn—istð ja muista valmistavista asioista. Pððtettiin sitte ensi kerran alottaa keskustelua urheilun hy—dystð. He olivat nimittðin kaikki ahkeria urheilun harjoittajia, ja nyt talven tullessa oli taas luisteleminen ja hiihtðminen edessð. Tðtð ajatellessaan innostuivat he jo edeltðpðin, ja pððtettiin joka iltapðivð, kun vaan oli aikaa, yhdessð lðhteð luistelemaan tai hiihtðmððn edes vðhðksi hetkeksi. Sillð tavalla he yllðpitðisivðt sekð ruumiin ettð sielun voimat ja my—skin yhteishenkeð piirissððn. Kun kaikki toverit vihdoin iloisina ja kiitollisina lðhtivðt pois, oli Leeni tðydellisesti tyytyvðinen ensimmðiseen iltamaansa. Tðmð seura tulisi varmaan pidðttðmððn Lauriakin muista seuroista, ja hðn tulisi tðstðlðhin varmaankin viihtymððn paremmin heidðn joukossaan. Lauri oli esittðnyt monoloogin oikein mainiosti, ja Leeni aikoi koettaa saada hðnet joka iltamassa esiintymððn jollakin tavalla. Sen kautta hðn paremmin tuntisi itsensð seuraan kuuluvaksi. Ja Vðin— ja Ester sitte! Tððllð he nyt saivat olla yhdessð vanhalla tutulla tavallaan, -- Ester tuntui paljo luonnollisemmalta ja yksinkertaisemmalta, ollessaan kesðisten toveriensa seurassa. Ja nuo heidðn muutkin toverit saivat tðssð olla osallisena heidðn yhteisistð hauskoista hetkistððn, joista Leeni usein oli heille kertonut. Ja kaiken lisðksi sai hðn itse olla siinð ystðvðllinen ja kohtelias heitð kaikkia kohtaan ja keksið kaikenlaisia hauskuuksia ja esiintyð pienenð emðntðnð omassa kodissaan. Leeni oli kuitenkin, ennenkuin ryhtyi tðmðn seuran toimeenpanemiseen, isðltð pyytðnyt lupaa siihen. Hðn puhui niin innokkaasti tuumansa hyvðstð tarkoituksesta, Laurista ja tðmðn vaikeasta asemasta aivan yksinððn vieraiden ihmisten luona, ettð isð, silitellen tyttðrensð hehkuvia poskia, kohta suostui. Hðn tunsi ilolla Leenissð rouva-vainajansa lðmp—isen, kaikelle hyvðlle sykkivðn sydðmen. -- -- -- -- -- -- Talven kuluessa jatkettiin nðitð Leenin seurailtamia aina kerran viikossa. Ne tulivat yhð hauskemmiksi, sen mukaan kuin kaikki jðsenet oikein tutustuivat keskenððn. Vðhitellen seura sitte laajennettiin siten ettð jokainen alkujðsen sai tuoda yhden toverin mukanaan nðihin iltamiin. Tðmð oli Leenin keksint—, sillð hðn tahtoi niin monen kuin vain mahdollista tulemaan osalliseksi heidðn omasta ilostaan. Leenillð oli kaikki emðnnðn huolet, ja hðn hoiti ne niin erinomaisella taitavuudella, ettð kaikki oikein ihmettelivðt. Vðin— taas oli seuran puheenjohtaja, -- isðnnðn viran oli hðn luovuttanut Laurille. Tðmð ottikin virkansa oikein tðydellð todella, ja Leenin kanssa he yhdessð keksivðt kaikenmoista, jolla he huvittivat vieraitaan. Totistakin mieltð l—ytyi nðissð iltamissa kuitenkin, ja moni hyvð ajatus lausuttiin nðiden nuorten joukossa. Vðin— johti keskustelua, hðn kun koulun konventeissa oli siihen tottunut. Ester taas esitti tavallisesti jonkun soittokappaleen joko pianolla tai viululla, -- hðn oli tðtðkin vðhðn harjoittanut. My—skin Arvi otti innolla osaa nðihin Leenin iltamiin, vaikka hðnellð tðhðn aikaan oli tavallista enemmðn ty—tð ylioppilastutkintoa varten. Arvi oli koko kouluaikansa ollut erittðin tunnollinen oppilas, ja vaikkei hðn ollut niin monipuolinen kuin Vðin—, oli hðn kuitenkin tavallaan lahjakas. Luonnoltaan syvð ja ajatteleva oli hðn pienestð saakka ollut kirjoihinsa kiintynyt ja miettimiseen mieltynyt. Ja kodin kasvatus oli vielð enemmðn antanut aihetta tðhðn. Korkean sððtynsð tðhden tðytyi vanhempien usein olla mukana yleisessð sekð seuraelðmðssð, ja lapset olivat tðllð tavoin usein jððneet oleskelemaan omin pðin. Silloin istui Arvi tavallisesti kirjojensa ððressð. Hðn luki runoja ja erittðinkin mielellððn historiaa. Sen suuret tapahtumat ja voitot tðyttivðt hðnen mielikuvituksensa ja saattoivat hðnet vaipumaan loistaviin unelmiin suuresta tulevaisuudesta. Vaan samalla eli hðnessð lðmmin tunne isðnmaan luontoa ja sen kansaa kohtaan. Isð oli lðpi elðmðnsð sðilyttðnyt nuoruutensa taiteilijainnon ja runollisen luonnon, ja tðmð oli painanut leimansa my—skin koko hðnen kotiinsa. Sama henki elðhytti hðnen lapsiaan ja erittðinkin Arvia. Kun hðn kesðisin oleskeli saaristossa ja siellð oppi Suomen ihanuutta ihailemaan, tai kun hðn siinð kallioisella rannalla kuunteli aaltojen loisketta, -- silloin oli hðnessð herðnnyt tuo lðmmin tunne isðnmaata kohtaan, josta hðn oli Ainille puhunut. Lukiessaan sitte tðmðn isðnmaan taisteluista, sen kðrsimyksistð ja vaivoista, sykki hðnen sydðmensð tðynnð ihailua tðtð kansaa kohti, joka oli saanut niin paljon kðrsið ja vaivaa nðhdð. Ja hðn olisi mielellððn tahtonut uhrata elðmðnsð tðmðn maan ja tðmðn kansan hyvðksi. Koulussa oli hðn kerran muutamassa juhlassa pitðnyt puheen isðnmaalle. Ja kaikki olivat hðmmðstyneinð kuunnelleet tuon tavallisesti niin hiljaisen pojan innokasta puhetta, joka oli saanut hðnen poskensa hehkumaan ja silmðnsð sðihkymððn. Sen jðlkeen pitivðt toverit Arvia etevðnð ja lahjakkaana ja kððntyivðt aina hðneen, silloin kuin puheen-tai esitelmðnpitðjðð tarvittiin. Arvilla ei toverien joukossa ollut monta ystðvðð. Vaan nðihin oli hðn kiintynyt koko luonteensa syvyydellð, ja he ymmðrsivðt my—skin panna arvoa hðnen ystðvyydelleen. Tytt—tuttavia taas ei ollut ollenkaan, sillð Esterin toveriin hðn ei voinut liittyð; siksi oli hðnellð heidðn kanssaan liian vðhðn yhteistð. Vaan kesðllð kun Tuomarilassa oli tutustunut Ainiin ja Elsaan, oli hðn huomannut heissð asuvan samanlaisia ajatuksia ja tunteita kuin itsessððn. Hðn ihaili Ainin syvið mietteitð, ja tðmðn yksinkertainen vaan kuitenkin jalo kðsityksensð isðnmaanrakkaudesta oli antanut hðnelle paljon ajattelemista. Se oli avannut hðnen silmðnsð huomaamaan, kuinka isðnmaanrakkaus voi osottautua my—skin jokapðivðisissð oloissa ja kððntðnyt hðnen ajatuksensa mielikuvituksen maailmasta todellisempaan elðmððn. Koko Tuomarilan ympðrist—, seurusteleminen kansan kanssa heidðn ty—ssððn ja toimissaan, -- kaikki oli vaikuttanut hðneen samaan suuntaan. Ja tðmðn kesðn jðlkeen avautui nyt Arville elðmð todellisemmalta kannalta kuin ennen. Kuitenkaan hðn ei