Amtmannin Maria

The Project Gutenberg EBook of Amtmannin Maria, by E. Marlitt This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Amtmannin Maria Author: E. Marlitt Release Date: April 7, 2008 [EBook #25011] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AMTMANNIN MARIA *** Produced by Tapio Riikonen AMTMANNIN MARIA Kirj. E. Marlitt Suomennos. Tampereella, Emil Wesander'in kirjakaupan kustannuksella, 1883. Tampereella, Takausyhtiˆn kirjapaino, 1883. 1. Vanha ylimets‰nhoitajan rouva oli jo enemm‰n kuin vuosi takaperin kuollut. Vuosi on pitk‰ aika kuolleille, jotka, kuten tiedet‰‰n, pian unhoitetaan, eik‰ tuo vanha nainen Hirschwinkeliss‰ ollut, kuten sill‰ maanpaikalla oli tapana sanoa, j‰tt‰nyt j‰lkeens‰ yht‰‰n "yst‰vyytt‰" [sukulaisia] -- h‰nen t‰htens‰ ei ollut l‰hell‰ eik‰ kaukana pienint‰k‰‰n palasta suruharsoa otettu eik‰ pidetty. Sellaisten suhteiden aikana piti kai h‰nen yksin‰isen olonsa j‰ljilt‰ sammuman, kuten kynttil‰n liekin, jota sammuksiin puhalletaan, ellei elonsa ajalla h‰nell‰ olisi ollut "originalin" (omituisen ihmisen) suuresti silmiinpist‰v‰t piirteet -- ja sellaisten luonteiden muisteleminen ei katoa niin pian j‰lkeen j‰‰neiden mielest‰. Ne harvat kyl‰n asukkaat, joiden tie silloin t‰llˆin kulki Hirschwinkelin suuren asuinrakennuksen sivu, katsahtivatkin sen vuoksi toisen kerroksen kulma-ikkunaan, toden teolla odottaen tuon pienen naisen naaman valkoisine hiusk‰h‰rˆineen otsalla ja ohimoilla sek‰ ter‰ssankaisine silm‰lasineen nen‰ll‰, hilpe‰sti, kuten aina, pist‰v‰n p‰‰ns‰ heid‰n askeleensa kuultuaan ja katsovan ulos akkunasta. Siit‰p‰ aina h‰nen ter‰v‰sti tarkasteleva silm‰yksens‰ silm‰lasien yli olikin heti huomannut jokaisen, miten huolellisesti tahansa salatun, rei‰n kyyn‰rp‰‰ss‰, jokaisen pienen tahrapilkun takin liepeess‰ tai hameessa, niin viel‰p‰ k‰rsimyksen heikoimmatkin piirteet, ja siell‰p‰ oli aina tilaisuuden mukaan heille lausuttu joku kova, moittiva sana, tai kehoitus kˆyh‰lle syntiselle heti huolinensa tulemaan h‰nen luoksensa. Enimmin kaipasivat h‰nt‰ kuitenkin mets‰ss‰ tyˆskentelem‰t halon hakkaajat, pienkeitt‰j‰t ja kimrˆˆkin polttajat. "Pieni mets‰nrouva" oli aina niin s‰‰nnˆllisesti ja vakavin askelin n‰ytt‰ynyt mets‰ss‰. H‰nen mustan huntunsa hartioiden ymp‰ri k‰‰rityn suuren huivinsa tunsivat he yht‰hyvin kuin h‰nen nopsat, pienet jalkansa valkoisissa sukissa, joiden yli, muinoisajan tavan mukaan, mustat keng‰nnauhat olivat ristiin kierretyt, n‰m‰t kaikki olivat yht‰ hyvin tunnetut, kuin tuo viheri‰st‰ kankaasta tehty vanha pussi, joka riippui h‰nen k‰sivarrellansa, ja tuo ‰lyk‰s, valkoinen villakoira, joka juoksi i‰kk‰‰n em‰nt‰ns‰ rinnalla. Viheri‰st‰ tyˆpussista oli aina tiheiss‰ ryhmiss‰ pilkistellyt ‰sken poimittuja yrttej‰, joiden t‰hden tuo vanha selk‰ uupumatta oli taipunut. Sit‰paitsi sis‰lsi tuo vanha, tilava kangass‰iliˆ aina koko varaston haavurin tyˆaseita, laastarik‰‰ryj‰ ja l‰‰kepulloja, sit‰ paitsi ei sielt‰ milloinkaan puuttunut muutamia palasia karheata saipuaa, sill‰, kuten muiden hyv‰‰tekevien rouvasihmisten tapana on keitt‰‰ kˆyhille l‰mmint‰ lient‰, niin keitti ylimets‰nhoitajan rouva heille ahkeraan suurissa pesupadoissa saipuata ja soopaa. Samalla kertaa likaisten pelotuksena ja kipeiden ja k‰rsiv‰in pelottomana l‰‰k‰rin‰ ja kylvett‰j‰n‰, oli h‰n myˆskin ollut oikea kauhistus, oikea paholainen Th¸ringiss‰ niin yleisesti vallassa olevalle taikauskolle, ja v‰hinkin ep‰luulon kipen‰, ett‰ oli ryhdytty uhriin ja loihtimisiin haavojen ja muiden ruumiin vammojen parantamiseksi, sai h‰net antamaan kansalle kelpo l‰ksyn ja lukemaan heille lakia, oikein "nuottien mukaan", kuten he sanoivat. H‰n oli kuollut luonnollisella kuolemalla kuumeesen, jonka h‰n sai vilustuneena etsiess‰‰n parantavia yrttej‰ tuulen alaisilta vuorten huipuilta. Koska h‰n sairastumisensa ensi hetkest‰ viimeiseen hengen vetoon asti oli ollut kokonaan houreissa, eik‰ en‰‰ tullut j‰rjille, niin ei ensink‰‰n ollut ep‰ilyst‰ siit‰, ett‰ ne pahat voimat, joita vastaan h‰n elinajallansa oli taistellut, vihdoinkin olivat tarttuneet h‰nen itsens‰ "kauluksiin", h‰nen oli t‰ytynyt, muu ei auttanut, "n‰hd‰ jonkun" mets‰ss‰ ja se oli loihtinut h‰net pois. Mit‰‰n testamenttim‰‰r‰yksi‰ ei lˆytynyt ja siis lankesi h‰nen, paraimmassa j‰rjestyksess‰ oleva ja niin sanotussa Hirschwinkeliss‰ siaitseva tilansa kaukaiselle sukulaiselle Mark Brandenburgissa, josta ei yksik‰‰n ihminen t‰h‰n asti ollut mit‰‰n kuullut, tuskin kyll‰ oli saatu tiet‰‰ ett‰ h‰nen nimens‰ oli Markus ja h‰n oli suuren, Berlinin l‰hestˆll‰ olevan konetehtaan omistaja. T‰m‰ ei n‰ytt‰nyt panevan mit‰‰n huomiota uuteen omaisuuteensa. Sen hoitaminen ei liene h‰nelle ollut soveliasta, jonka vuoksi kaikki oli yhdess‰ summassa vuokrattu. Vuokraaja asui alikerrassa samalla kuin tuon aution rakennuksen ylikerrassa hiiret elamoivat kaikessa toivottavassa vapaudessa. "Niin", oli vuokraajan kauniimman puolen, rouva Griebelin tapana lausua, halveksien nyyk‰ytt‰en p‰‰t‰ns‰, "niin, h‰mm‰h‰kit kyll‰ viel‰ inhoittavilla harmailla kutomuksillaan tukkivat avaimen rei‰n", sill‰ kerrokseen p‰‰sy oli yht‰ v‰h‰n myˆnnetty h‰nelle, kuin heid‰n majesteeteillensa luudalle ja harjalle. Th¸ringerwaldin korkeammalla siaitsevilla osilla eiv‰t viljakasvit oikein hyvin menesty. Niittymaat ja perunapellot ovat vallitsevina. Kapeat laaksok‰yt‰v‰t ovat usein penikulmaa pitkin‰ viheriˆin‰ juovina, kuten samettivyˆt mets‰‰ kasvavien vuorten v‰lill‰; ruohovyˆt, ja myˆskin siell‰ t‰‰ll‰ joku viile‰ mulloista rikas puro, ja valkoinen, tasainen lehtok‰yt‰v‰ vaihtelevat t‰‰ll‰ toistensa kanssa. Hirschwinkelin sit‰ vastoin muodosti kolkoilta tuulilta eritt‰in hyvin suojeltu ja kuitenkin auringon valaisema rotko vuorien v‰liss‰, jonkunmoinen saari, jossa kes‰tuuli syd‰mens‰ halusta voi edell‰ns‰ ajaa korkealle aaltoilevaa viljaa ohrapelloilla, niin saattoipa se tepastella, kullalta loistavilla, kallisarvoisilla nisupelloillakin. Tuo kaunis tila oli jotensakin erill‰‰n vilppaamman liikkeen alaiselta tielt‰, ik‰‰nkuin mets‰kulissien takana. Siksi saattoikin aivan helposti tapahtua, ett‰ tuo outo, joka jo pitk‰n hetken oli kulkenut eteenp‰in mets‰tiell‰, ‰kki‰ pys‰htyi siemauksella raitista l‰hdevett‰ itse‰ns‰ vahvistaaksensa otaksuttavasti viel‰kin pidemm‰lle matkalle. T‰m‰ l‰hdevesi, joka jyrk‰lt‰ lirisi, alastomien, toisiinsa kietoutuneiden kovin kallellaan olevan m‰nnyn juurien lomitse, oli kylm‰‰ kuin j‰‰ ja maistui oivalta. Matkamiehen pieni hopeainen pikari t‰yttyi ja tyhjentyi useita kertoja, sitten l‰hti h‰n edelleen. Vasemman olkap‰‰ns‰ yli rippui h‰nen matkaviittansa ja sivulla nahkanen v‰sky, kevyt varustus matkalla. Muuten saattoi helposti luulla tuon solakan miehen vaalean harmaassa puvussa k‰veli‰ksi, joka kokonaan n‰kyi vaipuneen siihen nautintoon, mink‰ mets‰n kauneus h‰ness‰ her‰tti, niin huoletonna ja hyv‰ss‰ levossa seurasi h‰n tiet‰, jossa se, ik‰‰nkuin leikattuna pyˆkkimets‰n h‰m‰r‰‰n, tunkeusi eteenp‰in puurunkojen v‰litse. H‰n oli t‰h‰n asti kulkenut aivan yksin, ei h‰n ollut kohdannut ainoatakaan ihmishenke‰. H‰n n‰ki oravien hyppelev‰n oksalta oksalle, h‰n n‰ki horsmien viheri‰t leve‰t lehdet tien varrella hiljaa h‰ilyv‰n, kun joku pieni el‰in liikkui tuossa viherikˆss‰, jonka mets‰mullan kasvattama voima oli lyk‰nnyt aina pyˆr‰n j‰lkiin asti tiell‰. Heikot tuulenpuuskat toivat h‰nelle mansikoiden tuoksun ja samalla hetkell‰ myˆskin paistettujen perunain ruokahalua her‰tt‰v‰n hajun. Kaukaa tunkeusi heikosti h‰nen korviinsa kirveen iskujen ‰‰ni, jo nelj‰nnen osan tuntia oli matkaajaa oikealla puolella seurannut juoksevan veden hiljainen lirin‰, puroa ei h‰n sent‰‰n saattanut n‰hd‰. Mutta nyt harveni mets‰ v‰hitt‰in sille puolen, ja auringon valaisemia niityntilkkuja tuli n‰kyviin; tuon ruohon peitt‰m‰n palstan keskitse riensi pikaisin aalloin puro, joka kauvempana pyˆritti sahamyllyn ratasta. Synkkien puiden ahtaan puitteen v‰liin oli kokonainen, pieni mets‰-idylli koko lumoavassa voimassaan mahtunut. Kapea silta johti puron yli, jotenkin alkuper‰inen siltarakennus, jonka harvojen, ammottavien palkkien v‰lilt‰ sillan alla kuohuva vesi katseli p‰iv‰n valoa. Vieras kiirehti askeleitaan. H‰n astui sillalle, siit‰ saadaksensa t‰ydellisen yleiskatsahduksen tuosta kauniista maaseutukuvasta, mutta h‰n ei n‰ytt‰nyt tuntevan sit‰ salaista ansaa, jonka sellainen, huolimattomasti puron yli tehty puulaituri voi kohdussaan sis‰lt‰‰, sill‰ luodessaan ihastuneen katseensa mylly‰ kohti, vaipui h‰nen toinen jalkansa ‰kki‰ ja h‰n huomasi sen istuvan kiini kiilattuna sen pet‰j‰rungon, joka muodosti laiturin ‰‰rimm‰isen syrj‰n, ja l‰himp‰n‰ olevan palkin v‰liin. Pieni kirous huulillansa ponnisti h‰n itse‰ns‰, n‰ytt‰en kaikkia k‰rsim‰ttˆmyyden ja harmin merkkej‰, vet‰‰ksens‰ jalkansa pinteest‰, mutta sillassa ei ollut k‰sipuita ja pintehess‰ olevalla ei ollut edes k‰velykeppi‰ apunansa, johonka olisi voinut nyt tarpeellisessa perinpohjaisessa voimain ponnistuksessa nojautua. Liikutettuna ja v‰h‰n harmista vavisten lakkasi h‰n turhista kokeistansa ja katsoi ymp‰rillens‰ etsiskellen apua, jota, tuossa yksin‰isess‰ laaksossa kuitenkin n‰ytti sangen mahdottomalta saada. Samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ k‰‰ntyi naishenkilˆ sahamyllyn kulmasta ja ohjasi askeleensa siltaa kohti. H‰n kantoi p‰‰ns‰ p‰‰ll‰ suurta tukkoa ‰sken niitetty‰ hein‰‰, jota taakkaa h‰n kannatti toisella, ylˆsnostetulla k‰dell‰‰n. Kaikesta, min n‰hd‰ voi, otaksui h‰nen palvelustytˆksi, nuoreksi, kainoksi talonpoikaistytˆksi, joka n‰ytti tuntevan jotain pelkoa vieraasta sillalla, sill‰ h‰nen alussa nopea k‰yntins‰ silminn‰ht‰v‰sti hidastui vieraan huomattuansa. "Hei, kuule, rienn‰ v‰h‰n lapseni", huusi h‰n k‰rsim‰tˆnn‰ tytˆlle. T‰m‰ seisahtui nyt ik‰‰nkuin kiininaulattuna. Sillalla oleva mutisi hampaidensa v‰liss‰ jotain ‰‰rettˆm‰st‰ moukan tyhmyydest‰ sek‰ teki taasen ep‰toivoisen kokeen p‰‰st‰ irti. Tytˆlle lienee selvinnyt n‰hdess‰‰n n‰m‰t h‰nen ponnistuksensa, ettei t‰ss‰ mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰ ollut, vaan pikemmin oli h‰n avun tarpeessa oleva ihminen. Tyttˆ ei kauvemmin arvellut, vaan meni h‰nen luoksensa. "Kas -- ett‰s jo huomasit, etten min‰ mik‰‰n ihmissyˆj‰ ole", sanoi h‰n, l‰hemmin tyttˆ‰ tarkastamatta. "Ja nyt sinun t‰ytyy auttaa minua pintehest‰. Asetu t‰h‰n aivan viereeni, mutta seiso vakavana, ett‰ saatan panna k‰teni olkap‰‰llesi". Tyttˆ l‰hestyi nyt h‰nt‰ sanaakaan lausumatta, mutta samassa silm‰nr‰p‰yksess‰, jolloin h‰n aikoi nojata h‰neen, huomasi h‰n, miten tyttˆ salaa kajosi hein‰kimppuun sek‰ otti siit‰ suuren hein‰tukon olkap‰‰ns‰ ja k‰siens‰ v‰liin -- miten naurettavaa! -- talonpoikaistytˆll‰ oli arka iho. -- H‰n pys‰htyi liikkeess‰‰n ja veti k‰tens‰ takaisin. "Etkˆ tahdo?" kysyi h‰n hyv‰ll‰ tuulella. "En -- -- oikeastaan en! Mutta ei sahuri eik‰ h‰nen renkins‰ tule kotiin ennen iltaa ja vaimo myllyss‰ on heikko ja kipe‰". "Vai niin, minun t‰ytyy siis, kuten ketun ketunraudoissa, pysy‰ pintehess‰, ellet sin‰ armahda minua". H‰n nojautui eteenp‰in heitt‰‰ksens‰ silm‰yksen tuon suuren, valkoisen huivin alle, jonka h‰n auringon paisteen suojaksi oli heitt‰nyt p‰‰ns‰ yli ja solminnut leu'an alle. Mutta huivi ulottui kauvas eteenp‰in, kuten leve‰ hatunr‰yt‰ ja varjosti aina tuntemattomuuteen asti otsan ja nen‰n. Kasvojen ala-osa taasen viel‰ enempi katosi tuon solmitun huivin paksuihin laskoksiin: -- jos h‰n oli kaunis vaiko ruma, j‰i siis selville saamatta. "Niin, pikku-h‰veli‰s, t‰ss‰ ei muu auta. Sinun t‰ytyy suvaita", lis‰si h‰n pid‰tetyll‰ pikku-hymyll‰. "Otaksu olevasi laupeuden sisko ja tee se kristillisest‰ rakkaudesta". Tyttˆ oli vaiti ja nojasi vasemmalla k‰dell‰ns‰ lantiotansa vastaan saadaksensa enemmin voimaa asemalleen. H‰n oli pitk‰, solakka, kaunisvartaloinen tyttˆ ja seisoi lujana kuin muuri, kuu toinen nyt, k‰dell‰‰n nojautuen h‰nen olkap‰‰h‰ns‰, koki ‰kkin‰isell‰ nyk‰yksell‰ vet‰‰ jalkansa pintehest‰. Heikko valitus, pieni, puolinainen kirous hampaiden v‰list‰ kuuluivat tytˆn korviin; sitten juoksi pinteess‰ ollut, ‰kki‰ vapautettuna keskelle siltaa ja polki jalallansa useita kertoja tullaksensa vakuutetuksi, ett‰ k‰rsinyt jalka oli vahingoittomana. Sill'aikaa l‰ksi tyttˆ edelleen. "Odota -- sana viel‰", huusi h‰n tytˆn j‰lkeen. "Ei ole aikaa. Kala pahenee", vastasi t‰m‰ huoletonna k‰yden eteenp‰in. Puoleksi k‰‰ntyen n‰ytti h‰n, ett‰ h‰nell‰ oli pieni verkko, jossa oli yksi mullo, oikealla k‰sivarrellaan riippumassa. "Eikˆ sit‰ sellaisessa tapauksessa olisi mahdollista palkita, miten?" "Ei!" "Ei? -- Siis ei... Mutta miten on kiitollisuuteni laita?" -- "Pit‰k‰‰ se itse!" "Vai niin! -- Sin‰ olet lyhyt-nokkainen, lapseni", nauroi h‰n, pist‰en taskuunsa takaisin silkkihuivin, jolla oli pyyhk‰issyt viimeisenkin tomuhiukan sattuneesta jalastaan. Heti oli h‰n tytˆn rinnalla. "Minusta n‰ytt‰‰", lausui h‰n, "ik‰‰nkuin piileisi tuon ruman huivin alla hiton uhkamielinen p‰‰. Mutta miten k‰visi, jos olisin yht‰ kova kuin sin‰kin, enk‰ ensink‰‰n tahtoisi apuasi lahjaksi?" "Sitten teette paraiten, ett‰ heti k‰‰nnytte takaisin paikallenne sillalla". H‰n pyrsk‰hti kovaan nauruun ja koki viel‰ kerran uteliaana, heitt‰‰ silm‰yksen varjostavan huivin alle. Tytˆll‰ oli synnynn‰ist‰ sukkeluutta; "moukan tyhmyytt‰" ei varmaankaan ollut enemp‰‰ h‰nen kasvoillansa, kuin huulillansakaan. Tyttˆ k‰‰nsi ‰kki‰ p‰‰ns‰ sivulle ja h‰nelle j‰i vaan tytˆn vartalon tarkastaminen. Tyttˆ oli karkeasti puetettuna. Vanhasta hameesta olivat hiat pois ratkotut ja niiden oli t‰ytynyt tehd‰ tilaa liinakankaisille hioille, jotka pitkin‰ ja lumivalkeoina ulottuivat aina k‰sivarsien yli. Rintaa ja selk‰‰ peitti r‰‰syinen, monesti pesty pumpuli-huivi; kovaksi t‰rk‰tyn, sinisen esiliinan kankeat laskokset kaikkea muuta paitsi kaunistivat h‰nen vyˆt‰isi‰ns‰ ja lanteitansa. Ep‰ilem‰tt‰ kuului tyttˆ palvelusv‰en luokkaan. Hameella, vaikkapa muutettu ja tyˆpuvuksi alennettukin, oli kuitenkin sellainen leikkaus, jollaisia kaupungeissa pidet‰‰n sek‰ johti se varmaankin alkunsa em‰nn‰n vaatevarastosta. "No, sitten tahdon min‰ samarialaispalveluksestasi edes puristaa k‰tt‰si". H‰n veti reippaasti hansikan oikeasta k‰dest‰‰n, valkoinen, roteva k‰si, kaunis kantasormus sormessa ja ojensi k‰tens‰ tytˆlle. "Minun k‰teni on kova", lausui t‰m‰, vet‰ytyen takaperin. Oikean k‰tens‰, josta kalanverkko rippui, hautasi h‰n samalla oikein syv‰lle esiliinansa poimuihin. "No niin, senp‰ olisi minun pit‰nyt ymm‰rt‰‰", vastasi h‰n leikillisesti. "Ohdakkeet Th¸ringiss‰ pist‰v‰t, jos niihin kosketaan, sen huomasin jo tuolla sillalla. Palveletko tuolla myllyll‰?" Tyttˆ oli hetken vaiti, sitten vastasi h‰n: "Myllysahurilla ei ole varoja pit‰‰ ensink‰‰n piikaa. H‰n on vuokrannut myllyn, se kuuluu Hirschwinkelin kartanoon". -- Sitten kiirehti h‰n askeleitaan ja meni tiet‰ eteenp‰in suorana kuin m‰nty mets‰ss‰, tukien hein‰tukkulaa, jota h‰n kantoi p‰‰ns‰ p‰‰ll‰ ja katsomatta oikealle tahi vasemmalle. H‰n n‰ytti peitt‰m‰tt‰, ettei h‰nell‰ ollut halua enempi tutkituttaa itse‰ns‰. Tuo maaseutulaisen suvaitsemattomuus n‰ytti suuresti matkustajaamme huvittavan. H‰n oli viel‰ nuori mies, joka keveell‰ k‰velyll‰‰n ei j‰‰nyt tuumaakaan tytˆn j‰lkeen. "Siis kuuluu mylly kartanoon", toisti h‰n kysyv‰ll‰ ‰‰nell‰. "Mutta, n‰etkˆ, n‰etkˆ nyt tied‰n myˆskin, mist‰ olet kotoisin. T‰m‰ tie johtaa suoraan Hirschwinkelin asuinrakennukseen?" "Se johtaa myˆskin maatalolle". H‰n seisahtui hetkeksi. "Niin, tuo pieni, kartanoon kuuluva arenttitila, jota h‰verikkˆˆn joutunut amtmanni vastoin lakia ja oikeutta pit‰‰ hallussaan". T‰ss‰ k‰‰ntyi p‰‰ hein‰tukkulan alla ylpe‰sti ja pikaisesti liikahtaen h‰nt‰ kohti. Kasvojen ala-osa kohoutui samassa huivin laskoksista ja silm‰nr‰p‰yksess‰ n‰ki vieras pienen, kauniin suun vaaleanpunaisine huulineen, joiden ymp‰ri viha piirsi viivojaan. "Min‰ olen amtmannin luona", lausui tyttˆ, ik‰‰nkuin kerrallansa katkaistaksensa h‰nen puheensa. Tuo orjuuden ikeess‰ oleva el‰inraukka oikein uhkasi. "Mit‰ hittoja -- sitten olenkin oikein loukannut sinua, sin‰ varmaankin pid‰t is‰nt‰‰si suuressa arvossa?" Tyttˆ oli vaiti, uhkamielisyydest‰ kuten n‰ytti. H‰n hymyili salaa. "Sin‰ olet minusta omituinen, sin‰. Mutta palvelethan sin‰ amtmannilla! Se on jotain; mutta tied‰tkˆ, sen vuoksi onkin minulla valtaa ylitsesi". Tyttˆ vet‰ytyi ehdottomasti takaperin. "Niin, niin -- suoraan sanoen; min‰ voin pitemmitt‰ mutkitta ottaa sinulta tuon hein‰tukkulan, voin ottaa huivisi pantiksi, ellet saata todistan is‰nt‰si t‰ytt‰ omistusoikeutta siihen niittyyn, josta ‰sken niitit heini‰. H‰n ei maksa vuokraansa, vaan ottaa sent‰‰n hyˆty‰ maalta, joka enemm‰n kuin vuosi ja p‰iv‰ sitten ovat h‰nelt‰ pois tuomitut. Mit‰ sinulla on nyt t‰h‰n vastaamista?" Aluksi ei tyttˆ n‰ytt‰nyt saavan sanaakaan suustansa, mutta sitten lausui h‰n matalalla ‰‰nell‰: "ett‰ teid‰n t‰ytyy olla Hirschwinkelin uuden herran". "Se min‰ olenkin. Etkˆ nyt jo huomaa, ett‰ sinulla on paljon syyt‰ olla hyv‰ minua kohtaan". "Minun -- teit‰ kohtaan?" Rajaton liikutuksen tunne n‰ytti kulkevan tytˆn koko olennon l‰pi. "ƒl‰ pel‰sty", nauroi h‰n. "En min‰ ole mik‰‰n huono ihminen; p‰in vastoin -- nyt en ensink‰‰n ota vastaan tuota kovaa k‰tt‰, joka ‰sken niin ylpe‰sti minulta kiellettiin tuolla pienell‰ liikahduksella: '‰lk‰‰ koskeko minuun', en, vaikka se kuinka yst‰v‰llisesti minulle tarjottaisiin... Mutta kaikissa tapauksissa tahtoisin sinun olevan hiukan kohteliaamman minua kohtaan". -- "Niiden ihmisten, joita rakastan, vihollista kohtaan?" "Vihollista? -- Hm. Niin, sinulla on aivan oikein, sen suhteen, ett‰ min‰ olen kaikkien pelaajien ja tuhlaajien leppym‰tˆn vihollinen ja sinun amtmannisi on sellainen, jonka vertaista t‰ytyy hakea". Tytˆn rinnasta kohosi huokaus ja huolestuneena ‰nkytti h‰n: "Silloin kai te minun". "Sinun rakkaan herrasi kanssa teen riidan lyhyeksi, tahdot sanoa", tarttui h‰n toisen puheesen sangen ankaralla ‰‰nell‰, muuttamatta kasvojensa v‰r‰yst‰. "Sen ymm‰rt‰‰ itsest‰ns‰kin. Min‰ kyll‰ h‰net opetan ja heti sittenkin, ilman armoa -- tuon tuhlaajan, isonkehujan -- siihen saat luottaa -- asioissa en ensink‰‰n ymm‰rr‰ leikki‰... Tied‰tkˆ nyt, ken on edess‰si?" "Kyll‰, rikas mies, josta jo raamatussa kerrotaan". "Aivan niin! Mies, joka ei ensink‰‰n p‰‰se taivaasen, juuri sent‰hden ett‰ h‰n on rikas -- se raukka! -- Niin, niin, sin‰ olet oikeassa, tyranni, verenimij‰, ihminen, jolla raha-asioissa on kivikova taikka viel‰kin paremmin ei ensink‰‰n syd‰nt‰, kuten k‰yt‰nnˆllisen asiamiehen tulee... Mutta, ‰l‰ nyt niin juokse, tyttˆ!" T‰m‰ olikin todella alkanut k‰ym‰‰n oikeata rynt‰ysmarssia ja t‰ll‰ kertaa j‰i herra Markus j‰lkeen. H‰n katseli kiinte‰ll‰ huomiolla tytˆn per‰‰n. Niin, jospa tuo ruma, r‰‰syinen puku rumentikin tyttˆ‰, jalo vesa oli h‰n ainakin Th¸ringin honkametsiss‰, ilmiˆ t‰ynn‰ eloa ja itse tiet‰m‰tˆnt‰ suloa, hoikan, nuoruuden voimaisen ruumiin kaikissa liikkeiss‰... Vahinko tuosta vartalosta, jota p‰iv‰npaiste, tyˆ ja kˆyhyys kuihduttivat ja kalvoivat, pian tehd‰ksens‰ sen kˆyryksi kulmikkaaksi, ennenaikaansa vanhentuneeksi vaimoksi... Ep‰varmaa oli kuitenkin, josko ei p‰‰, heti kun varjoava huivi pois putoo, tekisi ruumiin aatelin ja sulon tyhj‰ksi. Tuo lempe‰sti piirretty suu ei l‰hesk‰‰n ollut takauksena siit‰ ett‰ tyttˆ ei ollut karsas, ettei h‰nen kasvonjuonteissaan ollut jotain jokap‰iv‰ist‰, ettei h‰ness‰ ollut pisamia, ettei h‰n ollut punatukkainen -- mutta ei tuon valkoisen huivin kulman alta pisti juuri esiin loistavan, mustan hiusk‰h‰r‰n k‰rki -- ei, punatukkainen ei h‰n ollut. 2. Tuskin oli tyttˆ ehtinyt parikymment‰ askeletta eteenp‰in, kun pieni, vahva rouva ruskeassa olkihatussa ja avarassa rˆijyss‰ astui esiin ajotielle vinoon tulevalta polulta. H‰n meni suoraan rient‰v‰n tytˆn luoksi ja piteli h‰nt‰ kiini esiliinasta. "Kuules nyt, tyttˆ, onko teill‰ todellakin", kysyi h‰n, "niin ylellisesti kalliita perunoita, kun sin‰ kes‰kuun lopulla, se on kes‰kuun lopulla, niill‰ tukit kerj‰l‰iskakarain likaiset suut". N‰m‰t sanat eiv‰t kuuluneet torumiselta, rouva puhui sangen vitkaan ja miettiv‰sti, mutta painolla. Kuului, ett‰ h‰n oli tottunut kaikessa yst‰vyydess‰ oikaisemaan kansaa. "Jok'ikinen p‰iv‰ konttaan min‰ nelin ryˆmin kellarin nurkissa lˆyt‰‰kseni viel‰ jonkun hienon salaatiperunan pˆyd‰llemme ja tuolla" -- h‰n viittasi samalle suunnalle, mist‰ tyttˆ juuri oli tullut -- "ja tuolla paistavat he sellaisia joukottain tuhassa. Eikˆ sen pit‰isi suututtaa ihmist‰. Me maksamme minuutillansa, t‰sm‰llisesti kalliin vuokran huonosta maasta ja sinun amtmanniv‰kesi korjaa sadon paraimmilta pelloilta, he el‰v‰t niin kauvan kuin p‰iv‰ paistaa yhdess‰ humussa, eiv‰tk‰ ensink‰‰n pid‰ lukua siit‰, ett‰ kaikki t‰m‰ on maksettavakin kerran". "Rouva, antakaa minun menn‰!" huudahti tyttˆ puoleksi k‰skien, puoleksi pel‰styneen‰ sek‰ koki p‰‰st‰ edemm‰ksi. "Rouva, rouva", kertoi tuo pieni, paksu vaimo vihastuneena, p‰‰st‰m‰tt‰ irti esiliinan nauhaa. "Olenko min‰ sitten p‰iv‰palkkalaisen vaimo? Eikˆ sinulla, tyttˆ, ole ensink‰‰n ihmistapoja? Jospa edes olisit sanonut 'rouva kartanonhoitajatar', tai, sama se minun puolestani, vaikka vaan 'rouva Griebel', mutta pelk‰st‰‰n vaan 'rouva'. Et sin‰ ole hituistakaan herrasv‰ke‰si parempi. Lahjoittaa tuota pikaa pois kalliita ja hyvi‰ tavaroita, jotka eiv‰t edes ole maksetut, ja sent‰‰n on ylpeyden perkele ja turhuuksia p‰‰ss‰si. Onko sinua milloinkaan n‰hty pellolla tai niityll‰ ilman tuota varjostus-tilkkua?" -- H‰n viittasi tytˆn p‰‰ss‰ olevaan valkoiseen huiviin. -- "Mutta kuules, kun ollaan palveluksessa, niin ei saa katsoa, polttaako aurinko pari pisamaa enemm‰n tai v‰hemm‰n ihoon, se ei sovi, sill‰ silloin nauravat ihmiset sinua, kuten nyt ilvehtiv‰t, ett‰ ei hein‰kopsa ole kyllin hieno ja korea sinulle. T‰‰ll‰ maalla ei p‰‰n p‰‰ll‰ kanneta hein‰-apetta kotiin -- niin ei ole tapa meid‰n kesken. Ja odotas jahka katson" -- h‰n kumartui eteenp‰in -- "ah, herranen aika, onko se mullo, joka verkossasi on? No, mutta kas vaan, mullo! Niin, niin, maatilalla tiedet‰‰n, mik‰ maistuu hyv‰lt‰!" "Kala on sairasta varten". "Niin, niin sairasta varten se tuodaan, ja herra amtmanni syˆ sen, tuo vanha herkkusuu, h‰n juuri. N‰etkˆ, tyttˆ, ellen sit‰ tiet‰isi, olisin jo monta kertaa l‰hett‰nyt sinne teille peltokanan tai jotain muuta hyv‰‰, enh‰n min‰ mik‰‰n peto ole, minun tulee s‰‰li..." "Me kiit‰mme sangen suuresti", kuului lyhyesti ja ynse‰sti valkoisen huivin alta. "Me _kiit‰mme_", toisti tuo pikku, kunnon nainen ilvehtien. "Niin, suurisuinen sin‰kin olet! Ken on sitten tuo 'me?' -- Tosin on totta ett‰ amtmannilaiset ovat huonosti k‰ytt‰neet suuret varansa; tuskin ruumiin verhot ovat heid‰n omiansa en‰‰n, mutta siit‰ huolimatta ovat he yh‰ vaan viel‰ hienoa v‰ke‰, eik‰ l‰hesk‰‰n sinun vertaisiasi". Sill‰ v‰lin oli herra Markus jo hetki sitten saavuttanut heid‰t ja seisoi nyt aivan keskustelevain vieress‰, n‰iden sit‰ huomaamatta. Vaivalla tukahutti h‰n naurunsa. Tuo hauska rouva oli, kun h‰n matkien toisti sanat "me kiit‰mme", samalla tehnyt niin ivallisen kumarruksen ja melkein vaipunut aivan maahan asti. H‰n piti viel‰ tytˆn esiliinasta kiini ja kohtauksen katsojasta n‰ytti, ett‰ h‰nen tulee vapauttaa vangittu lintu. "Kenp‰ niin kiivastuu, pikku naiseni!" keskeytti h‰n saarnan. T‰st‰ ‰kkin‰isest‰ keskeytt‰misest‰ vet‰ytyi rouva tosin v‰h‰n takaperin, tajuutansa sent‰‰n kadottamatta. Paksun kaulansa avulla k‰‰nsi h‰n vitkaan ja v‰h‰n vaivalloisesti p‰‰t‰ns‰ ja sinisill‰ silmill‰‰n kapeasti leikattuin silm‰lautain alta tarkasteli h‰n vierasta kiireest‰ kantap‰‰h‰n asti. "Mit‰ teill‰ on minun kanssani tekemist‰?" sanoi h‰n kylm‰sti. "Min‰ olen kunniallinen rouva ja viipynee kai kauvan, ennenkuin olen 'pikku naiseni' jokaiselle joka tulee hiipien kuin rotta kyyhkyslakasta". H‰n tukahutti hymyilyn ja lausui todellakin liikuttavalla tyyneydell‰: "Tehk‰‰ vaan vasta-v‰itteit‰ niin paljon kuin haluatte -- se ei sent‰‰n mit‰‰n auta. 'Pikku naiseni' t‰ytyy viel‰ tunnin kuluessa tarjota minulle kupin kahvia ja t‰n‰‰n illaksi kermata minulle hyv‰n omeletin; 'pikku naiseni' t‰ytyy pit‰‰ huolta hyv‰st‰ yˆsiasta minulle ja olla hiljaa kuin hiiri, jos Hirschwinkeliss‰ k‰ytt‰yn, ik‰‰nkuin olisin kotonani siell‰..." "Ah, herranen aika -- tuota veitikkaa! _Te_ olette herra Markus!" sanoi h‰n nauraen hieman h‰mm‰styneen‰; kuitenkaan ei 'uuden herran' ‰kkin‰inen tulo siit‰ huolimatta saattanut h‰nt‰ tavallisesta tyyneydest‰ns‰. "Miksi ette sit‰ heti sanonut?... Tuletteko nyt vihdoinkin vanhasta markilaisesta santalaatikostanne t‰nne katsomaan t‰t‰ siunattua pient‰ maanpalaa, jonka hyv‰ Jumala ik‰‰nkuin on heitt‰nyt teid‰n syliinne? No ja mit‰ sanotte t‰st‰? Oletteko n‰hnyt sellaista mets‰‰, sellaisia niittuja, sellaisia vuoria milloinkaan ennen el‰iss‰nne? Olipa aika, ett‰ tulitte, herra Markus, olipa todellakin aika! P‰ittemme p‰‰ll‰ vikisev‰t hiiret suurissa joukoissa ja min‰ tahdon n‰hd‰ tuon koipilven, joka lent‰‰ edesmenneen ylimets‰nhoitajan rouvan villasukista ja alusrˆijyist‰ kun pes‰ vihdoinkin avataan". Sill'aikaa oli vapauteensa j‰tetty tyttˆ poistunut kiirein askelin. Herra Markus katsahti h‰nen j‰lkeens‰ rouva Griebelin p‰‰n yli. Aivan selke‰ss‰ auringon valossa oli tie, jossa h‰n nyt kulki. Oikealla pallisti tiet‰ niityn viheri‰isyys, vastaisella puolella oli tihe‰ mets‰ suuresti harventunut. Kuten puistok‰yt‰v‰ss‰ olivat pyˆkit t‰ss‰ j‰rjestyksess‰ ja heittiv‰t siell‰ t‰‰ll‰ varjonsa tien yli, joka ‰kkin‰isesti mutkistuen k‰‰ntyi vasemmalle. "Onko Hirschwinkel tuolla puolen?" kysyi herra Markus osoittaen yksin‰ist‰ puuryhm‰‰, jonka taka tyttˆ samassa katosi. Tien mutkassa oli tytˆn vartalo viel‰ kerran per‰‰ vastaan n‰kynyt ter‰v‰ss‰ muodossa, kummallisena ja vieraana; paljon enemm‰n ruskean Fellahin tytt‰ren Niilin rannoilta n‰kˆisen‰, kuin rotevakasvuisen lapsen Th¸ringin metsist‰. "Ah, herranen aika, miten lystisti te kysytte!" nauroi rouva Griebel. "Te olette jo keskell‰ Hirschwinkeli‰ ja olette jo runsaan puolen tuntia kulkenut omalla maallanne ja tilallanne. Ja tuolla puiden v‰liss‰ voitte jo n‰hd‰ tilan renkituvan. -- Te puhuitte ‰sken kahvista, herra Markus? No, saattepa Griebelin eukolta sellaista kahvia, jolle ette vertoja lˆyd‰. K‰yk‰‰ nyt vaan kauniisti eteenp‰in t‰t‰ muhkeaa, tasaista tiet‰ -- suoraan eteenp‰in vaan, niin teid‰n on aivan mahdoton menn‰ harhaan. Min‰ sill'aikaa rienn‰n oikopolkua takapihan l‰pi keittiˆˆn, n‰hd‰kseni onko tytˆll‰ kiehuvaa vett‰ k‰sill‰". Eih‰n se nyt mit‰‰n 'rient‰mist‰' ollut, kun tuo pieni, paksu rouva tunki pensaiden l‰pi, mutta h‰n kulki rivakasti eteenp‰in ja katosi pian herra Markuksen n‰kyvist‰, joka kulki tiell‰. Asuinrakennus puuttui t‰ydellisesti kaikkia koristuksia, se oli vanha huoneus jyrkkine kattoineen, p‰‰tysein‰ tuulta vastaan, hyvin puhdistettu ja katto tiilist‰ tehty. Muuten oli kaikki yksitoikkoisesti valkoiseksi maalattu ja ainoan pys‰hdyksen tuossa kasarmimaisessa etusivussa teki keskell‰ oleva ulos pist‰v‰ rakennus perustuksesta aina kattoon asti niin tihe‰‰n ja runsaasti kˆynnˆskasvilla peitetty, ett‰ akkunat sen kolmella sivulla n‰yttiv‰t syv‰‰n vajonneilta ja olivat melkein ampumareikien n‰kˆisi‰. Yksin‰isesti siaitsevan rakennuksen alakerrassa oli viheri‰t luukut akkunain edess‰, mutta yl‰kerrassa oli vaan v‰rilt‰‰n valkoiset ja syrj‰st‰ karkealla virkatulla pitsill‰ varustetut rullakartiinit n‰kyv‰sti tomulla peitettyjen akkunaruutujen takana. Laveassa, koko pihapiiri‰ ymp‰rˆiv‰ss‰ muurissa, joka molemmin puolin sivutti rakennusta, oli oikealla sis‰‰nk‰yt‰v‰, kaunis, raskas kaksoisovi, puleerattuine, kiilt‰vine messinki-k‰densioineen, vasemmalla meni muuri ilman mit‰‰n pis‰tyst‰ kulmaan saakka, johon viheri‰in kˆynnˆskasvien ymp‰rˆim‰ puisto-huvila oli rakennettu, ik‰‰nkuin pieni, ympyri‰inen linnun pes‰. Kirsikka- ja omenapuut levittiv‰t oksiansa muurin yli, sen tahna kohosivat lehmuksien ja kastanja puiden latvat. Ylimets‰nhoitajan rouvan entinen koti teki h‰mm‰stytt‰v‰n yst‰v‰llisen ja hyv‰n vaikutuksen. Akkunain edess‰ oli ruohosto niin viheri‰, niin runsas ja tasainen, kuin olisi ollut tapana leikata sit‰. Kauvempana, v‰h‰n alenevalla laaksovierulla oli peltomeri aaltoavine viljakasvineen, rapsi ja valkojuurikas kenttineen, pellavamaa liehuvin sinisin kasvihunnuin. Herra Markus oli, rouva Griebelin poistuttua, hitaasti k‰vellyt eteenp‰in ja seisoi nyt keskell‰ tuota pient‰ maapalasta, jonka hyv‰ Jumala ik‰‰nkuin oli heitt‰nyt h‰nen syliins‰. H‰nen ymp‰rill‰‰n henki mets‰n suloisin rauha. Huumaava vasaroiminen ja kolina h‰nen tehtaissaan, loppumaton juoksu ja melu Berlinin kaduilla, johon kaikkeen h‰n oli kodistunut, kuinka kaukana, kuinka ‰‰rettˆm‰n et‰‰ll‰ tuo kaikki t‰ll‰ hetkell‰ oli h‰nest‰! Pari kalkkunaa meniv‰t nyt ‰‰nettˆm‰sti ulos portista, joka varmaankin h‰nen kunniakseen suurimmalla kiiruulla oli avattu, ja ylh‰‰ll‰ nousi ‰kki‰ er‰‰st‰ savupiipusta paksu savupilvi loistavalle siniselle taivaalle. -- Rouva Griebel korjasi varmaankin puita kahvipannun alla ja l‰mmitti leivin- ja paistin-uuneja uuden is‰nn‰n kunniaksi ja tervetuliaisiksi. "Sulo, rauha, oi sopu suloinen", hyr‰ili herra Markus itsekseen. "Hiljaisuus s‰, mi levon tarjoat!" -- Taivas! H‰n k‰‰ntyi ymp‰ri ja katsoi alakerran avonaista akkunaa kohti, josta pianon s‰veleit‰ kuului. Sitten heitti h‰n p‰‰t‰ns‰ taaksep‰in, nauraen. "Peto, hirve‰ helylaatikko! Aina t‰nne asti seuraat sin‰ musiikiin kyll‰stynytt‰ kaikuvilla vasaroimillasi!" huudahti h‰n koomillisella ‰‰nell‰ ja astui ‰kki‰ portista pihaan, jossa h‰net vastaanotti ‰k‰inen koiran haukunta. "Sultan! veitikka etkˆ heti ole hiljaa! Tuskin kuulee t‰ss‰ melussa mit‰ itse sanoo", kirkui rouva Griebel, seisoen rakennuksen rapuilla. "Huis! taikka min‰ tulen kepin kanssa!" Sultan meni takaisin koirankoppiin ja kokonaan muutetulla ‰‰nell‰ sanoen: "Jumala siunatkoon tuloanne", ojensi h‰n astuen alas rapuilta molemmat k‰tens‰ 'uudelle herralle'. "T‰m‰ on herra Pietari Griebel, rakas mieheni" -- n‰in sanoen pisti h‰n k‰tens‰ miehens‰ kainaloon, t‰m‰ oli h‰nen kanssaan astunut huoneesta. -- "Ja -- kuuletteko mit‰‰n herra Markus? -- se on minun Luiseni, joka tuolla sis‰ll‰ soittaa niin kauniisti. Teid‰n kunniakseen soittaa h‰n marssin 'Profeetasta'. H‰n on paras oppilas tyttˆkoulussa ja h‰nest‰ tulee kotiopettaja. Niin, ja nyt tunnette kaikki kanani ja hanheni". 3. "Uusi herra" ei suostunut ehdoitukseen juoda kahvia tuossa "komeassa kamarissa, jossa 'minun Luiseni' yh‰ edelleen riensi 'kaikuvin vasaroimisin'". Kuinka paljon rouva Griebel tomuun, hiiriin ja h‰mm‰h‰kin verkkoihin yl‰kerrassa katsoen olikin sit‰ vastaan, tahtoi herra Markus kuitenkin heti asettua omaan kerrokseensa ja astui rappusia ylˆs. H‰n oli m‰‰r‰nnyt, ettei sinetti‰ edesmenneen huoneisin rikottaisi, ennenkuin h‰n itse kerran saapuisi sinne; nyt tempasi h‰n paperin ulko-ovelta pois ja herra Pietari Griebel aukasi oven h‰nelle. Yht‰ kodikkaalta ja miellytt‰v‰lt‰ kuin rakennuksen ulkopuolikin n‰ytti yl‰kerroksen sisustuskin. Rouva Griebel veti rullakartiinit varovasti ylˆs. H‰n riemuitsi: akkunanruudut olivat tomusta valkeat ja l‰himm‰lle pˆyd‰lle h‰n ivallisesti hymyillen kirjoitti tottumattomalla sormella muutamia muodottomia kirjaimia tomukerrokseen, joka pˆyd‰n peitti. Mutta lattiat olivat lumivalkoiset ja puhtaat, ja koiruohon ynn‰ muiden hyˆdyllisten kasvien tuoksu t‰ytti huoneet, joihin kuitenkin ilmaakin yh‰ p‰‰si virtaamaan katossa olevien ilmareikien kautta. "Avonaiset akkunat ja v‰h‰inen lakaseminen tekev‰t kaikki vahingon hyv‰ksi taasen", sanoi "uusi herra" iloisella mielell‰ ja aukasi keskimm‰isen akkunan toisen puolen, t‰m‰ kuului edell‰mainittuun ulonnukseen etusein‰ll‰. "Eik‰ lˆydy ensimm‰ist‰k‰‰n tukittua avaimen reik‰‰!" pilkkaili herra Pietari Griebel: "Miss‰ nyt ovat h‰mm‰h‰kit, joista koko talven olet murissut. Vanha rouvamme oli kunnon eukko, parempi kuin joku muu -- h‰n ei sellaisia syˆp‰l‰isi‰ k‰rsinyt -- mist‰ siis olivat h‰mm‰h‰kin verkot t‰nne tulleet, Jettchen?" "Vilkasepa ensin kirjoitushuoneesen, Pietari, ennenkuin noin viisaudestasi ylpeilet. Pilvenkorkuisilla kirjahyllyill‰ ja kirjarivien takana olet kyll‰ noita kumma-el‰vi‰ n‰kev‰. -- Niin, herra Markus, siell‰ vasta lukemista on. Kirjoja loppumattomasti! Ja kaikki mit‰ niiss‰ on, oli vanhan rouvan p‰‰ss‰. H‰n oli l‰‰k‰ri ja apteekari samalla kertaa ja tuhat vertaa taitavampi kuin tuo viheli‰inen parturi tuolla Tillrodassa, joka antaa ihmisten haukkua itse‰ns‰ tohtoriksi. Mutta siksip‰ pitikin h‰n eritt‰in hyv‰‰ silm‰‰ tuohon vakavaan rouvaan, samoin kuin pastorikin, joka h‰nen haudallaan ruumissaarnassa v‰itti, ett‰ h‰n el‰iss‰‰n oli jumalaton, siksi ettei h‰n tahtonut tiet‰‰ perheest‰ ja sellaisista ja kun h‰n oli kaikkien silm‰nk‰‰nt‰jien ja noituvien perinpohjainen vihollinen. No niin, taivaassa h‰n nyt istuu ja h‰n tuolla Tillrodassa ei kuitenkaan uskalla m‰‰r‰t‰ hyv‰lle Jumalalle, ken p‰‰see h‰nen taivaasensa, ken ei". "Niin, kelpo eukko h‰n oli, ylimets‰nhoitajan rouva", lis‰si Pietari Griebel. "Talouden hoidon suhteen oli h‰n perehtynyt asioihin kuin koko mies. Min‰ olin ainoastaan kaksi viimeist‰ vuotta h‰nell‰ kartanon hoitajana, mutta niin vanha kun olinkin, opin sill‰ aikaa enempi kuin kymmenen‰ vuonna edellisell‰ is‰nn‰ll‰ni. Olkaa hyv‰ ja katsokaa tuonne" -- h‰n ojensi, k‰tens‰ viljavaa vainiota kohti, joka laveni heid‰n edess‰‰n, -- "t‰m‰ kaikki on p‰‰asiallisesti h‰nen tyˆst‰ns‰, sill‰ ylimets‰nhoitaja ei liene tuskin nimeksik‰‰n ymm‰rt‰nyt sellaista. Tosin ovat nuo pari peltoa tuolla m‰ntymets‰n takana huonommin hoidetut, ne kuuluvat maatilaan ja siell‰ ei juuri paljon liikuta -- lainopillinen asianajajanne lienee kyll‰ asiasta teille kirjoittanut". "Se on totta. Nelj‰ vuotta on maatila ollut amtmanni Franz'illa vuokralla, mutta vainajan esimerkin tapaisella j‰rjestyksell‰ pidetyiss‰ kirjoissa ei kertaakaan ole merkitty suostuttu vuokrasumma maksetuksi". "Vanha rouvamme katsoi sit‰ aina sormiensa lomitse", sanoi rouva Griebel selitt‰v‰sti, "koska amtmannitar aina nuoruuden p‰iv‰st‰ asti oli ollut h‰nen hyv‰ yst‰v‰ns‰. Amtmannilaisilla oli velkaa kuin sontaa meress‰ ja velkamiehet ottivat heilt‰ kilut ja kalut. Silloin tuli ylimets‰nhoitajan rouvan heit‰ s‰‰li ja h‰n antoi heille maatilan, tosin ei aivan ilmaiseksi, siksi oli h‰n tarkka ja s‰‰nnˆllinen raha-asioissa -- mutta pilahinnasta, eik‰ sit‰k‰‰n ole tuo vanha tuhlari maksanut". T‰ss‰ keskeytti h‰n puheensa ja pisti k‰tens‰ taskuunsa. "Katsos, Pietari, mit‰ min‰ aina olen sinulle sanonut". T‰ss‰ k‰‰ntyi h‰n miehens‰ puoleen ja pusersi t‰m‰n silmien edess‰ pienen, paistetun perunan, niin ett‰ sen maistava jauhomainen sisus ruokahalua kiihdytt‰v‰ll‰ tuoksulla tunkeusi kuoresta ulos. "Tuolla Grafenholzissa poimivat Tillrodan kyl‰n kakarat mansikoita ja t‰llaisia Jumalan lahjoja, kuin t‰m‰kin, on siell‰ tuopittain tuhassa". "No, ja ent‰s sitten, Jettchen?" "No, ent‰s sitten, ukko", lis‰si rouva, v‰h‰n ‰istyneen‰ osotellen rakasta puolisoansa. "Mit‰ pid‰t sitten asiasta? Onko se aivan tarpeellista, ett‰ niiden mukulain pit‰‰ saaman kaikkien parasta?... Ja kun min‰ kysyin, mist‰ olivat saaneet niit‰, vastasi joukko aivan ynse‰sti: 'emme rouva Griebelilt‰, vaan Amtmannin Marialta'... Herra Markus, min‰ en tosin tahdo itselleni toisten ihmisten hyv‰‰, -- kernaasti minun puolestani olkoot i‰nkaiken maatilalla ja j‰tt‰kˆˆt vuokransa maksamatta, mutta heill‰ on kaikkein paraat perunamaat koko tiluksilla -- -- -- ". "Jettchen", keskeytti h‰nen miehens‰ varoittavasti puheen, "kuule omaa tuntoasi. Meill‰ ei ole yht‰‰n valittamisen syyt‰, meille k‰y hyvin -- eik‰ minun perheest‰ni saa yksik‰‰n tulla syyhyn tai kehoittaa herra Markusta tekem‰‰n riidan lyhyeksi noiden ihmisten kanssa. Amtmanni on vanha ja h‰nen rouvansa on jo vuoden maannut kipe‰n‰, ja ellei tyttˆ osaisi hoitaa taloutta..." "Niin, tyttˆ -- h‰np‰ minusta onkin kaikkein paras", sanoi rouva Griebel, halveksivaisesti nyk‰ytt‰en niskaansa. Niin, te olette itsekin, herra Markus, n‰hnyt h‰nen, tuon tytˆn vanhassa kaupunkilaispuvussa. Nyt h‰n tosin jo kantaa hein‰tukkoa p‰‰ns‰ p‰‰ll‰, ik‰‰nkuin h‰n olisi sen kanssa tullut maailmaan, mutta ensin alussa -- niin, Jumala varjelkoon!" "Eikˆ h‰n ole kotoisin t‰lt‰ seudulta?" kysyi herra Markus huomiolla. "Varjelkoon! H‰nen puheestaan p‰‰tt‰en lienee h‰n kaukaa t‰‰lt‰. -- Katsokaas, n‰in sen asian laita oli. Heti kuin meid‰n vanha rouva oli kuollut, sairastui amtmannitarkin ja heid‰n piikansa meni tiehens‰, kun h‰n ei ollut n‰hnyt ‰yri‰k‰‰n palkastansa -- se oli sangen ik‰v‰‰ sill‰ toista palveliaa ei ollut saatavissa. Min‰ aloin puhua, ett‰ tahdoin menn‰ sinne pikkuisen katsomaan talon j‰rjestyst‰ -- vaikkei se v‰ki milloinkaan ole huolinut meist‰ -- mutta silloin tuli samalla t‰nne amtmannin veljentyt‰r; h‰n oli kotiopettajana suuressa kaupungissa, sen mukaan kuin ylimets‰nhoitajan rouva kerran kertoi minulle ja t‰m‰ toi mukanansa tytˆn avuksensa. Palvelustytˆn niskoilla nyt tosin on koko talous, sill‰ kotiopettajaneiti, h‰n ei milloinkaan kai koske pataan eli luutaan --". "Brr!" huudahti herra Markus ja pudisti p‰‰t‰ns‰. "No, mit‰ nyt?" lausui rouva Griebel kysyv‰ll‰ muodolla, levitt‰en pienet silm‰ns‰ sel‰lleen, kummastuksen ylˆsvet‰mien vaaleiden silm‰ripsien alla. "Niin, n‰ettekˆ, hyv‰ rouva Griebel", vastasi herra Markus, "min‰ olen heikkohermoinen ihminen, minussa on voittamaton vastenmielisyys kotiopettajia kohtaan". N‰in lausuessaan k‰vi salaman nopeudella veitikkamainen hymyily h‰nen muhkeiden kasvonpiirteidens‰ l‰pi. "Se on, ettette k‰rsi kotiopettajia? -- No sittenp‰ joudutte kauniisen pulaan, herra Markus. Minun Luiseni haluaa myˆskin sellaiseksi -- tosin ei saman laatuiseksi, kuin tuo maatilalla. Sit‰ en min‰ vuorostani voi k‰rsi‰. Loma-ajoilla t‰ytyy h‰nen k‰yd‰ tukevasti kiini tyˆhˆn meid‰n kerallamme -- viel‰p‰ ilman leikitt‰ ja t‰ydell‰ todella. H‰n osaa leipoa, ruokkia siipikarjaa, ja maitotalouteen on h‰n yht‰ perehtynyt kuin min‰ itsekin ja kaiken t‰m‰n ohessa on h‰nell‰ posket niin punaiset kuin Stettinin omena ja h‰n on rivakka ja terve -- Jumalan kiitos -- kuin p‰hkin‰n syd‰n. En min‰ milloinkaan p‰‰st‰ h‰nt‰ matkustamaan suureen kaupunkiin, sielt‰ toisi h‰n vaan kuihtuneet posket ja tyhm‰n k‰ytˆstavan, kuten on neiti Franzin laita maatilalla. Yhden ainoan kerran olen h‰net n‰hnyt Tillrodan kirkossa ja siin‰kin oli kyll‰ksi. H‰n on yht‰ pitk‰ humalaseiv‰s kuin piikansakin, k‰ytt‰yy kauhean ylpe‰sti, on itsekseen ja on vaalea ja kapea kasvoiltaan, niin paljon saatoin huomata paikaltani kirkossa". T‰ss‰ keskeytti h‰n puheensa ja k‰‰ntyi ‰kki‰ oveen p‰in. "Niin, t‰ss‰ seison min‰ nyt, vanha lˆrpˆtteli‰ ja kulutan aikaani ja sent‰‰n on minulla tyˆt‰ k‰det t‰yteen! -- Pikku Pietari, sinun t‰ytyy heti noutaa minulle muutamia nuoria kyyhkysi‰ kyyhkyislakasta ja hakea tuoreita munia; sill‰ aikaa menen min‰ kaatamaan kahvia kannuun. Sitten pit‰‰ t‰‰ll‰ siivottaman. Sill'aikaa saatte, herra Markus, k‰yd‰ katselemassa merkillisyyksi‰ t‰‰ll‰". N‰in lausuen l‰hti h‰n huoneesta. "Pikku Pietari" seurasi h‰nt‰ kantap‰ill‰ ja uusi herra astui takaisin akkunasta, luoden tarkastavan silm‰yksen ymp‰ri huonetta. Ulospist‰v‰ osa, joka muodosti jonkunlaisen altaanin oli keskell‰ t‰m‰n suuren huoneen etusivulla, niin ett‰ altaaniin viev‰n lasioven kummallakin puolen oli akkuna. P‰iv‰n valoa virtasi siis runsaasti huoneesen, v‰h‰n tosin viheri‰ruutuisten karttuunikartiinien v‰rj‰‰min‰ ja valaisi selke‰sti kahta muotokuvaa, jotka vastaiselta sein‰lt‰ katsoivat huoneesen. Sis‰llinen liikutus ajoi veren nuoren miehen poskille ja h‰nen otsansa rypistyi harmista, n‰hdess‰‰n toisen muotokuvista, muhkean miehen vartalon viheri‰ss‰ mets‰st‰j‰n puvussa, jonka ymp‰rill‰ oli kuivettunut, rikkiˆmen‰ roikkuva tammenlehtikiehkura. Niin, sellaiselta t‰ytyi h‰nen n‰ytt‰‰, tuon ylpe‰n herra ylimets‰nhoitajan, miehen, joka hylk‰si ainoan sisarensa sen vuoksi, ett‰ t‰m‰ oli lahjoittanut syd‰mens‰ k‰sityˆl‰iss‰‰tyiselle miehelle ja meni naimisiin sen kanssa, huolimatta veljens‰ vihasta ja vastahakoisuudesta... Niin siin‰ oli el‰v‰ksi tehtyn‰ virkamies-ylpeys, joka el‰iss‰‰n ei tunnustanut sukulaisuuttansa "sep‰n, tuon nokisen veijarin kanssa", ehk‰ nuoren tyˆmiehen paja aikojen kuluessa muuttui suureksi tehtaaksi, j‰ttil‰islaitokseksi, jonka etunen‰ss‰ oli kunnioitettu nimi... Herra ylimets‰nhoitaja oli aikaisemmasta nuoruudestansa pyrkinyt korkealle; siksip‰ toikin h‰n neidon korkeasta aatelista puolisonaan kotiinsa. Kˆyh‰ oli t‰m‰ neito ollut ja viimeinen sukuansa. Kun nuori mies nyt kuitenkin seisoi n‰iden molempain muotokuvien edess‰, ei h‰n en‰‰ saattanut uskoa, ett‰ korkea sukuper‰ olisi ollut ainoana vaikuttimena t‰t‰ avioliittoa p‰‰tett‰ess‰. Ylpe‰n mets‰st‰j‰n kasvoilla oli syv‰‰ intohimoa osoittava piirre, h‰nen tummat silm‰ns‰ paloivat ja tuo nuori morsian h‰nen rinnallaan myrttiviuhka rinnoilla, oli niin enkelintapaisen kaunis, niin selitt‰m‰tˆn vieh‰tys katsannossa, ett‰ oli aivan mahdotonta ajatella n‰iden piirteiden syd‰mellisyyden nyt olevan katoavaisuuden omina ja m‰d‰ntyv‰n maan povessa. Herra Markuksen kodissa tuskin milloinkaan n‰it‰ kahta henkilˆ‰ mainittiin. Poikana ei h‰n ollut tiet‰nytk‰‰n, ett‰ h‰nell‰ oli eno ja t‰ti, jotka asuivat Th¸ringiss‰. H‰n oli sen vuoksi suuresti kummastunut, kun er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kirje ylimets‰nhoitajan rouvalta h‰nen ‰idillens‰ ilmaisi t‰m‰n veljen ‰kkin‰isen kuoleman -- h‰n oli er‰iss‰ mets‰styspidoissa ruhtinaansa luona saanut halvauksen ja kuollut. T‰m‰n kuolontapauksen ilmaiseminen oli ollut usean tuntisena keskustelu-aineena h‰nen vanhempainsa v‰lill‰; sitten oli sangen muodollinen ja lyhyt surukirje is‰n kirjoittama, l‰hetetty "naiselle", jota sitten seurasi ‰idin luopumuskirje kaikista perinnˆn vaatimuksista, h‰nen edesmenneen lapsettoman veljens‰ j‰lkeen, joka kirje oli osoitettu viimemainitun asianajajalle. Sitten oli ik‰‰nkuin esirippu laskettu t‰m‰n tapauksen p‰‰lle -- eik‰ sitten milloinkaan en‰‰ puhuttu t‰st‰ tapauksesta. Jospa tuo ylpe‰ virkamies kerran oli kielt‰nyt sisarensa ja serkkunsa, niin oli tyˆmieskin ollut kyllin ylpe‰ kuolemaansa asti olemaan n‰ist‰ sukulaisista tiet‰m‰tt‰. Mit‰p‰ lienee tuo kaunis nainen ajatellut tuosta luonnottomasta suhteesta? -- Ripeytt‰ ei ollut noissa kasvoissa, jotka osoittivat hellyytt‰ ja autuutta. Kentiesi oli h‰n korkeimmin kuin kukaan muu rakastanut t‰t‰ miest‰, jolle h‰n oli lahjoittanut syd‰mens‰ ja sokeasti seurannut h‰nt‰ el‰m‰n tiell‰. Kentiesi oli h‰n, miehens‰ kuoleman j‰lkeen sovinnollisesti tahtonut ojentaa k‰tens‰ hylj‰tylle sisarelle, kun h‰n koki avata tiet‰ kirjevaihdolle heid‰n v‰lill‰ns‰ -- mutta h‰n oli ankaruudella syˆsty takaisin... Ja nyt oli kuitenkin t‰m‰n sisaren ainoa poika perinyt tilukset Hirschwinkeliss‰. Eikˆ tuo vainaja sen vuoksi ollut tehnyt mit‰‰n testamenttia ett‰ hiljaisuudessa j‰tt‰isi miehens‰ perinnˆn vihdoinkin siihen k‰teen, jolla yksin oli oikeus siihen? H‰n tuskin voi k‰‰nt‰‰ katsettansa pois noista nuoruuden kauniista kasvoista, jotka hymyillen katselivat melkein satunnaisesti runsaista vaaleista, silkinhienoista k‰h‰rˆist‰, mutta se myˆskin kehoitti h‰net k‰ym‰‰n niiss‰ huoneissa, joissa h‰n lesken‰ oli niin monta vuotta el‰nyt yksin‰isyydess‰... Ovet toisiensa vieress‰ oleviin huoneisin olivat avoinna; h‰n saattoi yhdell‰ ainoalla silm‰yksell‰ tarkastaa melkein koko kerroksen. Mik‰ eroitus t‰m‰n esi-isilt‰ perityn, vanhanaikuisesti sisustetun ja tuon uudenaikaisen loiston v‰lill‰, tuossa komeassa huvilassa, jonka h‰nen is‰vainajansa oli rakentanut itsellens‰ tehtaansa l‰heisyyteen! Huone altaanineen oli muhkein, lasiovineen ja sisustettuine huonekaluineen, viheri‰ruusuisin karttuuni p‰‰llyksin, jotka olivat kartiinien kanssa sopusoinnussa. Vanhalla vetoarkulla oli kauniita Meisnerporsliinisia kaluja. Sein‰‰ kaunisti suuri peili ja hyv‰t ˆljymaalaukset. Se lienee aina ollut rouvan huoneena, t‰m‰n vieress‰ oli h‰nen puolisonsa asunut. Leski oli l‰hes kaksikymment‰ vuotta el‰nyt miehens‰ j‰lkeen, mutta viel‰ vaan rippui t‰m‰n yˆnuttu naulassa, ik‰‰nkuin talon herra aivan ‰skett‰in olisi riisunut sen pukeutuaksensa virkapukuun. Tupakkapiiput olivat samassa j‰rjestyksess‰ hyllyll‰ ja kirjoituspˆyt‰ oli n‰ht‰v‰sti ‰‰rettˆm‰ll‰ tarkkuudella pidetty samassa ep‰j‰rjestyksess‰, jollaiseksi ylimets‰nhoitaja sen oli j‰tt‰nyt, kun h‰n l‰hti tuolle ruhtinaalliselle mets‰stysretkelle, josta ei milloinkaan palannut. Omituinen tunne tunkeusi nuoren miehen sisuksiin -- h‰nest‰ oli ik‰‰nkuin h‰n malttamattomasti odottaisi kuulevansa muidenkin askeleita, kuin omiansa n‰iss‰ huoneissa. Yksin‰isyyteen j‰‰nyt leski oli osannut ymp‰rill‰‰n s‰ilytt‰‰ henk‰hdyksen sit‰ rakkauden eloisuutta, jonka tuoni h‰nelt‰ oli riist‰nyt. T‰ss‰ aivan vieress‰ oli makuuhuone. Heti s‰ngyn vieress‰ oli lapsenk‰tkyt, jonka yli kirjava peite oli levitetty, ik‰‰nkuin k‰tkyt ‰sken juuri olisi j‰rjestetty, sitten kun tuo armas, rakastettu nukkuja siit‰ oli otettu! Asian ajajansa kertomuksesta tiesi herra Markus, ett‰ Hirschwinkeliss‰ yksi perillinen oli syntynyt, poika, joka toki lapsena oli kuollut. Suuri m‰‰r‰ helleytt‰ ja syv‰‰ kaipausta lienee t‰ytt‰nyt tuon yksin‰isen vanhan vaimon syd‰men viimeiseen tykytykseen asti, mutta h‰nell‰ oli sit‰ paitsi v‰kev‰ ja raitis mieli, joka ei ollut, suruun vaipuneena uneksinut el‰m‰ns‰ loppupuolta. Siit‰ oli todistuksena kirjahuone, jonka koko henkinen sis‰ltˆ vanhalla rouvalla oli ollut p‰‰ss‰‰n, sit‰ todisti myˆskin viimemainitun viereinen yrttikamari, jonka seinill‰ rippui suuria kimppuja terveellisi‰ kasveja j‰rjestetyiss‰ riveiss‰, joita kasveja vainaja v‰sym‰tt‰ oli koonnut mets‰st‰, muuttaaksensa ne pieness‰ laboratoriossaan l‰‰ketarpeiksi ja voiteiksi. Palaten altaanihuoneesen, veti herra Markus sivumenness‰‰n yhden vetoarkun laatikoista auki. Kokoon k‰‰ritty, suuri huivi oli siell‰ ylimm‰isen‰ ja sen vieress‰ suuri tyˆreppu viheri‰isest‰ atlaskankaasta, jonka puoleksi kiinivedetyst‰ suusta kuivia kasvinvarsia n‰kyi. N‰m‰t olivat kai viimeiset kasvit, jotka edesmennyt oli poiminut tuolta vuorenharjulta, jonka kylm‰t tuulet olivat h‰nelle kuolon tuottaneet. Paitsi kasveja sis‰lsi reppu kirurgillisia aseita, hajuvesipullon ja ahkeraa k‰ytetyn muistikirjan. Hieman ep‰ilev‰ll‰ k‰dell‰ aukasi herra Markus tuon pienen kirjan ha'at. Kuivattuja kukkia oli siell‰ t‰‰ll‰ lehtien v‰liss‰, joihin oli kirjoitettu muistutuksia t‰ysin sujuvalla latinankielell‰. Reseptej‰, talouden pitoa ja asioita koskevia muistutuksia, mietteit‰ sek‰ erityisi‰ alettuja kirjeen malleja vaihteli siin‰. Kirja oli selv‰sti ollut ylimets‰nhoitajan rouvan seurakumppalina h‰nen yksitt‰isill‰ matkoillansa; siihen oli h‰n kirjoittanut kaikki, mik‰ sin‰ hetken‰ oli h‰nen ajatuksissaan ollut -- omituinen, pieni muistokirja, josta tuo poismennyt henki kaikin puolin osoitti itsens‰ sek‰ puhui kaunistelematonta ja v‰‰rent‰m‰tont‰ kielt‰, sellaista, jota tuskin ‰‰ni ja katsanto elinaikana oli tehnyt. T‰ynn‰ hurskasta kunnioitusta edesmennytt‰ kohtaan pani herra Markus tyˆrepun takaisin paikalleen, mutta kirjan otti h‰n mukaansa ja istui altaanille edesmenneen tyˆpˆyd‰n taakse, j‰nnitetyll‰ uteliaisuudella selaillen sit‰. Mitk‰ lienev‰t t‰m‰n omituisen rouvan viimeiset ajatukset olleet ennenkuin ij‰ti kuolinvuoteelle laskettiin? -- Sorealla, ja eritt‰in hienolla kirjoituksella t‰ytetty sivu, ja sitten viimeiset valkoiset, koskemattomat lehdet! -- H‰n luki: "Omantuntoni mukaisesti tarkastettuani olen kuitenkin nyt p‰‰tt‰nyt tehd‰ testamenttim‰‰r‰yksen, kuitenkaan en koskeva miesvainajani koko omaisuutta. -- Te tied‰tte, etten milloinkaan ole omistanut itselleni oikeutta m‰‰r‰t‰ siit‰ vapaasti, p‰invastoin pid‰n itse‰ni sen hoitajana kuolemaani asti. Toisin on laita maatilan kanssa. Se oli sulhaseni ensim‰inen synnyinp‰iv‰ lahja minulle. Sen tulot antoivat minulle avioliittoni alalla, mit‰ tarvitsin neularahoiksi ja avunannoiksi kˆyhille, joita autoin; viel‰p‰ j‰i minulta pieni s‰‰stˆkin, joka on kiinnitettyn‰ Tillrodan ravintolaan. Siit‰ voin ja tahdon min‰ vapaasti m‰‰r‰t‰. Mahdollista on, ett‰ kuolen ennen kun onneton yst‰v‰ni maatilalla -- jossa tapauksessa h‰n ilman mit‰‰n testamentillista m‰‰r‰yst‰ minulta, olisi alttiina kauheimmalle h‰d‰lle. Tosin en tahdo olla miss‰‰n suhteessa tuohon herkuttelevaan amtmanniin, enk‰ h‰nen voittamattomaan tuhlaamisen haluunsa, mutta en saata h‰nen vaimollensakaan antaa maatilaa, ellen tahdo, ett‰ t‰m‰ viimeinenkin pelastuskˆysi heti vaihdettaisiin tarpeettomiin kaluihin ja tuhlaamiseen h‰vi‰isi -- miest‰ns‰ kohtaan on h‰n heikko kuin korsi tuulessa. -- Mit‰ tuumitte, jos m‰‰r‰‰n Agnes Franzin veljentytt‰ren perillisekseni? -- Min‰ pyyd‰n ett‰ jonakuna seuraavana p‰iv‰n‰ tulisitte Hirschwinkeliin, nimitt‰in ei ilman kahta lain hyv‰ksym‰‰ todistajaa". T‰m‰ oli selv‰sti aiottu kirjeeksi edesmenneen laki-asiamiehelle. Kenties oli h‰n viimeisell‰ kasviopillisella retkeilyll‰‰n, ensin poikennut maatilalle, jossa kentiesi joku tapaus oli johtanut h‰net jo tiell‰ tekem‰‰n t‰m‰n kirjeen suunnitelman asianajajalle -- itse kirjeenkirjoittamisen esti kuolema. Herra Markus sulki kirjan ja pisti sen huolellisesti rintataskuunsa... Se oli kummallinen keksintˆ, k‰‰nne jota h‰n ei ollut aavistanut, joka pakoitti h‰net toimiin... H‰nen kasvonsa synkistyiv‰t ja osoittivat haluttomuutta, joka valtasi h‰net. Edesmennyt ylimets‰nhoitajan rouva ei ollut tahtonut olla tekemisiss‰ "tuon herkuttelevan amtmannin kanssa" -- ja nyt vuorostaan tunsi h‰nen perillisens‰ yht‰ v‰h‰n halua k‰yd‰ mihink‰‰n suhteesen amtmannin veljentytt‰ren "kotiopettaja-neidin" kanssa. H‰n n‰ki t‰m‰n hengiss‰; huolellisesti hoidetut, valkoiset k‰det, jotka niin vieh‰tt‰v‰sti osasivat kiekailla miesten silmien edess‰; h‰n laski yhteen tuon pienen palan ranskan kielt‰; muutamia uskaliaita kaavapiirroksia, luuvalosonetteja ja katumuksenteki‰n kasvot alasluoduin silmin, kaikki kappaleita, joista h‰nen silmiss‰‰n sellainen pintapuolinen, pieni kotiopettajaneiti tavallisesti oli luotu!... Kauvan ‰itins‰ kuoleman j‰lleen oli h‰nen is‰ns‰ mennyt uusiin naimisiin, josta oli hedelm‰n‰ pieni tyt‰r, vieh‰tt‰v‰ pikku tyttˆ, jota "suuri veli" jumaloitsi. H‰nen ‰itipuolensa, joka hoiti taloutta, ei katsonut voivansa avutta tulla toimeen tuon pikku meteliˆitsi‰n kasvatuksessa ja siksi oli perheen piiri nelj‰ vuotta sitten lavennettu kotiopettajan joukkoon ottamisella. Mutta jo t‰ll‰ aikaa oltiin kolme kertaa pakoitettu muuttamaan noita nuoria naisia, koska, kun kaikki ymp‰ri k‰vi, pyrintˆ itse p‰‰st‰ Markuksen huvilan haltiattareksi oli ollut paljon painavampi muita velvollisuuden toimia. Kovan ivan puuska juovitti h‰nen huuliansa. Niin -- sep‰ olisi puuttunut, ett‰ h‰n tuon kiitetyn avioliiton t‰hden olisi antanut naittaa itsens‰! -- Ehdottomasti haki h‰nen katseensa vaimon muotokuvaa sein‰lt‰ -- tuolla puoleensa vet‰v‰ll‰ olennolla tuossa ei ollut mit‰‰n yhteytt‰ ‰sken mainitun lain kanssa. Siis oli h‰n leskiaikanansa pit‰nyt itse‰ns‰ ainoastaan Hirschwinkelin tilusten hoitajana. -- H‰n oli luonnollisesta oikeuden tunnosta hoitanut ja enent‰nyt perintˆ‰ halveksitun "sep‰n" pojalle, ehk‰ syv‰sti haavoittavalla ylpeydell‰ oli syˆsty takaisin h‰nen sovintoa tarjoava k‰tens‰? Vakava luonteinen, v‰kev‰ sieluinen nainen oli t‰m‰ suloinen, heikko kukka ollut, joka kullan keltaisten kutrien kullatusta puitteesta onnellisen morsiamen koko rakkauden t‰ytt‰m‰ll‰ alammaisuudella katseli h‰nt‰ -- h‰nen syd‰mens‰ paisui omituisesta kaipauksen halusta. -- "Mit‰ nyt -- luulenpa ett‰ olet uneksia", lausui h‰n itsellens‰ ja pudisti heti p‰‰ll‰ns‰ koko t‰m‰n "narrimaisuuden" kohtauksen ik‰‰nkuin se olisi ollut taudin siemen. "Luulen, ettei teill‰ ole aavistustakaan, ett‰ min‰ olen huoneessa, herra Markus", sanoi rouva Griebel, joka sill‰ aikaa oli astunut huoneesen ja asettanut kahvitarjottimen pˆyd‰lle sohvan eteen. "Ja sent‰‰n on tarjotin kolissut ja helissyt kovempaa kuin olisi pit‰nyt... Mutta te katsoittekin niin hajamielisen‰ tuonne sein‰‰n, ik‰‰nkuin, sieluni kautta, olisitte rakastunut rouvaan". H‰n nauroi ja nousi ylˆs. "Aina korviin saakka, rouva Griebel". _Sellaisen_ olisi sen pit‰nyt olevan, sama se vanha vaiko nuori. "Ai, ai, herra Markus, ‰lk‰‰ tehkˆ poikamaisuuksia!" H‰n lakkasi pyyhki‰m‰st‰ pˆyt‰‰, k‰‰nsi vaivoin p‰‰ns‰ toista kohti ja n‰ytti melkein vihaiselta. -- "Sellainen hospitaalin-akka! Kaukaa n‰ytti h‰n tosin viel‰ monta kertaa kuin omenakukka, niin punaiselta ja valkoiselta, mutta ryppyhinen oli h‰n, kuin kuivattu p‰‰ryn‰, tuo kutrinen p‰‰ oli tullut lumenkaltaiseksi ja k‰ske‰ osasi tuo hieno pieni nainen aivan kuin kenraali". 