Aarniometsän sydän

The Project Gutenberg EBook of Aarniomets‰n syd‰n, by Charles G. D. Roberts This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Aarniomets‰n syd‰n Author: Charles G. D. Roberts Posting Date: June 13, 2013 [EBook #8451] Release Date: July, 2005 First Posted: July 12, 2003 [Last updated: September 25, 2021] Language: Finnish *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNIOMETSAN SYDAN *** Produced by David Starner, V-M ÷sterman, Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team. AARNIOMETSƒN SYDƒN Kirj. Charles G. D. Roberts Suomentanut I. K. Inha Porvoossa, Werner Sˆderstrˆm Osakeyhtiˆ, 1916. SISƒLLYS. I. Polkua vaanivat silm‰t II. Raivion mˆkki III. Kyl‰kunnasta karkotetut IV. Miranda ja mets‰n piilev‰ kansa V. Kroof, se iso em‰karhu VI. Mirandan pyhitys mets‰lle VII. Yst‰vykset VIII. Kirves ja sarvet IX. Pax Mirand‰ X. Filistealaisten pakoon ajo XI. Miranda ja nuori Taavi XII. Nuori Taavi raiviolla XIII. Lypsyaikana XIV. Hirvien hirnunta kuutamolla XV. Riistapaisti XVI. Kuolema v‰h‰n el‰m‰n edest‰ XVII. Koskien pauhussa XVIII. Vieraan tihutyˆ I LUKU. Polkua vaanivat silm‰t. Ei velton lauhkea kuten kes‰isen puutarhan hiljaisuus, joka suotaa vihantiin varjoihin lehv‰kattojen l‰pi, vaan j‰me‰, valppaasti ja salaper‰isesti odottava, oli aarniomets‰n hiljaisuus. Se oli ik‰‰nkuin avara lasikupla, niin hienon ohueksi puhallettu, ett‰ pienikin ‰‰ni, jos se vain olisi voinut koskettaa ennakolta m‰‰r‰tty‰ mystillist‰ kielt‰, olisi saanut sen ryskyen raunioiksi sortumaan. Siit‰ huolimatta se oli s‰rˆ‰k‰‰n saamatta vallinnut kautta sukupolvien, muuttanut omaksi laadukseen kaikki semmoiset harvinaiset ja ep‰johdonmukaiset h‰iriˆt kuin pantterin et‰isen kiljunnan taikka kapuavan p‰hkin‰nakkelin hoikan laulun, vaiteliaan hirven pitk‰t juhlalliset huudot, jotka el‰in kahdesti tai kolmasti toistaa lokakuun ympyri‰isen kuun alla, taikka jonkun suuren tuulen raskaan jymyn pet‰jien, koivujen ja hemlokkien [Hemlokki (_Abies canadensis_) on kanadalainen jalokuusi. (Suom. muist.)] loitoissa latvoissa. Harvat ja kaposet olivat ne auringons‰teet, jotka maahan saakka tunkeutuivat n‰iden korkeiden latvain lomitse. Se ilma, joka hiveli ruskeanviheri‰in varjojen solia, oli ihmetelt‰v‰n kirkasta, sit‰ ei samentanut mink‰‰nlainen pˆly- tai hˆyrytuhru. Sen lumoava l‰pikuultavuus kerrassaan petti silm‰‰, joka ei ollut siihen syntynyt ja kasvanut; se sai et‰iset lehv‰t n‰ytt‰m‰‰n l‰heisilt‰ ja l‰heiset oksat ep‰todellisilta, sekotti kaikki perspektiivit ja uskotteli aivan tutuissa ja ilmeisiss‰ asioissa olevan keijumaista narripeli‰. Huono ja kauan k‰ytt‰m‰tˆn oli mets‰n l‰pi kulkeva polku. Toisin paikoin olivat sammalet ja maassa suikertavat viinikˆynnˆkset sen kerrassaan peitt‰neet, niin ett‰ se vain mets‰nhakkaajain veist‰mist‰ pilkoista voitiin erottaa kymmenist‰ muista eri tahoille haarovista reitin tapaisista aukeamista. Mutta juuri t‰ss‰, jossa se nousi pitk‰‰ loivaa rinnett‰, oli veden juoksu pitkin polun matalaa kourua v‰hin pit‰nyt paljaina sen kuluneita kivi‰. Ja sit‰paitsi, vaikka ihmisen kuluttava jalka olikin j‰tt‰nyt sen niin monen sulan ajaksi tallaamatta, niin ei se kuitenkaan milloinkaan joutunut aivan k‰ytt‰m‰tt‰ olemaan. Polku, joka kerran on kunnolla auki kulunut monen kulkijan j‰ljilt‰, s‰ilytt‰‰ sitten melkein ainaiseksi lumousvoimansa jokaiseen jalan kulkijaan. T‰m‰ vanha polku palveli Kroofin, suuren naaraskarhun latuskoja k‰mmeni‰, kun se astua lˆntysteli puolikasvuisen penikkansa keralla kauas vuorille, n‰ytt‰‰kseen j‰lkel‰iselleen parhaat mustikkamaat. Ja polku vieh‰tti puoleensa myˆskin Ten-Tine karibun, [Pohjois-Amerikan peuraa sanotaan karibuksi intiaaneilta lainatulla sanalla. (S. m.)] kun se opasti hoikkia naaraitaan Kuah-Davikin lepikkˆsoihin laitumia etsim‰‰n. T‰n‰ syyskuun iltap‰iv‰n‰, hiljaisuuden avosilmin odotellessa, lent‰‰ vikerti polkua pitkin ‰kki‰ sepelpyy. Se k‰vi istumaan oksan vekaralle, kurkotteli kaulaansa ja k‰‰nteli p‰‰t‰‰n puoleen ja toiseen, kurkistellen pyˆreill‰ lasihelmisilmill‰‰n ja j‰ykistyen sitten liikkumattomaksi, niiden taulain n‰kˆiseksi, joita puu oli t‰ynn‰‰n. Tuossa tuokiossa alkoikin hiljaisuuteen sekaantua l‰hestyv‰‰ jalanastuntaa, saapasnaulain raskasta kilkett‰ kiviin. Polkua tulla kompuroi voimallisilla, vaikka tyˆl‰ill‰ askelilla suuri harmahtava mies, yll‰‰n harmaat kotokutoiset vaatteet. Housunlahkeet oli ep‰tasaisesti pistetty saapasr‰hj‰in varsiin; p‰‰ss‰ oli veltto monessa liemess‰ virunut huopahattu, joka oli kerran ollut ruskea; vyˆll‰ helkkyi iso puukko karvap‰‰rm‰isess‰ nahkatupessaan; ja olalla oli kirves, jonka p‰‰ss‰ killui iso mytty. T‰m‰ oli kiedottu r‰hj‰‰ntyneeseen ja paikattuun kirjavaan peittoon ja tuon tuostakin siit‰ kuului ponnetonta, ik‰‰nkuin l‰kkipeltiastiain r‰min‰‰. Toiselta puolelta pisti esiin paistinpannun musta kahva, puoleksi sanomalehtiin k‰‰rittyn‰. Jos Taavi Titus olisi ollut mets‰st‰j‰ tai ansain viritt‰j‰, "tr‰pperi", niin h‰nell‰ tietenkin olisi ollut pyssy. Ja vaikkapa h‰n olisi ollut kaupunkilaisia, kyl‰nmiehi‰ tai vain pienen maatalon omistaja, niin hyv‰n huolen h‰n olisi pit‰nyt kunnon aseista, ennenkuin l‰hti tunkeutumaan p‰iv‰matkan p‰‰h‰n ikimetsien syd‰meen. Mutta h‰n oli tukkimiehi‰, eik‰ siis kuulunut kokonaan mets‰lle eik‰ aivan aukeillekaan maille. Talvensa h‰n vietti aivan syvimmill‰ saloilla tukkileiriss‰ vertaistensa keralla, hengenpitimin‰‰n suolattu sianliha, pavut ja kuuma leip‰; h‰n oli silloin p‰iv‰n pitk‰n uupumattomine kirveineen liian uutterassa tyˆss‰, joutuakseen sotimaan mets‰n karvallista ja hˆyhenellist‰ kansaa vastaan. Kes‰t h‰n oli auran ja viikatteen parissa kyl‰kunnassa pienell‰, puoleksi raivatulla palstallaan. H‰n ei siis tuntenut tappamisen halua, sen enemp‰‰ kuin pelonkaan vaistoa, kun h‰n puolueettomana ja v‰linpit‰m‰ttˆm‰n‰ kulki n‰iden hiljaisten, vaikk'ei silti elottomain maisemain halki. Elottomia ne eiv‰t olleet, sill‰ aarniomets‰ll‰ oli omat, tosin piilev‰t asukkaansa. Vaikka t‰m‰ vakavan n‰kˆinen vanha tukkimies olikin huomaavainen ja tarkkan‰kˆinen ja mets‰n el‰m‰‰n perehtynyt, niin ei h‰n ymp‰rˆiv‰ss‰ levossa n‰hnyt olevan muuta kuin puunrunkoja, kaatuneita lahoja ruhoja, sammalm‰tt‰it‰ ja sekavia pensastiheikkˆj‰. H‰n oli havainnut, -- ja sit‰p‰ ei ensikertalainen havaitsekaan, -- erotukset valkokuusen, mustan kuusen ja jalokuusen, harmaan koivun ja keltaisen koivun, [Suomennamme nimet kirjailijan k‰ytt‰mist‰ amerikkalaisista nimityksist‰, vaikka ne ovatkin h‰‰lyv‰t ja voivat tarkottaa eri muunnoksia. "Valkokuusi" on _Picea canadensis_, jolla on lyhyet sinivihre‰t neulaset ja hoikat k‰vyt; "musta kuusi" _Picea mariana_, hoikka leve‰oksainen, tummanvihre‰ puu, jolla on taajat havut ja munuamaiset k‰vyt. Keltakoivulla, _Belula lutealla_ on harmaa tai keltainen kiilt‰v‰ tuohi ja vaaleanruskea puuaine. Mit‰ lajia "harmaa koivu" tarkoittaa, sit‰ on vaikea sanoa. Sek‰ koivuja ett‰ kuusia ja jalokuusia (_Abies_) on Pohjois-Amerikassa hyvin monta lajia. (Suom. muist.)] lehmuksen ja heisipuun v‰lill‰; ja j‰k‰list‰, joita oli kasvanut veistettyjen pilkkojen reunoihin, h‰n vaistomaisesti osasi lukea niiden kasvukausien luvun, jotka olivat n‰it‰ vanhoja, viitoiksi veistettyj‰ kirveen arpia pienennelleet. Mutta kaikista n‰ist‰ mets‰tiedoistaan huolimatta h‰n luuli olevansa yksin. H‰n ei aavistanutkaan ett‰ h‰nt‰ vaanivat monet silm‰t. H‰nen matkansa toden teolla oli hyvin monen el‰v‰n olennon huomion polttopisteen‰. Ne piileksiv‰t katseet, jotka h‰nen liikkeit‰‰n seurasivat, olivat toiset pelokkaan vihamielisi‰, toiset voimattoman kostonhimoisia, toiset v‰linpit‰m‰ttˆmi‰; mutta kaikki vierastelevia. Kaikki olivat yht‰ mielt‰ siit‰, ett‰ oli paras pysy‰ n‰kym‰ttˆm‰n‰; kaikki sen vuoksi noudattivat j‰rk‰ht‰m‰tˆnt‰ liikkumattomuutta ja noin sanoaksemme upposivat yleiseen ‰‰nettˆmyyteen. Sepelpyy, laajalti kulkenut lintu, joka tunsi kyl‰kunnat ja niiden tuimat vaarat, piti miest‰ silm‰ll‰ harmistuneen pelokkaana. Ei se ilman tarkotusta lent‰‰ vikert‰nyt polkua pitkin niin suurella melulla, varottaen kaikkea mets‰kansaa. Se pelk‰si t‰m‰n harmaan ihmisolennon ilmestymisen ehk‰ tiet‰v‰n, ett‰ pian tulisi niit‰ pitki‰ mustia keppej‰kin, joista pˆll‰hti savua ja l‰hti kova ‰‰ni, kun niill‰ jotakuta osotettiin. Se piilotteli itse‰‰n, kunnes sen ruskeat pilkulliset hˆyhenet olivat melkein yht‰ istuinpaikan t‰pl‰isen ruskean kuoren kanssa; mutta vikkel‰t silm‰t tarkkasivat kaiken aikaa muukalaisen v‰hint‰kin liikett‰. P‰hkin‰nakkeli, joka oli k‰vellyt pet‰j‰n pystysuoraa runkoa suoraan korkeutta kohti, j‰hmettyi muukalaisen askelien ‰‰nest‰ ja kurkisti h‰nt‰ tiukasti puunrungon takaa. Sen silm‰ oli kuin musta kysyv‰ piste. Se ei ollut viel‰ milloinkaan n‰hnyt mit‰‰n t‰m‰n kˆmpelˆn ja hitaasti liikkuvan olennon kaltaista, mutta se tiesi, ett‰ t‰m‰ olento oli vaarallinen. Pieni liuskeenkarvainen p‰‰, joka ter‰v‰kulmaisesti ulkoni kuoresta, ei n‰ytt‰nyt sen kummemmalta kuin oksan tyng‰lt‰ tai k‰‰v‰lt‰; mutta t‰ll‰ oksan tyng‰ll‰ oli se kumma tapa, ett‰ se tasaisesti kiersi puun ymp‰ri sit‰ myˆten kuin tukkimiehen matka edistyi, niin ett‰ kulkija oli alati n‰kyviss‰. Yht‰ uteliaina, mutta pelosta v‰risten, tirkisteli h‰nen kulkuaan kaksi tarkkaavaista mets‰hiirt‰ skunkin kaalin leve‰n lehden alla istuen tuskin puolen sylen p‰‰ss‰ polusta. Toisen viikset koskivat toisen kuonoon, johtaen siihen kauhun syk‰yksi‰ ja v‰ristyksi‰ sen mukaan kuin mies tuli l‰hemm‰ksi, yh‰ l‰hemm‰ksi, kohdalle -- ja meni ohitse. Hiiret eiv‰t olisi rikkoneet heimonsa ensim‰ist‰ perint‰tietoa vastaan, -- ett‰ se, joka istuu hiljaa, istuu n‰kym‰ttˆm‰n‰kin -- ellei sokea, mist‰‰n v‰litt‰m‰tˆn saappaankorko olisi kerrassaan uhannut niit‰ musertaa. V‰h‰n kauempana polusta, levi‰v‰n rautapuutiheikˆn [Pohjois-Amerikassa on sangen monta sellaista puulajia, jota kovan syyaineensa vuoksi sanotaan "rautapuuksi". (Suom. muist.)] alla, kyykki j‰nis ruskahtavalla sammalpohjalla, korvat aivan littein‰ selk‰‰ pitkin. Sen silm‰t vahtivat inholla jopa melkein uhmalla t‰t‰ raskasta suurta olentoa, joka liikkui niin suurilla ponnistuksilla ja semmoisella melulla. "Tuo ei ainakaan", ajatteli j‰nis halveksien, "p‰‰sisi vihollistaan pakoon". Vieno ilman henki, joka huomaamatta huokui kautta mets‰n, toi miehen hajua j‰nˆn piilopaikkaan, ja sai t‰m‰n herk‰t sieraimet nopeasti liikkumaan inhon tunteesta. Mutta ‰kki‰ tuli tuoksaus toistakin hajua; ja j‰nˆ n‰ytti samalla k‰pertyv‰n puolta pienemm‰ksi, sierainten j‰ykistyess‰ suuriksi. Se oli portimon haju-j‰nikselle ilmetty kalman tuoksu. Mutta se haihtui silm‰nr‰p‰yksess‰, ja silloin j‰nˆn tarkka silm‰ n‰ki, mist‰ se tuli. Sill‰ toisin kuin kaikki muu mets‰kansa liikkui portimo. Se kulki tasajalkaa miehen kanssa, parin sylen p‰‰ss‰ polusta. Mutta niin hyvin sen v‰rit sulivat ymp‰ristˆˆn, niin varjomainen oli sen liikunto ‰‰nettˆm‰ss‰ siroudessaan, ettei mies sit‰ kertaakaan huomannut. Portimo tuijotti tunkeilijaan h‰ijyll‰ vihalla, mutta ison tukkimiehen onneksi eiv‰t portimon voimat, vaikkapa olivatkin valtavat el‰imen ruumiinkoon suhteen, kuitenkaan olleet mink‰‰n arvoiset sen h‰ijyyn sisuun verraten. Muutoin olisikin tukkimiehen matka p‰‰ttynyt siihen paikkaan ja kirjava mytty olisi j‰‰nyt polulle hiirien viikkoiseksi ihmeeksi. Portimo kulki nyt minkin [minkki (_Putorius visson_) on portimoa paljon suurempi. Sen varpaiden v‰liss‰ on uimar‰pyl‰t. Paitsi kaloja se syˆ mielell‰‰n kanoja. (Suom. muist)] viel‰ l‰mpˆisen hajun poikki, jonka vuoksi se heitti sikseen tukkimiehen turhan vahtimisen ja k‰‰ntyi inhoten toisaanne. Se vihasi minkki‰ ja ihmetteli, mit‰ asiaa mokomalla kalansyˆj‰ll‰ oli l‰hte‰ niin kauas vedest‰. Ei se juuri pel‰nnyt -- harvalle el‰imelle pelko on niin tuntematon kuin portimolle -- mutta sill‰ oli viel‰ h‰ijyss‰ pikkusyd‰mess‰‰n ripponen j‰rke‰ ja se tiesi, ett‰ minkki oli melkeinp‰ yht‰ pahasisuinen kuin se itsekin ja l‰hes kolme kertaa isompi. Vanhan polun yli kallistui saarni ja saarnen sammalisesta haarasta v‰ijyi kulkijain askelia kaksi haaleata keltaisenvehre‰‰ silm‰‰, ter‰t hienoina mustina rakoina. Ne silm‰t olivat pyˆre‰ss‰ karvaisessa p‰‰ss‰, joka oli painautunut aivan oksaan kiinni ja v‰h‰n kurkotti sen ylikin. Suipot tupsukkaat korvat olivat niuhassa pitkin pyˆre‰t‰ ruskeata p‰‰t‰. Nelj‰ partaveitsikyntt‰ oli vihaisesti tunkeutunut oksan kuoreen; sill‰ villikissa tiesi -- ehk‰ oli jollain salaper‰isell‰ tavalla saanut t‰m‰n tiedon et‰iselt‰ heimolaiseltaan, kotilieden ja kotikynnyksen kukkujalta -- ett‰ ihminen se oli kaiken mets‰kansan ainoa voittamaton vihollinen. Julmasti sit‰ himotti hyp‰t‰ miehen kumartuneeseen niskaan, aivan kirjavan mytyn ja ruskean hatunlierin rajaan, josta se hohti punakkana ja suojattomana. Mutta villikissa, Pohjois-Amerikan pienempi ilves, oli paitsi julmaa luontoaan perinyt hyv‰n annoksen varovaisuuttakin, ja tukkimies sai astua kompuroida edelleen h‰iritsem‰tt‰ ja v‰h‰‰k‰‰n aavistamatta sit‰ viheri‰ist‰ vihan liekki‰, joka paahtoi h‰nen niskaansa. Aivan toisenlainen oli se katse, joka seurasi l‰hell‰ polkua olevasta pime‰st‰ notkelmasta pienen pˆkkˆryteikˆn keskelt‰. Siell‰ oli Kroof karhu viile‰ss‰ h‰m‰ryydess‰ takajaloillaan istuen ja mahtavaa ruumistaan puolesta toiseen h‰‰lytellen sek‰ joskus pyyhk‰isten pois s‰‰sken kuononsa herkk‰tuntoisesta k‰rjest‰. Kroofilla ei t‰n‰ kes‰n‰ ollut penikkaa per‰ss‰‰n juoksemassa ainaisena huolena ja murheena. Tuntikauden se oli n‰in mukavasti h‰‰lynyt, tuntematta pelon tai himon tai harminkaan h‰iriˆit‰; mutta kuullessaan mets‰kanan varottavan vikerryksen ja naulapohjaisten saappaitten kilkkeen, oli se paikalla j‰ykistynyt kuin isoksi ruskeaksi kannoksi itsekin. Pienet punaiset silm‰t seurasivat vierasta ja n‰yttiv‰t vilkuttavan. Se oli n‰hnyt ihmisi‰ ennenkin eik‰ heit‰ pahoin pel‰nnyt, enemp‰‰ kuin erikoisesti vihannutkaan. Mutta kun se kammosi turhia ik‰vyyksi‰, niin ei se huolinut tunkeutua heid‰n huomioonsa ja sen vuoksi se noudatti mets‰n tapaa ja pysytteli ‰‰neti. Mutta karhu on hyvin paljon inhimillisempi mets‰n kaikkea muuta karvaista kansaa, taipuvaisin ja suvaitsevaisin, v‰himm‰n ymp‰ristˆns‰ orja. Ja sill‰ on lis‰ksi suuri annos huumoria, tuota inhimillisint‰ kaikista lahjoista; ja Kroofia huvitti, sill‰ se tunsi t‰m‰n harmaapukuisen oudon miehen yhdeksi niist‰ meluapit‰vist‰ mets‰nhakkaajista, joiden leirist‰ kaukaa Kuah-Davikin rannalta se viime talvena oli puhaltanut moniaita sangen tyydytt‰vi‰ sianpaisteja. Sit‰ yritti j‰lleen hupaisesti keikututtaa t‰m‰n mieleen muistuessa, mutta se ei olisi oikein k‰ynyt yhteen muitten lahokantojen kanssa ja sen vuoksi sai keikuttaminen j‰‰d‰ sikseen. Kroofin p‰‰h‰n juolahti, ett‰ mit‰h‰n jos yhdell‰ k‰mmenen l‰im‰yksell‰ rep‰isisi kirjavan mytyn oudon miehen olalta ja katsoisi, eikˆ siin‰ olisi kaikenlaista hyv‰‰ tavaraa, ehk‰p‰ siankin paistia; mutta t‰m‰kin oikullinen p‰‰h‰npisto sai j‰‰d‰ sikseen. Vasta kun se oli n‰hnyt miehen kulkevan polkua pois pitk‰‰n matkaan ja katoavan m‰en toiselle rinteelle, se syv‰ll‰, omia asioitaan muistelevalla mˆr‰hdyksell‰ j‰lleen k‰‰nsi huomionsa s‰‰skiin, jotka olivat sill‰ v‰lin saaneet selville karhun kuonon kaikki hell‰t kohdat. N‰m‰ edellisill‰ sivuilla mainitut olivat vain muutamia niist‰ polun vaanijoista, jotka itse n‰kym‰ttˆmin‰ silmill‰‰n mittailivat aarniomets‰‰n tunkeutuvaa miest‰. Pitkin matkaa h‰nen joka askeleensa hyvin huomattiin. Mutta ei h‰n olisi astunut niin turvallisena ja mist‰‰n v‰litt‰m‰tt‰, jos h‰n olisi tiennyt, ett‰ hiljattain, edellisen‰ vuonna, pantteriparikunta oli muuttanut n‰ille maille ja anastanut l‰heisen vuoren rinteest‰ tyhj‰n pes‰n. Eip‰ suinkaan, vaan kirves olisi heilunut vapaana ja silm‰t olisivat etsien tutkineet jokaisen tien p‰‰ll‰ riippuvan oksan; sill‰ ei kukaan tiennyt paremmin kuin Taavi Titus ukko kuinka vaarallinen vihollinen ruskeankeltainen pohjoinen pantteri on. [Puumaa (_Felis concolon_) sanotaan Pohjois-Amerikassa yleiseen "pantteriksi" ja "vuorijalopeuraksi". Nykyisin sit‰ Pohjois-Amerikassa tavataan harvoin, tuskinpa ensink‰‰n niiss‰ seuduissa, joissa t‰m‰ kertomus liikkuu. (Suom. muist.)] Mutta pantteriparikunta sattui paraillaan mets‰st‰m‰‰n vuoren takana, Kuah-Davikin matalassa laajamets‰isess‰ laaksossa. Asiain n‰in ollen ei vanhaa tukkimiest‰ kaikkien v‰ijyj‰in puolelta, jotka h‰nt‰ silmill‰‰n seurasivat, uhannut sen suurempaa vaaraa, kuin mik‰ kimalti neljist‰ pienist‰ kirkkaista silmist‰ korkealta vanhan pet‰j‰n latvahaarasta. Pieneen salareik‰‰n oli sinne kuin lapsenkamarin ikkunaan ryhmittynyt nelj‰ nuorta sile‰t‰ oravanp‰‰t‰, ja n‰itten mielenkiintoa sanomattomasti her‰tti se kumma el‰in, joka niin raskaasti astua tˆmisteli heid‰n allaan. Jos ne olisivat olleet kyl‰kunnan oravia, niin ne ep‰ilem‰tt‰ olisivat huutaneet kimakoita huomautuksiaan, suoraan sanoen haukkuneet h‰nt‰, sill‰ orava harrastaa avomielist‰ puhetta. Mutta oleskellessaan aarniomets‰n asuinmailla oravakin oppii hillitsem‰‰n itsens‰; ja jos nuori orava t‰ss‰ ymp‰ristˆss‰ olisi rupattanut kovalla ‰‰nell‰ vaikkapa omassa pes‰ss‰‰n, niin olisi siit‰ voinut olla hyvinkin ratkaisevia seurauksia. Kun vanha tukkimies oli niiden n‰kˆpiirist‰ kadonnut, niin kaikki nelj‰ p‰‰t‰ katosivat pes‰n myskille tuoksahtaviin syvyyksiin ja siell‰ pohdittiin t‰t‰ kummaa aivan hiljaisin kuiskauksin. Tukkimiehen matkaa tehdess‰ ja maata mitatessa pitkill‰ laahustavilla askelillaan polku v‰hitellen laskeutui seutuun, jossa puiden seassa oli kosolta sammaltuneita paasia. Pian alkoi sitten syd‰nmets‰n kirkas ruskeanvihre‰ h‰m‰ryys edest‰ p‰in vaaleta ja ilmasta h‰vit‰ kaarnan ja mullan tuoksu. Vastaan henki sarahein‰n lauhaa vaatimatonta tuoksua; ja puut alkoivat harveta, ja matkamies tuli mets‰st‰ j‰rven rannalle. Veden pinta loittoni helmeilev‰n kirkkaana haaleanviheri‰isen kaislikon reunasta ja vastaranta seisoi tummana kalpeata hikist‰ taivasta vastaan. Kivenheiton p‰‰ss‰ kaislikosta kohosi pieni paljas musta kalliosaari ja sen p‰‰ss‰ souteli veden hohteessa j‰‰kuikan musta yksin‰inen muoto. Kun tukkimies tuli puiden seasta aukealle ja h‰nen myttyns‰ v‰rit sattuivat kuikan silm‰‰n, niin lintu upotti itsens‰ syvemm‰lle veteen, jotta n‰kyiv‰t vain pysty kaula ja vaajamainen p‰‰. Sitten se leve‰n nokkansa avaten p‰‰sti selitt‰m‰ttˆm‰n ja h‰mm‰stytt‰v‰n naurunr‰h‰kk‰ns‰ -- joka oli kuin hiljaisuuden h‰v‰isemist‰, mutta samalla varotushuuto kaikille j‰rven piirin asukkaille. J‰‰kuikka oli n‰hnyt ihmisi‰ ennenkin ja se halveksi heit‰, ja sit‰ huvitti julistaa maailmalle uhmaansa. Se halveksi jopa niit‰ pitki‰ mustia sauvojakin, jotka savusivat ja paukahtelivat, kun ihmiset niit‰ ojentelivat; sill‰ olipa se er‰‰ss‰ toisessa j‰rvess‰, joka oli kyl‰kuntaa l‰hemp‰n‰, oppinut sukeltamaan samalla kun n‰ki leimauksen, ja siten v‰ist‰m‰‰n niit‰ joutavanp‰iv‰isi‰ r‰iskivi‰ siruja, joita sauvasta lensi. Tukkimies ei kuikalle suonut ensim‰ist‰ sen enemp‰‰ kuin toistakaan ajatusta, vaan kiirehti aukealle tultuaan askeleitaan. Polku kulki nyt jonkun matkaa pitkin j‰rven sivua, kunnes ranta k‰vi korkeammaksi ja ryhmyisemm‰ksi, ja kallioniemen takana siihen purkautui meluava joki, joka tyˆnsi vaahtoviiruja ja pitki‰ kareita j‰rven tyynen pinnan poikki. Kallioniemell‰ seist‰ tˆrˆtti kalpea, myrskyjen huuhtelema kelopuu, joka oli ollut vihanta pet‰j‰, ennenkuin sen salama silpoi. Sen murtunutta latvaa valkeap‰‰-kotka paraillaan k‰ytti pes‰nsijakseen. T‰m‰ suuri lintu k‰‰nsi outoa kulkijaa kohti vihaiset keltaiset silm‰t -- julman n‰kˆisen, kuperan otsan alaiset silm‰t -- ja kurkotti pitk‰lle litte‰lakista k‰‰rmem‰ist‰ p‰‰t‰‰n h‰nt‰ tutkiakseen. Se avasi nokkansa raatelevan sirpin ja kiljasi h‰nelle -- kiljasi kolme kertaa mielens‰ mukaisin v‰liajoin. Sitten matkamies j‰lleen katosi mets‰n h‰m‰ryyteen ja kopea lintu pˆyhisteli hˆyheni‰‰n voiton ylpe‰n‰. Polku puuttui nyt joen seuraan, j‰tt‰‰kseen sen kuitenkin heti ja sukeltaakseen nuoren balsamikuusikon uumeniin. Kun matkamies oli kulkenut t‰m‰n sulotuoksuisen alueen l‰pi, niin j‰i joen masentunut kohina h‰nen taakseen ja mets‰ sai takaisin jylh‰t s‰vyns‰. J‰lleen mies vakaasti astua taputti tuntikauden, alkaen yh‰ enemm‰n muistella kantamustaan, ja yh‰ v‰hemm‰n ja v‰hemm‰n v‰litt‰‰ ymp‰ristˆist‰‰n; ja uuden tunnin v‰ijyiv‰t h‰nen jokaista askeltaan oksilta ja viidakoista hartaat tuijottavat silm‰t. Sitten mets‰ taas p‰iv‰nvalon voittaen jakautui. Matkamies tuli raivion v‰lj‰lle autiolle aukeamalle; tunkeutui takertuvien karhunmarja- ja vatukkapensaiden l‰pi, jotka mets‰n ja aukean v‰lill‰ kasvoivat puolueettomana vyˆhykkeen‰; etsi tiens‰ pitk‰n aution laidunmaan palaneiden kantojen ja tulipunaisten kuloruohojen [kuloruoho (_Erachthites hieracifolia_), er‰s amerikkalainen rikkaruoho, joka rehottaa palaneilla mailla] l‰pi; ja heitti maahan myttyns‰ kaikkein yksin‰isimm‰n mˆkin eteen, mit‰ h‰n oli koskaan sattunut n‰kem‰‰n. II LUKU. Raivion mˆkki. Mustana ja j‰ykk‰n‰ suojasi mˆkki‰ l‰helle ulottuva niemeke kuusimets‰‰ pohjan puolelta, mutta kolmelle muulle suunnalle siit‰ oli kolkkoa kaljua raiviota, joten paikka n‰ytti kyll‰kin paljaalta. Ei ainoakaan pensas eik‰ vesa verhonnut vankkain hirsisein‰in alastomuutta, ja irtaantuva kaarna riippui pitkin‰ riekaleina, jotka kolkosti lepattivat joka tuulenpuuskassa. Joku haalea pitk‰r‰‰syinen rikkaruoho vain hankasi harvoja vaalean harmaita siemenkotiaan alimpiin hirsiin. Karkeatekoinen lautaovi retkotti saranoillaan puoliavoinna. Kynnys oli pitkin reunojaan lahonnut ja siin‰ irvisti leve‰ rako; ja pitkin rakoa kasvoi p‰‰rme ruohoa, jonka Taavi-ukon kirjava mytty armotta lakosi. Molempien v‰h‰isten akkunain puitteissa oli viel‰ lasin palasia -- ja vahvalta h‰m‰h‰kin verkkoja ja n‰iden kokoomaa tomua ja kuihtuneiden hyˆnteisten j‰‰nnˆksi‰. Leve‰r‰yst‰inen katto, joka oli hyvin rakennettu halotuista kedrilaudoista ja kahteen kertaan tuohella peitetty, n‰ytti vastustaneen vuodenaikain hyˆkk‰yst‰ urhoollisella rintamalla, sill‰ siihen ei ollut tullut montakaan aukkoa. Kolmisenkymmenen askeleen p‰‰ss‰ oli pihamaan toisella puolen toinen huone, joka oli matalampi ja karkeampitekoinen, ja sen katto oli osaksi luhistunut. Se oli ollut karjan huoneena ja sen etel‰sein‰ll‰ oli paaluista ja punotuista kuusenoksista tehty r‰nstynyt vaja. Navetta oli rakennettu p‰‰rakennuksesta v‰litt‰m‰tt‰, miten tasanne sattui kulkemaan, sill‰ perustuksille oli ollut vaikea lˆyt‰‰ tasaista maata. Sen ymp‰rill‰ kasvoi joka puolelle pitk‰‰ karkeata hein‰‰, joka nyt kellastuneena kahisi kuivuuttaan; se oli it‰nyt siemenist‰, joita oli vuosien kuluessa rakojen kautta varissut parvessa s‰ilytetyst‰ hein‰st‰. Molempain rakennusten v‰limaa ja mˆkin oven ymp‰ryst‰ monta sylt‰ laajalti oli lahoavan lastukon peitossa, jonka l‰pi suolahein‰ ja ratamo, kovapintaisimmat kyl‰kunnasta tulleista siirtolaisista, yh‰ viel‰ levein‰ ja tympein‰ tunkivat toukoaan ja anastivat maata. Pihan toisella puolella ulkohuonerivin vieress‰ oli parireen r‰nstynyt runko, ruostunut rauta-antura yhdest‰ jalaksesta irti kiskottuna; ja pihamaan keskell‰, jossa oli vahvimmalta lastukkoa, joten ratamoiden oli siin‰ vaikein p‰‰st‰ juurtumaan, makasi haljennut pˆlkky, jonka arvet todistivat muualle muuttaneen kirveen voimaa. Vanhalta tukkimiehelt‰ p‰‰si syv‰ huokaus t‰m‰n mittaamattoman autiuden painostuksesta. H‰nen katseensa kierteli rikkaruohoisia kentti‰, jotka jo kauan olivat olleet mahoina, ja kulki poikki ep‰tasaisten kannokoitten, joilta siell‰ t‰‰ll‰ loisti kultapiiskup‰lvi‰ ja veripunaisia kuloruoho-l‰ikki‰. H‰nest‰ yksin‰isyys k‰vi yh‰ kaameammaksi n‰iden luvattomilla paikoilla rehottavien v‰ril‰ikk‰in vuoksi, ehk‰p‰ sen vuoksi, ett‰ ne muistuttelivat kotoisempia ja leppe‰mpi‰ n‰kˆj‰. H‰n nojautui kirveeseens‰ ja osotti peukalollaan umpim‰hk‰‰n: "Rupea nyt t‰mmˆist‰kin paikkaa asumaan!" h‰n sanoi miettiv‰isen‰, eik‰ n‰ytt‰nyt paikkaa ensink‰‰n hyv‰ksyv‰n. "Kyll‰ min‰ ensin k‰visin itse katsomassa! Mutta Craigin Kirstiss‰ onkin vaikka kymmenen miehen sisu!" Sitten h‰n kiskasi oven auki, kohottaen sit‰ samalla, saranan rasitusta kevent‰‰kseen, ja astui sitten kurkistellen sis‰‰n. H‰nen niin tehdess‰‰n livahti haarap‰‰sky ulos s‰rkyneest‰ akkunaruudusta. Mˆkiss‰ oli kaksi huonetta, toinen paljoa pienempi toista. Pienemm‰n huoneen laipiona oli r‰yst‰iden tasalle rakennettu parveke, joka oli p‰‰huonetta kohti avoin. P‰‰huoneessa ei ollut laipiota, ei muuta kuin kedrilaudoista ja tuohesta kyh‰tty katto. Id‰n puoleisella p‰‰tysein‰ll‰ oli luonnonkivest‰ tehty hormi, jonka alaosa oli kaarevaksi holvattu, ja holvin alla oli tilava liesi haahloineen ja niskarautoineen. Akkunasein‰ll‰ oli sein‰‰n kiinnitetty lankkupenkki. Laattiammalla oli, pitk‰ sivu liett‰ kohti, kahdesta lankusta kyh‰tty kapea pˆyt‰, jota kannattivat vuolemattomat permantoon upotetut paalut. Siin‰ kulmauksessa, joka oli et‰imp‰n‰ liedest‰, oli v‰lisein‰‰ vastassa matala vuodelaitos, ei muuta kuin pitk‰ laitio, joka oli puoleksi t‰ytetty kuusen ja hemlokin kuivilla punertavilla havuilla. Permanto oli t‰ynn‰‰n lakastuneita lehti‰ ja tuhkaa, jota tuuli oli hajotellut liedest‰. Taavi ukko kulki lattian poikki ja vilkaisi vuoteeseen. H‰n huomasi kuusenhavut toiseen p‰‰h‰n kuovituiksi ja sill‰ tavalla j‰rjestetyiksi, etteiv‰t ne voineet olla ihmist‰ varten. "T‰‰ll‰ on maannut el‰imi‰!" h‰n mutisi. Sitten laskien alas myttyns‰ h‰n kiinnitti huomionsa lieteen, ja pian vanha hormi j‰lleen kauan kest‰neen yksin‰isyytens‰ j‰lkeen sai maistaa kotoisen l‰mmˆn suloa. P‰iv‰ oli jo aivan laskemassa ja tukkimiehen oli n‰lk‰. H‰n avasi likaisen moniv‰risen myttyns‰. Kroof, naaraskarhu, oli ollut aivan oikeassa arvaillessaan, mit‰ mytyss‰ mahtoi olla. Siin‰ oli sianlihaa -- pieni sangen suolainen kimpale; ja pian valko- ja punajuovikkaat viipaleet terhakasti k‰risiv‰t pannussa ja sein‰t ja katto saivat j‰lleen monesta aikaa imaista itseens‰ vanhastaan tuttuja k‰ryj‰. Kirvesmiehen tyydytetty‰ n‰lk‰ns‰ paistetulla sianlihalla ja leiv‰ll‰ ja poltettua pohjaan pienen mustuneen savipiippunsa, oli raivion mˆkki enn‰tt‰nyt peitty‰ yksin‰iseen h‰m‰r‰‰n. H‰n astui ovelle ja katsoi ulos. Valkoinen utu, jota kohosi pitkin mets‰n reunoja, n‰ytti katkaisevan kaiken yhteyden h‰nen ja ihmisten ilmojen v‰lill‰; ja taivaan kupukannelle ilmestyi pitkin v‰limatkoin moniaita isoja juhlallisia t‰hti‰. H‰n sulki oven, pudotti puisen ovenlinkun hakaansa ja nakkasi lieteen muutaman kuivan tikun paremmin n‰hd‰kseen, kun suoriutui levolle. H‰n k‰ytti polttopuita s‰‰stellen, koska Kirsti tullessaan tarvitsisi kaikki. Sitten h‰n otti piipun suustaan, kopautti sen tyhj‰ksi, pyyhki imuketta hihaansa ja pisti laitoksen taskuunsa; riisui jalasta raskaat saappaansa, k‰‰riytyi kirjavaan peittoon, ja kellahti hyv‰ll‰ mielell‰ vuoteeseen sen enemp‰‰ v‰litt‰m‰tt‰ keit‰ siin‰ oli ennen maannut. Tuskin h‰n oli lakannut liikkumasta, kun hiiret tulivat piilopaikoistaan ja alkoivat hypell‰ parvella. H‰nen mielest‰‰n se ‰‰ni oli kodikasta ja hauskaa, ja siihen h‰n nukkui. H‰nen nukkuessaan terveen v‰symyksen syv‰‰ unetonta unta paloi heikko tuli loppuun, riutui kiiluvaksi hiilokseksi, hukkui pime‰‰n. Oli ehk‰ kulunut tunti, kun Taavi ukko kavahti istumaan ‰kki‰ ilmi valveutuneena. H‰n ei voinut k‰sitt‰‰, mik‰ siihen oli syyn‰. Melua ei kuulunut mink‰‰nlaista. Eik‰ h‰nt‰ v‰h‰‰k‰‰n pelottanut. Taavi ukon karaistut hermot eiv‰t tunteneet mink‰‰nlaisia v‰ristyksi‰. Siit‰ huolimatta h‰n aivan yht'‰kki‰ oli ilmivalveillaan, jokainen aistin valppaana. H‰nest‰ melkein tuntui silt‰, kuin olisi mˆkiss‰ jotain outoa. H‰nen ensim‰inen p‰‰h‰npistonsa oli hyp‰t‰ vuoteesta katsomaan. Mutta toinen vaisto sai voiton, ep‰ilem‰tt‰ siit‰ syyst‰, ett‰ h‰n oli viett‰nyt mets‰ss‰ niin suuren osan el‰m‰st‰‰n ja koska sen ilmaukset olivat kaiken p‰iv‰‰ huomaamatta h‰neen vaikuttaneet. H‰n noudatti mets‰kansan ikivanhaa tapaa ja pysyi hiljaa, odottaen saavansa tietoa havaitsemalla. H‰n n‰ki akkunain molemmat himme‰t aukot ja oli kerran huomaavinaan, ett‰ toinen niist‰ hetkeksi h‰visi. T‰m‰ sai h‰net pime‰ss‰ hymyilem‰‰n tuikean hymyn, sill‰ hyvin h‰n tiesi ettei mets‰n asukkaista ainoakaan, ei itse pantterikaan, ollut niin varomaton, ett‰ pienest‰ akkunasta olisi kiivennyt suljettuun huoneeseen, jossa joka puolella tuntui ihmisen tuoretta kammottavaa hajua. Mutta siit‰ huolimatta h‰n kuunteli pysyen aivan hiljaa, kuten t‰m‰ h‰nen tavallinen ymp‰ristˆns‰ oli ammoin opettanut. Hiirien juoksentelu oli p‰‰ttynyt. Ei k‰ynyt tuuli ja pimeys tuntui olevan paljasta korvaa. Samalla ovi hitaasti ja hiljaa narisi, ik‰‰nkuin olisi joku raskas ruumis pehme‰sti sit‰ tyˆnt‰nyt linkkua koetellakseen. Tukkimies ojensi hiljaa k‰tens‰ tapaillen kirveens‰ vartta, joka nojasi vuoteen p‰‰nalaista vastaan. Mutta salpa piti, eik‰ uhkaava salak‰hm‰inen tyˆntely en‰‰ uusiintunut. Sitten kuului aivan katon harjalta raapimista, hiljaista kynsien kalinaa ja k‰p‰li‰ pehme‰sti tassutteli tuohella. T‰m‰ ihmetytti tukkimiest‰; h‰n ei k‰sitt‰nyt, kuinka niiden kynsien ja samettipohjaisten k‰p‰lien omistaja oli voinut katolle p‰‰st‰ mit‰‰n kiipe‰misen kapinaa kuulumatta. Samat pehme‰t askeleet, silloin t‰llˆin raapaisten tai kolauttaen, liikkuivat katolla ylˆs ja alas moneen kertaan; ja kerran kuului ohuen katon l‰pi pienen paussin aikana syv‰ henk‰ys, joka p‰‰ttyi haistelevaan ‰‰neen. Sitten seurasi pehme‰ jys‰hdys lastukolle, ik‰‰nkuin olisi joku raskas el‰in pudonnut. Lumous h‰visi ja Taavi ukko nousi ylˆs vuoteestaan. "Se hypp‰si alas katolta! ilveskissako lienee ollut vai ilveskˆ? Eih‰n panttereita pit‰isi olla n‰ill‰ mailla; vaikka oli se kissan hypyksi raskaanlaista!" h‰n itsekseen puhui, kulkiessaan kirves k‰dess‰ ovelle. Pelk‰‰m‰tt‰ h‰n tyˆnsi oven auki ja katsoi ulos kimmelt‰v‰‰n yˆhˆn. Ilmassa oli mets‰n viileytt‰, autiuden periolemusta ja henke‰. Usvat sakenivat sankoiksi jo kivenheiton p‰‰ss‰ mˆkist‰. H‰n ei huomannut mit‰‰n liikkuvaa. Ei kuullut mit‰‰n ‰‰nt‰. Olkap‰it‰‰n kohauttaen h‰n k‰‰ntyi takaisin, salpasi oven ehk‰p‰ hieman suuremmalla huolella kuin edellisell‰ kerralla, haparoi takaisin vuoteeseensa ja nukkui mist‰‰n v‰litt‰m‰tt‰ aina valkoiseen p‰iv‰‰n saakka. Pitk‰ ja viluisen rusottava valon s‰‰ri kurkisti sis‰‰n s‰rkyneest‰ ruudusta h‰net her‰tt‰en. H‰nen ulos menness‰‰n h‰‰lyi sumu viel‰ valkoisena ja kylm‰n‰ raiviolla ja ruohojen latvat olivat ylt'yleens‰ kastehelmiss‰. H‰n huomasi, ett‰ lastukkoa oli jonkun verran liikuteltu, mutta ei voinut lˆyt‰‰ varsinaista j‰lke‰. Kulkien sitten ruohottunutta polkua, joka nuoren lepikˆn kautta vei l‰hteelle, h‰n lˆysi merkkej‰. Alas l‰hteelle ja siit‰ edelleen mets‰‰n kulki j‰ljet, jotka puhuivat selv‰‰ kielt‰ h‰nen mets‰tieteiselle tutkijasilm‰lleen. Hein‰n oli tallannut, kasteen maahan karistellut ruumis, joka oli melkoisen suuri ja asui l‰hell‰ maata. "Pantteri!" h‰n mutisi otsaansa rypist‰en ja luoden ymp‰rilleen varovaisen katseen. "Kyll‰ Kirstin vaan olisi parempi tuoda pyssy mukanaan!" Kaiken sen p‰iv‰‰ Tituksen Taavi tyˆskenteli mˆkiss‰ ja navettarakennuksessa. H‰n korjasi katon, paikkasi akkunat, kiinnitti oven uudelleen saranoilleen, t‰ytti vuoteen -- ja ne molemmat vuoteet, jotka olivat pienemm‰ss‰ huoneessa -- raikkaasti tuoksuvilla vihannoilla kuusenhavuilla ja aikaansai navettarakennuksessa kerrassaan ihmetelt‰v‰n nuorennuksen. H‰n perkkasi niinik‰‰n l‰hteen ja pilkkoi melko pinon polttopuita. Vanhan lammasvajan, joka oli ulkohuoneen takana, h‰n j‰tti ennalleen, tuumaillen itsekseen: "T‰nne karhujen ja pantterien maahan, viel‰kˆ h‰n tahtoisi t‰nne lampaitakin harmikseen? Kyll‰ Kirstill‰ on t‰ysi tyˆ, jos mieli saada elukkansakin s‰ilym‰‰n!" "Elukoilla" h‰n tarkoitti lehm‰‰ ja h‰rk‰paria, jotka Kirsti kyl‰kunnassa omisti ja jotka Taavi tiesi h‰nen aikovan tuoda mukanaan t‰nne pakopaikkaansa aarniomets‰n keskelle. Kotiutuneena n‰in yksin‰iseen mˆkkiin ja hyvin tiet‰en, ett‰ ovi kesti, Taavi Titus nukkui seuraavan yˆn unien h‰iritsem‰tt‰ illan pime‰st‰ hamaan aamun koittoon vuoteensa miellytt‰v‰ss‰ tuoksussa. Illasta aamuun saakka juoksentelivat hiiret parvella, lepakot lepattelivat r‰yst‰iden ymp‰rill‰, tuntemattomat turkkurit painelivat ruumiillaan ovea taikka pehme‰sti tassuttelivat katolla ylˆs ja alas, mutta ne eiv‰t voineet h‰nen lepoaan h‰irit‰. Sitten mets‰n kesytˆn kansa alkoi oivaltaa n‰m‰ todet totiset, ett‰ ihminen j‰lleen oli ottanut raivion valtoihinsa, ja sana t‰st‰ uudesta maailmanj‰rjestyksest‰ kulki salavihkaa kautta mets‰n. Kun Taavi Titus seuraavana aamuna huolellisesti tutki raivion reunat ja arvaili, paljonko hakoja ja seip‰it‰ tarvittaisiin Kirstin aitaan, samalla suunnilleen arvostellen raivion eekkerialan ja hyv‰ksyen todeten sen hyv‰n ruskean maanlaadun lihavaksi, niin h‰n luuli olevansa yksin‰‰n. Mutta yksin‰‰n h‰n ei silti ollut. Kaikilta aarniomets‰n kulmilta v‰ijyi aprikoivia silmi‰, isoja ja pieni‰, vihaisia ja pelokkaita. III LUKU. Kyl‰kunnasta karkotetut. Myˆh‰‰n samana iltap‰iv‰n‰ saapui Kirsti Craig. H‰nen tulonsa oli oikea majanmuutto. Ensim‰inen ilmoitus tulevien l‰hestymisest‰ oli kumea _t‰nk t‰nk ‰ tonk t‰nk_ lehm‰nkellojen helkkyess‰ polulla, jonka ‰‰nen kuultuaan Taavi-ukko heitti luotaan kirveen ja astua nuhjusti heit‰ vastaan. Sielt‰ kuului pojan huutelua nuorella k‰skyvallalla "hoi! hoi P‰iv‰! hoi T‰hti! menettekˆ siit‰!" ja jonon etup‰‰ ilmestyi samalla mets‰n juhlalliseen outoon porttiholviin. Jonon etup‰‰ss‰ kulki Kirsti Craig itse, pitk‰n‰ ja suorana, lujasti astuen, pitk‰j‰senisen‰, ja puettu h‰n oli siniharmaihin kotokutoisiin vaatteihin, kirkas tulipunainen liina p‰‰ss‰. H‰n talutti sarviin kiinnitetyst‰ nuorasta alistuvan k‰rsiv‰llist‰ mustan ja valkoisen kirjavaa lehm‰‰. H‰nen vasemmasta k‰dest‰‰n piti kiinni pieni keikkuva olento, puettuna punaiseen karttuunihameeseen ja leve‰lieriseen karkeaan olkihattuun, joka oli hiuksilta taap‰in luisunut ja riippui nauhoistaan sel‰ss‰. T‰m‰ oli Kirsti Craigin tyt‰r, viisivuotias Miranda. Tyttˆnen oli ratsastanut suurimman osan matkasta ja oli nyt kiihke‰n‰ mielenkiinnosta uutta kotia l‰hestytt‰ess‰. Aivan h‰nen per‰ss‰‰n seurasi pitk‰sarvinen lempe‰silm‰inen h‰rk‰pari -- P‰iv‰, joka oli vaalea raudikko, ja T‰hti, omituinen punaisen ja mustan kirjava el‰in, jonka otsassa oli monis‰teinen valkoinen l‰ntti. N‰m‰ vetiv‰t raskaasti soutelevalla ikeell‰‰n per‰ss‰‰n kˆmpelˆ‰ tyˆreke‰, jolle oli sidottu Kirstin tavarat ja varastot vaatimattomaan kasaan. T‰hden aaltoilevan kyljen vieress‰ k‰veli hoikka pellavatukkainen kyl‰n poika, k‰dess‰ pitk‰ h‰rk‰ruoska ja alistuva tyytym‰ttˆmyyden ilme harmaissa silmiss‰‰n ja punakoilla nuorilla kasvoillaan. H‰n piti Kirsti Craigista ja luotti h‰neen t‰ydelleen ja siit‰ syyst‰ h‰n oli sen enemp‰‰ ajattelematta suostunut h‰nen pyyntˆˆns‰ ja l‰htenyt auttamaan h‰nen pakoretke‰‰n. Mutta niin tehdess‰‰n h‰n oli pahasti iskenyt yhteen yleisen mielipiteen kanssa; sill‰ vaikka kyl‰kunta oli osottanut Kirsti Craigia kohtaan typer‰‰ ynseytt‰, niin vihotteli se kuitenkin, kun h‰n p‰‰tti pois muuttaa. H‰n oli p‰‰tt‰nyt l‰hte‰ t‰h‰n autioon mˆkkiin asumaan, hylj‰tty‰ raivausta viljelem‰‰n, el‰m‰‰n aivan erill‰‰n kanssaihmisist‰‰n, joita h‰n ei siet‰nyt, sen enemp‰‰ kuin muutkaan h‰nt‰ sietiv‰t, ja t‰t‰ huudettiin nyt joka taholla hullun p‰‰h‰npistoksi; ja Taavi nuorukainen, joka juuri oli tullut sille i‰lle, jolloin yleinen mielipide alkaa tuntua t‰rke‰lt‰, oli levoton siit‰, ett‰ oli sekaantunut asiaan, jota yleiseen naurettiin. H‰n jo mieless‰‰n kuvitteli, kuinka h‰n itse nyt joutuisi kyl‰n kokkapuheiden esineeksi. Siit‰ huolimatta h‰n oli mieliss‰‰n, ett‰ sai Kirsti‰ auttaa, sill‰ syd‰n h‰nell‰ oli terve ja peloton ja h‰n piti Kirsti‰ todellisena yst‰v‰n‰, vaikkapa hieman omituisena. H‰n pysyi uskollisena, vaikka olikin eri mielt‰. Vanha Taavi, h‰nen is‰ns‰, oli ainoa, joka moittimatta ja vastustelematta kannatti vaimon yrityst‰. H‰n oli tuntenut Kirstin pienest‰ tytˆst‰ ja tiesi h‰net reippaaksi, uskolliseksi, vaiteliaaksi ja voimallisesti kest‰v‰ksi luonteeksi; ja h‰nen mielest‰‰n vaimo menetteli oikein l‰htiess‰‰n kyl‰kunnasta, jossa halpa vihamielisyys, h‰nen ylpe‰st‰ v‰h‰puheisuudestaan kiihtyen ja h‰nen vastoink‰ymisist‰‰n ilkeyden nuolia vuollen, t‰ytti h‰nen el‰m‰ns‰ ainaisilla katkerilla loukkauksilla. Kun Kirsti Craig astui esiin h‰m‰ryydest‰ ja tuli raivauksen p‰iv‰paisteiselle paljaalle aukealle, niin paikan sanomaton yksin‰isyys ahdisti ‰killisen kalpeuden h‰nen