jðttðnyt mielikuvituksen maailmataan, ja tðmðn nyt tðytti Elsan kuva eloisine piirteineen ja loistavine silmineen. Hðn ei itse voinut ymmðrtðð, mikð hðnet oikeastaan kiinnitti Elsaan. Tðmð ei ollut niin syvð ja ajatteleva kuin Arvi olisi toivonut, vaan kuitenkin vaikutti hðn hðneen sellaisella tavalla, ettei kukaan ennen hðntð. Elsan avomielisyys, hðnen herttainen sydðmellisyytensð virkisti lðmp—isen kevðttuulen lailla Arvin suljettua luontoa. Eikð tðmð kenenkððn seurassa tuntenut itsensð niin vapaaksi kuin Elsan. Helsinkiin tultuaan hðn oikein kaipasi heidðn yhteisið kesðisið hetkiððn, ja hðn pððtti ruveta kirjevaihtoon Elsan kanssa. Tðmðn syntymðpðivð antoi hðnelle tðhðn sopivan tilaisuuden. Elsa vastasi my—s Arvin kirjeesen, vaan kuinka lapselliset ja kehittymðtt—mðt hðnen ajatuksensa vielð olivat! Arvi tiesi kuitenkin kaiken tðmðn lapsellisuuden alla piilevðn syvempððkin mieltð, joka varmaankin kerran oli kehittyvð tðyteen voimaansa. Ja hðn pððtti odottaa tðtð sekð kirjevaihdon kautta yllðpitðð heidðn suhdettaan. Elsa kyllð piti hðnestð, sen hðn luuli jo kesðllð nðhneensð, -- ja kun kevðt koitti ja hðn saisi valkolakkinsa ja Elsa tulisi sinne hðnen juhlaansa, niin -- -- -- -- VIII. Joulu oli mennyt menojaan ja Lauri joululoman jðlkeen lðhtenyt takaisin kouluun. Elsa-serkku oli my—skin pienen sisarensa kanssa kðynyt enonsa luona ja virkeðllð mielellððn tuonut iloa ja riemua syksyn aikana niin hiljaiseen Tuomarilaan. Hðn oli kaikkein mielestð kuitenkin kðynyt vðhðn hiljaisemmaksi kuin ennen, -- vaan olipahan jo kohta tðysikasvanut tytt—. Laurin kanssa olivat he nyt ruvenneet paljon paremmin sopimaan, niin ettð hyvinkin viihtyivðt toistensa seurassa mðenlaskuissa ja hiihtoretkillð ympðri Tuomarilan metsðisið rantoja. Lauri olikin kaikin puolin kehittynyt parempaan, ja vanhemmat kiittivðt tðstð uusia parempia kouluoloja Helsingissð. My—s Aini nðki ilolla veljensð kðyt—ksen muuttuneeksi. Vaan kun hðn kuuli Laurin kertovan Leenistð, hðnen seuroistaan y. m., ymmðrsi hðn kohta syyn siihen. Aini oli kðynyt entistððn ehkð vielðkin totisemmaksi, vaikkei hðn kuitenkaan ollut niin alakuloinen kuin syksyllð. Hðn ei enððn istunut itsekseen omissa mietteissððn, vaan oli ruvennut niin kovin ahkeraksi. Kuten ennen otti hðn kyllð osaa kaikkiin taloudellisiin t—ihin, vaan kun hðnellð oli vðhðnkin vapaata aikaa, istui hðn ahkerasti lukemassa. Hðnen omaisensa ihmettelivðt usein, ettð hðn viitsi tuollaisia ikðvið koulukirjoja, historioita ja kielioppeja tutkia. Eik—hðn olisi ollut parempi lukea kaunokirjallisuutta ja muita enemmðn kehittðvið kirjoja, nyt kun hðn jo oli koulunsa pððttðnyt? Aini tðhðn tavallisesti ei vastannut mitððn; hðnellð oli omat tuumansa. vaikkei hðn vielð tahtonut niistð puhua. Vaan kun joulun jðlkeen kaikki olivat lðhteneet pois ja olot Tuomarilassa taas joutuneet vanhoilleen, pððtti Aini tehdð tðyttð totta tuumastaan ja puhua siitð vanhemmilleen. Erððnð sopivana iltana hðn sen sitte tekikin. Hðn olisi tahtonut ensi syksynð pððstð Helsinkiin, jatko-opistoon, hðn aikoi opettajattareksi! Tuomari ja hðnen rouvansa seisoivat hðmmðstyneinð. He eivðt koskaan olleet edes aavistaneetkaan, ettð Ainilla olisi minkððnlaisia ajatuksia sinnepðin. Aini, joka aina oli ollut niin hiljainen ja tyytyvðinen, niin kotiinsa ja vanhempiinsa kiintynyt ja niin kaikin puolin kðytðnn—llinen ja taloudellinen! Hðn oli nyt muuttanut mielensð, hðn nyt ei enððn viihtynyt kodissaan, vaan tahtoi sieltð pois. Eik— hðnellð sitte ollut hyvð olla kodissaan? Ja kuka sitte jðisi vanhempien luo, isðn ja ðidin avuksi? Ainin sydðntð kirveli. Hðn oli todellakin kotiinsa ja vanhempiinsa hyvin kiintynyt, ja ajatus jðttðð heidðt yksin vanhoiksi pðiviksi vaivasi hðntð suuresti. Hðn oli sentðhden miettinyt keinoa tðmðn asian jðrjestðmiseksi ja puhui siitð nyt vanhemmilleen. L—ytyi niin monta varatonta nuorta tytt—ð, jotka lopetettuaan koulunsa mielellððn tahtoivat pððstð johonkin kotiin maalle taloutta oppimaan sekð olemaan emðnnðlle avuksi ja seuraksi. Jos he ottaisivat jonkun tuollaisen Tuomarilaan, niin voisi hðn olla heille Ainin sijassa sill'aikaa kuin hðn oli poissa, -- loma-ajoiksi hðn kyllð aina tulisi kotia. Tðmðn kautta he varmaankin tekisivðt hyvðn ty—n ja auttaisivat jotakin k—yhðð nuorta tytt—ð, joka olisi heille tðstð kiitollinen. Vanhemmat my—nsivðt tðmðn kyllð; vaan kuitenkaan he eivðt voineet sitð mielessððn sulattaa, ettei Aini ollut tyytynyt kotioloihinsa vaan pyrki hðnkin ulos maailmalle. Sekð tuomari ettð hðnen rouvansa hyvðksyivðt kyllð uuden ajan mielipiteet naisen oikeudesta antautua sille uralle, johon hðnellð oli taipumusta. Vaan he eivðt kuitenkaan koskaan olleet ajatelleet, ettð Aini antautuisi muulle kuin omalle kodilleen. Ja he toivoivat heiltð jððvðn jðlkeensð niin paljon, ettei Ainin koskaan tarvitsisi minkððnlaista puutetta nðhdð, vaikka hðn jðisikin ihan yksin maailmaan. Vaan sitð he eivðt kuitenkaan uskoneet tapahtuvan, sillð Aini oli heidðn mielestððn ikððnkuin luotu rouvaksi, oman kodin hellðksi hoitajaksi. He tiesivðt my—skin monen nuoren tuomarinapulaisen, joita talven kuluessa oli ollut Tuomarilassa, katsoneen Ainiin. Vaan tðmð ei ollut niitð huomannutkaan, hðn oli vaan kulkenut omaa tietððn omissa ajatuksissaan. Ja nyt he ymmðrsivðt syyn siihen. Se oli uuden ajan henki, joka oli pððssyt hðneenkin juurtumaan. Se oli saattanut hðnet unohtamaan velvollisuutensa vanhempiansa ja kotiansa kohtaan tuon halun tðhden pððstð ulos maailmaan, -- muka kehittymððn. Ja ðiti oli kuitenkin kaikella tavoin koettanut opettaa tytðrtððn panemaan arvoa kotiin ja sen tehtðviin ja rakkauden lujilla siteillð koettanut kiinnittðð hðnet siihen. Nyt nðmð siteet eivðt olleet sen lujempia kuin ettð Aini ne katkoi ja riisti itsensð vapaaksi. Niin, hðn mahtoi sitte koettaa tðtð uutta vapautta, -- kun kerran hðnen mielensð teki pois, niin he eivðt tahtoneet hðntð pidðttðð. Kyllð he tarkoittivat hðnen parastaan ja hðnen onneaan, vaikka he olisivat toivoneet hðnen l—ytðvðn sen omassa kodissaan. Aini kðrsi syvðsti