4. Herra Markus oli alkujaan p‰‰tt‰nyt oleskella Hirschwinkeliss‰ korkeintaan 3 p‰iv‰‰. H‰nen aikomuksensa oli uuden omaisuuden v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarkastuksen j‰lkeen tehd‰ pieni matkustus Th¸ringerwaldin kautta aina Frankiin saakka... Mutta nyt oli jo kolme p‰iv‰‰ kulunut h‰nen tulostansa, eik‰ h‰nen mieleens‰ juolahtanutkaan alkaa aiottua matkaansa, yht‰ v‰h‰n kun h‰n nyt tuumi kaukaisen asemansa t‰hden h‰nelle hankalaa omaisuuden myˆmist‰, jonka h‰n ennen kotoa l‰htˆ‰ns‰ lujasti oli p‰‰tt‰nyt tehd‰. Ei mihink‰‰n hintaan maailmassa olisi h‰n tahtonut luopua t‰st‰ vieh‰tt‰v‰st‰ maan kulmasta, johon h‰n jo tunsi itsens‰ niin kodistuneeksi, ik‰‰nkuin olisi syntynyt tuossa vanhassa, rakkaassa asumuksessa. H‰nen hallussaan oli altaanihuone ja pieni makuukamari, joka oli l‰hell‰ oikealla edellisen vieress‰. Vasemmanpuoleiset asuntohuoneet, jossa ensin oli ylimets‰nhoitaja-vainajan tyˆhuone ja viimeisen‰ laboratorio tuuletutti h‰n huolellisesti ja sitten taas sinetill‰ lukitsi ik‰‰nkuin reliikilaatikon. N‰it‰ huoneita ei milloinkaan k‰ytett‰isi, m‰‰r‰si herra Markus rouva Griebelin suureksi harmiksi. H‰n piti itse‰ns‰ erakkona, joka oli vet‰ynyt maailmasta pois yksin‰iselle vuorenkukkulalle ja jolla tuskin en‰‰ oli aavistustakaan, ett‰ ihmisel‰m‰ yh‰ aaltoillen loiskui vuoren juurella, koska h‰n ei en‰‰ kuullut sen kaikua. Niin hiljaista oli Hirschwinkeliss‰. Kaikki, mit‰ siell‰ kuului talouden pitoon, oli sioitettu takapuolelle, toiselle puolen sannoitettua, muhkeaa pihaa, johon raput johtivat ison rakennuksen sis‰‰nk‰yt‰v‰-ovesta. T‰ll‰ siististi pidetyll‰ pihalla oli ainoastaan hemmoiteltujen kalkkunain lupa liikkua. T‰ss‰ oli myˆskin korein v‰rein maalattu kyyhkyislakka, t‰ss‰ kohotti hedelmi‰ t‰ynn‰ oleva p‰‰ryn‰puu latvaansa korkeuteen ja t‰ss‰ oli Sultanin koirankoppi, ik‰‰nkuin vahtiposti k‰yt‰v‰n vieress‰, mik‰ johti portille... Niin sukkela ja toimekas kuin rouva Griebel olikin talousasioissaan, ei h‰n sent‰‰n k‰rsinyt humua eik‰ melua huoneissa ja ett‰ palveliat kolistelivat ovissa. Akkunain ulkopuolella oli viel‰kin hiljaisempaa. Sangen harvoin n‰htiin edes muutamia naisia risutaakat sel‰ss‰ tai joukkio marjoja poimivia lapsia kulkevan sit‰ tiet‰, joka meni ruohokent‰n l‰pi asuinhuoneen edess‰. Ei sent‰‰n ollut ainoastaan pelkk‰ kodinhupaisuus, joka pysytti herra Markusta kartanossa -- h‰n sai muutamia toimiakin, joista t‰ytyi huolta pit‰‰. Kauvan aikaa sitten ehdoiteltua rautatienrataa, joka koski Hirschwinkeliinkin, piti nyt t‰ydell‰ todella alettaman, ja linja m‰‰r‰tt‰m‰n. T‰m‰n johdosta tuli yht‰ ja toista kirjeenvaihtoa v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarpeelliseksi. Ehdoitettu rata uhkasi kartanon parhaita peltoja, kun nyt yht‰ hyvin vuokraaja Griebelin mielipiteen mukaan radan yht‰ hyvin k‰vi johtaminen v‰hemm‰n arvoisien niittujen l‰pi. Herra Markus oli jo tarkastanut tiluksensa kaikilta tahoilta. Kaikkialla, mihin h‰n meni, havaitsi h‰n kaikki esikuvallisessa kunnossa ja h‰n eritt‰in huomasi n‰kyv‰n huolellisuuden, hedelm‰llisen maan, kuni kalliin aarteen hoitamisessa. Maatila ainoastaan oli siell‰, kasvavassa maassa, kuin siihen sekoitettu huono pahka m‰t‰s. "Niinkauvan kuin ylimets‰nhoitajan rouva eli, n‰yttiv‰t vainiot tuolla viel‰ jotenkin mukiin menevilt‰", sanoi Pietari Griebel, "amtmannilla oli terveellinen kunnioitus vanhaa rouvaanne kohtaan ja k‰vi sen vuoksi itse monta kertaa aurankin per‰ss‰. Sit‰ paitsi oli h‰nell‰ silloin viel‰ renki, mutta sekin meni pian tiehens‰ piian per‰ss‰. Vanhuus on sit‰ paitsi p‰‰lliseksi tullut amtmannille -- h‰n ei p‰‰se mihink‰‰n menem‰‰n keppiins‰ nojaamatta. Mit‰‰n ulkotˆit‰ pellolla ei siis en‰‰ voisi tulla kysymykseen, ellei mets‰nvartia tuolla Grafenholz'issa s‰‰lisi heit‰. H‰n on kotoisin samoilta seuduilta, jossa amtmannilla ennen oli ruhtinaalliset lahjoitus-maat arennilla. Siell‰ oli h‰n poikana ollut p‰iv‰l‰isapulaisena ja n‰ytti sit‰ paitsi mieltyneen entiseen is‰nt‰v‰keens‰, sill‰ sen pienen loma-ajan, jonka h‰nen uuttera tyˆns‰ myˆnsi, k‰ytti h‰n maatilan pelloilla ja tyˆhˆn -- vaimoni sanokoon mit‰ tahtoo -- ottaa tuo vieras tyttˆ pontevasti ja rivakkaasti osaa". Herra Markus ei ollut viel‰ k‰ynynn‰ k‰velyretkill‰‰n maatilan asuinhuoneiden l‰heisyydess‰. H‰nen aikomuksensa oli tosin panna edesmenneen kartanonomistajattaren viimeinen tahto t‰yt‰ntˆˆn, vaikkapa asiakirja siit‰ oli sattunutkin j‰‰m‰‰n tyˆreppuun s‰ilytett‰v‰ksi laillisen viraston sijasta ja vaikk'ei sen alkuper‰isyytt‰ todistajat olleet vahvistaneet, mutta h‰n tahtoi vasta kotiin tultuansa kirjeellisesti toimittaa asian -- h‰nelle oli kokonansa perinpohjin vastenmielist‰ k‰yd‰ persoonalliseen yhteyteen amtmannin ja kotiopettaja-neidin kanssa. Ylip‰‰ns‰ ei h‰nt‰ haluttanut mik‰‰n kanssak‰yminen yksin‰isyydess‰, jota h‰n nyt ensikerran oppi tuntemaan ja jota h‰n nyt halusi t‰yteen mittaan nauttia. H‰n ei tosin ollut aivan kyll‰stynyt -- suuren kaupungin riehuva elo miellytti h‰nt‰ tuhatkertaisesti, koko sielullaan antausi h‰n sen riemullisiin nautinnoihin, sill‰ h‰n oli viel‰ nuori ja terveess‰ veress‰ juoksi el‰m‰nhalua h‰nen suonissaan. Mutta kuluneen talvikauden hurmaavan el‰m‰n meluavan huminan ja vasaroimisen j‰lkeen h‰nen tehtaissaan piti h‰n suloisena nyt ik‰‰nkuin vaipua mets‰seudun nukuttavaan hiljaisuuteen. H‰n oli Hirschwinkeliss‰ valinnut itselleen erin‰isen mielipaikan, tuon pienen huvihuoneen puistomuurin luoteisessa kulmassa. Tuo pieni rakennus oli kahdeksan kulmainen ja tarjosi kahdella ikkunallaan ja yht‰monella lasiovella n‰kyalan kaikkiin suuntiin. Sis‰puolisiin seiniin oli maalattu vaaleentuneita kukkia ja hedelmi‰ harmaalle pohjalle. Pieni kulmasohva ympyri‰isen pienemm‰n pˆyd‰n takana, muutamia ruohotuolia ja kirjahylly sohvan ylipuolella oli koko kalustona, akkunain ja lasiovien ylimm‰iset ruudut olivat peitetyt purpuriv‰risill‰ kattuuni-akuttimilla, jotka antoivat huoneelle taikamaisen valon. Toisen, vasemman puolisen lasioven ulkopuolella oli pieni balkonki puisin rintanojin ja siit‰ -- sep‰ juuri se olikin, joka enemm‰n kuin mik‰‰n muu teki paikan niin miellytt‰v‰ksi, niin puoleensa vet‰v‰ksi uudelle is‰nn‰lle -- k‰vi rappuset suoraan aavalle kent‰lle puiston ja sen muurin ulkopuolella. Kapea ruohovyˆ meni t‰ss‰ vaan pitkin muuria, t‰m‰n viheri‰n maton toisella puolen aaltoili vilja l‰himm‰ll‰ ohrapellolla. Tiluksilla olonsa nelj‰nten‰ p‰iv‰n‰ istui herra Markus aamulla huvihuoneessa ja kirjoitti. H‰n oli laittanut tuon pienen huoneen viel‰kin sievemm‰n n‰kˆiseksi tuomalla sinne joukon valittuja teoksia "kirjahuoneesta", kaikellaisia kirjoituspˆyd‰n tarpeita ja laatikon Regaalia sikaareja... H‰n oli juuri sytytt‰nyt yhden n‰ist‰ ja keve‰t, siniset savupilvet karkoittivat juuri kamomilla ja lavendelikukkien tuoksun, jota aamutuuli ylimets‰nhoitajan rouvan kryytitarhasta ajoi huoneesen. -- H‰n oli istahtanut kulmasohvalle vastap‰‰t‰ balkongille viev‰‰ lasiovea. Siit‰ saattoi h‰n lasiruutujen l‰pitse yhdell‰ silm‰yksell‰ tarkastaa sit‰ tiet‰ joka meni asuinrakennuksen ohi ja joka melkein vaakasuorassa viivassa leikkasi viljellyn pellon ja jonka kaukana et‰isyydell‰ mets‰n varjo, joka siell‰ alkoi, ik‰‰nkuin vangitsi. Yksi ainoa kapea polku oikealle haarautui tiest‰ ja johti pienen m‰nnistˆn l‰pi maatilalle. Tullen t‰t‰ polkua, astui ‰kki‰ h‰nen n‰kˆpiiriins‰ naisen haamu -- se oli maatilan piika. K‰ymisest‰ ja vartalosta tunsi h‰n heti t‰m‰n, ehk‰ t‰n‰‰n, paitsi tuota kamalaa valkoista huivia, jota rouva Griebel vihoissaan oli "suojelustilkuksi" nimitt‰nyt, sit‰ paitsi viel‰ leve‰rˆyt‰inen olkihattu varjosti h‰nen kasvojansa. H‰n kulki vitkaan ja alaspainetuin p‰in. Vasemmassa k‰dess‰ oli h‰nell‰ harava ja sivumenness‰‰n antoi h‰n kasvavat viheri‰t ohrant‰h‰t luistaa oikean k‰tens‰ sormien lomitse. Kuten kultapohjalle kuvautui tuo nuori tyttˆ auringon paistamalle yksin‰iselle maaseudulle. N‰ht‰v‰sti oli h‰n matkalla kaukana siaitsevalle niitylle, kootaksensa nyt ru'oille sen hein‰n, jonka muutama p‰iv‰ sitten oli niitt‰nyt. H‰n n‰ki tytˆn tulevan aina l‰hemm‰ksi. Tytˆll‰ ei varmaankaan ollut aavistusta, ett‰ puistohuoneessa joku seurasi h‰nt‰ ja jokaista h‰nen liikett‰ns‰ r‰v‰ht‰m‰ttˆmin silm‰yksin. Herra Markus ei ollut muistanutkaan tuota tyttˆ‰, joka puron yli viev‰ll‰ sillalla niin vastahakoisesti oli h‰nt‰ auttanut, kun h‰n pyysi, mutta nyt johtui h‰nen mieleens‰ tuo ‰re‰, lyhyt tapa, jolla tyttˆ h‰net poisti. T‰t‰ muistellessaan t‰ytyi h‰nen nauraa itseksens‰ ja h‰n tunsi halua viel‰ kerran ruveta juttelemaan tuon vastahakoisen tytˆn kanssa. H‰n nousi sohvalta ja meni ovelle, samalla kun tyttˆ ‰kki‰ pys‰htyi ehditty‰ns‰ l‰helle puistomuurin kulmaa ja veti kirjeen taskustansa. N‰ytti ik‰‰nkuin h‰nen silm‰yksens‰ olisi etsinyt jotakuta tilan palveliaa, mutta ei rakennuksen ulkopuolella, eik‰ akkunoissa n‰kynyt eik‰ liikkunut ket‰‰n. ƒkki‰ tehden p‰‰tˆksens‰ astui tyttˆ ruohikolle puistomuurin l‰ntiselle puolen menn‰ksens‰ takapihalle, jossa varmaankin tarhapiikoja voi kohdata. Samalla hetkell‰ tuli herra Markus balkongille, rivakasti astui h‰n rappuja alas ja asettui tytˆn eteen. T‰m‰ vet‰ytyi taaksep‰in h‰mm‰styksest‰, ik‰‰nkuin maa olisi au'ennut h‰nen edess‰ns‰ ja h‰mm‰styksiss‰‰n pudotti h‰n haravansa maahan. "Kirje on varmaankin jollekulle t‰ss‰ talossa -- anna se minulle! Min‰ toimitan, ett‰ se tulee perille", sanoi h‰n hymyillen ojentaen k‰tens‰ kirjett‰ kohti. Sanaakaan lausumatta antoi tyttˆ h‰nelle kirjeen. "Mit‰ hittoja -- seh‰n on minulle!" huudahti h‰n katsahdettuansa osoitteesen. "Kenelt‰?" Tyttˆ kumartui ottaen haravansa maasta. "Ei suinkaan herraltasi?" kysyi h‰n viel‰, kun ei vastausta heti kuulunut. "On, amtmannilta", vastasi tyttˆ nyt yht‰ h‰millisell‰ sanojen itaruudella, jota herra Markus jo oli oppinut tytˆss‰ tuntemaan. Hymyillen pudisti h‰n p‰‰t‰‰n. "Hei, kas vaan kuinka soma naisen k‰siala vanhalla herralla on!" "Se ei ole h‰nen k‰sialaansa, h‰n ei n‰e kirjoittaa --". "Vai niin, sitten on h‰n sanellut ja joku talon naisista, luulen varmaan, ett‰ neiti kotiopettaja on kirjoittanut kirjeen". H‰n piti kirjett‰ tarpeeksi et‰‰ll‰ itsest‰ns‰ oikein tarkastaaksensa adressia. "Kaunis ja kevyt k‰siala ja lumivalkealla paperilla kuten sopii naiselle, jolla ei ole yht‰‰n mit‰‰n tekemist‰ keittokalujen ja tomupyyhkeinten kanssa". Tyttˆ nosti ‰kki‰ p‰‰t‰ns‰ ylˆsp‰in ja h‰n toivoi saavansa kuulla ter‰v‰n vastauksen, mutta turhaan. Tyttˆ antoi p‰‰ns‰ taasen painua rintaansa vasten ja oli vaiti. "Sin‰ varmaankin olet kovin mieltynyt nuoreen neitiin?" kysyi h‰n taasen pist‰en sikaarin suuhunsa. "Sit‰p‰ en luulisi", vastasi tyttˆ ja astui v‰h‰n taaksep‰in, ik‰‰nkuin h‰n olisi tahtonut v‰ist‰‰ tupakan savun sinisi‰ renkaita, jotka ‰kki‰ liehuivat h‰nen p‰‰ns‰ ymp‰rill‰. Niin naurettavaa! Tyttˆ, jonka vertaistensa joukossa yleisiss‰ huvipaikoissa t‰ytyi henki‰ karkeimman tupakan paksuja pilvi‰, h‰nt‰ h‰iritsee v‰h‰inen sikaarinsavu, ik‰‰nkuin h‰nen hermonsa olisivat yht‰ tunteelliset, kuin hienoimpien naisten -- t‰ss‰ h‰n sangen todenmukaisesti apinoipi kotiopettajaa. T‰m‰ suututti ja kiihdytti herra Markusta uusiin kokeisiin -- h‰n veti nyt vasta muutamia aika savuja sikaarista. "Sin‰ et luule", kertoi h‰n. "Mutta h‰nen ylh‰inen k‰ytˆksens‰ miellytt‰‰ sinua kuitenkin, luulen ma. Sin‰ varmaan sangen halusta toivoisit olevasi h‰nen sijassansa. Mit‰?" "Sep‰ olisi kummallinen toivo --". "No, miksi niin? Saada hoitaa kauniita k‰tˆsi‰ns‰ ja hyv‰ss‰ levossa passauttaa itse‰ns‰ viileesen kamariin olisi kuitenkin tuhat vertaa vieh‰tt‰v‰mp‰‰ kuin haravoita heini‰ niityll‰ ja koleassa tyˆss‰ paistua auringon paahtaessa". "Tarkoitatteko t‰ll‰, -- ett‰ neiti ei tekisi tyˆt‰?" "Jumala varjelkoon, en suinkaan!" jatkoi h‰n ivaten. "Min‰ p‰invastoin olen vakuutettu siit‰, ett‰ h‰n hansikat k‰dess‰ sangen ahkeraa poimii kukkia ja tekee niist‰ siroja seppeleit‰, jotka h‰n kuivaa johonkin muistikirjaan tai maalaa viriv‰rill‰. H‰n virkkaa pitsi‰, h‰n kirjoittaa, h‰n lukee ja soittaa pianolla sormiharjoitukset l‰pitse hirve‰n t‰sm‰llisesti kaikkien heikkohermoisten ihmisten huviksi. No, eikˆ ole totta, mit‰ sanoin?" "Kyll‰ osaksi", vastasi tyttˆ, vet‰en olkihattunsa syvemm‰lle otsaan. Kauniit hoikat, mutta sangen ahavoittuneet sormet koskivat silloin hatun rˆyt‰‰n. "Niin, n‰etkˆ nyt", sanoi h‰n veitikkamaisesti hymyillen. "Min‰ luulen myˆskin, ett‰ h‰n sangen hyvin osaa arvostella, oletko perinpohjin laassut ja tomuttanut h‰nen huoneensa ja sitten siivonnut kaikki j‰rjestykseen. Ja yht‰hyvin t‰ytyy h‰nen voida p‰‰tt‰‰, onko pannukakku onnistunut ja eikˆ paistia ole poltettu". Valkoisen huivin alta kuului pienen naurun heikko alku. "Min‰ tied‰n vaan, ett‰ h‰n sangen harvoin on tyytyv‰inen minuun", sanoi tyttˆ sitten heti vakavalla ‰‰nell‰. "Sin‰, lapseni, annat varmaankin syyt‰ valituksiin v‰ltt‰m‰ttˆm‰n alamaisuuden puutteesta. Siksikˆ neiti kotiopettaja torui sinua?" "Ei siksi, mutta h‰n lausuu usein minulle katkerimpia sanoja, kun ei voimani ensink‰‰n tahdo pysy‰ tahtoni tavalla". H‰n antoi k‰tens‰ sikaarineen vaipua ja h‰nen silm‰yksens‰ koki kummastusta osoittaen tunkeutua olkihatun ja huivin l‰pi. "Sin‰ puhut merkillisen huolellisesti ollaksesi tyttˆ sinun s‰‰dyst‰si", sanoi h‰n ik‰‰nkuin viel‰ kuunnellen tytˆn sanoja. Tyttˆ hyp‰hti h‰mm‰styneen‰ ja ojensi k‰tens‰ ik‰‰nkuin kielloksi. "Ah, suo anteeksi, min‰ unhotin", sanoi h‰n ja pyyhk‰si k‰dell‰ns‰ otsaansa ja tuuheita hiuksiansa. "Sin‰ olet palvellut kaupungissa, hienoissa perheiss‰ ja jotain herrastapoja on ehtinyt sinuun silloin kiinty‰. Toihan nuori neitisi sinut mukanansa, miten olen kuullut -- sin‰ olit kai samassa perheess‰ h‰nen kanssaan?" Tyttˆ viivytti vastaustansa v‰h‰n aikaa ep‰illen. "Niin, me olimme samassa perheess‰ -- kenraali von Guseckin perheess‰ Frankfurtissa", sanoi h‰n ja tarttui koneellisesti, poisk‰‰nnetyin kasvoin aaltoaviin t‰hkiin viereisell‰ ohrapellolla. "Min‰ olin aina h‰nen kanssansa ja tein h‰nelle kaiken sen kamarineitsyt palveluksen, jommoista tuollainen hennoiteltu 'kotiopettajaneiti' tarvitsee, ja koska min‰ olen eri‰m‰tˆn h‰nest‰ --". "Niin seurasit h‰nt‰ t‰nne suoraan kurjuuteen", t‰ytti h‰n tytˆn alkaman lauseen. "Sin‰ olet sent‰‰n sangen kummallinen tyttˆ, sin‰ v‰it‰t, ettet ole mieltynyt nuoreen neitiisi ja sent‰‰n pid‰t yht‰ h‰nen kanssansa, suoraan sanoen kuin 'savi ja olki'. H‰ness‰ lienee jonkunlainen loihtuvoima, jotain tuosta Hamelnin rotanpyyt‰j‰n demoonillisesta voimasta. N‰ytt‰‰kˆ h‰n kauniilta?" Tyttˆ nojautui t‰hkiin p‰in, joita h‰nell‰ oli kourassaan ja nyk‰isi olkap‰it‰ns‰. "Sit‰, joka on jotakuta aivan l‰hell‰, arvostellaan harvoin oikein --". "Sfinksi!" huudahti h‰n ja astui askeleen l‰hemm‰ksi tyttˆ‰. "Sin‰ arvoituksia t‰ynn‰ olevilla vastauksillasi tekisit h‰net minua miellytt‰v‰ksi henkilˆksi". H‰n naurahti raikkaasti, se kuului sent‰‰n jotenkin ivalliselta. "Rakas vaiva turhaan, lapseni. H‰nen kotiopettajamuotonsa ei minua kiihdyt‰. Min‰ menen pois h‰nen tielt‰ns‰, miss‰ vaan voin. Mutta toista min‰ halusta toivoisin -- ja se on saada oikein n‰hd‰ h‰nen eri‰m‰tˆint‰ varjoansa". Ennenkuin tyttˆ sai aikaa sit‰ aavistaakaan, oli h‰n rohkealla k‰dell‰ tarttunut tytˆn huiviin ja hatun rˆyt‰‰n, sek‰ taivutti molempia v‰h‰n sivulle, mutta samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ vet‰ysi h‰n jotenkin nolona, johon tuli lis‰ksi pelon vivahdus, askeleen takaperin tytˆst‰ -- h‰n oli n‰hnyt h‰mm‰stytt‰v‰n kauniit kasvot. Harmin huudahduksella veti tyttˆ p‰‰hineens‰ taasen otsalle ja riensi h‰nen ohitsensa. Ehditty‰ns‰ v‰h‰n matkaa eteenp‰in, pys‰htyi h‰n viel‰ kerran ja sanoi v‰risev‰ll‰ ‰‰nell‰, sek‰ ainoastaan puoliksi k‰‰ntyneen‰ seuraavat sanat: "Te teette pilkkaa neidist‰ maatilalla sen vuoksi ett‰ h‰n toimii enemm‰n henkisiss‰ tˆiss‰ ja samalla hetkell‰ osoitatte k‰ytˆksell‰nne, miten syv‰lle nainen alenee teid‰n silmiss‰nne sen tyˆn kautta, jota min‰ teen -- tuomitseeko mies sill‰ tavoin"? T‰ss‰ k‰‰nsi tyttˆ h‰nelle selk‰ns‰, ja poistui niin nopeasti ett‰ muutaman silm‰nr‰p‰yksen kuluttua oli kadonnut h‰nen n‰kyvist‰ns‰. Harmistuneena puri h‰n alahuultansa ja heitti sikaarin luotansa kauvas nurmikolle. H‰n ei en‰‰ k‰sitt‰nyt itse‰ns‰, eik‰ tekoansa ja h‰nen ‰itipuolensa, joka niin usein torui h‰nt‰ ja oli vihainen, kun h‰n teki pilkkaa kaikista nuorista naisista h‰nen seurapiiriss‰‰n ja kun h‰n ilke‰ll‰ ivalla selitti, ett‰ h‰nen t‰ytyi pid‰tt‰‰ itse‰‰n ett‰ h‰n saataisiin, jospa vaan tanssissakin, koskemaan "nyˆr‰ttyihin mamselleihin", -- h‰nen silm‰ns‰ olisivat varmaankin nyt levinneet jos h‰n olisi n‰hnyt tuon mielentilan johon herra Markus nyt omasta k‰ytˆksest‰‰n oli joutunut. Mutta niinp‰ olikin h‰n sit‰ ennen tuntenut itsens‰ ik‰‰nkuin p‰ihtyneeksi ja mik‰ h‰net oli huumannut, oli tytˆn ‰‰ni, joka ik‰‰nkuin hupainen arvoitus oli tunkeunut h‰neen hummitetusta, salaper‰isest‰ h‰m‰r‰st‰. Yht‰ rivakasti, kuin h‰n oli tullut alas, juoksi h‰n balkongin rappuja ylˆskin, lˆi lasioven kovasti kiini ja astui muristen akkunan luo. Ah, mit‰ kaikki t‰m‰ merkitsee, miksi kun kaikki ymp‰ri k‰y, h‰n tuli niin liikutetuksi sielunsa pohjukkaan asti. Kaikkien h‰nen yst‰v‰ins‰ joukossa ei ollut ainoatakaan, joka olisi j‰tt‰nyt taputtamatta kaunista palvelustyttˆ‰ leu'an alle, sek‰, jos tilaisuutta oli, painamatta myˆskin suudelman ympyri‰iselle, ruusunpunaiselle poskelle, ja kenenp‰ mieleenk‰‰n olisi johtunut, siit‰ keksi‰ jotain teki‰‰ alentavaa, siin‰kin tapauksessa, ett‰ asianomainen olisi ponnistanut vastaan. Oliko se mik‰‰n rikos ett‰ h‰n oli koskenut tuohon hirve‰n korkeaan olkihattuun ja suojelustilkkuun? -- Yhden ainoan silm‰yksen t‰hden vaan oli h‰nt‰ huomautettu, ik‰‰nkuin h‰n olisi hirhiluinen, joka lupaa saamatta oli tunkeunut kaikkein pyhimp‰‰n. Tyttˆh‰n k‰vi tavallisesti ulkotˆiss‰ -- eikˆ h‰n sellaisissa tilaisuuksissa saanut pit‰‰ hyv‰n‰ns‰ h‰pe‰m‰ttˆmi‰kin silm‰yksi‰ ensimm‰iselt‰ matkustavalta kis‰llilt‰ joka astui h‰nen luoksensa kysym‰‰n oikeata tiet‰?... Mutta h‰n oli muka "kamarineitsy" maatilalla; h‰n oli saanut maistaa hienompaa sivistyst‰. Kielt‰m‰tt‰ oli h‰nell‰ sit‰paitsi ter‰v‰ p‰‰ ja synnynn‰inen kyky heti mukautua oloihin, jonka vuoksi h‰n k‰ytt‰ysikin ik‰‰nkuin olisi kuulunut amtmannin perheesen, ehk‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰ t‰ytyi kantaa kotiin pellon antimia ja tehd‰ tyˆt‰ haravalla ja kuokalla pellolla ja niityll‰. 5. Herra Pietari Griebel keskeytti n‰m‰t v‰h‰n huvittavat mietteet. H‰n oli ollut ulkona tiluksilla ja saattoi takaisin tullessaan tyytyv‰isesti hieroen k‰si‰ns‰ kertoa herra Markukselle, ett‰ rautatien insinˆˆrit olivat t‰ydess‰ tyˆss‰ viitoen tilan niittymaille rautatien rataa -- viereiset pellot saivat olla rauhassa. Radan uuden suunnan johdosta oli amtmannin Franz toimittanut oikein n‰ytelm‰n. -- Pietari Griebel oli sopivan matkan p‰‰ss‰ saanut kuunnella h‰nen sappea kuohuvaa vastav‰itett‰ns‰ sek‰ kaikkea h‰nen jyry‰ns‰ ja meluansa. Mutta rautatien rata olikin menev‰ suoraan h‰nen pihapiirins‰ yli ja niin l‰hell‰ asuinhuoneen kulmaa, ett‰ tuon vanhan m‰d‰ntyneen rakennuksen muutaman vuoden kuluttua v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti t‰ytyi pudota alas yhdeksi soral‰j‰ksi. T‰t‰ kuullessaan muisti herra Markus kirjeen, jonka oli pist‰nyt taskuunsa ja jonka h‰n kohtaamisensa j‰lkeen tytˆn kanssa kokonaan oli unohtanut. H‰n aukasi sen ja silm‰si tuota pikaa sen sis‰llyksen, yht‰ paljon huvitettuna kuin vihoissaankin siit‰ -- ihmiset maatilalla olivat sent‰‰nkin, kaikki j‰rjest‰ns‰, is‰nn‰st‰ piikaan asti, parantumattomasti ylpeyden perkeleen valtaamina, kummallinen seura, naurettava sekoitus ylpeytt‰, luulottelua ja h‰mi‰! Amtmanni ei ensink‰‰n huolinut siit‰ tekoasiasta, ett‰ perillisen laillisesti saavutetun oikeuden mukaan arentitila jo yˆ ja vuosi sitten oli h‰nelt‰ pois tuomittu. Seikkaper‰isell‰ tavalla vastusti h‰n tilusten is‰nn‰n sopimatonta esiytymist‰ rautatiekysymyksess‰, jonka kautta h‰nelle, amtmannille, t‰m‰n arentimiehelle oli vahinkoa saatettu. Ei milloinkaan eik‰ mill‰‰n ehdoilla suostunut h‰n siihen, ett‰ h‰nen talousrakennuksensa sioitettiin toiselle puolen huonetta, yht‰ v‰h‰n kuin h‰n suvaitsi sit‰, ett‰ h‰nen oma rakennuksensa jonakuna kauniina p‰iv‰n‰ rym‰ht‰isi kokoon sen asujain yli. -- Vihdoin koski h‰n sivumennen muutamilla h‰t‰isill‰ sanoilla sit‰ seikkaa, ett‰ h‰nen tosin viel‰ oli maksamatta tuo "mit‰tˆn summa", jonka h‰nen tuli suorittaa vuokraa, mutta h‰n odotti joka p‰iv‰ suurempaa rahal‰hetyst‰, jonka kanssa h‰nen poikansa, upporikas mies Kaliforniassa, k‰sitt‰m‰tˆnt‰ kyll‰, viivyskeli -- heti rahojen saavuttua, piti mainittu "turhanp‰iv‰inen asia" suoritettaman. "Niin, niin, siten ohjaa ja toimii herra amtmanni", sanoi Pietari Griebel hyv‰luontoisesti naurahtaen, herra Markuksen ilmottettua h‰nelle kirjeen sis‰llˆn. "H‰n on juuri hauska veitikka --" "'Hauska veitikka?' -- sellaisia mukavia sanantapoja sin‰ aina keksit -- ei, oikea suupaltti h‰n on", keskeytti h‰nt‰ h‰nen rouvansa. T‰m‰ oli juuri leikannut itsellens‰ persiljaa kyˆkkitarhasta, jolta puolen h‰n oli noussut rappuja myˆden paviljonkiin ja ojensi nyt kouransa, t‰ynn‰ persiljaa, ovesta varoittavaisesti sis‰‰n. "ƒlk‰‰ Jumalan t‰hden, herra Markus, ryhtykˆ siihen. H‰n teid‰t kyll‰ sokaisee niin ettette kuule ettek‰ n‰e mit‰‰n. H‰n luulee ik‰‰nkuin haikara sadussa, ett‰ kun h‰n vaan ummistaa silm‰ns‰ ei yksik‰‰n ihminen n‰e, mihin n‰lk‰linnaan h‰n on joutunut oman syyns‰ t‰hden. Kertomuksella pojasta Kaliforniassa kokee h‰n ummistaa teid‰n silm‰nne, kuten h‰n on tehnyt kaikille niille tyhmille ihmisille, joille h‰nen on velkaa. Lienee aika harakka, tuo niin vanhan petturin nuori herra poika". "ƒl‰ nyt tee pahemmaksi, kuin se on, pikku Jetta! Eih‰n se muuten ole tapasi!" sanoi h‰nen miehens‰. "Ylimets‰nhoitajan rouvan kautta tied‰n min‰, ett‰ nuori Franz oli hyv‰ ihminen -- ei mik‰‰n muu, kuin huoli ja harmi huonosta taloudenpidosta lahjoitusmailla ajoi h‰net avaraan maailmaan. H‰n lienee todellakin l‰hett‰nyt kotiin suuren kultakappaleen, mutta totta myˆskin on, ett‰ h‰nest‰ ei ole sittemmin kuulunut, sek‰ h‰n on ollut kuin kuollut ja haudattu ja h‰nen vanha ‰itins‰ suri itsens‰ sen vuoksi kuoliaaksi". "No, nyt kuulette sen itse, herra Markus," muistutti rouva Griebel, v‰h‰n ‰rtyneen‰ ja osoitti peukalollaan puhujaan. "Ja viel‰ vaaditaan, ett‰ tuollainen hyˆdytˆn poika, jolla ei edes ole kyn‰‰ eik‰ mustetta omalle ‰idillens‰, pidett‰isiin kunnioitettavana henkilˆn‰. -- Sit‰ saat odottaa, Pietari". N‰in sanoen kapusi h‰n muristen ja vaivalloisesti rappuja alas vied‰ksens‰ persiljan keittiˆˆn. Herra Markus mittasi askeleillaan lakkaamatta paviljongin lattiaa sittenkin kuin Pietari Griebel oli l‰htenyt huoneesta ja mennyt vieress‰ siaitsevaan lehtimajaan, johon h‰nen rakas tytt‰rens‰ oli tuonut h‰nen suuruksensa: voita, leip‰‰, palanen makkaraa ja lasillisen kullanloistavaa Nordh‰user viini‰. Amtmannin kirjeen kautta oli perinnˆnkysymys, jonka sattuma oli ohjannut nuoren kartanonomistajan k‰siin, astunut uudelle tolalle. Viel‰ saman p‰iv‰n aamuna oli h‰n luullut helposti voivansa panna edesmenneen t‰tins‰ ilmeisen toiveen toimeen, v‰h‰n ennen l‰htˆ‰ns‰ keskustelemalla asianajajansa kanssa, sek‰ parilla kirjeell‰ Berlinist‰, jonka kautta h‰nelle niin vastenmielinen persoonallinen yhteensattumus asianomaisten kanssa ei olisi tullut tarpeelliseksi. Mutta nyt ilmautui uusi henkilˆ n‰kymˆlle -- lˆytyi viel‰kin yksi henkilˆ, poika, josta vainajan sanottiin pit‰neen hyv‰‰ mielt‰, eik‰ h‰nt‰ sent‰‰n testamenttim‰‰r‰yksess‰ sanallakaan mainita. Oliko h‰n kentiesi mielelt‰‰n yht‰ heikko ja hell‰syd‰minen kuin ‰itins‰kin ja yht‰ v‰h‰n kuin t‰m‰ pystyi vastustamaan amtmannin omavaltaisia ja hillitsem‰ttˆmi‰ tapoja ja mielt‰, ja oliko vainaja aavistanut, ett‰ perheen viimeinen turva ei h‰nenk‰‰n k‰dess‰ns‰ olisi vakuudessa? Sit‰ vastaan t‰ytyi vanhan rouvan pit‰‰ suuressa arvossa nuoren tytˆn luonteenlujuutta, kun h‰n oli halunnut panna nuoruuden yst‰v‰ns‰ t‰m‰n suojan alle. Herra Markus ei saattanut k‰sitt‰‰ t‰t‰ sokeutta. -- Edesmennyt oli uupumattoman ahkera ja tyˆt‰tekev‰ henkilˆ. H‰n oli aina oikealla ajalla ollut kohdattavana ulkona pellolla ja maitokamarissa, kyˆkiss‰ ja laboratorissa, kˆyhien sairasvuoteella kuten kirjoitus- ja tyˆpˆyt‰ns‰kin ‰‰relt‰, eik‰ h‰nen mieleens‰ ollut milloinkaan johtunut j‰rjestytt‰‰ vieraan k‰dell‰ nauhaakaan puvustaan tai kampauttaa hiuksiaan... Miten maailmassa sitten tuli, ett‰ tuo k‰yt‰nnˆllisesti toimelias rouva uskoi sellaisen toimen tytˆlle, josta h‰n juuri oli kuullut kerrottavan, ett‰ h‰n nykyisess‰kin alennetussa tilassaan yh‰ n‰ytteli suuren maailman naisen osaa, ettei h‰n liikuttanut k‰tt‰‰n eik‰ jalkaansa auttaakseen rappiolle joutunutta taloutta, sek‰ viel‰ vaati kamarineitsyt palvelusta palvelialta, jonka aikaisin ja myˆh‰‰n t‰ytyi toimia sek‰ sis‰ll‰ huoneessa ett‰ ulkotˆiss‰? H‰n kirosi tyhm‰‰ mielijohdettansa, joka h‰nen pani tutkimaan tuota vanhaa pussia -- jos h‰n olisi vaan ollut viisas ja antanut sen vanhanaikuisen sis‰llyksen katsomatta m‰d‰nty‰ nurkassaan piirongin laatikossa... P‰‰lle kaupaksi oli h‰n nyt niin rajattoman tyhm‰, ett‰ ajatteli vanhan amtmannin rouvan kohtaloa ja piti velvollisuutenansa omantuntonsa mukaisesti punnita asiaa... Niin paljon kuitenkin oli varma: ylimets‰nhoitajan rouva oli huolimatta selv‰st‰ ja ter‰v‰st‰ j‰rjest‰‰n, perinpohjin erehtynyt valitun perillisen luonteen ja henkilˆn suhteen -- kentiesi oli n‰ytelty komediaa h‰nen kanssaan. Eikˆ h‰nen velvollisuutensa ollut ojasta toisen erehdys ja pikemmin j‰tt‰‰ tuon pienen perinnˆn nuoremman Franzin k‰siin. Kenp‰ takaisi, ettei "suuren maailman naisella" ilmautuisi kosia heti kun kertomus perinnˆst‰ tulisi tiedoksi. Sellaisessa tapauksessa kotiopettaja neiti varmaan ei hetke‰k‰‰n ep‰ilisi myˆntyen vastatessaan. Vieraat ihmiset menisiv‰t pois perinnˆn kanssa ja kipe‰-raukka maatilalla saisi maata siell‰ ja katsella. Vihastuneena pyyhk‰si h‰n molemmilla k‰sill‰‰n hiuksiansa. Nyt ei h‰nell‰ muuta neuvoksi ollut, kuin ottaa asia k‰siins‰ ja, niin vastenmieliselt‰ kun se tuntuikin, omin silmin tutustua amtmannin ja kotiopettaja-neidin suhteisin. Koko p‰iv‰n oli h‰n huonolla tuulella. Illalla otti h‰n hattunsa ja l‰hti retkeilylle mets‰‰n. -- Ainoastaan mets‰nhoitajien ja hirsienvet‰jien kulkema ajotie eroitti Hirschwinkelin tilukset Grafenholzista, ruhtinaallisesta mets‰palstasta ja melkein t‰m‰n kulkuv‰yl‰n viereen p‰‰ttyi laaksonotkelmakin. Ainoastaan pieni pala niittymaata hiipi t‰ss‰ viel‰ mets‰n ja tien v‰lill‰ ja t‰ll‰ ruohoa kasvavalla paikalla oli ruhtinaallisen mets‰nvartian asunto. Se oli kaunis, uusi tiilihuone, suurilla, auringon valossa loistavilla akkunoilla. Huoneen toisella puolen ymp‰rˆi valkoiseksi maalattu puu-aitaus pient‰ puistoa, sis‰lt‰v‰ korkeintaan pari, kolme multapenkki‰. Jo kaksi kertaa ennen oli herra Markus retkill‰‰n pys‰htynyt t‰lle paikalle ja t‰n‰‰nkin pys‰hdytti h‰n k‰yntins‰, kun huoneen punaiset sein‰t ‰kki‰ v‰lkkyiv‰t metsikˆst‰. Mets‰nvartian, joka t‰ss‰ huoneessa asui t‰ytyi viett‰‰ oikeata erakon el‰m‰‰. H‰n oli ainakin naimaton mies, joka huoneensa avain taskussa meni toimiansa t‰ytt‰m‰‰n. T‰m‰ ovi ei milloinkaan ollut vieraanvaraisesti auki, ei heikoinkaan savuhattara milloinkaan noussut savutorvesta. Ikkunoissa, joiden sis‰laudalla tosin n‰kyi muutamia kukkaruukkuja, mutta joita ei milloinkaan kauniisti sovitetut akuttimet kaunistaneet, ei n‰kynyt milloinkaan inhimillist‰ olentoa, yht‰hyvin kuin milloinkaan kuultiin taloustoimien h‰ly‰, tai muuta ‰‰nt‰ n‰iden nelj‰n sein‰n v‰lilt‰; ainoastaan tuolla ylh‰‰ll‰ ullakkokamarin ikkunassa rippui kolme, nelj‰ puista linnunh‰kki‰, joissa pulmuset ja ristinokat el‰mˆiv‰t, ja jyrk‰nteell‰ huoneen takana kiipeili kaksi m‰‰kiv‰‰ kuttua ymp‰ri, n‰m‰ luultavasti olivat mets‰nvartian karjaa. Hirschwinkelin uuden is‰nn‰n oli tehnyt usein mieli l‰hemmin katsoa ikkunasta mets‰nvartian huoneesen n‰hd‰ksens‰ millaisella lukemisella entinen p‰iv‰l‰isapulainen virvoitti itse‰ns‰ tuolla v‰h‰ll‰ loma-ajalla, jonka h‰nen uuttera palvelustoimensa ja maatilalla tekem‰ns‰ apu h‰nelle j‰tti, Jospa ne olivatkin ritari- ja ryˆv‰riromaaneja, jotka olivat toistensa p‰‰ll‰ kukkaruukkujen v‰liss‰, eiv‰t ne ainakaan lainakirjaston asua kantaneet -- sen saattoi h‰n n‰hd‰ aina ajotien toiselta puolen asti, joka erotti h‰net v‰hint‰in kymmenell‰ askeleella asuinhuoneesta. Kentiesi oli h‰n ‰lyk‰s ja maailmaa kokenut mies, t‰m‰ mets‰nvartia. Oleskelipa h‰n paljon maatilalla, jossa piikakin, joka hoiti maitokulhoja ja haravoita, koki k‰ytt‰yty‰ salonkimaisesti. Pilkkahymy huulillansa taivutti h‰n sivulle viimeiset oksat, jotka sulkivat h‰nen tiens‰, kun toisen kutun menettely her‰tti h‰nen huomiotansa. Se oli nuori, solakkamainen el‰in, joka vimmatusti juoksien kiiti jyrk‰nnett‰ alas ja kapean ruohoston yli. Sen seuraaja k‰vi rauhallisesti per‰ss‰ samaan suuntaan, josta nyt keveiden ihmisaskelien ‰‰ni kuului... Herra Markus polki maata jalallansa -- aina vaan tuo tyttˆ, joka jo perinpohjin rupesi ik‰vystytt‰m‰‰n h‰nen oloansa mets‰seudussa. Olikohan amtmannin piika ainoa naishenkilˆ, joka t‰‰ll‰ eli ja oleskeli mets‰ss‰ ja pellolla? Tuolla h‰n tulikin aivan oikein suojelus-tilkku p‰‰ss‰ ja suuri juurikoppa k‰sivarrella. Kutut juoksivat h‰nen sivullansa ja sˆiv‰t ahneesti h‰nen k‰dest‰‰n leiv‰npalasta, jonka h‰n taskussaan oli tuonut noille pikku herkkusuille. Herra Markus vet‰ysi takaperin v‰h‰n syvemm‰lle metsikkˆˆn, sek‰ asettautui ensim‰isen, paksun pyˆkkirungon taakse, jonka keksi -- h‰n ei tahtonut en‰‰ saattaa harmia itsellens‰, kuten aikaisemmin t‰n'aamuna. Tyttˆ oli h‰nest‰ kerrassaan inhoittava ja yht‰l‰isell‰ innolla kun h‰n t‰n'aamuna oli puhaltanut tupakansavua valkoisen huivin alle, riensi h‰n nyt heitt‰m‰‰n palavan sikaarin maahan ja astumaan sen p‰‰lle, ettei v‰hint‰k‰‰n, tupakansavunhajua tuuli kantaisi maantien yli ja siten ilmaisisi h‰nen l‰sn‰oloansa. Tyttˆ heitti viimeiset leiv‰npalaiset kutuille, sek‰ astui matalalle rapulle l‰himm‰n akkunan l‰pi katsahtaaksensa huoneesen. Huone n‰kyi olevan tyhj‰; huolimatta h‰nen uudistetuista naputuksistansa ikkunaan, ei kuulunut yht‰‰n liikett‰ huoneesta, ja ovi pysyi kiinni. T‰ss‰ siis t‰ytyi olla runsaasti k‰rsiv‰llisyytt‰. Vastatullut asetti koppansa viereens‰ ja istautui viheri‰ksi maalatulle penkille huoneen sis‰‰nk‰yt‰v‰n viereen, p‰‰tt‰en odottaa asukkaan takaisintuloa. H‰n aukasi leuan alta huivin solmun, sek‰ antoi tuon valkoisen peitteen pudota niskalle. Niin -- siin‰ oli h‰n nyt, kiireest‰ kantap‰‰h‰n asti amtmannin turhamielinen piika, joka ei voinut k‰rsi‰ v‰hint‰k‰‰n ahavoitusta kasvoillansa, kuten rouva Griebel kiukussaan oli v‰itt‰nyt, ja niin huonolla tuulella kun herra Markus nyt olikin, t‰ytyi h‰nen toki myˆnt‰‰, ett‰ se olisi ollut vahingoksi tuolle hieman vaalealle, l‰pikuultavalle iholle. H‰nen t‰ytyi nytkin, kuten jo aamullakin tyttˆ‰ h‰t‰isesti katsahdettuansa, myˆnt‰‰, ettei tytˆn p‰‰ mill‰‰n tavoin h‰v‰issyt vaan p‰invastoin vartalon soreudelle ja suloudelle oli t‰ydess‰ sopusoinnussa. Se h‰nt‰ oikein harmitti. H‰nelle olisi tuhat vertaa mieluisampaa ollut, jos tyttˆ olisi ollut karsas, ja h‰nen kasvonsa olisivat olleet t‰ynn‰ pisamia ja nyppyj‰, juonteet jokap‰iv‰iset ja karkeat -- tuon "omituisen" tytˆn. Tyttˆ pyyhk‰si irtonaiset k‰h‰r‰t otsaltansa p‰‰laelle, jossa niit‰ palmikoitsematta ja suureen kimppuun sidottuna kampa piti kiinni. Sitten pani h‰n syv‰sti heng‰ht‰en ristiinlasketut k‰tens‰ helmaansa ja nojasi, koko ymp‰ristˆn mets‰n hiljaisen rauhan silminn‰ht‰v‰sti virvoittamana, p‰‰ns‰ rakennuksen sein‰‰ vasten. H‰n n‰ytti surulliselta, ehkei oikeastaan huolien masentamalta, sek‰ olikin kai kyll‰ksi ponteva ja elinvoimainen luonteeltansakin paria silm‰nr‰p‰yst‰ kauvemmaksi aikaa heitt‰yty‰ksens‰ t‰ydelliseen tyˆttˆmyyteen. Kopasta otti h‰n pienen k‰‰ryn, jonka h‰n kuori auki, levitti polviensa yli ja katsasteli tarkastelevin silm‰yksin. -- Herra Markus n‰ki, ett‰ se oli valkoista pitsi‰, n‰ht‰v‰sti "kotiopettajaneidin" vanhaa, kulunutta koristusta, mutta joka nyt vuorostaan koristaisi tytˆn kaulaa. -- Sukkelat sormet k‰‰nsiv‰t tuota vaalistunutta pitsikudelmaa eri tahoille ja n‰yttip‰ melkein kun h‰nen k‰tens‰ hell‰sti olisi silitt‰nyt sit‰ -- sitten k‰‰nsi h‰n p‰‰ns‰ ‰kki‰ sivulle, k‰‰ri pitsin kiireesti kokoon ja nousi ylˆs. Ajotiet‰ n‰htiin l‰hestyv‰n muhkean miehen viheri‰ss‰ nutussa. Heti kun h‰n oli huomannut odottavan tytˆn, kiirehti h‰n askeleitansa. Koiransakin, joka v‰syneen‰ oli hˆngˆtt‰nyt muutaman askeleen edell‰ns‰, riensi nyt eteenp‰in hyv‰ll‰ vauhdilla ja juoksi ilosta haukkuen tyttˆ‰ kohti. "Tuntuu hyv‰lt‰, Fritz, lev‰t‰ teid‰n erakkomajanne ulkopuolella, mutta olenpa toki iloinen, ett‰ tulitte, sill‰ minulla on kiire", sanoi tyttˆ ja matki samalla nuorta ryˆkin‰‰ns‰ pienimpiin erityisseikkoihin asti, sill‰ siin‰ tavassa, jolla h‰n vastasi mets‰nvartian kunnioittavaan tervehdykseen, oli yht‰ paljon yst‰v‰llist‰ arvokkaisuutta, kuin oppinut amtmannin veljentytˆnkin todellisuuden mukaan tavallisesti osoitti entist‰ p‰iv‰l‰isapulaista kohtaan. "Minulla on t‰rke‰ toimi teille", jatkoi h‰n. "Mutta ensin t‰ytyy teitin saada jotain hyv‰‰", keskeytti h‰n puheensa, ja ojensi toiselle kopasta pienen l‰mpˆm‰isleiv‰n. "Min‰ olen t‰n‰‰n leiponut ja leip‰ tuli niin kaunista, ett‰ teid‰n t‰ytyy maistaa sit‰. -- Nyt osaan jo t‰m‰nkin keinon, kun ajattelen taaksep‰in sit‰ kiusan p‰iv‰‰, jolloin ensi kerran hirve‰n taitamattomilla k‰sill‰ni vanutin taikinaa ja vihdoin sain uunista ottaa pari kivi-kovaa, mustaa kakkaraa". "Niin, silloin maksoi se kyyneleit‰, huolimatta kaikesta lujuudestanne", sanoi nuori mies hyv‰ntahtoisella hymyll‰. H‰n laski leiv‰n ulkopuoliselle ikkunan laudalle, mutta katsahti samalla huolestuneena tyttˆˆn. "Onko taasen niin pahoin asian laita siell‰? Koskeeko se juutalaista vaiko kultasepp‰‰ L:ss‰", kysyi h‰n mutkitta, mennen suoraan siihen toimeen, jonka tyttˆ hetki sitten aikoi h‰nelle antaa. "Itse tied‰tte paraiten, ett‰ kultasep‰n luoksi emme voi k‰‰nty‰ -- teid‰n t‰ytyy menn‰ juutalaisen luo. Ylihuomiseksi t‰ytyy meid‰n saada kahdeksan taaleria". Sulan ep‰toivon liikkeell‰ pyyhk‰si mies kiharoita hiuksiansa. "Niin, kuten n‰ette, Fritz! Ja kuitenkin olemme ollut valppaita, melkeen kuin santarmit, ja siit‰ huolimatta on yhden kaupustelijan onnistunut huomaamattamme hiipi‰ taloon ja siell‰ kaupata muutamia laatikoita hienoja sikaareja. Ne ovat nyt l‰hes kaikki poltetut ja nyt seuraavat laskut ja hakemukset. T‰n‰‰n kirjoitettiin ja uhattiin viipym‰tt‰ lain kautta hakea saatava". "Taivaan Jumala, tosin on minulla k‰rsiv‰llisyytt‰, mutta ajan pitk‰‰n kiukuttaa ja suututtaa se ihmist‰ kuitenkin, niin ett‰ on harmista halkeamaisillaan, kun ei ihminen mit‰‰n k‰sit‰, vaan yh‰ el‰‰, ik‰‰nkuin kassa-arkku olisi yht‰ t‰ynn‰ kuin entisin‰ hyvin‰ aikoina". Surullinen hymyily tuli nuoren tytˆn huulille. "Saatammeko antaa sit‰ Fritz?" H‰n nauroi heikosti. "Kaiken loma-aikanne istutte luonnontieteellisien kirjojenne ‰‰ress‰, ettek‰ sent‰‰n tied‰ ettei vesi alusta ensink‰‰n tahdo nousta vuorta ylˆsp‰in -- vanhoja tapoja ja tottumusta voi yht‰v‰h‰n..." "Hiljaa", keskeytti tyttˆ h‰net ‰kki‰ k‰skev‰ll‰ liikkeell‰. "Meid‰n kummankaan ei sovi tuomita h‰nt‰, meid‰n on vaan muisteleminen h‰nen hyvyytt‰ns‰ ja huolenpitoansa. T‰ss‰", -- sanoi h‰n, k‰‰rien pitsin auki -- "on viel‰ v‰h‰n arvokasta, kalliita, vanhoja pitsi‰. Minulle on vakuutettu, ett‰ ne yst‰vien kesken ovat v‰hint‰in kahden kymmenen taalerin arvoisia -- Baruch Mendelilt‰ emme voi toivoa enemp‰‰ kuin puolet siit‰ summasta". "Jos h‰n ylip‰‰ns‰ ensink‰‰n tahtoo ryhty‰ asiaan", lausui mies olkap‰it‰‰n kohauttaen luoden ep‰ilev‰n katsannon noihin n‰enn‰isesti arvottomiin kutomuksiin. "Ne kaksi silkkihametta ja shaalin osti h‰n tosin, se olikin toista kuin t‰m‰ kapine, jonka voi puhaltaa pois, Min‰ luulen, ett‰ h‰n rupeaa nauramaan minua. Ennemmin sittekin pari hopealusikkaa, luulisin". "Viimeiset!" huudahti tyttˆ liikutettuna. "Mit‰ ajattelettekaan? Asettaisinko tinalusikat heid‰n lautasilleen? Se ei tapahdu niinkauvan kun voin liikuttaa k‰tt‰ ja jalkaa. Te ette ymm‰rr‰, Fritz, t‰t‰ asiaa", jatkoi h‰n tyynemm‰sti; k‰‰rien pitsit kokoon ja ojensi ne h‰nelle. "Menk‰‰ vaan suoraan juutalaisen luo, h‰n ymm‰rt‰‰ yht‰hyvin pitsien kuin kultakalujenkin arvon... Onko teill‰ huomenna aikaa ja kenties omia asioita kaupungissa? "Kuinka lieneekin, -- kyll‰ aikaa saan siihen matkaan. Te tied‰tte..." "Niin min‰ tied‰n, te olette rehellinen, peripohjin hyv‰ ihminen". T‰m‰ yksinkertainen, mutta hell‰ll‰ ‰‰nell‰ lausuttu kiitos, n‰kyi saattavan h‰net h‰mille. H‰n nosti kˆmpelˆsti k‰tens‰ lakkiinsa sek‰ veti ja tempasi sen lippua. "Te olitte t‰n‰‰n mukana kun rautatien rataa viitotettiin", sanoi h‰n k‰‰nt‰‰kseen keskustelun toisaalle. "Niin -- kuten voitte arvata syntyi sen vuoksi myrsky ja rajuilma meill‰. T‰m‰ p‰iv‰ ylip‰‰ns‰ on ollut kauhea p‰iv‰". Tyttˆ vaikeni ja pusersi alahuultansa hampaiden v‰liin. "Niin luulen. Mutta suoraan naurettavaa se on kuitenkin, kun vanha herra noin kiihtyy siit‰ jutusta. Se saattaa toki olla h‰nelle aivan yhden tekev‰, miten rata menee pihapiirin poikki, tai tuskin h‰n kuuleekaan veturin menev‰n huoneen nurkan sivu. Uusi omistaja tehnee pian puhdasta siell‰ -- no niin, h‰nell‰ on t‰ysi oikeus siihen". "Niin, tosin -- t‰ysi oikeus", lis‰si tyttˆ jonkinlaisella katkeruudella ‰‰ness‰, ja olkap‰it‰‰n kohauttaen. "Mit‰ se h‰nt‰ liikuttaa, miten ennen on ollut". "Niin, niin, taivaan Jumala, niin! Mit‰p‰ sellainen, nuori, k‰skev‰ tuittup‰‰ huolii vanhasta yst‰vyydest‰, jonkalaista ei milloinkaan ole saanut n‰hd‰. Ei h‰nest‰ saata sit‰ luullakaan. Min‰ n‰in h‰net eilen sivumennen -- kaunis mies, muhkea ja rivakka! Tosin on h‰nen olennossaan jotain kˆmpelˆ‰ karkeutta, joka enemmin pysyy raha-arkun herroissa kuin vanhassa aatelissa -- entisen‰ upseerin palveliana tunnen kyll‰ sen laadun. H‰n seisoi Griebelin kanssa sahamyllyn vieress‰, jonka h‰n rakennuttaa uudestaan -- no, se vanha huone onkin hyvin lahonnut". Tyttˆ k‰‰ntyi pois ik‰‰nkuin olisi tuskin kuullutkaan mit‰ Fritz kertoi sek‰ otti valkoisen huivinsa rahilta pannaksensa sen p‰‰h‰ns‰. "Mutta kaikissa kohdin k‰y Hirschwinkelin uusi j‰rjestys mielelleni", jatkoi Fritz. "Maatilan huone ei seiso juuri vakavammalla perustuksella kuin sahamyllyk‰‰n -- hyv‰ keino tehd‰ riidan lyhyeksi". "H‰n tehkˆˆn vaan", sanoi tyttˆ katkeruudella, kuumeen tapaisella kiireell‰ solmiten huivia leukansa alle. "L‰hett‰kˆˆn h‰n meid‰t kerj‰‰m‰‰n! Menkˆˆn aina vaan alasp‰in. Min‰ vaivaan kuitenkin yˆt‰ p‰iv‰‰ p‰‰t‰ni mietti‰kseni, miten saattaisimme vied‰ sairaan mukanamme --". N‰iss‰ sanoissa loppui tytˆn ‰‰ni. "Mutta seh‰n on helpoin asia", tuumi h‰n partaisten kasvojen syd‰mmellisesti hymyilless‰. "Pid‰ttekˆ minua sellaisena j‰nisraukkana, etten edes voisi kantaa tuota kuihtunutta heikkoa vaimoa k‰sivarrellani? Penikulmittain tahtoisin h‰nt‰ kantaa, tuota hyv‰‰, vanhaa rouvaa, eik‰ h‰n ole siin‰ tunteva j‰rk‰hdyst‰k‰‰n j‰seniss‰‰n. Eik‰ l‰hesk‰‰n niin pitk‰ matka ole sielt‰ t‰nne. Kaunis kulmakamari etel‰‰ kohti on suuri ja valoisa -- sinne voimme asettaa h‰nen vuoteensa, silloin h‰nell‰ on n‰kyala viheri‰‰n mets‰‰n kahdelta puolen; se on tekev‰ h‰nelle hyv‰‰. Ja vanha herra istuu t‰m‰n akkunan ‰‰ress‰ paljon paremmin, kuin maatilalla; t‰st‰ matkustaa ja tullee toki aina toisinaan joku ihminen sivuitse -- maatilalla ei h‰n n‰e muuta kun aukean pihapiirin, jossa vaan muutamat j‰lelle j‰‰neet kanat kaakottavat ja kuoputtavat". "Fritz, te olette uskollinen kuin kulta, mutta --". "Ja ullakkokamari tuolla ylh‰‰ll‰", jatkoi h‰n tarkkaamatta tytˆn vastav‰itett‰, sek‰ osottaen peukalollaan sit‰ ikkunaa, jonka ‰‰rell‰ linnun h‰kit riippuivat -- "se on kauniin huone koko rakennuksessa. Sinne asetutan pienen kamiinan ja sitten voi er‰s nuori neiti istua siell‰ suven talven maalaillen ja lomahetkill‰‰n ansaita kauniisti rahaa. Ei ole siis mit‰‰n vaaraa tuosta kerj‰‰misest‰, ei viel‰ pitkiin aikoin... Pit‰‰ aina p‰‰ns‰ pystyss‰ -- se on p‰‰asia". "Niin, sen aionkin tehd‰", sanoi tyttˆ vakavalla ‰‰nell‰ eik‰ ilman jotain uhkamielisyytt‰. "Oikulliselle kohtalolle k‰ynee vaikeaksi urheuteni masentaminen. Viel‰ en tied‰, mit‰ sielun v‰symys on ja tunnen nuoruuden rivakkuuden j‰seniss‰ni... Eik‰ kukaan ole milloinkaan minusta n‰kev‰, ett‰ se itsetuntoisuuden kipen‰, jonka omaan, joskus ei tahdo mukautua, kuten sen tulee ja t‰ytyy. -- Muuten olettehan te, Fritz, t‰‰ll‰, uskollinen turvani". H‰n tarttui juurikoppaan. "Nyt t‰ytyy minun menn‰ kotiin -- siell‰ odottaa minua viel‰ paljon tyˆt‰. Sit‰paitsi t‰ytyy minun viel‰ sioittaa -- kipe‰ raukan tulee ja pit‰‰ huomiseksi saamaan pestyt, vuoteen uutimet, mutta puuvarastoni on lopussa --"; hymyily liiti ik‰‰nkuin p‰iv‰nen h‰nen kasvoillensa -- "ja siksi otan t‰m‰n hirve‰n suuren kopan mukaani". Mets‰n vartia nauroi, otti kopan ja samalla l‰mpym‰isleiv‰n akkunan laudalta, sek‰ meni kiireesti huoneesen. Heti palasi h‰n koppa t‰ynn‰ takaisin. Mets‰n l‰pi saisi h‰n ainakin kantaa sit‰, sanoi h‰n, kun tyttˆ aikoi ottaa kopan ja nyt meniv‰t molemmat rinnatusten laaksoon p‰in, kaksi muhkeata olentoa, jotka sopivat hyvin yhteen. Mets‰nvartian koira k‰vi tytˆn toiselta puolen, ik‰‰nkuin t‰m‰ olisi is‰nt‰ns‰ omaisuus, jota h‰nen luulevaisella huolella uskollisesti tuli ymp‰rˆit‰ ja suojella. Herra Markus juoksi nyt ulos metsikˆst‰ ja katseli vakavin, pois k‰‰nt‰m‰ttˆmin silm‰yksin heid‰n j‰lkeens‰, kunnes he tien mutkassa katosivat n‰kyvist‰. Sitten katsahti h‰n hieman kolkolla katseella mets‰nvartian huoneesen. Kuinka kauvan viipyisi, ennenkuin somat akuttimet riippuisivat noiden nyt niin alastomien ikkunain sis‰puolella, nuori kaunis nainen katsahtaisi ulos niist‰ -- todellakin naurettava yhdistys, mets‰nvartian rouva hienosta maailmasta anastamallansa k‰ytˆksell‰ ja h‰nen taikinan vanuttamisensa, pesemisens‰ ja huuhtomisensa. Mutta siit‰ kaikesta huolimatta oli asianlaita kuitenkin niin. N‰m‰t