vakaviin tummiin kasvoihinsa. Hetkisen tuntuivat h‰nest‰ nuo h‰nt‰ kohtaan vihamieliset ihmisetkin v‰hemm‰n julmilta kuin t‰m‰ ‰‰netˆn yksin‰isyys. Sitten h‰nen tarmonsa palasi. H‰nen suurien kasvojensa jalot, vaikka hieman j‰yk‰t piirteet sulivat puolinaiseen hymyyn t‰m‰n h‰nen oman heikkoutensa vuoksi. H‰n ik‰‰nkuin valtasi maan suurella p‰‰nliikkeell‰; sitten sanaakaan sanomatta ojensi k‰tens‰ vanhalle Taaville, joka oli asettunut h‰nen viereens‰ ja keikauttanut hyppelev‰n Mirandan olalleen. Ei puhuttu mit‰‰n pitk‰‰n aikaan joukon hitaasti noustessa rinnett‰; sill‰ he olivat tottuneet tulemaan toimeen v‰hill‰ sanoilla, n‰m‰ ihmiset, he eiv‰t olleet semmoisia lˆrppˆj‰ kuin muu kyl‰nv‰ki. Vihdoin alkoi punainen kolttu v‰‰nnell‰ tukkimiehen olalla ja Miranda huudahti: "Laske minut maahan, Taavi set‰, min‰ tahdon poimia ‰idille nuo kauniit kukkaset." Kuloruoho tulipunaisine viettelyksineen oli t‰ytt‰nyt ilolla h‰nen silm‰ns‰; ja moniaan minuutin kuluttua h‰n taputteli jonon per‰ss‰ pieni syli t‰ynn‰‰n pitk‰vartisia kukkasia. Mˆkin ovella jono seisahtui. Taavi k‰‰ntyi ymp‰ri ja sanoi vakavasti: "Kyll‰ min‰ olen korjaillut, mink‰ olen voinut, Kirsti; enk‰ min‰ per‰lt‰k‰‰n luule, ett‰ t‰m‰ paikka on teille niin aivan sopimaton. Mutta kovin yksin‰nne teid‰n t‰ytyy t‰‰ll‰ olla." "Kiitos kaunis sinulle, Taavi. Mutta olemmeko me yksin‰mme, Miranda ja min‰?" "Ja t‰‰ll‰ on mets‰ss‰ panttereita. Sinulla pit‰isi olla pyssy, Kirsti. Me yrit‰mme, poika ja min‰, ensi viikolla saada teille t‰nne v‰h‰n ruuan apua, mutta min‰ t‰ss‰ tuumailen, ett‰ eikˆh‰n olisi sittenkin parempi hankkia pyssy." "Kyll‰ meid‰n siihen aikaan onkin kasvojanne ik‰v‰, Taavi," sanoi Kirsti, luoden samalla hell‰n katseen poikaan, joka seisoi nojaten T‰hden suitselliseen olkaan. "Mutta en min‰ panttereita pelk‰‰. Elk‰‰ te pyssy‰ hommatko; en min‰ sit‰ tarvitse, enk‰ min‰ sit‰ k‰ytt‰isi!" "Ette te pelk‰‰ mit‰‰n jalan k‰velev‰‰", mutisi nuori Taavi ihaillen. Ne voimakkaat kasvot synkistyiv‰t. "Pelk‰‰n, Taavi", vastasi vaimo; "pelk‰‰n pahoja kieli‰." "Niin aina, tyttˆseni, mutta t‰‰ll‰ olet niilt‰ rauhassa", sanoi vanha tukkimies, hidas kiukku palaen karkeilla kasvoillaan, kun h‰n ajatteli er‰it‰ kyl‰kunnan pahimpia parjaajia. Samassa Mirandan kimakka ‰‰ni puuttui puheeseen. "Voi Taavi", h‰n huudahti, tarttuen iloisesti pojan s‰‰reen, "katsoppa kuinka kaunis iso koira!" Ja pieni ruskea sormi osotti kannokkoa, joka oli kaukana raivauksen laidalla ja jossa oli kaiken kokoista kantoa. H‰nen suuret ruskeat silm‰ns‰ ilakoitsivat kuin keijukaisen. Muut seurasivat tyttˆsen silm‰in suuntaa, terottaen jokainen katsettaan mink‰ mahtoivat; mutta he eiv‰t keksineet mit‰‰n syyt‰ h‰nen kiihtymykseens‰. "Voisipa h‰n ehk‰ n‰hd‰ karhun", sanoi vanha Taavi; "mutta en min‰ saa sit‰ silm‰‰ni." "Niit‰ kai on t‰‰ll‰ paljon", sanoi Kirsti jotenkin v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti, k‰‰nt‰en silm‰ns‰ muuanne maillensa. "Ei siell‰ ole mit‰‰n karhua", vakuutti nuori Taavi h‰nen ik‰isens‰ varmuudella. "Kanto se on!" "Kaunis iso koira! Min‰ tahdon sen, ‰iti", pyyteli Miranda ja karkasi ‰kki‰ pois. Mutta ‰idin varma k‰si laskeutui h‰nen olalleen. "Ei t‰‰ll‰ ole mit‰‰n isoja koiria, lapsikulta", h‰n sanoi rauhallisesti. Ja vanha Taavi, turhaan tarkkoja silmi‰‰n siristetty‰‰n ja tuuheita kulmakarvojaan rypistelty‰‰n huudahti: "Heit‰ nuo hullutukset, Mirandani, pikku veitikkani, ei siell‰ ole mit‰‰n muuta kuin kantoja, se on varma se." Lapsen silmill‰ kuitenkin oli tarkempi n‰kˆ, herkempi luonto; ja vaikka h‰n nyt oli myˆntyvin‰‰n ja tottelevaisena kantoi mˆkkiin sylin t‰ytens‰ kuloruohoja, niin tiesi h‰n, ettei se ollut kanto, jonka h‰n oli n‰hnyt. Ja mit‰ taas Kroofiin, naaraskarhuun tulee, niin vaikka se tosiaan oli istunut liikkumattomana kuin kanto kantojen keskell‰, niin se tiesi, ett‰ lapsi oli h‰net huomannut. Se n‰ki, ett‰ Mirandalla oli ne semmoiset silm‰t jotka n‰kev‰t kaikki ja joita ei voi pett‰‰. Kaksi p‰iv‰‰ mies ja poika viipyiv‰t raiviolla auttamassa Kirsti‰ taloiksi rupeamaan. Kentill‰ soivat hauskasti karjan kellot _t‰nk t‰nk ‰ tonk t‰nk_ raavaitten purressa uutta laidunta. Raivauksen reunoilta kaikuivat kirveen iskut ja syysilmassa kierteli toimeliaita ‰‰ni‰. Paljon piti tehd‰ murtoaitaa -- j‰rjestell‰ risuja ja seip‰it‰ ristiin rastiin, ett‰ Kirstin elukat pysyisiv‰t kotosalla kunnes enn‰tt‰isiv‰t kotiutua, eiv‰tk‰ en‰‰ pyrkisi harhailemaan. Kun ne kaksi p‰iv‰‰ saivat kuluneiksi, niin vanha Taavi ja nuori Taavi nostivat kirveet olalleen ja meniv‰t matkoihinsa. Kirsti paikalla oikaisi kauniit hartiansa vastaanottamaan sen Atlaan kuorman yksin‰isyytt‰, joka alussa oli uhannut h‰net masentaa; ja h‰n ja Miranda vakaantuivat omituisen hiljaiseen jokap‰iv‰iseen el‰m‰nj‰rjestykseens‰. T‰h‰n kuitenkin alussa toivat vaihtelua vanhan Taavin viikottaiset k‰ynnit, h‰nen tuodessaan heini‰ ja juuria ja muita varastoja talven varalle, ynn‰ suuret vyyhdet karkeata kotona kehr‰tty‰ lankaa Kirstin sormien ratoksi pitkin‰ talvi-iltoina. Kirsti oli kuin luotu siihen tyˆhˆn, jonka h‰n niin uskollisesti oli itselleen valinnut. H‰n osasi k‰ytt‰‰ kirvest‰; ja risuaita vakaasti piteni h‰nen kaatamistaan puista. H‰n osasi ohjata auraa; ja ennen lumentuloa oli h‰n k‰‰nt‰nyt kymmenisen eekkeri‰ pitk‰‰ kesantonurmea ruskeiksi vaoiksi pakkasten kypsytett‰viksi ja murennettaviksi seuraavan kev‰‰n kylvˆ‰ varten. Mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ lypsi viel‰ hyvin ja varmalta n‰ytti, ett‰ se lopen ehtyisi vasta kaksi kuukautta ennen kantamistaan. H‰r‰t pysyiv‰t reippaina ja hyv‰ss‰ lihassa, eiv‰tk‰ n‰ytt‰neet v‰h‰‰k‰‰n kaipaavan entisi‰ laitumiaan. Lehm‰nkellojen koruton, mutta kotoinen soitanto, jota kuului laitumelta kaiken p‰iv‰‰ ja ˆisin navetan pimeydest‰kin silloin t‰llˆin masentunut _tonk ‰ tonk_, viihdytti suuresti Kirstin mielt‰. Ne rypyt, jotka olivat h‰nt‰ kyl‰kunnasta seuranneet, alkoivat suun ja silmien ymp‰rilt‰ silit‰ ja h‰nen kasvojensa suuripiirteinen hyvittelev‰ kauneus kukoisti j‰lleen t‰m‰n uuden el‰m‰n rauhassa. Seitsemisen vuotta ennen muuttoaan t‰h‰n raivion mˆkkiin Kirsti Craig -- silloin Kirsti MacAlister -- oli er‰‰n‰ iltana k‰ynyt tienhaaran puodissa, joka kyl‰kunnassa toimitti yleisen paikanv‰litystoimiston teht‰vi‰. Siell‰ oli samalla postitoimistokin er‰‰ss‰ puodin nurkassa, sisustuksenaan kymmenkunta kirjaimella merkitty‰ tomuista hyllylokeroa. Nyˆk‰ten tyynesti p‰‰t‰‰n maleksijoille, joita vetelehti saippualaatikoilla ja naulakasseilla, Kirsti astui tiskin luo siirappia ostamaan. H‰n paraillaan ojensi sinisen ja keltaisen kirjavaa ruukkuaan t‰ytett‰v‰ksi, kun sis‰‰n astui outo mies, joka her‰tti h‰nen huomiotaan. Viel‰p‰ paljon enemm‰nkin kuin her‰tti h‰nen huomiotaan; sill‰ t‰m‰ kopea tumma impi, joka ei koskaan ennen ollut kahdesti katsonut miehen kasvoihin, tunsi nyt vuorottain kuumenevansa ja kylmenev‰ns‰, kun t‰m‰n vieraan katse huolettomasti tarkasti h‰nen uljaan vartalonsa muotoja. Kirsti kuuli h‰nen kysyv‰n postimestarilta asuntoa. H‰n puhui v‰syneell‰ ‰‰nell‰ ja h‰nen puheenpartensa erosi kokonaan kyl‰kunnan miesten kielen mallista. Kirsti katsoi h‰neen kahdesti ja sitten monta kertaa, ja h‰neen teki kipe‰‰ huomatessaan, ett‰ vieras n‰ytti sairaalta, ja h‰n kohtasi h‰nen katseensa t‰ydesti juuri yhden syd‰men syk‰yksen ajan. Impi lensi sen katseen alaisena paikalla tulipunaiseksi, tempasi k‰teen ruukkunsa ja melkein juoksi ulos puodista. Maleksijoilla oli liian paljon katsottavaa uudessa tulokkaassa heid‰n huomatakseen Kirstin h‰mmennyst‰; mutta vieras huomasi sen ja h‰n oli siit‰ hyvill‰‰n. Ei koskaan ennen h‰n ollut n‰hnyt niin komeata tyttˆ‰ kuin t‰m‰ mustatukkainen olento sfinksinkasvoineen, tulipunainen liina p‰‰ss‰‰n. Kirsti oli ilmestys, joka h‰ness‰ her‰tti taiteilijan ja sai h‰nen kiirehtim‰‰n palettinsa ja pensselins‰ esille ottoa. Sill‰ Frank Craigissa, dilettantissa ja maailmanmiehess‰, oli melko paljon taiteilijaa, kun t‰m‰ mieli kyllin voimallisena h‰net valtasi. Kun taas toinen mieli h‰net valtasi kyllin voimallisesti voittaakseen h‰nen luontaisen velttoutensa, niin h‰ness‰ oli melko paljon muusikkoa; ja myˆs, vaikka harvemmin, joku verta runoilijaa. Temperamenttia h‰nell‰ oli; mutta ei ollut pyrkimyksen vakavuutta, tahdon voimaa eik‰ kest‰v‰‰ k‰rsiv‰llisyytt‰. H‰nell‰ oli juuri sen verran rahaa, ett‰ saattoi tyˆt‰ tekem‰tt‰ uida virran mukana. Mutta terveys h‰nelt‰ puuttui, ja sen heikon elinvoiman, jonka nuoruus nuoruuttaan soi, h‰n oli lapsellisesti tuhlannut. Kuultuaan pohjan puolen kuusimetsien pihkan tuoksuineen ja puhtaine ilmoineen suovan uutta terveytt‰, h‰n oli ajelehtinut pois viettelyksist‰‰n ja lopulta etsinyt itselleen t‰m‰n et‰isen takalistokyl‰n, se kun n‰ytti semmoiselta paikalta, jossa saisi paljon v‰h‰ll‰. H‰n oli sangen hyv‰n n‰kˆinen -- jotenkin saman kokoinen kuin Kirstikin -- hoikka, toimekas, vilkas liikkeiss‰‰n, kun ei ollut v‰synyt, jaloa synty‰ kasvojen ja ruumiin joka piirre. Silm‰t olivat hyvin tumman harmaanviheri‰t pitk‰in mustain ripsiens‰ alla, l‰pitunkevan kirkkaat, mutta omituisen ep‰vakavat. Niiden kauneissa syvyyksiss‰ oli ainainen omituinen ristiriita rehellisyyden ja huikentelevaisuuden v‰lill‰. Kalpeita harmahkoja kasvoja peitti suipoksi somistettu tihe‰ tumma parta; ja hiukset, jotka olivat hiukan rehev‰mm‰t kuin h‰nen seuramaailmansa malli olisi sallinut, olivat omituista nahkamaisen tummaa pronssiv‰ri‰. Kyl‰kunnan ilma oli keuhkoille terveellist‰ ja elvytt‰v‰‰, ja ennenkuin h‰n oli kuukauttakaan sit‰ hengitt‰nyt, h‰n tunsi riemullisen el‰m‰n hehkuvan suonissaan. Ja ennenkuin h‰n oli sit‰ kuukauttakaan hengitt‰nyt oli h‰n voittanut Kirsti Mac Alisterin, jolle h‰n n‰ytti melkein jumalalta. Kirsti puolestaan oli h‰nelle suuremmoinen arvoitus. Yksinp‰ h‰nen kieliopin s‰‰ntˆj‰ rikkova puheenpartensa ja maalainen ‰‰nt‰misens‰kin kahta enemm‰n k‰rjistiv‰t h‰nen omituisuuttaan. Ne vaikuttivat h‰nen v‰syneihin aistimiinsa kuin verev‰ veres tuoksu. T‰‰ll‰, turvassa kuluttavalta maailmalta, h‰n toden teolla aikoi maalata, aikoi toden teolla kirjottaa, ja el‰m‰ olisi taas jonkun arvoista. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n ja Kirsti matkustivat pois lotisevalla vanhalla postivaunulla, joka k‰vi kyl‰ss‰ kahdesti viikossa. Kymmenen p‰iv‰n kuluttua he palasivat takaisin ja olivat mies ja vaimo, eik‰ kyl‰ss‰ h‰mm‰stytty siit‰ v‰h‰‰k‰‰n. Kokonaisen vuoden Frank Craig viihtyi kyl‰ss‰ lapsensa, suurisilm‰isen keijukaismaisen Mirandan syntym‰n j‰lkeen ja n‰ytti tyytyv‰iselt‰. H‰n oli hell‰, ihaileva, hienotunteinen, ylpe‰ tummasta uljasmuotoisesta vaimostaan ja siit‰, ett‰ t‰m‰ niin nopeaan oppi h‰nen puhtaan puheenpartensa. Mutta er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n sitten n‰ytti levottomalta. H‰n puhui asioista, joita oli kaupungissa hoidettava, kuukauden poissa olosta, jota ei voinut v‰ltt‰‰. Pelon tunne syd‰mess‰‰n Kirsti kuunteli h‰nen puhettaan, mutta ei yritt‰nytk‰‰n vastustaa niin luonnollista asiaa. Ja kun se lotiseva postivaunu saapui kyl‰‰n seuraavan kerran, niin mies l‰hti pois ja kyl‰ oli h‰nen l‰hdetty‰‰n Kirstin mielest‰ pime‰. Mutta -- h‰n ei palannut takaisin milloinkaan. Kului kuukausi toisensa j‰lkeen, eik‰ h‰nelt‰ tullut mink‰‰nlaista tietoa; ja Kirstin syd‰nt‰ kalvoi ylpe‰ tuska. H‰n tiedusteli kaikista rantakaupungeista, mutta ei saanut mink‰‰nlaista tietoa. Kun vihdoin kuukausista karttui vuosia, niin alkoivat hell‰syd‰miset ihmiset, jotka onnettomuudessa n‰kev‰t rikoksen, huhuilla sit‰, ett‰ Kirsti‰ oli petetty. Alettiin ensin kuiskata, ett‰ ehkei h‰nt‰ ollutkaan vihitty. "Se oli h‰nelle oikein, mokomalle ylpe‰lle ihmiselle, joka luuli herrasmiehen sieppaavansa!" -- niin alettiin sitten hokea. Kirsti ylpeine eleineen ei onnensakaan aikana ollut suosittu; ja naimisensa j‰lkeen h‰n ilonsa itsekyll‰isyyden ja seuran karttavaisuutensa vuoksi samoin kuin yh‰ hienostuvan puheenpartensakin takia oli k‰ynyt kautta koko seudun kateitten morkkauksen esineeksi. Kun h‰nen korkeaksi kohonneen onnensa temppeli luhistui h‰nen p‰‰llens‰, silloin tuli kurituksen aika ja kyl‰kunnan juorukontit ryhtyiv‰t asiaan oikein t‰ydell‰ todella. Kun siin‰ naapuriseudussa ei l‰hivuosina tapahtunut mit‰‰n muuta pohtimisen arvoista, niin t‰t‰ pient‰ huhua hemmoteltiin ja lihoteltiin. Siit‰ kasvoi pian suuri h‰v‰istysjuttu ja juorukontit alkoivat olla aivan varmat siit‰, etteiv‰t asiat voineet olla niinkuin olisi pit‰nyt. Kirsti oli saanut, niin he arvelivat, Kaitselmukselta sangen ansaitun rangaistuksen, ja t‰ss‰ oli nyt hyv‰ tilaisuus osottaa, ett‰ he, puhtaat sielut, olivat Kaitselmuksen puolella. Jos Kaitselmus heitti kiven, niin oli ep‰ilem‰tt‰ paikallaan, ett‰ he heittiv‰t kolme kive‰. Viimein joku, jolla oli vilkkaampi mielikuvitus kuin muilla, keksi uuden lis‰n. Joku oli kuullut joltakulta toiselta, ett‰ joku oli n‰hnyt Frank Craigin kaupungissa. Ensinn‰ oltiin erimielisi‰ siit‰, miss‰ kaupungissa; mutta t‰m‰ pieni ristiriita pian sovittiin. Sitten keksittiin nainen, ja tuota pikaa k‰vi selville, ett‰ oli n‰hty h‰nen ajavan kauniin naisen keralla, komeat hevoset edess‰, liverikuski hevosia ohjaamassa ja erikoinen vaunuoven avaaja h‰nen rinnallaan. N‰in juttu v‰hitellen kasvoi ja kaunistui ja k‰vi joutilaalle maalais-mielikuvitukselle rakkaaksi. Kirstin kyselyt pian osottivat, kuinka alusta alk‰n tuulesta temmattu t‰m‰ h‰v‰istysjuttu oli; mutta h‰n oli liian ylpe‰ noustakseen sellaista valhetta vastaan, jota h‰n tiesi mielihyv‰ll‰ uskottavan. H‰n Mirandan vuoksi k‰rsi, kunnes h‰nen tummat kasvonsa alkoivat saada poimuja, mustat silm‰t alkoivat vaarallisesti hehkua ja h‰n alkoi pel‰t‰ viel‰ tekev‰ns‰ tuhoja jollekulle. Viimein h‰n, sattumalta kuultuaan t‰st‰ hylj‰tyst‰ mets‰n koskellisesta raiviosta, mˆi mˆkkins‰ polkuhinnasta ja l‰hti pahoja kieli‰ pakoon. IV LUKU. Miranda ja mets‰n piilev‰ kansa. Miranda oli heti ensi p‰iv‰st‰ alk‰n, jonka he raiviolla eliv‰t, huomannut t‰m‰n el‰m‰n olevan h‰nen mielens‰ mukaan. ƒiti siit‰ piti, koska se rauhoitti ja paransi; mutta keijumaista lasta se kiinnitti verrattoman paljon syvemm‰ll‰ ja v‰littˆm‰mm‰ll‰ vieh‰tyksell‰. H‰nest‰ paikka ei ollut yksin‰inen. H‰nen suuret silm‰ns‰ n‰kiv‰t mit‰ Kirsti ei n‰hnyt; ja h‰nelle mets‰n reunat -- joita edemm‰ksi h‰nen ei ollut lupa menn‰ -- olivat t‰ynn‰‰n mit‰ parhaita leikkitovereita, jotka kaiken aikaa odottivat h‰nt‰ tuttavuutta tekem‰‰n. Ja molemmat h‰r‰t ja mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ olivat h‰nelle puhekumppaneita. ƒiti pani merkille, ett‰ kun lapsi istahti ruohoon jonkun el‰imen p‰‰n viereen ja alkoi hiljaisen salaper‰isen juttelunsa, niin el‰in lakkasi syˆm‰st‰ ja kuunteli h‰nt‰ paikaltaan hievahtamatta. Mustan ja punaisen kirjava T‰hti toisinaan seurasi h‰nt‰ koiran tavoin, ik‰‰nkuin lapsen suurten silm‰in lumoamana. Sitten nuo juhlalliset silm‰t ‰kki‰ alkoivat el‰‰ liekehtien; tytˆn huulilta puhkesi ihmeellinen ilon kujerrus, kimakka, mutta ei ‰‰nek‰s; ja h‰rk‰ h‰nt‰‰ns‰ huiskauttaen ja loukkaantuneena puhalsi sieraimiinsa ja k‰‰ntyi syˆm‰‰n. Sein‰hirren kolossa aivan mˆkin r‰yst‰‰n alla asusti perhekunta punaoravia, nelj‰ poikasta jo nelj‰nnest‰ vailla t‰ysikasvuisia ja melkein valmiina omin p‰in toimeentulemaan. Tuskin oli vanha tukkimies poikansa kera mennyt matkoihinsa, ennenkuin oravat alkoivat elostaa kuin kotonaan. Ne pitiv‰t Kirsti‰ suurena ja vaarattomana olentona, jonka mˆkiss‰ oli edullista el‰‰, koska h‰n karkotti pois heid‰n vihollisensa. Mutta Miranda oli heist‰ kuin omaa heimoa, josta vaan oli tyˆl‰s p‰‰st‰ selville. Molemmat vanhat oravat saattoivat pyˆr‰hdell‰ ylˆs ja alas katon r‰yst‰‰ll‰, kujertaen h‰nelle kimakalla ‰‰nell‰, liehutellen ilmavia h‰nti‰‰n ja kurkottaen alasp‰in p‰‰t‰‰n, tarkastellakseen h‰nt‰ tutkivasti ter‰vill‰ ulos pullistuvilla silmill‰‰n; Miranda taas saattoi aivan heid‰n allaan hypellen kiihkoissaan ylˆs ja alas samaan tapaan, nyˆk‰t‰ p‰‰t‰‰n, nytki‰ olkap‰it‰‰n ja rupatella niille vastauksia nopealla kimakalla ‰‰nell‰‰n. H‰nen ‰‰nens‰ oli nyt aivan toisenlainen kuin ne pehme‰t supatukset, joilla h‰n puhui karjalle; mutta oravat tuntuivat sen hyv‰ksyv‰n. Ennenkuin tyttˆ oli raivauksella ollut viikkoakaan, n‰ytti koko oravaperhe pit‰v‰n h‰nt‰ heik‰l‰isen‰‰n, siepaten leip‰‰ h‰nen pienist‰ ruskeista sormistaan ja juosten hametta pitkin h‰nen olalleen, milloin t‰m‰ lysti sattui p‰‰h‰n juolahtamaan. Kirstist‰ ne eiv‰t v‰litt‰neet- -vaarattomasta v‰ltt‰m‰ttˆm‰st‰ Kirstist‰, Mirandan ‰idist‰. Tuskin he olivat kunnolla kotiutuneet, ennenkuin lapsi keksi, ett‰ h‰nen vilkas punainen karttuunihameensa oli sopimaton ja sai ‰itins‰ k‰tkem‰‰n sen n‰kyvist‰ lauta-arkkuun, joka oli oven takana. H‰n ei nyky‰‰n viihtynyt muuta kuin haaleassa siniharmaassa kotokutoisessa hameessaan, joka niin hyvin suli rauhalliseen ymp‰ristˆˆn. Mutta siit‰ huolimatta se ristiriitaisuuden piirre, joka h‰nen lapsen syd‰mess‰‰n viritteli kirkkaita ep‰johdonmukaisuuksia, sai h‰net aina pyyt‰m‰‰n palan tulipunaista rihmaa kaulanauhakseen. T‰m‰ p‰‰h‰npisto huvitti Kirsti‰ hymyksi asti, sill‰ h‰n tunsi sen olevan jatkoa sille tulipunaiselle liinalle, jolla h‰n itse oli verhonnut omat mustat hiuksensa. Mit‰ Mirandan hiuksiin tulee, niin olivat ne varjossa n‰htyin‰ yht‰ mustat kuin ‰idinkin; mutta auringonpaisteessa niiss‰ n‰kyi ruskahtavia hohteita, jotka takasivat h‰nen Frank Craigin lapseksi kaikille, jotka olivat t‰m‰n miehen tunteneet. Siten sai syksy kuluneeksi; ja mets‰n vaitelias kansa, joka uteliaana ja valppaana katseli Mirandan leikki‰ ‰idin aitaa rakentaessa, oppi tuntemaan tyttˆsen olennoksi, joka tavallaan oli samanlainen kuin he itsekin. Ne tiesiv‰t ett‰ tyttˆnen usein n‰ki heid‰t, vaikk'eiv‰t ‰idin silm‰t n‰hneet. Huomatessaan, ettei ‰iti h‰nt‰ aina k‰sitt‰nyt, kun Miranda koetti osottaa h‰nelle somia puiden seassa n‰kemi‰ns‰ el‰imi‰, lapsi k‰vi t‰ss‰ asiassa hieman araksi ja vastahakoiseksi; piilev‰ kansa oli alussa mielinyt panna pahakseen h‰nen ter‰v‰n n‰kˆns‰, jota ei mik‰‰n voinut v‰ltt‰‰, mutta se ‰lysi pian h‰nen vaiteliaisuutensa ja tyyntyi. Tuo pieni vilkas, harmaa olento olisi voinut karata puitten keskelle, j‰hmetty‰ kuvapatsaaksi, ja muuttua ‰kki‰ yht‰ n‰kym‰ttˆm‰ksi kuin mik‰ ilves, kissa, j‰nis tai n‰‰t‰ tahansa, ellei h‰nen kaulassaan olisi ollut tuota huolestuttavaa tulipunaista hehkujaa. Se nauha oli k‰sitt‰m‰tˆn seikka kaikelle mets‰n kansalle, se muistutti niille ainiaan, ettei tuo levollisena liehuva olento sent‰‰n kuulunutkaan mets‰‰n, vaan sille suurelle punap‰iselle naiselle, jonka kirves oli puitten seassa synnytt‰nyt niin levottomuutta her‰tt‰v‰‰ meteli‰. Kroof karhua tyttˆsen ohut tulipunainen rihma kiinnitti siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ se er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ sulasta uteliaisuudesta tuli paljon l‰hemm‰ksi, kuin oli aikonutkaan. Miranda tietysti n‰ki sen ja suurin silmin toivotti t‰t‰ "isoa kaunista koiraa" leikkitoverikseen. Juuri samalla Kirstikin n‰ki sen -- se oli sangen l‰hell‰ ja mahdottoman suuri. Ensim‰isen kerran Kirsti Craig tunsi jotain pelon tapaista, ei itsens‰ vaan lapsensa puolesta. Sys‰ten Mirandan tuimasti taakseen h‰n tarttui kirveeseen ja seisoi liikkumattomana, suorana ja pelj‰tt‰v‰n‰ hyˆkk‰yst‰ odottaen. H‰nen suuret mustat silm‰ns‰ leimusivat pahaa ennustavina rauhanh‰iritsij‰‰ vastaan. Mutta Kroof, joka oli aivan kyll‰lti t‰ynn‰‰n syysmyˆh‰n marjoja ja makeita mets‰njuuria ja hunajaa, oli mit‰ herttaisimmalla p‰‰ll‰ eik‰ muuta kuin laiskasti tallusteli pois huomatessaan, ett‰ h‰net oli keksitty, jonka j‰lkeen Kirsti, helpotuksesta lyhyeen naurahtaen, heitti maahan kirveens‰ ja tempasi lapsen syliins‰. Mutta Miranda itki pettymyksen suolaisia kyyneli‰. "Min‰ tahdon sen, ‰iti", h‰n nyyhkytti; "tuon ison kauniin koiran. Sin‰ pelotit sen pois." Kirsti oli kuullut siit‰ koirasta enemm‰n kuin kyll‰kseen. "Kuules nyt, Miranda", h‰n sanoi ankarana ja samalla pudisti h‰nt‰ olkap‰‰st‰, jotta h‰n paremmin kuulisi. "Muista nyt tarkkaan, mit‰ min‰ sanon. Ei se ole koira; se on karhu; kuuletko, karhu! El‰ koskaan mene sen l‰helle, taikka se syˆ sinut. Muista nyt t‰m‰, Miranda, taikka saat vitsaa oikein kelpo tavalla." Kirsti oli aivan suunniltaan ja ymm‰ll‰‰n ajatellessaan, ett‰ Miranda yksin‰‰n kohtaisi tuon suuren el‰imen ja ehk‰ yritt‰isi tuoda sen kotiin leikkikumppanikseen; h‰n sen vuoksi hetkeksi unohti ajatuksensa tavallisen johdonmukaisuuden. Miranda taas suostui tottelemaan; mutta salassa h‰n s‰ilytti omat luulonsa t‰st‰ koira- asiasta. H‰n varsin hyvin tiesi, ettei t‰m‰ tenhoava el‰in halunnut h‰nt‰ syˆd‰; ja ‰idin k‰sky h‰nest‰ vain oli yksi noita ‰itien oikullisuuden puuskauksia, joiden perille ei kukaan voi toivoa p‰‰sev‰ns‰. T‰m‰ tapaus kuitenkin masensi lapsen riemusta pulppuilevaa mielt‰ enemm‰n puolen kahdesta kokonaisesta p‰iv‰st‰. Se karkotti niin kauas sen toivotun ajan, jolloin h‰n saisi tutustua mets‰n arkaan piilev‰‰n kansaan, jolla oli niin omituinen kiinte‰ katse, ja jutella sen keralla. ƒiti piti h‰nt‰ nyt aina aivan hameenliepeiss‰‰n. Tyttˆ ei mielest‰‰n voinut keskustella n‰ist‰ asioista, joita ‰iti ei ymm‰rt‰nyt, kenenk‰‰n muun kuin h‰rk‰in ja mustan ja valkoisen kirjavan lehm‰n ja oravain kanssa, mutta n‰m‰kin enimm‰kseen pitiv‰t oman p‰‰ns‰. Pian talvi vaipui yksin‰isen mˆkin ymp‰rille valkoisena, hiljaisena ja kimaltelevana ja Mirandalle se oli tapauksia t‰ynn‰‰n. Kirsti oli ennen lumen tuloa korjannut vajan kanalaksi; ja nyt heill‰ oli sen asukkaina kuusi mit‰ parhainta kanaa ja uljas tulipunainen kukko, joka kiekui sangen uljaasti. Miranda luuli t‰m‰n ylpe‰n linnun halveksivan h‰nt‰ eik‰ sen vuoksi tullut oikein hyvin juttuun sen kanssa; mutta kanat olivat yst‰v‰llisi‰, vaikkapa mielenkiintoa vailla, ja ainainen ilo oli etsi‰ niiden munia parvelta tai navetan nurkista. Olivat sitten polut aukaistavat joka lumisateen j‰lkeen -- polku l‰hteelle, polku navetan ovelle ja kanalaan, polku puupinolle. Taavi set‰ oli tehnyt Mirandalle kelkan, ja h‰nelle tuotti suurta iloa, kun sai puut kelkallaan mˆkkiin kulkemaan yht‰ sukkelaan kuin ‰iti enn‰tti niit‰ pilkkoa. Se oli ankara kilpailu, mutta ‰iti miten kuten aina sai pysytellyksi juuri yhden pilkkeen verran edell‰. Ja kalan pyynti -- se oli suuri tapaus, joka uudistui kerran viikossa, jos ilma oli suotuisa. Sek‰ Kirsti ett‰ Miranda olivat melkein pelkki‰ kasvinsyˆji‰. Frank Craig oli ollut liharuokain vieroja ja olisi mieluummin kokonaan el‰nyt hedelmill‰, juurilla, viljalla ja munilla, ellei h‰nen ruumiinsa olisi riidellyt n‰it‰ p‰‰h‰npistoja vastaan. Mutta h‰nen vaimoonsa t‰m‰ ennakkoluulo oli tarttunut siihen m‰‰r‰‰n, ettei h‰n sen enemp‰‰ kuin lapsikaan nyky‰‰n nauttinut mink‰‰nlaista liharuokaa. Kirstin lihan kammo oli keinotekoinen, Mirandan sen sijaan vaistomainen. Mutta kala, -- kalan laita oli kummankin mielest‰ aivan toinen. Ei edes Mirandalla, joka oli niin t‰ynn‰‰n myˆt‰tuntoa ja k‰sityst‰, ollut mink‰‰nlaista toverillisuuden tunnetta n‰it‰ kylm‰verisi‰, limaisia iljett‰vi‰ esineit‰ kohtaan. H‰n tunsi kiihke‰‰ pient‰ iloa niit‰ pyydyst‰ess‰‰n; ja tyytymyksen mielihyv‰‰ syˆdess‰‰n niit‰ voissa ja keltaisissa vehn‰jauhoissa maukkaan ruskeiksi paistettuina. Sill‰ Miranda oli sangen l‰hell‰ luontoa ja luonto nauraa koville p‰‰tˆksille. Kalanpyynti, joka tuotti Mirandalle niin suurta huvia, tapahtui j‰rvell‰ talvisaikaan. Kun s‰‰ n‰ytti hyvin vakaantuneelta, niin Kirsti l‰hti matkaan lujilla lumikengill‰‰n ja Miranda pienill‰ leikkikengill‰‰n astui urhoollisesti ‰itins‰ rinnalla pitk‰‰ valkoista polkua, joka vei alas j‰rvelle. Mirandankin tarkoilla silmill‰ katsoen polku nyky‰‰n oli sangen autio, sill‰ mets‰n kansasta suurin osa joko makasi tai oli muuttanut muuanne, se kun pelk‰si v‰rikk‰‰n karvansa lumen pinnalla paikalla ilmaisevan itsens‰. Kerran h‰n vaihteeksi n‰ki j‰nˆn kyykkiv‰n n‰reen juurella talvipuvussaan ja kerran tai kahdesti h‰n n‰ki portimon, joka sekin oli t‰t‰ nyky‰ aivan valkoinen, h‰nn‰np‰‰ vain mustana varotukseksi niille, joilla oli syyt‰ pel‰t‰ sen julmuutta. Miranda ei tiennyt portimosta mit‰‰n, mutta ei h‰n juuri siit‰ pit‰nyt; v‰lip‰ tuolla, sill‰ pportimokin vihasi sek‰ Mirandaa ett‰ viel‰ koko maailmaakin. Ilves taas ja ilveskissa olivat talvella arkoja ja pysytteliv‰t varovaisesti poissa. Mets‰hiiret, l‰mpˆiset karvaker‰t nukkuivat kuiviin pesiins‰ hautaantuneina kaukana syrj‰ss‰; ja viel‰p‰ Kroofkin uinaili pakkaskuukaudet pet‰j‰n juurakon alla kolossaan, pes‰n ovi sylt‰ vahvan nietoksen peitossa, unta suojaamassa. J‰rvelle tultuaan Kirsti nopsalla kirveell‰‰n hakkasi j‰‰h‰n kaksi avantoa, pani kahteen koukkuun l‰skipalat syˆtiksi ja antoi toisen siiman Mirandan tumpullisiin k‰siin. Taimenia oli j‰rvess‰ paljon ja niiden oli n‰lk‰; ja mik‰ lienee ollut, mutta Mirandan koukussa surma aina vieh‰tti niit‰ enemm‰n ja usein h‰n sai kolme kalaa siin‰ kuin Kirsti yhden. Vaikka Miranda koko pienen olentonsa voimalla n‰ytti kiintyneen t‰h‰n julmaan leikkiin, niin seurasi h‰nen huomionsa kuitenkin kaiken aikaa sit‰ valkoista ‰‰rettˆmyytt‰, joka heit‰ ymp‰rˆi. J‰rven elotonta valkeata tasaisuutta; kauttaaltaan valkoisia rantoja, jotka sit‰ ymp‰rˆiv‰t; niilt‰ kohoovaa mets‰nreunaa, joka oli alta musta, mutta p‰‰lt‰ vahvan valkoisen vaipan peitt‰m‰, jyrkk‰‰ vuorenrinnett‰, joka kohosi j‰rven alap‰‰ss‰ ja oli ylt'yleens‰ valkoinen; ja taivaan kantta, joka miettiv‰n‰, mittaamattomana, hohtavana, valokiehteisen‰ ja matalana kaartui heid‰n ylitseen. Vuorenrinteen valkeudella Miranda er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ huomasi liikkuvan mustan el‰imen, el‰imen, joka h‰nest‰ oli suuren kissan n‰kˆinen. H‰n n‰ki sen pys‰htyv‰n ja heit‰ katselevan; ja vaikka matka oli niin pitk‰, niin h‰n n‰ki sen avaavan ammolleen pelottavan kitansa. Ja sekunnin kuluttua h‰n kuuli kiljauksen, joka l‰hti t‰st‰ pel‰tt‰v‰st‰ suusta -- kimakan, k‰he‰n, r‰‰kyv‰n valituksen, joka huvitti h‰nt‰ niin suuresti, ett‰ h‰n unohti vet‰‰ kalan j‰‰lle. Mutta ‰iti‰ t‰m‰ ‰‰ni n‰ytti huolestuttavan. H‰n katsoi jonkun sekunnin ajan sangen vakaasti et‰ist‰ kiljujaa ja sanoi sitten: "Panttereita, Miranda! Ei karhuista v‰li‰; mutta panttereita vastaan meid‰n tulee olla varuillamme. T‰n‰‰n meid‰n t‰ytyy p‰‰st‰ kotia ennen auringonlaskua; ja muista, ett‰ joka askeleella kuljet aivan l‰hell‰ minua." Kaikki t‰m‰ pelko oli Mirandan mielest‰ s‰‰litt‰v‰n turhaa. Itse h‰n oli mielens‰ syvyydess‰ aivan vakuutettu siit‰, ett‰ pantterin kanssa olisi kovin hauska leikitell‰. Kuten sanoin, talvi oli Mirandalle tapauksia t‰ynn‰‰n. Kahdesti h‰n aamupuhteella kanoille kuumia perunoita ja jauhoja kantaessaan n‰ki Ten-Tinen, suuren karibuhirvaan, tasaisilla juhlallisilla askelilla kulkevan raivauksen poikki, omituiset l‰nttiset sarvet korkealla takakenossa, kuono suoraan eteenp‰in ojennettuna, nˆyr‰t naaraat kintereill‰‰n seuraten. T‰m‰ tapahtui, ennenkuin mets‰ss‰ viel‰ oli vahvalta lunta. Myˆhemmin talvella h‰n joka aamu hartaalla innolla tutki, mit‰ vieraita yˆll‰ oli kuljeskellut mˆkin ymp‰ri. Joskus oli siin‰ k‰ynyt kettu ja j‰tt‰nyt sirot, selv‰‰n painellut, s‰‰nnˆlliset j‰ljet, joista n‰ki, ett‰ se el‰in, joka oli ne tehnyt, tiesi, minne oli menossa, ja ett‰ sill‰ oli varma p‰‰m‰‰r‰ tiedossaan. J‰niksen j‰lki‰ oli melkein aina -- h‰n oppi piankin tuntemaan n‰m‰ kolmivarpaiset, kolmesta kohdasta painellut j‰lkiryhm‰t, jotka pitk‰ joustava hyppy oli saanut syv‰lle lumeen painumaan. Ja kun portimo oli siihen j‰lkens‰ j‰tt‰nyt -- kapeat, siroreunaiset, petollisen viattomat j‰lkens‰ -- niin aina ne l‰helt‰ ja yhdenmukaisesti noudattivat hyppiv‰n j‰niksen j‰lki‰; ja Miranda pian alkoi tarkalla vaistollaan aavistaa, ettei seura ollut j‰nikselle terveellinen. Kerran h‰n kauhukseen huomasi, ett‰ j‰niksen j‰ljet ‰kki‰ aivan mˆkin akkunan alla p‰‰ttyiv‰t veriseen laikkaan, jonka ymp‰rill‰ oli karvoja ja luita. Joka puolella sen paikan ymp‰rill‰ lumi oli kuin siivill‰ pois laastu ja kaksi ihmeellist‰ jalan j‰lke‰ h‰nelle kertoi sen jutun. N‰m‰ molemmat j‰ljet olivat pitk‰t -- syv‰lle jakoiset, varpaiden asemesta pitk‰t koukut ja takana ep‰selv‰ sutimainen painalmus. Sill‰ paikalla huuhkaja oli istunut aterian p‰‰tetty‰‰n muutaman minuutin lumella, mietti‰kseen asiain yleisen kulun ja varsinkin hyv‰n aterian etuja. Miranda mieless‰‰n kuvitteli, kuinka t‰m‰ iso lintu siin‰ istui kuutamossa veristen luitten ‰‰ress‰, k‰‰nnellen tupsuista p‰‰t‰‰n hitaasti puoleen ja toiseen, silloin t‰llˆin naksutellen koukkuista nokkaansa aterian hyvyytt‰ muistellessaan, ter‰v‰t silm‰t selkisten sel‰ll‰‰n palaen. Oli siin‰ ketunkin j‰ljet. Se oli tullut navetasta p‰in, tutkinut tappelupaikan ja sitten jyrkk‰‰n ja ep‰rˆim‰tt‰ k‰‰ntynyt pois mets‰‰n. Miranda ei mist‰‰n voinut arvata, kuinka varkain se kettu oli tullut, taikka kuinka v‰h‰ll‰ se oli saada huuhkajan aamiaisekseen; mutta siit‰ aamusta h‰n kantoi kaunaa huuhkajoita vastaan eik‰ koskaan voinut vihan leimahtamatta kuulla niiden kumeata huhuamista _tu-huu-huu-uhuu-uu_, sen juhlallisesti kajahdellessa hongikon harteilta. Mutta huuhkaja ei ollut ainoa lintu, johon Miranda sin‰ talvena tutustui. Tammikuun jo enn‰tetty‰ hyv‰‰n mittaan, orapihlajan varistettua marjansa ja tavallisenkin pihlajan kuihtuneiden marjain jo enimm‰kseen syˆj‰ns‰ lˆydetty‰ ja n‰l‰n uhatessa niit‰ lintukansan j‰seni‰, jotka eiv‰t olleet etel‰mm‰ksi matkanneet, saapui mˆkille vikkeli‰ muonaa etsivi‰ pulmusparvia elfenluunokkineen. Mirandalla oli niit‰ varten alati varalla murusia, ja kun sanoma h‰nen anteliaisuudestaan levisi mets‰‰n laajemmaltakin, niin alkoi siivekk‰iden ruokavieraiden luku nopeaan lis‰‰nty‰. Silloin t‰llˆin siihen saattoi pˆll‰ht‰‰ n‰lk‰inen variskin killistellen ja karsastellen, valppaana ja rohkeana, saamaan osansa t‰m‰n hyv‰n Mirandan muruista. Tyttˆ piti variksista eik‰ suvainnut ‰itins‰ niist‰ mit‰‰n pahaa puhuvan; mutta kaikkein enimm‰n h‰n piti noista isoista, punap‰isist‰ lapsellisen luottavista taviokuurnista, jotka melkein sai k‰teens‰ ottaa. H‰n piti niille talviset pidot aina kun ne vaeltavissa parvissa saapuivat h‰nen vieraikseen. Semmoisina p‰ivin‰, kun s‰‰ oli liian paha, jotta olisi voinut ulos l‰hte‰ -- kun lunta tuiskui vihurip‰iss‰ ja ilman sotajoukot n‰yttiv‰t kent‰n poikki kiit‰v‰n, kun vaivatuista metsist‰ kohosi kumea jymy ja huuhkajat puolenp‰iv‰n aikaan l‰htiv‰t unipuulle, mutta tyytyv‰inen karja m‰rehti navetassaan hyvill‰ mielin siit‰, ett‰ sill‰ oli katto p‰‰n p‰‰ll‰ -- silloin tupa tuntui Mirandasta sangen viihdykk‰‰lt‰. Kinokset kohosivat semmoisina p‰ivin‰ joskus melkein akkunaan saakka. Liedess‰ kuivat puut paloivat tavallista kirkkaammin ja liekit tavallista iloisemmin soittelivat hormissa. Kuumat tatarleip‰set, jotka oli kastettu voihin ja ruskeaan siirappiin, maistuivat semmoisina p‰ivin‰ muheammalta kuin koskaan muulloin, ja semmoisina p‰ivin‰ h‰n oppi sukkaa kutomaan. T‰m‰ se oli hauskaa. Ensin h‰n kutoi iloiset mustan ja punaisen kirjavat sukkanauhat ‰idilleen; ja sitten nopeaan perehdytty‰‰n t‰h‰n yksinkertaiseen taitoon, h‰n sai hyv‰n alkujohdatuksen sukan kutomiseen nelj‰ll‰ vartaalla. Sukat tietenkin sai ‰iti, joka ei siit‰ suurin moittinut, vaikka joku paikka olikin liian tiukkaan kudottu, toinen liian lˆyh‰‰n. Kirstin omat vikkel‰t vartaat klikkasivat kaiken p‰iv‰‰ ja niist‰ l‰hti sukkaa, l‰hti tumppua, kaikki mainion paksuja, kuten mets‰nhakkuuleirien vakaille markkinoille piti ollakin. Moisen kodikkaan, tuvassa vietetyn p‰iv‰n j‰lkeen Miranda kerran yˆll‰ her‰si raapimiseen, jota kuului katolta. H‰n nukkui koko kylm‰n ajan ‰itins‰ ker‰ll‰ p‰‰huoneessa leve‰ss‰ uudessa vuoteessa; se oli rakennettu sen vanhan kapean tilalle, jossa vanha Taavi oli maannut ensi kerran raiviolla k‰ydess‰‰n. Miranda tarttui ‰itins‰ k‰teen ja pudisti sit‰ hiljaa. Mutta Kirsti jo oli valveilla silm‰t auki maaten ja kuunnellen. "Mik‰ tuo on, ‰iti, joka tahtoo tulla sis‰‰n?" kysyi lapsi kuiskaten. "Hiljaa, hiljaa", vastasi Kirsti, sulkien sormillaan lapsen suun. Raapiminen k‰vi nyt kovemmaksi, kun pehmyt lumi oli pois kaavittu ja uteliaat kynnet p‰‰siv‰t tuoheen k‰siksi. Sitten se lakkasi. Sekunnin tai parin ‰‰nettˆmyyden j‰lkeen kuului kuin kova puhallus, ik‰‰nkuin tupaan pyrkij‰ olisi sieraimistaan puhaltanut lunta ja kylmyytt‰. T‰t‰ seurasi kolme l‰pitunkevaa haistelusta, jotka tuntuivat niin ihmeellisen n‰lk‰isilt‰, ett‰ Mirandankin peloton pikku syd‰n alkoi sykki‰ sangen nopeaan. Mit‰ Kirstiin tulee, niin h‰n kerrassaan hermostui. Vuoteeltaan kavahtaen h‰n hypp‰si lieden luo, kouhi kek‰leit‰ tuhkan seasta, puhalsi ne hehkumaan, heitti p‰‰lle tuohta ja kuivia pilkkeit‰ ja tuossa tuokiossa kohosi iso liekki jylisten hormiin. Akkunoista hehku levisi kauas lumelle. Tungetteleva vieras k‰vi t‰st‰ levottomaksi. J‰lleen rapisivat kynnet katolla ter‰v‰‰n, sitten kuului lˆyh‰ jys‰hdys r‰yst‰‰n alta. Lumisade oli jo muutamaa tuntia aikaisemmin herennyt; ja kun Kirsti p‰iv‰n valjetessa avasi oven, niin n‰kyi syv‰ kuoppa siin‰, mihin pantteri oli alas hyp‰nnyt, ja kaatelevista j‰ljist‰ n‰kyi kunne p‰in se oli paennut. T‰m‰ tapaus sai Mirandan johonkin m‰‰r‰‰n muuttamaan ensim‰ist‰ mielipidett‰‰n panttereista. V LUKU. Kroof, se iso em‰karhu. Raiviolle tuli sin‰ vuotena aikainen kev‰t. Kirstin syksyisi‰ vakoja alkoi siell‰ t‰‰ll‰ n‰ky‰ alenevan lumen alta tummina ja hˆyry‰vin‰. Ensim‰iseksi sulivat mˆkin edustalla lastukko ja navetan edustalta ruuhkakasa, n‰m‰ kun v‰kev‰sti kokosivat l‰mpˆ‰. Ja niille opasti ylpe‰ kukko kaivelevan naisv‰kens‰ kuin maailmaa vallottamaan. Miranda oli nimitt‰nyt sen "Saundersiksi" er‰st‰ mahtailevaa kyl‰keikaria muistellen; ja kun tuli huhtikuun rattoisa aika ja munia alkoi tulla yh‰ runsaammin eik‰ kukon myˆt‰mukaisten kainaloisten kanojen kaakatus tahtonut koskaan heret‰, niin sen kopeus k‰vi aivan siet‰m‰ttˆm‰ksi. Er‰‰n‰ aamuna Mirandan tehdess‰ jotain, joka loukkasi kukon arvontuntoa, se rupesi niin rˆyhke‰ksi, ett‰ hyˆkk‰si h‰nt‰ vastaan nokka ojossa ja kaikki niskahˆyhenet pystyss‰. Mutta Saunders ei tuntenut Mirandaa. Yksi vilaus vain, kun h‰n sai sen koivista kiinni, kieputti sit‰ p‰‰ns‰ ymp‰ri ja nakkasi sen p‰istikkaa pelosta ja h‰pe‰st‰ kirkuvana lantatunkion p‰‰lle. Hyvinkin tunti kului, ennenkuin sen entinen arvontunto palasi, mutta siit‰ alk‰n Miranda oli sen silmiss‰ ainoa olento, jota maailmassa kannatti kunnioittaa. Kun raivaus oli aivan paljaana mets‰nreunoja lukuunottamatta ja Kirsti j‰lleen alkoi aitaansa jatkaa, niin mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ synnytti mustan ja valkoisen kirjavan vasikan, jonka Miranda paikalla julisti omakseen. Se oli sangen hontelo pihtipolvinen pikku hieho; mutta Miranda ihaili sit‰ suunnattomasti ja v‰h‰‰k‰‰n piittaamatta sen sukupuolesta nimitti sen Mikoksi. Pet‰j‰n juurakonkin alta lumi n‰ihin aikoihin suli ja Kroof kˆmpi ulos paistattamaan itse‰‰n p‰iv‰liekkosessa. Se oli el‰nyt talven yli yksinomaan siit‰ rasvasta, jonka oli ker‰nnyt valtavan ruhonsa paikkoihin. Mutta ei se siit‰ huolimatta ollut n‰lkiintyneen n‰kˆinen, -- oli sill‰ viel‰kin vanhaa varastoa, jota sopi kulutella, kunnes ravintoa alkoi olla runsaammin. Muutama p‰iv‰ her‰‰misens‰ j‰lkeen se synnytti penikan. Suvun tapoihin oikeastaan kuului kaksi penikkaa; mutta Kroofilla, samalla kun se oli suurin naaraskarhu, mit‰ oli milloinkaan likimainkaan ollut sill‰ paikkakunnalla, oli lis‰ksi oma erikoinen yksilˆllisyytens‰ ja itse se aivan yht‰ hyvin tyytyi yhteen penikkaan, kuin jos niit‰ olisi ollut kaksi. Juurakon alainen kolo oli l‰mmin ja pehme‰ksi sisustettu, -- mik‰ olikin ‰sken syntyneelle aivan v‰ltt‰m‰tˆn ehto; t‰m‰ oli yht‰ v‰h‰n karhun n‰kˆinen kuin mik‰‰n sen kokoinen pienokainen hevill‰ saattoi olla. Se oli sokea, avuton, ynisev‰ ja melkein karvattomana muodottomampi kuin kaikkein kˆmpelˆink‰‰n koiranpenikka, mit‰ ajatella saattaa. Hento paljas iho n‰ytti kyll‰kin huonolta suojalta maailmaa vastaan, mutta sill‰p‰ oli h‰mm‰stytt‰v‰ ruokahalu ja Kroofin maitovarat olivat tyhjenem‰ttˆm‰t. Muutaman p‰iv‰n kuluttua alkoi n‰ky‰ hieman tummaa karvaa. Emo imetti sit‰ tunnin toisensa j‰lkeen takajaloillaan puoleksi pystyss‰ istuen, etujalat leve‰lle levitettyin‰ ja p‰‰ niin syv‰lle kumartuneena kuin mahdollista, kapea punainen kieli roikkuen toisesta suupielest‰ ja silm‰t ihastuksesta puoleksi ummessa, ja penikka n‰ytti sen hartaan katseen alaisena melkein silmin havaittavasti kasvavan. Ennenkuin