siitð, etteivðt vanhemmat hðntð ymmðrtðneet. Vaan hðn ei voinut tðtð heille sen lðhemmin selittðð. Se oli hðnelle tullut ikððnkuin luonnon vaatimana, tðmð halu pððstð tððltð kotoa kehittymððn ja oppimaan, jotta hðn sitte voisi jotakin elðmðssððn toimittaa. Opettajain kehotukset koulussa ihmisen velvollisuudesta kehittðmððn sielunlahjojaan, Arvin innokkaat sanat isðnmaasta ja kaikkea uhraavasta ty—stð sen hyvðksi, -- kaikki oli hðnessð herðttðnyt tðmðn halun. Se oli sitte kasvanut pðivð pðivðltð syksyn yksinðisyydessð. Ja sen jðlkeen kuin hðn joulun edellð oli kðynyt Elsan luona, oli se hðnelle tullut yhð selvemmðksi: hðnen tðytyi pððstð oppimaan ja kehittymððn. Sillð sitð hðn ei voinut kotona, vaikka hðn kuinkakin koettaisi. Taloudelliset toimet ottivat tððllð melkein kaiken hðnen aikansa. Ja hðnellð olisi kuitenkin ollut niin ððrett—mðn paljo luettavaa ja tutkittavaa ja opittavaa. Ja sitð paitsi oli niin paljo, jossa hðn olisi tarvinnut jonkun opettajan neuvoa ja johtoa. Eikð hðnellð tððllð ollut ketððn, jonka puoleen voisi kððntyð sellaisissa asioissa. Sunnuntaikouluty—nsð oli silloin ollut hðnen lohdutuksenaan, vaan ei sekððn hðntð tyydyttðnyt. Hðn tunsi oman kykenemðtt—myytensð niin kovin suureksi. Hðnen luokseen oli Tuomarilan tupaan kokoontunut joukko lapsia, joille hðnen nyt tulisi opettaa sisðlukua, kirjoitusta ja muitakin opinalkeita sekð puhua Jumalasta ja isðnmaasta. Vaan hðnen oli ollut niin kovin vaikea siinð pððstð mihinkððn jðrjestykseen, asettua kaikkien kannalle sekð saada pienimmðtkin kðsittðmððn opetustaan. Lasten sydðmet hðn kyllð pian oli voittanut, vaan hðn ei mielestððn opetuksessaan pððssyt juuri minnekkððn. Tðmð masensi hðnen mielensð. Vaan se herðtti samalla hðnessð halua kehittðð itsensð oikein hyvðksi opettajaksi, joka todellakin voisi jotakin aikaan saada. Ja sitð hðn varmaan voisi, jos vain pððsisi Helsinkiin, pððsisi jatko-opistoon oppimaan. Hðn oli kuullut erððltð toverilta, joka jo kðvi jatko-opistoa, kuinka opetus siellð oli niin kehittðvðð ja jalostuttavaa. Ja sitð juuri hðnkin kaipasi, hðn tahtoi kehittyð jaloksi ja hyvðksi. Sitte hðn voisi tehdð jotakin isðnmaan siunaukseksi, -- Arvi saisi vielð nðhdð, ettð hðnkin oli voinut toteuttaa niitð aatteita, jotka kerran olivat heitð yhteisesti innostuttaneet. Hðn kirjoitti nyt tovereilleen Helsinkiin pyytðen tietoja jatko-opiston vaatimuksista y. m. Kun hðn oli kðynyt yksityistð tytt—koulua, tðytyi hðnen ensin suorittaa tutkinto pððstðkseen sinne, ja hðnen oli sentðhden muutamissa aineissa vðhðn lisðð luettava. Tðhðn hðn nyt ryhtyi tðydellð todella. Sillð siinð suhteessa hðn aina oli ollut kunnianhimoinen eikð tahtonut olla muita huonompi. Hðn luki ahkerasti, vaan kuitenkaan hðn ei laiminly—nyt taloudellisia velvollisuuksiaan tðmðn lukemisensa tðhden. Pðinvastoin koetti hðn vielð entistð enemmðn olla ðidilleen avuksi ja isðn seurana. Hðn koetti ty—ssððn ja toimessaan esiintyð iloisena ja tyytyvðisenð. Ja tðmð onnistuikin hðnelle paremmin nyt, kun hðnen mielessððn kangasti tuo uusi elðmðn ura, jota hðn pian saisi alottaa ja jolla hðn vielð saavuttaisi jalon elðmðntarkoituksen. Ja hðn lupasi itselleen, etteivðt hðnen vanhempainsa koskaan tarvitsisi katua, ettð he, vaikka vastenmielisestikin, olivat antaneet tyttðrensð seurata omaa haluansa. Arvia ja Elsaa Aini aluksi ei tahtonut ajatella, -- hðn ei olisi sitð voinut ilman katkeruutta. Vaan kun Elsa joulun jðlkeen kirjoitti Ainille uskoen hðnelle kaikki nuoren sydðmensð ajatukset, niin Aini ei voinut muuta kuin ystðvðllisesti, melkeinpð hellðsti vastata tðhðn kirjeesen. Ja samassa tunsi hðn, kuinka entinen katkeruus vðhitellen alkoi poistua. Ja pian huomasi hðn pitðvðnsð Elsa-serkusta vielð enemmðn kuin ennen. Arvi oli Elsan kirjeissð pððajatuksena, ja Aini nðki ilolla, kuinka heidðn suhteensa oli tehnyt Elsan mielen syvemmðksi ja vakavammaksi. Hðn kyllð ei vielð itsetietoisesti kðsittðnyt tðtð suhdetta, vaan pian oli se hðnelle kyllð selviðvð. Ja silloin varmaankin sekð Arvin ettð Elsan tosionneksi, -- ajatteli Aini. Helsinkilðisiltð tovereiltaan Aini my—skin talven kuluessa oli saanut pari kirjettð. Leeni kun oli Laurilta kuullut Aininkin tulevan sinne Helsinkiin ensi syksynð, oli riemulla kirjoittanut hðnelle pitkðn kirjeen, kertoen seurastaan ja kaikenlaisista tuumistaan. Hðn toivoi Aininkin kohta liittyvðn heidðn seuraansa, -- se hðnen kauttaan varmaankin tulisi edistymððn, Aini kun oli niin viisas ja vakava kaikissa. Ja sitte oli Leenillð ollut vielð toinenkin asia, jonka hðn tahtoi Ainille uskoa, vaikkei hðn vielð ollut siitð kenellekððn muulle puhunut. Hðn oli nimittðin ajatellut, ettð koska heillð oli niin avara asunto ja aivan tarpeeksi huoneita, niin olisi sopinut kovin hyvin, ettð Aini ja Lauri tulisivat sinne heille asumaan ensi syksynð. Eik— se olisi ihmeen hauskaa? He olivat aina Vðin—n kanssa olleet niin yksin, kun isðllð aina oli ollut paljon kauppatoimia. Ja sentðhden olisi Ainin ja Laurin seura heille niin kovin tervetullut. Hðn, Leeni, saisi sen kautta kerran mitð koko elðmðnsð aikana oli kaivannut, vanhemman, hellðn sisaren. Ja Laurin ei enððn tarvitsisi asua vieraiden ihmisten luona, vaan saisi olla siellð heidðn kanssaan aivan niinkuin omassa kodissaan. Kun Ainilla vaan ei ollut mitððn sitð vastaan, niin hðn kyllð puhuisi isðn kanssa ja asettaisi kaikki kuntoon ensi syksyksi. Aini hymyili mielessððn Leenin innolle ja mietti ensin vðhðn tðtð asiata, ennenkuin hðn sitð vanhemmilleen ehdotti. Olisikohan se oikein viisasta antaa Laurille tilaisuutta aina oleskelemaan yhdessð Leenin kanssa? Vaan sitte hðn ajatteli yhteiskouluja. Siinðhðn seurustelivat pojat ja tyt—t toistensa kanssa yhteisessð ty—ssð ja toimessa. Ja tðmð oli varmaankin tehnyt Leenin kðyt—ksen niin suoraksi ja luonnolliseksi. Pian haihtuikin koko hðnen pelkonsa. Olihan Aini sitð paitsi itse siinð pitðmðssð huolta veljestððn, -- hðn oli alkanut tuntea itsensð niin kovin viisaaksi ja kokeneeksi tðllaisissa asioissa. Tðtð vastaista elðmðtððn ajatellessaan kðvi Aini mieleltððn