molemmat ihmiset tekiv‰t tyˆt‰ ja huolehtivat yhdistynein voimin kˆyhtyneen herrasv‰kens‰ puolesta ja t‰st‰ uskollisesta toveruudesta olisi avioliitto seurauksena -- seh‰n on itsest‰‰nkin ymm‰rrett‰v‰! -- Mit‰p‰ saattaisi tuo kaukaa t‰nne tullut palvelustyttˆ kehnossa tyˆpuvussaan parempaa toivoa? H‰n tulisi vaimona turvalliseen asemaan, h‰n saisi mets‰ss‰ kauniin kodin ja muhkean miehen, joka sit‰ paitsi halaisi sivistyst‰ ja tietoja ja istuisi luonnontieteellisten kirjojensa ‰‰ress‰. T‰m‰ k‰sitt‰m‰tˆn tyttˆ verrattomalla kiintymyksell‰ns‰ saisi siis nuo rakkaat avuttomat omaan kotiinsa. H‰n palvelisi, kuten ennenkin kotiopettaja neiti‰ ja s‰‰st‰isi h‰nelle viimeiset hopealusikat, ettei mik‰‰n halpa tinalusikka koskisi ryˆkin‰n hennoitettuin huuliin. Ja tuolla ylh‰‰ll‰ ullakkokamarissa maalattaisiin kauniita niittu-kuvia, niin oli mets‰nvartia sanonut... Tuhat soikoon, ei, rakas vihre‰ nuttuni, niin pitk‰lle ei ole viel‰ tultu. "Raha-arkun herra kˆmpelyyksineen" ei antaisi kenenk‰‰n h‰v‰ist‰ itse‰ns‰, ei edes H‰nen Ruhtinaallisen Korkeutensa hyvin voivan mets‰nvartiankaan, ja viel‰ v‰hemmin tekisi t‰lle sen ilon, ett‰ niin pian kuin mahdollista ajaisi arentimiehen, joka ei jaksa vuokraansa suorittaa, maantielle, jotta sit‰ pikemmin voitaisiin pit‰‰ h‰it‰ amtmannin piian kanssa -- tuon kummallisen tytˆn, joka usein ‰kki‰ antoi aihetta luuloon, ettei lainana ollut hieno k‰ytˆs vaan karkea puku. T‰ss‰ erehtyi hyv‰ herra mets‰nvartia ja oikein runsaalla mitalla. Notkealla hypp‰yksell‰ heitt‰ysi herra Markus taasen mets‰‰n ja k‰‰nt‰en selk‰ns‰ yksin‰iselle rakennukselle palasi samaa tiet‰, jota oli tullutkin. Sill‰ aikaa oli ilta-auringon kullanvihre‰ loisto mets‰ss‰ jo melkein kokonaan kadonnut ja sen mukana myˆskin tuo lempe‰ lumous, joka kirkastettuna oli lev‰nnyt tuon yksin‰isen seudun yli. Tihe‰n lehdistˆn alla hiipiv‰t synk‰t varjot syngistyttiv‰t ihmissieluakin. Herra Markus saattoi viel‰ v‰hemm‰n kuin aikaisemmin p‰iv‰ll‰ vallita tuota syv‰‰ alakuloisuutta, joka t‰n‰‰n oli h‰nen syd‰meens‰ painunut, voi siis noita nen‰kk‰it‰ p‰hkin‰nvitjoja tai alasriippuvia puun oksia, jotka uskalsivat koskea h‰nen synkk‰‰n muotoonsa -- armotta ne kiukkuisesti katkaistiin ja heitettiin mets‰n h‰m‰r‰‰n. 6. H‰n menettelihe kuten tuhannet muutkin itsekk‰‰t samallaisissa tapauksissa. Uskonnon kehoitusten, ja kentiesi jonkunlaisen yleisen untuneen ihmisrakkauden johdosta ovat he halulliset tavaroistaan almuja jakamaan -- mutta ei miss‰‰n tapauksessa mit‰‰n yhteytt‰ niiden ihmisten kanssa, joita aikovat auttaa. He tekev‰t pitk‰n mutkan noiden vastenmielisten suhteiden sivutse, ettei yht‰‰n utua eik‰ s‰ett‰ vieraan kohtalon kehr‰‰mist‰ vastuksista tarttuisi heid‰n vaatteisinsa ja lykk‰‰v‰t siten hiljaan ja uupumatta tuon ik‰v‰n toimen tielt‰ns‰ pois siksi, ett‰ -- yht'‰kki‰ rynt‰‰v‰t keskelle asemaa, jos itserakkaus on vedetty n‰ytt‰mˆlle. Vai eikˆ se kentiesi ollutkaan hyl‰tt‰v‰ itserakkaus, joka ajoi h‰net mihin hintaan tahansa enn‰tt‰m‰‰n tuon kiusoittavan mets‰nvartian edelle, t‰m‰n ihmisyst‰v‰llisiss‰ aikeissa. Eikˆ h‰n nyt kaikkein mieluummin olisi heti suoraa p‰‰t‰ mennyt maatilalle, esitellyt itsens‰ tuolle vanhalle tunarille, kerskurille, auttamattomalle pelaajalle ja juomarille sek‰ t‰m‰n perheelle ja pyyt‰isi heit‰ kaikkia, etteiv‰t taivaan t‰hden toki ajattelisi pahaa heist‰? T‰ss‰ kaikessa ei ollut muuta kuin tuota rakasta turhamaisuutta ja vihan tunne viheri‰‰ nuttua kohtaan joka olisi uskollinen kuin kulta -- eikˆ tyttˆ ollut jotain sellaista lausunut? -- ja n‰ytteli kuitenkin vaan uhraamisen alttiutta samalla kertaa siepataksensa, mit‰ mieluisimmin toivoi... ƒk‰isen‰ raivasi h‰n nyt itselleen, paljon nopeammin, kuin ennen, polun pensaston l‰pi ja saapui pian raivatulle, kapealle polulle, joka vei taloon johtavalle, yleiselle ajotielle. Astuessansa mets‰st‰, n‰ki h‰n rouva Griebelin tulevan sahamyllylt‰ kotitiet‰. H‰nell‰ oli kalanverkko k‰sivarrella. T‰m‰ tosin ei n‰ytt‰nyt niin runolliselta kun ‰skett‰in tuon solakan ylen kainon kaunottaren lasivarrella; suurempi paino j‰nnittikin nyt paljon laveammalle verkon silmuista, kuin tuo pieni, sairaalle ai'ottu mullo oli tehd‰ voinut. "Nyt tulette v‰h‰n, sopimattomasti tielleni, herra Markus!" huudahti rouva Griebel h‰nelle salaamatta harmittavaa pettymyst‰ns‰. "Ettekˆ voinut viipy‰ viel‰ v‰h‰n aikaa mets‰ss‰, kunnes onnellisesti ja hyvin olisin ehtinyt kotiin ja saanut mulloni peratuksi. -- Nyt saatte odottaa ja pys‰hty‰ valmistetun pˆyd‰n ‰‰ress‰, sit‰ en min‰ voi auttaa. -- No niin, katsokaas t‰nne pikkuisen kun kerran olette n‰hnyt mit‰ toimitan. Niin, niin, saatte mulloja t‰n‰ iltana, pulskimpia, mit‰ myll‰rill‰ sumpussaan oli. Louise on kirnunnut tuoretta voita ja puoli tuntia sitten saapuivat ne -- min‰ tarkoitan uudet perunat. Hyv‰ yst‰v‰mme, linnan puutarhuri, jossa mieheni oli kolme vuotta sitten hoitajana, on vanhasta rakkaudesta ja yst‰vyydest‰ minuun suonut minulle pienen mitan niit‰ teit‰ varten ... ajatelkaa, herra Markus, uusia perunoita t‰ll‰ vuoden ajalla!" T‰ss‰ keskeytti h‰n ‰kki‰ puheensa ja j‰i seisomaan maantielle. "Hyi, mit‰ nyt -- tuolla on taasen hieno vieras maantiell‰!" huudahti h‰n tulisesti ja osoitti ojennetulla k‰dell‰ olentoa, joka, selk‰ nojolla pyˆkkirunkoa vastaan makasi pitk‰ll‰‰n raitioiden poikki. "Kauheita aikoja n‰m‰t! juopuneita k‰sityˆl‰is-kis‰llej‰ makaa kuin k‰rp‰isi‰ tiell‰ ja t‰ytyy oikein varoa, ettei sotkisi jotakuta kuoliaaksi niist‰. Ennen ei niin ollut! Ja jospa itsekin kymmenen kertaa olisitte tehtailija, herra Markus, niin sanon kuitenkin -- tehdas olo on t‰h‰n syyp‰‰ ja tuo ikuinen sodan humina ymp‰ri maailmaa. Siksi t‰ytyy niin monen kuljeksia ymp‰ri, vaikkei tahtoisikaan ja sill‰ tiell‰ oppivat paheita koko hirmuisuudessaan, tiet‰m‰tt‰, miten se on k‰ynyt. Ja sitten j‰lkeenp‰in melutaan pahennusta vastaan ja komennetaan k‰‰ntym‰‰n -- ah niin, t‰ysin‰isell‰ vatsalla k‰y sellaisia lˆrpˆtteleminen". Sill'aikaa olivat tulleet l‰hemm‰ksi maassa makaavaa. Herra Markus kumartui alasp‰in ja katsahti henkilˆˆn, joka vaivalla kohotti v‰syneit‰ silm‰lautojansa luodaksensa aran, h‰mm‰styneen silm‰yksen puhujaan, vaaleihin kasvoihin. "Mutta mies ei ole ensink‰‰n juovuksissa", sanoi herra Markus, tarttuen t‰m‰n vetel‰sti riippuvaan k‰teen koetellaksensa valtimon tykytyst‰. "Sieluni kautta, niin min‰kin luulen! Laupias Jumala min‰ puhun uusista perunoista ja t‰ss‰ n‰‰ntyy ihminen n‰l‰st‰. Niin, niin, min‰ sanon aina: Jumalan lahjat ovat ihmeellisesti jaetut t‰ss‰ maailmassa". H‰n pisti k‰tens‰ hameensa taskuun ja otti sielt‰ s‰mpyl‰n, jonka h‰n pisti miehen suuhun. "Havaitkaa, rakas yst‰v‰ ja purekaa oikein t‰st‰ -- se tekee teille niin hyv‰‰, kun uutta ˆljy‰ lamppuun kaadetaan". Heikko puna levisi v‰syneen poskille, kun ‰sken sana "n‰lk‰" mainittiin ja h‰n kohotti k‰tt‰ns‰ v‰syneesti kielt‰en. "ƒlk‰‰ vastustako, kuten joku neitsy", torui rouva Griebel vihastuueena. "Tuhannen askeleen p‰‰st‰ n‰kee, ett‰ olette n‰liss‰nne ja sent‰‰n tahdotte uskotella meit‰, ett‰ olette syˆnyt vasikanpaistia p‰iv‰lliseksi... Syˆk‰‰ vaan s‰mpyl‰‰. Se auttaa teit‰ juuri niin paljon jaloillenne, ett‰ voimme vied‰ teid‰t kotiin meille. Siell‰ on minulla viel‰ p‰iv‰llisist‰ voimakasta ja hyv‰nmakuista lihanlient‰ ja hyv‰n vuoteen saatte kanssa". "Koettakaa syˆd‰", pyysi herra Markus h‰nt‰ yst‰v‰llisesti. Sitten otti mies leiv‰n, eik‰ voinut ensimm‰isen suupalan j‰lkeen en‰‰ hallita itse‰ns‰; h‰n sˆi sanomattoman ahneesti ja n‰ytti unohtavan kaikki ymp‰rilt‰ns‰. H‰n oli nuori mies, tuuhealla ja pitk‰ll‰, rinnalle riippuvalla vaalealla parralla, joka v‰h‰n vivahti punaiseen. H‰nen vaatteensa olivat kuluneet, mutta huomattiin, ett‰ h‰n piti siisteytt‰ arvossa -- uudesta lumivalkoisesta paperikauluksesta oli h‰n kentiesi antanut viimeisen roponsa. "Niin, niin vaimo raukka kotona ei tiedet‰ miten monta kertaa saattaa k‰yd‰", sanoi rouva Griebel tunnon ilmeisesti nyyk‰ytt‰en syˆj‰lle p‰‰t‰ns‰. "ƒidist‰ ei ole mik‰‰n vuode kyllin pehme‰, ei mik‰‰n ruoka kyllin voimakas lapsellensa ja sitten..." H‰n vaikeni ehdottomasti, sill‰ niin pian kuin heikkous myˆnsi tarttui nuori mies hattuunsa, joka h‰nen uupuessaan tielle, varmaan oli pudonnut h‰nen p‰‰st‰ns‰, sek‰ painoi sen leve‰n rˆyd‰n syv‰‰n otsalle, ik‰‰nkuin tahtoisi salata kasvojansa ymp‰rill‰ seisovilta. "No, no, nuori mies, ‰lk‰‰ siit‰ heti niin pahastuko", sanoi rouva Griebel hiljaisella tavallaan, jota ei mit‰‰n h‰irit‰ voinut. "Moni on jo ulkona maailmalla kerj‰nnyt vierailta ihmisilt‰ tai paastoavalla vatsalla viett‰nyt yˆt‰ns‰ maantien vieress‰ ja sent‰‰n sittemmin p‰‰ssyt ‰veri‰‰n‰ miehen‰ oman kolttonsa alle. T‰m‰ ei teille haitaksi, jos muutoin olette s‰‰dyllinen ihminen... Ja nyt tahdomme koettaa, jos saamme teid‰t jaloillenne". "Min‰ olen ollut kuusi viikkoa sairaana sairashuoneessa", mutisi outo tuskin kuultavasti "ja tulen --". "Niin sen n‰kee p‰‰lt‰nne, ett‰ olette ollut kipe‰", keskeytti rouva h‰net, "ja mist‰ tulette tai mit‰ viel‰ aiotte, emme ensink‰‰n tarvitse tiet‰‰. Te j‰‰tte kartanoon yˆksi -- v‰h‰n unta tarvitsette yht‰ hyvin kun sit‰ Jumalan lahjaa, jota nyt olette saanut ja huomenna katsomme mit‰ viel‰ tarvitaan... Rohkeutta siis! No, koetammeko nyt!" H‰n tarttui voimakkaasti sairaan toiseen k‰sivarteen, herra Markus auttoi toiselta puolen -- nuori mies p‰‰si jaloillensa, mutta oli toki viel‰ liian heikko tuetta mihink‰‰n liikkumaan. Aivan tahdotonna antoi h‰n taluttaa itse‰ns‰, mutta ett‰ h‰n silloin kuitenkin t‰ysin tajusi surkean tilansa, huomattiin tuosta salaisesta ep‰toivosta, joka h‰nen kasvoillansa n‰kyi. Lavealla niityll‰ asuinrakennuksen edustalla oli hein‰‰ niitetty. Tuoreen hein‰tuoksun suloiset hˆyryt t‰yttiv‰t ilman; kaksi talon piikaa haravoivat heini‰ pieniin rukoihin. Suu ammollaan pys‰htyiv‰t he tyˆst‰ns‰, kun tuo omituinen seura hitaasti l‰heni ja Louise, joka vaaleanpunaisessa hameessa seisoi portilla, katsellen ‰iti‰ns‰, juoksi pel‰styneen‰ ja sellaisella kiireell‰ tulijoita kohti, ett‰ h‰nen pitk‰t, rippuvat, pellavankeltaiset hiuspiiskansa sel‰ss‰ hyppeliv‰t. "ƒiti, onko mit‰‰n onnettomuutta tapahtunut?" kysyi h‰n v‰risev‰ll‰ ‰‰nell‰ ja h‰nen kauniit siniset silm‰ns‰ katselivat s‰‰lill‰ ja samalla pel‰styneen‰ hatun leve‰n rˆyd‰n alitse. Nuoren miehen partaiset kasvot punastuivat t‰m‰n katseen edess‰, ja yli inhimillisell‰ ponnistuksella koki voimakkaammin oikaista itsens‰ ja k‰yd‰ yksin -- mutta turhaan. Rouva Griebel huusi nyt toista tˆllistelev‰‰ piikaa tulemaan omalle paikallensa avuttoman vieraan vieress‰, ett‰ h‰n itse voisi pit‰‰ huolta, mit‰ talossa tarvittaisiin asettaa j‰rjestykseen sairasta varten. Tyttˆ astui tosin muutaman askeleen l‰hemm‰ksi, mutta mutisi ja vastasi ylpe‰sti, ettei yksik‰‰n herrasv‰ki viel‰ ole vaatinut h‰nen korjaamaan kerj‰l‰isi‰ maanteilt‰ ja kotiin viem‰‰n p‰ihtyneit‰ k‰sityˆl‰is-s‰lli‰, ik‰‰nkuin se prinssi olisi -- h‰nen hameensa oli ‰sken pesty, eik‰ h‰n tahtonut sit‰ sokaista. Huokaava ‰‰ni tunkeusi vieraan rinnasta. T‰m‰n ‰‰nen kuultuansa ojensi Louise heti pyˆre‰n valkoisen k‰tens‰ samarialaisen palveluksen ottaaksensa. "Mene tiehesi, pikku kananpoika", sanoi rouva Griebel, ev‰ten h‰nen apunsa puoleksi nauraen ja kuitenkin hell‰ll‰ ja ihastuneella katseella ainoan lapsensa solakkaan ja siev‰‰n vartaloon. "Sin‰p‰ t‰ss‰ nukenk‰sinesi oikea oletkin -- on ik‰‰nkuin varpusenpoika tulisi hyp‰ten t‰nne. -- Kiirehdi, lapseni, ja juokse kuitenkin kotiin, aseta p‰iv‰llinen soppa tulelle ja pane uudet hurstit suurelle vuoteelle sotilaskamarissa! -- Ja sinun kanssasi tahdon viel‰ t‰n‰ iltana puhua pari sanaa", huusi h‰n tuolle ynse‰lle piialle, joka taasen oli ottanut haravansa. "T‰st‰ p‰iv‰st‰ nelj‰n viikon takaa ei sinulla ole mit‰‰n tekemist‰ Hirschwinkeliss‰ -- sen tied‰t." Puolen tunnin p‰‰st‰ lep‰si v‰synyt vieras hyv‰ll‰ vuoteella. Suurien valoisien akkunain l‰pi niin sanotulle sotilaiden majoitus huoneessa alakerrassa katseli viheri‰ p‰‰ryn‰puu pihalla huoneesen, iltatuuli hiljaisin henk‰yksin puhalsi mets‰n yli ja t‰ytti siistin kamarin vilvoittavalla mets‰n tuoksulla. Kalkkunakukot oli viety levolle ja muurilla, joka eroitti molemmat pihat, istui ainoastaan valkoinen kissa pesten itse‰ns‰. Ensi kerran oli herra Markus itse ottanut avainkimpun altaanihuoneen sein‰kaapista ja mennyt ylimets‰nhoitajan rouva-vainajan viinikellariin sen pimeist‰ loukoista tuodaksensa pullon kallista vanhaa viini‰, jota oli hankittu ainoastaan kˆyhien ja tarvitsevien sairaiden tarpeeksi. Kipe‰ vieras oli syˆnyt ja myˆskin juonut madeiraa, mutta ei ainoatakaan hymy‰ tullut h‰nen huuliltansa ja jota enempi ruoka ja juoma palautti jo puoleksi kadonneet elonhenget terveesti virtailevaan vereen, sit‰ ep‰toivoisemmalta n‰ytti h‰n. H‰nen katseensa, odotusta t‰ynn‰, oli kiinitetty avonaiseen ikkunaan ja herra Markus ajatteli itseksens‰, ett‰ tuon ihmisraukan ensim‰inen voiman ponnistus omin p‰in olisi hypp‰ys matalasta ikkunasta: h‰n katoisi, n‰ytt‰m‰tt‰ en‰‰ milloinkaan itse‰ns‰, niin pian kuin mahdollista olisi, armeliaista syd‰mist‰, jotka oli kohdannut, poistaaksensa oman ja kurjuutensa muiston. Sill‰ v‰lin otti yli voimainsa vaivattu luonto hetken per‰st‰ ulos oikeutensa ja h‰n vaipui syv‰‰n uneen. Herra Markus j‰tti huoneen ja meni puutarhan huvimajaan, johon rouva Griebel oli valmistanut h‰nelle illallisen. H‰n sˆi ainoastaan v‰h‰isen ja muisti harmikseen pient‰ ruisjauhoista l‰mmint‰ leip‰‰ jota mets‰n vartialla nyt oli pˆyd‰ll‰ edess‰‰n ... Kuinka uskollisesti ja syd‰mmellisesti n‰m‰t ihmiset kuitenkin kaikessa kˆyhyydess‰‰n pitiv‰t toisistaan huolta! -- Rouva Griebel oli hyv‰ syd‰mminen, reipas vaimo, syd‰n oikealla paikalla, mutta "pienet raudut" ja "pienet perunat" maksoivat kuitenkin h‰nen omat rahansa, sill‰ totta tosiaan ei sahuri ollut h‰nell‰ paljaasta rakkaudesta luopunut kalastaan, yht‰ v‰h‰n kuin linnan puutarhuri varhaisista perunoistaan. Kiusallisuuksien mitan t‰ytteeksi sattuivat molemmat piiat haravoillaan juuri nyt tekem‰‰n tyˆt‰ ulkopuolella sit‰ talon sivua, milt'ei aivan alapuolella huvimajaa ja lˆrpˆttiv‰t aivan lakkaamatta. "Sin‰ saat sanoa mit‰ tahdot -- se on minulle yhden tekev‰, jossa akka on minun epuuttanut tahi ei!" sanoi rˆyhke‰ piika, joka samana iltana oli epuutettu palveluksestaan. "Se joka osaa tehd‰ tyˆt‰ niinkuin min‰, saapi milloin tahansa itselleen toista is‰nt‰v‰ke‰ --". "Mutta t‰h‰n aikaan", tokaisi toinen, "ei koko Tillrodassa ole yht‰‰n vapaata paikkaa. Pisemm‰ll‰ eteenp‰in voisi myˆs tapahtua, ett‰ saisit luvan ottaa itse palveluspaikan sellaisten ihmisten luona, kuin nuo tuossa maatalossa -- ei ropoakaan palkaksi ja oikea h‰rj‰n tyˆ pellolla". -- "No mit‰ sitte -- sill‰ joka nyt on siell‰, ei kaikissa tapauksissa ole eritt‰in paljo ollut. Mets‰n vartia auttaa h‰nt‰, silloin kun voi -- h‰n voi nauraa kaikelle. Ja palkan kanssa ei myˆsk‰‰n liene niin pahoin asiat, kuin ihmiset puhuvat. Kenell‰h‰n aina on kauniit ja somat nahkakeng‰t jalassa niinkuin min‰ olen voinut n‰hd‰, vaikka h‰n aina kymmenen askeleen p‰‰ss‰ v‰istyy tielt‰ ihmisien edest‰ ja k‰ytt‰‰ itsens‰, niin kuin sellaisilla ihmisill‰ kuin me, olisi rutto vaatteissa". "Niin luulotteleva ja ylpe‰ h‰n on", todisti toinen. "Tahtoisinpa n‰hd‰, kuinka h‰n k‰ytt‰‰ itsens‰, kun h‰n kerran istuu tuolla ylh‰‰ll‰ mets‰nvartian huoneessa Grafenholzissa. H‰nell‰ on onni. Tuollaisen kuljeksia-naisen pit‰‰ j‰‰d‰ siihen l‰mpˆiseen kauniisen rakennukseen". "Kernaasti minun puolestani! Mit‰ minuun koskee koko seura, kun olen poissa Hirschwinkelist‰?" mutisi epuutettu piika vihaisesti heitt‰en haravan t‰ynn‰ heini‰ l‰himm‰lle suovalle. "Onpa vaan akan tuhme-vehkeet, jotka minua harmittavat. Tuossa h‰n toi t‰nne ensimm‰isen parhaan maantiekuljeksian, joka oli paneutunut tielle, raastaa h‰net mukaansa, tekee h‰nelle vuoteen, niin kuin h‰n olisi kapalolapsi ja sitte kaadetaan h‰nen oluttorveensa parasta viini‰, mit‰ tapasivat kellarissa ja kaikki antaa h‰n tietysti itselleen hyv‰n maistua. Meit‰ nuuskitaan aivan kun olisimme koiria, jos ovi joskus sattuu auki j‰‰m‰‰n, muka varkaina -- ja sen sijaan he itse tuovat veijaria huoneesen. Min‰ nauraisin itseni kuoliaaksi, jos huomenna saisi kuulla, ett‰ h‰n olisi pist‰nyt jotain mukaansa taskuihin -- sen soisin akalle. Se kepponen olisi kymmenen taalerin arvosta". Herra Markus lˆi akkunan kiini majassa, niin ett‰ ruudut helisiv‰t, ja molemmat p‰rj‰‰j‰t painoivat itsens‰, niinkuin pel‰styneet peltopyyt, likempien hein‰suovain taakse ja haravoivat niin uutteraan kokoon j‰ljell‰ olevat hein‰t, etteiv‰t paljaasta uutteruudesta en‰‰n saaneet sanaakaan huuliltansa. T‰m‰ oli vaan hiljainen pieni sopukka mets‰ss‰, v‰h‰p‰tˆinen ala maasta, eik‰ t‰ss‰k‰‰n kateus, pahuus ja kaikki muut ihmissielun pahat mahdit, jotka vallitsevat suurella mailman n‰ytt‰mˆll‰, sallineet suloisen rauhan kerraksi lyˆd‰ siipi‰ns‰ kokoon lev‰ht‰‰kseen. 7. Hyvin varhain seuraavana aamuna alkoi liike ulkopuolella kartanoa. Herra Markus n‰ki akkunasta pienoisen, kauniin Louisen k‰velev‰n edes ja takaisin vast'ik‰‰n korjatussa hein‰ss‰. H‰n oli puettu vaaleaan aamunuttuun ja h‰nen vahva, keltainen tukkansa piiloutui valkoiseen hiusverkkoon sinisill‰ nauhoilla. Nuori tyttˆ etsi n‰ht‰v‰sti jotain, jonka oli kadottanut. H‰n lykk‰si sivulle ohuen hein‰-vaipan, jonka yˆtuuli oli levitt‰nyt sinne ja t‰nne niitylle ja viel‰kin pudisti likeisimpi‰ hein‰suovia. Molemmat piiat, jotka samalla olivat menossa pellolle -- heill‰ oli kummallakin peruna-kuokka k‰dess‰ -- seisoivat l‰hell‰ ja nauroivat. "Ettek‰ te olleet jalallannekaan eilen illalla koko niitulla, neiti Louise -- minun pit‰isi kuitenkin tiet‰m‰n sen", sanoi epuutettu piika. "On vaan ajan hukka ett‰ te haette sit‰ kauvemmin! Niin sokea ei kumpikaan meist‰ ole, ett‰ olisimme haravoinneet pois muistorahan -- tuollainen kulta-tukaati kiilt‰‰ kyll‰ tarpeeksi ja kyyn‰r‰n pitk‰‰ samettinauhaa ei kukaan el‰v‰ ihminen voi luulla kuivaneeksi hein‰n korreksi... Sit‰ paitsi kuulin omilla korvillani, kuinka te sanoitte ‰idillenne, ett‰ eilen illalla niin kuin tavallista olitte panneet muistorahan kristalli maljaan piironkilla. Ja siiloin se ei olis, jumala tiet‰kˆˆn (kaiketi) totta, mit‰ kaikki talossa sanovat, kenenk‰‰n muun ei voineen vied‰ tukaattia, kun sen -- no niin, enp‰s toista kertaa polta kielt‰ni". "Onpas se hyvin rumasti sinulta tehty, Rosa", puhkesi nuori tyttˆ milt'ei kiivaasti -- lapsellinen ‰‰ni taisteli kuuluvasti tunkeuvaa itkua vastaan. "Ihminen, jolla on niin rehelliset kasvot, ei varasta -- niin pahaa en sit‰ paitsi luule kenest‰k‰‰n". "Vai niin? Mit‰ varten h‰n sitte korjasi luunsa niin nopeasti? Niin varhain ja sanomatta edes kiitostakaan. No kernaasti minun puolestani! Mit‰ se minuun koskee? Se voi olla minulle yhdentekev‰ kenenk‰ taskussa muistoraha piiloutuu -- minulla sit‰ ei ole". Sitte h‰n heitti taas kuokan olalleen ja meni kumppaninsa kanssa tiet‰ pitkin ohrapellon vieritse, mutta Louise k‰‰ntyi pahoilla mielin kotiin. "Niin katsokaas herra Markus, sellaista sit‰ saa, kun tahtoo toiselle hyv‰‰", sanoi rouva Griebel, kun t‰m‰ tuli alas katsomaan rouvaa kyˆkiss‰. Rouva sotki paraikaa er‰st‰ hienompaa taikinaa pieness‰ kaukalossa, ja ollen kaikella muulla kun hyv‰ll‰ tuulella. "Mieheni nauraa minulle siit‰, ett‰ pahastun t‰st‰ ja viel‰kin kysyy minulta -- kyll‰h‰n tied‰tte mik‰ vanha tuhma ilvehti‰ h‰n on -- jos olisin toivonut edes saadakseni pienen suutelon k‰delleni kiitokseksi hyv‰st‰ yˆsiasta sotamies-kamarissa. No niin, matkoissaan h‰n on, tuhma ihminen. H‰nen on t‰ytynyt ensimm‰isen kukon laulun aikana hyp‰t‰ ulos ikkunasta, ja sitte takapihan kautta mennyt eteenp‰in. Kauniisti se ei ollut tehty sellaiselta nuorelta pojalta, jota ei edes oma ‰itins‰k‰‰n olisi paremmin hoitanut ja palvellut kuin h‰nelle t‰‰ll‰ tuli osaksi -- senlainen tylyys voipi harmittaa. "Ja nyt teki Louise viel‰ sen kepposen, ett‰ hukkasi kauniin tukaatinsa, jonka oli saanut ylimets‰n hoitajan rouva-vainajalta lahjaksi, ja, johon h‰n antoi juottaa renkaan, jotta sit‰ voisi kantaa nauhassa kaulalla. Rahan katoaminen ei ole sent‰‰n ik‰vin kohta asiassa; vaan talon palveliat sopottelevat, ett‰ olisimme itse tuoneet varkaan huoneesen -- tuo tuhma joukko nauraa meille ja se vahingoittaa arvoamme". "Niin meid‰n olisi pit‰nyt antaa riidan siemenen olla viel‰ maantiell‰", tuumi herra Markus ilkamoisella hymyll‰. "Jumala varjelkoon meit‰ senlaisista ajatuksista", vastusti rouva vihaisena. "Silloin ette viel‰ tunne Griebelin em‰nt‰‰. Toisella kerralla tekisin aivan samalla lailla. Mieleni on vaan siit‰ paha, ett‰ tuo ihminen itse on saattanut itselleen huonon maineen; h‰n oli s‰‰dyllisten ihmisten lapsia -- sen taisi sokeakin huomata -- min‰ jo pidin h‰nen surullisesta muodostaan. Teid‰n tarvitsee vaan heitt‰‰ silm‰ys tyttˆˆni tuossa!" -- h‰n nyyk‰ytti yli olan Louiselle p‰in p‰‰t‰‰n, joka alas vaipunein p‰in seisoi kyˆkin pˆyd‰n ‰‰ress‰ ja leikkasi mandelia -- "eip‰ h‰nellek‰‰n tuore kakko maistane t‰n‰‰n hyv‰lt‰. Punaiset silm‰t eiv‰t ainoastaan ole muistolahjan katoamisen vuoksi -- se on tuhmuutta tuon pienen syd‰mmen kanssa, kun se on pehme‰ kuin malja. S‰‰liv‰isyys n‰lk‰ist‰ miesraukkaa kohtaan joka viel‰ p‰‰llisiksi olisi varastanut, saattaa kyyneleet tulemaan lapsen silmiin". Herra Markus hymyili salaa -- vaalea tukkainen p‰‰ vaipui yh‰ alemmaksi hakkuu veitsen ylitse. Herra Markus j‰tti kyˆkin menn‰kseen vieraisille maataloon -- k‰vellen kiireisill‰ askeleilla. -- Kuka olisi voinut sanoa h‰nest‰, ett‰ ensimm‰isen‰ iltana h‰nen olostaan tilalla, h‰nell‰ olevan niin kiirett‰ menem‰‰n ensi tervehdykselle ja ett‰ h‰n havaitsisi v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi ottaa esille sit‰ matkaa varten paraimmat nahka-hansikkaat, jotka oli s‰ilytt‰nyt k‰ynti‰‰n varten Nyrnberg'in kallisarvoisissa museoissa. H‰n meni m‰ntymets‰n l‰pitse, jonka takana maatalo oli. Vasemmalle h‰nest‰ h‰ilyiv‰t ohrat turpeina ja rikkaina, vilja ulottui jo melkein h‰nen olkap‰‰h‰n. Perunan varret rehoittivat, niin kuin pienet pensaat alkain juuri kukkia. Kullan kiilt‰v‰ss‰ naurismaassa kuului uinailevaa surinaa ja hunajaa kantavat mehil‰iset lensiv‰t ohitse talon kupukkoihin. Hirschwinkeliss‰ olikin jotain, siit‰ Herralta siunatusta maasta, jossa kerran oli vuotanut maitoa ja hunajaa, vaan sent‰‰n oli kˆyhyys onnistunut saamaan jalansiaa t‰m‰n paikkakunnan kansassa. Tuolla toisella puolella tuota metsikkˆ‰ alkoi kˆyhyyden ylivalta. Viljaa seisoi siell‰ niin harvassa, ett‰ huolestui katsellessaan sit‰. Villihein‰ luikerteli kaikissa n‰iss‰ ja levitti ulos tyhji‰ t‰hki‰‰n. Karjan hoidon maatilalla t‰ytyi olla supistettu v‰himp‰‰n m‰‰r‰‰n, sill‰ vaikka mets‰nvartian uutteruus ja palvelustytˆn voima olisikin kest‰nyt pit‰m‰‰n peltoja kunnossa, ei olisi tyˆ ja ahkeruus kuitenkaan vaikuttanut mit‰‰n laihalle maalle ymp‰ristˆll‰. Jos kuolleen ylimets‰nhoitaja rouvan testamentti olisi t‰ytett‰v‰ m‰‰r‰llens‰, niin olisi ennen kaikkia Tillroderin ravintolaan annettu p‰‰oma k‰ytett‰v‰ maanviljelyksen parantamiseksi. Mutta mahtaisiko neiti "kuvernantilla" olla ‰ly‰ niin paljo pannakseen rahoja siihen, tahi eikˆ h‰n mieluummin k‰ytt‰isi niit‰ korvaukseksi monista silkkihameistaan, joita oli t‰ytynyt myyd‰ juutalaisille ja levitt‰isi ymp‰rilleen loistoa, johon h‰n oli tottunut, ollessaan frankfurttilaisen kenraalin perheess‰? P‰‰tt‰‰kseen palvelustytˆn puheista pit‰isi h‰nen olla yht‰ mielt‰ enonsa, Amtmannin kanssa. No niin, saisipa h‰n kohta katsoa meit‰ kasvoista niin kasvoihin. H‰n lupasi silloin itsekseen pit‰‰ silm‰ns‰ auki, ett‰ nuori neiti tulisi h‰nelt‰ saamaan niin penni‰k‰‰n aatelisten elintapojensa hyv‰ksi, oli h‰n miten hieno ja suloinen tahansa. Herra Markus oli varustettu t‰t‰ "kuvernantti"-armeliaisuutta vastaan, jonka takana aina omien etujen pyynti v‰ijyi, h‰nelle se oli inhoittava ja hyvintuttu asia. Maatalon huoneusten takapuoli antoi m‰nnikˆn reunaan; ne olivat rakennukseltaan yhdenkertaisia, hyvin pieni‰, ja niin vanhoja ja rappeutuneita ett‰ p‰rskyv‰ hˆyryhepo piankin olisi muuttava ne soral‰jiksi. Etel‰isell‰ puolella oli ruohorikas puutarha, johon pensas aidassa oleva ristikko portti vei. Portti ei ollut lukittu -- herra Markus astui sis‰‰n, astuen pitkin kaitaa k‰yt‰v‰‰, joka halkasi mets‰n kukilla kaunistettua ketoa. Muutamat korkearunkoiset p‰‰ryn‰puut ja kaunis pihlaja heittiv‰t raitista varjoa h‰nen ylitsens‰. H‰n meni er‰‰n lehmusmajan ohitse, jossa oli kivipˆyt‰ ja pari taidettomasti tehty‰ penkki‰. Se oli luvatonta ja varsin ep‰kohteliasta uudelta Hirschwinkelin herralta, menn‰ vieraan pˆyd‰n ‰‰reen, semminkin kun siin‰ oli useampia siihen unohdettuja pikku-kapineita, sakset, sormistin ja muutamia vasta pestyj‰ vaatteita, jotka tarvitsivat korjausta, n‰ist‰ n‰kyy rouvas-ihmisen siin‰ istuneen. Pˆyd‰ll‰ oli myˆs kirjoitusneuvot ja niiden vieress‰ vahva kirjoitus vihko, niin siin‰p‰ asian huono puoli olikin -- t‰ss‰ viheri‰isess‰ piilopaikassa neiti luultavasti astui Pegasille ja sepitti syd‰nt‰ liikuttavia runoja kuulle ja iltat‰hdelle. H‰nen sielunsa antoi siten varjonsa herra Markukseen ennen kuin h‰n oli n‰hnytk‰‰n itse neiti‰. Seuraavassa hetkess‰ h‰n nauroi hiljaan -- ei, runollista se ei ollut, mink‰ h‰nen silm‰ns‰ huomasivat kirjassa "Kaksi paria kyyhkysi‰ myyty Tillrodissa", "Yksi tiu munia samoin" j.n.e. Jos neiti t‰n‰‰n tavattiin sormet kirjoitusmusteesta tahraantuneina, niin syy oli ainoastaan talouskirjalla. Herra Markus meni eteenp‰in. Nurmikko loppui antaen tilaa muutamilla penkereill‰ varustetulle kyˆkki-tarhalle aitauksen nurkassa. Oikealle huoneuksesta alkoi pensas aita, tahi oikeammin jakso vattupensaita, jotka eroittivat istutuksen talon pihasta -- t‰ss‰ olinpaikka, jonka ylitse rautatien kiskot tulisivat k‰ym‰‰n. Muutamat "j‰ljelle j‰‰neet" kanat kaakottivat t‰ss‰ osassa pihaa, koira alkoi haukkua ja pensaiden takaa kuului oven narinaa, jota avattiin, jolloin jotain valkoista n‰kyi lehdikˆn v‰list‰. Herra Markus kiristi tiet‰m‰tt‰ns‰ oikean k‰den hansikkaa ja kiiruhti tavatakseen naista valkoisessa hameessa, mutta se olikin ainoastaan piikatyttˆ, josta h‰n niin pahastui ett‰ joka kerta kuin h‰net huomasi niin veri nousi h‰nen p‰‰h‰ns‰. Tyttˆ oli t‰n‰‰n solminnut leve‰n valkoisen kyˆkkiliinan kˆyh‰n tyˆpukunsa p‰‰lle ja kiert‰nyt korkealle pitk‰t paidan hihansa. Ruma suuri kaulaliina niinkuin myˆs "kaihdin" puuttuivat t‰ll‰ kertaa pu'usta. Kartanon omistaja seisahtui liikkumatta ja tyttˆ ei huomannut h‰nt‰. Tyttˆ meni suoraa tiet‰ kyˆkkipuutarhaan kumartuen ja leikaten itselleen kimpun ruokakasvia. Vasta kun h‰n oikasi itsens‰, k‰‰ntyi h‰n ja huomasi vieraan. Polttava puna lensi h‰nen kasvoillensa ja ensimm‰inen liikuntonsa oli vet‰‰ paidan hiat ales paljaille k‰sivarsilleen. Vaiston tapaisesti, tunsi herra Markus itsens‰ kehoitetuksi, tuon pitk‰n solakkaan olennon edess‰ ottamaan hatun pois, niin kuin h‰nell‰ olikin aikomus tehd‰ "naiselle valkoisessa hameessa", joksi h‰n h‰net ensin luuli, mutta h‰nen vihansa tyttˆ‰ kohtaan oli kylliksi suuri est‰‰kseen senlaista ep‰mukaisuutta -- tuota itsetuntoista tyttˆ‰ ei h‰n mill‰‰n lailla tahtonut saattaa uskomaan ett‰ h‰nen lainattu ylh‰isyytens‰ k‰visi t‰ydest‰. H‰n koski sent‰hden vaan sivumennen hattuunsa ja kysyi kylm‰ll‰ v‰linpit‰m‰ttˆm‰ll‰ ‰‰nell‰, amtmannia. Jolloin Herra Markus katsoi tyttˆ‰ h‰nen ruskeisiin silmiins‰, joilla h‰n n‰ht‰v‰sti pelon alaisesti yh‰ katseli vierasta -- luultavasti ajatellen, ett‰ se t‰rke‰ hetki oli tullut, jolloin maatalon laittomat omistajat l‰hetett‰isiin mailmaan "kerjuulle". Hiljaan ja nˆyr‰sti niinkuin talon palkolliselle sopikin, vastasi h‰n, amtmannin olevan kotona ja ett‰ h‰n katsoisi itselleen kunniaksi saada vastaan ottaa uutta is‰nt‰‰. "Ja neiti Agnes Franz?" kys‰si Markus. Tyttˆ nytk‰hti ‰kki‰, niinkuin h‰n jo t‰ll‰ yksinkertaisella kysymyksell‰ olisi loukannut h‰nen nuorta em‰nt‰‰ns‰. Teeskennelty‰ nˆyryytt‰‰n ei h‰n en‰‰n muistanut ja alasp‰in luoduin silmin, mutta hyvin vakavalla ja milt'ei tylyll‰ ‰‰nell‰ h‰n vastasi: "H‰nt‰ ette tule n‰kem‰‰n". "Kuinka niin -- onko neiti pois matkustanut?" Heikko hymy nousi tytˆn huulille. "H‰nen matkansa ovat loppuneet, niinkun linnun lento h‰kiss‰". "Vai niin -- siin‰p‰ teill‰ taas on sit‰ salaista puhetapaa, jolla teill‰ on tapana peitt‰‰ nuoren neitinne tyˆt ja toimet!" T‰m‰ "te" tuli h‰nen suustaan, h‰n ei tiennyt mist‰ syyst‰. "Sit‰ paitsi ette nyt en‰‰n p‰‰se pitk‰lle, sill‰ hetken per‰st‰ tahdon itse tositeossa, omin silmin katsoa, mit‰ tuon salaisen Sais'in kuvan takana piilee --". "Sep‰ ei kumminkaan tapahdu". "Eikˆ? -- Ja sen te tied‰tte niin varmaan vakuuttaa, aivan kuin te olisitte yksi ajatus ja yksi sielu neitinne kanssa?" "Aivan niin". Markus nauroi pilkallisella ja loukkaavalla tavalla. "No olkoon niin -- kamarineitsyeill‰ on usein tapana olla em‰nt‰ns‰ uskottuina, miksi ei myˆs kuvernantti tunnustuksille?" -- "Asia on toinen, jos te olette hyvill‰nne siit‰, ett‰ tuttavuutenne tulee yleisesti tunnetuksi?" Tyttˆ kumartui ottaakseen muutaman tilli-varren maasta, jotka olivat sattuneet putoamaan kimpusta h‰nen k‰dess‰‰n, mutta sitte oikasi h‰n itsens‰ ja seisoi kuni "sytytetty kynttil‰" herran edess‰, samassa h‰nen kauniit silm‰ns‰ loistivat vihaisella tulella h‰nt‰ kohtaan. "Eikˆ se ole aina ja kaikkialla tietty asia ett‰ kamarineidill‰ on tieto, ket‰ varten ei tahdota olla kotona? Ja h‰n --". Tulinen puna poskillaan seisahtui h‰n ‰kki‰ puheessaan ja puri h‰mm‰styneen‰ huuliaan, aivan kuin olisi tahtonut pid‰tt‰‰ ter‰v‰‰ vastausta, jonka oli antamassa. -- Ah, h‰n muisti samalla hetkell‰, ett‰ mies, jolle ei tahdota olla kotona on juuri t‰m‰n talon omistaja, joka mieli‰‰n myˆden voipi riist‰‰ h‰nen pˆyhke‰lt‰, kˆyh‰lt‰ neidilt‰‰n suojan ja asumuksen. Herra Markus iloitsi tytˆn h‰mm‰styksest‰, eik‰ auttanut h‰nt‰ sanallakaan h‰nen tuskallisissa tunteissaan, jotka n‰ht‰v‰sti h‰nt‰ ahdistivat. T‰ll‰ hetkell‰ n‰kyi t‰m‰ solakka tyttˆ, joka ‰kisti nˆyr‰n‰ lannistui, kaikelta muulta, vaan ei itsekk‰‰lt‰ ja ylpe‰lt‰, h‰n muistutti paljo enemm‰n pelj‰stynytt‰ mets‰kaurista, -- mutta kaikissa tapauksissa -- h‰nt‰ t‰ytyi rangaista. "Ja h‰n", sanoi tyttˆ tuskallisen heng‰hdyksen j‰lkeen ja milt'ei rukoilevalla ‰‰nell‰, "ja h‰n siis tahtoisi, ett‰ yksin‰isyys, jossa h‰n el‰‰, tulisi h‰irityksi, jonkun vieraan k‰ynnill‰". "Sit‰ en usko", vastasi toinen ujostelematta. "Koti-opettajilla, joilla ei ole suurempaa iloa, kun, ett‰ saada el‰‰ hienoimmissa seuroissa, ovat kaikkein v‰hemmin tuomitut el‰m‰‰n ihmiskaihoavaa luostariel‰m‰‰". Tyttˆ rohkaisi taasen itse‰‰n ja katkera hymy huulillaan vastasi: "Kenties ei h‰n olekkaan niin huono kuin muut 'sinisukat' ja nautintohimoiset, josta teid‰n on kiitt‰minen perusteellisista tiedoistanne kotiopettajista. Sit‰paitsi muistan teid‰n eilen sanoneen, menev‰nne h‰nen tielt‰ns‰ pois, jos h‰net tapaisitte". "Tiet‰‰kˆ h‰n minun niin sanoneen?" "Sanasta sanaan". "Teid‰n kauttanne -- tietysti juorupuheet ovatkin kamarineitien mielityˆt‰. Kaikissa tapauksissa olen sanaini mukaan niin sanonut ja toistan viel‰kin, ett‰ en kaipaa tulla mihink‰‰n yhteyteen siin‰ luokassa olevan naisen kanssa, joka nyt on minulle t‰ydellisesti vastamielinen, sen sanon kerran viel‰kin teille halusta... Yht‰hyvin t‰ytyy minun erityisten syiden vuoksi, kaikesta t‰st‰ huolimatta, saada puoli tuntia puhutella neiti Agnes Franz'ia, mutta samahan tuo, voipihan asian kirjeellisestikin toimittaa -- min‰ kirjoitan h‰nelle". "Te luulette siis todellakin, ett‰ kaikesta siit‰ mink‰ te olette h‰nest‰ sanonut, h‰n ottaisi lukeaksensa kirjeenne?" kysyi h‰n samalla kuin halveksiva hymy n‰kyi h‰nen huulillaan. "Tietysti -- neidin t‰ytyy. H‰nen t‰ytyy, jos h‰n pit‰‰ v‰li‰ omasta toimeentulostaan", lis‰si toinen kiilt‰vin silmin. Taaskin h‰nen nˆyr‰ ryhtins‰ katosi ja naurusuin h‰n vastasi: "T‰ytyy?" "Todellakin ettei karkoitettaisi pois t‰st‰ huonosta talosta? Te erehdytte sent‰‰n, luulen ma. Mieluummin h‰n vaeltaa avojaloin yˆll‰ pois --". "Niin siin‰ tapauksessa ei h‰nelle j‰‰ muuta teht‰v‰ksi", lis‰si herra Markus jonkunmoisella vaivalla. "No niin, parempaa ei voinutkaan toivoa uudelta Hirschwinkelin herralta", huudahti tyttˆ ‰kkin‰isesti vet‰en henke‰‰n. "Tiesimmeh‰n me, ett‰ h‰n, jolla ei ole syd‰nt‰, niinkuin k‰yt‰nnˆlliselle asiamiehelle sopiikin, jonakuna p‰iv‰n‰ tulisi poistamaan huonon veron maksajan -- tiesimmeh‰n, ett‰ pilkusta pilkkuun olisitte samanlainen, kuin rikas mies, josta puhutaan raamatussa --". "Ja te, palvelia, kansantyt‰r, uskallatte vastustaa 'rikasta miest‰?'" keskeytti h‰n tyttˆ‰ taas aivan tyyneen‰ ja melkein iloisesti. "Ajatelkaa toki! Tuskinpa Amtmanni tulee kiitt‰m‰‰n teit‰, jos h‰nen jo ennest‰‰n huono tilansa pahenee teid‰n suututtavista sanoistanne. Muuten ei teit‰ ensink‰‰n kaunista vihaisena oleminen, kaunis neitiseni". T‰t‰ sanoessaan h‰n astui askeleen eteenp‰in, josta oli seurauksena, ett‰ tyttˆ k‰‰nsihe pakosalle. "Viel‰ v‰hemmin tuo liikanainen teeskentely sopii teid‰n asemallenne", jatkoi herra Markus rypistetyll‰ otsalla ja vihaisella katseella. "ƒlk‰‰ nyt k‰ytt‰kˆ itse‰nne niinkuin min‰ olisin tytˆsteli‰, sen vuoksi ett‰ kerran rohkenin katsoa hattunne reunan alle. Se tuli siit‰ omituisesta viasta ihmisluonteessa, ett‰ juuri se, jota peitet‰‰n, kiihoittaa uteliaisuuttamme. Kentiesi yksi tahi toinen naisellisista tuttavuuksistani jo olisi enemmin kiihoittanut uteliaisuuttani, jos olisivat ymm‰rt‰neet k‰ytt‰‰ naamioita... T‰n‰‰n te annoitte auringon esteettˆm‰sti paistaa otsallenne ja siten ei teill‰ ole mit‰‰n syyt‰ menn‰ tielt‰ni pois, aivan kun olisin hairauskoinen tahi Jumala tiesi mik‰ hulttio tahansa... Paitsi sit‰ min‰ tahtoisin mielell‰ni tiet‰‰, mit‰ tulevaisuudessa teette hienolla k‰ytˆksell‰nne". Tyttˆ oli paikallaan, johon oli seisahtunut ja niin vihaisena, kun h‰n olikin, ei h‰n voinut sent‰‰n pid‰tt‰‰ hymy‰. "J‰tt‰k‰‰ se minun huolekseni... Siisti k‰ytˆs ei vahingoita edes palveliatakaan... Ja tulevaisuuteni taas?" H‰n nyk‰si olkap‰it‰‰n ja katsahti herraan tyyneell‰ katseella. -- "Min‰ luulisin, ett‰ se riippuu, mitenk‰ el‰m‰ tulee n‰ytt‰m‰‰n, myˆs v‰h‰isen sis‰llisist‰ syist‰, eik‰ ainoastaan siit‰ miten tulee kohtalon lykk‰‰m‰ksi ja tuuppaamaksi. Se ei saa minua niin helposti kadottamaan luottamustani -- sit‰paitsi olen nuori ja terve, sek‰ aina valmisna sit‰ hetke‰ varten, jolloin sauva k‰dess‰ t‰ytyy vaeltaa tuonne", -- h‰n osoitti silloin k‰dell‰‰n pensasaidan ylitse puutarha-muurin portille. "Muuttaaksenne mets‰nvartian asuntoon, jossa em‰nn‰n sia viittaa", lis‰si herra Markus itsekseen kovin harmissaan ja puristaen nyrkki‰‰n, muistaessaan ilke‰t‰ viheri‰lakkista. Luultavasti h‰n olisi ollut kyll‰ksi paha sanomaan ‰‰neen t‰m‰n muistutuksen ellei ‰kkin‰inen melu olisi noussut pihalla, siten h‰iriten heid‰n puhettaan. Koira haukkui raivoisasti, kyyhkyset lensiv‰t katolle pelj‰stynein‰ ja syv‰ miehek‰s ‰‰ni huusi kerta toisen per‰st‰: "Tule t‰nne lapsi!" ja mutisi taas harmissaan "miss‰p‰ h‰n nyt taas liene?" Tyttˆ oli jo kiiruhtanut ristikko-portille ja avannut sen. "Vai niin, -- sin‰ olet ollut kyˆkki askareissa!" kuultiin saman tyyntyneen‰ lis‰‰v‰n, "kuuleppas lapseni -- tuolla portin ulkopuolella hiipi viisi minuttia sitten maankuljeksia joka ep‰ilytt‰‰ minua. Leikkaa h‰nelle palanen leip‰‰ ja anna h‰nelle sit‰paitsi n‰m‰t kolikot -- enemp‰‰ ei voi antaa t‰st‰ talosta n‰in‰ huonoina aikoina; sano h‰nelle se, ja ett‰ h‰n kohta korjaa luunsa pois". Herra Markus oli sill‰ v‰lin astunut likemm‰ksi porttia, mutta hetkeksi pys‰htynyt tunkeiden vaarainpensaiden taakse. H‰n voi t‰st‰ n‰hd‰ asuinhuoneen vinossa olevan etupuolen. Kuinka peloittavat ja toivottomat eikˆ olleet Franz'in perheelliset seikat, koska t‰m‰ huono asumus sai olla pelastavana valkamana heille. Huoneuksen kynnyksell‰ seisoi pitk‰nlainen, laiha, ij‰k‰s herrasmies. Oikeassa k‰dess‰‰n h‰n piti pitk‰‰ piippua, vasemmalla h‰n nojasi itse‰‰n keppiin. H‰n oli vartaloltaan voimakas ja ryhti kaunis, nuorempana h‰n oli n‰ytt‰nyt eritt‰in kauniilta ja pulskalta. Nyt olivat kasvot ja otsa ryppyiset ja tummat silm‰t olivat kuin palaneet hiilet suurissa kuopissaan. H‰nen t‰ytyi se olla, tuumauttamattoman pelaajan ja tuhlaajan, himojen kadottama sis‰llinen tyˆskentely tuli n‰iss‰ piirteiss‰ selv‰sti n‰kyviin. H‰n j‰i ovelle seisomaan, tytˆn rient‰ess‰ h‰nen ohitsensa huoneesen leikkaamaan palasen leip‰‰ kerj‰l‰iselle. Silloin t‰llˆin vedellen savuja piipustaan ja puhaltaen niit‰ ulos vahvoina savupilvin‰, kes‰n tuoksuavaan aamuilmaan, mutta samassa myˆs heitt‰en tiedustelevia silm‰yksi‰ "maantien kulkiaan", joka sill‰ v‰lin oli katsonut sopivaksi pit‰‰ itse‰‰n loitompana tutkinnosta, joka vanhalla herralla oli halu panna toimeen h‰nen kanssansa. Jolloin aavistuksella silm‰ili herra Markus myˆskin ep‰ilty‰ miest‰. Huoneusta vastassa seisova portti oli ainoastaan puoliksi auki. Siit‰ paikasta jossa herra Markus seisoi, voi h‰n n‰hd‰ aivan hyvin, miten er‰s ihminen kyykistyi kiini olevan portin puoliskon taakse ja kasvot painettuina sit‰ vastaan yh‰ tirkistellen pihaan, portissa olevien rakojen kautta. -- Saman kuluneen, huonon takin, yhteen sullotun hatun ja ruutuiset vaaleat housut, oli herra Markus n‰hnyt eilen ja kun tyttˆ samassa tuli leip‰ k‰dess‰ huoneesta, pisti myˆs miehen p‰‰ esille portin puoliskon takaa, sama nuori miehen p‰‰, tuuhealla punaiselta hohtavan, vaalealla parralla ja sairaalla ihov‰rill‰, jolle h‰n itse oli auttanut valmistamaan vuodetta herrastalon vierasvaraisessa sotilaskamarissa. Mies rukka n‰ytti t‰n‰‰n viel‰ enemm‰n s‰‰litt‰v‰lt‰ kun viimmein -- h‰n n‰ytti tuskin voivan pit‰‰ itse‰‰n pystyss‰ jaloillaan. H‰nen l‰htˆns‰ aamulla ikkunan kautta lienee kysynyt h‰nelt‰ j‰ttil‰isvoimia ja n‰hdess‰‰n tuota silmiinpist‰v‰‰ heikkoutta oli mahdotointa uskoa, h‰net ensin varkaana kuljeskellen asuinhuoneessa ja ‰‰rimm‰isest‰ ottanut muistorahan. Omituista oli, ett‰ mies parka antoi jokaiselle, joka vaan katsoi h‰nt‰ tarkasti silmiin, saman liikuttavan tunteen. Tyttˆ oli kiirein askelin mennyt pihan ylitse ja ulos portista hakien kerj‰l‰ist‰, -- mutta samassa h‰n pel‰styi kovasti ja leip‰ palanen, joka h‰nell‰ oli k‰dess‰‰n vieri kauvaksi maantielle ja yht‰ v‰h‰n kuin eilinen armeliaisuuden sisar, kaunis, pieni Louise ep‰ili tarjota k‰tt‰ns‰ tueksi h‰nelle, niin t‰m‰kin kohta ojensi k‰tens‰ auttaakseen horjuvaa. Herra Markus kaihosi nyt yht‰ paljon "vierasta poikaa" joka osasi tehd‰ itsens‰ naisten lemmityksi, kuin viheri‰takkistakin tunkeuvalla ihmisyydell‰‰n. -- Samassa ei en‰‰n n‰kynyt kumpaakaan henkilˆist‰ tuolla portin ulkopuolella, lienev‰t olleet muurin takana, mutta sen sijaan kuuli h‰n, miten Amtmanni kovasti lˆi keppi‰‰n etehisen kivipermantoon ja n‰ht‰v‰sti suurella vaivalla koetti auttaa itse‰‰n huoneesen. Sielt‰ ei kukaan n‰ytt‰nyt tulevan h‰nt‰ auttamaan; h‰nen rouvansa ei voinut -- h‰n olikin sairaana ja neiti kotiopettaja, h‰n luultavasti s‰velsi tahi maalasi kukkia taikka oli unohtanut itsens‰ ensimm‰isen parhaan romaanin mink‰ oli keksinyt, ‰‰reen lukemaan. Herra Markus kiirehti piilopaikastansa pensastossa ja riensi pihan yli Amtmannin j‰lkeen. 8. Amtmanni aikoi juuri laskea k‰tens‰ oven rivalle, kun kuuli askeleita takanansa. Ponnistuksella oikasi h‰n kˆyryist‰ vartaloansa ja koki j‰yk‰ll‰ niskallaan k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰ v‰h‰n takaisin. "No, mit‰ t‰m‰ merkitsee? Tunkeukooko mies aina huoneeseni asti?" murisi h‰n ‰'istyneen‰ eik‰ aivan pelotta. Samalla hetkell‰ seisoi uusi tilan omistaja puoleksi hymyillen h‰nen sivullansa ja sanoi, esitellen itsens‰ ja nimens‰. Vanha herra oikaisi heti vartalonsa, ik‰‰nkuin olisi el‰hytt‰v‰ s‰hkˆvirta kuihtuneiden j‰senien l‰pi lenn‰ht‰nyt -- ja siten onnistui h‰n saamaan todellakin ryhtev‰n aseman, ja ritarillisuus h‰nen tervehdyksess‰‰n, k‰rsi tuskin mit‰‰n monta kertaa paikatun yˆtakin t‰hden, joka liehui h‰nen laihan vartalonsa ymp‰rill‰. Tupakkapiippu kihisi jo l‰himm‰isess‰ sopessa, h‰nen k‰dell‰‰n ‰kki‰ viipottaessa ilmaa, ik‰‰nkuin tahtoisi vieraan kasvoilta lˆyhytt‰‰ kaikkea muuta paitsi hienolta tuoksuvan tupakan pilven, lausui h‰n ylpe‰ll‰ huolettomuudella: "T‰ytyy polttaa helpompaa lajia, mit‰ saada voi -- hyv‰t l‰‰k‰rit ovat tyranneita, eiv‰tk‰ suurin kysy, josko voi tottua sellaiseen keskinkertaiseen tavaraan, vaiko ei". Sitten veti h‰n niin juhlallisesti kehoittaen oven auki, ik‰‰nkuin olisi ollut kysymyksen‰ astua loistoetehiseen tai pyh‰‰n huoneesen. Yhdess‰ suhteessa pyhitetty olikin t‰m‰ jotenkin avara huone siihen katsoen, ett‰ kauvimpana sein‰ll‰ oli vuode, jossa onnettoman vaimon jo yli vuoden oli t‰ytynyt k‰rsi‰ ja kest‰‰. Siell‰ olivat akuttimet, jotka piika, siit‰ kiitos mets‰nvartiatalon puille, oli edellisen‰ iltana silitt‰nyt. Ne riippuivat lumivalkoisina ja somasti lasketettuina vuoteen ymp‰ri, joka loistavine, ‰sken neulottuine hurstineen ja pieluksineen kelluvien polstarien ja tyynyjen ylitse olisi kelvannut hennoitellun, hienon naisen makuuhuoneesen. Vuoteen vieress‰ oli pieni ympyri‰inen pˆyt‰; kauniisti nidottuja kultareunuksisia kirjoja oli mahonkilevyll‰, ja suuri, taiteellisesti j‰rjestetty kukkavihko kohosi kristallimaljasta... Niin kokonaan kˆyhyyteen ja kurjuuteen vaipuneena, kuin herra Markus oli ajatellut, ei sairas toki ollut. Raamatun sisaret ymp‰rˆiv‰t h‰nen vuodettansa: vahva, tahdonvoimainen jonka h‰n ensin oli n‰hnyt kalanverkko k‰sivarrella piti huolta ruasta ja juomasta sek‰ ruumiin huvituksesta ja toinen ymp‰rˆi h‰net kauniilla pikkukaluilla, hienojen hyvin hoidettujen lasien asettamina. T‰m‰ toinen alentui kai myˆskin, hyvin kammattuna, hajuvesist‰ tuoksuvana ja siistiss‰ puvussa istumaan h‰nen vuoteensa ‰‰reen ja lukemaan h‰nelle valittuja runoelmia pienokaispainoksista ja siten tuottamaan matalaan huoneesen heikon kajastuksen entisest‰ ylimysel‰m‰st‰. "Herra Markus, naapurimme, armahani!" esitteli amtmanni, jolloin h‰n alensi kovan basso-‰‰nens‰ hell‰ksi, mieliskelev‰ksi -- mies ei huolinut, naurettavasti kyll‰ ja tahallansa, nimitt‰‰ vierastansa mill‰‰n arvonimell‰, joka muistutti tilan omistajaa. Pieni naisen p‰‰, l‰pikuultavilla, kuihtuneilla, vanhoilla kasvoilla ja lumivalkein hiuksien ymp‰rˆim‰n myssyn alla, n‰in sanottaessa hyp‰hti v‰h‰n pel‰styneen‰ p‰‰naluselta. "Ah, hyv‰ herra", kuiskasi vanha nainen heikolla, valittavalla ‰‰nell‰ ja ojensi h‰nelle kuihtuneen, kapean k‰tens‰, jota, kuten n‰ytti, v‰risytti hermovavahdus. T‰m‰nkin naisen sielussa leiskahti h‰net n‰hdess‰‰n n‰enn‰isesti tuskallinen tunne siit‰ ett‰ kauvan pel‰tty, p‰‰tt‰v‰ hetki nyt oli tullut. Tilanomistaja astui vuoteen luoksi ja nosti tarjotun k‰den kunnioitettavasti huulillensa. "Sulkekaa, armollinen rouva, uusi naapurinne suosioonne", sanoi h‰n, "h‰n on aina pysyv‰ _uskollisena_ naapurina". Sairas loi t‰ss‰ silm‰ns‰ h‰nt‰ kohti, suuret, yh‰ viel‰ kauniit silm‰t, ik‰‰nkuin ei olisi uskonut oikein kuulleensa h‰nen sanojansa. Mutta kauniit, rehelliset, miehekk‰‰t kasvot, joiden nuorellisen suun sopissa hymyily oli, eiv‰t n‰ytt‰neet, ett‰ tuntisivat pettuutta ja liehakoitsevia korupuheita, jotka ajattelematta lausutaan seuraavana silm‰nr‰p‰yksen‰ unohdettavaksi. Onnellisena vakuutuksessaan, ettei ollut erehtynyt, laski h‰n nyt, helpoittaen syv‰ll‰ heng‰hdyksell‰ rintaansa, vasemmankin k‰tens‰ nuoren miehen k‰delle ja puristi sit‰. "Miten kauniisti teilt‰, ett‰ olette kˆyhi‰ ajatellut" -- t‰ss‰ tukahtui h‰nen ‰‰nens‰ ja h‰n loi aran ja pikaisen katseen mieheens‰, joka kovin ryki ja sai ysk‰n puuskahduksen -- "ett‰ olette ajatellut ilahuttaa amtmannia maatilalla k‰ynnill‰nne", lis‰si h‰n ‰kki‰, siten parantaen tuskin lopetetun edellisen lauseensa. "Niin, ja ajatteleppa, Sanna, miten t‰ss‰ k‰vi minulle!" sanoi amtmanni nauraen. "Luullen, ett‰ maankuleksijalla tuolla portin ulkopuolella oli uskallusta tunkeutua j‰ljess‰ni huoneesen, sanoin jotain 'miehest‰' tai sellaista ja se onkin herra Markus, joka seisoo takanani". H‰n istautui vanhaan, liitoksissaan narisevaan nojatuoliin ja istui siten vastap‰‰t‰ vierastansa, joka sairaan k‰denliikkeen kehoittamana oli ottanut siansa istuimelle s‰ngyn viereen. "Gelsungenissa niill‰ ruhtinaallisilla lahjoitusmailla, jotka minulla olivat monta vuotta vuokralla, en milloinkaan tuntenut pelkoa vieraan roistov‰en varkauden halusta", jatkoi h‰n ja hieroi toista polveansa suunv‰‰ristyksell‰, joka ilmaisi, kuinka kovasti luuvalo h‰nt‰ vaivasi. "Siell‰ olivat huoneemme yl‰kerrassa ja isossa rakennuksessa vilisi palvelijoita. T‰‰ll‰ yksin‰isyydess‰ on aivan toisin; on niin v‰h‰n ihmisi‰ ymp‰rill‰ ja matalalla olevat akkunat eiv‰t juuri varmuutta lis‰‰. Tuolta ruokailuhuoneesta voisi varastaa tusinoittain hopealusikoita, saamatta siit‰ aavistustakaan -- kun ei sellaiseen panna huomiota ennenkuin kauvan j‰lkeenp‰in, kun muistetaan laskea ne jossain satunnaisessa tarkastuksessa". Herra Markus puri ‰imistyneen‰ huultansa, ajatellessaan viimeisi‰ hopealusikoita, joista piika eilen niin pontevasti oli puollustanut kumppalinsa, joka oli "uskollinen kuin kulta", myyntihalua vastaan. Vanha rouva katsoi hiljaisena k‰siins‰, jotka olivat ristiss‰ peiton p‰‰ll‰, hienon punan noustessa vaaleille kasvoillensa. "Luullakseni ei teid‰n tarvitse pelj‰t‰ mit‰‰n sellaista tuolta nuorelta miehelt‰, joka oli portin takana", sanoi herra Markus ja kertoi kohtauksensa vieraan kanssa maantiell‰ ja miten t‰m‰ oli saanut viett‰‰ yˆt‰ tilalla -- h‰n ei salannut vieraan pakoa, jonka ylpeys ja kunniantunto olivat vaikuttaneet. "H‰n n‰ytti t‰n‰‰n viel‰kin voimattomammalta, kuin eilen", lis‰si h‰n. "Min‰ n‰in, miten teid‰n piikanne, joka tuli antamaan h‰nelle leiv‰npalasta, t‰ytyi kannatella horjuvaa --". "Piikamme?" lausui vanha nainen kysyv‰sti, nostaen p‰‰ns‰ p‰‰naluselta. "Niin, se oli Sanna piika!" vahvisti amtmanni sanojaan niin korkealla ‰‰nell‰, ettei sairaan enempi‰ sanoja voitu kuulla. "Min‰ annoin h‰nelle v‰h‰n rahaa miehelle annettavaksi. Oi, minun tulee oikein s‰‰li miest‰", lis‰si h‰n todellisella s‰‰lill‰ sek‰ pyyhk‰si k‰dell‰ns‰ harvaa, harmaata tukkaansa samettikalotin alitse. "Min‰kin tahdon ihmisraukkaa auttaa, ettei h‰n tule maatilalta poisajetuksi, jos h‰n pariksi p‰iv‰ksi tarvitseekin lepoa ja ruokaa -- amtmanni Franzin tapana ei milloinkaan ole ollut apua tarvitsevien pois ajaminen -- min‰ menen tuon raukan luokse ja tuon h‰net sis‰lle". H‰n aikoi nousta, mutta herra Markus enn‰tti h‰net. "Suvaitkaa, herra amtmanni minun menn‰ h‰nen luoksensa!" sanoi h‰n. "Mutta, yst‰v‰ni, en tied‰ mit‰ t‰n‰‰n p‰iv‰lliseksi saamme", kuultiin heikon, v‰risev‰n naisen ‰‰nen vuoteelta huudahtavan. "Ja meid‰n t‰ytyy kumminkin, rakas yst‰v‰, antaa h‰nelle vuode, ja oikein hyv‰ vuode". "Tietysti, mitenk‰s muuten, en k‰sit‰, mit‰ sill‰ tarkoitat, pikku Sannani", katkaisi amtmanni vihastuneena h‰nen puheensa. "Eikˆ meill‰ siis ole mit‰ siihen tarvitaan? -- Kunnon vuodetta amtmannin luona, jossa koko maailma oli mieltynyt saadaksensa maata muhkeilla untuva-polstareillamme! ƒl‰, enkelini, huolehdi taloudesta. Sinulla on aivan v‰‰ri‰ k‰sityksi‰ taloudestamme, kun et en‰‰ voi kaikkea tarkastaa ahkera, kunnon pikku em‰nt‰ni! Mutta ole huoletta kaikki kulkee tasaista rataansa. Jospa meid‰n t‰ytyykin olla ulkonaista komeutta vailla, on meill‰ toki sis‰llinen perustus, kuten hyvin varustetulle taloudelle tuleekin. Tosin on totta", lis‰si h‰n uudestaan