nelj‰ viikkoa sai kuluneeksi, oli penikalla pikimusta pehme‰ ja kiilt‰v‰ turkki. Ja kun asiat olivat niin pitk‰lle edistyneet, niin se arveli ajan tulleen ja avasi silm‰ns‰ maailmaa katsellakseen. Penikka oli nyt pienen kissan kokoinen, mutta paljoa vankempi ruumiinrakennukseltaan. P‰‰ oli t‰ll‰ i‰ll‰ leveyteen verraten lyhempi kuin emon; korvat paljoa suuremmat ja hyvin ulkonevat. Silm‰t, alussa hyvin pehme‰n ep‰m‰‰r‰iset, saivat pian leikillisen vallattoman ilmeen, joka hyvin soveltui pystyihin uteliaihin korviin. Kaiken kaikkiaan se oli pulska penikka ja Kroofilla oli t‰ysi syy olla siit‰ ylpe‰. Kev‰‰n enn‰tetty‰ jo melko pitk‰lle, kalpeitten vaaleanviheri‰in taimien joka puolella joukottain tunkeutuessa esiin kuihtuneiden lehtien lomitse ja haisun‰‰t‰-kaalin suurien veripunaisten lehtisilmujen loistaessa suon kolkolla pinnalla vilkkaina pistein‰, Kroof l‰hti penikalleen maailmaa n‰yttelem‰‰n. Pienokaisen ei tarvinnut alistua yht‰ ankaraan ja pitk‰lliseen kasvatukseen kuin aarniomets‰- kansan muiden tenavien. Sill‰ noiden toisten ensim‰inen ja v‰ltt‰m‰ttˆmyydess‰‰n vaikein ja ankarin opittava oli se, miten v‰ltt‰‰ vihollisia. Jos t‰m‰ opittava huonosti opittiin, niin saivat kaikki muutkin opetukset lyhyen lopun, sill‰ ‰‰netˆn murhen‰ytelm‰, jossa kaikki mets‰n asukkaat olivat n‰yttelijˆit‰, kehittyi aina, milloin muutaman, milloin monen kohtauksen kautta, traagillista loppua kohti. Mutta karhu enimm‰kseen kuului vallanpit‰jiin ja moni huoli oli sille sen vuoksi tuntematon. Ei edes pantteri, vaikka olikin nopea, vihainen ja omavaltainen, koskaan ehdoin tahdoin etsinyt riitaa karhun kanssa, jonka rutistava syleily ja salaman nopea k‰mmenen isku olivat sille tunnetut. Karhun penikka ei sen vuoksi, emonsa kanssa kuljeskellessaan, kunnes oli t‰ysikasvuinen, tullut ajatelleeksikaan vihollisia; ja Kroofin kaltainen j‰ttil‰inen emona, penikka saattoi huoletta nauraa vaikka pantterillekin. Yksinkertaiset olivat senvuoksi penikan opittavat, sen emonsa vieress‰ tallustellessa. Penikka-ajan ensim‰isin‰ sokeina viikkoina sen tosin t‰ytyi oppia vaikenemisen ensim‰inen hyve, eik‰ t‰m‰ ollut helppoa, sill‰ se mielell‰‰n ynisi ja mˆr‰ili omalla hauskalla pikku tavallaan. T‰m‰ kyll‰ k‰vi p‰ins‰ Kroofin kotona ollessa; mutta emon kuljeskellessa muonaa hakemassa oli vaikeneminen ensim‰inen asia. Sen se oppikin, osaksi Kroofin kehotuksista, osaksi oman syv‰ll‰ piilev‰n vaistonsa kautta; ja se piti suunsa, aina kun t‰ytyi olla yksin. Ainahan vaani se mahdollisuus, pieni mutta ik‰v‰ mahdollisuus, ett‰ kettu tai ilveskissa keksisi Kroofin l‰hdˆn ja tilaisuutta hyv‰kseen k‰ytt‰en pist‰isi poskeensa sangen hyv‰nmakuisen paistin, imev‰n karhunpenikan. Kulkiessaan Kroofin keralla hiljaisia metsi‰, penikka huolellisesti haisteli kosteata maata ja versoja, silmuja, mihin vain emo seisahtui kaivelemaan. N‰in se sai tiet‰‰, mist‰ etsi‰ t‰rkkelyspitoisia juuria, joista karhu kev‰‰ll‰ niin suureksi osaksi el‰‰. Se oppi tuntemaan t‰rke‰t erot makeitten maap‰hkin‰in ja arumin polttavan katkeran juurimukulan taikka intianinauriin v‰lill‰, ja se oppi j‰rven rehevill‰ rantaniityill‰ tallustellessaan erehtym‰tt‰ kaivamaan mukulapavun [amerikkalainen hernekasvi (_Apios tuberosa_), jolla on syˆt‰v‰t juurimukulat. (Suom. muist)] ravitsevia juurimukuloita. Se keksi myˆs mink‰laisia vanhoja kantoja sit‰ piti hajottaa, kun mieli saada paraiksi hapahko vahvistava annos mets‰muurahaisen toukkia. Kesken n‰it‰ vakavampia toimia se aina enn‰tti emonsa jaloissakin telmim‰‰n taikka takajaloillaan rattoisasti tepastelemaan. Pian sille n‰ytettiin sekin, miten piti lˆyt‰‰ mehil‰isten puu ja ryˆst‰‰ niiden makeat aarteet saamatta silmi‰‰n puhkaistuiksi; mutta juuri t‰ll‰ kohdalla mets‰n h‰m‰r‰t onnettaret sallivat t‰m‰n iloisen lapsin‰ytelm‰n esiripun laskea muistutukseksi siit‰, ettei kuoleman lakia voitu lievent‰‰ edes ison mustan karhun hyv‰ksi. Ensim‰iset retkens‰ penikkansa keralla Kroof teki raivion ymp‰ristˆˆn, jossa Miranda toisinaan n‰ki molemmatkin. Tyttˆ riemastui penikan n‰hdess‰‰n niin suunnattomasti, ett‰ h‰n luopui tavallisesta vaiteliaisuudestaan mets‰n kansaan n‰hden ja ‰idilleen kertoi somasta kiilt‰v‰st‰ pikkukoirasta, jonka se mahdottoman iso koira oli tuonut mukanaan. Ainoa seuraus oli, ett‰ Kirsti antoi h‰nelle tuiman varotuksen. "Koira!" h‰n huudahti ankarana; "enkˆ min‰ sanonut sinulle, Miranda, ett‰ se on karhu? Karhut enimm‰kseen ovat vaarattomia, jos antaa niiden olla rauhassa; mutta vanha karhu, jolla on penikka, on hyvin paha. Muista nyt, mit‰ min‰ sanon. Pysy minun luonani, el‰k‰ mene liian likelle mets‰n reunaa." Ja niinp‰ Mirandaa joku viikko siit‰ eteenk‰sin vartioitiinkin sangen ankarasti, jottei h‰n lapsekkaan rohkeutensa vuoksi joutuisi karhujen kanssa tekemisiin. Kes‰ll‰ Kroof alkoi kuljetella penikkaansa viel‰ pitemmill‰ retkill‰. Pient‰ el‰int‰ n‰m‰ kiertelyt ensin ik‰vystyttiv‰t ja v‰syttiv‰t, niin ett‰ toisinaan se heitt‰ytyi sel‰lleen vaaleanpunervat tallukset taivasta kohden, muka vastaan pannakseen, eik‰ suostunut kulkemaan askeltakaan edemm‰ksi. Mutta huolimatta sen lystikk‰‰n pienen mustan kuonon, isojen korvien ja vilkkuvain silm‰in pyynnˆst‰ vanha Kroof sit‰ nuhdellen tˆni kunnes se hypp‰si pystyyn ja oli kyll‰kin tyytyv‰inen, kun p‰‰si matkaa jatkamaan. Rasituksista se v‰h‰n laihtui, mutta k‰vi paljon kiinte‰mm‰ksi, ja pian se iloisella mielell‰ l‰hti pisimmillekin retkille. Ei mik‰‰n sit‰ v‰sytt‰nyt ja retken j‰lkeen se ajoi kaniineja taikka portimoita taikka muita vikkeli‰ el‰imi‰, kunnes emonsa pilkallisista mielenilmauksista ‰lysi n‰iden yritysten turhuuden. N‰m‰ laajat vaellukset todella sen kehittiv‰tkin niin ett‰ siit‰ n‰ytti tulevan itse Kroofin vertainen koon ja urhoollisen sisun puolesta; mutta nep‰ myˆs olivat penikkaparan turmio. Jos se olisi pysynyt kotona, -- mutta ei siit‰k‰‰n olisi ollut suurta apua, sill‰ juuri kotona kohtalo varmimmin tavottaa uhrinsa mets‰kansan kesken. Ne olivat er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kahden lˆytˆretkell‰ kaukana naapurilaaksossa -- Kuah-Davikin laaksossa, jonka Kroof itsekin tunsi hyvin vaillinaisesti. P‰iv‰n ollessa puolessa Kroof k‰vi levolle pieneen viile‰‰n notkoon l‰hteen viereen, joka _tipp-topp tipp-tapp tupp-tippui_ viheri‰lt‰ kallion pyk‰l‰lt‰. Mutta penikka se v‰sym‰tt‰ l‰hti muutaman kymmenen sylen p‰‰h‰n tutkimaan er‰st‰ viidakkoa tosin kyll‰ n‰kyvist‰ poistuen, mutta ei hetkeksik‰‰n niin kauaksi, ettei ‰‰ni olisi kuulunut. Viidakon l‰hettyvill‰ sen sieraimiin kantoi uusi sangen puoleensa vet‰v‰ haju. Se ei ollut viel‰ koskaan lyhyell‰ elontiell‰‰n haistanut mit‰‰n t‰h‰n verrattavaa, mutta erehtym‰tˆn vaisto kuiskasi, ett‰ se oli sangen hyv‰‰ syˆd‰. Tunkeutuen viidakon kautta sit‰ kohti se lˆysikin hajun l‰hdˆn. Kaltevan hirsirakennuksen alla oli pala kellert‰v‰n valkoista lihaa, jonka p‰‰lle oli paksulta sivelty tumman punaisen ruskeata -- ja voi minun p‰ivi‰ni! kuinka hyv‰lle se lemahti! Se oli viettelev‰sti pistetty kaksihaaraisen puutakin p‰‰h‰n. Penikan korvat kohosivat paljaasta ahmimishalusta tavallista korkeammiksi ja leve‰mmiksi. Herk‰t sieraimet meniv‰t kurttuun sen haistellessa t‰t‰ houkuttelevaa lˆytˆ‰. Se p‰‰tti hiukan maistaa sit‰ ja sitten l‰hte‰ emoa hakemaan. Mutta se oli v‰h‰n liian korkealla, jotta siihen olisi maasta ulottunut. Se nousi seisomaan, tarttui siihen pienill‰ valkoisilla hampaillaan, k‰vi siihen kiinni pehmeill‰ etuk‰mmenill‰‰n ja ripusti siihen koko painonsa vet‰‰kseen sen alas. Kroof viile‰ss‰ notkelmassaan maaten kuuli pienen h‰t‰r‰‰k‰yksen, joka katkesi kamalan ‰kki‰. Siin‰ samassa se suuren ruhonsa kera hurjan h‰d‰n valtaamana syˆksyi alusmets‰n l‰pi ‰‰nt‰ kohti. Se lˆysi penikkariepunsa aivan litte‰ksi rutistuneena loukun valtavien hirsien alla, kiilt‰v‰ p‰‰ ja toinen k‰mmen surkeasti esiin pist‰en, pieni punainen kieli sijoiltaan v‰‰ntyneitten leukain v‰list‰ roikkuen. Kroofin ei tarvinnut toista kertaa katsoa, tunteakseen syd‰mess‰‰n, ett‰ lapsukainen oli kuollut, kuollut kuin kivi; mutta surunsa raivossa se ei tahtonut sit‰ tunnustaa. Se alkoi mielettˆm‰sti repi‰ isoa hirtt‰ -- niin suunnaton kappale pantu niin v‰h‰ist‰ olentoa tappamaan -- ja niin ihmetelt‰v‰ oli sen kynsien ja jykev‰in etujalkain voima, ett‰ se puolessa tunnissa sai loukun melkein aivan hajalle. Hiljaa se siirsi pois ruhjotun ja muodottoman ruumiin, nuoli suun, sieraimet ja surkeasti muljottavat silm‰t; silitteli sit‰ kevyesti kuin hengitys ruumiillaan ja vaikeroi sen p‰‰ll‰. Se hieman kohotti p‰‰t‰ k‰mmenell‰‰n ja hyv‰ili sit‰ kahta hartaammin, kun se hervottomasti putosi syrj‰‰n. Sitten se j‰‰htyi kylm‰ksi. T‰m‰ oli todistus, jota se ei voinut olla uskomatta. Se herkesi hyv‰ilyist‰, jotka olivat niin voimattomat l‰mpˆ‰ palauttamaan pieneen rakastettuun ruumiiseen. Pit‰en kuonoaan korkealla ilmassa se k‰‰ntyi hitaasti ymp‰ri kaksi kertaa, ik‰‰nkuin vedoten johonkin voimaan, josta sill‰ oli ep‰m‰‰r‰inen aavistus; sitten se kuolleeseen en‰‰ vilkaisemattakaan rynt‰ili kautta mets‰n kuin mieletˆn. Kaiken yˆt‰ se vaelsi ilman p‰‰m‰‰r‰‰ sinne ja t‰nne alisen Kuah-Davikin laaksossa, pitkin vuoriston alempia liepeit‰, kautta seutujen, joissa se ei ollut milloinkaan ollut ja joihin se ei nytk‰‰n huomiotaan kiinnitt‰nyt; ja puolen p‰iv‰n aikaan se seuraavana p‰iv‰n‰ j‰lleen huomasi olevansa aarniomets‰ss‰‰n, ei kaukana raiviosta. Se karttoi kaukaa kiert‰en vanhaa pes‰‰ns‰, joka oli juurakon alla ja lopulta heitt‰ytyi maahan uupuneena ja, imem‰ttˆm‰t nis‰t ankarasti pakottaen, k‰vi kaatuneen hemlokin taa levolle. Se nukkui raskaasti tunnin tai pari. Sitten se her‰si lapsen huutoon. Se paikalla tiesi, ett‰ se oli Mirandan ‰‰ni; ja kun se tavalla tai toisella liikutti sen mielt‰, niin se vaivoistaan huolimatta nousi ylˆs ja kulki hiljaa ‰‰nt‰ kohden. VI LUKU. Mirandan pyhitys mets‰lle. Sin‰ samana p‰iv‰n‰, heti puolisen j‰lkeen, Mirandan l‰hdetty‰ ulos viem‰‰n muruja kanoille keltaisessa maljassa, Kirsti oli saanut jonkinlaisen pyˆrtymys kohtauksen. Kaiken aamup‰iv‰‰ oli kuumuus h‰nt‰ rasittanut tavattomasti, vaikk'ei h‰n ollut siit‰ tiet‰vin‰‰n. Nyt astioita pestess‰‰n h‰n aivan vasten tapojaan pudotti niist‰ yhden lattiaan. R‰isk‰ys sai h‰net havahtumaan. Mielipahalla h‰n huomasi, ett‰ se oli Mirandan pieni kirjava lautanen. Sitten kaikki musteni h‰nen silmiss‰‰n. H‰n tˆin tuskin p‰‰si vuoteen luo hoipertelemaan ja kaatui siihen oikop‰‰t‰ kuin pyˆrtynyt. T‰t‰ mielentilaa seurasi raskas uni, jota kesti monta tuntia ja joka luultavasti pelasti h‰net jostain ankarasta taudista. Miranda ei kanat ruokittuaan palannut oikop‰‰t‰ ‰itins‰ luo. H‰n sensijaan vaelsi kohti synkk‰‰ kuusimets‰‰, joka oli yhdell‰ kohtaa mˆkin takana hyvin l‰hell‰. Avoimien, tattaresta vihantien kenttien runsas valo loi kauas viileiden holvikaartojen alle eloisan valaistuksen. Mirandan kirkas silm‰ huomasi, ett‰ jotain liikkui harmaitten suorien runkojen v‰liss‰. H‰n piti siit‰ sangen paljon. Se oli h‰nest‰ merkillisen paljon kissan n‰kˆinen, suurempi vain kuin ainoakaan kissa mit‰ h‰n oli kyl‰ss‰ n‰hnyt, jalat korkeammat ja h‰nt‰‰ vain ihmeellinen paksu tynk‰. Se tosiaan olikin kissa, "ruskea kissa" eli Pohjois-Amerikan pienempi ilves. Sen karva oli punaruskeata, t‰ynn‰‰n pieni‰ vaaleampia pilkkuja. Sill‰ oli korvien nipussa suorat harjastˆyhdˆt samoin kuin suuremmalla serkullaankin, Canadan ilveksell‰, -- ne vain eiv‰t olleet likimainkaan niin silm‰‰n pist‰v‰t kuin viimeksi mainitun; ja kuutamopyˆre‰n naaman ilme oli samalla sek‰ vihainen ett‰ arka. Mutta selv‰stikin se oli kissa; ja Mirandan syd‰n k‰‰ntyi sen puoleen sen istuessa siin‰ mets‰n siimeksess‰ tarkaten ihmislasta haaleilla silmill‰‰n. "Voi kaunis mirri! kaunis mirri!" Miranda kutsui ja hyv‰illen ojensi sit‰ kohti k‰tens‰ ja juoksi mets‰‰n. Ruskea kissa odotti hievahtamatta, kunnes h‰n oli tullut kymmenen askeleen p‰‰h‰n; sitten se k‰‰ntyi ja juoksi kauemmaksi pimentoihin. P‰‰sty‰‰n melkein n‰kym‰ttˆmiin se pys‰htyi, k‰‰ntyi ymp‰ri ja istahti uudelleen katsellakseen innostunutta lasta. Sit‰ ihmetytti se veripuna, joka oli lapsen kaulassa. Miranda oli nyt kokonaan kiintynyt takaa-ajoon ja kiihke‰sti toivoi saavansa kiinni kauniin mirrins‰, kunnes el‰in j‰lleen vihaisesti kahahtaen k‰‰ntyi ymp‰ri ja hyˆkk‰si pois. Pettyneen‰, vaikkei silti masentuneena Miranda taas seurasi; ja sama pieni leikki uudistui v‰hill‰ muunnoksilla, kunnes h‰nen suuret silm‰ns‰ olivat t‰ynn‰‰n himment‰vi‰ kyyneli‰ ja h‰n oli v‰h‰ll‰ maahan vaipua uupumuksesta. Ilke‰ kissa leikkiin v‰syneen‰ eik‰ en‰‰ nauhankaan vuoksi uteliaana, katosi sitten kokonaan; ja Miranda istui maahan itkem‰‰n. Mutta h‰n ei ollut niit‰ lapsia, jotka pit‰v‰t paljon melua pienest‰ pettymyksest‰. Ei kulunut kuin muutama minuutti, ennenkuin h‰n hypp‰si pystyyn, kuivasi silm‰ns‰ pienien nyrkkiens‰ selk‰puolella ja l‰hti oman luulonsa mukaan suoraa p‰‰t‰ kotia kohti. Alussa h‰n juoksi, arvellen ‰idin varmaan k‰yv‰n levottomaksi h‰nen poissaolonsa vuoksi. Mutta kun h‰n ei tullutkaan aukealle niin pian kuin oli luullut, niin h‰n pys‰htyi, katseli sangen huolellisesti kaikki ilmansuunnat ja k‰veli edelleen kaiken aikaa varoen. H‰n k‰veli ja k‰veli, kunnes tiesi kulkeneensa niin pitk‰n matkan, ett‰ olisi vaikka viiteen kertaan kotia enn‰tt‰nyt. H‰nen jalkansa huojuivat, ja sitten h‰n avuttomana seisoi aivan hiljaa paikallaan. H‰n tiesi eksyneens‰. Yht'‰kki‰ aarniomets‰, mets‰ johon h‰n oli halunnut, mets‰, jonka pimeytt‰ h‰n ei ollut koskaan pel‰nnyt, muuttui yksin‰iseksi, uhkaavaksi, pelottavaksi. H‰n puhkesi ‰‰nekk‰‰seen itkuun. T‰m‰ se oli, jonka Kroof kuuli ja jota se tuli per‰‰m‰‰n. Mutta sen kuulivat toisetkin korvat. Olento nahkan ruskeuinen, monta kertaa suurempi kavalaa ilveskissaa -- vaikk'ei kovin erilainen muodoiltaan, hiipi varkain ‰‰nt‰ kohti. Vaikka sen j‰senet n‰yttiv‰t vankoilta, k‰mmenet suurilta hoikkaan ruumiiseen ja pieneen litte‰‰n julmaan p‰‰h‰n verraten, niin olivat sen liikkeet siit‰ huolimatta ‰‰nettˆm‰t ja keve‰t. Ja jokaisella matalaan kyyristyv‰ll‰ mutkikkaalla askeleella h‰nt‰ hermostuneesti s‰tk‰hti. Huomatessaan itkev‰n lapsen se pys‰htyi ja alkoi sitten l‰hesty‰ viel‰ entist‰ hiipiv‰mmin, kyyristyen niin matalaksi, ett‰ vatsa melkein maata laahasi, kaula pitk‰ll‰ p‰invastaiseen suuntaan kuin h‰nt‰. Se ei saanut aikaan v‰hint‰k‰‰n ‰‰nt‰, mutta Mirandan herkiss‰ aivoissa kuitenkin oli jotain, joka sen kuuli, ennenkuin se oli p‰‰ssyt aivan hypyn matkan p‰‰h‰n. Tyttˆ lakkasi itkem‰st‰, vilkaisi ‰kki‰ ymp‰rilleen ja kiinnitti tumman kirkkaan katseensa sen palaviin viheri‰isiin silmiin. Ja vaikka h‰n olikin vain pieni pel‰stynyt yksin‰inen lapsi parka, niin oli h‰nen vakaassa katseessaan kuitenkin jotain v‰h‰ist‰, mit‰ lienee ollut, joka teki el‰imen levottomaksi. Tyhj‰ synkkyys, tieto siit‰, ett‰ oli eksynyt, se oli saanut Mirandan pelk‰‰m‰‰n. El‰int‰, julmintakaan kohtaan, h‰n ei tuntenut vaistomaista pelkoa; ja vaikka h‰n tiesi, ett‰ se oli pantteri se julmasilm‰inen peto, joka oli h‰nen edess‰‰n, niin jonkinlainen suuttumuksen sekainen uteliaisuus se nyt oli ylinn‰ h‰nen mieless‰‰n. Peto levottomasti k‰‰nteli silmi‰‰n tytˆn vakaan katseen edess‰. Se hetken ep‰rˆi oliko per‰lt‰k‰‰n viisasta puuttua tuohon pelottomaan kirkassilm‰iseen olentoon. Sitten siin‰ her‰si kiukku. Se kiinnitti h‰neen p‰‰tt‰v‰mmin hypnotisoivan tuijotuksensa ja vihaisin nytk‰yksin pieksi h‰nt‰‰ns‰. Se paraillaan kiihotteli itse‰‰n lopulliseen surmahyppyyn Mirandan sit‰ katsellessa. Mutta juuri silloin tapahtui ihme. Suuren paaden takaa, jossa se oli t‰t‰ tilannetta katsellut, tallusteli Kroof esiin valtavana ja mustana. Se asettui paikalla Mirandan rinnalle; ja kohoten takakintuilleen korkeana ja lannistumattomana j‰ttil‰isen‰ se mˆrisi uhmaansa pantterille. Kun Miranda n‰ki "kauniin ison koiransa", -- jonka h‰n kuitenkin sangen hyvin tiesi karhuksi, -- vasta silloin h‰n n‰ytti huomaavan, kuinka pahasti oli pantteria s‰ik‰ht‰nyt; ja h‰n ‰lysi, ett‰ oli tullut voimallinen puolustaja. H‰n hypp‰si avuttomin nyyhkytyksin ja k‰tki kyyneltyneet pienet kasvonsa karhun pˆrhˆiseen kylkeen, tarttuen molemmin k‰sin sen pehmeihin karvoihin kiinni. Kroof ei ollut huomaavinaankaan t‰t‰ rajua syleily‰, vaan mulkoili edelleenkin uhkaavasti pantteria. Pantteri taas oli teeskentelem‰ttˆm‰n h‰mm‰styksen valtaama. Se. heitti hiipiv‰n, kyyristyv‰n, ponnistukseen kootun asentonsa ja kohosi t‰yteen korkeuteensa; nosti p‰‰t‰‰n, antoi h‰nt‰ns‰ vaipua ja tuijotti t‰t‰ kummaa. Jos tuo lapsi oli Kroofin suojatti, niin paras heitt‰‰; sill‰ kovan piti n‰l‰n olla, ennenkuin pantteria halutti mitell‰ voimiaan valtavan naaraskarhun kanssa. Sit‰ paitsi h‰n huomasi Mirandassa itsess‰‰nkin jonkinlaista voimaa ja mahtia, jonkinlaista hallitsijavaltaa, joka oli vaikuttanut, ett‰ oli ehdottomasti ollut vaikea tehd‰ hyˆkk‰yst‰, vaikkapa tyttˆsell‰ ei muuta puolustusta ollutkaan kuin ymm‰lle saattava katseensa. Nyt se aivan selv‰‰n n‰ki, ett‰ ihmislapsessa oli jotain sangen salaper‰ist‰. Pantteri p‰‰tti olevan parasta ilmoittaa naaraalleenkin -- joka oli vihaisempi, vaikk'ei yht‰ voimallinen -- ettei t‰lle lapselle teht‰isi mit‰‰n, olipa tilaisuus mik‰ tahansa. T‰m‰n p‰‰tˆksen kera se teki kokok‰‰nteen ja asteli pois, p‰‰ pystyss‰ ja muina miehin‰ vallan. Sit‰ tuskin olisi tuntenut samaksi hiipiv‰ksi hirviˆksi, jona se oli viisi minuuttia aikaisemmin esiintynyt. Kun se oli mennyt, niin Kroof laskeutui kyljelleen maata ja hiljaa hyv‰illen painoi Mirandaa ruumistaan vastaan. Sen murheellinen syd‰n k‰‰ntyi lapsen puoleen. Ja sen turvonneita utareitakin poltti niin kovin, ja se tunsi jonkinlaista toivoa, ett‰ Miranda ehk‰ t‰st‰ vaivasta p‰‰st‰isi. Mutta lapsella ei tietenk‰‰n voinut olla t‰st‰ et‰isint‰ aavistustakaan. Kaikissa muissa suhteissa h‰n osotti t‰ydellisesti k‰sitt‰v‰ns‰ Kroofin yst‰vyydenosotukset, silitteli sit‰ kevein pienin k‰tˆsin ja supatteli sille kaikenlaisia sulosointuisia hyv‰ilyj‰, joille Kroof vakavana kallisti korvansa. Laskien sitten p‰‰ns‰ karhun mahanalustan hienoille karvoille lapsi ‰kki‰ vaipui sike‰‰n uneen; vaellus ja mielenliikutukset olivat sen uuvuttaneet. Myˆh‰‰n iltap‰iv‰ll‰, lypsyajan l‰hestyess‰, Kirsti her‰si. H‰n nousi h‰tk‰ht‰en istumaan vuoteessaan, joka oli tuvan nurkassa. Akkunasta paistoi l‰nteytyv‰n auringon s‰de. H‰n oli levoton, kun oli niin kauan nukkunut. Ja miss‰ ihmeess‰ Miranda oli? H‰n nousi seisomaan, horjui hetken, mutta tunsi itsens‰ tuota pikaa varmaksi; ja nyt h‰n huomasi, ett‰ unensa oli ollut taudin puuskaus. H‰n meni ovelle. Kanat kuopivat maata ahkeraan ja Saunders loi h‰neen suvaitsevaisen katseen. Vajan takana aidan luona mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ ammui lyps‰j‰‰; ja lie'astaan tatarvainion takaa Mikko vasikka kaipaili illallismaitoaan ja ruohoteet‰‰n. Mutta Mirandaa ei n‰kynyt, ei kuulunut. "Miranda!" h‰n huuti. Ja sitten kovempaa -- ja viel‰kin kovempaa -- ja lopulta l‰pitunkevalla valittavalla mielenahdistuksella, kun h‰nelle selvisi, ett‰ lapsi oli kadonnut. Auringonpaisteinen raivaus, harmaa mˆkki, synk‰t mets‰nreunat, kaikki n‰ytti h‰nest‰ hetken pyˆriv‰n ymp‰ri. Mutta vain hetken. Sitten h‰n tempasi kirveen lapupˆlkyn p‰‰st‰ ja varman vaiston johdolla syˆksyi sit‰ kuusikon kielekett‰ kohti, joka oli juuri mˆkin takana. Suoraan eteenp‰in h‰n riensi, ik‰‰nkuin selv‰‰ j‰lke‰ seuraten; vaikka h‰nen mets‰tietonsa todenteolla olivat sangen v‰h‰iset, niin ett‰ h‰n paljaan silm‰nn‰ˆn mukaan tuskin olisi kyennyt elefantin j‰lki‰ seuraamaan. Mutta h‰nen syd‰nt‰‰n kouristi j‰‰t‰v‰ tuska, ja h‰n samosi eteenp‰in kuin vimmattu. Mutta sitten h‰n ‰kki‰ kallion sammalisella kummulla n‰ki n‰yn, joka sai h‰net siihen paikkaan seisahtumaan. H‰nen silm‰ns‰ ja suunsa j‰iv‰t auki pelk‰st‰ h‰mm‰styksest‰. Sitten hirmuinen j‰nnitys raukesi. V‰kev‰ v‰ristys k‰vi h‰nen ruumiinsa l‰pi ja h‰n tunsi itsens‰ j‰lleen lujaksi. Hymy kirkasti h‰nen kasvojensa kalvenneita piirteit‰. "Totta tosiaan," h‰n mutisi itsekseen; "lapsi oli oikeassa. Se ymm‰rt‰‰ el‰imi‰ v‰h‰n paremmin kuin min‰." Ja se n‰ky oli t‰m‰. Kautta kuusimets‰n harmajain kaartojen asteli valtava musta karhu, Miranda rinnallaan juosten ja leikillisesti silitellen sen rehev‰‰ turkkia. Iso el‰in tuon tuostakin pys‰htyi, ei muuta varten kuin tunnustellakseen lasta kuonollaan tai nuollakseen h‰nen k‰tt‰‰n hoikalla punaisella kielell‰‰n; mutta suunta, jota se kulki, vei suoraa p‰‰t‰ mˆkille. Kirsti seisoi moniaan minuutin liikkumatta, katsellen t‰t‰ outoa n‰kˆ‰; piilostaan esiin astuen h‰n sitten riensi niiden per‰ss‰. Niin kiintyneet ne olivat toisiinsa, ett‰ h‰n kummankaan huomaamatta p‰‰si parinkymmenen askeleen p‰‰h‰n niist‰. Sitten h‰n huuti: -- "Miranda, miss‰ sin‰ olet ollut?" Lapsi pys‰htyi, katsoi ymp‰rilleen, mutta piti viel‰ kiinni Kroofin karvoista. "Voi ‰iti!" h‰n huuti innostuneena ja heng‰styneen‰ ja yritt‰en kertoa kaikki samalla haavaa, "min‰ olin aivan eksyksiss‰ -- ja pantteri juuri aikoi syˆd‰ minut -- kun t‰m‰ kiltti hyv‰ iso karhu tuli ja pelotti pantterin pois -- ja meid‰n piti juuri tulla kotiin -- ja tule ‰iti, ja puhu t‰lle hyv‰lle kiltille isolle karhulle! Voi, el‰ p‰‰st‰ sit‰ pois! el‰ p‰‰st‰!" Mutta Kroofilla oli t‰st‰ asiasta omat arvelunsa. Mirandan se oli tytt‰rekseen ottanut, eik‰ Kirsti‰; ja se tunsi jonkinlaista mustasukkaisuutta Mirandan ‰iti‰ kohtaan. Mirandan viel‰ puhuessa karhu ‰kki‰ k‰‰ntyi sivuun ja sukkelaan tallusteli pois, j‰tt‰en lapsen itku kurkkuun. Syd‰nt‰ kouristava oli se juttu, jonka Miranda sin‰ iltana kertoi ‰idilleen, sill‰ aikaa kun mustan ja valkoisen kirjavaa lehm‰‰ lypsettiin ja Mikko vasikka sai illallismaitonsa ja ruohoteens‰. Se teki syv‰n vaikutuksen Kirstin nopeaan ja suvaitsevaan mieleen. H‰n paikalla oivalsi, kuinka suurenarvoinen Mirandalle oli Kroofin kaltaisen suosio. Useimmat ‰idit olisivat t‰mmˆisess‰ tapauksessa joutunut mielettˆm‰n pelon valtaan, mutta Kirsti Craig ei ollut niin heikkoa laatua. H‰n sit‰ piti vain vahvana turvana Mirandalle mets‰n pahimpia vaaroja vastaan. VII LUKU. Yst‰vykset. T‰m‰n kokemuksen j‰lkeen Miranda tunsi itsens‰ pyhitetyksi, kuten h‰n oli niin hartaasti toivonut, aarniomets‰n kansan t‰yteen toveruuteen. Melkein joka p‰iv‰ Kroof astua l‰ntysteli raivion reunoille. Ja aina Miranda tuota pikaa keksi sen ja juoksi sen luo iloisin hyv‰ilyin. Iso karhu ei kuitenkaan suostunut kulkemaan montakaan askelta aukealle, sill‰ se ei halunnut tutustua Kirstiin, eik‰ mˆkkiin, eik‰ karjaan eik‰ mihink‰‰n muuhunkaan mit‰ sivistyksell‰ olisi ollut tarjottavaa. Mutta Kirsti, sopivan v‰limatkan p‰‰st‰ katseltuaan muutamia n‰ist‰ kohtauksista, viisaana ‰itin‰ antoi lapselle v‰h‰n enemm‰n vapautta. Miranda sai luvan menn‰ mets‰‰n m‰‰r‰tyn matkan, ei kuitenkaan koskaan niin kauaksi, ett‰ mˆkki kokonaan katosi n‰kyvist‰; ja t‰m‰ lupa oli voimassa vain silloin, kun h‰n oli Kroofin seurassa. Kirsti jonkun verran tunsi mets‰el‰inten luonnetta; ja h‰n tiesi, ett‰ kun musta karhu teki yst‰vyysliiton, niin oli se j‰rk‰ht‰m‰tt‰ ja aprikoimatta sille uskollinen. Yst‰vyysliitoissa, jotka poikkeavat luonnollisista heimosuhteista, joskus k‰y, kuten nytkin k‰vi: Kroof n‰ytti kiintyv‰n lapseen hellemmin kuin omaan penikkaansa. Se katseli ihastunein silmin, suu raollaan narrimaisesta hellyydest‰, kun Miranda sen ymp‰rill‰ leikkien perehtyi mets‰tiedon lukemattomiin salaisuuksiin. Mit‰ vain Miranda tahtoi tekem‰‰n, sit‰ se yritti tehd‰, heti kun oli tarkotuksen perille p‰‰ssyt; sill‰ vaikka Mirandan juttelu olikin sangen mieluista sen korvalle, niin ei se toden tunnustaen ollut sen aivoille kovin helppoa ymm‰rt‰‰. Yhdess‰ asiassa se kuitenkin oli j‰rk‰ht‰m‰tˆn. Ehk‰ kolmen oman mittansa verran se suostui kulkemaan Mirandan mukana raivaukselle, sit‰ edemm‰ksi se ei suostunut tulemaan. Mairittelua, pient‰ h‰rn‰ily‰, j‰rkisyit‰, kyyneleit‰ -- kaikkea Miranda koetti, mutta turhaan. Kun Miranda koetti per‰st‰ tyˆnt‰‰ tai edell‰ kulkien per‰ss‰‰n vet‰‰, niin mesik‰mmen oli siit‰ hyvill‰‰n ja sen silm‰t vilkkuivat leikillisesti. Mutta p‰‰tˆksess‰‰n se pysyi. Kirsti t‰ydelleen hyv‰ksyi t‰m‰n itsepintaisuuden, vaikka se Mirandalle oli niin suuri pettymys; h‰n ei kuitenkaan virkkanut siit‰ mit‰‰n. Kirsti‰ ei v‰h‰‰k‰‰n haluttanut saada Kroofin kaltaista j‰ttil‰ist‰ mˆkkins‰ ymp‰rille maleksimaan taikka ymp‰ri kuljeskelemaan ja tielle tulemaan, kun h‰n oli menossa tyˆhˆn vainiolle. Vaikka sivistys olikin Kroofille vastenmielinen, niin oli se kuitenkin siksi ovela, ett‰ ‰lysi mahdottomaksi saada Mirandan alati kerallaan mets‰ss‰ olemaan. Se vallan hyvin ‰lysi, ett‰ tuo iso nainen, jolla oli p‰‰ss‰‰n punaista, oli sangen etev‰‰ laatua el‰int‰ -- ja ett‰ Miranda oli h‰nen penikkansa, -- sangen etev‰‰ laatua penikka, jota aina piti katsella salaisella kunnioituksella, mutta penikka joka tapauksessa ja sille suurelle vaimolle kuuluva. Se ei sen vuoksi pahastunut huomatessaan, ettei se voinut saada Mirandaa mukanaan mets‰‰n enemm‰ksi kuin tunniksi tai pariksi kerrallaan. Mutta tunnin tai parin kuluessa saattoi saada paljon aikaan; ja Kroof koetti opettaa Mirandalle paljon asioita, joiden tuntemista pidet‰‰n t‰rke‰n‰ aarniokansan kesken. Se haisteli multaa ja kaivoi maasta makealle hajuavia juuria; ja Miranda, pannen merkille niiden varret ja lehdet, oppi pian tuntemaan kaikki l‰hiseudun syˆt‰v‰t juuret. Kroof niinik‰‰n n‰ytti h‰nelle herkullisen karvavatukan [_Rubus villosus_, jolla on suikerteleva varsi.], ‰itel‰n imel‰n intianip‰‰ryn‰n [_Amelanchier canadensis_, pohjoisamerikkalainen pensas, jolla on syˆt‰v‰t marjat] ja vaarattoman, mutta jotenkin pumpulivillaisen mets‰kanamarjan; [_Mitchella repens_, amerikkalainen marja.] ja se opetti sit‰ karttamaan trilliumin [Saanut nimens‰ kolmesta lehdest‰‰n. Kieloihin kuuluva amerikkal. kasvi] houkuttelevaa punaista hedelm‰‰, samoin kuin myrkyllist‰ kyymarjaakin [joko _Act‰a_, leinikkˆihin kuuluva marja, tai _C‰lastus scandeus_ niminen pensas]. Mustikkaa, joka on yht‰ mieluinen karhulle kuin ihmisellekin, ei kasvanut t‰ss‰ synk‰ss‰ mets‰ss‰, mutta Miranda muisti t‰m‰n marjan hyvin varhaisilta kyl‰ajoiltaan, jolloin h‰n niin usein oli suunsa mustannut mustikkapiirailla. Mit‰ taas tulee kyyhkynmarjan [Amerikkalainen koiso (_Phytolacca decandra_)] veripunaisiin ryp‰leihin, jotka peittiv‰t laitumen kummut punalle hohtavalla peitteell‰, niin ei Miranda kaivannut Kroofin opetusta tiet‰‰kseen, ett‰ ne olivat hyv‰t syˆd‰. Ja sitten oli monen laisia ja monen muotoisia ja v‰risi‰ mets‰sieni‰ -- valkoisia, punertavia, hienon keltaisia, kiilt‰vi‰ oranssiv‰risi‰, joissa oli paljon k‰sni‰, likaisen kerman v‰risi‰, juovaisia viheri‰isi‰, jopa v‰kev‰n tulipunaisiakin. Miranda sanoi niit‰ ensin yhteisesti hattusieniksi ja pelk‰si ja kammosi niit‰. Mutta Kroof opetti h‰net paremmin eroa tekem‰‰n. Joitakuita, kuten punaisia ja varsinkin k‰sn‰isi‰, viisas el‰in k‰mmenell‰‰n sotki m‰s‰ksi; ja ne Miranda siit‰ tiesi huonoiksi. Ja niiden koko ulkomuoto tosiaan olikin vaarallisen n‰kˆinen ja Mirandan silmiss‰ niiden kaikkien kanteen oli kirjoitettu _myrkky‰_ suurilla kirjaimilla. Mutta oli muuan sangen valkoinen ja hyv‰n n‰kˆinen ja hyv‰nhajuinen sieni, josta h‰n melkein olisi vannonut, ett‰ se oli yst‰v‰. Paikalla sen n‰hdess‰‰n h‰n muisti er‰‰n omituisen aran herkkusienen (Miranda piti herkkusienist‰) ja suurella ilolla juoksi sit‰ poimimaan. Mutta Kroof sys‰si h‰net syrj‰‰n niin tylysti, ett‰ tyttˆ kompastui kantoon ja oli kovin loukkaantunut. Mutta h‰nen suuttumuksensa lauhtui, kun h‰n n‰ki Kroofin repiv‰n ja sotkevan n‰m‰ kalpeat herkkusienen kaltaiset mit‰ pienimmiksi siruiksi, osottaen samalla joka tavalla inhoaan. T‰st‰ Miranda saattoi ymm‰rt‰‰, ett‰ tuo kaunis hattusieni olikin oikea rikollisuuden hirviˆ. Ja niin se tosiaan olikin; sill‰ mik‰ muu se oli kuin kuolettava amanita, jonka yksi ainoa pieni palakin olisi vaivuttanut Mirandan siihen uneen, josta ei konsaan her‰t‰. Vaikka Miranda olikin hyv‰ss‰ turvassa Kroofin holhouksen alaisena, niin saattoipa h‰nelle niin nuorella i‰ll‰ kuitenkin olla onneksi, ett‰ h‰nt‰ oli kielletty raivaukselta poistumasta. Sill‰ mets‰kansan kesken tosiaan oli yksi heimo, jota vastaan Kroofin suojeluksesta olisi ollut sangen v‰h‰n apua. Jos Miranda olisi l‰htenyt Kroofin keralla laajemmalti vaeltamaan, niin he ehk‰ olisivat tavanneet mehil‰ispuun. On ep‰ilt‰v‰‰, tokko Kroofkaan oveluudessaan olisi ‰lynnyt, ettei Mirandan iho olisi kest‰nyt hyˆkk‰yst‰ mehil‰ispuun kimppuun. Intoileva karhu luultavasti olisi tahtonut hankkia lapselle hunajaa ja seuraus siit‰ olisi ollut, ett‰ Kirstin luottamus Kroofin arvostelukykyyn olisi saanut pahan kolauksen. Siin‰ ahtaassa piiriss‰, jossa Mirandan oli lupa liikkua, oli kuitenkin useita taajaan asuttuja muurahaispˆkkˆj‰, ja Kroof keksi moniaana iltap‰iv‰n‰ niist‰ yhden. Se oli siit‰ kovin mieliss‰‰n. T‰ss‰ oli tilaisuus n‰ytt‰‰ Mirandalle jotain sangen hyv‰‰ ja h‰nen terveydelleen ehtoisaa. Her‰tetty‰‰n lapsen huomion se rep‰si lahon puun hajalleen aivan syd‰nt‰ myˆden ja alkoi sitten litki‰ suuhunsa sek‰ kiehuvia muurahaisia, ett‰ niiden ker‰ll‰ mehukkaita toukkia. T‰m‰p‰ vasta oli herkkua, mutta ymm‰rt‰m‰tˆn Miranda juoksikin pois kauhusta huutaen. Kroof oli ymm‰ll‰‰n. Se kuitenkin sˆi muurahaiset suuhunsa, kun oli puuhaan ruvennut. Mutta sen j‰lkeen se sai kutsun tulla kuulemaan Mirandan pitk‰‰ ripityst‰, ett‰ muka muurahaiset eiv‰t kelvanneet syˆt‰viksi ja ett‰ oli sangen julmaa repi‰ auki niiden pesi‰ ja varastaa munat. Siin‰ ei tietenk‰‰n ollut vastav‰itteille sijaa, kun Kroof ei v‰h‰‰k‰‰n ymm‰rt‰nyt, mihin tyttˆnen oikeastaan t‰ht‰si; mik‰ kysymyksen alaiseen asiaan n‰hden oli sangen valitettava seikka. Vaikka Mirandalla nyky‰‰n oli noin sanoaksemme mets‰n kansalaisoikeudet, niin ei h‰n kuitenkaan ollut oikein yst‰vyyden kannalla kenenk‰‰n muun kuin tietenkin vastustamattomien oravien kanssa, jotka asustivat mˆkin katossa. Miranda n‰ki mets‰n el‰imet nykyisin sangen l‰helt‰, ja ne kulkivat asioillaan h‰nen n‰htens‰ v‰h‰‰k‰‰n arkailematta. Ne k‰sittiv‰t, ett‰ oli aivan suotta ruveta h‰nen kanssaan piilosille. Vaikka ne olisivat olleet kuinka ehdottoman hiljaa ja vaikka ne olisivat kuinka t‰ydelleen ymp‰ristˆˆns‰ sulautuneet, niin tiesiv‰t ne h‰nen kirkkaitten, vakaitten, yst‰v‰llisten silm‰ins‰ oivaltavan kaikki heid‰n hommansa kauttaaltaan. T‰m‰ oli niille alussa huolestuttava salaisuus. Kuka oli tuo nuori olento -- nuoruuden ‰ly‰‰ kaikkein alkeellisinkin havaintokyky -- joka nuoruudestaan huolimatta niin helposti saattoi h‰pe‰‰n niiden perint‰tiedot ja sukkelat temput? Mutta niiden vaisto samalla sanoi, ettei h‰n ollut heikoimmankaan vihollinen; ja niinp‰ ne sallivat h‰nen n‰hd‰ kaikki hommansa peittelem‰tt‰, samalla kuin karttivatkin h‰nt‰ jonkinlaisella huolellisella pelolla. Kroofiakin ne kaikki karttivat, vaikka toisella tavalla. Ne tiesiv‰t, ettei paisti silloin t‰llˆin ollut Kroolille vasten mielt‰, mutta ettei se viitsinyt suurta vaivaa n‰hd‰ sit‰ saadakseen. T‰m‰n mets‰n v‰hemm‰n kansan ei muuta tarvinnut kuin pysy‰ turvallisen matkan p‰‰ss‰ sen ankarasta k‰mmenest‰; muutoin ne tunsivat turvallisuutta sen l‰heisyydess‰. Kaikki muut paitsi ei j‰nis -- se tiesi, ett‰ Kroof piti sit‰ ja sen pitk‰koipisia lapsia erikoisena herkkuna, jotka hyvin kannattivat karhunkin vaivann‰ˆt. Miranda ihmetteli, miks'ei h‰n koskaan n‰hnyt j‰niksist‰ merkki‰k‰‰n ollessaan Kroofin keralla k‰velem‰ss‰. Toisinaan h‰n tosin n‰ki; mutta aina pitk‰n matkan p‰‰st‰ ja vain vilaukselta. Kroof ei n‰iss‰ tilaisuuksissa n‰hnyt j‰nist‰ ensink‰‰n; ja Mirandalle pian selvisi, ett‰ h‰n n‰ki tarkemmin kuin piilev‰ mets‰kansakaan. N‰m‰ saattoivat toisiltaan piilottua joko siten, ett‰ olivat aivan hiljaa alallaan, taikka tekiv‰t itsens‰ n‰kym‰ttˆmiksi; mutta Mirandan silm‰ armotta erotti punaruskean ketun kellerv‰n ruskeasta lahosta puusta, jolle se oli matalaksi ruvennut. Paikalla h‰n myˆs erotti liikkumattoman p‰hkin‰nakkelin puunrungon nystyr‰st‰, maassa piilev‰n mets‰kanan j‰k‰l‰isest‰ kivest‰, mets‰hiiren kiertyneest‰ ruskeasta lehdest‰, kyyristyv‰n ilveskissan t‰pl‰isest‰ oksasta. Piilev‰ kansa sen vuoksi alkoi pian osottaa h‰nelle suosiotaan siten, ettei ollut h‰nest‰ tiet‰vin‰‰n, joka taas osotti heid‰n luottavan siihen, ett‰ saisivat h‰nen puoleltaan olla rauhassa. Ne pysyiv‰t vieraalla kannallaan edelleenkin; mutta h‰nen mielenkiintoisen katseensa alaisena saattoi p‰hkin‰nakkeli nousta m‰nnynrungon karkean kaarnan pintaa ja noukkia sen harmaitten suomujen alta muurahaisia; kultasiipitikka ajaa takaa lihavia valkoisia toukkia, jotka olivat sen parasta herkkua, ja tuimasti takoa lahonnutta puuta muutaman jalan matkassa Mirandan p‰‰st‰; hoikka ruskea k‰rpp‰ tohti jahdata puunjuurien alla kovakuoriaisia h‰nen hiljaisesta l‰sn‰olostaan v‰litt‰m‰tt‰, koiras-sepelpyy [Amerikkalainen pyy (_Bonasa umbellus_), joka on tunnettu siipiv‰ristyksiens‰ aikaansaamasta omituisesta soitinp‰ristyksest‰. Nimens‰ se on saanut kaulassaan olevasta seppeleest‰. (Suom. muist)] huoletta p‰ristell‰ kelopuun latvassa, kunnes ilma oli t‰ynn‰‰n sen kerskumisen vienoa p‰rin‰‰, ja sen puolikasvuiset sikiˆt rohkenivat pˆlyytell‰ itse‰‰n huoleti autiossa muurahaispes‰ss‰ raivauksen p‰iv‰npaahteisimmassa kolkassa. Ainoastaan varisparikunta, joka j‰lleen asutetun raivion suuria mahdollisuuksia aavistaen oli asettunut pitk‰n kuusen latvaan asumaan aivan mˆkin taa, pysyi ep‰luuloisena kokonaan erill‰‰n Mirandasta. Ne usein keskustelivat h‰nest‰ karkealla kielell‰‰n, joka kuului viel‰ pahemmalta t‰ss‰ aarniohiljaisuudessa; ja ne pitiv‰t h‰nen tuttavuuttaan Kroofin kanssa kerrassaan luonnonj‰rjestyksen vastaisena. Ollen itse kaksimielisyyden perikuvia ne olivat t‰ysin vakuutettuja siit‰, ett‰ Mirandalla oli muita vaikuttimia, jotka kuitenkin olivat liian syvi‰ niiden ymm‰rt‰‰; ja ne sen vuoksi kunnioittivat h‰nt‰ suunnattomasti. Mutta eiv‰t ne h‰neen luottaneet. Arat sadelinnut [Pohjois-Amerikan musta- ja keltanokkaisia k‰ki‰ sanotaan sadelinnuiksi. (Suom. muist.)] sit‰vastoin luottivat h‰neen ja vihelteliv‰t toisilleen pitk‰veteisi‰ alakuloisia kutsu‰‰ni‰‰n, jotka tiet‰v‰t sadetta, vaikka h‰n seisoi niist‰ vain muutaman askeleen p‰‰ss‰ ja tuijotti niihin koko voimallaan; ja t‰m‰ oli kerrassaan ennen kuulumaton suosionosotus sadelintujen puolelta, jotka ovat kovin vastahakoisia soittelemaan, jos joku on niin l‰hell‰, ett‰ n‰kee. Niit‰ saattoi olla kolme tai nelj‰, jotka soittelivat kuvaamattoman tuntehikkaita kadanssejaan milloin miss‰kin raiviolla; mutta Kirsti ei n‰hnyt niit‰ edes vilaukselta, vaikka h‰n monesti syv‰ kaiho syd‰mess‰‰n kuunteli, kun niiden et‰iset ‰‰net v‰reiliv‰t kautta kastehelmin l‰hestyv‰n h‰m‰r‰n. Vain kerran Miranda sin‰ vuonna en‰‰ n‰ki pantterin. Se tapahtui kuukausi sen j‰lkeen kuin h‰n oli Kroofin tavannut. H‰n oli yksin‰‰n aivan tatarpellon reunalla ja tirkisteli varjoisaan l‰pikuultavaan hiljaisuuteen, n‰hd‰kseen, voisiko h‰n erottaa sielt‰ mit‰‰n. Ja se, mik‰ sielt‰ n‰kyi, sai h‰nen pienen syd‰mens‰ oikop‰‰t‰ kurkkuun syˆks‰ht‰m‰‰n. Siell‰ oli pantteri, ei muuta kuin kymmenen askeleen p‰‰ss‰; se makasi matalana kaatuneen puun rungolla. Se tuijotti h‰neen silm‰t raollaan. Kotvasen kuluttua kaunis peto nousi ja oikoi itse‰‰n suurella varmuudella, tyˆnsi ulos kynsi‰‰n ja kaiveli niill‰, aivan samoin kuin tavallinen kissa tekee itse‰‰n oikoessaan. Samalla se haukotteli aivan kamalasti, niin ett‰ Mirandan mielest‰ suu olisi voinut revet‰ korviin saakka ja ett‰ saattoi katsella suoraan sis‰‰n pedon suureen punaiseen kurkkuun. Sitten peto keve‰sti astui alas puunrungolta -- sille puolelle, joka oli Mirandasta et‰imp‰n‰, ja asteli pois sen n‰kˆisen‰, ettei sit‰ muka haluttanut ruveta juttuihin. T‰n‰ samana, muutoinkin niin kohtalokkaana kes‰n‰ Miranda ensikerran tapasi Wapitin, soreasarvisen sarvaan, ja Gannerin, Canadan suuren ilveksen. Sanomattakin selv‰, etteiv‰t ne olleet samassa seurassa. Er‰‰n‰ aamuna aidan kulmauksessa istuessaan koko huomio kiintyneen‰ risumajan rakentamiseen sairaan perhosen ymp‰rille, h‰n aivan kyyn‰rp‰‰ns‰ vierest‰ kuuli ‰‰nekk‰‰n p‰rsk‰yksen. Pahoin pel‰styen h‰n p‰‰sti pienen huudon ylˆs katsoessaan ja samalla jotain hypp‰si aidalta poisp‰in. H‰n n‰ki kirkkaan ruskean p‰‰n komeine monisormisine sarvineen ja kaksi suurta sulavaa silm‰‰, jotka lempein‰ ihmetellen katsoivat h‰neen. "Voi kaunis sarvas, pelotinko min‰ sinua?" tyttˆ huudahti, tuntien vieraan n‰kemist‰‰n kuvista; ja h‰n tyˆnsi pienen k‰tens‰ aidan raosta tervehti‰kseen. Sarvas oli kovin utelias sen veripunaisen nauhan vuoksi, mik‰ h‰nell‰ oli kaulassaan, ja silm‰ili sit‰ vakaasti puolen minuutin verran. Sitten se palasi aivan aidan viereen ja haisteli h‰nen k‰tt‰‰n hienoilla mustilla sieraimillaan, avaten ja sulkien ne herk‰sti. Se antoi tytˆn hyv‰ill‰ sile‰t‰ turpaansa ja piti p‰‰t‰‰n aivan hiljaa tytˆn k‰den sit‰ kosketellessa. Sitten joku tavaton ‰‰ni kantoi sen korvaan. Se oli Kirsti, joka siin‰ l‰hell‰ multasi perunoita; ja pian vako, jota pitkin tyˆ eteni, toi h‰net navetan nurkan takaa n‰kyviin. H‰nen p‰‰ss‰‰n leiskui tulipunainen liina kuumana auringon paisteessa. Sarvas kohotti p‰‰ns‰ korkealle, tuijotti ja n‰ytti lopulta p‰‰ttelev‰n, ett‰ t‰m‰ ilmestys oli vihamielinen laadultaan. Korskahtaen ja levottomasti polkien silokaviollaan se pyˆrsi ymp‰ri ja juoksi pois mets‰‰n. Mirandan tuttavuus Gannerin, ["Ganner" (gander) oikeastaan on kansanomainen nimitys ukkohanhelle. (Suom. muist.)] ilveksen kanssa, tehtiin ik‰v‰mmiss‰ oloissa. Mikko vasikka, joka oli kaiken kes‰‰ kasvanut erinomaisesti, oli p‰ivisin kytkettyn‰ paaluun luonnonniityn kulmaukseen noin kolmisenkymmenen sylen p‰‰h‰n mets‰n reunasta. V‰h‰n l‰hemp‰n‰ mˆkki‰ oli pitk‰ pensaisto mustaa vatukkaa, [_Rubus nigrobaccus_, jolla on mustat maukkaat marjat. (S. m.)] seljaa ja el‰m‰nlankaa, [_Clematis_. (S. m.)] muodostaen taajan tiheikˆn, jonka keskelle Miranda monella tuskalla ja kamalien naarmujen hinnalla oli raivannut rattoisan piilopaikan. T‰‰ll‰ h‰n leikki kotisilla ja toisinaan nukahtikin kuumina aamuina, kun ‰iti oli monen eekkerin takana tyˆss‰ aivan raivauksen toisella reunalla. Mikko makaili er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ yhdentoista aikaan ennen puolta p‰iv‰‰ niin l‰hell‰ mˆkki‰ kuin lieka myˆden antoi, kun tyttˆ n‰ki oudon el‰imen tulevan ulos mets‰st‰ ja pys‰htyv‰n sit‰ katselemaan. El‰in oli harmahtavan ruosteen ruskea v‰rilt‰‰n, mahanalusta ja kaula sangen vaaleat, ja se oli melkein yht‰ suuri kuin Mikkokin; mutta ruumis oli kumman lyhyt verrattuna pitkiin voimakkaisiin s‰‰riin. Naamataulu oli aivan ympyri‰inen, silm‰t pyˆre‰t ja palavat, ter‰v‰k‰rkisten korvien p‰‰ss‰ pitk‰t kankeat mustat tupsut ja leuan alla julman n‰kˆinen vaaleanruskea poskiparta, joka oli kuin ulosp‰in harjattu. H‰nt‰ oli vain kuin paksu, poikki hakattu ruskea tynk‰. El‰in katseli varovasti joka puolelle ymp‰rilleen; kyyristyi sitten matalaksi, takapuolen j‰‰dess‰ v‰h‰n korkeammalle eturuumista ja pehme‰sti astuen kulki suoraan Mikkoa kohti. Vaikka Mikko olikin niin kokematon, niin ‰lysi se kuitenkin, ett‰ tuossa tulla toikkaroi itse kuolema. Se kavahti pystyyn, kˆmpelˆt s‰‰ret leve‰ll‰ hajallaan ja koko painollaan liekaa painaen, silm‰t p‰‰ss‰ pyˆrien ja kauhistuneina tuijottaen kamalaan tulijaan. Kurkusta kohosi pitk‰ kimakka avun ja h‰d‰n mˆl‰ys. Sen mˆl‰yksen merkityksest‰ ei saattanut olla ep‰ilyst‰. Se sai Mirandan silm‰nr‰p‰yksess‰ l‰htem‰‰n leikkihuoneestaan. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ tilanne oli h‰nelle selvill‰. "ƒiti! ƒi-ti-ii!" h‰n huuti mink‰ ‰‰nt‰ p‰‰si ja lensi rakasta Mikkoaan puolustamaan. Ilves t‰m‰n odottamattoman sekaantumisen johdosta pys‰htyi siihen paikkaan. Miranda ei n‰ytt‰nyt kovin pel‰tt‰v‰lt‰, eik‰ se h‰t‰‰ntynyt v‰h‰‰k‰‰n. Mutta h‰n n‰ytti niin tavattomalta -- ja tuo kirkas punainen juova h‰nen kaulassaan saattoi merkit‰ jotain, jota se ei ymm‰rt‰nyt -- ja jotain luonnotonta siin‰ vaan oli, jotain, jonka vuoksi sieti seisahtua, kun noin nuori olento osotti niin h‰ik‰ilem‰tˆnt‰ rohkeutta. Sekunniksi tai pariksi ilves sen vuoksi istui takakintuilleen rehellisesti kuin kissa ja mietti; ja tupsulliset korvat, jotka olivat hyvin pystyss‰, ja omituinen poskiparta leuan alla antoivat sille hyvin vihaisen arvokkaan kasvojenilmeen. Mutta ei se ep‰rˆinyt kuin lyhyen hetken. Selvill‰‰n siit‰, ettei Mirandaa tarvinnut lukuun ottaa, se j‰lleen l‰hestyi ja entist‰ nopeammin; ja Miranda huomatessaan, ettei h‰nelle onnistunut pelottaa sit‰ pois, ei muuta kuin kiersi k‰sivartensa Mikon kaulan ymp‰ri ja parkaisi. Sen parkaisun olisi pit‰nyt kantaa Kirstin korviin koko raivauksen poikki; mutta tuulenpuuska poikkeutti sen muualle ja lis‰ksi oli v‰liss‰ mˆkkikin ‰‰nen k‰rke‰ tylsent‰m‰ss‰. Mutta sen kuulivat muut kuin Kirstin korvat; kuulivat ja viel‰ ymm‰rsiv‰tkin Mikon mˆl‰yksen. Mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ oli kaukana, toisella laitumella. Kirsti n‰ki sen h‰t‰‰ntyneen‰ juoksevan aitoviert‰ ylˆs ja alas ja luuli k‰rp‰sien sit‰ kiusaavan. Mutta aivan pensastiheikˆn takana makasivat molemmat h‰r‰t, P‰iv‰ ja T‰hti, miettiv‰isin‰ m‰rehtien p‰iv‰llispurujaan. Kumpikin oli raskaasti noussut jaloilleen Mikon ensi kerran apuun kutsuessa. Kun Mirandan parkaus kajahti, niin ilmestyi P‰iv‰n rautionkarvainen p‰‰ pensastiheikˆn nurkan taa, h‰t‰‰ntyneen‰ udellen. Gannerin n‰hdess‰‰n se pys‰htyi, pit‰en kuonoaan korkealla ilmassa, puhalsi kovaa ja pudisteli p‰‰t‰‰n suurta urhoollisuuttaan osottaakseen. Heti sen per‰st‰ tuli mustan ja valkoisen kirjava T‰hti. Mutta sill‰ oli aivan toinen luonto. Paikalla kun se keksi Mikon ja samalla Mirandankin vihollisen, niin alas painuivat pitk‰t suorat sarvet, ilmaan lensi kirjava h‰nt‰ ja raivosta mˆlisten se hyˆkk‰si. Laiha h‰rk‰ oli vihollinen, jonka kanssa tappelemaan Gannerilla ei ollut vatsaa. Vihaisella ‰rin‰ll‰, joka paljasti Mirandalle hirmuiset hammasrivit sangen punaisessa suussa, se k‰‰nsi heit‰ kohti h‰nn‰ntynk‰ns‰, pani niuhaan tupsulliset korvansa ja hyˆkk‰si mets‰‰n pitkin uljain loikkauksin, luonnottoman pitk‰in takajalkain nakellessa sit‰ poisp‰in kuin maahan koskettamatonta kumipalloa. Ehk‰ viiden sekunnin kuluttua se jo oli n‰kym‰ttˆmiss‰ puitten seassa; ja T‰hti, ylpe‰n‰ puhisten ja h‰nt‰‰ns‰ vinkkuroiden kuopi maata Mirandan ja Mikon edess‰. Miranda se sin‰ p‰iv‰n‰ nimitti ison ilveksen "Ganneriksi"; "sill‰ niin se sanoi", h‰n j‰lkeenp‰in kertoi ‰idilleen, "kun T‰hti tuli ja ajoi sen pois." VIII LUKU. Kirves ja sarvet. Toinen talvi kului hyvinkin samaan tapaan kuin ensim‰inen. Mutta vuodenajan ehtiess‰ tuli yh‰ enemm‰n lintuja ruokittavaksi, sill‰ Mirandan maine oli levinnyt niiden kesken. Lunta ei ollut sin‰ talvena yht‰ vahvalta, eik‰ pakkanen ollut yht‰ ankara. Pantterit eiv‰t tulleet yˆll‰ kattoa repim‰‰n. Mutta sattui muutamia tapauksia, jotka saivat sek‰ Mirandan ett‰ Kirstin erikoisesti muistelemaan t‰t‰ talvea ennen monia muita. Koko joulukuun ja tammikuun ajan tapasi Wapiti sarvas tulla navetalle kaksi solakkaa naarasta mukanaan ja oleskella sen luona monta p‰iv‰‰ kerrallaan, pureskellen lumelle siroteltuja heini‰. Molempien h‰rk‰in, T‰hden ja P‰iv‰n kanssa Wapiti ei ollut kovinkaan hyviss‰ v‰leiss‰. Ne toisinaan vihaisesti pukkasivat sit‰ sarvellaan, mutta Wapiti hypp‰si syrj‰‰n kuin vietereill‰, polki kahdesti maata silitetyill‰ etukavioillaan ja ojensi niit‰ kohti sarviensa nelj‰toista keih‰‰nk‰rke‰. Mutta se j‰i uhkailuihin. Mustan ja valkoisen kirjava lehm‰ sit‰ vastoin n‰ytti suuresti ihailevan Wapitia, vaikka t‰m‰ vastasi sen ihailuun mit‰ ylv‰imm‰ll‰ v‰linpit‰m‰ttˆmyydell‰. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Miranda antoi sen ja molempain naaraitten nuolla astian pohjalta raakaa suolaa, ja t‰m‰n mieluisan tuttavuuden j‰lkeen ne kaikin kolmen seurasivat h‰nt‰ suoraan mˆkin ovelle. Jopa ne rupesivat Kirstinkin per‰ss‰ kulkemaan, mik‰ t‰t‰ miellytti ja hyvitti enemm‰n kuin h‰n tahtoi Mirandalle myˆnt‰‰k‰‰n. H‰n tarjosi el‰imille monta kylm‰‰ tatarpiirakkaa, ja vaikka ne olivatkin nahkeita ja sitkeit‰, olivat ne saajista mit‰ iloisimpia herkkupaloja. Mutta tammikuun kuluessa rep‰isiv‰t holhokit itsens‰ irti n‰ist‰ iloista ja muuttivat muille laitumille. Kev‰tpuoleen Miranda suureksi ilokseen sai tehd‰ Ten-Tinen, uljaan karibusarvaan tuttavuutta, saman, jonka h‰n oli pikim‰lt‰‰n n‰hnyt edellisen‰ talvena. Karibu muutti paraillaan sarvellisten naaraillensa keralla hitain viivytyksin etel‰‰ kohti. Ne olivat v‰syneet syˆm‰‰n kuivaa sammalta ja j‰k‰l‰‰ paljailla mailla, jotka olivat raivaukselta viikon matkan pohjoista kohti. Ne alkoivat himoita pajujen ja haapojen nuoria silmuja, jotka paraillaan mehukkaina puhkesivat etel‰mpien jokien varsilla. Katsellen akkunasta er‰‰n‰ aamuna, ennenkuin karjaa viel‰ oli ulos laskettu, Miranda n‰ki Ten-Tinen ilmestyv‰n mets‰st‰ ja pitkin, heittelevin askelin tulevan aromaan poikki. Sen omituisen latuskat lehtim‰iset sarvet olivat takakenossa olkain tasalla ja kuono osotti suoraan eteenp‰in. T‰m‰ asento oli kaikkein paras mets‰n l‰pi kuljettaessa; sarvet eiv‰t silloin takertuneet kiinni. Keskelt‰ otsaa ulkoni suorakulmaisesti muista sarvista kaksi leve‰t‰ latteata k‰mmenm‰ist‰ sakaraa, p‰‰sarvien omituista kasvannaista. Karibulehm‰t, joiden sarvet olivat melkein yht‰ komeat kuin uroon, vaikka otsalis‰kett‰ vailla, seurasivat kantap‰ill‰. Niiden v‰ri oli sangen vaalea, vaaleahkon likaisen keltainen, aivan toinen kuin Wapitin l‰mmin ruskea karva. Kulkiessaan navetan ohi Ten-Tine keksi rehua, joka sit‰ suuresti vieh‰tti, ja seisahtui maistelemaan sit‰. Kirstin hein‰t miellyttiv‰t suuresti koko karjaa. Niiden hyv‰ll‰ maulla syˆdess‰ Miranda hiipi ulos tuttavuutta tekem‰‰n. H‰n otti lahjoiksi muutamia kourallisia kanain tattareita kirkkaaseen keltaiseen maljaan. Mirandan l‰hestyess‰ Ten-Tine kohotti kaunista p‰‰t‰‰n ja katsoi h‰neen uteliaasti. Jos olisi ollut kiima-aika, niin se ep‰ilem‰tt‰ olisi paikalla haastanut h‰net taisteluun el‰m‰st‰ ja kuolemasta. Mutta nyt se oli hyv‰luontoinen ja utelias, paitsi milloin n‰ki suden, pantterin tai ilveksen. Tuo pieni olento n‰ytti vaarattomalta, ja kielt‰m‰tt‰ h‰ness‰ oli jotain aivan erikoista. Mik‰ oli se kiilt‰v‰ esine, jota h‰n piti edess‰‰n? Ja mik‰ oli se toinen kirkas esine, joka h‰nell‰ oli kaulassaan? Ten-Tine lakkasi syˆm‰st‰ ja katseli tyttˆ‰ kiinte‰sti, p‰‰ ep‰rˆiv‰ss‰ asennossa, harteita hiukkasen alempana. Karibulehm‰t vilkaisivat ja olivat uteliaat, mutta niit‰ enemm‰n huvitti tyydytt‰‰ n‰lk‰‰ns‰ kuin uteliaisuuttaan. Ne mielell‰‰n j‰ttiv‰t asian Ten-Tinen selvitett‰v‰ksi. Miranda oli jo oppinut monta asiaa sen vuoden kuluessa, jonka h‰n oli oleskellut mets‰kansan keskuudessa. Yksi oli, ett‰ kaikki piilev‰ kansa pelk‰si ja paheksui jyrkki‰ liikkeit‰. Niiden itsens‰ k‰ytt‰ytyminen oli aina moitteetonta. Julminkin niist‰ aina liikkui sirosti ja suhdallisesti kuin ylimys. Ne tiesiv‰t nopeuden ja h‰t‰ilyn eron. Kaikkea jyrkkyytt‰ ne kauhistuivat. Kauneusviivoin ne pakenivat vihollistaan. Ja k‰yrin viivoin ne tappoivat. Miranda ei sen vuoksi yritt‰nytk‰‰n kulkea oikop‰‰t‰ Ten-Tinen luo ja v‰kirynn‰kˆll‰ p‰‰st‰ sen tuttavuuteen. H‰n varovaisesti pys‰htyi kymmenkunnan askeleen p‰‰h‰n, kurkotti sit‰ kohti vatiaan ja liverteli sanattomia vienoja maanituksiaan. H‰n kun ei taitanut karibuitten kielt‰, niin t‰ytyi koettaa ‰‰nen s‰vyll‰‰n ilmaista hyv‰t aikeensa. Ten-Tine huomasi, ettei lapsi tahtonut tulla l‰hemm‰ksi, eik‰ sen uteliaisuus kest‰nyt moista pettymyst‰. Mutta sit‰ ep‰ilytti, ep‰ilytti kovasti. Samoin kuin Wapiti polki sekin ep‰rˆidess‰‰n jalkaansa; mutta ne kaviot, joilla se polki, olivat paljon isommat, leve‰mm‰t, kˆmpelˆmm‰t ja v‰hemm‰n silitetyt kuin Wapitin, sill‰ ne olivat muodostetut juoksemista varten semmoisten pehmeitten pintain kuin soiden ja lˆyh‰n lumen poikki, joilla Wapitin sirot jalat olisivat puhkaisseet pinnan kuin veitsen k‰rki. Askel askeleelta se tuli l‰hemm‰ksi. Mirandan kirkkaassa katseessa oli jotain, joka siin‰ her‰tti luottamusta. Lopulta se oli kyllin l‰hell‰ koskettaakseen keltaista vatia liikkuvalla yl‰huulellaan. Se n‰ki, ett‰ vadissa oli jotain. Se kurotti kuononsa reunan poikki ja Mirandan ihmeeksi puhalsi siihen. Vilja pˆll‰hti joka suuntaan, jopa jotkut jyv‰t tarttuivat sen omiin kosteihin huuliin. Se per‰ytyi takaisin p‰in hieman s‰ik‰ht‰en. Sitten se nuoli huulensa ja maku oli siit‰ miellytt‰v‰. Ja sen turpa palasi takaisin mielt‰kiinnitt‰v‰‰n maljaan; ja haistettuaan taas sangen varovasti se nuoli suuhunsa kaikki, mit‰ siin‰ oli. "Hyi hotkaa!" huudahti Miranda hell‰sti moittien ja juoksi takaisin tupaan enemm‰n tuodakseen. "Eikˆh‰n Saunders olisi vihainen", h‰n ajatteli itsekseen, "jos se tiet‰isi ett‰ min‰ annan sen tatarta t‰lle kauniille sarvaalle?" Ten-Tine seurasi l‰hell‰ h‰nen per‰ss‰‰n haistellen uteliaana punaista nauhaa, joka oli tytˆn kaulassa. Kun Miranda meni tupaan tattaria saamaan, niin sekin yritti tulla h‰nen mukanaan, mutta sen sarvet olivat liian leve‰t ovesta mahtuakseen. Kirsti, joka lakaisi kiireell‰, katsoi ylˆs h‰mm‰styksell‰, kun iso p‰‰ pimitti oven. "Voi sinua lapsi parka!" h‰n huudahti; "aivanhan sin‰ tuot kaikki mets‰n el‰imet t‰nne meid‰n kanssamme asumaan." H‰n ei kuitenkaan kielt‰nyt Ten-Tinelt‰ muutamaa kourallista tattaria, vaikka t‰m‰ puhalsi toisen puolen lattialle, niin ett‰ h‰nen t‰ytyi ne laasten koota. Kun Ten-Tine oli kaikki syˆnyt ja huomasi, ettei enemp‰‰ annettaisi, niin se vastahakoisesti per‰ytyi ovelta ja alkoi haistella akkunanpuitteita, painaen uteliasta turpaansa koetteeksi lasiruutuakin vastaan. Sattuipa niin, ett‰ Ten-Tine‰ ja sen pient‰ joukkoa olikin n‰l‰n himolla takaa ajettu koko ajan pohjoisilta mailta saakka, vaikk'eiv‰t ne siit‰ mit‰‰n tienneet. Nelj‰ isoa harmaata mets‰sutta oli niiden j‰ljill‰. Vaikka sudet olivat verenhimoiset, niin olivat ne samalla viisaatkin, eiv‰tk‰ halunneet hyˆk‰t‰ koko lauman kimppuun, ne kun tiesiv‰t, ett‰ karibu on tuima tappelija. Mutta ne odottivat tilaisuutta erottaakseen jonkun lehmist‰ muusta laumasta, uuvuttaakseen sitten sen yksin‰‰n. Monta p‰iv‰‰ ne olivat j‰lki‰ seuranneet ja t‰ll‰ ajalla saaneet tyyty‰ hyvin niukkaan muonaan; nyt niit‰ kalvoi sek‰ n‰lk‰ ett‰ viha. Mets‰st‰ ulos tullessaan ne n‰kiv‰t viisi karibulehm‰‰ navetan luona syˆm‰ss‰, Ten-Tine‰ ei miss‰‰n. Tilaisuus oli liian harvinainen, jotta sit‰ olisi voitu j‰tt‰‰ k‰ytt‰m‰tt‰. Ne kaikin p‰‰ttiv‰t nyt hyˆk‰t‰. Rinnan kaikki nelj‰ laihaa sutta laukkasi ‰‰neti lumen poikki, pitk‰t harmaat kuonot kurtussa, valkoiset hampaat irviss‰, harmaan ja valkoisen kirjavat hartiat kuin tahdissa nousten ja laskien, pˆrhˆiset h‰nn‰t suorana per‰ss‰. Karibulehm‰t n‰kiv‰t viime tingassa niiden tulevan. Puoleksi sekunniksi ne j‰ykistyiv‰t h‰mm‰styksest‰. Sitten ne sukkelaan juoksivat piiriin, per‰t yhteen tyˆnt‰en, kaikki sarvet ulosp‰in ojentaen. Se oli sukupolvien tarkkaa peritty‰ sotakuria. Ilman muuta ‰‰nt‰ kuin syv‰sti huohottaen, l‰‰h‰tt‰en sudet hypp‰siv‰t hyppyns‰, koettaen p‰‰st‰ t‰m‰n pistinm‰isen sarviaidan p‰‰lle. Kaksi singahti kiljuen takaisin. Yksi sai lehm‰n puoleksi piirist‰ ulos ja polvilleen sortumaan, iski hampaansa sen niskaan ja olisi sen lopettanut, ellei l‰hin naapuri olisi tuikannut sutta niin tuimasti kylkeen, ett‰ se kimakalla r‰h‰hdyksell‰ hellitti hampaansa. Mutta nelj‰s susi huomasi piirin heikon kohdan. Se typer‰ nuori lehm‰, jonka kimppuun se hyˆkk‰si, pillastui paikalla pelosta. Se syˆksyi piirist‰ pois ja pakeni. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ susi oli sen kurkussa kiinni. Samalla kun susi kiskoi sen nurin, hypp‰siv‰t muutkin sudet sen kimppuun. Muut lehm‰t, puolustusasentonsa s‰ilytt‰en, katselivat sen h‰t‰‰ jotenkin v‰linpit‰m‰ttˆmin‰, ep‰ilem‰tt‰ ne olivat sit‰ mielt‰, ett‰ siin‰ tyhmyys sai palkkansa ja ettei kumppani parempaa loppua ansainnutkaan. Mutta Ten-Tine, jolle tilanne selvisi yhdell‰ silm‰yksell‰, oli asiasta toista mielt‰. Sille t‰m‰ tyhm‰ nuori lehm‰ oli sangen kallis. Kimakalla raivon kiljauksella, joka oli puoleksi m‰‰kin‰‰, puoleksi mylvin‰‰, se hyˆkk‰si apuun. Ensim‰inen susi, jota se iski, lensi ulkohuoneen nurkkaa vastaan ja palasi tappeluun ontuen ja hyvin v‰h‰ll‰ innolla. Seuraavan se tuhosi molemmilla etujaloillaan, taittaen kerrassaan pedon sel‰n. Muut kaksi paikalla purivat kiinni sen kylkiin koettaen kiskoa sen nurin; se taas hyppien pystyyn ja takajaloilleen nousten teki sankarillisia ponnistuksia karistaakseen ne irti kyljist‰‰n, jotta voisi puskea ja iske‰ kavioillaan. Verta vuotava lehm‰ sill‰ v‰lin kˆmpi jaloilleen ja pakeni takaisin urhoolliseen piiriin, joka hieman vastahakoisesti en‰‰ avautui. T‰st‰ niit‰ ei pid‰ moittia liian kovasti. Sill‰ karibuitten silmiss‰ nuorikko oli tehnyt suurimman kaikista rikoksista, kun oli rivist‰ paennut ja j‰tt‰nyt koko karjan tuholle alttiiksi. Tappelun t‰ll‰ asteella urhoollinen Ten-Tine oli joutunut ep‰toivoiseen pulaan; mutta apu tuli aivan odottamattomalta taholta. Se tekij‰, jonka sudet olivat laskuistaan pois j‰tt‰neet, oli Kirsti Craig. Kirstiss‰ oli kiehahtanut ‰‰netˆn raivo, kun h‰n ensin n‰ki tapauksen. H‰n oli luullut, ett‰ sudet olivat l‰heisist‰ metsist‰ aivan sukupuuttoon h‰vinneet; ja niiden ilmestymist‰ h‰n sen vuoksi piti ainaisena vaarana. Mutta ainakin niit‰ oli v‰h‰n, sen h‰n tiesi; ja paikalla h‰n p‰‰tti, ettei t‰m‰n pienen sakin pit‰nyt p‰‰st‰ leikist‰ v‰hemm‰ll‰ kuin t‰ydellisell‰ tuholla. "Ne ovat susia! ƒl‰ astu sin‰ ulos t‰st‰ ovesta!" h‰n k‰ski tylysti sill‰ ‰‰nell‰, jota Mirandan mieleen ei olisi juolahtanutkaan olla tottelematta. Miranda kiihtymyksest‰ vapisten silm‰t suurina ja valkein poskin kiipesi akkunaan ja painoi kasvonsa ruutuun litte‰ksi. Kirsti hyˆkk‰si ulos, paiskaten oven kiinni. Puupˆlkyn ohi kulkiessaan Kirsti tempasi kirveen k‰teens‰. H‰nen kauniit kasvonsa olivat j‰yk‰t kuin rauta. Mustissa silmiss‰ paloi viha. Se oli ep‰toivoinen yritys k‰yd‰ kolmen hurjistuneen suden kimppuun ilman muuta apua kuin karibusarvas; mutta Kirsti ei ollut niit‰ naisia, jotka tielt‰ palaavat, kuten olemme jo n‰hneet. Kirves oli tottuneessa ja tarkassa kourassa ja heti ensi isku, joka sattui l‰himm‰n suden etujalkain taa, melkein leikkasi sen kahtia. Toiselta puolen siten ‰kki‰ vapautettuna Ten-Tine pyˆr‰hti ymp‰ri kuin salama p‰‰st‰kseen k‰siksi toiseen hyˆkk‰‰j‰‰ns‰, mutta peto hypp‰sikin takaperin. Ten-Tinen sarvia v‰ist‰ess‰‰n se melkein kimposi Kirstin p‰‰lle, t‰m‰ ei voinutkaan iske‰ tuhoiskua koko voimallaan, ei muuta kuin kirveen lappeella sai lyhyeen nopattua sit‰ leuan alle. Siit‰ se kuitenkin lensi hetkeksi nurin, ja t‰m‰ hetki riitti Ten-Tinelle. Ilmaan ponnahtaen karibu alas pudotessaan iski molemmilla talttamaisen ter‰vill‰ etukavioillaan vastustajaansa keskelle kylkiluita. Isku oli murhaavan ratkaiseva. Ter‰ksisetk‰‰n kylkiluut eiv‰t olisi sit‰ kest‰neet, eik‰ kulunut kuin muutama harva sekunti, ennenkuin lumella makaava verinen harmaa nahka oli niin muodoton, ett‰ sit‰ oli vaikea sudeksi tuntea. Viimeinen joukosta, jonka Ten-Tinen isku oli rammaksi ruhjonut, oli viisaana miehen‰ v‰istynyt syrjemp‰‰n, huomatessaan Kirstin tulevan. Nyt se k‰‰ntyi pakoon. Mutta Kirsti oli p‰‰tt‰nyt, ettei ainoankaan pit‰nyt p‰‰st‰ pakoon, ja h‰n l‰hti takaa ajamaan. H‰n oli niin hyv‰ juoksemaan kuin harva toinen nainen. H‰n p‰‰tti saattaa t‰yt‰ntˆˆn tuiman tuhop‰‰tˆksens‰. Sutta ensin esti rampaus; mutta juuri kun se oli p‰in k‰‰ntym‰isill‰‰n taistellakseen sokeasti kuolemaan saakka sukunsa tavan mukaan, niin ponnistus laukaisi j‰ykistyneet lihakset, niin ett‰ se j‰lleen p‰‰si juoksemaan. Oikaisten pitk‰‰n laukkaansa se ampui pakoon takaa-ajajastaan, ik‰‰nkuin t‰m‰ olisi paikallaan seisonut. Kirsti pys‰htyi, heilautti kirvest‰‰n ja nakkasi sen pakenevan j‰lkeen koko voimallaan. Se sattui. Jos se olisi sattunut oikein, ter‰ edell‰, niin se olisi toteuttanut heitt‰j‰ns‰ koko tarkotuksen; mutta se sattui pohja edell‰ keskelle pedon takapuolta. Isku sys‰si sit‰, niin ett‰ se mukelsi nurin niskoin lumelle. Susi kiljui h‰mm‰styksest‰ ja kauhusta; mutta sekunnin kuluttua se uudelleen malttoi mielens‰, ponnahti kuin harmaa karvaker‰ risukasan yli ja katosi mets‰n kaartoihin. Kun Kirsti k‰‰ntyi takaisin, niin h‰n n‰ki Mirandan seisovan ovessa valkoisena, surkeana ja h‰mmentyneen‰; ja Ten-Tine taas lehmineen, odottamatta tilaisuutta h‰nt‰ kiitell‰kseen, kulki juoksujalkaa pois poikki vaikeitten kenttien, kuono pitk‰ll‰, sarvet takakenossa pitkin selk‰‰. Ten-Tinest‰ itsest‰‰n ja haavotetusta nuoresta lehm‰st‰ tippui joka askeleella hele‰n punaista, hˆyry‰v‰‰ verta. IX LUKU. Pax Mirand‰. Kirsti olisi t‰m‰n seikkailun j‰lkeen entist‰ enemm‰n pel‰nnyt Mirandan puolesta, ellei olisi ollut tuota lapsen merkillist‰ yst‰vyytt‰ suuren naaraskarhun kanssa. Heti kun lumi oli sulanut ja aarniomets‰ j‰lleen alkoi houkutella Mirandaa salaper‰iseen hiljaisuuteensa ja l‰pikuultavaan h‰m‰r‰‰ns‰, ilmestyi Kroof uudelleen yht‰ uskollisena kuin ennenkin. Kun Kroof oli poissa, niin mets‰t olivat lapselle kielletty maailma, johon h‰n vain saattoi kaihomielin kurkistella ja katsella mets‰n piilev‰‰ kansaa sen salaisuuksia oivaltavilla silmill‰‰n. V‰h‰‰ myˆhemmin, kun sammalet olivat kuivaneet ja kes‰kuun hedelmˆiv‰t helteet hyvin el‰hytt‰neet maan, sai Miranda uudelleen n‰ytt‰‰ omituisen n‰kˆlahjansa ter‰vyytt‰. H‰n yll‰tti er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Kroofin kanssa sepelpyyn, jolla oli ‰sken munasta tullut poikue, nuoren koivuviidakon reunalla. Sepelpyy pieksi siipi‰‰n ja lepatteli puitten keskell‰ ik‰‰nkuin pahasti haavoitettuna; ja Kroof ajoi innolla takaa, luullen sen piankin kiinni saavansa. Se kuitenkin ensin vilkaisi ymp‰rilleen, eikˆ likitienoissa ollut poikasia. Mirandan kummaksi viisas el‰in ei n‰hnyt ainoatakaan. Mutta Miranda n‰ki ne selv‰‰n. Siin‰ ne olivat kaikki h‰nen ymp‰rill‰‰n, kuin liikkumattomat ruskeat pallot, aivan samanlaisina kuin lehdet ja sammal ja kaikki muu, mit‰ oli mets‰maan pinnalla hajallaan. Toiset olivat puoleksi piilossa lehden tai oksan alla; toiset istuivat aivan n‰kyviss‰ samassa asennossa kuin olivat olleet h‰lyytyksen tapahtuessakin. Jopa ne sulkivat silm‰ns‰kin sulaakseen paremmin ymp‰ristˆˆns‰. Ne olisivat mieluummin alistuneet vaikka mihin kohtaloon, siihen paikkaan vaikka kuolleet, ennenkuin liikkuneet, niin t‰ydellisesti ne lapsen mieless‰‰n tottelivat mets‰n kanalintujen kirjottamatonta lakia. T‰m‰ kuuliaisuus sai palkkansa. Ne olivat sen kautta n‰kym‰ttˆm‰t mets‰n kaikelle kansalle, sek‰ yst‰ville ett‰ vihollisille. Mutta eip‰s petetty Mirandan silm‰‰. Em‰st‰ h‰n ei sen enemp‰‰ v‰litt‰nyt, h‰n kun ‰lysi t‰m‰n sukkelan sotatempun ja tiesi, ettei Kroof milloinkaan saisi sit‰ kiinni. Eik‰ h‰n viattomuudessaan luullut, ett‰ hyv‰ Kroof tekisi sille pahaa, vaikka saisikin sen kiinni. Mutta n‰m‰ liikkumattomat poikaset sit‰ vastoin olivat sangen mielt‰kiinnitt‰v‰t. Yksi - kaksi -- kolme -- Miranda laski niit‰ kymmenen ja arveli, ett‰ kaipa niit‰ oli viel‰ enemm‰nkin. Pian em‰ piiri‰ lennellen palasi paikalle katsomaan, mill‰ kannalla olivat asiat. Se n‰ki Mirandan kumartuvan ja poimivan maasta yhden sen rakkaista ruskeista ker‰sist‰ ja sitten viel‰ toisenkin, uteliaana, mutta hell‰varoen. H‰mm‰stynyt sepelpyy oli niin ymm‰ll‰‰n, ett‰ se hetkeksi unhotti Kroofinkin ja oli v‰h‰ll‰ joutua sen kynsiin. Se ‰kkin‰isell‰ hurjalla paolla v‰ltti t‰m‰n vaaran ja huomaten, ett‰ Mirandaa vastaan eiv‰t mitk‰‰n piiloutumiset auttaneet, se lensi oikop‰‰t‰ viidakon tiheimp‰‰n osaan ja kutsui hoputtaen poikasiaan. T‰m‰n ‰‰nen kuullessaan kaikki nuo pienet liikkumattomat ker‰set ‰kki‰ alkoivat el‰‰. Ne molemmat, jotka makasivat kuin kuolleina Mirandan ojennetulla k‰mmenell‰, hypp‰siv‰t maahan; ja kaikki hyˆkk‰siv‰t viidakkoon. Em‰n viel‰ kotkotettua muutaman kerran matalan, mutta selv‰‰n j‰sennellyn kutsun kaikki nopeaan pakenivat pensaikkoon; Kroof taas hieman nolon n‰kˆisen‰ tallusteli takaisin Mirandan luo. Huolimatta tappelusta susien kanssa ja Ganner ilveksen hyˆkk‰yksest‰ Mikon kimppuun, ja huolimatta verest‰ ja karvoista jotka lumella kertoivat huuhkajan yˆllisist‰ kesteist‰ ja j‰niksen surmasta, Miranda oli pit‰nyt aarniomets‰n asukkaita lempe‰n‰ kansana, joka enimm‰kseen eli ‰‰nettˆm‰ss‰ yst‰vyydess‰. H‰nen tarkkan‰kˆiset silm‰ns‰ eiv‰t ensink‰‰n huomanneet, ett‰ t‰m‰ hiljaisuus olikin ainaista murhen‰ytelm‰‰. H‰n ei aavistanut, ett‰ tuo piilev‰ kansa, jonka hommia h‰n katseli, aina kulki pelko mieless‰‰n ja ett‰ kuolema v‰ijyi sit‰ joka k‰‰nteess‰. V‰h‰np‰ h‰n aavisti, ett‰ useimmille niist‰ itse el‰m‰n hintakin oli ainaista el‰m‰n tuhoamista. Kes‰n kuluessa Miranda keksi ensim‰isen ja ainoan vian Kroofin t‰ydellisyydess‰. Sill‰ kaikista luoduista olennoista oli vain ‰iti h‰nen mielest‰‰n Kroofia etev‰mpi. Mutta kun h‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ juoksi kentt‰in poikki tapaamaan Kroofia mets‰n reunassa, niin suurella karhulla olikin niin paljon muuta hommaa, ettei se joutanut vastaan tulemaan, kuten tavallista. Se haisteli jotain, joka oli maassa sen valtavan k‰mmenen alla. Miranda juoksi paikalla katsomaan, mit‰ se oli. H‰nen kauhukseen se oli j‰niksen l‰mmin verinen ruumis. H‰n s‰ps‰hti, aivan suunniltaan siit‰, mit‰ n‰ki. Sitten h‰n vihasta leimuten takoi Kroofia kuonoon pienill‰ k‰mmenill‰‰n. Kroof h‰mm‰styi -- tosin vain liev‰sti, sill‰ se oli aina tiennyt, ett‰ Mirandalla oli omituisuutensa. Se kohotti kuononsa korkealle ilmaan lyˆntej‰ v‰ltt‰‰kseen, sulki silm‰ns‰ ja veti nˆyr‰sti pois suuttumusta tuottavan k‰mmenen. "Voi Kroof, kuinka saatoit sin‰! Min‰ vihaan sinua, h‰ijy Kroof! Sin‰ olet aivan samanlainen kuin sudetkin!" huuti Miranda, pieni povi pakahtumaisillaan vihasta ja itkusta. Kroof ‰lysi, ett‰ se oli joutunut pahoin ep‰suosioon. Miranda kuollutta j‰nˆ‰ kantaen juoksi perunamaalle, sieppasi kuokan, palasi karhun luo, joka yh‰ istui paikallaan katuvaisen n‰kˆisen‰, ja alkoi rankaisevaa vaitioloa yll‰pit‰en kaivaa kuoppaa aivan Kroofin nokan eteen. Siihen se hautasi j‰niksen ja hell‰sti silitti haudan pinnan. Paiskaten sitten rajusti kuokan maahan h‰n kietasi k‰sivartensa Kroofin kaulan ymp‰ri ja puhkesi hurjaan itkuun. "Kuinka saatoit sin‰ tehd‰ niin, Kroof?" h‰n nyyhkytti. "Niin, ehk‰ sin‰ viel‰ jonain p‰iv‰n‰ tahdot syˆd‰ Mirandankin!" Kroof salli taluttaa itsens‰ pois t‰st‰ onnettomasta paikasta. Miranda pian rauhottui ja koko t‰m‰ tuskallinen juttu n‰ytti unhottuvan. Loput iltap‰iv‰st‰ vietettiin sangen hauskasti vattuja syˆden raivauksen et‰isemm‰ll‰ reunalla. Kroofille aikoi v‰hitellen h‰m‰rt‰‰, ett‰ se oli tuon j‰niksen tappaminen, josta h‰nelle oltiin vihassa; ja koska Miranda ilmeisestikin piti j‰niksist‰, niin se p‰‰tti, ettei sen koommin koskaan tekisi samaa rikosta, ei ainakaan Mirandan ollessa l‰hiseuduilla. Mutta kun Miranda oli palannut kotiin, niin filosofinen Kroof tallusteli salaa takaisin sille paikalle, johon j‰nis oli haudattu. Se kaivoi sen maasta ja sˆi sen suurella nautinnolla, tasottaen myˆhemmin j‰lleen maan, niin ettei Miranda saisi mit‰‰n tiet‰‰. T‰m‰n rasittavan tapauksen j‰lkeen Mirandalla oli t‰ysi syy luulla ett‰ Kroof oli tehnyt t‰ydellisen parannuksen. Kuukausien kuluessa, vuodenaikain vaihtuessa ja vuosien vieriess‰ raivion rauhaisella mˆkill‰ Miranda v‰hitellen unohti ne muutamat verin‰ytelm‰t, jotka h‰n oli pakosta tullut n‰hneeksi. Yksi vuosi oli t‰m‰n j‰lkeen melkein samanlainen kuin toinenkin; mutta Miranda ei huomannut el‰m‰‰ yksitoikkoiseksi. Jokainen vuodenaika oli h‰nelle tapauksia t‰ynn‰‰n, vaikka Kirstille paljasta rauhallista tapahtumattomuutta. Mˆkki muuttui kodikkaammaksi, kun punaiset viinamarjat ja sireenit alkoivat sen ymp‰rill‰ rehottaa linnuille vihantana suloisena tyyssijana ja rehev‰t punakukkaiset papukˆynnˆkset verhosivat s‰‰npieks‰m‰in hirsien alastomuutta. Karja lis‰‰ntyi. Harvoin vanhan Taavin tarvitsi l‰hte‰ mˆkilt‰ niin, ettei ollut sel‰ss‰ miehen kantamus kaikenlaista tavaraa, jota Kirsti l‰hetti kyl‰‰n kaupan. Mets‰n kansan kesken Mirandan vaikutusvalta v‰hitellen kasvamistaan kasvoi, kunnes ne kaikki, vaikk'ei ainoakaan tutustunut h‰neen yht‰ hyvin kuin Kroof, pyrkiv‰t h‰nt‰ seuraamaan kunnioittavan v‰limatkan p‰‰ss‰, vaikkeiv‰t sit‰ n‰ytt‰neet. Ne eiv‰t koskaan tappaneet h‰nen n‰htens‰, ja siten vallitsi lopulta ik‰‰nkuin ainainen sovittu v‰lirauha niin laajalti kuin h‰nen n‰kev‰ katseensa kantoi. Kroofin kev‰isin raiviolle saapuessa sen rinnalla toisinaan keikkui pˆrhˆinen lystik‰s musta pojan tallukas. Penikka ei koskaan v‰h‰‰k‰‰n v‰hent‰nyt sen kiintymyst‰ Mirandaan. Se aina kasvoi nuoreen karhuik‰‰n saakka milloin suuremmalla, milloin v‰hemm‰ll‰ yst‰vyydell‰ siet‰en emonsa k‰sitt‰m‰tˆnt‰ yst‰v‰‰, kunnes viimein samosi pois muille markkinoille; sill‰ Kroof oli yksinvaltias omalla alueellaan eik‰ sallinut omain lastensakaan tulla mailleen niiden t‰ysi-ik‰isiksi vartuttua. Penikoita tuli, toisia meni; mutta Kroofin ja Mirandan v‰linen rakkaus pysyi muuttumatonna. Talvisin Miranda nykyisin suoritti enimm‰t sukankutomukset ja Kirsti suurilla kalskavilla kangaspuilla kutoi kangasta pienen maatilansa runsaasti kasvattamasta pellavasta. He olivat p‰‰tt‰neet olla pit‰m‰tt‰ raiviolla lampaita, jott'eiv‰t ne houkuttelisi susia takaisin palaamaan. Kun vanha Taavi er‰‰n‰ l‰mpˆisen‰ kev‰tp‰iv‰n‰ hitaasti l‰hti kompuroimaan takaisin kyliin, sel‰ss‰‰n melko kantamus tumppuja, sukkia ja s‰‰ryksi‰, joita Mirandan nopeat sormet olivat kutoneet, niin h‰n huomasi, ett‰ pari kettua kulki h‰nen per‰ss‰‰n. Ne eiv‰t tulleet aivan l‰helle, eiv‰tk‰ osottaneet h‰nelle erikoista huomiota. Ne vain n‰yttiv‰t suosivan h‰nen seuraansa, kuten h‰n itse sanoi. Mailin tai pari h‰nt‰ n‰in oudosti saateltiin, ja h‰n oli siit‰ suuresti ymm‰ll‰‰n; sill‰ h‰n ei k‰sitt‰nyt mit‰‰n syyt‰, miksi h‰nt‰ n‰in mets‰ss‰ kunnioitettaisiin. Er‰‰n toisen kerran h‰nen kantaessaan samanlaista kuormaa tuli Wapiti sarvas ja haisteli h‰nt‰ sangen yst‰v‰llisesti. Ja kun h‰n seuraavana p‰iv‰n‰ kantoi samaa noiduttua kauppatavaraa, niin hyppieli h‰nen rinnallaan monta j‰nist‰, ei tosin aivan l‰hell‰, mutta ik‰‰nkuin toivoen parempaa turvallisuutta h‰nen l‰heisyydest‰‰n. T‰m‰n kaiken salaper‰isyys alkoi h‰nt‰ kiusata. Ensin h‰nen v‰hin teki mieli luulla, ett‰ h‰n n‰ki kummituksia; mutta onneksi h‰n paremmaksi varmuudeksi tutki j‰ljet, ja siit‰ h‰nelle k‰vi varmaksi, ett‰ h‰nen ihmeelliset seurakumppaninsa todella olivat lihaa ja verta. Mutta siit‰ huolimatta h‰n alkoi kammota n‰it‰ retki‰ns‰ aarniomets‰n halki ja lopulta h‰n puhui asiasta Kirstille. Kirsti nauroi omaan vakavaan tapaansa. "No mutta Taavi", h‰n alkoi selitt‰‰, "ettekˆ te tiennyt kuinka kovasti Miranda ja mets‰n el‰imet ovat toisiinsa liittyneet? Niin, ett‰ h‰n puoleksi kuuluu niihin itsekin. Eikˆs teill‰ ollut sel‰ss‰ vaikka kuinka paljon Mirandan kutomia tavaroita, kun el‰imet teit‰ sill‰ tavalla seurasivat?" "Niin aina se, Kirsti, olikin!" vastasi vanha kirvesmies. "Min‰ muistankin nyt, kuinka se iso sarvas haisteli mytty‰ni, jossa sukat ja tumput olivat!" "Ne olivat niit‰ Mirandan yst‰vi‰; ja kun ne haistelivat tumppuja, niin ne luulivat h‰nen olevan l‰hettyvill‰, taikka muutoin p‰‰ttiv‰t teid‰n olevan h‰nen yst‰vi‰‰n." Vanha Taavi siit‰ pit‰en aina tiesi saavansa kulkea kunniavartijain saattamana, kun h‰n kantoi Mirandan kudelmia kyliin; ja h‰n oli n‰ist‰ kunnianosotuksista ylen ylpe‰. Tietysti h‰n puhui asiasta juttukumppanien kanssa; ja siit‰ alkoi kierrell‰ paljon kummia puheita. Toiset v‰ittiv‰t Kirstin ja Mirandan puhuvan mets‰el‰inten kanssa selv‰‰ englannin kielt‰, samaa jota tavalliset kuolevaisetkin k‰ytt‰v‰t, ja ett‰ he tiesiv‰t kaikki mets‰n salaisuudet ja viel‰ paljon muutakin, jota ihmisten ei ole sallittu tiet‰‰. Toiset viel‰ taikauskoisemmat ja kiihkoisemmat kuiskailivat, etteiv‰t ne olleet paljaita el‰imi‰, joiden kanssa Kirsti seurusteli, vaan ett‰ h‰nen yksin‰isen mˆkkins‰ ymp‰rill‰ liikkui henki‰ j‰niksien, kettujen, kissain, pantterien ja karhujen nahkoissa. Moiset ilke‰t puheet tuottivat Taavi ukolle monta katkeraa hetke‰, ja monta tuimaa tappeluakin, kunnes juorukontit oppivat kielens‰ hillitsem‰‰n h‰nen l‰sn‰ollessaan. Mit‰ nuoreen Taaviin tulee, niin oli h‰n karkottanut mielest‰‰n raivion kaikkineen ja l‰htenyt Kuah-Davikin pohjoispuolisiin syd‰nmaihin, jossa h‰n nopeaan tuli kuuluksi mets‰st‰j‰n‰ ja er‰miehen‰. Harvoin h‰n tuli kyliin, ja milloin tuli, niin v‰h‰np‰ h‰n viitsi kuunnella kyl‰npuheita. H‰nen mielens‰ oli muodostumaisillaan suureksi, rauhalliseksi ja suvaitsevaiseksi suurien syd‰nmaitten opissa. X LUKU. Filistealaisten pakoon ajo. Kirstin maanpakolaisuuden seitsem‰nten‰ vuotena sattui muuan tapaus, josta kyl‰n juorut saivat uutta vauhtia ja raiviota verhoova salaper‰isyys kammottavan v‰rityksen. Talvesta tuli v‰h‰luminen, niin ett‰ Kroof juurakonalaisessa pes‰ss‰‰n her‰si jo kauan ennen kev‰tt‰. Ei ollut riitt‰v‰sti lunta, jotta se olisi pysynyt suojassaan l‰mpˆisen‰ ja voinut nukkua. Mutta maa oli j‰‰ss‰, ruokaa oli niukasti ja sit‰ alkoi kiusata n‰lk‰. Miranda huomasi, kuinka se laihtui, ja toi sille kokeeksi annoksen papuruokaa heid‰n omasta padastaan. Pavut olivat kerrassaan ilmestys n‰lk‰iselle karhulle. Se k‰sitti, ett‰ Mirandan ‰iti mahtoi tavalla tai toisella kuulua t‰m‰n jutun yhteyteen, ja sen kauan kest‰nyt vierominen haihtui kuin tuuleen kiitollisen mauntunnon l‰mmˆss‰. Kun Kirsti ja Miranda seuraavana p‰iv‰n‰ puolenp‰iv‰n aikaan istuivat ateriansa ‰‰reen, niin ilmestyi Kroof mˆkin ovelle ja haisteli kaihomielin kynnyst‰. "Mik‰ tuolla oven takana nuuskii?" ihmetteli Kirsti, koko joukon levottomuutta vakavassa ‰‰ness‰‰n. Mutta Miranda oli paikalla rient‰nyt akkunaan katsomaan. "ƒiti, se on Kroof!" h‰n huudahti ja lˆi ilosta k‰si‰‰n yhteen, ja ennenkuin ‰iti enn‰tti sanaakaan sanoa, niin h‰n paiskasi oven selkisten sel‰lleen. Mesik‰mmen paikalla tallusteli tupaan viekkaita pieni‰ silmi‰‰n vilkuttaen. Se istahti l‰helle pˆyt‰‰ takajaloilleen ja tuijotti valkeaan erinomaisen kiinte‰ll‰ uteliaisuudella. Kuiva puu samalla r‰isk‰hti ja paukahti kovasti ja sai mesik‰mmenen paikalla pakenemaan turvallisemman matkan p‰‰h‰n; mutta siit‰ huolimatta se yh‰ vain tuijotti tuohon kummaan ilmiˆˆn. Sek‰ Kirsti ett‰ Miranda olivat katselleet karhua henke‰‰n pid‰tellen uteliaina n‰kem‰‰n, miten se k‰ytt‰ytyisi. Mutta nyt Miranda keskeytti ‰‰nettˆmyyden. "Voi rakas vanha Kroof! Me olemme niin kovin iloiset, ett‰ viimeinkin olet tullut meille vieraisiin!" h‰n huudahti, hyˆkk‰si mesik‰mmenen luo ja kiersi molemmat k‰sivartensa sen kaulan ymp‰ri. Kirstin kasvot n‰yttiv‰t hieman ep‰rˆiden vahvistavan t‰m‰n tervetulon toivotuksen. Kroof ei paljon huomannutkaan Mirandan hyv‰ily‰, h‰t'h‰t‰‰ vain nuolaisi h‰nen korvaansa ja tutki edelleenkin mielt‰kiinnitt‰vi‰ liekkej‰. T‰m‰ levollinen k‰ytˆs rauhotti Kirsti‰, jonka vieraanvaraisuus paikalla her‰si. "Anna raukalle muutamia tatarpiiraita, Miranda", h‰n sanoi. "Se on varmaankin tullut sen vuoksi, kun sen on n‰lk‰." Mirandaa ei haluttanut otaksua, ett‰ vierailuun oli niin itsekk‰‰t syyt; mutta h‰n kuitenkin paikalla toi vadillisen piiraita, jotka h‰n oli siirapissa liottanut, jotta ne h‰nelle itselleen paremmin maittaisivat. H‰n asetti vadin pˆyd‰n kulmalle niin l‰helle vierasta kuin suinkin ja veti hiljaa karhun kuonoa sen puoleen. Sit‰ ei tarvinnut kahdesti k‰ske‰. Valkea unohtui paikalla. Tatarpiiraitten ja siirapin haju oli kerrassaan uutta Kroofin sieraimille, mutta sen her‰tt‰m‰ maittava tunne oli valmiina, t‰ysin kehittyneen‰ ja odottavana. Se tyˆnsi ulos kapean punaisen kielens‰. Piiraat katosivat melkein pikemmin kuin hyv‰ tapa olisi sallinut, siirappi tuli putipuhtaaksi nuolluksi ja ihastuksesta irvist‰en mesik‰mmen katsoi heihin enemm‰n saadakseen. Aivan Kirstin edess‰ oli iso kasa samoja herkkuja, jotka ‰sken pannusta otettuina viel‰ olivat kuumia. Ahnaalla vaikka arastelevalla k‰mmenell‰ Kroof tavotteli niit‰. Mutta se ehdottomasti oli sivistym‰tˆnt‰ k‰ytˆst‰. Kirsti kohotti vadin niin korkealle, ettei siihen ulottunut, ja Miranda varmalla k‰dell‰ tyˆnsi omalupaisen k‰mmenen pˆyd‰lt‰. "Ei Kroof, sin‰ et saa mit‰‰n en‰‰, ellet ole kiltti!" h‰n sanoi uudelleen ja nosti sormensa varottavaan asentoon. Harva el‰in ottaa opetuksen niin ‰kki‰ onkeensa kuin karhu, ja Kroofin j‰rki oli kehittynyt omituisen valppaaksi h‰nen ja Mirandan kauan kest‰neen yst‰vyyden aikana. Se alistui paikalla nˆyr‰n‰ ja odotti kieli pitk‰ll‰, kun Miranda sille valmisti mahdottoman suuren vadillisen leip‰- ja siirappirokkaa. Kun se oli t‰m‰n syˆnyt, niin se tutki mˆkin kaikki paikat ja meni lopulta sisemm‰n huoneen nurkkaan makaamaan. Ennen auringonlaskua se nousi ylˆs ja tallusteli pois pes‰lleen, talviunensa j‰ljilt‰ viel‰ unisena. Vanha karhu tuli t‰m‰n j‰lkeen joka p‰iv‰ mˆkkiin puoliselle, sˆi Kirstin ja Mirandan keralla ja iltap‰iv‰t uinaili