yhð iloisemmaksi, ja hðn jatkoi sekð taloudellisia toimiaan ettð omia lukujaan entistð suuremmalla innolla ja ahkeruudella. My—s vanhemmat huomasivat tðmðn ilokseen. He alkoivat vðhitellen sydðmessððn my—ntðð Ainille oikeuden pððstð opintojaan jatkamaan, nðhdessððn hðnen suuren sekð luku- ettð kouluintonsa. Hðn oli nimittðin ruvennut lastensa kanssa koulua pitðmððn useampia pðivið viikossa, ennðttððkseen heille jotakin opettaa, ennenkuin hðnen tuli lðhteð pois. Opettaminen kðvi hðneltð jo helpommin ja hðn kiintyi yhð enemmðn tðhðn kouluty—h—nsð. Vaan samalla kðvi hðnelle yhð selvemmðksi, ettð hðneltð itseltððn vielð puuttui niin ððrett—mðn paljon, ettð hðnen tðytyi saada oppia ja tutkia vielð paljon enemmðn ja paljoa syvemmin. Hðn tahtoi nyt lðhteð itselleen hankkimaan enemmðn tietoja, ja sitte hðn tulisi takaisin jakamaan muille mitð itse oli saanut. Silloin olivat nðmð hðnen ensimmðiset pienet oppilaansa luultavasti jo muissa kouluissa eikð hðn enððn heitð tulisi opettamaan Tuomarilan tuvassa. Vaan jossakin suuressa, valoisassa koulusalissa tahtoi hðn nuorisolle puhua, opettaa heitð rakastamaan kaikkea mikð oli hyvðð ja jaloa, kaikkea, mitð hðn nyt itse aikoi lðhteð oppimaan. -- -- -- -- -- Nðissð ajatuksissa ja tulevaisuuden toiveissa kului talvi Ainille nopeasti. Kevðt alkoi jo suurin askelin lðhestyð, herðttðen uutta elðmðð jokaikiseen luonnon pienimpððnkin sopukkaan ja tuoden mukanaan uutta ty—tð ja uusia toimia. Tuomarilassa olivat kevðt-ty—t alkaneet ja my—skin Ainilla oli siinð paljon toimimista. Tuomarilan koko avara asunto oli pitkðn pimeðn talven jðlkeen taas saatettava valoisaan kevðtpukuunsa. Ikkunat otettiin pois, niin ettð raittiit kevðttuulet taas saivat puhaltaa pois koko talven tomun. Huonekalut kannettiin ulos verannalle ja puhdistettiin suurella huolella. Salin hienot tummanpunaiset sohvat ja tuolit peitettiin valkoisilla pððllyksillð voidakseen kestðð kesðauringon sðteitð. Ikkunat olivat kaiket pðivðt selkiselðllððn, -- oikein siinð nauttien hengitti. Ainista tuntui kaikki niin raittiilta, niin keveðltð ja valoisalta. Kuinka hðn olikaan voinut istua alakuloisena ja synkkðnð, kun hðn kuitenkin oli tiennyt kevððn taas tulevan? Kuinka hðn olikaan voinut olla tyytymðt—n ja kiittðmðt—n Jumalaa ja vanhempiansa kohtaan? Hðn oli liian paljon ajatellut omaa itseðnsð ja antautunut omille ajatuksilleen, -- hðn tiesi, ettð hðnellð oli taipumus juuri tðllaiseen syventymiseen omaan itseensð. Vaan ehkð hðn sen kautta pððsisikin kerran oikein tðyteen selvyyteen, -- hðn jo tunsi kuinka se ikððnkuin kevðttuulen kanssa riemuiten puhaltaisi hðnen sydðmeensð. IX Talvi oli lopussa. Lumi alkoi jo sulaa, ja kadut olivat paikoittain melkein kuivat. Hiihtoretkien ja luistelun aika oli mennyt, ja sen sijaan huvittelivat nuoret toisella tavalla. He kðvelivðt pitkin kaupungin katuja tai tekivðt sunnuntaiaamuina kðvelyretkið Elðintarhaan, vielðpð joskus Vantaanjoellekin. Erittðinkin harjoittelivat nuoret ylioppilaskokelaat tðtð kðvelyurheilua. Joukossa heitð nðhtiin kuljeskelevan pitkin Aleksanterin- tai Esplanaadinkatuja, innokkaasti keskustellen arvosanoista, tutkinnoista y. m. Tai seisoivat he katujen kulmissa tarkastaen ohimenevið. He kulkivat siinð tðydellisesti tietoisina siitð suuresta merkityksestð, joka heidðn ty—llððn ja toimillaan tðhðn aikaan oli sekð omaisten ettð koko suuren yleis—n silmissð. Olihan ylioppilastutkinto jo useampia vuosia antanut aihetta lukemattomiin vðittelyihin ja sanomalehtikirjoituksiin, ilman ettð se kuitenkaan millððn tavalla oli muuttunut. Se pysyi yhð vielðkin entisellð vanhalla kannallaan, -- muutamien kauhistukseksi, toisten iloksi. Arvi oli kirjoittanut itselleen laudaturin kaikissa aineissa paitsi matematiikassa, joka ei koskaan ollut hðntð erityisesti miellyttðnyt. Seuraavissa tutkinnoissa sai hðn my—skin korkeimpia arvosanoja, sillð hðnen varmat tietonsa pððsivðt nðissð nyt tðysin nðkymððn. Hðn oli sitðpaitsi lukenut paljon laveammin kuin monet muut hðnen toverinsa ja oli muutenkin monessa suhteessa heitð kehittyneempi. Kukaan siis ei ihmetellyt, kun Arvi Eek koulun parhaimmalla todistuksella laskettiin yliopistoon. Leeni ja hðnen piirinsð seurasivat uteliaalla innolla Arvin kirjoituksia ja tutkintoja. Leeni oli oikein ylpeð siitð, ettð heillð oli tðllainen etevð poika seurassaan. Lauri taas oli jo edeltðpðin ollut kovin innostunut matematiikan kirjoituksesta, sillð hðn luuli voivansa laskea melkein kaikki esimerkit. Vaan huomattuaan nðihin tarvittavankin enemmðn tietoja, kuin mitð hðnellð vielð oli, hðn sitte ei enððn vðlittðnyt muista ylioppilaskirjoituksista. Hðnellð olikin kyllin tekemistð oman kouluty—nsð suorittamisessa. Lauri ei aikonut lukumieheksi eikð my—skððn vðlittðnyt loistavista arvosanoista. Vaan hðn tahtoi kuitenkin olla sen verran ahkera, ettei hðnen isðnsð tarvitsisi katua, ettð oli pððstðnyt hðnet Helsinkiin. Ja kun Lauri jouluksi oli tullut kotiin jokseenkin hyvðllð todistuksella useimmissa aineissa, olivat vanhemmat my—s tðydellisesti tyytyvðiset. Vaan nyt oli lukuvuosi loppumaisillaan, kevðt herðtti mieleen kaikellaisia kesðajatuksia, ja parhaimmallakaan tahdolla ei lukeminen enððn ottanut sujuakseen. Polkupy—rðt joutuivat liikkeelle ja niitð nyt nðkyi joka paikassa, missð vain tiet olivat edes vðhðnkin kuivanneet. Tðtð oli Lauri kaiken talvea odottanut. Ja Leenin sekð muiden toveriensa kanssa he nyt lðksivðt ajamaan pitkin Kaivopuiston ja Kaisaniemen sileitð teitð. Ilma oli keveð ja kirkas; tuntui niin ihmeen ihanalta ajaa eteenpðin aika vauhtia, koskematta jaloilla maahan, ihan kuin ilmassa! Ei kuulunut muuta kuin hieno, suhiseva ððni vain, ja pitkðssð jonossa sitð sitte ajettiin Kaisaniemestð T——l—-lahden poikki Elðintarhaan. Ja tððllð vasta hauskaa! Puisto metsineen ja vesineen oli niin kaunis, -- Leenin mielestð tðmð muistutti Tuomarilan kesðisið pðivið, jolloin he tðllð tavoin olivat Laurin kanssa ajaneet pitkðt matkat. Kesðisið pðivið maalla ja saaristossa! Niitð nyt odotettiin palavalla mielellð koulunuorison