kyns‰isten korvallistaan ja sys‰ten lakin toiselle korvalle, "ett‰ viinist‰ alkaa tulla puute, siin‰ suhteessa en voi kilpailla armeliaiden ihmisten kanssa kartanossa. Tuo kirottu luuvalo on taasen ruvennut minua vaivaamaan ja kankeilla jaloillani on minun kokonaan mahdoton menn‰ kellariin -- ja minun periaatteeni on etten milloinkaan anna toisen koskea viineihin. "Suvaitsette kai kuitenkin, ett‰ teid‰n k‰ytett‰v‰ksenne toimitan kopallisen viini‰ edesmenneen vanhan yst‰v‰tt‰renne kellarista", sanoi herra Markus lukon hankkilus k‰dess‰ sek‰ seisoen kynnyksell‰. "Armolliselta rouvaltahan puuttuu niin kauan vahvistuskeino, joka on tarpeellinen, eik‰ h‰n varmaankaan luotansa tyˆnn‰ pient‰ virvoitusta viimeisen‰ lahjana nuoruuden yst‰v‰tt‰ren k‰dest‰". H‰n meni ylˆs ja astui nopein askelin pihan yli. Sill'aikaa kun h‰n oli istunut sis‰ll‰ vuoteen ‰‰ress‰, ei h‰n harmiksensa voinut vapautua "tyhm‰st‰" luulosta. Hetke‰ ennen oli solakka tyttˆ puistossa vet‰nyt aivinaiset hiansa paljaiden k‰sivarsiensa p‰‰lle, ik‰‰nkuin ne olisivat likaantuneet siit‰, ett‰ miehen silm‰ oli niit‰ katsellut ja heti sen j‰lkeen oli h‰n ep‰ilyksett‰ ollut valmis kietomaan k‰sivartensa kerj‰l‰isen uumenille -- t‰m‰ harmin syy oli yh‰ h‰nen ajatuksissaan ja h‰nt‰ kiukutti siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ avoimin k‰sin tarttui ensim‰iseen tilaisuuteen, joka tarjoutui, menn‰ksens‰ yksin ulos sek‰ omin k‰sin toimittaaksensa kaiken avun, joka oli tarpeen. Mutta tuollahan oli portti sepo selj‰ll‰‰n, eik‰ h‰n voinut n‰hd‰ ainoatakaan el‰v‰‰ olentoa. Vieras lienee, ne pari penni‰ mukanansa, jotka oli matkarahoiksi saanut, ja sen enemm‰lt‰ tiehens‰ mennyt ja tyttˆ tietysti taasen palannut taloustoimiinsa. T‰ss‰ johtop‰‰tˆksess‰ veti h‰n henke‰ns‰ helpommin, -- miten naurattavaa! Mit‰ se h‰neen koski ja mit‰ h‰nell‰ siit‰ oli sanomista, ett‰ nuori v‰ki, kansan tyttˆ ja poika, molemmat vieraalta seudulta toinen toistansa auttoivat? Palatessansa asuinrakennukseen loi h‰n ter‰v‰n, tarkastelevan silm‰yksen sen etusein‰‰n. Neiti kotiopettaja oli siis pysynyt h‰nelt‰ piilossa, sit‰ ei h‰n ensink‰‰n pahaksensa pannut, koska t‰m‰ oli saanut tiet‰‰, ett‰ h‰n aikoi v‰isty‰ t‰m‰n tielt‰ niin paljon kuin mahdollista oli. Ei h‰n tuntenut ensink‰‰n halua n‰hd‰ t‰t‰, mutta todellakin oli t‰ll‰ h‰nen velvollisuutensa hillit‰ itse‰ns‰ persoonallisen tuttavuuden huomataksensa, mink‰ hengen lapsia kotiopettaja todellakin oli. H‰nelle kirjoittamisen tuuman oli h‰n ‰sken vaan vihassa ja vastustelemisen halusta tullut lausuneeksi. Toden per‰isesti ei h‰nell‰ voinut olla sellaista aikomusta. Kentiesi h‰n nyt jo ennakolta jossain akkunassa keksisi t‰m‰n kasvot tai vartalon piirteet -- h‰nen t‰ytyi hymyill‰ n‰ille akkunoille. Ainoastaan kolme oli jotenkuten arvoisia muodostamaan kehyksen ylpeiden naiskasvojen ymp‰rille, nimitt‰in sen huoneen akkunat, jossa h‰n ‰sken oli ollut ja joka valkeine akuttiminen siaitsi ulko-oven vasemmalla puolen. Oikealla peitti yht‰ akkunaa luukku, joka vinossa riippui ha'oissaan ja kahden muun akkunan l‰pi saattoi n‰hd‰ l‰hes tyhj‰‰n huoneesen, jossa oli ainoastaan suuri takka, pˆyt‰ ja muutamia honka-istuimia. Se oli kai v‰en huone -- jonne piika voi vet‰yty‰, kun joskus sai tyˆst‰‰n levon aikaa -- sill‰ ei se kai ollut tuo ylistetty ruokailuhuone lukemattomine hopealusikoineen?! -- Valkoinen, liehuva esine veti ‰kki‰ h‰nen katseensa huoneen kattoa kohti. Ullakon akkunasta ulko-oven yl‰puolella liehui vapaasti musliiniverho, akkunan laudalla kukki kauniita ruusuja ja vaaleaksi paperoiduilla seinill‰, miten ulkopuolelta voi n‰hd‰, rippui muutamia kuvia. T‰‰ll‰ siis kotiopettaja hallitsi. Niin, t‰n‰‰n voi h‰n pysy‰ kopissaan -- herra Markus ei sill‰ hetkell‰ ollut oikealla kaikkien niiden korulauseiden vaihtamistuulella, joista t‰m‰ "sinisukka" oli el‰nyt ja toiminut. Herra Markus astui taasen pihaan, sen narisevalle, valkoiselle hiekalle, joka hienosti siivilˆittyn‰ kerroksena peitti maan. Keittiˆn ovi oli auki, saattoi luoda silm‰yksen koko tiilikivi-lattiaiseen huoneesen, jonka akkunat olivat m‰nnikkˆ‰ kohti. Rouva Griebelin puhtaudesta loistava keittiˆ voi tuskin kilpailla t‰m‰n kanssa, jossa viimeiset, Gelsungenin keittiˆkunnasta pelastetut vaski- ja tina-astiat moitteettomina kiilsiv‰t ja kaikki puuastiat lumivalkoisissa riveiss‰ sein‰ll‰ rippuivat. Amtmannin rouvalla lienee ollut oikein p‰iv‰llisen riitt‰m‰ttˆmiin varoihin katsoen, homeopaatiliisesti pieni pata, joka kiehui liedell‰ ja kaksi teurastettua pient‰ kyyhkyist‰ odotti sit‰ hetke‰, jolloin huolellinen k‰si heid‰t pataan panisi -- oli niin hiljaista kyˆkiss‰, ett‰ voi kuulla sinne eksyneen hyttysen surinan ja sen heikot sys‰ykset akkunan ruutuihin. No niin, seh‰n olikin luonnollista, ett‰ tuo ihmeen uskollinen kamarineitsyt, joka oli "yksi syd‰n ja yksi sielu" neitins‰ kanssa v‰istyisi yht‰ huolellisesti tuon harmittoman vieraan tielt‰, kuin suututettu nainen ullakkokamarissa. Palatessansa arkihuoneesen, huomasi h‰n kyyneleiden j‰lki‰ lempeill‰ naiskasvoilla s‰ngyn uutimien takana, amtmannin ollessa t‰ydess‰ kolmen, nelj‰n havana sikaarin asettamisen sikaariaskin toimessa, mahdollisesti viimeiset siit‰ tilauksesta, jonka vuoksi mets‰nvartian samana p‰iv‰n‰ t‰ytyi kalliit pitsit taskussa l‰hte‰ juutalaisen luoksi. "No, miss‰ herra Pitk‰partamme nyt oleksii?" huusi h‰n Markukselle. T‰m‰ ilmoitti, ett‰ nuori mies lienee jatkanut matkaansa sek‰ istui sen j‰lkeen paikallensa sairaan vuoteen viereen. "Eikˆ h‰n sitten tiennyt sanoa, minne se oli l‰htenyt?" kysyi amtmanni, niin kiintyneen‰ sikaarien asettamistoimeensa, ettei edes ylˆsp‰in katsahtanut. "H‰n? Niin, tarkoitatte piikaanne? H‰nt‰ en n‰hnyt". "Vai niin, niin h‰n paraikaa laittanee p‰iv‰llist‰". -- H‰n tarjosi herra Markukselle sikaaria, jonka h‰n toki kiitt‰en kielsi. Herra Markus huomasi, miten vanha rouva salaa pyyhk‰si kyyneleen h‰nen silmikulmistansa. Kentiesi tiesi t‰m‰ pitsiasian. Hieno, kudottu pitsi lienee ollut perheen viimeinen peritty omaisuus, jonka myyntihinnan tuo arvoisa puoliso jo ennakolta oli savuina imeskellyt -- harmin tunne tuota vanhaa parantumatonta miest‰ vastaan nousi t‰t‰ ajatellessaan nuoressa tilanomistajassa eik‰ mist‰‰n hinnasta maailmassa olisi voitu h‰nt‰ saattaa kajoamaan ainoatakaan n‰ist‰ sikaareista. "Miten taiteellisesti j‰rjestettyj‰ mets‰kukkia!" huomautti h‰n osoittaen kukkakiehkuraan kristallimaljassa hienosti johtaaksensa sairaan ajatukset pois v‰h‰n lohduttavasta aineesta. "Niinp‰ luulisi", sanoi amtmanni. "Mutta taiteilijak‰sip‰ onkin n‰m‰t kukat j‰rjest‰nyt. Veljeni tyt‰r, joka nyky‰‰n asuu luonani on kasvimaalaajatar, jolle saa etsi‰ vertoja. Meill‰ on paljon iloa h‰nest‰ ja se p‰‰-oma, jonka olen h‰nen opintoihinsa pannut, ei ole hukassa, kuten monta taaleria, jotka akkunasta olen heitt‰nyt luulotelluille neroille". "Ah niin, rakas mieheni on aina luullut t‰ytyv‰ns‰ auttaa eteenp‰in jokaista, joka taiteesta odotti toimeentuloansa ja t‰m‰ jalous on h‰nelle tullut liian kalliiksi", v‰itti sairas heikosti hymyillen, katseensa kuolemattoman rakkauden ilmaisulla tarkastaessa miest‰ns‰. "Nuoruuden hullutuksia ne olivat, pikku Sannaseni, hulluja poikamaisuuksia, mutta tiet‰kˆˆn Jumala, enkˆ taasen olisi valmis sellaisiin, jos vaan -- niin jos vaan viel‰ el‰isin maailman touhinassa. Tuhat viekˆˆn, olisipa hauskaa el‰‰ mukana -- hauskaa kauheista jaloistani huolimatta, jotka ovat minut kiini naulinneet t‰nne loukkoon Hirschwinkeliss‰. No, p‰iv‰t eiv‰t viel‰ ole loppuneet ja kun kalifornialainen kultapoikani kerran palaa..." H‰n keskeytti puheensa, kun vanha rouva pikaisella liikkeell‰ kiivaasti painoi pois k‰‰nnettyj‰ kasvojansa p‰‰nalusta vastaan. "Mutta mit‰ toki tahtoisin sanoa", lis‰si h‰n reippaasti, h‰mill‰‰n silitt‰ess‰ns‰ leukaansa -- "olisi, ett‰ er‰‰n‰ kauniina p‰iv‰n‰ veljeni -- h‰n oli kolmenkymmenen vuoden ik‰isen‰ joutunut leskeksi ja j‰tti minulle perinnˆksi pikku tyttˆraukkansa, Agneksemme. H‰n ei milloinkaan ollut onnen lempilapsi ja pienen turvattoman hoitajana ei minun tarvinnut sormellanikaan perintˆˆn koskea -- ei lˆytynyt mit‰‰n per‰ss‰. Niin otimme, Sannani ja min‰, tuon syd‰nk‰pysen omaksi lapseksemme, ik‰‰nkuin olisimme sen kaivosta lˆyt‰neet eik‰ siit‰ ole meill‰ mit‰‰n vahinkoa ollut. Sin‰ vaikeana hetken‰, jolloin vaimoraukkani sananmukaisesti vaipui kokoon kauheassa hermotaudissaan, n‰yttihe, mit‰ Agneksessamme omaamme: h‰n j‰tti etev‰n paikkansa Frankfurtissa ja tuli t‰nne yksin‰isyyteen kipe‰t‰ t‰ti‰ns‰ hoitamaan." "Agnes on enkeli, h‰n uhraa itsens‰ puolestamme", sanoi vanha rouva kokonaan liikutettuna ja pikaisesti, ik‰‰nkuin tarvitsisi k‰ytt‰‰ t‰t‰ silm‰nr‰p‰yst‰ tytˆn ansioiden esitt‰miseen oikeassa valossansa. "H‰n on pukeutunut ikeesen, joka --". "No, no, rakas yst‰v‰ni, niin hirve‰t‰ ei se sent‰‰n ole", keskeytti amtmanni h‰net h‰t‰isell‰ silm‰yksell‰. H‰n k‰‰ntyi sivulle p‰in ja katseli ompelupˆyt‰‰, joka oli akkunan ‰‰ress‰. "Hm -- hattu ja hansikkaat ovat poissa. H‰n lienee taasen mets‰st‰ kasvia poimimassa. Olisinpa ollut iloinen, jos olisin saanut esitell‰ h‰net teille. -- Sellaisessa humussa, kuin kenraali Guseckin luona, ei h‰n tosin el‰ t‰‰ll‰ meid‰n luonamme, mutta kaikissa tapauksissa --". "Tuon nuoren neidin t‰ytyi asemassaan joutua kovin hemmoitelluksi", tokasi herra Markus pienell‰ ilke‰ntapaisella hymyll‰. "Hemmoitelluksi, kuten perheen omat j‰senet", vahvisti amtmanni t‰m‰n keskeytyksen. "Ajatelkaapa vaan: loistava teaatteri, p‰iv‰llisi‰, iltahuvia, oma kamarineitsy, komeita vaunuja" -- h‰n laski n‰m‰t kaikki sormillansa -- "h‰n n‰ytt‰‰ hyvin kauniilta, on rouvasihminen comme-il-faut, soittaa mainiosti pianoa -- ah, Jumalani, miten tuo aina tekee minut vihaiseksi!" keskeytti h‰n itsens‰. "Minulla oli Gelsungenissa flyygeli, soittokone, joka minulle oli maksanut tuhat taaleria. Moni mainio taiteilla on iltahuveissani soittanut sill‰ -- nyt se on er‰‰ll‰ liimatehtailijalla, joka on osannut hankkia rahoja ja puoli tusinaa toiveellisi‰ liimankeitt‰j‰n j‰lkel‰isi‰ n‰ps‰hyttelee sit‰. Niin, mutta ei auttanut. Minun t‰ytyi siit‰ luopua. Tai olkaa hyv‰ ja sanokaa minulle, miss‰ olisin t‰‰ll‰ saanut tilaa tuolle mainiolle koneelle? Olisi ollut hauskaa saadessanne kerran kuulla, mink‰lainen ‰‰ni t‰ll‰ flyygelill‰ oli! Veljenitytt‰ren k‰siss‰ soi t‰m‰ soitin oikein ihmeellisen lumoavasti, h‰nen sormiharjoituksiansakin saatoin huvikseni kuunnella -- ah, te ette pid‰ sellaista?" lis‰si h‰n kysyv‰sti, kun nuoren miehen kasvoissa n‰kyi aivan selv‰sti ivallinen hymy. "En"; vakuutti t‰m‰ pitemmitt‰ mutkitta. "Pianoa soittavien naisten luku on ‰‰retˆn, jokaisen p‰iv‰llisen, jokaisen iltahuvin j‰lkeen on tuo onneton helylaatikko viimeisen‰ j‰lkiherkkuna ja minulla on tapana tarttua hattuuni, kun vaan joku nainen istuu klaveerin ‰‰reen". Amtmanni naurahti v‰kin‰isesti, rouvansa sanoessa totisesti: "Min‰ pyyd‰n teid‰n uskomaan sanojani ett‰ jos olisikin annettu meid‰n pit‰‰ soittokone, niin ei teid‰n milloinkaan olisi t‰ytynyt paeta tunkeuvaa esityst‰. Rakas lapsemme ei etsik‰‰n miss‰‰n yksipuolisessa taiteessa oikeata kutsumustansa, el‰m‰ns‰ m‰‰r‰‰ --". "Mutta, pikku yst‰v‰ni, min‰ mainitsin jo, ett‰ Agnes on etenkin maalaaja", lausui amtmanni ‰kki‰ ja n‰enn‰isell‰ levottomuudella. "H‰n osaa myˆskin toimia kyˆkiss‰ ja kellarissa", jatkoi rouva -- huomasi, ett‰ h‰nelle maksoi enempi lausuminen sis‰llisen taistelun miehens‰ niin p‰‰ttˆm‰sti katkaistua h‰nen puheensa, mutta h‰n teki sen kuitenkin, viel‰p‰ korotetulla ‰‰nell‰kin ja huomattavalla painolla sanoissa. "Min‰ en oikein k‰sit‰, mit‰ tarkoitat", keskeytti amtmanni h‰net uudestaan. Kova puna nousi h‰nen poskillensa, hieroessaan v‰h‰n ‰k‰isell‰ suun v‰‰ristyksell‰ polveansa. "Et voine pit‰‰ niin suuri arvoisena saada v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti esitell‰ Agnekselle, Franz perheen j‰senen ja korkeamman sotilaan tytt‰ren, uutena tutkimuksena tai kyˆkkikarhuna. Olisipa minun todellakin ollut s‰‰li rahojani, ellei h‰n olisi edemm‰ksi p‰‰ssyt. Asiasta toiseen, herra Markus" -- sanoi h‰n kokonansa muuttaen keskustelu-ainetta, -- "Kauvanko aiotte viipy‰ luonamme Hirschwinkeliss‰?" "Ainoastaan muutamia p‰ivi‰". Vanha herra n‰ytti t‰m‰n kuultuansa hengitt‰v‰n helpommin, mutta toisti sent‰‰n rypistyneell‰ otsalla ja tyytym‰ttˆm‰ll‰ ‰‰nell‰ h‰nen vastaukseensa. "Muutamia p‰ivi‰?... Hm, sitten emme kai en‰‰ saa iloa n‰hd‰ teit‰ luonamme, jonka vuoksi min‰, kun ei tuo onneton luuvalo salli minun tervehdysk‰yntiinne vastaamaan, olen pakoitettu tarttumaan suotuisaan hetkeen ja pyyt‰m‰‰n suullista vastausta kirjeeseni teille. Siis lyhyesti: miten on nyt rautatiekysymyksen laita? -- Oletteko itse ollut tilaisuudessa n‰hd‰, miten riutuneessa kunnossa rakennukset t‰‰ll‰ maatilalla ovat -- paikkaaminen ja laittaminen ei t‰‰ll‰ en‰‰n mit‰‰n auta. Ja sit‰paitsi t‰m‰ vanha kˆns‰, miss‰ asumme, rytisee ja r‰tisee saumoissaan joka tuulen puuhkahduksella -- ja heti kun ensim‰inen veturi menee sivuitse, rym‰ht‰‰ kaikki kokoon yht‰ varmaan kuin kaksi kertaa kaksi on nelj‰". "Sitten on paras sit‰ ennen repi‰ se alas --". "Herra!" -- huudahti amtmanni ja n‰yttip‰ melkein ik‰‰nkuin olisi h‰n tahtonut tarttua hiljaisen, tyynen puhujan kurkkuun samalla kun kipe‰ rouva pel‰styksen huudahduksella rukoillen nosti k‰tens‰ -- "hyv‰ herra, se on toisin sanoen ett‰ tahdoitte heitt‰‰ minut talostani ja kodistani". Herra Markus tarttui tyynnytt‰in vanhan rouvan k‰teen. "ƒlk‰‰tte, armollinen rouva antako sanojeni itse‰nne pelj‰stytt‰‰!" sanoi h‰n. "T‰m‰ huoneus, joka kielt‰m‰tt‰ on maahan kaatumaisillaan, ei liene teille niin rakas, ettette haluaisi n‰hd‰ mit‰‰n muuta sen sijassa. Min‰ aion rakennuttaa sahamyllyn perustuksista uudelleen; ei mit‰‰n muuta j‰‰ minulle teht‰v‰ksi kuin, etten tahdo, ett‰ rakennus jonakuna kauniina p‰iv‰n‰ hautaa vuokraajani raunioihinsa. Ja t‰‰ll‰ k‰y uudestaan rakentaminen paljon helpommin ja pikemmin kuin tuolla joen reunalla. Min‰ vakuutan teille, ett‰ siit‰ on tuleva kaunis, mukava huoneus tilavine, terveellisine huoneineen, verandoineen ja ikkunaruutuineeen. Me rakennamme sen v‰hint‰in kolmenkymmenen askeleen matkalle haitallisesta rautatien radasta, tallin ja navetan sioitamme huoneen pohjoispuolelle, ja piha saa tilansa huoneuksen takana, jonka vuoksi me luonnollisesti kaadamme m‰nnikkˆ‰ tuolla niin paljon kuin tilan vuoksi vaaditaan... Aivan kohtuullista on, ett‰ min‰ siksi ajaksi kuin rakennus tyˆt‰ kest‰‰ hankin teille sopivan asunnon, jonka vuoksi pyyt‰isin teid‰n muuttamaan kotitaloon, jossa asetan toisen puolen yl‰kerroksen huoneista teid‰n vapaasti k‰ytett‰v‰ksenne -- toivon ett‰ rakkaan yst‰v‰vainajanne toverit hupaisesti teille h‰nest‰ muistuttavat ja ett‰ viihdytte siell‰, kunnes -- kuten varmaan luulen toukokuun alussa ensivuonna -- voitte palata maatilalle. Suostummeko asiaan n‰in?" Rouva koki, katkerasti itkien ja liikutuksesta aivan mykk‰n‰ vied‰ sen k‰den, joka viel‰ h‰nen k‰tt‰ns‰ piteli, huulillensa, jonka nuori mies kuitenkin liikutettuna esti. "Ei, ei", sanoi h‰n punastuen h‰mist‰, "‰lk‰‰ minua kiitt‰kˆ. Ottakaa, mit‰ teen, viimeisen‰ tervehdyksen‰ jalolta vainajalta tuolta haudan toisella puolen olevalta maalta". Amtmannikin n‰kyi olevan h‰mm‰stynyt ja sanaton. H‰nkin lienee tuntenut tarvetta kiitollisesti tarttua nuoren miehen k‰teen, mutta t‰m‰n viimeiset sanat kuultuansa vet‰ysi h‰n takaisin ja heristi korviansa. H‰n veti k‰tens‰ takaisin ja h‰nen viekkaasta katsannostansa saattoi sellainenkin joka ei ollut aivan suuri ihmistuntia, n‰hd‰, ett‰ h‰ness‰ selkesi ‰kki‰ ajatus, ett‰ "jotain t‰ytyi piill‰" t‰m‰n tavattoman jalouden takana. -- H‰n oli noita raakoja, kaikissa elon vaiheissa itserakkaita luonteita, jotka eiv‰t milloinkaan myˆnn‰ itse h‰vitt‰neens‰ valtaansa ja arvoansa; he kokevat niin pian kuin mahdollista on tekeyty‰ joka tilaisuuden vallitsijoiksi, vaikkei heille j‰tett‰isik‰‰n kahta tuumaa enemp‰‰ liikkumisen ja hengitt‰misen tilaa. "Niin, kallis yst‰v‰tt‰remme", sanoi h‰n tyynell‰ ja kylm‰ll‰ ‰‰nell‰ sek‰ ylpe‰ll‰ katsannolla, "h‰n tiesi aivan hyvin arvostella, mit‰ h‰nelle olimme olleet. H‰nest‰ eroitettuna kannoimme uskollisesti huolet ja ilot h‰nen kanssaan ja vihdoin halusta jaoimme yksin‰isyyden h‰nen kanssaan t‰‰ll‰ ik‰v‰ss‰ Hirschwinkeliss‰... Kuinka monta kertaa enkˆ huolimatta s‰‰st‰ ja tuulesta mennyt pelaamaan pattia h‰nen kanssaan lyhent‰‰ksens‰ h‰nelt‰ pitk‰t, ik‰v‰t talvi-ilmat -- enk‰ shakista lukua pid‰kk‰‰n, p‰invastoin, sen teille vakuutan, hyv‰ herra! "H‰n on tehnyt meille enemm‰n kuin yhteens‰ koko joukko niit‰ yst‰vi‰, jotka ennen tavallisesti tungeskelivat peli- ja ruokapˆyt‰in ymp‰rill‰ kotonamme", pisti sairas arasti ja vapisevalla ‰‰nell‰ v‰liin. "ƒl‰ ole ankara rakkahin yst‰v‰ni! En ensink‰‰n nytk‰‰n suvaitse ett‰ moititaan noita hauskoja ihmisi‰. Mutta sin‰ olet aivan oikeassa -- Clotilde oli kiitollinen syd‰mens‰ pohjasta asti ja olisi varmaankin selvemmin t‰m‰n osoittanut, ellemme helposti ymm‰rrett‰v‰st‰ hienotunteisuudesta aina olisi olleet sellaista vastaan". H‰n kohotti olkap‰it‰‰n. "Niin, niin t‰ytynyt kerrassaan olla -- kuolo tuli ‰kki‰ h‰nelle, h‰nen v‰hint‰k‰‰n aavistamattansa -- muuten olisi varmaankin nyt paljon aivan, aivan toisin". Herra Markus k‰‰ntyi tyytym‰tˆnn‰ tuosta korkeasta kerskaajasta, joka jotenkin suoraan sanoi h‰nelle silmiin, ett‰ h‰n, amtmanni, siveellisen lain mukaan olisi Hirschwinkelin oikea omistaja, ellei olisi ollut narri, jonka tehtyjen uhrausten hyvin perustettuja vaatimuksia edellisen omistajan liian aikainen kuolema olisi ehk‰issyt. Ter‰v‰ vastaus eli tunkeumaisillaan nuoren miehen huulilta, mutta varoten n‰kyv‰sti pel‰stynyt sairasta joka liikutettuna pelonalainen, rukoilevainen katsannossaan koki n‰hd‰ toisen kateutta, hillitsi h‰n itse‰ns‰ ja vastasi tyynesti: "Niin paljon kuin t‰tini monivuotisen asianajajan kautta tied‰n, oli h‰n aina pit‰nyt itse‰ns‰ elinajaksi asetettuna hoitamaan miehens‰ j‰lkeen j‰‰nytt‰ omaisuutta. Ainoastaan ja yksin siit‰ syyst‰ ei h‰n tehnyt mit‰‰n testamenttim‰‰r‰yksi‰ tilusten suhteen". "Niin, niin -- teill‰ voi olla oikein -- niin, niin", mutisi amtmanni, samassa ‰kki-hiljaa istuen nojatuoliinsa takaisin. "Min‰ muistan h‰nen joskus lausuneen jotain sellaista. T‰ytyy siis olla kiitollinen teille, joka ette kokonaan ole huomaamatta j‰tt‰neet monivuotista, syd‰mellist‰ suhdetta meid‰n ja h‰nen v‰lill‰‰n. Ja siksi otankin vastaan yst‰v‰llisen tarjoumuksenne muuttaa joksikuksi ajaksi kartanoon, mutta -- suokaa anteeksi -- mit‰ sill‰ aikaa teen karjatarhani kanssa?" Oli vaikeata pysy‰ totisena t‰t‰ naurettavaa halua kuullessa ylpeill‰ viimeiseen asti. "No", sanoi herra Markus, ruveten puuhailemaan hansikoidensa napeilla, jotka olivat au'enneet, "min‰ sivumenness‰ni n‰in yhden lehm‰n navetassa". "Niin -- aivan oikein -- t‰t‰ nyky‰ -- herra Markus. -- Min‰ olin ‰skett‰in pakoitettu myym‰‰n kaksi muhkeata schveitsil‰isrotuista lehm‰‰ maanviljelij‰lle -- ik‰v‰ seikka! -- Minun on siit‰ kokonaan paha ollani, herra Markus. T‰‰ll‰ maatilalla ei ole kaikki siin‰ kunnossa, kuin olla pit‰isi, ei yksik‰‰n tied‰ sit‰ paremmin kuin min‰ itse, mutta eip‰ minulla olekaan yht‰ renki‰. Min‰ olen kirjoittanut oikealle ja vasemmalle, t‰lt‰ seudulta en mist‰‰n hinnasta maailmassa _tahdo_ itselleni palvelijaa ottaa; asukkaat t‰ll‰ seudulla eiv‰t kelpaa suorastaan mihink‰‰n, -- min‰ olen tarjonnut yh‰ parempia ja parempia palkkaetuja, mutta ne raukat luulevat ett‰ t‰‰ll‰ on liian yksin‰ist‰ ja autiota eik‰ suorastaan mit‰‰n ole Hirschwinkeliss‰ saatavissa". "Suvaitsetteko minun tehd‰ kokeen siin‰ suhdassa", lis‰si kartanon omistaja. "Lehm‰n viemme kuitenkin kartanoon, ja siipikarjankin on siell‰ hyv‰ olla. Mutta niinpian kuin uutisrakennus on valmis, t‰ytyy kaikkien menn‰ entist‰ rataansa -- se on, hankimme riitt‰v‰n luvun lehmi‰ navettaan sek‰ niin suuren tyˆvoiman kuin tarvitaan huolelliseen maatilan hoitoon, ellei kaikkien anneta joutua kokonaan rappiolle. Min‰ pid‰n huolta t‰st‰ ja toimitan niin, ett‰ renki, niin pian kuin mahdollista on, tulee palvelukseenne, sill‰ elon korjuu rupee kiirehtim‰‰n, itsest‰‰n ymm‰rrett‰v‰ on" -- h‰nen hansikkansa nappi ei ensink‰‰n tahtonut menn‰ kiini ja puhuja kiinitti siis siihen koko huomionsa -- "itsest‰‰n ymm‰rrett‰v‰ on, ett‰ sit‰ paitsi tarvitsemme piian, oikean talonpoikaistytˆn rotevaa laatua, joka ymm‰rt‰‰ tehd‰ tyˆt‰... -- Se tyttˆ, joka nyt tavallisesti toimii maatilan niityill‰, ei kai oikeastaan sovellu sellaiseen tyˆhˆn". Sairas laski kuihtuneen, vaalean k‰tens‰ silmiens‰ p‰‰lle ik‰‰nkuin hetkellinen heikkous olisi h‰net vallannut, ja amtmanniin sattui samalla hetkell‰ raju ysk‰npuuska, niin ett‰ h‰nen kasvonsa muuttuivat veripunaisiksi. Mutta herra Markus oikein paloi uteliaisuudesta saada kuulla jotain tytˆst‰ ja piti kiini tilaisuuteen niin sopivasta aineesta huolimatta vanhan pariskunnan tuskista ja puuskista. "Sen mukaan kuin minulle on kerrottu, on h‰n kaupunkilaislapsi, tai ainakin viimeksi palvellut suuressa kaupungissa?" jatkoi h‰n yksip‰isesti kysymyksiins‰. "Niin, h‰n oleskeli Frankfurt-am-Mainissa", vastasi vanha rouva, jonka oikea k‰si oli pudonnut peitolle ja nyt hyvin ep‰vakaisena hypisteli p‰‰llist‰. "H‰n ei ole t‰llaiseen toimeen kasvatettu, ah, kaukana siit‰. Paras herra Markus --". "Ja senvuoksi olemme teille eritt‰in kiitolliset, jos tahtoisitte hankkia meille oikein rotevan talonpoikaispiijan", liitti amtmanni korotetulla ‰‰nell‰. "Milloin siis aiotte uuden rakennuksen alottaa, herra Markus?" "Min‰ viivyttelem‰tt‰ puhuttelen rakennusmestaria l‰himm‰isess‰ kaupungissa" -- vastasi nuori mies nousten ylˆs tyytym‰ttˆmyyden, viel‰p‰ perinpohjaisen vihastuksenkin tunne n‰kyi selv‰sti h‰nen kulmakarvojensa v‰lisest‰ rypyst‰ -- "enk‰ kauvan viivyttele ennenkun n‰yt‰n teille rakennuksen pohja-piirroksen". Amtmanni tahtoi v‰ltt‰‰ v‰kisin seurata h‰nt‰ ulos. Ulkona etehisess‰ pys‰htyi h‰n salaisella katsannolla. "Sangen rakastettavaa ja kaunista on mit‰ meille tahdotte tehd‰", kuiskasi h‰n matalalla ‰‰nell‰ toisen korvaan. "Min‰ olenkin teille sangen kiitollinen, mutta ‰lk‰‰ uskoko, min‰ pyyd‰n teit‰, ett‰ siin‰ mit‰‰n uskallatte; mit‰ suoritatte, saatte viimeiseen penniin asti takaisin. Te ette kadota rahojanne ... siit‰ seikasta vastaan min‰... N‰hk‰‰s, tuolla sis‰ll‰ en uskaltanut sit‰ lausua; puolisoni itkee silm‰ns‰ pilalle odottaen poikaansa -- se on ik‰v‰ seikka meille. Sellainen pieni, raukka naisen syd‰n! Niin jospa h‰n ryysyisen‰, repaleisena palaisikin kotiinsa, niin olisi ‰iti kuitenkin sanomattoman onnellinen saadessaan h‰net luoksensa -- sellaisia ovat naiset, ja sellaisissa tapauksissa t‰ytyy perheen-is‰n tiet‰‰ pit‰‰ asia oikealla tolalla. Min‰ en todellakaan antaisi sellaisten turhuuksien pilata poikani menestyst‰! H‰nell‰ on ollut erinomainen onni, sill‰ veitikalla, joka piti ahtaana kotoa, mainiota kotoa Thyringiss‰. Tuo nuori veitikka on jo jonkunlainen nabo (raharuhtinas). Kunhan vaan odotan vuoden tai pari kuluvaksi, voin kaikkien nˆyrimm‰sti kysy‰ H‰nen Ylh‰isyytens‰ Serenissimolta, paljonko Gelsungenin lahjoitusmaat maksavat --". "Tied‰ huutia kirottu roisto, ellet heti mene tiehesi!" keskeytti h‰n itse‰‰n, tempaisten kalotin paljaasta kiireest‰‰n ja heitti sen avonaisesta ovesta kyˆkkiin kissaa kohti, joka juuri oli hyp‰nnyt pˆyd‰lle siepataksensa toisen teurastetun kyyhkysen. H‰n lyhkytti keittiˆˆn ja ajoi kepill‰‰n kissan pihalle, jonka j‰lkeen sulki oven keittiˆˆn, jossa ei ket‰‰n n‰kynyt. Liemipadasta ei noussut v‰hint‰k‰‰n hˆyryn usvaa -- tuli liedess‰ oli selv‰sti kauvan sitten sammunut. "Mit‰ hullutuksia nyt taasen!" mutisi amtmanni kiukusta ja ponnistuksista punoittavana. "Vaikka pit‰isi kymmenenkin palvelijaa ja heille maksaisi palkan, niin kaikki, niin hyvin yksi kuin toinenkin, j‰tt‰isiv‰t ovet ja akkunat auki ja paistaisivat kissoille kaikki mit‰ runsailla rahoilla on ostanut... Olimmepa melkein j‰‰m‰isill‰mme p‰iv‰llisell‰ t‰n‰‰n. -- Hullutuksia! Miss‰ h‰n nyt taasen oleskelleekin?" "Niin miss‰p‰ h‰n nyt oleskelleekin?" ajatteli herra Markuskin itsekseen, amtmannilta j‰‰hyv‰iset otettuansa, k‰ydess‰‰n pihan yli puistoon p‰in, palataksensa kartanoon samaa tiet‰, jota oli tullutkin. H‰n loi ‰ke‰n silm‰yksen ullakkokamarin ikkunaan, jossa musliiniakuttimet yh‰ viel‰ tuulessa liehuivat kevyein‰ kuten kes‰inen hatara. Sangen todenmukaisesti oli neiti kotiopettaja paennut tuonne yl‰‰lle ja kaksi tytˆn p‰‰t‰ k‰‰ntyi nyt kai salaa ivahymyll‰ h‰nt‰ kohti... Olipa kuitenkin melkein liika uskaliasta, ett‰ h‰n siten heitti huoletta hunningoille is‰nt‰v‰kens‰ huonon ja niukan aterian sek‰ syyst‰ veti itsellens‰ heilt‰ kovimmat torat sen vuoksi ettei sattuisi taasen kohtaamaan h‰nt‰. Puistossa oli yht‰ hiljaista ja autiota. Mehil‰iset surisivat hiljaksensa pensastoissa, joiden l‰pi puoli tuntia sitten, kuten h‰n otaksui, vaalea pukuinen nainen oli astunut, h‰t‰h‰t‰‰ leikataksensa muutamia kyˆkkikasveja keittiˆn tarpeiksi. Tuossapa oli ripoitettuna pitkin tiet‰ viheriˆit‰ oksia, joita h‰n oli sattunut pudottamaan, selv‰sti n‰kyi, ettei yksik‰‰n jalka viel‰ ollut niiden yli astunut. Lehtimajassa saattoi herra Markus viel‰ aivan rohkeasti ottaa k‰teens‰ kirjoitusvihon, sill‰ ei l‰hell‰ eik‰ kaukana lˆytynyt ainoatakaan ihmissilm‰‰, joka n‰kisi, miten ivallisesti h‰n nauroi. Aivan oikein, pienen vihon ensi sivut olivat t‰ynn‰ samaa viattoman kirjoitusvihon, jota piti k‰dess‰‰n, mutta olipa h‰nell‰ paljon syyt‰ olla harmissaan. Mihin p‰lk‰h‰sen eikˆ h‰n, tyyni ja selv‰j‰rkinen mies ollut joutunut! El‰m‰n iloiset nautinnot olivat t‰h‰n asti h‰nen olentonsa anastaneet, s‰‰nnˆllisesti ja reippaalla tyˆhalulla oli h‰n kotona toimensa t‰ytt‰nyt konttoori-pˆyd‰n ‰‰ress‰ heitt‰yty‰ksens‰ sen j‰lkeen syd‰men halusta jalojen nautintojen pyˆrteesen -- ei mik‰‰n ollut t‰h‰n asti voinut riist‰‰ h‰nelt‰ unen suloista hyv‰ily‰ tai hyv‰n ruokahalun etuja -- ja nyt havaitsi h‰n alussa hupaisan olonsa maaseuduilla olevan yksip‰isten mietteiden, joita ei voinut poistaa, h‰iritsem‰n‰. Haluttomana sys‰si h‰n rouva Griebelin herkut syrj‰‰n ja oli jo t‰n‰ aamuna, ennenkuin kukko oli kimeit‰ aamuhuutojaan kuulua antanut, kadottanut unen s‰‰n ja valveilla k‰‰nt‰nyt p‰‰t‰ns‰ edestakaisin l‰mpim‰ll‰ pieluksella tummien uutimien ymp‰rˆim‰ss‰ s‰ngyss‰. Tuo maatila, tuo vanhaa soreata k‰sialaa, joka herra Markukselle oli esiytynyt vaativaisessa kirjeess‰, jonka amtmannin lausunnon mukaan ja t‰m‰n puolesta oli edelliselle l‰hetetty. Mit‰‰n v‰rsyj‰ ei kuitenkaan n‰ill‰ lehdill‰ ollut, vaan hajanaisia mietteit‰, aina sen mukaan kuin silm‰nr‰p‰ys niit‰ oli vaikuttanut, ajatelmia ja lausunnoita selke‰sti ajattelevalta ja ymm‰rt‰v‰lt‰ tytˆlt‰. -- N‰m‰ vihon sivut antoivat todellakin suosiollisen todisteen nuoren neidin luonteesta. Yht‰ ‰kki‰ kuin h‰n oli j‰tt‰nyt hyv‰n paikkansa ruvetaksensa sairaan hoitajaksi, samoin oli h‰n ep‰ilyksett‰ vaihtanut nuo ei perinpohjin tarpeelliset, runolliset sielunpuuskat kˆyhtyneen enonsa j‰rjestyksell‰ pidettyyn, niukkaan kassakirjaan. -- Mutta miten voi t‰m‰n pontevan ja p‰‰tt‰v‰n menettelyn yhdist‰‰ nuoren neidin esiytymiseen? Nyt kuten ennenkin passautti h‰n kamarineitsyell‰ itse‰ns‰ ik‰‰nkuin olisi oikea prinsessa. T‰ynn‰ harmia puristi h‰n hylkiˆ salaper‰isine kotiopettajineen ja puolihulluine kerskurineen, amtmannineen, sfinksikasvoisine ja jalovartaloisine tyttˆneen, tuon karkean tyˆpuvun peitt‰m‰n‰, "h‰n" joka ‰kˆitytti ja kiusoitti h‰nt‰, niin kun ei viel‰ kukaan ollut voinut, sek‰ tuo "ihmisellinen, tiedon haluinen" mets‰nvartija, tuo k‰rsitt‰m‰tˆn ihminen, joka levitti kietovat k‰tens‰ tytˆn per‰‰n -- kaikki, kaikki n‰m‰t toivoi h‰n sinne miss‰ pippuri kasvaa, taikka siit‰ levottomuudesta, joka h‰nt‰ kiusasi ja jota h‰n ei hyv‰ll‰ eik‰ pahalla voinut itsest‰‰n poistaa. T‰n‰‰n aikoi h‰n matkustaa kaupunkiin ja neuvoitella saman rakennusmestarin kanssa, jonka piti ottaman sahamyllyn uudestaan rakentamisen. Maatilan uuden asuinrakennuksen suunnitelma saattoi jo parin p‰iv‰in p‰‰st‰ olla h‰nen k‰siss‰‰n samoin kuin rakennuskontrahtikin silloin olisi valmis allekirjoitettavaksi. Kaiken muun saattoi h‰n huoletta heitt‰‰ Griebel vuokraajalle ja h‰nen rehelliselle vaimollensa toimitettavaksi -- he paraiten voisivat toimittaa uuden palvelusv‰en pestaamisen, amtmanni-perheen v‰liaikaisen muuttamisen kartanoon sek‰ sittemmin karjan ostaminen. -- Omiin toimiinsa tarvitsi h‰n ainoastaan muutamia p‰ivi‰, jonka j‰lkeen h‰n aikoi pudistaa tomut jaloistansa eik‰ yˆhˆn ja vuoteen palata Hirschwinkeliin... Siksi aikaa j‰i edesmenneen ylimets‰nhoitajan rouvan muistokirjassa oleva testamenttim‰‰r‰ys h‰nen salaisuudekseen, kunnes h‰n taasen tyyneen‰ ja hyv‰ss‰ rauhassa olisi saanut ajatella kenen hoitoon h‰n uskoisi kipe‰n rouvan huolettoman toimeentulon huolen. H‰n heitti kirjoitusvihon kivipˆyd‰lle ja j‰tti puiston, jonka vanha, rapistunut galleriportti ik‰‰nkuin heikolla huokauksella h‰nen takanansa meni kiini. T‰ll‰ hiljaisella, el‰m‰‰n v‰syneell‰ elonmerkill‰ luuli h‰n nyt lopettaneensa kaiken suoran yhdistyksen niiden ihmisten kanssa, jotka j‰tti takansa. Puuttui kuitenkin sangen paljon, ett‰ h‰n olisi myˆnt‰nyt itse olleensa se, joka p‰‰t‰ pahkaa oli syˆksynyt n‰ihin vieraisin olosuhteisin ja itse olevansa syyllinen, jos joitakuita kaitselmuksen n‰ille vieraille ihmisille kehr‰‰mi‰ s‰it‰ tarttuisi h‰neen, kuten sitke‰t, kiermuilevat kˆynnˆkset, jotka ruohoa kasvamalla, v‰h‰n kuljetulla polulla, ik‰‰nkuin siihen pannut ansat, kietoutuivat h‰nen jalkoihinsa, ja joista h‰n voi vapautua ainoastaan polkien ja repien niit‰... 9. Kaksi p‰iv‰‰ oli kulunut h‰nen k‰ymisest‰ns‰ maatilalla. Edellisen‰ p‰iv‰n‰ oli rakennusmestari ollut Hirschwinkeliss‰; h‰n oli ilmaissut kaikissa kohdin olevansa yht‰ mielt‰ rakennustuumien suhteen kuin kartanon omistajakin, sek‰ luullut rakennuksen suurimmalla kiireell‰ voivan valmistaa. Herra Markus oli johtanut h‰nt‰ maatilalle tarkastukseen -- mutta h‰n ei luonnollisesti ollut astunut asuinhuoneen kynnyksen yli, siihen oli h‰n liian pysyv‰inen p‰‰tˆksiss‰‰n. H‰n ei kuitenkaan voinut est‰‰ amtmannin astumasta akkunaan tulisin, ylist‰vin sanoin kiitt‰m‰‰n h‰nt‰ jalosta lahjasta, kopallisesta hyv‰‰ viini‰, jonka herra Markus heti viime k‰ynnilt‰ palattuansa, oli maatilalle l‰hett‰nyt. H‰nen t‰ytyi sit‰ paitsi kohteliaasti pit‰‰ hyv‰n‰ns‰ kun amtmanni sanoi tahtovansa vastata k‰yntiin. Vanha herra tulikin kartanoon muutamia tuntia myˆhemmin tai "noin h‰m‰r‰ss‰". Herra Markus istui juuri puistopaviljongissa, kun h‰n n‰ki kaksi henkilˆ‰ tulevan esiin m‰nnikˆn varjosta -- toinen mieshenkilˆ, joka raskaasti nojausi keppiin ja vaivalla horjui eteenp‰in, toinen nainen, jonka k‰sivarrelle vanha mies nojausi. Eikˆ rouva Griebel ollut kertonut, ett‰ kotiopettaja oli yht‰l‰inen humalaseiv‰s kuin vieras piikakin? -- H‰n se kai oli, korkeavartaloinen solakka nainen komeassa hyvin tehdyss‰ vienoin laskoksin riippuvassa tummassa puvussa -- harmaa olkiharso pienest‰, valkoisesta olkihatusta ja oli ik‰‰nkuin tomuinen h‰mm‰h‰kin verkko h‰nen kasvoillansa. Oikein naurettavaa oli n‰hd‰, miten loukattu, kaunis nainen heti kuin herra Markus astui rappusille, ‰kki‰ kuiskasi muutamia sanoja enollensa, jonka j‰lkeen h‰n muutamalla askeleella riensi m‰nnikkˆˆn ja katosi j‰lke‰ j‰tt‰m‰tt‰... Vanha herra pudotti keppins‰ ja k‰‰ntyi h‰mm‰styneen‰ ja vaivoin ymp‰ri katsoaksensa h‰nen j‰lkeens‰ mutisten pienen, hartaan kirouksen. Samassa tuli h‰n autetuksi tilastaan herra Markuksen kautta, joka oli rient‰nyt esiin ja jonka k‰sivarrelle h‰n nyt sai nojata samalla kun h‰n ‰llistyneen‰ kiroili nykyajan nuorten naisten arkuutta ja h‰mi‰. Ei ollut helppoa saada amtmanni jyrkki‰ rappuja myˆten paviljonkiin, mutta kerran sinne p‰‰sty‰ns‰ istui h‰n mukavasti nurkkasohvalle ja tarkasteli tyytyv‰isen‰ tuota aivan somaa nuoren miehen asuntoa. Hetken kuluttua oli sigarreja ja kaksi kimaltelevaa, viheri‰ist‰ lasia pˆyd‰ll‰, ja jalon Rheiniviinin kallis tuoksu kohosi pitk‰kaulaisesta pullosta. Herra Markus sytytti uuden kattolampun ja sen loistavassa valossa saattoi k‰sitt‰‰ miksi k‰ynti oli iltah‰m‰r‰ss‰ m‰‰r‰tty tapahtuvaksi -- vanhan herran laihoilla hartioilla riippui nimitt‰in ik‰‰nkuin vaatenaulassa enemm‰n kuin s‰‰llisesti kulunut, huolellisesti paikattu nuttu. H‰nen paitansa oli kuitenkin valkeuden ja puhtauden suhteen aivan moitteeton ja h‰nen kaulahuivissansa loisti ik‰‰nkuin rintaneula tekokivi vanhanaikuisessa kehyksess‰. Herra Markus ei voinut itselt‰‰n salata, ett‰ h‰n vietti sangen hupaisen hetken. Vanha mies puhui sangen hauskasti maailmasta ja el‰m‰st‰, h‰n n‰ytti olevansa tieteellisesti sivistynyt ja selv‰‰n huomattavasti esiytyi tuon kevytmielisen tuhlarin luonteessa tuo omituinen kohta, jonka mukaan h‰n kaikissa vaiheissa ja kaikissa eri tilaisuuksissa oli varustettu parhaimmilla ja varmimmilla neuvoilla muita varten mutta ei milloinkaan sellaisilla itsellens‰. Myˆhemp‰‰n illalla saattoi herra Markus itse vieraansa t‰m‰n kotiin -- sit‰ ei taasen mill‰‰n tavalla voitu v‰ltt‰‰, sill‰ yksin ei tuo luuvalon puoleksi halpaama mies voinut kulkea niin pitk‰‰ matkaa, eik‰ ket‰‰n ollut h‰nt‰ noutamaan saapunut. Kuitenkin keksi herra Markuksen tarkka korva ep‰luotettavan hiipimisen puunrunkojen v‰liss‰ tien vierell‰, mutta ne naiset, jotka niin loukkaavalla tavalla olivat v‰ltt‰neet jonkunlaiseen yhteyteen joutumista h‰nen kanssansa -- lieneekˆ se sitten ollut kotiopettaja tai tuo inhoittava kaino piika -- niit‰ h‰nkin halveksi sek‰ sanoi lujaa v‰h‰kuuloiselle amtmannille, kun he olivat kappaleen matkaa eteenp‰in kulkenut, ett‰ joku otus lienee eksynyt tuohon pieneen metsikkˆˆn, h‰n kuuli, miten se hiipi eteenp‰in. Naurahtaen hiljaisesti, pilkkaavasti, k‰vi h‰n eteenp‰in, toisella k‰sivarrella taakkana tuon vanhan viinist‰ hieman tajuttoman miehen koko paino, toisella kirjapaketti, jonka amtmanni oli hyllylt‰ ottanut, sanoen oikein janoavansa hyv‰‰ lukemista; h‰nen oli t‰ytynyt tilan puutteen vuoksi myyd‰, se on pilkka-hinnasta pois lahjoittaa koko kallis kirjastonsa, josta h‰n oli tuhansia riikinmarkkoja maksanut. Griebel vuokraajan kanssa oli herra Markus pian sopinut. Tuo rehellinen mies ilmoitti olevansa heti valmiina auttamaan kartanon is‰nt‰‰ t‰m‰n "samarialais-tyˆss‰" ja h‰nen rakas puolisonsa oli myˆntynyt ehdotukseen muistutuksella ett‰, mit‰ Pietarinsa kerran tahtoi, tahtoi h‰nkin, tapahtuihan se kuitenkin, jospa h‰n kymmenenkin kertaa olisi suopeimman katsantonsa ottanut ja n‰ytt‰nyt hiljaiselta ja tyynelt‰ kuni pieni hiiri, niin olisi Pietari kuitenkin p‰‰tˆksens‰ tehnyt ja siksip‰ antoikin h‰n Jumalan nimess‰ myˆntymyksens‰ siihen. Mutta ei kukaan kuitenkaan voinut h‰nt‰ kielt‰‰ ihmettelem‰st‰ ja pit‰m‰st‰ huolta nuoresta herrasta, joka piti kaikki niin v‰h‰p‰tˆisin‰, ik‰‰nkuin ei mik‰‰n taitokaan olisi tanssia liukkaalla j‰‰ll‰ amtmannin rouvan ja viel‰p‰ kotiopettajankin kanssa kentiesi voisi viihty‰ asumaan yhdess‰, h‰n kyll‰ myˆntyisi nostamaan ja kantamaan vanhaa rouvaa ja yˆll‰ valvomaan t‰m‰n vuoteen vieress‰, sen tekisi h‰n aivan halusta, ja mit‰ kotiopettajan ylpe‰‰n katsantoon tulee, niin eih‰n tarvinnut huomata sit‰. Mutta amtmannin itsen tuon laiskurin, tuon herkuttelijan, tuon "ymm‰rt‰v‰n" kanssa, niin h‰nen kanssaan ei riidatta menisi, sen tahtoi h‰n heti edelt‰k‰sin sanoa -- ja jospa h‰n, Griebelin em‰nt‰, ruokkisikin toisen lehm‰‰ voileivill‰, ja muutamia n‰listyneit‰ kanoja sokurileivill‰, niin olisi amtmannilla kuitenkin jotain moittimista ja torumista, siit‰ oli h‰n varma. Ja mit‰ taasen tuli piikaan suurkaupunkilais pukuineen ja hienoine k‰ytˆksineen, niin ei t‰m‰ milloinkaan sopinut t‰‰ll‰ maaseudulla, jossa t‰ytyi tehd‰ kovaa tyˆt‰ karkeissa talonpoikaisvaatteissa ja suojelusverhoitta. Tuo omituinen olento yllyttt‰isi palveliat vaan is‰nt‰v‰ke‰ vastaan, ja eritt‰in h‰n itse ei voinut k‰rsi‰ tyttˆ‰. Miten sattuma viel‰ p‰‰llekaupan antoi viel‰kin pohjaa t‰lle vastenmielisyydelle sen sai herra Markus viel‰ samana p‰iv‰n‰ t‰ysin m‰‰rin kokea. H‰n oli kirjanpit‰j‰lt‰ns‰ saanut lavean kertomuksen ja oli sen johdosta pakoitettu antamaan vastauksen muutamissa kiiruhtavissa asioissa. H‰n oli sen vuoksi jo pari tuntia istunut kirjoituspˆyt‰ns‰ ‰‰ress‰ altaanihuoneessa tehden ahkerasti tyˆt‰, tiet‰m‰tt‰ muusta maailmasta mit‰‰n. Vuokraajan perheest‰ ei t‰n‰ p‰iv‰n‰ ollut k‰ynyt h‰nen luonansa, h‰n oli yksin p‰iv‰llisens‰ syˆnyt, jonka er‰s piika oli kattanut. T‰m‰n l‰hdetty‰ huoneesta oli h‰nen kyn‰ns‰ raappina paperille ollut ainoa ‰‰ni, joka oli keskeytt‰nyt syv‰n hiljaisuuden alttaani huoneessa. Vihdoin avasi kuitenkin rivakka k‰si oven ja rouva Griebelin kenkien kuultiin narisevan -- kuten tavallisesti toi t‰m‰ itse h‰nelle iltapuoliskahvin. "Todellakin, herra Markus, mainio, pikkuinen, viile‰ paikka sent‰‰n kartanomme", sanoi h‰n toisen ojennettua k‰tens‰ tervehdykseksi. "Tuolla ulkona on oikein helle, kuten leipomatalossa." H‰n pyyhk‰si esiliinansa kulmalla kasvojansa ja kaulaansa. "Min‰ olen t‰n‰‰n Louiseni kanssa ollut heini‰ kokoomassa ja saimme koko kopsallisen mansikoitakin samalla kertaa. Jo nelj‰ olimme me ylh‰‰ll‰ ja l‰hdimme matkalle. Meid‰n t‰ytyi kulkea pitki‰ matkoja, sill‰ t‰ll‰ seudulla ei lˆydy sieni‰. Mutta tuolla Grafenholzissa, siell‰ nousee niit‰ runsaasti sateen j‰lkeen -- saatatteko ajatella: niin suuria kuin puoli nyrkki‰, ne kasvavat vanhojen hiilihautojen ymp‰rill‰. Niin, ellei sielt‰ sellaisia saisi, ei kymmenenk‰‰n hevosten kyyti voisi pakoittaa minua astumaan jalkoineni Grafenholziin. Min‰ en voi k‰rsi‰ sen paikan mets‰nvartijaa, h‰n pit‰‰ itse‰ns‰ yht‰ mahtavana ja rˆyhke‰n‰ kuin nuokin tuolla maatilalla. Ja sen verran t‰ytyy heti samalla kertaa teille sanoa, etten min‰ oleskele saman katon alla tuon amtmannin vieraan piian kanssa -- se ei nyt ensink‰‰n k‰y laatuun ja Louisenikin t‰hden, kun h‰n tulee loma-ajoiksi kotiin. Niin, niin, min‰ olen t‰n‰‰n n‰hnyt jotain, niist‰! Tai mit‰ te tuumitte siit‰ asiasta, ett‰ tuo tyttˆ sangen aikaiseen -- kello oli puoli viisi aamulla -- tulee mets‰nvartian huoneesta ulos neiti‰ vastaan -- uh, te itsekin lenn‰tte oikein tulipunaiseksi kasvoiltanne moista kuullessanne. Niin, teill‰ on oikein, t‰ytyy h‰vet‰ aina syd‰mest‰‰n asti sit‰, miten naiset meid‰n aikoinamme k‰ytt‰v‰t!?" H‰n laski t‰yteen kaadetun kahvikupin paperien viereen pˆyd‰lle. "Ja nyt tied‰tte tuon h‰v‰istysjutun, ettek‰ en‰‰ ihmettele, jos Griebelin em‰nt‰ pit‰‰ nen‰ns‰ pystyss‰. Jos niin tarpeellista on, ett‰ amtmannilla t‰ytyy t‰‰ll‰ olla oma piika, niin pid‰n min‰ huonetta kelvollisesta piiasta niille, sill‰ se, joka heill‰ nyt on, ei tule asumaan saman katon alla minun kanssani. Teid‰n, herra Markus, t‰ytyy selv‰sti huomata, ett‰ minulla on oikeus, eik‰ pyyt‰‰ mit‰‰n sellaista. Griebelin luona on rehellisyys ja kunniallisuus aina etup‰‰ss‰... Mutta ‰lk‰‰ nyt antako kahvinne j‰‰hty‰, ‰lk‰‰k‰ kirjoittako niin paljon, ett‰ tulette kipe‰ksi! N‰ytt‰‰ todellakin ik‰‰nkuin otsanne hehkuisi". Ovi oli tuskin h‰nen j‰lkeens‰ kiini mennyt, kun herra Markus hypp‰si ylˆs, ik‰‰nkuin siten olisi v‰kivaltaisesti tahtonut repi‰ ne kahleet, jotka olivat h‰nt‰ pit‰neet kiini paikallansa alttaani huoneessa. Rouva Griebel saattoi tosin olla hyv‰, mutta h‰n oli, kuten kaikki vanhat naiset, juoru-akka. H‰n oli hillinnyt itse‰ns‰, ettei olisi tarttunut t‰m‰n olkap‰ihin ja pudistanut h‰nt‰; niin liikutetuksi oli h‰n k‰ynyt. Ei k‰ynyt kielt‰minen, ett‰ paneteltu tyttˆ piti paikkansa ja oli uutterasti k‰ytˆksess‰‰n sek‰ koko olennossaan koki pyrki‰ s‰‰tyns‰ yli, mutta h‰nen maineensa oli puhdas, jospa h‰n mihin aikaan vuorokaudesta tahansa tuli mets‰nvartian huoneesta. H‰n tunsi itsens‰ kuitenkin aina kiusallisesti pelj‰styneeksi, joka kerta kun h‰n kuuli t‰t‰ tyttˆ‰ mainittavan viheri‰takkisen kanssa. -- Ja t‰ss‰ selkeni h‰nelle -- h‰nen "samarialaistyˆns‰", kuten Griebel vuokraaja oli nimitt‰nyt h‰nen aikeitansa amtmannin suhteen, sai aivan toisen k‰‰nteen, kuin h‰n oli aikonut. Hyv‰ll‰ omalla tunnolla voi h‰n tosin sanoa, ett‰ h‰n alkuper‰isesti oli aikonut pauna t‰tins‰ testamentin t‰yteen voimaan asianomaisten mahdolliseksi hyv‰ksi, mutta h‰nen pikainen, melkein liika h‰t‰inen toimekas ryhtymisens‰ ei ollut jalommista perusteista l‰htenyt -- h‰n ei ollut viheri‰takkiselle suonut ihmisyyden kipen‰‰; h‰n oli tahtonut enn‰tt‰‰ t‰t‰ ennen ja siten vaikuttanut sen vastakohdan, jota h‰n hehkuvalla innolla oli halannut. Tytˆn itsens‰ uhraavaiset huolet tulisivat nyt t‰m‰n is‰nt‰v‰elle h‰nen toimiensa kautta tarpeettomiksi ja siin‰ tapauksessa voisi viett‰‰ h‰‰t milloin tahansa... Rouva Griebelill‰ oli oikein, h‰nen otsansa hehkui ja veri tykki kuumeen tapaisesti h‰nen ohimoillaan. Lakkaamatta mittasi h‰n askelillaan huonetta ja siin‰ selkeni t‰ydesti h‰nelle, mit‰ syd‰mess‰‰n liikkui. Eikˆ ollut ik‰‰nkuin ylimets‰nhoitaja vainaja pilkkaavasti hymyellen katsoisi "sep‰n poikaan", jossa tyˆmiehen veri oikein vaiston tapaisesti koki selitt‰‰ sanoja: "saman s‰‰tyiset lapset sopivat parhaiten". H‰nen syd‰mens‰ oli t‰ydess‰ kapinassa tytˆn vuoksi, joka sˆi p‰iv‰l‰isen leip‰‰, tyˆpukuisen ja tyˆst‰ kovettunut k‰tisen tytˆn vuoksi. Mutta oliko tytˆn valkealla otsalla, h‰nen joka morsiamen tapaisessa lumoavassa kukoistuksessa seisoi sep‰n rinnalla, oliko h‰nen otsallensa kirjoitettu, ett‰ h‰n oli aatelisverta? -- Eikˆ tyttˆ kuumine, aaltoilevine k‰h‰rˆineen rohkeasti voinut asettaa tuon vaalean tytˆn rinnalle? Eikˆ h‰n ollut yht‰ kaunis, eikˆ h‰nell‰ ollut sama syd‰mmellinen vieh‰tt‰v‰ katsanto, joka t‰‰ll‰ kuvasta ja tuolla suojelevan huivin alta, jonka h‰n uskaliaalla k‰dell‰ oli sivulle lyk‰nnyt, niin ihmeellisesti oli h‰nen syd‰meens‰ puhunut? Kuinka helle tuolla ulkona olikaan, lˆytyi kuitenkin laveita niittuja, joiden yli korkea, sininen taivas kaareutui ja pitk‰t mets‰polut valmistivat siell‰ matkustajalle tilaa, vapaasti liikkua. T‰‰ll‰ sis‰ll‰ rasitti h‰nt‰ huoneen matala katto ja sen nelj‰ sein‰‰. H‰n tarttui hattuunsa. Kyn‰, jonka oli heitt‰nyt luotansa, oli suuressa muste pilkussa puoleksi kirjoitetulla puhtaalla kirjepaperilla ja joukko pienempi‰ paperia, h‰nen noustessansa ‰kki‰ paikaltansa, oli lent‰nyt pˆyd‰lt‰ huiskin haiskin lattialle. H‰n ei ensink‰‰n n‰hnyt t‰t‰ ep‰j‰rjestyst‰. Jospa kotona konttoorissa miten t‰rke‰sti tahansa tarvittiin niit‰ selityksi‰, joita oli pyydetty, niin ei t‰m‰ nyt voinut est‰‰ suuren Markus-toiminimen is‰nt‰‰, h‰nt‰, joka muuten oli uupumattomin ja omantunnon mukaisin tyˆntekij‰ konttoorissaan, rient‰m‰st‰ ulos vapaasen ilmaan huolimatta niist‰ t‰rkeist‰ asioista, jotka j‰lkeens‰ j‰tti. 10. Enemp‰‰ miettim‰tt‰ poikkesi h‰n heti sille tielle, joka johti m‰nnikkˆˆn. P‰‰tˆksens‰ olla k‰ym‰tt‰ maatilalla oli haihtunut, kuin kevyet tomupilvet, joita l‰mmin helteinen ja t‰n‰ iltapuolena niin hitaasti liikkuva ilmapiiri nosti rutikuivalta polulta ja h‰ilytteli h‰nen silmiens‰ edess‰. -- H‰n ei pit‰nyt rikoksena pys‰hty‰, enn‰tetty‰ns‰ talon vasemman puolen sivutse ja kurkistaa samoista rei'ist‰, joista pari p‰iv‰‰ sitten kerj‰‰v‰ kulkulainen oli tirkistellyt riutuneelle pihalle, josta kurjuus oli heitt‰nyt muutamia ropoja. Aution pihan vaalistuneella kivityksell‰, jota ei ainoakaan sadepisara moneen p‰iv‰‰n ollut kostuttanut, loisti polttava p‰iv‰. Kanat lienev‰t vet‰ytyneen kuumilta kivilt‰ tallin vilposiin ja pimeihin loukkoihin ja talon koira ketjuissaan, joka pihan toiselta puolen oli tehnyt heikon kokeen haukkua, kuultuansa kartanon is‰nn‰n askeleet, oli jo mielest‰ns‰ heitt‰nyt h‰lytyksen nostamisen sellaisessa helteess‰. Vanhalle pariskunnalle taasen, jolla yˆt‰ ja p‰iv‰‰ oli v‰h‰n viile‰ matalan asuinhuoneen kylmien kosteiden muurien sis‰ll‰, n‰ytti l‰mmin p‰iv‰ olevan tervetullut -- kaksi akkunaa oli aivan auki heid‰n huoneessaan. Toisen ‰‰ress‰ istui amtmanni lukien jotain kirjaa, toisen l‰pi n‰ki herra Markus kipe‰n rouvan istuvan vuoteellansa k‰det ristiss‰. Molemmat vanhukset olivat yksin; peitt‰m‰ttˆmien akkunain takana oikealle suljetusta ulko-ovesta ei n‰kynyt ket‰‰n liikkuvan ja silm‰ys, jonka h‰n heitti ullakon ikkunaa kohti oli sangen pikainen, h‰nelle oli aivan yhdentekev‰ istuiko koti-opettaja siell‰ kukkivien orjantappuroiden takana, vaiko ei. H‰nell‰ oli yksi ainoa ajatus vaan -- yksi ainoa. Ja t‰m‰p‰ pakoittikin h‰net oikeanpuolista polkua myˆden k‰ym‰‰n pihan ymp‰ri tarkastamaan keittiˆn ikkunaa. T‰‰ll‰kin oli hiljaista kuten puistossakin, jonka l‰pi h‰n nyt kulki; yht‰ autiota oli kaikkialla maatilaan kuuluvalla maalla, jonka h‰n saattoi yhdell‰ silm‰yksell‰ maantien viereisten pensasten yli n‰hd‰. Harmissaan purasi h‰n huultansa. L‰htisikˆ h‰n nyt todellakin Grafenholziin saadaksensa selville, ett‰ h‰n oli narri ja ett‰ h‰n halveksuttavalla tavalla ryhtyi vakoilemiseen? Jospa kotona sen tiet‰isiv‰t! H‰n kuvaili tuttujensa riemua, joiden lempi-kuumetta h‰n niin usein oli pilkannut, ‰itipuolensa pahastumista, h‰nen, joka oli salaneuvoksen tyt‰r, nuorten neitosten pahaa ilkkumista, joita vastaan h‰n usein oli taistellut voittamattoman omaisuuksien -- kaikki t‰m‰ kuvastihe h‰nelle loistavimmissa v‰reiss‰, mutta samalla riensi h‰n yh‰ pikemmin eteenp‰in sen mets‰palstan l‰pi, joka h‰nelle kuului ja p‰‰si vihdoin metsikˆn l‰pi pyˆkkipuun takana olevaan piilopaikkaan, josta h‰n saattoi tarkastella mets‰nvartian huonetta. H‰n k‰sitti aina t‰ytyv‰n tuntua sielun ja ruumiin pelastukselta muutamiksikin tunniksi saada vaihtaa aution, tomun sekaisen maatilan m‰nnikˆn vieress‰ punaiseksi maalattuun huoneesen t‰‰ll‰. Kuten soma punakiuhtava arpanopla oli se viheri‰ll‰ ruohomatolla, ja ei mik‰‰n auringon kellastuttama viljapelto keskeytt‰nyt, se oli pyˆkkimets‰n tumman viheri‰n keskell‰, korkea, jyrkk‰ l‰hteen suonesta rikas metsik‰s harju takana, joka purojensa vesill‰ antoi eloa ja vilppautta t‰riseville myllynpyˆrille alhaalla laaksossa. T‰n‰‰n oli mets‰nvartian huone yhdess‰ kohden muuttanut muotoansa; lintuh‰kit korkea-‰‰nisine asukkaineen eiv‰t en‰‰ rippuneet ullakon akkunan ‰‰ress‰ ja kaikki akkunat kulmahuoneessa, jonka mets‰nvartija oli tahtonut tarjota maatilan kipe‰lle rouvalle -- oli nyt alaslaskettujen uutimien varjostama -- syv‰ tyyneys oli laskeutunut huoneuksen ymp‰ristˆlle, niin huolellisesti vaariinotettu hiljaisuus vallitsi siell‰, ett‰ olisi voinut ruveta luulemaan vanhan kipe‰n rouvan jo muuttaneen t‰nne. Huone oli lukittu, ei ket‰‰n ollut kotona, jonka vuoksi herra Markus lyhyen pys‰hdyksen j‰lkeen j‰tti tarkastusasemansa kun samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ kaikuva nauru taasen h‰net pys‰hytti. T‰m‰ nauru kuului verho-akkunaisesta kulmahuoneesta, -- pitk‰llinen ponnistettu hourumainen nauru, joka, keskeytt‰en mets‰n syv‰n hiljaisuuden, kaikui suoraan ja vihlovasti korvaan. Sit‰ seurasi liikutettujen ihmis‰‰nien mutina, yksi uudin vedettiin ‰kki‰ ylˆs, ik‰‰nkuin olisi levottomasti liikuttu tuolla huoneessa... Herra mets‰nvartialla oli vieraita, seurue hyvi‰ yst‰vi‰, jotka viettiv‰t hauskaa p‰iv‰‰ vilpoisessa huoneessa. Herra Markus kuvaili jo itseksens‰ tuon toveruusseuran, jonka p‰‰llitse tupakan savu ja oluen hˆyryt varmaankin nyt levisiv‰t, samalla kun korttipeli ei est‰nyt pilaa her‰tt‰m‰st‰ naurun puuskia hereille. Ei, h‰nelle ei ollut mahdollista ajatella tyttˆ‰ sellaisessa seurueessa -- t‰‰ll‰ ei h‰n ollut. H‰nen ylpe‰n katsantonsa edess‰ eiv‰t miehet uskaltaisi sellaista raakaa