matollaan valitsemassaan nurkassa. Kirsti tottui pit‰m‰‰n sit‰ perheen j‰senen‰. Karjasta ja kanoista se ei v‰litt‰nyt v‰h‰‰k‰‰n. Muutaman p‰iv‰n kuluttua h‰r‰t lakkasivat sarviaan herist‰m‰st‰ sen sivu kulkiessa; ja kukko, Saundersin yht‰ kopea seuraaja, lakkasi kiekauttamasta kimakoita, s‰ttivi‰ varotushuutojaan, joilla se oli tavannut ilmaista sen saapumisen. Er‰‰n‰ iltap‰iv‰n‰, ennenkuin kev‰t viel‰ oli t‰ydell‰ todella alkanut, mˆkille saapui kaksi ep‰mieluista vierasta. Kuah-Davikin latvajoen varrella, viidentoista mailin p‰‰ss‰, oli er‰‰ss‰ tukkilaisleiriss‰ tapeltu. Miehist‰ oli kaksi, jotka kaiken talvea olivat riidelleet ja yllytt‰neet pahuuteen, lopulta jonkun erikoisen raakuuden kautta suututtanut sek‰ p‰‰llikˆn ett‰ toverinsa siihen m‰‰r‰‰n, ettei heille en‰‰ annettu anteeksi. Haukkumisin ja selk‰saunoin leirist‰ karkotettuina he olivat l‰hteneet samoamaan metsien kautta kyliin lyhint‰ tiet‰. Synkk‰ viha riehui heid‰n syd‰miss‰‰n. Kolmen aikaan iltap‰iv‰ll‰ he sattuivat tulemaan raiviolle ja pyysiv‰t jotain syˆd‰kseen. Vaikka he tuntuivatkin synkilt‰ ja ilmassa oli jotain uhkaavankin tapaista, niin puhuivat he kuitenkin alussa kyll‰kin hˆylisti, ja Kirsti h‰‰r‰si mink‰ joutui, t‰ytt‰‰kseen heid‰n h‰nen mielest‰‰n kohtuullisen pyyntˆns‰. Vieraanvaraisuuden lait ovat takametsiss‰ sangen sitovat. Miranda, jota ei miellytt‰nyt vieraitten ulkomuoto, pysyi vaieten syrj‰ss‰ ja tarkasteli heit‰. Kun Kirsti oli heid‰n eteens‰ kattanut hyv‰n aterian -- kuumaa teet‰ ja kuumia keitettyj‰ papuja, munia, vehn‰leip‰‰ ja voita -- niin he kiukuttelivat sit‰, kun ei tuotu sianlihaa, eiv‰tk‰ he kauaa haikailleet, ennenkuin pyysiv‰t. "Minulla ei ole", sanoi Kirsti, "meill‰ ei syˆd‰ sianlihaa. Kaipa te tulette toimeen sill‰, mik‰ kelpaa Mirandalle ja minullekin." Se oli jotain kuulumatonta, ettei takamets‰n talossa ollut sianlihaa, tuota v‰ltt‰m‰tˆnt‰, yleist‰, tukkimiehen el‰m‰n ehtoa. He kumpikin luulivat, ett‰ h‰n ahneudesta kielsi sianlihan. "Sin‰ valehtelet!" huudahti toinen, laiha, lyhyt, mustaverinen roikale. Toinen nousi ylˆs ja astui askeleen naista kohden, joka seisoen katsoi heit‰ pelotta silmiin. H‰nen pˆrhˆiset punaiset parrankarvansa olivat pystyss‰ kuin harjakset ja jykev‰t olkap‰‰t kohosivat pahaa tiet‰v‰sti kyss‰‰n isoja korvia kohti. "Anna t‰nne sianliha ja tee se sukkelaan!" h‰n k‰ski ja lis‰si viel‰ koko joukon semmoisia voimasanoja, joita tukkilaiset k‰ytt‰v‰t -- vaikk'ei naisv‰en seurassa. "Senkin elukka!" huudahti Kirsti, silm‰t ja posket palaen. "Ulos paikalla t‰st‰ huoneesta." Ja h‰nen silm‰ns‰ etsiv‰t asetta. Mutta samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ roisto k‰vi h‰neen kiinni. Vaikka Kirsti olikin v‰kev‰mpi kuin useimmat miehet, niin ei h‰ness‰ kuitenkaan ollut t‰m‰n tunnetun tappelupukarin ja kaikenlaisten painitemppujen taiturin vastusta. Sekunnissa h‰n oli nurin. Miranda raivon parkauksella sieppasi k‰teens‰ pˆyt‰veitsen ja syˆksyi ‰itins‰ rinnalle; mutta lyhempi roisto, jota t‰m‰ leikki suuresti miellytti, huuti: "Pid‰ sin‰, Bill, huolta akasta. Kyll‰ min‰ hoidan tytt‰ren!" ja tavotteli Mirandaa. T‰m‰ kaikki tapahtui niin ‰kki‰, ett‰ Kirsti hetkeksi aivan typertyi. Kun sitten tilanteen koko kamaluus h‰nelle selvisi, niin sai h‰n kuin mielipuolen voimat. H‰n iski hampaansa vastustajansa ranteeseen semmoisella raivolla, ett‰ t‰m‰ kiljasi ja hetkiseksi hellitti otteensa. T‰n‰ hetkisen‰ Kirsti sai puoleksi vapautettua itsens‰ ja iski pitk‰t voimakkaat sormensa h‰nen kurkkuunsa kiinni. Se oli vain sekunnin armonaika, mutta se riitti k‰‰nt‰m‰‰n toisen roiston huomion Mirandasta. Mahdottomalla naurulla h‰n k‰‰ntyi vapauttamaan toveriansa Kirstin kuristavasta kouristuksesta. T‰m‰ h‰nelt‰ kuitenkin j‰i tekem‰tt‰. Kroof sattui juuri samalla hetkell‰ unenpˆpperˆss‰ ja melua ihmetellen kurkottamaan turpaansa sis‰huoneesta. Mustaverinen heittiˆ seisoi hetkisen kuin kivettyneen‰ h‰mm‰styksest‰. Vihaisesti mˆristen Kroof hyˆkk‰si h‰nen p‰‰llens‰, mutta h‰n pˆyd‰n ymp‰ri kiepahtaen sai oven auki temmatuksi ja karkasi pakoon Kroofin syˆksyess‰ h‰nen j‰lkeens‰. Vaikka toisen pahantekij‰n huomio oli t‰ysin kiintynyt h‰nen omaan pulaansa Kirstin hurjasti kirist‰ess‰ h‰nt‰ kurkusta, niin n‰ki h‰n kuitenkin silm‰pielest‰‰n t‰m‰n mustan kummituksen ilmestyv‰n kuin murhanenkelin ja k‰yv‰n h‰nen toverinsa kimppuun. H‰nest‰ Kroof oli h‰rk‰‰ suurempi. Huohottaen ja kiroten h‰n riist‰ytyi irti; ja sys‰ten Kirstin melkein pˆyd‰n poikki syˆksyi h‰n mˆkist‰ ulos. Mies kauhistui, ett‰ hirviˆ ehk‰ palaisi ulkoa ja saisi h‰net kiinni kuin hiiren loukusta, josta ei olisi ollut mahdollista pakoon p‰‰st‰. Ja Kroof todenteolla palasikin takaisin vihap‰iss‰‰n itsekseen myˆnt‰en, ett‰ vastustaja oli nopeampi juoksemaan. Mutta kas! tuossa oli toinen samaa maata aivan oviaukossa sen edess‰. Miehen silm‰t olivat p‰‰st‰ pullistua, kun karhu asettui h‰nen eteens‰. Kiljaisten h‰n, sukkelana kuin kuikan kaula, pujahti sivu. Karhu koetti vihaisesti iske‰ h‰nt‰ rankaisevalla k‰mmenell‰‰n. Jos se olisi ulottunut, niin olisi maailma p‰‰ssyt yhdest‰ roistosta ja mˆkin kynnys olisi tahrattu verell‰. Mutta se ei ulottunut ja mies livisti tiehens‰. H‰n juoksi hurjasti lumil‰ikk‰in poikki pakenevan toverinsa per‰ss‰; kun taas Kroof, kaikki karvat pystyss‰ kiukusta, riensi mˆkkiin, jossa Kirsti ja Miranda sit‰ syleiliv‰t ja kehuivat kiitollisin kyynelin. Kun ensim‰iseksi karkuun l‰htenyt, se laiha ja mustaverinen, oli p‰‰ssyt mets‰nreunaan, niin h‰n pys‰htyi taakseen katsoakseen. Ei ollut ket‰‰n muuta per‰ss‰ tulevaa kuin toveri, joka v‰h‰n ajan kuluttua kovasti l‰‰h‰tt‰en saavutti h‰net ja tarttui h‰neen kiinni. Kumpikaan ei minuuttiin tai pariin saanut henke‰ haukkoessaan sanaakaan suustansa, ei muuta kuin katkonaisen kirouksen. Sill‰ isolla pˆrhˆisell‰ roistolla, jonka nimi oli Bill, oli ranteessaan Kirstin purema haava, josta vuoti verta, ja h‰nen punottava pˆhˆttynyt kaulansa todisti Kirstin sormien voimaa. Toinen oli p‰‰ssyt leikist‰ ilman merkki‰. He mulkoilivat toinen toistaan noloina ja ymm‰ll‰‰n. "Onko tuommoista n‰hty tai kuultu?" kysyi Bill vakavana. "Se oli itse p‰‰piru!" paransi toveri kiroten. "Hittoja viel‰! Karhu se oli!" vastasi Bill ‰‰nell‰, joka oli kuuluvinaan leikkis‰lt‰. "Mutta suurempi kuin h‰rk‰! Minun puolestani olkoot rauhassa!" "Karhu tai piru, onko sill‰ eroa? L‰hdet‰‰n pois ja paikalla!" vastasi toinen, ja oitis molemmat kohottivat silm‰ns‰ n‰hd‰kseen auringon paikan ja saadakseen selville matkan suunnan. Mutta ei se ollut aurinko, jonka he n‰kiv‰t. Heid‰n naamansa piteni. Ja hiukset nousivat pystyyn. Hetkisen he seisoivat kuin maahan naulattuina sanomattoman kauhun vallassa. Aivan heid‰n p‰‰ns‰ p‰‰ll‰, harmaan hongan valtavalle kaltevalle haaralle kyyristyneen‰ makasi pantteri ja tuijotti heihin kiinte‰ll‰ kiihtyv‰ll‰ katseella. He n‰kiv‰t sen pist‰v‰n ulos kyntens‰ ja painavan ne lujasti kaarnaan. He n‰kiv‰t sen poimuisten ‰risevien huulien kurtut ja oksalta heit‰ kohti kurkottavan alas painuneen p‰‰n. T‰m‰ kuva syˆpyi moniaan syd‰nt‰ kouristavan sekunnin kuluessa heid‰n karkeihin aivoihinsa; korisevalla parkauksella, joka p‰‰si kummankin kurkusta kuin yksi ‰‰ni, kumpikin hypp‰si syrj‰‰n kuin j‰nis, ja sitten hurjaa laukkaa polkua pitkin pois juoksemaan. Ei kulunut kun monias tunti heid‰n kylille saavuttuaan, ennenkuin kyl‰ll‰ kaikki tiesiv‰t Kirstin mˆkiss‰ olevan kotihaltijoita, jotka saattoivat ruveta vaikka mink‰ muotoisiksi, miten milloinkin halusivat, karhuksi, pantteriksi, sudeksi tai villiintyneeksi uroshirveksi karkottaakseen pois matkamiehi‰, jotka sattuivat harhautumaan siihen kirottuun syd‰nmaahan. Kyl‰ll‰ oli joitakuita harvoja taikauskoisia, jotka todella uskoivat t‰m‰n jutun; toiset olivat uskovinaan saadakseen puheen ainetta. Eik‰ siit‰ ollutkaan ik‰vi‰ seurauksia kenellek‰‰n muulle kuin sille roistolle, jonka nimi oli Bill, sill‰ nuori Taavi kerran monesta ajasta kyl‰ss‰ k‰ydess‰‰n joutui h‰nen kanssaan v‰ittelem‰‰n ja hyv‰ksi lopuksi Bill sai selk‰‰ns‰. XI LUKU. Miranda ja nuori Taavi. T‰m‰n j‰lkeen ei raiviolla tarvittu suurin pel‰t‰ rosvoja. Kyl‰n kaikkein ep‰ilevimmist‰kin kotikutoisista filosofeista n‰ytti ilmeiselt‰, ett‰ Kirsti‰ ja Mirandaa ymp‰rˆi joku salaper‰isyys ja ett‰ he olivat ihmisist‰ eronneet viljell‰kseen mets‰n el‰inten tuttavuutta. Vanha Taavi oli ainoa, jota huvitti k‰yd‰ seudussa, jota karhut vartioivat ja jossa hiiviskeli viekkaita ilveksi‰, ja ylpe‰t karibusarvaat tepastelivat karjatanhualla. Mit‰ nuoreen Taaviin tulee, niin ei h‰nt‰ haluttanut joutua riitoihin ihmisten kanssa, jotka n‰in yst‰v‰llisesti muistelivat Kirsti‰ ja Mirandaa, vaan h‰n l‰hti ansoineen, er‰miestietoineen ja tarkkoine pyssyineen raivauksesta et‰‰mp‰n‰ oleviin seutuihin. Ja niin tapahtui, ett‰ Miranda kehittyi naiseksi ilman ainoankaan toisen ihmisen kuin ‰itins‰ seuraa. Mutta ‰iti‰ns‰ h‰n oli niin l‰hell‰, ett‰ he molemmat ik‰‰nkuin sulivat toisiinsa. Mit‰ Kirstill‰ oli kasvatusta, mit‰ niukkaa, vaikka sit‰ kallisarvoisempaa hengenviljelyst‰ h‰n oli hankkinut, kaikki siirtyi kuin itsest‰‰n Mirandaan. Lis‰ksi h‰nt‰ huomaamatta kasvattivat mets‰n hiljainen kansa ja suuri ‰‰nettˆmyys, yˆtaivaiden avarat ihmeet ja tuulten juhlamieli. H‰n oli seitsem‰ntoista vuoden vanha, ik‰‰ns‰ paljon kehittyneempi nainen, mutta h‰n oli omituinen, h‰ness‰ oli jokin keijukaismainen tai faunimainen erikoisuus: ik‰‰nkuin ihmishaahmossa olisi el‰nyt sielu, joka ei ollut paljasta inhimillist‰. H‰n oli vaitelias, kesytˆn, hymytˆn, h‰nen myˆt‰tuntonsa ei kuulunut ihmisille, vaan sille kesyttˆm‰lle vaikenevalle kansalle, joka ei tunne hymyn suloa. Mutta pitkin v‰liajoin h‰n sai laulavan raton puuskauksia; ja hellyys kaikkia k‰rsivi‰ kohtaan ja veren kammo, nekin olivat ominaisuuksia, jotka olivat h‰nen seurakumppaneilleen er‰maan el‰imille yht‰ vieraita. T‰m‰ ammottava juopa yhdess‰ h‰nen myˆt‰tuntonsa ja herk‰n k‰sityksens‰ kanssa ep‰ilem‰tt‰ olivat syyn‰ siihen salaper‰iseen valtaan, joka h‰nell‰ oli mets‰ss‰; sill‰ ei h‰nen p‰‰h‰ns‰k‰‰n olisi en‰‰ p‰lk‰ht‰nyt v‰ist‰‰ pantteriakaan taikka hurjistelevaa uroshirve‰. Itse ilmassa tuntui olevan jotain, joka kuiskasi kaikille el‰imille, ett‰ h‰n oli valtias. Ulkomuodoltaan Miranda oli ‰itins‰ vastakohta, vaikka v‰rit olivat melkein samat. Miranda oli v‰h‰n lyhyempi keskikokoa, hoikka, suloliikkeinen, hienoluinen, k‰det ja jalat pienet ja sirot, iholla terveyden, ulkoilman ja auringon verrattoman kauneusvoiteen hele‰t ruskotukset. H‰nen upeat pronssimustat hiuksensa, joista n‰ytti v‰l‰htelev‰n liekkej‰ auringonvalon niihin sattuessa, valuivat syv‰‰n leve‰lle matalalle otsalle. Silm‰t, joissa tuo valta mets‰kansan yli suureksi osaksi piili, kuten olemme n‰hneet, olivat suuret ja tummat. Niiss‰ oli joku omituinen l‰pikuultavuus, sukua aarniomets‰n varjojen taikalumoukselle. T‰ss‰ h‰nen katseensa selitt‰m‰ttˆm‰ss‰ kirkkaudessa oli mit‰ lienee ollut ep‰todellista ja mieleen palaavaa, samanlaista salaper‰isyytt‰ kuin t‰ydellisen peilikirkkaan veden heijastuksissa. H‰nen suora ja jalosti muodostunut nen‰ns‰ oli ennemmin suuri kuin pieni, sieraimet valppaan herk‰t erottamaan kaikki syd‰nmaan tuoksut, mets‰n puhtaasti el‰vien el‰inten puhtaat yksilˆlliset tuoksut ja nekin sanomattoman haihtuvat tuoksuviestit, joita ilmaan toisin ajoin hiipi tuoden tietoa vuodenajan vaihtumisesta. Suu oli suuri, vaikk'ei liian suuri kauneuden kannalta, ei laiha, eik‰ t‰ytel‰inenk‰‰n, kirkkaan veripunainen, liikkuva ja vaiherikas, mutta siit‰ huolimatta luja; ja huulien reunat olivat t‰sm‰llisesti muotoillut. H‰nen liikkeens‰ olivat, samoin kuin ‰idinkin, yleens‰ levolliset ja hillityt, mutta t‰m‰ levollisuus muistutti oksalla lep‰‰v‰‰ lintua, joka on joka hetki valmiina aavistamattomaan nopeuteen; Kirsti taas oli levollinen kuin kumpu, jonka uumenissa hehkuu ainainen kuohuva tuli. Veripunainen nauha, jota Miranda naisenakin aina piti kaulassaan, samoin kuin oli tyttˆn‰ pit‰nyt, n‰ytti olevan h‰vi‰m‰ttˆm‰n hengen omituisuuden tunnusmerkki, jota vastoin Kirstin punainen p‰‰hine vain oli ilmauksena siit‰ intohimosta, joka h‰ness‰ ainiaan paloi levollisen pinnan alla. Miranda oli joka suhteessa luonnollinen ja itsetiedoton, eik‰ sen vuoksi ole ihme, ett‰ h‰n oli ep‰johdonmukainen. Rauha, jonka h‰n oli ymp‰rilleen luonut -- tuo _Pax Mirand‰_ -- oli niin kauan suojellut h‰nen silmi‰‰n katalan verenvuodatuksen n‰kemiselt‰, ett‰ h‰n oli kuoleman unohtanut ja uskoi tuskiin vain puoleksi. Mutta siit‰ huolimatta h‰n yh‰ viel‰kin oli surman nuoli j‰rven ja joen taimenille. Kalastus oli h‰nelle iloa. Se tyydytti joitakuita julmia esipolvilta perittyj‰ vaistoja, joita h‰n ei yritt‰nytk‰‰n sen tarkemmin itselleen selitell‰. Joen soitteleva sohina, matalan kosken kuohu ja pauhu, syv‰t, mustat, kiilt‰v‰t suvannot, joiden ylitse lehtikuusten ja hemlokkien juuret riippuivat, pyˆrteiden synkk‰ purppura ja ambra hitaasti kiertelevine vaahtilauttoineen -- kaikki t‰m‰ h‰nt‰ vieh‰tti, samalla kuin uhkasikin. Ja sitten pienen syˆtetyn koukun tai kiiltelev‰n k‰rp‰sen hiipiv‰ heitt‰minen, j‰nnitetty odotus, siiman s‰hkˆiset tempoilut, maalle nostamisen j‰nnitys ja riemastus ja t‰plikk‰‰n, hopealle ja punalle hohtavan saalin kauneus olivinkarvaisella sammalpatjalla! H‰nen p‰‰h‰ns‰ tuskin juolahtikaan, ett‰ n‰m‰ suvantojen kalat olivat hengitt‰vi‰ ja tuntevia olentoja. Ep‰ilem‰tt‰ h‰n olisi vieronut kaikkia semmoisia k‰sityksi‰, ett‰ v‰ijyv‰n juoksevan elementin kylm‰t asukkaat olivat h‰nen sukulaisiaan. Miranda oli tosiaan sangen l‰hell‰ luontoa, ja h‰nen t‰ytyi myˆs olla osallisena luonnon vastakohtain ainaisesta taistelusta. Astelipa Miranda myˆh‰‰n er‰‰n‰ kes‰iltap‰iv‰n‰ joelta kotoa kohti, kantaen hyv‰nlaista haarukan t‰ytt‰ taimenia. P‰iv‰ oli l‰mmin ja tyyni, eik‰ vuodenaika ollut kalastukseen suotuisa. Mutta n‰iss‰ kylmiss‰ vesiss‰ kala nousi viel‰ hein‰- ja elokuussakin, ja Mirandan t‰ky tai kotona solmittu k‰rp‰nen oli niille aina surman tuottava viettelys. H‰n kantoi saalistaan -- avokitaista kahden naulan taimenta ja puoltakymment‰ pienemp‰‰ uhria -- veripunaisten kidusten kautta lepp‰haarukkaan pujotettuina. H‰nen tummat kasvonsa hehkuivat, hiukset olivat valloillaan -- h‰n ei koskaan k‰ytt‰nyt hattua -- ja suurista hajamielisist‰ silmist‰ etsiv‰t kuvastuksiaan vaihtelevat varjot -- paadet, puunkuoren eloisat kirjaukset ja sattumalta lepattava perho tai pieni arvokkaan n‰kˆinen pˆllˆ, joka istui pet‰j‰n kolossa, -- mutta ne eiv‰t n‰ytt‰neet n‰kev‰n n‰it‰, vaan t‰hyst‰v‰n jotain niiden sis‰ss‰ tai takana olevaa. Mutta ‰kki‰ niiden huomion kiinnitti n‰ky, joka karkotti kaukomietteet. Niiden polttopiste n‰ytti l‰henev‰n, ilme v‰kevˆityi hehkuvaksi j‰nnitykseksi, sitten leimahti harmaaksi vihaksi h‰nen nopeaan astuessaan askeleen eteenp‰in ja taas seisahtuessaan hetkisen kahden vaiheilla siit‰, mit‰ tehd‰. H‰nen edess‰‰n oli pieni avoin aukio, turvallisena ja houkuttelevana, t‰ydess‰ p‰iv‰paisteessa. Sen toisessa p‰‰ss‰ oli tuuheaoksainen matala pyˆkki erottautunut puunrunkojen ja mets‰n kujien sokkeloista ja peitti kappaleen maata omalla yksin‰isell‰ varjollaan. T‰ss‰ varjossa nukkui maassa nuori mies, huolettomana venyen, p‰‰ toisen k‰sivarren varassa. Pitk‰, laihahko, harmaihin kotokutoisiin ja jotenkin kuluneeseen sarvaannahkaiseen takkiin puettu nuori mies. Punertavanruskea tukka oli leikattu jotenkin lyhyeksi, vaaleankellert‰v‰t pitk‰t ja silkkiset viikset n‰yttiv‰t kahta vaaleammilta kasvojen ruskettuneella iholla. Rihla oli l‰heist‰ puuta vastaan pystyss‰, omistajan nukkuessa joutilaan kes‰iltap‰iv‰n surutonta unta. Mutta vajaan viiden askeleen p‰‰ss‰ oli mahdottoman suuri pantteri maahan kyyristyneen‰ ja vahti makaajaa. Peto oli valmiina hyˆkk‰‰m‰‰n h‰nen kurkkuunsa, paikalla kun h‰n v‰h‰nk‰‰n liikahtaisi tai osottaisi elon merkki‰. H‰nt‰ suoraksi ojennettuna ja j‰ykk‰n‰, p‰‰ hiukan sivuun k‰‰nnettyn‰ se siin‰ kyyrˆtti, -- suuret valokkaat silm‰t niin tuikeasti kiintynein‰ varmaan saaliiseen, ettei el‰in edes huomannut Mirandan ‰‰netˆnt‰ l‰hestymist‰. Tytˆn mielest‰ makaaja oli mit‰ ihanin ilmestys, kaunis samaan elottomaan tapaan kuin soma kukka, avopaikalla kasvava korkea puu, taikka auringonlaskun ruskot ja helmi‰isv‰rit -- mutta vieraampi olento h‰nelle kuin mets‰n kaikki tuttavat el‰imet. Kuitenkin h‰ness‰ syttyi omituinen suojeleva viha, kun h‰n ajatteli t‰m‰n mielt‰kiinnitt‰v‰n olennon vaaraa. Miranda hyvin tiesi, kuinka verenhimoinen ja rohkea pantteri oli, ja vavisten h‰n pelk‰si, ett‰ makaaja unessa k‰‰ntyisi, taikka liikahuttaisi j‰seni‰‰n. H‰n astui aivan nukkujan viereen ja kiinnitti el‰imeen h‰mment‰v‰n katseensa. "Pois paikalla!" h‰n tuimana k‰ski ja teki k‰skev‰n k‰denliikkeen. Pantterin tiedot ihmisten puheenparresta ep‰ilem‰tt‰ olivat sangen niukat, mutta k‰denliikkeet kuuluvat luomakunnan yleiskieleen. K‰denliikkeen se ymm‰rsi t‰ydelleen. Peto katsoi Mirandaa silm‰st‰ silm‰‰n ja kesti immen katseen jonkun sekunnin, aikoen nousta ylivaltaa vastaan. Sitten sen katse horjahti, sen koko k‰ytˆs muuttui. Se nousi kyyristyneest‰ asennostaan, h‰nt‰ vaipui, j‰nnitys raukesi, se vilkaisi taap‰in olkansa yli, k‰‰ntyi sitten ja tallusteli hiipien matkoihinsa. Juuri sen l‰htiess‰ mies s‰ps‰ht‰en her‰si, nousi istumaan, loi Mirandaan ihmettelev‰n katseen, huomasi poistuvan pantterin ja tavotti rihlaansa. Nopeana kuin leimaus Miranda sen esti. Astuen h‰nen k‰tens‰ ja esineen v‰liin h‰n ‰kki‰ kiukkuun kiehahtaen sinkautti vihansa salamat. "Kuinka te uskallatte -- ampua sit‰!" h‰n huudahti v‰risev‰ll‰ ‰‰nell‰. Mies oli hyp‰nnyt pystyyn ja tuijotti immen hehkuviin kasvoihin ihailun ja nolouden valloissa. "Mutta seh‰n aikoi hyp‰t‰ minun p‰‰lleni!" intti h‰n. "Niin kyll‰", vastasi Miranda lyhyeen, "mutta sep‰ ei hyp‰nnytk‰‰n! Eik‰ teill‰ ole mit‰‰n syyt‰ ampua sit‰!" "Miks'ei se hyp‰nnyt?" kysyi nuorukainen. "Min‰ karkotin sen. Jos min‰ olisin pel‰nnyt teid‰n ampuvan, niin min‰ olisin antanut sen hyp‰t‰ teid‰n p‰‰llenne", vastasi tyttˆ kylm‰sti. "Ent‰ miks'ei se hyp‰nnyt teid‰n p‰‰llenne?" kysyi muukalainen, jonka ter‰v‰t harmaat silm‰t alkoivat s‰teill‰, kun h‰nelle v‰hitellen tilanne selvisi. "Ent‰p‰ ellei se uskaltanut -- eik‰ olisi tahtonutkaan!" "Min‰ aavistan", sanoi vieras ja ojensi k‰tens‰, hymyn lievent‰ess‰ h‰nen kasvojensa aprikoivaa jyrkkyytt‰, "ett‰ te varmaan olette pikku Miranda." "Minun nimeni _on_ Miranda", impi vastasi, v‰litt‰m‰tt‰ ojennetusta k‰dest‰; "mutta voin vakuuttaa, etten tunne teit‰, joka tulette t‰nne minun mets‰‰ni yst‰vi‰ni tappamaan." "En karvaakaan niist‰ hukkaa!" nuorukainen vakuutti innostuneena, vaikka h‰nt‰ samalla naurattikin. "Mutta olenhan min‰kin yst‰vi‰nne, Miranda! Olin ainakin ennen." H‰n astui askeleen l‰hemm‰ksi, ojentaen yh‰ rukoilevaa k‰tt‰‰n. Miranda per‰ytyi ja pani k‰tens‰ selk‰ns‰ taa. "En tunne teit‰", h‰n intti, t‰ll‰ kertaa kuitenkin enemm‰n itsep‰isyydest‰ kuin vihamielisyydest‰. Vanhat muistot olivat alkaneet el‰‰ unhotetuissa aivosoluissa. "Te olitte ennen nuoren Taavin yst‰v‰", sanoi nuorukainen kiihke‰sti kuiskaavalla ‰‰nell‰. Mirandan kauneus ja sen omituisuus alkoivat vaikuttaa h‰nen kauan h‰iritsem‰tt‰ olleeseen vereens‰. Tyttˆ paikalla ojensi k‰tens‰ avomielisen yst‰v‰llisesti. "Oi, nyt muistan!" h‰n sanoi. "Kauan olette meid‰t unohtaneet, eikˆ niin? Mutta v‰li‰ siit‰. Tulkaa mukanani mˆkille, niin tapaatte ‰itini ja saatte illallista." Taavi punastui mielihyv‰st‰ t‰m‰n kutsun saadessaan. "Yst‰v‰llinen kiitos, Miranda, tulenpa varmasti", sanoi h‰n; ja v‰h‰n syrj‰‰n poiketen otti rihlansa. Mutta kun Miranda n‰ki aseen, niin h‰nen uusi yst‰vyytens‰ j‰hmettyi ja h‰nen suuriin silmiins‰ tuli moittiva kiilto. "Antakaa minun koettaa, paljonko se painaa", h‰n ‰kki‰ pyysi, ojentaen k‰skev‰sti k‰tens‰. Taavi luovutti sen paikalla paheksuvan n‰kˆisen‰, vaikka h‰nen pitk‰in kellerv‰in viiksiens‰ alla v‰r‰htikin hymyn henk‰ys. Mirandaa ei v‰h‰‰k‰‰n huvittanut kirotun aseen paino sen enemp‰‰ kuin tasapainokaan: sen omistaminen oli h‰nelle p‰‰asia. "Min‰ kannan sen", h‰n jyrk‰sti huomautti. "Ottakaa te n‰m‰", ja ojentaen h‰nelle taimenhaarukan h‰n k‰‰ntyi polulle. Taavi seurasi h‰nt‰, milloin sivulla astuen, milloin kunnioittavasti itse‰‰n j‰t‰tt‰en, kuinka polku kulloinkin vaati. Ei puhuttu mit‰‰n johonkin aikaan. Immen vaistomainen myˆt‰tunto miest‰ kohtaan, jonka suojaksi h‰n oli niin t‰per‰ll‰ hetkell‰ ilmestynyt, hukkui nyt vihamielisyyteen h‰nen ajatellessaan miehen murhaavaa ammattia. Jyrk‰ll‰ mielipahalla h‰n otaksui h‰nen suvaitsevan, mutta samalla halveksivan h‰nen yst‰vyytt‰‰n piilev‰‰ kansaa kohtaan. H‰ness‰ hehkui takautuva s‰‰li kaikkia niit‰ el‰imi‰ kohtaan, jotka er‰miehen luoti oli kaatanut, taikka sokeat ja raakamaiset ansat pyydyst‰neet. Ansa oli Mirandan silmiss‰ siet‰m‰tˆn hirmu. Eikˆ h‰n kerran pienen‰ tyttˆn‰ n‰hnyt ilvest‰ -- tiesi vaikka olisi ollut Ganner itse -- joka oli takajaloistaan loukkuun tarttunut? Peto ei ollut viel‰ aivan kuollut, -- se oli tehnyt kuolemaa monta p‰iv‰‰. Silm‰t olivat himmenneet, mutta tuijottivat hurjasti, ja mustana ja turvonneena roikkui kieli irvist‰vien leukojen v‰list‰. Miranda oli paikalla n‰hnyt, ett‰ el‰int‰ oli mahdoton auttaa; ja h‰n olisi kidutuksen p‰‰tt‰nyt, jos h‰nen pienet k‰tens‰ olisivat tienneet, miten tappaa. Mutta avuttomana ja tuskan vihlomana h‰nen t‰ytyi paeta koko paikalta, ja tuntikauden h‰n oli vavissut ja itkenyt silm‰ns‰ kyynelettˆmiksi. Sitten h‰nen mieleens‰ oli tunnonvaivain ker‰ll‰ juolahtanut, ett‰ se kamala kieli varmaan kaipasi vett‰, ja h‰n oli juossut takaisin l‰kkituopilla kantaen t‰t‰ lohduttavaa juomaa; mutta h‰n oli saapunut n‰hd‰kseen, ett‰ el‰in oli juuri henkens‰ heitt‰nyt. Se tuskallinen ajatus, ett‰ h‰n ehk‰ olisi voinut lievent‰‰ sen viimeisi‰ hetki‰, mutta oli j‰tt‰nyt sen tekem‰tt‰, syˆvytti koko tapauksen katoamattomaksi muistoksi h‰nen syd‰meens‰; ja nyt t‰m‰n uljaan ansamiehen, h‰nen lapsuutensa hyv‰n yst‰v‰n h‰nen rinnallaan astuessa, tuo tapaus tuskineen palasi h‰nen mieleens‰ julman sopimattomalla ajalla. Mutta kaikkein enemm‰n h‰nen syd‰mens‰ paatui t‰t‰ miest‰ kohtaan siit‰ uhkaavasta tunteesta, jonka h‰nen ilmapiirins‰ toi mukanaan, -- ep‰m‰‰r‰isest‰ vaarasta, joka vaani h‰nen koko el‰m‰nj‰rjestyst‰‰n, myˆt‰tuntojaan, tyytymyksi‰‰n ja rauhaansa. Taavi puolestaan tunsi uponneensa syv‰lle ep‰suosion kylm‰‰n virtaan ja huolestuneena pohti mieless‰‰n, eikˆ olisi keinoa p‰‰st‰ takaisin neitosen hymyn p‰iv‰paisteeseen. Puolivilli vaisto paikalla kuiskasi h‰nelle, ett‰ Mirandan viha liittyi h‰nen pyssyyns‰ ja osaksi h‰n k‰sitti h‰nen vastenmielisyytens‰ er‰miehen koko ammattia vastaan. H‰n kiihke‰sti toivoi voivansa h‰net sovittaa; ja ‰‰neti astuessaan mets‰n tuoksuvissa h‰m‰riss‰ salakaarroissa, poikki t‰pl‰isen polun vihantain ja harmaitten ja ruskeiden vyˆhykkeitten, -- h‰n kauas t‰ht‰‰v‰ll‰ mielenmaltilla kutoi suunnitelmiaan. Kuvaavaa h‰nen tyynelle hallitsevalle mielelleen oli, ettei h‰nen mieleens‰k‰‰n v‰l‰ht‰nyt semmoinen sovinto, joka olisi k‰sitt‰nyt pyssyn ja ansain hylk‰‰misen ja inhimillisemm‰n ammatin valitsemisen. Ei, semmoisia teit‰ ja keinoja h‰n nyt mieless‰‰n pohteli, mill‰ voisi taivuttaa Mirandan omaan k‰sityskantaansa. H‰n tunsi, vaikkei ollutkaan kyllin filosofi sit‰ selv‰sti julkilausuakseen, ett‰ koko luonto kannatti h‰nen pyrkimyst‰‰n saada impi tahtonsa mukaan muodostelluksi, jota vastoin neidon kanta oli yksin‰inen, viel‰p‰ h‰nt‰ uhkasi suuri itsepetoksen vaara omassa syd‰mess‰. Vaiteliaisuus oli hyv‰‰ politiikkaa Mirandaa kohtaan, joka oli vaiteliaisuuteen tottunut ja piti siit‰. Mutta naisena Miranda piti viel‰ enemm‰n siit‰ ett‰ toinen oli vaiti. "Te olette mets‰mies, eikˆ niin?" h‰n lopulta kysyi p‰‰t‰‰n k‰‰nt‰m‰tt‰. "Niin olen, Miranda." "Ja ansapyyt‰j‰ myˆs?" "Niin, Miranda, siksi minua sanovat." "Ja teist‰kˆ on hauska tappaa el‰imi‰?" "Niin kyll‰, Miranda, ainakin toisia niist‰; niin aina, ja t‰ytyyh‰n niit‰ tappaa, ett‰ el‰isi. Aivan samalla tavalla ne itsekin tekev‰t, toisiaan tappavat, ett‰ itsekukin el‰isiv‰t ja se on ainoa el‰m‰nlaatu, joka minulle mallaa -- kaukana metsiss‰, pimennoissa ja hiljaisuudessa, siell‰ on puita ja taivasta ja puhtauden lemua ja siell‰ kuulee kuiskeita, joita ei koskaan ymm‰rr‰." Taavi sulki suunsa ‰kkilujaan t‰m‰n harvinaisen tunteenpurkauksen p‰‰tetty‰‰n. Ei ollut ket‰‰n muuta, jolle h‰n olisi siihen saakka n‰in ilmilausunut ihastustaan er‰miehen el‰m‰‰n; ja nyt Miranda, joka oli ‰kkip‰‰t‰ k‰‰ntynyt aivan ymp‰ri, katsoi h‰neen omituisella tutkistelevalla katseella. Taavi joutui siit‰ ymm‰lleen; ja t‰m‰n katseen alaisena, jota oli mahdoton karttaa, h‰n pelk‰si puhuneensa tyhmyyksi‰. Siit‰ huolimatta Mirandan ‰‰ness‰ nyt oli v‰hemm‰n kylm‰kiskoisuutta, vaikk'eiv‰t sanat olleetkaan rohkaisevia. "Jos teit‰ huvittaa el‰imien tappaminen", h‰n sanoi hitaasti, "niin ei teille ole t‰‰ll‰ paikkaa. Ehk‰ sitten onkin parempi ettette tule meid‰n mˆkillemme ensink‰‰n." "Ei minua haluta tappaa teid‰n el‰imi‰nne, ei mill‰‰n muotoa", Taavi intoillen intti vastaan. "Ja aina siit‰ pit‰en kun min‰ kuulin, kuinka te ja karhut ja karibut olette kuin yst‰vi‰, olen tarkkaan pysynyt vedenjakajan toisella puolella, enk‰ kertaakaan ole viritt‰nyt ansaa Kuah-Davikin laakson t‰lle puolelle. Mit‰ n‰ihin el‰imiin tulee, joihin te, Miranda, olette niin kiintynyt, niin en kadottaisi karvaakaan ainoankaan sel‰st‰, sen vannon!" "Viisainta onkin olla niihin koskematta! Min‰ itse tappaisin teid‰t", h‰n kivahti kiukkuisena, pikainen uhkaava liekki tummassa katseessaan; "taikka usuttaisin Kroofin teid‰n p‰‰llenne", h‰n lis‰si ilon v‰l‰hdyksen ‰kki‰ kirkastaissa h‰nen kasvojaan ja kauniisti tummentaessa h‰nen silmi‰‰n, niin ett‰ Taavi oli aivan huumauksissaan h‰nen sulostaan. Mutta h‰n s‰ilytti kuitenkin siksi j‰rkens‰, ett‰ neidon uudelleen polulle kasvonsa k‰‰nt‰ess‰ ‰lysi saaneensa luvan k‰yd‰ h‰nen kerallaan. "Kuka on Kroof?" kysyi er‰mies nˆyr‰sti ja astui aivan immen rinnalle, vaikka polussa juuri sill‰ kohtaa oli leveytt‰ vain yhdelle. "Paras yst‰v‰ni", vastasi Miranda. "Saatte n‰hd‰ h‰net mˆkill‰. Mutta kyll‰ teid‰n on paras pit‰‰ varanne, kun Kroof on saapuvilla, sen voin vakuuttaa!" XII LUKU. Nuori Taavi raiviolla. Loppumatkalla -- sit‰ kesti astua tunnin verran -- ei Mirandan ja Taavin kesken vaihdettu monta sanaa; sill‰ aarniometsill‰ on se ominaisuus, ett‰ puhuminen niiss‰ kuuluu joutavanp‰iv‰iselt‰. Kun ihmiset vaeltavat salojen korkeita kujia, niiden l‰pikuultavassa h‰m‰ryydess‰, niin heid‰n ajatuksensa pyrkiv‰t vaihtumaan ‰‰nettˆmyyden ja myˆt‰tunnon tiet‰, elleiv‰t j‰‰ aivan vaihtamatta. Miranda ei muuta ajatellut kuin kumppaniaan, mit‰ muutoin lieneekin pahoja aavistellut, harmitellut ja vihotellut. H‰n oli h‰neen siihen m‰‰r‰‰n kiintynyt, ettei edes huomannut pimentojen harvinaista tyhjyytt‰ matkan varressa. Piilev‰ kansa oli tosiaan kaikki paennut pois. Mets‰st‰j‰n l‰sn‰olo t‰ytti sen vaistomaisella pelolla; ja niiden t‰rkeimp‰‰n puolustuskeinoon, liikkumattomaan lymy‰miseen, ei t‰ll‰ kertaa ollut luottamista, kun Mirandan kaikki huomaava silm‰ oli mukana. Vieras oli samanlainen kuin h‰nkin -- ja vaikka ne luottivat Mirandaan kaikessa muussa, niin oli niille tunnettu asia luonnon pakko, ja ne pelk‰siv‰t, ett‰ h‰n pett‰isi heid‰t kaltaiselleen kumppanille. Siit‰ syyst‰ ne varovaisina pysytteliv‰t syrj‰ss‰ -- j‰nis ja piikkisika, kettu ja ilveskissa; pesukarhu pujahti vaahteran koloon ja mets‰hiiret menn‰ livistiv‰t hemlokin juurien alle ja tikka asetti niin, ett‰ puun koko vahvuus oli h‰nen tyˆmaansa ja Mirandan silm‰in v‰lill‰. Ainoastaan huoleton utelias sepelpyy j‰i koivun oksalle istumaan aivan polun p‰‰lle ja odotti uteliaana heid‰n l‰hestymist‰‰n, kunnes se ‰kki‰ havahtui pelon vaistosta ja h‰t‰‰ntynein siivin pakeni kautta v‰henevien kaartojen. Pet‰j‰n haarassa pieni ruskea pˆllˆkin naksautti nokkaansa ja k‰hisi huolestuneena n‰iden molempien astuessa sen istuinpaikan alitse. Mutta kaikki n‰m‰ merkit, jotka toisissa mielialoissa olisivat kova‰‰nisesti muutosta ennustaneet, j‰iv‰t nyt Mirandalta huomaamatta. H‰n vastaanotti paraillaan uusia vaikutuksia, ja ne t‰yttiv‰t kokonaan h‰nen mielens‰. Raivion laidalle tultuaan Taavi ihmeekseen n‰ki, kuinka paljon kaikki oli muuttunut siit‰, kun h‰n kolmetoista vuotta takaperin auttoi Kirsti‰ pakenemaan kyl‰kunnasta. Raivio oli yh‰ viel‰kin alaston, aavan kaikkoamattoman autiuden syleilem‰, sill‰ kumpuava maa kohotti sen pois mets‰n suojasta ja teki siit‰ yksin‰isen taivaan naapurin. Mutta avoimilla vainioilla rehottivat sinikukkainen pellava, punavalkoinen tatar, perunain tumma vihannuus ja vehn‰n uljaat sarat; ja kantoinen laidun oli kirjavana lehmist‰, joita oli enemm‰n kuin puolen kymment‰, ja lihavia ne olivatkin. Aidat olivat hyv‰ss‰ korjuussa. Mˆkki ja navetta olivat saaneet ymp‰rilleen hohtavia p‰iv‰nnouto-tiheikkˆj‰, kukkivia samettihaapoja ja punaista turkinpapua. Nuori er‰mies tunsi kuin pist‰v‰‰ tuskaa, n‰hdess‰‰n t‰m‰n pienen palan kotisuloa ik‰inkuin kohotettuna kohti maailmankaikkeuden mittaamatonta er‰maata. Se sai h‰net ajattelemaan eksyneen lapsen hymy‰, kun lapsi ei tied‰, ett‰ se on eksynyt. H‰nen kummakseen nousi nyt mustavatukkapensaikon takaa suurin karhu, mit‰ h‰n oli milloinkaan n‰hnyt. Valtava el‰in pys‰htyi vieraan n‰hdess‰‰n ja istahti takajaloilleen h‰nt‰ katsellakseen. Sitten se j‰lleen laskeutui alas nelj‰lle jalalle, tallusteli Mirandan rinnalle ja pisti kuononsa miellytellen immen k‰teen. Taavi katseli sit‰ ihailevalla hymyll‰. Kuva miellytti h‰nt‰. Eik‰ Miranda, kateellisen ter‰v‰sti h‰nen kasvojaan tutkiessaan, voinut niiss‰ huomata muuta kuin hyv‰ksymist‰. "T‰m‰ on Kroof", sanoi h‰n suloisesti. "Enp‰ ole el‰iss‰ni n‰hnyt noin kaunista karhua!" huudahti nuori mies kyll‰kin tosissaan. Ja liikaa h‰t‰illen h‰n unohti kuinka varovaisuus hallitsee kaiken piilev‰n kansan tapoja, oravia lukuun ottamatta, ja h‰n ojensi k‰tens‰ silitt‰‰kseen Kroofin komeata turkkia. T‰m‰ liikarohkeus sai paikalla rangaistuksen. Harmistuneena mˆr‰ht‰en Kroof v‰isti ja k‰mmenell‰‰n letkautti loukkaavaa k‰tt‰, mutta ei juuri eik‰ juuri osannut, Taavi kun enn‰tti temmata sen takaisin, ennenkuin tuho tapasi. Vihan kuohahdus synkisti h‰nen kasvonsa, mutta h‰n ei sanonut mit‰‰n. Miranda oli pahoillaan, tuntien vieraanvaraisuutensa h‰v‰istyksi. Tylyin moittein h‰n iski karhua ter‰v‰sti kuonoon ja poistui siit‰ v‰h‰n kauemmaksi. Kroof h‰mm‰styi. T‰m‰ oli ensi kerta tuon j‰nisjutun j‰lkeen, kun Miranda h‰nt‰ lˆi, ja silloin oli k‰si ollut lapsen, joka ei loukannut. Nyt oli asianlaita toinen; ja karhu tunsi, ett‰ tuo pitk‰ muukalainen oli t‰h‰n erotukseen syyn‰. Syd‰n kuohahti vihaisesti kontion karvaisessa rinnassa. Se loi Mirandaan katkeran moittivan silm‰yksen ja tallusti hitaasti pois pitkin vihannan perunavainion vakoja. Moniaan hetken ep‰rˆiden Miranda katsoi Kroofista Taaviin ja Taavista Kroofiin. Sitten syd‰n soimasi h‰nt‰. Pient‰ itkun tapaista kurkussaan h‰n nopeaan juoksi karhun per‰ss‰ ja sen kaulaa halaillen supatti katumuksen sanoja. Mutta niihin v‰h‰‰k‰‰n huomiota kiinnitt‰m‰tt‰ Kroof kulki tiet‰‰n vakaasti mets‰‰ kohti, vet‰en per‰ss‰‰n Mirandaa kuin karvoihinsa takertunutta takiaista. Vasta kun se oli saapunut aivan mets‰n reunaan siihen p‰iv‰npaisteiseen kolkkaan, jossa heid‰n oli ollut tapana leikki‰ yst‰vyytens‰ et‰isin‰ ensi vuosina, vanha karhu pys‰htyi. Se k‰‰ntyi ymp‰ri, istahti takakintuilleen, katsoi muutaman sekunnin vakaasti tytˆn kasvoihin ja nuoli sitten h‰nen korvaansa. Se merkitsi anteeksiantamusta ja sovintoa; mutta Kroof oli liian syv‰sti loukkautunut palatakseen Mirandan kanssa mˆkille. Immen pyytelyihin vastaukseksi se vain ahkeraan nuoli h‰nen k‰si‰‰n, ik‰‰nkuin rukoillen, ettei h‰nt‰ v‰‰rin ymm‰rrett‰isi, sitten laskeutui alas nelj‰lle jalalle ja vaelsi pois mets‰‰n, j‰tt‰en Mirandan kyynelsilmin katselemaan. Kun Miranda palasi nuoren odottavan er‰miehen luo, niin oli h‰nen yst‰v‰llinen mielenkiintonsa kadonnut ja he kulkivat edelleen mˆkille yll‰pit‰en kylm‰kiskoista ‰‰nettˆmyytt‰ -- aivan toisenlaista kuin se kaunopuhelias ‰‰nettˆmyys, joka vajaa puolituntinen aikaisemmin oli heid‰n v‰lill‰‰n vallinnut. Kirstin tervehdys oli niin l‰mmin kuin Taavi suinkin saattoi toivoa, eik‰ h‰n sanallakaan moittinut h‰nt‰ niin monen vuoden laiminlyˆnnist‰ -- josta h‰n, Taavi itse, sen sijaan nyt soimasi itse‰‰n kahta katkerammin. Paras turva omantunnon soimauksia vastaan on toisten moite; mutta Kirsti s‰‰lim‰tt‰ ja perin pohjin riisti h‰nelt‰ t‰m‰n turvan. Kirsti uteli h‰nelt‰ yksityiskohtia myˆten, mink‰laista oli el‰m‰ yksin‰isen‰ ansamiehen‰, onnitteli h‰nt‰, ett‰ h‰n oli niin hyvin menestynyt, n‰ytti olevan myˆt‰tuntoinen h‰nen ammattiaan kohtaan eik‰ yritt‰nytk‰‰n k‰‰nnytt‰‰ h‰nt‰ kasvisruoka-j‰rjestelm‰‰n. Katsellessaan Kirstin jaloa muotoa ja h‰nen voimassaan ja tyyneydess‰‰n yh‰ kauniita kasvojaan nuori mies muisteli niit‰ muinaisia kyl‰n parjauksia ja p‰‰tteli, ettei Frank Craig voinut omasta tahdostaan hyl‰t‰ vaimoa, joka oli n‰in kauttaaltaan suloinen ja miehen mielen mukainen. H‰n p‰‰tti tihe‰‰n k‰yd‰ t‰‰ll‰ raivion mˆkill‰, vaikkapa Miranda olikin h‰nt‰ kohtaan ynse‰. Ja ynse‰ impi kielt‰m‰tt‰ oli h‰nelle koko illan, -- kylm‰ ja v‰linpit‰m‰tˆn, ik‰‰nkuin h‰nt‰ ei olisi ollutkaan, lukuun ottamatta tietenk‰‰n illallisateriaa, jonka aikana sek‰ kohteliaisuus ett‰ vieraanvaraisuus velvotti h‰nt‰ pit‰m‰‰n huolta siit‰, ettei vieras istunut tyhj‰ lautanen edess‰‰n, ja ettei h‰nen ateriaansa turmeltu itsepintaisella vaitiololla. Taavi katseli h‰nt‰ salavihkaa ‰idin kera jutellessaan; eik‰ se seikka, ett‰ immen kesytˆn herkk‰ kauneus syk‰ytteli h‰nen vertaan ja saattoi naurettavaksi h‰nen syd‰mens‰ kiukun, suinkaan est‰nyt h‰nt‰ nauttimasta kunnon ateriaa, munia, hˆyry‰vi‰, voilla voideltuja piiraita siirapin keralla ja makeata kotijuustoa viinimarjahyytelˆineen. Kirsti ei siet‰nyt kuullakaan, ett‰ h‰n l‰htisi pois yˆn selk‰‰n, ja h‰n siis j‰i ja nukkui samassa vuoteessa, jossa h‰nen is‰ns‰kin oli nukkunut toistakymment‰ vuotta takaperin. Aamulla h‰n oli uutterana apuna karjapiha-askareissa, josta Kirsti h‰nt‰ kaunein sanoin kiitti; Miranda kuitenkin oli yh‰ j‰‰t‰v‰n kylm‰ h‰nen ihailulleen. Mutta aamiaisen aikaan Kroof palasi takaisin, viel‰p‰ sill‰ mielell‰, ik‰‰nkuin olisi kokonaan unohtanut illan pienen ik‰vyyden. Taavia se ei ollut huomaavinaankaan, vaan katseli h‰nen l‰vitseen, taakseen ja ymp‰rilleen; mutta mesik‰mmenen palattua Mirandan k‰ytˆs hieman menetti j‰ykkyytt‰‰n. Omatunto ei en‰‰ soimannut h‰nt‰ yht‰ ankarasti, kun h‰n huomasi, ettei h‰nen hetkellinen kiintymyksens‰ vieraaseen ollut aivan auttamattomasti rikkonut suhdetta vanhaan yst‰v‰‰n. Taavi oli matkalla kyliin j‰rjest‰‰kseen er‰it‰ raha-asioita ja nahkain myynti‰. Huolimatta Kirstin vierasvaraisista vastasyist‰ h‰n piti p‰‰ns‰ ja l‰hti matkaan heti aamiaisen j‰lkeen. H‰nen ottaessaan pyssyns‰ s‰ngyn takaa nurkasta Miranda kuin rauhan merkiksi antoi h‰nelle luotipussin. Mutta suurta ruutipulloa kirkkaan viheri‰isine nauhoineen h‰n ei antanut. H‰n meni sen kerralla ovelle ja kylm‰verisesti tyhjensi sen sis‰llyksen takiaisten sekaan. Sitten h‰n selitt‰m‰ttˆm‰n hymyn hymyillen ojensi pullon takaisin omistajalleen. Nuorta mets‰st‰j‰‰ harmitti. Ruuti oli h‰nen k‰sityksens‰ mukaan pyhitetty‰ tavaraa ja niin mieletˆn haaskaus h‰nest‰ tuntui suorastaan rikolliselta. "Siin‰ oli kaikki ruuti, mit‰ minulla oli ennenkuin kyl‰‰n p‰‰sen", h‰n sanoi soimaavalla ‰‰nell‰. "Sit‰ parempi", sanoi Miranda. "Mutta eih‰n ymm‰rt‰‰kseni ole mit‰‰n syyt‰ h‰vitt‰‰ sit‰ tuolla tavalla", intti er‰mies. "Kuka tiet‰‰, mit‰ voisi tapahtua meid‰n ja kyl‰n v‰lill‰", arveli impi tarkotellen. Taavi punastui harmista. "Enkˆ min‰ antanut sanaani, etten min‰ menet‰ hiuskarvaakaan elukkainne sel‰st‰?" h‰n kysyi. "No mit‰ te sitten teette ruudilla siirtokunnan t‰ll‰ puolella?" impi kysyi kiusottavan itsep‰isen‰. Vaikka nuori er‰mies olikin vakava ja selv‰j‰rkinen, niin ei h‰n kuitenkaan ollut sananvaihdossa ovela, ja Miranda oli h‰nt‰ julman paljon etev‰mpi. H‰mill‰‰n h‰nen viime kysymyksest‰‰n Taavi pahasti sekaantui vastauksessaan. "Mutta -- ent‰ jos pantteri hypp‰‰ p‰‰lleni, niinkuin oli eilen tehd‰?" h‰n v‰itti vastaan. "Ettekˆs te luvannut, ettette hiuskarvaakaan menett‰isi ainoankaan sel‰st‰", arveli siihen Miranda miettiv‰isen‰, mutta voitonilolla. "Antaisitteko te sitten pedon tappaa minut vain sen vuoksi, ett‰ pit‰isin lupaukseni?" h‰n vastasi ja leikillisyys alkoi selvitt‰‰ h‰nen h‰mmennyst‰‰n. "Enk‰ tied‰, miksik‰s ei", mutisi Miranda. "Ja oli miten hyv‰ns‰, teid‰n t‰ytyy nyt tulla ruuditta toimeen. Eik‰ teid‰n tarvitse pel‰t‰, Taavi", -- t‰m‰n h‰n sanoi hyvin suojelevalla ‰‰nell‰ -- "is‰ll‰nne ei ole koskaan pyssy‰, kun h‰n meill‰ k‰y, eik‰ h‰n ole sit‰ viel‰ koskaan tarvinnut." "No hyv‰ sitten", nauroi Taavi, "min‰ koetan pit‰‰ varani enk‰ aio aivan kuoliaaksi pel‰sty‰. Hyv‰sti, Kirsti! Hyv‰sti, Miranda! Saattaapa tapahtua, ett‰ min‰ taas pikapuoleen k‰yn teit‰ katsomassa." "Ennenkin kuin kahdentoista vuoden p‰‰st‰", sanoi Kirsti viehke‰sti hymyillen, ja t‰m‰ hymy karsi kaiken moitteen h‰nen sanoistaan. "Eikˆp‰h‰n", vastasi Taavi ja l‰hti pitkin joutuisin askelin polkua poistumaan. Mirandan silm‰t seurasivat h‰nt‰ vastahakoisesti. XIII LUKU. Lypsyaikana. Nuori Taavi Titus ei ollut aivan vailla alkeellisia tietoja naisesta, vaikka h‰nell‰ olikin ollut niin v‰h‰n tilaisuutta perehty‰ t‰h‰n kaikista tieteist‰ vaikeimpaan. H‰n ei k‰ynyt raivion mˆkiss‰ toista kertaa, ennenkuin oli antanut Mirandan monta viikkoa ihmetell‰, miksi viipyi tulematta. Vasta kun maissivainiolla oljet olivat valkoisen ja harmaan kirjavat ja kurpitsat kullan keltaiset, kun tatarsarka oli kirkkaan ruskea, kun vaahterain tulipuna mets‰n reunalla alkoi haalistua, -- silloin h‰n er‰‰n‰ iltap‰iv‰n‰ myˆh‰‰n palasi tavallisin hitain askelin, juuri samalla kun lehm‰nkellojen hidas _t‰nk ‰ tonk_ alkoi mehevin ‰‰nin julistaa lypsyaikaa ja auringonlaskua. Syksyn el‰hytt‰v‰ raikkaus syd‰nmaan aukealla vastasi suloisesti sieraimiin h‰nen tullessaan ulos metsien l‰mpˆisemm‰st‰ hiljaisuudesta. Haju, lehm‰nkellojen ‰‰ni -- ne olivat kodikkaan suloiset koko p‰iv‰n yksin‰isyyden j‰lkeen taipaleella. Mutta n‰kˆala -- harmaa mˆkki taivasta kohti kohotettuna verkalleen paisuvalla vainioaallolla -- se oli itse yksin‰isyys. Raivio oli Taavista kuin pieni kaunis hukkunut maailma ja h‰nen syd‰meens‰ koski kipe‰‰n, kun h‰n ajatteli niit‰ vuosia, jotka Miranda ja Kirsti olivat t‰‰ll‰ yksin viett‰neet. Aivan mets‰n reunalla h‰n tapasi Kroofin, joka kaiveli ja pureskeli kasvijuuria. H‰n puhui sille yst‰v‰llisesti, mutta mesik‰mmen kiepautti ymp‰ri suuren takapuolensa eik‰ ollut h‰nt‰ v‰h‰‰k‰‰n huomaavinaan. H‰n olisi mielell‰‰n saavuttanut t‰m‰n viekkaan el‰imen suosion, taikka ainakin sen, ett‰ se olisi h‰nt‰ suvainnut. H‰n olisi niin suonut k‰yv‰n, koska karhun k‰ytt‰ytyminen oli j‰tt‰nyt syv‰n vaikutuksen h‰nen mielikuvitukseensa, ja koska sen suopeus Mirandan silmiss‰ varmaan kaikkein parhaiten puhuisi h‰nen puolestaan. Mutta h‰n ei kuitenkaan koettanut tungetella tuttavuuttaan, ja siin‰ h‰n tekikin viisaasti. "Pikku hiljaa, poikani, pikku hiljaa vain. T‰m‰ on naisv‰ke‰; ja hyvin luultavaa on, ettet tied‰ miten se oikein on voitettava", h‰n itsekseen mutisi leirins‰ ainaisessa yksin‰isyydess‰ saadun tavan mukaan. J‰tt‰en Kroofin omaan jurouteensa h‰n kiirehti mˆkille, toivoen siksi ajoissa saapuvansa, ett‰ voisi auttaa Kirsti‰ ja Mirandaa lyps‰m‰‰n. V‰h‰‰ ennen kuin h‰n ovelle ehti, tapasi h‰nt‰ uusi yll‰tys, mik‰li h‰n yleens‰ saattoi kokea yll‰tyksen tunnetta t‰ss‰ tarumaisessa ymp‰ristˆss‰. Mˆkin takaa astui esiin Wapiti sarvas, taikka ehk‰ joku nuorempi sarvas, joka oli perinyt is‰ns‰ sisua kahdenkertaisen annoksen. Aivan sen takana kulki kaksi naarasta, jotka ep‰luuloin haistelivat vieraan ilmassa tuntuvaa hajua. Wapitin mielest‰ t‰m‰ vieras ep‰ilem‰tt‰ oli vihamies, taikka ainakin ep‰ilt‰v‰, sill‰ eih‰n mˆkill‰ koskaan k‰ynyt vieraita. Se astui sirosti polulle, polki uhitellen kauniita kavioitaan ja laski hyˆkk‰ysasentoon sarviensa asevaraston. Ne olivat ter‰v‰t ja lujat ne lokakuun sarvet, sill‰ t‰m‰ oli tappelukuukausi ja sarvas oli sen varalle valmiina. Kiima-aikaan Wapiti oli sankaria kiireest‰ kantap‰‰h‰n. Taavi Titus sattui hyvin tiet‰m‰‰n, ettei t‰m‰ ollut Wapitin puolelta mit‰‰n tyhj‰‰ uhittelua. H‰nt‰ se huvitti, mutta samalla h‰n oli pulassa. H‰n ei voinut taistella t‰t‰ odottamatonta vihollista vastaan, sill‰ voitto ja tappio olisivat olleet yht‰ kova kolaus h‰nen toivolleen saada Miranda itseens‰ suostutelluksi. Ja siin‰ h‰n siis nyt seisoi, Taavi Titus, tunnettu mets‰mies, Nimrod itse, jolta kiimainen sarvas sulki tien! Hyv‰, pula oli Mirandan aikaan saama. H‰nen velvollisuutensa oli myˆs h‰net siit‰ p‰‰st‰‰. J‰‰den seisomaan viiden tai kuuden askeleen p‰‰h‰n Wapitista sen eteen h‰n nojasi rihlansa per‰n varvastaan vastaan ja kajahutti t‰ytel‰‰ll‰ sointuvalla ‰‰nell‰‰n _heihoo, heihoo_! huutonsa tyyneen ilmaan. Mets‰n reunat ottivat huudon kiinni ja vastasivat siihen yh‰ uudelleen ja uudelleen. Kirsti ja Miranda tulivat ovelle katsomaan, ken huhuili, ja ensi silm‰yksell‰ k‰sittiv‰t tilanteen. "Kutsu pois koirasi, Miranda", huuti nuori Taavi, "niin tulen t‰st‰ vieraaksenne." "Se luulee, ett‰ aiot tehd‰ meille pahaa", selitti Kirsti; ja Miranda juoksi apuun iloisesti nauraen. "El‰ pelottele t‰t‰ kiltti‰ pikku poikaa, Wapiti", h‰n huuti, tyˆnt‰en ison hirven pois tielt‰‰n ja juosten Taavin rinnalle. Heti kun Wapiti n‰ki Mirandan Taavin rinnalla, niin se k‰sitti, ettei vieras ollut vihollinen. Sarviaan heilauttaen se astui syrj‰‰n ja johti joukkonsa pois karjapihasta. Tultuaan ovelle, jonka luona Kirsti odotti yst‰v‰llisen‰, vaikka muutoin asiaan puuttumatta, Taavi huudahti: "Taas tyttˆnne pelasti henkeni, Kirsti. Ensin pantterin ja nyt kiimaisen sarvaan kynsist‰. Saapa n‰hd‰, mink‰ kynsist‰ ensi kerralla!" "Luultavasti kaniinin, taikka ehk‰ oravan", h‰rn‰ili Miranda pisteli‰‰sti. "Oli mink‰ tahansa", jatkoi Taavi hellitt‰m‰tt‰, "kolmas kerta on joka tapauksessa minun onneni. Jos viel‰ kerran pelastat henkeni, Miranda, niin sitten sinun pit‰‰ aivan ottaa minut suojaasi. Min‰ tavallani tulen sinusta riippumaan." "Sitten, Taavi, taidat saada ensi kerralla suoriutua pulasta omin neuvoinesi", vastasi Miranda p‰‰tt‰v‰isyydell‰, joka ei juuri ollut rohkaiseva. "Siin‰ sait, Taavi", huomautti Kirsti tarkkaa puolueettomuutta teeskennellen. Mutta Mirandan sel‰n takana h‰n iski silm‰‰, ik‰‰nkuin sanoakseen "el‰ ole mill‰sik‰‰n siit‰, mit‰ h‰n sanoo, toista syd‰n ajattelee!" Siin‰ ei kuitenkaan ollut v‰h‰‰k‰‰n per‰‰. Jos Taavi olisi ollut niin ymm‰rt‰m‰tˆn, ett‰ olisi avoimesti kosinut, Mirandan tunteitten t‰ll‰ kannalla ollessa, niin h‰n olisi saanut ‰kkil‰hdˆn. Taavi tuli siksi ajoissa, ett‰ sai olla apuna lyps‰m‰ss‰, mik‰ toimi tuotti h‰nelle poikamaista iloa. Lehm‰t, joita oli viisi luvultaan, ammuivat jo ver‰j‰ll‰. Kirsti toi ulos kolme peltikiulua. "Voit auttaa meit‰, jos sinua haluttaa, Taavi", h‰n huudahti, mutta Miranda n‰ytti kovin ep‰ilev‰n, tokko niin kˆmpelˆ olento kykenisi lyps‰misen hienoon taitoon. "Osaatko lyps‰‰?" h‰n kysyi. "Tietenkin min‰ osaan, vaikkei minulla ole viime vuosina ollut paljoa tilaisuutta harjotella", sanoi Taavi. "Osaatko lyps‰‰ lehm‰n viottamatta sit‰? Oletko varma siit‰? Ja osaatko lyps‰‰ loppumaidon aivan tyhj‰ksi?" Miranda itsepintaisena ja ilmeisesti ep‰ilev‰n‰ jatkoi. "Annahan kun koetan", sanoi Taavi. "Antaa h‰nen saada vanha Kirjo, Miranda. Ehk‰ h‰n saa sen lypsetyksi siin‰ kuin me muut", arveli Kirsti. "Niin, miks'ei, kuka hyv‰ns‰ voi Kirjon lyps‰‰", myˆnsi Miranda; ja Taavi itsekseen lupaili, ett‰ jos h‰nest‰ mihink‰‰n oli, niin lyps‰isi h‰n vanhan Kirjon, lyps‰isi aivan tyhj‰ksi, lyps‰isi sen mieliksi ennenkuin Kirsti tai Miranda olisivat ensim‰isest‰k‰‰n lehm‰st‰‰n selviytyneet. H‰n silitti lehm‰n kylke‰, kyhni hiljaa sen mahaa ja n‰in aikaan sai yst‰v‰lliset v‰lit, ennenkuin alkoi; ja h‰nen suuren k‰tens‰ joustava vakavuus sattui mainiosti sopimaan Kirjon suuriin nisiin. Lehm‰ katsoi h‰neen suosiollisesti ja antoi maitoansa runsaasti. Kun t‰ydet suihkut alkoivat kiulussa soida yh‰ maitoisammin, niin Taavi tiesi, ett‰ kaikki k‰vi, niinkuin pitikin, ja h‰n joutui luomaan katseen kilpailijoihinsakin. Siin‰ Kroof h‰nen ihmeekseen seisoi takakynkill‰‰n aivan Mirandan vieress‰, kapea punainen kieli roikkuen avoimien laiskojen leukojen v‰list‰, ja suurella mielenkiinnolla katseli maitol‰hteit‰. Kirstin viel‰ painaessa punaliinaista p‰‰t‰‰n lypsett‰v‰n kylke‰ vastaan ja Mirandan juuri ruvetessa pingoittamaan ulos lihavaa loppumaitoa l‰kkituoppiin, Taavi oli saanut urakkansa suoritetuksi. H‰nen kiulunsa -- johon h‰n oli lyps‰nyt loppumaiden muun maidon sekaan, -- vaahtosi kermaisena reunoja myˆden t‰ynn‰‰n. Taavi nousi seisomaan ja kehaisi itse‰‰n. "Jonain p‰iv‰n‰ kun on liikaa aikaa", h‰n uhitteli, "min‰ opetan teit‰kin lyps‰m‰‰n." "ƒl‰ luulekaan, ett‰ se jo tuli kaikki tehty‰", vastasi Miranda ylˆs katsomatta. "Min‰ lyps‰n Kirjosta viel‰ korttelin, kunhan t‰st‰ p‰‰sen." Mutta Kirsti tuli siihen ja vilkaisi kiuluun. "Etp‰, Miranda, -- et t‰ll‰ kertaa", h‰n huudahti. "Taavi on meid‰t voittanut, ei siit‰ ep‰ilemist‰. Vanha Kirjo ei el‰iss‰‰n ole meille antanut t‰ydemp‰‰ kiulua. Taavi, sin‰ osaat lyps‰‰. K‰y ja lyps‰ Mikko, se mustan ja valkoisen kirjava, minun edest‰ni. Min‰ j‰t‰n sinut t‰nne Mirandan kanssa lypsy‰ lopettamaan, ellette rupea riitelem‰‰n; min‰ sill‰ v‰lin menen ja laitan teille oikein tavallista paremman illallisen, ehk‰ sitten taas pian k‰yt luonamme. Min‰ tied‰n, ett‰ teill‰ miehill‰ on syd‰n vatsassa, jotta me naiset voisimme sen sit‰ helpommin tavottaa. Mik‰h‰n meid‰t olisi perinytk‰‰n, ellei Luoja olisi opettanut meit‰ ruokaa laittamaan!" Moinen tavaton leikin lasku osotti Mirandalle, ett‰ Taavi oli suuresti h‰nen synk‰n ‰itins‰ suosiossa, ja t‰m‰ vaikutti, ett‰ h‰nen teki mielens‰ olla viel‰ tavallistakin j‰ykempi tasapainoa yll‰ pit‰‰kseen. Taavi yritti saada aikaan keskustelua, mutta Miranda vain vastaili juu ja ei, niinkauan kuin lypsy‰ kesti, ja pian saikin pojan alakuloisena vaikenemaan. Tuli sitten illallinen, -- ateriaan kuului verest‰ maissijauhossa paistettua taimenta, kullankeltaisia kuumia maissipiiraita punaisen siirapin ker‰ll‰, tomaattien ker‰ll‰ paistettuja munia ja hˆrkk‰‰ kerman keralla, ja kaikki mit‰ parhaiten valmistettua Kirstin lupauksen mukaan. Aterioidessa Miranda taas hiukan suli ja puheli vapaasti. Mutta Taavia oli niin pahasti nolattu, ettei h‰nen hyv‰ tuulensa tahtonutkaan en‰‰ palata. H‰nen kielens‰ se nyt vain vastaili juu ja ei. Huomatessaan tˆykeytens‰ johtaneen semmoiseen tulokseen Miranda tunsi herk‰n syd‰mens‰ pehmenev‰n. H‰n k‰‰ntyi tuolillaan pist‰‰kseen vieress‰‰n istuvan Kroofin odottavaan suuhun suuren palan siirappiin kastettua maissipiirasta ja puhui nyt Taaville ‰‰nell‰, jonka sulo v‰reili pojassa aina sormenp‰ihin saakka. Keimailun vaisto, joka on synnynn‰inen eik‰ piilev‰lle mets‰kansallekaan vieras, alkoi liikahdella Mirandan kokemattomassa syd‰mess‰. "L‰hden illalla j‰rvelle, Taavi", h‰n sanoi, "ja lasken yˆksi siimaa, ehk‰ saan taimenen. Kuu on t‰ysi ja j‰rve‰ kannattaa katsella. Etkˆ tahdo tulla meid‰n kanssamme?" "Enkˆ tahdo? Enp‰, Miranda, tied‰ mit‰‰n hauskempaa!" vastasi Taavi innokkaasti. "L‰hdemme paikalla, kun olemme saaneet astiat pestyksi", sanoi impi. "Ja sin‰ voit meit‰ siin‰ auttaa -- vai mit‰, ‰iti?" "Tietenkin Taavi voi meit‰ auttaa", vastasi Kirsti, "jos sinulla on luontoa panna h‰nen kaltaistaan naisten tyˆhˆn. Mutta min‰ ajattelen, etten min‰ l‰hdek‰‰n kanssanne yˆksi j‰rvelle. Kroof ja Taavi saavat pit‰‰ sinusta huolta." "Taikka min‰ Taavista, niin se pikemminkin k‰y", huudahti Miranda harmistuneena, muistellen sek‰ Wapitia ett‰ pantteria. "Mutta mik‰ sinun on, ‰iti? Tule mukaan. Ei ole lainkaan yht‰ hauskaa, ellet sin‰ ole myˆt‰." "Minusta tuntuu, ett‰ minua t‰n‰ iltana vaivaa jonkinlainen v‰symys, ja minun tekee mieleni j‰‰d‰ kotiin ajattelemaan." Miranda hypp‰si pˆyd‰n ‰‰rest‰, huolestusta kasvoillaan, ja juoksi ymp‰ri ‰itins‰ tuolin luo. "V‰symyst‰kˆ, ‰iti!" h‰n huudahti, tutkien huolestuneena h‰nen s‰vyj‰‰n. "Kuka on koskaan kuullut sinun ja minun laisten voimallisten ja oikealla tavalla el‰v‰in ihmisten puhuvan v‰symyksest‰? Min‰ pelk‰‰n, ettet voi hyvin, ‰iti; en kulje t‰‰lt‰ askeltakaan." "Kyll‰, lapseni, kyll‰ sinun t‰ytyy", vastasi ‰iti, eik‰ Miranda ollut viel‰ koskaan kapinoinut sit‰ lujaa s‰vy‰ vastaan, joka nyt oli Kirstin ‰‰ness‰. "Min‰ tosiaan tahdon olla v‰h‰n yksin‰ni ja ajatella. Taavin k‰ynti on her‰tt‰nyt minussa paljon vanhoja ajatuksia ja min‰ tahdon v‰h‰n muistella niit‰. Min‰ luulin niiden jo vuosia takaperin kuolleen ja j‰‰neen unhotukseen!" "Onko se varma, ‰iti, ettet ole sairas?" jatkoi Miranda, palaten ep‰rˆiden takaisin paikalleen. "On, lapseni, en min‰ ole sairas. Mutta min‰ olen n‰in‰ viime p‰ivin‰ aina silloin t‰llˆin tuntenut v‰symyst‰, vaikk'ei olisi ollut syyt‰. Min‰ alan tuntea, ett‰ t‰m‰ metsien suuri yksin‰isyys minua jollain tavalla kuluttaa. Min‰ olen, Taavi, kaikkina n‰in‰ vuosina pysynyt sen suojassa pystyss‰ ja se on antanut minulle rauhaa ja voimia aikoina, jolloin min‰, Jumala sen tiet‰‰, sit‰ kyll‰kin tarvitsin. Mutta minusta tuntuu, ett‰ se on minulle jollain tavalla liian paljon, ja se ajan pitk‰‰n musertaa minut. Mˆkkimme on minulle rakas, mutta en tahdo t‰‰ll‰ p‰ivi‰ni p‰‰tt‰‰." "ƒiti", huudahti Miranda, hyp‰ten j‰lleen ylˆs tuoliltaan, "en el‰iss‰ni ole kuullut sinun tuolla tavalla puhuvan! Ett‰kˆ sin‰ aiot hyl‰t‰ mˆkkimme! Hyl‰t‰ mets‰t! Min‰ en voisi el‰‰, min‰ en suorastaan voisi el‰‰ miss‰‰n muualla!" "On niit‰ muitakin paikkoja, Miranda", mutisi Taavi. Mutta Kirsti jatkoi syittens‰ selityst‰. "Sinun laitasi, lapsi kulta, on v‰h‰n toinen", h‰n sanoi miettiv‰isen‰. "Sin‰ olet t‰‰ll‰ kasvanut. Mets‰t ja taivas ovat sinut muodostaneet. Ne ovat sinun veress‰si. Sin‰ el‰t ja hengit‰t niit‰. Sin‰ olet kummallinen lapsi, enemm‰n keijukainen tai muu mets‰n olento kuin ihmislapsi, jo ennenkuin t‰nne mets‰n helmaan tulitkaan. Kaikki mit‰ mets‰ss‰ el‰‰, n‰ytt‰‰ pit‰v‰n sinua kaltaisenaan; ja sin‰ n‰et semmoista, mit‰ muut ihmiset eiv‰t n‰e, -- mit‰ mets‰n kansa ei itsek‰‰n n‰e. Niin niin! sinun laitasi, Miranda, on v‰h‰n toinen. Is‰si tapana oli katsella sinua ja sanoa, ett‰ sinusta tulisi naisfauni taikka mets‰n kuningatar, taikka ett‰ keijukaiset sinut veisiv‰t. T‰m‰ paikka sopii hyvin sinulle. Ja minun oli tapana ajatella, ett‰ min‰ olin kyllin iso ja luja luonnoltani voidakseni kest‰‰ t‰t‰ koko loppuik‰ni. Mutta min‰ alan luulla, ett‰ se on minulle liikaa. Min‰ en tahdo kuolla t‰‰ll‰, Miranda!" Miranda tuijotti h‰neen suuresti huolissaan. "Sin‰ et saa kuolla, ennenkuin min‰kin olen kyllin vanha kuollakseni, ‰iti", h‰n huudahti, "sill‰ min‰ en voisi el‰‰ p‰iv‰‰k‰‰n ilman sinua. Mutta", h‰n kiihke‰sti lis‰si "min‰ tied‰n, ett‰ min‰ kuolisin pian, suoraa p‰‰t‰, jos minun t‰ytyisi l‰hte‰ pois mˆkist‰mme! Min‰ tied‰n, ett‰ niin k‰visi!" Miranda puhui sit‰ rajummalla varmuudella, kun h‰n juuri sit‰ sanoessaan tunsi ep‰ilev‰ns‰ omia sanojaan. H‰n v‰l‰ykselt‰ n‰ki itsens‰ vanhenevan t‰‰ll‰ aavassa syd‰nmaassa kahden Kirstin kanssa ilman ket‰‰n muita likimaillakaan. Ja se henkilˆ, joka niin julmasti loisti poissaolollaan, oli h‰m‰r‰sti nuoren Taavin n‰kˆinen. H‰n ei itselt‰‰n kysynyt, oliko mahdollista, ett‰ h‰n viel‰ kerran haluaisi hylj‰t‰ mˆkin, hiljaisuuden ja aarniomets‰n kaiken kansan, mutta jossain syd‰mens‰ sis‰lokerossa h‰n tunsi, ett‰ sekin oli mahdollista, ja se kipe‰sti kouristi h‰nen syd‰nt‰‰n. H‰n juoksi ja kietaisi molemmat k‰sivartensa Kroofin kaulan ymp‰ri ja pyyhk‰si salaisen kyynelen sen pˆrhˆiseen turkkiin. Taavi, jonka vaisto nopeaan terottui pelosta, ett‰ koko j‰rvimatka ehk‰ menisi myttyyn, ‰lysi keskustelun joutuneen vaaralliselle tolalle. H‰n sen vuoksi varovaisesti muutti puheenaineen lausuakseen ajatuksia maissipiiraista. XIV LUKU. Hirvien hirnunta kuutamolla. Kuu oli jo noussut matalalle taivaanrannalle ja paistoi suurena ja t‰ydell‰ ter‰ll‰‰n mˆkin akkunasta, kun Miranda oli valmiina l‰htˆˆn. H‰n otti pienen tinatun kattilan, jossa oli v‰h‰isi‰ kaloja t‰yiksi. "Miss‰ ovat siima ja koukut?" kysyi Taavi. "Niit‰ pid‰n ontossa puussa j‰rven rannalla", sanoi Miranda. "Mutta ‰l‰ ota tuota kapinetta mukaan, taikka et tule minun kanssani!" h‰n lis‰si ter‰v‰sti, kun nuori mies tarttui rihlaansa. T‰m‰ laski sen sukkelasti taas luotaan. "Mutta yˆll‰, Miranda!" h‰n koetti vastustella. "Oletko varma siit‰, ettei ole vaaraa?" "ƒl‰ tule sitten, jos pelk‰‰t!" impi vastasi murhaavasti ja astui ulos valoon ja kylm‰‰n kirpe‰‰n ilmaan. Taavi tuota pikaa oli h‰nen rinnallaan v‰litt‰m‰tt‰ sen enemp‰‰ pilkasta, joka sopi h‰neen v‰hemm‰n kuin kehenk‰‰n muuhun mieheen. Mirandan toisella puolella tallusteli kˆmpelˆ Kroof, immen hyv‰ilev‰ k‰sivarsi kaulallaan. "Me emme viivy kauaa, ‰iti", huudahti Miranda Kirstille, joka oli tullut oveen. Mutta ennenkuin oli kuljettu kahtakymment‰ askelta Kroof ‰kki‰ seisahtui aprikoimaan. Se piti Mirandan suojelemista (vaikk'ei Miranda mit‰‰n suojelusta kaivannut) omana erikoisena virkanaan n‰ill‰ yˆllisill‰ retkill‰, joille impi l‰hti sill‰ p‰‰ll‰ ollessaan. Aikoiko tuo kehno vieras nyt anastaa h‰nen virkansa ja etuoikeutensa? H‰n, Kroof, ei aikonut suostua mihink‰‰n jakoon. Parempi j‰‰d‰ sinne, miss‰ h‰nt‰ tarvittiin. "Tule mukaan, Kroof!" kehotti Miranda, kiskaisten sit‰ karvoista. Mutta mustasukkainen karhu oli itsep‰inen. Se pyˆrsi ymp‰ri ja l‰hti tallustamaan mˆkin ovea kohti. Mirandaa harmitti. "J‰‰kˆˆn sitten!" h‰n huudahti, k‰‰nsi kasvonsa mets‰‰ kohti ja hymyili entist‰ yst‰v‰llisemmin nuorelle Taaville. Kroof kielt‰m‰tt‰ oli sangen harmillinen. "Niin oikein!" sanoi Taavi, joka oli iloisempi kuin h‰n uskalsi n‰ytt‰‰k‰‰n. "Se j‰‰ ‰itisi seuraksi kunnes palaamme takaisin." "Kroof n‰ytt‰‰ ajattelevan, ett‰ min‰ olen sen omaisuutta!" sanoi Miranda miettiv‰isen‰. "Min‰ pid‰n siit‰ enemm‰n kun mist‰‰n muusta maan p‰‰ll‰ ‰iti‰ lukuun ottamatta; mutta min‰ en saa pilata sit‰, kun se tyhj‰st‰ suuttuu. Eih‰n sovi, ett‰ se rupee kadehtimaan, kun min‰ olen sinulle yst‰v‰llinen, Taavi! Min‰ olen sille kovin vihoissani, kun se oli niin tuhma. Pit‰isih‰n sen tiet‰‰, ettet sin‰ ole minulle mit‰‰n sen rinnalla; vai mit‰?" "Tietysti", myˆnsi Taavi niin rattoisasti kuin saattoi. Sitten h‰n viekkaasti alkoi Mirandaa suostutella, kertoen laajalti Pekka nimisest‰ kesyst‰ karhusta -- sen henkisist‰, siveellisist‰ ja ruumiillisista ominaisuuksista, -- jonka er‰s kyl‰n tukkimiehist‰ omisti. Aihe olikin viisaasti valittu ja sill‰ oli se vaikutus, ett‰ Miranda tunsi itsens‰ melkoista v‰hemm‰n vieraaksi ihmisten maailmaa kohtaan. Se h‰ness‰ her‰tti semmoisen ajatuksen, ett‰ ihmisten maailman ja aarniomets‰n v‰lill‰ ehk‰ sittenkin saattoi olla jonkinlaista ymm‰rryst‰. Kun kuutamoinen aukea j‰i heid‰n taakseen, niin tavotteli kuun aavevalo heit‰ pitkill‰ sormillaan siell‰ t‰‰ll‰ hajoavien lehv‰kaartojen lomitse. Sitten viimeinenkin pujotteleva s‰de j‰i taakse ja he astuivat lauhaan pime‰‰n. Taavi huomasi mieluisaksi, vaikka v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi pakoksi pysytell‰ l‰hell‰ Mirandan kyyn‰rp‰‰t‰, jopa niin ett‰ kosketti h‰nen hamettaan, sill‰ eiv‰t h‰nenk‰‰n tottuneet er‰miehen silm‰ns‰ alussa huomanneet mit‰‰n. Mutta Miranda, joka oli niin ihmeellisen ter‰v‰n‰kˆinen, astui sukkelaan ja ep‰rˆim‰tt‰, ik‰‰nkuin keskip‰iv‰ll‰ ja sile‰t‰ tiet‰. Mutta pian Taavinkin silm‰t tottuivat ja h‰n kykeni erottamaan ep‰m‰‰r‰isi‰ eroavaisuuksia, sek‰ sankempia kohtia ett‰ puoleksi l‰pikuultavia pimeyden vahvassa vaipassa, Sill‰ jonkun verran valoa oli, se mik‰ lukemattomien taittumisien ja heijastuksien kautta p‰‰si aarniomets‰n syvyyksiin tunkeutumaan latvimmaisten lehtien marista pinnoista, jotka heijastivat taivaankannen valoa. Ja vuosikausia eletty‰‰n luonnon ainaisen puhdistuksen alaisena h‰n lis‰ksi oli kehittynyt niin puhdasveriseksi ja herkk‰hermoiseksi, ett‰ muut aistimet korvasivat sen mik‰ n‰ˆst‰ puuttui. H‰n n‰ytti paremminkin tuntevan kuin n‰kev‰n pet‰j‰n ja koivun runkojen t‰yden aineen, kun kasvot olivat tulleet niist‰ k‰sivarren mitan p‰‰h‰n. Ja sammalen alta h‰n tunsi kovempaa paisuvaa maata, aina kun juuriverkko l‰hestyi puuta, johon se kuului. H‰nen sieraimensa erottivat pet‰j‰n, kuusen, hemlokin, balsamipoppelin ja hyv‰lle tuoksuvan dirka puun heid‰n niiden ohi kulkiessaan; ja tamarakkisuon l‰heisyyden h‰n vainusi jo paljoa ennen kuin sille tultiin. Korvistaan h‰nell‰ vain ei ollut apua. Lukuunottamatta Mirandan askelia, jotka olivat pehme‰t kuin untuva sammalella, ja h‰nen omaa raskaampaa, mutta taiten masennettua astuntaansa, ei mets‰ss‰ kuulunut mit‰‰n, lukuun ottamatta ep‰m‰‰r‰ist‰ kuisketta, joka oli niin heikkoa, ett‰ se saattoi olla lehtien supatusta tai pienempiin oksiin kohoovan kasvimehun kihin‰‰. H‰n ei virkkanut sanaakaan, sen enemp‰‰ kuin Mirandakaan. Hiljaisuus oli niin juhlallista, ett‰ ‰‰ni olisi kuulunut loukkaavalta. Huomatessaan mahdottomaksi pysy‰ rinnalla kompastelematta ja pahaa ‰‰nt‰ aikaan saamatta Taavi vastaan sanomatta alistui immen etev‰mm‰n johdon alaiseksi. "Sinun t‰ytyy nyt n‰hd‰ minunkin puolestani, sin‰ ihmetelt‰v‰ Miranda, sill‰ en en‰‰ pysy rinnallasi!" h‰n kuiskasi immen korvaan. Kun impi niskassaan tunsi h‰nen hengityksens‰ vienon l‰mmˆn, niin kulki h‰nen ruumiinsa kautta v‰ristys, joka kerrassaan h‰mmensi; mutta immest‰ se tunne oli mieluinen. Taavi tarttui Mirandan k‰sivarteen sangen hell‰varoen, itse‰‰n v‰h‰n tukeakseen, ja melkeinp‰ h‰mm‰styi sit‰, ett‰ impi sen salli. Taavi oli kuitenkin siksi viisas, ettei kiinnitt‰nyt t‰h‰n suosion osotukseen liian suurta huomiota. H‰n p‰‰tteli itsekseen, ett‰ Miranda, joka ei ollut kyl‰n tyttˆj‰, ei sill‰ tarkottanut niin mit‰‰n. ƒkki‰ he n‰kiv‰t aivan edess‰‰n kaksi kalpeata hehkuvaa silm‰‰, jotka olivat parin jalan verran maasta. Miranda puristi kainaloon pujoteltua k‰tt‰ merkiksi, ettei Taavin tarvinnut kaivata rihlaansa. Eik‰ Taavia sill‰ hetkell‰ haluttanut kaipailla mit‰‰n. "Ilves!" h‰n kuiskasi immen korvaan. "Ei, pantteri!" mutisi Miranda v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti suoraan eteenp‰in astuen. Taavi ei, t‰m‰n pelottavan sanan kuullessaan, asianhaaroihin n‰hden voinut kokonaan masentaa huoliaan. Pantteria ei ole hyv‰ pime‰ss‰ kohdata. Mutta kalpeahehkuiset silm‰t vaipuivat salaper‰isesti maata kohti ja per‰ytyiv‰t Mirandan edelleen astuessa; ja muutaman sekunnin kuluttua ne luisuivat toiselle puolelle ja katosivat. "Mill‰ ihmeell‰ sin‰ saat tuon aikaan, Miranda?" kuiskasi Taavi melkein kammolla. "Ne tuntevat minut", vastasi impi; ja t‰m‰ oli h‰nest‰, vaikk'ei Taavista, aivan riitt‰v‰ selitys. Ei puhuttu sen enemp‰‰. Pimeyden lumous sai kummankin kulkemaan henke‰‰n pid‰tellen. He olivat kumpikin omituisen s‰hkˆisen tunteen ja odotuksen j‰nnityksess‰. Taavin sormet immen k‰sivarrella lev‰ten v‰reiliv‰t kumman suloisesti. Kerran kuului aivan heid‰n vierest‰‰n kuusen kuorta kapuavien kynsien rapinaa, ja sitten ylh‰‰lt‰ hehkui heit‰ kohti kaksi pient‰ valopistett‰, jotka olivat aivan l‰hekk‰in. Miranda ja Taavi kumpikin hyvin tiesiv‰t, ett‰ se oli pesukarhu, eiv‰tk‰ sanoneet mit‰‰n. Kauempana he ‰kki‰ tapasivat aavemaisen hohtavan olennon, joka oli aivan heid‰n tiell‰‰n. Se oli melkein miehen mittainen. T‰m‰ aavemainen valo kasvoi ja katosi heid‰n silm‰ins‰ edess‰. Pelokas mielikuvitus olisi voinut sanoa sit‰ hengeksi, joka oli l‰hetetty heit‰ varottamaan, ett‰ heitt‰isiv‰t yrityksens‰ kesken. Mutta he tiesiv‰t, ett‰ se vain oli laho koivupˆkkˆ, joka oli alkanut hehkua fosforivaloa. Heid‰n ohi kulkiessaan Taavi murti siit‰ palasen ja hienonsi sen, ja sen sinerv‰ valo tarttui v‰h‰ksi aikaa h‰nen sormiinsa kuin haju. Vihdoin he kuulivat huuhkajan juhlallisesti huhuavan et‰‰mp‰‰. "_Tu'oh-huu-huu-huu-uu_", sen kolkko alakuloinen ‰‰ni kajahteli. "Me olemme l‰hell‰ j‰rve‰", Miranda kuiskasi. "Min‰ tunnen Uah-huun; se asuu vanhassa puussa aivan veden partaalla. Me olemme melkein perill‰." Sitten kimalteli valoa, rikkin‰ist‰ ja haaleata, kuutamon hopeoimasta et‰isest‰ pinnasta. Pian tuntui kylm‰n henk‰ys, vaikka oli aivan tyyni. Ja sitten he tulivat j‰rven avoimelle rannalle. Miranda irrotti p‰‰tt‰v‰ll‰ liikkeell‰ k‰sivartensa Taavin kouristuksesta ja sitten he rinnan astuivat pitk‰‰ oikealle p‰in kaartavaa hiekkarantaa. "Katsoppa tuota nokkaa", sanoi Miranda, "jolla seisoo yksi ainoa nuokkuva puu. Siihen puuhun olen piilottanut siimani ja koukkuni." "Kuinka voit laskea siimaa ilman venett‰?" kysyi Taavi. "Minulla tietysti on vene!" impi vastasi. "Is‰si teki minulle toissa kes‰n‰ haapion ja min‰ pid‰n sit‰ tuon nokan takana." Kuu oli nyt noussut korkealle ja kulki kaartaan hyisess‰ loistossa rannattoman aarniomets‰n yll‰. J‰rvi oli tyyni kuin peili. Ranta oli sangen sile‰ ja valkoinen, maan puoleinen reuna puiden varjoista lovisena. Er‰‰ss‰ paikassa kasvoi kolme pajua yhdess‰ ryhm‰ss‰ aivan l‰hell‰ veden reunaa, luoden l‰pikuultavan salaper‰isen varjon. Juuri samassa kun Taavi ja Miranda saapuivat t‰h‰n hohtavan hiekan keskelliseen pieneen keitaaseen, kuului veden poikki uroshirven pitk‰ t‰ytel‰s hirnunta. Se oli syv‰, soinnukas ja kauas kantava ‰‰ni, se tavallaan tuntui olevan itse autiuden julki lausuttu ajatus. "Tuo vasta on minun mielest‰ni soitantoa!" sanoi Taavi. Mutta ennenkuin Miranda enn‰tti sanoa mit‰‰n, vastasi aivan vierest‰ mets‰n pimeydest‰ jyrisev‰ karjuva hirnaus; alusmets‰st‰ kuului raskasta ryskett‰ ja hiekan reunaan ilmestyi toisen uroshirven korkea patsasmainen haahmo, taisteluun vaatijaa t‰hyten. Huomatessaan Taavin ja Mirandan se paikalla hyˆkk‰si niit‰ kohti. "Sukkelaan puuhun!" huuti Taavi temmaten tupestaan pitk‰n puukkonsa ja astuen immen eteen. "ƒl‰ puutu asiaan, niin k‰y kaikki hyvin!" sanoi Miranda ter‰v‰sti. "Seiso sin‰ tuon puun takana!" ja tarttuen h‰nen k‰sivarteensa impi koetti tyˆnt‰‰ h‰net n‰kym‰ttˆmiin. Mutta Taavi hetkisen typer‰sti vastusti. "Houkka!" impi h‰nelle tiuskasi. "Kuinka luulet minun tulleen t‰h‰n asti toimeen ilman sinua?" Immen silm‰in kiukku l‰visti h‰nen mielens‰ ja sai h‰net j‰rkiins‰. Taavi oivalsi, ett‰ Miranda tavalla tai toisella hallitsi tilannetta, ja vastahakoisesti astui h‰n ison pajun taa. Se olikin viime tingassa, sill‰ raivostunut el‰in oli melkein saavuttanut heid‰t. Samalla j‰rvelt‰ tuleva ilman henk‰ys kantoi Mirandan hajun el‰imen sieraimiin ja sai sen ep‰rˆiden per‰ytym‰‰n. Miranda paikalla vihelsi pehme‰sti ja astui ulos kirkkaaseen kuutamoon. Uroshirvi tunsi h‰net, seisoi aivan hiljaa, kohotti valtavat sarvensa t‰yteen korkeuteensa ja kurkotti impe‰ kohti pitk‰ntaipuisan kuononsa, yst‰v‰llisesti haistellen. Sitten se l‰hestyi askel askelelta immen odott‰ssa ja ojentaessa sit‰ kohti pienen k‰tens‰, k‰mmen ylˆsp‰in; ja Taavi katsoi puun takaa ihmetellen, vaikka viel‰ ep‰illen ja puukonp‰‰t‰ hypistellen. Samalla kajahti taas j‰rven takaa ensim‰isen hirven hirnaus. T‰m‰ hirvi paikalla unohti Mirandan. Se kiepahti sukkelaan ymp‰ri, laski sarvensa julkista taisteluunvaatijaa kohti, mˆl‰ytti vastauksensa ja hyˆkk‰si pitkin rantaa tappelemaan el‰m‰st‰ ja kuolemasta. Kun se oli kadonnut m‰ntyniemekkeen taa, niin tuli pimeydest‰ n‰kyviin iso naarashirvi, joka l‰hti sen per‰ss‰ juoksemaan. Miranda k‰‰ntyi Taaviin voitonriemuisena, unhottaen kaikki suuttumukset. "Min‰ vannon, Miranda!" nuori er‰mies huudahti, "ett‰ se tyttˆ, joka saa kiimaisen uroshirven lauhtumaan, se on varmaan mets‰n kuningatar. Min‰ otan lakin p‰‰st‰ni teid‰n majesteettinne edess‰!" "Pane se taas p‰‰h‰si, Taavi", sanoi impi, joka ei v‰h‰‰k‰‰n pahastunut, "ja menn‰‰n sitten siimaa laskemaan." Niemen nokan takaa lˆytyi rautapuu- ja mustikkapensaikosta [T‰m‰ pohjois-amerikkalainen kasvi (_Gaylussacia_) on pensas, jolla on mustikan kaltaiset tummansiniset syˆt‰v‰t marjat. (Suom. muist.)] puinen kanootti eli haapio t‰ysin hyv‰ss‰ kunnossa. Taavi tyˆnsi sen vesille ja Miranda nakkasi siihen kelan, jolle oli kiedottu vankkaa turskasiimaa, siimassa aina nelj‰n jalan p‰‰ss‰ toinen toisestaan nelj‰ puolentoista jalan mittaista kieluketta vankkoine koukkuineen. Sitten h‰n alkoi peltiastiastaan pist‰‰ koukkuihin t‰kyj‰. "Miks'ei niin pitk‰ss‰ siimassa ole enemp‰‰ koukkuja?" kysyi Taavi. "Mit‰p‰ min‰ pyyt‰isin enemm‰n taimenia kuin syˆd‰ jaksamme?" selitti Miranda. "Ei niit‰ ole hauska pyyt‰‰ t‰ll‰ tavalla, eiv‰tk‰ ne suolattuina maistuisikaan paljon milt‰‰n." Meloja oli vain yksi ja sen Taavi anasti. "Istu sin‰ keulassa, Miranda, ja hoida siimaasi, niin min‰ melon", h‰n sanoi. Mutta siihen ei Miranda v‰h‰‰k‰‰n suostunut. "Kuuleppa nyt, Taavi", h‰n huudahti, "n‰m‰ ovat minun hommiani ja sin‰ olet vieras. Totta tosiaan, minun melkein on mieleni paha siit‰, kun otin sinut kanssani. Istu nyt vaan siin‰, johon sinut on asetettu, ja tee, niinkuin min‰ k‰sken, taikka en huoli sinua kanssani toista kertaa." Nuori mies k‰vi nˆyr‰sti venhoon polvilleen, v‰h‰n keulan puoleen, mutta ei niin kauas, ett‰ kanootti h‰nen suuremman painonsa vuoksi olisi k‰ynyt nokkapainoon. Sitten Miranda astui siihen sirosti, istahti per‰‰n poikkituhdolle ja alkoi pistell‰ melallaan tarkkaan ja ihmeen taitavasti. Kanootti ‰‰neti kiiti varjosta kareettomalle peilille. Aivan nokan kohdalla, toistakymment‰ sylt‰ rannasta, kellui puinen koho uppikiveen kiinnitettyn‰. Miranda pys‰ytti kanoottinsa sen viereen, huovaten ‰‰neti melallaan voimallisin rannepunalluksin. Kohossa oli ruostunut m‰‰rly, ja siihen h‰n kiinnitti siiman p‰‰n. "T‰m‰n nokan edustalla taitaa olla syv‰‰ vett‰", arveli Taavi. "Tietenkin", vastasi Miranda. "Taimenia ei olekaan muuta kuin syv‰ss‰ vedess‰." Taavin oli kyll‰ lupa lausua julki mietteit‰‰n, mutta hommiin h‰n ei saanut sen tehokkaammin ottaa osaa. Kun h‰n oli enemm‰n toimen ja haaveen kuin puheen mies, niin ei t‰m‰ osa ollut h‰nen mielens‰ mukainen, ja h‰n sen vuoksi piti suunsa; kun taas Miranda, k‰tev‰sti siimaa lapp‰n toisella k‰dell‰‰n, toisella k‰dell‰ taitavasti hoiti melaansa siten, ett‰ kanootti liukui rantaa kohti. H‰n oli liian kiintynyt hommiinsa selitell‰‰kseen niit‰ Taaville, mutta t‰m‰ n‰ki, ett‰ h‰n aikoi kiinnitt‰‰ siiman toisen p‰‰n paaluun, joka kohosi vedest‰ melkein rantapiiss‰. Miranda pisti nyt siiman p‰‰n jalkansa alle, jotta se pysyi kiinni, ja kahden k‰den melaan kiinni k‰yden aikoi laskea rantaan, kun samalla yht‰ koukkua nyk‰isi rajusti. Siima luiskahti h‰nen keve‰n jalkansa alta ja lappoi j‰rveen sen sile‰n tien. Taavi huomasi, miten k‰vi; mutta h‰n oli siksi viisas, ettei ruvennut sanomaan, eik‰ edes ‰‰nell‰ tarkottamaan, ett‰ "enkˆs min‰ . . ." H‰n sen sijaan k‰‰ntyi ja osotti kohoa, joka nyt liikkui hyvin oikullisest‰, hyˆkk‰illen puoleen ja toiseen ja toisinaan aivan veden alle sukelt‰n. J‰rven lasimainen peili meni rikki. "Sin‰ jo sait kalan, Miranda", h‰n huudahti voitonriemuisena; ja h‰nen ilmeinen intonsa kokonaan lauhdutti Mirandan harmin. Pari kolme kertaa melalla pist‰en impi palautti kanootin kohon luo ja Taavi sai palkkansa. "Ota kohosta kiinni, Taavi", Miranda k‰ski, "ja nosta kala kanoottiin, min‰ sill‰ v‰lin hoidan kanoottia." Taavi suuren molskeen ja melskeen ker‰ll‰ veti venhoon suuren, ainakin kahdentoista naulan painoisen taimenen, ja nakkasi sen pohjalle l‰iskim‰‰n. Miranda pisti puukkonsa sen niskaan ja t‰ll‰ inhimillisell‰, vaikka tuimalla tavalla p‰‰tti sen taistelun. Taavin ihaillen katsellessa kimaltelevaa saalista Miranda alkoi p‰‰stell‰ siimaa kohosta. "Mit‰ sin‰ nyt teet, Miranda?" kysyi Taavi, kun tyttˆ viel‰ otti syˆtit muista koukuista ja nakkasi ne j‰rveen. "Emme viikkoon tarvitse taimenta, kun t‰m‰n saimme", impi selitti. "T‰m‰ kun on niin iso ja kaunis." Ja h‰n k‰‰nsi venhon keulan kohti niemen varjoa ja omaa rantaa. XV LUKU. Riistapaisti. Kautta koko seuraavan talven Taavi sovitti matkansa siten, ett‰ h‰n saattoi k‰yd‰ pari kolme kertaa kuussa raiviolla, mutta ei h‰n silti huomannut Mirandan k‰yv‰n h‰nt‰ kohtaan paljoakaan suosiollisemmaksi. Toisinaan impi oli yst‰v‰llinen, kuten alussakin, toisinaan taas v‰linpit‰m‰tˆn ja pilkallinen. Vain kerran h‰n n‰ki immess‰ jonkun verran mielihyv‰n merkki‰ siit‰ ett‰ h‰n tuli. T‰m‰ tapahtui kerran, kun h‰n tuli mets‰n l‰pi lumikengill‰‰n kuutamossa, lumen hajottaessa joka puolelle valoa, niin ett‰ polku n‰kyi taajimmassa tiheikˆss‰kin. Aamupuhteella tullen h‰n yll‰tti Mirandan navetan ovella tulossa karjaa ruokkimasta. Impi punastui h‰net n‰hdess‰‰n; ja h‰nen suuriin tummiin silmiins‰ tuli ilme, jota ei Taavikaan vaatimattomuudessaan voinut aivan v‰‰rin ymm‰rt‰‰. Mutta h‰nen ilonsa sammui sukkelaan, Miranda oli h‰nt‰ kohtaan ynse‰n v‰linpit‰m‰tˆn koko ajan, jopa siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ Kirsti moitti h‰nt‰ ep‰kohteliaisuudesta, kun Taavi oli mennyt. "Mink‰ min‰ sille voin, ‰iti!" impi selitti. "Min‰ en tahdo h‰nt‰ vihata, mutta mit‰ h‰n on teurastajaa parempi? H‰nen leip‰ns‰ on verell‰ tahrattu. Hyi! Toisinaan oikein tuntuu veren hajua, kun h‰n on t‰‰ll‰, -- hajua kilttien mets‰el‰inten verest‰." "Mutta eth‰n sin‰ kuitenkaan tahdo est‰‰ h‰nt‰ tulemasta", pahotteli ‰iti. "Tied‰th‰n sin‰ itse, ett‰ se tuottaa sinulle iloa, kun h‰n joskus k‰y t‰‰ll‰", sanoi tyttˆ h‰m‰r‰sti. Taavi jatkoi k‰yntej‰‰n aikaansa odottaen. H‰n k‰ytti joka tilaisuutta totutellakseen Mirandan mielikuvitusta ihmisen tarpeihin, mik‰li h‰n niit‰ itse oivalsi, ja j‰rkev‰‰n el‰m‰nk‰sitykseen oman parhaan ymm‰rryksens‰ j‰lkeen. H‰n ei tehnyt t‰t‰ suoranaisesti, vaan keskustelussa Kirstin kanssa, jolle h‰nen sanansa olivat lohdutusta t‰ynn‰‰n. Taavi oli p‰‰tt‰nyt kumota Mirandan ennakkoluulot er‰miehen ammattia kohtaan, joka h‰nen mielest‰‰n oli ainoa miehen arvoinen -- terveellinen, raikas, t‰ynn‰‰n seikkailua, t‰ynn‰‰n vieh‰tyst‰. H‰n oli niinik‰‰n p‰‰tt‰nyt voittaa immen syv‰lle juurtuneen vastenmielisyyden liharuokaan. H‰n tunsi, ett‰ vasta kun n‰m‰ molemmat kohdat oli voitettu, k‰visi Miranda kyllin inhimilliseksi ymm‰rt‰‰kseen ihmisrakkautta ja yleens‰kin inhimillisi‰ tunteita. T‰ss‰ luulossa h‰n visusti piti varansa, ettei mill‰‰n tavalla kosinut; ja siten h‰n rakensi paremmin kuin itse aavistikaan. Taavi oli kylm‰n aikana hyvill‰‰n siit‰, ettei Kroofia silloin n‰kynyt ei kuulunut, sill‰ mesik‰mmen oli omalla vaiteliaalla tavallaan osottanut itsens‰ kerrassaan leppym‰ttˆm‰ksi. Taavi oli turhaan koettanut ostaa sen suosion hunajalla, hyv‰ll‰ kekomehil‰ishunajalla, jonka h‰n oli kennoineen tuonut aina kyl‰st‰ saakka. Mutta Kroof ei tahtonut olla h‰nen kanssaan miss‰‰n tekemisiss‰, ei mill‰‰n hinnalla; ja Taavi tunsi, ett‰ t‰m‰ seikka alensi h‰nen arvoaan Mirandan silmiss‰. H‰n toivoi, ett‰ Kroof sin‰ kev‰‰n‰ myˆh‰‰n nukkuisi pes‰ss‰‰n pet‰j‰n juurien alla. Mutta samalla kun Taavi n‰in uutteraan ja oman luulonsa mukaan viekkaasti puuhasi Mirandaa muodostellakseen ja kehitt‰‰kseen, Miranda aivan huomaamatta muodostelikin h‰nt‰. Rihla ja ansat alkoivat h‰nen ajattelemattansakaan menett‰‰ vieh‰tyst‰‰n; ja h‰nen Kuah-Davikin takana olevan leirins‰ sanomaton yksin‰isyys alkoi peittelem‰tt‰ tuntua ik‰v‰lt‰. Kerran h‰n liian kauan viivytteli laukaustaan vain siit‰ syyst‰, ett‰ ilves n‰ytti niin pahaa aavistamattomalta, vaikka muutoin oli mit‰ parhaan matkan p‰‰ss‰, joten laukaus lopulta myˆh‰styi ja turkiskimppu siit‰ j‰i yht‰ hyv‰‰ nahkaa kˆyhemm‰ksi. Ja ampuessaan kerran syv‰‰n lumeen nuoren naarashirven h‰n tunsi mielt‰‰n k‰‰ntelev‰n oudolla tavalla, kun huohottava, verta vuotava el‰in loi h‰neen tuskallisen nuhtelevan katseensa. H‰nen k‰tens‰ ei ollut yht‰ varma kuin tavallisesti, kun h‰n pisti puukkonsa sen kurkkuun. T‰m‰ oli heikkous, jota h‰n ei tahtonut ruveta liian tarkkaan selvittelem‰‰n. H‰n tiesi, ett‰ nuoren naarashirven liha oli mureata ja hyv‰‰, ja j‰‰dytetty‰‰n sen h‰n ripusti sen kylm‰‰n kellariinsa. Vaikk'ei h‰n olisi sit‰ hetkeksik‰‰n myˆnt‰nyt, ei edes itselleenk‰‰n, niin oli h‰n kuitenkin mieliss‰‰n siit‰, ettei karhujen kaataminen talvella kuulunut h‰nen hommiinsa, sill‰ jos h‰n olisi karhun ampunut, niin h‰n ehdottomasti olisi tuntenut tehneens‰ v‰‰rin Mirandaa kohtaan. Mutta samalla kun h‰n syd‰mens‰ salatuissa syvyyksiss‰ tunsi t‰mmˆisi‰ tunnonvaivain pohjavirtauksia, menestyi h‰nen mets‰styksens‰ sin‰ talvena tammi- ja helmikuussa harvinaisen hyvin; ketut, ilvekset ja ahmat n‰yttiv‰t suorastaan juoksevan h‰nen pyssyns‰ suuhun ja etsiv‰n h‰nen ansojaan kuin pakopaikkaa. H‰n tappoi oikein uhmalla, ik‰‰nkuin kurittaakseen mielens‰ orastavaa heikkouden itua. Mutta ei h‰n ensink‰‰n tuntenut entist‰ mielihyv‰‰ n‰hdess‰‰n nahkavarastonsa kasvavan. Ammatti oli nyt muuttunut elinkeinoksi, paljaaksi toimeentulon pakoksi. Mielihyv‰‰ h‰nelle sen sijaan tuotti, kun