joukossa. Arvin ajatukset eivðt kuitenkaan ulottuneet niin kauas kuin kesððn asti. Hðn odotti vain sitð aikaa, jolloin tutkinnot yliopistossa alkaisivat ja hðn vihdoinkin saisi valkolakkinsa. -- -- -- -- -- Oli kesðinen ilta toukokuun lopussa. Pitkin Aleksanterin katua kulki joukko ihmisið yliopistoa kohti ja kokoontui vðhitellen sen edustalle. Muutamat lðksivðt sisððn, toiset seisahtuivat portaille ja toiset taas jðivðt kadulle odottamaan. Siellð tððllð seisoi tytt—jð kukkasvihko kðdessð, -- olipa niitð kukkia muutamilla vanhemmillakin. Ihmiset kulkivat edestakaisin kadulla, pysðhtyivðt puhuttelemaan tuttaviansa, katsoivat Nikolainkirkon kelloa ja ihmettelivðt, ettei jo tultu sieltð yliopistosta. -- -- -- -- -- Silloin kuului yht'ðkkið riemuhuutoja, ja juosten tuli joukko nuorukaisia ja nuoria tytt—jð yliopiston portaita alas. Vanhemmat, sisaret, veljet ja tuttavat kiirehtivðt vastaan etsien omaisiaan nuorten joukosta. Kukkavihot kiinnitettiin rintaan, onnea toivotettiin. Vaan nuorille tðssð ei ollut aikaa sen pitempiin puheisiin. Heillð oli kiire, kova kiire, ja riemulla sitð nyt juostiin pitkin Aleksanterin katua "pasaassiin". Sieltð olivat valkolakit lyyryineen jo pari pðivðð ennemmin tilatut. Nyt sitð oikein tunkemalla kðytiin sisððn, pistettiin uusi lakki pððhðn, katsottiin sivumennen kuvastimeen ja lðhdettiin uudestaan ulos. Sinne olivat ystðvðt ja tuttavat kokoontuneet kðytðvð ihan tðyteen. Ja joka kerta kuin uusi tulokas valkolakkineen taas astui ulos, koroitettiin raikas elðk——nhuuto. Ystðvðt ja tuttavat ympðr—ivðt onnellisen nuorukaisen tai tyt—n ja onnittelivat hðntð. Nyt sitð kysyttiin ððnið ja arvosanoja, nyt sitð ihailtiin uutta lakkia ja laskettiin, montako oli kukkavihkoa. -- Jopa se sinua somistaa! -- Eik— tunnu kovin hauskalta? -- Mahdat olla onnellinen! -- kuului ððnið heidðn ympðrillððn. Ja nuoret eivðt joutuneet vastaamaankaan kaikkiin onnentoivotuksiin ja kysymyksiin. Vðhðn syrjðssð seisoi siinð my—s Arvi, valkolakki pððssððn. Hðnen ympðrilleen oli kokoontunut joukko tovereita sekð Leenin koko seura, ja nðiden joukossa oli my—s Aini. Edellisenð pðivðnð oli hðn tullut Helsinkiin ottamaan lðhempið tietoja jatko-opistosta ja ollakseen mukana Arvin ylioppilasjuhlassa, niinkuin kesðllð oli pððtetty. Aini katseli Arvia ja tðtð suurta riemua ympðrillððn. Arvi oli onnellinen, hðn oli pððssyt toivonsa perille. Ja Aini tunsi, kuinka hðnkin sydðmestððn iloitsi Arvin kanssa. Ja kaikki nuo toiset ylioppilaat, kuinka onnellisilta hekin nðyttivðt! Hðn nðki heidðn joukossaan tytt—jðkin, kukkavihot rinnassa ja riemusta loistavin silmin kantoivat he valkolakkinsa. Ja Ainin sydðmessð nousi yht'ðkkið halu pððstð heidðn joukkoonsa. Oi, jos hðnkin voisi! Ja miksei? Oliko hðn sitte kaikkia noita muita huonompi? Hðnellð oli kuitenkin niin palava halu oppimaan ja lukemaan ja tutkimaan! Tðmðhðn olisi suora tie siihen opintarhaan, johon hðnen mielensð paloi, sen kautta hðnelle avautuisi vapaa tie mille alalle hyvðnsð vaikuttamaan isðnmaansa ja kansansa hyvðksi. ásken oli hðn vapisevin polvin seisonut siinð yliopiston portailla eikð uskaltanut mennð sen ylemmð, -- silloin olisi hðnellð tðysi oikeus siihen, silloin pððsisi hðnkin osalliseksi siitð, mistð kaikki nuo muut ja Arvikin. Silloin saisi hðn seisoa siinð ainoastaan valitsemassa mitð mielensð teki, mitð hðnestð oli jalointa ja parasta. Hðn oli kuullut jatko-opistossa voitavan asettaa luvut niin, ettð kahden vuoden perðstð saa suorittaa ylioppilastutkinnon. Jos hðnkin rupeaisi tðtð todella ajattelemaan! Entð jos hðnkin voisi samalla kuin Laurikin painaa ylioppilaslakin pððhðnsð! Olikohan tðmð turhamaisuutta, pintapuolisuutta, pyrkið valkolakkia saavuttamaan? Sitð hðn ei uskonut, sitð hðn ei voinut uskoa, hðn tunsi vaan vastustamattoman halun nyt heti ryhtyð siihen ja sitte kaikin voimin tehdð ty—tð tuon valkolakin voittamiseksi. -- -- -- -- -- -- Seuraavana pðivðnð lðksi Aini ottamaan selkoa jatko-opiston luvuista ja vaatimuksista. Kaduilla oikein vilisi valkolakkeja, ja Aini nðki siinð useita naisylioppilaitakin. He nðyttivðt muutamat niin kovin lapsellisilta, -- kðsittivðtk— he todellakin mikð suuri merkitys heidðn ylioppilaslakillaan oli? Moni piti sen ehkð vaan merkkinð siitð, ettð hðn nyt oli koulunsa ja lðksynsð lopettanut. Vaan hðnelle se tulisi olemaan jotakin paljoa enemmðn. Hðn tulisi sen pitðmððn kalliina todistuksena oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ylioppilaana ja kehoituksena pyrkimððn eteenpðin sillð valon tiellð, jolle hðn sen kautta oli elðmðnsð pyhittðnyt. Minne tðmð tie hðnet veisi? Hðn ei sitð vielð varmaan tiennyt. Vaan taaskin kangasti hðnen mielessððn avara, valoisa koulusali, jossa hðn saisi puhua kansan nuorille. Kun hðn vaan ensin pððsisi ylioppilaaksi ja saisi laajentaa tietojaan, niin kyllð hðn sitte kerran kiitollisuudella antaisi takaisin mitð oli saanut, palkitsisi vanhempiaan, opettajiansa, isðnmaatansa. -- -- -- -- -- -- -- -- Illalla kokoontui kauppias Bergstr—min luo, jossa Ainikin asui, koko Leenin seura, jotta sitte mentðisiin asemalle Elsaa vastaan. Hðn oli edellisenð pðivðnð pððttðnyt koulunkðyntinsð ja vanhemmiltaan saanut luvan kohta lðhteð Helsinkiin, ollakseen hðnkin mukana Arvin ylioppilasjuhlassa. Vaaleassa kesðpuvussaan nðytti hðn niin sievðltð, ettð moni loi katseensa hðneen, kun hðn iloisena ja herttaisena seisoi rautatien edustalla toveriensa ympðr—imðnð. Hðnellð oli hiukset yl—spantuina ja pitkðt hameet, -- kuinka hðn nðyttikin suurelta ja kuinka sievð hðn oli, ajatteli Arvi, kðvellessððn Elsan vieressð asemalta. He lðksivðt nyt kaikki Leenin pyynn—stð heidðn luokseen illalliselle ja samalla viettðmððn seuran eroamishetkeð. Aini ja Elsa olivat nyt ensi kerran mukana tðssð Leenin seurassa, josta he olivat kuulleet niin paljon. Ja Ainin tðytyi oikein ihmetellð sitð hauskaa yhteishenkeð, joka siinð vallitsi, niin erilaisista piireistð kuin tðmðn seuran jðsenet olivatkin. Sen oli varmaankin aikaansaanut tuo Leenin luontainen kðyttðytyminen kaikessa ja hðnen yksinkertainen