naurua laskea -- ja kuitenkin avattiin samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ huoneen ovi ja tyttˆ astui ulos. H‰n kantoi saviastiaa k‰dess‰‰n ja astui rappuja alas; h‰nen vapaa k‰tens‰ rippui v‰syneen‰ pitkin sivua, katsantonsa piti h‰n maata kohti ojennettuna ja kulmakarvat olivat tuskan tunteella kokoon rypistetyt, -- h‰n oli kuva surusta, joka on itseens‰ sulkeutunut. Liikutetussa mieli-alassaan oli nuori mies pyˆkki-puun takana tahtonut rient‰‰ esille h‰nen luoksensa, mutta ehdotta pysyi h‰n kuitenkin paikallaan -- oli ik‰‰nkuin tuosta hiljaisesti etenev‰st‰ neitseellisest‰ vartalosta olisi levinnyt valo, jota piti tunkeuvan, h‰m‰r‰n himollisuuden loitolla... H‰n k‰‰ntyi rakennuksen kulmasta ja meni harjun vieress‰ olevaa l‰hdett‰ kohti, josta kristallikirkas vesi johdatettiin alkuper‰isint‰ johtoa myˆden ja valui kaivoammeesen. Herra Markus meni tytˆn per‰ss‰, t‰m‰, kuultuansa askeleita takanansa k‰‰ntyi h‰nt‰ vastaan. H‰n oli jo ehtinyt niin l‰helle, ett‰ n‰ki, miten tyttˆ muutti v‰ri‰, jolloin myˆskin surullinen tunne kulmakarvojen lomista niin ‰kki‰ katosi, ik‰‰nkuin olisi poispyyhk‰isty. "Haluatteko virkist‰‰ itse‰nne siemauksella t‰t‰ raitista vett‰", kysyi tyttˆ, pit‰en astiata laudalla porisevan vesisuihkun alla. "Min‰ tuon teille juomalasin tuolta huoneesta". "Raamatussa on: 'ja ‰kki‰ laski h‰n astian k‰dellens‰ ja antoi h‰nen juoda'", lis‰si herra Markus asettuen tytˆn tielle. "Jos tahdotte olla Rebekka, t‰ytyy teid‰n osoittaa, ett‰ perin pohjaisesti tunnette raamatun. Kaikissa tapauksissa kiit‰n teit‰, ei minulla ole halua juoda astiastakaan. Raitista kaivovett‰!" sanoi h‰n pilkaten. "Raitista vett‰kˆ te vaan tarjoattekin tuolla kulmakamarissa nauravalle seuralle?" Tyttˆ pel‰styi kovin; sen huomasi h‰n ‰ngˆtt‰en. "No, kummasteletteko sit‰? -- Min‰ pidin niit‰ sangen kuuluvina ‰‰nin‰, jotka tuolla sis‰ll‰ hupaisuuttansa ilmaisevat. Min‰ jo toivoin herrojen tuolla sis‰ll‰ alkavan hauskan juomalaulun --". "Te erehdytte", intti tyttˆ huuliltaan aivan vaaleana -- kostea loiste levitti verhon sen katseen eteen, jolla h‰n tarkasteli toista; "Hyv‰, min‰ erehdyn. Siell‰ on kai hurskaita velji‰, jotka ovat kokoutuueet rukouksiin tuonne kulmakamariin -- onhan se mahdollista". H‰n kohotti olkap‰it‰ns‰. "Mutta mit‰p‰ se minuun koskeekaan. Yht‰ kuitenkin tahtoisin teilt‰ kysy‰? tiet‰‰kˆ herrasv‰kenne mit‰‰n k‰ynnist‰nne mets‰nvartian asunnossa?" Tyttˆ nosti pel‰styneen‰ ja melkein rukoilevaisena k‰tens‰ ylˆs. "Ei, ei, vanhuksilla ei ole aavistustakaan t‰st‰, eiv‰tk‰ ne saa sit‰ tiet‰‰k‰‰n". "Vai niin, ja t‰ll‰ tahdotte tukkia suuni?" kysyi h‰n n‰enn‰isesti tyyneen‰ ja v‰linpit‰m‰ttˆm‰n‰. "Joka tapauksessa t‰ytyy minun hartaimmin pyyt‰‰ teit‰, jos viel‰ ennen l‰htˆ‰nne k‰ytte maatilalla olemaan puhumatta mit‰‰n t‰st‰. Min‰ pyyd‰n teit‰, herra --". "Herra Jumala, kyll‰, jos niin v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tahdotte. Min‰ voin olla vaitikin, ehk‰ en muuten juuri ole luotu suojelemaan likaisia salaisuuksia --". "Likaisia?" Tyttˆ astui takaperin ja herra Markus oli pakoitettu kysym‰‰n itselt‰ns‰, josko t‰m‰ tyttˆ, joka yhdell‰ ainoalla sanalla, yhdell‰ ainoalla liikkeell‰ voi ilmaista koko joukon riehuvia tunteita, joka oli t‰ydellinen n‰yttelij‰ tahi perinpohjin puhdas, korkean sivistyksen omaava sielu. Syv‰sti harmistuneena piti h‰n edellisen otaksumisen oikeana. Oliko t‰ss‰ mit‰‰n ep‰ilyst‰? Eikˆ tuo ylenm‰‰r‰inen kainous, jolla h‰n joku aika sitten oli poistanut silm‰yksen h‰nen huolellisesti salatuille kasvoillensa, ollut kehnointa n‰yttelemist‰, kun verrattain h‰nen k‰ytˆstapansa sen tosiasian kanssa, ett‰ h‰n t‰‰ll‰ suojeluslaputta ja suuritta huivitta h‰mm‰stym‰tt‰ liikkui meluavan miesjoukon keskell‰. Ja nyt oli h‰nell‰ kyllin rohkeutta hell‰ll‰, rukoilevalla ‰‰nell‰ huomauttaa toista s‰‰dyllisyydest‰. Ja kaiken t‰m‰n ohessa mik‰ vieh‰tt‰v‰ lemmellisyys h‰nen olentoansa varjosti, mitk‰ syd‰melliset kasvot loistivat vahvojen, taakselyk‰ttyjen hiuksien alta! Nuoresta miehest‰ n‰ytti ik‰‰nkuin moninaisin v‰rin loistava k‰‰rme, hiljaa madellen, kieroihe h‰nen syd‰mens‰ ymp‰ri, k‰‰rme, jonka p‰‰t‰ h‰nen kiukulla ja surulla t‰ytyi tallata. "Suututtaako tuo ruma sana teit‰?" kysyi h‰n ter‰v‰sti. "No, sanokaamme siis sen sijaan 'hupaisia', niin hupainen salaisuus! Vanhuksien kanssa tulette helposti toimeen, he eiv‰t kumpikaan p‰‰se kynnyksen yli, eiv‰tk‰ voi seurata j‰lki‰nne, ja min‰, niin min‰h‰n olen antanut vaitiolon lupauksen, niin olla vaiti ik‰‰nkuin murhaava k‰si kurkustani kuristaisi. Mutta miten on tuon sinisukan laita? H‰n ei istu ullakkokamarissaan vangittuna ja h‰nell‰ on nopsat jalat, sen tulin eilen illalla tilaisuudessa huomaamaan. H‰n liikkuu ik‰‰nkuin haltia, ja h‰nelle olisi mahdollista kadota kuten kes‰inen pilvi, jonka tuuli puhaltaa hajallensa avaruuteen; h‰n saattaa siis joko tulla liehuen mist‰ mets‰n loukosta tahansa h‰mm‰h‰kin-verkkoinen huntu kasvoillansa -- ja miten silloin k‰visi?" Tuskin huomattava hymyily lep‰sihe hetken aikaa tytˆn huulilla. H‰n kumartuihe kaivon yli ja veti laudan, jolla jo aivan t‰ysin‰inen astia oli, putoavan vesisuihkun alta. "Min‰ luulen jo sanoneeni teille, etten voi mihink‰‰n ryhty‰, h‰nen saamatta tietoa siit‰", vastasi tyttˆ, toimiskellen, mit‰ k‰dess‰‰n piti. "Sen olette tosin sanonut", myˆnsi toinen. "Ja onhan aivan luonnollista, ett‰ neiti suojelee sellaista salaisuutta. Juonitteluhan onkin sellaisten neitien lempityˆt‰, ja koska se nyt ei saata tapahtua herrassaleissa, niin silloin pidet‰‰n halvemmatkin seurat hyv‰n‰ pelk‰st‰ asian harrastuksesta. Min‰ tunnen tuon hiljaisen myyr‰n tyˆn perheen helmassa -- min‰ tunnen sen hyvin. Luonnollisesti tehd‰‰n sellaista tyˆt‰ mieluimmin omaan laskuun; he eiv‰t n‰yt‰ kuulevan eik‰ n‰kev‰n mit‰‰n, mutta imev‰t kuitenkin kaikilla huokoisillaan suuria ja pieni‰ perheen salaisuuksia itsellens‰. Ei kuulla minne ne jalkansa asettavat, mutta ne saavat kuitenkin jalan sijan -- ja niin kiipe‰v‰t he mestarillisesti askel askelelta ylˆsp‰in, kunnes ‰kki‰ istuvat ylh‰‰ll‰ korkeimmalla, nuo nˆyr‰t ja halveksitut naiset ne kuorivat kerman petollisesti hyl‰ttyjen morsianten ja is‰n, joka on leskeksi j‰‰nyt, tytt‰rien silmien edess‰. -- Eikˆ kamarineitsyell‰ ja kenraali Guseckin perheen kotiopettajan uskotulla yst‰v‰ll‰ ole mit‰‰n kerrottavaa sellaisista asioista?" Tyttˆ seisoi viel‰ kaivon ‰‰ress‰ puoleksi k‰‰ntyneen‰ h‰nest‰. Toisen puhuessa, oli tyttˆ kerran nostanut k‰si‰ns‰, mutta taasen antanut niiden ristittyn‰ vaipua ja nyt katsoi h‰n toista, mutta ei haavoitetun liikutetulla silm‰yksell‰, jonka toinen jo tytˆss‰ tunsi; ainoastaan tuskallinen kummastus ja syv‰ moite kajastihe ruskeista silmist‰, jotka h‰n hitaasti nosti toista vastaan, ponnistuksella lausuessaan: "Kenraali von Guseck oli leski ja h‰nell‰ oli t‰ysikasvuinen poika sek‰ seitsem‰ntoistavuotias tyt‰r, joka oli kihloissa. Kaikki n‰m‰ kohtelivat nuorempain lasten kotiopettajaa luottamuksella ja kunnioituksella, ik‰‰nkuin h‰n olisi ollut perhe-j‰sen. Ja min‰ tied‰n, ettei kotiopettaja milloinkaan, ei v‰himm‰ll‰k‰‰n omaa etua katsovalla ajatuksella t‰t‰ luottamusta v‰‰rink‰ytt‰nyt. Min‰ sen parhaiten tied‰n ja panen k‰teni tuleen, ett‰ se on totta". "Sit‰ viel‰ puuttui", keskeytti h‰n tytˆn kovalla ja karkealla naurulla. "Tarvitseekin panna tyˆst‰ kovettunut k‰siraukkanne tuleen t‰m‰n juurtuneen oma-etuisuuden vuoksi!... Eikˆ teid‰t ole vedetty t‰nne er‰maahan h‰t‰‰n ja puutteesen, ettei tuolta hemmoitetulta neidolta puuttuisi palvelusta ja apua? Vanha rouva maatilalla sanoo itse, ettette ole kasvatettu sellaiseen kovaan ulkotyˆhˆn ja nyt te olette pakoitettu ryhtym‰‰n n‰ihin vaiheisin palvelusvelvollisuuksiin sen vuoksi ett‰ karkoitetulla neidill‰nne tuskin muuten olisi mit‰‰n syˆt‰v‰‰". Tyttˆ pudotti vilppaasti p‰‰t‰ns‰ ja purasi pienill‰, valkoisilla hampaillansa alahuultansa. N‰ytti, ik‰‰nkuin h‰n v‰kivaltaisesti vai ensi valtauksen h‰nen sanoihinsa, mutta silmiss‰ kajasti sekunnin ajan voittamaton veitikkamaisuus ja pila. "Olkaa siis t‰st‰ l‰hin puollustamatta h‰nt‰!" sanoi herra Markus, halveksivasti est‰en tytˆn vastaamasta. "Se kunnian pelastus ei teilt‰ kuitenkaan onnistu, -- sen tied‰n paraiten min‰. Jos sellaiset neidit kerran ovat maistaneet rikkauden hurmaavasta maljasta ovat he kadotetut ja pilautuneet perhe-el‰m‰lle. He uneksivat eiv‰tk‰ sittemmin ajattele muuta kuin ainaiseksi hankkiaksensa itsellens‰ lujan aseman keskell‰ taivaallisesti vieh‰tt‰v‰‰ ylellisyytt‰ ja t‰h‰n t‰ytyy onnettoman, rikkaan miesraukan auttaa heit‰, sama se, josko h‰n on harmaap‰inen ja ‰re‰, tai nuori, sivistym‰tˆn, tai ylip‰‰ns‰ tahtooko h‰n vaiko ei. Kentiesi herra von Guseck'in huoneessa hyvin tiesiv‰t t‰m‰n ja olivat varoillansa, kuten min‰kin mieluimmin kaiken aikani el‰isin yksin ja itsekseni, kuin asettasin entisen kotiopettajan taloani hallitsemaan -- ennen ensim‰inen, paras talonpoikaistyttˆ mets‰n rinteelt‰, jos h‰nell‰ vaan on j‰ljell‰ rehellisyys otsallansa ja todellisuus syd‰mess‰‰n!" H‰n n‰ki, miten kaikki veri katosi nuoren tytˆn poskilta, mutta t‰m‰ ei vastannut sanaakaan. Laski vaan k‰tens‰ astialle, aikoen nostaa sen ja poistua sen kanssa. "Aiotteko todellakin taasen menn‰ tuonne?" -- H‰n osoitti mets‰nvartian huonetta. -- "Eikˆ siis tuo kauhea melu ensink‰‰n teit‰ peloita?" Puoleksi poisk‰‰ntyneen‰ katsoi tyttˆ puoleksi ummitetuin silmin toiseen. "Minulla on vahvat hermot, melkein yht‰ vahvat kuin tukevalla talonpoikaistytˆll‰ mets‰nrinteell‰; eip‰ sellainenkaan pel‰sty kapakan melusta sunnuntai-iltaisin", vastasi tyttˆ ankarasti ja katkerasti. "Muuten en t‰ss‰ kysy kenelt‰k‰‰n pelk‰‰nkˆ vaiko en; t‰ss‰ minun suoraan tulee v‰ltt‰m‰ttˆmyyden alle mukautua --". "T‰ll‰ tahdotte sanoa, ett‰ olette velvollisuuden kautta sidottu t‰h‰n huoneesen", lausui toinen soinnuttomasti. "Mutta millainen velvollisuus t‰m‰ lieneekin, siit‰ vaivatkoot ihmiset aivujansa, yht‰paljon kuin maatilan kotiopettajankin suhteen, joka kuten Jumalan kuva piiloittelee salaisten pilvihuntujen takana". -- H‰nen ‰‰nens‰ muuttui ter‰v‰ksi ja ivalliseksi. -- "Niin, Herra Jumala, lienee hauskaa vet‰‰ maailmaa nen‰st‰, sangen hauskaakin lienee se, enk‰ silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n kadehdi teilt‰ t‰t‰ ajankulua. Hirschwinkelin asukkaat eiv‰t tosin ole niin lauhkeita kuin maatilan uusi is‰nt‰; he selitt‰v‰t arvoituksen omalla tavallaan, eiv‰tk‰ keksi mit‰‰n lievent‰vi‰ sanoja amtmannin Mariasta, joka kaikkina aikoina p‰iv‰ss‰ tulee ja menee mets‰nvartian asuntoon -- jossa asuu aivan yksin mies --". H‰n vaikeni. H‰nest‰ itsest‰kin tuntui kiusoittavalta n‰hd‰, miten tytˆn k‰si voimatonna vaipui astian kannikkeesta, miten puna hehkuvana nousi aina k‰h‰rˆiden juureen otsalla ja niskassa. Poisk‰‰nnetyin katsein seisoi h‰n hetken h‰peiss‰‰n ja liikkumatonna ja ensi kerran n‰ki h‰n sivulta tytˆn kasvon piirteet, joihin kaulan hienot juovat yhdistyiv‰t, kaikki t‰m‰ kuvastuihe niin vakavasti ja liikkumatta, kuten pyˆkkimets‰n hime‰‰n varjoon kiinnitetty kuva. Kauniisti muodostuneen kaulan ymp‰ri oli kapea samettinauha, kuten hieno, pensselill‰ vedetty viiva. Ehdottomasti johtui nuoren miehen mieleen Faustin sanat: "Miten ihmeellisesti eikˆ t‰t‰ kaunista kaulaa korista yksinkertainen purpuranauha". Ja h‰nen ajatuksissaan muuttui salainen laakson notkelma kolkoksi, ahtaaksi luolaksi; mets‰nvartianhuone peitettyine ikkunoineen ja rajune meluneen, jonka tyttˆ selv‰ll‰ tuskalla ei olisi toivonut kuuluvan ulos -- tuo pieni talo n‰ytti h‰nest‰ ‰kki‰ ik‰‰nkuin eikˆs uskaltaisi hiipi‰ sinne ja sielt‰ lˆyt‰‰ asunnon... Ja t‰nne tuli tyttˆ salaa, oikein kuin varastaen itsellens‰ aikaa ja tilaisuutta siihen, ik‰‰nkuin olisi magneetillisesti vedettyn‰ kamalaan virran pyˆrteesen. Hirve‰ tuska valtasi herra Markuksen samalla kuin ep‰luulo syttyi h‰ness‰ ett‰ tyttˆ jo oli saattanut syˆksy‰ sellaiseen. Mutta eikˆ h‰n seisonut tuossa kuin pel‰stynyt, ‰kki‰ her‰tetty lintunen, pel‰styksen matkaamana ja sanomattoman h‰mm‰styksen leimuava todistus kasvoillansa? Kentiesi t‰m‰ katkera hetki karkoittaisi h‰net ij‰ti Grafenholzista. Herra Markus toivoi sit‰ sanomattomalla kiinteydell‰ katsellen tyttˆ‰. Mutta samalla hetkell‰ katsoi tyttˆ taasen ylˆs. Kolkko p‰‰tt‰v‰isyys kuvastihe h‰nen kasvojensa piirteist‰. "Min‰ en pid‰ lukua parjaajoista", sanoi h‰n lyhyesti ja nosti p‰‰t‰ns‰. "Ettekˆ, vaikka siivot ihmiset sulkevat teille ovensa?" huudahti toinen pikaisesti. "Rouva Griebel vastustaa pontevasti teid‰n muuttamistanne kartanoon, viattoman tytt‰rens‰ t‰hden", lis‰si h‰n julmalla selvyydell‰. T‰m‰ n‰ytti koskevan tytˆn syd‰meen. Sanomattomalla tuskalla pusersi h‰n k‰si‰ns‰ syd‰nt‰ns‰ vastaan ja kuitenkin sanoi h‰n heti sen j‰lkeen tajunnalla ja aivan vakavasti: "Rouva Griebel on viel‰ kerran pyyt‰v‰ minulta n‰m‰t sanat anteeksi. Muuten ei h‰nell‰ ole kartanossa valtaa k‰ske‰, miten on menetelt‰v‰, ja _te_ ette sulje oveanne minulle --". "Vai niin -- niinkˆ luulette?" keskeytti h‰n tytˆn katkeralla naurulla. "Miksi minut luulette?" "Miksikˆ teid‰t luulen?" toisti tyttˆ nostaen katseensa vitkaan toiseen. "Min‰ luulen teid‰n olevan jalon miehen, itse kunniallisuuden. Jos voitte, niin unhottakaa ne katkerat sanat, jotka sokeudessani olen uskaltanut teille lausua! Miten enkˆ h‰vennyt, kuultuani miss‰ aikomuksessa tulitte maatilalle! Te olette pelastanut vanhukset h‰d‰st‰ ja huolista. Teid‰n tarvitsisi n‰hd‰, miten sairas on saanut ik‰‰nkuin uuden elon, tiet‰ess‰‰n olevansa teid‰n suojeluksenne alla; jo t‰st‰kin asiasta ainoastaan tahtoisin kiitt‰‰ teit‰ --". T‰h‰n pys‰htyi h‰n puheessaan ja ojensi arasti k‰tens‰ toista kohti. Mutta toisen sill‰ hetkell‰ synk‰t kasvot eiv‰t siit‰ selinneet. "Antakaa olla tuon", tiuskasi h‰n ankarasti tytˆlle ja viittasi ‰killisell‰ liikunnolla takaisin k‰den, jonka tyttˆ h‰nelle ojensi. "Mist‰ _teill‰_ olisi kiitett‰v‰‰. Min‰ tahtoisin tiet‰‰, mit‰ se koskee talon piikaan, jos teen suostumuksen vuokraajani kanssa. Sellaisia asioita ette ensink‰‰n k‰sit‰, eik‰ teid‰n pit‰isi siis sekautuman niihin". -- Harmi ja kiukku olivat melkein tukahuttamaisillaan h‰nen ‰‰nens‰, sen huomasi selv‰sti. -- "Ja pit‰k‰‰ te vaan yh‰ entisi‰ ajatuksianne minusta! Min‰ en ensink‰‰n ole hyv‰, en, kaukana siit‰ ja kaikkein v‰himmin t‰ll‰ hetkell‰ -- pelkk‰‰ pahuutta liikkuu sis‰ss‰ni, pelkk‰‰ pahuutta ja vahingon iloa. Ja jos voisin teiss‰ jotain tuskaa vaikuttaa, tekisin sen halusta --". Tyttˆ katsoi h‰neen sivulta arasti -- h‰n puhui niin lujaa ja kiihke‰sti. "Ja muuten voitte pysy‰ totuudessa", jatkoi h‰n paremmin itse‰ns‰ hilliten, mutta sen sijaan sit‰ ter‰v‰mmin. "Te kiit‰tte vanhan rouvan puolesta ja sent‰‰n on teill‰ mieless‰ ullakkokamarin hennoiteltu prinsessa. Te arvelette kartanon huoneuksen olevan heikon kajastuksen Guseckin saleista, pienen virvoitus- ja huvipaikan, jossa leikattujen sulkien taasen pit‰isi ruveta kauniisen lintuun kasvamaan. Neidist‰nne, kotiopettajasta tulee, se on itsest‰‰n selv‰, taasen p‰‰henkilˆ n‰ytt‰mˆlle ja meid‰n velvollisuutemme olisi juhlallisesti koristaa kartanon sin‰ p‰iv‰n‰, jolloin h‰n saapuu". Tyttˆ n‰ytti alakuloiselta ja pudisti p‰‰t‰ns‰. "Kotiopettaja raukat. Jos heist‰ riippuisi, tekisiv‰t joka tapauksessa parhaiten, jos lˆisiv‰t oppikirjansa kiinni ja sen sijaan pesisiv‰t vieraiden vaatteita". -- H‰n huo'ahti hiljaa. -- "Teid‰n edelt‰k‰sin tekem‰nne p‰‰tˆksen mukaan on siis Agnes Franz turhamielinen korunukke, joka pelk‰‰ tyˆt‰" -- surullinen hymyily v‰lk‰htihe h‰nen huulillaan, kun toinen ivaavalla kumarruksella kiirehti t‰t‰ myˆnt‰m‰‰n -- "mutta jos h‰n joskus onkin ollut sellainen, niin korujen himo on mennyt h‰nen mielest‰ns‰ t‰nne tultuansa... Min‰ en tahdo kielt‰‰, ett‰ h‰n alussa oli heitt‰m‰isill‰‰n kirveen loukkoon ja kokonaan ep‰toivoisena juoksemaisillaan kaikista roskaisista velvollisuuksistansa. Tarvitaan sangen paljon, paljon enemm‰n kuin sanoa voi siihen, ett‰ kaksikymmenvuotias tyttˆ sopii itsens‰ kanssa. Mutta h‰n on kuitenkin mukautunut kaikkiin". -- H‰n oli hetken vaiti, ik‰‰nkuin sen kurjuuden muisto, johon h‰nkin kaukaa oli tuotu, olisi h‰nt‰ masentanut -- sitten vet‰si h‰n helpoituksen heng‰hdyksen. "Ja nyt muuttuu taasen kaikki hyv‰ksi. Rakkaista vanhuksista on lopuksi p‰iviksens‰ onnellisesti ja hyvin huolta pidetty, nyt voi h‰n taasen huoletonna ryhty‰ palvelukseensa. H‰n on tosin pakoitettu nauttimaan teid‰n vieraan varaisuuttanne niin kauvan kuin sairas tarvitsee h‰nen apuansa --". "Herra Jumala, mit‰ se minuun koskee? Me emme ole toistemme tiell‰. Min‰ matkustan pois ensi p‰iv‰n‰, pysykˆˆn h‰n kartanossa niin kauvan kuin haluttaa! Mutta ent‰s te?" "Min‰?" -- Tyttˆ laski k‰tens‰ rintansa p‰‰lle ja katsoi alas eteens‰. H‰n tunsi itsens‰ vastenmielisesti liikutetuksi siit‰ miellytt‰v‰st‰ naurahduksesta, joka nyt niin sanomattomasti kaunisti tytˆn kasvoja -- nauraa t‰llaisella hetkell‰! No, olipa h‰n yht‰ kevytmielinen ja maailman turmelema kuin neitins‰kin. "Pit‰‰kˆ minunkin j‰‰d‰ sinne", sanoi h‰n katsomatta ylˆs. "Jos tahdotte yht‰, t‰ytyy teid‰n tahtoa toistakin". "Kas vaan! Mutta t‰ss‰ erehdytte perinpohjin, sill‰ siin‰ seikassa en saa" -- h‰n keskeytti hetkeksi puheensa ja tarkasteli henke‰ns‰ vet‰m‰tt‰, mielen j‰nnityksell‰ tytˆn kasvoja -- "olkoon niin, jos kumoatte kunnon rouva Griebelin ep‰ilykset lupaamalla minulle, ettette t‰st‰ hetkest‰ alkaen en‰‰ tahdo astua jalallanne mets‰nvartijan huoneesen". "En, sit‰ en voi luvata", vastasi tyttˆ ep‰ilem‰tt‰, totisesti ja p‰‰tt‰v‰sti. Herra Markus poistui muutamia askelia tytˆst‰ ja h‰nen silm‰ns‰ loistivat vihasta ja kiukusta. "Niin menk‰‰ siis tiehenne! Min‰ en en‰‰ tuhlaa sanoja teille", huudahti h‰n. "Mutta kuulkaa viel‰ t‰m‰ ainoastaan" -- h‰n nojautui t‰ss‰ taasen eteenp‰in ja sanoi hampaitansa purren: "Tiet‰k‰‰ siis, ett‰ min‰ syd‰meni pohjasta halveksin teit‰". Liikutettuna ojentihe tyttˆ ‰kki‰. Silm‰nr‰p‰yksen kohtasivat n‰iden kahden ihmisen vihaiset katseet toisiansa, mutta jospa h‰n naisellisen heikkouden todistuksena piti niit‰ kyyneleit‰, jotka tytˆn silm‰nripsiss‰ v‰lkkyiv‰t, erhettyi h‰n. Ylpe‰ll‰ liikkeell‰ k‰‰nsi tyttˆ ‰kki‰ h‰nelle selk‰ns‰ ja nosti astian kaivon laudalta. "Eikˆ teill‰ ole mit‰‰n t‰h‰n vastaamista?" huudahti h‰n vihaa t‰ynn‰. "Ei mit‰‰n! Mit‰p‰ se merkitsee, jos halveksutte amtmannin piikaraukkaa tai ette. H‰n tahtoi j‰‰d‰ t‰nne ainoastaan parin henkilˆn vuoksi -- h‰nelle on kiusaukseksi se, ett‰ muut huomaavat h‰nt‰". N‰in sanoen poistui tyttˆ kaivolta suoraa tiet‰ mets‰nvartijan huoneesen. "Tervehtik‰‰ hupaisia yst‰vi‰nne minulta!" huudahti h‰n pist‰v‰ll‰ ‰‰nell‰ tytˆn j‰lkeen. Vieno kes‰tuuli n‰ytti puhaltaneen n‰m‰t h‰nen sanansa pois, ennenkuin enn‰ttiv‰t tytˆn korviin. Ei v‰hink‰‰n liike tytˆss‰ ilmaissut h‰nen kuulleen n‰m‰t sanat. Vakavin askelin kulki h‰n eteenp‰in ja seuraavana hetken‰ varjosti rakennus h‰nt‰. 11. Viel‰ samana iltana laittoi herra Markus itsens‰ valmiiksi matkalle... Ei h‰n t‰‰ll‰ kauvemmin kest‰nyt! Ja mik‰p‰ h‰nt‰ pakoittikaan naulaamaan itse‰ns‰ kidutusrahille t‰‰ll‰ Th¸ringiss‰? Koko maailma oli h‰nelle avoinna ja vasta kun h‰n olisi tuolla ulkona, kun tuo vilpas, iloinen el‰m‰ h‰nt‰ taasen lˆyhyttelisi, ja puhaltaisi rikki t‰m‰n paksun, tukahuttavan pilvipeitteen, joka nyt ymp‰rˆi h‰nen muuten niin selv‰‰ p‰‰t‰ns‰, ja joka v‰kivallalla kiinnitti kaikki h‰nen ajatuksensa yhteen ainoaan vihattuun ja halveksittuun pisteesen, silloin h‰n varmaankin nauraisi ja v‰h‰n h‰peisi n‰it‰ Othellon tunteita, jotka yh‰ taasen ja taasen ajoivat, ei vaan pakoittivat h‰nt‰ hiipim‰‰n tuon mets‰nvartijan luolan ymp‰ri, kuten haukan kyyhkyislakan ymp‰rill‰ -- todellakin kaunis kyyhkyislakka! Kapakka mets‰ss‰ oli se, t‰ynn‰ maljaa kallistelevia, suuri-‰‰nisi‰ vieraita... Niin, tosin lenteli siell‰ kyyhkynen edestakaisin -- kaunis ja valkoinen, vieh‰tt‰vin ja viattomin silmin -- mutta eip‰ h‰nk‰‰n suurin huolinut, josko h‰nen kaunista hˆyhenpukuansa sokasi t‰m‰ ummehtunut, likainen ilma, kunhan vaan h‰nen tyˆns‰ ja toimensa pysyiv‰t hyvin piilossa salaisuuden verhon takana! Valhe ja viekkaus v‰jyiv‰t t‰‰ll‰kin, t‰ss‰ erityisess‰, hiljaisessa maailman loukossa -- ja miksi ei niin olisi? Belladonna ja moni muu myrkyllinen kasvi myˆskin sekottuihe muiden ruohojen ja kasvien joukkoon, kauniiden hedelm‰in ja kukkien joukkoon raittiissa, komeassa mets‰ss‰ ja kyyk‰‰rmeit‰ suhisi majesteetillisten, suurien puiden kiemurtelevissa juurissa... H‰n j‰rjesti kirjoituksia konttooriinsa, sek‰ l‰hetti samalla ilmoituksen ettei h‰nen huvimatkansa k‰sitt‰isi ainoasti N¸rnbergi‰ ja M¸ncheni‰, vaan aikoi h‰n paljon, paljon kauvemmaksi pois -- viel‰ kerran Roomaan ja Neapeliin -- eik‰ h‰n siis niin pian taasen olisi kodon paikkeilla. Ja t‰t‰ kirjoittaessaan ajatteli h‰n, ‰k‰isesti nauraen itsekseen, ett‰ h‰n katsellessaan juhlallista marmoriloistoa ja kaikkea kauneutta. Rooman museoissa ja palatseissa, sek‰ pinjojen alla Neapelin rannoilla tuskin halveksivalla ajatuksellakaan muistaisi tyttˆ‰ karkeassa tyˆpuvussa eik‰ myˆsk‰‰n huonoa ilmaa, ahtaassa, viheri‰ss‰, yksin‰isess‰ laaksossa Th¸ringerwaldissa, niin ei h‰n en‰‰ silloin k‰sitt‰isik‰‰n tuota hulluutta, joka nyt h‰nt‰ vangitsi... Mutta kun h‰n seuraavana aamuna veti akkunan verhot auki ja aukasi akkunan ja tuo h‰nen pieni solvaisemansa, huono ilma virtasi h‰nt‰ vastaan raittiina ja mansikan tuoksun sek‰ mets‰n lemun t‰ytt‰m‰n‰, kun aaltoilevat ohrapellot laaksossa aamuauringon paisteen t‰ytt‰min‰ hymyiliv‰t h‰nelle ja kun pyˆkkipuiden syv‰t varjot aivan vieress‰ esiytyiv‰t h‰nelle haaveen tapaisessa h‰m‰r‰ss‰, levitt‰en mets‰tielle lempe‰t‰ viileytt‰, joka, sen h‰n tunsi, tunkeusi syv‰lle, syv‰lle, h‰nen syd‰meens‰, silloin tuli selitt‰m‰tˆn eron katkeruus, kovin vihastuneelle, vihaselle nuorelle miehelle, ja vastustamattomasti virtasi h‰nen sielussaan polttava halu, jolla ei ollut mit‰‰n tekemist‰ marmoripatsaiden kylmien silm‰yksien tai etel‰n lempeiden, l‰mpym‰in tuulosien kanssa. H‰n pani niin pian kuin mahdollista oli matkalaukkunsa ja vaippansa pois, ja istuutui, kuten olisi ainaiseksi j‰‰nyt, koko p‰iv‰ksi puistopaviljonkiin. Ep‰varmalle maalle muurin toisella puolen ei h‰n ensink‰‰n astunut. H‰n liikkui puiston lehmuksien varjossa, h‰n luki ja kirjoitti, laski alas verhot niiss‰ huvihuoneen akkunoissa, jotka antautuivat m‰nnistˆˆn p‰in sek‰ sulki balkonkin ja pienen ulkorappusten oven niin huolellisesti, ik‰‰nkuin ei ihmisjalka t‰m‰n j‰lkeen en‰‰ menisi ulos tai astuisi sis‰‰n siit‰. Ja niin kauvan kuin t‰m‰ p‰iv‰ kesti, pysyi h‰n yli-inhimmillisell‰ p‰‰tt‰v‰isyydell‰ vapaehtoisessa vankeudessaan, niin h‰n kuunteli n‰enn‰isesti sangen v‰linpit‰m‰ttˆm‰n‰, kun rouva Griebel iltap‰iv‰ll‰ sis‰‰n tullen kertoi, ett‰ h‰n oli pestannut uuden piian amtmannilaisille. T‰m‰ tukeva henkilˆ ryhtyisi jo toisena p‰iv‰n‰ palvelukseensa ja sen vuoksi oli h‰n, vanha rouva Griebel itse, katsonut parhaaksi l‰hte‰ heti maatilalle antamaan amtmannille ilmoitusta siit‰... H‰n ei voinut kyll‰ksi s‰‰li‰ amtmannin rouvaa, jonka vuosikausia t‰ytyi olla vuoteesen kiinnitettyn‰ ja samalla oli tuo sairasraukka ollut niin lempe‰ niin yst‰v‰llinen ja rakastettava, ett‰ rouva Griebelill‰ tuskin oli k‰rsiv‰llisyytt‰ odottaa sit‰ p‰iv‰‰, jolloin h‰n itse nostaisi ja kantaisi kurjan sairauden kokonaan kuihduttaman -- ja ett‰ h‰nen itse t‰ytyi huoleksensa ottaa sairaan hoidon, oli p‰‰tetty asia sen kaiken johdosta mit‰ h‰n t‰n‰‰n pikim‰lt‰‰n k‰yty‰ns‰ enn‰tti huomaamaan... Amtmanni ja h‰nen rouvansa olivat olleet aivan kahden ... vanhan, luuvalon runteleman ukon, joka tuskin p‰‰si kynnyksen yli kˆmpim‰‰n, oli t‰ytynyt aukaista ulko-oven h‰nelle eik‰ keittiˆss‰ yksik‰‰n ihmissilm‰ voinut keksi‰ tulta ei savua ja sent‰‰n juuri kahvi-ajalla, jolloin kˆyhimmiss‰kin paikoin liedell‰ porisi pannullinen sikurikahvia. Niin siell‰ oikein n‰ytelm‰ vallitsi. Ylpe‰ kotiopettajaneiti ei muka saattanut j‰tt‰‰ p‰iv‰llisuntansa ja tuo toinen -- niin, tiesih‰n, mist‰ h‰nt‰ sopi hakea. Mutta h‰n voi nyt menn‰ tiehens‰ kiluineen, kaluineen, sill‰ uusi piika oli oikea rakuuna, v‰kev‰ kuin karhu ja h‰nell‰ oli sellaiset k‰det, ett‰ oikean talon em‰nn‰n t‰ytyi ihastua niit‰ katsellessaan. H‰nelt‰ k‰visi kuin tanssi noiden v‰h‰isten sis‰tˆiden toimittaminen sek‰ ulkotyˆ kehnoilla pelloilla ja niituilla -- niin sarkarˆijyss‰ ja anturasaappaissa k‰veli h‰n kuten oikean maan piian tuleekin -- niin lyhyesti voi sanoa, ett‰ on aika, tehd‰ suoraa siell‰, ja ett‰ tulee toinen ‰‰ni kelloon, ett‰ vihdoinkin tulee loppu tuosta Grafenholzin jutusta. N‰in puhuessaan oli kunnon paksu, pieni rouva Griebel pienill‰, puoleksi avonaisilla silmill‰‰n ter‰v‰sti tarkastellut herra Markusta, sill‰ aina sitten eilisen, jolloin h‰n n‰ki lavealta kiitetyn Griebelin eukon kahvin, oikean Jumalan lahjan, olevan koskemattomana ja j‰‰kylm‰n‰ kirjoituspˆyd‰ll‰ sek‰ noukkinut lattialta huiskin, haiskin olevat asiakirjeet, oli Hirschwinkelin uusi omistaja n‰ytt‰nyt h‰nest‰ sangen kummalliselta ja juuri hetki sitten oli h‰n tehnyt sangen ep‰ilt‰v‰n liikkeen, ik‰‰nkuin tahtoisi kaikin sorminsa tarttua toisen huolellisesti kammattuun, harmaasen ja jo vaalentuneesen tukkaan. H‰n ei luonnollisesti ollut sellainen nainen, joka oli tuommoista huomaavinansakaan. H‰n oli nyt vasta oikein saanut puhutuksi suunsa puhtaaksi ja poistui sitten sanoen, ett‰ h‰nen nyt viel‰ t‰n‰‰n t‰ytyi tyhjent‰‰ ja kuntoon asettua uutta piikaa varten piikakamarin ullakolla. Ja sitten, auringon laskettua, tapahtui todellakin, ett‰ nopea k‰si k‰‰nsi avainta balkongin ovessa ja veti salvan takaisin, ja ett‰ heti sen j‰lkeen talon omistaja astui ulkorappusia ja kulki eteenp‰in ohrapellon ja puistomuurin v‰lill‰. Tie meni talon ulkohuonerakennuksien sivuitse, ensin pienen niityn l‰pi, sitten suoraan mets‰‰n. K‰velij‰ oli painanut hattunsa syv‰lle otsaan, ik‰‰nkuin h‰peisi h‰n vienosti huokuvaa ohrapeltoa, ja puiden tummia latvoja, jotka majesteetillisen vakavasti katselivat uutta hullutusta. Mutta t‰ll‰ kertaa olikin jokainen kolina, h‰nen omien askeleidensa ‰‰ni, otusten hiipiminen kaukana metsistˆss‰, viel‰p‰ oravan liikkeetkin puiden oksilla kuuluneet kahta ter‰v‰mmin ja kiihottavammin kuin tavallisesti -- kuitenkin olisi ‰kkin‰inen "seis" joltakulta poliisivoiman edustajalta t‰m‰n polun k‰ytt‰mist‰ vastaan antanut kulkijalle v‰hemmin miettimist‰, kuin se ajatus, ett‰ herra Markus, ankara, s‰ntillinen mies, hiipi t‰‰ll‰, arkana kuin otus, vieraalla alalla. Ja tallissa mets‰nvartijan huoneen vieress‰ olivat kutut m‰‰kineet petollisesti ja koira oli tuolla sis‰ll‰ painanut kuonoansa etehisen oven alireunaa vasten ja murissut hiljaa vihastuneena vieraalle, joka hiipi ymp‰ri taloa ja joka pehme‰ll‰ ruohostolla melkein kuulumatta kulki eteenp‰in. Kulmakamarin akkunat olivat viel‰ yht‰ tarkasti peitetyt, kuin edellisen‰kin p‰iv‰n‰. Ainoastaan yhdest‰ akkunasta, joka antoihe pohjoseen p‰in, oli kirkas valovista loistanut illan h‰m‰r‰‰n -- ja t‰m‰n akkunan l‰pi oli h‰n n‰hnyt, mit‰ oli aavistanut ja joka oli saattanut kirouksia h‰nen huulillensa ja voimattoman vihan katkeran kiukun kyyneleit‰ h‰nen silmiins‰... Niin, h‰n, tyttˆ, oli ollut siell‰, h‰n oli seisonut lieden ‰‰ress‰ ja kirkas liekki oli juuri leimahtanut avonaisesta hellan reij‰st‰ ja t‰ydellisesti valaissut tyttˆ‰. H‰n oli tuntenut halua juosta tuonne toiselle puolen ja nyrkin iskulla akkunaa vasten pelottaa tytˆn syv‰st‰ miettiv‰isyydest‰, joka oli hunnun tavoin levinnyt tytˆn kauniille kasvoille. Mutta siihen olisi h‰n tuskin saanut aikaakaan -- tyttˆ oli ‰kki‰ havahtunut alakuloisuudestaan, pian lyk‰nnyt hellan kehykset tulen yli ja hˆyry‰v‰ ruoka-astia k‰dess‰‰n kadonnut l‰himm‰n oven taakse. Mies ulkona oli viel‰ hetkeksi pys‰htynyt seisomaan paikollaan. Sitten oli h‰n, oikein ojentaen itsens‰, ik‰‰nkuin pudistaen tomun jaloistaan, lujin, vakavin askelin mennyt rakennuksen akkunain ohi, niin ett‰ Dacks koiralla oli t‰ysi syy ruveta haukkumaan. Yksi akkuna oli helissyt -- joku lienee katsonut uloskin, mutta herra Markus oli jo enn‰tt‰nyt maantielle, ja k‰veli siin‰, kuin muutkin matkustajat, jotka huolettomasti antoivat yksin‰isen huoneen olla, miss‰ oli... Ei, h‰nen ei en‰‰ kauvemmin pit‰isi olla t‰m‰n onnettoman intohimon kurjana, kehnona leikkikaluna. H‰pe‰ sille miehelle, joka laski intohimoisten tunteiden syv‰t aallot p‰‰ns‰ yli vyˆrym‰‰n! Kaiken t‰ytyi olla ohi, ik‰‰nkuin maanj‰ristys olisi punasen rakennuksen h‰nen takaansa asukkainensa hukuttanut. T‰hdet olivat viel‰ aivan vaaleina ilmautuneet jotenkin vaalealle taivaalle, mutta olivat kuitenkin, ne harvat, joita polun kummallakin puolevien puiden tuuheat latvat sallivat matkustajan n‰hd‰; ne olivat paikallaan pysyneet ja n‰hneet tuon eteenp‰in rient‰v‰n naisen, aivan samoin kuin jo vuosia takaperin olivat loistaneet h‰nen lapsensa p‰‰h‰n. T‰ytyi olla runoilija voidaksensa verrata naisen silmi‰ n‰ihin muuttumattomiin, vakaalla ja lohdullisella valolla tuikkiviin t‰htiin. Ivallinen, katkera nauru oli aaveen tapaisesti kaikunut syv‰ss‰ hiljaisuudessa. Lˆytyikˆh‰n mit‰‰n enemm‰n keinoteltua kun sellainen syd‰mellinen naisen katsanto sllm‰lautojen tummien ripsien alla? Siis oli vihdoinkin t‰m‰n myrskyisen viikon viimeinen p‰iv‰, lauvantai koittanut ja samalla saapui rakennusmestari, joka mukanansa toi maatilan uuden rakennuksen piirustuksen. H‰n oli tarkastamassa tyˆt‰ sahamyllyll‰, jonne herra Markus h‰net johti sek‰ sielt‰ Hirschwinkeliin p‰iv‰lliselle. Niin pian kuin h‰nen ajokalunsa olivat menneet talon portista, astui herra Markuskin rappusia alas, piirustus mukana, menn‰ksens‰ maatilalle. T‰m‰n oli h‰n voinut itsellens‰ uskoa -- olipa h‰n koko yˆn ollut aivan rauhallinen, niin, niin tyyni kun ei h‰nen syd‰mens‰ milloinkaan olisi rauhattomasti sykkinyt. Se halveksumisen tunne, joka h‰ness‰ asui, oli h‰nelle voiton tuottanut onnettomasta taipumuksestansa. Ja jospa h‰nest‰ n‰yttikin nyt, ik‰‰nkuin ei aurinko nyt en‰‰ loistaisi niin kirkkaasti maan p‰‰lle kuin ennen; ik‰‰nkuin pime‰ maa olisi itseens‰ imenyt kaiken ilon el‰m‰st‰ ja ilmasta, niin -- t‰ytyi h‰nen oppia siihen viihtym‰‰n. Parempi on katsoa alas hautaan, kuin antaa noiden keinojen viekoitella itse‰ns‰ ja muuttua pilkaksi ja nauruksi! Maatilan puistossa oli alettu hein‰n niitt‰minen. Aina kapealle polulle asti olivat viikatteen kohtaamat kukat ja ruoho hajallaan. Siin‰ oli nen‰liinakin. Herra Markus otti ylˆs hienon, lumivalkean nen‰liinan, josta vieno orvokin tuoksu virtasi. Kotiopettaja oli k‰vellyt t‰ss‰, ja sangen uskottavaa oli, ett‰ nyt saattoi kohdata h‰net tuolla lehtimajassa tyˆns‰ ‰‰ress‰ tai kirja k‰dess‰. N‰in miettien pysyi h‰n sangen kylm‰n‰, h‰n ei ensink‰‰n tahtonut kohdata neiti‰ ja h‰nen aikomuksensa kohtaamisen tapahtuessa oli yksinkertaisesti ja sivumennen kohottaa hattuansa, mutta t‰m‰k‰‰n ei ollut tarpeen. Tyttˆ, joka oli hein‰n niitt‰nyt, amtmannin piika, seisoi pˆyd‰n ‰‰ress‰ lehtimajassa. H‰n oli, v‰syneen‰ ja hiestyneen‰ tyˆst‰, hetkeksi mennyt vilposelle, varjoiselle paikalle. Viikate oli pˆyd‰ll‰ h‰nen edess‰‰n sek‰ tukku heini‰, josta tyttˆ etsi kukkia. Tervehtim‰tt‰ laski herra Markus lˆydetyn nen‰liinan pˆyd‰lle, ja h‰n katsahti vaan pilkallisesti tytˆn hoikkiin, ahavoittuneisin k‰siin -- h‰nen t‰ytyi ehdottomasti ajatella "uutta piikaa", joka kehuttuine tyˆk‰sineen tuskin tulisi jatkamaan kukkavihkojen sitomisen hauskaa tyˆt‰. Ja sitten meni h‰n eteenp‰in ik‰‰nkuin lehtisali olisi ollut aivan tyhj‰. Mets‰nvartija oli sanonut h‰nen esiytymist‰ns‰ ja olentoansa rˆyhke‰ksi ja karkeaksi ja syyt‰ olikin nyt t‰h‰n nimitykseen; joka paikasta ylpe‰ ja k‰skev‰, "hieno herra", jonka silmiss‰ ei siin‰ talossa, johon menee palvelijoita olekaan... Mutta p‰‰sty‰ns‰ pihalle oli h‰n aivan toisin. Vanhan rouva sairasvuoteellaan ei pit‰isi saaman tiet‰‰, ett‰ maatila nyt oli syd‰men syvimm‰st‰ pohjasta inhottava h‰nelle. H‰n levitti uuden rakennuksen piirustuksen sairaan peittelle ja iloitsi siit‰ iloisesta kummastuksesta jolla sairas katseli kauniin uutisrakennuksen suunnitelmaa. Siin‰ olikin komeita, korkeita ikkunoita, lasi-ovia, jotka johtivat verandalle. Viinikˆynnˆkset kiertelisiv‰t valurautaisten k‰sipuiden ja verandan pilarien ymp‰ri ja ruman pihan sijaan huoneen edustalla osoitti rakennusmestarin ehdotelma kauniin, pensailla istutetun pihan. H‰n selitti sairaalle, joka samalla kertaa itki ja nauroi huoneen koko tarkoituksen mukaisen sisustuksen ja pysyi ulkonaisesti aivan tyyneen‰ niit‰ naurettavia vaatimuksia ja v‰itteit‰ vastaan, joita amtmanni esitti joka ‰kki‰ alkoi uhkua siit‰ ilmasta, jota oli siipiins‰ saanut. Parantumaton kerskaaja oli nyt aseman valtias -- h‰n rakensi talon. H‰n lorutteli parkettilaattiasta, samettip‰‰llyksisist‰ huonekaluista, joita hankkisi saliin ja ilmaisi vilkkaasti mielipahansa siit‰ ettei piirustuksessa ollut mit‰‰n ajotiet‰, joka sallisi hienojen vaunujen p‰‰st‰ suoraan rapun eteen. Ja t‰ss‰ k‰veli h‰n vihastuneena huoneen l‰pi ja pani paikatun yˆnutun, jonka taskusta moninkerroin pesty pumpulinen nen‰liina riippui, majesteetillisesti rinnan yli kiinni ik‰‰nkuin kalliita turkiksia olisi. Herra Markus nauroi ja pudisti tyynnytt‰v‰sti sairaan k‰tt‰, sairas oli sellaisia v‰itteit‰ ja vaatimuksia kuullessaan pelon alaisesti katsonut h‰neen. H‰n sanoi sairaalle hankkivansa Berlinist‰ mukavan rullatuolin, jolla sairaan helposti voisi muuttaa kartanoon. Ja nyt l‰hti h‰n suurimmalla kiireell‰ pois. Tuo ummehtunut, kamariin suljettu ilma lienee niin levottomasti ajanut veren h‰nen kumiseville ohimoilleen, jotka olivat halkeamaisillaan. T‰m‰ kai ajoi h‰net ulos vapaasen ilmaan -- h‰n meni ulos ainoastaan hengitt‰m‰‰n raitista ilmaa niin yksin ja ainoastaan siit‰ syyst‰. H‰n olisi voinut l‰hte‰ kotimatkalle pihan portin kautta, mutta tuolla ulkona oli kaikkialla p‰iv‰npaistetta ja niin polttavan kuuma varjottomalla, kivisell‰ ajotiell‰, samalla kun puiston puut tarjosivat viile‰t‰ varjoa -- ja mist‰ syyst‰ ei h‰n olisi saanut menn‰ puiston kautta kotiin. 12. H‰n v‰ltti huolellisesti puiston portin narisemista kiinni pannessaan, ja j‰i hetkeksi liikkumatta seisomaan varjostavain korkeiden vadelmapensaiden v‰liin, koska -- no niin, koska siin‰ tuntui niin vilposelta ja raittiilta... Ja n‰hdess‰‰n tytˆn tuolla niitetyll‰ kent‰ll‰ -- miten h‰n juuri samassa ojentelihe itse‰‰n ja veti kotiopettajan heikosti tuoksuvan nen‰liinan taskustansa, painaaksensa sit‰ kasvojansa vastaan -- yst‰vyys talon neidin ja palvelustytˆn v‰lill‰ meni siis niin pitk‰lle, sen mukaan kuin h‰n nyt selv‰sti n‰ki, aina siihen asti ett‰ omaisuuskin oli yhteist‰. Tyttˆ seisoi, selk‰ k‰‰nnettyn‰ toista kohti ja tytˆn hartioiden liikkeest‰ n‰ki h‰n, ett‰ tyttˆ suonenvedon tapaisesti veti henke‰ns‰. Melkein samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ seisoi h‰n tytˆn vieress‰. "Miksi itkette?" kysyi h‰n puoleksi ivaten, puoleksi levotonna. Tyttˆ p‰‰sti heikon pel‰styksen huudahduksen, ja pudotti tahtomattansa nen‰liinan, joka peitti h‰nen silmi‰ns‰. Niin, silm‰laudat olivat itkusta punaiset, mutta h‰nen katseistansa loisti syvin harmi kysyj‰lle. Tyttˆ ei vastannut, vaan otti taasen viikatteen maasta, ik‰‰nkuin aikoisi uudestaan tyˆhˆn huomaamatta toista kysymyksineen. "Enkˆ saa mit‰‰n vastausta", kysyi toinen viel‰ tukahutetulla ‰‰nell‰. Tyttˆ selv‰sti taisteli itsens‰ kanssa. "Ette, ennenkuin voin teille todistaa, ett‰ kovasti olette loukannut minua", kuului viimein hampaiden v‰list‰ puristettu vastaus. "Sen tahtoisitte todistaa?" Toinen naurahti ankarasti. "Min‰ tosiaankin tahtoisin tiet‰‰, miten siin‰ k‰ytt‰yisitte! Mutta sen sanon teille", ja t‰ss‰ muuttui ‰kki‰ h‰nen ‰‰nens‰ korko ja se sai hehkuvan kajahduksen, "polvillani tahdon pyyt‰‰ teilt‰ anteeksi, jos t‰m‰n voisitte minulle todistaa". Tyttˆ katsahti, h‰mm‰styneell‰ ja ep‰vakaisella katseella toiseen -- sitten painoi h‰n p‰‰ns‰ syv‰‰n rinnalle, ik‰‰nkuin olisi h‰n syyllinen. "Tiesinh‰n sen", sanoi toinen t‰m‰n n‰hty‰ns‰ halveksivaisesti. "Te olitte eilen illalla Grafenholzissa...". "Te myˆskin", v‰itti tyttˆ tyyneesti. T‰m‰ tyyni rohkeus teki toiseen vaikutuksen ja samalla h‰pesi h‰n aina syd‰mmeen asti sit‰ vakoilemista, josta tyttˆ oli h‰net tavannut. "Ah, en tiennyt, ett‰ mets‰nvartijan huoneessa tarkastellaan niit‰, joista on hauska kuljeskella mets‰ss‰", sanoi h‰n, h‰ilyen h‰mm‰styksen ja pohjattoman kurkun v‰lill‰. "Sellaiseen ei mets‰nvartijan huoneessa ole aikaa eik‰ halua", jatkoi tyttˆ yht‰ tyynesti kuin ennenkin. "Koira rupesi haukkumaan --". "Jos silloin katsahditte ulos sit‰, jota ehdotettiin kotiin", lis‰si toinen p‰‰tt‰en lauseen, jonka tyttˆ oli alkanut. "Illallinen oli valmis, h‰nen tarvitsi ainoastaan istua katetun pˆyd‰n ‰‰reen, H‰nen onkin muuten oikein hyv‰ olla. -- Te olette jo ihmeellisesti kotiutunut ja toimekas tulevassa kodissanne". Suurin silmin katsoi tyttˆ ensin toiseen, mutta sitten n‰ytti h‰n ‰kki‰ k‰sitt‰v‰n toisen tarkoituksen. H‰n punastui ja suupielens‰ vavahtivat ik‰‰nkuin pid‰tetyst‰ ivanaurusta. "Ei kai ole tarkoitus, ett‰ me muutamme mets‰nvartijan huoneesen", sanoi h‰n puoleksi kysyen. "Tosin emme 'me', jos t‰ll‰ myˆskin tarkoitatte is‰nt‰v‰ke‰nne. Min‰ luotan, ett‰ neiti Agnes Franz nˆyrimmin kiitt‰isi p‰‰st‰ksens‰ matelemasta entisen kamarineitsyens‰ kotiin ja taloon". "Grafenholzin mets‰nvartijan asunto on h‰nen korkeutensa ruhtinaan", vastasi toinen pid‰tt‰en hymyily‰ns‰, "enk‰ tiennyt milloinkaan saavani oikeutta m‰‰r‰t‰ siit‰. Muuten on aikani Th¸ringiss‰ pian ohi, kun 'neiti Agnes Franz' matkustaa pois, katoan min‰kin ulkona maailmalla ansaitakseni leip‰‰ni". Sanomattoman h‰mm‰styneen‰ katseli h‰n tyttˆ‰. "Min‰ jo voisin teist‰ sit‰ uskoa, ellen tiet‰isi -- ett‰ olette petollinen", sanoi h‰n vitkaan k‰‰nt‰m‰tt‰ katsettansa tytˆst‰. Tytˆn huulet vapisivat, mutta n‰enn‰isesti tyyneen‰ kuunteli h‰n t‰t‰ syytˆst‰. "Min‰ en teit‰ vastusta -- miksi puhuisinkin kuuroille korville. Te katselitte oloja sumuisen lasin l‰pi enk‰ min‰ voi liikuttaa sormianikaan antaakseni totuuden tulla n‰kyviin... Sen pahempi olette yhdess‰ suhteessa aivan oikeassa vastakin v‰itt‰‰ksenne, ett‰ olen petollinen --". "Niin, naisellinen mieltymys halun suhteen, jota ei k‰y puolustaminen; tottuneelta ja kokeneelta salonkinaiselta olette sen keinon itsellenne anastaneet". "En, siihen en tunnusta itse‰ni vikap‰‰ksi". Tyttˆ sanoi sen p‰‰tt‰v‰sti, sek‰ vakavalla, ehk‰ suuttuneella katseella. Toinen nauroi pahasti uskomatta tytˆn sanoja. "Olisi hauskaa tiet‰‰ mit‰ mets‰nvartijan asunnon mies ajattelee t‰st‰ asiasta". "H‰n ajattelee ja toistaa joka p‰iv‰: 'Jumalan kiitos, ett‰ t‰m‰ kauhea, surullinen aika maatilalla nyt on ohitse'. H‰n tuntee vapautuksen suloista tunnetta samassa m‰‰r‰ss‰ kuin min‰kin". "Ja sellaisella lohdutuksen perusteella t‰ytyy h‰nen niin pian kuin mahdollista on pian parantua siit‰ tuskasta, ett‰ te niin julmalla tavalla olette leikkineet h‰nen kanssansa?" Ylpe‰sti kohotti tyttˆ p‰‰t‰ns‰ ja ter‰v‰ vastaus pyˆri selv‰sti h‰nen huulilla, mutta h‰n hillitsi itsens‰ ja kysyi aivan tyyneen‰: "Sanotteko sit‰ kovaa, raskasta tyˆt‰, jonka me, kuin uskolliset toverit olemme yhteisesti teht‰v‰ksemme ottaneet leikiksi? Fritz Weber on rehellinen, kunnon ihminen, jota kohtaan tunnen ikuisesti olevani kiitollinen. Min‰ olenkin sent‰hden h‰nelle luvannut" -- kevyt veitikkamaisuuden tunne n‰kyi ja katosi yht‰ pian kauniilta kasvoiltansa -- "olla h‰nen h‰iss‰ns‰, jospa t‰ytyisikin tullani meren toiselta puolen. Kahden vuoden kuluttua on h‰n siin‰ asemassa, ett‰ voi silloin tuoda kotiinsa uskollisen morsiamensa Magdeburgista, jossa h‰n muinoin oli sotapalveluksessa". Nuoren kartanon omistajan kasvot kirkastuivat, ik‰‰nkuin valo olisi h‰nen syd‰mmess‰ns‰ kajastanut. "Ja te tulisitte sinne meren toiselta puolen? Aikooko kotiopettaja neitinne etsi‰ onneansa siell‰?" Tyttˆ kohotti olkap‰it‰ns‰. "Kentiesi", sanoi h‰n, sivumennen ja lyhyesti sek‰ kuljetti heikkoja sormiansa viikatteen ter‰v‰‰ ter‰‰ myˆden, ik‰‰nkuin tahtoisi siit‰ pyyhk‰ist‰ pilkun. "Antakaa sen olla", varoitti h‰n tyttˆ‰ ‰rtyneen‰ t‰st‰ liikkeest‰. "Te vahingoitatte itse‰nne. -- Heitt‰k‰‰ pois tuo hullu kapine! Te ette sit‰ en‰‰ tarvitse enemp‰‰ kuin neitinnek‰‰n kukan maalaamista". Tyttˆ antoi sen k‰den, jossa h‰n ter‰v‰‰ asetta piti, vaipua alas, mutta ei h‰nen mieleens‰k‰‰n tullut sen pois heitt‰minen. "Min‰ teen tyˆt‰ ja pysyn paikallani siksi, kunnes joku tulee sijaani tyˆskentelem‰‰n", vastasi tyttˆ tyynesti ja totisesti. "Ja miksik‰ 'neitini' luopuisi taiteesta, joka h‰nt‰ miellytt‰‰, en k‰sit‰". "No, mutta sanoittehan itse, ett‰ h‰n menisi meren yli? Ja n‰ettekˆ se on suora tie onnellisuuden maahan ja uneksitun kultaisen prinssin luo". Halveksien rypisti tyttˆ suutansa. "Mik‰ suuri ajatus rikkaalla miehell‰ sent‰‰n on rikkauden voimasta", sanoi h‰n katkerasti. Toinen nauroi. "Olisiko se mielipide v‰‰r‰? Jumala varjelkoon! Se toteutuu joka p‰iv‰. Jos vaan olisi varaa antaa sataa kalliita kivi‰, sek‰ pit‰‰ palatsia suuressa maailman kaupungissa ja satunnaisesti kaunista kes‰huvilaa rehevien puistojen keskell‰, niin sellainen kotiopettaja pit‰isi kaikkien n‰iden salaisuuksien tuhlaajaa ihastuttavana, vaikka h‰n olisikin musta ja tˆrke‰ kuin itse perkele. Ettekˆ sit‰ usko?" "Tietysti, koska te sen sanotte", vastasi tyttˆ samalla kevyell‰ ‰‰nell‰, jolla toinenkin oli puhunut. "Sill‰, jota tarkoitan, on myˆskin mieltymyksens‰. Eikˆ ole ‰‰rettˆm‰n rohkeasti h‰nelt‰, ett‰ h‰n uskaltaa pit‰‰ mieltymyksi‰ ja vastamielisyyksi‰, aivan kuten tekin. Min‰ tied‰n, ett‰ h‰n asettaa rikkauden etuisuudet aivan samalle korkeudelle, jonne tekin panette inhoittavat kotiopettajat -- se on paljon h‰nen toiveidensa m‰‰r‰n alle". T‰st‰ ter‰v‰st‰ vastauksesta selkeni, ett‰ tyttˆ mit‰ syvimmin tunsi itsens‰ vihastuneeksi ja loukatuksi, ehkei toinen n‰kynyt sit‰ huomaavan. "ƒlk‰‰ niin liian tiet‰v‰ksi itse‰nne luulko!" sanoi h‰n nauraen. "Te olette ‰lyk‰s tyttˆ ja minusta n‰yt‰tte sielunne puolesta olevan ihmelapsi piiriss‰nne, mutta neitinne sis‰llinen olento on teille j‰‰nyt seitsem‰ll‰ sinetill‰ lukituksi kirjaksi. H‰n pett‰‰ teit‰, ja menkˆˆn siis tiehens‰ Eldoradoonsa. Min‰ syd‰mest‰ni toivon h‰nelle kaikkea mahdollista iloa ja hyv‰‰. Tulkoon h‰n tavallansa onnelliseksi, jos h‰n vaan j‰tt‰‰ varjonsa j‰lkeens‰! Etteh‰n te seuraa h‰nt‰ -- eikˆ niin ole? Te j‰‰tte Hirschwinkeliin?" kysyi h‰n melkein rukoillen ja syv‰sti vet‰en henke‰ns‰. H‰nen sanansa eiv‰t tehneet tyttˆˆn mit‰‰n vaikutusta. "Min‰kˆ j‰isin t‰nne? -- Kentiesi vastaista kohtaloani oˆottamaan?" kysyi tyttˆ vuorostansa sanomattoman ‰re‰ll‰ ja pilkallisella ‰‰nell‰. "Se kai ennen, kuin luulettekaan, saavuttaisi teid‰t", jatkoi herra Markus ihmeellisell‰ tavalla puristaen n‰m‰t sanat ulos -- ne kuuluivat kuitenkin ik‰‰nkuin riehuva syd‰n lyˆnti‰ns‰ lˆisi ep‰varmassa ‰‰nen korossa. H‰n astui ‰kki‰ tyttˆ‰ l‰hemm‰ksi, mutta tyttˆ v‰istyi pel‰styneen‰ sumealla katsannolla ja kohotti, ik‰‰nkuin tahtomattansa puollustukseksi k‰tens‰ -- viikatteen kirkas ter‰ v‰lk‰hti heid‰n v‰lill‰ns‰. "Minun t‰ytyy kai ottaa teilt‰ tuon inhoittavan leikkikalun", sanoi h‰n ‰rtyneen‰ ja ojensi pikaisella liikkeell‰ k‰tens‰ viikatetta kohti. T‰m‰ tapahtui ajatuksen nopeudella, mutta miten se tapahtui, ei kai kumpikaan heist‰ tiennyt -- h‰n v‰istyi takaperin ja tyttˆ p‰‰sti pel‰styneen‰ huudahduksen sek‰ heitti viikatteen kauvas pois luotansa. "Oliko se minun syyni", ‰nkytti tyttˆ kauhistuneena. "Ja jospa niin olisi ollutkin? Eikˆ se olisi ollut oikein?" kysyi h‰n ottaen nen‰liinansa ja k‰‰ri sen haavoitetun k‰den ymp‰ri. "Rangaistuksen t‰ytyi seurata! Niin antaa tyhm‰ saakeli itse‰ns‰ viekoitella!" H‰n veti suunsa pikaiseen ivanauruun, jolloin kauniit, valkoiset hampaat tulivat n‰kyviin. "Min‰ tiesin jo ensi p‰iv‰n‰ -- tuolla sillalla sahamyllyn vieress‰, jossa sain niin mukavia vastauksia -- ett‰ Th¸ringin ohdakkeet voivat pist‰‰ ja p‰‰lliseksi viel‰ oikein kovasti -- ja nyt taasen olin sent‰‰n niin tyhm‰, ett‰ menin niiden tielle". H‰n kumarsi syv‰‰n ja ivallisesti. -- "Ja nyt olemme kuitit, kaunis ujo. Min‰ olen osani saanut." Tyttˆ ei vastannut mit‰‰n. Kokoon vaipuneena oli h‰n seisonut, silm‰t sanomattomalla kauhistuksella kiinnitettyn‰ valkoiseen huiviin, jonka l‰pi suuria, punaisia pilkkuja salaman nopeudella nyt tunkeusi esiin. Heti t‰m‰n n‰hty‰ns‰ riensi h‰n, ik‰‰nkuin karkulainen puiston l‰pi ja katosi vadelmapensaiden taakse. Huolimatta suuresta nyreydest‰‰n t‰ytyi herra Markuksen nauraa. T‰m‰ urhoollinen sankaritar, joka oikein rohkeasti ja urhokkaasti oli hartioillensa raskaan elon kuorman s‰lytt‰nyt, ei voinut katsella v‰h‰‰ veren tilkkaa, vaan j‰tti uhrinsa pulaan. H‰n huomasi hyvin, ettei haava ollut eritt‰in vaarallinen ja ettei tuo pieni suonen isku voinut h‰nt‰ vahingoittaa -- virtasihan veri jo muutamia p‰ivi‰ niin kuumana ja riehuvana h‰nen suonissansa, ik‰‰nkuin olisi h‰n kovassa kuumeessa, t‰m‰ kaikki teki h‰nen syd‰mest‰ns‰ oikein synk‰ksi ja hajamieliseksi... H‰nen t‰ytyi h‰vet‰ itse‰ns‰. H‰n ansaitsi yst‰viens‰ ankaraa pilkkaa ja ivaa. Jos he olisivat nyt n‰hneet h‰net, koulusta kotiin l‰hetetyn oppimattoman pojan perikuvana. Sellaisen tapauksen s‰‰liv‰ist‰ ivahymy‰ ei h‰n voinut ajatella nyrkki‰ns‰ pudistamatta. Ja mit‰ oli tuosta halveksimisesta tullut, johon h‰n k‰‰riytyi -- hyv‰ Jumala siit‰ oli h‰d‰ss‰ kehno apu! Ensim‰isell‰ silm‰yksell‰ tytˆn itkeneisin silmiin oli koko halveksiminen kuin puhallettu pois. Ja tuo raitis rivakkuus, jolla h‰nen muulloin heti sek‰ hengellisesti ett‰ ruumiillisesti oli tapana pudistaa p‰‰lt‰ns‰ kaikki huolet ja ahdistukset, ei sek‰‰n h‰nt‰ nyt ensink‰‰n hyˆdytt‰nyt, ei edes voinut tuottaa mit‰‰n ep‰toivon iloisuutta. H‰nen n‰in k‰ydess‰‰n eteenp‰in -- puistosta oli h‰n heti l‰htenyt -- ja astuessaan yksin‰ist‰ polkua m‰nnistˆn l‰pi, jossa ei yksik‰‰n ihmissilm‰ h‰nt‰ n‰hnyt, siell‰ oli niin hiljaista ja rauhallista ja siell‰ havupuiden, nuorilla, pehmeill‰ kasvannaisilla t‰ytetyt oksat vilvottaen silittiv‰t h‰nen paljasta, kuumaa otsaansa, taisteli h‰n voimakkaasti syd‰mess‰‰n tuskallisimman, pettyneen tunteen kuvittelun kanssa... Hetkisen oli h‰n koko syd‰mell‰‰n riemuinnut, ik‰‰nkuin rajattoman onnen t‰ysi p‰iv‰-paiste ‰kki‰ olisi h‰net ymp‰rˆinnyt -- tyttˆ oli viaton ja vapaa, ei kell‰‰n muulla ollut mit‰‰n oikeutta h‰neen, h‰n oli vastustamattomasti sen todistanut, mutta mit‰p‰ se nyt h‰nt‰ hyˆdytti? H‰nen oli samalla kertaa t‰ytynyt varmistua siit‰, ettei h‰nell‰k‰‰n ollut tytˆn omistamiseen ensink‰‰n toivoa. T‰ss‰ eiv‰t mitk‰‰n kaunistelemiset tai tulevaisuuden toiveet auttaneet, tai kaikki tuo, mit‰ sanotaan pettyneen toiveen haamoitteluksi -- tyttˆ ei tahtonut ensink‰‰n huolia h‰nest‰, sen sanoi h‰nelle h‰nen pohjasta rehellinen, totuuden mukainen mielens‰, ja sen vuoksi nyt pitikin miehuullisesti kest‰‰ taistelu, ettei itsetuntoisuuden ja kunnioituksen viimeinen hitukin joutuisi kadoksiin. 