h‰n n‰ki Mirandan ruokkivan siivekk‰it‰ ruokavieraitaan -- pulmusia, peukaloisia, punaisia k‰pylintuja, joukossa joku kiilt‰v‰ variskin -- niiden aamusin kokoontuessa h‰nen ymp‰rilleen saamaan vilja -- ja leip‰muru-ateriansa. Ne istahtivat h‰nen hiuksilleen, olkap‰illeen, k‰sivarsilleen; ja pyˆre‰p‰iset lapselliset k‰pylinnut nokkivat leip‰‰ h‰nen punaisten huuliensa v‰list‰; ja silloin t‰llˆin hyppi varis sukkelaan kylkimyyry‰ h‰nen luokseen ja vallattomasti kiskasi h‰nt‰ mokkasiinin nauhasta. Impe‰ kohtaan ei tarvinnut l‰mmitt‰‰ Taavin syd‰nt‰ -- siell‰ paloi nyt tuli, jota h‰n kaikesta mets‰l‰isj‰ykkyydest‰‰n huolimatta osasi hyvin huonosti salata -- ja se l‰mpeni lintujakin kohtaan ja niiden kautta mets‰n kaikkea turkiskansaa kohtaan, h‰nen katsellessaan t‰t‰ kaunista n‰ky‰. H‰n pani merkille, etteiv‰t linnut v‰h‰‰k‰‰n pel‰nneet Kirsti‰, joka niinik‰‰n ruokki niit‰; mutta Mirandaa kohti h‰n huomasi niiden osottavan vilkasta, jopa kilpailevaa kiintymyst‰, pyrkien kateesti koskettamaan h‰nen k‰tt‰‰n, jalkaansa tai hameenhelmaansa, kun h‰nell‰ ei ollut tarjota mink‰‰nlaisia herkkupaloja. Ja er‰s toinenkin n‰ky talvi-illan h‰m‰rtyess‰ teki h‰neen oudon vaikutuksen. Silloin tulivat kesyttˆm‰t valkoiset j‰nikset (Taavi samoin kuin Kirsti ja Mirandakin sanoivat niit‰ kaniineiksi) lumen poikki mˆkin ovelle syˆm‰‰n, hyv‰ss‰ turvassa siit‰, ettei ollut kissaa eik‰ portimoa kintereill‰. Ne tunkeilivat immen ymp‰rill‰ ja n‰ykkiv‰t ahneesti h‰nen apilas- hein‰- tai porkkanatukkoaan; toiset h‰nen jaloissaan kyykkien, toiset pystyss‰ istuen ja takoen h‰nen hameenhelmojaan hermostuneilla etuk‰p‰lill‰‰n, kaikki korvillaan viittoen ja empim‰tt‰ luottaen t‰h‰n apilakkaaseen Mirandaan. Kev‰tpuoleen Miranda alkoi olla huolissaan Kirstin terveyden vuoksi. H‰n huomasi, ett‰ ‰idin varmat kasvonpiirteet alkoivat k‰yd‰ tavattoman jyrkiksi ja poski- ja leukaluut pist‰‰ oudosti esiin. Sitten h‰n huolestuneena tutkistelujaan jatkaessaan huomasi h‰nen ihonsa alaisen kalpeuden, harmahtavan valkeuden silm‰pieliss‰ ja eloisuuden puutetta huulien tavallisesti kirkkaassa veripunassa; sill‰ aina siihen saakka Kirsti oli ennallaan s‰ilytt‰nyt nuoruuden eloisat v‰rit ja vivahdukset. Ja sitten h‰ness‰ ilmeni v‰linpit‰m‰ttˆmyytt‰, halua lev‰t‰ ja heng‰ht‰‰ kesken aivan tavallisia puunhakkuu- ja karjanruokkimistoimia. T‰m‰ huolestutti neitosta paljon enemm‰n kuin se, ett‰ Kirsti pyrki yh‰ enemm‰n istumaan takkavalkean ‰‰ress‰ haaveilemassa, vaikka olisi ollut tyˆt‰kin. Miranda tunsi kykenev‰ns‰ suorittamaan kaikki talviaskareet ja h‰n tiesi, ett‰ ‰iti, samoin kuin h‰n itsekin, aina haaveili, kun sille p‰‰lle tuli. Mutta t‰m‰ haaveileva hajamielisyys alkoi Mirandaa lopulta tuskastuttaa, kun ‰iti er‰‰n‰ aamuna, lunta tuiskivan myrskyn kasattua nietoksia akkunain puoliv‰liin, antoi h‰nen luoda auki kaikki polut v‰h‰‰k‰‰n auttamatta, viel‰p‰ syyt‰k‰‰n selitt‰m‰tt‰ tai anteeksi pyyt‰m‰tt‰. Miranda ei ollut siit‰ mitenk‰‰n pahoillaan, kaukana siit‰; mutta h‰n alkoi pel‰t‰, pahoin pel‰t‰. Se oli niin toista kuin vilkkaan ja uutteran Kirstin tapa oli ennen ollut. Miranda tietysti k‰‰ntyi Taavin puoleen, pyyt‰en h‰d‰ss‰‰n neuvoa, kun Taavi seuraavan kerran saapui raiviolle. Neuvottelu tapahtui navetan l‰mpim‰ss‰ h‰m‰r‰ss‰, jossa Taavi tapansa mukaan auttoi Mirandaa lyps‰m‰‰n, sill‰ v‰lin kun Kirsti rakensi illallista. Nuori mets‰mies n‰ytti vakavalta, vaikk'ei h‰mm‰styneelt‰. "Min‰kin olen huomannut muutosta parina viime kuukautena, Miranda", h‰n sanoi, "ja min‰ v‰h‰n ihmettelin, kuinka sinun suuret silm‰si, jotka erottavat semmoisia asioita, mit‰ me tavalliset ihmiset emme n‰ekk‰‰n, eiv‰t n‰hneet t‰t‰, joka sinua niin l‰helt‰ koskee." "N‰inh‰n min‰, Taavi", intti impi harmistuneena; "mutta min‰ en k‰sitt‰nyt, miten sin‰ olisit voinut asiaa auttaa. Enk‰ k‰sit‰ nytk‰‰n; mutta kun ei ollut ket‰‰n muuta, jonka kanssa voisi siit‰ puhua", lis‰si h‰n ‰‰nen v‰r‰yksell‰, joka ennusti l‰henev‰‰ itkua. "Kyll‰ min‰ voisin jonkun verran auttaa, jos vain sallisit, Miranda", vastasi Taavi ep‰rˆiden, "sill‰ hyvin min‰ tied‰n, mit‰ h‰n tarvitsee." "No mit‰?" kysyi impi. Taavin ‰‰ness‰ oli jotain, joka her‰tti h‰ness‰ painostavia, ep‰m‰‰r‰isi‰ pahoja aavistuksia. "Hyv‰‰ tuoretta paistettua lihaa h‰n tarvitsee!" sanoi Taavi. Seurasi hetken ‰‰nettˆmyys. Miranda k‰‰ntyi ja katsoi ulos ovesta poikki kimaltelevien kenttien. "H‰nen verens‰ on k‰ynyt laihaksi ja heikoksi", jatkoi Taavi. "Ei mik‰‰n muu kuin liharuoka voi h‰nt‰ nyt auttaa ja h‰nen tulee sit‰ saada." Taavi alkoi aavistaa, ett‰ oli aika antaa Mirandan tuntea lujempia otteita. "Min‰ en usko sinua!" sanoi tyttˆ ja alkoi taas kiivaasti lyps‰‰. "No niin, saadaanpahan n‰hd‰", vastasi Taavi. Mirandan ‰‰nettˆmyys h‰nelle ennusti h‰nen mielipiteidens‰ hidasta voittoa. H‰n pani sin‰ iltana merkille, ettei Kirstill‰ ollut v‰h‰‰k‰‰n ruokahalua illallista syˆt‰ess‰, vaikka kaikki ruuat olivat viettelevi‰ ja hyvin valmistettuja. Mirandakin sen huomasi. H‰n tunsi uusia pelon tuskia ‰itins‰ puolesta, mutta ajatteli samalla harmin tunteella, ett‰ Taavi pit‰isi jokaista oiretta oman k‰sityksens‰ vahvistuksena. Miranda rehellisell‰ inholla t‰t‰ k‰sityst‰ vastusti, sill‰ h‰nen silmiss‰‰n liharuoka oli jonkinlaista salaista myrkky‰. Mutta Miranda oli liian huolissaan ‰itins‰ terveyden puolesta vastustaakseen julkisesti mit‰‰n, eip‰ vihoviimeist‰k‰‰n keinoa, josta luultiin apua olevan. H‰n p‰‰tti sen vuoksi pysy‰ t‰ss‰ asiassa syrj‰ss‰ ja antaa ‰itins‰ ja Taavin p‰‰tt‰‰ se mielens‰ mukaan. Nuoren er‰miehen keskustelusta elpyneen‰ Kirsti oli aterian aikana tavallista virke‰mpi; sit‰ suurempi oli h‰nen pettymyksens‰, kun Taavi heti illallisen j‰lkeen nousi ylˆs matkaan l‰hte‰kseen. Taavi ei suostunut mill‰‰n j‰‰m‰‰n, intti vain, ett‰ h‰n oli tullut katsomaan, olivatko he molemmat tervein‰, ja sanoi erinomaisen t‰rkeiden asioiden vaativan h‰nt‰ oikop‰‰t‰ palaamaan takaisin leiriin. Kirsti ei ottanut uskoakseen. H‰n k‰‰nsi Mirandaa kohti kasvonsa, joista puhui niin peittelem‰tˆn nuhde, ett‰ immen t‰ytyi ryhty‰ itse‰‰n puolustamaan. "No voi! eih‰n se ole minun syyni, ‰iti", h‰n intti ja naurahti hieman v‰kin‰isesti. "En min‰ ole ollut h‰nelle mill‰‰n tavalla h‰ijy. Jos h‰n l‰htee, niin ei se ole muuta kuin h‰nen omaa itsep‰isyytt‰‰n, sill‰ kyll‰ h‰n tiet‰‰, ett‰ me soisimme h‰nen j‰‰v‰n yˆksi nyt, niinkuin aina ennenkin. Mutta antaa h‰nen menn‰, jos tahtoo!" "Miranda", sanoi ‰iti vakaasti nuhdellen, "min‰ soisin, ettet sin‰ olisi niin j‰ykk‰ Taavia kohtaan. Jos sin‰ kohtelisit mykki‰ el‰imi‰si samalla tavalla kuin h‰nt‰, niin tuskinpa ainoakaan palaisi luoksesi toista kertaa. Sin‰ et n‰yt‰ muistavan, ett‰ Taavi ja h‰nen is‰ns‰ ovat ainoat yst‰v‰mme ja ettei varsinkaan nyt, kun is‰ on mets‰nhakkuussa, ole ket‰‰n muuta kuin Taavi, johon voisimme luottaa." "Voih! Ei minulla ole Taavia vastaan mit‰‰n, ‰iti, paitsi ett‰ h‰nen k‰tens‰ ovat niin veriset", puolustautui impi ja k‰‰nsi pois kasvonsa. Nuori er‰mies kohautti olkap‰it‰‰n pahotellen, hymyili Kirstille hitaan molemminpuolisen ymm‰rryksen hymyn ja astui ovea kohti. "Hyv‰‰ yˆt‰ teille kummallekin", h‰n sanoi rattoisasti. "Enkˆp‰h‰n min‰ ole t‰‰ll‰ taas huomenna t‰h‰n aikaan p‰iv‰st‰." H‰nen l‰htiess‰‰n Miranda h‰mm‰styksell‰ ja l‰mpim‰ll‰ tunteella huomasi, ett‰ h‰n kerran ja ensim‰isen kerran oli tullut ilman eroamattoman pyssyns‰ seuraa. Tyhj‰n ‰‰nettˆmyyden aikana, joka seurasi h‰nen l‰htˆ‰‰n, Kirstin kielell‰ jo pyˆri: "Miranda, min‰ soisin, ett‰ sin‰ kiintyisit Taaviin". Mutta h‰nen naisen syd‰mens‰ ajoissa varotti, eik‰ h‰n virkkanut mit‰‰n. Ja seuraus t‰st‰ j‰rkevyydest‰ oli, ett‰ Miranda sin‰ iltana levolle menness‰‰n tunsi palon tapaista syd‰mess‰‰n. Se ett‰ Taavi oli tullut ilman pyssy‰, oli h‰nen vaikutuksensa suoranaista tunnustamista ja se jossain m‰‰rin korjasi Taavin kamalaa ehdotusta, ett‰ ‰iti saastuttaisi suunsa lihalla. Seuraavana iltana kaikki askareet olivat tulleet tehdyiksi; "kaniinit" apiloineen ja porkkanoineen olivat olleet ja menneet; ja Kirsti ja Miranda juuri istuivat illallispˆyt‰‰n, kun Taavi astui sis‰‰n. H‰nell‰ oli mukanaan ruskeaan s‰kkiin kiedottu mytty, ja t‰ll‰ kertaa h‰nell‰ oli rihlakin matkassa. Kirstin tervehdys oli peittelem‰ttˆm‰n innostunut, mutta Miranda n‰ki rihlan ja j‰ykistyi. Taavi huomasi h‰nen katseensa ja vaiston v‰l‰hdyksell‰ paikalla k‰sitti sen. "Minun t‰ytyi ottaa se matkaan, Miranda", h‰n selitti h‰t‰‰ntyneen‰. "En olisi t‰nne muutoin p‰‰ssyt ollenkaan. Sudet olivat palanneet, kuusi kappaletta. K‰viv‰t kimppuuni oman mˆkkini ovella." "Hyi, sudet!" huudahti Miranda inhon ‰‰nell‰. "Ne ovat maanvaiva." Aina siit‰ et‰isest‰ p‰iv‰st‰, kun h‰n lapsen kasvojaan ruutua vastaan painaen, lapsen syd‰mens‰ kiukusta ja itkusta pakahtuessa, oli n‰hnyt susien hyˆkk‰‰v‰n Ten-Tinen pienen lauman kimppuun, h‰n oli koko sielustaan vihannut n‰it‰ ahnaita petoja. "Suokoon Jumala, ett‰ sait ne kaikki tapetuksi!" sanoi Kirsti hurskaalla hartaudella. "Kaksi p‰‰si karkuun; muitten nahkat ovat tallessa", vastasi Taavi. "Sep‰ oli reippaasti tehty", kiitteli Kirsti hyv‰ll‰ mielell‰; "tule nyt syˆm‰‰n illallista." "Ei juuri viel‰, Kirsti", vastasi tulija, myttyns‰ avaten. "Min‰ olen viime aikoina huomannut, ett‰ te n‰yt‰tte niin huonolta eik‰ teille maita ruoka. Kun ihmisen laita alkaa olla sill‰ tavalla, niin min‰ ymm‰rr‰n asiaa yht‰ hyvin kuin moni tohtori, ja min‰ tied‰n mist‰ siihen tulee apu. Jos tahdotte lainata minulle valkeatanne ja paistinpannua, niin min‰ laitan teille illallisen, joka parantaa teit‰ paremmin kuin sangollinen tohtorin rohtoja." Miranda tiesi, mik‰ siit‰ oli tuleva. H‰n tiesi, ett‰ Taavi oli k‰ynyt er‰mˆkill‰‰n saakka Kuah-Davikin takana lihaa hakemassa, jottei h‰nen tarvitsisi kokea niit‰ vihoja, joita tuottaisi Mirandan suojeluksen alaisten el‰inten tappaminen. H‰n tiesi myˆs, ett‰ Taavi tuskin oli enn‰tt‰nyt tunnin verran nukkua, kun oli moisen matkan kulkenut nelj‰ss‰kolmatta tunnissa. Siit‰ huolimatta impi paadutti syd‰mens‰ h‰nt‰ vastaan. H‰n loi katseensa lautaseensa ja kuunteli j‰nnitetyll‰ mielell‰, mit‰ h‰nen ‰idill‰‰n olisi sanottavaa t‰st‰ perin t‰rke‰st‰ asiasta. Kirstin uteliaisuus oli nyt ylimmill‰‰n. "Tuossa on tuli, Taavi", h‰n sanoi, "ja paistinpannu on naulassa astiahyllyn vieress‰. Mutta mit‰h‰n sin‰ olet tuonut? Min‰ olenkin kaiken ajan kaivannut jotain vaihtelua -- vaikkei silt‰, ettei se ruoka, jota Miranda ja min‰ tavallisesti syˆmme, olisi hyv‰‰ ja terveellist‰." "No niin, Kirsti", nuori er‰mies vastasi syv‰‰n heng‰ht‰en, ennenkuin k‰vi asiaan kiinni, ja samalla kohottaen vaatteen pois helakan punaisen hirvenpaistin p‰‰lt‰, "ei se ole sen kummempaa kuin tuoretta lihaa. Se on hirven lihaa, puhdasta ja terveellist‰ hirven lihaa; ja min‰ nyt paikalla paistan teille t‰m‰n murean viipaleen, jota t‰ss‰ leikkaan irti." Kirsti s‰ik‰hti aivan suunniltaan. Mˆkiss‰ oli lihan kielto ollut niin kauan voimassa ja kyll‰kin niin yleiseen tunnettu, se oli niin joka puolelta pˆnkitetty periaatteilla ja ennakkoluuloilla, ett‰ Taavin sanat h‰nest‰ melkein tuntuivat loukkaukselta. Kirsti tunsi, ett‰ h‰nen olisi pit‰nyt suuttua; mutta k‰vikin niin, ett‰ h‰n vain oli levoton siit‰, mit‰ Miranda ajattelisi niin uhkarohkeasta ehdotuksesta. Samalla h‰n ‰kki‰ tunsi pakanallista himoa juuri samaa kielletty‰ tavaraa kohtaan. H‰n loi Mirandaan pelokkaan katseen, mutta lapsi n‰ytti kokonaan vaipuneen omiin ajatuksiinsa. "Mutta tied‰th‰n sin‰, Taavi", h‰n sanoi nuhdellen, "ettemme me kumpikaan koske mink‰‰nlaiseen liharuokaan. Tunnethan sin‰ mielipiteemme t‰st‰ asiasta." Sanat sin‰‰n olisivat tyydytt‰neet Mirandaa, ellei h‰n olisi huomannut ‰‰nen s‰vyss‰ jonkinlaista horjuvaisuutta. Taaviin ne eiv‰t vaikuttaneet v‰h‰‰k‰‰n. Hetken aikaan h‰n ei vastannut mit‰‰n, leikkasi vain kiireesti viipaleita paistista. H‰n latoi ne huolellisesti kuumaan voihin, joka karisi hiillokselle nostetussa pannussa; ja sitten h‰n, oikaisten itsens‰ tyˆst‰‰n suoraksi, puukko k‰dess‰ reippaasti vastasi: "Se on aivan oikein. Mutta n‰hk‰‰s, kaikki ihmiset pit‰v‰t minua v‰h‰n kuin tohtorin tapaisena, ja t‰m‰ ruoka, jota nyt teille paistan, ei oikeastaan olekaan ruokaa. Se on rohtoa; eik‰ ole oikein, ett‰ te nyt kiell‰tte sen itselt‰nne, kun tarvitsette sit‰ rohtona. Se on v‰‰rin Mirandankin vuoksi. Enkˆ min‰ ole n‰hnyt, kuinka te olette kaiken talvea kitunut. Uutta verta te tarvitsette ja rautaa. Lihasta, eik‰ mist‰‰n muusta kuin lihasta te saatte rautaa ja uutta verta. Kun te sitten olette terve ja voimallinen kuin ennenkin, niin voitte taas heitt‰‰ lihan, jos haluttaa -- ja antaa minulle potkut, kun olen asiaan sekaantunut; mutta nyt --" H‰n keskeytti kaunopuheliaaseen paussiin. H‰n oli vasten vaiteliaita tapojaan puhunut nimenomaisella tarkotuksella. H‰n tunsin luonnon vaatimusten voiman. H‰n odotti, ett‰ Kirstin yksinkertaiset ruumiilliset tarpeet puhuisivat h‰nen perusteittensa puolesta. H‰n odotti juuri sen verran, ett‰ paistin kutkuttava haju oli huoneen t‰ytt‰nyt ja tehnyt ihmeens‰. Nyt olivat lumot liikkeell‰. H‰n katsoi Kirstiin vastauksen saadakseen. Paikalla t‰m‰n hajun tuntiessaan Kirsti tiesi, ett‰ h‰n oli oikeassa. Liha, riistan liha voissa paistettuna oli juuri se, mit‰ h‰n tarvitsi. H‰nell‰ ei ollut moneen viikkoon ollut ruokahalua; nyt h‰nen tuli kamala n‰lk‰. Sit‰ paitsi tuhannet pienemm‰t voimat, joita pitk‰t keskustelut Taavin kanssa olivat liikkeelle saaneet, kehottivat h‰nt‰ juuri sellaiseen muutokseen, jota lihan syˆnti h‰nelle merkitsisi. Mutta -- ent‰ Miranda? Kirsti tuijotti h‰neen hermostuneen pelon vallassa, odottaen vihan purkausta. Mutta Miranda ei n‰ytt‰nyt tiet‰v‰n mit‰‰n siit‰, mit‰ mˆkiss‰ tapahtui. H‰nen pohjattomat silm‰ns‰ tuijottivat suurina ja hajamielisin‰ ulos akkunasta. H‰n koetti kaikin voimin ajatella salaper‰ist‰ vaaleansinerv‰‰ s‰detulvaa, joka n‰ytti valuvan t‰ysikuusta kuin virta; -- piilevi‰ karvaisia el‰imi‰, joiden h‰n tiesi ‰‰neti kulkevan edes takaisin aarniomets‰n kuutamoisten aukioitten poikki; -- hirvilaumaa, joka makasi kuusikossa hyv‰ss‰ turvassa korkeiden lumisein‰m‰in v‰liss‰, tallattuaan itselleen siihen pari viikkoa takaperin "tarhan"; Kroofia, joka makasi mykkyr‰ss‰ l‰mpim‰ss‰ pes‰ss‰‰n pet‰j‰n juurakon alla, sylen verta nietosta p‰‰ll‰‰n. Mutta oikeastaan h‰n kiukkuisella ep‰toivolla paadutti mielt‰‰n ihmeellist‰ ruokahalua vastaan, joka tuon katalan hajun vaikutuksesta oli h‰ness‰ her‰‰m‰ss‰. H‰n melkein kauhulla huomasi joutuneensa sotaan itse‰‰n vastaan, -- huomasi, ett‰ toinen puoli h‰nen luonnostaan todella himoitsi tuota kielletty‰ ruokaa. Taavi huomasi kysyv‰n katseen, jonka Kirsti loi Mirandaan. "Ah, ei teid‰n tarvitse h‰neen katsoa, Kirsti, saadaksenne h‰nelt‰ kannatusta tuhmuudellenne", h‰n jatkoi. "Puhuin siit‰ h‰nen kanssaan eilen illalla, eik‰ h‰nell‰ ollut mit‰‰n sanottavaa l‰‰kett‰ni vastaan." Mutta Miranda ei vain viel‰k‰‰n sanonut mit‰‰n. Jos Miranda, jolle lihan hylk‰‰minen oli uskonto, saattoi tinki‰ vakuutuksestaan, niin miks'ei h‰n, Kirsti, jolle se vain oli ennakkoluulo ja mielijohde, voinut hetken vaatimuksesta rikkoa piintynytt‰ tapaa? H‰n oli sis‰llisesti jo kuukausia ollut huolissaan tilastaan. Sekunnin tai kaksi ep‰rˆity‰‰n h‰n teki p‰‰tˆksens‰; ja kun Kirsti kerran p‰‰tti, niin harvoinpa asia siihen j‰i. "No min‰ sitten koetan sinun tohtoroimisiasi, Taavi", h‰n sanoi verkkaan. "Min‰ koetan sit‰ kunnolla. Mutta kun kerran olet hommassa, niin miks'et paista itsellesikin? Oletko pannut suolaa pannuun? Ja t‰ss‰ on ripponen pippuria." "Ei", vastasi nuori er‰mies iloaan salaten, kun h‰n paistille kohtuullisesti sirotteli tarjottua suolaa ja pippuria, "en min‰ itse kaipaa, en min‰ kaipaa lihaa kuin joskus, kun alan tuntea heikkoutta. Mutta ei mik‰‰n sovi minun makuuni niin hyvin kuin ne ruuat, joita min‰ t‰‰ll‰ saan -- kihisev‰n kuumat riisi- ja tatarpiiraat ja niiden kanssa runsaasti voita ja siirappia, ja maissipiiraat, ja perunapaistos ja kananmunat, jotka te osaatte keitt‰‰ niin maukkaiksi. Min‰ t‰‰ll‰ ollessani usein ajattelen, etten v‰litt‰isi vaikk'en en‰‰ koskaan n‰kisi tuoreen lihan tai porsaanpaistin viipalettakaan. Mutta meid‰n ruumiimme on rakennettu omalla tavallaan, eik‰ ihminen mihink‰‰n p‰‰se luonnon aikomuksista. Meid‰n hampaamme todistavat sen todeksi ja sis‰lmyksemme myˆs -- min‰ olen t‰st‰ kaikesta lukenut l‰‰k‰rien kirjoista. Min‰ luen koko joukon er‰mˆkill‰ni. Asia on se, Kirsti, ett‰ me olemme rakennetut samalla tavalla kuin karhu -- el‰‰ksemme kaikenlaisesta ravinnosta, lihat siihen luettuna -- ja ellemme me aina joskus saa joka lajia, niin sitten pian k‰y huonosti." Taavi ei viel‰ koskaan ollut puhunut n‰in paljoa; mutta nyt h‰n kiihke‰sti koetti est‰‰, ettei asiasta syntyisi v‰ittely‰. Puhellessaan h‰n paistoi lihan valmiiksi ja kantoi sen pˆyd‰lle. Kirsti sˆi mielihalulla, joka sai Taavin vakuutetuksi siit‰, ett‰ h‰n oli osannut oikeaan. Kirsti sˆi kaikki mit‰ h‰n oli paistanut; ja Taavi oli niin viisas, ettei paistanut lis‰‰, ett‰ ruokahalu s‰ilyisi viel‰ huomiseenkin. Sitten Kirsti sˆi muutakin ruokaa harvinaisella himolla. Miranda palasi pˆyd‰n ‰‰reen, jutellen hauskasti kaikesta muusta paitsi ei terveydest‰, ruuasta eik‰ mets‰styksest‰. Itselleen h‰n oli vihoissaan; mutta Taaville h‰n hymyili t‰m‰n ihmeeksi niin suloisesti kuin harvoin ennen. H‰nt‰ liikutti Taavin hienotunteisuus, t‰m‰ kun oli esitt‰nyt paistin l‰‰kkeen‰; ja kun h‰n itse oli sanonut mieluummin syˆv‰ns‰ heid‰n tavallisia verettˆmi‰ ruokiaan, niin oli h‰n tavallaan asettunut h‰nen, Mirandan, puolelle, vaikka olikin rikkonut h‰nen periaatteitaan vastaan. Mutta -- voi sit‰ hyv‰‰ tuoksua! Se hˆysti mˆkin ilman; se synnytti kiihke‰t‰ himoa h‰nen h‰mm‰styneess‰ ruokahalussaan. Miranda vapisi pelosta ja vihasta itse‰‰n kohtaan. Kun Kirsti laski alas veitsen ja kahvelin, entisen hohteen jo alkaessa palata h‰nen kasvoihinsa, ja vieraalleen selitti, "sin‰ olet hyv‰ tohtori, Taavi Titus, ei siit‰ ole ep‰ilemist‰k‰‰n; min‰ alan jo voida paremmin, sen sanon arvelematta", niin Miranda nousi ylˆs ja sanaakaan sanomatta l‰hti ulos kuutamoon raikasta ilmaa hengitt‰m‰‰n ja mielentilaansa selvittelem‰‰n. Taavi olisi seurannut h‰nt‰, mutta Kirsti esti. "Parempi antaa h‰nen olla", h‰n sanoi tarkotellen, matalalla ‰‰nell‰. "H‰n on saanut niin paljon ajattelemista viime puolen tunnin kuluessa." "Mutta h‰n suostui siihen v‰h‰ist‰ paremmin kuin min‰ luulin", vastasi Taavi. Ja yhden hirvenpaistin vuoksi h‰nen toiveensa nyt t‰ht‰siv‰t korkeammalle kuin olivat viel‰ koskaan uskaltaneet. XVI LUKU. Kuolema v‰h‰n el‰m‰n edest‰. Siit‰ pit‰en Kirsti kahdesti tai kolmesti viikossa paranteli itse‰‰n tuoreella riistan lihalla, jota nuori Taavi uupumatta kantoi, ja siihen aikaan kuin kev‰t oli raiviolla valtaan p‰‰ssyt, h‰n j‰lleen oli entisiss‰ reippaissa voimissaan. Mutta Taavin toiveet olivat sit‰vastoin huvenneet olemattomiin. Miranda oli kauhistunut ‰killist‰ lihanhimoaan ja koettaessaan voittaa t‰m‰n hetkellisen heikkouden h‰n oli karttanut Taavin vaikutusta niin paljon kuin mahdollista. T‰h‰n h‰nt‰ oli lis‰ksi yllytt‰nyt v‰linpit‰m‰ttˆmyys, jota h‰n oli huomaavinaan karvaisten ja siivekk‰itten ruokavieraittensa puolelta. Pari kettua, jotka ep‰ilem‰tt‰ olivat h‰nen mailleen muualta eksyneet, oli tehnyt suuria tuhoja j‰nisten kesken n‰iden palatessa mˆkilt‰ ruokaretkilt‰‰n. Ne n‰lk‰iset rosvot olivat parina yˆn‰ v‰ijyneet raivion sivussa mets‰nreunassa. Ne olivat murhanneet s‰‰lim‰tt‰. Sitten ne olivat kadonneet, ep‰ilem‰tt‰ paikkakuntalaisten karkottamina, jotka tiesiv‰t miten piti tappaa taidolla ja suojella omaa aluettaan sivullisten pyynnilt‰. Mutta j‰nikset siit‰ pel‰styiv‰t ja v‰h‰n niit‰ nyt tuli iltasin Mirandan apiloille ja porkkanoille. Miranda p‰‰tteli, ja se koski h‰nen syd‰meens‰ sangen kipe‰sti, ett‰ h‰n oli menett‰nyt vaikutusvaltansa aarniomets‰n asukkaihin. Oravienkin kesken oli tapahtunut majanmuuttoja, niin ett‰ n‰it‰ punaisia uutteria puuhailijoita nyt oli katon alla paljon v‰hemm‰n entist‰‰n. Ja linnut -- ne olivat melkein kaikki matkaan l‰hteneet. Harvinaisen aikainen kev‰t, joka sulatti lumet matalammilta mailta ja sai hyˆnteiset liikkeelle ennen aikojaan, oli hajottanut Mirandan kesyttˆm‰t karjat paria viikkoa tavallista aikaisemmin. Eiv‰t mitk‰‰n leiv‰nmurenet voineet korvata turpoovia siemeni‰ ja ensim‰ist‰ lihavaa p‰iv‰korennoista. Mutta Miranda luuli niiden kaikkien paenneen siit‰ syyst‰, etteiv‰t ne h‰neen luottaneet. Kroof, vanha vakaa Kroof oli aivan ennallaan talvisilta uniltaan tullessaan; mutta t‰n‰ kev‰nn‰ se toi mukanaan harvinaisen kauniin penikan, ja penikka luonnollisesti anasti Mirandalta suuren osan emon ajasta ja huomiosta. Kun Miranda sen kanssa kuljeskeli aarniomets‰n hiljaisia l‰pikuultavia solia, niin palasi koko entisyys takaisin kristallikirkkaana ja ehj‰n‰ kuin ennen. J‰lleen piilev‰ kansa hommaili omia hommiaan h‰nen l‰heisyytens‰ turvallisessa rauhassa; j‰lleen h‰n oikean hurmauksen valtaamana iloitsi n‰kˆns‰ ihmetelt‰v‰st‰ hienoudesta; j‰lleen h‰n oli varma katseensa tehosta. Mutta n‰in oli vain Taavin k‰yntien v‰liajoilla. Kun Taavi oli raiviolla, niin oli kaikki toisin. H‰n ei en‰‰ miss‰‰n asiassa ollut varma itsest‰‰n. Ja pahinta oli, ett‰ kuta v‰linpit‰m‰ttˆm‰mm‰ksi h‰n teeskentelihe Taavin suhteen, sit‰ v‰hemm‰n h‰n sit‰ v‰linpit‰m‰ttˆmyytt‰ tunsi. H‰n ei v‰h‰‰k‰‰n aavistanut, ett‰ ‰iti kaiken aikaa salavihkaa piti silm‰ll‰ h‰nen taisteluitaan. Mutta Taavin k‰ytˆksen h‰n huomasi sit‰ paremmin. H‰n huomasi, ett‰ Taavi n‰ytti jˆrˆlt‰ ja tyytym‰ttˆm‰lt‰, joka oli h‰nelle mieleen -- h‰n ei itsek‰‰n tiennyt miksi -- ja vahvisti h‰nt‰ kylm‰kiskoisuudessaan. Mutta lopulta Taavin syd‰mess‰ alkoi palaa hidas kiukku ja h‰n rupesi noudattamaan sit‰ juonta, ettei ollut v‰litt‰vin‰‰n immest‰ ensink‰‰n, vaan omisti kaiken huomionsa Kirstille, jonka j‰lkeen Mirandassa her‰si se ajatus, ett‰ h‰nen sula velvollisuutensakin oli olla kohtelias ‰itins‰ vieraalle. T‰m‰ muutos, joka ei ollut silm‰‰n pist‰v‰, mutta Taaville hyvin suuri asia, tapahtui immess‰ kes‰kuussa laidunmaan ollessa voikukkaa kirjavanaan. Toimitettiin paraillaan kylvˆ‰ ja perunain istutusta. Mˆkin seinustalla olivat sireenipensaat t‰ynn‰‰n purppuralumoaan. Se ei ollut kylm‰n v‰linpit‰m‰ttˆmyyden aika; ja Taavi iski oitis kiinni t‰h‰n sulavaan mielialaan. Mutta h‰n k‰ytt‰ytyi sill‰ tavalla, ettei Miranda voinut siit‰ itseens‰ ottaa. "Miranda", h‰n sanoi, sulan hyv‰n toverisuhteen ‰‰nell‰ ja n‰ˆll‰, "tahtoisitko huomenna tehd‰ kanssani pienen matkan, nyt kun touoiltakin v‰h‰ksi aikaa joudat?" "Minne sitten, Taavi?" sanoi Kirsti v‰liin, koska h‰n pelk‰si tytˆn umpim‰hk‰‰n kielt‰v‰n, ennenkuin tiesi, mit‰ Taavi aikoikaan. "Niin n‰hk‰‰s, minun t‰ytyy kulkea vedenjakajan poikki ja laskea Isoa Haaraa kanootillani Gabe Whiten mˆkille viem‰‰n h‰nelle v‰h‰n rohtoja, jotka olen tuonut kyl‰st‰ h‰nen pienelle sairaalle pojalleen. Se on semmoinen pieni poika r‰‰sy, viiden vuotias, hiukset pitk‰t ja keltaiset, kaunis kuin kuva, mutta niin huono ja laiha, ett‰ oikein syd‰meen koskee h‰nt‰ katsella. Gabe tuli eilen kyl‰‰n ja k‰vi h‰nen t‰htens‰ tohtorin puheilla rohtoja saamassa; mutta h‰nen t‰ytyi l‰hte‰ viel‰ kauemmaksi kaupunkiin saakka nahkoja myym‰‰n ja saamaan er‰st‰ ainetta, jota tohtori sanoo pikku miehen tarvitsevan, mutta jota ei ole kyl‰ss‰ ensink‰‰n. Gabe sen vuoksi antoi t‰m‰n pullon minulle", (h‰n veti sen mets‰stysmekkonsa povitaskusta) "jotta veisin sen h‰nelle oikop‰‰t‰, pikku mies on kovin sen tarpeessa. Se on oikein n‰tti matka, Miranda, ja Isossa Haarassa on koskia, jotka varmaan miellytt‰v‰t sinua. Mit‰ sanot?" Taavi alkoi Mirandan opissa viisastua. H‰n tiesi, ett‰ pienen pojan kuva houkuttelisi impe‰; ja myˆs, ett‰ sairastavan lapsen n‰keminen vaikuttaisi h‰nen herkk‰‰n mieleens‰ ja siin‰ her‰tt‰isi uuden inhimillisen harrastuksen ja salassa puhuisi h‰nen puolestaan. Maisemain kauneus, koskien j‰nnitys -- n‰m‰ olivat toisarvoisia vaikutuksia, mutta h‰n tiesi, etteiv‰t ne olisi vaikuttamatta kauneutta ihailevaan pelottomaan Mirandaan. Immen syv‰t silm‰t s‰teiliv‰t h‰nen n‰it‰ kuullessaan. H‰nt‰ halutti n‰hd‰ jotain muutakin, joka ei kuitenkaan olisi vierasta eik‰ vihamielist‰ -- uuden joen, toisia m‰ki‰ ja metsi‰, syvemm‰n laakson, viel‰ yksinkertaisemman mˆkin et‰isemm‰ll‰ raivauksella, yksinkertaisen vaimon -- ja ennen kaikkea sen pienen sairaan pojan, jolla oli ne pitk‰t keltaiset hiukset. "Mutta sinne on varmaan pitk‰ matka, Taavi", h‰n esteli, vaikka ‰‰nell‰, joka kehotti vastav‰itteihin. "Ei niin pitk‰ kuin kyl‰‰n", vastasi Taavi; "eik‰ puoltakaan aikaa kulu, kun matka sujuu niin joutuisasti myˆt‰virtaa. Mutta parempi meid‰n on minun mielest‰ni olla yˆt‰ Whiten mˆkiss‰ ja palata mukavasti seuraavana p‰iv‰n‰, -- ellei teill‰, Kirsti, ole mit‰‰n sit‰ vastaan! Sary Ann White on kovin hyv‰ nainen ja Miranda varmaan pit‰‰ h‰nest‰. Se tekee raukalle kovin hyv‰‰, kun saa v‰h‰n jutella Mirandan kanssa." H‰nen teki mieli sanoa, ett‰ rouva Whitelle tekisi kovin hyv‰‰, kun saisi katsella Mirandan kesytˆnt‰ suloa; mutta niin rohkeaan kohteliaisuuteen h‰nell‰ ei kuitenkaan ollut uskallusta. "Ei, mit‰s minulla olisi sit‰ vastaan, jos Mirandaa haluttaa l‰hte‰", sanoi Kirsti; "en min‰ t‰nne yksin j‰‰, kun Kroof on melkein koko ajan seuranani." Se oli tullut luonnolliseksi asiaksi ja siihen vastaan sanomatta suostuttiin, ett‰ kun Taavi l‰hti jonnekin Mirandan kanssa, niin mustasukkainen vanha karhu j‰i kotiin. Taavi oli monessa tuskassa ja huolessa siit‰, ett‰ Miranda muuttaisi mielens‰, aina siksi kun oltiin kunnolla matkassa. Mutta retki olikin kerrassaan immen mielen mukainen, eik‰ h‰nen p‰‰h‰ns‰ ensink‰‰n pist‰nyt heitt‰‰ sit‰ sikseen. Syˆty‰‰n aamiaisen ani varhain, kes‰kuun aikaisen aamuruskon vasta hohtaessa mˆkkiin kylmi‰ ruskokajastuksiaan ja himment‰ess‰ liedess‰ palavan tulen loistoa, Taavi ja Miranda l‰htiv‰t matkaan. He kulkivat polkua lepikˆn l‰hteelle ja poikkesivat siit‰ suoraan aarniomets‰‰n, suunnaten pohjoisesta hiukan id‰n puoleen. Pihan lastukolla ja ratamoruohoissa oli vahvalta hopeisia kastehelmi‰. L‰hteen luona olivat niit‰ t‰ynn‰‰n soreat ruohot, lepp‰in nuoret lehdet, ja h‰m‰h‰kkien h‰ik‰isev‰t verkot. T‰ll‰ kerralla Taavi otti rihlan matkaan, eik‰ Miranda ollut sit‰ huomaavinaankaan. Mets‰t olivat l‰vitseen m‰r‰t, mutta niiss‰ oli harvinaisen paljon valoa. Vasta noussut aurinko loi raikkaita s‰teit‰‰n syv‰lle ‰‰nettˆmiin soliin ja jokainen kostea lehti tai hohtava kaarnaroso heijasti ymp‰rilleen v‰hi‰ valojaan pimennoita kirkastaakseen. Kun aurinko kohosi korkeammalle ja kaste alkoi haihtua, niin mets‰n h‰m‰r‰ hieman tummeni, ilman sanomaton kirkkaus varjoissa palasi ja aarniomets‰n syd‰n sai takaisin lumoutensa. N‰kym‰ttˆm‰n‰ vaikuttavan lumouksen aavemaisuus, tarkottava ja odottava hiljaisuus, l‰heisten ja et‰isten sekaantuminen, tavallisten esineitten ep‰todellisuus -- t‰m‰ kaikki yh‰ kiehtoi molempain matkamiesten mielikuvitusta tenhoisasti, ik‰‰nkuin he eiv‰t olisikaan siihen tottuneet jo pienest‰ pit‰en. Aarniomets‰n salaper‰isyys ei tottumuksen kautta tylstynyt. Herkkin‰ sen lumoukselle kuin lasin pinta hengitykselle n‰m‰ molemmat kaikkine hermoinensa olivat sille avoinna, ja ‰‰nettˆmyys valtasi heid‰n huulensa. Se ‰‰nettˆmyys oli keskin‰ist‰ ymm‰rryst‰. Se oli Taavin tehokkainta kosintaa, jota vastaan Mirandalla ei ollut mit‰‰n varokeinoa tai puolustusta. Heid‰n astellessaan t‰ten ‰‰neti ja kevein jaloin kuin piilev‰ kansa itsekin, kuului pienest‰ aukiosta suoraan edest‰ p‰in nuoren virginiahirven heikko sointuva ‰‰nn‰hdys. He olivat nyt, kolme tuntia nopeaan astuttuaan, saapuneet semmoisiin metsiin, jotka olivat Mirandalle tuiki tuntemattomat. Se aukio oli kalliota, jolla kasvoi ohutta sammalta ja v‰h‰n viinimarjapensasta; l‰hell‰ oli kohoovan m‰en graniittiperustuksen maasta pist‰v‰ polveke. Kuulumattoman varomatonta oli nuoren virginiahirven huutaa niin ajattelemattomasti mets‰n vaarallisissa k‰tkˆiss‰. Molemmat kulkijat pys‰htyiv‰t vaistomaisesti ja sitten hiipiv‰t eteenp‰in entist‰ varovaisemmin, oksain lomitse ymp‰rilleen kurkistellen. Mets‰n asukkaille, sek‰ el‰imille ett‰ ihmisille, se mik‰ on tavatonta on aina ep‰ilt‰v‰‰kin ja siis myˆs pel‰tt‰v‰‰. Muutaman askeleen astuttuaan he tulivat paikkaan, josta Miranda n‰ki varomattoman hirvaan vasikan. "Hiljaa!" h‰n kuiskasi, laskien k‰tens‰ Taavin k‰sivarrelle. "Katsos, se raukka on eksynyt. El‰ s‰ikyt‰ sit‰!" "Pian se saa muuta pel‰tt‰v‰‰", mutisi Taavi, "ellei heit‰ m‰‰kimist‰‰n." Tuskin h‰n oli saanut n‰m‰ sanat sanotuksi, ennenkuin pieni el‰in hypp‰si, v‰risi, yritti juoksuun ja sitten surkeana katsoi puolesta toiseen ik‰‰nkuin ep‰tietoisena, mihin suuntaan paeta ja mit‰ vaaraa. Siin‰ samassa ponnahti alusmets‰st‰ ilveksen harmaanruskea haahmo nopeana kuin salama. Se karkasi nuoren sarvaan kurkkuun kiinni, kiskoi sen nurin, raateli sit‰ vihaisesti ja alkoi juoda sen verta. "Tapa se! tapa se!" huohotti Miranda eteenp‰in hyˆk‰ten. Mutta Taavin k‰si pid‰tti h‰net. "Odota!" h‰n sanoi varmasti. "Se pieni raukka on jo kuollut: sit‰ emme en‰‰ voi auttaa. Odota, niin saamme ne kelvottomat kummankin. Niit‰ tietysti on kaksi." Tavallisissa oloissa Miranda ei olisi v‰h‰‰k‰‰n suostunut "molempain kelvottomain" saantiin; mutta t‰ll‰ haavaa h‰n oli t‰ynn‰‰n vihaista s‰‰li‰ nuoren sarvaan puolesta ja kostonhimolla muisteli sit‰kin et‰ist‰ p‰iv‰‰, kun Ganner oli tullut raivaukselle ja ainoastaan T‰hden, heid‰n urhoollisen h‰rk‰ns‰ kunto oli pelastanut h‰net itsens‰ ja Mikko vasikan julmasta kuolemasta. H‰n sen vuoksi totteli Taavin k‰sky‰ ja odotti. Mutta oli toinen, joka ei odottanut. Emo oli kuullut pienokaisensa avunhuudon. Hurjalla kiireell‰, vaikka ‰‰neti, se pehmeit‰ sammalpatjoja loikki huutoa kohti. Se joutui n‰kem‰‰n saman, mink‰ Miranda ja Taavi n‰kiv‰t. Mutta se ei pys‰htynyt aprikoimaan tai punnitsemaan, tekikˆ nyt viisaasti vai eikˆ. Yhdell‰ loikkauksella se oli aukiolla ja toisella murhamiehen kimpussa. N‰lk‰inen ilves katsahti ylˆs siksi ajoissa, ett‰ juuri enn‰tti v‰ist‰‰ emon putoovat kaviot, jotka olisivat silt‰ sel‰n katkaisseet. N‰in isku vain hipaisi kylke‰, rev‰isten rikki sen kauniin nahkan ja nakaten sen monen askeleen p‰‰h‰n alam‰keen. Ennenkuin ilves enn‰tti t‰ysin tointua, oli virginiahirvi j‰lleen sen kimpussa; ja Miranda kiihkosta ja innosta s‰ihkyvin silmin ja punottavin poskin puristi toverinsa k‰sivartta tuimasti ja h‰nen hoikat sormensa tuottivat t‰lle suloista kipua. Ilves pel‰styneen‰ ja raivostuneena k‰‰ntyi kaksinkerroin takaisin ja iski sek‰ kyntens‰ ett‰ hampaansa vastustajansa reiteen, aivan olan alle. Mutta vaikka se oli vihainen ja voimakas, niin olisi sen kuitenkin k‰ynyt huonosti, ellei samalla naarasilves olisi laukannut m‰ke‰ alas ja vihaisesti ‰risten hyp‰nnyt hirvaan niskaan, sortaen sen polvilleen. "Ammu! ammu!" huuti Miranda ja hypp‰si syrj‰‰n Taavin rinnalta h‰nelle tilaa antaakseen. Mutta Taavin pyssy oli poskella, ennenkuin h‰n enn‰tti mit‰‰n sanoa. Kun Miranda huudahti, niin se jo samalla pamahti; ja j‰lkim‰inen hyˆkk‰‰jist‰ mukelsi s‰tkien nurin. Taavi heti juoksi paikalle. Koirasilves irti ponnist‰n syˆksyi mets‰‰n; mutta juuri kun se oli katoamaisillaan, Taavi lyhyen matkan p‰‰st‰ laukaisi toisen piipun ja luoti kulki viistoon takapuolen poikki selk‰rangan katkaisten. Taavia mainittiin niiden seutujen parhaaksi tarkkampujaksi; mutta Miranda ei v‰h‰‰k‰‰n huomannut sit‰ taitoa, jota h‰n oli t‰ss‰ osottanut. Mirandan mielest‰ oli ampuminen luonnollisestikin sama asia kuin osaaminen ja osaaminen sama kuin tappaminen. Taavin ensi laukaus oli tappanut. El‰in makasi jo liikkumatonna. Mutta toinen ilves v‰‰nteli pensaikossa suulleen sortuneena, ja sen tuskat vihloivat immen syd‰nt‰. "Voi kuinka se k‰rsii! Tapa se, sukkelaan!" h‰n huohotti. Taavi juoksi paikalle, kohotti pyssyns‰, puolesta piipusta kiinni pit‰en, ja iski petoa takaraivoon, niin ett‰ se heitti henkens‰. Virginiahirvi hoiperteli sill‰ v‰lin ontuen ja verta vuotaen takaisin vasikkansa luo, jonka ruumis hervottomana makasi sammalella. Hetkisen se haisteli sit‰ herkill‰ sieraimillaan ja huomattuaan, ett‰ se oli aivan kuollut, poistui hitaasti mets‰n pimennoihin. Itse se p‰‰si t‰st‰ vaarallisesta seikkailusta pahemmitta vammoitta. Miranda k‰vi vuoron takaa kunkin tapetun el‰imen luona ja katseli niit‰ miettiv‰isen‰ Taavin vaieten tuumiessa, mit‰ nyt oli teht‰v‰. H‰n oivalsi, ett‰ h‰nen oli paras liikkua varoen, niinkauan kun Miranda taisteli tunteidensa kanssa. Viimein sanoi tyttˆ nyyhkytt‰v‰ll‰ ‰‰nell‰ ja silm‰t suurina ja kirkkaina: "Tule, l‰hdet‰‰n pois t‰st‰ kamalasta paikasta!" Taavi tunsi liev‰‰ mielipahaa, kun piti j‰tt‰‰ kaksi hyv‰‰ nahkaa kettujen kaluttaviksi; mutta sanaakaan sanomatta h‰n kuitenkin seurasi Mirandaa. Olisi ollut vaarallista puhua t‰ll‰ haavaa nahkoista. Mutta heti kun avorinne oli kadonnut puiden peittoon, h‰n k‰‰ntyi sivulle p‰in ja suuntasi kallionnyppyl‰‰ kohti, joka n‰kyi puitten v‰list‰. "Miksi sin‰ t‰nne k‰‰nnyt?" kysyi Miranda. "Min‰ ep‰ilen, ett‰ ilveksill‰ on noissa louhissa pes‰ns‰", h‰n vastasi, "ja meid‰n tulee etsi‰ se." "Mit‰ me niiden pes‰ll‰?" impi h‰mm‰styen kysyi. "Varmaan siin‰ on joku ilveksen penikka", sanoi Taavi, "ja ne meid‰n tulee lˆyt‰‰." "Mink‰ vuoksi?" kysyi Miranda ep‰luuloisesti. Taavi katsoi h‰neen. "Pyysit minua ampumaan molemmat vanhemmat, Miranda", h‰n sanoi hitaasti, "hirvaan vuoksi. Soisitko nyt penikkain kuolevan n‰lk‰‰n?" "Sit‰ en tullut ajatelleeksikaan, Taavi", vastasi impi omantunnon tuskalla; ja h‰n katsahti Taaviin uudenlaisella hyv‰ksymisell‰. H‰n itsekseen ajatteli, ett‰ Taavi, vaikka olikin er‰mies ja veren tahraama, kuitenkin osotti herkemp‰‰ ja j‰rkev‰mp‰‰ hellyytt‰ mets‰n karvaista kansaa kohtaan kuin h‰n itse. Melkein puolen tuntia he etsiv‰t kalliopyk‰l‰n louhikoista, ja lopulta lˆysiv‰t matalan luolan, jonka suuta peitti riippuva vaivaiskedri-vaippa. Luolan suulla oli luita ja sis‰ll‰ kelli kuivalla sammalpatjalla kaksi pienoista ruosteen ruskeata kissanpenikan kaltaista olentoa pehme‰sti yhteen kietoutuneina. Mirandan tarkka n‰kˆ keksi ne paikalla, mutta Taavin silm‰t tottuivat vasta jonkun sekunnin kuluttua pime‰‰n. Ilveksen penikat karvaker‰ksi yhteen kietoutuneina n‰yttiv‰t Taavista sangen somilta -- hyv‰ilt‰vilt‰ ja suojeltavilta. H‰n hyvin tiesi, kuinka niiden avuttomuus her‰tt‰isi s‰‰li‰ Mirandan hell‰ss‰ syd‰mess‰. Siit‰ huolimatta h‰n lujalla rohkeudella, jota harvat sankarit olisivat samoissa oloissa kyenneet osottamaan, astui eteenp‰in, kumartui, selvitti erilleen pehme‰n karvaker‰n ja mets‰styspuukkonsa raskaalla p‰‰ll‰ napautti kumpaakin penikkaa ter‰v‰sti niskaan, tappaen ne paikalla ja helposti. "Voi noita pikku raukkoja!" h‰n mutisi; "ei niille voinut mit‰‰n muutakaan", ja h‰n k‰‰ntyi Mirandan puoleen. Impi oli per‰ytynyt luolan suulta ja seisoi nyt kasvot punaisina tuijottaen h‰neen vihasta s‰ihkyvin silmin. "Sin‰ raakalainen!" h‰n huudahti. Taavi oli otaksunut, ett‰ tapauksesta syntyisi keskustelua. Mutta ei h‰n osannut juuri t‰t‰ odottaa. H‰n sanoi puolestaan selv‰t sanat. "Min‰ luulin sinua t‰ysikasvuiseksi naiseksi; ja vaikka sinun ajatuksesi ovatkin tuntuneet niin kaukaa haetuilta, niin olen min‰ antanut niille paljon arvoa; ja ovat ne minuun vaikuttaneetkin. Mutta nyt min‰ huomaan, ett‰ oletkin vain tyhm‰ lapsi, joka et viitsi ajatella. Luulitko sin‰ tosiaan, ett‰ nuo pienet r‰‰syt olisivat voineet el‰‰ ja pit‰‰ huolta itsest‰‰n?" Taavi puhui kylm‰sti, uhmaten; ja h‰nen ‰‰ness‰‰n oli is‰nnˆiv‰ s‰vy, joka lannisti neitosta. Ja Miranda lis‰ksi h‰mm‰styi. H‰nen kasvonsa punastuivat viel‰ tummemmiksi, mutta h‰n loi alas silm‰ns‰. "Min‰ olisin vienyt ne kotiin ja kesytt‰nyt ne", vastasi h‰n vallan nˆyr‰sti. Taavin jyrkk‰ ilme lauhtui. "Sin‰ et mill‰‰n olisi voinut niit‰ el‰tt‰‰. Ne olivat liian nuoret, pikkuista liian nuoret. Kas nyt, eih‰n niill‰ ole viel‰ silmi‰k‰‰n. Ne olisivat k‰siisi kuolleet, Miranda, se on varma asia!" "Mutta -- kuinka sin‰ saatoit!" impi intti, ei en‰‰ vihalla, vaan kurkussa s‰‰lin v‰r‰hdys. "Se oli juuri sama temppu, Miranda, jonka sin‰ teet kaloille niiden k‰rsimyksen p‰‰tt‰‰ksesi." Miranda katsahti ylˆs ‰kki‰, silm‰t suurina. "Tied‰tkˆ mit‰, Taavi, sit‰ en ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi", h‰n vastasi. "Min‰ en en‰‰ koskaan pyyd‰ kaloja, en koko el‰m‰ss‰ni! L‰hdet‰‰n pois t‰‰lt‰." "N‰etsen", alkoi Taavi, joka oli p‰‰tt‰nyt