sydðmellisyytensð, -- tuumi Aini nðhdessððn Leenin esiintyvðn ystðvðllisenð ja herttaisena kaikkia kohtaan. Leenillð oli taaskin uusi tuuma, ja siitð tðssð nyt toverien kesken keskusteltiin. He aikoivat nimittðin kesðllð lðhteð oikein pitkðlle polkupy—rðmatkalle, ensin pitkin Suomen rannikkoa aina Ouluun asti ja sitte takaisin sisðmaan kautta. Lauri ja Leeni olivat Suomen kartta edessððn laatineet matkasuunnitelman, joka nyt nðytettiin tovereille. Muutamat sen hyvðksyivðt, vaan toiset taas tiesivðt hauskempia teitð, ja vilkas keskustelu syntyi nyt sopivimmasta matkasuunnitelmasta. Ja sitte puvuista! Pojilla niistð ei ollut suuria huolia, vaan tyt—illð sitð enemmðn, jotta puvut saataisiin sekð sieviksi ettð mukaviksi. Ja sitð paitsi oli heillð vielð toinenkin huoli. Laskisivatko vanhempansa heidðt tuolla tavalla omin pðinsð kulkemaan halki koko Suomenmaan? Vaan siihen tiesi yksi tovereista neuvon. Hðnen vanhempi veljensð ja sisarensa aikoivat hekin lðhteð tuollaiselle polkupy—rðmatkalle. Jos he pyytðisivðt heidðt mukaansa ikððnkuin suojaksi, niin kyllð varmaan vanhemmat eivðt kieltðisi. Ja tðllð tavoin saisi ainakin osa heidðn seurastaan taaskin viettðð yhteisið kesðisið pðivið, siksikuin ensi syksynð taas Helsingissð yhdyttðisiin. X. Oli kokoonnuttu Pohjoissatamaan, josta sitte aijottiin pienellð h—yrylaivalla lðhteð eversti Eek'in huvilaan. Pari pðivðð sitte olivat eversti ja hðnen rouvansa palanneet ulkomaamatkaltaan, ja he tahtoivat nyt, niinkuin Arvi oli toivonut, pitðð pienen juhlan hðnen ylioppilastutkintonsa johdosta. Siinð istuivat koko Leenin seura, muutamia Arvin tovereita sekð Aini ja Elsa, kaikki mitð iloisimmalla tuulella. Ilma oli ihana, ja iltapðivðaurinko loisti kirkkaasti sinisille laineille, kun pieni h—yrylaiva lippuineen kiiti eteenpðin saarien ja salmien vðlitse. Everstin huvila sijaitsi tunnin matkan pððssð satamasta pienellð saarella, jonka toisella puolella aava meri avautui. Kuusien ympðr—imðnð kohosi se kallioiselta rannalta ja nðkyi tornineen, huippuineen kauas merelle. Laivan lðhestyessð saarta nousi nuorison mieliala yhð iloisemmaksi. Huvila nðytti heistð kauniilta satulinnalta, ja he olivat kuulleet, ettð linnassa tðnð iltana tulisi oikein tanssiaiset. Useat heistð olivatkin sentðhden pukeutuneet vaaleisiin kesðpukuihin. Ja muutama valkolakki yhð lisðsi kesðistð mielialaa nuorten keskellð. He olivat ðskettðin lopettaneet lukukautensa lðksyineen ja probleemeineen ja odottivat nyt kesðð sekð illan juhlaa hilpeðllð mielellð. -- Tðmð kuuluu olevan my—skin jððhyvðisjuhla Esterille, tiesi Leeni kertoa. Hðn muutaman pðivðn perðstð lðhtee pariksi vuodeksi ulkomaille. Ester on nimittðin kaiken talvea ollut hyvin heikko, ja sentðhden tahtovat vanhemmat hðnen viipymððn siellð etelðssð jonkun aikaa vahvistumassa. -- Onnellinen tytt—! Pððstð Italiaan oleskelemaan siellð ihanissa lðmp—isissð etelðmaissa, sepð vasta olisi jotakin erinomaisen hauskaa, lausui erðs tovereista. -- Mitð hauskaa se olisi, vastasi Leeni. Eihðn kuumuus ole mitððn niin erinomaisen suotavaa, -- luulen, ettð se olisi hyvinkin esteeksi esimerkiksi polkupy—rðajelulle. Ennen oleskelen minð omassa kylmðssð maassani ja nautin talvella luistelemisesta ja hiihtoretkistð, -- kaikesta tðstð saa nyt Ester luopua. -- Mitð tðssð nyt puhutte talvesta, kun ollaan keskellð kauniinta kesðð, sanoi Elsa katsellen ihastuksella ympðrilleen. Hðn ei ollut koskaan oleskellut saaristossa, ja sen vaihteleva luonto kalliosine saarineen tai viheri—itsevine rantoineen vaikutti elðvðsti hðnen mieleensð. -- Mutta katsokaa toki noin komeata huvilaa, huudahti samassa Lauri, joka ensiksi oli huomannut huvilan tornien vilahtavan puiden vðliltð. Tuollaisen aijon minðkin kerran itselleni rakentaa johonkin tðnne saaristoon aavan meren rannalle. -- Nðissð lahdissa mahtanee l—ytyð mainioita kalapaikkoja, lisðsi hðn sitte ja katseli tutkien ympðr—ivið vesið. Laiva kulki nyt pientð salmea suoraan rantaan, jossa eversti Eek'in huvila sijaitsi. Molemmin puolin rantasiltaa oli asetettu lippuja ja niiden vðliin k—ynn—ksið, jotka muodostivat ikððnkuin kunniaportin. Itse huvila oli my—skin k—ynn—ksillð koristettu, ja sisððnkðytðvððn oli ripustettu kukkasista sidottu lyyry, -- sen oli Ester pðivðn kunniaksi sinne toimittanut. -- -- -- -- -- Tuli ilta saaristossa niin tðynnð iloa ja onnea, ettei Arvilla ja Esterillð koskaan sitð ennen. Arvi oli isðntðnð ja Ester emðntðnð, -- vanhemmat kulkivat vaan tyytyvðisinð katsellen nuorten iloa. P—ydille oli asetettu koreja tðynnð kaikenlaisia hedelmið, joita eversti oli tuonut mukanaan ulkomailta, ja muitakin herkkuja tarjottiin leikkien ja tanssien vðlillð. Everstin rouva soitti itse tanssin toisensa perðstð. Kaikista tuntui niin erinomaisen lystiltð py—rið tððllð avarassa, suuressa salissa, jonka ikkunoista viileð kevðtilma virtaili sisððn. Ja sitte illallinen ulkona verannalla taikalyhtyjen loisteessa ja meri siinð edessð niin punertavan kirkkaana ilta-auringon hohteessa! Oli ikððnkuin juhla tuolla ulkona, ja juhla oli my—skin nuorten mielessð. Erðs tovereista esitti maljan ylioppilaslakille ja erittðinkin Arvin, ja tðmð vastasi lðmpimin sanoin. Hðn puhui ylioppilaan pyhistð velvollisuuksista mikðli hðn ne oli kðsittðnyt, puhui valosta ja vapaudesta, kansasta ja isðnmaasta. Hðn lausui kiitoksensa koululle ja kodille, vanhemmille, opettajille ja tovereille. Ja vihdoin kiitti hðn my—skin pientð ystðvðpiirið Tuomarilan kesðpðiviltð, jonka suojassa hðn viime aikoina oli kehittynyt ja jossa niin sanoakseen hðnen elðmðnsð kevðtaurinko oli noussut. Kaikki olivat liikutetut, ja kun hðn lopetettuaan lðheni vanhempiansa, syleilivðt he hðntð sydðmellisesti. -- Mistð oletkin oppinut tuolla tavalla puhumaan, poikaseni? kysyi eversti hðneltð. Sehðn oli paljon parempi kuin mitð isðsi ennen muinoin nuoruudessaan osasi puhua, vaikka hðnkin oli tunnettu kauniista sanoistaan. Sillð vðlin olivat toiset pojat vetðytyneet vðhðn syrjððn miettimððn puhetta my—skin Esterille. Tðmð oli koko illan ahkerasti pitðnyt huolta