13. Hirschwinkelin puistopaviljongissa oli rasittava helle. Ei ollut pitk‰‰n aikaan satanut, p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ oli aurinko noussut ja laskenut pilvettˆm‰ll‰, loistavan sinisell‰ taivaalla, sek‰ oli v‰hitt‰in kuumentanut kaikki, katot, sein‰t, puiden oksat ja mets‰n pensastot, sek‰ pellot sangen syv‰lle maahan. Herra Markuksen mielest‰ oli rouva Griebelill‰ oikein, kun h‰n, tosin sangen runottomasti, mutta sen sijaan oikein kiivastuneena lausui, ett‰ sellainen sopimattomalla ajalla sininen taivas, joka "koko ijankaikkisuudessa" ei nostata ainoatakaan siunattua pilve‰, n‰ytti h‰nest‰, ik‰‰nkuin ilke‰t ja pahat kasvot, jotka pilkkasivat el‰inraukkoja Jumalan luomalla maalla. Herra Markuksestakin n‰ytti, ik‰‰nkuin tuo kuihduttava helle, jonka vaitutuksesta kypsyneiden t‰hk‰p‰iden painama olki heikkona h‰ilyi nuokuksissaan ja lehdet sek‰ kukat saivat ensim‰isen, heikon, alkavaa surkastumista muistuttavan n‰ˆn, tunkeusi syv‰lle h‰nen sieluunsa kaikkien huokoisten ja hermojen kautta, ik‰‰nkuin h‰n ymp‰rill‰‰n kuulisi vahingon iloista lirityst‰ heikoista, raukoista el‰imist‰ Jumalan luomalla maalla, joiden t‰ytyi tyyty‰ siihen mit‰ kohtalo heille antoi, sama se jos raivokkaina pˆyhistyiv‰t tai tuskallisesti alistuivat suruun sen taakan alla, joka heille oli pantu. H‰nen haavoitettua k‰tt‰ns‰ poltti ja olipa sangen hyvin ett‰ h‰n muun mukavuuden muassa oli lepohuvilaansa hankkinut raikasta vett‰ ja pesukaapin siihen kuuluvine kaluineen -- nyt ei h‰nen tarvinnut menn‰ oikeaan asuntoonsa eik‰ juosta rouva Griebelin luo, joka ei ensink‰‰n n‰ytt‰nyt h‰nest‰ toivottavalta -- mutta h‰n ei sent‰‰n v‰ltt‰nyt kohtaloonsa. Juuri samalla hetkell‰, kuin h‰n kastoi k‰tens‰ pesuastiaan, astui kunnon lihava rouva puhisten ja hike‰ valuen rappusia paviljonkiin "iltap‰iv‰kahvin t‰hden" katsoaksensa oliko h‰n kotona. Eip‰ h‰n ollutkaan nainen, joka niin helposti antoi pett‰‰ itsens‰. H‰n pudisti vaan p‰‰t‰ns‰ toisen kertoessa, ett‰ oli itse‰ns‰ kyn‰veitsell‰ haavoittanut, sanoi vaan kuivalla tavallaan: "Minusta on todellakin k‰sitt‰m‰tˆnt‰, miten olette k‰ytt‰innyt, herra Markus. Jos olisi peukalo tai etusormi, niin pit‰isin pilanne hyv‰n‰ni -- mutta keskelle k‰mment‰?!" Siit‰ seuraavan johtop‰‰tˆksen: "Teid‰n on kuitenkin t‰ytynyt menetell‰ sangen taitamattomasti", nieli rouva, n‰enn‰isesti vaivoin... Sitten poistui h‰n tuodaksensa vanhaa, kulunutta aivinaista ja Arnicalaastaria, mutta herra Markuksen t‰ytyi odottaa ja pit‰‰ sill‰ aikaa k‰tt‰ns‰ vedess‰ -- vanhaa aivinaista ei aina ole k‰sill‰ ja mink‰ rouva oli Arnicalaastarinsa laskenut, ei samalla hetkell‰ voinut muistaa. Huoneessa oli taasen hiljaista ja rauhallista. Altaania kohti oleva ovi oli auki ja heikko tuulenpuuska tunkeusi toisinaan huoneesen ilmaa vilvoittamatta. Herra Markus istui sohvalla huoneen nurkassa, edess‰ns‰ oli pieni matkalaukku, josta h‰n oli ottanut palasen nielaastaria -- h‰n tahtoi nimitt‰in lopettaa jutun, enn‰tt‰‰ksens‰, ettei rouva Griebel, kuten oli luvannut, tulisi sitomaan haavaa -- mutta samalla hetkell‰ oli h‰n jo unhottanut aikomuksensa. Vasen k‰si otsalla ja suljetuin silmin uneksui h‰n itsens‰ taasen olevan maatilalla puistossa ja kauniit, tuskalliset, kalmanvaaleat kasvot olivat taasen h‰nt‰ l‰hell‰, ik‰‰nkuin olisi hengityksen tuntenut. "Luulenpa lopulta tulevani hulluksi tuon tytˆn t‰hden", mutisi h‰n itsekseen hampaiden v‰list‰ ja h‰nen sormensa, ik‰‰nkuin ep‰toivossa, harailivat tuuheissa hiuksissa, jotka varjostivat h‰nen otsaansa. Silloin tuntui h‰nest‰, ik‰‰nkuin joku pikaa liikkuisi altaaniin tulevilla rapuilla -- kevyesti ja melkein kuulumattomasti kuten kissan pojan pehmein askelin. Ihminen ei se suinkaan olla voinut. T‰m‰ puiston osa oli niin yksin‰inen, eik‰ ymp‰rill‰ asuvista naapureista olisi yksik‰‰n uskaltanut k‰ytt‰‰ t‰t‰ tiet‰ kartanon herrasv‰en luoksi tullaksensa. Herra Markus katsoi ylˆs ja luuli, pikaisen pel‰styksen vaikutuksen alaisena, joka kuin pistos h‰nen l‰pitsens‰ riensi, viel‰kin uneksivansa -- mutta se ei auttanut, tuolla seisoi jo melkein ovella haamu, joka oli tullut rappusia ylˆs, h‰n se oli, tuo ujo, jonka poskille ja huulille ei puna viel‰ ollut palannut, huolimatta ilman paahtavasta helteest‰, joka jokaisen kasvoille toi hele‰mm‰n v‰rin... Tyttˆ tuli h‰nen luoksensa -- h‰nen kotiinsa! No niin, h‰np‰ se olikin joka huolimatta kainoudestaan ja arkuudestaan seurustelussa, vapaasti ja ujostelematta tuli ja meni naimattoman mets‰nvartijan huoneesen. Ei tyttˆ huolinut ankaroiden, ulkonaisten tapojen vaatimuksista, eip‰ h‰n v‰litt‰nyt parjaavista, pahoista kielist‰k‰‰n -- sen oli h‰n itse sanonut. Ja nyt oli h‰n t‰‰ll‰, tosin arka katsantoisena, ja pel‰styneen‰ viipyen alttaanin osaksi puolueettomalla alalla, mutta sent‰‰n selv‰sti aikoen astua sis‰‰n. Harvinainen tunne, osaksi h‰nen n‰kemisens‰ autuutta, ja harmia h‰nen ottamastansa askeleesta, valtasi herra Markuksen ja siihen yhtyi viel‰ pelko, ett‰ rouva Griebel mill‰ hetkell‰ tahansa voisi astua sis‰‰n -- niin, se olisi ollut vett‰ h‰nen myllyyns‰! Varomattoman tytˆn hyv‰n nimen ja maineen viimeisest‰kin j‰‰nnˆksest‰ olisi loppu tullut. Liikutettuna hypp‰si h‰n sohvalta ja l‰mmin puna nousi h‰nen poskillensa. "Mit‰ nyt?" kysyi h‰n ep‰tietoisesti, mik‰ teki h‰nen ‰‰nens‰ v‰h‰n ankaraksi ja ep‰sointuisaksi. T‰m‰n kuultuansa n‰ytti tyttˆ vaipuvan kokoon. H‰n tarttui ehdottomasti alttaanin rintanojaan ja painoi toisen k‰tens‰ silmillens‰. Pian tyyntyi h‰n toki. "Herra -- herra amtmanni kiitt‰‰ sangen paljon kirjoista ja pyyt‰‰ saada lainata Immermanin M¸nchausin'", sanoi tyttˆ kolkosti ja ojensi kaksi kirjaa, jotka amtmanni oli lainannut ja jotka tyttˆ nyt oli tuonut kopassa, joka oli h‰nen k‰sivarrellansa. Ah, h‰n oli siis asialla herrasv‰kens‰ piikana. Miten kummallista, ett‰ toinen saattoi unhottaakaan tytˆn aseman el‰m‰ss‰! Amtmannin k‰skiess‰ t‰ytyi h‰nen vastustamatta menn‰ -- t‰m‰nlaisessa tapauksessa ei rouva Griebelill‰k‰‰n ollut mit‰‰n muistutettavaa. "Sit‰ kirjaa ei minulla ole t‰‰ll‰", sanoi h‰n kirkastuneella katsannolla, "minun t‰ytyy pyyt‰‰ teit‰ odottamaan hetkisen -- min‰ menen sit‰ noutamaan". H‰n k‰‰ri huivin yh‰ verta vuotavan k‰tens‰ ymp‰ri ja aikoi juuri aukasta puistoon johtavan oven -- kun tyttˆ muutamalla askeleella riensi h‰nen rinnallensa. "Siihen on aikaa", sanoi tyttˆ‰ ‰kki‰ ujolla h‰mm‰styksell‰ aikoen est‰‰ toista aikeessaan. "Minun piti viem‰n kirjat mets‰n vartijalle, ett‰ h‰n pit‰isi huolta niiden tuomisesta teille ja taasen pyyt‰‰ toista kirjaa lainaksi -- h‰n tulee t‰n‰ iltana sit‰ noutamaan -- tahdotteko antaa sen h‰nelle". Tyttˆ nosti ‰kki‰, ik‰‰nkuin h‰pe‰n valtaamana molemmat k‰tens‰ kasvoillensa. "Oi, Jumala, miten kiusallista!" mutisi h‰n ja antaen taasen k‰ttens‰ vaipua lis‰si alasluoduin katsein: "Kirjalaina oli vaan minulla tekosyyn‰ tulemaan -- kentiesi itsekin sen huomasitte. Min‰ tulin -- koska en voi kest‰‰ tiet‰ess‰ni saattaneeni teille tuskaa lievent‰m‰tt‰ sit‰. Min‰ tahdon palkita niin paljon kuin voin". Ah, kuinka pian kaikki, mit‰ ‰sken oli ajatellut, meni h‰nen mielest‰‰n! H‰nen liiaksi siveelliset ep‰ilyksens‰, rouva Griebelin liikutettu sopivaisuuden tunne -- miten kaikki n‰m‰t v‰h‰p‰tˆisyydet voivat tulla kysymykseenk‰‰n kuullessa tuota liikutettua v‰risev‰‰ ‰‰nt‰, joka nyt sattui h‰nen korvaansa ja n‰hdess‰‰n suloiset vaaleat tytˆn kasvot, jotka nˆyr‰n‰ vaipuivat rinnalle. Tahtomatta kumartui h‰n sulkeaksensa tytˆn syliins‰, jossa t‰m‰ kaikkina aikoina olisi suojeltuna. Mutta t‰m‰ pikainen liike vaan peloitti tytˆn heti aina kynnykselle asti, jonka yli ‰sken oli astunut. Tyttˆ n‰ytti oikein kauhistuneen sanainsa vaikutusta, nuoren miehen kirkasta katsantoa ja seisoi jalka valmiina, jos nuori mies viel‰ olisi askeleenkin astunut, juoksemaan rappusia alas ja rient‰m‰‰n kauvas pois. "Min‰ juoksin heti huoneesen tuomaan sidett‰ haavaan", sanoi tyttˆ vakavasti ja synk‰sti rypistetyill‰ silm‰ripsill‰, "tullessani takaisin olitte te jo mennyt. En tied‰ olenko yksin syyn‰ t‰h‰n onnettomaan tapaukseen -- kuitenkin olen ollut varomaton, enk‰ saa mit‰‰n rauhaa, se toi minut t‰nne... Min‰ en tahdo syd‰mmell‰ni kantaa sovittamatonta velkaa kenellek‰‰n ihmiselle, kenellek‰‰n maailmassa, ken tahansa se olisi". "Vai niin. Siin‰ tapauksessa kiit‰n teit‰ sangen paljon osanottavaisuudestanne", sanoi toinen katkerasti hymyillen astuen pˆyd‰n luo. "Te voitte levollisena ja rauhallisena menn‰ kotiin. Min‰ yksin olen t‰h‰n syyn‰, miksi olinkaan niin tyhm‰, ett‰ tulin uhkaavaa asetta niin liian l‰helle! Muuten n‰ette, ett‰ min‰ teid‰n tullessanne olin aikeissa" -- h‰n viittasi laukkuun -- "aivan yksikertaisesti nielaastarilla sitoa 't‰m‰n onnettomuuden tapauksen' todistajan". "Ei siin‰ kyll‰ksi", sanoi tyttˆ vilkkaasti ja vakavasti, sek‰ astui taasen huoneesen. "Haava meni jotenkin syv‰lle -- min‰ n‰in sen ja tied‰n keinon, joka est‰‰ kuumeen ja rienn‰tt‰‰ haavan parantamista". Tyttˆ aukasi kopan, joka h‰nell‰ oli muassansa, kannen, sek‰ otti pienen k‰‰rˆn aivinaista, "Sallitteko, ett‰ sidon haavan. Voitte huoletta luottaa minuun -- diakonissanvirka ei ole minulle outo". "Varjelkoon! Mit‰ ajattelettekaan? Min‰kˆ sallisin sellaisen ‰‰rettˆm‰n uhrauksen teilt‰. Ei, en milloinkaan, kaunis ujo! Se, joka niin hyvin, kuin min‰kin tiet‰‰, mill‰ sis‰llisell‰ vastahakoisuudella te sellaisiin laupeuden tˆihin antautte -- teid‰n tarvitsee vaan muistaa, miten k‰vi sillalla sahamyllyn vieress‰, jossa minun ensin t‰ytyi vetoutua teid‰n kristilliseen laupeuteenne, ennenkuin irroititte minut, kulkulaisraukan, pintehest‰ -- niin, se joka t‰m‰n kaiken tiet‰‰, ei toista pyyd‰k‰‰n. Menk‰‰t nyt Jumalan nimess‰ kotiin tai viel‰kin parempi, Grafenholziin ja sanokaa mets‰nvartijalle, ett‰ h‰n illalla saa minulta hakea sen kirjan, josta puhe oli! Se on silloin saatavilla". Tyttˆ ei l‰htenyt -- p‰invastoin! Astuen kartanon omistajan rinnalle pˆyd‰n viereen, k‰‰ri h‰n k‰‰rˆns‰ auki, otti tulpan pienen l‰‰kepullon suulta sek‰ levitti erityisi‰ sidetarpeita -- t‰m‰ kaikki tapahtui rivakasti, varmasti, ja ‰‰nettˆm‰ll‰ totisuudella, kuten l‰‰k‰rin on tapana menetell‰ vastahakoisen sairaan kanssa. "Sanokaa minua laupeuttomaksi, tuomitkaa minua, halveksikaa minua enempi kuin ennen, min‰ en sent‰‰n mene pois ennenkuin olen velvollisuuteni t‰ytt‰nyt", sanoi tyttˆ lempe‰sti, mutta vakavasti. "Mutta min‰ en tahdo ensink‰‰n olla tekemisess‰ teid‰n velvollisuuden t‰ytt‰misenne kanssa. Min‰ v‰lt‰n palvelustanne ja todistan teille t‰ten ett‰ olette tehnyt kaikki, mit‰ ihminen voi, tyynnytt‰‰ksenne arkaa omaatuntoanne", huudahti toinen vapisten sis‰llisest‰ liikutuksesta. "Tyydyttekˆ siihen?" Tyttˆ pudisti p‰‰t‰ns‰. "Min‰ olen k‰ytt‰innyt tuimasti teit‰ kohtaan ja haavoittanut teit‰ liian kovilla sanoilla. Te olette aivan oikeassa pyyt‰ess‰nne diakonissalta etenkin itsens‰ hillitsemist‰, ja sen vuoksi pyyd‰n teid‰n antamaan anteeksi ‰kkin‰isyyteni". Ep‰ilev‰isell‰ arkuudella ojensi tyttˆ k‰tens‰. "Paljon melua tyhj‰st‰", huudahti toinen, puoleksi nauraen, puoleksi suuttuneena, huomaamatta tytˆn aihetta. "Kenp‰ tuollaisen mit‰ttˆm‰n naarmun t‰hden haluaa tuhlata ainoatakaan sanaa... Jospa todellakin saattaisin k‰rsiv‰llisyyteni siihen, ett‰ antaisin teid‰n t‰ytt‰‰ tahtonne, ensi hetkell‰ kuitenkin repisin siteen, -- sill‰ min‰ olen liian k‰rsim‰tˆn". "Olkaa nyt niin hyv‰", keskeytti tyttˆ h‰net lempe‰sti pyyt‰en. N‰ill‰ sanoilla ja t‰ll‰ ‰‰nell‰ oli h‰neen loihtiva vaikutus. Olkap‰it‰‰n kohauttaen, k‰‰nsi h‰n p‰‰t‰ns‰ sivulle ja ojensi vaiti ollen haavoitetun oikean k‰tens‰ tytˆlle. Tyttˆ oli todellakin ollut diakonissana -- t‰m‰ haavan laadun tutkimiseen tottunut, varma tapa ei johtunut ainoastaan naisen synnynn‰isest‰ taitavuudesta. Herra Markus k‰‰nsi vitkaan kasvonsa tyttˆˆn p‰in ja katseli h‰nt‰. "Oletteko ollut jossain diakonissa laitoksessa?" kysyi h‰n huomattavalla kummastuksella. "Olen, mutta en kauvan, enk‰ aikeessa antautua kokonaan t‰h‰n toimeen. Tahdoin vaan saada niin paljon oppia, ett‰ maalla, jossa usein on monen tunnin matka l‰‰k‰rin luo, h‰d‰n tullessa voisin auttaa ensi silm‰nr‰p‰yksess‰", vastasi tyttˆ tointansa keskeytt‰m‰tt‰. Sitten katsahti h‰n ylˆs ja sanoi: "Te olette kuitenkin pakoitettu l‰‰k‰ri‰ etsim‰‰n", n‰in puhuen loisti kyyneleit‰ tytˆn silmiss‰, "oli lovia ter‰ss‰". Toinen nauroi. "Ommelkaa vaan huoletta haava", sanoi h‰n kehoittaen, "ja luottakaa vahvaan luontooni". Tyttˆ puri hampaitansa yhteen ja kuljetti neulaa rivakasti ja varmasti ehk‰ silloin, t‰llˆin v‰r‰hdys kulki h‰nen ruumiinsa l‰pi... Oli viel‰ jotain arvoituksen tapaista tytˆn olennossa, mink‰ hengen lapsia h‰n todellakin oli. H‰nen lausumis- ja k‰ytˆstapansa, koko h‰nen olentonsa, h‰nen puoleksi itse kielt‰m‰t mutta yh‰ enempi esiytyv‰t taitonsa ilmaisivat, ett‰ h‰nen kotonsa alkujaan oli sivistyneiss‰ seuroissa ja kuitenkin piti kotiopettaja, joka sent‰‰n paraiten tiesi, mik‰ rikas hengellinen aarre oli tytˆn sielussa, tyttˆ‰ ankarasti vangittuna alentavan aseman painossa... Mik‰ t‰lle itsekk‰‰lle naiselle antoi sellaisen vallan tytˆn selke‰sti ajattelevaan henkeen ja el‰m‰‰n? Herra Markuksen katsanto rippui, ik‰‰nkuin lumottuna tuossa kauniissa p‰‰ss‰, joka nojasi h‰nen k‰tens‰ yli, tuossa komeassa, yksinkertaisesti taaksep‰in kammatussa ruskeassa tukassa -- h‰m‰r‰ virta t‰ynn‰ s‰hkˆvoimaa, saavutti h‰net. H‰nen hengityksens‰ muuttui raskaaksi... Huivin peitt‰m‰tt‰ j‰tt‰neell‰ valkoisen kaulan kapealla alalla n‰ki h‰n taasen mustan samettinauhan, t‰ll‰ kertaa puoleksi solmittuna. Oliko tytˆll‰ rinnallaan taikakalu tai kallis muisto, josta ei milloinkaan luopunut? Luuleva, riehuva tunne ajoi kaiken veren h‰nen p‰‰h‰ns‰ -- h‰n olisi halusta tahtonut tempaista nauhan ja heitt‰‰ sen kauvas pois. Tyttˆ ei varmaankaan aavistanut, mit‰ v‰kivaltaista tekoa toinen tuumi, muuten ei h‰n olisi niin kiitollisella ja syd‰mmellisell‰ katsannolla katsonut ylˆs; h‰n irroitti hiljaa k‰tens‰ ja astui pˆyd‰n luo taasen pannaksensa koppaan sideaseensa. "Kiit‰n teit‰", sanoi tyttˆ helpoituksen heng‰hdyksell‰, ik‰‰nkuin raskas taakka olisi h‰nen syd‰melt‰‰n nostettu. "Huomenna tulen taasen katsomaan haavaa". T‰h‰n ei toisella ollut mit‰‰n sanomista, eik‰ h‰n vastannutkaan. H‰nen sis‰ll‰ns‰ pahat toiveet ja petolliset keinot kehittiv‰t salaa aikeitansa. H‰n n‰ytti tosin sangen tyyneesti katselevan tytˆn toimia, ja kuitenkin uneksi h‰n, ett‰ vihuri tempasi t‰m‰n pienen majan, nosti sen kokonaan ja vei sen pikemmin kuin hˆyryhepo, siivitettyn‰ kuin toivoisa ajatus, ‰kki‰ ilman l‰pi, siev‰sti laskeaksensa sen Markuksen huvilan puistoon l‰hell‰ Berlini‰... Kauvaksi, kauvaksi Th¸ringin metsiin j‰i silloin itsekk‰‰n ullakkokammarin neidin selitt‰m‰tˆn voima, Grafenholzin mets‰nvartijan huone luoksensa vet‰vine voimineen ja selitt‰m‰ttˆmine arvoituksineen -- temmattuna irti kaikesta, joka h‰nt‰ piti t‰‰ll‰, olisi tuo l‰mpym‰sti toivottu pakoitettu k‰‰ntym‰‰n ainoasti h‰neen ja h‰nen suojelukseensa -- eik‰ h‰n milloinkaan laskisi tyttˆ‰. -- Niin, l‰hes sellainen oli tuo petollinen verkko, joka solmu solmulta valmistui h‰nen seisoessaan tytˆn rinnalla ja hengitt‰ess‰‰n orvokkien tuoksua -- kotiopettaja neidin mielituoksu, jolta palvelijankin karkeat vaatteet lemahtivat. Ja mik‰p‰ h‰nt‰ estik‰‰n itse n‰yttelem‰st‰ vihurin osaa, ja ‰kki‰ riehahtavalla kosinnalla voittamasta h‰nen rakkauteensa valmistumattoman. Ei mik‰‰n muu kuin tuon ‰lykk‰‰n pienen tytˆnp‰‰n tahdon voima. Ja tahtoiko h‰n todella n‰hd‰, amtmannin piian lyhyesti selitt‰v‰n ja kiitt‰v‰n eik‰ tahtovan tulla Markuksen rouvaksi ja huvilan haltijaksi. Koti-opettajan el‰m‰n-pyrinnˆiden rinnalla oli sellainen p‰‰tˆs sent‰‰n uusi ja kuulumaton -- mutta ettei se toisella tavoin lankeaisi, sen tiesi h‰n, herra Markus nuorempi, jonka oli tapana kotona jotenkin s‰‰st‰m‰tt‰ ja ankarasti esiyty‰ hienoissa puvuissa esiytyv‰‰ kiekailua vastaan, h‰n oli nyt varallaan ja puri huuliansa, ettei ainoakaan tulinen sana h‰nelt‰ toisi purevaa, kielt‰v‰‰ vastausta tyˆpukuiselta totiselta tytˆlt‰. 14. Herra Markuksen oli ylip‰‰ns‰ mieleen, ett‰ rouva Griebel astui h‰nen luoksensa. H‰n jutteli aina sangen mielell‰‰n rouvan kanssa, mutta t‰ll‰ hetkell‰ tunsi h‰n syd‰mmess‰‰n syvimp‰‰ vastenmielisyytt‰, kuullessaan nahkakenkien narisemisen jotka kovalla melulla tulivat rappusia ylˆs astuen. H‰n n‰ki miten t‰m‰n kuultua kova puna lensi tytˆn poskille. Tyttˆ ei sent‰‰n h‰mm‰stynyt, vaan kiinnitti sidett‰ aivinaisk‰‰rˆns‰ ymp‰ri rouva Griebelin aukaistessa oven. Rouvan pikku tyt‰rkin, Louise, oli t‰ll‰ kertaa mukana. Lautasilla, joita molemmat kantoivat, oli tuskin tilaa mehu- ja seltterivesipulloille, kahvikaluille, arnikaoljylle ja laastarille ja Jumala tiesi mit‰ kaikkia kunnon rouva oli koonnut. "No --?" kysyi h‰n pitk‰veteisell‰ ‰‰nell‰ ja silm‰ripseet kummastuksesta korkealle nostettuina, seisoen ik‰‰nkuin naulattuna rappusien ylimm‰isell‰ askeleella. Ja pikemmin kuin tavallisesti katsahti h‰n tytt‰reens‰, sek‰ levitti itse‰ns‰ ehdolla niin, ett‰ ruumiillaan melkein t‰ytti oven leveyden ja siten melkein kokonaan sulki n‰kˆalan uteliailta pienilt‰ silmilt‰, jotka tiesi takanansa olevan. "Niin, nyt tulette myˆh‰‰n, parahin rouva Griebel", sanoi herra Markus. "Ei sent‰‰n ole niin pahasti ettei ole vanhaa aivinaista, eik‰ arnikaa k‰sill‰, kuten maatilalla n‰ytt‰‰ olevan. Kokemattomalle k‰delleni sattui onnettomuus siell‰, ja kun kauhistun hirve‰sti kaikkia siteit‰ -- min‰ olen jotensakin arka -- riensin tieheni, mutta turhaan" -- t‰ss‰ h‰n totisella katsannolla kohautti olkap‰it‰‰n. "Apu seurasi kantap‰ill‰ni ja tahdoinko vaiko en, t‰ytyi antaani tapahtua mit‰ teht‰m‰n piti. Ja katsokaas nyt, huolellisin kasvatus‰ideist‰. Ammottava haava on neulottu, neulottu taiteen kaikkien s‰‰ntˆjen mukaan ja tahdonpa n‰hd‰ sen, jolla on mit‰‰n muistuttamista siteen suhteen". -- "Onko se mahdollista -- neulottu!" n‰in sanoen laskettiin lautanen helisten pˆyd‰lle, eik‰ siis ollut kielletty pikku Louisenkaan astumasta sis‰‰n. "No, nyt on siis kaikki hyvin", tuumi rouva Griebel. "Mutta t‰st‰ l‰hin saatte, herra Markus, toistaiseksi s‰‰st‰‰ arkuutenne, sill‰ enh‰n min‰k‰‰n eiliselt‰ ole... Kunniani kautta, side n‰ytt‰‰ todellakin, ik‰‰nkuin sen olisi tehnyt vanha l‰‰keneuvoksemme Heinrichsdalin linnasta itse -- h‰n on kunnon mies, kiitetty l‰‰k‰ri, herra Markus. Niin tuollaisen siteen edess‰, kuin tuo on, t‰ytyy todellakin Tillrodan vanhan parturin v‰isty‰ h‰pe‰loukkoon. Ja sen olet sin‰ tehnyt? Ja olet vaan amtmannin piika". -- H‰n kiinnitti ter‰v‰sti silm‰ns‰ tyttˆˆn. "No, sano minulle, miss‰ teid‰n seuduillanne piioille opetetaan tuollaisia miehen tˆit‰? Eip‰ laitoksessakaan, jossa Louiseni kuitenkin oppii kaiken, mit‰ ihminen oppia voi, sellaista tapahdu vai miten Louise?" "Ei, ‰iti", vastasi pikku tyttˆ, joka t‰h‰n asti vaiti ja kummastellen oli katsellut amtmannin kaunista piikaa. -- "Mutta er‰s toveri, joka p‰‰si‰isest‰ saa paikan kotiopettajana er‰‰ll‰ tilalla, etel‰ Ven‰j‰ll‰, k‰y nyt diakonissalaitoksessa oppiaksensa sairaita hoitamaan". "Vai niin! -- Siin‰p‰ se onkin. -- Neitinne tuolla on myˆskin sellainen ja sin‰ olet h‰nelt‰ oppinut", sanoi rouva Griebel tytˆlle, joka tyyneen‰, mutta pois k‰‰nnetyin kasvoin lopetti tuomiensa kapineiden j‰rjest‰misen ja nyt painoi kopan kannen kiinni. "Todella olikin sangen hyvin ja sopivasti ett‰ h‰nell‰ oli sin‰ t‰nne l‰hetett‰v‰n‰ t‰llaisessa tapauksessa. Luonnollisesti ei h‰n uskaltanut itse tulla t‰nne, miehen huoneesen sep‰ amtmannin veljentytt‰relle olisi kaunista ollut. Huh! Olisinpa halunnut kuulla, mit‰ alamaiseni tallissa ja keittiˆss‰ olisivat silloin sanoneet". Kova puna leimahti nuoren tytˆn poskille ja h‰nen k‰tens‰ liikkuivat nopeasti aukaistaksensa suuren valkean huivinsa taakse sidotut kulmat. "Mit‰ puhutte?" huoahti herra Markus ter‰v‰ll‰ ja vihastuneelle ‰‰nell‰. "Miss‰ nyt on kunnon rouva Griebelin terve ja selke‰ ‰ly? Tahdon vaan kysy‰ teilt‰, ken ‰lyk‰s ihminen alistuisi niiden ajattelemattomien tuomioiden alaisiksi, joita alamaisenne lausuvat? L‰‰k‰rin apu, sama se kenelt‰ se saapuu, on seurael‰m‰n usein tyhmien tapojen yl‰puolella. Olisipa minusta siev‰ auttaja, joka hukkuvan tai verta vuotavan ihmisen n‰hdess‰‰n rupeaisi tuumailemaan sopiiko auttaa h‰d‰nalaista". "Ei veren vuoto niin vaarallinen ollut, herra Markus", sanoi rouva Griebel, v‰h‰‰k‰n oikaisusta huolimatta ja j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰n tyyneesti. "Kauniille puheellenne kunnia, mutta eip‰ se niin sattuma ollut. Naisen hyv‰‰ mainetta voi karkea seura, jota tarkoitan, johonkin m‰‰rin vahingoittaa, -- siin‰ pysyn -- aivan kuin ilke‰t hiiret j‰rsiv‰t parhaimmankin silkin, kysym‰tt‰ onko se hieno. Kuulisitte vaan kerrankin, miten kielet t‰risev‰t kuin myllynkivet tuolla m‰en tuvassa, esimerkiksi tuosta puhuttaessa" -- h‰n n‰ytti tyttˆ‰ -- "mutta en en‰‰ tahdo toria saada -- ei Jumala varjelkoon, olen hiljainen kuin muuri", keskeytti h‰n itsens‰. "Sit‰ min‰kin nˆyrimm‰sti pyyt‰isin", sanoi herra Markus totisesti ja synk‰ll‰ katsannolla. "Olettehan totinen, ik‰‰nkuin seisoisin oikeuden edess‰, herra Markus. Eikˆ totta, 'kunnon rouva Griebel' on yht‰kki‰ muuttunut vanhaksi syˆj‰tt‰reksi, kaiken nuorison ankaraksi viholliseksi sen luulenkin. Mutta se en ole, en ole milloinkaan ollutkaan. Kauniit, nuoret tytˆt ovat aina, omassa nuoruudessakin minua ihastuttaneet ja olen mieluisasti katsellut ja ihastellut tuollaista muhkeata tyttˆ‰, jonkalainen itse en ole ollut, en ole ollut kaunis, minulla oli yht‰l‰inen ympyri‰inen, paksu p‰‰, kuin nytkin ja sent‰‰n kelpasin Pietarilleni. No, kuten sanon, on aina syd‰mest‰ni vihlaissut, jos yht‰kki‰ joku tyttˆ, josta olen pit‰nyt, on tarttunut pauloihin, ja ihmiset ruvenneet h‰nt‰ sormellansa n‰ytt‰m‰‰n, niin ei sinun tarvitse hiipi‰ pois", sanoi h‰n, k‰‰ntyen tyttˆˆn, joka oli hiljaa astunut ovelle ja aikoi avata sen, ja otti samoin kuin maantiell‰kin sahamyllyn vieress‰ tytˆn esiliinasta kiinni. "Mit‰ sanon, sopii sinullekin, juuri sinulle... No, ei sinulla ole nyt suojelustilkkua, nyt oikein n‰kee, milt‰ n‰yt‰t. Sin‰ olet kaunis tyttˆ -- sit‰ ei kuitenkaan voi kielt‰‰. Kaukaa saa todellakin sellaisia kasvoja etsi‰ --". H‰n vaikeni hetkeksi, oikein h‰mm‰styneen‰, sill‰ viimeiset sanat kuultuansa oli tyttˆ siepannut kaulahuivin ja ‰kki‰ peitt‰nyt kasvonsa. Mutta seuraavana hetken‰ sai pyh‰ kiukku vallan tyyneess‰ rouvassa ja h‰nen aina tasaisessa mieless‰‰n. "Mit‰? Oletko katoolilainen, nunna, koska t‰m‰ n‰ytt‰‰ sinua kiusaavan. Onko h‰pe‰llist‰, ett‰ rehellinen rouva katsoo kasvoihisi. Heikkari, sin‰ olet oikea pyhimys. Kerro minulle, oletko mets‰nvartijan huoneessakin sellainen arka ja ujo kana". Korkea huudahdus Louiselta keskeytti ‰kki‰ t‰m‰n rangaistussaarnan... Tytˆn ‰kkin‰isesti ‰sken liikehtiess‰ oli irtonaisesti solmittu samettinauha pudonnut lattialle. Ei h‰n enemm‰n kuin vihastunut rouvakaan ollut sit‰ huomannut, mutta sit‰ suuremmalla j‰nnityksell‰ oli herra Markus n‰hnyt, miten nauha valui alas. ƒkki‰ kumartui h‰n ja otti sen ylˆs -- kultaraha rippui nauhassa. T‰m‰n rahan n‰hty‰ns‰ pieni Louise p‰‰sti riemun huudahduksen. Samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ sattui vieraan tytˆnkin katse nauhassa rippuvaan kultarahaan ja molemmin k‰sin tarttui h‰n kaulaansa. "Se on minun muistotukaatini", selitti h‰n tyyneesti ja ojensi k‰tens‰ sit‰ kohti. "Vai niin! Sinun! kuuleppas tyttˆseni, sit‰ en tahdo p‰‰h‰ni saada. Miten sitten olet saanut niin arvokkaan koristuksen?" kysyi rouva Griebel, tyyneesti lyk‰ten pel‰styneen Louisen sivulle itse taistellaksensa t‰m‰n taistelun. "Tuon muistorahan tunnen yht‰ hyvin kuin mink‰ muun tahansa t‰ss‰ maailmassa -- se on Louiseni, niin totta kuin kaks kertaa kaks on nelj‰... Sellaiset ikivanhat perhekalliudet eiv‰t joukottain lenn‰ maailmassa -- sen sanoi vanha ylimets‰nhoitajamme itse -- edesp‰‰sˆ-p‰iv‰n‰ antaessaan pikkutytt‰relleni t‰m‰n tukaatin -- se oli oikein juhlallinen hetki ja viel‰kin k‰y kylm‰ v‰re sel‰ss‰ni sit‰ ajatellessani... Ja sen vuoksi sano nyt vaan -- eih‰n mit‰‰n onnettomuutta ole tapahtunut -- eikˆ totta, sin‰ lˆysit muistotukaatin tuolta portin ulkopuolella, ja se houkutteli sinua kerran koettelemaan, milt‰ tuollainen kaunis kiilt‰v‰ kapine sinulla n‰ytt‰isi". Tyttˆ vaaleni silloin koko kasvoiltansa. "Lˆydettyjen korujen kantaminen ei ole parempaa kuin niiden varastaminen", sanoi tyttˆ sitten n‰enn‰isell‰ ponnistuksella. "Mit‰ nyt -- varastaa!" huudahti pieni paksu rouva, pudistaen p‰‰t‰ns‰. "Ken sellaista v‰itt‰‰k‰‰n, narrimainen tyttˆ? Et sin‰ silt‰ n‰yt‰k‰‰n. Vanha ja kokenut ihminen kuten min‰kin, tiet‰‰ heti mist‰ 'Taavetti olutta osti'. Jos ymm‰rt‰isit olla pitk‰sorminen, olisit kyll‰ hankkinut parempia vaatteita verhoksesi. Mutta sin‰ olet nuori ja t‰ytyy turhamielisyytt‰si katsoa sormen l‰pi. Jumala varjelkoon minua toimittamasta sinulle mit‰‰n ik‰vyyksi‰ t‰m‰n t‰hden. Min‰ olen aivan iloinen saatuani muistotukaatin takaisin". "Ei se sitten t‰m‰ tukaati tule olemaan", selitti tyttˆ p‰‰tt‰v‰sti. "Sellaisessa tapauksessa pikku tytt‰rennekin kantaisi koristusta, joka ei ole h‰nen. T‰m‰ on jo monta vuotta ollut minun omani", -- sanoi h‰n samalla k‰‰ntyen totisena herra Markuksen puoleen -- "ja -- minun _t‰ytyy_ se sanoa ja todistaa -- se on ennen ollut ylimets‰nhoitajan rouva-vainajan. Olkaa hyv‰ ja katsokaa leimaa. Se on ensim‰isi‰ Sicilialaisia kultarahoja kahdenneltatoista vuosisadalta --". "Aivan oikein", todisti herra Markus tytˆn sanat. "Min‰ tunnen rahan ja sen p‰‰llekirjoitus kuuluu: "Sit tibi Christi, datus --" "Quem tu regis, iste ducatus", paatti tyttˆ lauseen. Herra Markus laski hymyillen muistorahan tytˆn k‰teen. "Mit‰‰n todistuksia teilt‰ ei oikeastaan tarvita. Yksi asia vaan her‰tt‰‰ ihmetyst‰ni, nimitt‰in ett‰ itsek‰s neitinne myˆs voi jalomielinen olla kaunistaessaan palvelijansa t‰ll‰ muistolla vanhalta yst‰v‰lt‰‰n". Punastuneena vaikeni tyttˆ. Taasen solmiessaan huivia joka oli p‰‰ss‰‰n, pani h‰n riidan alaisena olleen nauhan tukaatineen kaulansa ymp‰rille. "Ja t‰t‰ minun t‰ytyy k‰rsiv‰llisesti ja mykk‰n‰ kuin kala katsella!" huudahti rouva Griebel aivan liikutettuna ja n‰ytti tytˆn ahavoittuueita sormia, jotka solmisivat samettinauhaa. "Minun t‰ytyisi n‰hd‰, miten amtmannin piika aivan silmieni edess‰ solmiaa kaulaansa muistorahan, jota Luiseni kolme vuotta p‰iv‰t l‰peens‰ on kaulallansa kantanut! Ja siit‰ syyst‰ vaan, ett‰ tuo tyttˆ, jonka aina t‰ytyy olla omituinen laatuansa, on ulkoa oppinut rahassa olevan v‰rsyn p‰tk‰n. Totta on tosin, etten min‰ sellaista oppisi, en mist‰‰n hinnasta, en, vaikka tappaisitte minut, herra Markus. Sellainen ulkomaalainen lˆrpˆtys ei milloinkaan p‰‰h‰ni pysty, min‰ olen rehellinen saksalainen, johon voi luottaa -- mit‰ min‰ ranskalaisilla lˆrpˆtyksill‰ teen?" "Se on latinaa, ‰iti!" huudahti pikku Louise nauraen ja kiersi kauniit k‰tens‰ vihastuneen rouvan kaulan ymp‰ri. "Minun puolestani olkoon ranskaa tai latinaa, sama se. Ja mene nyt tiehesi liehakova kissan poika. T‰ll‰ kertaa en anna itse‰ni narrata. Ei ole oikein teilt‰, herra Markus, tuon nuoren karkulaisen puoltaminen rehellist‰ vanhaa ihmist‰ vastaan. Ei teid‰n nyt olisi tarvinnut olla min‰‰n Salomona, kuten raamatussa on, -- niin mutkikas ei asia ole -- mutta tuomioonne kuuluu todisteitakin. -- Niin naurakaa vaan, naurakaa niin paljon kuin tahdotte -- min‰ en siit‰ ensink‰‰n pahastu. Kyll‰ tied‰n, ett‰ itse nauran viimeksi... Tyttˆ sanoo muistorahan aikoinaan olleen rouva-vainajamme -- mutta amtmannin uusi piika, kuten h‰n nyt tuossa on, saapui Hirschwinkeliin vasta sitten, kun ylimets‰nhoitajan rouva jo kauvan oli maannut haudassaan. Lieneekˆh‰n rouva vainaja taivaasta pudotellut muistotukaateja viel‰p‰ ihmiselle, jota ei ollut ij‰iss‰‰n milloinkaan n‰hnyt. ƒlk‰‰ sellaista kokeko minulle selitt‰‰k‰‰n... Ja montako sellaista rahaa lienee vanhalla rouvalla ollut? Eih‰n saata kantaa kaulan t‰ytt‰ sellaisia, vaan kannetaan ainoastaan yht‰, eik‰ useampia" --. "Mutta parahin rouva Griebel, voi kantaa yhdeks‰nkin sellaista kultaiseen kaulanauhaan kiinnitettyn‰, kuten olen t‰tini omaisuuden joukosta lˆyt‰nyt", sanoi talonomistaja suuttuneena, mutta sent‰‰n leikillisesti: "Koska suotte, tahdon sen vast'edes todistaa, jolloin itse voitte tulla vakuutetuksi, ett‰ kaksi kultarahaa puuttui nauhasta, eik‰ kukaan voi ep‰ill‰, ettei toista ole maatilalle lahjoitettu. Tai tahdotteko kentiesi v‰itt‰‰, ettei siell‰ asu henkilˆit‰, jotka olivat vainajata l‰hell‰?" "Miten sen voisin? Siis todella yhdeks‰n kappaletta samassa ketjussa ja kaikki yht‰l‰isi‰?" kysyi h‰n matalalla ‰‰nell‰ ja luulossaan j‰rk‰hytettyn‰. "Sit‰ en ole tiennyt", puollusti h‰n itse‰ns‰ kohauttaen olkap‰it‰‰n. "Vanha rouvamme ei ollut niit‰, jotka koreilivat itse‰ns‰ -- hyv‰ Jumala, kenelle h‰n olisikin koreillut? Tillrodan markkinain aikana oli t‰‰ll‰ kartanolla yl‰kerta aina kiinni koko kaksi p‰iv‰‰, eik‰ hiirik‰‰n, sit‰ v‰hemmin markkinoille k‰vij‰ olisi lˆyt‰nyt sokurileiv‰n palaakaan kaapista, h‰n ei pit‰nyt meluavasta seurasta... No, olkoon niin, kuten sanotte. Toisen tukaatin on kai amtmannin rouva tai neiti Franz saanut lahjaksi. Mutta siin‰ tapauksessa tahtoisin kysy‰, miten se on joutunut h‰nen kaulaansa, -- kentiesi neitsy vastaa siihen kysymykseen", sanoi h‰n, puoleksi k‰‰ntyen tytˆn puoleen ja puhuen olkap‰‰ns‰ yli. "En saata luulla, ett‰ maatilan rouvasv‰ki tyyneen‰ katselee, kun piika koreilee heid‰n koristuksillaan. Ja viel‰p‰ keskell‰ viikkoakin, jolloin t‰ytyy haravoita ja kantaa heini‰ latoon ja p‰‰lliseksi noin vanhassa hameessa, joka tuskin p‰‰ll‰ pysyy -- se on ilveily‰ --". "Mutta, ‰iti!" sekautui Louise puheesen lempe‰sti moittivalla ‰‰nell‰. Nuoren tytˆn katsanto rippui yh‰ 'omituisessa', joka kaikkien h‰v‰istyksien aikana, joita oli saanut osakseen, ei hetkeksik‰‰n ollut menett‰nyt ylpe‰t‰, reipasta k‰ytˆst‰ns‰. "Tuo kuuluu haavoittavalta. -- Sin‰ olet muulloin hyv‰ ja lempe‰, etk‰ voi n‰hd‰ silm‰n vettyv‰n. -- Maatilan rouvasv‰ki on kai lahjoittanut muistorahan". "Lahjoittanut!" toisti rouva Griebel vihastuneena. "Sit‰ voi vaan sellainen kottarainen sanoa, jos tahtoo, ja sitten ihmetell‰ viisauttansa, eik‰ sent‰‰n siin‰ ole j‰rke‰. Luojani, tuolla maatilalla, jossa yst‰v‰ N‰lk‰nen on kokkina ja jossa ei iltap‰iv‰ll‰k‰‰n ole kahvipannua tulella ja jossa vanha herra h‰ilyy ymp‰ri vanhassa takissaan, joka tuhansine paikkoineen n‰ytt‰‰ vanhalta sein‰kartalta -- siell‰ lahjoitettaisiin palvelijoille tukaattia -- niin tukaateja -- hanhen poikani. Vettyneit‰ silmi‰ en tosin voi n‰hd‰, mutta ole hyv‰ ja katso noita mustia silmi‰! Niiss‰ ei ole kyyneleitten j‰lki‰k‰‰n --". H‰n pys‰ytyi puhuessaan ja katsahti herra Markukseen, joka ik‰‰nkuin keskeytt‰‰ksens‰ h‰nen puhettansa oli ojentanut k‰tens‰, mutta h‰nen jyrkk‰ katsantonsa ei rouvaa peloittanut. "No, mit‰ teill‰, herra Markus, olisi puhettani vastaan?" kysyi h‰n aivan hyv‰nlaisesti. "N‰ytt‰‰kˆ tuo paatunut piika, ett‰ h‰nell‰ milloinkaan on kyyneleit‰ silmiss‰ ollut? Ylpeyden piru niiss‰ vaan on. Ne katsovat meik‰l‰iseen ik‰‰nkuin santaan jaloissaan. Jos sellaiselle olisin laupias, teeskentelisin, jos niin sanoisin. Muuten en en‰‰ tahdo itse‰ni unhoittaa. Huomaan kyll‰ ettei se meid‰n muistorahamme ole, eik‰ minuun koske, kenen se on. Maatilan hyv‰t ihmiset pit‰kˆˆt itse silm‰ns‰ auki, min‰ en ole pantu heid‰n aarteistansa huolta pit‰m‰‰n". N‰in sanoen astui rouva pˆyd‰n luo j‰rjest‰m‰‰n tavaroita tarjottimellaan ja tyttˆ meni matkaansa. Turhaan koki herra Markus n‰hd‰ silm‰yst‰ tytˆn silmist‰ -- h‰nen katsantonsa oli l‰pin‰kym‰tˆn, ik‰‰nkuin olisi kivest‰ ollut. H‰n ei nostanut silm‰lautojaan, kulki ohitse, sek‰ meni rappuja alas. Ik‰‰nkuin magneetisesti seurasi pikku Louise h‰nt‰ ja j‰i balkongille seisomaan. "ƒl‰ l‰hde vihaisena", huusi h‰n puoli ‰‰neen ja pyyt‰en tytˆlle. "ƒl‰ koskaan koekaan, pikku Louise!" sanoi herra Markus, joka myˆs oli balkongille astunut, "t‰t‰ ei lapsellinen pyyntˆsi voi parantaa. Syyttˆm‰n t‰ytyy k‰rsi‰ syyllisen kanssa -- se on naisten tapa. Min‰kin olen pannaan ja kiroukseen pantu, koska luulin ett‰ jokainen sana moisia syytˆksi‰ vastaan olisi oikeastaan ollut loukkaus". "Tule sis‰‰n Louise, ‰l‰k‰ tee tyhmyyksi‰", kuului rouva Griebelin lyhyt ja kuiva k‰sky. "Anna h‰nen menn‰ matkaansa! Viel‰ tarvittaisiin, ett‰ laskisi sanansa t‰‰ll‰ kultavaakalle, kuten hovissa, kun sokeakin voi n‰hd‰, ettei muistorahan laita ole oikein. -- Niin, herra Markus, piika h‰n on kuten muutkin piiat ja ett‰ h‰n osaa niin mahtavoida, ei teid‰n sent‰hden tarvitse menetell‰ kuin olisi amtmannin neiti itse. Siten vaan ihmisi‰ liehakoidaan, eik‰ kukaan voi en‰‰ ohjata heit‰". N‰in sanoen l‰heni rouvakin ovea, pyyhkien juomalasia, jossa aikoi vadelmamehua ja seltteri‰ sekoittaa. "Halusta tahtoisin tiet‰‰, mist‰ maatilan nuori neiti on tuon tytˆn onkinut. Min‰ en saa milloinkaan p‰‰st‰ni, ettei h‰n ole karannut mustalaisseurasta. H‰n osaa kaikkia mahdollisia konstia, kuten siteest‰kin n‰kee. H‰n puhuu niin omituisesti ja hullunkurisesi, ja -- ei, mutta katsokaas metsikkˆˆn p‰in, miten h‰n k‰ytt‰yy. Huivi putoo h‰nen p‰‰st‰‰n, eik‰ h‰n sit‰ huomaakaan, -- niin, kuten sanoin, saa se j‰‰d‰ tielle. Siin‰ on oikea, kevytmielinen mustalaisveri! Ja h‰nell‰ on pikimusta, paksu tukka kuin tatarilaisella. Se oikein kiilt‰‰ auringossa. Niin, pitk‰, notkea ja sorja on tatarilainen, vanhat noidat varastavat rahakukkarolta naisten taskusta ja nuoret varastavat usein miesten syd‰mi‰. Muistakaa, herra Markus, muistorahan juttu ei ole loppunut viel‰ -- me kuulemme viel‰ yht‰ ja toista". "Sit‰ saamme odottaa!" sanoi h‰n keskeytt‰en lyhyesti ja ankaralla katsannolla rouvan puheen, ottaen pˆyd‰lt‰ kirjat, jotka tyttˆ oli tuonut. "Niin -- muuta keinoa ei olekaan, mutta paljon k‰rsiv‰llisyytt‰ tarvitsemme", sanoi rouva kuivasti ja heitti, p‰‰t‰ns‰ pudistaen, silm‰yksen toiseen, joka kirjoineen meni rappuja alas pihanpuolelle huoneisinsa, j‰tt‰en rouvan yksin kaikkine tuomisinensa. Sitten suuttui rouva todenteolla, sill‰ huoneistaan meni herra Markus suoraan mets‰‰n, kuten piiat kertoivat. Ja herra Pietari Griebel hymyili itsekseen, syˆdess‰‰n iltaistansa p‰‰ryn‰puun alla pihalla. H‰n pyˆritti peukaloitansa rouvan tullessa h‰nen luoksensa ja pikemmin kuin tavallisesi lausui: "Hyv‰ herra luulee, ett‰ olen vaan h‰nen t‰htens‰ t‰nne tullut. Kiitoksia. Olen nyt kuumuudessa keitt‰nyt kahvia h‰nelle, hakenut seltteri‰ kellarista, leikkasin aivan uuden lakanan palasiksi, jonka itse olen kutonut -- sep‰ minua enimm‰n harmittaakin -- hakenut arnikaa joka loukosta ja kenen hyv‰ksi -- kissan! odota jahka h‰n tulee takasin!" 15. Tuo arvoituksen alainen olisi siis mustalainen! H‰n on siis kasvanut ra'assa leiriel‰m‰ss‰. T‰ll‰ rohkealla alukkeella oli rouva Griebel viskannut pallin, jonka herra Markus melkein vasten tahtoansa otti kiinni ja sitten eilisen sille toisinaan nauroi, toisinaan sit‰ h‰mm‰styneen‰ tutki. H‰n hymyili, muistellessaan tytˆn syd‰mmellist‰ suloutta, tytˆn luonteen esiin tulevia piirteit‰, h‰n hymyili, ett‰ ruskeat silm‰t -- rouva Griebel oli kiukussaan niit‰ mustiksi sanonut -- viel‰ olivat s‰ilytt‰neet neitsyeellisen katsantonsa, kuten ihossakin oli hienous ja sent‰‰n olisi h‰n lapsena ollut ra'an joukon seassa, -- ei, sellainen mets‰kukka ei h‰n ollut, ja sent‰‰n tunkeusi h‰m‰ri‰ arveluita h‰nen mieleens‰: olisivatko mets‰nvartijan salaiset vieraat sen heimon j‰seni‰, joita tyttˆ oli paennut. Olivatko he kentiesi lˆyt‰neet h‰net ja tahtoivat nyt omistaa samalla kun mets‰n vartija, toveri, joka oli uskollinen kuin kulta, suojeli heimon kokouksia ja heille antoi huoneensa kenties aikoen sovittaa heimolaiset ja lunastaa tytˆn heilt‰. Sep‰ oli koko seikkailu ja kun h‰n mieleens‰ johti tytˆn kovan tyˆn, ‰‰rettˆm‰n uskollisuuden ja hartauden poisti h‰n n‰m‰ ajatukset aivan hullunkurisina. Mutta eilen illalla n‰ki h‰n taasen tytˆn mets‰nvartijan huoneessa. Kauvan mets‰ss‰ kuljettuaan oli h‰n -- vasten tahtoansa tietysti -- taasen joutunut tutulle polulle, joka h‰nelle oli loihturenkaana, jota kuolleiden morsiamien sielut, sinipiiat kiersiv‰t uhrinsa ymp‰ri, taikapiirin, joka ymp‰rˆi Hirschwinkeli‰ ja Grafenholzin mets‰nvartijahuoneen alaa, ulkopuolelle ei h‰n p‰‰ssyt. Niin h‰n oli kuunnellut tyttˆ‰ myˆh‰isen‰ iltahetken‰. Ennenkuin huomasikaan, oli h‰n noussut rahille kulma-akkunain alla. N‰ist‰ oli sinert‰v‰ valo l‰htenyt, loitsuvalo, yht‰ houkutteleva ja puoleensa vet‰v‰ h‰nelle kuin metsistˆss‰ suriseville hyˆnteisillekin. Toinen akkunan verho oli v‰h‰n sivulle lyk‰tty ja antoi h‰nen hiukan katsoa salaper‰iseen kulmahuoneesen ja kun nyt yh‰ pimenev‰ss‰ mets‰ss‰ oli niin hiljaista, ik‰‰nkuin kaiken mill‰ henki oli, k‰rsim‰tˆn helle olisi uuvuttanut, oli h‰n selv‰sti suljettujen akkunoiden takaa kuullut miehen ‰‰nen mutinan. Se oli kuulunut yksitoikkoiselta, melkein kuin ripitys sortuneesta sielusta ja sit‰ oli usein keskeytt‰nyt raskas hengenveto ja katkera huokaus. Lampun valo ei voinut valaista koko huonetta, suurin osa siit‰ oli synk‰ss‰ h‰m‰r‰ss‰. H‰n n‰ki siell‰ tytˆn istuvan liikkumatonna, p‰‰ nojautuen korkean nojatuolin selk‰lautaa vasten, ja vasen k‰si ojennettuna. N‰ytti, kuin joku pit‰isi tytˆn k‰tt‰ omassaan. Monta kertaa huomasi h‰n v‰r‰hdyksi‰ tytˆn k‰dess‰. Herra Markus koki parhaan kykyns‰ mukaan katsoa ken henkilˆ oli, joka istui tytˆn rinnalla huoneen pime‰ss‰ nurkassa ja keskeytt‰m‰tt‰ puhui tytˆlle pit‰en h‰nen k‰dest‰‰n, kuten tyttˆ olisi h‰nen aivan omansa, mutta akkunan lauta esti h‰nt‰ eik‰ n‰kym‰tˆn ollut niin kohtelias ett‰ kerrankaan olisi eteenp‰in kumartunut. Tytˆn vaaleat kasvot olivat loistaneet h‰m‰r‰n l‰pi. Katsanto oli surullinen ja haukutut silm‰t, joissa ei ollut kyynelten j‰lke‰k‰‰n, olivat surullisina ja kosteoina kiintyneet puhujaan. Sitten oli tyttˆ ‰kki‰ kohonnut kuuntelevaan asentoon -- hevosen askeleen ‰‰ni l‰heni joka oli jo kauvan herra Markusta vihoittanut ja h‰irinnyt, kuului jo tytˆnkin korviin. Oli aika j‰tt‰‰ paikkansa kuuntelijana ja herra Markus haki vanhan paikkansa tihe‰ss‰ mets‰ss‰, ja heti sen j‰lkeen ilmausi ratsastaja tien mutkaan. Hiljaisessa juoksussa l‰heten mets‰n, varjosta yˆllisen t‰htitaivaan ep‰m‰‰r‰iseen valoon, n‰ytti ratsastajalla olevan j‰ttil‰ismoinen vartalo ja salaper‰inen komeus, eik‰ ollut vaikeata ajatella ratsastajan leve‰rˆyt‰iseen hattuun mustalaisp‰‰llikˆn hopealla huoliteltua takkia. Ratsastajan l‰hetess‰ aukeni huoneen ovi melutta ja mets‰nvartija astui hiljaa rapuille. Kuiskuttaen tervehti h‰n ratsastajaa, otti hevosen ohjat, talutti sit‰ edestakasin muutaman kerran, samalla kun toinen meni huoneesen. Kentiesi nyt arvoitus olisi selinnyt, ellei Dacks-koira olisi v‰liin ehtinyt. Koira oli ‰kki‰ huoneesta juosten alkanut haukkuen kiert‰‰ hevosta, kunnes is‰nt‰ns‰, jalkaansa polkien oli sen vaientanut jolloin koira k‰‰ntyi sille suunnalle, jossa kuuntelija oli. Koiran uudestaan haukkuessa oli Markus huoletonna astunut mets‰st‰ ja viheri‰lakkista huomaamatta kulki maantiet‰ kotiin p‰in. Sittemmin oli h‰n tosin k‰‰ntynyt takasin mets‰nvartijan huoneesen ja valo loisti yh‰ viel‰ akkunasta, kuten hime‰ t‰hti mets‰‰n, mutta hevonen ja ratsastaja olivat kadonneet, kuin yˆllinen kummitus. Nojatuoli jossa tyttˆ oli istunut oli tyhj‰, eik‰ sanaakaan kuulunut ‰skˆisest‰ mutinasta, kaikki tuo salaper‰inen toimi oli tiehens‰ lent‰nyt huoneen ainoan asukkaan hyv‰ksi joka nyt istui yksin lampun ‰‰ress‰ lukemiseen kiintyneen‰ nojaten kauniita parrakkaita kasvojaan kirjaa kohti. Tuohon verkkoon, josta ei Markus kaikella selv‰ll‰ tarkkaavaisuus-voimallaan voinut vapautua, kietoutui yh‰ uusia lankoja. Muuan juutalainen, joka tuli ostamaan kartanosta hevosia, kertoi mustalais-joukon kulkeneen Tillrodan l‰pi, ja tehneen ilkitˆit‰, kun ei heid‰n annettu pys‰hty‰ yˆksi. He olivat olleet oikein hienoa v‰ke‰, joilla oli ollut oikein muhkeita, jalorotuisia hevosia -- Unkarin aroilta luonnollisesti varastettuja. Ja heti sen j‰lkeen tuli muuan renki valittamaan, ett‰ mets‰nvartija sulki ovensa aivan h‰nen nen‰ns‰ edess‰, eik‰ laskenut en‰‰ h‰nt‰ huoneesen, vaan jutteli aivan maantiell‰, ik‰‰nkuin renki olisi roisto, vaikka h‰n k‰vi is‰nt‰ns‰ asialla -- n‰m‰h‰n olivat kummallisia ilmoituksia. Nyt tahtoi herra Markus katsoa oikein syv‰lle ruskeisin silmiin. H‰n tahtoi k‰ytt‰‰ koko ter‰v‰-‰lyisyytt‰‰n, hillit‰ hullumaisen himonsa selv‰ll‰ ja tarkalla j‰rjell‰ kohdataksensa k‰sitt‰m‰tˆnt‰ tyttˆ‰, jos h‰n tuli ja h‰nen t‰ytyi tulla. Tosin oli h‰n eilen l‰htenyt syvimm‰lle sieluun asti loukattuna, mutta h‰n oli myˆskin luvannut tulla takaisin katsomaan. Ja t‰h‰n lupaukseen luotti toinen, kuin rehellisen miehen k‰den lyˆntiin. H‰n huolellisesti varoi siteen loukkautumista, ehk‰ se vaikealtakin tuntui; tyttˆ n‰kisi, ett‰ toinen oli uskollisesti odottanut. Siten kesti h‰n urhoollisesti uuvuttavan iltahetken huvihuoneessa. Ulkorappusen ovi oli sepo selj‰ll‰‰n, jotta "apu" voisi suoraan tulla, mutta hetki kului hetken p‰‰st‰. Polku pysyi yksin‰isen‰, ei perhonenkaan liehunut kuumuuden halkaisemalla hienon tomun peitt‰m‰ll‰ tiell‰... Taivas kaareili viel‰ selke‰n‰ ja pilvettˆm‰n‰ kuten sinikiuhtava lasikansi janoavan maan yli, mutta kaukainen ilmanranta mets‰n reunalla alkoi jo tulla ep‰selv‰ksi. Aivan hiljaa kohousi tuolla jotain, se heilui ja h‰ilyi, kunnes vihdoin n‰kyi monia varjoja puun latvojen yli -- ensim‰iset pilvet monen p‰iv‰n p‰‰st‰. Aina sen mukaan kuin ne ojentuivat eteenp‰in ja pitkin haaroin tarttuivat siniseen ilmaan ja rohkeoina heiluivat hehkuvaa aurinkoa kohti, niin samassa suhteessa kasvoi odottavan k‰rsiv‰llisyyskin -- jos tyttˆ viipyi, kunnes rajuilma syttyi, ei h‰nt‰ saisi n‰hd‰ en‰‰n t‰n‰‰n. H‰n otti hattunsa, sulki lasioven ja astui rappuja alas ja samassa silm‰nr‰p‰yksess‰, kuin h‰n astui tielle, n‰kyi liikett‰kin metsikˆss‰, jossa polku polveutui. N‰kyi kuitenkin, ett‰ levottomasti odottavan nuoren miehen syd‰n t‰ll‰ kertaa syytt‰ joutui rieheesen -- siin‰ ei tullut vihattu ja samalla niin l‰mpym‰sti odotettu "suojelustilkku" -- olkihatussa h‰ilyvin sinisin nauhoin tuli Louise juosten ja h‰nen j‰lkeens‰ astui lihava, kunnon ‰itins‰. Rouva Griebel seisahtui puolitiehen. "Jumalan kiitos, nyt se tulee, herra Markus", huudahti h‰n, p‰‰t‰‰n nyˆk‰ytt‰en nousevia pilvi‰ kohti. "Jos saamme sateen, nimitt‰in oikein perinpohjaisen pesun, muuten kiit‰n nˆyrimm‰sti, niin kermaan huomenna Tillrodan kerj‰l‰islapsille kakun, niin makean ett‰ viel‰ kymmenen vuodenkin p‰‰st‰ vesi suuhun tulee". H‰n laski suuren koppansa, jota kantoi k‰dess‰‰n, maahan ja pyyhk‰si otsaansa. "On ollut uuvuttava k‰velymatka kuumuudessa, herra Markus, enk‰ itse t‰hteni olisikaan t‰n‰‰n viile‰st‰ huoneestani l‰htenyt", sanoi h‰n nuorelle is‰nn‰lleen, "mutta uusi piika astui t‰n‰‰n palvelukseen maatilalla ja minun t‰ytyi itse menn‰ katsomaan, ett‰ kaikki k‰vi oikein. Ja hyv‰ olikin, ett‰ sinne menin. Tuo tyhm‰ tyttˆ tulee varakkaasta talonpoikaistalosta, ja vihoittelee nyt tyhjist‰ kaapeista ja kellarista. Sit‰ min‰ arvelinkin, ja panin sen vuoksi koppaan v‰h‰n lihaa ja makkaraa ja kun tyttˆ melusi keittiˆss‰, niin Louiseni salaa pani hyv‰t tavarat kaappiin. Eik‰ todella juuri hyv‰lt‰ n‰yt‰k‰‰n siell‰ ja se, joka hiljan on istunut Egyptin lihapatojen ‰‰ress‰, ei sinne mieli. Siksi pit‰isikin maatilan herrasv‰en oikeastaan oleman kahta yst‰v‰llisemm‰n uudelle piialle, mutta niiss‰ ihmisiss‰ on aina amtmannilaisuus ylpeyksineen veress‰, kuten koi vanhoissa turkissa, eik‰ siin‰ voi mit‰‰n tehd‰. Juuri tullessamme pihalle, min‰ ja Louiseneni, tuli kotiopettaja rappuja alas. H‰n oli k‰‰rinyt harmaan huntunsa kasvojen ymp‰rille". "Niin, en n‰hnyt paljon kasvoista", lausui Louise, "mutta h‰n on niin ihmeen muhkea vartaloltaan ja n‰ytti ylpe‰lt‰ kuin oikea hovineitonen --". "Ja koko piha tuoksui yht‰kki‰ orvokeista, kuten vaatekaappini", lopetti rouva Griebel aletun lauseen. "Ja kun hanhenpoikani v‰h‰n uteliaasti katsoi sinisill‰ silmill‰‰n h‰nen kasvoinsa, k‰‰nsi h‰n kasvonsa pois ja oli heti portin ulkopuolella, eik‰ yksik‰‰n ihminen voisi sanoa, miten h‰n k‰ytt‰ytyi. Niin, herra Markus, kauheata on, miten ylpeit‰ he ovat, vaikk'ei ole leip‰‰ aitassa eik‰ korkoa saappaassa. Min‰ kuulin, kun amtmanni huusi akkunasta h‰nelle: 'Minne menet, Agnes?' -- 'Vai niin, mets‰‰n'. -- 'Oletko ottanut hansikat k‰teesi?' -- No mit‰ siit‰ on sanominen, herra Markus?" Toinen nauroi. -- "Mutta miksi ei neiti nyt pit‰isi huolta kauniista k‰tˆsist‰‰n, kun kaksi piikaa tekee h‰nelle tyˆt‰ --". "Kaksi piikaa? Nyt h‰mm‰stytte, kun kerron, mit‰ tied‰n... N‰ettekˆ" -- h‰n kohotti rankaisevalla ja loukatulla armollisuudella etusormensa -- "kun eilen niin ‰kki‰ kokositte kirjanne ja riensitte huvihuoneesta ik‰‰nkuin tuli olisi kintuillanne ollut, ajattelitte varmaankin: 'Tuo vanha syˆj‰t‰r', min‰ nimitt‰in. No, olkaa huoleti. -- Sen tied‰n kuin aakkoset -- sen n‰in vihastuneesta muodostanne. Mutta olin vaiti ja mietin min‰kin. Ja minulla on oikein, ja toisen kerran voitte paremmin uskoa vanhaa, kunnon vaimoa, joka ei milloinkaan ole valehdellut, kuin sellaisia tummia mustalaissilmi‰ --". "Miten on k‰ynyt?" kysyi toinen ‰kki‰ keskeytt‰en, salaamatta pel‰styst‰, jota tunsi. "Ei onnettomuutta, josta tarvitsisi pel‰sty‰. Mik‰ teihin on tullut herra Markus? Mit‰ meid‰n kummankaan oikeastaan siihen tulee, jos amtmanni yht'‰kki‰ ajoi pois piikansa. "Ajoi pois, sanotte". T‰ll‰ hetkell‰ h‰nen j‰rk‰ht‰m‰tˆn tyyneytens‰ v‰h‰n syrj‰ytyi. H‰n katsoi jotenkin vihastuneena nuoreen mieheen, joka siten ‰rjyi h‰nelle. "Te k‰ytt‰ytte, ik‰‰nkuin min‰ olisin ottanut tytˆn kauluksesta kiinni. Kuten asia nyt on, t‰ytyy nˆyrimm‰sti pyyt‰‰ni teid‰n kuuntelemaan minua tyyneen‰. Valehtelisin, sanoessani, ett‰ milloinkaan olen siit‰ ihmisest‰ pit‰nyt, h‰n ei ole minun mieleni mukainen, sen halusta myˆnn‰n, mutta en milloinkaan voisi h‰nt‰ vahingoittaa tai kiihoittaa is‰nt‰v‰ke‰ns‰ h‰nt‰ vastaan. Kysyin sivumennen uudelta piialta, miss‰ toinen on. Silloin katsoi h‰n tyhm‰n‰ ja h‰mm‰styneen‰ minuun, eik‰ h‰nell‰ ollut aavistustakaan toisesta piiasta... Neiti oli n‰ytt‰nyt h‰nelle, mit‰ h‰nen aluksi t‰ytyi tuntea, sanoi h‰n ja vanha herra h‰ilyi ymp‰ri keittiˆss‰ ja komensi siell‰ muristen ja ylpe‰n‰ kuin alaupseeri -- yht‰‰n muuta el‰v‰‰ ihmist‰ ei h‰n ollut talossa n‰hnyt". "Aivan!" kiirehti herra Markus t‰ynn‰ k‰rsim‰ttˆmyytt‰. "No niin -- ja kun sitten sis‰ll‰ herrasv‰elt‰ kysyin tyttˆ‰, jonka kyllin usein olin n‰hnyt maatilalla tyˆss‰, -- niin, voitteko uskoa, niin k‰‰nsi vanha rouva vuoteella aivan vaaleana ja mykk‰n‰ kasvonsa sein‰‰n p‰in ja amtmanni itse muuttui tulipunaiseksi kasvoiltansa ja katsoi minuun ik‰‰nkuin olisi tahtonut syˆd‰ minut, ysk‰si ja tiuskasi minulle: 'Vai niin h‰nkˆ? H‰n on tiess‰ns‰ kaukana maailman poluilla, senh‰n jokainen voi k‰sitt‰‰. Luuleeko, pikku rouva, ett‰ minun pit‰isi ruokkiman kaksi sellaista laiskuria nyt juuri kun aiotaan repi‰ katto p‰‰lt‰ni ja koko pulskea maatalouteni joutuu h‰iriˆlle ja pys‰htyy'. -- Huomatkaa, herra Markus', h‰n sanoi: 'koko pulskea maatalouteni', tuo vanha kerskaaja! -- Ja sitten luulotteleitse h‰n, ett‰ vanha, kokenut em‰nt‰, kuten min‰kin, uskoisin tuon tarinan tytˆst‰. Koko maailmassa ei yksik‰‰n palvelija anna ajaa pois itse‰ns‰, olematta k‰sketty laillisessa j‰rjestyksess‰, ellei muuta asiaa ole. Miksi muka minunlaiseni henkilˆ ei saisi kuulla, miten asian oikea laita on, en todellakaan tied‰, mutta saatte heti ottaa p‰‰ni, ellei muistorahalla ole siansa seikassa... No, mink‰ nyt aiotte, herra Markus, sellaisella kiireell‰?" H‰n k‰‰ntyi, katsoen silm‰t sel‰ll‰‰n is‰nt‰‰ns‰, joka rientoaskelin kulki h‰nen sivuitsensa samaan suuntaan, josta h‰n juuri oli tullut. "Ja sit‰ viel‰ kysytte", huudahti toinen. "Ettekˆ huomaa, ett‰ olen kauhean utelias tuntemaan verrattoman uuden piian". H‰n riensi eteenp‰in ik‰‰nkuin ensim‰inen, kevyt tuulenpuuska, joka m‰nnyiss‰ suhisi, olisi h‰nt‰ vienyt. H‰n katseli tutkien arenttitilan maata -- jostain tuolta, joko joltain kehnolta pellolta, tai hein‰rukojen v‰list‰ likeiselt‰ niitylt‰, pit‰isi valkean huivin vihdoinkin n‰kym‰n, mutta ei l‰helt‰ eik‰ kaukaa kuultu eik‰ n‰hty ainoatakaan ihmist‰. Odotetut pilvivarjot kulkivat vaan pellon yli kuten lohduttavat viestit, myrskyn airueet, p‰‰ryn‰puiden latvoissa amtmannin puistossa suhisi tuuli pudottaen pieni‰, kutistuneita hedelmi‰ maahan. Herra Markus kulki lehmuksien ohi ja astui vadelma-pensaistosta pihalle -- silloin kuului vihdoinkin jotain ‰‰nt‰. Portin nariseminen pani koiran nostamaan kuonoansa ja haukahtamaan, sis‰lt‰ kuului toraa. Pihalle astuessaan n‰ki h‰n amtmannin seisovan kaapin edess‰ keittiˆss‰, jonka ovi oli auki. Vanhalla herralla oli piippu ja keppi vasemmassa k‰dess‰‰n ja oikealla lˆi h‰n juuri kaapin oven kiinni, niin ett‰ saumat t‰risiv‰t. Sitten otti h‰n avaimen ja pisti sen taskuunsa. "Hiisi viekˆˆn koko talouden!" murisi h‰n astuen pihalle. Sitten ojensi h‰n k‰tens‰ Markukselle, joka ei voinut olla h‰nt‰ vertaamatta huonoon n‰yttelij‰‰n, joka n‰ytteli nahjuksen osaa. "Kaikille avoinna on tuolla kaapissa suuri makkara ja v‰hint‰in kolme naulaa parasta kinkkua. Hyvi‰ herkkupaloja todella konnille ja kerj‰l‰isille, jotka t‰‰ll‰ kuljeksivat. Niin, luojani, jos samalla tavalla menetelt‰isiin minun huoneessani omieni kanssa, ei tarvitsisi ihmetell‰ minne tulot joutuvat". H‰n kyns‰si korvallistaan. "En ensink‰‰n uskalla kertoa rakkaalle vaimolleni, miten h‰nen varastoansa ryˆstet‰‰n, hiis' ties mist‰ syyst‰. En tied‰ onko p‰iv‰llinen aikeissakaan. Veljenitytt‰ren tullessa kotiin --". "Kentiesi voi piika teille antaa tiedon asiassa", keskeytti Markus. "H‰nkˆ?" H‰n n‰ytti piipulla pˆyt‰‰ kohti, jonka ‰‰ress‰ uusi piika vihaisena toimi. "Hyv‰ herra Markus, h‰n on ollut vasta pari tuntia talossa". "Min‰ tarkoitin toista". Amtmanni katsoi hetken pilviin, ik‰‰nkuin tarvitsisi h‰n aikaa vastatakseen. Sitten kumartui h‰n ‰kki‰ alas, pyyhkien k‰dell‰‰n takista lastun, joka keittiˆss‰ oli siihen tarttunut. "Vai h‰n? Te tarkoitatte h‰nt‰?" mutisi h‰n jotenkin ep‰selv‰sti -- h‰nell‰ oli piippu taasen suussa. -- "H‰n ei ole en‰‰ t‰‰ll‰ -- ei en‰‰! On tiess‰‰n kiluineen". H‰n ojensi taasen itse‰ns‰, nojaava asema oli h‰net tummanpunaiseksi tehnyt kasvoiltaan. "Mutta ettekˆ astu sis‰‰n, herra Markus. Vaimoni on ihastuva teid‰t n‰hty‰‰n ja minun t‰ytyy v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti puhua kanssanne uudesta huoneesta. Min‰ olen saanut kaikellaisia ep‰ilyksi‰ yhdess‰ ja toisessa suhteessa siin‰ kohdin. Niin esimerkiksi on sali --". "Ettekˆ ensin hyv‰ntahtoisesti suvaitsisi sanoa, minne tyttˆ on mennyt?" keskeytti herra Markus kohteliaasti mutta p‰‰tt‰v‰sti. "Hyv‰ herra, se on kummallinen kysymys", tiuskasi amtmanni. "Pyyd‰n anteeksi, mutta mik‰ is‰nt‰ huolii, minne v‰ki, mink‰ h‰n eroittaa, menee. Minulla on tapana maksaa muuttavalle palvelijalle palkka -- siin‰ kaikki. Sitten ovat he kokonaan kuolleina ja haudattuina minun puolestani. Minuun ei koske, jos he menev‰t uudestaan palvelukseen tai matkustavat mustalaisen tavalla ymp‰ri maailmaa. Minusta on tyttˆ tiess‰ns‰ ik‰‰nkuin tuuli olisi h‰net puhaltanut, ik‰‰nkuin ei h‰nt‰ milloinkaan olisi ollutkaan, juuri niin". "Mutta mit‰ sanoo veljenne tyt‰r, joka toi tytˆn mukanaan, t‰st‰ ‰killisest‰ eroittamisesta?" Taasen kova puna amtmannin kasvoille. "Veljeni tyt‰r!" toisti h‰n vitkaan. "Ei ole otettu selkoa h‰nen ajatuksestansa asiassa. Vaimov‰en mietteet seuraavat vasta toisena, min‰ olen herra talossani! Mutta hyv‰ herra Markus, niin kummallista sent‰‰n! T‰ss‰ seisomme molemmat, kiistellen pesuakoista ja mit‰ttˆmyyksist‰! Olkaa hyv‰ ja astukaa sis‰‰n. Minulla on mainio tuuma. Uuden salin lattia --". "Siit‰ asiasta saamme toista puhua, herra amtmanni!" keskeytti Markus synkk‰mielisen‰ ja paikaltaan liikkumatta. "Mit‰ttˆmyys on minulle t‰rke‰ ja erityisist‰ syist‰ t‰ytyy minun saada l‰hempi‰ tietoja tytˆst‰, joka pelloilla myrskyss‰, sateessa ja auringon helteess‰ teki puolestanne tyˆt‰ --". "Pelkki‰ hullutuksia! Eih‰n se niin vaarallista ollut!" mutisi vanhus harmistuneena ja h‰mill‰‰n. "Hyv‰!" sanoi Markus -- palaen k‰rsim‰ttˆmyydest‰ k‰veli h‰n lujaa muutaman askeleen edestakasin ik‰‰nkuin olisi maata polkenut, "j‰tt‰k‰‰mme se asia. Min‰ vetoun vaimov‰kenne oikeudentuntoon". H‰n aikoi astua sis‰lle vanhan rouvan luoksi, mutta aivan pel‰styneen‰ astui amtmanni h‰nen tiellens‰. "Herra, oletteko kokonaan noiduttu", sanoi h‰n ‰kki‰, est‰en toisen menemist‰. "Tahdotteko tutkija-muodollanne peloittaa kipe‰n vaimoraukkani. Koko juttu on jo h‰nelle ohimennyt asia, eik‰ siihen en‰‰ kosketa. Olkaa hyv‰ ja miettik‰‰ miksi soitatte h‰t‰rumpua tytˆn t‰hden, joka kuin varjo on kulkenut talomme l‰pi eik‰ en‰‰ meill‰ ole". "Eikˆ neiti Franzillekaan, jolle h‰n aina oli uskollinen ja altis palvelija?" "Vai niin, ken teille on sen sadun kertonut?" kysyi amtmanni sivulta omituisesti katsoen nuoreen mieheen -- viekas ja salaper‰inen hymyily valaisi h‰nen kuihtunutta muotoansa. "Tyttˆ on itse niin kertonut --". "Helkkari, onko h‰n puhunut teid‰n kanssanne. Ja itse, todellakin itse sanonut eritt‰in palvelevansa veljeni tyt‰rt‰?" Tuo ilke‰ hymy ei l‰htenyt vanhuksen kasvoilta. "Kas vaan, kas vaan! No, halusta minun puolestani! Min‰ en tiennyt koko asiasta, kehnot jalkani eiv‰t laske minua ullakkokamarin korkeuteen asti. Siis kamarineitsy". H‰n hymyili olkap‰it‰‰n kohottaen. "Nyt t‰ytyy kuitenkin kauniin veljentytt‰ren itse auttaa itse‰‰n, kunnes taasen astuu suureen maailmaan tai oikeammin sanoen, rikas poikani palaa. Silloin kuuluu luonnollisesti toinen ‰‰ni, herra Markus! H‰n ei j‰t‰ kaunista orpanaansa osattomaksi, jospa h‰n oleskelisikin hovissa. Silloin olemme itse hallitsevia henkilˆit‰, hallitsevia kullan armosta. Silloin ei h‰n aja toisten vaunuilla vaan omillamme. Ah, herra Markus, min‰ olen keksinyt kaksi vaunuhevosta, oikein loistavaa, kaunista ja nopeaa. Mutta en ilmaise kenen tallissa ne nyt ovat. Te voisitte vied‰ ne minun nen‰ni edest‰. Minullakin on keinoja p‰‰ss‰ni. Eik‰ niit‰ yksik‰‰n saakaan niin helposti selville. Ja jos nyt poikani astuisi t‰m‰n kurjan katoksen alle niin parissa p‰iv‰ss‰, ik‰‰nkuin maasta loihtisin ymp‰ristˆn, jollainen sopii rikkaalle miehelle". -- H‰n ei ehtinyt pitemm‰lle puheessaan sill‰ herra Markus kohotti hattuansa ja meni tiehens‰. 