kylv‰‰ Mirandan mieleen muutamia ep‰ilyksen siemeni‰ h‰nen omien mielipiteittens‰ oikeuteen n‰hden, "n‰etsen, Miranda, ei ole mahdollista olla aina el‰m‰ss‰ johdonmukainen; mutta saatpa n‰hd‰, ett‰ aina el‰m‰ tavalla tai toisella saattaa sinut h‰pe‰‰n. En min‰ tahdo sill‰ sanoa, ett‰ sin‰ olet kauttaaltaan v‰‰r‰ss‰, en toki. Kun olen tullut n‰kem‰‰n, kuinka sin‰ ymm‰rr‰t mets‰n el‰imi‰ ja kuinka ne ymm‰rt‰v‰t sinua, niin niiden tappaminen on alkanut minusta itsest‰kin tuntua v‰h‰n toiselta kuin ennen. Mutta, Miranda, luonto on luonto eik‰ sill‰ pitk‰lle p‰‰se, jos sit‰ vastaan puskee. Katsoppas t‰t‰, sin‰ k‰skit minua ampumaan ilveksen, koska se tappoi hirvaan vasikan. Mutta ei se tappanut sit‰ h‰ijyydest‰ eik‰ vain oman vatsansa t‰ytt‰miseksi -- senh‰n sin‰ tied‰t. Se tappoi naaraansakin tarpeiksi. Ilvekset eiv‰t ole niin rakennetut, ett‰ ne voisivat syˆd‰ ruohoa. Ellei naarasilves olisi saanut tarvitsemaansa lihaa, niin penikat olisivat kuolleet n‰lk‰‰n. Sen t‰ytyy tappaa. Luonto on sille antanut t‰m‰n lain, ja panttereille, ketuille, susille ja pesukarhuille ja portimoille samoin. Ja karhuille se on antanut saman lain, vaikk'ei niin ankaraa, ja ihmiselle niin ik‰‰n; n‰m‰ kaikki ovat siten rakennetut, ett‰ niiden tulee syˆd‰ kaikenlaista ruokaa, lihaa muun mukana. Ja oikein el‰‰kseen ja ollakseen t‰ydesti sit‰, mit‰ niiden on oltava, niiden kaikkien t‰ytyy joskus syˆd‰ lihaa, sill‰ luonto ei paljon suvaitse sit‰, ett‰ sen lakeja laiminlyˆd‰‰n!" "Olenhan min‰ terve", keskeytti Miranda kiihke‰sti, ilmeisell‰ esimerkill‰ kumotakseen nuo puheet. "Ehk‰p‰ et ainiaan!" arveli siihen Taavi. "No jos min‰ sairastun, -- niin min‰ kuolen, ennenkuin syˆn lihaa!" v‰itti impi kiihke‰sti. "Mit‰ iloa on el‰m‰st‰, jollei se ole muuta kuin murhaa, murhaa ja murhaa, ja jos jokaisen edest‰, joka j‰‰ eloon, monen t‰ytyy kuolla!" Taavi pudisti p‰‰t‰‰n j‰rkeillen. "Sit‰, Miranda, ei viel‰ kukaan ole voinut selvitt‰‰. Min‰ olen ajatellut sit‰ koko joukon, ja lukenut myˆs siit‰ koko joukon yksin‰isess‰ leiriss‰ni, enk‰ voi mitenk‰‰n sit‰ k‰sitt‰‰. Usein minusta on tuntunut silt‰ kuin ei koko el‰m‰ olisi muuta kuin muutaman perhosen lepattelemista hautausmaalla. Mutta siit‰ huolimatta, ellemme liian paljon typer‰sti haudo semmoisia asioita, joita emme voi ymm‰rt‰‰, niin meist‰ tuntuu hauskalta el‰‰; ja min‰, Miranda, ajattelen ett‰ t‰m‰ el‰m‰ voisi olla ihanampi kuin ihaninkaan uni." H‰nen ‰‰ness‰‰n oli, kun h‰n sanoi n‰m‰ viimeiset sanat, jotain joka sai Mirandan v‰r‰ht‰m‰‰n, mutta samalla kehotti h‰nt‰ olemaan varuillaan. "No niin", impi huudahti jyrk‰sti, vaikk'ei asiaan kuuluvasti, "min‰ en en‰‰ koskaan pyyd‰ kaloja." Vastaus ei ollut juuri sen laatuinen, jota Taavi olisi kaivannut pikku hyˆkk‰yst‰‰n tukemaan, h‰n sen vuoksi nolostui ja antoi keskustelun raueta. XVII LUKU. Koskien pauhussa. V‰h‰‰ ennen puoltap‰iv‰‰, syd‰nkes‰n helteen heikosti suotaessa aarniomets‰nkin viileihin soliin ja haaleansinisen perhon siell‰ t‰‰ll‰ toverinsa keralla karkeloidessa kirkkaan varjon poikki ja mets‰n hyv‰nhajuisten tuoksujen levitess‰ ilmaan tavallista runsaampina, molemmat v‰ltajat raukaisevan l‰mmˆn muistutellessa pys‰htyiv‰t puolista syˆm‰‰n. Kaatuneen hemlokin rungolla, pienen, mutta melskeisen puron rannalla istuen he sˆiv‰t vaatimattoman aterian, juustoa ja mustaa leip‰‰, jota Kirsti oli pannut Taavin laukkuun. Lyhyt oli heid‰n lepohetkens‰, ja kun he j‰lleen l‰htiv‰t liikkeelle, niin Taavi sanoi: "T‰st‰ ei ole mailiakaan Isoon Haaraan. Gaben kanootti on k‰tketty pensaihin aivan t‰m‰n pienen puron suuhun. Eikˆs se pid‰ aika ‰‰nt‰?" "Min‰ pid‰n siit‰ ‰‰nest‰", huudahti Miranda, astuen sukkelaan ja iloisesti, ik‰‰nkuin joen kevyt sointuva soitto olisi h‰nen veriins‰ mennyt. "Niin, mutta Iso Haara on sent‰‰n v‰h‰n iso‰‰nisempi", jatkoi Taavi. "Se on v‰kev‰‰ vett‰, koski kosken per‰st‰ kaiken matkaa aina Gaben raivaukselle saakka. Eth‰n vain pelk‰‰, Miranda?" Impi nauroi kauniin naurahduksensa, se oli sangen kimakka, mutta lyhyt, sointuva ja kumman h‰rn‰‰v‰. H‰n kiihkomielin odotti koskenlaskua. "Min‰ luotan siihen, Taavi, ett‰ sin‰ osaat kanoottia hoitaa", siin‰ kaikki, mit‰ h‰n sanoi. H‰nen ‰‰nens‰ luottavaisuus vaikutti, ett‰ Taavi mielest‰‰n oli p‰‰ssyt melkoista l‰hemm‰ksi p‰‰m‰‰r‰‰ns‰. H‰n ei uskaltanut puhua, ettei t‰m‰ ilo itse‰ns‰ ilmaisisi. V‰h‰n ajan kuluttua alkoi kuulua toista ‰‰nt‰, johon pienen puron kirkas ilakoiminen ei kuitenkaan hukkunut, eik‰ edes h‰mmentynyt, vaan esiintyi kirkkaana kuin jylh‰‰ taustaa vastaan. Se oli suurta, mutta lauhkeata, sykkiv‰‰ pauhua, joka n‰ytti kuuluvan samalla haavaa joka puolelta; ik‰‰nkuin olisi heit‰ l‰hestynyt et‰isi‰ karjalaumoja ontolla maalla kulkien. Taavi katsahti Mirandaan, joka loi h‰neen s‰teilev‰n ymm‰rryksen katseen. "Siell‰ on koski!" h‰n huudahti. "Laskemmeko tuon?" Taavi nauroi. "Emme tuota! Emme likimainkaan! Se on 'Mets‰karju', joka siell‰ pauhaa, ja se on enemm‰n putous kuin koski. Aivan sen alla on pyˆrre ja suvanto, ja siit‰ me l‰hdemme kanootilla." Heid‰n jatkaessaan kulkuaan tuntui tuo suuri paisuva pauhu Mirandan mielest‰ t‰ytt‰v‰n h‰nen sielunsa ja se vaikutti h‰ness‰ syv‰n vaikka hiljaisen kiihtymyksen. Mutta vaikka sen mahti nopeaan paisui, niin pysyi puron kevyt loiske kuitenkin selv‰n‰, ik‰‰nkuin sen pinnalla uiden. Sitten mets‰n edest‰ p‰in ohetessa ja valkoisen p‰iv‰nvalon sielt‰ vastatessa puron ‰‰ni yht'‰kki‰ tukehtui, kerrassaan hukkui. Lauhkea l‰pitunkeva pauhu puhkesi yht'‰kki‰ vapisevaksi, rajuksi, taistelevaksi, r‰j‰htelev‰ksi jyrin‰ksi; ja mets‰st‰ ulos astuessaan heill‰ oli edess‰‰n mutkainen putousrinne pitkin pituuttaan. Valkoisina, keltaisina, ruskean vihert‰vin‰ aallot hyppeliv‰t ja mukeltelivat nurin niskoin pitkin ‰rjyv‰‰ rinnett‰ ja siell‰ t‰‰ll‰ mustat kalliopaadet pistiv‰t vedest‰ olkap‰‰ns‰ ja ainiaan harasivat hyˆkyjen voimaa vastaan. Miranda seisoi t‰m‰n n‰yn tenhoamana ja katseli, sill‰ aikaa kun Taavi pensaista veti ruskahtavan keltaisen koivuntuohi-kanootin ja tyˆnsi sen vesille tyveneen, vaikka vaahtilaikkaiseen akanvirtaan, joka palasi rantaa pitkin vastavirtaan. Keulaan h‰n pani tiiviin risukimpun Mirandalle istuimeksi, toisen latuskan kimpun h‰nelle selk‰nojaksi, jottei poikkituki tekisi h‰nelle haittaa. "Sinun on parempi istua matalalla, Miranda, eik‰ olla polvillasi", Taavi selitti, "sill‰ minun t‰ytyy toisissa korvissa seisoa ja auttaa sauvoimella, ja sinun on vakavampi istua kuin olla polvillasi." "Mutta min‰ melon paremmin polviltani", intti Miranda. "Ei sinun tarvitse meloa", sanoi Taavi hieman tuikeasti. "Sen verran ehk‰ vain, ett‰ joskus ulotat kalliosta, siin‰ kaikki. Virta ja min‰ pid‰mme huolen lopusta." 'Mets‰karjun' putous p‰‰ttyi sangen laajaan ja syv‰‰n lampeen, jonka suuret pohjaontelot lauhduttivat veden raivoa, niin ett‰ se jurona l‰hti matkaa jatkamaan. Taavi oli per‰ss‰ polvillaan, mela k‰dess‰, pitk‰ valkoinen sauvoin per‰st‰ pitk‰lle pist‰en, niin ett‰ se oli joka hetki k‰sill‰. Muutamalla melan pistoksella pieni venho kiiti syv‰n virran sileille purppuran ja meripihkan karvaisille pyˆrteille, joilla vaahtisiekaleita hitaasti kierteli. Muutaman minuutin kuluttua kierrettiin ‰kkijyrkk‰ kasvien kaartama kallionpolveke, jonka j‰lkeen virran viimeinenkin voima raukesi syv‰‰n tilavaan kanavaan, koprun ‰rjynt‰ masentui ‰kki‰ samaksi sykkiv‰ksi jyrin‰ksi, jonka he olivat ensin kuulleet, ja kanootti, Taavin ‰‰neti sille kyyti‰ antaessa, kiiti myˆt‰maahan tumman ruskeata lasipintaa. Mailin verta oli t‰t‰ hiljaista vett‰, ja t‰ll‰ v‰li‰ Mirandan piti v‰ltt‰m‰tt‰ saada meloa. Kalliot kohosivat suoraan virran kalvosta ja puut riippuivat alas niiden partaalta ja kes‰kuun aurinko, jonka l‰mmin valotulva t‰ytti vett‰ virtaavan kalliokaukalon, viel‰ suuresti kohensi sen jylhyytt‰. Sitten kalliot alenivat ja veden rajaan vietti jyrkki‰, rehev‰n kasvullisuuden peitt‰mi‰ rinteit‰ ja edest‰ p‰in alkoi kuulua paisuvaa temmelt‰v‰‰ pauhua. Virta valveutui kanootin alla ja kiiti sukkelampaan eteenp‰in. Kuohujen pauhu n‰ytti hyˆkk‰‰v‰n vastavirtaa heit‰ vastaan. Virran kalvo alkoi kallistua matkan mukaan; silti kuitenkaan murtumatta se j‰rjestyi pitkiin nauhamaisiin poimuihin. Kaukana vesim‰en alla mellasti sitten vastassa ahnas pˆllyinen valkoinen vyˆhyt lyhyit‰ hyˆkyaaltoja, jotka kulkivat aivan uoman poikki. "Parempi melomatta nyt, Miranda", sanoi Taavi tyynell‰ ‰‰nell‰, nousten hetkeksi seisomaan veden kulkua tutkiakseen kanootin sukkelaa luistaessa myll‰kk‰‰ kohti. "Nyt on paljasta keskimatkaa aina Gaben mˆkille saakka. Eik‰ sit‰ kauaa viivyt‰ t‰ll‰ matkalla." Lyhyen hetken kuluttua Miranda n‰ki lehv‰isten rantain ik‰‰nkuin vastaan juoksevan ja aaltojen kiehuvan rintaman ik‰‰nkuin heit‰ kohti karkaavan. H‰n ei ollut viel‰ koskaan laskenut koskea; j‰rvell‰ vain h‰n oli opetellut kanoottia hoitamaan. H‰n pid‰tti henke‰‰n, mutta pysyi pelottomana myllert‰v‰n veden pauhatessa ja voihkiessa h‰nen ymp‰rill‰‰n. Sitten h‰nen verens‰ kiihtyi j‰nnityksest‰; hermoja kimitti. H‰nen teki mieli kirkaista ja meloa hurjasti ja umpim‰hk‰‰n. Mutta h‰n hillitsi kuitenkin mielens‰. Ei liikahtanutkaan. Piti kiinni melasta, joka makasi joutilaana h‰nen edess‰‰n, ja k‰dell‰‰n vain kiristi sen vartta, niin ett‰ ryst‰t valkenivat. Taavi ei virkkanut sanaakaan; ei mik‰‰n ilmaissut h‰nen l‰sn‰oloaan, paitsi ett‰ kanootti ampui suoraan kuin nuoli ja iski varmasti kiinni suuriin hyˆkyviin aaltoihin, niin ett‰ Miranda kyll‰ tiesi h‰nen ter‰sranteidensa sit‰ ohjaavan. ƒkki‰ pulpahti aivan keulan eteen s‰rm‰inen musta kallio, jota vastaan vesi hurjasti rynnisti, suistuakseen murrettuna takaisin kahden puolen. Kanootti syˆksyi suoraan sen p‰‰lle ja Miranda pid‰tti henke‰‰n. "Pist‰ oikealta puolelta!" k‰ski Taavi ter‰v‰‰n. Miranda pisti terhakasti melallaan, pisti kerran -- toisen -- jo kolmannenkin, -- ja viime tingassa k‰‰ntyen ja veden partaillaan solistessa kanootti hyv‰ss‰ turvassa kiiti ohi. Miranda herkesi melomasta. Edess‰ oli jyrkempi rinne, mutta selv‰ uoma, aallot eiv‰t olleet korkeita, mutta lainehtivat sis‰‰np‰in keskustaa kohti. Kanootti hyˆkk‰si niiden keskelle, kellerv‰n viheri‰in, sis‰lmyksi‰‰n myˆten vaahtojuomuisten hyˆkyjen molemmilta puolilta sit‰ rutistaessa. Penkan juurella kihisi ter‰v‰n‰ ja auringonpaisteessa loistaen kolme suurta kaarevaa aaltoa, keskiuomassa paikallaan hyˆkyen, taap‰in kipertyv‰t harjat ohuina ja s‰rm‰isin‰. Taavi laski suoraan niiden puhki. Ohuet harjat heittiv‰t nopean venhon niit‰ puhkoessa toinen toisensa j‰lkeen kylm‰t tyrskyt vasten Mirandan kasvoja, kastaen h‰net ja syyt‰en kanoottiin suuren sangollisen vett‰. "Ohhoh!" heng‰hti Miranda yll‰tettyn‰ ja ravisti hiuksiaan hurjasti nauraen. T‰m‰n j‰lkeen oli satakunta sylt‰ tyynemp‰‰ vett‰ ja Taavi laski varovasti rantaan. "Meid‰n t‰ytyy menn‰ maihin ja tyhjent‰‰ vene", h‰n sanoi. "Ei koko matkalla ole t‰m‰n j‰lkeen en‰‰ samanlaisia isoja aaltoja; eik‰ nyt en‰‰ nakkaa vett‰ Gabelle ment‰ess‰." "Ei tee mit‰‰n, vaikka nakkaisikin!" huudahti Miranda innoissaan. "Se oli ihanaa, Taavi! Ja sin‰ laskit mainiosti!" T‰m‰ kiitos hieman h‰mmensi Taavia, eik‰ h‰n osannut osottaa tyytyv‰isyytt‰‰n sen johdosta muuta kuin tyhm‰ll‰ irvistyksell‰, joka yh‰ oli h‰nen kasvoillaan h‰nen taas k‰‰nt‰ess‰‰n kanootin oikein p‰in ja tyˆnt‰ess‰‰n sen vesille. Se oli viel‰ paikallaan, kun Miranda asettui keulaan; ja kumma kyll‰, tytˆll‰ ei ollut mit‰‰n halua moittia h‰nt‰ siit‰. Tuntikauden kesti viel‰ laskua ja se oli melkein yht‰mittaista koskimatkaa, siell‰ t‰‰ll‰ vain lyhempi kappale tyynt‰ vett‰. Ei ollut ainoatakaan yht‰ pitk‰‰ ja rajua koskea kuin ensim‰inen; mutta kun kanootti lopulta hiljensi kulkuaan tullessaan sille suvannolle, joka kulki Gaben raivauksen kohdalla niityn halki, niin kauan kest‰nyt j‰nnitys raukaisi Mirandaa. H‰nest‰ tuntui, kuin olisikin se ollut h‰nen, eik‰ Taavin erehtym‰tˆn silm‰ ja pett‰m‰tˆn ranne, joka kuljetti kanootin voitokkaasti ‰rjyvien uhkaavien hyrskyjen halki. He laskivat maihin kukkaisen niityn rantaan ja Taavi kumosi kanootin ruohokkoon jalavan varjoon, jottei iltap‰iv‰n aurinko p‰‰sisi pihkaa saumoista sulattamaan. Gaben mˆkki oli kivenheiton p‰‰ss‰ niityst‰ siksi korkealla maalla, ett‰ se oli kev‰ttulvilta turvassa. Se oli kalju, huonosti hoidettu paikka; kaikki tatar- ja perunamaat olivat viel‰ mustia kantoja t‰ynn‰‰n; ulkohuoneet hajoamaisillaan; mˆkin ymp‰rill‰ ei kˆynnˆst‰, ei pensasta. Miranda tunsi s‰‰lin pistoksen sit‰ katsellessaan. Heid‰n mˆkkins‰ oli kyll‰kin autio, mutta sen autius oli korkeata, jylh‰‰ ja kirkasta; se n‰ytti pit‰v‰n seuraa taivaan t‰htien kanssa. Mutta t‰m‰n paikan autius oli umpinaista laakso-autiutta, se oli vailla taivaanrantaa ja toivoa. H‰n oli niin suruissaan, ett‰ melkein itki, n‰hdess‰‰n sen kalpean vaimon alakuloisine silmineen, joka ilmestyi mˆkin oveen heille tervetuloa toivottamaan. "Sary Ann, t‰m‰ nyt on Miranda, josta teille puhuin." Molemmat naiset k‰tteliv‰t toisiaan hieman ujosti rotunsa vaiteliaaseen tapaan, eik‰ kumpikaan puhunut sanaakaan. "Kuinka Jimmyn laita on?" kysyi Taavi. "Melkein kuin ennenkin, kiitos vaan huolestasi, Taavi", vastasi vaimo ja kulki v‰syneesti tupaan. Akkunan vieress‰ istui matalalla tuolilla laiha, kalpea pikku poika, jonka pitk‰t vaaleat hiukset valuivat hartioille ja joka haluttomasti leikki likaisella punaisen ja keltaisen kirjavalla tilkkunukella. H‰n kohotti surulliset sinisilm‰ns‰ Mirandan kasvojen puoleen, kun t‰m‰, nopean hellyyden ja s‰‰lintunteen valtaamana, juoksi eteenp‰in ja polvistui h‰nt‰ syleill‰kseen. Immen eloisuus ja h‰nen katseensa hell‰ kirkkaus paikalla suostuttivat lapsen. H‰nen kuihtuneet pienet kasvonsa kirkastuivat. H‰n kohotti lapsensuunsa suudeltavaksi. Miranda painoi h‰nen kellerv‰n p‰‰ns‰ vienosti rintaansa vastaan ja sai tˆin tuskin estetyksi silm‰ns‰ kyyneltym‰st‰, -- niin koskivat h‰neen lempi ja s‰‰li ja syd‰men ‰itiyden kaiho. "Se suostuu teihin, Miranda", sanoi vaimo hymyillen. Ja Taavi, jonka tunteet olivat aivan reunainsa yli kuohua, ei malttanut olla ylpe‰n‰ huudahtamatta: "Tahtoisinpa min‰ tiet‰‰, kuka ei h‰neen suostuisi?" H‰n t‰ll‰ hetkell‰ tunsi, ett‰ Miranda nyt oli paljasta ihmist‰, eik‰ koskaan voisi kokonaan palata salaper‰iseen kaameaan er‰maahansa eik‰ pit‰‰ mets‰n mykk‰‰ karvaista heimoa omaa l‰mmint‰ ihmissukuaan parempana. H‰n kaivoi rohdot laukustaan; ja Jimmy otti l‰‰kkeen Mirandan avuliaasta k‰dest‰, ik‰‰nkuin se olisi ollut jumalten juomaa. Jimmyn ‰iti katseli impe‰ peittelem‰ttˆm‰ll‰ mielihyv‰ll‰. Jos olisi ollut pelkoa, ett‰ Miranda j‰isi sinne pitemm‰ksi aikaa, niin h‰ness‰ olisi her‰nnyt ‰idin kateutta; mutta n‰in ollen h‰n tunsi vain mit‰ suloisinta helpotusta, kun Jimmy n‰in sai olla muutaman tunnin muitten huomassa. H‰n kuiskasi Taaville kuultavasti -- tai oli vain kuiskaavinaan paremmin h‰rn‰t‰kseen: "Siit‰ tuleekin sinulle, Taavi Titus, hyvin n‰tti ja veike‰ pikku vaimo, ja h‰n se osaa hoitaa lapsesi. Sin‰ olet onnen poika, ja min‰ vain toivon sinun ymm‰rt‰v‰n, kuinka onnellinen olet!" Taavi parka. Se oli kuin sangollinen kylm‰‰ vett‰ vasten kasvoja. Hetken h‰nen teki mieli kuristaa yst‰v‰llinen, karkeasyinen, hyv‰ntahtoinen tyhm‰ vaimo, joka seisoi ja s‰teili heit‰ molempia kohti kelme‰t‰ hyv‰ntahtoisuuttaan. H‰n kirosi itse‰‰n, kun ei ollut h‰nt‰ varottanut, ettei Mirandaa sopinut h‰rn‰t‰ samalla tavalla kuin kyl‰n tyttˆj‰. H‰n n‰ki Mirandan kasvojen lent‰v‰n punaisiksi korvia myˆten, vaikka h‰n koukistui Jimmyn yli, eik‰ ollut kuulevinaankaan; ja Taavi tiesi, ett‰ sill‰ samalla hetkell‰ h‰nen hyv‰ tyˆns‰ tuhoutui. Muutamaan sekuntiin h‰n ei voinut sanoa mit‰‰n ja hiljaisuus alkoi tuntua tuskastuttavalta. Sitten h‰n ‰nkˆtti: "Min‰ pelk‰‰n, Sary Ann, ettei minua odota semmoinen onni, vaikka min‰ halusta h‰net ottaisin, sen taivas tiet‰‰. Miranda ei pid‰ minusta kovin paljoa." Vaimo katsoi h‰neen, ik‰‰nkuin ei uskoisi. "No mutta Herran nimess‰, Taavi Titus, mit‰ h‰n sitten tekee t‰‰ll‰ kahden kesken sinun kanssasi?" h‰n huudahti ja v‰symys palasi taas lauseen lopulla h‰nen ‰‰neens‰. "Mene nyt j‰rveen! Eth‰n sin‰ tunne naisia ensink‰‰n!" T‰m‰ oli jo liikaa Taaville, jonka vaisto oli kehittynyt erehtym‰ttˆm‰n hienoksi niin‰ pitkin‰ kuukausina, joiden kuluessa aarniopuut, suuret tuulet ja vakaat t‰hdet olivat olleet h‰nen ainoana seuranaan. H‰nen omat kasvonsa k‰viv‰t nyt punaisiksi Mirandan vuoksi. "Min‰ olisin teille, Sary Ann, kiitollinen, jos t‰m‰ asia saisi j‰‰d‰ t‰h‰n", h‰n sanoi tyynesti. Mutta h‰nen ‰‰ness‰‰n oli lujuus, jonka vaimo k‰sitti. "Te olette varmaan kumpikin puolikuolleena n‰l‰st‰", h‰n sanoi. "Minun t‰ytyy paikalla ruveta illallista hommaamaan." Ja h‰n l‰hti lieden luo ja t‰ytti kattilan. Miranda ei sen j‰lkeen illallisen aikana eik‰ lyhyen illan mittaan virkkanut Taaville sanaakaan. H‰n puhui rouva Whitelle jonkun verran ja hyvin yst‰v‰llisesti, kaunaa kantamatta; mutta pikku Jimmyyn kiintyi muuten h‰nen koko huomionsa. Ja h‰n saikin pit‰‰ Jimmyn melkein omanaan, sill‰ rouva White sai Taavin seurakseen l‰htiess‰‰n ulkoaskareille ja lyps‰m‰‰n. Myˆhemmin takkavalkean ‰‰ress‰, jota pidettiin enemm‰n huvin kuin l‰mmˆn vuoksi, rouva White enimm‰kseen keskusteli Taavin kanssa. H‰n ei ollut t‰lle kiukuissaan saamastaan nuhteesta, -- kantoi sen sijaan ep‰m‰‰r‰ist‰ kaunaa Mirandaa vastaan, t‰m‰ kun muka oli siihen syyn‰. Rouva White alkoi ‰lyt‰, ett‰ Miranda oli toisenlainen kuin muut tytˆt ja toisenlainen kuin h‰n itse oli tyttˆn‰ ollut. Mirandan hienous ja herkkyys tuntuivat h‰nest‰ suorastaan loukkaavilta, vaikk'ei h‰n voinutkaan niiden laatua m‰‰ritell‰. H‰n aivan ylimalkaisesti sanoi, ett‰ tyttˆ oli olevinaan; ja h‰n alkoi tuota pikaa arvella, ett‰ Taavin kaltainen pulska poika oli h‰nelle liian hyv‰. Mutta siit‰ huolimatta vaimo oli oikeamielinen nainen omaan uupuneeseen v‰rittˆm‰‰n tapaansa; eik‰ h‰n voinut muuta kuin myˆnt‰‰, ett‰ Mirandassa varmaan piili paljon, koska pikku Jimmy h‰neen niin kiintyi -- "sill‰ lapsi tuntee hyv‰n syd‰men", kuten h‰n itsekseen arveli. Matkamiehet l‰ksiv‰t seuraavana aamuna heti p‰iv‰nkoiton j‰lkeen paluumatkalle, Miranda vaivoin riist‰ytyen irti pikku Jimmyn syleilyst‰ ja j‰tt‰en h‰net ep‰toivoisen itkun valtoihin. Miranda oli nyt Taavia kohtaan aivan kohtelias ja semmoinen kuin tavallisestikin, jopa siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ kiltti, tyls‰ rouva White p‰‰tti kaiken taas olevan ennallaan. Mutta Taavi tunsi j‰‰t‰v‰n erotuksen; ja h‰n oli liian ylpe‰ ja ehk‰ sill‰ haavaa liian toivotonkin koettaakseen sit‰ sulattaa. Koskien nouseminen sauvomalla oli hidasta ja ankaraa tyˆt‰, Taavi teki ihmeit‰ taitavuudellaan ja voimallaan, mutta oli aivan ‰‰neti. H‰nen voimatyˆns‰ eiv‰t j‰‰neet Mirandalta huomaamatta, mutta impi paadutti syd‰nt‰‰n itsepintaisesti; sill‰ h‰pe‰n tunne, jota h‰n ei ollut koskaan ennen kokenut, antoi nyt kiinteytt‰ h‰nen kiukulleen. Siit‰ huolimatta h‰nen kuitenkin t‰ytyi kaiken aikaa sykkivin syd‰min katsella t‰t‰ taistelua kohisevia koskia vastaan ja ihailla niiden hidasta j‰rk‰ht‰m‰tˆnt‰ voittamista. Mets‰n poikki astuttiin vaieten nyt kuten menomatkallakin; mutta kuinka erilailla nyt vaiettiin! Se vaitiolo ei nyt ollut tarkotuksesta s‰hkˆist‰, vaan kylm‰‰, sein‰llisen huoneen ‰‰nettˆmyytt‰. Ja mets‰n henget n‰yttiv‰t olevan hyvill‰‰n Taavin vastoink‰ymisest‰, ne eiv‰t nyt sallineet mit‰‰n v‰likohtausta, ei mit‰‰n viihdykett‰. Ne pitiv‰t kaiken mets‰kansan piilossa, ne h‰‰tiv‰t mets‰n pihoilta kaiken el‰m‰n ja merkityksen. Ja Taavin mieli synkistyi. Saapuessaan takaisin raivaukselle v‰h‰‰ ennen auringonlaskua he pys‰htyiv‰t mˆkin ovelle. Taavi katsoi Mirandaa silmiin puoleksi moittien, puoleksi rukoillen. Kirstin ‰‰ni kuului mˆkin takaa vadelmapensaista rattoisasti haastellen Kroofille. Miranda ojensi k‰tens‰ kylm‰n avomielisesti ja loi Taaviin ilmeettˆm‰n vastakatseen. "Se oli oikein hauska matka, Taavi, kiitos siit‰", h‰n sanoi. "ƒidin lˆyd‰t tuolta vadelmia poimimasta." XVIII LUKU. Vieraan tihutyˆ. Kaiken kes‰‰ ja alun syksy‰kin Taavi aina parin viikon kuluttua k‰vi raivion mˆkill‰ ja Miranda aina osotti h‰nt‰ kohtaan samaa kylm‰‰ totunnaista kohteliaisuutta. H‰n tunsi taikka ainakin luuli tuntevansa kiitollisuutta Gabe Whiten suorapuheista kelme‰t‰ vaimoa kohtaan, joka niin kˆmpelˆill‰ kolauksilla oli h‰net j‰rkiins‰ palauttanut juuri kun h‰n oli ollut v‰h‰ll‰ uhrata vapautensa ja yksilˆllisyytens‰ miehelle -- voimalliselle miehelle, joka olisi h‰net itseens‰ yhdytt‰nyt. Kiihke‰ll‰ innolla h‰n j‰lleen etsi piilev‰n kansan seuraa, aarniomets‰n salaisuutta ja ihmeit‰. Kun se oli inhimillinen rakkaus, jota h‰n paraillaan tukahutti, ja kun h‰n samalla syd‰mess‰‰n tunsi kalvavaa ihmisyyden kaipausta, vaikk'ei sit‰ itsek‰‰n tiennyt, niin tuli Kirstin osaksi semmoinen mielenosotuksellinen hellyys jommoista tyttˆ ei ollut koskaan ennen osottanut. Se miellytti Kirsti‰ ja h‰n vastasi siihen syd‰mest‰‰n tyyneen voimalliseen tapaansa; mutta h‰n ‰lysi, mik‰ sen pohjalla piili ja hymyili ajatuksiensa piilosopissa itsekseen, uskaltamatta aavistustaan edes varmaksi ajatella, koska h‰n pelk‰si immen vaistomaisesti sen silloin tajuavan. H‰n piti Taavia suuressa arvossa, vaikk'ei sit‰ Mirandalle koskaan sanonut; ja h‰n rohkaisi vakaasti alakuloista kosijaa yht‰ mittaa vakuuttaen: "Kaikki k‰y hyvin, Taavi. ƒl‰ suureksi, vaan odota, kunnes aika tulee." Ja Taavi sen mukaan odotti aikaansa tyynen‰, vakaana ja kiireettˆm‰n‰; ja jos h‰n sureksikin, niin koetti h‰n ainakin kaikin tavoin olla sit‰ n‰ytt‰m‰tt‰. Kirsti oli siis Taavin liittolainen, mutta kaikki mets‰n asukkaat olivat h‰nen leppym‰ttˆmi‰ vastustajiaan; sill‰ niin l‰helle Mirandaa ei mets‰n kansa ollut viel‰ koskaan tullut sill‰ ajalla, jonka h‰n oli viljellyt sen puolisalaista tuttavuutta. Kroof oli melkein aina h‰nen seurassaan, jos suinkin viel‰ entist‰kin uskollisempana ja paljon ovelampana Mirandan puhetta ymm‰rt‰m‰‰n. Ja Kroofin penikka, erinomaisen hyv‰n n‰kˆinen ja kauniisti kehittynyt el‰in, oli melkein yht‰ uskollinen kuin emo. Kun n‰m‰ molemmat joskus harvoin olivat poissa omilla retkill‰‰n, jotka Kroof huomasi tarpeellisiksi penikan lihasten harjottamiseksi, niin silloin ketut alkoivat seurata Mirandaa, juosten kuin koirat h‰nen kintereill‰‰n; ja er‰‰n‰ painostavana iltap‰iv‰n‰, kun h‰n oli nukahtanut m‰nnynneulasten peitt‰m‰lle rinteelle, tuli se sama suuri pantteri, jonka kynsist‰ h‰n oli Taavin pelastanut, ja laiskasti tallusteli ja k‰vi h‰nen viereens‰ maata. Miranda her‰si sen kovaa kehr‰tess‰ aivan h‰nen korvanjuuressaan. Pantteri kehr‰si viel‰ kovemmin, kun h‰n hiljaa kynsi sen leuanalustaa. Mirandan t‰ytti omituinen innostus, kun h‰n huomasi vaikutuksensa mets‰n el‰imiin yh‰ kasvavan ja laajenevan. Ei mik‰‰n, niin h‰n lupasi, saisi milloinkaan viekotella h‰nt‰ pois n‰ist‰ kirkkaista varjoista, t‰st‰ vaikenevasta kansasta, jota h‰n hallitsi k‰dell‰ ja silm‰ll‰ ja t‰st‰ salaper‰isest‰ el‰m‰st‰, jonka ainoastaan h‰n saattoi tuntea. Kun vanha Taavi, johon h‰n oli l‰mpim‰sti kiintynyt, t‰h‰n aikaan yh‰ harvemmin k‰vi raiviolla, niin Miranda pyrki h‰nt‰ karttamaan ik‰‰nkuin pel‰ten, ett‰ h‰n heikent‰isi t‰t‰ p‰‰tˆst‰; ja itsepintaisesti h‰n oli ajattelematta pikku Jimmyn kalpeita kasvoja ja lapsen suuta, sill‰ se ajatus oli vaarallisin kaikista. Ja t‰st‰ seurasi, ett‰ kun lokakuu tuli ja koko mets‰ kaikkialla oli t‰ynn‰‰n varisevien lehtien ‰‰netˆnt‰ el‰m‰‰ ja sinisen taivaankannen valo alkoi tutkia paikkoja, jotka olivat olleet silt‰ suljetut kaiken kes‰‰, niin Miranda mielest‰‰n oli sangen varma p‰‰tˆksess‰‰n; ja Taavin oli nyt taisteltava, ettei h‰nen syd‰mens‰ ep‰toivo p‰‰sisi kasvoihin kovin selv‰‰n kuvastumaan. Sen lokakuun lopulla Taavi mets‰stysretkell‰‰n tuli kulkeneeksi samalle avoimelle kalliopaikalle, jossa h‰n oli kes‰kuussa Mirandan kanssa tavannut ilveksen. H‰n paraillaan etsi Kirstille verest‰ lihaa, mutta riistaa ei ollut n‰kynyt sin‰ p‰iv‰n‰ ensink‰‰n. Juuri kun h‰n jonkinlaisen koti-ik‰v‰n haikeudella tunsi t‰m‰n paikan, jossa h‰n ja Miranda olivat n‰ytt‰neet lyhyen hetken olevan kesken‰‰n niin t‰ydelleen sopusoinnussa -- kuinka kauan siit‰ oli ja kuinka uskomattomalta koko tapaus h‰nest‰ nyt tuntui! -- niin h‰nen er‰miehen silm‰ns‰ keksi n‰yn, joka sai rihlan viipym‰tt‰ poskelle lent‰m‰‰n. Aivan aukion reunalla seisoi karhunpenikka ja ahneesti riipi t‰pˆt‰ysist‰ varsista mustikoita ja mˆr‰hteli tyytyv‰isen‰ kun niit‰ oli niin paljon ja ne olivat niin hyvi‰. "Karhunpaisti onkin", Taavi ajatteli, "Kirstille mit‰ parasta. N‰ytt‰‰ rupeavan v‰h‰n v‰sym‰‰n sarvaan lihaan!" H‰n t‰ht‰si kiireett‰, rihla paukahti ter‰v‰‰n l‰isk‰ht‰en, ja soma karhunpenikka suistui suulleen ja mukelsi nurin l‰pi aivojen ammuttuna. Taavi meni sen luo. Se oli paikalla kuollut -- niin silm‰nr‰p‰yksess‰ ja tuskatta, ett‰ puoliavoin suu viel‰ oli t‰ynn‰‰n marjoja ja pieni‰ tummanviheri‰isi‰ lehti‰. Taavi tunnusteli sen pehme‰t‰ ja kiilt‰v‰n mustaa karvaa. "Olipa siin‰ kaunis karhun alku", h‰n mutisi melkein katumap‰‰ll‰. "Oli kai v‰h‰n ilke‰t‰ tehd‰ sinusta noin ‰kkiloppua, kun sinun oli siin‰ yksin‰si niin lysti olla." Mutta Taavi ei ollut se mies, joka antoi turhalle hemmottelulle mieless‰‰n sijaa. H‰n viipym‰tt‰ nylki saaliin ja k‰tki nahkan huolellisesti, latoen sen p‰‰lle kasan isoja kivi‰, palatakseen ottamaan sen niin pian kuin aika salli. H‰n oli nyt matkalla raivaukselle, eik‰ voinut ottaa matkaansa verist‰ nahkaa, joka olisi lopullisesti tuominnut h‰net Mirandan silmiss‰; mutta nahka oli liian kaunis j‰‰d‰kseen kettujen ja ahmain saaliiksi. Kun se oli varmassa tallessa, niin h‰n leikkasi penikasta mureimmat palat, k‰‰ri ne koivun tuoheen ja nakkasi kantamuksen selk‰‰ns‰, l‰htien sitten raivausta kohti harppaamaan. H‰nen mieless‰‰n oli, ett‰ Kirstin viel‰ sin‰ iltana piti saada karhunpaistia. V‰h‰n sen j‰lkeen kuin h‰n oli l‰htenyt kallioaukiolta, jolla punainen raato rumasti irvisti p‰iv‰n paisteelle, ilmestyi pimennoista toinen karhu verkkaan tallustellen. Se oli suunnattoman suuri, karva ruosteen ruskahtava, harmaita karvoja kuonon ymp‰rill‰. Se pys‰htyi ymp‰rilleen katsellakseen. Samassa sen ruumis j‰ykistyi ja sitten se rytin‰ll‰ hyˆkk‰si mustikkapensaitten kautta kohti sit‰ paikkaa, miss‰ kamala raato venyi veriss‰‰n. Karhu kulki sen ymp‰ri kahdesti, kuono ilmassa ja taas maatakin sivuten. Sitten se poistui siit‰ hitaasti takaperin alam‰keen, tuijottaen siihen silmill‰‰n ik‰‰nkuin odottaen, ett‰ se nousisi ylˆs ja seuraisi h‰nt‰. Mets‰n reunalla se sukkelaan pyˆrii ymp‰ri ja l‰hti vihaista laukkaa seuraamaan Taavin j‰lki‰. Se oli vanha Kroof; ja Taavi oli tappanut sen penikan. Se hyˆkk‰si hurjasti h‰nen per‰ss‰‰n, kamala verikosto mieless‰‰n, mutta niin sukkelaa teki Taavikin matkaa, ett‰ kului melkein tunti, ennenkuin kontion ter‰v‰ vaisto ilmaisi, ett‰ vihamies oli l‰hell‰. Raivo ei sit‰ sokaissut. Se hiljensi kulkuaan ja astui pehmein askelin; ja pian se n‰ki saaliinsa, joka oli jonkun matkaa edell‰, nopeaan harpaten mets‰n ruskeavarjoisia kujia. Ei koko mets‰ss‰ ollut toista yht‰ viekasta karhua kuin Kroof; ja Kroof tiesi, etteiv‰t koko sen hirmuinen voima ja raivo riitt‰neet asestettua mets‰miest‰ vastaan. Se odotti edullisempaa hetke‰. Hiljaa kuin portimo tai minkki se valtavasta koostaan huolimatta seurasi j‰lki‰. Nuori Taavi ei kaikesta er‰miestaidostaan, valppaista aistimistaan eik‰ vaistoistaan huolimatta aavistanutkaan sit‰ kostajaa, joka s‰‰lim‰ttˆm‰n‰ seurasi kuin koira h‰nen kintereill‰‰n. Taavi piti semmoista kiirett‰, ett‰ hiukset syksyn viileydest‰ huolimatta m‰rkin‰ takertuivat otsaan. Kun h‰n saapui purolle, joka alkoi mˆkin l‰hteest‰, niin h‰n arveli peseytyv‰ns‰, ennenkuin l‰htisi vieraihin. H‰n nakkasi myttyns‰ ison hemlokin alle, heitti maahan lakkinsa, vyˆns‰, paitansa ja laski niiden viereen ladatun pyssyns‰. Sitten h‰n, vyˆt‰isi‰‰n myˆten alasti, poikkesi parikymment‰ askelta syrj‰‰n joen muodostamalle somalle allikolle ja kyykistyi sitten polvilleen, huuhtoakseen itsens‰ kunnollisesti. Kroofin pienet silm‰t kiiluivat punottaen. Nyt oli hetki tullut. Se hiipi l‰hemm‰ksi, pit‰en hemlokin runkoa itsens‰ ja vihamiehens‰ v‰lill‰, kunnes tuli tavarain luo, jotka Taavi oli heitt‰nyt puun juurelle. Se nuuski h‰nen kokoon k‰‰ritty‰ mytty‰‰n ja k‰‰nsi sen nurin k‰mmenell‰‰n. Sitten se raivosta ja tuskasta lyhyeen rohkaisten syˆksyi penikkansa murhaajan kimppuun. T‰m‰ vihainen rˆhk‰isy oli Taavin saama ensim‰inen varotus uhkaavasta vaarasta. H‰n katsahti sukkelaan ylˆs, p‰‰ ja olkap‰‰t vett‰ valuvina. Tunsi Kroofin. Ei siin‰ ollut valitsemiseen aikaa. Valtava kontio oli h‰net tavottamaisillaan, mutta samalla hetkell‰ h‰n oivalsi koko murhetapauksenkin. H‰nen syd‰nt‰‰n kouristi. Allikon toisella puolella oli juuri h‰nen kohdallaan suuri pyˆkki, ei sen kauempana, kuin ett‰ siihen melkein ulotti k‰dell‰‰n. Yhdell‰ hypp‰yksell‰ h‰n saavutti sen. Seuraavalla h‰n sai kiinni oksasta ja keikautti itsens‰ ilmaan juuri ja juuri v‰ltt‰en Kroofin kostavan k‰mmenen iskun. H‰n nousi puuhun ketter‰sti ja etsi oksaa, jota pitkin p‰‰sisi toiseen puuhun ja sen kautta alas maahan pyssyn luo; ja Kroof, hetkisen ep‰rˆity‰‰n, kiipesi h‰nen per‰ss‰‰n. Mutta Taavi ei lˆyt‰nyt, mit‰ etsi. V‰h‰n oli tosin aarniomets‰ss‰ puita, joiden ylimm‰t oksat eiv‰t sotkeutuneet l‰himm‰n naapurin oksiin, mutta kun ihminen luonnostaan kammoo uintia semmoisessa vedess‰, jota ei suoranainen auringonpaiste raitistuta ja elvyt‰, oli Taavikin sen vuoksi valinnut paikan, jossa puut olivat hajallaan niin ett‰ taivaan sini kuvastui veteen. H‰n kiipesi seitsem‰n kahdeksan sylt‰ korkealle maasta, ennenkuin lˆysi oksan, joka tarjosi v‰h‰nk‰‰n toivoa. H‰n l‰hti sit‰ kulkemaan, tukien ruumistaan hennommalla oksalla, joka oli h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. Kulkien oksaa pitkin niin kauas kuin se kesti, h‰n huomasi asemansa tuiki toivottomaksi. H‰n ei olisi voinut, vaikka olisi kuinka taitavasti itse‰‰n heiluttanut ja vaikka onni olisi ollut kuinkakin hyv‰, tavottaa l‰himm‰n puun l‰hint‰ oksaa. H‰n k‰‰ntyi takaisin, mutta Kroof oli jo oksan juuressa. Se iski kyntens‰ oksaan; ryˆmi h‰nt‰ kohti hitaasti, armotta; se oli saanut ahdistetuksi vihamiehens‰ ansaan. Taavi seisoi j‰nnitettyn‰ ja liikkumatta, odottaen kontiota. H‰nen kasvonsa olivat kalpeat, suu tiukkana. H‰n tiesi, ett‰ kaiken ihmislaskun mukaan h‰nen hetkens‰ luultavasti oli tullut; mutta h‰n aikoi tehd‰, mit‰ tehd‰ saattoi. Syv‰ll‰ h‰nen allaan, h‰nen ja maanpinnan muodostavan kallion ja sammalen v‰lill‰ (h‰n katsoi alas siihen, myˆh‰isen auringonvalon h‰ik‰isem‰n‰) oli vankka hemlokin oksa. H‰n aikoi pudottaa itsens‰ viime tingassa; ja t‰m‰ oksa -- h‰n aikoi tarrata siihen kiinni -- ehk‰ pys‰ytt‰isi h‰nen putoomisensa, ainakin ehk‰isisi sit‰! Se oli hatara toivo, mutta se oli ainoa toivo. H‰n ei pelosta vavissut, mutta h‰n tunsi murhetta ja pettymyst‰ toiveidensa saadessa t‰mmˆisen lopun; ja kohtalon murhaava iva tuntui katkeralta. Oksa taipui alemmaksi ja alemmaksi Kroofin mahtavan painon l‰hestyess‰. P‰‰llim‰inen oksa, joka oli liian heikko yksin kest‰‰kseen h‰nen painonsa, tuki h‰nt‰ viel‰. H‰n piti p‰‰ns‰ pystyss‰, uhmaten kuolemaa. Sattui niin, ett‰ Miranda, joka oli l‰hettyvill‰, oli kuullut Kroofin karjauksen, jonka se p‰‰sti hyˆk‰tess‰‰n Taavin kimppuun. Sen vihainen ‰‰nens‰vy oli saanut h‰net h‰mm‰styneen‰ ja pahaa pel‰ten paikalle rient‰m‰‰n. H‰n tunsi Taavin rihlan ja mets‰stysmekon hemlokkipuun juurella ja kauhean pelon valtaamana h‰nen syd‰mens‰ suli. Sitten h‰n n‰ki Taavin korkealla pyˆkiss‰, paljaat olkap‰‰t hohtaen ruskeitten lehtien seasta. H‰n n‰ki Kroofin, joka nyt oli vain kolmen jalan p‰‰ss‰ saaliistaan. H‰n n‰ki vihan, joka puhui pedon silmist‰ ja avoimesta suusta. "Kroof!" h‰n huuti vihaisella k‰skev‰ll‰ ‰‰nell‰; mutta Kroof ei huolinut siit‰ enemp‰‰, kuin jos se olisi ollut tuulen kuiskaus. "Kroof! Kroof!" h‰n uudelleen huuti rukoilevan ahdistuksen, kouristavan kauhun valtaamana, kun julma el‰in ryˆmi yh‰ edemm‰. Taavi ei k‰‰nt‰nyt p‰‰t‰‰n, vaan huuti alas levollisella ‰‰nell‰: "Se ei sinusta v‰lit‰ t‰ll‰ kerralla, Miranda. Eikˆ t‰ss‰ liene l‰htˆ k‰siss‰, ei sille mahda mit‰‰n!" Mutta Mirandan kasvot ‰kki‰ kuin kivettyiv‰t. H‰n hairasi maasta rihlan. "Pid‰ varasi!" h‰n huuti ja tarkkaan ja varmalla k‰dell‰ t‰hd‰ten veti ensin toista ja sitten toista liipasinta niin per‰kk‰in, ett‰ molemmat paukaukset melkein sulivat yhteen. Sitten h‰n pudotti aseen ja seisoi ja hurjasti tuijotti. Karhun ruumis nytki hetken kouristuksentapaisesti, n‰ytti sitten lyyhistyv‰n oksalle kokoon, pit‰en siit‰ kiinni. Seuraavassa silm‰nr‰p‰yksess‰ se hitaasti vier‰hti pois ja putosi alas pehme‰n‰ suunnattomana myttyn‰. Huokaisevalla jyr‰hdyksell‰ se tapasi maan. Miranda p‰‰sti matalan huudahduksen ‰‰nen kuullessaan, k‰‰ntyi pois ja nojasi hemlokin runkoa vastaan. K‰‰nsi kasvonsa puuta kohti ja k‰tki ne k‰sivartensa taipeeseen. Taavi tiesi nyt, ett‰ kaikki, mit‰ h‰n oli toivonut, oli nyt h‰nen. Mutta ensim‰isen huumaavan, tukahuttavan riemun syk‰hdyksen j‰lkeen h‰nen syd‰mens‰ paisui s‰‰list‰ impe‰ kohtaan, s‰‰list‰ ja pohjattomasta hellyydest‰. H‰n kiipesi alas pakopaikastaan, puki p‰‰lleen mets‰stysmekkonsa ja vyˆns‰, katsoi uteliaana tyhj‰‰ rihlaa, joka makasi sammalella ja potkaisi kˆytetyn lihamytyn pensaikkoon. Sitten h‰n meni ja seisahtui aivan Mirandan viereen. Lyhyen hetken j‰lkeen h‰n laski k‰sivartensa immen olkap‰ille ja kosketti h‰nt‰ isolla k‰dell‰‰n, kevyesti mutta varmasti. "Sin‰ ihmetelt‰v‰ Miranda", h‰n sanoi, "j‰lleen olet lahjoittanut minulle el‰m‰ni! Mutta min‰ en kiit‰ sinua, ennenkuin kuulen, mit‰ aiot minun tehd‰. El‰m‰ni on ollut kokonaan sinun siit‰ hetkest‰, jolloin ensi kerran n‰in sinut t‰ysikasvuisena naisena. Mit‰ aiot tehd‰ el‰m‰lle, jonka olet pelastanut, Miranda?" H‰n puserti immen olkap‰‰t‰ lujemmin syd‰nt‰ns‰ vastaan ja kumartui h‰nen ylitseen, uskaltamatta kuitenkaan juuri suudellakaan pronssinv‰rist‰ tummaa tukkaa, jolle h‰n hengitti. Impi ‰kki‰ nyyhkytt‰en k‰‰ntyi ymp‰ri, tarttui h‰neen kiinni ja k‰tki kasvonsa h‰nen rintaansa vastaan. "Voi Taavi!" h‰n huudahti surkealla ‰‰nell‰, "vie ‰iti ja minut pois t‰st‰ paikasta; min‰ en tahdo en‰‰ el‰‰ raiviolla. Sin‰ olet surmannut sen vanhan el‰m‰n, jota min‰ rakastin," Ja h‰n puhkesi myrskyiseen itkuun. Taavi odotti, kunnes h‰n oli tyyntynyt. Sitten h‰n sanoi: "Jos min‰ olen sinun el‰m‰si muuttanut, Miranda, niin olet sin‰kin hiukan muuttanut minun el‰m‰‰ni. Min‰ en en‰‰ mets‰st‰, enk‰ virit‰ ansoja, rakkaani, eik‰ mets‰n el‰inten en‰‰ tarvitse olla huolissaan minun t‰hteni. Me myˆmme mˆkin ja l‰hdemme alas Meramichiin, jossa min‰ voin saada hyv‰n toimen mets‰nlukijana. Siihen min‰ olen ensim‰isi‰. Ja min‰ luulen -- voi, min‰ rakastan sinua ja min‰ luulen voivani tehd‰ sinut onnelliseksi, sin‰ ihmetelt‰v‰ Miranda." Impi kuuli h‰nen puheensa loppuun saakka ja vapautui sitten hiljaa h‰nen syleilyst‰‰n. "Mene kertomaan ‰idille, mit‰ olen tehnyt, Taavi", h‰n sanoi vakavalla ‰‰nell‰, "ja j‰t‰ minut t‰nne hetkeksi kahden kesken Kroofin kanssa." Mirandan palattua mˆkille Kirsti ja Taavi illalla l‰htiv‰t lapioiden ja lyhdyn keralla allikolle pyˆkin luo. Miss‰ kiviper‰isest‰ maasta lˆytyi pehme‰mp‰‰ kohtaa, siihen he kaivoivat haudan; ja he hautasivat vanhan Kroofin syv‰lle maan poveen, etteiv‰t ahman kynnet p‰‰sseet sen rauhaa h‰iritsem‰‰n, eik‰ kev‰tauringon lumous sit‰ unesta her‰tt‰m‰‰n. End of Project Gutenberg's Aarniometsan sydan, by Charles G. D. Roberts *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNIOMETSAN SYDAN *** ***** This file should be named 8451.txt or 8451.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/8/4/5/8451/ Produced by David Starner, V-M Osterman, Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team. Updated editions will replace the previous one -- the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away -- you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsˆver. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (dˆs not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he dˆs not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Mich‰l Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES -- Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND -- If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY -- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Mich‰l S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.