siitð, ettð tovereilla kaikin puolin olisi hauska. Ester oli talven kuluessa kasvanut vielðkin pitemmðksi ja oli ainakin vanhempien mielestð kðynyt niin kalpeaksi. Vaan tðnð iltana oli hðnellð kuitenkin punaa poskillaan ja oli niin erittðin kaunis hienossa parisilaisessa puvussaan. Toverit ihailivat hðnen arvokasta, hienoa kðyt—stððn, -- oli aivan kuin olisi hðn jo kauan aikaa ollut mainio taiteilija, arveli Leeni. Vðin— oli kuullut Esterin ulkomaille lðhd—stð syvðllð surulla. Tulisiko hðn nyt kadottamaan Esterin? Tulisiko tðmð kaiken sen rinnalla, jota hðn siellð ulkomailla saisi nðhdð, unohtamaan kotimaansa, hðnet ja kaikki mitð heillð tðhðn saakka oli ollut yhteistð? Ja saisiko hðn tðmðn jðlkeen enðð koskaan olla hðnen uskottunsa, hðnen ystðvðnsð? Ester tulisi jððmððn sinne pitkðksi ajaksi, hðn ehk'ei enððn tuntisikaan Vðin—ð, kun sitte kerran tulee takaisin. Vaan yht'ðkkið nousi toivo taas hðnen rintaansa. Vuoden perðstð oli hðnkin ylioppilas, ja isð oli luvannut, ettð hðn silloin saisi hðnen kanssaan lðhteð ulkomaille, kun hðn itse aikoi kauppa-asioissa matkustaa sinne. Ehkð hðn samalla pððsisi Italiaankin ja tapaisi Esterin siellð! Ehkð hðn tðmðn kanssa yhdessð saisi kulkea siellð omin silmin nðkemðssð kaikkea, mitð he tððllð ainoastaan kuvissa olivat ihailleet! Ja sillaikaa kun hðn tðtð odotti, niin Ester ehkð joskus kirjoittaisi hðnelle sieltð, -- hðn aikoi sitð tðnð iltana Esteriltð pyytðð. Ja hðn kyllð puolestaan muistuttaisi Esterið kotimaasta ja heidðn yhteisistð riennoistaan. Nðiden iloisten ajatusten valtaamana rauhoittui hðnen mielensð taas, pienessð puheessa, jonka hðn kaikkien toverien puolesta nyt piti Esterille, puhkesi hðnen sydðmensð tunteet ilmi toivorikkaihin sanoihin. Ja kun sitte vihdoin eversti itse piti nuorille puoleksi leikillisen puheen, kohosi mieliala korkeimmilleen. Pðivðn sankarit, nuoret ylioppilaat, kannettiin riemuiten ympðri salia, ja yhteisellð laululla pððtettiin vihdoin iloinen juhla. My—hððn illalla lðksivðt sitte useimmat vieraat laivalla takaisin, vielðkin muutaman jððhyvðislaulun kaikuessa. Toiset jðivðt vielð huvilaan, aikoen vasta seuraavana pðivðnð palata kaupunkiin. Nuorilla ei vielð ollut halua levolle, vaan Arvin johdolla lðksivðt he toiselle puolen saarta rannalle, jonka korkeilta kallioilta nðk—ala oli laajin. Mahtava olikin kuva, joka kesðy—n kirkkaudessa levittihe heidðn silmiensð eteen. Lðnteenpðin avautui meri suurena ja avarana, vielð ðsken laskeneen auringon punertamana. Toisella puolella nðkyi saaria tuhansittain, muutamat paljaina ja kallioisina, toiset taas alkavan kesðn vaaleassa puvussa. Nuoret seisoivat hetkisen ððneti. Vaan sitte istautuivat he sinne tðnne kallioille. Aini oli joutunut Arvin ja Elsan seuraan. -- Tððllð olen kasvanut, tððllð ovat nuoruuteni kaikki loistavat ajatukset ja ihanat unelmat herðnneet, alkoi Arvi puhua. Nyt alkaa uusi aika elðmðssðni, jolloin nðmð kaikki ovat toteutettavat, -- vaan en vielð oikein tiedð millð tavalla. Olen kaiken aikani aikonut tiedemieheksi. -- Voithan sinð juuri sillð alalla saavuttaa jotakin suurta, vastasi Elsa. Vaan tiedðn, ettð tahdot jotain muutakin kuin suuruutta ja tiedemiehen kunniaa. -- Suuruutta ja kunniaa kyllð, mutta ei ainoastaan itselleni, vaan isðnmaalleni toivon voivani sitð saavuttaa. En tahtoisi olla kunnianhimoinen, vaan kuitenkin, -- meren mahtava luonto on opettanut minua suuria ajattelemaan. -- Minusta se kehoittaa ty—h—n ja toimintaan enemmðn kuin mihinkððn muuhun, sanoi Aini. En ole koskaan tuntenut niin mahtavaa ty—halua kuin nyt, -- tahtoisin olla valmis niinkuin sinð, Arvi, nyt jo heti alottamaan elðmðnty—ni. -- Ja mitð aijot sitte elðmðssðsi toimittaa? kysyi Arvi. Aini ei heti vastannut. Hðnen mieleensð johtui venematka kesðllð, jolloin hðn Arville oli tehnyt saman kysymyksen. Nyt se oli hðnelle selvinnyt. -- Ei ole minulla suuria ajatuksia, vaan kuitenkin toivon voivani jotakin aikaansaada maani ja kansani hyvðksi. Kun tðssð ensin pððsen ylioppilaaksi, niin aijon sitten lukea edelleen ja valmistautua kansanopistoa varten. Tðmð ajatus on jo kauan aikaa siellð kotona ikððnkuin tiedotonna elðnyt minussa. -- Johan sinð tavallasi alotit kansanopetusty—si, kun siellð Tuomarilassa opetit torpparien lapsia, keskeytti Elsa. -- Vaan en ollut siinð itseeni enkð opetukseeni tyytyvðinen. Lðksin tðnne neuvoa saamaan, pððtin ruveta ylioppilaaksi. Vaan keskellð teidðn nuorten ylioppilasten riemua ja itsekin tuntiessani ikððnkuin sen esimakua, johtuivat taas mieleeni nuo pienet koululapseni siellð kotona. Voisinko tðmðn kautta tulla hy—dyksi heille ja kansalleni? Silloin johtuivat ajatukseni kansanopistoihin. Ja samassa se minulle selveni: siellð tahdon kerran ty—skennellð kansan nuorison hyvðksi. -- Onhan kansanopistoty— jalo tehtðvð, my—nsi Arvi, vaikk'en ole tullut sitð tarkemmin ajatelleeksi. Ja voinhan vielð senkin hyvðksi tehdð ty—tð, nyt kun olen pððssyt ylioppilaaksi, vaikk'en aijokaan sille antautua. Ylioppilasosakunnissahan ahkerasti toimitaan kansanopistojen kannattamiseksi. -- Ja ylioppilasten velvollisuus se onkin, vðitti Aini totisesti. Kansankin nuorisossa elðð varmaan sama tiedon- ja opinhalu kuin meissðkin, -- olen nðhnyt pienten lasteni silmðt oikein loistavan ilosta, kun siellð Tuomarilan tuvassa saivat kuulla ja oppia jotakin uutta. He eivðt koskaan pððse tðnne opinhaluansa tyydyttðmððn, niinkuin me, -- silloin meidðn tðytyy lðhteð sinne heidðn luokseen jakamaan heille mitð itse olemme saaneet tiedon aarteista. Sillð tavalla olen kðsittðnyt kansanopiston opettajan tehtðvðn. Ja se on varmaankin iloinen tehtðvð, ettek— sitð usko? -- Sinð olet aina tyytynyt tuollaiseen hiljaiseen siunattuun ty—h—n muiden hyvðksi, vastasi Arvi. Minð taas olen kaiken aikani ajatellut suuria loistavia tehtðvið. Kun vain pððsen oikein selville elðmðnty—stðni, niinkuin sinð. Aini, niin enk—hðn minðkin kerran voi jotakin toimittaa kansani siunaukseksi. -- Olen varma siitð, -- ja tahdon sinua auttaa, Arvi, kaikessa elðmðnty—ssðsi, sanoi Elsa hiljaa. Aini huomasi hellðn