16. Menetetty‰ aikaa. H‰n puri hampaitansa kiukusta ja harmista, rient‰ess‰‰n pihan yli portille. "Herra Markus, katsokaa ett‰ p‰‰sette sateen suojaan!" huudahti amtmanni h‰nen j‰lkeens‰ piipullansa osoittaen taivasta kohti, auringon juuri t‰ydellisesti kadotessa synkkien pilvien taakse. Oli ik‰‰nkuin virvoituksen pikainen tunne olisi janoavaan maahan laskeutunut ja hiljainen, vapiseva ja l‰mmin tuulen puuska kulki huoneiden ohi liekuttaen vanhan herran valkoista, harvaa tukkaa ohimoilla. "Jos kohtaatte harmaahuntuisen naisen, niin ajakaa h‰n kotiin t‰nne maatilalle!" huusi h‰n pit‰en k‰si‰ns‰ suunsa ymp‰rill‰. "Kirottu kukkien etsiminen! Sent‰hden saavat vanhukset kotona huolehtia". Viimeiset sanat kuuli pois menev‰ pihamuurin yli, jonka takana h‰n kulki. Harmissaan nauroi h‰n. Jospa h‰n kohtaisikin kauniin veljen-tytt‰ren! Eip‰ ajaisikaan t‰t‰ kotiin -- p‰invastoin sulkisi tien ja vaatisi h‰net edesvastaukseen armotta ja s‰‰litt‰, ukkosessa, salamassa ja rankkasateessa. Rakennuksen viereinen ajotie katosi pellolle tai oikeammin kapeni poluksi, joka halkaisi Grafenholzin. Sit‰ oli tyttˆ kulkenut kiluineen, j‰tetty‰ns‰ maatilan mets‰‰, viheri‰‰ mets‰‰ kohti. Eikˆ amtmannikin puhunut jotain mustalaisten tavoin kulkemisesta? Eikˆ puun latvojen yli kohonnut savua tulelta, jossa mustalaisten pata kiehui! -- Miten naurettavaa. Pilvet siell‰ levottomasti taistelivat. Ei suinkaan h‰nen ruhtinaallisen korkeutensa hyvin hoidetulla mets‰maalla olisi suvaittukaan mustalaisleiri‰. Mutta tie oli avoin ja vapaa ruskeoiden ratsastajain johtamille vaunuille ja kangasseinille, tie vilpoisen, siimeisen mets‰n l‰pi avaraan maailmaan oli avoinna. Sellainen matka kului hitaasti, rivakka jalkamies olisi heid‰t saavuttanut ja tutkinut istuiko todellakin katoksen alla tuo kaunis arvoituksen-alainen kiinteiden siteiden alaisena, jotka yhdist‰v‰t kuljeksivia kansoja. "Tyhmyyksi‰", oli amtmannin tapana sanoa ja nyt sanoi Markus samaa pudistaen p‰‰t‰ns‰ ja jalallansa potkaisten kiven tielt‰. Tyhmyyksi‰! Olisiko tuo niin hienotunteinen, ylpe‰ ja rohkea tyttˆ puolialastomien mustalaisten joukossa, hirveiden roisto- ja noita-naamojen seurassa kulkisi maailman ymp‰ri. Ei ollut mahdollistakaan, ett‰ sellainen hullu luulo yh‰ voisi hiipi‰ terveell‰ ihmisj‰rjell‰ varustettuun p‰‰h‰n. Enennetyll‰ vauhdilla kiirehti h‰n. Mets‰nvartijan huoneessa t‰ytyi h‰nen saada selko asiasta ja jos tyttˆ todellakin oli pois niin silloin kiirehtisi per‰ss‰ kunnes lˆyt‰isi. Herra Markus kulki synk‰ss‰ ja liikkumattomassa mets‰ss‰, usein kuivuneen puron yli heitetyn portaan yli ja tuolia kaukana olivat yksin‰isen huoneen tiilisein‰t n‰kyviss‰. Mets‰nvartijan huoneen n‰hdess‰‰n pys‰htyi Markus h‰mm‰styneen‰. Samalla hetkell‰ astui nimitt‰in yˆllinen ratsastaja rappuja alas ja hypp‰si hevosen selk‰‰n, jota mets‰nvartija piti suitsista. Muhkea vanha herra kes‰palttoossa ja lyhyeksi leikatuilla, harmailla hiuksilla olisi kai nˆyrimm‰sti kiitt‰nyt mustalaisp‰‰llikˆn osaa, jonka toinen h‰nelle antoi. Rivakkaa vauhtia ratsasti h‰n pois. Dacks-koira juoksi edell‰ ja mets‰nvartija kulki rinnalla -- hetken per‰st‰ olivat he kadonneet mets‰‰n. Mit‰ t‰m‰ merkitsi? Ensi hetkell‰ riensi Markus eteenp‰in, viheri‰lakkinenhan oli ainoa, joka voi h‰nelle asiasta selkoa antaa, mutta v‰hitt‰in hidastuivat h‰nen nopeat askeleensa -- ei h‰n kuitenkaan voinut kohdella t‰t‰ miest‰, joka selv‰sti kiireess‰ j‰tti huoneensa, rosvona ja yleisell‰ maantiell‰ pakoittaa h‰nt‰ selitykseen. Samalla hetkell‰ huomasi h‰n miten kissa hiipi huoneen rappuja alas ja kulki maantien yli mets‰‰n, oven t‰ytyy siis olla auki ja lˆytyi kai siis joku kotonakin. H‰n asettui kulmakamarin akkunan alle, sininen verho varjosi viel‰ akkunaa, mutta ovi oli todellakin auki eik‰ herra Markus ep‰illyt aukaista ovea ‰‰nettˆm‰sti sek‰ astua sis‰‰n. Etehisess‰ ei ollut akkunoita, siell‰ oli pime‰ ja vilponen. Oikealla h‰nest‰ oli ruokahuoneen ovi, virtaavan viileyden t‰hden oli ovi sepo selj‰ll‰‰n ja sinert‰v‰ valo levisi huoneesta etehiseen. Vastenmielinen tunne valtasi h‰net; itse seisoi h‰n nyt kuin varas, joka on murtaunut ep‰ilt‰v‰‰n taloon. Miten voisi h‰n tyydytt‰v‰sti selitt‰‰ l‰sn‰olonsa aivan oudoille ihmisille? Yht‰ kaikki veti h‰n etehisen oven hiljaa kiinni ja pys‰htyi hetkeksi paikalleen ymp‰ristˆ‰ tarkistamaan. Kuolon hiljaisuus vallitsi koko talossa, aluksi ep‰selv‰ valo h‰mmensi esineet, mutta sitten teki h‰n h‰mm‰stytt‰v‰n keksinnˆn, kotiopettaja oli t‰ss‰ huoneessa. Pˆyd‰ll‰ oven vieress‰ oli sama hattu harmaine huntuineen, samat hansikat, jotka olivat kuohuttaneet rouva Griebelin rauhallista mielt‰. Lintu oli siis satimessa! Voiton ja kostonhalun tunne her‰si h‰ness‰ vilkkaasti. Nyt tempaisi h‰n hunnun kuvajaisen kasvoilta. Tuo hirve‰n itsek‰s nainen saisi nyt tehd‰ katumuksen ja ripitt‰‰ itsens‰, h‰nen t‰ytyisi auttaa toista kohtaamaan tytˆn, jonka oli mukanansa tuonut h‰t‰‰n ja kurjuuteen ja sitten s‰‰litt‰ j‰tt‰nyt kohtalonsa alaiseksi. Rivakalla p‰‰tˆksell‰ astui Markus ovelle, mutta pel‰styneen‰ vavahti h‰n ja vet‰ysi takaisin. Huoneen vastaisessa nurkassa, juuri samalla paikalla, josta eilen illalla oli kuulunut yksitoikkoinen mutina ja miehen ‰‰ni, oli vuode, jolla mies makasi horroksissa. V‰rj‰sikˆ lampun sinert‰v‰, heikko valo kasvot kalman karvaisiksi, vai sulkiko kuolon uni todellakin silm‰t, oli vaikea p‰‰tt‰‰. T‰t‰ ei h‰mm‰stynyt mies etehisess‰ ajatellutkaan, h‰n tujotti tuuheaan punaiselle kiuhtavaan, vaaleaan partaan, joka peitteell‰ levisi. Miten t‰m‰ mies, jonka h‰n ja rouva Griebel ‰skett‰in olivat maantielt‰ korjanneet ja yˆt‰ kartanolla ravinneet, miten h‰n oli t‰nne tullut, ja kauvanko h‰nell‰ oli ollut lepopaikkansa tuossa salaper‰isess‰ nurkassa, joka Markukselle oli antanut niin paljon p‰‰nvaivaa? Ja etenkin mit‰ oli kotiopettajalla, t‰ll‰ salaper‰isell‰, hienolla naisella mets‰nvartijan asunnossa ja kulkulaisen sairasvuoteella tekemist‰? Hameen s‰hin‰ sis‰huoneen kynnˆksell‰ saattoi h‰net astumaan viel‰kin edemm‰ksi varjoon, h‰n tahtoi ensin saada selv‰n ullakkokamarin neidin toimista, ennenkuin astui sis‰‰n. H‰n lienee astunut sivuovesta kenties keittiˆst‰ ja sitten viel‰ hetken toiminut pˆyd‰n ‰‰ress‰, kuului, n‰et heikko lasien helin‰ ja sitten astui nainen tarkastajan n‰kyviin. Korkea, solakka, hieno vartalo oli k‰‰nt‰nyt selk‰ns‰ h‰neen. H‰n voi n‰hd‰ hyvin kammatun p‰‰n, tummat palmikot, joista pari lyhytt‰ k‰h‰r‰‰ hiipi korvan taakse, h‰n n‰ki k‰den tarttuvan tumman hameen helmuksiin, sit‰ siev‰sti nostaaksensa. -- Ihmeellist‰! H‰n oli ‰skett‰in ilta-h‰m‰r‰ss‰ ainoastaan h‰t‰isesti nuoren neidin ik‰‰nkuin varjon enon vieress‰ n‰hnyt ja kuitenkin tuntui h‰nest‰ ik‰‰nkuin tuntisi h‰n h‰net jo pitki‰ aikoja. -- Neiti kumartui syv‰lle makaavaa kohti, kuunnellen h‰nen henkityst‰ns‰. Sitten k‰‰ntyi h‰n ymp‰ri ja -- mies etehisess‰ seisoi ik‰‰nkuin salaman iskem‰n‰. Niin, jospa h‰n ilmausikin hienona naisena, jospa hieno kutrinen kiehkura peittikin otsaa ja hieno, muodin mukainen puku kaidosti hiipikin vartalon ymp‰ri, jota tyˆpuvun ja karkean esiliinan kankeiden laskoksien oli t‰h‰n asti onnistunut salaamaan -- niin oli se kuitenkin amtmannin piika, joka itseens‰ vaipuneena, alasluoduin silm‰yksin palasi pˆyd‰n luo. Niin, se oli amtmannin piika, tuo omituinen tyttˆ, jonka nime‰ ei kukaan ollut kysynyt ja jota toki kyl‰n lapset -- mill‰ perusteella, on vaikea p‰‰tt‰‰ -- tavallisesti nimittiv‰t "Amtmannin Mariaksi". Nuoren miehen silmist‰ putosivat ik‰‰nkuin suomukset, kun h‰n h‰mm‰styneen‰ veti henke‰ns‰. -- Hiis viekˆˆn! -- h‰n oli h‰vyttˆm‰sti antanut uskotella itse‰ns‰. H‰n oli vasten t‰t‰ viekasta naista ollut rehellinen herkk‰uskoinen pˆllˆ, joka ilman mit‰‰n vainua sekoitti oikean ja vasemman ja jospa h‰n olisi k‰ytt‰nyt v‰h‰n enemm‰n ‰ly‰, kuin mit‰ luonto ‰itipuolen tavoin oli h‰nelle antanut, olisi h‰n helposti voinut arvoituksen selitt‰‰, sill‰ se ei ollut vaikea, katkeran totisuuden rinnalla oli, sen mukaan kuin h‰n nyt tiesi, tytˆn kujeilevaisuus pilalla leikkinyt rakastettavasti ja ilman salattua aikomusta. Kuvajainen saa kyll‰ istua huntunsa takana ullakkokamarissa, samalla kuin neiti Agnes Franz orjaili tyˆntekij‰n puvussa hankkiaksensa leip‰‰ molemmille onnettomille vanhuksille. Eroittamattomat, yksi syd‰n ja sielu, olivat kotiopettaja ja amtmannin piika, ne sanat olivat aivan todenmukaiset, ehkei h‰n silloin tullut ajatelleeksi, ett‰ t‰ll‰ kaksoisolennolla voisi olla sama p‰‰kin -- sellaista voi tapahtua vaan h‰nen laisellensa ujolle, auttamattomalle vanhalle pojalle. H‰nen mielt‰ns‰ t‰ytti samalla harmi ja ihastus, koston halu ja s‰‰liv‰ hellyys, ja h‰n kiitti onneansa, ett‰ oli pysynyt etehisess‰ varjossa -- h‰n sai aikaa tointua. Kotiopettaja neiti ei kuitenkaan saisi maistaa riemua n‰hd‰ h‰net rajattomassa h‰mm‰styksess‰‰n. Ei h‰n saisi n‰hd‰ kummastuksen j‰lki‰k‰‰n toisen kasvoissa. Toista huomaamatta meni neiti avonaisen oven ohi. H‰n kumartui eteenp‰in katsellaksensa oikein tyttˆ‰. T‰m‰ leikkasi citroonaa ja pani palasia lasiin. Nyt tiesi h‰n miksi ei kauniin veljen tytt‰ren pit‰isi k‰velem‰n ilman hansikoita; vanha kerskuri maatilalla koki voimiensa mukaan est‰‰ tiedoksi tulemasta, ett‰ "neiti Franzin, korkeamman upseerin tytt‰ren" oli t‰ytynyt tehd‰ piian tˆit‰, ja vaarallisimpina ilmiantajina t‰ss‰ olivat h‰nen ahavoittuneet k‰tens‰, joista eiv‰t vaivalloisen tyˆn j‰ljet niin pian l‰htisi. Taasen veti myrsky syv‰n henk‰yksen, myr‰k‰n merkkin‰ kaikui se ilman l‰pi ja her‰tti majesteetillisen r‰tin‰n ja suhinan tuulen pudistamissa puun latvoissa. Huoneen ruudutkin t‰risiv‰t ja helisiv‰t ja ovi kimmahti ik‰‰nkuin myrsky tahtoisi sen aukaista. Nainen pˆyd‰n ‰‰ress‰ kuunteli ja katsoi levottomana sairaasen, joka ei kuitenkaan sormeansakaan liikuttanut. Selv‰sti nukkui h‰n kovin v‰syneen‰. Melua her‰tt‰m‰tt‰ astui Markus l‰hemm‰ksi. H‰n oli hillinnyt itse‰ns‰ ja tytˆn hiljaa k‰‰ntyess‰ tyˆhˆns‰, lankesi h‰nen silm‰ns‰ hattu k‰dess‰ ja kohteliaana kysymyksell‰ seisojaan. Tyttˆ selv‰sti pel‰styi. Citroona ja veitsi putosivat h‰nen k‰dest‰‰n, mutta h‰n tuli sanomattoman pian tajullensa, n‰ytti kuin h‰nen vartalonsa olisi toisen silmiss‰ kasvanut. Ylˆs nostetulla p‰‰ll‰ j‰tti h‰n pˆyd‰n, meni kynnyksen yli herra Markuksen ohi, joka vet‰ysi taaksep‰in, sek‰ aukasi toisella puolen etehist‰ oven, joka johti mets‰nvartijan huoneesen. "Olkaa hyv‰, herra, ja astukaa sis‰‰n", sanoi h‰n, kutsuvalla liikkeell‰ k‰dell‰‰n, kohteliaasti, oudolla ja matalalla ‰‰nell‰. "Te haette suojaa myrskylt‰ --?" Toinen hillitsi hymyns‰. "Neiti Franz?" lausui h‰n kysyen, keskeytt‰en toisen lauseen kylm‰sti, varovasti, kuten aivan oudolle. "Niin, hyv‰ herra, min‰ olen amtmannin veljentyt‰r, Agnes Franz", myˆnsi h‰n, luoden katseensa alas veren virratessa kasvoihin. -- "Koti-opettaja", lis‰si h‰n vakavalla ja v‰h‰n ter‰v‰ll‰ ‰‰nell‰. H‰n katsahti ylˆs, silmiss‰ v‰lk‰hti n‰kyv‰ taistelu h‰min ja uhan v‰lill‰. Toinen ei t‰t‰ huomannut vaan n‰ytti v‰linpit‰m‰ttˆm‰lt‰. Ovella seisoen sanoi h‰n puolustuksekseen: "Aikomukseni ei ole t‰‰ll‰ odottaa myrskyn loppua, vesikylpy ei minua pelota, sill‰ sangen mahdollista on, ett‰ minun t‰llaisena ensi hetken‰ t‰ytyy l‰hte‰ tuntikausiksi eteenp‰in kulkemaan. Min‰ haen nuorta tyttˆ‰, laupiuden sisarta, joka eilen sitoi t‰m‰n" -- h‰n n‰ytti haavoitettua k‰tt‰ns‰. "Herra amtmanni sanoo tytˆn j‰tt‰neen meid‰t ainaiseksi. Onko se totta, neiti Franz? Onko h‰n pois?" Tyttˆ, malttaen toisen l‰pitunkevan silm‰yksen kohtaamista, vastasi ep‰vakaisella ‰‰nell‰: "H‰nen apuansa ei en‰‰ tarvita. Teh‰n olette itse hankkinut h‰nelle sijaisen". "Ja h‰n on siis mennyt pois muistamatta, ett‰ h‰nell‰ oli annettu sana lunastettavana. Eilen sanoi h‰n: 'Min‰ tulen taasen huomenna katsomaan'. Tiet‰k‰‰, ett‰ minusta oli se yht‰ hyv‰ kuin miehen sana, j‰rk‰ht‰m‰tˆn kuin evangeliumi. Min‰ olen tuntikausia hehkuvassa helteess‰ katsellut akkunastani toivoen kerrankin t‰m‰n tyˆpukuisen ja valkohuivisen tytˆn astuvan esille tien mutkassa. Min‰ en ole uskaltanut sidett‰ liikuttaakkaan pelosta, ett‰ se heltyisi ja saattaisi minulle toria laupiaalta samarialaiselta. Ja nyt on h‰n mennyt pois avaraan maailmaan, kuten tuuli olisi h‰net pois pyyhk‰issyt, sanoo amtmanni, -- mit‰ nyt teen?" "Sallikaa minun lunastaa h‰nen lupauksensa", sanoi toinen. "Kiit‰n teit‰", sanoi h‰n estellen. "Siihen en voi suostua. Side j‰‰ alallensa, kunnes olen hoitajani lˆyt‰nyt. Min‰ mainitsin jo aikomuksessani olevan menn‰ h‰nen j‰lkeens‰ ja luottamuksella toivon teid‰n olevan kyllin ihmis-yst‰v‰n, antamaan minulle osoituksen, miten saavutan h‰net". "Sit‰ en milloinkaan tee", keskeytti tyttˆ ‰kki‰ ja k‰‰ntyi pois. "Mutta seh‰n on kovaa, ep‰kristillist‰ ja inhottavan puolueellista. Mik‰p‰ antaa tuolle oudolle kerj‰l‰iselle sairasvuoteella ennakko-oikeuden tulla huolellisesti hoidetuksi, samalla kun kielt‰ytte minulle ilmoittamasta sit‰, mik‰ parantaisi ja terveeksi tekisi minut". Neito vaaleni ja sulki ‰‰nettˆm‰sti oven, joka oli ollut raollaan. "Niin kerj‰l‰inen", sanoi h‰n sumealla katsannolla, "ihminen, joka ei omaa edes vuodettakaan, jolla h‰n on hengenvaarallisen tautinsa sairastanut. Katkeralta tuntuu lavean meren yli matkustaminen, tuhansien vaarojen ja vastuksien kautta hankkiaksensa kultaa ja vihdoin kuoloon asti v‰syueen‰, kˆyh‰n‰ kuin Job, uupuminen lˆydetyn kodin kynnykselle. Rakastetulle ‰idillens‰ on h‰n siell‰ tahtonut tehd‰ tyˆt‰ ja koota rahaa. H‰n tiesi p‰iv‰n t‰ytyv‰n valjeta, jolloin ‰iti vaipuisi katkerimpaan h‰t‰‰n, ja siksi tempasikin h‰n itsens‰ irti kodista, luullen viel‰ aikaa olevan t‰m‰n onnettomuuden ehk‰isemiseen. Toinen kentiesi, aikeensa tyhj‰ksi menty‰, olisi itsens‰ kuolleena ja haudattuna omaisillensa pit‰nyt, sit‰ ei h‰n voinut -- vanhan rouvan ik‰vˆiminen on ajanut h‰net melkein vangin kyydill‰ kotiin takaisin. Ja nyt t‰ytyy h‰nen t‰‰ll‰, ei tuhattakaan askelta kodistansa, lev‰t‰ --" "Onko se h‰n jonka takasin tuloa amtmanni toivoo, kuten juutalaiset Messiaansa", keskeytti Markus h‰net aavistaen ja henkityst‰ns‰ pid‰tt‰en. H‰n nyˆk‰ytti myˆnt‰en ja vaieten p‰‰t‰‰n. Markus tunsi itsens‰ syv‰sti liikutetuksi. Siin‰ oli siis nabobi. Viel‰ hetki sitten oli vanha mies ‰‰rettˆm‰ss‰ kuvittelussaan nimitt‰nyt itse‰ns‰ ja poikaansa kullan armosta hallitseviksi. H‰n oli ylpeillyt mainiosta tulevaisuuden ohjelmastaan, jonka mukaan h‰n ‰kki‰ Kalifornian kullan avulla tekisi paradiisin er‰maasta. Ja jospa otaksua t‰ytyikin, ettei kerskuri itse eritt‰in paljon luottanut rohkeisiin, toiverikkaisiin tulevaisuuden kuvaelmiin, oli sent‰‰n liikuttavaa tiet‰‰ ett‰ vanha veitikka ep‰luulon alaisine kasvoineen jolle h‰n oli l‰hett‰nyt rovon ja leiv‰n palan portin ulkopuolelle, oli h‰nen omaa lihaansa ja vertansa, h‰nen oma rikas poikansa! Ja keskell‰ t‰t‰ perhe n‰ytelm‰‰ seisoi tyttˆ urheana ja rohkeana ik‰‰nkuin kooten v‰kevin k‰sin vihollisen peitset lapsen uskollisuudella painaaksensa omaan rintaansa. H‰n oli kaiken s‰lytt‰nyt p‰‰llens‰, kovan tyˆn hirve‰n raskaan takan, joka p‰iv‰isen huolen ja kahden avuttoman vanhuksen hoidon -- ja t‰ss‰ oli viel‰ yksi, jonka kotiin tuloa h‰nen t‰ytyi salata. Salaa uskalsi h‰n vaan hiipi‰ h‰nen luoksensa. Mill‰ syd‰men tykytyksell‰ ja tuskalla, eikˆ h‰nen t‰ytynyt yˆll‰ j‰tt‰‰ maatilan valvoaksensa sairaan vuoteella. Ja t‰ss‰ rakkauden tyˆss‰ oli rouva Griebel h‰net n‰hnyt ja niin julmasti tuominnut. Markus n‰ki h‰nen seisovan oven vieress‰ alla p‰in ja olisi tahtonut halata h‰nen polviansa. Neito oli oikeudella katkeramielinen h‰nelle, tuo niin usein moitittu kotiopettaja -- h‰nen t‰ytyi hillit‰ itse‰ns‰, ainoakin liike tuota syv‰sti haavoitettua tyttˆ‰ kohti, olisi h‰net heitt‰nyt kauvaksi toivotusta tarkoitusper‰st‰. "Luuletteko orpananne j‰‰v‰n henkiin?" kysyi h‰n kaikin voimin hilliten ‰‰nt‰ns‰ ja kasvojensa piirteit‰. "Jumalan kiitos -- kyll‰. L‰‰k‰ri, joka ‰sken ratsasti t‰‰lt‰, sanoi h‰nen jo olevan paranemaan p‰in. Eilen illalla viel‰ ep‰ili h‰n, hourailu oli arveluttavaa laatua". Siin‰ salaper‰inen mutina huoneen pime‰ss‰ nurkassa ja s‰vyis‰st‰ kyl‰nl‰‰k‰rist‰ oli riehuva luulevaisuus mustalaisp‰‰llikˆn tehnyt. "Silloin oli meill‰, h‰nen hoitajillansa, raskas hetki vaikeassa kysymyksess‰, jonka olimme p‰‰llemme ottaneet. Oton kotiin tulon n‰in onnettomien suhteiden vallitessa olimme pakoitetut h‰nen vanhemmiltansa salaamaan, mutta jos h‰n olisi kuollut" -- h‰n vaikeni kauhean ep‰rˆisyyden vaikutuksen alaisena, joka oli h‰nen ylitsens‰ rippunut. -- "Myrsky l‰henee ja mets‰nvartija on Tillrodan apteekissa", lis‰si h‰n huolestuen. "Ja maatilalla huolehtii kaksi ihmist‰ nuoresta neidosta, joka meni mets‰‰n kukkia poimimaan", liitti Markus. "Eip‰ vahingoksi olisi, jos laiskat, hennoitellut neidon k‰det, jotka tunkeuvat kukkamaalauksiin ja sormiharjoituksiin, rankkasade kerrankin pesisi", sanoi tyttˆ sivumennen. Markus purasi huultaan katsahtaen sateesen. "Niin min‰kin luulen", sanoi h‰n, k‰‰ntyen hetken per‰st‰, "mutta en k‰sit‰ mill‰ oikeudella teette muistutuksenne noiden ahavoittuneiden k‰sien suhteen", h‰n osoitti tytˆn k‰siin, jotka viel‰ pitiv‰t ovesta kiini. "Eiv‰t ne kauniit ole", sanoi toinen pilallisesti ja nosti oikeata k‰tt‰ns‰. "Set‰ni varottikin minua ankarasti p‰iv‰ll‰ etten saisi hansikoitta menn‰ vanhaan rakkaasen mets‰‰ni". "H‰n pit‰‰ ulkonaisesta valosta -- nimest‰‰n". Tyttˆ nauroi, nauru kuului katkeralta. "H‰n ei tied‰, ei voi luulla, miten pahoin t‰m‰n nimen laita on. Kaikki Franz nimiset ovat tuota pikaa n‰hneet kaikki toiveensa raukenevan ja sit‰ paitsi on -- kotiopettaja perheess‰!" "Jota min‰ pid‰n paljon, paljon pahempana -- kauhean kostonhimoinen leppym‰tˆn veress‰‰n", lopetti toinen lauseen, p‰‰st‰en harminsa ilmi ja hattuunsa tarttuen. "Etteh‰n mene myrskyyn?" kysyi tyttˆ pel‰styen. "No, miksi en? Ei voi vahingoittaa rikasta, jollaisena h‰n on raamatussa, jos sade putookin h‰nen p‰‰llens‰. Ilma t‰‰ll‰ huoneessa kuohuttaa vertani. Min‰ tuhat kertaa mieluimmin taistelen sateen ja myrskyn kanssa, kuin tahdon vastustaa kovasyd‰mist‰ katkeruutta. Te olette ehk‰ sit‰ paitsi unhottanut ett‰ ainoastaan tulin t‰nne aikeessa hakea tyttˆ‰ni -- anteeksi, rakasta hoitajaani, tahdoin sanoa. H‰n ei ole t‰‰ll‰ tuo urhokas, jalo, hell‰mielinen, joka ei voinut k‰rsi‰ ajatusta, ett‰ h‰n on saattanut minulle tuskaa ja joka kielt‰en oman luonteensa, tuli luokseni". "H‰n teki ainoastaan velvollisuutensa", keskeytti neiti Franz ‰kki‰ ja uhkamielisesti, mutta n‰in lausuessaan v‰r‰htiv‰t h‰nen huulensa ja h‰n punastui kovin. "Teill‰ on oikein, tyˆpukuista tyttˆ‰ huivip‰‰ss‰ ette t‰‰lt‰ lˆyd‰ -- ettek‰ en‰‰ tule lˆyt‰m‰‰nk‰‰n. Eikˆ h‰n teille sanonut olevansa yksi syd‰n ja sielu minun kanssani? Eikˆ h‰nen sopinut vihastua, kuten minunkin ja tuntea samaa kuin min‰kin; ett‰ ei tyttˆ, jolla on kunnioitusta itseens‰, voi antaa anteeksi niit‰ halpoja sanoja, jotka h‰nest‰ sanoa voidaan ja sanottukin on: ett‰ h‰n pyydystelee miesten syd‰mi‰? Min‰ paraiten tied‰n, miten h‰n rappusten juurella, jotka huoneesenne johtavat, taisteli itsens‰ kanssa --". "Mutta kaikesta t‰st‰ huolimatta tuli h‰n n‰it‰ rappuja ja teki kuten oikean naisen tuleekin tehd‰, s‰‰liv‰ll‰ syd‰mell‰, eik‰ itsekk‰‰ll‰ ymm‰rryksell‰ tuon kovan periaatteen mukaan, joka sanoo: silm‰ silm‰st‰. T‰m‰n syd‰men ep‰ileminen olisi synti, jota en itselleni voisi anteeksi antaa ja siksip‰ sanonkin -- miten t‰‰ll‰ huoneessa kielt‰isittekin tuon hyv‰n, itsekk‰isyydest‰ vapaan tytˆn -- sanon: h‰n on tuleva takaisin, koska samarialaisvelvollisuutensa viel‰ kerran h‰net t‰ytyy luokseni tuoda" -- h‰n osoitti sidett‰. "H‰n on muistava, ett‰ min‰ tarjouduin?" "Ja te tied‰tte, ett‰ min‰ hylk‰‰n _t‰m‰n_ avun... Min‰ odotan k‰rsiv‰llisesti, kunnes rakas hoitajattareni muistaa holhottinsa. Ja nyt menen tieheni, kentiesi lˆyd‰n tuolla mets‰ss‰ pikemmin h‰nen j‰lkens‰ kuin t‰‰ll‰ sis‰ll‰". "Ette mitenk‰‰n voi menn‰ ulos". "Myrskynkˆ t‰hden? Katsahtaessanne akkunasta huomaatte, ettei t‰ll‰ hetkell‰ putoa sadepisaraakaan". Rankkasateen loiskina olikin yht'‰kki‰ tau'onnut, mutta se oli, kuten taisteliain huokaus, heng‰ht‰‰kseen uusia voimia. Huone pimeni yht'‰kki‰, ik‰‰nkuin yˆ olisi tullut -- musta pilvisein‰ laskeusi alas, ik‰‰nkuin tahtoisi puristaa katon ja puun latvat. Herra Markus kumarsi kevyesti, katsahtaen puheliaasti nuoren neidin k‰siin, jotka viel‰ olivat oven hankkiluksessa. "ƒlk‰‰ menkˆ!" sanoi nuori neiti, niin lempe‰sti ja taivuttavasti, kuin eilen: "Olkaa hyv‰!" Toisen silm‰t leimahtivat tulisesti: "Min‰ j‰‰n, jos niin k‰skette. Min‰ k‰sit‰n ett‰ tunnette pelkoa t‰ss‰ myrskyss‰". "Niin heikko en ole. Aina lapsuudestani asti, olen pikemmin rakastanut kuin pel‰nnyt myrsky‰". "Sitten on toiveenne arvoitus minulle. Jos laupeuden sisar olisi t‰m‰n toiveen lausunut, olisin k‰sitt‰nyt, ett‰ se oli huolesta minun suhteeni, kuten h‰n eilenkin tuli luokseni --". "Te erehdytte! Selittip‰ h‰n selv‰‰n, ett‰ vaan omantunnon vaiva ja velvollisuutensa tunne ihmisen‰ pakoittivat h‰net ottamaan t‰m‰n askeleen", sanoi neiti melkein pikaisesti ja kohotti p‰‰t‰‰n ylpe‰ll‰ ja uhkamielisell‰ liikkeell‰. "Ah, t‰ss‰ on katkera totuus siis? -- Ja teill‰ on todellakin syd‰nt‰ tempaista minut haaveilustani sent‰hden ett‰ olen lausunut kevytmielisen ja pintapuolisen arvostelun er‰‰st‰ toimesta ja sen harjoittajista?" Neiti katsoi lattiaan, h‰nen k‰tens‰ vaipuivat alas. "Eikˆ teill‰ ole yht‰‰n lempe‰‰ sanaa, joka soisi lohdutusta minulle?" N‰kyi, ett‰ kova taistelu riehui tytˆn tunteissa, mutta h‰nen huulensa pysyiv‰t kiini ja vaaleissa kasvoissa oli taivuttamattoman vastustuksen kylm‰ katsanto j‰tt‰ess‰‰n oven viereisen paikkansa. "Siis otan mukaani el‰m‰n katkerimman erehdyksen ja menen!" sanoi toinen avaten oven ja mennen etehisess‰ rappuja kohti. H‰n oli unohtanut sairaan olevan huoneessa, eik‰ siis ensink‰‰n hiljent‰nyt reippaita, voimakkaita askeleitaan, eik‰ liikkeit‰‰n -- jonka t‰hden oven aukaisemisen ja pikaisten askeleiden etehisen kivipermannolla synnytt‰m‰ melu unesta her‰tti sairaan. "Agnes!" huusi heikko rukoileva ‰‰ni huoneesta. Herra Markus n‰ki nuoren tytˆn l‰htev‰n huoneesta, josta ‰sken itse oli l‰htenyt, hiljent‰v‰n, tovin itsens‰ kanssa taistellen, askeleitaan etehisess‰ ja tuskallisin silm‰yksin seuraavan h‰nt‰, kunnes h‰n sai myrskyn pusertaman oven auki ja kiini. 17. H‰n tarvitsi koko suuren ruumiin voimansa kest‰‰kseen riehuvassa myrskyss‰, joka pauhasi h‰nt‰ vastaan. Ymp‰ristˆ n‰ytti kamalalta. Tummalla, kuohuvalla pilvijoukolla oli kai viel‰ kyllin rakeita ja salamaa huostassaan ja ulvova myrsky joka pudisteli ja lykk‰si, kuten palloa, h‰nt‰ edell‰‰n, saattoi joka hetki pilallaan tempaista juuriltansa jonkun valittavan mets‰n j‰ttil‰isen ik‰‰nkuin olisi se kukkavana ja heitt‰‰ sen voimattoman, eteenp‰in heiluvan maan madon p‰‰lle. Mets‰n vartijan huoneessa olisi tosin turvallisempi ollut ja jokainen muu tavallisessa mielentilassa ja v‰hemm‰n kuumeisella p‰‰ll‰ olisikin palannut takaisin -- mutta h‰n ei sit‰ tehnyt. Jokin piti h‰nt‰ t‰‰ll‰ ulkona. Parempaa liittolaista, kuin tuo kauhea riehuva jymin‰ ja melu ilmassa, ei h‰n toivoakaan voinut. Siten taisteli h‰n hetken maantiet‰ eteenp‰in kunnes ‰kki‰ salama s‰histen iski alas, heti seurasi pitk‰ kauhea r‰tisev‰ ukkosen jyrin‰, niin voi ukkonen ainoastaan laaksossa korkeiden vuorisein‰in v‰liss‰ kaikua. Hetken oli Markus huumautuneena ik‰‰nkuin salama olisi h‰nen jalkoihinsa iskenyt ja h‰neen koskenut. Myrsky vaikeni kuni pelon valtaamana ja hiljaisuus syntyi kest‰en muutamia sekunteja, jolloin salaman rikinkeltainen valo viel‰ n‰ytti loistavan ja leiskuvan avaruudessa. Mutta taasen putosi vesijoukkoja kuni vankeudestaan p‰‰stettyin‰, vapisevalla raivolla ja tuoden mukanaan koko joukon pieni‰ j‰‰rakeita. Herra Markus juoksi tielt‰ vuoren rinteelle. Entuudestansa tiesi h‰n siell‰ m‰ntyjen alla olevan pienen kopin, puun latvojen puoleksi peitt‰m‰n‰, jossa tyˆmiehet tavallisesti etsiv‰t myrskylt‰ turvaa. Pian oli h‰n p‰‰ssyt t‰h‰n alkuper‰iseen suojapaikkaan, jossa oli kolmesta suuresta kivest‰ tehdyt sein‰t ja m‰nnyn rankainen katto. Kun ei rankkasade voinut irroittaa rakojen t‰ytteeksi telkityit‰ sammalia, oli suojan etsi‰ ainakin hitusen suojassa myrskylt‰ ja sateelta. H‰n vet‰ysi syv‰lle koppiin katsellen puoleksi kauhun valtaamana myrskyn menoa. Nyt oli saatu, mit‰ pappi ja seurakuntalaiset sunnuntaina niin hartaasti olivat taivaalta pyyt‰neet, t‰m‰ kallis rankkasade, jonka piti t‰ytt‰m‰n kasvimaailman puoleksi kuivaneet suonet ja taasen el‰hytt‰v‰n toiveet hyv‰st‰ sadosta ja samalla jokap‰iv‰isest‰ leiv‰st‰. Mutta mill‰ kauhealla taistelulla luonto lahjansa antoi? Hirve‰n elokkaina s‰hisiv‰t salamat ik‰‰nkuin tulik‰‰rmeet kaikilta tahoilta ja keskeytyksitt‰ paukkuivat jyr‰ykset, olisi luullut entisen kreikkalaisen ylijumalan salamak‰‰ryns‰ pudottaneen -- n‰ytti ik‰‰nkuin kovat jyr‰ykset tahtoisivat eroittaa vuosituhansia toisissaan kiinni olleet vuorisein‰t. Yht'‰kki‰ muuttivat alas virtaavat vesipurot alhaiset niityt j‰rviksi, t‰yttiv‰t pienen puron kuivettuneen juovan ja riensiv‰t savensekaisina eteenp‰in, temmaten ruohoja, korsia, kivi‰, vihdoinpa puron yli johtavan portaankin mukaansa. Pitikˆh‰n kunnon rouva Griebel t‰t‰ pesua kyllin perinpohjaisena? Muuten pysyi tuo mets‰n paikka, jota kolme kivisein‰‰ suojeli aivan kuivana, sadevesi juoksi molemmin puolin alas laaksoon. Kattokin kesti hyvin, m‰ntyjen suhisevien latvojen alemmat oksat tosin lˆyhyttiv‰t h‰ilyv‰‰ rakennusta, mutta ne myˆskin suojelivat sit‰ rankkasateen ensi iskusta ja vasta sitten kun myrskyn onnistui eroittaa mahtavat rungot kuten p‰reit‰ olisivat, silloin lankesi rankkasade alas suoraan ja runsaasti, ett‰ aluksi huumasi suojassa olevan silm‰t ja korvat. -- Myrsky oli mets‰ss‰! Vihasta riehuva, ‰rjyv‰ peto ahtaassa kujassa! Se ei voinut p‰‰st‰ korkeiden vuorten yli, riehui siis, kunnes uupui. Se kesti kauvan, ‰‰rettˆm‰n kauvan. -- Markus alkoi vihdoin levottomuutta t‰ynn‰ kulkea edestakaisin ahtaassa huoneessaan. Vihdoin rupesi selkenem‰‰n. Ukkosen jyrin‰ vaikeni ja sade taukosi. V‰hitt‰in muutkin ‰‰net uskalsivat kuulua, linnun viserrys, jonkun pienen el‰v‰n kevyt rapina sateen kastelemassa pensaistossa ja vihdoin kuului v‰h‰n elonmerkki‰ ihmisasunnostakin. Kaukaa kuului rattaiden ‰‰ni, maantiet‰ l‰heni t‰m‰ ‰‰ni yh‰ ja pys‰htyi hetkeksi -- juuri mets‰nvartijan asunnon kohdalla. Sitten kuultiin rattaiden raskaasti kulkevan eteenp‰in pehmoisella maalla ja tulivat tien mutkassa vihdoin n‰kyviin, jotta herra Markus voi ne tilaltaan n‰hd‰. Ne olivat kuomulla varustetut h‰kkirattaat, joihin mets‰nvartia kotimatkalla luultavasti oli otettu ja joista h‰n nyt asuntonsa edess‰ oli astunut. Viheri‰takkinen oli siis nyt kotona! Nyt rupesi h‰n sairaan hoitajaksi ja jos neidill‰ oli yht‰‰n huolta toisista ihmisolennoista, joita kauhea myrsky oli pelottanut, ei h‰n huolisi sateesta eik‰ l‰pim‰r‰st‰ maasta, h‰n k‰ytt‰isi vapauttaan pakoittavasta hoitajan toimesta ja tulisi. H‰n tulikin! H‰n tuli kuin vankilasta p‰‰ssyt -- hattu harsoineen, hansikat olivat j‰‰neet mets‰nvartijan huoneesen. H‰n kannatti helmuksiansa, siev‰t nopsat jalat riensiv‰t pitkin tiet‰ ja pikaisin liikkein k‰‰nteli h‰n kaikille tahoin p‰‰t‰ns‰, etsien -- luuliko h‰n jonkun salaman iskem‰n olevan tien vierell‰. Markus j‰tti kopin ja painui suojaan tihe‰‰n metsikkˆˆn. Neiti voi tielt‰ n‰hd‰ avonaisen kopin ja h‰nen t‰ytyisi n‰hd‰ sen tyhj‰n‰. Silm‰yksen koppiin heitetty‰ns‰ riensikin h‰n sen ohi ja poikkesi kapealle, mets‰n l‰pi viev‰lle polulle. Ei h‰n voinut tosin tiet‰‰, ettei t‰t‰ polkua voinut t‰n‰‰n kulkea, h‰n pys‰htyikin ja h‰mm‰styi leve‰‰, kuohuvaa jokea, joksi hiljainen, puoleksi kuivunut tien katkaiseva puro oli paisunut. Ei n‰kynyt porrasta l‰hell‰ eik‰ kaukana. H‰n juoksi ep‰toivoisena pitkin rantaa etsien kapeampaa paikkaa, josta voisi hyp‰t‰ yli. Sill'aikaa oli Markus, tytˆn huomaamatta, tullut vuoren rinnett‰ alasp‰in. H‰n seisoi tytˆn takana, juuri kun t‰m‰ nopeasti k‰‰ri vaatteitaan kahlataksensa virtaavan veden yli. -- Salaman nopeudella lˆi h‰n k‰tens‰ tytˆn ymp‰ri ja nosti h‰net korkealle maasta. -- Neiti p‰‰sti huudahduksen -- h‰nen kasvonsa, jotka melkein puolitainnoksissa olivat vaipuneet toisen olkap‰‰t‰ vastaan, olivat aivan itkenein‰ ja viel‰kin tuskan rumentamina; nyt selkeniv‰t ne h‰nen vet‰iss‰‰n syv‰n helpoittavan heng‰hdyksen. "Min‰ en tee t‰t‰ yleisesti ihmisvelvollisuudesta", kuiskasi h‰n tytˆn korvaan kantaessaan h‰nt‰ veden yli, "ei, niin nopea auttaja en ole. Min‰ teen t‰m‰n ainoastaan teid‰n t‰htenne". Puron yli p‰‰sty‰ns‰, antoi h‰n tytˆn hiljaa laskeutua maahan. "Te olette vahingoittanut itse‰nne!" huudahti h‰n, tarttuen toisen sidottuun k‰teen, toisen astuttua pikaisella liikkeell‰ muutaman askeleen sivulle. "En min‰ ole itse‰ni vahingoittanut", sanoi toinen monitakeisella ‰‰nell‰, jokainen muu olisi huomannut veitikkamaisuuden h‰nen silmiss‰‰n, mutta neiti liikutuksessaan ei sit‰ huomannut. "Mahdollista on, ett‰ side on joutunut ep‰j‰rjestykseen", tuumi h‰n, "mutta mit‰p‰ siit‰? voimakas luontoni kyll‰ auttaa minua. Ja nyt t‰ytyy teid‰n mit‰ pikemmin rient‰‰ kotiin. Min‰ tied‰n, ett‰ maatilalla vanhukset ovat huolissaan kukkien poimijasta. Mutta set‰nne varmaan toruu tullessanne hansikoitta kotiin -- noudanko ne teille?" H‰n teki liikkeen aikoen juosta mets‰nvartijan huoneelle. Neiti pudisti kielt‰en p‰‰t‰‰n ja h‰nen itkeneisin silmiins‰ selkeni veitikkamainen hymy. "Ja hattunnekin olette j‰tt‰nyt, sadepisarat loistavat kuni jalokivet hiuksissanne ja voitte helposti vilustua. No, eip‰ ne olisi kunnioittaneet ohutta, harmaata huntuakaan -- parempi oli hoitajattareni huivi, tuo rakas, valkoinen huivi ja nyt hyv‰sti!" N‰in sanoen juoksi h‰n taasen kuohuvan puron yli ja astui, kertaakaan katsomatta taakseen, maantielle. Romantillinen k‰vely m‰r‰ss‰ mets‰ss‰ ei t‰n‰‰n voinut kysymykseen tulla -- oli ollut oikea Griebelinmoinen suuri pesu ilman vertaistansa -- mutta h‰n tahtoi kaikin mokomin v‰ltt‰‰ sit‰ tiet‰, jota kukkien etsij‰ meni, h‰nen t‰ytyi menn‰ mets‰nvartijan asunnon ohi ja v‰h‰n matkaa siit‰ poiketa mets‰polulle, jolla oli rouva Griebelin kohdannut t‰m‰n palatessa Grafenholzista. Nopeasti astui h‰n -- h‰nell‰ oli kiire kotiin. Sade oli tauonnut, puut olivat pisaroita t‰ynn‰ ja kun rient‰v‰ kulkija sattui koskemaan johonkin oksaan, sai h‰n koko vesikylvyn niskaansa. Kyllin vett‰ oli t‰m‰ huolien t‰ytt‰m‰ hetki antanut, sammaleinen, pehme‰ mets‰ oli vett‰ t‰ynn‰, pieni joki, joka t‰ytti sahamylly‰, riensi reunoihin asti t‰ynn‰ kovasti kuohuen laakson l‰pi. Siell‰ oli sahuri iloisin katsein. "T‰n‰‰n on satanut leip‰‰, herra Markus", sanoi h‰n ohikulkevalle is‰nn‰lleen ja kartanon portilla tuli Pietari Griebel h‰nt‰ vastaan. "M‰nnikkˆˆn n‰lk‰ ja kallis aika -- perunoista tulee parahin sato. Niin, t‰llaisesta saunasta min‰ pid‰n", sanoi vuokraaja eritt‰in tyytyv‰isen‰, osoittaen k‰dell‰‰n sateesta kimaltelevia, m‰rki‰ peltoja. Etehisess‰ juoksi rouva Griebel sis‰‰n astuvan is‰nn‰n melkein syliin. "No, herra Markus, mit‰ sanotte t‰llaisesta ilmasta? Luulenpa hieman toisin jyrisev‰n kuin teid‰n kotiseudullanne. Niin n‰hk‰‰s ilman kunnollista jyry‰ ja myry‰ emme t‰‰ll‰ tule toimeen, sellainen on tapa ja min‰ kuuntelen sit‰ yht‰ kernaasti kuin urkuja kirkossa. Ja t‰ss‰ ovat" -- h‰n n‰ytti rusinapussia k‰dess‰‰n -- "rusinat tarkoitan, joista lupasin leipoa kakun kyl‰n lapsille, mutta olipa se kunnon sadekin". "Aivan niin, rusinakakun ja min‰ tarjoan viini‰ lis‰ksi. Kuulkaas rouva Griebel, osaatteko leipoa h‰‰kakunkin?" N‰in lausuen tarttui Markus herra pieneen lihavaan rouvaan ja pyˆr‰hti pari kertaa ymp‰ri h‰nen kanssansa. "H‰‰kakun!" toisti rouva heng‰ht‰en ja katseli toista ep‰ilev‰sti. "Mutta miss‰ olette ollut, herra Markus, kun niin iloisena tulette? Ja m‰rk‰n‰ kuin koira! Oih, katsokaa mit‰ j‰lki‰ teette kauniille, ‰sken pestylle lattialle! Menk‰‰ nyt tiehenne -- tanssitte t‰‰ll‰, kun puoli maantiet‰ on anturoissanne! Kiitoksia! miten Hanna nyt mutiseekaan, kun h‰nen taasen t‰ytyy pest‰. H‰‰kakkuja, sanotte! Aivan mainioita sellaisia osaan kermata, makeita, ett‰ suussa sulavat. Mutta kysyisinp‰ kenelle t‰‰ll‰ hiljaisessa rauhallisessa Hirschwinkeliss‰! Ken sit‰ sˆisi?"... "Ken? Ken tahansa, jota haluttaa vieraakseni tulla! Vanhat ja nuoret, kˆyh‰t ja rikkaat, kaikki ovat tervetulleita. Joka on aarteen lˆyt‰nyt, ei saa kitsastella kiitoksellansa lahjasta". H‰n nauroi vilkkaasti h‰mm‰styneelle rouvalle vasten kasvoja ja astuen ylikertaan lauloi kauniilla barytoni‰‰nell‰ Georg Bromnin tunnettua aariaa "Valkoisesta rouvasta": "Tule miellytt‰v‰ kaunotar!" 18. Pian tuli h‰n taasen alas ja astui rapuille. H‰n oli muuttanut pukua ja kammannut sateen ja myrskyn pˆrrˆtt‰m‰t tuuheat hiuksensa; h‰n oli muhkea, melkein juhlallinen. "Todellakin kuin sulhaspoika!" huudahti rouva Griebel keittiˆst‰. "Mutta puistossa pisartelee viel‰ puista ja pian on muhkea, kaunis takkinne yht‰ m‰rk‰ kuin toinenkin. Ja kai minun t‰ytyy illallisen kanssa uida luoksenne kaikkien vesil‰t‰kkˆjen poikki?" H‰n sanoi haluavansa syˆd‰ huoneessaan kello kahdeksan, eik‰ tahtonut ett‰ kukaan h‰nt‰ h‰iritsisi, ei "huolellisin kasvatus-‰itik‰‰n". Sitten l‰hti h‰n suurimmalla kiireell‰, ik‰‰nkuin myˆh‰stymist‰ v‰ltt‰‰kseen. Huvihuoneessa kohtasi h‰nt‰ suljettu, kuuma ilma. Totinen hymy huulillaan aukasi h‰n balkongin oven p‰‰st‰‰ksens‰ sateen puhdistavaa ilmaa huoneesen. Tuskin kaksi tuntia sitten, oli h‰n sielt‰ l‰htenyt, aikonut vaan metsikkˆˆn, siit‰ k‰‰nty‰ takasin eik‰ askeltakaan edemm‰ksi. Mik‰ kurja kappale ihmistahto on kohtalon suhteen kun p‰‰tt‰v‰ hetki on k‰siss‰. Sen oli t‰ytynyt lyt‰t‰ h‰nt‰ edell‰‰n, oli ajanut h‰net mets‰‰n jossa arvoitus oli selkenev‰ miellytt‰vimm‰ll‰ tavalla. H‰n oli seisonut salaper‰isen oven edess‰ itsekk‰‰sti luulotellen t‰ytyv‰ns‰ p‰‰ll‰‰n lyk‰t‰ auki sen; h‰nen vaatimaton kuvittelunsa oli mustalaisiin eksynyt, mutta l‰himp‰n‰ oleva, johon olisi voinut k‰sin tarttua, oli h‰nen lyhyen katseensa ohi ep‰luuloitta, arvoituksitta liehunut. Yksin ei h‰n sent‰‰n t‰h‰n syyn‰ ollut, kaikki Hirschwinkelin asukkaat olivat pit‰neet pelloilla ja niituilla tyˆskentelev‰‰ tyttˆ‰ amtmannin piikana ja amtmanni itse, ainoa, joka tiesi asian oikean laidan, oli h‰nt‰ erehdyksess‰‰n vahvistanut, tuo vanha ilveilij‰ oli suoraan kielt‰nyt itsens‰ uhraavan tyˆpukuisen veljens‰ tytt‰ren. Nyt oli kaikki muuttunut. Uhkaava myrskypilvi taivaalla oli pelk‰ksi siunaukseksi ja onneksi sulanut, salaper‰inen ovi oli sepo sel‰lleen au'ennut, mutta kuten ‰skenkin k‰veli h‰n sanomattomassa kiihoituksessa huoneessaan. Tuolla mets‰nrinteell‰ voi mik‰ hetki tahansa jotain valkoista liehua, sen t‰ytyi tapahtua, ellei h‰nen k‰visi kuten senkin, joka on suotuisan hetken k‰sist‰‰n laskenut pannen onnensa yhdelle ainoalle kortille. Pettyisikˆ h‰n toiveissaan? Jos h‰n nyt ylpe‰n‰ ja totisena pit‰isi Grafenholzissa lausutun j‰‰hyv‰isen viimeisen‰, eik‰ milloinkaan en‰‰ h‰nen el‰m‰ns‰ tielle tulisi. -- Veri nousi raivokkaasti h‰nen p‰‰h‰ns‰, seuraavana hetken‰ seisoi h‰n balkongilla -- ei askeltakaan kauvemmaksi h‰nen tarvinnut menn‰. Vapisevalla k‰dell‰ varjosti h‰n silmi‰‰n ilta-auringon kullanpunaista loistoa vastaan ja katsoi yh‰ polulle -- tuolla havupuiden takana joku liikkui ja l‰hestyi, eik‰ se ollut sininen niinist‰ punottu pieni hattu liehuvine nauhoineen, jotka h‰n t‰n‰ iltana mielipahassaan oli toivonut sinne, miss‰ pippuri kasvaa, vaan jotain valkosta ja karkeaa, jolta ihmisp‰‰t‰ suojeleva kankea huivi n‰ytt‰‰, n‰kyi tuolta. Raivoisa riemuhuudahdus, jonka tuskin voi tukahuttaa oli h‰nen huulillansa ja syd‰mens‰ tykki, ett‰ oli melkein halkeamaisillaan. Niin pian kuin mahdollista, astui h‰n takasin paviljonkiin: tyttˆ oli jo tien mutkassa. H‰n oli puettu karkeaan tyˆpukuunsa; leve‰ sininen esiliina rippui kankeissa laskoksissa ja rinnan piirteet katosivat muodottoman monissa laskoksissa rippuvan, taakse solmitun kaulahuivin alle. Ei milloinkaan ollut suojelustilkku vedetty niin syv‰lle kasvojen yli kuin t‰n‰‰n. Niin kulki h‰n eteenp‰in petollisena ja ik‰‰nkuin arkana; hetkisen n‰ytti ik‰‰nkuin kaikki h‰nen rohkeutensa katoaisi n‰hdess‰‰n avonaisen oven ja ett‰ halu palata takasin mit‰ pikemmin voittaisi h‰ness‰. Se oli t‰rke‰ hetki, joka melkein lakkautti katselijan tuolla huoneessa syd‰men tykytt‰m‰st‰, mutta se kului ja "samarialainen armeliaisuus" voitti ajaen tyttˆ‰ eteenp‰in. H‰nen t‰ytyi ajatella sit‰ aamua, jolloin tyttˆ oli samaa tiet‰ niin huolettomasti kulkenut. Silloin oli yksin‰isen kulkijattaren kuva kuvastunut aamuauringon valossa, kuin kultapohjalla -- nyt laskeui ilta-auringon loisto kuin tummasti hehkuva purpura sateen kastelemille pelloille. Hehkussa t‰ytyi t‰m‰n odotuksen, t‰m‰n levottomuuden, t‰m‰n taistelun, joka jokaisena aamuna oli uudestaan alkanut, loppua. Silloin oli h‰nen kesytt‰m‰tˆn vapauden tunteensa ollut sotajalalla tytˆn ylpe‰n ja uhkamielisyyden kanssa; t‰n‰‰n oli h‰n voitettu -- mutta t‰n‰‰n juoksikin arka otus h‰nen verkkoonsa. Syv‰‰n painuneena sohvan kulmaan ei h‰n liikuttanut itse‰ns‰ ja pid‰tti tiet‰m‰tt‰ns‰ hengityst‰ns‰. H‰nest‰ n‰ytti ik‰‰nkuin t‰ll‰ hetkell‰ koko h‰nen el‰m‰ns‰ onni rippuisi heikolla langalla -- ‰kki‰ pensaasta lentoon lehahtava lintu, tienpoikki juokseva peltohiiri, melu kartanosta olisi voinut pelottaa liikutuksen alaisen tytˆn, tehd‰ otuksen niin araksi, ettei en‰‰ palautuisi. Jota l‰hemm‰ksi tyttˆ tuli, sit‰ taajemmin tykytti h‰nen syd‰mens‰. Melkein rukoileva katsanto silmiss‰‰n katsoi h‰n avonaista ovea kohti ja toivoi viel‰ viime hetkell‰kin jonkun v‰liin tulevan esteen auttavan h‰nt‰ -- ei mist‰‰n hinnasta maailmassa ojentaisi h‰n itse siihen suuntaan sormensa p‰‰t‰k‰‰n. H‰n tahtoi maistaa t‰m‰n hetken koko suloutta, -- tytˆn t‰ytyi itsest‰‰n, sis‰llisen mahdin pakoittamana tulla h‰nen silmiens‰ eteen asti. Ei h‰n n‰hnyt en‰‰ tyttˆ‰ -- t‰m‰ oli paviljongin vieress‰. H‰n kuuli, miten kankeat oljenkorret ohrapellolla kahisivat tytˆn villahameen liepeiss‰, h‰nen kulkiessaan, viiv‰hdys, tuntui kuuluvan raskaita askeleita rapuilla -- sitten n‰ki h‰n tytˆn ‰kki‰ seisovan balkongilla melkein uupuneena ja heng‰ht‰m‰tt‰ nojautuen rinta nojaa vastaan. H‰n hyp‰hti ylˆs ja astui tytˆn luoksi. "Min‰ pid‰n sanani", muhisi t‰m‰ melkein huuliaan liikuttamatta. V‰r‰hdyksell‰ silm‰laudoissa katsoi h‰n ohrapellolle eik‰ h‰nen k‰tens‰ hellinnyt rintanojasta. "Min‰ tiesin sen", sanoi toinen. Nyt katsoi tyttˆ surullisella ja moittivalla silm‰yksell‰ h‰neen. "Niin, te olitte varma asiastanne sen kokemuksen johdosta, mik‰ teill‰ on kotiopettajasta", vastasi h‰n katkerasti, vet‰en valkoisen huivinsa ik‰‰nkuin suojaksi h‰nt‰ ja koko ulkomaailmaa vastaan, viel‰kin syvemm‰lle kasvoillensa. ƒ‰ni, jolla h‰n t‰m‰n lausui, ja t‰m‰ liike sanoivat toiselle, ett‰ h‰n oli viel‰ kaukana tarkoitusper‰st‰‰n. "Min‰ tiesin, ettei rakkaalla hoitajattarellani olisi syd‰nt‰ j‰tt‰‰ l‰himm‰isen avuttomana k‰rsim‰‰n", sanoi Markus teeskennyll‰ tyyneydell‰ ja vet‰ytyi sivulle antaakseen tytˆn astua huoneesen. H‰n astuikin heti ja meni toisen ohi pˆyd‰n luo, jossa otti sideaseensa kopasta. Herra Markus karttoi tytˆn katsomista samalla kun astui h‰nen rinnallensa -- ainoastaan suurin tyyneys ja suurin itsens‰ hillitseminen h‰nen puoleltaan voi tytˆlle antaa mielen tyyneyden, jota h‰n koki saada. H‰n n‰ki miten tytˆn jokainen hermo vapisi, miten h‰nen k‰tens‰ turhaan kokivat j‰rjest‰‰ siteit‰, jotka olivat ep‰j‰rjestykseen joutuneet. "Miten taitamattomasti menettelen!" mutisi h‰n itsekseen nostaen k‰tens‰ otsalle. "Min‰ en tied‰ -- ilma t‰‰ll‰ tuntuu niin raskaalta -- mik‰ olento-raukka sent‰‰n olen". Kuumeentapaisella kiireell‰ aukasi h‰n kaulahuivinsa solmun, lykk‰si huivin niskalle voidaksensa vapaammin hengitt‰‰. Sitten tarttui h‰n katsahtamatta ylˆs, toisen sidottuun k‰teen. "T‰m‰ k‰rsimys pian p‰‰ttyy", lausui Markus ‰‰nell‰, jonka piti tyynnytt‰m‰n tyttˆ‰, mutta joka puoleksi tukahtui h‰nen omasta sis‰llisest‰ liikutuksestaan. Tyttˆ oli vaiti ja rupesi aukaisemaan siteit‰. "Hyv‰ ainakin, ett‰ se on minulta s‰‰stynyt -- te ette ole uudestaan k‰tt‰nne vahingoittaneet", sanoi h‰n otsaansa kohottaen. "Haava paranee sangen hyvin. Ei tule j‰‰m‰‰n arpeakaan t‰st‰". "Ik‰v‰ kyll‰! Min‰ olisin koko el‰m‰ni ij‰n iloinnut sellaisesta muistomerkist‰, kuten ylioppilas iloitsee isosta arvesta kasvoissa. Ja t‰ll‰ kai k‰sitett‰nee myˆskin, ett‰ haaval‰‰k‰rin hoitoa ei en‰‰ tarvita?" "Ei ainakaan minun apuani", jatkoi tyttˆ, nopein k‰sin k‰‰rien uutta sidett‰. "Sen, mit‰ viel‰ on teht‰v‰n‰, voi rouva Griebelkin aivan hyvin tehd‰". "Te olette sangen hyv‰! No, minun t‰ytyy siis tyyty‰ siihen, ehk‰ en juuri taipuvakaan ole ja nimitt‰‰ Griebelin kunnon eukon hoitajattarekseni ... Kentiesi saan maatilalta noutaa lis‰‰ ohjeita --?" "Silloin turhaan k‰visitte", lausui tyttˆ katsahtamatta tyˆst‰‰n ylˆs. Sitten astui h‰n askeleen taaksep‰in -- h‰n oli lupauksensa t‰ytt‰nyt. Tulisella kiireell‰ kokosi h‰n kapineensa ja laski ne koppaan. Ennenkuin toinen ehti aavistaakaan, oli h‰n mennyt ohitse ovesta ulos, ik‰‰nkuin irti laskettu lintu, joka rient‰‰ vapaasen ilmaan. Vasta balkongilla, jalka jo toisella rappuaskeleella k‰‰ntyi h‰n ymp‰ri. "Onko siin‰ kyllin itsens‰ kielt‰mist‰" ja pid‰tetty katkeran uhan sekainen valitus ilmausi ‰‰ness‰, jolla h‰n lausui n‰m‰t sanat. "Jos jokainen samarialaistyˆ sis‰lt‰isi sellaisen pist‰v‰n okaan alennusta, niin --". "Miksi kiusaatte itse‰nne ja minua t‰ll‰ pienell‰ ilkeydell‰, joka ei tule syd‰mmest‰nnek‰‰n", keskeytti Markus -- h‰n oli ‰kki‰ tarttunut hattuunsa ja seisoi jo tytˆn vieress‰. "Niin min‰ olen pit‰nyt oikeudestani kiini, kenp‰ minua siit‰ voi moittia ja te olette t‰ytt‰neet annetun lupauksen. Onko se sitten aina pahasti? Siksi pyyd‰nkin nyt saada ritarillisesti saattaa teit‰ kotiin -- ei, ‰lk‰‰ sit‰ vastaan olko! Te kentiesi ette tied‰k‰‰n, ett‰ Hirschwinkeliss‰ vilisee mustalaisia". "Niin, ne voisivat vied‰ minut mukanansa nuoralla tanssimaan", sanoi tyttˆ puoleksi hymyillen k‰‰ntyen toista kohti, joka seurasi h‰nt‰ rappusia alas. "Ellei nuoralla ainakaan, niin sent‰‰n vaunujensa varjostimen alla. Vanhojen noitanaamojen ja raakojen mustalaisjoukkojen keskell‰ olenkin jo n‰hnyt teid‰t t‰n‰‰n. Sen kerron teille toisen kerran, se on", oikaisi h‰n, "se on, jos armon aurinko ullakkohuoneesta jonakuna p‰iv‰n‰ paistaisi minun poikaraukan p‰‰lle. Siihen on tosin t‰h‰n asti niukasti toivetta ja tiet‰ess‰ni, ett‰ kentiesi puolen tunnin kuluttua valkoinen huivi ja tyˆpuku samalla kuin amtmannin piikakin katoavat minulta, koen, niin paljon kuin voin, k‰ytt‰‰ n‰it‰ rient‰vi‰ minuuteja". Tyttˆ loi sivulta pikaisen silm‰yksen h‰neen, jonka kasvojen muoto oli sangen vakava ja k‰ynti hiljeni. He olivat jo enn‰tt‰neet metsikkˆˆn ja k‰veliv‰t jotenkin keskell‰ tiet‰, sill‰ viel‰ loistivat m‰ntyjen pitk‰t neulaset vesihelmist‰, joita oli metsistˆss‰ miljoonittain ja jotka v‰hitellen putosivat alas. Mutta jokainen helmi, sateen kastelemat ohrat‰h‰t, jokainen peilikirkas pieni l‰t‰kkˆ tiell‰ vangitsi sovittavasti ilta-auringon punaista loistoa; rajuilman ja luonnon kapinan j‰lkeen n‰kyiv‰t taivas ja maa, auringon valo ja vesi sulavan yhteen. "Mihink‰ toimeen luulette nuoren Franzin parannuttuansa ryhtyv‰n", kysyi Markus herra pidemm‰tt‰ johdannetta. "Kaliforniaan ei h‰n suinkaan miss‰‰n tapauksessa palaa?" Tyttˆ pudisti p‰‰t‰‰n. "Ennen murtaa h‰n kivi‰ Th¸ringin kivivuorista, niin sanoi h‰n itse minulle, kun ensi kerran n‰imme toisemme". Syv‰ huokaus kohotti h‰nen rintaansa. "Te itse tied‰tte kaikkein parahin maailmassa, miss‰ tilassa maatilan vanhan ukon 'rikas poika' on palannut kotiin. Sen mukaan kuin h‰n minulle kertoi, otitte te armeliaasti h‰net tielt‰ ja ensi yˆn‰ ravitsitte kartanossa -- h‰pe‰n ja kehnouden alaisena ei h‰n ole ollut -- h‰n olisi mieluummin tahtonut yksin kuolla ja m‰d‰nty‰ mets‰ss‰ kuin antautua toisten armeliaisuuden alaiseksi, sen min‰ k‰sit‰n, k‰sit‰n liian hyvin", keskeytti h‰n itsens‰ painaen k‰si‰ns‰ rintaansa. "H‰nell‰ oli oikein, yksin‰isyydess‰ kuoleminen ei ole puoleksikaan niin katkeraa ja vaikeaa kuin t‰ytyminen el‰‰ alentavan hyv‰ntekev‰isyyden yh‰ jatkuvan painon alla". H‰n vaikeni sitten muutamaksi sekunniksi. Silm‰ripset tuskallisesti rypistettyin‰ ja alahuuli kovasti puristettuna hampaisin katseli h‰n keskeym‰tt‰ hehkuvaa taivasta eik‰ h‰nen rinnallaan kulkeva nuori mies sanallakaan keskeytt‰nyt katkeraa hiljaisuutta. "Siten on h‰n hoivinut itse‰ns‰ mets‰n l‰pi yh‰ edemm‰ksi", jatkoi h‰n syv‰n, tuskallisen heng‰hdyksen j‰lkeen kertomustaan, "kunnes maatilan portilla uupui syliini --". "Ja miten oli mahdollista teille tulla v‰syneen kanssa toimeen?" "Tuska antoi minulle voimia, h‰nen t‰ytyi pois vanhempainsa silmist‰. Vanha rouva olisi kuollut tuon syd‰nt‰ s‰rkev‰n n‰yn n‰hdess‰‰n". "Teill‰ on pitk‰ matka aina mets‰nvartijan asunnolle asti --". "Sill‰ kertaa tuntui se minusta loppumattomalta. Mutta silloin sainkin voimakasta apua. Mets‰nvartija, tuo uskollinen ihminen, on ollut Oton leikkitoveri ja myˆhemmin h‰nen jokap‰iv‰isen‰ seuranansa; h‰n itki ja nauroi samassa heng‰hdyksess‰ tuota surullista kohtaamista. Muutamia tuntia myˆhemmin oli kotiin tullut ja t‰ydess‰ houreessa --". "Ja kirkui sek‰ melusi kuumehoureissaan, niin ett‰ mets‰‰n kuului", lis‰si Markus herra miettiv‰n‰ ja matalalla ‰‰nell‰. "Ja ihmiset kuultuansa tuon raivon naurun tielle luulivat juomatoverien tuolla kulmahuoneessa peitettyine akkunoineen pit‰v‰n... Niin, nyt tied‰n ett‰ koko el‰m‰ t‰ynn‰ innokasta rakkautta tuskin riitt‰‰ unohtamaan nuo kovat, ilke‰t, kostonhimoiset sanat, joilla jalo syd‰n syv‰sti on haavoitettu". Melkein pel‰styneen‰ k‰‰nsi tyttˆ p‰‰ns‰ h‰nest‰ ja melkeinp‰, n‰ytti ik‰‰nkuin h‰n itseksens‰ tuumisi, eikˆ sent‰‰n olisi paras sen sijaan, ett‰ jatkaisi tiet‰ h‰nen kanssaan, rient‰‰ kotiin jotain oikopolkua sadepisaroita valuvan mets‰n l‰pi. T‰m‰ ehdoton halu l‰hte‰ pakoon lienee j‰‰nyt h‰nen seuralaiseltansa huomaamatta, sill‰ samalla hetkell‰ teki h‰n tyyneen‰ ik‰‰nkuin ei pienimm‰ll‰ mietteell‰k‰‰n olisi poikennut oikeasta keskusteluaineesta, seuraavan kysymyksen: "Mit‰ tointa entinen kullan etsij‰ alkujaan on harjoittanut?" "Maanviljelyst‰", vastasi tyttˆ kulkiessaan karttaen pisarain t‰ytt‰mi‰ puiden oksia, jotka tielle ulottuivat. "H‰nell‰ oli ennen toivoa p‰‰st‰ is‰ns‰ seuralaiseksi Gelsungenin lahjoitusmailla, mutta se toive on jo luonnollisesti kauvan sitten kadonnut. Nyt, kun h‰n ulkona maailmalla on k‰rsinyt kauhean haaksirikon, ovat h‰nen vaatimuksensa ja toiveensakin paljon h‰veli‰immiksi muuttuneet. Vaatimattoman toimialan saaminen, joka h‰nelle varman toimeentulon antaisi -- jospa se olisikin maailman syrjimm‰ss‰ sopukassa ja raskainta tyˆt‰ -- sek‰ saada oleskella vanhan ‰itins‰ luona, edemm‰ksi eiv‰t h‰nen toiveensa mene". "Sitten voisi h‰n j‰‰d‰ Hirschwinkeliin". Tyttˆ pys‰htyi taasen katsahtaen toiseen ilon loiste katseessaan. "Antaisitteko maatilan h‰nelle vuokralle". Toinen katsoi sivulle olkap‰it‰‰n kohottaen. "Maatilan suhteen en en‰‰ voi m‰‰r‰t‰". "Ette voi m‰‰r‰t‰", toisti tyttˆ viimeisi‰ sanoja kolkosti, koneellisesti ‰‰rettˆm‰ss‰ h‰mm‰styksess‰, vaaleten samalla. "Oletteko myynyt Hirschwinkelin?" "Mit‰ ajattelette? Min‰kˆ myisin t‰m‰n helmen, joka ansiottani on syliini taivaasta pudonnut. En, ennen annan koko tehtaani vasaran alle. Seikka on niin, ettei maatila en‰‰ vuoden aikaan ole kartanoon kuulunut". "Teill‰ ei ole siis en‰‰ oikeutta m‰‰r‰t‰ sen suhteen? Ja onnettomien vanhuksien t‰ytyisi taasen surra ja taistella saadaksensa katon ylitsens‰!" huudahti h‰n puoleksi ep‰ilyksess‰ ja antoi p‰‰ns‰ vaipua rinnalle kuin murtuneena. "Miten julmaa! Ja juuri t‰m‰ keksintˆ nyt, kun olette uuden rakennuksen piirroksen asettanut sairaan vuoteelle! Miten voitte sen tehd‰ nykyisen omistajan tiet‰m‰tt‰". "Min‰ otaksuin saavani omistajattaren myˆntymyksen". "Omistajattaren? -- Maatila on siis naisen?" H‰n katsahti kummastuneena, mutta luottavammin ylˆs. "Ja sanoitte ‰sken itse, ett‰ Otto Franz voisi pys‰hty‰ Hirschwinkeliin, silloin kai uusi omistajatarkin vuokraa maatilan?" Toinen kohotti olkap‰it‰‰n katsahtaen tytˆn tuskallisesta odotuksesta j‰nnitettyihin kasvoin. "En tied‰ -- teid‰n t‰ytyy sit‰ kysy‰ neiti Agnes Franzilta". Tyttˆ seisoi kuin kivettyneen‰ ja antoi tajuamatta ja ik‰‰nkuin henkisesti poisolevana toisen ottaa h‰nen molemmista k‰sist‰ns‰ kiinni ja pit‰‰ niit‰ hetken omissaan. H‰n kertoi tytˆlle, miten sattumalta oli saanut tiet‰‰ t‰tins‰ viimeisen tahdon ja otti vihdoin taskustansa ylimets‰nhoitajan rouva-vainajan muistokirjan n‰ytt‰‰ksens‰ todistuksen. Liikutuksen kyyneleit‰ valui tytˆn poskille katsahtaessaan kirjoitettuihin riveihin, mutta ei h‰n ottanut k‰teens‰ tarjottua kirjaa, pikemmin sys‰si sen lempe‰sti luotaan. "T‰m‰ ei ole laillinen testamentti, hyv‰ herra", sanoi h‰n vakaasti ja p‰‰tt‰v‰sti, hilliten syv‰‰ liikutustansa. "Ei yksik‰‰n avarassa maailmassa t‰m‰n perusteella tunnustaisi aiotulle perij‰lle todellisen oikeusvaatimuksen rahtuakaan". "Ei yksik‰‰n!" toisti toinen. "Mutta mit‰ pahaa on maailma-raukka teille tehnytk‰‰n, kun luulette sen olevan t‰ynn‰ roistoja? Mahdollista on, ett‰ ihmisi‰ lˆytyy, joiden mielest‰ sukulaisen ilmaisema viimeinen tahto ei ole mink‰‰n arvoinen, ellei niin ja niin monen vieraan ihmisen piirt‰m‰t harakanvarpaat ole kirjoituksen alla -- minun puolestani olkoot siin‰ miten paljon tahansa nimitt‰m‰ll‰ns‰ oikeutetulla perusteella -- mutta kuten min‰ asian ajattelen, olisi se aivan ep‰rehellist‰ t‰m‰n laisessa tapauksessa nojautua lakiin. Niin, ‰lk‰‰ minulle p‰‰t‰nne pudistako, ik‰‰nkuin oikeusk‰sitteeni olisivat kotoisin satumaisesta maasta, josta ei ole tiedetty pitkiin aikoin. Kenties n‰m‰t k‰sitteet pohjalta ovat yht‰ raskaita ja hitaita, kuin koko henkinen asustoni -- itseh‰n tied‰tte, miten taitamaton min‰ olen k‰sitt‰m‰‰n ihmisi‰ ja suhteita, miten naurettavassa luottamuksen ja vakuutuksen luulossa viikkokausia mukavasti ja hyvin voin pit‰‰ harvinaisimpaa t‰yten‰ totena -- mutta miten onkaan, on minun oikeusk‰sitteill‰ni kuitenkin korkein, virheettˆmin tuomari, omatunto puolellansa". Tyttˆ oli toisen huomauttaessa petetyn osaa, jossa h‰nen oli tahtomattansa t‰ytynyt pit‰‰ toista, kovasti punastuen ja askeleitansa kiirehtien rient‰nyt eteenp‰in toisen pysyess‰ h‰nen vieress‰‰n. Metsikkˆ oli jo j‰‰nyt heid‰n taaksensa ja amtmannin puisto tuli n‰kyviin. "T‰m‰ lˆytˆ edesmenneen t‰tini tyˆrepussa ei tosin minulle mieluinen ollut, sen suhteen, ett‰ se saattoi minut persoonalliseen yhteyteen ik‰v‰n amtmannin v‰en kanssa", jatkoi h‰n hetken vaiti oltuansa, jolloin miellytt‰v‰ kujeilu, joka niin kaunisti h‰nen kasvoillansa, auringon valon tavoin tuli n‰kyviin. "Velvollisuuden tunteeni, syntisesti kyll‰, paadutin ja luulottelin otaksuttavaksi, ett‰ asianajajani aivan hyvin asian toimittaisi, sitten kun olin ehtinyt l‰hte‰ Hirschwinkelist‰. Ja silloin astui ‰kkiarvaamatta muuan amtmannin poikakin n‰kyviin, joten asia yh‰ enemm‰n kietoutui. Min‰ huomasin itseni pakoitetuksi l‰hemmin tutkimaan olosuhteita maatilalla, jos tahdoin oikeudenmukaisesti toimia. Minun t‰ytyi saada selville, miksi t‰tini oli m‰‰r‰nnyt tytˆn molempien vanhuksien hoitajaksi ja holhoojaksi, kun n‰ill‰ oli poikakin, jonka piti olla heid‰n luonnollisena turvanansa". "Min‰ k‰sit‰n aivan hyvin rakkaan, uskollisen vanhan yst‰v‰n", sanoi h‰nen rinnallansa kulkeva tyttˆ liikutettuna. "Otto oli aina muinoin hyv‰syd‰minen ja aina heikkouteen asti myˆntyv‰. Vallanhimoista is‰‰ns‰ vastaan ei h‰nell‰ ollut tahtoa eik‰ uskallusta, kuten ei ‰itiraukallansakaan. Mutta nyt kun h‰n on saanut el‰m‰st‰ niin katkeria kokemuksia, tiet‰ess‰‰n miten kovaa n‰lk‰ on, ja ett‰ h‰n ainoastaan s‰‰st‰v‰isyydell‰ ja lujasti vastustaen tunnettua tuhlauskiihkoa voipi tehd‰ vanhempainsa el‰m‰n ihan huolettomaksi, nyt --". "Tarkoitatteko, ett‰ minun pit‰isi h‰nen hyˆdyksens‰ muuttaman t‰m‰n kirjan testamenttim‰‰r‰yksen?" Tyttˆ oli hetken vaiti ja kohotti kauniit, loistavat silm‰ns‰ t‰ynn‰ sanomatonta kiitollisuutta toista kohti. "No niin", sanoi h‰n vakavasti, "ellei ole v‰‰rin minulta vakauttaa teit‰ t‰ss‰ ‰‰rettˆm‰ss‰ jalomielisyydess‰". Toinen nauroi aukaisten puiston ver‰j‰n, jonka luo juuri olivat tulleet. "Siis en en‰‰ voi kehoittaa teit‰ astumaan omalle tilallenne, kuten aikonut olin -- te olette lahjoittanut oikeutenne". "Ja niin syd‰men halusta!" huudahti h‰n astuen ja k‰‰ntyen toista kohti. "Min‰ en tarvitse mit‰‰n itselleni -- ja yhden asian tied‰n" -- h‰n laski k‰tens‰ vakavasti ristiin rinnan yli -- "minne menenkin, t‰‰ll‰ on kotoni, t‰nne voin tulla, kun joskus tahdon maistaa kotona olemisen suloista tunnetta". "Minusta n‰ytt‰‰ ett‰ kyllin raskaasti olette sen oikeuden itsellenne taistelleet. -- Mutta ettekˆ sitten tied‰, ett‰ naisen ainoa ja oikea mies ja is‰nt‰ ei k‰rsi ett‰ h‰nen vaimonsa pit‰‰ muusta kodista kuin h‰nen rinnallaan". Tyttˆ astui sivulle, harmikas, katkera tunne kuvastui h‰nen vaaleissa kasvoissaan. "_Minulle_ ei mies milloinkaan m‰‰r‰‰ mit‰ olen tekev‰, mit‰ tekem‰tt‰ j‰tt‰v‰. Luuletteko, ett‰ sˆisin palaakaan sellaisen miehen pˆyd‰n ‰‰ress‰, joka syd‰mess‰‰n yh‰ kokisi tukahuttaa ep‰ilyst‰, ett‰ paremman ulkonaisen aseman toive, eik‰ rakkaus on minut h‰nen syliins‰ vienyt. En, t‰m‰n rinnalla on kotiopettajan itse ansaitsema leip‰ maukasta ja kunnioitettavaa. Ja sit‰ min‰ syˆn niin kauvan kuin minulla terveytt‰ ja voimia on". "Agnes!" -- -- -- H‰n tarttui toisen k‰siin ja piti kiinni niist‰, vaikka tyttˆ ponnisteli vastaan ja veti h‰net luoksensa. "Tahdotteko todellakin niin julmasti rankaista tuota jumalatonta poikaa, joka pintapuolisen ja mielettˆm‰n ennakkoluulon sokaisemana, ei itsek‰‰n tiennyt, mit‰ rikkoi?" Veitikkamainen hymyily kuvastui h‰nen suupieliss‰‰n. "T‰ytyykˆ minun t‰ss‰, m‰r‰ll‰ ruoholla langeta jalkainne juureen ja pyyt‰‰ anteeksi? T‰ytyykˆ minun heitt‰‰ mereen tuon pienen rikkauteni, jonka t‰hden ette voi suvaita ilke‰t‰, luulokasta ihmist‰? Min‰ tahdon t‰m‰n kaiken tehd‰. Min‰ tahdon koko el‰m‰n ik‰ni kilvell‰ni kantaa kotiopettajan niin v‰‰rin moittimani toimen ylistyst‰ ja, miss‰ vaan voin, taistella sen kunnian ja arvon puolesta. Min‰ tahdon el‰m‰ni loppuun asti varojeni mukaan auttaa ij‰llisten opettajattarien kotia -- vikaani sovittaakseni -- Agnes!" h‰nen ‰‰nens‰ muuttui syd‰melliseksi, vakavaksi. -- "Te ette kai k‰sit‰, ett‰ te annatte, enk‰ _min‰_. Te puhuitte ‰sken paremmasta ulkonaisesta asemasta -- ken sanoo, ett‰ min‰ voin teille sellaisen tarjota. Suonissani ei juokse ylh‰ist‰ verta, eik‰ minua seuraa kauppaneuvoksen, eik‰ muu arvonimi. Rakas, kunnon is‰ni on reppu sel‰ss‰ k‰sityˆl‰isoppilaana vaeltanut ymp‰ri maailmaa -- min‰ olen tyˆmiehen poika ja aikaisemmasta nuoruudestani olen saanut tyˆskennell‰ syvist‰ riveist‰, se on alasinten ja ruuvipenkin luota aivan kuten tyˆmiehetkin, jotka nyt k‰skett‰v‰n‰ni ovat. Ja viel‰ t‰n‰‰nkin, jos t‰ytyy jotain uutta koetella, saattaa tapahtua, ett‰ nokisin kasvoin tulen vaimoni huoneesen -- n‰ettekˆ, min‰ olen parempi, paljon parempi kuin te -- minulta ei voi kukaan ottaa vakuutusta, ettei h‰n, hienosti sivistynyt kotiopettaja, silloin vet‰ytyisi luotani vaan paljon enempi kunnioittaisi k‰sityˆn j‰lki‰ -- olenko oikeassa, Agnes?" H‰nen p‰‰ns‰ oli vaipunut syv‰lle rintaan, ei ‰‰nt‰k‰‰n tullut vastaukseksi h‰nen huuliltansa, mutta kirkkaita kyyneleit‰ putoili h‰nen silm‰ripsist‰ns‰. "Minun ei oikeastaan pit‰isi en‰‰ tuhlata sanaakaan, vaan suoraan ottaa, mik‰ minun kerran on", jatkoi toinen. "Pyyt‰‰kˆ linnun pyydyst‰j‰ pikkulinnultaan lupaa saada pit‰‰ h‰net? Ja minun olitte te siit‰ hetkest‰, kun ‰sken vapaehtoisesti astuitte tilalleni. Min‰ sanon lempeisin, rakastettaviin kasvoihinne, ettei teid‰n velvollisuutenne laupeuden sisarena, eik‰ tunnollisuutenne, jolla lujasti pysytte antamassanne sanassa, voineet voittaa naisellista ylpeytt‰nne, solvaistua kunniaanne -- ei, vaan sama vastustamaton voima, joka minut auttamattomasti ajoi teid‰n luoksenne ja oikein kahlehti minut teihin -- me kuulumme ijankaikkisesti toisillemme. -- No, Agnes, paha, ep‰sovullinen, tahdotteko nyt minua vastaan taistella?" "Miten voisin, kun tempaatte aseen toisensa per‰‰n k‰sist‰ni?" mutisi h‰n painaen kasvojansa rintaansa vastaan. He eiv‰t seisoneet kaukana lehtimajan lehmuksista, oli niin juhlallisen hiljaista koko puistossa ja tuolla viheriˆiden lehtilatvojen alla, ett‰ kuuli viel‰ silloin t‰llˆin putoavien yksityisten sadepisarain t‰risev‰n pˆyd‰n kivilaatalla, eik‰ t‰ss‰ ymp‰rill‰ vallitsevassa hiljaisuudessa vaihtanut sanaakaan kumpikaan noista, jotka seisoivat syd‰mellisesti toisiansa syleillen. Sitten meniv‰t he k‰sik‰dess‰ tiet‰ pitkin, joka vadelma-pensaista l‰pi johti pihalle. He tulivat sitten pienen kyˆkkitarhankin ohi, jossa nuori tyttˆ, kartanon omistajan ensi kertaa talossa k‰ydess‰ pel‰styneen‰, pel‰styneen‰, tai, kuten h‰n oli luullut pikemmin kateellisena, oli vet‰nyt pitk‰t hiansa paljaiden k‰sivarsiensa p‰‰lle. "Eikˆ rahtunenkaan Franzilaisylpeytt‰ tehnyt katkeraksi sinulle tyˆpuvussasi kohdata vierasta, ja eikˆ se saattanut sinua piian osaasi pit‰m‰‰n?" kysyi h‰n. "Ei todellakaan! Ensin minua huvitti erehdys, enk‰ siis tehnyt mit‰‰n sit‰ selitt‰‰kseni; mutta sittemmin pidin siit‰ kovin kiinni, tuntiessani ett‰ minua oli kovin loukattu ja katkerassa harmissa ja uhkamielisyydess‰... Ei sinun pit‰nyt milloinkaan oppia tuntemaan halveksittua kotiopettajaa... Min‰ olin sit‰ paitsi saanut kiellon, etten aukaisisi silmikkoani. Set‰ oli aivan suunniltansa ajatellessaan, ett‰ uusi kartanon omistaja voisi keksi‰ amtmannin veljentytt‰ren niityill‰ tyˆskentelev‰ss‰ naisessa, h‰n otti minulta lupauksen, ett‰ olisin varoillani, -- kunnes tilanomistaja on t‰‰lt‰ l‰htenyt. -- Vanhus on nyt v‰h‰n arka sellaisissa kysymyksiss‰ --". "Inhoittavan kiitt‰m‰tˆin, tahdoit sanoa", keskeytti h‰n harmissaan tytˆn. "Ja l‰ksytyksen siit‰ olenkin h‰nelle s‰‰st‰nyt", lis‰si h‰n itsekseen. H‰n meni pihan yli samalla kun Agnes j‰tti h‰net hiipien asuinhuoneiden akkunain alatse ullakkokamarissa muuttaaksensa pukuansa. Amtmanni oli huoneessaan ja aukasi juuri akkunan koputtaaksensa tuhan piipustansa. H‰n ei sattunut huomaamaan nuorta neitoa mutta sen sijaan n‰ki h‰n heti pihan yli tulevan tilan omistajan. "Teh‰n se olettekin, herra Markus, terveen‰ ja raittiina ja kaikki j‰senet s‰‰stˆss‰ sen mukaan kuin voin n‰hd‰!" huudahti h‰n. "Allons, tulkaa sis‰‰n, tulkaa sis‰‰n. Vaimoni on t‰ydell‰ todella ollut huolissaan terveydest‰nne". "No, pikku Sannani, oletko nyt tyytyv‰inen? T‰ss‰ n‰et nyt h‰net itse, nuoren naapurimme, terveen‰ ja reippaana ja sit‰paitsi aivan ihka uutukaisena ik‰‰nkuin h‰n itse olisi kuoresta pujahtanut", lis‰si h‰n nauraen herra Markuksen juuri astuessa huoneesen. "Enkˆ aavistanutkin, ett‰ lˆyt‰isitte varman suojapaikan ja voida teille toivottaa onnea lˆydˆst‰nne. Se oli oikea Jumalan ilma! Eik‰ tyttˆ-raiskammekaan tullut kotiin! Emme voinut ajatellakaan, ett‰ h‰n sen ajan oli suojassa mets‰nvartijan asunnossa. Siit‰ huolimatta oli h‰n kotiin tullessaan vihdoinkin hatutta ja sade valui h‰nen hiuksistansa ja h‰n t‰risi ja vapisi joka j‰senest‰‰n kuin haavan lehti. Niin ei muuten ole h‰nen tapansa, tiet‰k‰‰ se. H‰nell‰ on sis‰ll‰ns‰ sotilasverta suonissaan eik‰ h‰nelt‰ puutu rohkeutta, mutta sellainen rajuilma mets‰ss‰ ei olekaan lasten leikki‰". "Min‰ tied‰n sen omasta kokemuksestani -- min‰kin olin mets‰ss‰", sanoi herra Markus, joka oli astunut vuoteen luo tervehti‰ksens‰ vanhaa rouvaa. "Ah, tuhat viekˆˆn -- todellakin? No, onko itse paholainen heit‰ kyyditt‰nyt, hyv‰ herra, kun niin suin p‰in syˆksyitte myrskyn kitaan?" "Viimeksi t‰‰ll‰ ollessani sanoin teille seuraavani j‰lke‰", vastasi tilanomistaja tyyneesti, "ja siis t‰ytyi astua rivakasti eteenp‰in, eik‰ istua nelj‰n sein‰n v‰lill‰ odottamassa, kunnes sade olisi minulta j‰ljet h‰vitt‰nyt. Tied‰tteh‰n, ett‰ l‰hdin etsim‰‰n erotettua piikaanne". Vanhan rouvan k‰si, jota h‰n viel‰ piti omassaan, v‰r‰hti t‰ss‰. "Oh, olkaa huoletta", sanoi h‰n katsoen lempe‰sti ja loistavin silmin sairaan pel‰styneisin kasvoihin. "Ei teill‰ ole syyt‰ ollaksenne levoton. Se oli tosin minulle vaivalloista tiet‰ ja kova taistelu t‰ytyikin ensin taistellani -- mutta tytˆn olen kuitenkin lˆyt‰nyt. "Lˆyt‰nyt!" toisti amtmanni ‰nkytt‰en ja kivettynein katsein sek‰ antoi k‰den, joka piteli piippua, ik‰‰nkuin hervotonna vaipua. "Tahdotteko tehd‰ pilaa meist‰?" "Rakkahin mieheni, millaisia sanoja k‰yt‰t!" sanoi sairas valittavalla ja v‰risev‰ll‰ ‰‰nell‰. "ƒlk‰‰ siit‰ huoliko", sanoi herra Markus tyynnytt‰v‰sti samalla kun totinen hymyily kajastui h‰nen kasvoillansa. "T‰m‰ 'vaihdosten komedia', jossa min‰kin olen p‰‰osaa n‰ytellyt, on nyt lopussa ja olisin kai viimeinen, joka toivoisin sen enemp‰‰ jatkumista. Kuitenkin on, kuten sanoin: tytˆn olen min‰ lˆyt‰nyt. Te tunnette h‰net ja pid‰tte h‰net rakkaana ettek‰ kentiesi kuitenkaan huomaa, kuinka suuren m‰‰r‰n kauneutta ja aatelia h‰nen olennossaan on, muuten ette suinkaan olisi luullut, ett‰ t‰m‰ tyˆpukuinen palvelija j‰isi huomaamattomaksi. Min‰ olen tutkinut t‰t‰ harvinaista olentoa ja kun asetan toimintavoiman ja pontevuuden naisen luonteessa paljon korkeammalle ylh‰isi‰ tapoja ja suuren maailman naisen mielipiteit‰ ja kun itse olen rehellisen tyˆn yst‰v‰, ei mit‰‰n lˆytynyt, joka olisi est‰nyt minua syd‰nt‰ni kadottamasta". H‰n k‰‰ntyi nyt sairaanvuoteelta amtmanniin, joka oli vet‰ytynyt akkunan luo ja sangen tarkkaavasti katsoi pihalle. "Min‰ olen todellakin jo aikaa sopinut itsekseni, herra amtmanni, siit‰, ett‰ teen teid‰n piikanne vaimokseni. Silloin minulle sanottiin, ett‰ h‰n on ‰kki‰ eroitettu, ja itseh‰n h‰n minulle antoi t‰st‰ selv‰n todistuksen. Ei siis teit‰ kummastuttane, ett‰ suoraa tiet‰ juoksin myrskyn kitaan, sill‰ minun oli saaminen el‰m‰ni onni kiinni. Ja, kuten sanoin, min‰ lˆysin h‰net, tosin en samaa, joksi h‰net ajatellut olin, -- k‰vi kuten sadussa, jossa sankari ja sankaritar p‰‰tt‰v‰ll‰ hetkell‰ muuttuvat -- tuli ilmi nimitt‰in, ett‰ viimeinen asianomainen, jonka luo minun t‰ytyi k‰‰nty‰ni, on maatilalla ja sen vuoksi pyyd‰nkin t‰ten velvollisuuteni mukaisesti Agnekseni k‰tt‰ teilt‰". "Hiton tyttˆ! Sellainen pieni pahuus, joka n‰yttelee koko romaanin vanhuksien sel‰n takana, ettei siit‰ ole aavistustakaan", huudahti amtmanni vaivoin salaten rajatonta h‰mi‰ns‰. "Mutta te saatte h‰net, herra Markus -- te saatte h‰net! Olethan sin‰, pikku Sannani, yht‰ mielt‰ minun kanssani t‰ss‰?" "Syd‰meni pohjasta, rakkahimpani, armahimpani!" sanoi vanha rouva syv‰sti liikutettuna. "Polvillani tahtoisin kiitt‰‰ hyv‰‰ Jumalaa siit‰ onnesta, jonka h‰n suo rakkaalle, alttiille lapsellemme". Amtmanni ysk‰hti pari kertaa, aukasi siten etehisen oven ja huusi sitten korkealla ‰‰nell‰ veljens‰ tyt‰rt‰. Heti riensikin h‰n rappuja alas sek‰ astui sis‰‰n punastuneena, lempe‰n‰, vaaleassa kes‰puvussaan. H‰n vaipui sairaan vuoteen viereen ja taivutti kauniin p‰‰ss‰ vapisevien, kuihtuneiden k‰sien alle, jotka laskeuivat h‰nen p‰‰laellensa. "Mik‰ muutos, lapseni!" kuiskasi vanha rouva, ilokyyneleiden valuessa. "Eikˆ ole samoin kuin jalon Boaan kosiessa Ruthia". "Rakas yst‰v‰ni, mit‰ lapsellisuuksia sin‰ latelet!" huudahti amtmanni ‰rtyen. "ƒlk‰‰ pahastuko, mutta tuo vertaus nuoren morsiamemme t‰‰ll‰ ja t‰h‰n poimijatar raukan raamatussa v‰lill‰ ei sieluni kautta, sovi paremmin kuin korvapuusti. ƒlk‰‰ antako pelottaa itse‰nne, herra Markus -- niin huonosti ei sent‰‰n ole omaisuuden laita. Antakaahan Kalifornia retkeilij‰ni ensin olla kotona vaan!" Agnes katsoi h‰mm‰styneen‰, rukoilevalla silm‰yksell‰ tilanomistajaan ja vanha rouva vaipui kuin murtuneena taasen patjoillensa, samalla kun amtmanni meni ulos, kuten sanoi, onnellisen tapauksen kunniaksi noutamaan viinipullon kellaristaan. "Ah, miten pahaa se minulle tekee!" huokasi sairas. "Kullalla s‰lytettyn‰ t‰ytyy h‰nen tulla kotiin, poika-raukkani, jos is‰ns‰ sanoo h‰net tervetulleeksi -- ja min‰, min‰ antaisin viimeisen hidun kehnosta elostani, jos vaan saisin n‰hd‰ h‰net, palatkoon mink‰laisena tahansa! Mutta h‰n ei ole en‰‰ hengiss‰ --". "H‰n el‰‰. Te saatte n‰hd‰ h‰net taasen ja kentiesi piankin. Min‰ vakuutan sen sanallani!" vakuutti Markus herra vanhalle rouvalle, lempe‰sti kumartuen h‰nen ylitsens‰. "Kaikki muuttuu viel‰ hyv‰ksi -- pankaa vaan kaikki, mik‰ teit‰ huolettaa, luottavasti minun niskoilleni". "Jumala siunatkoon teit‰! Jumala siunatkoon teit‰ moni tuhat kertaisesti!" lausui h‰mm‰stynyt vanhus ja selke‰mm‰ll‰ katsannolla pani k‰tens‰ ristiin taivasta kohti. 19. "No, sittenp‰ on hyvin!" olisi rouva Griebel sanonut, jos h‰n olisi ollut paikalla. Mutta tuskin olisi ollut h‰nen mieleens‰, jos t‰m‰ kertomus oli p‰‰ttynyt amtmannin vanhan rouvan lausumalla siunauksella. Sill‰ ensinn‰kin olisi syv‰sti loukannut h‰nen ‰idillist‰ ylpeytt‰ns‰, jos h‰nen Louisensa siten pitemmitt‰ mutkitta katoaisi n‰kymˆlt‰; viel‰ olisi ollut velvollisuutta ja omaatuntoa vastaan, jos eiv‰t kaikki lukijat saisi tiet‰‰, mist‰ ja miten vanhan ylimets‰nhoitajan rouva vainajan edesp‰‰sˆlahja, pikku Louisen muistoraha taasen tuli p‰iv‰n valoon ja vihdoin on kunnon, lihavalla rouvalla viel‰ sangen paljon tointa, ennenkuin kaikki tulee oikealle radalle ja t‰yteen kuntoon -- eik‰ saa vaieta kaikkea t‰t‰, t‰ytyy kertoa, -- jos tahtoo olla rehellinen. Myrskyn j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ seisoi h‰n pienen tytt‰rens‰ kanssa etehisess‰ ja leikkeli palasiksi luvattua j‰ttimoista rusinakakkua, samalla kun pihalla, rappusilla ja p‰‰ryn‰puiden alla kaikilta tahoilta saapuneet pienet herkkusuut olivat j‰nnitetyss‰ odotuksessa katsellen aralla kunnioituksella seposelj‰ll‰‰n olevasta etehisen ovesta sis‰‰n. Mutta eiv‰t ne voineet eiv‰tk‰ uskaltaneetkaan tulla sis‰‰n -- "kartanon hoitajan rouvan ja h‰nen pienen neitins‰" valkoiset esiliinat oikein loistivat ja valkoisuudellaan h‰ik‰siv‰t, ja ‰sken pesty lattia loisti samoin ja sit‰ paitsi seisoi Hanna siell‰ pˆyd‰n vieress‰ suuri keittiˆlautama k‰dess‰‰n ja loi todellakin murhaavia silm‰yksi‰ jokaiseen pieneen, alastomaan jalkaan, joka uhkasi j‰tt‰‰ j‰ljen puhtaalle kynnykselle. Rouva, neiti ja piika katsahtivat ‰kki‰ ylˆs, kun kaksi sis‰lle astuvaa, korkeata vartaloa pimennytti k‰yt‰v‰n. Rouva Griebel pudotti veitsen k‰dest‰‰n ja levitti pienet, siniset silm‰ns‰ seposelj‰lleen. Niin, se oli todellakin herra Markus, h‰nen ‰idillisen huolenpitonsa esine, h‰nen "hennoitettu kasvatuslapsensa", kuten h‰n itse nimitti itse‰ns‰, mutta miten muuttunut eikˆ h‰n ollut! Niin korkealla h‰n kantoi p‰‰t‰ns‰, niin ylpe‰lt‰, loistavalta h‰n n‰ytti! Ja h‰nen rinnallansa liehui valkoinen hame ja kaunis, solakka neito, joka t‰t‰ pukua kantoi ja nojausi toisen k‰sivarteen, "ik‰‰nkuin niin ollakin piti", h‰nell‰ oli kaunis, harmaa, hunnutettu, pieni hattu, mutta t‰m‰n hatun oli rouva Griebel ennen n‰hnyt; niin, vaaleapukuinen neiti oli amtmannin veljentyt‰r, "kotiopettaja neiti", ja siin‰ t‰ytyi olla umpisokean, joka ei heti p‰iv‰n selv‰sti n‰hnyt, ett‰ puheella h‰‰kakuista oli perusteensa. Ja t‰m‰ kaikki tuli kuin salama selv‰lt‰ taivaalta! Kaikki t‰m‰ oli tapahtunut h‰nen selk‰ns‰ takana! T‰ytyi oikein h‰vet‰, ett‰ oli tyhmyydess‰ kulkenut rinnalle, eik‰ ollut silmi‰ p‰‰ss‰, mutta h‰nen kummastustansa, kuinka ‰‰rettˆm‰n suuri se olikaan, sit‰ ei h‰n kuitenkaan saisi huomata, tuo veitikka! H‰n pyyhk‰si molempia k‰si‰ns‰ esiliinaansa, astui muutaman askeleen eteenp‰in ja tervehti heit‰ sitten juhlallisesti niiaten, samalla kun h‰n, viitaten rusinakakkuun, sanoi t‰rke‰ll‰ katsannolla: "T‰m‰ ei se viel‰ ole, herra Markus". H‰n nauroi. "Ei, aluksi viet‰mme kihlajaisia, kuten tapana on ja paraiten sopii, vai miten Agnes?" H‰n esitteli sitten morsiamensa ja sill‰ aikaa oli vihastuneella Hannalla t‰ysi k‰dess‰ pysytelless‰‰n asianomaisen matkan p‰‰ss‰ likaisia avojalkaisia, jotka tunkeusivat esiin oikein l‰helt‰ katsellaksensa kaunista morsianta vaaleassa puvussa. Eik‰ h‰n ollutkaan ensink‰‰n ylpe‰. H‰n otti heti hansikat k‰dest‰‰n ja auttoi pikku Louisea sokerikakun paloja jaettaessa lasten kesken samalla kun sulhasmies pikaa otti avaimet ja heti sen j‰lkeen tuli kellarista syli t‰ynn‰ viinipulloja. Jokainen lapsi sai lasillisen Rheinin viini‰ ja tilanomistaja tyhjensi sit‰ paitsi pieni‰ hopearahoja t‰ynn‰ olevan kukkaronsa morsiamensa k‰teen, jotta h‰n riemuitseville lapsille jakaisi rahat. Kun h‰n nyt seisoi rapuilla meluavain lapsien ymp‰rˆim‰n‰ ja toisinaan nauraen, toisinaan kehoittaen koki pit‰‰ j‰rjestyst‰ n‰iden joukossa, maistoi rouva Griebel miettim‰tt‰ kultaista ryp‰leen mehua lasistaan, samalla kun h‰nen ‰lykk‰‰t, vilkuttavat silm‰ns‰ rippuivat nuoressa tytˆss‰, jonka nopeat k‰det kuitenkin n‰yttiv‰t merkillisesti ahavoittuneilta ja p‰iv‰n paahtamilta, lyhyiden, hienojen hameen hiojen alta. Kaulalla loisti kauluksen pitsien joukossa muistoraha ja kelme‰t kasvot -- no, olipa h‰n jo kerran ennen sanonut, ett‰ lavealta sai etsi‰ sellaisia kasvoja. Mutta t‰ll‰ kertaa ei h‰n sanonut mit‰‰n, ei yht‰‰n mit‰‰n; h‰n kilisti vaan lasia herra Markuksen kanssa "sille aatteelle, joka h‰nell‰ oli", kuten t‰m‰ itsekin eilen: oli sanonut, ja p‰‰tteli sen mukaan kuin h‰n voi asiata arvostella herra Markuksen olevan oikein onnen helmalapsen, eik‰ pettyneen. Ja kun h‰n v‰h‰n sittemmin nuoren kihlatun parin keralla astui yl‰kertaan, koska Agnes tahtoi n‰hd‰ alttaanihuoneisiin, osoitti h‰n ylimets‰nhoitajan rouva-vainajan muotokuvaa ja sanoi salaper‰isesti: "Pikku morsian neiti, t‰m‰ oli h‰nen ensim‰inen rakkautensa Hirschwinkeliss‰ -- tuohon maalattuun kutriseen p‰‰h‰n oli nuori herramme mieltynyt, pellavakiher‰t olivat h‰net loihtineet --". "Kaikkein v‰himmin pellavakiher‰t, rakkahin rouva Griebel", keskeytti herra Markus h‰net nauraen. "Ei, t‰m‰n olennon loihtuvoima vaikutti vasta silloin oikein vieh‰tt‰v‰sti, kun olin saanut heitt‰‰ syv‰n silm‰yksen t‰m‰n omituisen naisen sis‰lliseen el‰m‰‰n", sanoi h‰n sangen vakavasti ja morsiameensa k‰‰ntyneen‰: "niin pehme‰ ja rakastettava, ett‰ n‰ytti heikolta naiselta ja samalla voimaa ja pontevuutta t‰ynn‰ oleva sielu. T‰m‰ ihmeellinen luonteen yhdistys esiytyi t‰‰ll‰ ensikerran silmieni eteen ja on minut saattanut ymm‰rt‰m‰‰n ja oikein arvostelemaan sinua, Agnekseni". N‰in sanoen syleili h‰n hell‰sti nuorta tyttˆ‰, joka vanhan yst‰v‰tt‰rens‰ elinaikana ei milloinkaan ollut k‰ynyt Hirschwinkeliss‰; sellaisesta keskeytyksest‰ yksin‰isyydess‰‰n ei viimemainittu olisi pit‰nyt. Sit‰ vastoin oli h‰n usein saapunut Gelsungenin lahjoitusmaille, jossa h‰n oli tilaisuudessa oikein oppia tuntemaan ja arvostelemaan amtmannin veljentyt‰rt‰ ja kasvatuslasta. Siell‰kin oli vanha rouva koonnut kasveja ja h‰nen retkill‰‰n metsiss‰ ja pelloilla oli Agnes ollut h‰nen alituisena seuralaisenansa. Nuori tyttˆ tunsi itsens‰ liikutetuksi ja kostea loiste silmiss‰‰n katseli h‰n ymp‰ri kadonnutta aikaa muistuttavassa huoneessa, jonka sein‰t hiljaisiin olivat katselleet autioksi j‰‰neen naissyd‰men kaikkia vaiheita ensim‰isest‰ tuskan rajusta puhkeamisesta aina miettiv‰isyyden hiljaiseen vaitioloon asti. T‰h‰n asti oli h‰n vaan sivumennen ja kunnioittavalla arkuudella katsahtanut alttaania kohti -- nyt uskalsi h‰n astua itse huoneesen, jonka luottamusta her‰tt‰v‰t sein‰t olivat h‰nen neitsykammionansa, kunnes rakastettu tulisi viem‰‰n h‰nt‰ vaimona kotiinsa. "Niin kauvan kuin ylimets‰nhoitajan rouva-vainaja eli n‰ytti minusta aina tuo pieni lasihuone, alttaania tarkoitan pienelt‰ aavehuoneelta t‰ynn‰ kukkivia resedoja ja alppiruusuja ja jouluksi oli siell‰ liljakieloja ja tulppaaneja akkunan laudoilla aivan kuin kauniimmassa talvihuoneessa", sanoi rouva Griebel. "Ah niin, oli kuitenkin jotain omituista rakkaassa, vanhassa rouvassamme -- 'pelkk‰‰ runollisuutta' -- sanoo Louiseni aina sellaisesta. Mutta siit‰ huolimatta oli h‰n aina niin p‰‰tt‰v‰ ja k‰yt‰nnˆllinen kuin vaan joku -- mik‰ oli v‰ltt‰m‰tˆnt‰ ja tarpeellista tuli aina ensin, niin, niin sellaisessa tapauksessa ei ollut nauraminen... No, ja mit‰ nyt aivon sanoa, herra Markus, niin eiv‰t vieraanne tule t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰ suurta tilaa saamaan, siksi on liiaksi ahdasta --". "Hyv‰ rouva Griebel, te oikein peloitatte minut! Ja min‰ olin juuri aikeessa ilmoittamaan uuden vieraan luoksemme -- amtmannin poika on saapunut --". "Mit‰ sanotte? Tuoko kultamaalta?" "H‰n juuri. Ja h‰n on ollut sairas ja h‰nen t‰ytyy t‰‰ll‰ koota voimia. Itse j‰‰n luonnollisesti kanssa Hirschwinkeliin niin kauvaksi, kuin vaan voin. -- Nyt t‰ytyy teid‰n sioittaa meid‰t kaikki". "Tietysti, tietysti, olkaa huoletta. Teid‰t majoitan alhaalle omaan kamariini ja t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰ -- no, antakaa minun pit‰‰ huolta kaikesta --". * * * * * Mets‰nvartijan huoneessa eiv‰t en‰‰ siniset akkunanvarjostimet ripu akkunoissa ja Tillrodan lapset, jotka tavattoman runsas mansikkasato viekotteli mets‰‰n, n‰kev‰t joka p‰iv‰ ‰sken kihlatun parin k‰yv‰n mets‰nvartijan luoksi. Sairas saavutti voimiansa. Aluksi oli h‰n tosin ollut kovin alakuloinen, h‰n oli toivonut, ettei milloinkaan en‰‰ saisi n‰hd‰ tilanhaltijaa, joka kerran oli h‰net lˆyt‰nyt niin toivottomassa tilassa, niin viel‰p‰ viimeisell‰ j‰rjellisell‰ hetkell‰ns‰kin ennen taudin puuskaa oli h‰n pyyt‰nyt Agnesta ja mets‰nvartijaa, etteiv‰t sanallakaan ilmaisisi h‰nen siell‰ oloansa -- h‰n oli toivonut, ettei en‰‰ olisi maailmassakaan kartanon asukkaita... Mutta nyt tuli tuo muhkea miellytt‰v‰ nuori mies joka p‰iv‰ h‰nen vuoteellensa ja auttoi h‰nt‰ hoidettaessa. Veljellinen, syd‰mellinen ‰‰ni, jota t‰m‰ k‰ytti, auttoi vihdoin kotiin tullutta unhottamaan rajattoman alennuksensa tunteen. Eritt‰in virkist‰v‰sti vaikutti h‰neen ilmoitus, ett‰ maatila lankeisi h‰nelle. Siit‰ p‰iv‰st‰, jolloin h‰n t‰m‰n kuuli, n‰ytti ik‰‰nkuin h‰nen henkens‰ pontevuus ja tahdonvoimansa olisivat palanneet ja n‰enn‰isess‰kin m‰‰r‰ss‰ ojentaneet h‰nen taipunutta vartaloansa. T‰m‰ oli toinen osa Agneksin toimesta, jonka herra Markus nyt oli nostanut miellytt‰v‰n tytˆn hartioilta omillensa; toinen osa siit‰, ja jota juuri n‰yteltiin maatilalla antoi h‰nelle verrattomasti enemm‰n tyˆt‰ -- amtmanni ei n‰et ensink‰‰n antanut riist‰‰ itselt‰ns‰ luottamustansa kalifornialaisiin rikkauksiin. Vastaukseksi jokaiseen lausuttuun ep‰ilykseen t‰m‰n suhteen nauroi h‰n halveksivasti ja h‰nen purevat vastauksensa ilmaisivat, ett‰ h‰n luuli ep‰ilij‰ss‰ olevan kateutta ja pahansuontia. Mutta kun herra Markus samana p‰iv‰n‰, jolloin nuori Franz h‰nen k‰sivarrellensa nojautuneena, oli ensikerran l‰htenyt vapaasen ilmaan, ilmoitti amtmannille, ett‰ kirje t‰m‰n pojalta oli saapunut mets‰nvartijalle, nuoren miehen vanhalle leikkitoverille, niin silloin vanha herra pysyi sangen hiljaisena ja ik‰‰nkuin ep‰rˆiv‰n‰ "kultapojan" t‰h‰n astisesta, pitk‰llisest‰ vaitiolosta ei en‰‰ voinut mit‰‰n p‰‰omaa koota asianomaisten laskuun. Joka p‰iv‰ l‰heni pojan luuloiteltu kotiin tulo ja koetettiin selitt‰‰ vanhukselle, ett‰ h‰n ei tuonut mukanansa muuta kuin syd‰men t‰ynn‰ uskollista lapsen rakkautta ja lujan tahdon tekem‰‰n tyˆt‰ ja pit‰m‰‰n huolta omaisistansa, ilmaistiin myˆskin vanhan yst‰v‰tt‰ren testamenttim‰‰r‰ys parantavana l‰‰kkeen‰ masennetuille. "No, olkoon minun puolestani, kun ei kerran toisin voi k‰yd‰", sanoi amtmanni imel‰nhappamalla muodolla, mutta vanha ‰iti itki ilon tunteen kyyneleit‰. Samalla aikaa tapahtui ulkonaisessakin suhteessa suuri ja meluisa muutos. Sellaista toimeliaisuutta ei miesmuistiin ollut Hirschwinkeliss‰ ollut. Maatilalla vilisi tyˆmiehi‰, jotka kaatoivat suuren osan metsistˆn puita, tuolla taasen purjettiin tallirakennusta, samalla kun kivi‰ uutisrakennukseen joka p‰iv‰ vedettiin. Ja kartanossa hallitsi luuta ja pesosangot. Paitoja neulottiin, mattoja ja huonekaluja tomutettiin ja rouva Griebel kiitti taivasta, ett‰ paraikaa toimitetut korjaustyˆt laitoksessa olivat h‰nen Louisensa loma-aikaa pident‰neet, joten pikku tyttˆ oli tilaisuudessa auttamaan ‰iti‰ns‰. Kaiken t‰m‰n h‰iriˆn vallitessa saapui vihdoin tavaral‰hetyksi‰ Berlinist‰: pyˆrituoli amtmannin rouvalle, mukavia nojatuoleja vanhuksille, sek‰ v‰h‰n myˆhemmin -- herra Markus ei voinut olla nauramatta, kun itse auttoi l‰hetyst‰ purjettaessa -- pianino alttaanihuoneesen m‰‰r‰tty. Siell‰ olisi sen paikka vastaisuudessa, ett‰ tulevan nuoren rouvan vastaisilla kes‰k‰ynneill‰‰n Th¸ringiss‰ ei tarvitsisi olla vailla soittamisen huvia. "Niin, nyt n‰ette itse, herra Markus, niin k‰ypi, niin muuttuu ihminen", sanoi rouva Griebel kohottaen silm‰ripsi‰‰n ja ottaen hyvin opettavaisen muodon, kuin kaunis soittokone oli huoneesen asetettu. "T‰nne tullessanne annoitte minun jotenkin selv‰sti ymm‰rt‰‰, ettette voi k‰rsi‰ pianonsoittoa. Luonnollisesti ei ole pikku tytt‰reni sen j‰lkeen uskaltanut koskea ainoaankaan tangenttiin teid‰n ollessanne kotona -- ja min‰ olisin kuitenkin yht‰ halusta, kuin el‰n -- halunnut kuulla lempikappaleitani, ah niin! -- Nyt tuotatte kalliista maksusta suoraan Berliinist‰ tuollaisen 'kirotun helylaatikon', nyt autatte itse sit‰ purettaessa ja hikoilette, tuumitte ja harkitsette miten pit‰isi klaverin parahiten asettaman, ettei heikoinkaan sen kalliista ‰‰nist‰ kadoksiin menisi, kun sill‰ ruvetaan soittelemaan... No niin, tiesinh‰n sen -- 'kes‰ tuo kukkasia' ja 'h‰t‰ taittaa rautaa' ja ne, jotka el‰v‰t, astuvat oikeuksiinsa maan p‰‰ll‰ ja mik‰ kuollut on, pysyy siivosti ja hiljaa. Hyv‰ Jumala, jospa koko maailma ajattelisi, kuten te -- min‰ tarkoitan siin‰ suhteessa, ett‰ mahtajien asuinhuoneet kaikkine kaluinensa pit‰isi ijankaikkisesti pidett‰m‰n muilta suljettuna -- niin silloin maailma muuttuisi vaatekojuksi ja ihmisten t‰ytyisi antaa tilaa r‰‰syille ja romulle. Min‰k‰‰n en suinkaan ole mik‰‰n peto ja tosin kunnioitan niiden muistoa, jotka ovat menneet pois ja siksi olenkin t‰ytt‰nyt herra ylimets‰nhoitaja vainajan aamunutun koiruohoilla, koska koita oli sormen paksuudelta tuossa vanhassa vaatteessa -- ja pannut nutun kaiken muun tarpeettoman, poisviskatun rojun kanssa arkkuun. Se on nyt lukittuna jossain sopessa ja siell‰ se saa ollakin vaikka tuomiop‰iv‰‰n asti, en min‰ suinkaan h‰iritse sen lepoa ja rauhaa. Ja tuo kaunis, pieni hˆyhen patja jolla monta, monta vuotta sitten ylimets‰nhoitajan rouvan kaikkein rakkain aarre pari viikkoa sai sijailla, sen olen perinpohjaisesti tuulettanut ja tomuttanut ja nyt se on tuolla s‰nkykamarissa, niin ett‰ voipi aikojen kuluessa joku muukin tulla sill‰ lep‰‰m‰‰n. -- Ja nyt -- nyt n‰ette, miten kauniit, sopivat ja mukavat n‰m‰t huoneet t‰‰ll‰ yl‰kerrassa ovat, niin ett‰ minun puolestani saapi kernaasti tulla vaikka kymmenen amtmannin poikaa kultamaalta". N‰in sanoessaan aukasi h‰n oven vasemmalle, niin ett‰ koko huonerivi tuli n‰kyviin. H‰nell‰ oli oikein; miellytt‰v‰mpi‰ ja kodikkaimpia asuntohuoneita oli vaikea lˆyt‰‰. T‰st‰ huolimatta liikutti tuo perinpohjainen muutos nuorta is‰nt‰‰ v‰h‰n tuskalloisesti -- olipa h‰n kuitenkin hyv‰ksynyt sen, siit‰ tiet‰m‰tt‰. "Aika jo olikin, ett‰ ymm‰rt‰v‰inen ihminen kerran astui t‰h‰n kalmistoon", jatkoi rouva Griebel v‰h‰‰k‰n huolimatta nuoren herran noloudesta. "Ja jos n‰m‰ tomu- ja koipilvet olisivat lent‰neet vasten vanhan rouva-vainajamme silmi‰, olisi h‰n tuhat kertaa lausunut myˆntymyksens‰ ja aamenen perinpohjaiseen siivoamiseen. -- Muuten tahtoisin kysy‰ miten olisi k‰ynyt, jos kerran perheinenne olisitte tulleet viett‰m‰‰n kes‰‰ Hirschwinkeliss‰? Silloin kai pikku brandenburgilais-veitikat olisivat saaneet seisoa nurkassa, tuon kuuden viikon vanhan, lahonneen lapsen t‰hden, joka ennen oli t‰ss‰ talossa. Niin, sep‰ olisi kaunista ollut!" T‰m‰ p‰‰telm‰, j‰rkev‰ ja voimakas k‰yt‰nnˆss‰‰n, oli selv‰‰n kaikkein pontevin koko tuossa laveassa, selitt‰v‰ss‰ puheessa. -- Sanaakaan lausumatta pˆtki herra Markus tiehens‰. T‰m‰ tapahtui sen p‰iv‰n aamuna, jolloin amtmannin v‰en muuton maatilalta kartanoon piti tapahtuman. Yl‰kerrassa oli kaikki valmiina ja paraimmassa j‰rjestyksess‰. Alttaani oli t‰ynn‰ komeita kukkia ja kaikkien ovien yl‰puolella rippui seppeleit‰ ja vauloja, mutta alakerrassa oltiin viel‰ t‰ydess‰ touhussa arkihuoneen siivoamisessa, puhdistamisessa ja muuttamisessa, jonka huoneen vastaisuudessa piti oleman herra Markuksen asuinhuoneena. Oltiin kai eritt‰in piirtynein‰ t‰h‰n siivoustyˆhˆn, sill‰ saapuvien astuessa pihalle oli siell‰ heit‰ tervehtim‰ss‰ vaan Sultan koira; joka kuin riivattu haukkui ilosta, sek‰ kalkkunat, jotka ylpeillen astuskelivat, muuten ei n‰hty ainoatakaan el‰v‰‰ henke‰. Vasta kun herra Markus morsiamensa kanssa astui etehiseen, lensi arkihuoneen ovi auki ja siit‰ astui ulos rouva Griebel Louise takanansa. "Niin, seh‰n oli kaunista!" huudahti pieni, paksu rouva "Hitua vaille olen unohtanut sanoa herrasv‰ke‰ tervetulleeksi ja olen sent‰‰n miettinyt kaikkein kauniimman tervehdyspuheen. Mutta siihen kaikkeen on t‰m‰ syyn‰". H‰n n‰ytti kadonnutta muistorahaa pitk‰ll‰ samettinauhalla. "Niin, t‰ss‰ se on, se veitikka! Piironkin takana on se ollut, herra Markus -- kun muutimme sen tilaa saadaksemme teitin kirjoituspˆyd‰llenne, kilisee tuo veitikka lattiata vastaan. Ja Hanna luulee, ett‰ Roosa heittiˆ on nakannut rahan sinne, ett‰ me luulisimme tuota kˆyh‰‰ poika-raukkaa, jonka maantielt‰ korjasimme, roistoksi ja varkaaksi. Voisiko sellaista uskoa kristityst‰ ihmisest‰? Eih‰n tuo miesrukka taivahan nimess‰, ollut h‰nelle mit‰‰n pahaa tehnyt". "H‰n ei ollut mik‰‰n varas -- sen kyll‰ tiesin", sanoi Louise. "H‰n oli ylpe‰ ja kunniallinen! Sellaiset hyv‰t, siniset silm‰t" -- h‰n vaikeni yht'‰kki‰ ja punastui aina korvia myˆden. Etehisen oven ulkopuolella tuskin kolme askelta itsest‰ns‰ n‰ki h‰n pitk‰n, solakan v‰h‰n laihahkon nuoren miehen. T‰m‰ oli loistavasti puettu, n‰ytti hienolta ja ylh‰iselt‰, ja h‰nen ajelluille kasvoilleen n‰ytti samassa levi‰v‰n heiastus punasta, joka peitti pienen vaalea-ihoisen tytˆn poskia. H‰n oli johtanut amtmannia rappuja ylˆs. Vanha herra heng‰hti hetken, ennenkuin astui etehiseen. Sitten nipisti h‰n pikku Louisea poskeen ja esitteli t‰m‰n "‰iti-rouvalle" sivullansa seisovan, hieman arasti ja keinostelevasti katselevan nuoren miehen rakkaana poikanansa, joka tutkintojensa t‰hden oli tehnyt pitk‰n ja hupaisen matkan -- kuten hyv‰sukuisen nuoren miehen tuleekin -- ja joka vasta eilen oli palannut suoraan Bremenist‰. Heti sen j‰lkeen vyˆryi pyˆr‰tuolikin rapuille. Mets‰nvartija oli pyyt‰nyt saada t‰nne tuoda kipe‰n amtmannin rouvan. Nyt otti h‰n tuon heikon pienen olennon ik‰‰nkuin lapsen k‰sivarrellensa ja kantoi h‰net rappuja ylˆs alttaanihuoneeseen, jossa juhlallisesti valmistettu aamiaispˆyt‰ odotti saapuneita. T‰st‰ p‰iv‰st‰ alkoi hauska ja hupaisen seurael‰m‰n aika kartanossa. Itse amtmannikin, joka oli tuntehikas suurelle muutokselle olossaan, hillitsi, niin paljon kuin mahdollista oli, toranhimoansa ja haluansa olla oikeassa -- h‰nen malttamattomat kerskaus-puuskahduksensa toiset suopeasti ja vaitiollen j‰ttiv‰t huomiotta; h‰n olisi kai tukahtunut, ellei olisi saanut parantumatonta himoansa p‰‰st‰‰ ilmi. Kotiin palannut poika antautui kokonaan uuteen toimeensa. H‰n astui viel‰ kerran oppiin ja t‰ll‰ kertaa yksinkertaisen, kunnon kartanonhoitajan luokse. Aikaisin ja myˆh‰‰n oli h‰n mets‰ss‰ ja pellolla ja teki tyˆt‰ kuin p‰iv‰mies, niin ett‰ Pietari Griebel sanoi luulevansa maatilan nyt saavan toisen paremman muodon. T‰ss‰ onnen p‰iv‰paisteessa n‰ytti vanha rouvakin, joka niin kauvan oli ollut vuoteesen kahlehdittuna umpeassa sairashuoneessa, uudestaan el‰v‰n, ja l‰‰k‰ri jo vakuutti h‰nen t‰ydellisesti parantuvan. Iltasin kokoutuivat t‰m‰n pienen seurueen kaikki rakkaat joihin Pietari Griebelkin nyt vaimoneen, lapsineen kuului, sairaan nojatuolin ymp‰rill‰ alttaanibuoneessa, jossa soiteltiin ja juteltiin ja usein viel‰ keskiyˆll‰kin loistivat kirkkaasti kartanon akkunat hiljaisen, juhlallisen mets‰n h‰m‰r‰‰n. Herra Markus siirsi viikko viikolta matkustuksensa ja pikku Louise toivoi liikuttavalla avomielisyydell‰, etteiv‰t laitoksen kouluhuoneet milloinkaan tulisi valmiiksi. H‰n ei en‰‰ soittanut marsseja -- Mendelsohnin "Sanomattomat laulut" sek‰ sellaiset olivat nyt j‰rjestykseen tulleet, mutta viel‰kin mieluimmin lauloi h‰n lempe‰ll‰, neitsyeellisell‰ ‰‰nell‰ns‰: "Mets‰n puihin ma piirt‰‰ tahdon" ja paljon muita, joihin suuri s‰velt‰j‰ aavistettuja toiveita ja salaista lempe‰ on hurmaaviin s‰veliins‰ liitt‰nyt. Ett‰ paljon ja monenlaista salaper‰isyytt‰ oli k‰ynyt t‰m‰n sopusointuisen, onnellisen yhdysel‰m‰n edell‰, ei kukaan n‰ytt‰nyt en‰‰ ajattelevankaan, eik‰ sanallakaan siihen koskettu. Mets‰nvartijakin, joka melkein joka p‰iv‰ k‰vi kartanossa -- herra Markus oli h‰nen ihastukseksensa antanut kaikki kirjastohuoneen aarteet h‰nen k‰ytett‰v‰ksens‰ -- mets‰nvartijakin oli varuillansa, eik‰ milloinkaan p‰‰ssyt h‰nelt‰ huomautusta ajasta, jolloin h‰n huoneessansa oli hoitanut kovasti sairastunutta nuoruuden yst‰v‰‰. Herra Markus nauroi itsekseen ‰lyk‰st‰, paksua rouvaa, joka aina v‰itti "ei olevansa eilisen teeren poikia" -- t‰ll‰ kertaa olivat ter‰v‰t, siniset silm‰t kuitenkin olleet sangen veltot ja pikku ‰iti saattoi viattomuuden suhteen helposti asettua kuudentoista vuotiaan lemmikkins‰ rinnalle. Oli sama ilta, joka nyt oli lopullisesti m‰‰r‰tty tilanomistajan l‰hdˆn edelliseksi -- h‰nen t‰ytyi matkustaa kotiin pit‰m‰‰n huolta kaikesta mik‰ oli tarpeellista majoittamiseen. Kaikki olivat kokoutuneet alttaanihuoneesen. Amtmanni rouvanensa ja Pietari Griebel pelasivat whisti‰; kauniilla morsiamella oli nyt juuri jotain toimittamista teekyˆkin ‰‰ress‰, rouva Griebel levitti voileipi‰ er‰‰n sivupˆyd‰n luona, samalla kun Louise istui pianon ‰‰ress‰ ja sis‰llisell‰ liikutuksella lauloi: "Leponi on pois; syd‰nt‰in vaivaa". Nuori Franz seisoi sein‰n nojalla, niin ett‰ h‰n saattoi katsoa ihastuttavan, vaaleanverisen tytˆn kasvoihin, ja h‰n tekikin sit‰ t‰ydell‰ todella -- h‰n oikein n‰ytti nielev‰n tytˆn silmill‰‰n. Herra Markus lykk‰si hiljaa k‰sivarrellaan voileipi‰ levitt‰v‰‰ rouvaa ja katsahti nuoreen pariin. "Miten olisi, rakkahin kasvatus‰iti, jos Syyskuun 15 p‰iv‰n‰ Tillrodan kirkossa vihitt‰isiin kaksi paria, eik‰ yksi?" "V‰h‰n liian aikaista, herra Markus", vastasi h‰n h‰mm‰stym‰tt‰ ja laski luotansa omantunnon mukaisella tarkkuudella kaikkien taiteen s‰‰ntˆjen mukaan tehdyn voileiv‰n. "Tyttˆni on viel‰ liian nuori, eik‰ kelvollisia kaapioita saa niin yht'‰kki‰ valmiiksi, kuin te luulette. Siihen tarvitaan enempi. Muuten on kyll‰ mieleni mukaan. H‰n on hyv‰, kelpomies, parempaa v‰vypoikaa emme voisi toivoakaan. Ent‰ Louiseni sitten! Terve, raitis ja k‰tev‰ on h‰n, eiv‰tk‰ Griebelill‰ kistut ja laatikot tyhjin‰ ole -- Pietarini ja h‰nen akkansa eiv‰t aikoinaan ole laiskuria olleet ja he ovat ymm‰rt‰neet s‰‰st‰‰. No niin, kuten sanoin, kyll‰p‰ se meitin vanhuksien mieleen olisi, mutta", t‰ss‰ vilkutti h‰n silmi‰‰n viekkaasti hymyillen tilanomistajalle ja kohousi v‰h‰n varpailleen voidaksensa kuiskata h‰nen korvaansa "mutta eikˆ totta, herra Markus, ken olisi luullut t‰t‰, kun tuolla maantiell‰ pistin vehn‰sen palan punaparran k‰teen?" Herra Markus vaivoin pid‰tti nauruansa ja lausui: "Te olette siis saanut selv‰n asiasta?" "No niin, jotenkin -- min‰ ja Louiseni. Ja h‰n sent‰‰n kaikkein ensin. Ensi silm‰yksell‰ tiesi h‰n mist‰ Taavetti olutta osti ja viel‰p‰ vaikka amtmannin poika kymmenen kertaa yht‰ hyvin kuin kerran olisi ajellut punasen partansa. Olisiko voinut sit‰ uskoa, pikku Louise, tuo pieni, viaton olento, joka tuskin on kuoresta viel‰ pujahtanut! Mutta rakkaus tekee katsannon tarkaksi ja hyv‰ksi. Yleiseen on se tavallisesti sokea ja kuuro kaikessa, mik‰ siihen seikkaan koskee -- rakkauteen, tarkoitan, eik‰ huomaa mit‰‰n kunnes itse t‰ydell‰ todella on asiaan sekoittunut -- mutta eih‰n toisin ollut teid‰n ja amtmannin piiankaan laita, vai miten, hyv‰ herra Markus?" End of the Project Gutenberg EBook of Amtmannin Maria, by E. Marlitt *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AMTMANNIN MARIA *** ***** This file should be named 25011-8.txt or 25011-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/5/0/1/25011/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.