vivahduksen Elsan ððnessð ja katsoi yl—s. Siinð istui kalliolla Elsa hehkuvin poskin ja silmðt niin loistavan kirkkaina. Ja hðnen vieressððn istui Arvi, tðynnð hellyyttð katsellen hðneen. Hðn oli ottanut lakin pois pððstððn ja laskenut sen Elsan syliin. Ja Aini kuuli hðnen vapisevalla ððnellð sanovan: -- Tððllð on minulla kaikki, isðnmaani, valkolakkini ja lemmittyni, -- Elsa, kuinka rikkaita ja onnellisia me olemme! Aini kððntyi pois. Hðn ei tahtonut nðhdð eikð kuulla enempðð. Hðnen sydðmeensð koski niin katkerasti --, niinkuin kerran ennen Elsan luona, kun oli nðhnyt Arvin kirjeet. Siinð he istuivat, nuo kaksi, niin onnellisina, niin rikkaina, ja hðnen tðytyi tðssð kðrsið ja taistella pððstðksensð voittoon ja onneen, -- tehdð ty—tð ihan yksin, ilman rakasta ystðvðtð. -- -- -- -- Oi, miksikð hðn ei ollut saanut osakseen kaikkea tuota onnea, Arvin rakkautta, -- hðn olisi voinut Arvia rakastaa niin syvðsti, ettei Elsa konsanaan -- -- -- -- Vaan yhtðkkið hðn pysðhtyi. Kyyneleet nousivat hðnen silmiinsð. Mitð olikaan tðmð? Oliko se uudestaan herðnnyt, tuo tunne, jonka hðn jo aikoja sitte oli kuolemaan tuominnut, jota vastaan hðn koko tðmðn vuoden kaikella voimallaan oli taistellut ja jonka jo oli luullut voittaneensa? Oliko hðnellð todellakin syytð kateuteen ja katkeruuteen? Oliko hðn yksin, ilman ystðvðtð, hðnellð kun oli Jumala, koti, vanhemmat, Lauri ja kaikki nuo pienet koululapsensa, jotka hðntð rakastivat? Arvi ja Elsa olivat rikkaat ja onnelliset, -- oliko hðn sitte k—yhð ja onneton? Hðn, jolla oli koko elðmð rikkaana edessððn, joka oli asettanut itselleen elðmðntarkoituksen niin suuren ja valoisan! Hðn, jolla oli niin paljon, jota hðn rakasti ja jonka edestð hðnen tuli elðð! Ja valkolakki lyyryineen, joka hðnelle korvaisi kaiken muun onnen, joka elðmðssð ehk'ei ollut hðnelle suotu. Kuinka hðn voisikaan kadehtia Elsan onnea, kuinka hðn ei koko sydðmestððn soisi Arville hðnen nuorta, herttaista morsiantaan? Ei, hðn tahtoi ilman katkeruutta luopua kaikesta; hðn tahtoi heille ja heidðn rakkaudelleen rukoilla Jumalan siunausta, -- rakkaalle Elsa-serkulle ja Arville, josta hðn kerran oli pitðnyt enemmðn kuin muista -- -- -- -- -- -- -- Kun Aini ja Elsa sitte olivat pððsseet pieneen makuuhuoneesensa ja Aini istautunut avonaisen ikkunan ððreen, kðvi yhtðkkið Elsa hðnen luokseen, laskeutui polvilleen Ainin viereen ja painoi pððnsð hðnen syliinsð. -- Aini, olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen, -- Arvi rakastaa minua, hðn on sen minulle tðnð iltana sanonut, -- ja minð, -- minðkin rakastan hðntð, sen minð tunnen, kaikesta sydðmestðni -- -- -- -- -- -- -- Aini ei vastannut mitððn. Hðn silitteli vain serkkunsa pehmeitð hiuksia ja polttavia poskia. Tðmðn oli hðn tiennyt jo aikoja sitte, ja tðnððn oli hðn sen omin silmin nðhnyt. -- Mehðn olemme vielð niin nuoria, jatkoi Elsa, -- Arvi ja minð. Vaan Arvi tekee ty—tð, ja kyllð hðn pian sitte valmistuu, hðn jolla on niin perinpohjaiset tiedot. Ja minð kyllð hðntð odotan vaikka kuinkakin kauan ja valmistaudun tulemaan hðnelle avuksi kaikissa hðnen t—issððn. Aijon lukea ja tutkia ja oppia niin paljon, ja tiedðtk—, Aini, mitð olen ajatellut? Enk—hðn voisi pððstð sinne teille Tuomarilaan vðhðksi aikaa oikein tutustumaan kaikkiin taloudellisiin t—ihin, -- etk— luule ðitisi huolivan minusta? -- Kyllð, Elsa, sehðn sopii erittðin hyvin nyt, kun minðkin lðhden pois kotoa. Sinð voit sill'aikaa olla siellð minun sijassani ja olla isðlle ja ðidille iloksi ehkð paremmin kuin mitð minð tðhðn saakka olen voinut. -- Vaan jouluksi sinð kuitenkin tulet kotia ja kesðksi, Aini. Ja silloin me taas yhdessð vietðmme hauskoja pðivið niinkuin viime kesðnð Tuomarilassa. Ja Arvi saa my—skin tulla sinne meitð katsomaan. Vaan emme kenellekððn puhu tðstð vielð paitsi sinulle, Aini, joka aina olet pitðnyt niin paljon Arvista ja minusta. -- -- -- -- -- Ja hðn syleili Ainia sydðmellisesti. -- Ja sinð tulet aina olemaan meidðn ystðvðmme ja meidðn uskottumme. Ja kuinka me Arvin kanssa iloitsemme, kun sinð kerran saat valkolakkisi. Odota vðhðsen, Aini -- -- -- -- -- Hðn kiirehti portaita alas etehiseen, josta hðn heti tuli takaisin Arvin ylioppilaslakki kðdessð. -- Pane se pððhðsi, -- kas, sepð sinua somistaa, Aini, -- kuinka onnellinen sinð olet, kun pian saat itsellesi tuollaisen! Vaikk'en minð kuitenkaan sinua kadehti, -- kyllð minunkin kesðhattuni minulle hyvin sopii, -- lisðsi hðn leikillisesti. Aini otti lakin ja silitteli sen hienoa kangasta. Sellaisen hðnkin pian saa, -- se oli kuitenkin kauniimpi ja kalliimpi kuin kaikki muut lakit maailmassa. -- Lðhde nyt levolle, Elsa, sanoi hðn ja laski Arvin lakin p—ydðlle. Pðivð jo kohta koittaa, luulen auringon jo nousevan. Minð tðssð vielð vðhðn aikaa istun, siksikuin uni sinut syliinsð sulkee, Elsa kulta. -- -- -- -- -- Aini jði vielð hetkeksi avonaisen ikkunan ððreen, sillð vðlin kun Elsa pian oli vaipunut rauhalliseen uneen, -- kaiken uuden onnensa jðlkeen. Hðn katseli yli meren ja kallioiden, jotka ðsken olivat nðhneet hðnen tuskansa, hðnen taistelunsa. Oliko hðn voittanut? Hðn laski kðtensð ristiin ja rukoili. Tðmð oli ollut viimeinen kerta, jolloin hðn oli antanut tuon entisen katkeruuden valloittaa sydðmensð. -- -- -- -- Siinð nousi aurinko, suurena ja loistavana, kirkastaen koko ympðr—ivðn seudun ja luoden sðteensð ikkunasta suoraan p—ydðlle, jossa Arvin lakki oli. Ne leikkivðt sen hienossa valkovaatteessa, kimaltelivat kultaisessa lyyryssð. Aini katseli auringon kirkastamaa luontoa, katseli valkolakkia. Ja hðnen sydðmeen nousi uusi elðmðninto, -- siinðhðn oli hðnellð koko maailma edessððn, rikkaana ja valoisana nousevan auringon loisteessa. End of the Project Gutenberg EBook of Auringon noustessa, by Tekla Roschier *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON NOUSTESSA *** ***** This file should be named 15611-8.txt or 15611-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/6/1/15611/ Produced by Matti Jðrvinen and Tuija Lindholm. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.